Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus

02009L0138 — FI — 30.01.2027 — 813.003

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/138/EY,

annettu 25 päivänä marraskuuta 2009,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II)

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 335 17.12.2009, s. 1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

  L 326

113

8.12.2011

►M2

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2012/23/EU, annettu 12 päivänä syyskuuta 2012,

  L 249

1

14.9.2012

►M3

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/23/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,

  L 158

362

10.6.2013

►M4

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/58/EU, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013,

  L 341

1

18.12.2013

►M5

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/51/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

  L 153

1

22.5.2014

►M6

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/2341, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016,

  L 354

37

23.12.2016

►M7

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2402, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017,

  L 347

35

28.12.2017

►M8

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018,

  L 156

43

19.6.2018

►M9

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2177, annettu 18 päivänä joulukuuta 2019,

  L 334

155

27.12.2019

►M10

Ilmoitus vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/138/EY (Solvenssi II) säädettyjen määrien inflaatiomukautuksesta  2021/C 423/12

  C 423

25

19.10.2021

►M11

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2022/2556, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,

  L 333

153

27.12.2022

►M12

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2023/2864, annettu 13 päivänä joulukuuta 2023,

  L 2864

1

20.12.2023

►M13

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2025/2,  annettu 27 päivänä marraskuuta 2024,

  L 2

1

8.1.2025

Oikaistu:

►C1

Oikaisu, EUVL L 219, 25.7.2014, s.  66 (2009/138/EY,)

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/138/EY,

annettu 25 päivänä marraskuuta 2009,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II)

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO

ENSIVAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSTOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

I LUKU

Sisältö, soveltamisala ja määritelmät

1 JAKSO

Sisältö ja soveltamisala

2 JAKSO

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toiminnot

1 alajakso

Yleistä

2 alajakso

Vahinkovakuutus

3 alajakso

Henkivakuutus

4 alajakso

Jälleenvakuutus

3 JAKSO

Määritelmät

II LUKU

Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset

III LUKU

Valvontaviranomaiset ja yleiset säännöt

IV LUKU

Liiketoiminnan harjoittamista koskevat edellytykset

1 JAKSO

Hallinto-, johto- tai valvontaelimen vastuu

2 JAKSO

Hallintojärjestelmä

3 JAKSO

Tietojen julkistaminen

4 JAKSO

Määräomistusyhteys

5 JAKSO

Salassapitovelvollisuus, tietojen vaihto ja valvonnan lähentäminen

6 JAKSO

Tilintarkastajien velvollisuudet

V LUKU

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan harjoittamnen

VI LUKU

Säännöt varojen ja velkojen arvostuksesta, vakuutusteknisestä vastuuvelasta, omista varoista, vakavaraisuuspääomavaatimuksesta, vähimmäispääomavaatimuksesta ja sijoituksista

1 JAKSO

Varojen ja velkojen arvostus

2 JAKSO

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevat säännöt

3 JAKSO

Oma varallisuus

1 alajakso

Oman varallisuuden määrittäminen

2 alajakso

Oman varallisuuden luokitus

3 alajakso

Oman varallisuuden hyväksyttävyys

4 JAKSO

Vakavaraisuuspääomavaatimus

1 alajakso

Yleiset säännöt standardikaavan tai sisäisen mallin mukaan laskettavasta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta

2 alajakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus standardikaava

3 alajakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus – kokonaiset ja osittaiset sisäiset mallit

5 JAKSO

Vähimmäispääomavaatimus

6 JAKSO

Sijoitukset

VII LUKU

Vaikeuksissa olevat tai säännösten vastaisesti toimivat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset

VII a LUKU

Makrovakausvälineet

VIII LUKU

Sijoittamisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus

1 JAKSO

Vakuutusyritysten sijoittautuminen

2 JAKSO

Vakuutusyritysten palvelujen tarjoamisen vapaus

1 alajakso

Yleiset säännökset

2 alajakso

Liikennevakuutus

2 a JAKSO

Ilmoitukset, merkittävä rajatylittävä toiminta ja yhteistoimintafoorumit

3 JAKSO

Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisen toimivalta

1 alajakso

Vakuutustoiminta

2 alajakso

Jälleenvakuutus

4 JAKSO

Tilastotiedot

5 JAKSO

Sivukonttoreiden välityksellä tehtyjen sopimusten kohtelu likvidaatiomenettelyssä

IX LUKU

Yhteisön alueelle sijoittautuneiden sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten sivukonttorit, joilla on kotipaikka yhteisön ulkopuolella

1 JAKSO

Liiketoiminnan aloittaminen

2 JAKSO

Jälleenvakuutus

X LUKU

Yhteisön alueelle sijoittautuneiden sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten sivukonttorit, joilla on kotipaikka yhteisön ulkopuolella

II OSASTO

VAKUUTUSTA JA JÄLLEENVAKUUTUSTA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

I LUKU

Sovellettava laki ja ensivakuutussopimusten edellytykset

1 JAKSO

Sovellettava laki

2 JAKSO

Pakollinen vakuutus

3 JAKSO

Yleinen etu

4 JAKSO

Vakuutussopimusten ehdot ja vakuutusmaksuperusteet

5 JAKSO

Vakuutuksenottajille annettavat tiedot

1 alajakso

Vahinkovakuutus

2 alajakso

Henkivakuutus

II LUKU

Vahinkovakuutusta koskevat säännökset

1 JAKSO

Yleiset säännökset

2 JAKSO

Yhteisön rinnakkaisvakuutus

3 JAKSO

Avunanto

4 JAKSO

Oikeusturvavakuutus

5 JAKSO

Sairausvakuutus

6 JAKSO

Työtapaturmavakuutus

III LUKU

Henkivakuutusta koskevat säännökset

IV LUKU

Jälleenvakuutusta koskevat säännöt

III OSASTO

SAMAAN RYHMÄÄN KUULUVIEN VAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSYRITYSTEN VALVONTA

I LUKU

Ryhmävalvonta: määritelmät, soveltamistapaukset, soveltamisala ja soveltamistasot

1 JAKSO

Määritelmät

2 JAKSO

Soveltamistapaukset ja -ala

3 JAKSO

Soveltamistasot

II LUKU

Taloudellinen asema

1 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuus

1 alajakso

Yleiset säännökset

2 alajakso

Laskentamenetelmän valinta ja yleiset periaatteet

3 alajakso

Laskentamenetelmien soveltaminen

4 alajakso

Laskentamenetelmät

5 alajakso

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksinä olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta

6 alajakso

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta sellaisten ryhmien osalta, joiden riskienhallinta on keskitetty

2 JAKSO

Riskikeskittymä ja ryhmänsisäiset liiketoimet

3 JAKSO

Riskienhallinta ja sisäinen valvonta

II a LUKU

Ryhmätason makrovakaussäännöt

III LUKU

Ryhmävalvontaa helpottavat toimenpiteet

IV LUKU

Kolmannet maat

V LUKU

Sekavakuutushallintayhtiöt

IV OSASTO

VAKUUTUSYRITYSTEN UUDELLEENJÄRJESTELY JA LIKVIDAATIO

I LUKU

Soveltamisala ja määritelmät

II LUKU

Uudelleenjärjestelytoimenpiteet

III LUKU

Likvidaatiomenettely

IV LUKU

Yhteiset säännökset

V OSASTO

MUUT SÄÄNNÖKSET

VI OSASTO

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Siirtymäsäännökset

1 JAKSO

Vakuutustoiminta

2 JAKSO

Jälleenvakuutustoiminta

3 JAKSO

Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminta

II LUKU

Loppusäännökset

LIITE I

VAHINKOVAKUUTUSLUOKAT

A.

Riskien luokittelu vakuutusluokittain

B.

Useamman kuin yhden vakuutusluokan harjoittamista varten myönnettyjen toimilupien kuvaus

LIITE II

HENKIVAKUUTUSLUOKAT

LIITE III

YRITYSTEN OIKEUDELLISET MUODOT

A.

Vahinkovakuutusyritysten yhtiömuoto:

B.

Henkivakuutusyritysten yhtiömuoto

C.

Jälleenvakuutusyritysten yhtiömuoto

LIITE IV

VAKAVARAISUUSVAATIMUSTA KOSKEVA STANDARDIKAAVA

1.

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen

2.

Vahinkovakuutusriskimoduulin laskeminen

3.

Henkivakuutusriskimoduulin laskeminen

4.

Markkinariskimoduulin laskeminen

LIITE V

159 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAHINKOVAKUUTUSLUOKKARYHMÄT

LIITE VI

A osa

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset (310 artiklassa tarkoitetut)

B osa

Luettelo kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevista määräajoista (310 artiklassa tarkoitetut)

LIITE VII

VASTAAVUUSTAULUKKO

I OSASTO

ENSIVAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSTOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

I LUKU

Sisältö, soveltamisala ja määritelmät

1 jakso

Sisältö ja soveltamisala

1 artikla

Sisältö

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat seuraavaa:

1) 

ensivakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen yhteisössä;

2) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmien valvonta;

3) 

ensivakuutusyritysten uudelleenjärjestely ja likvidaatio.

2 artikla

Soveltamisala

1.  

Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tai sijoittautumaan aikoviin henki- ja vahinkovakuutustoimintaa harjoittaviin ensivakuutusyrityksiin.

Sitä sovelletaan IV osaston säännöksiä lukuun ottamatta myös jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet tai haluavat sijoittautua jonkin jäsenvaltion alueelle.

2.  

Tätä direktiiviä sovelletaan vahinkovakuutustoimintaan, joka kuuluu liitteessä I olevassa A osassa mainittuihin luokkiin. Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa vahinkovakuutustoimintaan sisältyy toiminta, joka koostuu avun tarjoamisesta sellaisille henkilöille, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai poissa tavanomaisesta asuinpaikastaan. Sen tulee perustua sitoumukseen saattaa apu ennalta maksettua vakuutusmaksua vastaan välittömästi edunsaajan ulottuville avustamissopimuksen perusteella, kun tämä henkilö on joutunut vaikeuksiin odottamattoman tapahtuman johdosta sopimuksessa määritellyissä tapauksissa ja olosuhteissa.

Apu voi muodostua rahana tai luontoissuorituksena annettavien etuuksien tarjoamisesta. Luontoisetuuksia voidaan antaa myös niitä tarjoavan henkilön oman henkilökunnan ja kaluston avulla.

Avustamistoiminta ei sisällä huoltoa, kunnossapitoa eikä asiakaspalvelua, eikä pelkkää avun osoittamista tai antamista välittäjänä.

3.  

Tätä direktiiviä sovelletaan henkivakuutustoiminnan osalta

a) 

seuraaviin henkivakuutustoimintoihin, kun niitä harjoitetaan sopimusperusteisesti:

i) 

henkivakuutus, joka käsittää vakuutuksen vain tietyn eliniän saavuttamisen varalta, vakuutuksen vain kuoleman varalta, vakuutuksen tietyn eliniän saavuttamisen tai sitä aikaisemman kuoleman varalta, henkivakuutuksen vakuutusmaksujen palautuksineen, vakuutuksen avioliiton varalta, vakuutuksen syntymän varalta;

ii) 

elinkorot;

iii) 

henkivakuutuksen lisäksi myönnettävä lisävakuutus, erityisesti henkilövahingon, työkyvyttömyys mukaan lukien, varalta otettu vakuutus, vakuutus tapaturman aiheuttaman kuoleman varalta ja vakuutus tapaturman tai sairauden aiheuttaman invaliditeetin varalta;

▼M13

iv) 

tällä hetkellä Irlannissa käytössä olevat pysyvän sairausvakuutuksen kaltaiset, irtisanomismahdollisuutta vailla olevat vakuutuslajit;

▼B

b) 

seuraaviin toimintoihin, milloin ne ovat sopimusperusteisia, jos niiden valvonta kuuluu viranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta:

i) 

sellaisten yhdistysten perustamista koskevat toiminnot, joiden tavoitteena on kerätä jäseniltä vakuutusmaksuina pääomia ja jakaa myöhemmin täten kertyneet varat eloonjääneille tai vainajan edunsaajille (tontiinit);

ii) 

vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, joilla tietyn ajan kestäviä ja tietynmääräisiä sitoumuksia otetaan vastuulle sovittua kertamaksua tai etukäteen sovittuja jatkuvia maksuja vastaan;

iii) 

ryhmäeläkerahastojen hoitaminen, joka käsittää sijoitusten ja erityisesti sellaisten laitosten rahastojen varojen hoitamisen, jotka suorittavat maksuja kuoleman tai eloon jäämisen johdosta tai toiminnan lakkaamisen tai supistumisen sattuessa;

iv) 

iii alakohdassa tarkoitettu toiminta, jos siihen liittyy joko pääoman säilymisen tai vähimmäiskoron maksamisen vakuutus;

v) 

”Code français des assurances” -lakikokoelman IV kirjan 4 osaston 1 luvussa tarkoitettujen henkivakuutusyritysten toiminta;

c) 

elinikään liittyvään toimintaan, josta säädetään tai määrätään sosiaalivakuutuslainsäädännössä, jos henkivakuutusyritykset harjoittavat tai hallinnoivat tätä toimintaa omalla vastuullaan jäsenvaltion lakien mukaisesti.

2 jakso

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toiminnot

1 alajakso

Yleistä

3 artikla

Lakisääteiset järjestelmät

Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutustoimintaan, joka on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamista.

4 artikla

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen koon perusteella

1.  

Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutusyritykseen, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 3 artiklan ja 5–10 artiklan soveltamista:

▼M13

a) 

yrityksen vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo ei ole enempää kuin 15 000 000 euroa;

b) 

yrityksen 76 artiklassa tarkoitetun vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä ei ole enempää kuin 50 000 000 euroa;

c) 

kun on kyse ryhmään kuuluvasta yrityksestä, ryhmän vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä ei ole enempää kuin 50 000 000 euroa;

▼B

d) 

yrityksen liiketoiminta ei sisällä vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa, joka kattaa vastuu-, luotto- ja takausvakuutusten riskejä, paitsi jos ne muodostavat 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja liitännäisriskejä;

e) 

yrityksen liiketoimintaan ei kuulu jälleenvakuutustoimintoja, joiden osuus sen bruttovakuutusmaksutuloista ylittää ►M10  600 000 euroa ◄ tai joiden osuus sen vakuutusteknisestä vastuuvelasta jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä ylittää ►M10  2 700 000 euroa ◄ tai joiden osuus ylittää 10 prosenttia sen bruttomääräisistä vakuutusmaksutuloista tai 10 prosenttia sen vakuutusteknisestä vastuuvelasta jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä.

2.   Jos jokin 1 kohdassa säädetyistä määristä ylittyy kolmena peräkkäisenä vuotena, tätä direktiiviä sovelletaan neljännestä vuodesta alkaen. 3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sellaisiin vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista varten toimilupaa hakeviin yrityksiin, joiden vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen tai vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärän jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä odotetaan ylittävän jonkin 1 kohdassa säädetyn määrän seuraavan viiden vuoden aikana. 4.  

Tätä direktiiviä ei enää sovelleta vakuutusyrityksiin, joiden osalta valvontaviranomainen on todentanut, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

mikään 1 kohdassa säädetyistä kynnysarvoista ei ole ylittynyt kolmena viimeisenä peräkkäisenä vuotena, ja

b) 

minkään 1 kohdassa säädetyistä kynnysarvoista ei odoteta ylittyvän seuraavan viiden vuoden aikana.

Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niin kauan kuin kyseinen vakuutusyritys harjoittaa 145–149 artiklassa tarkoitettua toimintaa.

5.   Edellä olevat 1 ja 4 kohta eivät estä yritystä hakemasta toimilupaa tai säilyttämästä sitä tämän direktiivin mukaisesti.

2 alajakso

Vahinkovakuutus

5 artikla

Toiminnot

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraavaan vahinkovakuutustoimintaan:

1) 

kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, siten kuin ne on kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä määritelty;

2) 

sellaisten huolto- ja avustuskassojen toiminta, joiden etuudet määräytyvät käytettävissä olevien varojen mukaan ja joissa jäsenten maksuosuus on etukäteen vahvistettu kiinteäksi;

3) 

sellaisten yhteenliittymien harjoittama toiminta, jotka eivät ole oikeushenkilöitä ja joiden tarkoituksena on tarjota jäsenilleen keskinäistä suojaa ilman vakuutusmaksujen suorittamista tai vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamista; tai

4) 

vientiluottovakuutustoiminta, joka tapahtuu valtion laskuun tai valtion takaamana tai jossa valtio on vakuutuksenantajana.

6 artikla

Avustamistoiminta

1.  

Tätä direktiiviä ei sovelleta avustamistoimintaan, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

▼M13

a) 

apu annetaan sellaisen maantieajoneuvoa kohdanneen vahingon tai konevian johdosta, joka sattuu siinä jäsenvaltiossa, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee, tai naapurimaissa;

▼B

b) 

avunantovelvollisuus rajoittuu seuraaviin toimintoihin:

i) 

paikalla suoritettava konevikapalvelu, jossa suojan järjestävä yritys käyttää useimmiten omaa henkilökuntaansa ja kalustoaan;

ii) 

ajoneuvon kuljettaminen lähimpään tai sopivimpaan paikkaan, jossa korjaus voidaan suorittaa, sekä mahdollisesti kuljettajan ja matkustajien kuljettaminen samaa avustamistapaa käyttäen lähimpään paikkaan, josta he voivat jatkaa matkaansa muulla tavoin; ja

iii) 

kun se jäsenvaltio, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee, on siten säätänyt, ajoneuvon sekä mahdollisesti kuljettajan ja matkustajien kuljettaminen kotiinsa, lähtöpaikkaansa tai alkuperäiseen määräpaikkaansa saman jäsenvaltion sisällä; ja

c) 

apua ei anna yritys, jota tämä direktiivi koskee.

▼M13

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytystä, että vahingon tai konevian on täytynyt tapahtua sen jäsenvaltion alueella, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee, ei sovelleta tapauksissa, jossa edunsaaja on suojan järjestäneen järjestön jäsen, ja maassa, jossa vahinko tai vika tapahtuu, toimiva vastaava järjestö vastavuoroisen sopimuksen perusteella järjestää konevikapalvelun tai ajoneuvon kuljettamisen ilman lisämaksua edunsaajan pelkästään esittäessä jäsenkorttinsa.

▼M13 —————

▼B

4.   Tätä direktiiviä ei sovelleta avustamistoimenpiteisiin, jotka Luxemburgin suurherttuakunnan autoliitto suorittaa, kun maantieajoneuvolle on sattunut vahinko tai konevika Luxemburgin suurherttuakunnan alueen ulkopuolella, ja joissa sellainen ajoneuvo, joka on ollut osallisena tällaisessa onnettomuudessa tai saanut konevian, sekä mahdollisesti sen kuljettaja ja matkustajat kuljetetaan kotipaikkakunnalleen.

7 artikla

Keskinäiset yritykset

Tätä direktiiviä ei sovelleta vahinkovakuutustoimintaa harjoittaviin keskinäisiin yrityksiin, jotka ovat solmineet muiden samanlaisten keskinäisten yritysten kanssa sopimuksen, joka tarjoaa täyden jälleenvakuutusturvan niiden antamille vakuutuksille tai jonka perusteella vastaanottavan yrityksen on vastattava tällaisista vakuutussopimuksista johtuvista vastuista ensivakuuttajan puolesta. Tällaisessa tapauksessa tämän direktiivin määräykset koskevat vastaanottavaa yritystä.

8 artikla

Laitokset

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin vahinkovakuutustoimintaa harjoittaviin laitoksiin, jollei niiden sääntöjä tai sovellettavaa lakia, jotka koskevat niiden oikeutta toimia, muuteta:

1) 

Tanskassa Falck Danmark;

2) 

Saksassa seuraavat osittain julkisoikeudelliset laitokset:

a) 

Postbeamtenkrankenkasse;

b) 

Krankenversorgung der Bundesbahnbeamten;

▼M13 —————

▼B

4) 

Espanjassa Consorcio de Compensación de Seguros.

3 alajakso

Henkivakuutus

9 artikla

Toiminnot ja liiketoimet

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin henkivakuutustoimintoihin ja -liiketoimiin:

1) 

sellaisten huolto- ja avustuskassojen toiminta, joiden etuudet määräytyvät käytettävissä olevien varojen mukaan ja joissa jäsenten maksuosuus on etukäteen vahvistettu kiinteäksi;

2) 

muiden yhteisöjen kuin 2 artiklassa tarkoitettujen yritysten toiminta, jonka tarkoituksena on tarjota etuuksia yritykseen tai yritysryhmään taikka ammattiin tai ammattien ryhmään kuuluville työntekijöille tai yksityisyrittäjille kuoleman tai eloon jäämisen varalta taikka toiminnan lakkaamisen tai supistumisen varalta, riippumatta siitä, kattavatko vakuutusmaksuvastuut aina täysin tästä toiminnasta aiheutuvat sitoumukset;

3) 

eläkevakuutusyritysten eläketoiminta, josta on säädetty työntekijän eläkelaissa (TyEL) ja siihen liittyvässä muussa Suomen lainsäädännössä, edellyttäen että:

a) 

eläkevakuutusyhtiöt, joilla Suomen lainsäädännön mukaan on jo oltava erilliset kirjanpito- ja hallintojärjestelmät, perustavat lisäksi 1 päivästä tammikuuta 1995 alkaen oikeudellisesti erilliset yksiköt tämän toiminnan harjoittamista varten; ja

b) 

Suomen viranomaiset sallivat ketään syrjimättä jäsenvaltioiden kaikkien kansalaisten ja yhtiöiden harjoittaa Suomen lainsäädännön mukaisesti 2 artiklassa määriteltyä, tähän poikkeukseen liittyvää toimintaa joko omistamalla olemassa olevan vakuutusyhtiön tai -ryhmän tai osallistumalla siihen taikka perustamalla uusia vakuutusyhtiöitä tai -ryhmiä, mukaan lukien eläkevakuutusyhtiöt, tai osallistumalla niihin.

10 artikla

Yhteisöt, yritykset ja laitokset

Tätä direktiiviä ei sovelleta henkivakuutustoiminnan osalta seuraaviin yhteisöihin, yrityksiin ja laitoksiin:

1) 

yhteisöt, joiden tehtävänä on tarjota etuuksia yksinomaan kuoleman sattuessa, jos tällaisten etuuksien summa ei ylitä yksittäisestä kuolemantapauksesta johtuvia hautajaiskuluja tai jos etuudet tarjotaan luontoissuorituksena;

2) 

Saksassa toimiva Versorgungsverband deutscher Wirtschaftsorganisationen -niminen laitos, jollei sen sääntöjä toimintaoikeuden laajuuden osalta muuteta.

3) 

Espanjassa toimiva ”Consorcio de Compensación de Seguros” -niminen laitos, jollei sen sääntöjä toiminnan tai toimintaoikeuden osalta muuteta.

4 alajakso

Jälleenvakuutus

11 artikla

Jälleenvakuutus

Tätä direktiiviä ei sovelleta jälleenvakuutustoimintaa harjoitettaessa jäsenvaltion hallituksen harjoittamaan tai täysimääräisesti takaamaan jälleenvakuutustoimintaan, kun kyseinen hallitus toimii tärkeään yleiseen etuun liittyvistä syistä viimeisenä mahdollisena vakuutuksenantajana, myös sellaisesta markkinatilanteesta johtuvissa olosuhteissa, jossa on mahdotonta saada riittävää kaupallista vakuutussuojaa.

12 artikla

Toimintansa lopettavat jälleenvakuutusyritykset

1.   Jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat lopettaneet 10 päivään joulukuuta 2007 mennessä uusien jälleenvakuutussopimusten tekemisen ja hallinnoivat pelkästään voimassa olevaa vakuutuskantaansa lopettaakseen toimintansa, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. 2.   Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo kyseisistä jälleenvakuutusyrityksistä ja annettava se tiedoksi kaikille jäsenvaltioille.

3 jakso

Määritelmät

13 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) 

”vakuutusyrityksellä” henki- tai vahinkovakuutustoimintaa harjoittavaa ensivakuutusyritystä joka on saanut toimiluvan 14 artiklan mukaisesti;

2) 

”vakuutusalan kytkösyrityksellä” vakuutusyritystä, jonka omistaa muu rahoitusalan yritys kuin 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmä, tai muu kuin rahoitusalan yritys, jonka tarkoituksena on vakuuttaa ainoastaan sen yrityksen tai niiden yritysten riskejä, joihin se itse kuuluu, tai siihen yritysryhmään kuuluvan yrityksen tai kuuluvien yritysten riskejä, johon se kuuluu;

3) 

”kolmannen maan vakuutusyrityksellä” yritystä, jolta, jos sen kotipaikka olisi yhteisön alueella, vaadittaisiin 14 artiklan mukainen vakuutusyrityksen toimilupa;

4) 

”jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, joka on saanut 14 artiklan mukaisesti toimiluvan harjoittaa jälleenvakuutustoimintaa;

5) 

”jälleenvakuutusalan kytkösyrityksellä” jälleenvakuutusyritystä, jonka omistaa joko muu rahoitusalan yritys kuin 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmä, tai muu kuin rahoitusalan yritys, jonka tarkoituksena on jälleenvakuuttaa ainoastaan sen yrityksen tai niiden yritysten riskejä, joihin se itse kuuluu, tai siihen yritysryhmään kuuluvan yrityksen tai kuuluvien yritysten riskejä, johon se kuuluu;

6) 

”kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, jolta, jos sen kotipaikka olisi yhteisön alueella, vaadittaisiin 14 artiklan mukainen jälleenvakuutusyrityksen toimilupa;

▼M6

7) 

”jälleenvakuutuksella” tai ”jälleenvakuutustoiminnalla” jotain seuraavista toiminnoista:

a) 

toimintaa, jossa on kyse sellaisten riskien hyväksymisestä, jotka vakuutusyritys tai kolmannen maan vakuutusyritys taikka muu jälleenvakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys on luovuttanut;

▼M13 —————

▼M6

c) 

jälleenvakuutusyrityksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 ( 1 ) soveltamisalaan kuuluvalle laitokselle tarjoamaa suojaa;

▼B

8) 

”kotijäsenvaltiolla” jotakin seuraavista:

a) 

vahinkovakuutustoiminnan osalta jäsenvaltiota, jossa riskiä kattavan vakuutusyrityksen kotipaikka sijaitsee;

b) 

henkivakuutustoiminnan osalta jäsenvaltiota, jossa sitoumuksen tehneen vakuutusyrityksen kotipaikka sijaitsee; tai

c) 

jälleenvakuutustoiminnan osalta jäsenvaltiota, jossa jälleenvakuutusyrityksen kotipaikka sijaitsee;

9) 

”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” muuta sellaista jäsenvaltiota kuin kotijäsenvaltiota, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluita; henkivakuutus- ja vahinkovakuutustoiminnan osalta jäsenvaltiolla, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tarjoaa palveluja, tarkoitetaan vastaavasti sitoumusjäsenvaltiota tai jäsenvaltiota, jonka alueella riski sijaitsee, jos sitoumuksen tai riskin kattaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva vakuutusyritys tai sivukonttori;

10) 

”valvontaviranomaisella” kansallista viranomaista tai kansallisia viranomaisia, joilla on lain tai asetuksen nojalla toimivalta valvoa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä;

▼M13

10 a) 

”pienellä ja ei-monimutkaisella yrityksellä” vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, mukaan lukien vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys, joka täyttää 29 a artiklassa säädetyt edellytykset ja joka on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi 29 b artiklan mukaisesti;

10 b) 

”pienellä ja ei-monimutkaisella ryhmällä” ryhmää, joka täyttää 213 a artiklassa säädetyt edellytykset ja jonka ryhmävalvoja on luokitellut pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ryhmäksi mainitun artiklan 2 kohdan mukaisesti;

10 c) 

”lakisääteisellä tilintarkastajalla” Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY ( 2 ) 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua lakisääteistä tilintarkastajaa;

10 d) 

”tilintarkastusyhteisöllä” direktiivin 2006/43/EY 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettua tilintarkastusyhteisöä;

▼B

11) 

”sivukonttorilla” vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen asioimistoa tai sivukonttoria, joka sijaitsee muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion alueella;

12) 

”yrityksen toimipaikalla” yrityksen kotipaikkaa tai sivukonttoria;

13) 

”jäsenvaltiolla, jossa riski sijaitsee” jotakin seuraavista:

a) 

jäsenvaltiota, jossa omaisuus sijaitsee, jos vakuutus koskee joko rakennuksia tai rakennuksia ja niiden irtaimistoa, sikäli kuin irtaimisto on vakuutettu samalla vakuutuskirjalla;

b) 

rekisteröintijäsenvaltiota, jos vakuutus koskee kaikenlaisia ajoneuvoja;

c) 

jäsenvaltiota, jossa vakuutuksenottaja otti vakuutuksen, jos on kyse vakuutuksesta, joka on voimassa enintään neljä kuukautta ja kattaa matka- ja lomariskejä missä tahansa vakuutusluokassa;

d) 

kaikissa tapauksissa, jotka eivät nimenomaan sisälly a, b tai c alakohtaan, jäsenvaltiota, jossa sijaitsee jompikumpi seuraavista:

i) 

vakuutuksenottajan vakinainen asuinpaikka; tai

ii) 

jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, tämän vakuutuksenottajan se sijoittautumispaikka, johon sopimus liittyy;

14) 

”sitoumusjäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa sijaitsee jompikumpi seuraavista:

a) 

vakuutuksenottajan vakinainen asuinpaikka;

b) 

jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, tämän vakuutuksenottajan se toimipaikka, johon sopimus liittyy;

▼M13

15) 

”emoyrityksellä” Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU ( 3 ) 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua emoyritystä tai yritystä, jota valvontaviranomaiset pitävät emoyrityksenä tämän direktiivin 212 artiklan 2 kohdan tai 214 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisesti;

16) 

”tytäryrityksellä” direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä, sen tytäryritykset mukaan luettuina, tai yritystä, jota valvontaviranomaisten on pidettävä tytäryrityksenä tämän direktiivin 212 artiklan 2 kohdan tai 214 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisesti;

▼B

17) 

”läheisillä sidoksilla” tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde määräysvallan tai omistusyhteyden kautta, tai tilannetta, jossa kaksi tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa yhteen ja samaan henkilöön;

18) 

”määräysvallalla” ►M13  direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa ◄ säädettyä emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä yhteyttä tai vastaavaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä yhteyttä;

▼M13

19) 

”ryhmänsisäisellä liiketoimella” liiketoimia, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti saman ryhmän toisista yrityksistä tai sellaisesta luonnollisesta tai oikeushenkilöstä, jota yhdistää ryhmän yritykseen läheinen sidos, velvoitteen täyttämiseksi riippumatta siitä, perustuuko se sopimukseen ja tapahtuuko se maksua vastaan;

▼B

20) 

”omistusyhteydellä” sitä, että yrityksestä suoraan tai määräysvallan kautta pidetään hallussa vähintään 20 prosenttia yrityksen äänivallasta tai pääomasta;

21) 

”määräomistusyhteydellä” yrityksestä suoraan tai välillisesti omistettua osuutta, joka on vähintään 10 prosenttia yrityksen pääomasta tai äänivallasta taikka jolla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla kyseisen yrityksen johtamiseen;

22) 

”säännellyillä markkinoilla” jompaakumpaa seuraavista:

a) 

markkinoiden sijaitessa jäsenvaltiossa ►M13  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU ( 4 ) 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa ◄ määritellyt säännellyt markkinat; tai

b) 

markkinoiden sijaitessa kolmannessa maassa rahoitusmarkkinat, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

i) 

ne ovat vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion tunnustamat ja täyttävät ►M13  direktiivissä 2014/65/EU ◄ säädettyjä vaatimuksia vastaavat vaatimukset; ja

ii) 

rahoitusvälineet, joilla käydään kauppaa näillä markkinoilla, ovat laadultaan vastaavia niiden välineiden kanssa, joilla käydään kauppaa kotijäsenvaltion yksillä tai useammilla säännellyillä markkinoilla;

23) 

”kansallisella toimistolla” direktiivin 72/166/ETY 1 artiklan 3 kohdassa määriteltyä vakuutuksenantajien kansallista toimistoa;

24) 

”kansallisella takuurahastolla” direktiivin 84/5/ETY 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua laitosta;

25) 

”rahoitusalan yrityksellä” mitä tahansa seuraavista:

a) 

direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luottolaitos tai 5 kohdassa tarkoitettu rahoituslaitos tai 21 kohdassa tarkoitettu pankkipalveluja avustavia palveluja tarjoava yritys; ►M13  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 5 ) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luottolaitos tai 18 alakohdassa tarkoitettu oheispalveluyritys tai 26 alakohdassa tarkoitettu rahoituslaitos ◄

b) 

vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys taikka 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu vakuutushallintayhtiö;

c) 

►M13  direktiivin 2014/65/EU ◄ 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu sijoituspalveluyritys tai rahoituslaitos; tai

d) 

direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

26) 

”erillisyhtiöllä” yritystä, joka ei ole olemassa oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja joka ottaa vastatakseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten riskejä ja kattaa nämä riskit kokonaisuudessaan lainan liikkeelle laskemisesta saatavilla tuotoilla tai muilla rahoitusmenetelmillä, joissa lainan tai rahoitusmenetelmän tarjoajan oikeuksilla saataviensa suorituksiin on huonompi etuoikeus kuin tällaisen yrityksen jälleenvakuutusvelvoitteilla, riippumatta siitä, onko se rekisteröity osakeyhtiö vai ei;

27) 

”suurilla riskeillä”

a) 

riskejä, jotka kuuluvat liitteessä I olevan A osan luokkiin 4, 5, 6, 7, 11 ja 12;

b) 

riskejä, jotka kuuluvat liitteessä I olevan A osan luokkiin 14 ja 15, kun vakuutuksenottaja on ammattimaisesti mukana teollisessa tai kaupallisessa toiminnassa tai jossakin vapaassa ammatissa, ja riskit liittyvät tällaiseen toimintaan;

c) 

riskejä, jotka kuuluvat liitteessä I olevan A osan luokkiin 3, 8, 9, 10, 13 ja 16, sikäli kuin vakuutuksenottaja ylittää ainakin kaksi seuraavien arviointiperusteiden rajoista:

i) 

taseen loppusumma ►M10  6 600 000 euroa ◄ ;

▼M13

ii) 

direktiivin 2013/34/EU 2 artiklan 5 alakohdan mukainen nettoliikevaihto 13 600 000 euroa;

▼B

iii) 

työntekijöitä tilikauden aikana keskimäärin 250.

Jos vakuutuksenottaja kuuluu yritysryhmään, joka ►M13  direktiivin 2013/34/EU ◄ mukaisesti laatii konsolidoidun tilinpäätöksen, ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita sovelletaan konsolidoidun tilinpäätökseen pohjalta.

Jäsenvaltiot voivat lisätä ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun luokkaan riskejä, joita ammatilliset yhdistykset, yhteisyritykset tai tilapäiset yhteenliittymät vakuuttavat;

28) 

”ulkoistamisella” kaikentyyppisiä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja palveluntarjoajan, joka voi olla valvottava yritys, välisiä järjestelyjä, joiden perusteella kyseinen palveluntarjoaja suorittaa suoraan tai edelleen ulkoistamalla sellaisen prosessin, palvelun tai toiminnan, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys olisi muutoin itse suorittanut, riippumatta siitä, onko palveluntarjoaja valvottava yritys vai ei;

29) 

”toiminnolla” hallintojärjestelmään kuuluvaa sisäistä valmiutta suorittaa käytännön tehtäviä; hallintojärjestelmään kuuluvat riskinhallintatoiminto, sääntöjen noudattamista valvova toiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja aktuaaritoiminto;

30) 

”vakuutusriskillä” riittämättömistä hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevista oletuksista johtuvaa tappioriskiä tai vakuutusvastuiden arvon epäedullista muutosta;

31) 

”markkinariskillä” tappioriskiä tai taloudellisen aseman epäedullista muutosta, joka johtuu suoraan tai välillisesti omaisuuden, vastuiden ja rahoitusvälineiden markkinahintojen tason ja volatiliteetin heilahteluista;

32) 

”luottoriskillä” tappioriskiä tai taloudellisen aseman epäedullista muutosta, joka johtuu arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden, vastapuolten tai velallisten luottokelpoisuuden heilahteluista ja joka kohdistuu vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin vastapuoliriskin, korkomarginaaliriskin tai markkinariskikeskittymien muodossa;

▼M5

32 a) 

”ehdot täyttävällä keskusvastapuolella” keskusvastapuolta, jolle on myönnetty toimilupa OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 ( 6 ) 14 artiklan mukaisesti tai joka on tunnustettu kyseisen asetuksen 25 artiklan mukaisesti;

▼B

33) 

”operatiivisella riskillä” riittämättömiin tai epäonnistuneisiin sisäisiin prosesseihin, henkilöstöön ja järjestelmiin tai ulkoisiin tapahtumiin liittyvää tappioriskiä;

34) 

”likviditeettiriskillä” riskiä, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät kykene muuttamaan sijoituksiaan ja muuta omaisuuttaan rahaksi täyttääkseen maksettaviksi tulevat taloudelliset velvoitteensa;

35) 

”keskittymäriskillä” kaikenlaisia riskejä, joihin liittyvien tappiot voivat olla niin suuria, että ne vaarantavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuden tai taloudellisen aseman;

36) 

”riskienvähentämistekniikoilla” kaikenlaisia tekniikoita, joiden avulla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat siirtää osan riskeistään tai kaikki riskinsä toiselle osapuolelle;

37) 

”hajautusvaikutuksilla” vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmien riskien pienentämistä liiketoimintaa hajauttamalla, sillä yhden riskin aiheuttama epäedullinen tulos voi tasoittua toisen riskin tuottamalla edullisemmalla tuloksella, kun kyseiset riskit eivät korreloi täysin keskenään;

38) 

”ennustetulla todennäköisyysjakaumalla” matemaattista funktiota, jolla määritetään toteutumisen todennäköisyys kattavalle määrälle toisensa poissulkevia tulevia tapahtumia;

39) 

”riskimitalla” matemaattista funktiota, jolla määritetään tietylle ennustetulle todennäköisyysjakaumalle rahamäärä, ja joka kasvaa monotonisesti kyseiseen ennustettuun todennäköisyysjakaumaan sisältyvien riskien tason kanssa;

▼M5

40) 

”ulkoisella luottoluokituslaitoksella” luottoluokituslaitosta, joka on rekisteröity tai sertifioitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ( 7 ) mukaisesti, tai luottoluokituksia antavaa keskuspankkia, joka on vapautettu kyseisen asetuksen soveltamisesta;

▼M13

41) 

”säännellyllä yrityksellä” direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettua säänneltyä yritystä tai direktiivin (EU) 2016/2341 6 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavaa laitosta;

42) 

”kryptovaralla” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1114 ( 8 ) 3 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määriteltyä kryptovaraa;

43) 

”suhteuttamistoimenpiteellä” kaikkia 35 artiklan 5 a kohdassa, 41 artiklassa, 45 artiklan 1 b kohdassa, 45 artiklan 5 kohdassa, 45 a artiklan 5 kohdassa, 51 artiklan 6 kohdassa, 51 a artiklan 1 kohdassa, 77 artiklan 8 kohdassa ja 144 a artiklan 4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä tai kaikkia toimenpiteitä, joista säädetään tämän direktiivin nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja joita sovelletaan nimenomaisesti pieniin ja ei-monimutkaisiin yrityksiin 29 c artiklan mukaisesti;

44) 

”kestävyysriskillä” ympäristöön, yhteiskuntaan tai hallintotapaan liittyvää tapahtumaa tai olosuhdetta, jonka toteutumisella saattaisi olla sijoituksen arvoon tai velan arvoon tosiasiallinen tai mahdollinen kielteinen vaikutus;

45) 

”kestävyystekijöillä” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088 ( 9 ) 2 artiklan 24 alakohdassa määriteltyjä kestävyystekijöitä.

▼B

II LUKU

Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset

14 artikla

Toimilupaa koskevat periaatteet

1.   Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan ensivakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen on oltava ennalta myönnetty toimilupa. 2.  

Seuraavien yritysten on haettava 1 kohdassa tarkoitettua toimilupaa kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisilta:

a) 

yritys, joka on perustamassa kotipaikkansa kyseisen jäsenvaltion alueelle; tai

b) 

vakuutusyritys, joka saatuaan 1 kohdan mukaisen toimiluvan haluaa laajentaa liiketoimintaansa kokonaiseen vakuutusluokkaan tai muihin kuin aiemman toimiluvan jo kattamiin vakuutusluokkiin.

15 artikla

Toimiluvan soveltamisala

1.   Edellä olevan 14 artiklan mukainen toimilupa on voimassa koko yhteisössä. Sillä sallitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten harjoittaa liiketoimintaa yhteisössä, ja kyseinen toimilupa kattaa myös sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden. 2.  

Jollei 14 artiklasta muuta johdu, toimilupa myönnetään liitteessä I olevassa A osassa tai liitteessä II lueteltua ensivakuutuksen tiettyä luokkaa varten. Se kattaa koko luokan, jollei hakija halua kattaa kuin osan kyseiseen luokkaan kuuluvista riskeistä.

Yhteen luokkaan sisältyvät riskit eivät saa kuulua mihinkään muuhun luokkaan, lukuun ottamatta 16 artiklassa tarkoitettuja tapauksia.

Useampia luokkia koskeva toimilupa voidaan myöntää sikäli kuin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä sallitaan näiden luokkien samanaikainen harjoittaminen.

3.  

Kun kyse on vahinkovakuutustoiminnasta, jäsenvaltiot voivat myöntää liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen vakuutusluokkien ryhmille toimiluvan.

Valvontaviranomaiset voivat rajoittaa yhtä luokkaa varten haetun toimiluvan ainoastaan 23 artiklassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa määriteltyihin liiketoimiin.

4.   Yritykset, joita tämä direktiivi koskee, saavat ryhtyä 6 artiklassa tarkoitettuun avustustoimintaan vain, jos ne ovat saaneet toimiluvan liitteessä I olevan A osan luokkaa 18 varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 1 kohdan soveltamista. Tällöin tätä direktiiviä sovelletaan kyseiseen toimintaan. 5.  

Kun kyse on jälleenvakuutustoiminnasta, toimilupa myönnetään vahinkojälleenvakuutustoiminnan, henkijälleenvakuutustoiminnan tai kaiken jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista varten.

Toimilupahakemusta käsiteltäessä on tarkasteltava 18 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toimitettavaa toimintasuunnitelmaa ja sen jäsenvaltion, jossa toimilupaa haetaan, toimiluvan myöntämiselle asettamien edellytysten täyttymistä.

16 artikla

Liitännäisriskit

1.  

Vakuutusyritys, joka on saanut toimiluvan liitteessä I olevaan yhteen luokkaan tai useamman luokan ryhmään kuuluvalle pääriskille, voi myös vakuuttaa toiseen luokkaan kuuluvia riskejä tarvitsematta kyseisille riskeille toimilupaa, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) 

ne liittyvät pääriskiin;

b) 

ne koskevat kohdetta, joka on katettu pääriskiä vastaan; ja

c) 

ne on katettu pääriskin vakuutussopimuksella.

2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, liitteessä I olevan A osan luokkiin 14, 15 ja 17 sisältyviä riskejä ei saa pitää muiden luokkien liitännäisriskeinä.

Kuitenkin voidaan luokassa 17 esitettyä oikeusturvavakuutusta pitää luokan 18 liitännäisriskinä, jos 1 kohdassa määritellyt edellytykset ja jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) 

pääriski liittyy yksinomaan sellaisille henkilöille annettuun apuun, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai ollessaan poissa tavanomaisesta asuinpaikastaan; tai

b) 

vakuutus koskee riitoja tai riskejä, jotka aiheutuvat merialusten käytöstä tai liittyvät niiden käyttöön.

17 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oikeudellinen muoto

1.   Kotijäsenvaltion on vaadittava, että yritys, jolle haetaan toimilupaa 14 artiklan mukaisesti, on oikeudelliselta muodoltaan jokin liitteessä III mainituista. 2.   Jäsenvaltiot voivat perustaa muun muotoisia julkisoikeudellisia yrityksiä sikäli kuin näiden yritysten tarkoituksena on harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa vastaavilla edellytyksillä kuin yksityisoikeudelliset yritykset.

▼M5

3.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä III olevista yhtiömuotojen luetteloista A, B ja C osan 28 ja 29 kohtaa lukuun ottamatta.

▼B

18 artikla

Toimiluvan edellytykset

1.  

Kotijäsenvaltion on vaadittava, että yritykset, joille haetaan toimilupaa:

a) 

kun kyse on vakuutusyrityksistä, rajoittavat liiketoimintansa vakuutustoimintaan ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan lukuun ottamatta muita kaupallisia liiketoimia;

b) 

kun kyse on jälleenvakuutusyrityksistä, rajoittavat liiketoimintansa jälleenvakuutustoimintaan ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan; ne voivat hoitaa myös vakuutusholdingyhtiön tehtäviä ja harjoittaa direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun rahoitusalan toimintaan liittyvää toimintaa;

c) 

esittävät 23 artiklan mukaisen toimintasuunnitelman;

d) 

pystyvät kattamaan 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttisen vähimmäistason hyväksyttävillä omilla perusvaroilla;

e) 

esittävät todisteet siitä, että niillä on tulevaisuudessa hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklassa säädetyn vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi;

f) 

esittävät todisteet siitä, että niillä on tulevaisuudessa hyväksyttävät oma perusvarallisuus 128 artiklassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseksi;

g) 

esittävät todisteet siitä, että ne pystyvät toimimaan IV luvun 2 jaksossa tarkoitetun hallintojärjestelmän edellyttämällä tavalla;

h) 

kun kyse on vahinkovakuutustoiminnasta, ilmoittavat kuhunkin muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, johon toimilupaa haetaan, direktiivin 2000/26/EY 4 artiklan mukaisesti nimettyjen korvausedustajien nimet ja osoitteet, jos katettava riski on luokiteltu tämän direktiivin liitteessä I olevan A osan luokkaan 10, rahdinkuljettajan vastuuta lukuun ottamatta;

▼M13

i) 

ilmoittavat, onko toisessa jäsenvaltiossa tehty toimilupahakemus ensivakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen tai muun säännellyn yrityksen tai vakuutuksen tarjoajan liiketoiminnan aloittamiseen hylätty tai peruutettu, sekä syyt hylkäämiseen tai peruuttamiseen.

▼B

2.  

Vakuutusyrityksen, joka hakee toimilupaa laajentaakseen liiketoimintaansa muihin vakuutusluokkiin tai laajentaakseen toimiluvan koskemaan ainoastaan osaa yhteen vakuutusluokkaan sisältyvistä riskeistä, on esitettävä 23 artiklan mukainen toimintasuunnitelma.

Lisäksi sen on esitettävä todisteet siitä, että sillä on hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja 128 artiklassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseksi.

3.  

Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista sellaisen henkivakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyrityksen, joka hakee toimilupaa laajentaakseen liiketoimintaansa liitteessä I olevan A osan luokassa 1 tai 2 lueteltuihin riskeihin, joita tarkoitetaan 73 artiklassa, on osoitettava, että:

a) 

sillä on hyväksyttävät oma perusvarallisuus 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa henki- ja vahinkovakuutusyrityksille säädettyjen vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttisten vähimmäistasojen kattamiseksi;

b) 

se sitoutuu täyttämään 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tulevat taloudelliset vähimmäisvelvoitteet.

4.  

Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista sellaisen liitteessä I olevan A osan luokassa 1 tai 2 lueteltuihin riskeihin liittyvää vahinkovakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyrityksen, joka hakee toimilupaa laajentaakseen liiketoimintaansa 73 artiklassa tarkoitettuihin henkivakuutusriskeihin, on osoitettava, että:

a) 

sillä on hyväksyttävät oma perusvarallisuus 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa henki- ja vahinkovakuutusyrityksille säädettyjen vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttisten vähimmäistasojen kattamiseksi;

b) 

se sitoutuu täyttämään 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut taloudelliset vähimmäisvelvoitteet toiminnassaan jatkossa.

19 artikla

Läheiset sidokset

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee läheinen sidos, valvontaviranomaiset voivat myöntää toimiluvan vain, jos sidos ei estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Valvontaviranomaisten on evättävä toimilupa, jos yhteen tai useampaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen läheisesti sidoksissa olevaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavan kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset taikka kyseisten säädösten täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Valvontaviranomaisten on vaadittava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä toimittamaan niille tiedot, jotka ne tarvitsevat valvoakseen, että ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti.

20 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kotipaikka

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kotipaikka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa kuin niiden sääntömääräinen kotipaikka.

21 artikla

Vakuutusehdot ja vakuutusmaksut

1.  

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia niiden vakuutussopimusten yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden, vakuutusmaksujen ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden sekä lomakkeiden ja muiden painettujen asiakirjojen ennalta hyväksymistä tai järjestelmällistä ilmoittamista, joita yritys aikoo käyttää vakuutuksen-, jälleenvakuutuksen- tai edelleenvakuutuksenottajien kanssa asioidessaan.

Kotijäsenvaltio saa kuitenkin henkivakuutustoiminnan osalta ja ainoastaan vakuutusmatemaattisia periaatteita koskevien kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi vaatia vakuutusmaksuperusteiden ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden järjestelmällistä ilmoittamista. Kyseinen vaatimus ei saa toimia ennakkoedellytyksenä henkivakuutusyrityksen toimiluvan myöntämiselle.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa jatkaa eivätkä ottaa käyttöön velvollisuutta ennalta antaa tiedoksi tai hyväksyä maksunkorotuksia muutoin kuin osana yleistä hintavalvontajärjestelmää. 3.   Jäsenvaltiot voivat tarkastaa liitteessä I olevassa A osassa mainittua vakuutusluokkaa 18 varten toimilupaa hakevien tai sen saaneiden yritysten sellaisia suoria tai välillisiä henkilöstö- ja kalustovoimavaroja mukaan lukien lääketieteellisen henkilökunnan pätevyys ja kaluston laatu, jotka yrityksellä on oltava käytettävissään kyseistä luokkaa koskevien sitoumusten täyttämiseksi. 4.   Jäsenvaltiot voivat pitää edelleen voimassa tai antaa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen hyväksymisestä ja kaikkien muiden tavanomaiselle valvonnalle tarpeellisten asiakirjojen toimittamisesta.

22 artikla

Markkinoiden taloudelliset tarpeet

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että markkinoiden taloudelliset tarpeet on otettava huomioon toimilupahakemusta käsiteltäessä.

23 artikla

Toimintasuunnitelma

1.  

Edellä 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toimintasuunnitelman on sisällettävä seuraavat tiedot tai selvitykset:

a) 

niiden riskien tai sitoumusten laatu, joita kyseinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys aikoo kattaa;

b) 

jälleenvakuutusmuoto, jota jälleenvakuutusyritys aikoo käyttää jälleenvakuutuksenottajien kanssa tekemissään sopimuksissa;

c) 

jälleen- ja edelleenvakuutusta koskevat pääperiaatteet;

d) 

omien perusvarojen erät, joista vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttinen vähimmäistaso koostuu;

e) 

hallinnon ja myyntiverkon arvioidut perustamiskustannukset ja niiden kattamiseen tarkoitetut varat sekä, jos katettavat riskit kuuluvat liitteessä I olevan A osan luokkaan 18, vakuutusyrityksen hallussa olevat, luvatun avun antamiseen tarvittavat voimavarat;

▼M13

f) 

jäsenvaltiot, kolmannet maat ja, jos toimilupa vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen myönnetään kolmansien maiden maantieteellisten alueiden tasolla, kyseisten kolmansien maiden asiaankuuluvat maantieteelliset alueet, joilla kyseinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys aikoo toimia.

▼B

2.  

Edellä 1 kohdassa lueteltujen vaatimusten lisäksi suunnitelman on sisällettävä kolmelta ensimmäisestä tilikaudelta seuraavat tiedot:

a) 

taseen kehittymistä koskeva ennuste;

b) 

a alakohdassa tarkoitettuun taseen kehittymistä koskevaan ennusteeseen perustuvat arviot VI luvun 4 jakson 1 alajaksossa säädetystä tulevasta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta sekä käytetty laskentamenetelmä;

c) 

a alakohdassa tarkoitettuun taseen kehittymistä koskevaan ennusteeseen perustuvat arviot 128 ja 129 artiklassa säädetystä tulevasta vähimmäispääomavaatimuksesta sekä käytetty laskentamenetelmä;

d) 

arviot vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen tarkoitetuista varoista;

e) 

vahinkovakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan osalta myös seuraavat tiedot:

i) 

arviot muista hallintokustannuksista kuin perustamiskustannuksista, erityisesti juoksevista yleiskuluista ja palkkioista;

ii) 

arviot vakuutusmaksuista ja korvauksista;

f) 

henkivakuutustoiminnan osalta myös suunnitelma, jossa on yksityiskohtaiset arviot ensivakuutuksen sekä tulevan ja menevän jälleenvakuutuksen tuloista ja menoista.

24 artikla

Osakkeenomistajat ja jäsenet, joilla on määräomistusyhteys

1.  

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen, ennen kuin niille on ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden nimet, joilla on määräomistusyhteys, ja näiden omistusyhteyksien määrät.

Kyseisten viranomaisten on evättävä toimilupa, jos viranomaiset, ottaen huomioon, että on tarpeen turvata vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakaa ja järkevä johtaminen, eivät ole vakuuttuneita kyseisten osakkeenomistajien tai jäsenten pätevyydestä.

2.  

Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 10 ) 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet ja mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt niiden yhteen laskemista koskevat ehdot.

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita sijoituspalveluyrityksillä tai luottolaitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty ►M13  direktiivin 2014/65/EU ◄ liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja että ne luovutetaan vuoden kuluessa hankkimisesta.

25 artikla

Toimiluvan epäävä päätös

Päätös, jolla toimilupa evätään, on perusteltava yksityiskohtaisesti ja annettava tiedoksi asianomaiselle yritykselle.

Jäsenvaltion on säädettävä, että toimiluvan epäävä päätös voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

▼M13

Samoin on säädettävä myös niissä tapauksissa, joissa valvontaviranomaiset eivät ole käsitelleet toimilupahakemusta kuuden kuukauden kuluessa tai, jos kyseessä on 26 artiklan 4 kohdan mukainen yhteinen arviointi, kahdeksan kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

▼M13

Jokainen toimiluvan epääminen, mukaan lukien toimilupaa hakevan yrityksen tunnistetiedot ja epäämisen syyt, on annettava tiedoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 ( 11 ) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ylläpitää ajantasaista tällaiset tiedot sisältävää tietokantaa ja antaa valvontaviranomaisille pääsyn tietokantaan.

▼M5

25 a artikla

Toimilupien tiedoksi antaminen ja julkistaminen tai peruuttaminen

Jokainen toimiluvan myöntäminen tai toimiluvan peruutus on annettava tiedoksi ►M13  vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ◄ . Kunkin toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminimi on merkittävä luetteloon. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

▼B

26 artikla

Muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kuuleminen ennakolta

1.  

Asianomaisen toisen jäsenvaltion valvontaviranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään jollekin seuraavista:

a) 

tässä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys;

b) 

tässä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c) 

yritys, jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin tässä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä.

2.  

Luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavia kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka on:

a) 

yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys;

b) 

yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c) 

yritys, jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyrityksessä.

3.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta ja saman yritysryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuviin, sen tosiasiallisesta toiminnasta vastaaviin tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä oleviin kaikkiin henkilöihin sovellettavia sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia.

Viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaaviin tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä oleviin kaikkiin henkilöihin sovellettavia sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia koskevat tiedot, joilla on merkitystä muiden toimiluvan myöntämiseen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.

▼M13

4.   Jos 1 kohdan nojalla on kuultava useita valvontaviranomaisia, mikä tahansa asianomainen valvontaviranomainen voi kuukauden kuluessa vastaanottopäivästä pyytää toimilupaa hakevan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaista arvioimaan yhdessä toimilupahakemuksen. Toimilupaa hakevan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on lopullista päätöstä tehdessään otettava huomioon yhteisen arvioinnin johtopäätökset.

▼B

III LUKU

Valvontaviranomaiset ja yleiset säännöt

27 artikla

Valvonnan päätavoite

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on tarvittavat keinot ja tarvittava asiantuntemus, valmiudet ja toimivalta huolehtia valvonnan päätavoitteesta eli vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojelusta.

28 artikla

Rahoitusjärjestelmän vakaus ja prosyklisyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset yleisiä tehtäviään hoitaessaan harkitsevat erityisesti kriisitilanteissa asianmukaisesti päätöstensä mahdollisia vaikutuksia Euroopan unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen kyseisenä ajankohtana saatavilla olevien tietojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklassa säädetyn valvonnan päätavoitteen toteuttamista.

Silloin kun rahoitusmarkkinoiden kehitys on poikkeuksellista, valvontaviranomaisten on otettava huomioon toimintansa mahdolliset prosykliset vaikutukset.

29 artikla

Valvonnan yleiset periaatteet

1.   Valvonnan on perustuttava tulevaisuuteen suuntautuvaan ja riskilähtöiseen lähestymistapaan. Osana valvontaa on varmistettava jatkuvasti, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset harjoittavat vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa asianmukaisesti ja noudattavat valvontaan liittyviä säännöksiä ja määräyksiä. 2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnan on yhdistettävä asianmukaisesti yritysten toimitiloissa tapahtuvat tarkastukset ja niiden ulkopuolella toteutetut toimet.

▼M13

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia sovelletaan tavalla, joka on oikeassa suhteessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, erityisesti pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi luokiteltujen yritysten osalta. 4.   Komission hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä, teknisissä sääntelystandardeissa ja teknisissä täytäntöönpanostandardeissa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja varmistettava näin, että tätä direktiiviä sovelletaan oikeasuhteisesti erityisesti pieniin ja ei-monimutkaisiin yrityksiin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti toimittamissa teknisten sääntelystandardien luonnoksissa, mainitun asetuksen 15 artiklan mukaisesti toimittamissa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa ja mainitun asetuksen 16 artiklan mukaisesti antamissa ohjeissa ja suosituksissa on varmistettava, että tätä direktiiviä sovelletaan oikeasuhteisesti erityisesti pieniin ja ei-monimutkaisiin yrityksiin.

5.  

Komissio täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

a) 

kriteerit, joista on säädetty 29 a artiklan 1 kohdassa, mukaan lukien sen a alakohdan iv alakohdassa, b alakohdan v alakohdassa ja c alakohdan vii alakohdassa tarkoitetun summan laskentatapa;

b) 

metodiikka, jota käytetään luokiteltaessa yritykset pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi; ja

c) 

edellytykset valvontaviranomaisen hyväksynnän antamiseksi tai peruuttamiseksi 29 d artiklassa tarkoitettujen sellaisten yritysten käyttämille suhteuttamistoimenpiteille, joita ei ole luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi.

▼M13

29 a artikla

Pienten ja ei-monimutkaisten yritysten määrittämiskriteerit

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset luokitellaan pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi 29 b artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, jos yritykset täyttävät kahtena peräkkäisenä tilikautena välittömästi ennen kyseistä luokittelua seuraavat kriteerit:

a) 

Kaikkien seuraavien kriteereiden on täytyttävä henkivakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten osalta ja sellaisten sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten osalta, joiden henkivakuutustoimintaan liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan osuus 76 artiklassa tarkoitetusta vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärästä on jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä vähintään 20 prosenttia ja joiden vahinkovakuutustoimintaan liittyvä vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo on alle 40 prosenttia koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta:

i) 

yrityksen 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korkoriskialamoduuli on enintään viisi prosenttia 76 artiklassa tarkoitetusta vakuutusteknisestä vastuuvelasta jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä;

ii) 

yrityksen vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo muissa jäsenvaltioissa kuin siinä kotijäsenvaltiossa, jossa yritys on saanut 14 artiklan mukaisen toimiluvan, harjoitetusta liiketoiminnasta on pienempi kuin jompikumpi seuraavista raja-arvoista:

1) 

20 000 000 euroa;

2) 

10 prosenttia sen vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen kokonaismäärästä;

iii) 

yrityksen henkivakuutustoiminnasta johtuva 76 artiklassa tarkoitettu vakuutustekninen vastuuvelka jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä on enintään 1 000 000 000 euroa;

iv) 

seuraavien summa on enintään 20 prosenttia kokonaissijoituksista:

1) 

jäljempänä 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu markkinariskimoduuli;

2) 

jäljempänä 105 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskimoduulin se osa, joka vastaa arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyviä riskejä, jotka eivät sisälly korkomarginaaliriskialamoduuliin;

3) 

kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita markkinariski- ja vastapuoliriskimoduulit eivät kata;

v) 

yrityksen tulevan jälleenvakuutuksen osuus on enintään 50 prosenttia sen koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta;

vi) 

vakavaraisuuspääomavaatimus täytetään.

b) 

Kaikkien seuraavien kriteereiden on täytyttävä vahinkovakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten osalta ja sellaisten sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten osalta, joiden vahinkovakuutustoimintaan liittyvän vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon osuus on vähintään 40 prosenttia niiden koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta ja joiden henkivakuutustoimintaan liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan osuus niiden 76 artiklassa tarkoitetun vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärästä on jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä alle 20 prosenttia:

i) 

kolmen viimeksi kuluneen vuoden vahinkovakuutustoiminnan keskimääräinen yhdistetty kulusuhde, josta on vähennetty jälleenvakuutusten osuus, on alle 100 prosenttia;

ii) 

vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo muussa jäsenvaltiossa kuin siinä kotijäsenvaltiossa, jossa yritys on saanut 14 artiklan mukaisen toimiluvan, harjoitetusta liiketoiminnasta on pienempi kuin jompikumpi seuraavista raja-arvoista:

1) 

20 000 000 euroa;

2) 

10 prosenttia sen vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen kokonaismäärästä;

iii) 

vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo vahinkovakuutustoiminnasta on enintään 100 000 000 euroa;

iv) 

liitteessä I olevan A osan luokkiin 5–7 sekä 11, 12, 14 ja 15 kuuluvien vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen summa on enintään 30 prosenttia vahinkovakuutustoiminnan vuotuisesta vakuutusmaksutulojen kokonaismäärästä;

v) 

seuraavien summa on enintään 20 prosenttia kokonaissijoituksista:

1) 

jäljempänä 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu markkinariskimoduuli;

2) 

jäljempänä 105 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskimoduulin se osa, joka vastaa arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyviä riskejä, jotka eivät sisälly korkomarginaaliriskialamoduuliin;

3) 

kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita markkinariski- ja vastapuoliriskimoduulit eivät kata;

vi) 

yrityksen tulevan jälleenvakuutuksen osuus on enintään 50 prosenttia sen koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta;

vii) 

vakavaraisuuspääomavaatimus täytetään.

c) 

Kaikkien seuraavien kriteereiden on täytyttävä sellaisten sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten osalta, joiden henkivakuutustoimintaan liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan osuus niiden 76 artiklassa tarkoitetun vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärästä on jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä vähintään 20 prosenttia ja joiden vahinkovakuutustoimintaan liittyvä vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo on vähintään 40 prosenttia niiden koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta:

i) 

yrityksen 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korkoriskialamoduuli on enintään 5 prosenttia 76 artiklassa tarkoitetusta vakuutusteknisestä vastuuvelasta jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä;

ii) 

kolmen viimeksi kuluneen vuoden vahinkovakuutustoiminnan keskimääräinen yhdistetty kulusuhde, josta on vähennetty jälleenvakuutusten osuus, on alle 100 prosenttia;

iii) 

henkivakuutustoiminnasta johtuva 76 artiklassa tarkoitettu vakuutustekninen vastuuvelka jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä on enintään 1 000 000 000 euroa;

iv) 

vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo vahinkovakuutustoiminnasta on enintään 100 000 000 euroa;

v) 

vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo muussa jäsenvaltiossa kuin siinä kotijäsenvaltiossa, jossa yritys on saanut 14 artiklan mukaisen toimiluvan, harjoitetusta liiketoiminnasta on pienempi kuin jompikumpi seuraavista raja-arvoista:

1) 

20 000 000 euroa;

2) 

10 prosenttia sen vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen kokonaismäärästä;

vi) 

liitteessä I olevan A osan luokkiin 5–7 sekä 11, 12, 14 ja 15 kuuluvien vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen summa on enintään 30 prosenttia vahinkovakuutustoiminnan vuotuisesta vakuutusmaksutulojen kokonaismäärästä;

vii) 

seuraavien summa on enintään 20 prosenttia kokonaissijoituksista:

1) 

jäljempänä 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu markkinariskimoduuli;

2) 

jäljempänä 105 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskimoduulin se osa, joka vastaa arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyviä riskejä, jotka eivät sisälly korkomarginaaliriskialamoduuliin;

3) 

kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita markkinariski- ja vastapuoliriskimoduulit eivät kata;

viii) 

yrityksen tulevan jälleenvakuutuksen osuus on enintään 50 prosenttia sen koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta;

ix) 

vakavaraisuuspääomavaatimus täytetään.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii ja v alakohdassa, b alakohdan ii ja vi alakohdassa ja c alakohdan v ja viii alakohdassa säädettyjä kriteerejä ei sovelleta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiin.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset on myös luokiteltava pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi, jos ne eivät täytä ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä kriteerejä edellyttäen, että ne täyttävät molemmat seuraavista kriteereistä:

a) 

vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat joitain seuraavista:

i) 

oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu,

ii) 

luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, edellyttäen, että kyseisiä luonnollisia henkilöitä koskeva liiketoiminta on alle 5 prosenttia vakuutusteknisestä vastuuvelasta;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteet sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät koostu pakollisista vastuuvakuutuksista.

2.   Niiden yritysten osalta, jotka ovat saaneet toimiluvan 14 artiklan mukaisesti kahden viimeksi kuluneen tilikauden kuluessa, tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteerien täyttymistä on arvioitava viimeisen luokitusta edeltäneen tilikauden perusteella tai, jos toimilupa on saatu viimeisten 12 kuukauden kuluessa, 23 artiklassa tarkoitetun toimintasuunnitelman perusteella. 3.  

Seuraavia yrityksiä ei saa koskaan luokitella pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi:

a) 

yrityksiä, jotka käyttävät hyväksyttyä osittaista tai kokonaista sisäistä mallia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen VI luvun 4 jakson 3 alajaksossa säädettyjen kokonaisia ja osittaisia sisäisiä malleja koskevien vaatimusten mukaisesti;

b) 

yrityksiä, jotka ovat direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 alakohdassa tarkoitetun finanssiryhmittymän emoyrityksiä tai tämän direktiivin 212 artiklassa tarkoitetun ryhmän emoyrityksiä ja joihin sovelletaan ryhmävalvontaa tämän direktiivin 213 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, paitsi jos ryhmä on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ryhmäksi;

c) 

yrityksiä, jotka ovat 228 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettujen yritysten emoyrityksiä;

d) 

yrityksiä, jotka hoitavat 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan iii ja iv alakohdassa tarkoitettuja ryhmäeläkerahastoja, jos ryhmäeläkerahaston varojen arvo on yli 1 000 000 000 euroa.

29 b artikla

Kriteerit täyttävien yritysten luokittelumenettely

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 29 a artiklassa säädetyt kriteerit täyttävät yritykset voivat ilmoittaa valvontaviranomaiselle niiden täyttymisestä, jotta ne voidaan luokitella pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi. 2.  

Yrityksen on toimitettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus 14 artiklassa tarkoitetun ennalta myönnetyn toimiluvan myöntäneen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen on sisällettävä kaikki seuraavat tiedot:

a) 

todisteet siitä, että kaikki 29 a artiklassa säädetyt kyseiseen yritykseen sovellettavat kriteerit täyttyvät;

b) 

ilmoitus siitä, että yritys ei suunnittele strategisia muutoksia, jotka johtaisivat jonkin 29 a artiklassa säädetyn kriteerin täyttämättä jäämiseen seuraavien kolmen vuoden aikana;

c) 

niiden suhteuttamistoimenpiteiden määritys, jotka yritys aikoo toteuttaa, erityisesti se, aiotaanko käyttää parhaaseen estimaattiin liittyvää yksinkertaistamista, ja se, aikooko yritys käyttää 77 artiklan 8 kohdassa säädettyä yksinkertaistettua menetelmää vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa.

3.  

Valvontaviranomainen voi vastustaa luokittelua pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta sellaisista syistä, jotka liittyvät yksinomaan johonkin seuraavista:

a) 

edellä 29 a artiklassa säädettyjen kriteerien täyttämättä jättäminen;

b) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen, joka arvioidaan käyttämättä mitään 77 a artiklan 2 kohdassa, 308 c artiklassa, 308 d artiklassa tai tapauksen mukaan 111 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista siirtymätoimenpiteistä;

c) 

yrityksen osuus yrityksen kotijäsenvaltion henkivakuutusmarkkinoista tai tapauksen mukaan vahinkovakuutusmarkkinoista on 35 a artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti yli 5 prosenttia.

4.   Valvontaviranomaisen päätös vastustaa luokittelua pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi on perusteltava, ja se on annettava kirjallisesti tiedoksi kyseiselle yritykselle.

Jos tällaista päätöstä ei tehdä, yritys on luokiteltava pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi 3 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan päättyessä.

Jos valvontaviranomainen on ennen 3 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan päättymistä tehnyt päätöksen, jossa vahvistetaan kriteerien täyttyminen, yritys on luokiteltava pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi siitä päivästä alkaen, jona kyseinen päätös tehdään.

5.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettu määräaika pidennetään neljään kuukauteen niiden pyyntöjen osalta, jotka valvontaviranomaiset vastaanottavat kuuden ensimmäisen kuukauden kuluessa 30 päivästä tammikuuta 2027. 6.   Yritys on luokiteltava pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi niin kauan kuin tällainen luokittelu ei lakkaa olemasta voimassa tämän kohdan mukaisesti.

Jos pieni ja ei-monimutkainen yritys ei enää täytä jotakin 29 a artiklan 1 kohdassa säädetyistä kriteereistä, sen on ilmoitettava tästä viipymättä valvontaviranomaiselle. Kun täyttämättä jättäminen jatkuu yhtäjaksoisesti kahden peräkkäisen vuoden ajan, yrityksen on ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle, eikä sitä enää luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi seuraavasta tilikaudesta alkaen.

Jos yritys, joka on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi, täyttää jonkin 29 a artiklan 3 kohdassa vahvistetuista luokittelun ulkopuolelle jättämistä koskevista kriteereistä, sen on ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle viipymättä, eikä sitä enää luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi seuraavasta tilikaudesta alkaen.

29 c artikla

Pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi luokiteltujen yritysten suhteuttamistoimenpiteiden käyttö

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi luokitellut yritykset voivat käyttää kaikkia suhteuttamistoimenpiteitä. 2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos valvontaviranomainen on vakavasti huolissaan pienen ja ei-monimutkaisen yrityksen riskiprofiilista, valvontaviranomainen voi pyytää asianomaista yritystä olemaan käyttämättä yhtä tai useampaa suhteuttamistoimenpidettä edellyttäen, että pyyntö perustellaan asianmukaisesti ja kirjallisesti viittaamalla yrityksen riskiprofiiliin liittyviin erityisiin huolenaiheisiin. Vakavana huolenaiheena on pidettävä seuraavia:

a) 

vakavaraisuuspääomavaatimusta ei enää täytetä tai on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana tapauksen mukaan arvioituna ilman, että käytetään 77 a artiklan 2 kohdassa, 308 c artiklassa, 308 d artiklassa tai tarvittaessa 111 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä;

b) 

yrityksen hallintojärjestelmä ei ole 41 artiklassa tarkoitetulla tavalla tehokas; tai

c) 

yrityksen riskiprofiilissa tapahtuneet olennaiset muutokset, jotka voisivat johtaa jonkin 29 a artiklan 1 kohdassa säädetyn kriteerin merkittävään täyttämättä jättämiseen.

29 d artikla

Muiden kuin pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi luokiteltujen yritysten suhteuttamistoimenpiteiden käyttö

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joita ei ole luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi, voivat käyttää ainoastaan valvontaviranomaisen ennakkohyväksynnän saatuaan 35 artiklan 5 a kohdassa, 41 artiklassa, 45 artiklan 1 b kohdassa, 45 artiklan 5 kohdassa, 77 artiklan 8 kohdassa ja 144 a artiklan 4 kohdassa säädettyjä suhteuttamistoimenpiteitä sekä kaikkia tämän direktiivin nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä suhteuttamistoimenpiteitä, joita molempia sovelletaan nimenomaisesti pieniin ja ei-monimutkaisiin yrityksiin 29 c artiklan mukaisesti ja jotka on määritetty tätä artiklaa sovellettaessa.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on hyväksynnän saadakseen toimitettava valvontaviranomaiselle kirjallinen pyyntö. Pyyntöön on sisällyttävä:

a) 

luettelo suhteuttamistoimenpiteistä, joita aiotaan käyttää, ja syyt, joiden vuoksi niiden käyttö on perusteltua suhteessa yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen;

b) 

muut yrityksen riskiprofiilia koskevat olennaiset tiedot;

c) 

ilmoitus siitä, että yritys ei suunnittele toteuttavansa strategisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat yrityksen riskiprofiiliin seuraavien kolmen vuoden aikana.

2.   Valvontaviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta arvioitava pyyntö ja ilmoitettava yritykselle sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä suhteuttamistoimenpiteistä, joiden käyttö on hyväksytty. Jos valvontaviranomainen hyväksyy suhteuttamistoimenpiteiden käytön tietyin ehdoin tai edellytyksin, kyseisten ehtojen ja edellytysten perustelut on sisällytettävä hyväksymispäätökseen. Valvontaviranomaisen päätös vastustaa yhden tai useamman pyynnössä luetellun suhteuttamistoimenpiteen käyttöä on ilmoitettava kirjallisesti, ja siinä on esitettävä syyt valvontaviranomaisen päätökselle. Kyseisten syiden on liityttävä yrityksen riskiprofiiliin. 3.   Valvontaviranomainen voi pyytää lisätietoja, jotka ovat tarpeen 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin suorittamiseksi. Mainitussa kohdassa tarkoitettu jakso keskeytetään valvontaviranomaisten esitettyä ensimmäisen tietopyynnön siihen asti, kunnes asianomaisen yrityksen pyyntöön antama vastaus on otettu vastaan. Valvontaviranomaisen mahdolliset lisäpyynnöt eivät saa johtaa arviointijakson keskeyttämiseen. 4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu määräaika on neljä kuukautta niiden pyyntöjen osalta, jotka valvontaviranomaiset vastaanottavat ennen 31 päivää heinäkuuta. 5.   Suhteuttamistoimenpiteiden käyttöä koskevaa hyväksyntää voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa milloin tahansa, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili on muuttunut. Valvontaviranomaisen päätös kyseisen hyväksynnän muuttamisesta tai peruuttamisesta on perusteltava, ja se on annettava kirjallisesti tiedoksi kyseiselle yritykselle.

29 e artikla

Suhteuttamistoimenpiteiden käytön seuranta

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisilleen vuoden kuluessa siitä, kun ne on luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi, tiedot käytetyistä suhteuttamistoimenpiteistä osana 35 artiklassa tarkoitettuja valvontatarkoituksiin annettavia tietoja. Jos tällaiset yritykset aikovat muuttaa käytettävien suhteuttamistoimenpiteiden luetteloa, niiden on viipymättä ilmoitettava asiasta valvontaviranomaisilleen. 2.   Jos 29 d artiklan mukaisia suhteuttamistoimenpiteitä käyttävät vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset päättävät lopettaa kyseisten toimenpiteiden käytön, niiden on ilmoitettava asiasta valvontaviranomaisilleen. 3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka soveltavat tämän direktiivin mukaisia voimassa olevia toimenpiteitä vastaavia suhteuttamistoimenpiteitä viimeistään 28 päivänä tammikuuta 2025, voivat jatkaa tällaisten toimenpiteiden soveltamista soveltamatta 29 b, 29 c ja 29 d artiklassa säädettyjä vaatimuksia enintään neljän tilikauden ajan.

▼B

30 artikla

Valvontaviranomaiset ja valvonnan laajuus

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten talouden valvonta, sellaisen liiketoiminnan valvonta mukaan luettuna, jota yritykset harjoittavat joko sivukonttoreiden välityksellä tai palveluiden tarjoamisen vapauden perusteella, kuuluu yksinomaan kotijäsenvaltion toimivaltaan. 2.  

►M13  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun talouden valvontaan kuuluu vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen koko liiketoiminnan hallintojärjestelmän, vakavaraisuuden, vakuutusteknisen vastuuvelan, omaisuuserien ja hyväksyttävän oman varallisuuden tarkastaminen niiden määräysten tai menettelyjen mukaisesti, jotka on kotijäsenvaltiossa annettu tai joita siellä noudatetaan unionin tasolla annettujen säännösten nojalla. ◄

Tapauksissa, joissa asianomaisella yrityksellä on lupa liitteessä I olevan A osan luokkaan 18 kuuluvien riskien kattamiseen, valvonta ulotetaan koskemaan niiden teknisten voimavarojen tarkastamista, jotka vakuutusyrityksellä on käytettävissään sellaisiin avustamistoimiin, joihin se on sitoutunut sikäli kuin kotijäsenvaltion laissa säädetään tällaisten voimavarojen tarkastamisesta.

3.  

Jos sen jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion tai, jälleenvakuutusyrityksen kyseessä ollessa, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisilla on perusteet katsoa, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoiminta saattaa vaikuttaa sen vakavaraisuuteen, niiden on ilmoitettava asiasta kyseisen yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on todennettava, noudattaako yritys tässä direktiivissä määriteltyjä toiminnan vakauden periaatteita.

31 artikla

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus

1.   Valvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä avoimesti ja vastuullisesti huolehtimalla asianmukaisesti luottamuksellisten tietojen suojasta. 2.  

Jäsenvaltioiden on huolehdittava seuraavien tietojen antamisesta:

a) 

vakuutusalan sääntelyyn liittyvät lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet;

b) 

36 artiklassa tarkoitetussa valvojan tarkastusprosessissa noudatettavat yleiset periaatteet ja menetelmät, mukaan lukien 34 artiklan 4 kohdan nojalla kehitetyt välineet;

c) 

vakavaraisuuskehyksen soveltamiseen liittyviä keskeisiä seikkoja koskevat yhteenkerätyt tilastotiedot;

d) 

tässä direktiivissä säädettyjen vaihtoehtojen käyttöä koskevat tiedot;

e) 

valvonnan tavoitteet ja valvontaan sisältyvät tehtävät ja toiminta.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tietojen antamisen on oltava riittävää, jotta eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten noudattamia valvontatapoja voidaan vertailla keskenään.

Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa ja ne on ajantasaistettava säännöllisesti. Ensimmäisen alakohdan a–e kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa kussakin jäsenvaltiossa.

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä avoimista menettelyistä, joita noudattaen niiden valvontaviranomaisten hallinto- ja johtoelinten jäsenet nimitetään ja erotetaan.

▼M5

4.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti tämän artiklan 2 kohtaan liittyviä delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin ne keskeiset seikat, joista on annettava yhteen kerättyjä tilastotietoja, sekä tietojen toimittamismuoto ja -rakenne, luettelo toimitettavista tiedoista ja tietojen julkistamisajankohta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 ja 51 artiklan, 254 artiklan 2 kohdan ja 256 artiklan soveltamista. 5.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 2 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin tässä artiklassa säädettyjen tietojen mallit ja rakenne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 ja 51 artiklan, 254 artiklan 2 kohdan ja 256 artiklan soveltamista.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

32 artikla

Jälleen- tai edelleenvakuutussopimusten epäämistä koskeva kielto

1.   Vakuutusyrityksen kotijäsenvaltio ei saa kieltäytyä hyväksymästä jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen suoraan liittyvin perustein jälleenvakuutussopimusta, joka on tehty 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneen jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen kanssa. 2.   Jälleenvakuutusyrityksen kotijäsenvaltio ei syistä, jotka liittyvät suoraan kyseisen jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen, saa kieltäytyä hyväksymästä jälleenvakuutusyrityksen tekemää edelleenvakuutussopimusta, jonka jälleenvakuutusyritys on tehnyt 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneen jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen kanssa.

33 artikla

Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivukonttorien valvonta

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa liiketoimintaansa sivukonttorin välityksellä, asianomaisen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat, ilmoitettuaan siitä asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille, tarkastaa paikalla itse tai tähän tarkoitukseen valtuuttamiensa henkilöiden välityksellä yrityksen talouden valvonnalle tarpeellisia tietoja.

Kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

▼M5

Jos valvontaviranomainen on ilmoittanut vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille, että se aikoo toteuttaa tarkastuksia paikalla ensimmäisen kohdan mukaisesti, ja jos mainittua valvontaviranomaista kielletään käyttämästä oikeuttaan toteuttaa tarkastuksia paikalla tai jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät käytännössä pysty käyttämään oikeuttaan osallistua tarkastuksiin toisen kohdan mukaisesti, valvontaviranomaiset voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti osallistua paikalla toteutettaviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman valvontaviranomaisen yhdessä suorittamia.

▼B

34 artikla

Yleistä valvontaa koskeva toimivalta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet toteuttaa ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset noudattavat niitä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joita niiden on kussakin jäsenvaltiossa noudatettava. 2.   Valvontaviranomaisilla on oltava valtuudet toteuttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sekä niiden hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäseniin kohdistuvia tarvittavia toimenpiteitä, mukaan luettuina tarvittaessa hallinnolliset tai talouteen liittyvät toimenpiteet. 3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet vaatia kaikki tarvittavat 35 artiklan mukaiset tiedot valvonnan toteuttamiseksi. 4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet kehittää tarvittaessa valvojan tarkastusprosessia varten vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemisen lisäksi tarvittavia kvantitatiivisia välineitä, jotta ne voivat arvioida vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten kykyä selviytyä mahdollisista tulevista tilanteista tai taloudellisen aseman muutoksista, jotka voivat vaikuttaa epäedullisesti yritysten taloudelliseen kokonaistilanteeseen. Valvontaviranomaisilla on oltava valtuudet vaatia, että yritykset suorittavat vastaavat testit. 5.   Valvontaviranomaisilla on valtuudet suorittaa tarkastuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toimitiloissa. 6.   Valvontaan liittyvää toimivaltaa on käytettävä oikea-aikaisesti ja oikeasuhteisesti. 7.   Edellä 1–5 kohdassa tarkoitettua vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin liittyvää toimivaltaa voidaan myös käyttää kyseisten yritysten ulkoistamaan toimintaan. 8.   Edellä 1–5 ja 7 kohdassa luetellut toimenpiteet on toteutettava tarvittaessa pakkotoimin ja tarpeen vaatiessa oikeusteitse.

35 artikla

Valvontatarkoituksiin annettavat tiedot

▼M5

1.  

►M13  Jäsenvaltioiden on vaadittava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä antamaan valvontaviranomaisille valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ottaen huomioon 27 ja 28 artiklassa säädetyt valvonnan tavoitteet ja 29 artiklassa säädetyt valvonnan yleiset periaatteet, erityisesti suhteellisuusperiaatteen. ◄ Tällaisiin tietoihin on 36 artiklassa tarkoitetun tarkastusprosessin toteuttamiseksi sisällyttävä vähintään seuraavien toimien edellyttämät tiedot:

▼B

a) 

arvioidaan yritysten soveltamia hallintojärjestelmiä, niiden harjoittamaa liiketoimintaa, niiden vakavaraisuustarkoituksiin soveltamia arvostusperiaatteita, todettuja riskejä ja riskienhallintajärjestelmiä sekä yritysten pääomarakennetta, tarpeita ja johtamista;

b) 

tehdään jäsenvaltioiden valvontaoikeuksien ja -velvollisuuksien käyttämisestä ja täyttämisestä johtuvia tarpeellisia päätöksiä.

2.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on seuraavat valtuudet:

a) 

määritellä 1 kohdassa tarkoitettujen sellaisten tietojen luonne, laajuus ja muoto, joita ne vaativat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä antamaan seuraavina ajankohtina:

i) 

ennalta määritetyin määräajoin;

ii) 

ennalta määriteltyjen tapahtumien sattuessa;

iii) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tilannetta koskevien tutkimusten aikana;

b) 

saada vakuutusedustajien hallussa olevia sopimuksia tai kolmansien osapuolten kanssa tehtyjä sopimuksia koskevia tietoja; ja

c) 

vaatia tietoja ulkoisilta asiantuntijoilta kuten tilintarkastajilta ja vakuutusmatemaatikoilta.

3.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä seuraavaa:

a) 

laadulliset tai määrälliset tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä;

b) 

historialliset, nykyiset ja tulevaisuuteen liittyvät tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä; ja

c) 

sisäisistä ja ulkoisista lähteistä saatavat tiedot tai niiden asianmukainen yhdistelmä.

4.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava seuraavien periaatteiden mukaisia:

a) 

niistä on käytävä ilmi asianomaisen yrityksen liiketoiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus ja etenkin kyseiseen liiketoimintaan liittyvät riskit;

b) 

niiden on oltava käytettävissä, täydelliset kaikilta osin sekä vertailukelpoiset ja yhdenmukaiset eri aikoina; ja

c) 

niiden on oltava merkityksellisiä, luotettavia ja ymmärrettäviä.

5.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on asianmukaiset järjestelmät ja rakenteet 1–4 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että annettavat tiedot ovat jatkuvasti asianmukaisia.

▼M13

5 a.   Ottaen huomioon 1, 2 ja 3 kohdassa vaaditut tiedot sekä 4 kohdassa säädetyt periaatteet jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat valvontaviranomaisille säännöllisen valvontaraportin, joka sisältää tiedot yrityksen liiketoiminnasta ja tuloksesta, hallintojärjestelmästä, riskiprofiilista, vakavaraisuustarkoituksiin tehtävästä arvostuksesta sekä pääomanhallinnasta raportointikauden aikana.

Säännöllisesti toimitettava valvontaraportti on annettava

a) 

pienten ja ei-monimutkaisten yritysten osalta joka kolmas vuosi tai jos valvontaviranomainen sen sallii, vähintään joka viides vuosi;

b) 

sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta, jotka eivät ole pieniä ja ei-monimutkaisia yrityksiä, joka kolmas vuosi.

Toisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa valvontaviranomainen voi tarvittaessa vaatia valvottuja yrityksiä raportoimaan useammin.

▼M13 —————

▼M13

9.  

Komissio täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

a) 

tämän artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritysten valvontaan liittyvää rajoitettua raportointia koskevat kriteerit, joissa otetaan huomioon tämäntyyppisten yritysten riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus, jotta voidaan varmistaa valvontaan liittyvän raportoinnin riittävä lähentyminen.

▼M5

10.   ►M13  Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisessa valvontaviranomaisille käytettävien mallien osalta, mukaan lukien riskiperusteiset kynnysarvot, jotka käynnistävät tarvittaessa raportointivaatimusten soveltamisen, tai tietyntyyppisille yrityksille, kuten vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksille, mahdollisesti myönnettävät vapautukset yksittäisten tietojen raportoinnista ottaen huomioon tietyntyyppisten yritysten riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää tietoteknisiä ratkaisuja, mukaan lukien raportointimallit ja ohjeet 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua raportointia varten. ◄

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼M13 —————

▼M13

12.  

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2027 kertomuksen mahdollisista toimenpiteistä, mukaan lukien lainsäädäntömuutokset, integroidun tiedonkeruun kehittämiseksi, jotta voidaan

a) 

vähentää vakuutusalan ja finanssitoimialan muiden alojen raportointikehysten välisiä päällekkäisyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia;

b) 

parantaa tietojen standardointia sekä tehostaa niiden tietojen jakamista ja käyttöä, jotka mikä tahansa asiaankuuluva unionin tai kansallinen toimivaltainen viranomainen on jo raportoinut minkä tahansa unionin raportointikehyksen puitteissa; ja

c) 

vähentää sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen asettaa etusijalle tiedot, jotka koskevat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä ja johdannaisia koskevaa raportointia, mutta se ei rajoitu vain niihin.

Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kertomusta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee tiivistä yhteistyötä muiden Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa ja ottaa tarvittaessa mukaan kansalliset toimivaltaiset viranomaiset.

35 a artikla

Valvontaviranomaisten myöntämät vapautukset ja rajoitukset määrälliseen valvontaan liittyvään säännölliseen raportointiin

1.  

Kun 35 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut ennalta määritetyt määräajat ovat yhtä vuotta lyhyempiä, kyseiset valvontaviranomaiset voivat rajoittaa valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 129 artiklan 4 kohdan soveltamista:

a) 

kyseisten tietojen antaminen olisi liian suuri rasite yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden;

b) 

tiedot annetaan vähintään vuosittain.

Tämä valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia koskeva rajoitus myönnetään ainoastaan yrityksille, joiden yhteenlaskettu osuus jäsenvaltion henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai sen jälleenvakuutusmarkkinoista on enintään 20 prosenttia, kun osuus henkivakuutusmarkkinoista perustuu vakuutusteknisen vastuuvelan bruttomäärään ja osuus vahinkovakuutusmarkkinoista perustuu bruttomääräisiin vakuutusmaksutuloihin.

Määrittäessään, voidaanko yrityksiin soveltaa kyseisiä rajoituksia, valvontaviranomaisten on asetettava etusijalle pienet ja ei-monimutkaiset yritykset.

2.  

Kyseiset valvontaviranomaiset voivat rajoittaa valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia tai vapauttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eräkohtaisesta raportoinnista, jos:

a) 

kyseisten tietojen antaminen olisi liian suuri rasite yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden;

b) 

kyseisten tietojen antaminen ei ole tarpeen yrityksen tuloksellista valvontaa varten;

c) 

vapautus ei heikennä unionin asianomaisten rahoitusjärjestelmien vakautta; ja

d) 

yritys pystyy toimittamaan tiedot pyynnöstä.

Eräkohtaista raportointia koskeva vapautus myönnetään vain yrityksille, joiden yhteenlaskettu osuus jäsenvaltion henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai jälleenvakuutusmarkkinoista on enintään 20 prosenttia, kun osuus henkivakuutusmarkkinoista perustuu vakuutusteknisen vastuuvelan bruttomäärään ja osuus vahinkovakuutusmarkkinoista perustuu bruttomääräisiin vakuutusmaksutuloihin.

Määrittäessään, voidaanko yrityksiin soveltaa kyseisiä rajoituksia tai vapautuksia, valvontaviranomaisten on asetettava etusijalle pienet ja ei-monimutkaiset yritykset.

3.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset vapautetaan eräkohtaisesta valvontaan liittyvästä säännöllisestä raportoinnista, jos 35 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut ennalta määritetyt määräajat ovat yhtä vuotta lyhyempiä, edellyttäen, että ne täyttävät molemmat seuraavista edellytyksistä:

a) 

vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat joitain seuraavista:

i) 

oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu;

ii) 

luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, edellyttäen, että kyseisiä luonnollisia henkilöitä koskeva liiketoiminta on alle 5 prosenttia vakuutusteknisestä vastuuvelasta;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteet sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät koostu pakollisista vastuuvakuutuksista.

4.  

Sovellettaessa tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa valvontaviranomaisten on osana valvojan tarkastusprosessia arvioitava pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi luokiteltujen yritysten osalta, onko tietojen toimittaminen liian suuri rasite suhteessa yrityksen riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen ottaen huomioon vähintään seuraavat seikat:

a) 

yrityksen sijoituksiin kohdistuvat markkinariskit;

b) 

riskikeskittymien taso;

c) 

yrityksen omaisuuserien hoidon mahdolliset vaikutukset rahoitusjärjestelmän vakauteen;

d) 

yrityksen järjestelmät ja rakenteet, joissa se antaa tietoja valvontatarkoituksiin, ja 35 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut kirjalliset toimintaperiaatteet.

5.  

Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa valvontaviranomaisten on osana valvojan tarkastusprosessia arvioitava sellaisten yritysten osalta, joita ei ole luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi, onko tietojen toimittaminen liian suuri rasite suhteessa yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen ottaen huomioon vähintään 4 kohdan a–d alakohdan sekä seuraavat seikat:

a) 

yrityksen vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja omaisuuserien määrä;

b) 

yrityksen kattamien korvausten ja etuuksien volatiliteetti;

c) 

niiden henki- ja vahinkovakuutusluokkien kokonaismäärä, joita varten toimilupa on annettu;

d) 

yrityksen hallintojärjestelmän asianmukaisuus;

e) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen mukaisen oman varallisuuden taso;

f) 

se, onko yritys vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys, joka vakuuttaa tai jälleenvakuuttaa ainoastaan sen teollisuus- tai liikeyritysryhmän riskejä, johon se itse kuuluu.

6.  

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 1–5 kohdan yhtenäinen ja yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joissa täsmennetään tarkemmin

a) 

tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen markkinaosuuksien määrittämisessä käytettävät menetelmät; ja

b) 

menettely, jota valvontaviranomaisten on käytettävä ilmoittaessaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille kaikista tässä artiklassa tarkoitetuista rajoituksista tai vapautuksista.

35 b artikla

Raportoinnin määräajat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat valvontaviranomaisille 35 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot vuosittain tai harvemmin 16 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä. 2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat valvontaviranomaisille 35 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot neljännesvuosittain viimeistään viiden viikon kuluttua kunkin vuosineljänneksen päättymisestä. 3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat valvontaviranomaisille 35 artiklan 5 a kohdassa tarkoitetun säännöllisen valvontaraportin viimeistään 18 viikon kuluttua yrityksen tilikauden päättymisestä.

▼B

36 artikla

Valvojan tarkastusprosessi

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tarkastelevat ja arvioivat sellaisia strategioita, prosesseja ja raportointimenettelyjä, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat ottaneet käyttöön tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamiseksi.

Tarkastelun ja arvioinnin yhteydessä on asianomaisten yritysten toimintaympäristö huomioon ottaen arvioitava yritysten hallintojärjestelmään liittyviä laadullisia vaatimuksia, yrityksiin kohdistuvia tai mahdollisesti kohdistuvia riskejä ja yritysten kykyä arvioida näitä riskejä.

2.  

Valvontaviranomaisten on erityisesti tarkasteltava ja arvioitava seuraavien seikkojen noudattamista:

▼M13

a) 

jäljempänä 42 artiklassa tarkoitettu hallintojärjestelmä, mukaan lukien sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset, sekä IV luvun 2 jaksossa tarkoitettu yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvio;

▼B

b) 

VI luvun 2 jaksossa tarkoitettu vakuutustekninen vastuuvelka;

c) 

VI luvun 4 ja 5 jaksossa tarkoitetut pääomavaatimukset;

d) 

VI luvun 6 jaksossa tarkoitetut sijoitussäännöt;

e) 

VI luvun 3 jaksossa tarkoitettujen omien varojen laatu ja määrä;

f) 

VI luvun 4 jakson 3 alajaksossa tarkoitettujen, kokonaisia ja osittaisia sisäisiä malleja koskevien vaatimusten jatkuva noudattaminen, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys käyttää kokonaista tai osittaista sisäistä mallia.

3.   Valvontaviranomaisilla on oltava asianmukaiset valvontavälineet, joilla ne voivat todeta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudellisen aseman heikkenemisen ja valvoa, kuinka heikkenemistä torjutaan. 4.  

Valvontaviranomaisten on arvioitava vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sellaisten menetelmien ja käytäntöjen asianmukaisuus, jotka on tarkoitettu yksilöimään mahdolliset tapahtumat ja taloudellisen tilanteen tulevat muutokset, joilla voi olla epäedullisia vaikutuksia yrityksen taloudelliseen kokonaistilanteeseen.

Valvontaviranomaisen on arvioitava yrityksen kykyä selviytyä tällaisista mahdollisista tapahtumista tai taloudellisen tilanteen tulevista muutoksista.

5.   Valvontaviranomaisilla on oltava tarvittavat valtuudet vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä korjaamaan valvojan tarkastusprosessin aikana todetut heikkoudet ja puutteet. 6.  

Edellä 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut tarkastelut ja arvioinnit on toteutettava säännöllisesti.

Valvontaviranomaisten on vahvistettava näiden tarkastelujen ja arvioiden toteuttamisen vähimmäistiheys ja laajuus ottaen huomioon kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus.

37 artikla

Lisäpääomavaatimus

1.  

Valvontaviranomaiset voivat valvojan tarkastusprosessin perusteella vahvistaa poikkeustapauksissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle päätöksellä lisäpääomavaatimuksen ja ilmoittaa päätökseen johtaneet perusteet. Tämä on mahdollista ainoastaan silloin, kun:

a) 

valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili eroaa merkittävästi vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, kun vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettu VI luvun 4 jakson 2 alajakson mukaisesti, ja

i) 

119 artiklan nojalla esitetty vaatimus sisäisen mallin käytöstä ei ole tarkoituksenmukainen tai on ollut tehoton; tai

ii) 

kokonaista tai osittaista sisäistä mallia kehitetään parhaillaan 119 artiklan mukaisesti;

▼M5

b) 

valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili eroaa merkittävästi vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, kun vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettu käyttäen VI luvun 4 jakson 3 alajakson mukaista sisäistä mallia tai osittaista sisäistä mallia, koska tietyt määrällisesti ilmaistavat riskit on määritetty puutteellisesti ja mallin mukauttaminen vastaamaan paremmin asianomaista riskiprofiilia ei ole toteutunut asianmukaisessa määräajassa;

▼B

c) 

valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallintojärjestelmä eroaa merkittävästi IV luvun 2 jaksossa säädetyistä normeista, että nämä erot estävät yritystä tunnistamasta, mittaamasta, seuraamasta ja hallinnoimasta asianmukaisesti siihen kohdistuvia tai mahdollisesti kohdistuvia riskejä ja ilmoittamasta niistä ja että muiden toimenpiteiden toteuttaminen ei sinänsä todennäköisesti korjaisi puutteita riittävällä tavalla asianmukaisessa määräajassa;

▼M5

d) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta, 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta tai 308 c ja 308 d artiklassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä, ja valvontaviranomaiset toteavat, että kyseisen yrityksen riskiprofiili eroaa merkittävästi mainittujen korjausten ja siirtymätoimenpiteiden perusoletuksista;

▼M13

e) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa jotakin 308 c ja 308 d artiklassa tarkoitetuista siirtymätoimenpiteistä ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) 

yritys ei täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimusta soveltamatta siirtymätoimenpidettä;

ii) 

yritys ei ole toimittanut valvontaviranomaiselle joko alustavaa vaiheistussuunnitelmaa 308 e artiklan toisessa kohdassa säädetyssä määräajassa tai mainitun artiklan kolmannessa kohdassa säädettyä vaadittua vuosikertomusta.

▼M5

2.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lisäpääomavaatimus on laskettava siten, että yritys täyttää 101 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset.

Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lisäpääomavaatimuksen on oltava oikeassa suhteessa niistä puutteista johtuviin olennaisiin riskeihin, joiden johdosta valvontaviranomainen on päättänyt määrätä lisäpääomavaatimuksen.

▼M13

Edellä 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lisäpääomavaatimuksen on oltava oikeassa suhteessa kyseisissä alakohdissa tarkoitetusta poikkeamasta tai täyttämättä jättämisestä johtuviin olennaisiin riskeihin.

▼B

3.   Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa valvontaviranomaisten on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tekee kaikkensa korjatakseen puutteet, jotka johtivat lisäpääomavaatimuksen käyttöönottoon. 4.   Valvontaviranomaisten on tarkasteltava edellä 1 kohdassa tarkoitettua lisäpääomavaatimusta vähintään kerran vuodessa, ja se on poistettava, kun yritys on korjannut puutteet, jotka johtivat vaatimuksen käyttöönottoon. 5.  

Riittämätön vakavaraisuuspääomavaatimus korvataan vakavaraisuuspääomavaatimuksella, johon on sisällytetty käyttöön otettu lisäpääomavaatimus.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakavaraisuuspääomavaatimus ei saa sisältää 1 kohdan c alakohdan nojalla määrättyä lisäpääomavaatimusta, kun tarkoituksena on 77 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun riskimarginaalin laskeminen.

▼M5

6.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa säädetään yksityiskohtaisemmin olosuhteista, joissa lisäpääomavaatimus voidaan määrätä. 7.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa säädetään yksityiskohtaisemmin lisäpääomavaatimusten laskemista koskevista metodiikoista. 8.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt lisäpääomavaatimusten asettamista, laskemista ja poistamista koskevia päätöksiä varten.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

38 artikla

Ulkoistettujen tehtävien ja toiminnan valvonta

1.  

Sen estämättä, mitä 49 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ulkoistavat jonkin tehtävän taikka vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan, toteuttavat tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

palveluntarjoajan on toimittava yhteistyössä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä valvovien viranomaisten kanssa ulkoistettuun tehtävään tai toimintaan liittyvissä asioissa;

b) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä, niiden tilintarkastajilla ja valvontaviranomaisilla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus saada ulkoistettuun tehtävään tai toimintaan liittyviä tietoja;

c) 

valvontaviranomaisilla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus päästä palveluntarjoajan toimitiloihin ja valvontaviranomaisten on voitava käyttää näitä oikeuksia.

2.  

Jäsenvaltion, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, on sallittava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä valvovien viranomaisten toteuttaa itse tai teettää tähän tarkoitukseen nimeämillään henkilöillä tarkastuksia palveluntarjoajan toimitiloissa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaisen on ennen toimitiloissa tehtävää tarkastusta ilmoitettava asiasta palveluntarjoajan kotijäsenvaltion asianomaiselle viranomaiselle. Jos kyseessä on yritys, joka ei kuulu valvonnan piiriin, asianomainen viranomainen on valvontaviranomainen.

Sen jäsenvaltion valvontaviranomaiset, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on sijoittautunut, voivat siirtää toimitiloissa tapahtuvien tarkastusten toteuttamisen sen jäsenvaltion valvontaviranomaisille, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut.

▼M5

Jos valvontaviranomainen on ilmoittanut palveluntarjoajan kotijäsenvaltion asianomaiselle viranomaiselle, että se aikoo toteuttaa tarkastuksen palveluntarjoajan toimitiloissa tämän kohdan mukaisesti, tai jos se toteuttaa tällaisen tarkastuksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti eikä kyseinen valvontaviranomainen käytännössä pysty käyttämään oikeuttaan toteuttaa tällainen tarkastus, valvontaviranomainen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti oikeus osallistua paikalla toteutettaviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman valvontaviranomaisen yhdessä suorittamia.

▼B

39 artikla

Vakuutuskannan luovutus

1.  

Kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin jäsenvaltioiden on annettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille, joiden kotipaikka on niiden alueella, lupa luovuttaa joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehtyjen vakuutussopimustensa vakuutuskanta kokonaan tai osittain yhteisön alueelle sijoittautuneelle vastaanottavalle yritykselle.

Kyseiseen luovutukseen voidaan antaa lupa ainoastaan, jos vastaanottavan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset vahvistavat, että vastaanottavalla yrityksellä on kannanluovutus huomioon ottaen hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi.

2.   Vakuutusyrityksiin sovelletaan 3–6 kohtaa. 3.   Jos sivukonttori aikoo luovuttaa vakuutussopimustensa vakuutuskannan kokonaan tai osittain, on kuultava sitä jäsenvaltiota, jossa sivukonttori sijaitsee. 4.   Luovuttavan vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on annettava 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lupa luovutukselle saatuaan niiden jäsenvaltioiden viranomaisten suostumuksen, joissa sopimukset on tehty joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. 5.  

Niiden jäsenvaltioiden viranomaisten, joita on asiassa kuultu, on annettava tiedoksi lausuntonsa tai suostumuksensa luovuttavan vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion viranomaisille kolmen kuukauden kuluessa lausuntopyynnöstä.

Jos ne viranomaiset, joita asiassa on kuultu, eivät ole antaneet määräajassa vastausta, vastauksen puuttumista pidetään hiljaisena suostumuksena.

6.  

Edellä olevien 1–5 kohdan mukaisesti hyväksytty vakuutuskannan luovutus julkistetaan joko ennen hyväksymistä tai sen jälkeen kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltiossa kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Tämä luovutus on välittömästi voimassa vakuutuksenottajiin, vakuutettuihin ja niihin muihin henkilöihin nähden, joilla on siirretyistä sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvoitteita.

Tämän kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa vakuutuksenottajille mahdollisuus irtisanoa sopimus määräajassa luovutuksesta.

IV LUKU

Liiketoiminnan harjoittamista koskevat edellytykset

1 jakso

Hallinto-, johto- tai valvontaelimen vastuu

40 artikla

Hallinto, johto- tai valvontaelimen vastuu

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto- tai johtoelimellä on lopullinen vastuu siitä, että kyseinen yritys noudattaa tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

▼M13

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten on aina oltava hyvämaineisia, ja heillä on oltava yhteisesti riittävät tiedot, taidot ja kokemus tehtäviensä hoitamiseksi.

Hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet eivät saa olla tuomittuja rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen liittyvästä vakavasta tai toistuvasta rikoksesta tai muusta rikoksesta, joka asettaisi kyseenalaiseksi heidän hyvän maineensa, vähintään sitä vuotta edeltävien kymmenen vuoden aikana, jona he hoitavat tai hoitaisivat tehtäviään yrityksessä.

▼B

2 jakso

Hallintojärjestelmä

41 artikla

Yleiset hallintovaatimukset

1.  

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on tehokas hallintojärjestelmä, joka mahdollistaa liiketoiminnan vakaan ja järkevän johtamisen.

Järjestelmässä on ainakin oltava tarkoituksenmukainen läpinäkyvä organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on jaettu selvästi ja erotettu toisistaan asianmukaisesti, sekä tehokas järjestelmä tiedonvälityksen varmistamiseksi. Sen on myös täytettävä 42–49 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

▼M13

Hallintojärjestelmästä on tehtävä säännöllisesti sisäinen arviointi. Kyseiseen sisäiseen arviointiin on sisällyttävä arvio hallinto-, johto- tai valvontaelimen kokoonpanon, toimivuuden ja sisäisen hallinnon asianmukaisuudesta ottaen huomioon yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava käyttöön toimintaperiaate, jolla edistetään monimuotoisuutta hallinto-, johto- tai valvontaelimissä, mukaan lukien sukupuolten tasapuoliseen edustukseen liittyvien yksilöllisten määrällisten tavoitteiden asettaminen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa ohjeet monimuotoisuuden käsitteestä, joka on otettava huomioon hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten valinnassa.

▼B

2.   Hallintojärjestelmän on oltava oikeasuhteinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden.

▼M13

2 a.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset nimittävät eri henkilöt hoitamaan riskinhallinta- ja aktuaaritoiminnon, sääntöjen noudattamista valvovan toiminnon ja sisäisen tarkastuksen toiminnon keskeisiä tehtäviä ja että jokainen näistä tehtävistä hoidetaan eturistiriitojen välttämiseksi toisista tehtävistä riippumattomasti.

Kun yritys on luokiteltu 29 b artiklan mukaiseksi pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi tai kun yritys on saanut 29 d artiklan mukaisen valvontaviranomaisten ennakkohyväksynnän, riskinhallinta- ja aktuaaritoimintoa sekä sääntöjen noudattamista valvovaa toimintoa koskevista keskeisistä tehtävistä vastaavat henkilöt voivat hoitaa myös mitä tahansa muuta keskeistä tehtävää kuin sisäisen tarkastuksen toimintoa, mitä tahansa muuta tehtävää tai olla hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

mahdollisia eturistiriitoja hallitaan asianmukaisesti;

b) 

tehtävien yhdistäminen tai tehtävän yhdistäminen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenyyteen ei vaaranna henkilön kykyä hoitaa tehtäviään.

▼M13

3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava kirjalliset toimintaperiaatteet ainakin riskienhallinnasta, sisäisestä valvonnasta, sisäisestä tarkastuksesta, palkitsemisesta ja tarvittaessa ulkoistamisesta. Niiden on varmistettava näiden toimintaperiaatteiden täytäntöönpano.

Kirjallisia toimintaperiaatteita on tarkasteltava uudelleen ainakin vuosittain. Hallinto-, johto- tai valvontaelimen on hyväksyttävä ne ennakolta, ja ne on mukautettava järjestelmää tai kyseistä alaa koskeviin merkittäviin muutoksiin. Pienet ja ei-monimutkaiset yritykset voivat tehdä uudelleentarkastelun harvemmin, mutta vähintään viiden vuoden välein, jollei valvontaviranomainen katso kyseisen yrityksen erityisolosuhteiden perusteella, että uudelleentarkastelu on tehtävä useammin.

▼M11

4.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on toteutettava kohtuullisia toimenpiteitä toimintansa jatkuvuuden ja säännöllisyyden varmistamiseksi, mukaan lukien varautumissuunnitelmien laatiminen. Tätä varten yrityksen on käytettävä tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, voimavaroja ja menettelyjä, sekä erityisesti perustettava ja hallinnoitava verkko- ja tietojärjestelmiä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2022/2554 ( 12 ) noudattaen.

▼B

5.  

Valvontaviranomaisilla on oltava asianmukaiset keinot, menetelmät ja valtuudet tarkastaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallintojärjestelmä ja arvioida näiden yritysten yksilöimiä uusia riskejä, jotka voivat vaikuttaa niiden vakavaraisuuteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on tarvittavat valtuudet vaatia hallintojärjestelmän parantamista ja vahvistamista, jotta varmistetaan 42–49 artiklassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen.

42 artikla

Yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavien tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevien henkilöiden sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava, että kaikki yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavat tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevat henkilöt täyttävät aina seuraavat vaatimukset:

a) 

heillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta järkevään ja vakaaseen johtamiseen (sopivuus); ja

b) 

he ovat hyvämaineisia ja kunniallisia (luotettavuus).

▼M13

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaiselle yrityksen tosiasiallisesta johdosta vastaavien tai sen muista keskeisistä tehtävistä vastaavien henkilöiden vaihtumisesta ja vaihtumisen syyt sekä kaikki tiedot, joita tarvitaan niiden uusien henkilöiden sopivuuden ja luotettavuuden arvioimiseksi, jotka on nimitetty johtamaan yritystä. 3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaiselleen, jos joku 1 kohdassa tarkoitetuista henkilöistä ei enää täytä 1 kohdan vaatimuksia tai jos hänet on tästä syystä vaihdettu. 4.   Jos henkilö, joka vastaa yrityksen tosiasiallisesta johdosta tai joka on yrityksessä muissa keskeisissä tehtävissä, ei täytä 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, valvontaviranomaisilla on valtuudet vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä poistamaan kyseinen henkilö tästä tehtävästä.

▼B

43 artikla

Todistus hyvästä maineesta

1.   Jos jäsenvaltio vaatii omilta kansalaisiltaan todistuksen hyvästä maineesta tai todistuksen siitä, ettei henkilö ole ollut konkurssissa, tai molemmat todistukset, tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi esitetty ote tuomioistuimen ylläpitämästä rekisteristä tai, jos tällaista ei ole, näiden edellytysten täyttymistä osoittava vastaava asiakirja, jonka toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen on antanut kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta kyseinen henkilö tulee. 2.  

Jos kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta ulkomaan kansalainen tulee, ei anneta 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa, sen sijasta voidaan antaa valaehtoinen ilmoitus – tai jollei jäsenvaltiossa käytetä valaa, valan sijasta voidaan antaa juhlallinen vakuutus – jonka kyseinen ulkomaan kansalainen antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta hän tulee.

Tämän viranomaisen tai notaarin on todistettava valaehtoinen tai juhlallisen vakuutuksen muodossa annettu ilmoitus oikeaksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vakuutus siitä, ettei henkilöä ole asetettu konkurssiin, voidaan myös antaa toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialayhteisön elimelle asianomaisessa jäsenvaltiossa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja todistukset eivät saa niitä esitettäessä olla kolmea kuukautta vanhempia. 4.  

Jäsenvaltioiden on nimettävä ne viranomaiset ja yhteisöt, jotka ovat toimivaltaisia antamaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, sekä ilmoitettava tästä viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Kunkin jäsenvaltion on myös ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle ne viranomaiset tai yhteisöt, joille 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on esitettävä haettaessa lupaa 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen tämän jäsenvaltion alueella.

44 artikla

Riskienhallinta

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas riskienhallintajärjestelmä, johon kuuluu strategioita, prosesseja ja ilmoitusmenettelyjä, joita tarvitaan sellaisten yksittäisten tai yhdistettyjen riskien ja niiden keskinäisten yhteyksien jatkuvaan tunnistamiseen, mittaamiseen, seurantaan, hallintaan ja ilmoittamiseen, joita on kohdistunut tai voi kohdistua kyseisiin yrityksiin.

Riskienhallintajärjestelmän on oltava tehokas ja se on integroitava hyvin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen organisaatiorakenteeseen ja päätöksentekoprosesseihin ottaen asianmukaisesti huomioon yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavat tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevat henkilöt.

2.  

Riskienhallintajärjestelmään on otettava mukaan riskit, jotka otetaan huomioon vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa 101 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sekä riskit, joita ei oteta lainkaan tai kokonaan huomioon sen laskennassa.

Riskienhallintajärjestelmän on katettava ainakin seuraavat alat:

a) 

vakuutusten merkintä ja varaaminen;

b) 

varojen ja velkojen hallinta;

c) 

sijoitukset, erityisesti johdannaiset ja vastaavat sitoumukset;

d) 

likviditeetti ja keskittymäriskin hallinta;

▼M13

e) 

operatiivisten riskien hallinta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/881 ( 13 ) 2 artiklan 1 alakohdassa määritelty kyberturvallisuus;

▼B

f) 

jälleenvakuuttaminen ja muut riskienvähentämistekniikat.

Edellä 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin riskienhallintaa koskeviin kirjallisiin toimintaperiaatteisiin on kuuluttava tämän kohdan toisen alakohdan a–f alakohtaan liittyvät periaatteet.

▼M5

Kun vakuutus- tai lisävakuutusyritykset soveltavat 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta tai 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, niiden on laadittava likviditeettisuunnitelma, jossa ennustetaan tulevat ja menevät kassavirrat suhteessa kyseisten korjausten alaisiin varoihin ja velkoihin.

▼M13

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset soveltavat 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, niiden likviditeettisuunnitelmissa on otettava huomioon volatiliteettikorjauksen käyttö ja arvioitava, voiko syntyä volatiliteettikorjauksen käytön kanssa ristiriidassa olevia likviditeettirajoitteita.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava kestävyysriskejä arvioidessaan huomioon lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin aikajänne.

Valvontaviranomaisten on viidennessä alakohdassa tarkoitettua arviointia varten varmistettava, että yrityksillä on osana riskienhallintaansa strategioita, toimintaperiaatteita, prosesseja ja järjestelmiä kestävyysriskien tunnistamiseksi, mittaamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

▼M5

2 a.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varojen ja velkojen hallinnan osalta säännöllisesti arvioitava

a) 

vakuutusteknisen vastuuvelkansa ja hyväksyttävän oman varallisuutensa herkkyys 77 a artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapoloinnin perusoletuksille;

b) 

jäljempänä 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta sovellettaessa

▼M13

i) 

vakuutusteknisen vastuuvelkansa ja hyväksyttävän oman varallisuutensa herkkyys vastaavuuskorjauksen laskennan perusoletuksille, mukaan luettuna 77 c artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun perusmarginaalin laskenta;

▼M5

ii) 

vakuutusteknisen vastuuvelkansa ja hyväksyttävän oman varallisuutensa herkkyys muutoksille varatun sijoitussalkun koostumuksessa;

▼M13 —————

▼M13

c) 

jäljempänä 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta sovellettaessa vakuutusteknisen vastuuvelkansa ja hyväksyttävän oman varallisuutensa herkkyys taloudellisen tilanteen muutoksille, jotka vaikuttaisivat 77 d artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun riskikorjattuun marginaaliin.

▼M5

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on toimitettava ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut arvionsa vuosittain valvontaviranomaiselle 35 artiklan mukaisesti ilmoitettavien tietojen yhteydessä. Jos vastaavuuskorjauksen tai volatiliteettikorjauksen nollaaminen aiheuttaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen, yrityksen on myös toimitettava analyysi toimenpiteistä, joita se voisi soveltaa tällaisessa tilanteessa saavuttaakseen uudelleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävän oman varallisuutensa tason tai pienentääkseen riskiprofiiliaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

▼M13

Sovellettaessa 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa riskienhallintaa koskevissa kirjallisissa toimintaperiaatteissa on otettava huomioon volatiliteettikorjaus.

▼M13

2 b.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset laativat sellaisia erityisiä suunnitelmia ja seuraavat niiden täytäntöönpanoa, jotka sisältävät määrällisiä tavoitteita ja prosesseja seuratakseen ja käsitelläkseen taloudellisia riskejä, joita aiheutuu lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kestävyystekijöistä, mukaan lukien mukauttamisprosessista ja muutostrendeistä aiheutuvat riskit, jotka koskevat asiaankuuluvia unionin ja jäsenvaltioiden sääntelytavoitteita ja säädöksiä, jotka liittyvät kestävyystekijöihin, erityisesti niitä, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 ( 14 ).

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin sisältyvissä määrällisissä tavoitteissa ja toimenpiteissä, joilla käsitellään kestävyysriskejä, on otettava huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan viimeisimmät raportit ja ehdottamat toimenpiteet, erityisesti unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisen osalta. Jos yritys julkistaa kestävyysseikkoja koskevia tietoja direktiivin 2013/34/EU mukaisesti, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen suunnitelmien on oltava johdonmukaisia mainitun direktiivin 19 a tai 29 a artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien kanssa, ja niihin on erityisesti sisällyttävä yrityksen liiketoimintamalliin ja -strategiaan liittyviä toimia, jotka ovat yhdenmukaisia molempien suunnitelmien kanssa. Yritysten julkistamien tavoitteiden, sitoumusten ja strategisten päätösten perustana olevien metodiikkojen ja oletusten on soveltuvin osin oltava yhdenmukaisia tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin sisältyvien metodiikkojen ja oletusten kanssa.

Tavoitteiden, prosessien ja toimien, joilla puututaan tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin sisältyviin kestävyysriskeihin, on oltava oikeassa suhteessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten liiketoimintamallin kestävyysriskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2 c.  

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään tarkemmin:

a) 

vähimmäisstandardit ja vertailumetodiikat kestävyysriskien tunnistamista, mittaamista, hallintaa ja seurantaa varten;

b) 

osatekijät, joiden on kuuluttava tämän artiklan 2 b ja 2 e kohdan mukaisesti laadittaviin suunnitelmiin ja joihin on sisällyttävä erityiset aikataulut ja mitattavissa olevat välitavoitteet ja tavoitteet, jotta voidaan seurata kestävyystekijöistä aiheutuvia taloudellisia riskejä ja puuttua niihin, sekä yhteydet 45 ja 45 a artiklassa säädettyihin vaatimuksiin;

c) 

edellä 2 b ja jäljempänä 2 e kohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin, määrällisiin tavoitteisiin ja prosesseihin liittyvät valvontatavat;

d) 

tämän artiklan 2 b ja jäljempänä 2 e kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien osatekijät, mukaan lukien asiaankuuluvat määrälliset tavoitteet, jotka on julkistettava 51 artiklan mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2 d.   Yrityksen on julkistettava vuosittain 2 b ja 2 e kohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin sisältyvät määrälliset tavoitteet. 2 e.   Jos osakasyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, jonka kotipaikka on unionissa, vaaditaan laatimaan suunnitelma tämän artiklan 2 b kohdan mukaisesti ryhmätasolla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutustytäryritykset, jotka kuuluvat kyseisen suunnitelman sekä 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisen ryhmävalvonnan piiriin, vapautetaan suunnitelman laatimisesta yritystasolla tämän artiklan 2 b kohdan mukaisesti.

▼B

3.   Sijoitusriskien osalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava, että ne noudattavat VI luvun 6 jaksoa. 4.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava riskienhallintatoiminto, joka on rakenteeltaan sellainen, että se helpottaa riskienhallintajärjestelmän täytäntöönpanoa.

▼M5

4 a.   Jotta voidaan välttää liiallista riippuvuutta ulkoisista luottoluokituslaitoksista käytettäessä ulkoisia luottoluokituksia vakuutusteknisen vastuuvelan ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvioitava tällaisten ulkoisten luottoluokitusten asianmukaisuutta osana riskienhallintaansa käyttäen mahdollisuuksien mukaan lisäluokituksia ja välttäen näin automaattisen riippuvuuden ulkoisista luokituksista.

Jotta voidaan varmistaa tämän kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt ulkoisten luottoluokitusten arviointia varten.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

5.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksissä, jotka käyttävät 112 ja 113 artiklan mukaisesti hyväksyttyä osittaista tai kokonaista sisäistä mallia, riskienhallintatoimintoon on kuuluttava seuraavat lisätehtävät:

a) 

sisäisen mallin suunnittelu ja toteutus;

b) 

sisäisen mallin testaus ja validointi;

c) 

sisäisen mallin ja siihen myöhemmin tehtävien muutosten dokumentointi;

d) 

sisäisen mallin toimivuutta koskevien tiivistelmäraporttien laatiminen ja analysointi;

e) 

tietojen antaminen hallinto-, johto- tai valvontaelimelle sisäisen mallin toimivuudesta, sellaisten alojen ehdottaminen, joilla tarvitaan parannuksia, ja hallinto- tai johtoelimen pitäminen ajan tasalla siitä, miten aiemmin havaittujen heikkouksien korjaaminen edistyy.

45 artikla

Yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvio

1.  

Kunkin vakuutusyrityksen ja jälleenvakuutusyrityksen on tehtävä riski- ja vakavaraisuusarvio osana riskienhallintajärjestelmäänsä.

Arvio on tehtävä ainakin seuraavista:

a) 

yleinen vakavaraisuuden tarve ottaen huomioon yrityksen erityinen riskiprofiili, hyväksytyt riskirajat ja liiketoimintastrategia;

b) 

VI luvun 4 ja 5 jaksossa vahvistettujen pääomavaatimusten ja VI luvun 2 jaksossa vahvistettujen vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevien vaatimusten jatkuva noudattaminen;

c) 

siitä, missä määrin kyseisen yrityksen riskiprofiili poikkeaa 101 artiklan 3 kohdan mukaisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, kun vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan VI luvun 4 jakson 2 alajakson mukaisesti standardikaavaa käyttäen tai VI luvun 4 jakson 3 alajakson mukaisesti osittaista tai kokonaista sisäistä mallia käyttäen;

▼M13

d) 

makrotaloudellisen tilanteen sekä makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden mahdollisen kehityksen tarkastelu ja analysointi;

e) 

valvontaviranomaisen perustellusta pyynnöstä seuraavien seikkojen tarkastelu ja analysointi:

i) 

makrovakautta koskevat huolenaiheet, jotka voivat vaikuttaa yrityksen erityiseen riskiprofiiliin, hyväksyttyihin riskirajoihin, liiketoimintastrategiaan, vakuutustoimintaan tai sijoituspäätöksiin sekä a alakohdassa tarkoitettuun yrityksen yleiseen vakavaraisuuden tarpeeseen;

ii) 

yrityksen toiminnat, jotka voivat vaikuttaa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen ja jotka voivat muuttua järjestelmäriskin aiheuttajiksi;

f) 

yrityksen yleinen kyky täyttää taloudelliset velvoitteensa vakuutuksenottajia ja muita vastapuolia kohtaan näiden velvoitteiden erääntyessä, myös stressiolosuhteissa.

1 a.  

Sovellettaessa 1 kohdan d ja e alakohtaa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen on sisällyttävä ainakin seuraavat seikat:

a) 

korkojen ja marginaalien taso;

b) 

rahoitusmarkkinaindeksien taso;

c) 

inflaatio;

d) 

sidonnaisuus muihin rahoitusmarkkinoiden toimijoihin;

e) 

ilmastonmuutos, pandemiat, muut laajamittaiset tapahtumat ja muut katastrofit, jotka voivat vaikuttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin.

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa makrovakautta koskeviin huolenaiheisiin on sisällyttävä ainakin mahdolliset epäsuotuisat tulevaisuuden skenaariot ja riskit, jotka liittyvät luottosykliin, talouden laskusuhdanteeseen, sijoitustoiminnan laumakäyttäytymiseen tai liiallisiin toimialatason riskikeskittymiin.

1 b.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa edellytetty analyysi on oikeassa suhteessa riskien luonteeseen sekä yritysten toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pieniä ja ei-monimutkaisia yrityksiä sekä yrityksiä, jotka ovat saaneet valvontaviranomaiselta 29 d artiklan mukaisen ennakkohyväksynnän, ei velvoiteta suorittamaan tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua analyysiä.

▼B

2.   Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa yrityksellä on oltava menettelyt, jotka ovat oikeassa suhteessa sen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen ja joiden avulla se voi asianmukaisesti tunnistaa ja arvioida lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kohtaamansa tai mahdollisesti kohtaamansa riskit. Yrityksen on osoitettava menetelmät, joita tässä arvioinnissa käytetään.

▼M13

2 a.   Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta, 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta tai 77 a artiklan 2 kohdassa sekä 308 c ja 308 d artiklassa tai tapauksen mukaan 111 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 111 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä, sen on tehtävä arvio tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen pääomavaatimusten noudattamisesta ottaen huomioon kyseiset korjaukset ja siirtymätoimenpiteet sekä ilman, että ne otetaan huomioon.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 77 a artiklassa tarkoitettua vaiheistusmekanismia koskevaa arviointivaatimusta ei sovelleta valuuttaan, johon sovelletaan jotakin seuraavista:

a) 

kyseisen valuutan määräisten vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osuus kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista on enintään 5 prosenttia;

b) 

kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osalta niiden tulevaisuuden kassavirtojen osuus, joissa maturiteeteissa asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on ekstrapoloitu kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista, on enintään 10 prosenttia.

2 b.   Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun arviointiin on lisäksi sisällytettävä se, miten merkittävästi kyseisen yrityksen riskiprofiili poikkeaa volatiliteettikorjauksen perusoletuksista.

▼B

3.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa käytetään sisäistä mallia, arviointi on tehtävä samaan aikaan kuin uudelleenkalibrointi, joka mukauttaa sisäisen mallin tulokset vakavaraisuuspääomavaatimuksen riskimittaan ja kalibrointiin. 4.   Yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvion on oltava erottamaton osa liiketoimintastrategiaa, ja se on aina otettava huomioon yrityksen strategisissa päätöksissä.

▼M13

5.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu arvio vuosittain ja viipymättä, jos niiden riskiprofiiliin on tullut merkittävä muutos.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat suorittaa 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin vähintään joka toinen vuosi ja viipymättä riskiprofiilinsa merkittävän muutoksen jälkeen, jollei valvontaviranomainen yrityksen erityisolosuhteiden perusteella päätä, että arviointi on tehtävä useammin, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a) 

yritys on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi;

b) 

yritys on vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys, joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

i) 

vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu, tai luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, ja liiketoiminta, joka kattaa sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka voivat kuulua ryhmän vakuutussopimusten piiriin, on alle 5 prosenttia vakuutusteknisestä vastuuvelasta;

ii) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteet sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät koostu pakollisista vastuuvakuutuksista.

Vuosittaista arviointia koskeva vapautus ei estä sitä, että yritys määrittää, mittaa, hallitsee ja seuraa jatkuvasti riskejä sekä raportoi niistä.

▼B

6.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisille jokaisen riski- ja vakavaraisuusarvionsa tuloksista 35 artiklan mukaisesti ilmoitettavien tietojen yhteydessä. 7.   Yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviota ei saa käyttää pääomavaatimuksen laskentaan. Vakavaraisuuspääomavaatimusta saadaan muuttaa ainoastaan 37, 231–233 ja 238 artiklan nojalla.

▼M13

8.   Jos muille viranomaisille kuin valvontaviranomaisille on annettu makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto, jäsenvaltioiden on 1 kohdan d ja e alakohtaa sovellettaessa varmistettava, että valvontaviranomaiset jakavat tässä artiklassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten laatimien yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvioiden makrovakautta koskevien arviointiensa tulokset sellaisten asianomaisten kansallisten elinten ja viranomaisten kanssa, joilla on makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tekevät yhteistyötä kaikkien sellaisten kansallisten elinten ja viranomaisten kanssa, joilla on makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto, analysoidakseen tuloksia ja tarvittaessa määrittääkseen sellaisia makrovakautta koskevia huolenaiheita, jotka liittyvät siihen, miten yritysten toiminta voi vaikuttaa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset jakavat asianomaisen yrityksen kanssa kaikki arvioinnin kannalta merkitykselliset makrovakautta koskevat huolenaiheet ja syöttöparametrit.

9.   Kun valvontaviranomainen päättää, pyytääkö se jotakin tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua analyysiä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä, joka on 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisen ryhmävalvonnan piiriin kuuluva tytäryritys, sen on harkittava, suorittaako osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, jonkin kyseisistä analyyseista ryhmätasolla ja kattaako se kyseisen tytäryrityksen erityispiirteet.

Kansallisten valvontaviranomaisten on toimitettava vuosittain sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 ( 15 ) perustetulle Euroopan järjestelmäriskikomitealle (EJRK) luettelo vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksistä sekä luettelo ryhmistä, joiden osalta ne pyytävät makrovakautta koskevia lisätoimenpiteitä.

45 a artikla

Ilmastonmuutosskenaarioiden analyysi

1.   Edellä 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen riskien tunnistamiseksi ja arvioimiseksi asianomaisen yrityksen on myös arvioitava, altistuuko se olennaisesti ilmastonmuutosriskeille. Yrityksen on osoitettava 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa arviossa ilmastonmuutosriskeille altistumisensa olennaisuus. 2.  

Jos asianomainen yritys altistuu olennaisesti ilmastonmuutosriskeille, yrityksen on määritettävä vähintään kaksi pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaariota, joihin kuuluvat seuraavat:

a) 

pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaario, jossa maapallon lämpötilan nousu jää alle kahteen celsiusasteeseen;

b) 

pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaario, jossa maapallon lämpötilan nousu on merkittävästi yli kaksi celsiusastetta.

3.   Edellä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun arvioon on säännöllisin väliajoin sisällyttävä analyysi tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyjen pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaarioiden vaikutuksista yrityksen liiketoimintaan. Analyysivälien on oltava oikeassa suhteessa yrityksen liiketoimintaan liittyvien ilmastonmuutosriskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, mutta ne eivät saa olla kolmea vuotta pidempiä. 4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaarioita on tarkasteltava uudelleen vähintään kolmen vuoden välein ja päivitettävä tarvittaessa. Tarkastellessaan uudelleen pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaarioita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon aiemmissa ilmastonmuutosskenaarioissa käytettyjen välineiden ja periaatteiden toimivuus, jotta niiden tehokkuutta voidaan parantaa. 5.   Poiketen siitä, mitä 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, pienten ja ei-monimutkaisten yritysten ei tarvitse määrittää ilmastonmuutosskenaarioita eikä arvioida niiden vaikutusta yrityksen liiketoimintaan.

▼B

46 artikla

Sisäinen valvonta

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas sisäisen valvonnan järjestelmä.

Järjestelmään on kuuluttava ainakin hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, sisäisen valvonnan rakenne, asianmukaiset ilmoitusjärjestelmät yrityksen kaikilla tasoilla ja säännösten noudattamista valvova toiminto.

2.   Säännösten noudattamista valvovaan toimintoon on kuuluttava hallinto-, johto- tai valvontaelimen neuvominen tämän direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamisessa. Lisäksi siihen on kuuluttava arviointi oikeudellisessa ympäristössä tapahtuvien muutosten mahdollisista vaikutuksista kyseisen yrityksen toimintaan sekä säännösten laiminlyöntiin liittyvän riskin tunnistaminen ja arviointi.

47 artikla

Sisäinen tarkastus

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas sisäisen tarkastuksen toiminto.

Sisäisen tarkastuksen toiminnossa on arvioitava yrityksen sisäisen valvontajärjestelmän riittävyyttä ja tehokkuutta ja hallintojärjestelmän muita osatekijöitä.

2.   Sisäisen tarkastuksen toiminnon on oltava puolueeton ja riippumaton operatiivisista toiminnoista. 3.   Sisäisen tarkastuksen tuloksista ja suosituksista on ilmoitettava hallinto-, johto- tai valvontaelimelle, jonka on päätettävä, mihin toimiin sisäisen tarkastuksen eri tulosten ja suositusten suhteen on ryhdyttävä, ja varmistettava, että nämä toimet toteutetaan.

48 artikla

Aktuaaritoiminto

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas ja pysyvä aktuaaritoiminto, joka:

a) 

koordinoi vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista;

b) 

varmistaa käytettyjen metodiikkojen ja mallien sekä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa tehtyjen oletusten asianmukaisuuden;

c) 

arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun;

d) 

vertaa parhaita estimaatteja kokemusperäisiin tietoihin;

e) 

tiedottaa hallinto-, johto- tai valvontaelimelle vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan luotettavuudesta ja asianmukaisuudesta;

f) 

valvoo vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa 82 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

g) 

antaa lausunnon yrityksen yleisestä vakuutuspolitiikasta;

h) 

antaa lausunnon jälleenvakuutusjärjestelyjen tarkoituksenmukaisuudesta; ja

i) 

osallistuu 44 artiklassa tarkoitetun riskienhallintajärjestelmän tehokkaaseen täytäntöönpanoon, mikä koskee erityisesti sen riskimallin luomista, johon VI luvun 4 ja 5 jaksossa vahvistettujen pääomavaatimusten laskenta perustuu, ja osallistuu 45 artiklassa tarkoitettuun arviointiin.

2.   Aktuaaritoiminto on annettava sellaisten henkilöiden hoidettavaksi, joilla on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden riittävät tiedot vakuutus- ja finanssimatematiikasta ja jotka voivat osoittaa kokemuksensa sovellettavien ammatillisten ja muiden standardien avulla.

49 artikla

Ulkoistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ulkoistavat toimintoja taikka vakuutus- tai jälleenvakuutustoimia, ovat yhä täysin vastuussa kaikista tämän direktiivin mukaisista velvoitteistaan. 2.  

Oleellisten tai tärkeiden operatiivisten tehtävien tai toimien ulkoistamista ei saa toteuttaa tavalla, joka johtaa johonkin seuraavista tapahtumista:

a) 

kyseisen yrityksen hallintojärjestelmän laatu heikkenee olennaisesti;

b) 

operatiivinen riski kasvaa kohtuuttomasti;

c) 

valvontaviranomaisilla on heikommat mahdollisuudet valvoa, täyttääkö yritys velvoitteensa;

d) 

jatkuvan ja hyvän palvelun tarjoaminen vakuutuksenottajille heikkenee.

3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on hyvissä ajoin ilmoitettava valvontaviranomaisille aikomuksestaan ulkoistaa oleellisia tai tärkeitä tehtäviä tai toimia sekä näitä tehtäviä tai toimia koskevista myöhemmistä olennaisista muutoksista.

▼M5

50 artikla

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.  

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään seuraavat seikat:

▼M11

a) 

41 ja 44 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien osat, erityisesti 44 artiklan 2 kohdassa luetellut alat, sekä 46 ja 47 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien osat, lukuun ottamatta tieto- ja viestintätekniikan riskinhallintaan liittyviä osia;

b) 

44, 46, 47 ja 48 artiklassa tarkoitetut toiminnot, lukuun ottamatta tieto- ja viestintätekniikan riskinhallintaan liittyviä toimintoja.

▼M5

2.  

Jotta voidaan varmistaa tämän jakson osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään seuraavat seikat:

a) 

42 artiklassa vahvistetut vaatimukset ja niiden kohteena olevat tehtävät;

b) 

ehdot, joilla ulkoistaminen erityisesti kolmansissa maissa sijaitseville palveluntarjoajille voidaan toteuttaa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   Jotta voidaan varmistaa 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun arvion jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään arvion osatekijät.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼B

3 jakso

Tietojen julkistaminen

▼M13

51 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: sisältö

1.   Ottaen huomioon 35 artiklan 3 kohdassa vaaditut tiedot ja mainitun artiklan 4 kohdassa vahvistetut periaatteet jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset julkistavat vuosittain kertomuksen vakavaraisuudestaan ja taloudellisesta tilastaan.

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa on oltava kaksi selkeästi yksilöityä ja yhdessä julkistettua osaa. Ensimmäisen osan on koostuttava erityisesti vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetuista tiedoista ja toisen osan markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista.

1 a.  

Vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetuista tiedoista koostuvan vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen osan on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) 

lyhyt kuvaus yrityksen liiketoiminnasta ja tuloksesta;

b) 

lyhyt kuvaus yrityksen pääomanhallinnasta ja riskiprofiilista, myös kestävyysriskien osalta; ja

c) 

maininta siitä, julkistaako yritys direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklassa tai 29 a artiklassa tarkoitetut suunnitelmat.

1 b.  

Markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvan vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen osan on sisällettävä seuraavat tiedot joko täydellisinä tietoina tai viittauksina luonteeltaan ja laajuudeltaan vastaaviin tietoihin, jotka on julkistettu muiden oikeudellisten tai sääntelyvaatimusten mukaisesti:

a) 

kuvaus yrityksen liiketoiminnasta ja tuloksesta;

b) 

kuvaus hallintojärjestelmästä;

c) 

erilliset kuvaukset varojen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja muiden velkojen osalta niiden arvostuksessa käytetyistä kriteereistä ja menetelmistä;

d) 

pääomanhallinnan ja riskiprofiilin kuvaus, joka sisältää ainakin seuraavat tiedot:

i) 

oman varallisuuden rakenne, määrä ja laatu;

ii) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen määrät;

iii) 

unionin rahoitusjärjestelmien vakauden kannalta merkityksellisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta tiedot riskiherkkyydestä;

iv) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan käytetty 304 artiklassa säädetty mahdollisuus;

v) 

tiedot, joiden perusteella voidaan ymmärtää standardikaavan perusoletusten ja yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa käyttämän sisäisen mallin perusoletusten pääasialliset erot;

vi) 

määrä, jonka verran vähimmäispääomavaatimus on jäänyt täyttämättä tai jonka verran vakavaraisuuspääomavaatimus on merkittäviltä osin jäänyt täyttämättä raportointikaudella, vaikka poikkeama olisi myöhemmin korjattu, sekä selvitys poikkeaman alkuperästä ja seurauksista ja mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä;

e) 

tieto siitä, onko yritys altistunut olennaisesti ilmastonmuutosriskeille 45 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olennaisuusarvioinnin perusteella, ja tarvittaessa siitä, onko se ryhtynyt toimiin;

f) 

maininta siitä, julkistaako yritys direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklassa tai 29 a artiklassa tarkoitetut suunnitelmat;

g) 

44 artiklan 2 c kohdan d alakohdassa tarkoitetut tekijät.

1 c.   Sovellettaessa 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta tämän artiklan 1 b kohdan c alakohdassa ja d alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuun kuvaukseen on sisällyttävä kuvaus vastaavuuskorjauksesta sekä siitä velvoitteiden ja varattujen omaisuuserien salkusta, johon vastaavuuskorjausta sovelletaan, sekä määrällinen arvio siitä, miten vastaavuuskorjauksen nollaaminen vaikuttaisi yrityksen taloudelliseen asemaan.

Tämän artiklan 1 b kohdan c alakohdassa ja d alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetun kuvauksen on sisällettävä myös maininta siitä, käyttääkö yritys 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, ja jos volatiliteettikorjausta käytetään, yrityksen on julkistettava seuraavat tiedot:

a) 

määrällinen arvio siitä, miten volatiliteettikorjauksen nollaaminen vaikuttaisi yrityksen taloudelliseen asemaan;

b) 

kunkin asianomaisen valuutan tai soveltuvin osin maan osalta 77 d artiklan mukaisesti laskettu volatiliteettikorjaus ja vastaavat vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaat estimaatit.

2.   Edellä 1 b kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun kuvaukseen on sisällyttävä analyysi merkittävistä muutoksista edelliseen raportointikauteen verrattuna sekä selvitys merkittävistä eroista suhteessa kyseisten erien arvoon tilinpäätöksissä ja lyhyt kuvaus pääoman siirrettävyydestä.

Tämän artiklan 1 b kohdan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuissa vakavaraisuuspääomavaatimusta koskevissa tiedoissa on erikseen ilmoitettava VI luvun 4 jakson 2 ja 3 alajakson mukaisesti laskettu määrä sekä 37 artiklan nojalla mahdollisesti määrätty lisäpääomavaatimus tai niiden erityisparametrien vaikutus, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä 110 artiklan mukaisesti, ja tiivistelmä perusteista, joilla asianomainen valvontaviranomainen on nämä määrännyt.

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen julkistamisen yhteydessä on tapauksen mukaan ilmoitettava, että sen lopullisesta määrästä on vielä tehtävä valvontaan liittyvä arviointi.

3.  

Vakuutusalan kytkösyrityksiä ei vaadita julkistamaan vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettua osaa, ja niiden on sisällytettävä markkinoiden ammattilaisille tarkoitettuun osaan 56 artiklassa tarkoitetuissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa vaaditut määrälliset tiedot ainoastaan, jos kyseiset yritykset täyttävät seuraavat edellytykset:

a) 

vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutusalan kytkösyritys kuuluu, tai luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, ja liiketoiminta, joka kattaa sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka voivat kuulua ryhmän vakuutussopimusten piiriin, on alle 5 prosenttia vakuutusteknisestä vastuuvelasta;

b) 

vakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteet eivät koostu pakollisista vastuuvakuutuksista.

4.  

Jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä ei vaadita julkistamaan vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettua osaa, ja niiden on sisällytettävä markkinoiden ammattilaisille tarkoitettuun osaan 56 artiklassa tarkoitetuissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa vaaditut määrälliset tiedot ainoastaan, jos kyseiset yritykset täyttävät seuraavat edellytykset:

a) 

vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu, tai luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, ja liiketoiminta, joka kattaa sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka voivat kuulua ryhmän vakuutussopimusten piiriin, on alle 5 prosenttia vakuutusteknisestä vastuuvelasta

b) 

jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät liity pakolliseen vastuuvakuutukseen;

c) 

emoyritykselle tai mille tahansa ryhmään kuuluvalle yritykselle annetut voimassa olevat lainat, mukaan lukien konsernitilijärjestelyt, eivät ylitä 20:tä prosenttia jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen kokonaisvaroista; ja

d) 

vakuutusteknisen vastuuvelan bruttomäärästä aiheutuva enimmäistappio voidaan arvioida deterministisesti käyttämättä stokastisia menetelmiä.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jälleenvakuutusyritykset voivat päättää olla julkistamatta vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetun osan. 6.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 b kohdassa säädetään, pienet ja ei-monimutkaiset yritykset voivat julkistaa muille markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen osassa ainoastaan 56 artiklassa tarkoitetuissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa vaaditut määrälliset tiedot edellyttäen, että ne julkistavat kolmen vuoden välein täydellisen kertomuksen, joka sisältää kaikki tässä artiklassa vaaditut tiedot. 7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset julkistavat tässä artiklassa tarkoitetut tiedot ja toimittavat ne valvontaviranomaiselle vuosittain tai harvemmin 18 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä. 8.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä on vaadittava osana tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kertomusta ilmoittamaan vaikutukset, joita aiheutuu siitä, että 77 artiklan mukaisessa vakuutusteknisen vastuuvelan määrittämisessä käytetään asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän sijasta 77 e artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitettua riskitöntä korkokäyrää, joka on määritetty ekstrapolointia koskevaa siirtymätoimenpidettä soveltamatta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, julkistamisvaatimusta ei kuitenkaan sovelleta valuuttaan, johon sovelletaan jotakin seuraavista:

a) 

kyseisen valuutan määräisten vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osuus kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista on enintään 5 prosenttia;

b) 

kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osalta niiden tulevaisuuden kassavirtojen osuus, joissa maturiteeteissa asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on ekstrapoloitu kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista, on enintään 10 prosenttia.

▼M13

51 a artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: tilintarkastusvaatimukset

1.   Muiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kuin pienten ja ei-monimutkaisten yritysten ja vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritysten osalta on tarkastettava tase, joka julkistetaan osana vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai tase, joka julkistetaan osana yhtä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta 256 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. 2.   Poiketen siitä, mitä 29 c artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn vaatimuksen koskemaan pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi luokiteltuja yrityksiä sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä. 3.   Jäsenvaltiot voivat laajentaa 1 kohdassa tarkoitetun tilintarkastusvaatimuksen soveltamisalan koskemaan vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen muita osia. 4.   Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on suoritettava tilintarkastus direktiivin 2006/43/EY 26 artiklan nojalla sovellettavien tilintarkastusstandardien mukaisesti. Lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen on tätä tehtävää hoitaessaan noudatettava tämän direktiivin 72 artiklassa säädettyjä tilintarkastajien velvollisuuksia. 5.   Jäsenvaltioissa, joissa rekisteröidyillä vakuutusmatemaatikoilla on kansallisen lainsäädännön nojalla lupa 28 päivänä tammikuuta 2025 tarkastaa vakuutustekninen vastuuvelka, saamiset jälleenvakuutuksesta ja niihin liittyvät erät, kyseiset rekisteröidyt vakuutusmatemaatikot voivat jatkaa tällaisten tarkastusten suorittamista edellyttäen, että ne toimivat sellaisten sitovien standardien mukaisesti, joilla varmistetaan laadukas tilintarkastus ja jotka kattavat vähintään tilintarkastuskäytännön, riippumattomuuden ja sisäisen laadunvalvonnan alan tällaisten tarkastusten yhteydessä, ja noudattaen 72 artiklassa tarkoitettuja velvollisuuksia. 6.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on toimitettava valvontaviranomaiselle yhdessä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen kanssa lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön laatima erillinen kertomus, joka sisältää kuvauksen tilintarkastuksen luonteesta ja tuloksista.

▼M5

52 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annettavat tiedot ja sen antamat kertomukset

1.  

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että valvontaviranomaiset antavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle vuosittain seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 35 artiklan soveltamista:

a) 

keskimääräinen lisäpääomavaatimus yritystä kohden ja valvontaviranomaisen edellisenä vuonna määräämien lisäpääomavaatimusten jakautuminen prosenttiosuuksina vakavaraisuuspääomavaatimuksesta eriteltynä seuraavasti:

i) 

kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset;

ii) 

henkivakuutusyritykset;

iii) 

vahinkovakuutusyritykset;

iv) 

vakuutusyritykset, joilla on sekä henkivakuutus- että vahinkovakuutustoimintaa;

v) 

jälleenvakuutusyritykset;

b) 

kustakin tämän kohdan a alakohdan mukaisesti annetusta tiedosta 37 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla määrättyjen lisäpääomavaatimusten osuudet erikseen;

c) 

niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten määrä, joihin sovelletaan 35 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia koskevaa rajoitusta, ja niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten määrä, joihin sovelletaan 35 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua eräkohtaista raportointia koskevaa vapautusta, sekä niiden pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen määrät erikseen prosenttiosuuksina jäsenvaltion vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen kokonaismääristä;

d) 

niiden ryhmien määrä, joihin sovelletaan 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia koskevaa rajoitusta, ja niiden ryhmien määrä, joihin sovelletaan 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua eräkohtaista raportointia koskevaa vapautusta, sekä niiden pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen määrät erikseen prosenttiosuuksina kaikkien ryhmien pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen kokonaismääristä;

▼M13

e) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kokonaislukumäärä eriteltynä pienten ja ei-monimutkaisten yritysten ja muiden yritysten mukaan sekä yksinkertaistamista tai suhteuttamistoimenpiteitä käyttävien yritysten mukaan, sekä niiden yritysten lukumäärä, jotka käyttävät erityisiä suhteuttamistoimenpiteitä;

f) 

ryhmien lukumäärä eriteltynä pienten ja ei-monimutkaisten ryhmien ja muiden ryhmien mukaan sekä yksinkertaistamista tai suhteuttamistoimenpiteitä käyttävien ryhmien mukaan, sekä niiden ryhmien lukumäärä, jotka käyttävät erityisiä suhteuttamistoimenpiteitä.

▼M5

2.  

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa vuosittain seuraavat tiedot:

a) 

kustakin seuraavasta yritysjoukosta lisäpääomavaatimusten kokonaisjakautuminen prosenttiosuutena vakavaraisuuspääomavaatimuksesta kaikissa jäsenvaltioissa yhteensä:

i) 

kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset;

ii) 

henkivakuutusyritykset;

iii) 

vahinkovakuutusyritykset;

iv) 

vakuutusyritykset, joilla on sekä henkivakuutus- että vahinkovakuutustoimintaa;

v) 

jälleenvakuutusyritykset;

b) 

lisäpääomavaatimusten jakautuminen prosenttiosuutena vakavaraisuuspääomavaatimuksesta kussakin jäsenvaltiossa erikseen ottaen huomioon kyseisen jäsenvaltion kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset;

c) 

kustakin tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetusta tiedosta 37 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla määrättyjen lisäpääomavaatimusten osuudet erikseen;

d) 

niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja ryhmien kokonaismäärä, joihin sovelletaan 35 artiklan 6 kohdassa ja 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia koskevaa rajoitusta, ja niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja ryhmien kokonaismäärä, joihin sovelletaan 35 artiklan 7 kohdassa ja 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua eräkohtaista raportointia koskevaa vapautusta, sekä niiden pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen määrät erikseen prosenttiosuuksina kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja ryhmien pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen kokonaismääristä kaikissa jäsenvaltioissa yhteensä;

e) 

niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja ryhmien kokonaismäärä, joihin sovelletaan 35 artiklan 6 kohdassa ja 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia koskevaa rajoitusta, ja niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja ryhmien määrä, joihin sovelletaan 35 artiklan 7 kohdassa ja 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua eräkohtaista raportointia koskevaa vapautusta, sekä niiden pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen määrät erikseen prosenttiosuuksina jäsenvaltion vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja ryhmien pääomavaatimusten, vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja varojen kokonaismääristä kussakin jäsenvaltiossa erikseen;

▼M13

f) 

kunkin jäsenvaltion osalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja -ryhmien lukumäärä eriteltynä pienten ja ei-monimutkaisten yritysten tai ryhmien ja muiden yritysten tai ryhmien mukaan sekä yksinkertaistamista tai suhteuttamistoimenpiteitä käyttävien yritysten tai ryhmien mukaan, sekä niiden yritysten tai ryhmien lukumäärä, jotka käyttävät erityisiä yksinkertaistamis- ja muita suhteuttamistoimenpiteitä.

▼M13

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja kertomuksen siitä, missä määrin eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välillä on tapahtunut valvonnan lähentymistä lisäpääomavaatimusten ja suhteuttamistoimenpiteiden käytössä. 4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi vaikutuksia, joita aiheutuu 29 a artiklan 1 kohdassa säädettyjen pienten ja ei-monimutkaisten yritysten määrittämiskriteerien sekä 213 a artiklan 1 kohdassa säädettyjen pienten ja ei-monimutkaisten ryhmien määrittämiskriteerien soveltamisesta ainakin vakuutuksenottajien suojaan, rahoitusvakauteen ja tasapuolisiin toimintaedellytyksiin liittyvien tavoitteiden kannalta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa havainnoistaan kertomuksen komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2030. Kertomuksessa on tarvittaessa tarkasteltava mahdollisuutta muuttaa näitä kriteerejä.

▼B

53 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: sovellettavat periaatteet

1.  

Valvontaviranomaisten on sallittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät julkista tietoja, jos:

a) 

tietojen julkistaminen antaisi yrityksen kilpailijoille merkittävän perusteettoman edun;

b) 

yrityksellä on vakuutuksenottajiin kohdistuvia velvoitteita tai muita sellaisia suhteita vastapuoliin, jotka velvoittavat yrityksen salassapitoon tai luottamuksellisuuteen.

2.   Jos valvontaviranomainen sallii, että tietoja ei julkisteta, yritysten on ilmoitettava asiasta vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa ja perusteltava, miksi tietoja ei julkisteta. 3.   Valvontaviranomaisten on sallittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset hyödyntävät muiden oikeudellisten tai sääntelyvaatimusten mukaisesti julkistettuja tietoja tai viittaavat niihin, jos kyseiset tiedot vastaavat 51 artiklassa vaadittuja tietoja sekä luonteeltaan että laajuudeltaan.

▼M13

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta 51 artiklan 1 a kohdan b alakohdassa ja 51 artiklan 1 b kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

▼B

54 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: ajantasaistukset ja vapaaehtoiset lisätiedot

1.  

Jos tapahtuu huomattava muutos, joka vaikuttaa suuresti 51 ja 53 artiklan mukaisesti julkistettujen tietojen merkityksellisyyteen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on julkistettava asianmukaiset tiedot tämän huomattavan muutoksen luonteesta ja vaikutuksista.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa huomattavina muutoksina pidetään ainakin seuraavia:

a) 

jos havaitaan, että vähimmäispääomavaatimus on jäänyt täyttämättä, ja valvontaviranomaiset katsovat, että yritys ei pysty antamaan realistista lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmaa, tai valvontaviranomaiset eivät saa tällaista suunnitelmaa kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona kyseisen vaatimuksen täyttämättä jääminen havaittiin;

b) 

jos havaitaan, että vakavaraisuuspääomavaatimus on jäänyt täyttämättä merkittäviltä osin, ja valvontaviranomaiset eivät saa realistista tervehdyttämissuunnitelmaa kahden kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona kyseisen vaatimuksen täyttämättä jääminen havaittiin.

Toisen alakohdan a alakohdan osalta valvontaviranomaisten on vaadittava, että kyseinen yritys ilmoittaa välittömästi, kuinka suurelta osin vaatimus on jäänyt täyttämättä, ja antaa samalla selvityksen täyttämättä jäämisen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä. Jos alun perin realistisena pidetystä lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmasta huolimatta poikkeamaa vähimmäispääomavaatimuksesta ei ole korjattu kolmen kuukauden kuluessa sen havaitsemisesta, asiasta on ilmoitettava kyseisen ajanjakson päättyessä ja samalla on annettava selvitys sen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä ja mahdollisesti suunnitelluista korjaavista lisätoimenpiteistä.

Toisen alakohdan b alakohdan osalta valvontaviranomaisten on vaadittava, että kyseinen yritys ilmoittaa välittömästi, kuinka suurelta osin vaatimus on jäänyt täyttämättä, ja antaa samalla selvityksen täyttämättä jäämisen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä. Jos alun perin realistisena pidetystä tervehdyttämissuunnitelmasta huolimatta merkittävää poikkeamaa vähimmäispääomavaatimuksesta ei ole korjattu kuuden kuukauden kuluessa sen havaitsemisesta, asiasta on ilmoitettava kyseisen ajanjakson päättyessä ja samalla on annettava selvitys sen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä ja mahdollisesti suunnitelluista korjaavista lisätoimenpiteistä.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat vapaaehtoisesti julkistaa vakavaraisuuteensa tai taloudelliseen tilaansa liittyviä tietoja tai selvityksiä, joita ei jo vaadita julkistettaviksi 51 ja 53 artiklan ja tämän artiklan 1 kohdan nojalla.

55 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: toimintaperiaatteet ja hyväksyminen

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on asianmukaiset järjestelmät ja rakenteet 51 ja 53 artiklassa ja 54 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten täyttämiseksi sekä kirjalliset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että näiden vaatimusten mukaisesti julkistetut tiedot ovat jatkuvasti 51, 53 ja 54 artiklan mukaisia. 2.   Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevalle kertomukselle on saatava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksyntä, ja se on julkaistava vasta hyväksynnän jälkeen.

▼M5

56 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: delegoidut säädökset ja tekniset täytäntöönpanostandardit

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään julkistettavat tiedot ja 3 jakson mukaisesti vuosittain julkistettavien tietojen määräajat.

Jotta voidaan varmistaa tämän jakson yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt, muodot ja mallit.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa kohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼M13

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää tietoteknisiä ratkaisuja toisessa kohdassa tarkoitettuja menettelyjä, muotoja ja malleja varten sekä ohjeita varten.

▼B

4 jakso

Määräomistusyhteys

57 artikla

Hankinnat

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai yhdessä toimivien tällaisten henkilöiden, jäljempänä ”hankkijaehdokas”, jotka ovat päättäneet hankkia suoraan tai välillisesti määräomistusyhteyden vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä tai lisätä suoraan tai välillisesti määräomistusyhteyttään siten, että hankkijan osuus äänistä tai osakepääomasta on vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia taikka siten, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä tulee hankkijan tytäryritys, jäljempänä ”ehdotettu hankinta”, on ensin ilmoitettava tästä kirjallisesti sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaisille, josta ne pyrkivät hankkimaan määräosuuden tai lisäämään sitä, ja mainittava samalla suunnitellun osuuden suuruus sekä annettava asiaan liittyvät 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa. 2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on päättänyt luopua suoraan tai välillisesti määräomistusyhteydestä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, on ensin ilmoitettava tästä kirjallisesti kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille ja mainittava samalla omistusyhteytensä suuruus suunnitellun luopumisen jälkeen. Tällaisen henkilön on ilmoitettava valvontaviranomaisille myös päätöksestä vähentää kyseisen henkilön määräomistusyhteyttä siten, että kyseisen henkilön osuus äänivallasta tai osakepääomasta on alle 20, 30 tai 50 prosenttia, tai siten, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys lakkaa olemasta kyseisen henkilön tytäryritys. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.

58 artikla

Arviointijakso

1.  

Valvontaviranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle kirjallisesti heti ja joka tapauksessa kahden työpäivän kuluessa 57 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen vastaanottamisesta sekä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen mahdollisesta myöhemmästä vastaanottamisesta, että se on vastaanottanut ilmoituksen tai tiedot.

Valvontaviranomaisilla on enintään 60 työpäivää aikaa ilmoituksen ja sellaisten asiakirjojen kirjallisen vastaanottamista koskevan ilmoituksen päiväyksestä, joiden liittämistä ilmoitukseen jäsenvaltio edellyttää 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luettelon perusteella, jäljempänä ”arviointijakso”, suorittaa 59 artiklan 1 kohdassa säädetty arviointi, jäljempänä ”arviointi”.

Valvontaviranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle arviointijakson päättymispäivämäärä antaessaan vastaanottamista koskevan ilmoituksen.

2.  

Valvontaviranomaiset voivat arviointijakson 50 ensimmäisen työpäivän aikana tarvittaessa pyytää lisätietoja, jotka ovat tarpeen arvioinnin suorittamiseksi. Pyyntö on esitettävä kirjallisesti, ja siinä on yksilöitävä tarvittavat lisätiedot.

Arviointijakso keskeytetään niiden päivien väliseksi ajaksi, joina valvontaviranomaiset pyysivät tietoja ja hankkijaehdokas ne toimitti. Keskeytys ei saa olla pitempi kuin 20 työpäivää. Valvontaviranomaiset voivat harkintansa mukaan pyytää vielä täydentämään tai tarkentamaan tietoja, mutta tämä ei saa enää keskeyttää arviointijaksoa.

3.  

Valvontaviranomaiset voivat pidentää 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua keskeytystä enintään 30 työpäiväksi, jos hankkijaehdokas on

▼M13

a) 

sijoittautunut tai sääntelyn kohteena unionin ulkopuolella; tai

b) 

luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, johon ei sovelleta tämän direktiivin, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 16 ), direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU mukaista valvontaa.

▼B

4.   Jos valvontaviranomaiset arvioinnin tehtyään päättävät vastustaa ehdotettua hankintaa, niiden on ilmoitettava tästä hankkijaehdokkaalle kirjallisesti kahden työpäivän kuluessa ylittämättä arviointijaksoa ja perusteltava päätöksensä. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, yleisön saataville voidaan hankkijaehdokkaan pyynnöstä saattaa asianmukainen selvitys päätöksen perusteluista. Tämä ei estä jäsenvaltiota sallimasta valvontaviranomaisten julkistaa näitä perusteluja ilman hankkijaehdokkaan pyyntöä. 5.   Jos valvontaviranomaiset eivät arviointijakson kuluessa vastusta kirjallisesti ehdotettua hankintaa, se katsotaan hyväksytyksi. 6.   Valvontaviranomaiset voivat määrätä enimmäisajan, jonka kuluessa ehdotettu hankinta on saatettava päätökseen, ja tarvittaessa pidentää sitä. 7.   Jäsenvaltiot eivät saa asettaa vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt, sen osalta, miten valvontaviranomaisille on ilmoitettava äänioikeuksien tai pääoman suorista tai epäsuorista hankinnoista tai miten toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ne.

▼M5

8.   Jotta voidaan varmistaa tämän jakson osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi tyhjentävän luettelon laatimiseksi niistä 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaiden on sisällytettävä ilmoitukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 58 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Jotta voidaan varmistaa tämän jakson osalta jatkuva yhdenmukaistaminen ja ottaa huomioon tuleva kehitys, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin 59 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukautukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

9.   Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt, lomakkeet ja mallit 60 artiklassa tarkoitettua valvontaviranomaisten välistä kuulemismenettelyä varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

59 artikla

Arviointi

1.  

Arvioidessaan 57 artiklan 1 kohdassa säädettyä ilmoitusta ja 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja valvontaviranomaisten on hankinnan kohteena olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi otettava huomioon hankkijaehdokkaan todennäköinen vaikutus vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen ja arvioitava hankkijaehdokkaan sopivuus ja ehdotetun hankinnan taloudellinen järkevyys kaikkien seuraavien perusteiden avulla:

a) 

hankkijaehdokkaan maine;

b) 

sen henkilön maine ja kokemus, joka tulee johtamaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaa ehdotetun hankinnan seurauksena;

c) 

hankkijaehdokkaan taloudellinen vakaus erityisesti suhteessa sen liiketoiminnan tyyppiin, jota hankinnan kohteena olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä harjoitetaan ja aiotaan harjoittaa;

d) 

pystyykö vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys täyttämään jatkuvasti tähän direktiiviin ja soveltuvin osin muihin direktiiveihin, erityisesti direktiiviin 2002/87/EY, perustuvat toiminnan vakautta koskevat vaatimukset ja erityisesti se, onko ryhmällä, jonka osa yrityksestä tulee, rakenne, joka mahdollistaa tehokkaan valvonnan, tehokkaan tietojen vaihdon valvontaviranomaisten kesken ja valvontaviranomaisten keskinäisen vastuunjaon määrittämisen;

e) 

onko perustelua syytä epäillä, että ehdotetun hankinnan yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ( 17 ) 1 artiklassa tarkoitettuun rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että ehdotettu hankinta saattaisi lisätä tämän vaaraa.

2.   Valvontaviranomaiset voivat vastustaa ehdotettua hankintaa vain, jos se on perusteltua 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten perusteella tai jos hankkijaehdokkaan toimittamat tiedot ovat puutteelliset. 3.   Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ennakkoehtoja sen suhteen, millainen omistusosuuden taso on hankittava, eivätkä sallia valvontaviranomaistensa tarkastelevan ehdotettua hankintaa markkinoiden taloudellisten tarpeiden pohjalta. 4.   Jäsenvaltioiden on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava valvontaviranomaisille 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. Vaadittavien tietojen on oltava suhteutettuja ja mukautettuja hankkijaehdokkaan ja ehdotetun hankinnan luonteeseen. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia tietoja, joilla ei ole merkitystä toiminnan vakauden arvioinnille. 5.   Sen estämättä, mitä 58 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, valvontaviranomaisen on kohdeltava hankkijaehdokkaita syrjimättömällä tavalla, jos viranomaiselle on ilmoitettu kaksi tai useampia ehdotuksia hankkia määräosuus tai lisätä määräosuutta samasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä.

60 artikla

Säänneltyjen rahoitusalan yritysten hankkimat osuudet

1.  

Asianomaisten valvontaviranomaisten on työskenneltävä tiiviisti toisiaan kuullen arviointia suorittaessaan, jos hankkijaehdokas on

a) 

luottolaitos, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, sijoituspalveluyritys tai ►M13  direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ◄ tarkoitettu rahastoyhtiö, jäljempänä ”’yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö”, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii;

b) 

sellaisen luottolaitoksen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, sijoituspalveluyrityksen tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön emoyritys, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii; tai

c) 

luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta sellaisessa luottolaitoksessa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, sijoituspalveluyrityksessä tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiössä, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii.

2.   Valvontaviranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä annettava toisilleen kaikki hankinnan arvioimisen kannalta olennaiset tai asiaan vaikuttavat tiedot. Valvontaviranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä toisilleen kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaiset tiedot. Hankinnan kohteena olevalle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan myöntäneen valvontaviranomaisen tekemässä päätöksessä on esitettävä hankkijaehdokkaasta vastaavan valvontaviranomaisen lausunnot ja varaukset.

61 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaiselle antamat tiedot

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut tiedon sellaisista sen omaa pääomaa koskevien omistusyhteyksien hankkimisista tai luovuttamisista, joiden vuoksi kyseinen omistusyhteys muuttuu 57 artiklassa tai 58 artiklan 1–7 kohdassa tarkoitettuja raja-arvoja suuremmaksi tai pienemmäksi, sen on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaiselle.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on myös vähintään kerran vuodessa ilmoitettava kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaiselle niiden omistavien osakkaiden tai jäsenten nimet, joilla on määräomistusyhteys, sekä kyseisten omistusosuuksien suuruudet sellaisina kuin ne ilmenevät vuosittaisessa yhtiökokouksessa käytettävissä olevista tiedoista tai arvopaperipörssissä noteerattuja yhtiöitä koskevien sääntöjen noudattamisen perusteella saaduista tiedoista.

62 artikla

Määräomistusyhteydet ja valvontaviranomaisen valtuudet

►M13  Jos 57 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden määräämisvalta on omiaan haittaamaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen järkevää ja vakaata hoitoa, jäsenvaltioiden on vaadittava, että määräomistusyhteyden hallussapidon, hankinnan tai lisäämisen kohteena olevan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomainen toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet tämän tilanteen lopettamiseksi. ◄ Näihin toimenpiteisiin voivat kuulua esimerkiksi kielto, johtokunnan jäseniin ja johtajiin kohdistetut rangaistukset tai kyseisten osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin liittyvän äänivallan käytön väliaikainen keskeyttäminen.

Samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 57 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvoitetta.

Jos omistusyhteys on hankittu valvontaviranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on muista käytettävistä seuraamuksista huolimatta määrättävä:

1) 

vastaavan äänivallan käyttämisen väliaikainen keskeyttäminen; tai

2) 

annettujen äänien mitätöinti tai mahdollisuus mitätöidä ne.

63 artikla

Äänioikeus

Tässä jaksossa otetaan huomioon direktiivin 2004/109/EY 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet ja mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt niiden yhteen laskemista koskevat ehdot.

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita sijoituspalveluyrityksillä tai luottolaitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty ►M13  direktiivin 2014/65/EU ◄ liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja että ne luovutetaan vuoden kuluessa hankkimisesta.

5 jakso

Salassapitovelvollisuus, tietojen vaihto ja valvonnan lähentäminen

64 artikla

Salassapito

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet valvontaviranomaisten palveluksessa, sekä valvontaviranomaisten puolesta toimivia tilintarkastajia ja asiantuntijoita koskee salassapitovelvollisuus.

Luottamuksellisia tietoja, jotka kyseiset henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, jossa kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on kuitenkin asetettu konkurssiin tai pakolliseen likvidaatiomenettelyyn, luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske yrityksen pelastamisessa mukana olevia kolmansia osapuolia, voidaan kuitenkin luovuttaa siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä.

▼M13

Tämän artiklan ensimmäinen, toinen ja kolmas kohta eivät estä valvontaviranomaisia julkistamasta tämän direktiivin 34 artiklan 4 kohdan tai asetuksen (EU) N:o 1094/2010 32 artiklan mukaisesti tehtyjen stressitestien tuloksia eikä toimittamasta niitä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisi julkistaa unionin laajuisten stressitestien tulokset.

▼B

65 artikla

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välinen tietojen vaihto

Mitä 64 artiklassa säädetään, ei estä eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia vaihtamasta tietoja. Näitä tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus.

▼M5

65 a artikla

Yhteistyö vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa yhteistyötä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset toimittavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.

▼B

66 artikla

Yhteistyösopimukset kolmansien maiden kanssa

Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyösopimuksia, jotka koskevat tietojen vaihtoa kolmansien maiden valvontaviranomaisten tai kolmansien maiden 68 artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyjen viranomaisten ja elinten kanssa vain, jos luovutettavien tietojen salassapito taataan vähintään tässä jaksossa esitetyllä tavalla. Tietojen vaihdon on tapahduttava kyseisten viranomaisten tai elinten valvontatehtävän hoitamiseksi.

Jos tiedot, jotka jäsenvaltion on määrä luovuttaa kolmannelle maalle, ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen nimenomaista suostumusta eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainittu viranomainen on antanut suostumuksensa.

67 artikla

Luottamuksellisten tietojen käyttö

Valvontaviranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 64 tai 65 artiklan nojalla, voivat käyttää tietoja tehtäviensä hoitamisessa ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

1) 

tarkastaakseen, onko vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamista koskevat edellytykset täytetty, ja helpottaakseen tällaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa erityisesti vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuuspääomavaatimuksen, vähimmäispääomavaatimuksen ja hallintojärjestelmän osalta;

2) 

määrätäkseen seuraamuksia;

3) 

haettaessa muutosta valvontaviranomaisten päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa;

4) 

tämän direktiivin mukaisissa tuomioistuinmenettelyissä.

▼M5

67 a artikla

Euroopan parlamentin tutkintavaltuudet

Edellä olevia 64 ja 67 artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta Euroopan parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklassa annettuja tutkintavaltuuksia.

▼B

68 artikla

Tietojen vaihto muiden viranomaisten kanssa

1.  

Mitä 64 ja 67 artiklassa säädetään, ei estä mitään seuraavista:

a) 

tietojen vaihtoa samassa jäsenvaltiossa valvontatehtäviään hoitavien eri valvontaviranomaisten kanssa;

b) 

tietojen vaihtoa valvontatehtäviään hoitavien valvontaviranomaisten ja minkä tahansa seuraavien, samassa jäsenvaltiossa toimivien tahojen kanssa:

i) 

luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten valvonnasta vastaavat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastaavat viranomaiset;

ii) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten selvitystila- ja konkurssimenettelyihin sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvat elimet;

iii) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisestä tilintarkastuksesta vastaavat henkilöt;

▼M8

iv) 

viranomaiset, jotka vastaavat sen valvonnasta, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 ( 18 ) 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa luetellut ilmoitusvelvolliset noudattavat kyseistä direktiiviä;

▼B

c) 

sellaisten tietojen luovuttamista elimille, jotka hoitavat pakollista likvidaatiomenettelyä tai takuurahastoja, jotka ovat välttämättömiä niiden tehtävien hoitamiseksi.

Edellä b ja c alakohdassa tarkoitettu tietojen vaihto voi tapahtua myös eri jäsenvaltioiden välillä.

Näiden viranomaisten, elinten ja henkilöiden saamia tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus.

▼M13

Edellä olevan 64 artiklan ensimmäinen kohta ja 67 artikla eivät saa estää saman jäsenvaltion valvonta- ja veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa siltä osin kuin kyseinen tietojenvaihto sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Jos kyseiset tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä on vaihdettava ainoastaan sen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat peräisin.

▼B

2.  

Mitä 64–67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta tietojen vaihtoa valvontaviranomaisten ja seuraavien tahojen välillä:

a) 

viranomaiset, jotka ovat vastuussa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten selvitystila- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvien elinten valvonnasta;

b) 

viranomaiset, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta;

c) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten laillisuusvalvonnasta vastaavat riippumattomat vakuutusmatemaatikot sekä näiden vakuutusmatemaatikkojen valvonnasta vastuussa olevat elimet.

Ensimmäisessä alakohdassa olevia säännöksiä soveltavan jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:

a) 

tietojen tarkoituksena on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun valvonnan tai laillisuusvalvonnan harjoittaminen;

b) 

saatuja tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c) 

jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan sen valvontaviranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat lähtöisin, ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomainen on antanut suostumuksensa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden ja elinten nimet, joille ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

3.  

Mitä 64–67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta rahoitusjärjestelmän vakauden ja eheyden lujittamiseksi tietojen vaihtoa valvontaviranomaisten ja niiden viranomaisten tai elinten kesken, jotka ovat vastuussa yhtiöoikeuden noudattamisen seurannasta ja rikkomusten tutkimisesta.

Ensimmäistä alakohtaa soveltavan jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

tiedot on tarkoitettu käytettäviksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa seuranta- ja tutkimustehtävissä;

b) 

saatuja tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c) 

jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan sen valvontaviranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat lähtöisin, ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomainen on antanut suostumuksensa.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat jäsenvaltiossa seuranta- tai tutkimustehtäviensä hoitamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty näihin tehtäviin ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, ensimmäisessä alakohdassa säädetty mahdollisuus vaihtaa tietoja voidaan ulottaa näihin henkilöihin toisessa alakohdassa säädetyin edellytyksin.

Toisen alakohdan c alakohdan soveltamista varten ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai elinten on ilmoitettava tiedot antaneelle valvontaviranomaiselle niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden tai elinten nimet, joille 3 kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

69 artikla

Tietojen antaminen rahoituslainsäädännöstä vastaaville hallintoyksiköille

Mitä 64 ja 67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta lainsäädännössä säädetyin edellytyksin tiettyjen tietojen antamista muille keskushallinnon yksiköille, jotka vastaavat luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden yksiköiden toimeksiannosta toimiville tarkastajille.

▼M5

Näitä tietoja voidaan antaa ainoastaan, kun se on tarpeellista toiminnan vakauden valvomiseksi. Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä, että 65 artiklan ja 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä 33 artiklassa tarkoitetuissa paikalla tehdyissä tarkastuksissa saatuja tietoja voidaan antaa vain, jos siihen on saatu nimenomainen suostumus valvontaviranomaiselta, jolta tiedot ovat lähtöisin, tai sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselta, jossa paikalla tehtävä tarkastus on tehty.

70 artikla

Tietojen toimittaminen keskuspankeille, rahapoliittisille viranomaisille, maksujärjestelmien valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle

1.  

Rajoittamatta 64–69 artiklan soveltamista valvontaviranomainen voi toimittaa seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja:

a) 

Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ) kuuluvat keskuspankit, mukaan luettuna ►M13  EKP ◄ , ja muut elimet, jotka hoitavat vastaavaa tehtävää rahapoliittisina viranomaisina, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan luettuina rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen;

b) 

tarvittaessa muut maksujärjestelmien valvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset; ja

c) 

►M13  EJRK ◄ , kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä sen tehtävien hoitamisessa.

2.   Kriisitilanteessa, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklassa tarkoitettu kriisitilanne mukaan luettuna, jäsenvaltioiden on sallittava se, että valvontaviranomaiset toimittavat viipymättä tietoja EKPJ:ään kuuluville keskuspankeille, mukaan luettuna EKP, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan luettuina rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, sekä EJRK:lle, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä sen tehtävien hoitamisessa. 3.   Nämä viranomaiset tai elimet voivat myös toimittaa valvontaviranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 67 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin. Näin saatuja tietoja koskevat tässä jaksossa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset.

▼B

71 artikla

Valvonnan lähentäminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisten valtuuksissa otetaan Euroopan unionin ulottuvuus asianmukaisella tavalla huomioon.

▼M5

2.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tehtäviään hoitaessaan ottavat huomioon valvontavälineiden ja -käytäntöjen lähentymisen tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a) 

valvontaviranomaiset osallistuvat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaan;

b) 

valvontaviranomaiset pyrkivät kaikin keinoin noudattamaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti antamia ohjeita ja suosituksia sekä ilmoittavat syyt, jos ne eivät noudata niitä;

c) 

valvontaviranomaisille annetut kansalliset toimivaltuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviä, jotka kuuluvat niille vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen jäseninä tai tämän direktiivin nojalla.

▼M5 —————

▼B

6 jakso

Tilintarkastajien velvollisuudet

72 artikla

Tilintarkastajien velvollisuudet

▼M13

1.  

Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että henkilöt, joille on myönnetty toimilupa direktiivin 2006/43/EY mukaisesti ja jotka hoitavat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä direktiivin 2013/34/EU 34 tai 35 artiklassa tai direktiivin 2009/65/EY 73 artiklassa tarkoitettua lakisääteistä tilintarkastustehtävää tai muuta lakisääteistä tehtävää, ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan valvontaviranomaisille kyseistä yritystä koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka he ovat saaneet tietoonsa tehtäväänsä hoitaessaan ja jotka voivat johtaa johonkin seuraavista:

▼B

a) 

sellaisten lakien asetusten tai hallinnollisten määräysten rikkominen, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan harjoittamista;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminnan jatkumisen häiriintyminen;

c) 

tilien vahvistamatta jättäminen tai varausten esittäminen;

d) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen;

e) 

vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on myös ilmoitettava seikoista tai päätöksistä, jotka he saavat tietoonsa hoitaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräysvallasta johtuvat läheiset sidokset siihen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, jossa he hoitavat kyseistä tehtävää.

2.   Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 84/253/ETY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen valvontaviranomaisille, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle seuraamusvastuuta.

V LUKU

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan harjoittaminen

73 artikla

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan harjoittaminen

1.   Vakuutusyrityksille ei voida myöntää toimilupaa harjoittaa henki- ja vahinkovakuutustoimintaa samanaikaisesti. 2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat määrätä, että:

a) 

yritykset, jotka ovat saaneet toimiluvan harjoittaa henkivakuutustoimintaa, voivat myös saada toimiluvan vahinkovakuutustoiminnan harjoittamiseen liitteessä I olevan A osan luokissa 1 ja 2 tarkoitettujen riskien kattamiseksi;

b) 

yritykset, jotka ovat saaneet toimiluvan ainoastaan liitteessä I olevan A osan luokissa 1 ja 2 tarkoitettujen riskien kattamiseen, voivat saada toimiluvan henkivakuutustoiminnan harjoittamiseen.

Kumpaakin liiketoimintaa on kuitenkin johdettava erikseen 74 artiklan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että 2 kohdassa tarkoitettujen yritysten on noudatettava koko liiketoiminnassaan tilinpäätössääntöjä, jotka koskevat henkivakuutusyrityksiä. Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, jäsenvaltiot voivat myös säätää, että yrityksen selvitystilaa koskevien säännösten osalta kyseisten yritysten harjoittamaa, liitteessä I olevan A osan luokissa 1 ja 2 lueteltuihin riskeihin liittyvää liiketoimintaa koskevat henkivakuutustoiminnan harjoittamiseen sovellettavat säännökset. 4.   Kun vahinkovakuutusyrityksellä on taloudellisia, kaupallisia tai hallinnollisia yhteyksiä henkivakuutusyrityksen kanssa, kotijäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on huolehdittava, että asianomaisten yritysten väliset sopimukset tai muut menojen ja tulojen jaotteluun mahdollisesti vaikuttavat järjestelyt eivät vääristä kyseisten yritysten kirjanpitoa. 5.  

Yritykset, jotka jäljempänä mainittuina päivinä harjoittivat samanaikaisesti tässä direktiivissä tarkoitettua henki- ja vahinkovakuutustoimintaa, voivat jatkaa kyseisten toimintojen harjoittamista samanaikaisesti edellyttäen, että kumpaakin liiketoimintaa johdetaan erikseen 74 artiklan mukaisesti:

a) 

1 päivänä tammikuuta 1981 Kreikassa olevan toimiluvan perusteella;

b) 

1 päivänä tammikuuta 1986 Espanjassa ja Portugalissa olevan toimiluvan perusteella;

c) 

1 päivänä tammikuuta 1995 Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa olevan toimiluvan perusteella;

d) 

1 päivänä toukokuuta 2004 Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Slovakiassa ja Sloveniassa olevan toimiluvan perusteella;

e) 

1 päivänä tammikuuta 2007 Bulgariassa ja Romaniassa olevan toimiluvan perusteella;

▼M3

e a) 

1 päivänä heinäkuuta 2013 Kroatiassa olevan toimiluvan perusteella;

▼B

f) 

15 päivänä maaliskuuta 1979 muualla olevien toimilupien perusteella.

Kotijäsenvaltio voi vaatia, että vakuutusyritykset lopettavat kyseisen jäsenvaltion määräämässä ajassa sellaisen henki- ja vahinkovakuutustoiminnan samanaikaisen harjoittamisen, joita ne harjoittivat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina päivinä.

74 artikla

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan johtamisen eriyttäminen

1.  

Edellä 73 artiklassa tarkoitettu erillinen johto on järjestettävä siten, että henkivakuutustoiminta pidetään erillään vahinkovakuutustoiminnasta.

Henkivakuutuksenottajien ja vahinkovakuutuksenottajien etuja ei saa vahingoittaa, ja varsinkin henkivakuutuksen tuottojen on hyödytettävä henkivakuutuksenottajia ikään kuin yritys harjoittaisi vain henkivakuutustoimintaa.

2.  

Rajoittamatta 100 ja 128 artiklan soveltamista 73 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten on laskettava:

a) 

yrityksen henki- tai jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiseen liittyvä nimellinen henkivakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus, joka lasketaan 6 kohdassa tarkoitetun erillisen kirjanpidon perusteella ikään kuin asianomainen yritys harjoittaisi ainoastaan kyseistä toimintaa; ja

b) 

yrityksen vahinko- tai jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiseen liittyvä nimellinen vahinkovakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus, joka lasketaan 6 kohdassa tarkoitetun erillisen kirjanpidon perusteella ikään kuin asianomainen yritys harjoittaisi ainoastaan kyseistä toimintaa.

3.  

Edellä 73 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten on vähintään katettava hyväksyttävien omien perusvarojen erien vastaavilla määrillä seuraavat:

a) 

nimellinen henkivakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus henkivakuutustoiminnan harjoittamista varten;

b) 

nimellinen vahinkovakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus vahinkovakuutustoiminnan harjoittamista varten.

Henkivakuutustoiminta ja vahinkovakuutustoiminta eivät saa vastata toisen toiminnan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista taloudellisista vähimmäisvelvoitteista.

4.   Niin kauan kuin 3 kohdassa tarkoitetut taloudelliset vähimmäisvelvoitteet täyttyvät ja valvontaviranomainen on siitä tietoinen, vakuutusyritys voi käyttää jompaankumpaan toimintaan 100 artiklassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi sellaisia hyväksyttävien omien varojen eriä, jotka ovat vielä käytettävissä. 5.   Valvontaviranomaisten on tarkastamalla sekä henki- että vahinkovakuutustoiminnan tulokset varmistettava, että 1–4 kohdan säännösten vaatimukset täyttyvät. 6.  

Kirjanpitoa on hoidettava siten, että se osoittaa erikseen henki- ja vahinkovakuutustoiminnan tuloksen lähteet. Kaikki tuotot, varsinkin vakuutusmaksut, jälleenvakuuttajien suoritukset ja sijoitustulot, ja kulut, varsinkin vakuutussuoritukset, vakuutusteknisen vastuuvelan lisäykset, jälleenvakuutusmaksut ja vakuutustoiminnan liikekulut, on esitettävä erikseen alkuperän mukaan. Kumpaankin toimintaan liittyvät yhteiset erät on vietävä kirjanpitoon valvontaviranomaisten hyväksymien jakoperusteiden mukaisesti.

Kirjanpidon perusteella vakuutusyritysten on laadittava selvitys, jossa selvästi osoitetaan hyväksyttävien omien perusvarojen erät, joilla katetaan kaikki 2 kohdassa tarkoitetut nimelliset vähimmäispääomavaatimukset 98 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

7.  

Jos jompaankumpaan toimintaan liittyvien hyväksyttävien omien perusvarojen määrä on riittämätön 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen taloudellisten vähimmäisvelvoitteiden kattamiseksi, valvontaviranomaisten on sovellettava tähän toimintaan tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä riippumatta siitä, mikä on toisen toiminnan tulos.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, näihin toimenpiteisiin saattaa sisältyä luvan antaminen hyväksyttävien omien perusvarojen erityisten erien siirtoon toimintojen välillä.

VI LUKU

Säännöt varojen ja velkojen arvostuksesta, vakuutusteknisestä vastuuvelasta, omista varoista, vakavaraisuuspääomavaatimuksesta, vähimmäispääomavaatimuksesta ja sijoituksista

1 jakso

Varojen ja velkojen arvostus

75 artikla

Varojen ja velkojen arvostus

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset arvostavat varat ja velat seuraavasti, jollei toisin mainita:

a) 

varat arvostetaan siihen arvoon, josta ne ovat vaihdettavissa asiaa tuntevien, liiketoimeen halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten välillä;

b) 

velat arvostetaan siihen arvoon, josta ne ovat siirrettävissä tai suoritettavissa asiaa tuntevien, liiketoimeen halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten välillä.

Edellä olevan b alakohdan mukaisia velkoja arvostettaessa ei saa tehdä mukautuksia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman luottokelpoisuuden huomioon ottamiseksi.

▼M5

2.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä vahvistaakseen menetelmät ja oletukset, joita käytetään 1 kohdan mukaisessa varojen ja velkojen arvostuksessa. 3.  

Jotta voidaan varmistaa varojen ja velkojen arvostuksen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin

a) 

se, edellyttävätkö 2 kohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymien kansainvälisten tilinpäätösstandardien käyttöä ja ovatko nämä tilinpäätösstandardit sopusoinnussa 1 ja 2 kohdan mukaisen varojen ja velkojen arvostusmenetelmän kanssa;

b) 

menetelmät ja oletukset, joita käytetään, jos noteerattuja markkinahintoja ei ole saatavilla tai jos komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymät kansainväliset tilinpäätösstandardit ovat joko väliaikaisesti tai pysyvästi ristiriidassa 1 ja 2 kohdan mukaisen varojen ja velkojen arvostusmenetelmän kanssa;

c) 

menetelmät ja oletukset, joita käytetään 1 kohdan mukaisessa varojen ja velkojen arvostuksessa, kun 2 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä sallitaan vaihtoehtoisten arvostusmenetelmien käyttö.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼B

2 jakso

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevat säännöt

76 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset määrittävät vakuutusteknisen vastuuvelan kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteidensa osalta, jotka niillä on vakuutuksenottajia tai vakuutus- ja jälleenvakuutussopimusten edunsaajia kohtaan. 2.   Vakuutusteknisen vastuuvelan arvon on vastattava nykymäärää, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten olisi maksettava, jos ne siirtäisivät vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteensa välittömästi toiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle. 3.   Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa on käytettävä rahoitusmarkkinoiden tarjoamia tietoja sekä vakuutusriskeistä saatavilla olevia tietoja, ja laskennan on oltava yhdenmukaista näiden tietojen kanssa (markkinaehtoisuus). 4.   Vakuutustekninen vastuuvelka on laskettava varovaisella, luotettavalla ja puolueettomalla tavalla. 5.   Vakuutustekninen vastuuvelka on laskettava 77–82 ja 86 artiklan mukaisesti 2, 3 ja 4 kohdan periaatteita noudattaen ja ottaen huomioon 75 artiklan 1 kohdassa esitetyt periaatteet.

77 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen

1.   Vakuutusteknisen vastuuvelan arvo on 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin ja 3 kohdassa tarkoitetun riskimarginaalin summa. 2.  

Parhaan estimaatin on vastattava tulevaisuuden kassavirtojen todennäköisyydellä painotettua keskiarvoa, jossa otetaan huomioon rahan aika-arvo (tulevaisuuden kassavirtojen odotettu nykyarvo) ja käytetään asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää.

Parhaan estimaatin laskennan on perustuttava luotettaviin ajantasaisiin tietoihin ja realistisiin oletuksiin, ja se on suoritettava käyttämällä asianmukaisia, sopivia ja asiaankuuluvia vakuutusmatemaattisia ja tilastollisia menetelmiä.

Parhaan estimaatin laskennassa käytetyssä kassavirtaennusteessa on otettava huomioon kaikki sisään tulevat ja ulos menevät kassavirrat, joita tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseen niiden kestoajan.

Paras estimaatti on laskettava bruttomääräisenä vähentämättä siitä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia. Nämä korvaukset on laskettava erikseen 81 artiklan mukaisesti.

3.   Riskimarginaalin on oltava riittävä varmistamaan, että vakuutusteknisen vastuuvelan arvo vastaa määrää, jonka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oletetaan tarvitsevan ottaakseen ja täyttääkseen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet. 4.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava paras estimaatti ja riskimarginaali erikseen.

Jos kuitenkin vakuutus- ja jällenvakuutusvelvoitteisiin liittyviä tulevaisuuden kassavirtoja voidaan toistaa luotettavasti käyttämällä rahoitusvälineitä, joiden luotettava markkina-arvo on saatavilla, kyseisiin tulevaisuuden kassavirtoihin liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan arvo on määritettävä kyseisten rahoitusvälineiden markkina-arvon perusteella. Tällöin parasta estimaattia ja riskimarginaalia ei tarvitse laskea erikseen.

5.  

►M13  Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset arvostavat parhaan estimaatin ja riskimarginaalin erikseen, riskimarginaali lasketaan määrittämällä sen suuruisen pääoman kustannus, joka vastaa sitä ajallisesti mukautettua vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseksi niiden kestoajan. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukautus koostuu eksponentiaalisesta ja aikasidonnaisesta tekijästä. ◄

Pääoman kustannuksen tason on oltava kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta sama, ja sitä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

Laskennassa käytetyn pääoman kustannuksen tason on oltava yhtä suuri kuin oleellisen riskittömän korkokannan ylittävä korkomarginaali, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle aiheutuisi, jos sen 3 jakson mukaisen hyväksyttävän oman varallisuuden määrä vastaisi sellaista vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka tarvitaan tukemaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen velvoitteita niiden kestoajan.

▼M13

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetun pääoman kustannusten tason oletetaan olevan 4,75 prosenttia 30 päivästä tammikuuta 2027. Komissio suorittaa 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun säännöllisen uudelleentarkastelun aikaisintaan 31 päivänä tammikuuta 2032. 7.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin sisältyy rahoitusoptioita ja taloudellisia takuita, parhaan estimaatin laskennassa käytetyissä menetelmissä on otettava asianmukaisesti huomioon, että kyseisistä sopimuksista johtuvien kassavirtojen nykyarvo voi riippua sekä tulevien tapahtumien ja tulevan kehityksen odotetusta tuloksesta että siitä, miten toteutunut tulos mahdollisesti poikkeaa odotetusta tuloksesta tietyissä skenaarioissa. 8.   Sen estämättä, mitä 7 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka on luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi, sekä yritykset, jotka ovat saaneet valvontaviranomaisten ennakkohyväksynnän, voivat käyttää parhaan estimaatin turvaavaa determinististä arvostusta niiden henkivakuutusvelvoitteiden osalta, joihin liittyy optioita ja takuita, joita ei pidetä olennaisina.

▼M13

77 a artikla

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapolointi

1.  

Edellä 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän määrityksessä on käytettävä asiaankuuluvista rahoitusvälineistä saatuja tietoja, ja sen on oltava sopusoinnussa kyseisten tietojen kanssa. Tässä määrityksessä otetaan huomioon asiaankuuluvat rahoitusvälineet, joiden maturiteettien osalta kyseisten rahoitusvälineiden markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Niiden maturiteettien osalta, jotka ovat ensimmäisen tasoituspisteen jälkeen, asiaankuuluva riskitön korko ekstrapoloidaan kolmannen alakohdan mukaisesti. Valuutan ensimmäinen tasoituspiste on pisin maturiteetti, jonka osalta seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

kyseisen maturiteetin rahoitusvälineiden markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät;

b) 

kyseisen maturiteetin tai pidemmän maturiteetin liikkeessä olevien joukkovelkakirjalainojen prosenttiosuus kaikista kyseisen valuutan määräisistä liikkeessä olevista joukkovelkakirjalainoista on riittävän suuri.

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapoloidun osan on perustuttava termiinikorkoihin, jotka lähestyvät tasaisesti korkokäyrän päätearvoa ensimmäisessä tasoituspisteessä sovellettavasta termiinikorosta.

Ekstrapoloidun termiinikoron on oltava yhtä suuri kuin likvidin termiinikoron ja korkokäyrän päätearvon painotettu keskiarvo. Likvidin termiinikoron on perustuttava pisimpiin sellaisiin maturiteetteihin liittyvään yhteen tai useampaan termiinikorkoon, joiden osalta asiaankuuluvien rahoitusvälineiden markkinoiden voidaan havaita olevan syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Jos maturiteetti on vähintään 40 vuotta ensimmäisen tasoituspisteen jälkeen, korkokäyrän päätearvon painotuksen on oltava vähintään 77,5 prosenttia.

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapoloidussa osassa on otettava huomioon tiedot muista rahoitusvälineistä kuin joukkovelkakirjalainoista, jos kyseisten rahoitusvälineiden markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisensa ennakkohyväksynnän saatuaan soveltaa toisessa alakohdassa säädettyä vaiheistusmekanismia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vaiheistusmekanismi koostuu seuraavista:

a) 

parametrit, joilla määritetään, kuinka nopeasti termiinikorot lähestyvät ekstrapolaatiossa korkokäyrän päätearvoa, asetetaan 30 päivänä tammikuuta 2027 siten, että riskitön korkokäyrä on riittävän samanlainen kuin kyseisen päivän riskitön korkokäyrä, joka on määritetty 29 päivänä tammikuuta 2027 sovellettavien ekstrapolointia koskevien sääntöjen mukaisesti;

b) 

parametrejä, joilla määritetään, kuinka nopeasti termiinikorot lähestyvät ekstrapolaatiossa korkokäyrän päätearvoa, pienennetään lineaarisesti kunkin kalenterivuoden alussa siten, että ekstrapolaation lopullisia parametrejä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2032.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vaiheistusmekanismi ei vaikuta rahoitusmarkkinoiden syvyyden, likviditeetin ja läpinäkyvyyden määrittämiseen eikä 1 kohdassa tarkoitettuun ensimmäiseen tasoituspisteeseen.

Tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa soveltavien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksensa 51 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa osassa julkistettava

a) 

se, että ne soveltavat ekstrapolaatioon vaiheistusmekanismia; ja

b) 

määrällinen arvio vaiheistusmekanismin soveltamatta jättämisen vaikutuksesta taloudelliseen asemaansa.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 28 päivänä tammikuuta 2025 euron osalta ensimmäisen tasoituspisteen maturiteetti on 20 vuotta.

▼M5

77 b artikla

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän vastaavuuskorjaus

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat soveltaa vastaavuuskorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään henkivakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden, mukaan luettuina vahinkovakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksista johtuvat elinkorot, salkun parhaan estimaatin laskennassa valvontaviranomaisten ennakkohyväksynnän perusteella, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on varannut sijoitussalkun, joka koostuu joukkovelkakirjalainoista ja kassavirtaominaisuuksiltaan samankaltaisista muista omaisuuseristä, vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun parhaan estimaatin kattamiseksi ja säilyttää varauksen velvoitteiden koko elinajan, paitsi kun on kyse odotettujen kassavirtojen replikoinnin säilyttämisestä varojen ja velkojen välillä kassavirtojen muututtua olennaisesti;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkku, johon vastaavuuskorjausta sovelletaan, ja varattu sijoitussalkku yksilöidään, järjestetään ja hoidetaan erillään yritysten muusta toiminnasta, eikä varattua sijoitussalkkua voida käyttää yritysten muusta toiminnasta syntyneiden tappioiden kattamiseen;

c) 

varatun sijoitussalkun odotetut kassavirrat replikoivat kutakin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun odotetuista kassavirroista saman valuutan määräisinä, eikä mahdollinen ristiriita aiheuta riskejä, jotka ovat olennaisia suhteessa sen vakuutustoiminnan tai jälleenvakuutustoiminnan riskeihin, joihin vastaavuuskorjausta sovelletaan;

d) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkuun liittyvät sopimukset eivät aiheuta tulevia vakuutusmaksuja;

e) 

ainoat vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkuun liittyvät vakuutusriskit ovat pitkäikäisyysriski, kustannusriski, muuttamisriski ja kuolevuusriski;

f) 

kun vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkuun liittyvä vakuutusriski sisältää kuolevuusriskin, vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun paras estimaatti ei kasva enempää kuin 5 prosenttia sellaisen kuolevuusriskiin liittyvän stressin vaikutuksesta, joka kalibroidaan 101 artiklan 2–5 kohdan mukaisesti;

g) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkuun liittyviin sopimuksiin ei sisälly vakuutuksenottajan optioita tai niihin sisältyy vain takaisinosto-optio, jos takaisinoston arvo ei ylitä niiden 75 artiklan mukaisesti arvostettujen omaisuuserien arvoa, jotka kattavat vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteet takaisinosto-option käyttöhetkellä;

h) 

varatun sijoitussalkun kassavirrat ovat kiinteät, eivätkä omaisuuserien liikkeeseenlaskijat tai kolmannet osapuolet voi muuttaa niitä;

i) 

vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita ei jaeta eri osiin koostettaessa tämän kohdan mukaista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkua.

Sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan h alakohdassa säädetään, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää omaisuuseriä, joissa kassavirrat ovat inflaatioriippuvuutta lukuun ottamatta kiinteät, edellyttäen, että kyseiset omaisuuserät replikoivat inflaatiosta riippuvaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun kassavirtoja.

Jos liikkeeseenlaskijoilla tai kolmansilla on oikeus muuttaa jonkin omaisuuserän kassavirtoja sillä tavoin, että sijoittaja saa riittävän korvauksen voidakseen saavuttaa samat kassavirrat sijoittamalla varat uudelleen luottoluokaltaan vastaaviin tai parempiin omaisuuseriin, oikeus kassavirtojen muuttamiseen ei saa estää omaisuuserän hyväksymistä varattuun sijoitussalkkuun ensimmäisen alakohdan h alakohdan mukaisesti.

▼M13

Ensimmäisen alakohdan i alakohtaa sovellettaessa ryhmähenkivakuutussopimus katsotaan yhdeksi sopimukseksi.

▼M5

2.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka soveltavat vastaavuuskorjausta vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkuun, eivät saa palata menetelmään, johon ei sisälly vastaavuuskorjausta. Kun vastaavuuskorjausta soveltava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei enää pysty täyttämään 1 kohdassa vahvistettuja ehtoja, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet täyttääkseen jälleen kyseiset ehdot. Jos tällainen yritys ei pysty uudestaan täyttämään ehtoja kahden kuukauden kuluessa päivämäärästä, jona ehdot eivät täyttyneet, sen on lakattava soveltamasta vastaavuuskorjausta vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiinsa ja se ei saa soveltaa vastaavuuskorjausta seuraavien 24 kuukauden aikana. 3.   Vastaavuuskorjausta ei saa soveltaa vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin, kun asiaankuuluva riskitön korkokäyrä kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskemiseksi sisältää 77 d artiklan mukaisen volatiliteettikorjauksen tai 308 c artiklan mukaisen riskittömiä korkoja koskevan siirtymätoimenpiteen.

77 c artikla

Vastaavuuskorjauksen laskenta

1.  

Edellä 77 b artiklassa tarkoitettu vastaavuuskorjaus lasketaan kunkin valuutan osalta seuraavia periaatteita noudattaen:

a) 

vastaavuuskorjauksen on oltava yhtä suuri kuin seuraavien erotus:

i) 

efektiivinen vuosikorko laskettuna yhtenä diskonttokorkona, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun kassavirtoihin sovellettuna tuottaa arvon, joka on yhtä suuri kuin varatun sijoitussalkun 75 artiklan mukainen arvo;

ii) 

efektiivinen vuosikorko laskettuna yhtenä diskonttokorkona, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun kassavirtoihin sovellettuna tuottaa arvon, joka on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun parhaan estimaatin arvo, kun rahan aika-arvo otetaan huomioon käyttäen riskitöntä peruskorkokäyrää;

b) 

vastaavuuskorjaus ei saa sisältää perusmarginaalia, joka kuvaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen jäljellä olevia riskejä;

c) 

sen estämättä, mitä a alakohdassa säädetään, perusmarginaalia on tarvittaessa korotettava sen varmistamiseksi, että luottoluokaltaan sijoitustason alittavien omaisuuserien vastaavuuskorjaus ei ylitä luottoluokaltaan sijoitustasoisten eikä duraatioltaan ja omaisuuseräluokaltaan samanlaisten omaisuuserien vastaavuuskorjausta;

d) 

ulkoisten luottoluokitusten käytön vastaavuuskorjauksen laskennassa on oltava 111 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaista.

2.  

Edellä olevaa 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa perusmarginaali

a) 

on yhtä suuri kuin seuraavien summa:

i) 

luottomarginaali, joka vastaa omaisuuserien liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä;

ii) 

luottomarginaali, joka vastaa omaisuuserien luokituksen alentamisesta johtuvaa odotettua tappiota;

b) 

silloin, kun kyseessä ovat saamiset jäsenvaltioiden keskushallinnoilta ja keskuspankeilta, ei saa olla alempi kuin 30 prosenttia rahoitusmarkkinoilla todetusta, duraatioltaan, luottoluokaltaan ja omaisuuseräluokaltaan samanlaisten omaisuuserien riskittömän korkokäyrän ylittävän marginaalin pitkäaikaisesta keskiarvosta;

c) 

silloin, kun kyseessä ovat muut omaisuuserät kuin saamiset jäsenvaltioiden keskushallinnoilta ja keskuspankeilta, ei saa olla alempi kuin 35 prosenttia rahoitusmarkkinoilla todetusta, duraatioltaan, luottoluokaltaan ja omaisuuseräluokaltaan samanlaisten omaisuuserien riskittömän korkokäyrän ylittävän marginaalin pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun maksukyvyttömyyden todennäköisyys perustuu pitkäaikaisiin maksukyvyttömyystilastoihin, jotka ovat omaisuuserän kannalta merkityksellisiä sen duraation, luottoluokan ja omaisuuseräluokan osalta.

Kun toisessa alakohdassa tarkoitetuista maksukyvyttömyystilastoista ei voida johtaa luotettavaa luottomarginaalia, perusmarginaali on yhtä suuri kuin riskittömän korkokäyrän ylittävä osuus b ja c alakohdassa tarkoitetusta marginaalin pitkäaikaisesta keskiarvosta.

77 d artikla

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän volatiliteettikorjaus

▼M13

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi valvontaviranomaisten ennakkohyväksynnän saatuaan soveltaa volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa, jos vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

parasta estimaattia laskettaessa tietyn valuutan volatiliteettikorjausta sovelletaan yrityksen kaikkiin sellaisiin kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, joissa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytetty asiaankuuluva riskitön korkokäyrä ei sisällä 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta;

b) 

yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että sillä on käytössä asianmukaiset menettelyt volatiliteettikorjauksen laskemiseksi tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

1 a.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat soveltaneet volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa ennen 29 päivää tammikuuta 2026, voivat jatkaa volatiliteettikorjauksen soveltamista ilman valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää edellyttäen, että ne noudattavat tämän artiklan 1 kohdan mukaisia ennakkohyväksynnän edellytyksiä 30 päivästä tammikuuta 2027 alkaen. 1 b.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet vaatia vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä lopettamaan volatiliteettikorjauksen soveltaminen asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa, jos yritys ei enää täytä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja ennakkohyväksynnän edellytyksiä. Kun yritys täyttää taas kyseiset edellytykset, se voi pyytää valvontaviranomaisilta ennakkohyväksyntää soveltaakseen volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään parhaan estimaatin laskennassa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti. 1 c.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisen ennakkohyväksynnän saatuaan soveltaa tähän 3 kohdassa tarkoitettuun valuutan riskikorjattuun marginaaliin yrityskohtaista korjausta, jos

a) 

riskikorjattu marginaali on ylittänyt yrityksen velkainstrumentteihin tekemistä sijoituksista koostuvan salkun perusteella lasketun riskikorjatun marginaalin neljän raportointipäivää edeltäneen neljännesvuosittaisen raportointikauden aikana; ja

b) 

yrityksen asiaankuuluviin omaisuuseriin liittyvät tiedot, jotka yritys ilmoittaa 35 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti, ovat riittävän laadukkaita, jotta kyseinen korjaus voidaan laskea luotettavasti ja vakaasti.

Korjauksen on vastattava pienempää arvoa 105 prosentin ja yrityksen velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvan salkun perusteella lasketun riskikorjatun marginaalin sekä kyseisen valuutan viitesalkun perusteella lasketun riskikorjatun marginaalin välisen suhdeluvun välillä. Yrityksen velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvaan salkkuun perustuva riskikorjattu marginaali on laskettava samalla tavalla kuin kyseisen valuutan viitesalkkuun perustuva riskikorjattu marginaali, mutta käyttäen yrityksen kyseisen valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvan salkun asiaankuuluvien alaluokkien painotuksia ja keskimääräistä duraatiota koskevia yrityskohtaisia tietoja.

Jos korjausta sovelletaan, volatiliteettikorjausta ei saa korottaa 4 kohdassa tarkoitetulla makrotason volatiliteettikorjauksella.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on välittömästi lopetettava korjauksen soveltaminen, jos se kasvattaa 3 kohdassa tarkoitetun valuutan kahden peräkkäisen neljännesvuosittaisen raportointikauden riskikorjattua marginaalia.

2.   Kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän volatiliteettikorjaus perustuu marginaaliin sen koron, joka voitaisiin saada kyseisen valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvasta viitesalkusta, ja kyseisen valuutan asiaankuuluvan riskittömän peruskorkokäyrän korkojen välillä.

Valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvan viitesalkun on oltava edustava niiden kyseisen valuutan määräisten omaisuuserien osalta, joihin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sijoittavat kyseisen valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseksi.

3.   Riskittömien korkojen volatiliteettikorjauksen määrä lasketaan kunkin valuutan osalta seuraavalla kaavalla:

VAcu= 85 % · CSSRcu · RCScu

jossa

a) 

VAcu on valuutan cu volatiliteettikorjaus;

b) 

CSSRcu on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valuutan cu luottomarginaalin herkkyyssuhde;

c) 

RCScu on valuutan cu riskikorjattu marginaali.

VAcu :ta sovelletaan ainoastaan niihin korkokäyrän asiaankuuluviin riskittömiin korkoihin, joita ei johdeta ekstrapoloimalla 77 a artiklan mukaisesti. Jos asiaankuuluvien riskittömien korkojen ekstrapoloidussa osassa otetaan huomioon tiedot muista rahoitusvälineistä kuin joukkovelkakirjalainoista 77 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, VAcu :ta sovelletaan myös kyseisistä rahoitusvälineistä johdettuihin riskittömiin korkoihin. Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapolointi perustuu näihin korjattuihin riskittömiin korkoihin.

CSSRcu ei voi olla negatiivinen eikä suurempi kuin yksi. Arvo on pienempi kuin yksi, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tietyn valuutan määräisten omaisuuserien herkkyys luottomarginaalien muutoksille on pienempi kuin tämän yrityksen kyseisen valuutan määräisen vakuutusteknisen vastuuvelan herkkyys korkojen muutoksille.

RCScu lasketaan erotuksena 2 kohdassa tarkoitetun marginaalin ja kyseisen marginaalin sen osuuden välillä, joka perustuu realistiseen arvioon omaisuuseriin liittyvästä odotetusta tappiosta, odottamattomasta luottoriskistä tai muusta riskistä.

Kyseisen marginaalin osuus, joka perustuu realistiseen arvioon odotetusta tappiosta taikka odottamattomasta luottoriskistä taikka muusta riskistä, lasketaan prosenttiosuutena marginaaleista. Kyseisen prosenttiosuuden on pienennyttävä marginaalien kasvaessa, ja sen on oltava erilainen ainakin seuraavissa kolmessa tapauksessa:

a) 

marginaalit eivät ole suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo;

b) 

marginaalit ovat suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo mutta eivät yli kaksi kertaa suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo;

c) 

marginaalit ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo.

Riskikorjaus ei saa koskaan olla suurempi kuin asianmukainen prosenttiosuus marginaalien pitkän aikavälin keskiarvosta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, joiden kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa, joiden valuutta on sidottu euroon ja joka täyttää 111 artiklan 1 kohdan p alakohdan mukaisesti vahvistetut yksityiskohtaiset perusteet, jotka koskevat euroihin sidottuihin valuuttoihin tehtäviä korjauksia valuuttariskialamoduulin laskennan helpottamiseksi, on laskettaessa riskittömien korkojen volatiliteettikorjausta sidotun valuutan osalta ja riskittömien korkojen volatiliteettikorjausta euron osalta voitava laskea yhdistetty CSSRcu sekä paikalliselle valuutalle että eurolle ottamalla huomioon samalla sekä euromääräiset että paikallisen valuuttansa määräiset varat ja velat.

4.   Euron volatiliteettikorjausta korotetaan makrotason volatiliteettikorjauksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 c kohdan soveltamista. Makrotason volatiliteettikorjaus lasketaan seuraavalla kaavalla:

VAEuro,macro= 85 % · CSSREuro·max(RCSco – 1,3 · RCSEuro; 0)·ωco

jossa

a) 

VAEuro,macro on maan co makrotason volatiliteettikorjaus;

b) 

CSSREuro on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen luottomarginaalin herkkyyssuhde euron osalta;

c) 

RCSco on maan co riskikorjattu marginaali;

d) 

RCSEuro on euron riskikorjattu marginaali;

e) 

ωco on maan co maakohtainen korjauskerroin.

CSSREuro lasketaan kuin 3 kohdan mukainen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen luottomarginaalin herkkyyssuhde euron osalta.

RCSco lasketaan samalla tavalla kuin 3 kohdan mukainen riskikorjattu marginaali euron osalta, mutta sen perustana käytetään viitesalkkua, joka on edustava niiden omaisuuserien osalta, joihin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sijoittavat kattaakseen kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytyjen euromääräisten tuotteiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin.

RCSEuro lasketaan kuin 3 kohdan mukainen euron riskikorjattu marginaali.

Edellä ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu maakohtainen korjauskerroin lasketaan seuraavalla kaavalla:

ωco= max(min(((RCSco* -0,6  %)/0,3  %); 1); 0)

jossa RCSco * on ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu maan co riskikorjattu marginaali kerrottuna velkainstrumentteihin tehtyjen sijoitusten prosenttiosuudella suhteessa maassa co toimiluvan saaneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallussa olevien omaisuuserien kokonaismäärään.

4 a.   Volatiliteettikorjauksen perustana olevan marginaalin laskemiseksi kunkin valuutan ja kunkin maan osalta 2 ja 4 kohdassa tarkoitettu marginaali on valtion joukkovelkakirjalainojen keskimääräisen valuuttamarginaalin ja muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen, lainojen ja arvopaperistamisten keskimääräisen valuuttamarginaalin arvopainotettu summa. Laskelmaa suoritettaessa vastaavina painotuksina edellisen osalta ovat kyseisen valuutan tai maan osalta viitesijoitussalkkuun sisällytettyjen valtion joukkovelkakirjalainojen arvon ja kaikkien kyseiseen viitesalkkuun sisällytettyjen omaisuuserien arvon välinen suhde sekä jälkimmäisen osalta kyseisen valuutan tai maan osalta viitesijoitussalkkuun sisällytettyjen muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen, lainojen ja arvopaperistamisten ja kaikkien kyseiseen viitesalkkuun sisällytettyjen omaisuuserien arvon välinen suhde.

▼M5

5.   Volatiliteettikorjausta ei saa soveltaa vakuutusvelvoitteisiin, kun asiaankuuluva riskitön korkokäyrä kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskemiseksi sisältää 77 b artiklan mukaisen vastaavuuskorjauksen. 6.   Poiketen siitä, mitä 101 artiklassa säädetään, vakavaraisuuspääomavaatimus ei saa kattaa volatiliteettikorjauksen muutoksista johtuvaa oman perusvarallisuuden tappioriskiä.

77 e artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tuottamat tekniset tiedot

1.  

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen vahvistaa ja julkaisee kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta vähintään neljännesvuosittain seuraavat tekniset tiedot:

a) 

asiaankuuluva riskitön korkokäyrä 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskemiseksi ilman vastaavuuskorjausta tai volatiliteettikorjausta;

▼M13

a a) 

51 artiklan 8 kohdan mukaista tietojen julkistamista varten asiaankuuluva riskitön korkokäyrä ilman vastaavuus- tai volatiliteettikorjausta ja määritettynä niin, että 77 a artiklan 2 kohdassa säädettyä ekstrapolointia koskevaa vaiheistusmekanismia ei sovelleta;

a b) 

skenaariot, joita käytetään henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin turvaavaan deterministiseen arvostamiseen 77 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

▼M5

b) 

kunkin asiaankuuluvan duraation, luottoluokan ja omaisuuseräluokan osalta perusmarginaali 77 c artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun perusmarginaalin laskentaa varten;

▼M13

c) 

kunkin asiaankuuluvan valuutan ja kansallisen vakuutusmarkkinan osalta 77 d artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu riskikorjattu marginaali;

▼M13

d) 

kunkin jäsenvaltion osalta velkainstrumentteihin tehtyjen sijoitusten prosenttiosuus 77 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen maassa toimiluvan saaneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallussa olevien omaisuuserien kokonaismäärästä.

1 a.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen vahvistaa ja julkistaa vähintään kerran vuodessa kunkin valuutan osalta ja kunkin maturiteetin osalta, jos kyseisen maturiteetin rahoitusvälineiden tai joukkovelkakirjalainojen markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät, 77 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kyseisen tai pidemmän maturiteetin joukkovelkakirjalainojen prosenttiosuuden kaikista kyseisen valuutan määräisistä joukkovelkakirjalainoista.

▼M5

2.   ►M13  Jotta voidaan varmistaa vakuutusteknisen vastuuvelan ja oman perusvarallisuuden yhdenmukainen laskenta, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tekniset tiedot ja 77 a artiklan 1 kohdan mukainen ensimmäinen tasoituspiste. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä voidaan käyttää hyödyksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaisemia tietoja. ◄

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään asetuksen 301 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän saatavuuteen.

3.   Kun komissio hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetut tekniset tiedot 2 kohdan mukaisesti, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä näitä teknisiä tietoja 77 artiklan mukaisen parhaan estimaatin, 77 c artiklan mukaisen vastaavuuskorjauksen ja 77 d artiklan mukaisen volatiliteettikorjauksen laskennassa.

▼M13

Kun on kyse valuutoista, joiden osalta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua riskikorjattua marginaalia ei ole vahvistettu 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään ei saa soveltaa volatiliteettikorjausta parhaan estimaatin laskemiseksi. Kun on kyse jäsenvaltioista, joiden rahayksikkö on euro ja joiden osalta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua riskikorjattua marginaalia ja 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta ei ole vahvistettu 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, volatiliteettikorjaukseen ei saa lisätä makrotason volatiliteettikorjausta.

▼M13

4.   Täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettua valuutan ensimmäistä tasoituspistettä ei saa muuttaa sovellettaessa tämän artiklan 2 kohtaa, ellei arvioitaessa niiden joukkovelkakirjalainojen prosenttiosuutta kaikista kyseisen valuutan määräisistä joukkovelkakirjalainoista, joiden maturiteetti on suurempi tai yhtä suuri kuin kyseessä oleva maturiteetti, osoittaudu, että 77 a artiklan 1 kohdan mukainen ensimmäinen tasoituspiste on eri kuin 86 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettu prosenttiosuus vähintään kahtena peräkkäisenä vuonna.

▼M5

77 f artikla

Pitkäaikaisia takuita koskevien toimenpiteiden ja osakeriskiä koskevien toimenpiteiden uudelleentarkastelu

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii vuosittain ja 1 päivään tammikuuta 2021 saakka Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen 77 a–77 e ja 106 artiklan, 138 artiklan 4 kohdan sekä 304, 308 c ja 308 d artiklan, mukaan luettuina niiden nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset, soveltamisen vaikutuksesta.

Valvontaviranomaisten on vuosittain kyseisen jakson aikana annettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle seuraavat tiedot:

a) 

pitkäaikaisten takuiden saatavuus vakuutustuotteissa niiden kansallisilla markkinoilla ja vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten käyttäytyminen pitkäaikaisina sijoittajina;

b) 

niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten määrä, jotka soveltavat vastaavuuskorjausta, volatiliteettikorjausta, 138 artiklan 4 kohdan mukaista tervehdyttämisjakson pidennystä, duraatiopohjaista osakeriskialamoduulia sekä 308 c ja 308 d artiklan mukaisia siirtymätoimenpiteitä;

c) 

vastaavuuskorjauksen, volatiliteettikorjauksen, osakepääomavaatimuksen symmetrisen mukautusmekanismin, duraatiopohjaisen osakeriskialamoduulin sekä 308 c ja 308 d artiklan mukaisten siirtymätoimenpiteiden vaikutus vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudelliseen asemaan kansallisella tasolla ja anonyymisti kunkin yrityksen osalta;

d) 

vastaavuuskorjauksen, volatiliteettikorjauksen, osakepääomavaatimuksen symmetrisen mukautusmekanismin ja duraatiopohjaisen osakeriskialamoduulin vaikutus vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoituskäyttäytymiseen sekä se, tarjoavatko ne aiheettomia pääomahuojennuksia;

e) 

mahdollisen 138 artiklan 4 kohdan mukaisen tervehdyttämisjakson pidennyksen vaikutus vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toimiin vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävän oman varallisuuden tason uudelleen saavuttamiseksi tai riskiprofiilin pienentämiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi;

f) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten soveltaessa 308 c ja 308 d artiklan mukaisia siirtymätoimenpiteitä se, noudattavatko ne 308 e artiklassa tarkoitettuja vaiheistussuunnitelmia, ja mahdollisuudet vähentää riippuvuutta näistä siirtymätoimenpiteistä, mukaan luettuina toimenpiteet, joita yritykset ja valvontaviranomaiset ovat toteuttaneet tai joita niiden on määrä toteuttaa, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion sääntely-ympäristön.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa tarvittaessa EJRK:aa kuultuaan ja julkisen kuulemisen jälkeen komissiolle lausunnon 77 a–77 e ja 106 artiklan, 138 artiklan 4 kohdan sekä 304, 308 c ja 308 d artiklan, mukaan luettuina niiden nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset, soveltamisen arvioinnista. Arvioinnissa on käsiteltävä vakuutustuotteisiin sisältyvien pitkäaikaisten takuiden saatavuutta, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten käyttäytymistä pitkäaikaisina sijoittajina ja yleisesti rahoitusjärjestelmän vakautta. 3.  

Komissio toimittaa 2 kohdassa tarkoitetun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimittaman lausunnon perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 tai tarvittaessa aiemmin. Kertomuksessa on keskityttävä erityisesti vaikutuksiin, jotka kohdistuvat seuraaviin:

a) 

vakuutuksenottajien suoja;

b) 

Euroopan vakuutusmarkkinoiden toiminta ja vakaus;

c) 

sisämarkkinat ja erityisesti kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan vakuutusmarkkinoilla;

d) 

se, missä määrin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimivat edelleen pitkäaikaisina sijoittajina;

e) 

annuiteettituotteiden saatavuus ja hinnoittelu;

f) 

kilpailevien tuotteiden saatavuus ja hinnoittelu;

g) 

vakuutusyritysten pitkäaikaiset sijoitusstrategiat tuotteille, joihin sovelletaan 77 b ja 77 c artiklaa, verrattuna strategioihin muille pitkäaikaisille takuille;

h) 

kuluttajien valintamahdollisuudet ja kuluttajien tietoisuus riskistä;

i) 

hajauttamisen aste vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakuutustoiminnassa ja sijoitussalkussa;

j) 

rahoitusjärjestelmän vakaus.

Kertomuksen on lisäksi perustuttava valvontakokemukseen, jota saadaan 77 a–77 e ja 106 artiklan, 138 artiklan 4 kohdan sekä 304, 308 c ja 308 d artiklan soveltamisesta, mukaan luettuina niiden nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset.

4.   Komission kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

▼B

78 artikla

Muut vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon otettavat osatekijät

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on 77 artiklan lisäksi otettava huomioon seuraavat osatekijät:

1) 

kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoidosta aiheutuvat kulut;

2) 

inflaatio, mukaan luettuna kustannus- ja korvausinflaatio

3) 

kaikki maksut, mukaan luettuina tulevat lisäedut, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset odotettavat suorittavansa vakuutuksenottajille ja edunsaajille ja jotka eivät kuulu 91 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, riippumatta siitä, onko kyseiset maksut taattu sopimuksilla.

79 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin sisältyvien taloudellisten takuiden ja sopimusperusteisten optioiden arvostus

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin sisältyvien taloudellisten takuiden ja sopimusperusteisten optioiden arvo.

Kaikkien oletusten, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tekevät siitä, millä todennäköisyydellä vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioita, raukeamiset ja takaisinostot mukaan luettuina, on oltava realistisia ja perustuttava luotettaviin nykyhetken tietoihin. Oletuksissa on otettava joko nimenomaisesti tai välillisesti huomioon vaikutukset, joita taloudellisissa ja muissa olosuhteissa tapahtuvilla tulevilla muutoksilla voi olla kyseisten optioiden käyttöön.

80 artikla

Segmentointi

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on segmentoitava vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteensa homogeenisiin riskiryhmiin ainakin vakuutuslajien mukaan.

81 artikla

Saatavat jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava saatavat jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä 76–80 artiklan mukaisesti.

Laskiessaan saatavien määriä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon perinnän ja suorien maksujen välinen aikaero.

Laskennan tulosta on korjattava ottamalla huomioon ennustetut tappiot, jotka johtuvat vastapuolen maksukyvyttömyydestä. Mukautuksen on perustuttava vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja maksukyvyttömyydestä johtuvan keskimääräisen tappion (tappio-osuuden) arviointiin.

82 artikla

Tietojen laatu ja approksimaatioiden ja tapauskohtaisten menetelmien soveltaminen vakuutustekniseen vastuuvelkaan

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on sisäiset prosessit ja menettelyt vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen asianmukaisuuden, täydellisyyden ja tarkkuuden varmistamiseksi.

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä ei erityisolosuhteissa ole riittävästi laadultaan asianmukaisia tietoja soveltaakseen luotettavaa vakuutusmatemaattista menetelmää johonkin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteidensa ryhmään tai alaryhmään tai saataviin jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä, parhaan estimaatin laskennassa voidaan käyttää asianmukaisia approksimaatioita, tapauskohtaiset menetelmät mukaan luettuina.

83 artikla

Vertaaminen kokemusperäisiin tietoihin

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava prosessit ja menettelyt sen varmistamiseksi, että parhaita estimaatteja ja niiden laskennan perusoletuksia verrataan säännöllisesti kokemusperäisiin tietoihin.

Jos vertailussa havaitaan järjestelmällistä poikkeamista kokemusperäisten tietojen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen parhaista estimaateista tekeminen laskelmien välillä, yrityksen on tehtävä asianmukaisia korjauksia käytettyihin vakuutusmatemaattisiin menetelmiin ja/tai tehtyihin oletuksiin.

84 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan asianmukainen taso

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on valvontaviranomaisten pyynnöstä osoitettava, että niiden vakuutustekninen vastuuvelka on asianmukaisella tasolla ja että ne käyttävät sopivia ja asiaankuuluvia menetelmiä ja asianmukaisia tilastotietoja.

85 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan lisääminen

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen ei ole 76–83 artiklan mukaista, valvontaviranomaiset voivat vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä lisäämään vakuutusteknisen vastuuvelan määrää, jotta se olisi mainituissa artikloissa säädetyllä tasolla.

▼M5

86 artikla

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit

1.  

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavat:

a) 

vakuutusmatemaattiset ja tilastolliset metodiikat 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskemiseksi;

▼M13

a a) 

77 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu turvaava deterministinen arvostus sekä edellytykset, joiden täyttyessä kyseistä arvostusta voidaan käyttää optioita ja takuita sisältävän vakuutusteknisen vastuuvelan parhaan estimaatin arvostukseen;

▼M13

b) 

metodiikat, periaatteet ja tekniikat, joita käytetään määritettäessä 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa käytettävä asiaankuuluva riskitön korkokäyrä, ja erityisesti seuraavat:

i) 

77 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ekstrapolointikaava, mukaan lukien parametrit, jotka määrittävät ekstrapoloinnin lähentymisnopeuden;

ii) 

menetelmä, jolla määritetään 77 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rahoitusvälineiden markkinoiden syvyys, likviditeetti ja läpinäkyvyys;

iii) 

valuuttakohtaiset prosenttiosuudet, joiden alittuessa niiden joukkovelkakirjalainojen osuutta kaikista joukkovelkakirjalainoista, joiden maturiteetti on pidempi tai yhtä pitkä kuin tarkasteltava maturiteetti, on pidettävä matalana 77 a artiklan 1 kohtaa sovellettaessa;

iv) 

77 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vaiheistusmekanismi;

▼M5

c) 

olosuhteet, joissa vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan kokonaisuutena tai parhaan estimaatin ja riskimarginaalin summana, sekä menetelmät, joita käytetään, kun vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan kokonaisuutena 77 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

d) 

menetelmät ja oletukset, joita käytetään riskimarginaalin laskennassa, mukaan luettuna niiden hyväksyttävään omaan varallisuuteen kuuluvien erien määrittäminen, joita tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseen ja pääoman kustannuksen tason kalibrointiin 77 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

e) 

vakuutuslajit, joiden perusteella vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet segmentoidaan vakuutusteknisen vastuuvelan laskemiseksi 80 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

f) 

vaatimukset, jotka on täytettävä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen asianmukaisuuden, täydellisyyden ja tarkkuuden varmistamiseksi, sekä erityisolosuhteet, joissa on asianmukaista käyttää parhaan estimaatin laskemiseen likiarvoja, tapauskohtaiset menetelmät mukaan luettuina, 82 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

g) 

spesifikaatiot, jotka koskevat 77 b artiklan 1 kohdan mukaisia vaatimuksia, mukaan luettuina menetelmät, oletukset ja vakioparametrit, joita käytetään laskettaessa 77 b artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun kuolevuusriskiin liittyvän stressin vaikutusta;

h) 

spesifikaatiot, jotka koskevat 77 c artiklan mukaisia vaatimuksia, mukaan luettuina oletukset ja menetelmät, joita sovelletaan vastaavuuskorjauksen ja perusmarginaalin laskennassa;

▼M13

i) 

menetelmät ja oletukset 77 d artiklassa tarkoitetun volatiliteettikorjauksen laskemiseksi, mukaan lukien seuraavat:

i) 

kaava 77 d artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun luottomarginaalin herkkyyssuhteen laskemiseksi;

ii) 

kunkin asiaankuuluvan omaisuuseräluokan osalta se prosenttiosuus marginaalista, joka vastaa marginaalin osuutta, joka perustuu realistiseen arvioon odotetuista tappioista, odottamattomasta luottoriskistä tai mistä tahansa muusta riskistä ja joka lasketaan 77 d artiklan 3 kohdan mukaisesti; tällaisen prosenttiosuuden on pienennyttävä marginaalien kasvaessa, kun otetaan huomioon ainakin seuraavat kolme tapausta:

1) 

marginaalit eivät ole suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo;

2) 

marginaalit ovat suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo mutta eivät yli kaksi kertaa suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo;

3) 

marginaalit ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo.

Riskikorjaus ei saa koskaan olla suurempi kuin asianmukainen prosenttiosuus marginaalien pitkän aikavälin keskiarvosta.

▼M13

1 a.   Komissio voi täydentää tätä direktiiviä antamalla 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan kriteerit, joiden mukaisesti omaisuuserät voidaan sisällyttää 77 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun sijoitussalkkuun. 1 b.   Jos 77 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa pääoman kustannuksen tason säännöllisessä uudelleentarkastelussa todetaan, että oletettu arvo ei ole enää asianmukainen, komissio voi antaa delegoidun säädöksen, jolla 77 artiklan 6 kohdassa vahvistettua pääoman kustannuksen tason oletettua arvoa muutetaan. Komissio voi asettaa pääoman kustannuksen tason oletetun arvon ainoastaan tasolle, joka on vähintään 4 prosenttia ja enintään 5 prosenttia.

▼M5

2.  

Jotta voidaan varmistaa vakuutusteknisen vastuuvelan menetelmien ja laskelmien jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin

a) 

metodiikat, joita käytetään laskettaessa 81 artiklassa tarkoitettu vastapuolen maksukyvyttömyyteen liittyvä korjaus, jolla otetaan huomioon vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvat odotetut tappiot;

b) 

tarvittaessa yksinkertaistetut vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät ja -tekniikat sen varmistamiseksi, että a ja d alakohdassa tarkoitetut vakuutusmatemaattiset ja tilastolliset menetelmät ovat oikeassa suhteessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset mukaan luettuina, kantamien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼M13

2 a.   Jotta voidaan varmistaa 77 artiklan 8 kohdan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa täsmennetään metodiikka niiden skenaarioiden määrittämiseksi, joita on käytettävä kyseisessä kohdassa tarkoitetussa henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin turvaavassa deterministisessä arvostuksessa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseiset teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼M5

3.   Jotta voidaan varmistaa 77 b artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt 77 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vastaavuuskorjauksen soveltamisen hyväksymiseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

3 jakso

Oma varallisuus

1 alajakso

Oman varallisuuden määrittäminen

87 artikla

Oma varallisuus

Oma varallisuus on 88 artiklassa tarkoitetun oman perusvarallisuuden ja 89 artiklassa tarkoitetun oman lisävarallisuuden summa.

88 artikla

Oma perusvarallisuus

Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat seuraavat erät:

1) 

75 artiklan ja 2 jakson mukaisesti arvostettu ylijäämä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat;

2) 

etuoikeudeltaan huonommat velat.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta ylijäämästä vähennetään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistuksessa olevien omien osakkeiden määrä.

89 artikla

Oma lisävarallisuus

1.  

Omaan lisävarallisuuteen kuuluvat erät, jotka eivät kuulu omaan perusvarallisuuteen ja jota voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen.

Omaan lisävarallisuuteen voivat kuulua seuraavat erät, jos ne eivät kuulu omaan perusvarallisuuteen:

a) 

maksamaton osakepääoma tai takuupääoma, jota ei ole vielä vaadittu maksettavaksi;

b) 

remburssit ja takuut;

c) 

muut vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten saamat oikeudellisesti sitovat sitoumukset.

Kun on kyse keskinäisestä yhtiöstä tai yhdistyksestä taikka niitä vastaavasta yhteisöstä, jonka maksut voivat vaihdella, omaan lisävarallisuuteen voivat kuulua myös kaikki lisämaksut, jotka se voi vaatia jäseniltä maksettavaksi seuraavien 12 kuukauden aikana.

2.   Kun omaan lisävarallisuuteen kuuluva erä on maksettu tai vaadittu maksettavaksi, sitä on pidettävä varoina eikä se enää kuulu oman lisävarallisuuden eriin.

90 artikla

Oman lisävarallisuuden hyväksyttäminen valvontaviranomaisilla

1.   Omaan lisävarallisuuteen kuuluvien erien määriin, jotka aiotaan ottaa oman varallisuuden määrityksessä huomioon, on saatava valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntä. 2.   Kuhunkin oman lisävarallisuuden erään kirjatun määrän on ilmennettävä erän tappioiden vaimennusvaikutusta ja perustuttava varovaisiin ja realistisiin oletuksiin. Kun omaan lisävarallisuuteen kuuluvalla erällä on kiinteä nimellisarvo, kyseisen erän määrä on sama kuin sen nimellisarvo, silloin kun se ilmentää asianmukaisesti tappioiden vaimennusvaikutusta. 3.  

Valvontaviranomaiset hyväksyvät jommankumman seuraavista:

a) 

kunkin oman lisävarallisuuteen kuuluvan erän rahallinen määrä;

b) 

menetelmä, jolla kunkin omaan lisävarallisuuteen kuuluvan erän määrä määritetään, jolloin valvontaviranomainen hyväksyy kyseisellä menetelmällä määritetyn määrän määräajaksi.

4.  

Kunkin omaan lisävarallisuuteen kuuluvan erän osalta valvontaviranomaisen hyväksynnän on perustuttava seuraavien seikkojen arviointiin:

a) 

asianomaisten vastapuolten asema suhteessa niiden maksukykyyn ja -halukkuuteen;

b) 

varojen perittävyys, ottaen huomioon kyseisen erän oikeudellinen muoto, sekä mahdolliset ehdot, joiden vuoksi erää ei voida maksaa tai vaatia maksettavaksi;

c) 

tiedot niiden aiempien vaatimusten tuloksista, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat esittäneet tällaisesta omasta lisävarallisuudesta, jos tietoja voidaan luotettavasti käyttää tulevien vaatimusten ennustettavien tulosten arvioinnissa.

91 artikla

Ylijäämävarallisuus

1.   Ylijäämävarallisuus on kertyneitä voittoja, joita ei ole varattu lisäetujen antamiseen vakuutuksenottajille ja edunsaajille. 2.   Ylijäämävarallisuutta, joka sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, ei pidetä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelkana, jos se täyttää 94 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet.

92 artikla

▼M5

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit

1.   Jotta voidaan varmistaa oman varallisuuden määrittämisen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin perusteet, joita valvontaviranomaiset noudattavat hyväksyessään oman lisävarallisuuden 90 artiklan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼M13

1 a.   Komissio täydentää tätä direktiiviä antamalla 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin 212 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien käsittely oman varallisuuden määrittämisessä, mukaan lukien menetelmät, jotka koskevat luotto- ja rahoituslaitoksiin olevien olennaisten omistusyhteyksien vähentämistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omasta perusvarallisuudesta.

Sen estämättä, mitä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä täsmennetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta tehtävistä omistusosuuksien vähennyksistä, valvontaviranomaiset voivat 88 artiklassa tarkoitetun oman perusvarallisuuden määrittämiseksi sallia, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei vähennä luotto- tai rahoituslaitokseen olevan omistusyhteytensä arvoa edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on jossakin seuraavista tilanteista:

i) 

luotto- tai rahoituslaitos ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kuuluvat samaan 212 artiklassa määriteltyyn ryhmään, johon sovelletaan ryhmävalvontaa 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti, eikä sidosyrityksenä olevaan luotto- tai rahoituslaitokseen sovelleta 228 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vähennystä; tai

ii) 

valvontaviranomaiset vaativat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset soveltavat teknisiä laskentamenetelmiä direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevan II osan mukaisesti, tai sallivat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten soveltaa näitä teknisiä laskentamenetelmiä, ja luotto- tai rahoituslaitokseen sovelletaan samaa kyseisen direktiivin mukaista lisävalvontaa kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen;

b) 

valvontaviranomaiset ovat vakuuttuneita yhtenäisen johtamisen, riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan tasosta a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun ryhmävalvonnan soveltamisalaan tai a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun lisävalvonnan soveltamisalaan kuuluvien yritysten osalta;

c) 

luotto- tai rahoituslaitokseen oleva omistusyhteys on luonteeltaan strateginen osakesijoitus, sellaisena kuin se määritellään 111 artiklan 1 kohdan m alakohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä.

2.  

Edellä 1 a kohdassa tarkoitettuihin rahoitus- ja luottolaitoksiin oleviin omistusyhteyksiin kuuluvat seuraavat:

a) 

omistusyhteydet, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on:

i) 

asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuihin luottolaitoksiin ja 26 alakohdassa tarkoitettuihin rahoituslaitoksiin,

ii) 

direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin;

b) 

asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklassa tarkoitetut ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit ja mainitun asetuksen 63 artiklassa tarkoitetut toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2033 ( 19 ) 9 artiklassa tarkoitetut ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on tämän kohdan a alakohdassa määritellyissä laitoksissa, joihin niillä on omistusyhteys.

▼M5

3.   Jotta voidaan varmistaa 90 artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla vahvistetaan sovellettavat menettelyt, lomakkeet ja mallit oman lisävarallisuuden käytön hyväksymistä varten.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

2 alajakso

Oman varallisuuden luokitus

93 artikla

Ominaisuudet, joiden perusteella oma varallisuus jaetaan luokkiin

1.  

Omaan varallisuuteen kuuluvat erät on jaettava kolmeen luokkaan. Näiden erien luokitus riippuu siitä, ovatko ne oman perusvarallisuuden vai oman lisävarallisuuden eriä ja siitä, missä määrin niillä on seuraavat ominaisuudet:

a) 

erä voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen tai se voidaan pyydettäessä vaatia maksettavaksi tappioiden kattamiseen kokonaisuudessaan toiminnan jatkuvuuden periaatteen pohjalta tai kun on kyse likvidaatiosta (pysyvä saatavuus);

b) 

kun on kyse likvidaatiosta, erän koko määrä voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen ja erää ei makseta takaisin sen haltijalle ennen kuin kaikki muut velvoitteet, mukaan luettuina vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksia tehneille vakuutuksenottajille ja edunsaajille, on täytetty (huonompi etuoikeusasema).

2.  

Arvioitaessa, missä määrin oman varallisuuden erillä on 1 kohdan a ja b alakohdan ominaisuuksia nyt ja tulevaisuudessa, on otettava asianmukaisesti huomioon erän duraatio ja erityisesti se, onko erän duraatio määräpituinen. Kun oman varallisuuden erän duraatio on määräpituinen, erän suhteellinen duraatio verrattuna yrityksen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin on otettava huomioon (riittävä duraatio).

Lisäksi on otettava huomioon seuraavat ominaisuudet:

a) 

liittyykö erään nimellismäärän lunastamista koskevia vaatimuksia tai kannustimia (lunastamista koskevien kannustimien puuttuminen);

b) 

liittyykö erään pakollisia kiinteitä maksuja (pakollisten rahoituskulujen puuttuminen);

c) 

liittyykö erään rasituksia (rasitusten puuttuminen).

94 artikla

Pääasialliset luokitusperusteet

1.   Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät on sijoitettava luokkaan 1, jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet. 2.  

Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät on sijoitettava luokkaan 2, jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

Omaan lisävarallisuuteen kuuluvat erät on sijoitettava luokkaan 2, jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

3.   Omaan perus- ja lisävarallisuuteen kuuluvat erät, jotka eivät kuulu 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan, on sijoitettava luokkaan 3.

95 artikla

Oman varallisuuden jakaminen luokkiin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset luokittelevat oman varallisuutensa erät 94 artiklassa vahvistetuin perustein.

▼M13

Tätä varten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tarvittaessa viitattava 97 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun oman varallisuuden eriä koskevaan luetteloon.

▼B

Jos oman varallisuuden erää ei mainita kyseisessä luettelossa, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvioitava ja luokiteltava kyseinen erä ensimmäisen kohdan mukaisesti. Luokitukselle on saatava valvontaviranomaisen hyväksyntä.

96 artikla

Tietyn oman varallisuuden erien luokitus

▼M13

Tätä direktiiviä sovellettaessa on sovellettava seuraavaa luokitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 95 artiklan ja 97 artiklan 1 kohdan soveltamista:

1) 

91 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluva ylijäämävarallisuus on sijoitettava luokkaan 1;

2) 

direktiivin 2013/36/EU nojalla hyväksyttyjen luottolaitosten antamat remburssit ja takuut, joita hoitaa riippumaton omaisuudenhoitaja vakuutusvelkojien hyväksi, on sijoitettava luokkaan 2;

3) 

mahdolliset tulevat lisämaksut, joita laivanvarustajien keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella ja jotka vakuuttavat ainoastaan liitteessä I olevan A osan luokkiin 6, 12 ja 17 kuuluvia riskejä, voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi seuraavien 12 kuukauden aikana, on sijoitettava luokkaan 2.

▼B

Tulevat lisämaksut, joita keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella, voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi seuraavien 12 kuukauden aikana, on 94 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan sijoitettava luokkaan 2, jos ne eivät kuulu ensimmäisen kohdan 3 alakohdan soveltamisalaan ja jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

▼M5

97 artikla

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo, jossa mainitaan oman varallisuuden erät, myös 96 artiklassa tarkoitetut erät, joiden katsotaan täyttävän 94 artiklassa vahvistetut perusteet, ja esitetään kunkin oman varallisuuden erän osalta tarkka kuvaus ominaisuuksista, jotka ovat määränneet sen luokituksen. 2.   Jotta voidaan varmistaa omien varojen luokituksen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin menetelmät, joita valvontaviranomaisten on käytettävä arvioidessaan ja hyväksyessään sellaisten oman varallisuuden erien arvioinnin ja luokituksen, jotka eivät sisälly 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Komissio tarkastelee 1 kohdassa tarkoitettua luetteloa säännöllisesti uudelleen ja saattaa sen tarvittaessa ajan tasalle markkinoiden kehityksen perusteella.

▼B

3 alajakso

Oman varallisuuden hyväksyttävyys

98 artikla

Hyväksyttävyys ja rajoitukset, joita sovelletaan luokkiin 1, 2 ja 3

1.  

Luokkiin 2 ja 3 kuuluvien erien hyväksyttäviin määriin sovelletaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen osalta määrällisiä rajoituksia. Kyseisillä rajoituksilla on varmistettava ainakin seuraavien ehtojen täyttyminen:

a) 

luokkaan 1 kuuluvien erien osuus hyväksyttävästä omasta varallisuudesta on enemmän kuin yksi kolmasosa hyväksyttävän oman varallisuuden kokonaismäärästä;

b) 

luokkaan 3 kuuluvien erien hyväksyttävä määrä on vähemmän kuin yksi kolmasosa hyväksyttävän oman varallisuuden kokonaismäärästä.

2.   Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämisen osalta niiden oman perusvarallisuuteen kuuluvien erien määrä, jotka on jaettu luokkaan 2 ja jotka hyväksytään kattamaan vähimmäispääomavaatimus, sovelletaan määrällisiä rajoituksia. Kyseisillä rajoituksilla on varmistettava ainakin se, että luokkaan 1 kuuluvien erien osuus hyväksyttävästä omasta perusvarallisuudesta on enemmän kuin puolet hyväksyttävän oman perusvarallisuuden kokonaismäärästä. 3.   Jäljempänä 100 artiklassa säädetyn vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden määrän on oltava yhtä suuri kuin luokkaan 1 kuuluvien erien määrän, luokkaan 2 kuuluvien erien hyväksyttävän määrän ja luokkaan 3 kuuluvien erien hyväksyttävän määrän summa. 4.   Jäljempänä 128 artiklassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseen hyväksyttävän oman perusvarallisuuden määrän on oltava yhtä suuri kuin luokkaan 1 kuuluvien erien määrän ja luokkaan 2 jaettujen omaan perusvarallisuuteen kuuluvien erien hyväksyttävän määrän summa.

▼M5

99 artikla

Oman varallisuuden hyväksyttävyyttä koskevat delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

a) 

98 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut määrälliset rajoitukset;

b) 

korjaukset, jotka olisi tehtävä ilmentämään niiden oman varallisuuden erien siirtämättömyyttä, joita voidaan käyttää vain erityisestä velkasegmentistä tai erityisistä riskeistä syntyneiden tappioiden kattamiseen (korvamerkityt rahastot).

▼B

4 jakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus

1 alajakso

Yleiset säännökset standardikaavan tai sisäisen mallin mukaan laskettavasta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta

100 artikla

Yleiset säännökset

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on hyväksyttävä oma varallisuus, jolla katetaan vakavaraisuuspääomavaatimus.

Vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava joko 2 alajaksossa säädetyn standardikaavan mukaan tai käyttämällä 3 alajaksossa säädettyä sisäistä mallia.

101 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen

1.   Vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava 2–5 kohdan mukaisesti. 2.   Vakavaraisuuspääomavaatimusta laskettaessa on oletettava, että yrityksen liiketoiminta jatkuu. 3.  

Vakavaraisuuspääomavaatimus on kalibroitava sen varmistamiseksi, että kaikki kvantifioitavissa olevat riskit, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuu, otetaan huomioon. Sen on katettava olemassa oleva liiketoiminta ja seuraavien 12 kuukauden kuluessa odotettavissa oleva uusi liiketoiminta. Olemassa olevan liiketoiminnan osalta vakavaraisuuspääomavaatimuksen on katettava ainoastaan odottamattomat tappiot.

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen on vastattava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sellaista oman perusvarallisuuden value-at-risk-arvoa, joka on laskettu 99,5 prosentin todennäköisyydellä yhden vuoden ajanjaksolle.

4.  

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen on katettava ainakin seuraavat riskit:

a) 

vahinkovakuutusriski;

b) 

henkivakuutusriski;

c) 

sairausvakuutusriski;

d) 

markkinariski;

e) 

luottoriski;

f) 

operatiivinen riski.

Ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettuun operatiiviseen riskiin sisältyvät oikeudelliset riskit, mutta eivät strategisiin päätöksiin liittyvät riskit eivätkä maineriskit.

5.   Laskiessaan vakavaraisuuspääomavaatimusta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon riskienvähentämistekniikoiden vaikutus edellyttäen, että luottoriski ja muut tällaisten tekniikoiden käytöstä johtuvat riskit otetaan vakavaraisuuspääomavaatimuksessa asianmukaisesti huomioon.

102 artikla

Laskentatiheys

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus vähintään kerran vuodessa ja ilmoitettava laskennan tulos valvontaviranomaisille.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava hyväksyttävä oma varallisuus uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on jatkuvasti tarkkailtava hyväksyttävän oman varallisuuden määrää ja vakavaraisuuspääomavaatimusta.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, yrityksen on viipymättä laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus uudelleen ja ilmoitettava se valvontaviranomaisille.

2.   Jos on näyttöä siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili on muuttunut merkittävästi vakavaraisuuspääomavaatimuksen viimekertaisen ilmoittamispäivän jälkeen, valvontaviranomaiset voivat vaatia yritystä laskemaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen uudelleen.

2 alajakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus – standardikaava

103 artikla

Standardikaavan rakenne

Standardikaavan mukaan laskettu vakavaraisuuspääomavaatimus on seuraavien summa:

a) 

104 artiklassa säädetty perusvakavaraisuuspääomavaatimus;

b) 

107 artiklassa säädetty operatiivista riskiä koskeva pääomavaatimus;

c) 

korjaus, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus 108 artiklan mukaisesti.

104 artikla

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen muotoilu

1.  

Perusvakavaraisuuspääomavaatimus käsittää yksittäiset riskimoduulit, jotka yhdistetään liitteessä IV olevan 1 kohdan mukaisesti.

Siihen sisältyvät ainakin seuraavat riskimoduulit:

a) 

vahinkovakuutusriski;

b) 

henkivakuutusriski;

c) 

sairausvakuutusriski;

d) 

markkinariski;

e) 

vastapuoliriski.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan a, b ja c alakohtaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoimet on sijoitettava siihen vakuutusriskimoduuliin, joka parhaiten ilmentää taustalla olevien riskien teknistä luonnetta. 3.   Korrelaatiokertoimet, joita käytetään yhdistettäessä 1 kohdassa tarkoitettuja riskimoduuleita, sekä pääomavaatimusten kalibrointi kunkin riskimoduulin osalta antavat tulokseksi kokonaisvakavaraisuuspääomavaatimuksen, joka on 101 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukainen. 4.  

Kukin 1 kohdassa tarkoitetuista riskimoduuleista kalibroidaan käyttämällä value-at-risk-arvoa, joka on laskettu 99,5 prosentin todennäköisyydellä yhden vuoden ajanjaksolle.

Kunkin riskimoduulin muotoilussa otetaan tarvittaessa huomioon hajautusvaikutukset.

5.   Kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä samaa riskimoduulien muotoilua ja spesifikaatioita sekä perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen että 109 artiklan mukaisten yksinkertaistettujen laskelmien osalta. 6.   Kun on kyse katastrofeihin liittyvistä riskeistä, henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduulien laskennassa voidaan tarvittaessa käyttää maantieteellisiä erittelyjä. 7.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisten suostumuksella korvata standardikaavan muotoilussa osan kaavan parametreista yrityskohtaisilla erityisparametreilla laskiessaan henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduuleja.

Tällaiset parametrit on kalibroitava standardimenetelmiä käyttäen yrityksen sisäisten tietojen tai sellaisten tietojen perusteella, jotka välittömästi koskevat kyseisen yrityksen toimintaa.

Ennen hyväksyntänsä antamista valvontaviranomaisten on tarkistettava käytettyjen tietojen täydellisyys, tarkkuus ja asianmukaisuus.

105 artikla

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen

1.   Perusvakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava 2–6 kohdan mukaisesti. 2.  

Vahinkovakuutusriskimoduulissa on otettava huomioon vahinkovakuutusvelvoitteisiin liittyvä riski suhteessa sopimusten soveltamisalaan kuuluviin vaaroihin ja liiketoiminnan harjoittamisprosesseihin.

Siinä on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tuloksiin sisältyvä epävarmuus, joka liittyy olemassa oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin ja seuraavien 12 kuukauden kuluessa odotettavissa olevaan uuteen liiketoimintaan.

Se on laskettava liitteessä IV olevan 2 kohdan mukaisesti ainakin seuraavia alamoduuleja koskevien pääomavaatimusten yhdistelmänä:

a) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutustapahtumien ajoituksessa, tiheydessä ja vakavuudessa tapahtuvista ja korvausten ajoituksessa ja määrissä tapahtuvista heilahteluista (vahinkovakuutukseen liittyvä vakuutusmaksu- ja varausriski);

b) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu merkittävästä epävarmuudesta hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevissa oletuksissa, jotka liittyvät äärimmäisiin ja poikkeuksellisiin tapahtumiin (vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofiriski).

3.  

Henkivakuutusriskimoduulissa on otettava huomioon henkivakuutusvelvoitteisiin liittyvä riski suhteessa sopimusten soveltamisalaan kuuluviin vaaroihin ja liiketoiminnan harjoittamisprosesseihin.

Se on laskettava liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisesti ainakin seuraavia alamoduuleja koskevien pääomavaatimusten yhdistelmänä:

a) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu kuolevuuden tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista, jolloin kuolevuuden kasvu johtaa vakuutusvelkojen arvon kasvamiseen (kuolevuusriski);

b) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu kuolevuuden tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista, jolloin kuolevuuden väheneminen johtaa vakuutusvelkojen arvon kasvamiseen (pitkäikäisyysriski);

c) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu työkyvyttömyyden, sairauden ja sairastuvuuden tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista (työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriski);

d) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten hoidosta aiheutuvien kulujen tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista (henkivakuutukseen liittyvä kustannusriski);

e) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu elinkorkoihin sovellettavien muuttamismäärien tason, kehityksen tai vaihtelun heilahteluista, jotka aiheutuvat oikeudellisen ympäristön tai vakuutetun henkilön terveydentilan muutoksista (muuttamisriski);

f) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutusten raukeamisen, irtisanomisen, uusimisen ja takaisinoston määrällisen tason tai vaihtelun muutoksista (raukeamisriski);

g) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu merkittävästä epävarmuudesta hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevissa oletuksissa, jotka liittyvät äärimmäisiin tai poikkeuksellisiin tapahtumiin (henkivakuutukseen liittyvä katastrofiriski).

4.  

Sairausvakuutusriskimoduulissa on otettava huomioon sairausvakuutusvelvoitteisiin liittyvä riski, joka johtuu sekä sopimusten soveltamisalaan kuuluvista vaaroista että liiketoiminnan harjoittamisprosesseista, riippumatta siitä, harjoitetaanko sairausvakuutusta samalla tavalla kuin henkivakuutusta.

Sen on katettava ainakin seuraavat riskit:

a) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten hoidosta aiheutuvien kulujen tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista;

b) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutustapahtumien ajoituksessa, tiheydessä ja vakavuudessa tapahtuvista ja korvausten ajoituksessa ja määrissä tapahtuvista heilahteluista;

c) 

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu merkittävästä epävarmuudesta hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevissa oletuksissa, jotka liittyvät laajoihin epidemioihin, sekä poikkeuksellisesta riskien kasaantumisesta tällaisissa ääriolosuhteissa.

5.  

Markkinariskimoduulissa on otettava huomioon riski, joka liittyy yrityksen varojen ja velkojen arvoon vaikuttavien rahoitusvälineiden markkinahintojen tasoon tai vaihteluun. Siinä on asianmukaisesti otettava huomioon varojen ja velkojen rakenteellinen yhteensopimattomuus erityisesti niiden duraation osalta.

Se on laskettava liitteessä IV olevan 4 kohdan mukaisesti ainakin seuraavia alamoduuleja koskevien pääomavaatimusten yhdistelmänä:

a) 

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys korkojen aikarakenteen muutoksille tai korkojen vaihtelulle (korkoriski);

b) 

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys osakkeiden markkinahintojen tason tai vaihtelun muutoksille (osakeriski);

c) 

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys kiinteistöjen markkinahintojen tason tai vaihtelun muutoksille (kiinteistöriski);

d) 

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys riskittömän koron ylittävän korkoerotuksen tason tai vaihtelun muutoksille (korkomarginaaliriski);

e) 

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys valuuttakurssien tason tai vaihtelun muutoksille (valuuttariski);

f) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuvat lisäriskit, jotka johtuvat joko sijoitussalkun riittämättömästä hajauttamisesta tai siitä, että yksittäiseen arvopapereiden liikkeeseenlaskijaan tai toisiinsa liittyvien liikkeeseenlaskijoiden muodostamaan ryhmään kohdistuu suuri luottotappioriski (markkinariskikeskittymät).

6.  

Vastapuoliriskimoduulissa on otettava huomioon mahdolliset tappiot, jotka johtuvat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vastapuolten ja velallisten odottamattomasta maksukyvyttömyydestä tai luottokelpoisuuden heikkenemisestä seuraavien kahdentoista kuukauden aikana. Vastapuoliriskimoduuliin on sisällyttävä riskejä vähentävät sopimukset, kuten jälleenvakuutusjärjestelyt, arvopaperistamiset ja johdannaiset, sekä saamiset vakuutusedustajilta ja muut luottoriskit, jotka eivät sisälly korkomarginaaliriskialamoduuliin. Siinä on otettava asianmukaisesti huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallussa oleva vakuus ja siihen liittyvät riskit.

Vastapuoliriskimoduulissa on jokaisen vastapuolen osalta otettava huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kyseisen vastapuolen taholta kohdistuva kokonaisriski riippumatta niiden sopimusvelvoitteiden oikeudellisesta muodosta, joita vastapuolella on yritystä kohtaan.

▼M13

7.   Siirretään komissiolle valta antaa 301 a artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi delegoituja säädöksiä, joissa otetaan huomioon kryptovarojen aiheuttama riski tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa markkinariskimoduulissa ja tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa vastapuoliriskimoduulissa.

105 a artikla

Pitkäaikaiset osakesijoitukset

1.   Poiketen siitä, mitä 101 artiklan 3 kohdassa säädetään, ja osana 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua osakeriskialamoduulia jäsenvaltioiden on annettava tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset täyttäville vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille mahdollisuus soveltaa pitkään hallussa pidettävien osakesijoitusten erityiseen alajoukkoon tämän artiklan 4 kohdan mukaista pääomavaatimusta.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa osakesijoitusten alajoukkoa voidaan pitää pitkäaikaisina osakesijoituksina, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

osakesijoitusten alajoukko on selkeästi yksilöity, ja sitä hallinnoidaan erillään muista yrityksen toiminnoista;

b) 

kullekin pitkäaikaisten osakesijoitusten salkulle laaditaan pitkän aikavälin salkunhoitoperiaatteet, jotka kuvastavat yrityksen sitoumusta pitää osakesijoitusten alajoukossa oman pääoman ehtoisia kokonaisvastuita keskimäärin yli viisi vuotta. Yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen on nimenomaisesti hyväksyttävä salkunhoitoperiaatteet, ja niitä tarkastellaan usein uudelleen salkkujen tosiasiallista hoitoa vasten ja niistä raportoidaan 45 artiklassa tarkoitetussa yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviossa;

c) 

osakesijoitusten alajoukko koostuu ainoastaan Euroopan talousalueen (ETA) tai Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenmaissa listatuista osakkeista tai sellaisten yritysten listaamattomista osakkeista, joiden päätoimipaikat ovat ETA:n tai OECD:n jäsenmaissa;

d) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee jatkuvasti ja stressiolosuhteissa välttämään alajoukkoon kuuluvien pääomasijoitusten pakkomyynnin viiden vuoden ajan;

e) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskienhallinta sekä varojen ja velkojen hallinta- ja sijoituspolitiikka kuvastaa sitä, että yritys aikoo pitää osakesijoitusten alajoukkoa ajanjaksolla, joka on yhteensopiva b alakohdassa vahvistetun vaatimuksen kanssa, ja se pystyy täyttämään d alakohdassa vahvistetun vaatimuksen;

f) 

pääomasijoitusten alajoukko on asianmukaisesti hajautettu siten, että vältetään liiallinen riippuvuus tietystä liikkeeseenlaskijasta tai yritysryhmästä sekä liiallinen riskin kasaantuminen koko riskiprofiililtaan samanlaisten pitkäaikaisten osakesijoitusten salkussa;

g) 

pääomasijoitusten alajoukkoon ei sisälly omistusyhteyksiä.

2.   Jos osakkeet ovat eurooppalaisissa pitkäaikaissijoitusrahastoissa tai tietyntyyppisissä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä, mukaan lukien vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, jotka on määritetty tämän direktiivin nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä, 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä voidaan arvioida rahastojen tasolla eikä kyseisissä rahastoissa kohde-etuutena olevien omaisuuserien tasolla. 3.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka käsittelevät osakesijoitusten alajoukkoa pitkäaikaisina osakesijoituksina 1 kohdan mukaisesti, eivät saa palata lähestymistapaan, johon ei sisälly pitkäaikaisia osakesijoituksia.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka käsittelee osakesijoitusten alajoukkoa pitkäaikaisina osakesijoituksina, ei enää täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta vaatimukset jälleen täyttyisivät.

Kuukauden kuluessa päivästä, jona 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttämättä jättäminen on todettu, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselle tarvittavat tiedot toimista, joita yritys toteuttaa, jotta edellytykset jälleen täyttyisivät kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun edellytysten täyttämättä jättäminen todettiin ensimmäisen kerran.

Jos yritys ei kykene täyttämään uudelleen edellytyksiä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona edellytysten täyttämättä jättäminen todettiin ensimmäisen kerran, sen on lakattava luokittelemasta pääomasijoituksia tämän artiklan mukaisiksi pitkäaikaisiksi osakesijoituksiksi kahden ja puolen vuoden ajaksi tai niin pitkään kuin 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, sen mukaan, kumpi ajanjakso on pidempi.

4.   Pitkäaikaisten osakesijoitusten pääomavaatimuksen on oltava yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi pitkäaikaisina osakesijoituksina käsiteltävien sijoitusten välittömästä 22 prosentin arvonalentumisesta. 5.  

Komissio antaa 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä täsmentämällä seuraavia:

a) 

tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetut edellytykset;

b) 

tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tyypit;

c) 

edellä 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen ja 35 artiklan 5 a kohdassa tarkoitettuun säännöllisesti toimitettavaan valvontaraporttiin sisällytettävät tiedot.

▼B

106 artikla

Osakeriskialamoduulin laskeminen: symmetrinen mukautusmekanismi

1.   Standardikaavan mukaan laskettuun osakeriskialamoduuliin on sisällytettävä osakepääomavaatimusta koskeva symmetrinen mukautus, jota sovelletaan kattamaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski. 2.   Edellä olevan 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalibroitua standardiosakepääomavaatimusta koskevan symmetrisen mukautuksen, jolla katetaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski, on perustuttava asianmukaisen osakeindeksin nykytason ja kyseisen indeksin painotetun keskiarvon funktioon. Painotettu keskiarvo on laskettava asianmukaiselta ajalta, jonka on oltava sama kaikille vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille.

▼M13

3.   Standardiosakepääomavaatimukseen tehty symmetrinen mukautus, jolla katetaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski, ei saa johtaa siihen, että sovelletaan osakepääomavaatimusta, joka on yli 13 prosenttiyksikköä pienempi tai suurempi kuin standardiosakepääomavaatimus.

▼B

107 artikla

Operatiivista riskiä koskeva pääomavaatimus

1.   Operatiivista riskiä koskevassa pääomavaatimuksessa operatiiviset riskit on otettava huomioon siltä osin kuin niitä ei ole jo otettu huomioon 104 artiklassa tarkoitetuissa riskimoduuleissa. Kyseinen pääomavaatimus on kalibroitava 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 2.   Kun on kyse henkivakuutussopimuksista, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin, operatiivista riskiä koskevan pääomavaatimuksen laskennassa on otettava huomioon kyseisistä vakuutusvelvoitteista aiheutuvien vuosikulujen määrä. 3.   Kun on kyse muusta kuin 2 kohdassa tarkoitetusta vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnasta, operatiivista riskiä koskevan pääomavaatimuksen laskennassa on otettava huomioon mainitun toiminnan laajuus mitattuna kyseisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin tarvittavien vakuutusmaksutuottojen ja vakuutusteknisen vastuuvelan määrällä. Operatiivisia riskejä koskeva pääomavaatimus saa tällöin olla enintään 30 prosenttia kyseistä vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa koskevasta perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

108 artikla

Korjaus, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus

Edellä olevan 103 artiklan c alakohdassa tarkoitetussa korjauksessa, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus, on otettava huomioon odottamattomien tappioiden mahdollinen korvautuminen sillä, että vakuutustekninen vastuuvelka tai laskennalliset verot taikka ne molemmat vähenevät samanaikaisesti.

Korjauksessa on otettava huomioon vakuutussopimusten tulevien lisäetujen riskejä vähentävä vaikutus sikäli kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat osoittaa, että tällaisten etujen vähenemistä voidaan tarvittaessa hyödyntää odottamattomien tappioiden kattamisessa. Tulevien lisäetujen riskejä vähentävä vaikutus ei saa olla suurempi kuin kyseisiin tuleviin lisäetuihin liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan ja laskennallisten verojen summa.

Toista kohtaa sovellettaessa on tulevien lisäetujen arvoa epäsuotuisissa olosuhteissa verrattava tällaisten etujen arvoon parhaan estimaatin laskennan perusoletusten pohjalta.

▼M13

109 artikla

Standardikaavan yksinkertaistaminen

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää tietyssä riskimoduulissa tai riskialamoduulissa yksinkertaistettua laskentaa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

yrityksiin kohdistuvien riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus oikeuttavat yksinkertaistetun laskennan käytön;

b) 

olisi kohtuutonta vaatia kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä soveltamaan standardoitua laskentaa;

c) 

virhe ei standardoituun laskentaan verrattaessa johda vakavaraisuuspääomavaatimuksen olennaiseen virheellisyyteen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yksinkertaistettu laskenta johtaa vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka ylittää standardoidusta laskennasta aiheutuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, pienet ja ei-monimutkaiset yritykset voivat käyttää riskimoduulissa tai riskialamoduulissa yksinkertaistettua laskentaa, jos ne voivat osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla ainakin joka viides vuosi, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

kukin yksittäinen riskimoduuli tai riskialamoduuli, jossa yksinkertaistettua laskentaa aiotaan käyttää, vastaa ilman yksinkertaistamista alle kahta prosenttia perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

b) 

kaikkien niiden riskimoduulien tai riskialamoduulien summa, joissa yksinkertaistettua laskentaa aiotaan käyttää, vastaa ilman yksinkertaistamista alle kymmentä prosenttia perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

Yksinkertaistetut laskelmat on tätä kohtaa sovellettaessa kalibroitava 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja yksittäisen riskimoduulin tai riskialamoduulin osuus 103 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta on enintään viisi prosenttia, yritys voi käyttää yksinkertaistettua laskentaa kyseisen riskimoduulin tai riskialamoduulin osalta enintään kolmen vuoden ajan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan ja 102 artiklan 1 kohdan soveltamista. 3.   Sovellettaessa 2 kohtaa kunkin sellaisen riskimoduulin tai riskialamoduulin, johon sovelletaan kyseisen kohdan nojalla yksinkertaistettua laskentaa, osuuksien yhteismäärä suhteessa perusvakavaraisuuspääomavaatimukseen saa olla enintään kymmenen prosenttia.

Riskimoduulin tai riskialamoduulin osuus tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta on se osuus, joka laskettiin viimeksi, kun riskimoduuli tai riskialamoduuli laskettiin ilman 2 kohdan mukaista yksinkertaistettua laskentaa.

▼M5

109 a artikla

Standardikaavaa koskevat yhdenmukaistetut tekniset tiedot

1.   Vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseksi standardikaavan mukaisesti Euroopan valvontaviranomaiset laativat yhteiskomitean kautta luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten sijoittamisesta objektiiviseen luottoluokka-asteikkoon soveltaen 111 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaisesti määritettyjä luokkia.

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

2.  

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen ja helpottaa 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun markkinariskimoduulin laskentaa, helpottaa 105 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskimoduulin laskentaa, arvioida 101 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja riskienvähentämistekniikoita ja laskea vakuutustekninen vastuuvelka, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi seuraavien osalta:

a) 

luettelot aluehallinnoista ja paikallisviranomaisista, joilta olevia saamisia käsitellään samoin kuin saamisia keskushallinnolta siinä maassa, missä ne toimivat, mikäli tällaisiin saamisiin liittyvät riskit eivät eroa toisistaan viranomaisen veronkanto-oikeuden ja sellaisten erityisten institutionaalisten järjestelyjen vuoksi, jotka vähentävät maksukyvyttömyysriskiä;

b) 

106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osakeindeksi 111 artiklan 1 kohdan c ja o alakohdan mukaisesti vahvistettujen yksityiskohtaisten perusteiden mukaisesti;

c) 

korjaukset, jotka tehdään euroon sidottuihin valuuttoihin 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa valuuttariskialamoduulissa 111 artiklan 1 kohdan p alakohdan mukaisesti vahvistettujen, euroon sidottuihin valuuttoihin valuuttariskialamoduulin laskennan helpottamiseksi tehtäviä korjauksia koskevien yksityiskohtaisten perusteiden mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee tekniset tiedot, mukaan luettuina 106 artiklassa tarkoitettua symmetristä mukautusta koskevat tiedot, vähintään neljännesvuosittain. 4.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen ja helpottaa 105 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sairausvakuutusriskimoduulin laskentaa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii asianomaisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten antamat laskelmat huomioon ottaen luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi standardipoikkeamista, jotka liittyvät tiettyihin jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotka mahdollistavat terveyteen kohdistuvia riskejä koskevien korvausten jakamisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kesken ja jotka täyttävät 5 kohdan mukaiset perusteet ja mahdolliset delegoiduilla säädöksillä vahvistetut lisäperusteet.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.  

Edellä 4 kohdassa tarkoitettuja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan ainoastaan niihin jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotka mahdollistavat terveyteen kohdistuvia riskejä koskevien korvausten jakamisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kesken ja jotka täyttävät seuraavat perusteet:

a) 

korvausten jakamismekanismi on läpinäkyvä ja täysin määritetty ennen vuotuista ajanjaksoa, jota se koskee;

b) 

korvausten jakamismekanismin, sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmään osallistuvien vakuutusyritysten määrän ja tasoitusjärjestelmän alaisen liiketoiminnan riskiominaisuuksien avulla voidaan varmistaa, että kunkin tasoitusjärjestelmään osallistuvan yrityksen osalta tasoitusjärjestelmän alaisen liiketoiminnan vuotuisten tappioiden vaihtelu vähenee merkittävästi tasoitusjärjestelmän kautta sekä vakuutusmaksu- että korvausvastuuriskin osalta;

c) 

sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmän alainen sairausvakuutus on pakollinen ja korvaa osittain tai kokonaan lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän antaman sairausvakuutussuojan;

d) 

sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmään osallistuvan vakuutusyrityksen maksukyvyttömyystapauksessa yksi tai useampi jäsenvaltion hallitus takaa maksavansa tasoitusjärjestelmän alaisen vakuutustoiminnan vakuutuksenottajille täyden korvauksen.

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan lisäperusteet, jotka kansallisten lainsäädäntötoimenpiteiden on täytettävä, sekä menetelmät ja vaatimukset tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen standardipoikkeamien laskemiseksi.

▼B

110 artikla

Merkittävät poikkeamat standardikaavalaskennan perusoletuksista

Jos ei ole tarkoituksenmukaista laskea vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla siitä syystä, että kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi standardikaavalaskennan perusoletuksista, valvontaviranomaiset voivat perustellulla päätöksellä vaatia, että kyseinen yritys korvaa osan standardikaavan laskennassa käytettävistä parametreista tälle yritykselle ominaisilla yrityskohtaisilla parametreilla laskiessaan 104 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduuleja. Kyseiset erityisparametrit on laskettava tavalla, jolla varmistetaan, että yritys noudattaa 101 artiklan 3 kohdan säännöksiä.

▼M5

111 artikla

103–109 artiklaa koskevat delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit

1.  

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavat:

a) 

101 artiklan ja 103–109 artiklan mukainen standardikaava;

b) 

tarvittavat alamoduulit, joiden avulla 104 artiklassa tarkoitettuihin riskimoduuleihin kuuluvat riskit voidaan ottaa tarkemmin huomioon, sekä mahdolliset myöhemmät päivitykset;

c) 

menetelmät, oletukset ja vakioparametrit, jotka kalibroidaan 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun todennäköisyystasoon ja joita käytetään laskettaessa kutakin 104, 105 ja 304 artiklassa säädettyä perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen riskimoduulia tai alamoduulia, 106 artiklassa tarkoitettu symmetrinen mukautusmekanismi ja asianmukainen ajanjakso ilmaistuna kuukausien lukumääränä sekä asianmukainen lähestymistapa 304 artiklassa tarkoitetun menetelmän integroimiseksi standardikaavan mukaisesti lasketussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa;

d) 

korrelaatioparametrit, tarvittaessa myös liitteessä IV tarkoitetut parametrit, ja kyseisten parametrien päivittämistä koskevat menettelyt;

e) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten käyttäessä riskienvähentämistekniikoita menetelmät ja oletukset, joita käytetään arvioitaessa kyseisen yrityksen riskiprofiilin muutoksia ja korjattaessa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaa;

f) 

laatuvaatimukset, jotka e alakohdassa tarkoitettujen riskienvähentämistekniikoiden on täytettävä sen varmistamiseksi, että riski on tosiasiallisesti siirretty kolmannelle;

f a) 

menetelmät ja parametrit, joita käytetään vastapuoliriskiä koskevan pääomavaatimuksen arvioinnissa, kun on kyse saamisista ehdot täyttäviltä keskusvastapuolilta, ja kyseiset parametrit siten, että varmistetaan mainittujen saamisten johdonmukainen kohtelu asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettujen luottolaitosten ja 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa tarkoitettujen rahoituslaitosten kohdalla;

g) 

menetelmät ja parametrit, joita käytetään 107 artiklassa säädetyn operatiivista riskiä koskevan pääomavaatimuksen arvioinnissa, mukaan luettuna 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus;

h) 

menetelmät ja korjaukset, joita käytetään kuvaamaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten rajallisia mahdollisuuksia hajauttaa korvamerkittyihin rahastoihin liittyviä riskejä;

i) 

menetelmä, jota käytetään laskettaessa 108 artiklan mukaista korjausta, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus;

j) 

henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduulien vakioparametrit, jotka voidaan korvata 104 artiklan 7 kohdan mukaisilla yrityskohtaisilla parametreilla;

k) 

standardoidut menetelmät, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset käyttävät laskiessaan j alakohdassa tarkoitettuja yrityskohtaisia parametreja, sekä mahdolliset käytettyjen tietojen täydellisyyttä, tarkkuutta ja asianmukaisuutta koskevat vaatimukset, jotka on täytettävä ennen kuin valvontaviranomaiset antavat hyväksyntänsä, ja hyväksynnässä noudatettava menettely;

▼M13

l) 

109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tiettyjä riskimoduuleja ja riskialamoduuleja sekä 109 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vähämerkityksisiä riskimoduuleja ja riskialamoduuleja varten säädetyt yksinkertaistetut laskennat sekä vaatimukset, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset mukaan luettuina, on täytettävä saadakseen oikeuden käyttää kyseistä yksinkertaistamista 109 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

m) 

lähestymistapa, jota sovelletaan 13 artiklan 21 alakohdassa määriteltyihin määräomistusyhteyksiin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, erityisesti 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun osakeriskialamoduulin laskennassa, ottaen huomioon todennäköinen väheneminen kyseisten määräomistusyhteyksien arvon vaihtelussa johtuen kyseisten sijoitusten strategisesta luonteesta ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vaikutusvallasta kyseisiin sijoituskohteisiin;

▼M5

n) 

ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien ulkoisten luottoluokitusten käyttö vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa standardikaavan mukaisesti ja ulkoisten luottoluokitusten sijoittaminen 109 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luottoluokka-asteikkoon, minkä on oltava johdonmukaista sen kanssa, miten ulkoisten luottoluokituslaitosten antamia ulkoisia luottoluokituksia käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjen luottolaitosten ja 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa määriteltyjen rahoituslaitosten pääomavaatimusten laskennassa;

o) 

109 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua osakeindeksiä koskevat yksityiskohtaiset perusteet;

p) 

yksityiskohtaiset perusteet, jotka koskevat euroon sidottuihin valuuttoihin tehtäviä korjauksia 109 a artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun valuuttariskialamoduulin laskennan helpottamiseksi;

q) 

109 a artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen aluehallintojen ja paikallisviranomaisten luokittelua koskevat ehdot.

▼M13

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua korkoriskialamoduulia koskevien menetelmien, oletusten ja vakioparametrien on kuvastettava riskiä, että korot voivat laskea edelleen, vaikka ne olisivat alhaisia tai negatiivisia, ja korkoriskialamoduulin laskennan on oltava yhdenmukainen 77 a artiklan mukaisen korkojen ekstrapoloinnin kanssa. Sen estämättä, mitä tämän alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, korkoriskialamoduulin laskennassa ei tarvitse ottaa huomioon riskiä, että korot laskevat negatiivisen vähimmäistason alapuolelle, missä negatiivinen vähimmäistaso määritetään siten, että todennäköisyys, että korot eivät aina ole negatiivisen vähimmäistason yläpuolella kaikkien asiaankuuluvien valuuttojen ja kaikkien maturiteettien osalta, on riittävän pieni.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohtaa sovellettaessa niitä menetelmiä ja korjauksia, joilla otetaan huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten rajoitettu mahdollisuus hajauttaa korvamerkittyihin rahastoihin liittyviä riskejä, ei sovelleta sijoitussalkkuihin, jotka eivät ole korvamerkittyjä rahastoja ja jotka on varattu 77 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden vastaavan parhaan estimaatin kattamiseen.

▼M5

2.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, joita on sovellettava valvontaviranomaisen hyväksyessä 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettuja yrityskohtaisia parametreja.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼M13

2 a.   Kun komissio antaa tämän direktiivin täydentämiseksi tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun korkoriskialamoduulin laskennassa käytettävät menetelmät, oletukset ja vakioparametrit pääomavaatimusten herkkyyden parantamiseksi korkojen kehityksen mukaisesti, korkoriskialamoduulin muutokset voidaan toteuttaa vaiheittain enintään viiden vuoden siirtymäkauden aikana. Kyseinen vaiheistus on pakollista, ja sitä sovelletaan kaikkiin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin.

▼M13

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee 29 päivään tammikuuta 2030 mennessä ja sen jälkeen joka viides vuosi arvion standardikaavan pohjalta tehtävässä vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa käytettyjen menetelmien, oletusten ja vakioparametrien asianmukaisuudesta. Se ottaa erityisesti huomioon omaisuuseräluokkien ja rahoitusvälineiden kehityksen, näiden omaisuuseräluokkien ja rahoitusvälineiden sijoittajien käyttäytymisen sekä rahoituspalveluja koskevassa kansainvälisessä standardoinnissa tapahtuneen kehityksen. Tiettyjen riskien ja tiettyjen omaisuuseräluokkien uudelleentarkastelu voidaan asettaa etusijalle. Komissio antaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen arvion perusteella tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin tai sen nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten muuttamiseksi.

Tämän artiklan 2 a kohdassa tarkoitettua vaiheistusta soveltavien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksensa 51 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa osassa julkistettava

i) 

se, että ne soveltavat tämän artiklan 2 a kohdassa tarkoitettua vaiheistusta; ja

ii) 

määrällinen arvio tämän artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun vaiheistuksen soveltamatta jättämisen vaikutuksesta taloudelliseen asemaansa.

▼M5

4.   Jotta voidaan varmistaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin määrälliset rajoitukset ja varojen hyväksyttävyyttä koskevat vaatimukset silloin, kun kyseisiä riskejä ei oteta missään alamoduulissa riittävästi huomioon.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Näitä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan vakuutusteknisen vastuuvelan kattaviin varoihin lukuun ottamatta sellaisia henkivakuutussopimuksiin varattuja varoja, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin. Komissio tarkastelee niitä uudelleen standardikaavaa ja rahoitusmarkkinoita koskevan kehityksen perusteella.

▼B

3 alajakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus – kokonaiset ja osittaiset sisäiset mallit

112 artikla

Yleiset säännökset kokonaisten ja osittaisten sisäisten mallien hyväksymisestä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset saavat laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksen käyttämällä valvontaviranomaisten hyväksymää kokonaista tai osittaista sisäistä mallia. 2.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää osittaisia sisäisiä malleja laskiessaan yhtä tai useampaa seuraavista:

a) 

104 ja 105 artiklan mukaista perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen yhtä tai useampaa riskimoduulia tai alamoduulia;

b) 

107 artiklan mukaista operatiivista riskiä koskevaa pääomavaatimusta;

c) 

108 artiklassa tarkoitettua korjausta.

Lisäksi osittaista mallinnusta voidaan soveltaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten koko liiketoimintaan tai ainoastaan yhteen tai useampaan suureen liiketoimintayksikköön.

3.  

Hyväksyntähakemuksessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on vähintään esitettävä kirjalliset todisteet siitä, että sisäinen malli täyttää 120–125 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

Kun hyväksyntähakemus koskee osittaista sisäistä mallia, 120–125 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia on mukautettava kyseisen mallin rajoitetun soveltamisalan huomioon ottamiseksi.

▼M9

3 a.   Valvontaviranomaisten on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kaikista sisäisen mallin käyttöä ja muuttamista koskevista hakemuksista asetuksen (EU) N:o 1094/2010 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi yhden tai useamman asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä antaa teknistä apua sitä pyytäneille valvontaviranomaisille hakemuksia koskevien päätösten osalta mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

▼B

4.   Valvontaviranomaisten on tehtävä hakemuksesta päätös kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta. 5.   Valvontaviranomaiset saavat hyväksyä hakemuksen ainoastaan, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskientunnistus-, riskienmittaus-, riskienvalvonta-, riskienhallinta- ja riskienraportointijärjestelmät ovat riittäviä, ja erityisesti siitä, että sisäinen malli on 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen. 6.   Valvontaviranomaisen päätös hylätä sisäisen mallin käyttöä koskeva hakemus on perusteltava.

▼M13

7.   Saatuaan valvontaviranomaisilta hyväksynnän sisäisen mallin käyttöön vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on esitettävä valvontaviranomaisille kahden vuoden välein arvio 2 alajaksossa säädetyn standardikaavan mukaisesti määritetystä vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Valvontaviranomaiset voivat perustellulla päätöksellä pyytää vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä tiheämpää raportointia.

▼B

113 artikla

Erityissäännökset osittaisten sisäisten mallien hyväksymisestä

1.  

Valvontaviranomaiset saavat hyväksyä osittaisen sisäisen mallin ainoastaan sillä ehdolla, että malli täyttää 112 artiklassa säädetyt vaatimukset ja seuraavat lisäehdot:

a) 

yritys perustelee asianmukaisesti, miksi mallin soveltamisalaa on rajoitettu;

b) 

tulokseksi saatu vakavaraisuuspääomavaatimus kuvaa paremmin yrityksen riskiprofiilia ja on erityisesti 1 alajaksossa vahvistettujen periaatteiden mukainen;

c) 

osittainen sisäinen malli on suunniteltu 1 alajaksossa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, jolloin se voidaan integroida kokonaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaan.

2.  

Arvioidessaan osittaisen sisäisen mallin käyttöä koskevaa hakemusta, joka koskee ainoastaan joitakin tietyn riskimoduulin alamoduuleja tai ainoastaan joitakin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintayksikköjä tietyn riskimoduulin osalta taikka osittain kumpaakin näistä, valvontaviranomaiset voivat vaatia, että kyseiset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat realistisen siirtymäsuunnitelman mallin soveltamisalan laajentamiseksi.

Siirtymäsuunnitelmassa on ilmoitettava, millä tavalla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset aikovat laajentaa mallin soveltamisalaa käsittämään muita alamoduuleja tai liiketoimintayksikköjä sen varmistamiseksi, että malli käsittää pääosan yritysten vakuutustoimista tietyn riskimoduulin osalta.

▼M5

114 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen sisäisiä malleja koskevat delegoidut säädökset ja tekniset täytäntöönpanostandardit

1.  

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään seuraavat:

a) 

mukautukset, jotka tehdään 120–125 artiklassa vahvistettuihin vaatimuksiin osittaisen sisäisen mallin rajoitetun soveltamisalan perusteella;

b) 

tapa, jolla osittainen sisäinen malli sisällytetään kokonaisuudessaan 113 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaan, sekä vaihtoehtoisten sisällytystekniikoiden käyttöä koskevat vaatimukset.

2.  

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä:

a) 

sisäisen mallin hyväksymiseen 112 artiklan mukaisesti; ja

b) 

115 artiklassa tarkoitettuun sisäiseen malliin tehtävien suurten muutosten ja sisäisten mallien muutosmenettelyn muutosten hyväksymiseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

115 artikla

Kokonaisten ja osittaisten sisäisten mallien muutosmenettely

Valvontaviranomaisten on sisäisen mallin alustavan hyväksyntämenettelyn osana hyväksyttävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mallin muutosmenettely. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat muuttaa sisäistä malliaan sovitun muutosmenettelyn mukaisesti.

Menettelyssä on eriteltävä sisäiseen malliin tehtävät pienet ja suuret muutokset.

Sisäiseen malliin tehtäviin suurin muutoksiin ja kyseisen muutosmenettelyn muutoksiin on aina saatava 112 artiklan mukaisesti valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntä.

Sisäiseen malliin tehtäviin pieniin muutoksiin ei tarvita valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntää, jos ne suunnitellaan kyseisen muutosmenettelyn mukaisesti.

116 artikla

Hallinto-, johto- tai valvontaelimelle kuuluvat tehtävät

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallinto-, johto- tai valvontaelin hyväksyy 112 artiklassa tarkoitetun sisäisen mallin hyväksyntää koskevan hakemuksen, joka tehdään valvontaviranomaisille, sekä malliin myöhemmin tehtävien muutosten hyväksyntää koskevat hakemukset.

Hallinto-, johto- tai valvontaelin vastaa sellaisten järjestelmien käyttöönotosta, joilla varmistetaan sisäisen mallin jatkuva ja asianmukainen toiminta.

117 artikla

Paluu standardikaavaan käyttöön

Saatuaan 112 artiklan mukaisen hyväksynnän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa alkaa uudelleen laskea koko vakavaraisuuspääomavaatimusta tai sen osia standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla paitsi silloin, kun siihen on asianmukaiset perusteet ja valvontaviranomaiset ovat sen hyväksyneet.

118 artikla

Sisäisen mallin noudattamatta jättäminen

1.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat saaneet valvontaviranomaisten hyväksynnän sisäisen mallin käyttöön, lakkaavat noudattamista 120–125 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, niiden on esitettävä valvontaviranomaisille viipymättä suunnitelma, jonka mukaan vaatimuksia aletaan noudattaa uudelleen kohtuullisessa ajassa, tai osoitettava, että vaatimusten noudattamatta jättämisellä on ainoastaan mitätön vaikutus. 2.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät pane 1 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa täytäntöön, valvontaviranomaiset voivat vaatia, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset alkavat uudelleen laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla.

119 artikla

Merkittävät poikkeamat standardikaavalaskennan perusoletuksista

Jos ei ole tarkoituksenmukaista laskea vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla siitä syystä, että kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi standardikaavalaskennan perusoletuksista, valvontaviranomaiset voivat perustellulla päätöksellä vaatia, että kyseinen yritys käyttää sisäistä mallia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen tai sen olennaisia riskimoduuleja.

120 artikla

Käyttötesti

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava, että sisäistä mallia käytetään laajasti ja että sillä on suuri merkitys niiden hallintojärjestelmässä, josta säädetään 41–50 artiklassa, ja erityisesti:

a) 

niiden 44 artiklan mukaisessa riskienhallintajärjestelmässä ja niiden päätöksentekomenettelyissä;

b) 

niiden taloudellisen pääoman ja vakavaraisuuspääoman arviointi- ja kohdentamismenettelyissä, 45 artiklassa tarkoitettu arvio mukaan luettuna.

Lisäksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava, että tiheys, jolla vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan sisäistä mallia käyttäen, vastaa tiheyttä, jolla ne käyttävät sisäistä malliaan muihin ensimmäisen kohdan soveltamisalaan kuuluviin tarkoituksiin.

Hallinto-, johto- tai valvontaelimen vastuulla on varmistaa, että sisäisen mallin suunnittelu ja toiminta ovat jatkuvasti asianmukaisia ja että sisäinen malli kuvaa jatkuvasti ja asianmukaisesti kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilia.

121 artikla

Tilastolliset laatuvaatimukset

1.   Sisäisen mallin ja erityisesti sen perustana olevan ennustetun todennäköisyysjakauman laskennan on täytettävä 2–9 kohdassa vahvistetut vaatimukset. 2.  

Ennustetun todennäköisyysjakauman laskentamenetelmien on perustuttava asianmukaisiin, soveltuviin ja asiaankuuluviin vakuutusmatemaattisiin menetelmiin ja tilastomenetelmiin, ja niiden on oltava yhdenmukaisia vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmien kanssa.

Ennustetun todennäköisyysjakauman laskentamenetelmien on perustuttava luotettaviin nykyhetken tietoihin ja realistisiin oletuksiin.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on pystyttävä perustelemaan sisäisen mallinsa perusoletukset valvontaviranomaisille.

3.  

Sisäistä mallia varten on käytettävä tarkkoja, täydellisiä ja asianmukaisia tietoja.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on päivitettävä ennustetun todennäköisyysjakauman laskennassa käytettävät tiedostot vähintään kerran vuodessa.

4.  

Ennustetun todennäköisyysjakauman laskemiseen ei määrätä erityistä menetelmää.

Laskentamenetelmän valinnasta riippumatta riskit on voitava luokitella sisäisellä mallilla riittävän hyvin, jotta varmistetaan, että mallia käytetään laajasti ja sillä on suuri merkitys vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallintojärjestelmässä ja erityisesti niiden riskienhallintajärjestelmässä, päätöksentekomenettelyissä ja pääoman kohdentamisessa 120 artiklan mukaisesti.

Sisäisessä mallissa on otettava huomioon kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kohdistuvat olennaiset riskit. Sisäisissä malleissa on otettava huomioon ainakin 101 artiklan 4 kohdassa mainitut riskit.

5.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat ottaa hajautusvaikutukset huomioon riskiluokkien sisäisten ja riskiluokkien välisten riippuvuuksien sisäisessä mallissaan, jos valvontaviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kyseisten hajautusvaikutusten mittausjärjestelmä on asianmukainen. 6.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat ottaa sisäisessä mallissaan täysimittaisesti huomioon riskienvähentämistekniikoiden vaikutuksen sikäli kuin sisäinen malli ilmentää asianmukaisesti luottoriskiä ja muita riskienvähentämistekniikoiden käytöstä aiheutuvia riskejä. 7.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sisäisessä mallissaan arvioitava tarkasti taloudellisiin takuisiin ja sopimusperusteisiin optioihin liittyvät erityisriskit, kun nämä ovat olennaisia. Lisäksi niiden on arvioitava riskit, jotka liittyvät sekä niiden omiin sopimusperusteisiin että vakuutuksenottajille tarjottuihin optioihin. Tätä varten niiden on otettava huomioon vaikutukset, joita taloudellisissa ja muissa edellytyksissä tapahtuvilla muutoksilla voi olla kyseisten optioiden käyttöön. 8.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat sisäisessä mallissaan ottaa huomioon tulevat hallintotoimet, jotka ne kohtuullisen todennäköisesti toteuttaisivat erityisolosuhteissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yrityksen on otettava huomioon toimien toteuttamiseen tarvittava aika.

9.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sisäisessä mallissaan otettava huomioon kaikki maksut, jotka ne olettavat suorittavansa vakuutuksenottajille ja edunsaajille, riippumatta siitä, onko kyseiset maksut taattu sopimuksilla.

122 artikla

Kalibrointivaatimukset

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää sisäisiin mallinnustarkoituksiin muuta kuin 101 artiklan 3 kohdassa säädettyä ajanjaksoa tai riskimittaa sillä ehdolla, että ne voivat hyödyntää sisäisellä mallilla saatuja tuloksia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa siten, että vakuutuksenottajat ja edunsaajat saavat 101 artiklassa säädettyä vastaavan suojan. 2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on mahdollisuuksien mukaan johdettava vakavaraisuuspääomavaatimus suoraan niiden sisäisellä mallilla tuotetusta ennustetusta todennäköisyysjakaumasta käyttämällä 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua value-at-risk-arvoa. 3.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät voi suoraan johtaa vakavaraisuuspääomavaatimusta sisäisellä mallilla tuotetusta ennustetusta todennäköisyysjakaumasta, valvontaviranomaiset voivat sallia likiarvojen käytön vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, jos kyseiset yritykset voivat osoittaa valvontaviranomaisille, että vakuutuksenottajat saavat 101 artiklassa säädettyä vastaavan suojan. 4.   Valvontaviranomaiset voivat vaatia, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat sisäistä malliaan merkitykselliseen vertailuaineistoon ja käyttävät oletuksia, jotka perustuvat sisäisten tietojen sijasta ulkoisiin tietoihin, jotta voidaan tarkistaa sisäisen mallin kalibrointi ja varmistaa, että sen spesifikaatiot ovat yleisesti hyväksytyn markkinakäytännön mukaisia.

▼M13

5.  

Jäsenvaltiot voivat sallia, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ottavat sisäisessä mallissaan huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutuksen 77 d artiklan mukaisesti laskettuun volatiliteettikorjaukseen ainoastaan, jos

a) 

menetelmässä, jolla otetaan huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutus jonkin valuutan volatiliteettikorjaukseen, ei oteta huomioon 77 d artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista riskikorjatun marginaalin yrityskohtaista korjausta eikä euron osalta volatiliteettikorjauksen mahdollista 77 d artiklan 4 kohdan mukaista makrotason volatiliteettikorjaukseen perustuvaa korottamista;

b) 

vakavaraisuuspääomavaatimus ei ole pienempi kuin mikään seuraavista:

i) 

nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus, joka lasketaan kuten vakavaraisuuspääomavaatimus, paitsi että luottomarginaalin muutosten vaikutus volatiliteettikorjaukseen otetaan huomioon sen metodiikan mukaisesti, jota vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää 77 e artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisten teknisten tietojen julkaisemisessa;

ii) 

nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus, joka lasketaan tämän alakohdan i alakohdan mukaisesti, paitsi että 77 d artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu valuutan edustava salkku määritetään niiden omaisuuserien perusteella, joihin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys sijoittaa, eikä kaikkien niiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten omaisuuserien perusteella, joilla on kyseisen valuutan määräisiä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa tietyn valuutan edustavan salkun määrittäminen perustuu yrityksen kyseisen valuutan määräisiin omaisuuseriin, joita käytetään kyseisen valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseen.

▼B

123 artikla

Voittojen ja tappioiden tarkastelu

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tarkasteltava vähintään kerran vuodessa voittojen ja tappioiden syitä ja alkuperiä kunkin suuren liiketoimintayksikön osalta.

Niiden on osoitettava, miten sisäiseen malliin valittu riskiluokitus selittää voittojen ja tappioiden syyt ja alkuperät. Riskiluokituksessa ja voittojen ja tappioiden tarkastelussa on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskiprofiili.

124 artikla

Validointivaatimukset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksellä on oltava säännöllinen mallin validointiprosessi, johon kuuluu sisäisen mallin suorituskyvyn seuranta, mallin spesifikaatioiden jatkuvan asianmukaisuuden tarkastelu sekä mallilla saatujen tulosten vertaaminen kokemusperäisiin tietoihin.

Mallin validointiprosessiin on kuuluttava tehokas tilastollinen sisäisen mallin validointiprosessi, jonka avulla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat osoittaa valvontaviranomaisilleen, että tulokseksi saadut pääomavaatimukset ovat asianmukaisia.

Sovellettavilla tilastomenetelmillä ei testata ennustetun todennäköisyysjakauman asianmukaisuutta pelkästään tappiokehitykseen verrattuna, vaan myös kaikkiin siihen liittyviin merkittäviin uusiin tietoihin verrattuna.

Mallin validointiprosessissa on analysoitava sisäisen mallin vakautta ja erityisesti testattava mallilla saatavien tulosten herkkyyttä tärkeimpien perusoletusten muutoksille. Lisäksi validointiprosessissa on arvioitava sisäisessä mallissa käytettyjen tietojen tarkkuutta, täydellisyyttä ja asianmukaisuutta.

125 artikla

Dokumentointivaatimukset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on dokumentoitava sisäisen mallin suunnittelu ja operatiiviset yksityiskohdat.

Dokumentoinnilla on osoitettava 120–124 artiklan noudattaminen.

Dokumentoinnissa on kuvattava tarkasti teoriaa, oletuksia sekä matemaattista ja empiiristä perustaa, joille sisäinen malli rakentuu.

Dokumentoinnissa on mainittava kaikki olosuhteet, joissa sisäinen malli ei toimi tehokkaasti.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on dokumentoitava kaikki sisäiseen malliin tehtävät muutokset 115 artiklan mukaisesti.

126 artikla

Ulkoiset mallit ja tiedot

Kolmannelta osapuolelta saadun mallin tai saatujen tietojen käyttöä ei saa pitää perusteena, joka oikeuttaa poikkeamaan 120–125 artiklassa vahvistetuista sisäistä mallia koskevista vaatimuksista.

▼M5

127 artikla

120–126 artiklaa koskevat delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti 120–126 artiklaan liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sisäisten mallien käyttöä kaikkialla unionin alueella, parantaakseen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskiprofiilin arviointia ja liiketoiminnan johtamista.

▼B

5 jakso

Vähimmäispääomavaatimus

128 artikla

Yleiset säännökset

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on hyväksyttäviä omia varoja, joilla katetaan vähimmäispääomavaatimus.

129 artikla

Vähimmäispääomavaatimuksen laskeminen

1.  

Vähimmäispääomavaatimus on laskettava seuraavien periaatteiden mukaisesti.

a) 

se on laskettava selkeällä ja yksinkertaisella tavalla, ja varmistaen, että laskenta voidaan tarkastaa;

b) 

sen on vastattava sitä hyväksyttävien omien perusvarojen määrää, jonka alittuessa vakuutuksenottajiin ja edunsaajiin kohdistuisi kohtuuton riski, jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sallittaisiin jatkaa toimintaansa;

c) 

2 kohdassa mainittu vähimmäispääomavaatimuksen laskemiseen käytettävä lineaarinen funktio on kalibroitava tasolle, joka vastaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omien perusvarojen value-at-risk-arvoa, joka on laskettu 85 prosentin todennäköisyydellä yhden vuoden ajanjaksolle;

d) 

sen absoluuttisen vähimmäistason on oltava:

▼M5

i) 

vahinkovakuutusyrityksissä kytkösyritykset mukaan luettuina ►M10  2 700 000 euroa ◄ lukuun ottamatta tapauksia, joissa kaikki liitteessä I olevassa A osassa lueteltuihin vakuutusluokkiin 10–15 sisältyvät riskit tai osa niistä on katettu, jolloin tason on oltava vähintään ►M10  4 000 000 euroa ◄ ,

ii) 

henkivakuutusyrityksissä kytkösyritykset mukaan luettuina ►M10  4 000 000 euroa ◄ ,

iii) 

jälleenvakuutusyrityksissä ►M10  3 900 000 euroa ◄ lukuun ottamatta kytkösyrityksiä, joissa vähimmäispääomavaatimuksen on oltava vähintään ►M10  1 300 000 euroa ◄ ,

▼B

iv) 

73 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa vakuutusyrityksissä i ja ii alakohdassa mainittujen rahamäärien summa.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, vähimmäispääomavaatimus lasketaan seuraavien muuttujien tai joidenkin niistä lineaarisena funktiona: yrityksen vakuutustekninen vastuuvelka, vakuutusmaksut, riskipääoma, laskennalliset verot ja hallinnolliset kulut. Käytetyistä muuttujista on vähennettävä jälleenvakuutuksen osuus. 3.  

Vähimmäispääomavaatimus ei saa laskea alle 25 prosentin tai ylittää 45:ttä prosenttia yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksesta, joka lasketaan osaston VI luvun 4 jakson 2 tai 3 alajakson mukaisesti ja johon sisältyy 37 artiklan mukaisesti määrätty lisäpääomavaatimus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan d alakohdan soveltamista.

▼M5

Jäsenvaltioiden on sallittava se, että niiden valvontaviranomaiset edellyttävät ajanjaksolla, joka päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset soveltavat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja prosenttilukuja yksinomaan yrityksen VI luvun 4 jakson 2 alajakson mukaisesti laskettuun vakavaraisuuspääomavaatimukseen.

▼B

4.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava vähimmäispääomavaatimus vähintään neljännesvuosittain ja ilmoitettava laskennan tulokset valvontaviranomaisille.

▼M5

Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia laskettaessa yritykset eivät ole velvollisia laskemaan vakavaraisuuspääomavaatimusta neljännesvuosittain.

▼B

Jos vähimmäispääomavaatimus määräytyy jommankumman 3 kohdassa mainitunrajan perusteella, yrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselle tietoja, joiden perusteella voidaan ymmärtää, miksi näin on tapahtunut.

▼M5

5.  

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 kertomuksen jäsenvaltioiden säännöistä ja valvontaviranomaisten toimintatavoista, jotka on hyväksytty 1–4 kohdan mukaisesti.

▼B

Kertomuksessa käsitellään erityisesti 3 kohdassa tarkoitetun vähimmäis- ja enimmäistason käyttöä ja määrää sekä tämän artiklan soveltamisessa valvontaviranomaisille ja yrityksille mahdollisesti aiheutuvia ongelmia.

▼M5

130 artikla

Delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään, miten 128 ja 129 artiklassa tarkoitettu vähimmäispääomavaatimus lasketaan.

▼B

131 artikla

Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämistä koskevat siirtymäjärjestelyt

Poiketen siitä, mitä 139 ja 144 artiklassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka täyttävät direktiivin 2002/83/EY 28 artiklan, direktiivin 73/239/EY 16 a artiklan tai direktiivin 2005/68/EY 37, 38 tai 39 artiklan mukaisen solvenssimarginaalivaatimuksen ►M5   31 päivänä joulukuuta 2015  ◄ mutta joilla ei ole riittävää määrää hyväksyttäviä omia perusvaroja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseksi, on alettava noudattaa 128 artiklaa ►M5   31 päivänä joulukuuta 2016  ◄ mennessä.

Jos kyseinen yritys ei ala noudattaa 128 artiklaa ensimmäisessä alakohdassa säädetyn ajan kuluessa, sen toimilupa on peruutettava kansallisen lainsäädännön mukaan sovellettavia menettelyjä noudattaen.

6 jakso

Sijoitukset

132 artikla

Varovaisuusperiaate

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sijoittavat kaikki varansa 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti varovaisuusperiaatetta noudattaen. 2.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on koko sijoitussalkussaan tehtävä sijoituksia ainoastaan sellaiseen omaisuuteen ja sellaisiin välineisiin, joihin liittyviä riskejä kyseinen yritys voi tunnistaa, mitata, seurata, hallita ja valvoa asianmukaisesti ja joihin liittyvistä riskeistä se voi raportoida asianmukaisesti, ja otettava arvioinnissa asianmukaisesti huomioon kokonaisvakavaraisuustarpeensa 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

Kaikki varat ja erityisesti ne, joilla katetaan vähimmäispääomavaatimus ja vakavaraisuuspääomavaatimus, on sijoitettava siten, että varmistetaan koko salkun varmuus, laatu, likviditeetti ja kannattavuus. Lisäksi varat on sijoitettava niin, että varmistetaan niiden saaminen käyttöön.

Myös vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen tarkoitetut varat on sijoitettava vakuutus- ja jälleenvakuutusvelkojen luonteen ja keston kannalta asianmukaisella tavalla. Kyseiset varat on sijoitettava kaikkien vakuutuksenottajien ja edunsaajien edun mukaisesti ottaen huomioon kaikki julkistetut tavoitteet.

Kun on kyse eturistiriidasta, vakuutusyritysten tai niiden sijoitussalkkua hoitavan yksikön on varmistettava, että sijoitus tehdään vakuutuksenottajien ja edunsaajien edun mukaisesti.

3.  

Sellaisiin henkivakuutussopimuksiin varattuihin varoihin, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin, sovelletaan tämän kohdan toista, kolmatta ja neljättä alakohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Kun vakuutussopimukseen perustuvat etuudet ovat välittömästi yhteydessä ►M13  direktiivissä 2009/65/EY ◄ määritellyssä yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien arvoon tai varoihin, jotka kuuluvat vakuutusyritysten sisäiseen rahastoon ja jotka yleensä on jaettu osuuksiin, etuuksia vastaava vakuutustekninen vastuuvelka on katettava mahdollisimman tarkasti kyseisillä osuuksilla tai, jos osuuksia ei ole määritetty, kyseisillä varoilla.

Kun vakuutussopimukseen perustuvat etuudet liittyvät välittömästi osakeindeksiin tai johonkin muuhun kuin toisessa alakohdassa tarkoitettuun vertailuarvoon, etuuksia koskeva vakuutustekninen vastuuvelka on katettava mahdollisimman tarkasti osuuksilla, jotka joko edustavat vertailuarvoa tai, kun osuuksia ei ole määritetty, niillä takauksen ja rahaksi muutettavilla varoilla, jotka vastaavat mahdollisimman tarkasti niitä varoja, joihin kyseinen vertailuarvo perustuu.

Kun toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut etuudet sisältävät sijoitustakuun tai muun taatun etuuden, vastaavan vakuutusteknisen vastuuvelan lisäykseen tarkoitettujen varojen osalta on noudatettava 4 kohdan säädöksiä.

4.  

Muihin kuin 3 kohdan soveltamisalaan kuuluviin varoihin sovelletaan tämän kohdan toista, kolmatta, neljättä ja viidettä alakohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Johdannaisinstrumenttien käytön on oltava mahdollista, jos ne auttavat pienentämään riskejä tai helpottavat sijoitussalkun tehokasta hoitoa.

Sijoitukset ja varat, joita ei saa käyttää kaupankäyntiin säännellyillä rahoitusmarkkinoilla, on pidettävä varovaisella tasolla.

Varat on hajautettava asianmukaisesti, jotta vältetään liiallinen riippuvuus tietyistä varoista, liikkeellelaskijasta tai yritysryhmästä taikka maantieteellisestä alueesta sekä riskin kasaantuminen koko vakuutuskannassa.

Saman liikkeellelaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeellelaskijoiden liikkeelle laskemiin varoihin sijoittaminen ei saa asettaa vakuutusyrityksiä alttiiksi liialliselle riskin keskittymiselle.

▼M13

5.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden mahdollinen kehitys, kun ne päättävät sijoitusstrategiastaan.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on myös otettava huomioon kestävyysriskien vaikutus sijoituksiinsa ja sijoituspäätöstensä mahdollinen pitkän aikavälin vaikutus kestävyystekijöihin, kun ne päättävät sijoitusstrategiastaan.

6.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on valvontaviranomaisen pyynnöstä otettava huomioon makrovakautta koskevat huolenaiheet, kun ne päättävät sijoitusstrategiastaan, ja arvioitava, missä määrin niiden sijoitusstrategia voi vaikuttaa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen ja mahdollisesti muuttua järjestelmäriskin lähteeksi, ja otettava tällaiset näkökohdat huomioon osana sijoituspäätöksiään. 7.   Tämän artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetaan makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehityksellä ja makrovakautta koskevilla huolenaiheilla samaa kuin 45 artiklassa. 8.   Päättäessään tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisestä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka on 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisen ryhmävalvonnan piiriin kuuluva tytäryritys, valvontaviranomaisen on harkittava, suorittaako osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ryhmätasolla ja kattaako se kyseisen tytäryrityksen erityispiirteet.

▼B

133 artikla

Sijoittamisvapaus

1.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä tekemään sijoituksia tiettyihin varojen luokkiin. 2.   Jäsenvaltiot eivät saa asettaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tai niiden sijoitusjohtajien tekemien sijoituspäätösten ehdoksi minkäänlaista ennakkohyväksyntää tai systeemistä ilmoitusvelvollisuutta. 3.   Tämän artiklan säännökset eivät estä soveltamasta jäsenvaltioiden asettamia vaatimuksia, joilla rajoitetaan niitän varojen tyyppejä tai viitearvoja, joihin vakuutusedut voivat liittyä. Tällaisia sääntöjä saa soveltaa ainoastaan, jos riskin kantaa vakuutuksenottaja, joka on luonnollinen henkilö, eivätkä säännöt saa olla rajoittavampia kuin ►M13  direktiivissä 2009/65/EY ◄ säädetyt säännöt.

134 artikla

Varojen sijainti ja varojen sitomista koskeva kielto

1.  

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että varat, jotka on tarkoitettu yhteisössä sijaitseviin riskeihin liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen, sijaitsevat yhteisössä tai tietyssä jäsenvaltiossa.

Lisäksi jos on kyse sellaisilta yrityksiltä jälleenvakuutussopimuksista saatavista korvauksista, jotka ovat saaneet toimiluvan tämän direktiivin mukaisesti tai joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jonka vakavaraisuusjärjestely on katsottu 172 artiklan mukaisesti tätä direktiiviä vastaavaksi, jäsenvaltiot eivät saa tällöinkään vaatia, että kyseisiä korvauksia vastaavat varat sijoitetaan yhteisöön.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamiseksi käyttää tai ottaa käyttöön bruttovarausjärjestelmää, joka edellyttää varojen sitomista vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun kattamiseksi, jos jälleenvakuutuksenantaja on tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.

▼M5

135 artikla

Laadullisia vaatimuksia koskevat delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.  

Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään seuraavia seikkoja koskevat laadulliset vaatimukset:

a) 

sijoituksista aiheutuvien riskien tunnistaminen, mittaaminen, seuranta ja hallinta 132 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan osalta;

b) 

sellaisten erityisriskien tunnistaminen, mittaaminen, seuranta ja hallinta, jotka aiheutuvat sijoituksista 132 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin johdannaisinstrumentteihin ja varoihin, sekä sen määrittäminen, missä määrin tällaisten varojen käytön voidaan katsoa auttavan pienentämään riskejä tai helpottamaan sijoitussalkun tehokasta hoitoa 132 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

▼M7

2.   Komissio hyväksyy tämän direktiivin 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla ne olosuhteet, joissa voidaan määrätä oikeasuhteinen korotettu pääomavaatimus, kun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 ( 20 ) 5 tai 6 artiklassa säädettyjä vaatimuksia on rikottu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 101 artiklan 3 kohdan soveltamista. 3.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 2 kohdan osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, EIOPA laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään kyseisessä säännöksessä tarkoitettua oikeasuhteisen korotetun pääomavaatimuksen laskentaa koskevat metodiikat.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tässä kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼B

VII LUKU

Vaikeuksissa olevat tai säännösten vastaisesti toimivat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset

136 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen taloudellisen aseman heikkenemisen toteaminen ja siitä ilmoittaminen

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava käytössään menettelyt, joilla ne voivat todeta taloudellisen asemansa heikkenemisen ja ilmoittaa siitä välittömästi valvontaviranomaisille.

▼M13

136 a artikla

Vakavaraisuusaseman heikkeneminen

1.   Jos yrityksen vakavaraisuusasema heikkenee 136 artiklan mukaisen ilmoituksen jälkeen tai 36 artiklan 3 kohdan mukaisen taloudellisen aseman heikkenemisen toteamisen jälkeen, valvontaviranomaisilla on oltava toimivalta toteuttaa tarvittavat toimet heikkenemisen torjumiseksi. 2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa riskiin ja taloudellisen aseman heikkenemisen merkittävyyteen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on toimivalta toteuttaa ainakin seuraavat toimenpiteet:

a) 

vaatia yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelintä päivittämään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2025/1 ( 21 ) 5 artiklan mukaisesti laaditun ennakoivan elvytyssuunnitelman, jos olosuhteet poikkeavat kyseisessä suunnitelmassa esitetyistä oletuksista;

b) 

vaatia yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelintä toteuttamaan direktiivin (EU) 2025/1 * 5 artiklan mukaisesti laaditussa ennakoivassa elvytyssuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet; jos suunnitelmaa päivitetään tämän kohdan a alakohdan mukaisesti, toteutettaviin toimenpiteisiin on sisällyttävä kaikki päivitetyt toimenpiteet;

c) 

jollei yrityksellä ole direktiivin (EU) 2025/1 * 5 artiklassa tarkoitettua ennakoivaa elvytyssuunnitelmaa, vaatia tällaisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelintä tunnistamaan sääntelyvaatimusten noudattamatta jättämisen tai todennäköisesti tapahtuvan noudattamatta jättämisen syyt ja määrittämään asianmukaiset toimenpiteet ja aikataulun näiden sääntelyvaatimusten täytäntöönpanemiseksi;

d) 

vaatia yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelintä keskeyttämään muuttuvien palkkioiden ja bonusten maksamisen, omien varojen instrumentteihin liittyvän voitonjaon tai oman varallisuuden erien takaisinmaksun tai takaisinoston taikka rajoittaa niitä.

▼B

137 artikla

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevien säännösten noudattamatta jättäminen

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei noudata VI luvun 2 jakson säännöksiä, sen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat kieltää varojen vapaan hallinnan ilmoitettuaan asiasta vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on osoitettava ne varat, joihin toimenpiteet kohdistetaan.

138 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisille välittömästi, kun ne toteavat, että vakavaraisuuspääomavaatimusta ei enää täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana. 2.   Todettuaan, että vakavaraisuuspääomavaatimusta ei ole täytetty, kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava kahden kuukauden kuluessa toteuttamiskelpoinen tervehdyttämissuunnitelma valvontaviranomaisten hyväksyttäväksi. 3.  

Valvontaviranomaisten on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta se kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun vaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin, saavuttaa uudelleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason tai pienentää riskiprofiiliaan varmistaakseen vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen.

Valvontaviranomaiset voivat tarvittaessa jatkaa määräaikaa kolmella kuukaudella.

▼M5

4.   ►M13  Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toteamilla poikkeuksellisen epäsuotuisilla tilanteilla on vaikutuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä, valvontaviranomainen voi jatkaa asianomaisten yritysten osalta 3 kohdan toisessa alakohdassa mainittua määräaikaa enintään seitsemällä vuodella ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, mukaan luettuna vakuutusteknisen vastuuvelan keskimääräinen duraatio. ◄

►M13  Tätä kohtaa sovellettaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä ja tarvittaessa järjestelmäriskikomiteaa kuultuaan poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklan mukaisia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valtuuksia. ◄ Tätä kohtaa sovellettaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa kyseisen valvontaviranomaisen pyynnöstä poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklan mukaisia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valtuuksia. Kyseinen valvontaviranomainen voi esittää pyynnön, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä, eivät todennäköisesti pysty täyttämään jotakin 3 kohdassa säädetyistä vaatimuksista. Poikkeuksellinen epäsuotuisa tilanne on olemassa, kun yksi tai useampi seuraavista perusteista vaikuttaa vakavasti tai epäsuotuisasti sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliseen asemaan, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä:

a) 

odottamaton, voimakas ja vakava häiriö rahoitusmarkkinoilla;

b) 

pitkään alhainen korkotaso;

c) 

merkittävästi vaikuttava katastrofitapahtuma.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi asianomaista kansallista valvontaviranomaista kuultuaan säännöllisesti, ovatko toisessa alakohdassa tarkoitetut olosuhteet edelleen olemassa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa asianomaista valvontaviranomaista kuultuaan ajankohdan, jona poikkeuksellista epäsuotuisaa tilannetta ei enää ole olemassa.

Kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen kolmen kuukauden välein edistymiskertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävän oman varallisuuden tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräajan jatkaminen on peruutettava, jos edistymiskertomus osoittaa, että vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen toteamispäivän ja edistymiskertomuksen toimittamispäivän välisenä aikana ei ole saavutettu merkittävää edistymistä vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

▼B

5.   Jos valvontaviranomaiset katsovat, että kyseisen yrityksen taloudellinen asema heikkenee edelleen, ne voivat poikkeustapauksissa rajoittaa myös kyseisen yrityksen varojen vapaata hallintaa tai kieltää sen. Kyseisten valvontaviranomaisten on sen jälkeen ilmoitettava kaikista toteuttamistaan toimenpiteistä vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Kyseisten viranomaisten on kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten pyynnöstä toteutettava samat toimenpiteet. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on osoitettava ne varat, joihin toimenpiteet kohdistetaan.

▼M13

139 artikla

Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisille välittömästi, kun ne toteavat, että vähimmäispääomavaatimusta ei enää täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vaatimusta ilmoittaa valvontaviranomaiselle on sovellettava riippumatta siitä, havaitseeko vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys sen, että vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara, 129 artiklan 4 kohdan mukaisen vähimmäispääomavaatimuksen laskennan yhteydessä vai vähimmäispääomavaatimuksen laskennan yhteydessä kahden sellaisen päivämäärän välisenä aikana, jolloin kyseisestä laskennasta ilmoitetaan valvontaviranomaiselle 129 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.   Todettuaan, että vähimmäispääomavaatimusta ei ole täytetty tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara, kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava kuukauden kuluessa valvontaviranomaisten hyväksyttäväksi realistinen lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma, jota noudattaen hyväksyttävä oma perusvarallisuus palautetaan vähintään vähimmäispääomavaatimuksen mukaiselle tasolle tai riskiprofiilia pienennetään vähimmäispääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi kolmen kuukauden kuluessa kyseisestä toteamisesta. 3.   Jos likvidaatiomenettelyä ei aloiteta kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on harkittava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen varojen vapaan hallinnan rajoittamista tai kieltämistä. Niiden on ilmoitettava toimenpiteestään vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Kyseisten viranomaisten on kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten pyynnöstä toteutettava samat toimenpiteet. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on osoitettava ne varat, joihin toimenpiteet kohdistetaan. 4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia ohjeita toimista, joita valvontaviranomaisten olisi toteutettava, kun ne havaitsevat 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen tai täyttämättä jäämisen vaaran.

▼B

140 artikla

Jäsenvaltion alueella sijaitsevien varojen vapaata hallintaa koskeva kielto

Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarpeelliset määräykset voidakseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kieltää alueellaan sijaitsevien varojen vapaan hallinnan 137–139 artiklassa sekä 144 artiklan 2 kohdassa säädetyissä tapauksissa.

▼M13

141 artikla

Valvontaa koskevan toimivallan käyttö yrityksen taloudellisen aseman heikkenemisen vuoksi

1.   Jos valvontaviranomaiset katsovat, että jokin 136 a, 138 ja 139 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä on tehoton tai riittämätön yrityksen vakavaraisuusaseman heikkenemisen korjaamiseksi, valvontaviranomaisilla on toimivalta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet turvatakseen vakuutussopimusten tapauksessa vakuutuksenottajien edut tai jälleenvakuutussopimusten tapauksessa niistä johtuvat velvoitteet. 2.   Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, ja niissä on huomioitava kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusaseman heikkenemisen taso ja kesto.

▼B

142 artikla

Tervehdyttämis- ja rahoitussuunnitelma

1.  

Edellä 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tervehdyttämissuunnitelmaan ja 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun rahoitussuunnitelmaan on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot tai todisteet:

a) 

arviot hallintokustannuksista, erityisesti juoksevista yleiskuluista ja palkkioista;

b) 

arviot tuloista ja menoista ensivakuutusliiketoimien ja tulevien jälleenvakuutusten ja menevien jälleenvakuutusten osalta;

c) 

taseen kehittymistä koskeva ennuste;

d) 

arviot vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen tarkoitetuista varoista;

e) 

yleinen jälleenvakuutusmenettely.

2.   Jos valvontaviranomaiset ovat vaatineet tämän artiklan 1 kohdan mukaisen, 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tervehdyttämissuunnitelman tai 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun rahoitussuunnitelman, ne eivät saa myöntää 39 artiklan mukaista todistusta, jos ne katsovat, että yrityksen jälleenvakuutussopimuksista johtuvat vakuutuksenottajien oikeudet tai jälleenvakuutusyrityksen sopimusvelvoitteet ovat uhattuina.

▼M5

143 artikla

138 artiklan 4 kohtaa koskevat delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään poikkeuksellisten epäsuotuisien tilanteiden lajeja ja joissa määritetään tekijät ja perusteet, jotka on otettava huomioon, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon ja valvontaviranomaiset määrittävät 138 artiklan 4 kohdan mukaisen tervehdyttämisjakson pidennyksen. 2.   Jotta voidaan varmistaa 138 artiklan 2 kohdan, 139 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tervehdyttämissuunnitelmaa, 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua rahoitussuunnitelmaa ja 141 artiklaa, huolehtien asianmukaisesti siitä, että vältetään prosykliset vaikutukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼B

144 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

1.  

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat peruuttaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle antamansa toimiluvan seuraavissa tapauksissa:

a) 

kyseinen yritys ei käytä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, luopuu siitä nimenomaisesti tai lopettaa liiketoimintansa yli kuudeksi kuukaudeksi, jollei kyseinen jäsenvaltio ole säätänyt, että toimilupa raukeaa näissä tapauksissa;

b) 

kyseinen yritys ei enää täytä toimiluvalle asetettuja edellytyksiä;

c) 

kyseinen yritys laiminlyö törkeästi siihen sovellettavan lainsäädännön perusteella sille kuuluvia velvoitteita.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on peruutettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle annettu toimilupa, jos yritys ei täytä vähimmäispääomavaatimusta, ja valvontaviranomaiset katsovat, että yrityksen toimittama rahoitussuunnitelma on ilmeisen riittämätön, tai kyseinen yritys ei kykene noudattamaan hyväksyttyä suunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin.

2.  

Jos toimilupa peruutetaan tai raukeaa, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille, joiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet estääkseen sen, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys aloittaa uuden liiketoiminnan niiden alueella.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on toteutettava näiden viranomaisten kanssa kaikki aiheelliset toimenpiteet vakuutettujen etujen turvaamiseksi ja erityisesti rajoitettava vakuutusyrityksen varojen vapaata hallintaa 140 artiklan mukaisesti.

3.   Toimiluvan peruuttamispäätös on perusteltava yksityiskohtaisesti ja annettava tiedoksi kyseiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle.

▼M13

4.   Jos toimilupa peruutetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovelletaan edelleen I osaston III luvussa vahvistettuja vakuutusvalvonnan yleisiä sääntöjä ja tavoitteita, vähintään kunnes likvidaatiomenettely on aloitettu.

VII a LUKU

Makrovakausvälineet

144 a artikla

Likviditeettiriskin hallinta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 44 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetulla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten likviditeettiriskin hallinnalla varmistetaan, että näillä yrityksillä on riittävä likviditeetti, jotta ne voivat täyttää taloudelliset velvoitteensa vakuutuksenottajia ja muita vastapuolia kohtaan näiden velvoitteiden erääntyessä, myös stressiolosuhteissa. 2.   Sovellettaessa 1 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset laativat ja pitävät ajan tasalla likviditeettiriskin hallintasuunnitelman, joka kattaa lyhyen aikavälin likviditeettianalyysin ja jossa ennustetaan niiden varoihin ja velkoihin liittyvät tulevat ja lähtevät kassavirrat. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on valvontaviranomaisten pyynnöstä ulotettava likviditeettiriskin hallintasuunnitelma kattamaan myös keskipitkän ja pitkän aikavälin likviditeettianalyysin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset kehittävät ja pitävät ajan tasalla likviditeettiriski-indikaattoreita mahdollisen likviditeettistressin tunnistamiseksi ja seuraamiseksi sekä siihen puuttumiseksi. 3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat valvontaviranomaisille likviditeettiriskin hallintasuunnitelman osana 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja. 4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pieniä ja ei-monimutkaisia yrityksiä sekä yrityksiä, jotka ovat saaneet valvontaviranomaiselta 29 d artiklan mukaisen ennakkohyväksynnän, ei velvoiteta laatimaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua likviditeettiriskin hallintasuunnitelmaa. 5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta tai 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, ne voivat yhdistää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun likviditeettiriskin hallintasuunnitelman 44 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti vaadittuun suunnitelmaan.

144 b artikla

Valvontaa koskeva toimivalta likviditeettihaavoittuvuuden korjaamiseksi poikkeuksellisissa oloissa

1.   Valvontaviranomaisten on seurattava vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten likviditeettiasemaa osana säännöllistä valvojan tarkastusprosessia. Jos ne havaitsevat olennaisia likviditeettiriskejä, niiden on ilmoitettava tästä asianomaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on annettava selvitys, miten se aikoo puuttua näihin likviditeettiriskeihin. 2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on tarvittava toimivalta vaatia yrityksiä vahvistamaan likviditeettiasemaansa tapauksissa, joissa havaitaan olennaisia likviditeettiriskejä tai -puutteita. Tätä toimivaltaa sovelletaan, jos on riittävästi näyttöä olennaisten likviditeettiriskien olemassaolosta ja siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei ole toteuttanut vaikuttavia korjaavia toimenpiteitä.

Valvontaviranomaisen on tarkasteltava uudelleen tämän kohdan perusteella toteuttamiaan toimenpiteitä vähintään kuuden kuukauden välein, ja niiden soveltaminen on lopetettava, kun yritys on toteuttanut vaikuttavia korjaavia toimenpiteitä.

Valvontaviranomaisen on tarvittaessa jaettava näyttö likviditeettiriskejä koskevista haavoittuvuuksista vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa.

3.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten yksittäisten yritysten osalta, joihin kohdistuu olennaisia likviditeettiriskejä, jotka voivat aiheuttaa vakuutuksenottajien suojaamista tai rahoitusjärjestelmän vakautta koskevan välittömän riskin, valvontaviranomaisilla on toimivalta toteuttaa väliaikaisesti seuraavat toimenpiteet:

a) 

rajoitetaan osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille tapahtuvaa osingonjakoa tai keskeytetään se;

b) 

rajoitetaan osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille suoritettavia muita maksuja tai keskeytetään ne;

c) 

rajoitetaan osakkeiden takaisinostoa ja oman varallisuuden erien takaisinmaksua tai lunastusta tai keskeytetään ne;

d) 

rajoitetaan lisäetuja tai muita muuttuvia palkkioita tai keskeytetään ne;

e) 

keskeytetään henkivakuutuksen ottajien lunastusoikeudet, jäljempänä ’lunastusoikeudet’.

Toimivaltaa keskeyttää lunastusoikeudet on käytettävä ainoastaan viimeisenä keinona yrityksiin vaikuttavissa poikkeuksellisissa oloissa ja jos se on yrityksen vakuutuksenottajien ja edunsaajien yhteisen edun mukaista. Ennen kyseisen toimivallan käyttöä valvontaviranomaisen on otettava huomioon mahdolliset tahattomat vaikutukset rahoitusmarkkinoihin sekä yrityksen vakuutuksenottajien ja edunsaajien oikeuksiin, myös rajatylittävissä yhteyksissä. Valvontaviranomaisten on julkistettava perustelunsa kyseisen toimivallan käytölle.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan enintään kolmen kuukauden ajan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpide voidaan uusia, jos sen oikeuttavat syyt ovat edelleen olemassa, ja että toimenpidettä ei enää sovelleta, kun kyseiset syyt eivät enää ole olemassa.

Jäsenvaltioiden on rajoittamatta 144 c artiklan 6 kohdan soveltamista varmistettava, että ennen kuin valvontaviranomaiset ovat lopettaneet lunastusoikeuksien keskeyttämisen, asianomaiset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät

a) 

suorita mitään voitonjakoa tai muita maksuja osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille;

b) 

osta takaisin osakkeita taikka maksa takaisin tai lunasta oman varallisuuden eriä; tai

c) 

maksa lisäetuja tai muita muuttuvia palkkioita hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenille, keskeisiä tehtäviä hoitaville tai ylemmälle johdolle.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on tarvittava toimivalta valvoa neljännessä alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisille elimille ja viranomaisille, joilla on makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto ja jotka eivät ole valvontaviranomaisia, ilmoitetaan asianmukaisesti ja hyvissä ajoin valvontaviranomaisten aikomuksesta käyttää tässä kohdassa tarkoitettua toimivaltaa ja että ne osallistuvat toisessa alakohdassa tarkoitettujen mahdollisten tahattomien vaikutusten arvioimiseen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset ilmoittavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja järjestelmäriskikomitealle aina, kun tässä kohdassa tarkoitettua toimivaltaa käytetään rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvan riskin torjumiseksi.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa käyttäessään valvontaviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut oikeasuhteisuutta koskevat kriteerit.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen järjestelmäriskikomiteaa kuultuaan katsoo, että toimivaltainen viranomainen käyttää 3 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa liiallisesti, sen on annettava asianomaiselle valvontaviranomaiselle lausunto, jonka mukaan kyseisen valvontaviranomaisen päätöstä olisi tarkistettava. Kyseistä lausuntoa ei saa julkaista.

5.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa käyttäessään valvontaviranomaisten on otettava huomioon valvojan tarkastusprosessista saatu näyttö sekä ennakoiva arvio asianomaisten yritysten vakavaraisuudesta ja taloudellisesta asemasta 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua arviota vastaavasti. 6.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa voidaan soveltaa asianomaisiin tietyssä jäsenvaltiossa toimiviin yrityksiin, jos 3 kohdassa tarkoitetut poikkeukselliset olot vaikuttavat koko vakuutusmarkkinoihin tai niiden merkittävään osaan.

Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimivaltaa.

Jos nimetty viranomainen on eri kuin valvontaviranomainen, jäsenvaltion on varmistettava asianmukainen koordinointi ja tietojenvaihto eri viranomaisten välillä. Kaikkien viranomaisten on erityisesti tehtävä tiivistä yhteistyötä ja vaihdettava kaikki mahdollisesti tarvittavat tiedot, jotta nimetty viranomainen voi hoitaa asianmukaisesti sille tämän kohdan nojalla annetut tehtävät.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu viranomainen ilmoittaa hyvissä ajoin 6 kohdassa tarkoitetun toimivallan valtuuksien käytöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja, jos toimenpide toteutetaan rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvan riskin torjumiseksi, järjestelmäriskikomitealle.

Ilmoituksessa on oltava kuvaus sovelletusta toimenpiteestä, sen kestosta ja toimivallan käytön syistä, mukaan lukien syyt, joiden vuoksi toimenpidettä pidettiin vaikuttavana ja oikeasuhteisena suhteessa sen vakuutuksenottajiin kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin.

8.  

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii järjestelmäriskikomiteaa kuultuaan ohjeet, joissa täsmennetään

a) 

toimenpiteet, joilla puututaan likviditeettiriskin hallinnassa esiintyviin puutteisiin, sekä sen toimivallan muoto, aktivointi ja kalibrointi, jota valvontaviranomaiset voivat käyttää vahvistaakseen yritysten likviditeettiasemaa, jos havaitaan likviditeettiriskejä, joita kyseiset yritykset eivät korjaa asianmukaisesti;

b) 

poikkeukselliset olosuhteet, jotka oikeuttavat lunastusoikeuksien väliaikaisen keskeyttämisen;

c) 

edellytykset, joilla varmistetaan lunastusoikeuksien väliaikaisen keskeyttämisen yhdenmukainen soveltaminen viimeisenä keinona kaikkialla unionissa, sekä näkökohdat, jotka on otettava huomioon vakuutuksenottajien tasapuolisen ja riittävän suojelun varmistamiseksi kaikilla kotivaltion ja vastaanottavan valtion lainkäyttöalueilla.

144 c artikla

Valvontatoimenpiteet yritysten taloudellisen aseman säilyttämiseksi poikkeuksellisten toimialan laajuisten häiriöiden aikana

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä yksittäisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudellisen aseman säilyttämiseksi sellaisten poikkeuksellisten toimialan laajuisten häiriöiden aikana, jotka voivat uhata kyseisen yrityksen taloudellista asemaa tai rahoitusjärjestelmän vakautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 141 artiklan soveltamista. 2.  

Valvontaviranomaisilla on oltava poikkeuksellisten toimialan laajuisten häiriöiden aikana toimivalta vaatia niitä yrityksiä, joiden riskiprofiili on erityisen haavoittuva, toteuttamaan vähintään seuraavat toimenpiteet:

a) 

rajoitetaan osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille tapahtuvaa osingonjakoa tai keskeytetään se;

b) 

rajoitetaan osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille suoritettavia muita maksuja tai keskeytetään ne;

c) 

rajoitetaan osakkeiden takaisinostoa ja oman varallisuuden erien takaisinmaksua tai lunastusta tai keskeytetään ne;

d) 

rajoitetaan lisäetuja tai muita muuttuvia palkkioita tai keskeytetään ne.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niille asianomaisille kansallisille elimille ja viranomaisille, joilla on makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto, ilmoitetaan asianmukaisesti kansallisen valvontaviranomaisen aikomuksesta soveltaa tässä artiklassa säädettyä toimivaltaa ja että ne osallistuvat asianmukaisesti tämän kohdan mukaiseen poikkeuksellisten toimialan laajuisten häiriöiden arviointiin.

3.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa käytettäessä valvontaviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut oikeasuhteisuutta koskevat kriteerit sekä yrityksen hyväksymät riskirajat ja sen riskienhallintajärjestelmän kynnysarvot. 4.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa käytettäessä valvontaviranomaisten on otettava huomioon valvojan tarkastusprosessista saatu näyttö sekä ennakoiva arvio asianomaisten yritysten vakavaraisuudesta ja taloudellisesta asemasta 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua arviota vastaavasti. 5.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan niin kauan kuin toimenpiteet oikeuttavat syyt ovat olemassa. Näitä toimenpiteitä on tarkasteltava uudelleen vähintään kolmen kuukauden välein, ja niiden soveltaminen on lopetettava heti, kun toimenpiteet oikeuttaneita syitä ei enää ole olemassa. 6.   Tätä artiklaa sovellettaessa 245 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut merkittävät ryhmänsisäiset liiketoimet, mukaan lukien ryhmänsisäinen osingonjako, keskeytetään tai niitä rajoitetaan ainoastaan, jos ne uhkaavat ryhmän tai vähintään yhden ryhmään kuuluvan yrityksen vakavaraisuus- tai likviditeettiasemaa. Sidosyritysten valvontaviranomaisten on kuultava ryhmävalvojaa ennen kuin ne keskeyttävät muun ryhmän kanssa toteutettavat liiketoimet tai rajoittavat niitä. 7.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii järjestelmäriskikomiteaa kuultuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla täsmennetään poikkeuksellisten toimialan laajuisten häiriöiden tunnistamista koskevia kriteerejä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

144 d artikla

Täydentävien makrovakausvälineiden soveltaminen

1.  

Jotta voidaan varmistaa 45 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, 132 artiklan 6 kohdassa ja 144 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen makrovakausvälineiden yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka koskevat kriteerejä, jotka valvontaviranomaisten on otettava huomioon määritellessään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä ja -ryhmiä, joita on pyydettävä

a) 

suorittamaan 45 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut täydentävät makrovakausanalyysit ottaen huomioon kyseisen artiklan 9 kohdassa tarkoitetut olosuhteet;

b) 

sisällyttämään makrovakauteen liittyvät näkökohdat osaksi 132 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua varovaisuusperiaatetta ottaen huomioon kyseisen artiklan 8 kohdassa tarkoitetut olosuhteet;

c) 

laatimaan likviditeettiriskin hallintasuunnitelma, joka kattaa keskipitkän ja pitkän aikavälin likviditeettianalyysin, ja ylläpitämään sitä 144 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2.   Jotta voidaan varmistaa 144 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen makrovakausvälineiden yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään likviditeettiriskin hallintasuunnitelmien sisältö ja päivitystiheys, ottaen huomioon mainitun artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien mahdollinen yhdistelmä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   Sovellettaessa 1 kohdan a ja b alakohtaa huomioon otettavien kriteerien on oltava oikeassa suhteessa riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen ja erityisesti vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoitusten sidonnaisuuden tasoon rahoitusmarkkinoihin sekä rajat ylittävään luonteeseen. 4.   Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa huomioon otettavien kriteerien on oltava oikeassa suhteessa riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen ja erityisesti varoja ja velkoja koskevien salkkujen koostumukseen, vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden luonteeseen ja vaihtelevuuteen sekä varojen odotettavissa olevien kassavirtojen altistumiseen markkinoiden vaihteluille.

▼B

VIII LUKU

Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus

1 jakso

Vakuutusyritysten sijoittautuminen

145 artikla

Sivukonttorin perustamista koskevat edellytykset

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritys, joka aikoo perustaa sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueelle, ilmoittaa siitä kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisille.

Yrityksen pysyvä läsnäolo jäsenvaltion alueella rinnastetaan sivukonttoriin, vaikka mainittu läsnäolo ei käsitä sivukonttoria vaan ainoastaan toimiston, jota hoitaa yrityksen oma henkilökunta tai itsenäisesti toimiva henkilö, jolla on pysyvä valtuutus toimia yrityksen puolesta asioimiston tapaan.

2.  

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusyritys, joka aikoo perustaa sivukonttorin toiseen jäsenvaltioon, esittää seuraavat tiedot antaessaan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen:

a) 

jäsenvaltio, jonka alueelle se aikoo perustaa sivukonttorin;

b) 

toimintasuunnitelma, jossa esitetään vähintään, millaista liiketoimintaa aiotaan harjoittaa ja miten sivukonttorin hallinto on järjestetty;

▼M13

c) 

sellaisen henkilön nimi, jolla on riittävä toimivalta tehdä vakuutusyritystä koskevia sitoumuksia kolmansien henkilöiden kanssa;

▼B

d) 

siinä vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleva osoite, josta voidaan saada asiakirjoja ja johon niitä voidaan lähettää, mukaan luettuina kaikki valtuutetulle asiamiehelle annettavat tiedot.

▼M13 —————

▼B

3.   Kun vahinkovakuutusyrityksen tarkoituksena on, että sen sivukonttori kattaa liitteessä I olevassa A osassa luokkaan 10 sisältyviä muita riskejä kuin rahdinottajan vastuuta koskevia riskejä, sen on esitettävä ilmoitus, jonka mukaan siitä on tullut kansallisen toimiston ja kansallisen takuurahaston jäsen vastaanottavassa jäsenvaltiossa. 4.   Edellä olevan 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti annettujen tietojen muuttuessa vakuutusyrityksen on ilmoitettava tästä muutoksesta kotijäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, jossa sivukonttori sijaitsee, valvontaviranomaisille vähintään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista, jotta kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset ja sen jäsenvaltion valvontaviranomaiset, jossa sivukonttori sijaitsee, voivat täyttää 146 artiklan mukaiset velvollisuutensa.

146 artikla

Tietojen toimittaminen

1.  

Jollei kotijäsenvaltion valvontaviranomaisilla ole suunniteltu toiminta huomioon ottaen aihetta epäillä vakuutusyrityksen hallintojärjestelmän sopivuutta tai taloudellista asemaa taikka valtuutetun asiamiehen 42 artiklan mukaisia sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia, niiden on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 145 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on saatu, välitettävä kaikki nämä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille sekä ilmoitettava asiasta kyseiselle vakuutusyritykselle.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on myös todistettava, että vakuutusyritys täyttää 100 artiklan mukaisesti lasketun vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja 129 artiklan mukaisesti lasketun vähimmäispääomavaatimuksen.

2.  

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten kieltäytyessä antamasta 145 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille, niiden on esitettävä kyseiselle vakuutusyritykselle kieltäytymisensä syyt kolmen kuukauden kuluessa kaikkien kysymyksessä olevien tietojen vastaanottamisesta.

Tällainen kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

3.  

Ennen kuin vakuutusyrityksen sivukonttori aloittaa toimintansa, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten on tarvittaessa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on saatu, ilmoitettava kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille edellytykset, joita yleisen edun vuoksi on noudatettava harjoitettaessa liiketoimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava nämä tiedot asianomaiselle vakuutusyritykselle.

Vakuutusyritys voi perustaa sivukonttorin ja aloittaa liiketoiminnan sinä päivänä, jona kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset ovat saaneet sellaisen ilmoituksen tai, jos sellaista ilmoitusta ei ole saatu, ensimmäisessä alakohdassa säädetyn määräajan kuluttua.

2 jakso

Vakuutusyritysten palvelujen tarjoamisen vapaus

1 alajakso

Yleiset säännökset

147 artikla

Kotijäsenvaltiolle tehtävä ennakkoilmoitus

Vakuutusyrityksen, joka aikoo ensimmäisen kerran harjoittaa liiketoimintaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on ilmoitettava asiasta ennalta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille ja esitettävä niiden riskien tai sitoumusten laatu, joita se aikoo kattaa.

148 artikla

Kotijäsenvaltion ilmoitusvelvollisuus

1.  

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on kuukauden kuluessa 147 artiklassa säädetystä ilmoituksesta annettava seuraavat tiedot jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille, jonka tai joiden alueella vakuutusyritys aikoo harjoittaa liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella:

a) 

todistus siitä, että vakuutusyritys täyttää 100 artiklan mukaisesti lasketun vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja 129 artiklan mukaisesti lasketun vähimmäispääomavaatimuksen;

b) 

vakuutusluokat, joiden mukaista liiketoimintaa vakuutusyrityksellä on oikeus harjoittaa;

c) 

niiden riskien tai sitoumusten laatu, joita vakuutusyritys aikoo kattaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Samalla kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava tällaisesta tietojen antamisesta kyseiselle vakuutusyritykselle.

2.  

Jäsenvaltiot, joiden alueella vahinkovakuutusyritys aikoo palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella kattaa liitteessä I olevassa A osassa luokkaan 10 sisältyviä muita riskejä kuin rahdinottajan vastuuta koskevia riskejä, voivat vaatia, että yritys antaa seuraavat tiedot:

a) 

18 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun edustajan nimi ja osoite;

b) 

ilmoitus siitä, että yrityksestä on tullut vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen toimiston ja kansallisen takuurahaston jäsen.

3.  

Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät toimita 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa kyseisessä kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on samassa määräajassa ilmoitettava kyseiselle vakuutusyritykselle kieltäytymisensä syyt.

Tällainen kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

4.   Vakuutusyritys voi aloittaa liiketoimintansa sinä päivänä, jona se on saanut tiedon 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä ilmoituksesta.

▼M13

149 artikla

Riskien tai sitoumusten muutokset

1.   Kaikkiin muutoksiin, jotka vakuutusyritys aikoo tehdä 147 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, on sovellettava 147 ja 148 artiklassa säädettyä menettelyä. 2.   Jos vakuutusyrityksen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoittama liiketoiminta muuttuu tavalla, joka vaikuttaa olennaisesti yrityksen riskiprofiiliin tai joka vaikuttaa olennaisesti vakuutustoimintaan yhdessä tai useammassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, vakuutusyrityksen on ilmoitettava tästä välittömästi kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselle. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille.

▼B

2 alajakso

Liikennevakuutus

150 artikla

Pakollinen liikennevakuutus

1.   Kun johonkin jäsenvaltioon toimipaikan kautta sijoittautunut vahinkovakuutusyritys vakuuttaa muun kuin rahdinottajan vastuuseen liittyvän toiseen jäsenvaltioon sijoittuvan riskin, joka kuuluu liitteessä I olevan A osan 10 luokkaan, vastaanottavan jäsenvaltion on vaadittava, että yritys liittyy sen kansallisen toimiston ja kansallisen takuurahaston jäseneksi sekä osallistuu niiden rahoitukseen. 2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu maksu voidaan suorittaa ainoastaan muista kuin rahdinottajan vastuuseen liittyvistä, liitteessä I olevan A osan 10 luokkaan kuuluvista riskeistä, jotka on vakuutettu palvelujen tarjoamisen perusteella. Kyseinen maksu on laskettava samoilla perusteilla kuin sellaisten vahinkovakuutusyritysten osalta, jotka vakuuttavat tällaisia riskejä kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan toimipaikan kautta.

Maksu on laskettava vakuutusyritysten vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisestä luokasta saaman vakuutusmaksutulon tai niiden asianomaisessa jäsenvaltiossa vakuuttamien kyseisen luokan riskien lukumäärän mukaan.

3.   Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia palveluja tarjoavaa vakuutusyritystä noudattamaan kyseisen jäsenvaltion antamia, suurentuneen riskin vakuuttamista koskevia määräyksiä, jos niitä sovelletaan kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin vahinkovakuutusyrityksiin.

151 artikla

Korvausvaatimuksia esittävien henkilöiden syrjimätön kohtelu

Vastaanottavan jäsenvaltion on vaadittava, että vahinkovakuutusyritys huolehtii siitä, että sen alueella tapahtuneisiin liikennevahinkoihin perustuvia korvausvaatimuksia esittävät henkilöt eivät joudu epäedullisempaan asemaan sen vuoksi, että yritys vakuuttaa muun kuin rahdinottajan vastuuseen liittyvän, liitteessä I olevan A osan 10 luokkaan kuuluvan riskin palvelujen tarjoamisen perusteella eikä kyseisessä valtiossa sijaitsevan toimipaikan kautta.

152 artikla

Edustaja

1.  

Edellä 151 artiklassa tarkoitettuja tarkoituksia varten vastaanottavan jäsenvaltion on vaadittava, että vahinkovakuutusyritys nimeää edustajan, jolla on valtion alueella pysyvä kotipaikka tai joka on sijoittautunut sinne ja jonka tehtävänä on hankkia kaikki tarvittavat korvausvaatimuksiin liittyvät tiedot ja jolla on oltava riittävät valtuudet edustaa yritystä sen suhteissa vahinkoa kärsineisiin henkilöihin, jotka voivat esittää korvausvaatimuksia, mukaan lukien valtuudet maksaa sellaisiin vaatimuksiin liittyen korvauksia sekä valtuudet edustaa yritystä tai tarvittaessa huolehtia sen edustamisesta jäsenvaltion tuomioistuimissa ja viranomaisissa näitä korvausvaatimuksia käsiteltäessä.

Edustaja voidaan myös kutsua edustamaan vahinkovakuutusyritystä vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisissa liikennevakuutusten olemassa- ja voimassaoloa tarkastettaessa.

2.   Vastaanottava jäsenvaltio ei saa vaatia edustajaa ryhtymään tämän nimittäneen vahinkovakuutusyrityksen puolesta muihin kuin 1 kohdassa säädettyihin toimiin. 3.   Edustajan nimeäminen ei sinänsä merkitse sivukonttorin avaamista 145 artiklassa tarkoitetulla tavalla. 4.   Jos vakuutusyritys on laiminlyönyt edustajan nimeämisen, jäsenvaltiot voivat päättää, että direktiivin 2000/26/EY 4 artiklan mukaisesti nimetyn korvausedustajan on hoidettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edustajan tehtävät.

▼M9

2 a jakso

▼M13

Ilmoitukset, merkittävä rajatylittävä toiminta ja yhteistoimintafoorumit

▼M9

152 a artikla

Ilmoitukset

1.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen aikoo antaa toimiluvan sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, jonka toimintasuunnitelma osoittaa, että osaa sen liiketoiminnasta harjoitetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella toisessa jäsenvaltiossa, ja jos kyseinen toimintasuunnitelma osoittaa myös, että tällä toiminnalla on todennäköisesti merkitystä vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on ilmoitettava asiasta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle.

▼M13

2.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, jos se havaitsee taloudellisen aseman heikkenemistä tai muita kehittymässä olevia riskejä, mukaan lukien kuluttajansuojaan liittyvät riskit, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisoikeuden perusteella harjoittamansa liiketoiminnan vuoksi aiheuttaa ja joilla voi olla rajatylittävä vaikutus. Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi myös ilmoittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja asianomaisen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselle, jos sillä on kuluttajansuojaan liittyviä vakavia ja perusteltuja huolenaiheita. Valvontaviranomaiset voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää sen apua, jos kahdenvälistä ratkaisua ei voida saada aikaan.

▼M9

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta voidaan suorittaa asianmukainen arviointi. 4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset eivät rajoita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille tässä direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa.

▼M13

152 a a artikla

Merkittävä rajatylittävä toiminta

1.  

Tässä jaksossa ”merkittävällä rajatylittävällä toiminnalla” tarkoitetaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jota ei ole luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi, tietyssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoittamaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa, joka täyttää jommankumman seuraavista vaatimuksista:

a) 

koko vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo, joka vastaa yrityksen kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoittamaa toimintaa, on yli 15 000 000  euroa;

b) 

vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen pitää sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoitettua toimintaa merkityksellisenä vastaanottavan jäsenvaltion markkinoiden kannalta.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi säätelystandardeiksi, joissa täsmennetään edellytykset ja kriteerit, joiden perusteella määritetään, mitkä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset ovat merkityksellisiä vastaanottavan jäsenvaltion markkinoiden kannalta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen katsoo, että 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoitettu toiminta on merkityksellistä vastaanottavan jäsenvaltion markkinoiden kannalta, sen on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselle ja perusteltava päätöksensä. 4.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen on eri mieltä sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoitetun toiminnan merkityksellisyydestä, sen on ilmoitettava asiasta vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle kuukauden kuluessa ja perusteltava päätöksensä. Jos sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoitetun toiminnan merkityksellisyydestä on erimielisyyttä, valvontaviranomaiset voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

152 a b artikla

Merkittävään rajatylittävään toimintaan liittyvä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten välinen tehostettu valvontayhteistyö ja tietojenvaihto

1.   Jos kyseessä on merkittävä rajatylittävä toiminta, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisen on tehtävä keskenään yhteistyötä sen arvioimiseksi, onko yrityksellä selkeä käsitys riskeistä ja hallitseeko se hyvin riskejä, joita se kohtaa tai saattaa kohdata vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Yhteistyön on oltava oikeassa suhteessa merkittävään rajatylittävään toimintaan liittyviin riskeihin, ja sen on katettava vähintään seuraavat näkökohdat:

a) 

hallintojärjestelmä, johon kuuluu hallinto-, johto- tai valvontaelimen kyky ymmärtää rajatylittävien markkinoiden erityispiirteet, riskinhallintavälineet, käytössä oleva sisäinen valvonta ja rajatylittävää liiketoimintaa koskevat säännösten noudattamista koskevat menettelyt;

b) 

ulkoistaminen ja jakelukumppanuudet;

c) 

liiketoimintastrategia ja vahinkokäsittely;

d) 

kuluttajansuoja.

2.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle hyvissä ajoin merkittävään rajatylittävään toimintaan liittyvän valvojan tarkastusprosessinsa tuloksista, jos havaitaan mahdollisia ongelmia vastaanottavassa tai kotijäsenvaltiossa sovellettavien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten noudattamisessa tai olennaisia ongelmia, jotka liittyvät 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin näkökohtiin, ja tällaiset ongelmat vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat toiminnan harjoittamiseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on annettava sen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, jossa yritys harjoittaa merkittävää rajatylittävää toimintaa, vähintään kerran vuodessa, tai useammin kyseisen vastaanottavan jäsenvaltioin valvontaviranomaisen sitä pyytäessä, seuraavat tiedot:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ilmoittama vakavaraisuuspääomavaatimus ja vähimmäispääomavaatimus;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ilmoittamat vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät oman varallisuuden määrät;

c) 

tieto vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisen mahdollisista huolenaiheista, jotka liittyvät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan sekä a ja b alakohdassa tarkoitettuihin eriin.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava sen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, jossa yritys harjoittaa merkittävää rajatylittävää toimintaa, jos se havaitsee taloudellisen aseman heikkenemistä tai vakavaraisuuspääomavaatimuksen tai vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen vaaran seuraavien kolmen kuukauden aikana.

Sen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa merkittävää rajatylittävää toimintaa, voi esittää kyseisen yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselle asianmukaisesti perustellun pyynnön muiden kuin ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa mainittujen tietojen saamiseksi edellyttäen, että tiedot liittyvät kyseisen yrityksen vakavaraisuuteen, hallintojärjestelmään tai liiketoimintamalliin. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on toimitettava tällaiset tiedot kohtuullisessa ajassa.

3.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen ei toimita tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja kohtuullisessa ajassa, kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. 4.   Jos merkittävää rajatylittävää toimintaa harjoittava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei täytä tai ei todennäköisesti täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta tai vähimmäispääomavaatimusta seuraavien kolmen kuukauden aikana, sen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa kyseisellä yrityksellä on merkittävää rajatylittävää toimintaa, voi pyytää kotijäsenvaltion valvontaviranomaista suorittamaan sen kanssa kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toimitiloissa tehtävän yhteisen tarkastuksen, ja sen on perusteltava pyyntönsä.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on hyväksyttävä tai hylättävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu pyyntö kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

5.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen suostuu suorittamaan yrityksen toimitiloissa tehtävän yhteisen tarkastuksen, sen on pyydettävä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista osallistumaan kyseiseen tarkastukseen.

Kun yrityksen toimitiloissa tehtävä yhteinen tarkastus on saatu päätökseen, asianomaisten valvontaviranomaisten on päästävä sopimukseen yhteisistä johtopäätöksistä, mukaan lukien asianmukaisimmat valvontatoimet, kahden kuukauden kuluessa. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on otettava nämä yhteiset johtopäätökset huomioon päättäessään asianmukaisista valvontatoimista.

Jos valvontaviranomaiset eivät pääse sopimukseen yrityksen toimitiloissa tehdyn yhteisen tarkastuksen johtopäätöksistä, kumpi tahansa niistä voi kahden kuukauden kuluessa tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen valvontatoimia ja -toimivaltaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämiseen puuttumiseksi taikka vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jäämiseen tai todennäköiseen täyttämättä jäämiseen puuttumiseksi. Asiaa ei voida saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi tässä alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun valvontaviranomaiset ovat päässeet sopimukseen yhteisistä johtopäätöksistä tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Jos jokin asianomaisista valvontaviranomaisista on tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on lykättävä yrityksen toimitiloissa tehdyn yhteisen tarkastuksen lopullisten johtopäätösten hyväksymistä ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja hyväksyttävä johtopäätökset mukautuen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökseen. Kaikkien asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava nämä johtopäätökset sitoviksi.

6.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen kieltäytyy tekemästä yrityksen toimitiloissa tehtävää yhteistä tarkastusta, sen on perusteltava kieltäytymisensä vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle kirjallisesti.

Jos valvontaviranomaiset ovat eri mieltä kieltäytymisen syistä, ne voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti kuukauden kuluessa siitä, kun kotijäsenvaltion valvontaviranomainen on ilmoittanut päätöksestä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisessa tapauksessa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

▼M9

152 b artikla

Yhteistoimintafoorumit

1.  

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi siinä tapauksessa, että sillä on perusteltua syytä olla huolissaan vakuutuksenottajille aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista, omasta aloitteestaan tai yhden tai useamman asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä perustaa yhteistoimintafoorumin ja koordinoida sitä asianomaisten valvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon ja yhteistoiminnan tehostamiseksi, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaa, joka perustuu palvelujen tarjoamisen vapauteen tai sijoittautumisvapauteen ja

a) 

tällaisella toiminnalla on merkitystä vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille;

b) 

jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen on antanut 152 a artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen rahoitusedellytysten heikentymisestä tai muista kehittymässä olevista riskeistä; tai

c) 

jos asia on annettu 152 a artiklan 2 kohdan mukaisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi.

2.   Edellä oleva 1 kohta ei rajoita asianomaisten valvontaviranomaisten oikeutta perustaa yhteistoimintafoorumi, jos ne kaikki sopivat sen perustamisesta. 3.   Yhteistoimintafoorumin perustaminen 1 ja 2 kohdan mukaisesti ei rajoita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille tässä direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa.

▼M13

4.   Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 35 artiklan soveltamista asianomaisten valvontaviranomaisten on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tai minkä tahansa valvontaviranomaisen pyynnöstä kaikki tarpeelliset tiedot oikea-aikaisesti, jotta yhteistoimintafoorumi voi toimia asianmukaisesti.

▼M13

5.   Edellä 152 a b artiklan mukaista kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten välistä tehostettua valvontayhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevia vaatimuksia sovelletaan myös valvontaviranomaisiin, jotka osallistuvat yhteistoimintafoorumiin sen tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesta perustamisesta alkaen, ja riippumatta siitä, harjoittaako vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys merkittävää rajatylittävää toimintaa. Tällaiset tiedot on jaettava myös vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, kun yhteistoimintafoorumit on perustettu tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti. 6.   Jos vähintään kaksi yhteistoimintafoorumiin kuuluvaa asianomaista viranomaista on eri mieltä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen liittyvän toimen tai toimimatta jättämisen menettelystä tai sisällöstä ja jos vakuutuksenottajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista on vakavaa huolta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti asianomaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen.

Jos on vakavaa huolta vakuutuksenottajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista muissa jäsenvaltioissa kuin kotijäsenvaltiossa ja tietoa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavista puutteista, joiden korjaamiseksi toimivaltainen valvontaviranomainen ei ole toteuttanut lainkaan tai riittävästi korjaavia toimia, vakuutus- tai lisäeläkeviranomainen voi vaatia kotijäsenvaltion valvontaviranomaista tekemään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toimitiloissa tarkastuksen. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on viipymättä käynnistettävä yrityksen toimitiloissa tehtävä tarkastus ja pyydettävä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja muita asianomaisia valvontaviranomaisia osallistumaan siihen. Edellä 152 a b artiklan 5 kohdan toista, kolmatta ja neljättä alakohtaa sovelletaan.

7.   Jos vähintään kaksi yhteistoimintafoorumiin kuuluvaa asianomaista viranomaista on eri mieltä tämän artiklan 4 tai 5 kohdan mukaisesta tietojenvaihdosta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti minkä tahansa asianomaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa niitä pääsemään sopimukseen. 8.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi julkistaa tietoja yhteistoimintafoorumin puitteissa tehtyyn valvontatyöhön perustuvista havainnoista, suosituksista tai toimenpiteistä, jos se katsoo sen aiheelliseksi vakuutuksenottajien suojan tai rahoitusvakauden vuoksi.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen aikoo julkistaa kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimen, sen on viipymättä ilmoitettava kyseiselle yritykselle julkistamisaikomuksestaan ja annettava sille riittävästi aikaa esittää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja muille yhteistoimintafoorumin valvontaviranomaisille kirjalliset huomautuksensa ja mahdolliset asiaankuuluvat tiedot tai perustelut. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi asianmukaisesti kyseisen yrityksen asemaa ja ottaa sen asianmukaisesti huomioon päättäessään yrityksen nimen julkistamisesta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei julkista kyseisen yrityksen nimeä, jos tällainen julkistaminen vaarantaisi käynnissä olevan tutkinnan tai aiheuttaisi yritykselle kohtuutonta vahinkoa, niiltä osin kuin se voidaan määrittää.

▼B

3 jakso

Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten toimivalta

1 alajakso

Vakuutustoiminta

▼M13

153 artikla

Tietopyyntöjen ajalliset puitteet ja kieli

1.   Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi pyytää tietoja, joita sillä on oikeus pyytää kyseisen jäsenvaltion alueella toimivan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoiminnasta, kyseisen yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselta. Nämä tiedot on toimitettava 20 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä tai muulla vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kyseisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää 20 työpäivällä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa pyydetyt tiedot eivät ole helposti kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen saatavilla ja niitä on vaikea kerätä.

2.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen ei toimita tietoja 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi osoittaa pyynnön suoraan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle. Siinä tapauksessa vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisen on ilmoitettava kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselle tietopyynnöstä ennen kuin se osoitetaan yritykselle. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava tiedot viipymättä.

▼B

154 artikla

Ennalta tapahtuva tiedoksi antaminen ja hyväksyminen

1.   Vastaanottava jäsenvaltio ei saa antaa säännöksiä, joissa vaaditaan niiden vakuutussopimusten yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden tai henkivakuutustoiminnan tapauksessa erityisesti vakuutusmaksuperusteiden ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden taikka lomakkeiden ja muiden asiakirjojen ennalta hyväksymistä tai järjestelmällistä tiedoksi antamista, joita vakuutusyritys aikoo käyttää vakuutuksenottajien kanssa asioidessaan. 2.   Vakuutussopimuksia koskevan kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi vastaanottava jäsenvaltio voi ainoastaan vaatia, että kukin vakuutusyritys, joka aikoo harjoittaa vakuutustoimintaa sen alueella, ilmoittaa tavalla, joka ei ole järjestelmällinen, niistä vakuutusehdoista ja muista asiakirjoista, joita se aikoo käyttää, eikä tämä vaatimus saa olla vakuutusyrityksen liiketoiminnan harjoittamisen ennakkoedellytys. 3.   Vastaanottava jäsenvaltio ei saa noudattaa eikä ottaa käyttöön menettelyä, jonka mukaan maksukorotukset on ennalta annettava tiedoksi tai hyväksyttävä muutoin kuin osana yleistä hintavalvontajärjestelmää.

155 artikla

Säännösten noudattamatta jättäminen

1.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutusyritys, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka harjoittaa sen alueella liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ei noudata tässä jäsenvaltiossa siihen sovellettavia säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä vakuutusyritystä lopettamaan säännösten vastainen toiminta. 2.  

Jos kyseinen vakuutusyritys ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen vakuutusyritys lopettaa säännösten vastaisen toiminnan.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

3.  

Jos vakuutusyritys edelleenkin rikkoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä huolimatta kotijäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä tai rikkominen jatkuu siksi, että toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei ole tässä jäsenvaltiossa toteutettu, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää yritystä tekemästä uusia vakuutussopimuksia vastaanottavan jäsenvaltion alueella.

▼M5

Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi lisäksi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

▼B

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tällaiset toimenpiteet voidaan niiden alueella saattaa vakuutusyrityksille tiedoksi.

4.   Mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, ei koske kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaa toteuttaa kiireellisessä tapauksessa aiheellisia toimenpiteitä säännösten vastaisen toiminnan estämiseksi tai siitä rankaisemiseksi alueellaan. Kyseiseen toimivaltaan sisältyy mahdollisuus estää vakuutusyrityksiä jatkamasta uusien vakuutussopimusten tekemistä niiden alueella. 5.   Mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määrätä seuraamuksia alueellaan tapahtuneesta säännösten vastaisesta toiminnasta. 6.   Jos vakuutusyrityksellä, joka on toiminut säännösten vastaisesti, on toimipaikka tai omaisuutta kyseisessä jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti soveltaa säännösten vastaisen toiminnan varalta säädettyjä kansallisia hallinnollisia seuraamuksia tämän toimipaikan tai omaisuuden osalta. 7.   Toimenpide, joka on toteutettu 2–6 kohdan mukaisesti ja joka sisältää rajoituksia vakuutustoiminnan harjoittamiselle, on perusteltava asianmukaisesti ja annettava tiedoksi kyseiselle vakuutusyritykselle. 8.   Vakuutusyritysten on annettava vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille niiden pyynnöstä kaikki asiakirjat, joita niiltä pyydetään 1–7 kohdan soveltamiseksi, siltä osin kuin tällaista velvoitetta sovelletaan myös vakuutusyrityksiin, joiden kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa.

▼M5

9.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sellaisten tapausten lukumäärä ja laji, jotka ovat johtaneet 146 ja 148 artiklan mukaiseen kielteiseen päätökseen tai joissa on toteutettu tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

▼B

156 artikla

Mainonta

Vakuutusyritykset, joilla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voivat mainostaa palvelujaan kaikin mahdollisin viestinnän keinoin vastaanottavassa jäsenvaltiossa sikäli kuin nämä noudattavat mahdollisia tämän mainonnan muotoa ja sisältöä koskevia yleisen edun vuoksi annettuja säännöksiä.

157 artikla

Vakuutusmaksuja koskevat verot

1.  

Jokaiseen vakuutussopimukseen sovelletaan yksinomaan jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion vakuutusmaksuihin kohdistuvia välillisiä veroja ja veronluonteisia lisämaksuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta myöhempää yhteensovittamista.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltion alueella sijaitsevassa rakennuksessa olevaa irtainta omaisuutta, lukuun ottamatta kaupallisessa kauttakulkuliikenteessä olevia tavaroita, on pidettävä tässä jäsenvaltiossa sijaitsevana riskinä, vaikka rakennusta ja sen irtaimistoa ei olekaan vakuutettu samalla vakuutuskirjalla.

Espanjassa vakuutussopimuksesta kannetaan lisäksi lakisääteisiä lisämaksuja espanjalaiselle ”Consorcio de Compensación de Seguros” -nimiselle toimielimelle käytettäväksi tässä jäsenvaltiossa sattuvista poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien tappioiden korvaamista koskevassa tehtävässä.

2.   Sopimukseen tämän direktiivin 178 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 593/2008 mukaisesti sovellettava laki ei vaikuta sovellettavaan verotusjärjestelmään. 3.   Jokaisen jäsenvaltion on sovellettava alueellaan riskejä tai sitoumuksia kattaviin vakuutusyrityksiin kansallisia säännöksiään, jotka koskevat toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on turvata 1 kohdan nojalla maksettavien välillisien verojen ja veronluonteisien maksujen periminen.

2 alajakso

Jälleenvakuutus

158 artikla

Säännösten vastaisesti toimivat jälleenvakuutusyritykset

1.   Jos jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteavat, että jälleenvakuutusyritys, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka harjoittaa sen alueella liiketoimintaa palveluiden tarjoamisen vapauden perusteella, ei noudata tässä jäsenvaltiossa siihen sovellettavia säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä jälleenvakuutusyritystä lopettamaan säännösten vastainen toiminta. Viranomaisten on samanaikaisesti ilmoitettava havainnoistaan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille. 2.  

Jos vakuutusyritys edelleenkin rikkoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa siihen sovellettavia säännöksiä huolimatta kotijäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä, tai koska nämä toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää kyseistä jälleenvakuutusyritystä tekemästä uusia jälleenvakuutussopimuksia vastaanottavan jäsenvaltion alueella.

▼M5

Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi lisäksi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

▼B

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tällaisten toimenpiteiden edellyttämät oikeudelliset asiakirjat voidaan niiden alueella antaa tiedoksi jälleenvakuutusyrityksille.

3.   Toimenpide, joka on toteutettu 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja joka sisältää seuraamuksia tai rajoituksia jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiselle, on perusteltava ja annettava tiedoksi kyseiselle jälleenvakuutusyritykselle.

4 jakso

Tilastotiedot

▼M5

159 artikla

Tilastotiedot rajan ylittävistä tapahtumista

Jokaisen vakuutusyrityksen on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle erikseen sijoittautumisvapauden perusteella ja erikseen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toteutettujen tapahtumien osalta vakuutusmaksujen, korvausten ja palkkioiden määrä jälleenvakuutusta vähentämättä jäsenvaltioittain ja seuraavasti:

a) 

vahinkovakuutustoiminta vakuutuslajeittain asiaankuuluvan delegoidun säädöksen mukaisesti;

b) 

henkivakuutustoiminta kussakin vakuutuslajissa asiaankuuluvan delegoidun säädöksen mukaisesti.

Kun kyse on liitteessä I olevan A osan luokasta 10, jossa rahdinkuljettajan vastuu on suljettu pois, asianomaisen yrityksen on myös ilmoitettava kyseiselle valvontaviranomaiselle vahinkotiheys ja korvausten keskimääräiset kulut.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on toimitettava ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitetut tiedot kohtuullisessa ajassa ja yhtenä kokonaisuutena jokaisen niitä pyytävän asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

▼B

5 jakso

Sivukonttoreiden välityksellä tehtyjen sopimusten kohtelu likvidaatiomenettelyssä

160 artikla

Vakuutusyritysten likvidaatio

Jos vakuutusyritys likvidoidaan, sivukonttorin välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella merkityistä sopimuksista johtuvat velvoitteet on täytettävä samalla tavalla kuin tämän yrityksen muista vakuutussopimuksista johtuvat sitoumukset vakuutettujen ja edunsaajien kansalaisuudesta riippumatta.

161 artikla

Jälleenvakuutusyritysten likvidaatio

Jos jälleenvakuutusyritys likvidoidaan, sivukonttorin välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella merkityistä sopimuksista johtuvat velvoitteet on täytettävä samalla tavalla kuin tämän yrityksen muista vakuutussopimuksista johtuvat sitoumukset.

IX LUKU

Yhteisön alueelle sijoittautuneiden sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten sivukonttorit, joilla on kotipaikka yhteisön ulkopuolella

1 jakso

Liiketoiminnan aloittaminen

162 artikla

Toimilupaa koskevat periaatteet ja edellytykset toimiluvan saamiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yrityksillä, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, on toimilupa 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun liiketoiminnan aloittamiselle alueellaan. 2.  

Jäsenvaltio saa myöntää toimiluvan, jos yritys täyttää vähintään seuraavat edellytykset:

a) 

sillä on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus harjoittaa vakuutustoimintaa;

b) 

se perustaa sivukonttorin sen jäsenvaltion alueelle, jossa toimilupaa haetaan;

c) 

se sitoutuu järjestämään sivukonttorinsa sijaintipaikkaan siellä harjoittamaansa liiketoimintaa koskevan kirjanpidon ja säilyttämään siellä kaikki liiketoimintaan liittyvät asiakirjat;

d) 

se nimeää pääasiamiehen, jonka valvontaviranomaiset hyväksyvät;

e) 

yrityksen siinä jäsenvaltiossa, jossa toimilupaa haetaan, omistamien varojen määrä on vähintään puolet 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetystä vähimmäispääomavaatimuksen mukaisesta absoluuttisesta vähimmäistasosta, minkä lisäksi se tallettaa vakuudeksi vähintään yhden neljäsosan kyseisestä vähimmäistasosta;

f) 

se sitoutuu täyttämään vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen 100 ja 128 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti;

g) 

se ilmoittaa kuhunkin muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, johon toimilupaa haetaan, nimetyn korvausedustajan nimen ja osoitteen, jos katettava riski on luokiteltu liitteessä I olevan A osan luokkaan 10, rahdinkuljettajan vastuuta lukuun ottamatta;

h) 

se esittää 163 artiklan mukaisen toimintasuunnitelman;

i) 

se täyttää IV luvun 2 jaksossa säädetyt hallintovaatimukset.

3.   Tässä luvussa tarkoitetaan ”sivukonttorilla” 1 kohdassa tarkoitetun sellaisen vakuutustoimintaa harjoittavan yrityksen pysyvää läsnäoloa jäsenvaltion alueella, joka on saanut toimiluvan kyseisessä jäsenvaltiossa.

163 artikla

Sivukonttorin toimintasuunnitelma

1.  

Edellä 162 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetussa sivukonttorin toimintasuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:

a) 

niiden riskien tai sitoumusten laatu, joita yritys aikoo kattaa;

b) 

jälleenvakuutusta koskevat pääperiaatteet;

c) 

taseen kehittymistä koskevaan ennusteeseen perustuvat arviot VI luvun 4 jaksossa säädetystä tulevasta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta sekä käytetty laskentamenetelmä;

d) 

taseen kehittymistä koskevaan ennusteeseen perustuvat arviot VI luvun 5 jaksossa säädetystä tulevasta vähimmäispääomavaatimuksesta sekä käytetty laskentamenetelmä;

e) 

yrityksen VI luvun 4 ja 5 jaksossa tarkoitettuihin vakavaraisuuspääomavaatimukseen ja vähimmäispääomavaatimukseen liittyvien yrityksen hyväksyttävien omien varojen ja hyväksyttävien omien perusvarojen tila;

f) 

hallinnon ja myyntiverkon arvioidut perustamiskustannukset, niiden kattamiseen tarkoitetut varat ja, jos katettavat riskit kuuluvat liitteessä I olevan A osan luokkaan 18, avun antamiseen käytettävissä olevat voimavarat;

g) 

tiedot hallintojärjestelmän rakenteesta.

2.  

Edellä 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi toimintasuunnitelmaan tulee sisältyä kolmelta ensimmäiseltä tilikaudelta seuraavat tiedot:

a) 

taseen kehittymistä koskeva ennuste;

b) 

arviot vakuutusteknisen vastuuvelan, vähimmäispääomavaatimuksen ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen tarkoitetuista varoista;

c) 

vahinkovakuutustoiminnan osalta myös:

i) 

arviot muista hallintokustannuksista kuin perustamiskustannuksista, erityisesti juoksevista yleiskuluista ja palkkioista;

ii) 

arviot vakuutusmaksuista ja korvauksista;

d) 

henkivakuutustoiminnan osalta suunnitelma, jossa on yksityiskohtaiset arviot ensivakuutustoimintaan, tuleviin jälleenvakuutuksiin ja meneviin jälleenvakuutuksiin liittyvistä tuloista ja menoista.

3.   Henkivakuutustoiminnan osalta jäsenvaltiot voivat vaatia vakuutusyrityksiä ilmoittamaan järjestelmällisesti maksujen ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettävät tekniset perusteet edellyttäen, että se ei ole henkivakuutusyrityksen liiketoiminnan harjoittamisen ennakkoedellytys.

164 artikla

Vakuutuskannan luovutus

1.   Kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden alueelle perustetut ja tässä luvussa tarkoitetut sivukonttorit siirtävät kokonaan tai osittain vakuutussopimuskantansa samaan jäsenvaltioon sijoittautuneelle vastaanottavalle yritykselle, jos tämän jäsenvaltion tai tarvittaessa 167 artiklassa tarkoitetun jäsenvaltion valvontaviranomaiset todistavat, että vastaanottavalla yrityksellä on kannanluovutus huomioon ottaen riittävät hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi. 2.   Kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden alueella perustetut ja tässä luvussa tarkoitetut sivukonttorit siirtävät kokonaan tai osittain vakuutuskantansa vakuutusyritykselle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jos tämän jäsenvaltion valvontaviranomaiset todistavat, että vastaanottavalla yrityksellä on kannanluovutus huomioon ottaen riittävät hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi. 3.  

Jos jäsenvaltio sallii, että sen alueelle perustetut ja tässä luvussa tarkoitetut sivukonttorit kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin siirtävät kokonaan tai osittain vakuutuskantansa tässä luvussa tarkoitetuille ja toisen jäsenvaltion alueelle perustetulle sivukonttorille, sen on huolehdittava, että vastaanottavan yrityksen tai tarvittaessa 167 artiklassa tarkoitetun jäsenvaltion valvontaviranomaiset todistavat, että:

a) 

vastaanottavalla yrityksellä on kannanluovutus huomioon ottaen riittävät hyväksyttävä oma varallisuus vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi;

b) 

vastaanottavan yrityksen jäsenvaltion laki sallii tällaisen luovutuksen; ja

c) 

tämä jäsenvaltio hyväksyy luovutuksen.

4.   Edellä 1–3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sen jäsenvaltion, jossa luovuttava sivukonttori sijaitsee, on sallittava luovutus saatuaan sen jäsenvaltion valvontaviranomaisten suostumuksen, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion valvontaviranomaisten suostumuksen, jollei tämä ole jäsenvaltio, jossa luovuttava sivukonttori sijaitsee. 5.   Niiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten, joita on asiassa kuultu, on annettava tiedoksi lausuntonsa tai suostumuksensa luovuttavan sivukonttorin kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä. Jos ne viranomaiset, joita on asiassa kuultu, eivät ole antaneet vastausta määräajassa, vastauksen puuttumista pidetään myönteistä lausuntoa tai hiljaista suostumusta vastaavana. 6.  

Edellä olevien 1–5 kohdan mukaisesti hyväksytty luovutus on julkistettava kansallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla jäsenvaltiossa, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltiossa.

Tämä luovutus ovat välittömästi voimassa vakuutuksenottajiin, vakuutettuihin ja kaikkiin muihin henkilöihin nähden, joilla on luovutetuista sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvoitteita.

165 artikla

Vakuutustekninen vastuuvelka

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritykset muodostavat riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan, joka kattaa näiden jäsenvaltioiden alueilla syntyneet vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet, jotka on laskettu VI luvun 2 jakson mukaisesti. Jäsenvaltioiden on vaadittava yrityksiä arvostamaan varat ja velat VI luvun 1 jakson mukaisesti ja määrittelemään oma varallisuus VI luvun 3 jakson mukaisesti.

166 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimus ja vähimmäispääomavaatimus

1.  

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden alueille perustettavilla sivukonttoreilla on hyväksyttävä oma varallisuus, joka muodostuu 98 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista eristä.

Vakavaraisuuspääomavaatimus ja vähimmäispääomavaatimus lasketaan VI luvun 4 ja 5 jakson säännösten mukaisesti.

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen laskemisessa otetaan kuitenkin huomioon sekä vahinkovakuutustoiminnan että henkivakuutustoiminnan osalta vain kyseisen sivukonttorin harjoittama toiminta.

2.   Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseksi vaadittava hyväksyttävien omien perusvarojen määrä ja kyseisen vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttinen vähimmäistaso muodostetaan 98 artiklan 4 kohdan mukaisesti. 3.  

Omien perusvarojen hyväksyttävä määrä ei saa olla pienempi kuin puolet 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vaaditusta absoluuttisesta vähimmäistasosta.

Edellä olevan 162 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti tehty tallete luetaan näihin vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseksi vaadittaviin hyväksyttäviin omiin perusvaroihin.

4.   Vakavaraisuuspääomavaatimusta vastaavat varat on pidettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa toimintaa harjoitetaan, vähimmäispääomavaatimuksen määrään saakka ja sen yli menevä osa yhteisön alueella.

167 artikla

Useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneille yrityksille myönnettävät etuudet

1.  

Yritykset, jotka ovat hakeneet toimilupaa tai saaneet sen useammalta kuin yhdeltä jäsenvaltiolta, voivat hakea seuraavia vain yhdessä myönnettäviä etuja:

a) 

166 artiklassa tarkoitettu vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan yrityksen koko yhteisön alueella harjoittaman liiketoiminnan mukaan;

b) 

162 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti vaadittu tallete tehdään vain yhteen näistä jäsenvaltioista;

c) 

vähimmäispääomavaatimusta vastaavat varat voivat sijaita 134 artiklan mukaisesti missä tahansa niistä jäsenvaltioista, joissa yritys toimii.

Ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa otetaan tätä laskelmaa varten huomioon ainoastaan kaikkien yhteisöön sijoittautuneiden sivukonttoreiden harjoittama toiminta.

2.  

Hakemus 1 kohdassa tarkoitettujen etujen saamiseksi on tehtävä kyseisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Hakemuksessa on mainittava se jäsenvaltion viranomainen, joka tulevaisuudessa valvoo yhteisöön sijoittautuneiden sivukonttoreiden koko liiketoiminnan vakavaraisuutta. Yrityksen on perusteltava viranomaisen valinta.

Edellä 162 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu tallete on tehtävä tässä jäsenvaltiossa.

3.  

Edellä 1 kohdassa mainitut edut voidaan myöntää vain, jos kaikkien niiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille hakemus on jätetty, hyväksyvät tämän.

Edut tulevat voimaan heti, kun valittu valvontaviranomainen ilmoittaa toisille valvontaviranomaisille valvovansa yhteisössä toimivien sivukonttoreiden koko liiketoiminnan vakavaraisuutta.

Valitun valvontaviranomaisen on saatava muilta jäsenvaltioilta niiden alueelle perustettujen sivukonttoreiden kokonaismaksukyvyn valvonnassa tarvittavat tiedot.

4.   Kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden on samanaikaisesti peruutettava 1, 2 ja 3 kohdan nojalla myönnetyt edut yhden tai useamman asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä.

168 artikla

Tilinpäätöstiedot, toiminnan vakautta koskevat tiedot ja tilastotiedot sekä vaikeuksissa olevat yritykset

Tämän jakson soveltamiseksi sovelletaan 34 artiklan, 139 artiklan 3 kohdan sekä 140 ja 141 artiklan säännöksiä.

Sovellettaessa 137–139 artiklaa silloin, kun yritys täyttää edellytykset 167 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjen etujen saamiseksi, on valvontaviranomaista, joka vastaa yhteisössä toimivien sivukonttoreiden koko liiketoiminnan vakavaraisuuden tarkastamisesta, kohdeltava samalla tavalla kuin sen jäsenvaltion valvontaviranomaista, jonka alueella yhteisöön sijoittautuneen yrityksen pääkonttori on.

169 artikla

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan erottaminen

1.   Tässä jaksossa tarkoitetut sivukonttorit eivät saa harjoittaa samanaikaisesti henki- ja vahinkovakuutustoimintaa samassa jäsenvaltiossa. 2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat määrätä, että tässä jaksossa tarkoitetut sivukonttorit, jotka harjoittivat 73 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina asiaan kuuluvina päivinä jossakin jäsenvaltiossa kumpaakin toimintaa samanaikaisesti, voivat jatkaa niitä siellä edellyttäen, että kumpaakin toimintaa johdetaan erikseen 74 artiklan mukaisesti. 3.  

Jäsenvaltion, joka 73 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vaatii alueelleen perustettuja yrityksiä lopettamaan sellaisten toiminnan lajien samanaikaisen harjoittamisen, joita ne harjoittivat 73 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuina asiaan kuuluvina päivinä, on myös asetettava tämä vaatimus alueelleen perustetuille ja siellä samanaikaisesti molempia toimintoja harjoittaville tässä jaksossa tarkoitetuille sivukonttoreille.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tässä jaksossa tarkoitetut sivukonttorit, jotka harjoittavat kotipaikassaan samanaikaisesti kumpaakin toimintaa ja jotka 73 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina päivinä harjoittivat jonkin jäsenvaltion alueella ainoastaan henkivakuutustoimintaa, voivat jatkaa siellä toimintaansa. Jos yritys haluaa harjoittaa henkivakuutustoimintaa kyseisellä alueella, se saa harjoittaa henkivakuutustoimintaa vain tytäryhtiönsä kautta.

170 artikla

Useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden yritysten toimiluvan peruuttaminen

Jos 167 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viranomainen peruuttaa toimiluvan, tämän on ilmoitettava siitä niiden muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille, joiden alueella yritys toimii, ja viimeksi mainittujen viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

Jos syynä kyseiseen toimiluvan peruuttamiseen on sen kokonaisvakavaraisuuden riittämättömyys, jonka 167 artiklassa tarkoitettuun pyyntöön suostuneet jäsenvaltiot ovat määränneet, suostumuksen antaneiden jäsenvaltioiden on myös peruutettava myöntämänsä toimiluvat.

171 artikla

Kolmansien maiden kanssa tehdyt sopimukset

Yhteisö voi perustamissopimuksen mukaisesti tehdyillä sopimuksilla sitoutua yhden tai useamman kolmannen maan kanssa soveltamaan tässä jaksossa olevista säännöksistä poikkeavia säännöksiä varmistaakseen vastavuoroisuuteen perustuen riittävän turvan vakuutuksenottajille ja vakuutetuille jäsenvaltioissa.

2 jakso

Jälleenvakuutus

▼M5

172 artikla

Vastaavuus jälleenvakuutusyritysten tapauksessa

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin perusteet sen arvioimiseksi, vastaako sellaisten yritysten jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, I osastossa säädettyä järjestelyä. 2.   Jos kolmas maa täyttää 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt perusteet, komissio voi 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että sellaisten yritysten jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, vastaa tämän direktiivin I osastossa säädettyä järjestelyä.

Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen I osastossa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

3.   Jos kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely on 2 kohdan mukaisesti katsottu tässä direktiivissä säädettyä järjestelyä vastaavaksi, sellaisten yritysten kanssa tehtyjä jälleenvakuutussopimuksia, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, on kohdeltava samoin kuin tämän direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneiden yritysten kanssa tehtyjä jälleenvakuutussopimuksia. 4.  

Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ja vaikka 1 kohdan mukaisesti määritetyt perusteet eivät täyty, komissio voi rajoitetuksi ajanjaksoksi sekä 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että sellaisten yritysten jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, väliaikaisesti vastaa I osastossa säädettyä järjestelyä, jos kyseinen kolmas maa täyttää vähintään seuraavat ehdot:

a) 

se on antanut unionille sitoumuksen sellaisen vakavaraisuusjärjestelyn käyttöön ottamisesta ja soveltamisesta, joka voidaan arvioida vastaavaksi 2 kohdan mukaisesti ennen kyseisen rajoitetun ajanjakson päättymistä, ja vastaavuuden arviointiprosessiin osallistumisesta;

b) 

se on ottanut käyttöön työohjelman täyttääkseen a alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen;

c) 

se on osoittanut riittävästi resursseja täyttääkseen a alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen;

d) 

sen vakavaraisuusjärjestely on riskiperusteinen, ja siinä asetetaan vakavaraisuutta koskevia määrällisiä ja laadullisia vaatimuksia sekä valvontaan liittyvää raportointia ja avoimuutta koskevia vaatimuksia;

e) 

se on tehnyt kirjallisia sopimuksia yhteistyöstä ja luottamuksellisten valvontatietojen vaihtamisesta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja valvontaviranomaisten kanssa;

f) 

sillä on riippumaton valvontajärjestelmä; ja

g) 

se on ottanut käyttöön salassapitovelvollisuuden kaikille sen valvontaviranomaisten lukuun toimiville henkilöille erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja valvontaviranomaisten kanssa tapahtuvan tietojenvaihdon osalta.

Väliaikaista vastaavuutta koskevissa delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon komission 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat kertomukset. Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen asianomaisen kolmannen maan edistymiskertomusten perusteella. Kertomukset esitetään vuosittain komissiolle, joka arvioi ne. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota edistymiskertomusten arvioinnissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään ensimmäisessä alakohdassa säädetyt ehdot.

5.   Edellä 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu rajoitettu ajanjakso päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020 tai sinä päivänä, jona kyseisen kolmannen maan valvontajärjestely on 2 kohdan mukaisesti katsottu I osastossa säädettyä järjestelyä vastaavaksi, sen mukaan kumpi on aikaisempi.

Ajanjaksoa voidaan pidentää enintään vuodella, jos se on tarpeen, jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja komissio voivat arvioida vastaavuuden 2 kohdan mukaisesti.

6.   Sellaisten yritysten kanssa tehtyjä jälleenvakuutussopimuksia, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jonka valvontajärjestely on katsottu väliaikaisesti vastaavaksi 4 kohdan mukaisesti, on kohdeltava samoin kuin 3 kohdassa tarkoitettuja jälleenvakuutussopimuksia. Jäljempänä olevaa 173 artiklaa sovelletaan myös jälleenvakuutusyrityksiin, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jonka valvontajärjestely on katsottu väliaikaisesti vastaavaksi 4 kohdan mukaisesti.

▼B

173 artikla

Varojen sitomiskielto

Jäsenvaltiot eivät saa käyttää eivätkä ottaa käyttöön vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamiseksi bruttovarausjärjestelmää, joka edellyttää varojen sitomista vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun kattamiseksi, jos jälleenvakuutuksenantaja on tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka sijaitsee sellaisessa kolmannessa maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyn katsotaan 172 artiklan mukaisesti vastaavan tässä direktiivissä säädettyä järjestelyä.

174 artikla

Jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista koskevat periaatteet ja edellytykset

Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa kolmansien maiden jälleenvakuutusyrityksiin, jotka aloittavat tai harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa niiden alueella, säännöksiä, joiden mukaisesti kyseisiin yrityksiin sovelletaan suotuisampaa kohtelua kuin jälleenvakuutusyrityksiin, joiden kotipaikka sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa.

175 artikla

Kolmansien maiden kanssa tehdyt sopimukset

1.  

Komissio voi ehdottaa neuvostolle sellaisten sopimusten neuvottelemista yhden tai useamman kolmannen maan kanssa, jotka koskevat seuraaviin kohdistuvan valvonnan harjoittamisen keinoja:

a) 

kolmansien maiden jälleenvakuutusyritykset, jotka harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa yhteisössä;

b) 

yhteisön jälleenvakuutusyritykset, jotka harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa kolmannen maan alueella.

2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla on pyrittävä erityisesti varmistamaan kunkin sopimuspuolen alueella sijaitseville jälleenvakuutusyrityksille yhtäläisen vakavaraisuussääntelyn perusteella tehokas markkinoillepääsy, ja niissä on määrättävä jälleenvakuutusta koskevien valvontasääntöjen ja -käytäntöjen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Lisäksi niillä on pyrittävä varmistamaan, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset saavat sellaisten jälleenvakuutusyritysten valvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä ja jotka harjoittavat toimintaa kyseisten kolmansien maiden alueella;

b) 

kolmansien maiden valvontaviranomaiset saavat sellaisten jälleenvakuutusyritysten valvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka sijaitsee niiden alueella ja jotka harjoittavat toimintaa yhteisössä.

3.   Rajoittamatta perustamissopimuksen 300 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista komissio tarkastelee Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta ja siitä johtuvaa tilannetta.

X LUKU

Kolmannen maan lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tytäryritykset ja tällaisten yritysten suorittamat omistusosuuksien hankinnat

▼M5

176 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoitus komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on ilmoitettava komissiolle, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille toimiluvan myöntämisestä sellaiselle suoralle tai välilliselle tytäryritykselle, jonka yhteen tai useampaan emoyritykseen sovelletaan kolmannen maan lakia.

Ilmoitukseen on sisällyttävä myös tieto asianomaisen yritysryhmän rakenteesta.

Jos yritys, johon sovelletaan kolmannen maan lakia, hankkii sellaisen osuuden unionissa toimiluvan saaneesta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä, että tästä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä tulee kyseisen kolmannen maan yrityksen tytäryritys, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava siitä komissiolle, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille.

▼B

177 artikla

Yhteisön vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kohtelu kolmansissa maissa

▼M5

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kaikista yleisistä vaikeuksista, joita niiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset kohtaavat sijoittautuessaan kolmanteen maahan tai harjoittaessaan siellä toimintaansa.

▼B

2.  

Komissio antaa määräajoin neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan yhteisössä toimiluvan saaneiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten kolmansissa maissa saamaa kohtelua seuraavien seikkojen osalta:

a) 

yhteisössä toimiluvan saaneiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sijoittautuminen kolmansiin maihin;

b) 

omistusosuuksien hankkiminen kolmansien maiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksistä;

c) 

kolmansiin maihin sijoittautuneiden yritysten harjoittama vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminta;

d) 

rajatylittävä vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan harjoittaminen yhteisöstä kolmansiin maihin.

Komissio toimittaa kertomukset ja tarvittaessa aiheelliset ehdotukset tai suositukset neuvostolle.

II OSASTO

VAKUUTUSTA JA JÄLLEENVAKUUTUSTA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

I LUKU

Sovellettava laki ja ensivakuutussopimusten edellytykset

1 jakso

Sovellettava laki

178 artikla

Sovellettava laki

Jäsenvaltion, joka ei kuulu asetuksen (EY) N:o 593/2008 soveltamisalaan, on sovellettava mainitun asetuksen säännöksiä määrittääkseen sen 7 artiklan soveltamisalaan kuuluviin vakuutussopimuksiin sovellettavan lain.

2 jakso

Pakollinen vakuutus

179 artikla

Asiaan liittyvät velvoitteet

1.   Vahinkovakuutusyritykset voivat tarjota ja tehdä pakollista vakuutusta koskevia vakuutussopimuksia tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. 2.   Kun jäsenvaltio määrää vakuutuksen ottamisen pakolliseksi, vakuutussopimus ei täytä tuota velvoitetta, jollei se ole tuohon vakuutukseen liittyvien mainitun jäsenvaltion antamien erityissäännösten mukainen. 3.   Jos jäsenvaltio säätää vakuutuksen pakolliseksi ja vakuutusyrityksen on ilmoitettava valvontaviranomaisille vakuutuksen lakkaamisesta, tällainen lakkaaminen voi olla voimassa vahingon kärsineeseen kolmanteen osapuoleen nähden ainoastaan kyseisen jäsenvaltion säätämissä olosuhteissa. 4.  

Kunkin jäsenvaltion on annettava tieto komissiolle niistä riskeistä, jotka on katettava pakollisella vakuutuksella jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jolloin ilmoitetaan seuraavat:

a) 

tähän vakuutukseen liittyvät lain erityissäännökset;

b) 

tiedot, joiden on sisällyttävä vahinkovakuutusyrityksen vakuutetulle henkilölle antamaan todistukseen, jos kyseinen jäsenvaltio vaatii todisteen vakuutusvelvollisuuden noudattamisesta.

Jäsenvaltio voi vaatia, että ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin sisällytetään vakuutusyrityksen antama selvitys siitä, että sopimus noudattaa tuohon vakuutukseen liittyviä erityissäännöksiä.

Komissio julkaisee ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 jakso

Yleinen etu

180 artikla

Yleinen etu

Jäsenvaltio, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltio ei saa estää vakuutuksenottajaa tekemästä sopimusta 14 artiklassa esitettyjen edellytysten mukaisesti toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen kanssa sikäli kuin tämä sopimuksen tekeminen ei ole ristiriidassa jäsenvaltiossa, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltiossa voimassa olevien yleistä etua koskevien säännösten kanssa.

4 jakso

Vakuutussopimusten ehdot ja vakuutusmaksuperusteet

181 artikla

Vahinkovakuutus

1.  

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia niiden vakuutussopimusten yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden sekä lomakkeiden ja muiden painettujen asiakirjojen ennalta hyväksymistä tai järjestelmällistä tiedoksi antamista, joita vakuutusyritys aikoo käyttää vakuutuksenottajien kanssa asioidessaan.

Jäsenvaltiot saavat vaatia näiden edellytysten ja muiden asiakirjojen ilmoittamista satunnaisesti ainoastaan vakuutussopimuksia koskevien kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi. Tällainen vaatimus ei saa olla ennakkoedellytys vakuutusyrityksen liiketoiminnan harjoittamiselle.

2.   Jäsenvaltio, joka määrää velvoitteesta ottaa vakuutus, voi vaatia, että vakuutusyritysten on ilmoitettava oman maansa valvontaviranomaiselle tällaisten vakuutusten yleiset ja erityiset ehdot ennen niiden käyttöönottoa. 3.   Jäsenvaltiot eivät saa jatkaa eivätkä ottaa käyttöön velvollisuutta ennalta antaa tiedoksi tai hyväksyä maksunkorotuksia muutoin kuin osana yleistä hintavalvontajärjestelmää.

182 artikla

Henkivakuutus

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia niiden vakuutussopimusten yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden, vakuutusmaksujen ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden sekä lomakkeiden ja muiden painettujen asiakirjojen ennalta hyväksymistä tai järjestelmällistä ilmoittamista, joita henkivakuutusyritys aikoo käyttää vakuutuksenottajien kanssa asioidessaan.

Ainoastaan vakuutusmatemaattisia periaatteita koskevien kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi kotijäsenvaltio saa kuitenkin vaatia vakuutusmaksuperusteiden ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden järjestelmällistä ilmoittamista. Tällaiset vaatimukset eivät saa muodostaa ennakkoedellytystä vakuutusyrityksen liiketoiminnan harjoittamiselle.

5 jakso

Vakuutuksenottajille annettavat tiedot

1 alajakso

Vahinkovakuutus

183 artikla

Vakuutuksenottajille annettavat yleiset tiedot

1.  

Ennen vahinkovakuutussopimuksen tekemistä vahinkovakuutusyrityksen on ilmoitettava vakuutuksenottajalle seuraavat seikat:

a) 

sopimukseen sovellettava laki sellaisessa tapauksessa, että osapuolet eivät saa valita sitä vapaasti;

b) 

se, että osapuolet saavat vapaasti valita sovellettavan lain sekä laki, jota vakuutuksenantaja ehdottaa sovellettavaksi.

Vakuutustyrityksen on lisäksi ilmoitettava vakuutuksenottajalle sopimuksia koskevien vakuutuksenottajan valitusten käsittelemisestä annetuista määräyksistä; tähän ilmoitukseen on sisällyttävä tarvittaessa myös tieto valituselimestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vakuutuksenottajan oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita sovelletaan ainoastaan, kun vakuutuksenottaja on luonnollinen henkilö. 3.   Yksityiskohtaiset säännöt 1 ja 2 kohdan soveltamisesta antaa se jäsenvaltio, jossa riski sijaitsee.

184 artikla

Lisätiedot tapauksessa, jossa vahinkovakuutuksia tarjotaan sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella

1.  

Kun vahinkovakuutuksia tarjotaan sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, vakuutuksenottajalle on ennen mitään sitoutumista ilmoitettava se jäsenvaltio, jossa vakuutusyrityksen kotipaikka sijaitsee ja tarvittaessa se sivukonttori, jonka kanssa sopimus tehdään.

Jos vakuutuksenottajalle annetaan asiakirjoja, niissä on esitettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut velvoitteet eivät koske suuria riskejä.

2.  

Vakuutussopimuksessa tai muussa vakuutuksen antamista koskevassa asiakirjassa sekä vakuutushakemuksessa, jos se sitoo vakuutuksenottajaa, on ilmoitettava vahinkovakuutuksen antavan yrityksen kotipaikka ja tarvittaessa vakuutuksen antavan sivukonttorin osoite.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 148 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vahinkovakuutusyrityksen edustajan nimi ja osoite ilmoitetaan myös tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa.

2 alajakso

Henkivakuutus

185 artikla

Vakuutuksenottajille annettavat tiedot

1.   Ennen henkivakuutussopimuksen tekemistä vakuutuksenottajalle on ilmoitettava vähintään tiedot, joista säädetään 2–4 kohdassa. 2.  

Seuraavat tiedot vakuutusyrityksestä on ilmoitettava:

a) 

yrityksen nimi ja oikeudellinen muoto;

b) 

jäsenvaltio, jossa yhtiön kotipaikka ja, tarvittaessa, jossa sen sivukonttori, jonka kanssa sopimus on tehty, sijaitsee;

c) 

kotipaikan osoite ja tarvittaessa sen sivukonttorin osoite, jonka kanssa sopimus on tehty;

d) 

konkreettinen viittaus 51 artiklassa tarkoitettuun vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen, jotta tiedot ovat helposti vakuutuksenottajan saatavilla.

3.  

Sitoumuksesta on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a) 

kunkin edun ja vaihtoehdon määrittely;

b) 

sopimuksen voimassaoloaika;

c) 

sopimuksen irtisanomista koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

d) 

vakuutusmaksujen maksamista ja maksukautta koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

e) 

lisäetujen laskemis- ja jakamisperusteet;

f) 

merkintä takaisinostoarvosta ja vapaakirja-arvoista sekä niihin liittyvien takuiden luonteesta;

g) 

tiedot kuhunkin takuuseen liittyvistä vakuutusmaksuista, kun on kyse joko pää- tai lisätakuista, silloin kun tällaiset tiedot katsotaan aiheellisiksi;

h) 

niiden osuuksien määrittely (laskentayksiköissä), joihin edut on sidottu, sellaisten sopimusten osalta, joiden pääoma on vaihtuva;

i) 

sijoitussidonnaisista vakuutuksista niiden perustana olevien varojen luonne;

j) 

tiedot vakuutuksen perustamiseen käytettävissä olevasta ajasta ja peruuttamisoikeuden käyttämisestä;

k) 

yleiset tiedot kyseisen vakuutusmuodon verokohtelusta;

l) 

määräykset, jotka koskevat vakuutuksenottajien, vakuutettujen tai edunsaajien esittämien sopimusta koskevien valitusten käsittelemistä, mukaan lukien tarvittaessa ilmoitus valituslautakunnasta, jonka tehtävänä on tutkia valitukset, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi;

m) 

sopimukseen sovellettava laki, kun osapuolet eivät voi valita sitä vapaasti, tai maininta siitä, että osapuolet voivat vapaasti valita sovellettavan lain, ja tässä tapauksessa tiedot siitä laista, jota henkivakuutusyritys ehdottaa valittavaksi.

4.   Lisäksi toimitetaan erityisiä tietoja, jotta vakuutuksenottaja ymmärtäisi oikein tekemäänsä sopimukseen liittyvät riskit. 5.  

Koko vakuutussopimuksen voimassaoloajan vakuutusyrityksen on ilmoitettava vakuutuksenottajalle kaikista muutoksista seuraaviin tietoihin:

a) 

yleiset ja erityiset vakuutusehdot;

b) 

henkivakuutusyrityksen nimi, oikeudellinen muoto tai kotipaikka ja tarvittaessa sen sivukonttorin osoite, jonka kanssa sopimus on tehty;

c) 

kaikki 3 kohdan d–j alakohdassa luetellut tiedot vakuutusehtojen muuttuessa tai sopimukseen sovellettavan lainsäädännön muuttuessa;

d) 

vuosittain tiedot lisäeduista.

Jos vakuutuksenantaja henkivakuutustarjouksen tai henkivakuutussopimuksen tekemisen yhteydessä esittää lukuja sopimusperusteiset maksut ylittävien maksujen määrästä, vakuutuksenantajan on toimitettava vakuutuksenottajalle näytelaskelma, jossa mahdollinen maksu erääntyessä määritetään soveltamalla vakuutusmaksun laskentaperustetta, jossa käytetään kolmea eri korkoa. Tätä ei sovelleta kuolemanvaravakuutussopimuksiin. Vakuutuksenantajan on ilmoitettava vakuutuksenottajalle selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, että näytelaskelma on vain laskentamalli, joka perustuu nimellisiin oletuksiin, ja että vakuutuksenottaja ei voi johtaa näytelaskelmasta sopimusperusteisia vaatimuksia.

Kun on kyse voitto-osuuteen perustuvista vakuutuksista, vakuutuksenantajan on ilmoitettava vakuutuksenottajalle vuosittain kirjallisesti vakuutuksenottajan saatavien tila voitto-osuus mukaan luettuna. Jos vakuutuksenantaja on esittänyt lukuja voitto-osuuden mahdollisesta tulevasta kehityksestä, hänen on ilmoitettava vakuutuksenottajalle todellisen kehityksen ja alkuperäisten tietojen väliset erot.

6.  

Edellä 2–5 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava selkeästi ja täsmällisesti kirjallisina ja sitoumusjäsenvaltion virallisella kielellä.

Nämä tiedot voidaan kuitenkin antaa muulla kielellä, jos vakuutuksenottaja pyytää sitä ja jäsenvaltion laki sallii sen tai jos vakuutuksenottaja voi vapaasti valita sopimukseen sovellettavan lain.

7.   Sitoumusjäsenvaltio voi vaatia, että henkivakuutusyritykset antavat 2–5 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi muita tietoja ainoastaan, jos kyseiset lisätiedot ovat tarpeellisia vakuutuksenottajalle sitoumuksen olennaisten osien ymmärtämiseksi. 8.   Sitoumusjäsenvaltio antaa yksityiskohtaiset säännöt 1–7 kohdan soveltamisesta.

186 artikla

Peruuttamista koskeva määräaika

1.  

Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että vakuutuksenottajilla, jotka tekevät yksilöllisiä henkivakuutussopimuksia, on oikeus peruuttaa sopimus määräajassa, joka on 14–30 päivää siitä, kun he ovat saaneet tiedon sopimuksen tekemisestä.

Vakuutuksenottajan tekemä peruutusilmoitus vapauttaa hänet kaikista vastaisista sopimusvelvoitteista.

Peruutuksen muut oikeusvaikutukset ja sen edellytykset määräytyvät sopimukseen sovellettavan lain perusteella; tämä koskee erityisesti menettelytapoja, joita käyttäen vakuutuksenottajalle ilmoitetaan sopimuksen tekemisestä.

2.  

Jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan olla soveltamatta 1 kohtaa seuraavissa tapauksissa:

a) 

sopimus on tehty enintään kuudeksi kuukaudeksi;

b) 

vakuutuksenottaja ei asemansa tai niiden olosuhteiden vuoksi, joissa sopimus on tehty, tarvitse erityistä suojaa.

Jos jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on ilmoitettava tästä lainsäädännössään.

II LUKU

Vahinkovakuutusta koskevat säännökset

1 jakso

Yleiset säännökset

187 artikla

Vakuutusehdot

Yleiset ja erityiset vakuutusehdot eivät saa sisältää ehtoja, joiden tarkoituksena on yksittäistapauksessa ottaa huomioon katettavan riskin erityisolosuhteet.

188 artikla

Monopolien poistaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiettyjen vakuutusluokkien liiketoiminnan aloittamista koskevat monopolit, jotka on myönnetty niiden alueille sijoittuneille, 8 artiklassa tarkoitetuille elimille, poistetaan.

189 artikla

Osallistuminen kansallisiin takuujärjestelyihin

Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat vaatia vahinkovakuutusyrityksiä liittymään ja osallistumaan samoin edellytyksin kuin niiden alueella toimiluvan saaneet vahinkovakuutusyritykset mihin tahansa järjestelyyn, jonka tarkoituksena on taata korvausten maksaminen vakuutetuille ja vahingon kärsineille kolmansille osapuolille.

2 jakso

Yhteisön rinnakkaisvakuutus

190 artikla

Yhteisön rinnakkaisvakuutustoiminta

1.  

Tätä jaksoa sovelletaan 2 artiklassa tarkoitettuun yhteisön rinnakkaisvakuutustoimintaan, joka on liitteessä I olevan A osan luokkiin 3–16 luokitelluista riskeistä yhteen tai useampaan liittyvää rinnakkaisvakuutustoimintaa ja täyttää seuraavat edellytykset:

a) 

riski on suuri riski;

b) 

riski katetaan yhdellä sopimuksella kokonaisvakuutusmaksuna samalle ajanjaksolle, ja siitä huolehtii kaksi vakuutusyritystä tai useampi vakuutusyritys rinnakkaisvakuuttajina kukin omasta puolestaan; yhden näistä on oltava johtava vakuutusyritys;

c) 

riski sijaitsee yhteisössä;

d) 

riskin kattamiseksi johtavaa vakuutusyritystä kohdellaan kuin se olisi koko riskin kattava vakuutusyritys;

e) 

vähintään yksi rinnakkaisvakuuttajista osallistuu sopimukseen muussa kuin johtavan vakuutusyrityksen jäsenvaltiossa sijaitsevan kotipaikan tai sivukonttorin kautta;

f) 

johtavalla vakuutusyrityksellä on täysin johtajan osa rinnakkaisvakuutuskäytännössä ja se määrää erityisesti vakuutuksen ehdot ja maksut.

2.   Edellä olevia 147–152 artiklaa sovelletaan ainoastaan johtavaan vakuutusyritykseen. 3.   Rinnakkaisvakuutustoiminta, joka ei täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, jää tämän jakson säännöksiä lukuun ottamatta edelleen tämän direktiivin säännösten alaiseksi.

191 artikla

Osallistuminen yhteisön rinnakkaisvakuutustoimintaan

Vakuutusyritysten oikeuteen osallistua yhteisön rinnakkaisvakuutustoimintaan ei saa soveltaa muita kuin tämän jakson säännöksiä.

192 artikla

Vakuutustekninen vastuuvelka

Eri rinnakkaisvakuutuksenantajien on määriteltävä vakuutusteknisten vastuuvelkojen määrä kotijäsenvaltionsa säännösten mukaan tai, jos sellaisia säännöksiä ei ole, kyseisessä valtiossa noudatetun käytännön mukaan.

Vakuutusteknisen vastuuvelan on kuitenkin oltava vähintään yhtä suuri kuin johtavan vakuutuksenantajan kotijäsenvaltionsa säännösten mukaan vahvistama vakuutustekninen vastuuvelka.

193 artikla

Tilastotiedot

Kotijäsenvaltioiden on huolehdittava, että rinnakkaisvakuutuksenantajat laativat tilastoja, joista käy ilmi sen yhteisön rinnakkaisvakuutustoiminnan laajuus, johon ne osallistuvat, sekä jäsenvaltiot, joita kyseinen toiminta koskee.

194 artikla

Rinnakkaisvakuutussopimusten kohtelu likvidaatiomenettelyssä

Siinä tapauksessa, että vakuutusyritys likvidoidaan, on yhteisön rinnakkaisvakuutussopimuksiin osallistumisesta johtuvat velat suoritettava samalla tavoin kuin kyseisen yrityksen muiden vakuutussopimusten perusteella syntyneet velat erottelematta niitä vakuutettujen ja edunsaajien kansallisuuden mukaan.

195 artikla

Valvontaviranomaisten välinen tiedonvaihto

Tämän jakson täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on I osaston IV luvun 5 jaksossa tarkoitettua yhteistyötä tehdessään luovutettava toisilleen kaikki tarvittavat tiedot.

196 artikla

Täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö

Komissio ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä tutkiakseen tämän jakson soveltamiseen mahdollisesti liittyviä vaikeuksia.

Tähän yhteistyöhön liittyen kyseisten viranomaisten on erityisesti tutkittava jokaista sellaista käytäntöä, joka saattaisi merkitä joko sitä, että johtava vakuutusyritys ei ota johtajan osaa rinnakkaisvakuutuskäytännössä, tai sitä, että riskit eivät selvästi vaadi kahden tai useamman vakuutuksenantajan osallistumista niiden kattamiseen.

3 jakso

Avunanto

197 artikla

Matkailijoille annetun avun kaltainen toiminta

Jäsenvaltiot voivat saattaa tämän direktiivin mukaiset järjestelyt koskemaan avun antamista muissakin kuin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa vaikeuksiin joutuneille henkilöille.

Jos jäsenvaltio käyttää tätä mahdollisuutta, sen on rinnastettava tällainen toiminta liitteessä I olevan A osan luokkaan 18 kuuluvaan toimintaan.

Toinen kohta ei saa millään tavoin vaikuttaa liitteen I mukaisiin luokitusmahdollisuuksiin sellaisen toiminnan osalta, joka selvästikin kuuluu muuhun luokkaan.

4 jakso

Oikeusturvavakuutus

198 artikla

Tämän jakson soveltamisala

1.  

Tätä jaksoa sovelletaan liitteessä I olevan A osan luokassa 17 tarkoitettuun oikeusturvavakuutukseen, jolla vakuutusyritys sitoutuu vakuutusmaksun suorittamista vastaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja tarjoamaan muita vakuutussuojaan suoraan liittyviä palveluja, ottaen erityisesti huomioon seuraavat:

a) 

korvauksen turvaaminen vakuutetun henkilön kärsimästä tappiosta, vahingosta tai vammasta sovinnolla ilman oikeudenkäyntiä taikka siviili- tai rikosoikeudenkäynnin avulla;

b) 

vakuutetun henkilön puolustaminen tai edustaminen siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudenkäynneissä tai muissa oikeudenkäynneissä tai minkä hyvänsä kyseistä henkilöä vastaan esitetyn vaateen yhteydessä.

2.  

Tätä jaksoa ei sovelleta mihinkään seuraavista:

a) 

oikeusturvavakuutukset, jos tällainen vakuutus koskee merialusten käytöstä johtuvia tai niiden käyttöön liittyviä riitoja tai riskejä;

b) 

sellaisen vakuutusyrityksen harjoittamaan liiketoimintaan, joka myöntää vastuuvakuutuksia vakuutetun henkilön puolustamiseksi tai edustamiseksi kaikessa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyssä, jos tuota toimintaa harjoitetaan samanaikaisesti kyseisen vakuutusyrityksen omaksi eduksi tällaisen vakuutuksen perusteella;

c) 

jos jäsenvaltio niin päättää, avustamistoimintaa harjoittavan vakuutuksenantajan oikeusturvavakuutustoiminta, joka täyttää seuraavat edellytykset:

i) 

toimintaa harjoitetaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa vakuutetun henkilön tavanomainen asuinpaikka sijaitsee;

ii) 

toiminta muodostaa osan sopimusta, joka kattaa yksinomaan sellaisille henkilöille annetun avun, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai poissa tavanomaisesta asuinpaikastaan.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamiseksi sopimuksessa on ilmoitettava selvästi, että turva rajoittuu kyseisessä alakohdassa tarkoitettuihin oloihin ja liittyy annettavaan apuun.

199 artikla

Erilliset sopimukset

Oikeusturvavakuutuksen on sisällyttävä eri sopimukseen kuin muut vakuutusluokat tai sitä on käsiteltävä yksittäisen vakuutuskirjan erillisessä osassa, jossa määritellään oikeusturvavakuutuksen laatu ja, jos jäsenvaltio niin vaatii, kyseisen vakuutusmaksun määrä.

200 artikla

Korvausvaatimusten hoito

1.  

Kotijäsenvaltion on varmistettava, että vakuutusyritykset noudattavat jäsenvaltion valitseman mallin mukaisesti tai oman valintansa mukaisesti, jos jäsenvaltio siihen suostuu, vähintään yhtä 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyistä menettelyistä korvausvaatimusten hoitamiseksi.

Kaikissa ratkaisuissa on niiden henkilöiden etua, joilla on oikeusturvavakuutus, pidettävä yhtäläisesti turvattuna tämän jakson mukaisesti.

2.  

Vakuutusyrityksen on varmistuttava siitä, ettei kukaan sen henkilökunnan jäsenistä, jolle kuuluu oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusten hoito tai siihen liittyvä oikeudellinen neuvonta, harjoita samanaikaisesti vastaavaa toimintaa toisessa yrityksessä, jolla on taloudellisia, kaupallisia tai hallinnollisia yhteyksiä ensimmäisen vakuutusyrityksen kanssa ja jolla on yksi tai useampi liitteessä I määritelty muu vakuutusluokka.

Yhdistelmäyrityksen on varmistuttava siitä, ettei kukaan sen henkilökunnan jäsenistä, jolle kuuluu oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusten hoito tai siihen liittyvä oikeudellinen neuvonta, harjoita samanaikaisesti vastaavaa toimintaa toiseen yrityksen harjoittamaan vakuutusluokkaan liittyen.

3.  

Vakuutusyrityksen on annettava oikeusturvavakuutukseen liittyvien korvausvaatimusten hoito yritykselle, joka on erillinen oikeushenkilö. Kyseinen yritys on mainittava erillisessä sopimuksessa tai 199 artiklassa tarkoitetussa erillisessä osassa.

Jos yrityksellä, joka on erillinen oikeushenkilö, on yhteyksiä sellaiseen yritykseen vakuutusyritykseen, joka harjoittaa yhtä tai useampaa liitteessä I olevassa A osassa tarkoitettua vakuutusluokkaa, ne yrityksen, joka on erillinen oikeushenkilö, henkilökunnan jäsenet, jotka hoitavat korvausvaatimusten käsittelyä tai siihen liittyvää oikeudellista neuvontaa, eivät saa samanaikaisesti harjoittaa samaa tai samanlaista toimintaa toisessa vakuutusyrityksessä. Jäsenvaltiot voivat asettaa samat vaatimukset yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsenille.

4.   Sopimuksessa on määrättävä, että vakuutetut henkilöt voivat antaa valtuutuksen valitsemalleen asianajajalle tai, kansallisen lainsäädännön niin salliessa, kenelle tahansa asianmukaisesti pätevälle henkilölle siitä hetkestä lähtien, kun näillä vakuutetuilla henkilöillä on kyseisen sopimuksen mukaan korvausvaatimus.

201 artikla

Vapaus valita asianajaja

1.  

Kaikissa oikeusturvavakuutusta koskevissa sopimuksissa on nimenomaan ilmoitettava, että:

a) 

jos turvaudutaan asianajajaan tai johonkin muuhun kansallisen lainsäädännön mukaan asianmukaisesti pätevään henkilöön vakuutetun henkilön etujen puolustamiseksi, edustamiseksi tai hoitamiseksi missä tahansa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyssä, vakuutetulla henkilöllä on vapaus valita sellainen asianajaja tai muu henkilö;

b) 

vakuutetuilla henkilöillä on vapaus valita asianajaja tai halutessaan, jos se sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, joku muu asianmukaisesti pätevä henkilö hoitamaan etujaan eturistiriitojen syntyessä.

2.   Tässä jaksossa ”asianajajalla” tarkoitetaan ketä tahansa henkilöä, jolla on oikeus harjoittaa ammattitoimintaa jollakin nimikkeistä, jotka on vahvistettu asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/249/ETY ( 22 ).

202 artikla

Poikkeaminen vapaudesta valita asianajaja

1.  

Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksen 201 artiklan 1 kohdan soveltamisesta oikeusturvavakuutukseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

vakuutus rajoittuu tapauksiin, jotka aiheutuvat maantieajoneuvojen käytöstä kyseisen jäsenvaltion alueella;

b) 

vakuutus liittyy sopimukseen avun antamisesta maantieajoneuvoa kohdanneen vahingon tai konevian sattuessa;

c) 

oikeusturvavakuutuksen myöntänyt vakuutusyritys ja avustamistoiminnan vakuutuksenantaja eivät harjoita mitään vastuuvakuutuksen luokkaa;

d) 

toimenpiteet toteutetaan siten, että oikeudellinen neuvonta ja riidan kummankin osapuolen edustaminen on täysin itsenäisten asianajajien tehtävänä, silloin kun sama vakuutusyritys on myöntänyt näille osapuolille oikeusturvavakuutuksen.

2.   Jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti myöntämä poikkeus ei vaikuta 200 artiklan soveltamiseen.

203 artikla

Välimiesmenettely

Jäsenvaltioiden on säädettävä välimiesmenettelystä tai muusta vastaavat puolueettomuuden takeet tarjoavasta menettelystä oikeusturvavakuutuksen myöntäneen vakuutusyrityksen ja vakuutuksenottajan välisten mahdollisten riitojen ratkaisemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten säännösten mukaista oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Vakuutussopimuksessa on vahvistettava vakuutetun henkilön oikeus turvautua tällaisiin menettelyihin.

204 artikla

Eturistiriita

Jos syntyy eturistiriitoja tai riidan sovittelusta on erimielisyyttä, oikeusturvavakuutuksen vakuutuksenantajan tai tarvittaessa korvausvaatimuksia selvittävän yrityksen on ilmoitettava vakuutetulle henkilölle 201 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta oikeudesta ja mahdollisuudesta turvautua 203 artiklassa mainittuun menettelyyn.

205 artikla

Oikeusturvavakuutukseen liittyvän erikoistumisvaatimuksen poistaminen

Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki säännökset, joilla kielletään vakuutusyritystä harjoittamasta alueellaan oikeusturvavakuutustoimintaa ja muihin vakuutusluokkiin liittyvää toimintaa samanaikaisesti.

5 jakso

Sairausvakuutus

206 artikla

Sairausvakuutus vaihtoehtona sosiaaliturvalle

1.  

Jäsenvaltiot, joissa liitteessä I olevassa A osassa luokkaan 2 kuuluvia riskejä kattavat sopimukset voivat korvata osittain tai kokonaan lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmään sisältyvän sairausvakuutuksen, voivat vaatia, että:

a) 

sopimusten on oltava niiden erityisten säännösten mukaisia, joita kyseinen jäsenvaltio on antanut yleisen edun suojaamiseksi tässä vakuutusluokassa;

b) 

kyseisen vakuutuksen yleiset ja erityiset ehdot on annettava tiedoksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ennen niiden käyttöönottamista.

2.  

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettu sairausvakuutustapa on samanlainen kuin henkivakuutuksen osalta, jolloin kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a) 

maksetut vakuutusmaksut lasketaan siinä jäsenvaltiossa, jossa riski sijaitsee, käytettävien sairastavuustaulukoiden ja muiden asian kannalta merkityksellisten tilastojen perusteella vakuutusmatemaattisten menetelmien mukaisesti;

b) 

muodostetaan ikääntymisen mukaan määräytyvä varaus;

c) 

vakuutuksenantaja voi irtisanoa sopimuksen vain tietyssä määräajassa, jonka se jäsenvaltio vahvistaa, jossa riski sijaitsee;

d) 

sopimuksessa määrätään, että vakuutusmaksuja voidaan korottaa tai korvaussuorituksia pienentää myös voimassa olevien sopimusten osalta;

e) 

sopimuksessa määrätään, että vakuutuksenottajat voivat vaihtaa olemassa olevan sopimuksensa 1 kohdan mukaiseksi uudeksi sopimukseksi, jonka tarjoaa sama vakuutusyritys tai sama sivukonttori ja jossa otetaan huomioon heidän saavuttamansa oikeudet.

Ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa on kiinnitettävä huomiota ikääntymisen mukaan määräytyvään varaukseen, ja uusi lääkärintarkastus voidaan vaatia vain, jos vakuutusturvaa lisätään.

Vastaavassa tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisten on julkaistava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut sairastavuustaulukot ja muut asian kannalta merkitykselliset tilastot sekä toimitettava ne kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

Vakuutusmaksujen on oltava kohtuullisten vakuutusmatemaattisten oletusten mukaisesti riittävät, jotta vakuutusyritykset voivat täyttää kaikki velvoitteensa ottaen huomioon niiden taloudellisen tilanteen kaikki tekijät. Kotijäsenvaltion on vaadittava, että vakuutusmaksujen laskemisen tekniset perusteet ilmoitetaan sen valvontaviranomaisille ennen hyödykkeen kaupan pitämistä.

Kolmatta ja neljättä alakohtaa on sovellettava myös muutettaessa voimassa olevia sopimuksia.

6 jakso

Työtapaturmavakuutus

207 artikla

Lakisääteinen työtapaturmavakuutus

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että vakuutusyritys, joka tarjoaa niiden alueella omalla vastuullaan pakollista työtapaturmavakuutusta, noudattaa niiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä tätä vakuutusta koskevia erityismääräyksiä, lukuun ottamatta talouden vakauden valvontaa koskevia määräyksiä, jotka ovat yksinomaan kotijäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia.

III LUKU

Henkivakuutusta koskevat säännökset

208 artikla

Pakollisen jälleenvakuuttamisen edellyttämiskielto

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia henkivakuutusyrityksiä jälleenvakuuttamaan osaa 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta vakuutustoiminnastaan kansallisessa lainsäädännössä nimetyssä yhteisössä tai nimetyissä yhteisöissä.

209 artikla

Uutta toimintaa koskevat vakuutusmaksut

Uutta toimintaa koskevien vakuutusmaksujen on oltava nykyisten järkevien vakuutusmatemaattisten oletusten mukaisesti riittävät, jotta henkivakuutusyritykset voivat täyttää kaikki sitoumuksensa ja erityisesti muodostaa riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan.

Tätä varten voidaan ottaa huomioon kaikki henkivakuutusyrityksen taloudellista tilaa koskevat näkökohdat kuitenkin siten, että muiden varojen kuin vakuutusmaksujen ja niille saadun tuoton osuus ei saa olla järjestelmällistä ja pysyvää siten, että se saattaisi pitkällä aikavälillä vaarantaa kyseisen yrityksen vakavaraisuuden.

IV LUKU

Jälleenvakuutusta koskevat säännöt

210 artikla

Rajoitettu jälleenvakuutus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka tekevät rajoitettua jälleenvakuutusta koskevia sopimuksia tai harjoittavat rajoitettua jälleenvakuutusta koskevaa toimintaa, kykenevät tunnistamaan, mittaamaan, seuraamaan, hallitsemaan ja valvomaan näistä sopimuksista tai tällaisesta toiminnasta aiheutuvia riskejä sekä raportoimaan niistä.

▼M5

2.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään rajoitettua jälleenvakuutusta (finite reinsurance) koskevasta toiminnasta aiheutuvien riskien seuraamista, hallitsemista ja valvontaa koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut säännökset.

▼B

3.  

Edellä olevan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi ”rajoitetulla jälleenvakuutuksella” tarkoitetaan jälleenvakuutusta, jossa nimenomainen enimmäishäviö, joka ilmaistaan siirrettynä taloudellisena enimmäisriskinä ja joka perustuu sekä huomattavaan vakuutusriskiin että riskien siirron ajoitukseen, ylittää sopimuksen kestoaikana maksettavat vakuutusmaksut rajoitetulla mutta huomattavalla summalla ja johon lisäksi liittyy vähintään yksi seuraavista ominaisuuksista:

a) 

erityinen ja olennainen korvaus rahan aika-arvosta;

b) 

sopimusehdot, joiden tarkoituksena on tasoittaa osapuolten sopimuksesta sen kuluessa saaman taloudellisen tuloksen välistä eroa aiotun riskien siirron toteuttamiseksi.

211 artikla

Erillisyhtiö

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava erillisyhtiön perustaminen alueelleen, jos siihen on saatu valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntä.

▼M5

2.  

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin seuraavat perusteet valvontaviranomaisten hyväksyntää varten:

a) 

luvan soveltamisala;

b) 

kaikkiin sopimuksiin sisällytettävät pakolliset ehdot;

c) 

42 artiklassa tarkoitetut erillisyhtiötä johtavien henkilöiden sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset;

d) 

osakkaiden tai jäsenten, joilla on määräomistusyhteyksiä erillisyhtiöissä, sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset;

e) 

asianmukaiset hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, riittävät sisäiset valvontamekanismit ja riskienhallintaa koskevat vaatimukset;

f) 

tilinpäätöstietoja, toiminnan vakautta koskevia tietoja ja tilastotietoja koskevat vaatimukset;

g) 

vakavaraisuutta koskevat vaatimukset.

2 a.   Jotta voidaan varmistaa 211 artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, joita sovelletaan hyväksyttäessä erillisyhtiöiden perustaminen, ja muodoista ja malleista, joita on käytettävä 2 kohdan f alakohtaa sovellettaessa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

2 b.   Jotta voidaan varmistaa 211 artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, joita sovelletaan valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa, jos erillisyhtiö, joka ottaa vastuulleen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskin, on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut toimiluvan.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

3.   Ennen 31 päivää joulukuuta 2015 toimiluvan saaneisiin erillisyhtiöihin on sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, joka on myöntänyt erillisyhtiölle toimiluvan. Tällaisen erillisyhtiön kyseisen päivämäärän jälkeen aloittamaan uuteen toimintaan sovelletaan 1, 2 ja 2 a kohdan säännöksiä.

▼B

III OSASTO

SAMAAN RYHMÄÄN KUULUVIEN VAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSYRITYSTEN VALVONTA

I LUKU

Ryhmävalvonta: määritelmät, soveltamistapaukset, soveltamisala ja soveltamistasot

1 jakso

Määritelmät

212 artikla

Määritelmät

1.  

Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) 

”osakasyrityksellä” yritystä, joka on joko emoyritys tai muu yritys, jolla on omistusyhteys toiseen yritykseen, tai yritystä, joka on sidoksissa toiseen yritykseen ►M13  direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa ◄ tarkoitetun suhteen kautta;

b) 

”sidosyrityksellä” joko tytäryritystä tai muuta yritystä, johon toisella yrityksellä on omistusyhteys, tai yritystä, joka on sidoksissa toiseen yritykseen ►M13  direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa ◄ tarkoitetun suhteen kautta;

▼M13

c) 

”ryhmällä” yritysryhmää, joka

i) 

muodostuu osakasyrityksestä, sen tytäryrityksistä ja yrityksistä, joihin osakasyrityksellä tai sen tytäryrityksillä on omistusyhteys, yrityksistä, joita osakasyritys tai sen tytäryritykset johtavat yhdessä yhden tai useamman ryhmään kuulumattoman yrityksen kanssa, sekä yrityksistä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun yhteyden kautta, ja niiden sidosyrityksistä;

ii) 

perustuu kyseisten yritysten sopimuksella tai muulla tavalla luotuihin vahvoihin ja kestäviin taloudellisiin suhteisiin ja johon voi kuulua keskinäisiä yhtiöitä tai yhdistyksiä tai niitä vastaavia yhteisöjä, edellyttäen, että:

—  jollakin kyseisistä yrityksistä on keskitetyn koordinoinnin kautta tosiasiallinen määräävä vaikutus muiden ryhmään kuuluvien yritysten päätöksiin, myös taloudellisiin päätöksiin, ja —  tätä osastoa sovellettaessa tällaisten taloudellisten suhteiden luomiseen tai purkamiseen vaaditaan ryhmävalvojan ennakkohyväksyntä,

jolloin keskitetystä koordinoinnista vastaava yritys katsotaan emoyritykseksi ja muut yritykset tytäryrityksiksi; tai

iii) 

muodostuu i ja ii alakohdan yhdistelmästä;

▼B

d) 

”ryhmävalvojalla” 247 artiklan mukaista ryhmävalvonnasta vastaavaa valvontaviranomaista;

▼M5

e) 

”valvontaviranomaisten kollegiolla” pysyvää mutta joustavaa rakennetta yhteistyötä, koordinointia ja ryhmävalvontaa koskevan päätöksenteon helpottamista varten;

▼M13

f) 

”vakuutushallintayhtiöllä” yritystä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

i) 

yritys on emoyritys;

ii) 

yritys ei ole luottolaitos, vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, sijoituspalveluyritys tai ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos;

iii) 

yritys ei ole asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 20 alakohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai rahoitusalan holdingyhtiö;

iv) 

vähintään yksi sen tytäryrityksistä on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

v) 

riippumatta siitä, mitä yritys on ilmoittanut toimialakseen, sen pääasiallinen liiketoiminta on jokin seuraavista:

1) 

hankkia ja pitää hallussaan osuuksia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksistä;

2) 

tarjota oheispalveluja yhden tai useamman sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääasialliselle toiminnalle;

3) 

harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevassa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa tai harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevassa B osassa lueteltua palvelua tai toimintaa, joka liittyy direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevassa C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin;

vi) 

yli 50 prosenttia vähintään yhdestä seuraavasta indikaattorista liittyy kiinteästi tytäryrityksiin, jotka ovat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, vakuutushallintayhtiöitä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä, kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten holdingyhtiöitä tai yrityksiin, jotka tarjoavat yhden tai useamman ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääasiallisen toiminnan oheispalveluja, sekä yrityksen itsensä harjoittamaan toimintaan, joka ei liity osuuksien hankintaan tai hallussapitoon tytäryrityksissä, jotka ovat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, jos kyseinen toiminta on luonteeltaan samanlaista kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten harjoittama toiminta:

1) 

yrityksen oma pääoma sen konsolidoidun aseman perusteella;

2) 

yrityksen varat sen konsolidoidun aseman perusteella;

3) 

yrityksen tulot sen konsolidoidun aseman perusteella;

4) 

yrityksen henkilöstö sen konsolidoidun aseman perusteella;

5) 

muu indikaattori, jota kansallinen valvontaviranomainen pitää merkityksellisenä;

▼M13

f a) 

”kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten holdingyhtiöllä” emoyritystä, joka ei ole vakuutushallintayhtiö tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka pääasiallisena liiketoimintana on hankkia ja pitää hallussaan osuuksia tytäryrityksistä, jotka ovat yksinomaan tai pääasiallisesti kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä;

▼M1

g) 

”sekavakuutushallintayhtiöllä” emoyritystä, joka ei ole vakuutusyritys, kolmannen maan vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, kolmannen maan jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

h) 

”rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä” direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä.

▼B

2.  

►M13  Tätä osastoa sovellettaessa valvontaviranomaisten on lisäksi pidettävä emoyrityksenä sellaista yritystä, jolla on valvontaviranomaisten näkemyksen mukaan tosiasiallinen määräävä vaikutus toisessa yrityksessä, myös silloin, kun tätä määräysvaltaa käytetään keskitetyn koordinoinnin kautta toisen yrityksen päätöksiin. ◄

Lisäksi valvontaviranomaisten on pidettävä tytäryrityksenä sellaista yritystä, jossa emoyrityksellä on kyseisten viranomaisten näkemyksen mukaan tosiasiallinen määräävä vaikutus.

Valvontaviranomaisten on myös pidettävä omistusyhteytenä välitöntä tai välillistä omistusta sellaisen yrityksen äänivallasta tai pääomasta, jossa valvontaviranomaisten näkemyksen mukaan tosiasiassa käytetään määräysvaltaa.

▼M13

3.   Tätä osastoa sovellettaessa valvontaviranomaisten on lisäksi pidettävä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna ryhmänä vähintään kahta sellaista yritystä, joita valvontaviranomaisten näkemyksen mukaan johdetaan yhtenäisesti.

Jos kaikkien tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen yritysten kotipaikka ei ole samassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainoastaan 247 artiklan mukaisesti ryhmävalvojana toimiva valvontaviranomainen voi muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan todeta, että kyseiset yritykset muodostavat ryhmän, jos se katsoo, että kyseisiä yrityksiä johdetaan yhtenäisesti.

4.  

Määrittäessään vähintään kahden 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun yrityksen välistä suhdetta valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat tekijät:

a) 

luonnollisen henkilön tai yrityksen määräysvalta tai mahdollisuus vaikuttaa yrityksen päätöksiin, mukaan lukien taloudelliset päätökset, erityisesti siksi, että niillä on pääomaa tai äänioikeuksia tai edustus hallinto-, johto- tai valvontaelimessä, taikka siksi, että kyseessä on henkilö, joka vastaa yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta tai joka on yrityksessä muissa keskeisissä, oleellisissa tai tärkeissä tehtävissä;

b) 

yrityksen vahva riippuvuus toisesta yrityksestä tai luonnollisesta tai oikeushenkilöstä olennaisten rahoitusliiketoimien tai -operaatioiden taikka muiden kuin rahoitusliiketoimien tai -operaatioiden vuoksi, mukaan lukien ulkoistaminen ja henkilöstön jakaminen yritysten kesken;

c) 

näyttö kahden tai useamman yrityksen välisestä talouteen tai sijoituksiin liittyvien päätösten, strategioiden tai prosessien koordinoinnista, mukaan lukien yhteiset sijoitukset sidosyrityksiin;

d) 

näyttö koordinoiduista ja yhdenmukaisista strategioista, operaatioista tai prosesseista kahden tai useamman yrityksen välillä, mukaan lukien vakuutusten jakelukanavat, vakuutustuotteet tai -tuotemerkit, viestintä tai markkinointi.

5.   Jos ryhmä määritetään tämän artiklan 2 tai 3 kohdan perusteella, ryhmävalvojana 247 artiklan mukaisesti toimivan valvontaviranomaisen on annettava 214 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisesti emoyritykseksi nimetylle yritykselle ja asianomaisille valvontaviranomaisille yksityiskohtainen selvitys tekijöistä, joiden perusteella kyseinen määritys tehdään.

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla täydennetään tai täsmennetään edelleen tekijöitä, jotka valvontaviranomaisten on otettava huomioon määrittääkseen vähintään kahden 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun yrityksen välisen suhteen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼B

2 jakso

Soveltamistapaukset ja -ala

213 artikla

Tapaukset, joihin ryhmävalvontaa sovelletaan

1.  

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että samaan ryhmään kuuluvia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä valvotaan ryhmätasolla tämän osaston mukaisesti.

Tämän direktiivin säännöksiä, joissa vahvistetaan yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvontaa koskevat säännöt, sovelletaan edelleen kyseisiin yrityksiin, jollei tässä osastossa toisin säädetä.

▼M13

2.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmävalvontaa sovelletaan, kun ryhmään kuuluu jokin seuraavista:

a) 

218–258 artiklan mukaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat osakasyrityksenä vähintään yhdessä vakuutusyrityksessä, jälleenvakuutusyrityksessä, kolmannen maan vakuutusyrityksessä tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksessä;

b) 

218–258 artiklan mukaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys on vakuutushallintayhtiö, jonka kotipaikka sijaitsee yhteisössä;

c) 

260–263 artiklan mukaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys on vakuutushallintayhtiö, jonka kotipaikka sijaitsee yhteisön ulkopuolella, tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

d) 

265 artiklan mukaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys on sekavakuutushallintayhtiö.

▼M1

3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, on joko säännellyn yrityksen sidosyritys tai on itse säännelty yritys tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, johon sovelletaan direktiivin 2002/87/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaista lisävalvontaa, ryhmävalvoja voi, kuultuaan muita kyseisiä valvontaviranomaisia, päättää olla suorittamatta kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla tämän direktiivin 244 artiklassa tarkoitettua riskikeskittymän valvontaa, tämän direktiivin 245 artiklassa tarkoitettua ryhmänsisäisten liiketoimien valvontaa tai molempia. 4.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, ryhmävalvoja voi muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY asiaa koskevaa säännöstä. 5.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että ►M13  direktiivin 2013/36/EU ◄ mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, ryhmävalvoja voi yhteisestä sopimuksesta pankki- ja sijoituspalvelualan konsolidointiryhmän valvojan kanssa päättää soveltaa ainoastaan sen direktiivin säännöksiä, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyyn tärkeimpään sektoriin. 6.   Ryhmävalvojan on ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 ( 23 ) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomaiselle), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 ( 24 ) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, 4 ja 5 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja asetuksella (EU) N:o 1095/2010 ( 25 ) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, on kehitettävä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja näiden suuntaviivojen hyväksymisestä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa mainittujen suuntaviivojen hyväksymisestä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼M13

213 a artikla

Suhteuttamistoimenpiteiden käyttö ryhmän tasolla

1.  

Ryhmävalvojan on luokiteltava 212 artiklassa tarkoitetut ryhmät, joihin sovelletaan 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan nojalla ryhmävalvontaa, pieniksi ja ei-monimutkaisiksi ryhmiksi tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos ne täyttävät ryhmätasolla kaikki seuraavat kriteerit kahden luokittelua välittömästi edeltäneen tilikauden aikana:

a) 

jos vähintään yksi ryhmään kuuluva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei ole vahinkovakuutusyritys, kaikkien seuraavien kriteereiden on täytyttävä:

i) 

105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korkoriskialamoduuli, joka on laskettu konsolidoitujen tietojen perusteella, on enintään viisi prosenttia 76 artiklassa tarkoitetusta ryhmän konsolidoidun vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärästä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä, lukuun ottamatta yrityksiä, joihin sovelletaan 233 artiklassa säädettyä menetelmää 2;

ii) 

ryhmän henkivakuutustoimintaan liittyvän konsolidoidun vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä on enintään 1 000 000 000 euroa;

b) 

jos vähintään yksi ryhmään kuuluva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei ole henkivakuutusyritys, kaikkien seuraavien kriteereiden on täytyttävä:

i) 

ryhmän kolmen viimeksi kuluneen tilikauden vahinkovakuutustoiminnan keskimääräinen yhdistetty kulusuhde, josta on vähennetty jälleenvakuutusten osuus, on alle 100 prosenttia;

ii) 

ryhmän vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo on enintään 100 000 000 euroa;

iii) 

liitteessä I olevan A osan luokkiin 5–7, 11, 12, 14 ja 15 kuuluvien vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen summa on enintään 30 prosenttia ryhmän vahinkovakuutustoiminnan vuotuisesta vakuutusmaksutulojen kokonaismäärästä;

c) 

vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo, joka on kertynyt sellaisten ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten harjoittamasta liiketoiminnasta, joiden kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin ryhmävalvojan jäsenvaltiossa, on pienempi kuin jompikumpi seuraavista raja-arvoista:

i) 

20 000 000 euroa;

ii) 

10 prosenttia ryhmän vuotuisen bruttomääräisten vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä;

d) 

vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo, joka on kertynyt ryhmän muussa jäsenvaltiossa kuin ryhmävalvojan jäsenvaltiossa harjoittamasta liiketoiminnasta, on pienempi kuin jompikumpi seuraavista raja-arvoista:

i) 

20 000 000 euroa;

ii) 

10 prosenttia ryhmän vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä;

e) 

seuraavien summa on enintään 20 prosenttia konsolidoitujen tietojen perusteella lasketuista kokonaissijoituksista:

i) 

edellä 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu markkinariskimoduuli;

ii) 

edellä 105 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskimoduulin se osa, joka vastaa arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyviä riskejä, jotka eivät sisälly korkomarginaaliriskialamoduuliin;

iii) 

kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita markkinariski- ja vastapuoliriskimoduulit eivät kata;

f) 

ryhmän yritysten tulevan jälleenvakuutuksen osuus on enintään 50 prosenttia ryhmän koko vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta;

g) 

jäljempänä 230 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erotus menetelmää 1 käytettäessä, 233 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erotus menetelmää 2 käytettäessä tai 233 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erotus menetelmien yhdistelmää käytettäessä on positiivinen;

h) 

jos käytetään menetelmää 2 tai menetelmien 1 ja 2 yhdistelmää, jokainen yritys, johon menetelmää 2 sovelletaan, on pieni ja ei-monimutkainen yritys.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan i alakohdassa ja e alakohdassa säädettyjä kriteereitä ei sovelleta ryhmiin, joissa käytetään ainoastaan menetelmää 2.

2.   Edellä olevaa 29 b artiklaa sovelletaan perimmäisenä emoyrityksenä toimivan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tasolla, vakuutushallintayhtiön tasolla tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla soveltuvin osin. 3.   Ryhmien, joihin sovelletaan 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaista ryhmävalvontaa alle kahden vuoden ajan, on otettava huomioon ainoastaan viimeinen tilikausi arvioidessaan, täyttävätkö ne tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit. 4.  

Seuraavia ryhmiä ei saa koskaan luokitella pieniksi ja ei-monimutkaisiksi ryhmiksi:

a) 

ryhmät, jotka ovat direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 kohdassa tarkoitettuja finanssiryhmittymiä;

b) 

ryhmät, joissa vähintään yksi tytäryritys on 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys;

c) 

ryhmät, jotka käyttävät hyväksyttyä osittaista tai kokonaista sisäistä mallia ryhmänsä vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen.

5.   Edellä olevaa 29 c, 29 d ja 29 e artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. 6.  

Komissio täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

a) 

edellä 1 kohdassa säädetyt perusteet, mukaan lukien kyseisen kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun määrän laskentatapa;

b) 

käytettävä metodiikka, jolla luokitellaan ryhmiä pieniksi ja ei-monimutkaisiksi ryhmiksi; ja

c) 

edellytykset, joiden mukaan annetaan tai perutaan valvontaviranomaisen hyväksyntä suhteuttamistoimenpiteille, joita käyttävät ryhmät, joita ei ole luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi ryhmiksi.

213 b artikla

Ryhmävalvonnan esteet

1.  

Edellä 213 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on varmistettava, että

a) 

ryhmän sisäiset järjestelyt ja tehtävien jako ovat asianmukaiset tämän osaston säännösten noudattamiseksi ja niillä voidaan tosiasiallisesti:

i) 

koordinoida vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kaikkia tytäryrityksiä, tarvittaessa myös jakamalla tehtäviä asianmukaisesti näiden yritysten kesken;

ii) 

estää tai hallita ryhmänsisäisiä ristiriitoja; ja

iii) 

toteuttaa vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön koko ryhmän laajuiset toimintaperiaatteet;

b) 

sen ryhmän organisaatiorakenne, johon vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö kuuluu, ei haittaa tai muutoin estä ryhmän ja sen tytäryritysten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tosiasiallista valvontaa, ottaen erityisesti huomioon seuraavat:

i) 

vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön asema monimuotoisessa ryhmässä;

ii) 

osakkeenomistusrakenne; ja

iii) 

ryhmään kuuluvan vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön asema.

2.   Jos 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, ryhmävalvojalla on oltava valtuudet vaatia vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä muuttamaan ryhmänsisäisiä järjestelyjä ja tehtävien jakoa.

Jos tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, ryhmävalvojan on sovellettava vakuutushallintayhtiöön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöön asianmukaisia valvontatoimenpiteitä ryhmävalvonnan jatkuvuuden ja eheyden sekä tässä osastossa säädettyjen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi tai palauttamiseksi tapauksen mukaan. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että valvontaviranomaisilla on toimiessaan ryhmävalvojina 247 artiklan mukaisesti valtuudet vaatia vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä organisoimaan ryhmä siten, että asianomainen valvontaviranomainen voi tosiasiallisesti harjoittaa ryhmävalvontaa. Valvontaviranomainen saa käyttää näitä valtuuksia ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa kuultuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja tarvittaessa muita asianomaisia valvontaviranomaisia, ja sen on toimitettava vakuutushallintayhtiölle tai rahoitusalan sekaholdingyhtiölle perustelut.

3.   Tämän direktiivin 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa sellaisen ryhmän organisaatiorakenne, joka koostuu yrityksistä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun yhteyden kautta, ja niiden sidosyrityksistä, tai joka on määritetty tämän direktiivin 212 artiklan 3 kohdan perusteella, on sellainen, että se haittaa tai estää ryhmää noudattamasta tämän osaston säännöksiä, ryhmään on sovellettava asianmukaisia valvontatoimenpiteitä, joilla varmistetaan tai palautetaan tapauksen mukaan ryhmävalvonnan jatkuvuus ja eheys sekä tämän osaston säännösten noudattaminen. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että valvontaviranomaisilla on toimiessaan ryhmävalvojina tämän direktiivin 247 artiklan mukaisesti valtuudet vaatia sellaisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jonka kotipaikka on unionissa, tai sellaisen yrityksen perustamista unioniin, jolla on keskitetyn koordinoinnin kautta tosiasiallinen määräävä vaikutus ryhmään kuuluvien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten päätöksiin, mukaan lukien taloudelliset päätökset. Tällöin se vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai yritys, joka tosiasiallisesti harjoittaa keskitettyä koordinointia, on vastuussa tämän osaston säännösten noudattamisesta.

▼B

214 artikla

Ryhmävalvonnan soveltamisala

▼M13

1.   Ryhmävalvonnan harjoittaminen 213 artiklan mukaisesti ei merkitse sitä, että valvontaviranomaisten olisi valvottava kolmannen maan vakuutusyritystä, kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä tai sekavakuutushallintayhtiötä yksittäisenä yrityksenä.

Ryhmävalvonnan harjoittaminen voi yksinomaan tämän osaston noudattamisen varmistamiseksi edellyttää valvontaviranomaisten suoraa valvontaa ja valvontaa koskevan toimivallan käyttöä vakuutushallintayhtiöissä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöissä.

▼B

2.  

Ryhmävalvoja voi tapauskohtaisesti päättää olla sisällyttämättä yritystä 213 artiklassa tarkoitetun ryhmävalvonnan piiriin, jos:

a) 

yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on oikeudellisia esteitä tarpeellisten tietojen siirtämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 229 artiklan säännösten soveltamista;

b) 

yrityksellä, joka olisi sisällytettävä valvonnan piiriin, on ryhmävalvonnan tavoitteiden kannalta ainoastaan vähäinen merkitys; tai

c) 

yrityksen sisällyttäminen valvonnan piiriin olisi ryhmävalvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukaista tai harhaanjohtavaa.

Jos valvonnan ulkopuolelle voidaan kuitenkin jättää useita saman ryhmän yksittäisiä yrityksiä ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla, kyseiset yritykset on silti sisällytettävä valvonnan piiriin, paitsi jos niiden yhteinen merkitys on vähäinen.

Jos ryhmävalvoja katsoo, ettei vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä pidä sisällyttää ryhmävalvontaan ensimmäisen alakohdan b tai c alakohdan nojalla, sen on kuultava muita asianomaisia valvontaviranomaisia ennen päätöksen tekemistä.

Jos ryhmävalvoja jättää jonkin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvonnan ulkopuolelle ensimmäisen alakohdan b tai c alakohdan nojalla, sen jäsenvaltion valvontaviranomaiset, jossa kyseinen yritys sijaitsee, voivat pyytää ryhmän johdossa olevalta yritykseltä tietoja, joista saattaa olla apua kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvonnassa.

▼M13

Arvioidessaan, onko yrityksellä ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu ryhmävalvonnan tavoitteiden kannalta vähäinen merkitys, ryhmävalvojan on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

yritys on kokonaisvarallisuuden ja vakuutusteknisen vastuuvelan osalta pieni verrattuna ryhmän muihin yrityksiin ja koko ryhmään;

b) 

yrityksen sulkeminen ryhmävalvonnan ulkopuolelle ei vaikuttaisi olennaisesti ryhmän vakavaraisuuteen;

c) 

laadulliset ja määrälliset riskit, mukaan lukien ryhmänsisäisistä liiketoimista aiheutuvat riskit, joita yritys aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa koko ryhmälle, eivät ole olennaisia.

3.   Jos yhden tai useamman yrityksen jättäminen ryhmävalvonnan ulkopuolelle tämän artiklan 2 kohdan nojalla johtaisi tilanteeseen, joka ei aiheuttaisi 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla ryhmävalvonnan soveltamista, ryhmävalvojan on kuultava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja tapauksen mukaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia ennen ulkopuolelle jättämistä koskevan päätöksen tekemistä. Tällainen päätös voidaan tehdä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja se on perusteltava asianmukaisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja tarvittaessa muille asianomaisille valvontaviranomaisille. Ryhmävalvojan on tehtävä vähintään kerran vuodessa uudelleenarviointi siitä, onko sen päätös edelleen asianmukainen. Jos näin ei enää ole, ryhmävalvojan on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja tarvittaessa muille asianomaisille valvontaviranomaisille, että se aloittaa ryhmävalvonnan soveltamisen.

Ennen kuin perimmäinen emoyritys jätetään 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla ryhmävalvonnan ulkopuolelle, ryhmävalvojan on kuultava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja tapauksen mukaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja arvioitava, miten ryhmävalvonnan soveltaminen välissä olevan osakasyrityksen tasolla vaikuttaa ryhmän vakavaraisuusasemaan. Tällainen ulkopuolelle jättäminen ei ole mahdollista, jos se johtaisi ryhmän vakavaraisuusaseman olennaiseen paranemiseen.

Tämän kohdan yhtenäisen ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joissa täsmennetään tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksellisia olosuhteita tai tapauksia, joissa voi olla perusteltua jättää perimmäinen emoyritys, mukaan lukien vakuutushallintayhtiöt, ryhmävalvonnan ulkopuolelle.

4.   Sen ryhmän laajuus, johon ryhmävalvontaa sovelletaan 213 artiklan 2 kohdan nojalla, on määritettävä 212 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista.

Jos ryhmävalvonnan piiriin 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla kuuluva ryhmä määritetään 212 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja jos kyseisen ryhmän emoyritys tai tytäryritys on myös 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toisen ryhmän perimmäinen osakasyritys, kyseisen toisen ryhmän katsotaan kuuluvan 212 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti määritettyyn ryhmään.

Valvontaviranomaiset voivat soveltaa 212 artiklan 2 ja 3 kohtaa laajentaakseen 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ryhmää.

5.   Jos 212 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritettyyn ryhmään sovelletaan 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan mukaista ryhmävalvontaa, ryhmän on nimettävä yksi yhtenäisesti johdetuista yrityksistä emoyritykseksi, joka vastaa tämän osaston säännösten noudattamisesta. Muita 212 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja yrityksiä pidetään tytäryrityksinä. 6.   Jos tämän artiklan 5 kohdan mukainen emoyrityksen nimeäminen aiheuttaisi merkittäviä esteitä ryhmävalvonnan harjoittamiselle, erityisesti tapauksissa, joissa yrityksen kotipaikka ei ole ryhmävalvojana 247 artiklan mukaisesti toimivan valvontaviranomaisen jäsenvaltion alueella tai joissa nimeäminen johtaisi siihen, ettei ryhmä voi tosiasiallisesti noudattaa tämän osaston säännöksiä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmävalvojana toimivalla valvontaviranomaisella on valtuudet vaatia muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan toisen emoyrityksen nimeämistä. Ryhmävalvojana toimivan valvontaviranomaisen on perusteltava asianmukaisesti päätös toisen emoyrityksen nimeämisestä ryhmälle ja muille asianomaisille valvontaviranomaisille.

Jos 212 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetty ryhmä, joka kuuluu 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti ryhmävalvonnan piiriin, ei nimeä emoyritystä tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti, ryhmävalvojana 247 artiklan mukaisesti toimivan valvontaviranomaisen on muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan nimettävä emoyritys, joka vastaa tämän osaston säännösten noudattamisesta. Muita tällaiseen ryhmään kuuluvia yrityksiä pidetään tytäryrityksinä.

Ryhmävalvojana 247 artiklan mukaisesti toimivan valvontaviranomaisen on emoyritystä tämän kohdan ensimmäisen tai toisen alakohdan mukaisesti nimetessään otettava huomioon seuraavat tekijät:

a) 

kunkin yrityksen vakuutusteknisen vastuuvelan määrä;

b) 

kunkin yrityksen vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo;

c) 

kunkin yrityksen sidosyrityksenä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten lukumäärä.

Valvontaviranomaisten on arvioitava vähintään kerran vuodessa, onko nimeäminen edelleen asianmukainen. Jos näin ei ole, ryhmävalvojana 247 artiklan mukaisesti toimivan valvontaviranomaisen on nimettävä toinen emoyritys kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia. Kyseinen toinen emoyritys vastaa tämän osaston säännösten noudattamisesta.

▼B

3 jakso

Soveltamistasot

215 artikla

Yhteisön tason perimmäinen emoyritys

▼M1

1.   Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on itse toisen sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys, jonka kotipaikka on unionissa, 218–258 artiklaa sovelletaan ainoastaan sen perimmäisen emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla, jonka kotipaikka on unionissa. 2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu perimmäisenä emoyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, on sellaisen yrityksen tytäryritys, johon sovelletaan direktiivin 2002/87/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaista lisävalvontaa, ryhmävalvoja voi, kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia, päättää olla suorittamatta kyseisen perimmäisen emoyrityksen tai -yhtiön tasolla 244 artiklassa tarkoitettua riskikeskittymän valvontaa, 245 artiklassa tarkoitettua ryhmänsisäisten liiketoimien valvontaa tai molempia.

▼B

216 artikla

Kansallisen tason perimmäinen emoyritys

▼M1

1.   Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla osakasyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä taikka vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä, jonka kotipaikka on unionissa, ei ole kotipaikkaa samassa jäsenvaltiossa kuin 215 artiklassa tarkoitetulla yhteisön tason perimmäisellä emoyrityksellä, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden valvontaviranomaiset päättävät, kuultuaan ryhmävalvojaa ja kyseistä unionin tason perimmäistä emoyritystä, ottaa ryhmävalvonnan kohteeksi kansallisen tason perimmäisenä emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön.

▼M5

Tällöin valvontaviranomaisen on perusteltava päätöksensä sekä ryhmävalvojalle että unionin tason perimmäiselle emoyritykselle. Ryhmävalvojan on ilmoitettava tästä valvontaviranomaisten kollegiolle 248 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Jollei tämän artiklan 2–6 kohdasta muuta johdu, 218–258 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

▼B

2.   Valvontaviranomainen voi rajoittaa kansallisen tason perimmäisen emoyrityksen ryhmävalvonnan II luvun yhteen tai useampaan jaksoon. 3.   Jos valvontaviranomainen päättää soveltaa kansallisen tason perimmäiseen emoyritykseen II luvun 1 jaksoa, kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen on tunnustettava sitovaksi se menetelmän valinta, jonka ryhmävalvoja on tehnyt 220 artiklan mukaisesti 215 artiklassa tarkoitetun yhteisön tason perimmäisen emoyrityksen osalta, ja sovellettava sitä. 4.  

Jos valvontaviranomainen päättää soveltaa kansallisen tason perimmäiseen emoyritykseen II luvun 1 jaksoa ja jos 215 artiklassa tarkoitettu yhteisön tason perimmäinen emoyritys on saanut 231 artiklan tai 233 artiklan 5 kohdan nojalla luvan laskea ryhmää koskevan vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja ryhmään kuuluvia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevan vakavaraisuuspääomavaatimuksen sisäisen mallin perusteella, kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen on tunnustettava kyseinen päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Jos valvontaviranomainen katsoo tällöin, että kansallisen tason perimmäisen emoyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi yhteisön tasolla hyväksytystä mallista, ja jos kyseinen yritys ei ratkaise asianmukaisesti valvontaviranomaisen havaitsemia ongelmia, valvontaviranomainen voi päättää määrätä lisäpääomavaatimuksen kyseistä yritystä koskevaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu tällaista mallia soveltamalla, tai poikkeuksellisissa oloissa, joissa lisäpääomavaatimus ei olisi asianmukainen, vaatia yritystä laskemaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan perusteella.

▼M5

Valvontaviranomaisen on perusteltava päätöksensä sekä yritykselle että ryhmävalvojalle. Ryhmävalvojan on ilmoitettava tästä valvontaviranomaisten kollegiolle 248 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

▼B

5.   Jos valvontaviranomainen päättää soveltaa kansallisen tason perimmäiseen emoyritykseen II luvun 1 jaksoa, kyseinen yritys ei saa hakea 236 tai 243 artiklan mukaista lupaa, jolla sallittaisiin 238 ja 239 artiklan soveltaminen johonkin sen tytäryrityksistä. 6.   Jos jäsenvaltiot sallivat valvontaviranomaistensa tehdä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, niiden on huolehdittava siitä, että tällaisia päätöksiä ei voida tehdä tai pitää voimassa, jos kansallisen tason perimmäinen emoyritys on 215 artiklassa tarkoitetun yhteisön tasolla perimmäisen emoyrityksen tytäryritys ja kyseinen yhteisön tason perimmäinen emoyritys on saanut 237 tai 243 artiklan mukaisen luvan siihen, että kyseiseen tytäryritykseen sovelletaan 238 ja 239 artiklaa.

▼M5

7.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään, missä olosuhteissa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös voidaan tehdä.

▼B

217 artikla

Useita jäsenvaltioita kattava emoyritys

1.  

Jos jäsenvaltiot sallivat valvontaviranomaistensa tekevän 216 artiklassa tarkoitetun päätöksen, niiden on myös annettava valvontaviranomaisille lupa päättää sopimuksen tekemisestä niiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten kanssa, joissa on sidosyrityksenä toinen kansallisen tason perimmäinen emoyritys, ryhmävalvonnan harjoittamiseksi useita jäsenvaltioita kattavan alaryhmän tasolla.

Jos asianomaiset valvontaviranomaiset ovat tehneet ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun sopimuksen, ryhmävalvontaa ei saa harjoittaa missään muussa jäsenvaltiossa olevan 216 artiklassa tarkoitetun perimmäisen emoyrityksen tasolla kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu alaryhmä sijaitsee.

▼M5

Tällöin valvontaviranomaisten on perusteltava sopimuksensa sekä ryhmävalvojalle että unionin tason perimmäiselle emoyritykselle. Ryhmävalvojan on ilmoitettava tästä valvontaviranomaisten kollegiolle 248 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

▼B

2.   Sovelletaan 216 artiklan 2–6 kohtaa soveltuvin osin.

▼M5

3.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään, missä olosuhteissa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös voidaan tehdä.

▼B

II LUKU

Taloudellinen asema

1 jakso

Ryhmän vakavaraisuus

1 alajakso

Yleiset säännökset

218 artikla

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta

1.   Ryhmän vakavaraisuutta on valvottava tämän artiklan 2 ja 3 kohdan, 246 artiklan ja III luvun mukaisesti. 2.   Jäsenvaltioiden on 213 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaadittava osakasyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä varmistamaan, että ryhmällä on käytettävissään omia varoja, jotka vastaavat aina vähintään 2, 3 ja 4 alajakson mukaisesti laskettua ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta. 3.   Jäsenvaltioiden on 213 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaadittava ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä varmistamaan, että ryhmällä on käytettävissään omia varoja, jotka vastaavat aina vähintään 5 alajakson mukaisesti laskettua ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta. 4.   Ryhmävalvojan on sovellettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin valvojan tarkastusta III luvun mukaisesti. Sovelletaan 136 artiklaa sekä 138 artiklan 1–4 kohtaa soveltuvin osin. 5.   Heti, kun osakasyritys on todennut ja ilmoittanut ryhmävalvojalle, että ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta ei enää täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana, ryhmävalvojan on ilmoitettava asiasta muille valvontaviranomaisten kollegioon kuuluville valvontaviranomaisille, joiden on analysoitava ryhmän tilanne.

▼M1

219 artikla

Laskentatiheys

1.   Ryhmävalvojan on varmistettava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö suorittaa 218 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut laskelmat vähintään kerran vuodessa.

Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai ryhmään kuuluvan yrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja itse ryhmää, on toimitettava laskentaan tarvittavat tiedot ja laskennan tulokset ryhmävalvojalle.

2.   Vakuutusyrityksen, jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön on jatkuvasti tarkkailtava ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta. Jos ryhmän riskiprofiili poikkeaa merkittävästi ryhmän uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on viipymättä laskettava uudelleen ja ilmoitettava ryhmävalvojalle.

Jos on näyttöä siitä, että ryhmän riskiprofiili on muuttunut merkittävästi sen päivän jälkeen, jona ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on viimeksi ilmoitettu, ryhmävalvoja voi vaatia, että ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan uudelleen.

▼B

2 alajakso

Laskentamenetelmän valinta ja yleiset periaatteet

220 artikla

Menetelmän valinta

1.   Edellä 213 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten muodostaman ryhmän vakavaraisuus on laskettava ►M13  221–233 a artiklassa ◄ vahvistettujen teknisten periaatteiden ja jonkin niissä säädetyn menetelmän mukaisesti. 2.  

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 213 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten muodostaman ryhmän vakavaraisuus lasketaan menetelmän 1 mukaisesti, josta säädetään 230–232 artiklassa.

▼M13

Jäsenvaltioiden on kuitenkin annettava tietyn ryhmän ryhmävalvojana toimiville valvontaviranomaisilleen mahdollisuus päättää muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja itse ryhmää kuultuaan, että kyseiseen ryhmään sovelletaan 233 ja 234 artiklan mukaista menetelmää 2 tai, jos ainoastaan menetelmän 1 soveltaminen ei ole asianmukaista, 233 a ja 234 artiklan mukaista menetelmien 1 ja 2 yhdistelmää.

▼M13

3.   Valvontaviranomaiset voivat päättää soveltaa menetelmää 2 tämän artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, vakuutushallintayhtiöihin, rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin ja kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten holdingyhtiöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yritysten kohtelua.

▼B

221 artikla

Suhteellisen osuuden sisällyttäminen

1.  

Ryhmän vakavaraisuuden laskennassa on otettava huomioon osakasyrityksen suhteellinen osuus sen sidosyrityksistä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa suhteellinen osuus tarkoittaa jompaakumpaa seuraavista:

a) 

käytettäessä menetelmää 1 konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytettäviä prosenttimääriä; tai

b) 

käytettäessä menetelmää 2 osakasyrityksen suoraan tai välillisesti omistaman merkityn pääoman osuutta.

Jos on kuitenkin kyse sidosyrityksestä, joka on tytäryritys ja jolla ei ole riittävää määrää hyväksyttäviä omia varoja sen vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi, laskennassa on menetelmästä riippumatta otettava huomioon tytäryrityksen koko vakavaraisuusvaje.

Jos pääomasta osuuden omistavan emoyrityksen vastuu on valvontaviranomaisten mielestä rajattu ehdottomasti ja selkeästi kyseiseen pääomaosuuteen, ryhmävalvoja voi kuitenkin sallia sen, että tytäryrityksen vakavaraisuusvaje otetaan huomioon suhteellisesti.

▼M13

1 a.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, yksinomaan 228 artiklaa sovellettaessa ja riippumatta siitä, käytetäänkö menetelmää 1 vai menetelmää 2, ”suhteellisella osuudella” tarkoitetaan sitä osuutta merkitystä pääomasta, joka osakasyrityksellä on suoraan tai välillisesti sidosyrityksessä.

▼B

2.  

Ryhmävalvoja määrittää muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja itse ryhmää kuultuaan suhteellisen osuuden, joka otetaan huomioon seuraavissa tapauksissa:

a) 

kun joidenkin ryhmän yritysten välillä ei ole pääomasidoksia;

b) 

kun valvontaviranomainen on päättänyt, että suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta on pidettävä omistusyhteytenä, koska sen mielestä kyseiseen yritykseen käytetään tosiasiassa määräysvaltaa;

c) 

kun valvontaviranomainen on päättänyt, että yritys on toisen yrityksen emoyritys sen vuoksi, että valvontaviranomaisen mielestä sillä on tosiasiallinen määräävä vaikutus kyseisessä toisessa yrityksessä;

▼M13

d) 

kun valvontaviranomainen on päättänyt, että vähintään kaksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä muodostaa 212 artiklan 3 kohdan nojalla ryhmän, koska niitä johdetaan yhtenäisesti.

▼B

222 artikla

Hyväksyttävän oman varallisuuden kaksinkertaisen käytön estäminen

1.  

Vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevaa omaa varallisuutta ei saa käyttää kaksinkertaisesti niiden eri vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten välillä, jotka otetaan laskelmassa huomioon.

Tätä varten on ryhmän vakavaraisuutta laskettaessa jätettävä seuraavat määrät laskelman ulkopuolelle, jollei 4 alajaksossa kuvatuissa menetelmissä toisin säädetä:

a) 

kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaikki varat, jotka ovat jonkin sen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevan varallisuuden rahoitusta;

b) 

kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaikki varat, jotka ovat kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevan varallisuuden rahoitusta;

c) 

kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaikki varat, jotka ovat kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen jonkin muun sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevan varallisuuden rahoitusta.

2.  

Laskelmaan voidaan ottaa mukaan myös seuraava varallisuus, jos se voidaan hyväksyä kyseisen sidosyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista:

a) 

sen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksenä olevan henkivakuutusyrityksen tai henkijälleenvakuutusyrityksen 91 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluva ylijäämävarallisuus, jonka osalta ryhmän vakavaraisuuslaskelma tehdään;

b) 

sen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, jonka osalta ryhmän vakavaraisuuslaskelma tehdään.

Laskelman ulkopuolelle on kuitenkin joka tapauksessa jätettävä seuraava varallisuus:

i) 

merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, joka mahdollisesti rasittaa osakasyritystä;

ii) 

osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, joka mahdollisesti rasittaa sidosyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä;

iii) 

sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, joka mahdollisesti rasittaa saman osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toista sidosyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä.

3.   Jos valvontaviranomaiset katsovat, että joitakin muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevia omia varoja ei tosiasiassa voida käyttää sen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen, jonka osalta ryhmän vakavaraisuuslaskelma tehdään, kyseinen oma varallisuus voidaan ottaa mukaan laskelmaan vain siltä osin kuin se voidaan hyväksyä kattamaan sidosyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimusta.

▼M13

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun oman varallisuuden summa ei saa ylittää sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osuutta ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

▼B

5.   Hyväksyttävä oma varallisuus, jota kuuluu sen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksenä olevalle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, jonka osalta ryhmän vakavaraisuuslaskelma tehdään, ja johon vaaditaan valvontaviranomaisten 90 artiklan mukaisesti antama ennakkohyväksyntä, voidaan ottaa mukaan laskelmaan vain sillä ehdolla, että kyseisen sidosyrityksen valvonnasta vastaava valvontaviranomainen on hyväksynyt sen asianmukaisesti.

▼M13

6.   Sovellettaessa 230 artiklan 1 kohtaa, 233 artiklan 2 kohtaa ja 233 a artiklan 1 kohdan a alakohtaa osakasyrityksen liikkeeseen laskemaa omaan varallisuuteen kuuluvaa erää ei saa pitää 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuna eränä, johon ei liity rasituksia, jos kyseisen erän takaisinmaksua ei voida evätä sen haltijalta, kun sidosyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka on tytäryritys, likvidoidaan.

▼B

223 artikla

Ryhmänsisäisen pääoman huomiotta jättäminen

1.  

Ryhmän vakavaraisuutta laskettaessa ei saa ottaa huomioon vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevia omia varoja, jotka ovat peräisin keskinäisestä rahoituksesta osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja

a) 

sidosyrityksen,

b) 

osakasyrityksen,

c) 

jonkin sen osakasyrityksen toisen sidosyrityksen välillä.

2.   Ryhmän vakavaraisuutta laskettaessa ei myöskään saa ottaa huomioon sen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevia omia varoja, jonka osalta ryhmän vakavaraisuuslaskelma tehdään, jos kyseinen oma varallisuus on peräisin keskinäisestä rahoituksesta kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toisen sidosyrityksen kanssa. 3.   Rahoitusta on pidettävä keskinäisenä erityisesti silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai jokin sen sidosyritys joko omistaa osakkeita toisessa sellaisessa yrityksessä, joka suoraan tai epäsuorasti omistaa ensin mainitun yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevia eriä, tai myöntää lainoja tällaiselle yritykselle.

224 artikla

Arvostus

Varat ja velat on arvioitava 75 artiklan mukaisesti.

3 alajakso

Laskentamenetelmien soveltaminen

225 artikla

Sidosyrityksinä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on sidosyrityksenä useampi kuin yksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, ryhmän vakavaraisuus on laskettava siten, että laskelmaan otetaan mukaan jokainen näistä sidosyrityksenä olevista vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksistä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos sidosyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa kuin sillä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä, jonka osalta ryhmän vakavaraisuuslaskelma tehdään, laskelmassa otetaan sidosyrityksen osalta huomioon kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa säädetty vakavaraisuuspääomavaatimus ja sen täyttämiseen hyväksyttävissä oleva oma varallisuus.

▼M1

226 artikla

▼M13

Välitason holdingyhtiöt

▼M1

1.   Laskettaessa ryhmän vakavaraisuutta sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, jolla on omistusyhteys sidosyrityksenä olevaan vakuutusyritykseen, sidosyrityksenä olevaan jälleenvakuutusyritykseen, kolmannen maan vakuutusyritykseen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritykseen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kautta, kyseisen välittävän vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tila on otettava laskelmassa huomioon.

Tätä laskelmaa varten kyseistä välissä olevaa vakuutushallintayhtiötä tai välissä olevaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä on käsiteltävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jota koskevat I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut säännöt vakavaraisuuspääomavaatimuksen osalta ja I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut edellytykset vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta.

2.   Jos välissä olevalla vakuutushallintayhtiöllä tai välissä olevalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on etuoikeudeltaan huonompaa lainaa tai muita hyväksyttäviä omia varoja, joihin sovelletaan 98 artiklan mukaista rajoitusta, ne on tunnustettava hyväksyttäviksi omiksi varoiksi niihin määriin saakka, jotka lasketaan soveltamalla 98 artiklassa säädettyjä rajoituksia hyväksyttävien omien varojen kokonaismäärään ryhmätasolla suhteessa vakavaraisuuspääomavaatimukseen ryhmätasolla.

Välissä olevan vakuutushallintayhtiön tai välissä olevan rahoitusalan sekaholdingyhtiön hyväksyttävä oma varallisuus, johon vaaditaan 90 artiklan mukaisesti valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntä, jos se on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistuksessa, voidaan ottaa mukaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaan ainoastaan, jos ryhmävalvoja on sen asianmukaisesti hyväksynyt.

▼M13

3.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksinä pidetään myös kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten holdingyhtiöitä.

▼M5

227 artikla

Vastaavuus kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tapauksessa

1.   Laskettaessa kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta ryhmän vakavaraisuutta ►M13  233 ja 233 a artiklan ◄ mukaisesti kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä käsitellään pelkästään tämän laskelman tekemiseksi vastaavasti kuin sidosyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä.

Jos kolmas maa, jossa kyseisellä yrityksellä on kotipaikka, kuitenkin edellyttää yritykseltä toimilupaa ja määrää sen toiminnalle vähintään I osaston VI luvussa säädettyä vastaavan vakavaraisuusjärjestelyn, jäsenvaltiot voivat säätää, että laskelmassa otetaan kyseisen yrityksen osalta huomioon kyseisessä kolmannessa maassa säädetty vakavaraisuuspääomavaatimus sekä sen kattamiseen hyväksyttävissä oleva oma varallisuus.

2.   Kun delegoitua säädöstä ei ole annettu tämän artiklan 4 tai 5 kohdan mukaisesti, ryhmävalvojan on tarkastettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestelyn vastaavuus osakasyrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa ryhmävalvojaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Ennen kuin ryhmävalvoja tekee vastaavuutta koskevan päätöksen, sen on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana näin toimiessaan kuultava asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia. Päätös on tehtävä 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen perusteiden mukaisesti. Ryhmävalvoja ei saa tehdä kolmannesta maasta päätöstä, joka on ristiriidassa kyseisestä kolmannesta maasta aiemmin tehdyn päätöksen kanssa, paitsi kun se on tarpeen I osaston VI luvussa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Jos valvontaviranomaiset ovat eri mieltä toisen alakohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä, ne voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ryhmävalvoja on ilmoittanut päätöksestä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

3.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin perusteet sen arvioimiseksi, vastaako kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä. 4.   Jos kolmas maa täyttää 3 kohdan mukaisesti hyväksytyt perusteet, komissio voi 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että kolmannen maan valvontajärjestely vastaa I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä.

Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen I osaston VI luvussa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

5.  

Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, ja vaikka 3 kohdan mukaisesti määritettyjä perusteita ei täytetä, komissio voi 6 kohdassa tarkoitetuksi ajanjaksoksi sekä 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että sellaisiin yrityksiin sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, tilapäisesti vastaa I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä, jos:

a) 

voidaan osoittaa, että tuolloin on käytössä vakavaraisuusjärjestely, joka voidaan arvioida vastaavaksi 4 kohdan mukaisesti, tai että kolmas maa voi ottaa sen käyttöön ja soveltaa sitä;

b) 

kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely on riskiperusteinen, ja siinä asetetaan vakavaraisuutta koskevia määrällisiä ja laadullisia vaatimuksia sekä valvontaan liittyvää raportointia ja avoimuutta koskevia vaatimuksia;

c) 

kolmannen maan lait mahdollistavat yhteistyön ja luottamuksellisten valvontatietojen vaihdon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja valvontaviranomaisten kanssa;

d) 

kolmannella maalla on riippumaton valvontajärjestelmä; ja

e) 

kolmas maa on ottanut käyttöön salassapitovelvollisuuden kaikille sen valvontaviranomaisten lukuun toimiville henkilöille.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

6.  

Edellä 5 kohdassa tarkoitettu tilapäistä vastaavuutta koskeva päätös tehdään alun perin kymmenen vuoden ajanjaksoksi, paitsi jos ennen kyseisen ajanjakson päättymistä

a) 

kyseinen delegoitu säädös on kumottu; tai

b) 

on annettu 4 kohdan mukaisesti annettu delegoitu säädös, jossa todetaan, että kolmannen maan valvontajärjestely on katsottu I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä vastaavaksi.

Tilapäistä vastaavuutta koskeva päätös uusitaan kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, jos 5 kohdassa tarkoitetut ehdot edelleen täyttyvät. Komissio antaa tällaisen delegoidun säädöksen 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tilapäistä vastaavuutta koskevissa delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon komission 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat kertomukset. Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tällaisia delegoituja säädöksiä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota päätösten arvioinnissa. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille meneillään olevista uudelleentarkasteluista ja antaa sille kertomuksen päätelmistään.

7.   Jos 5 kohdan mukaisesti on annettu delegoitu säädös, jossa määritetään, että kolmannen maan valvontajärjestely on tilapäisesti vastaava, kyseinen kolmas maa katsotaan vastaavaksi 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa.

▼M13

228 artikla

Muiden finanssialojen erityisten sidosyritysten kohtelu

1.  

Tämän direktiivin 220 artiklan mukaisesti käytetystä menetelmästä riippumatta osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on ryhmän vakavaraisuuden laskennassa otettava huomioon seuraavien yritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta ja ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta:

a) 

asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetut luottolaitokset tai kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset;

b) 

direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöt ja kyseisen direktiivin 27 artiklan nojalla toimiluvan saaneet sijoitusyhtiöt edellyttäen, että ne eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä mainitun direktiivin mukaisesti;

c) 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 26 ) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat;

d) 

muut kuin säännellyt yritykset, jotka harjoittavat yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I tarkoitettua tointa, jos nämä toimet muodostavat merkittävän osan niiden koko toiminnasta;

e) 

direktiivin (EU) 2016/2341 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset.

2.  

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta lasketaan kunkin yrityksen oman varallisuuden suhteellisen osuuden summana, ja tämä oma varallisuus lasketaan seuraavasti:

a) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyjen asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti;

b) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan l alakohdan mukaisesti;

c) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan ad alakohdan mukaisesti;

d) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyjen asiaankuuluvien alakohtaisten sääntöjen mukaisesti, jos ne ovat mainitun direktiivin 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuja säänneltyjä yrityksiä;

e) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin (EU) 2016/2341 16 artiklan mukaisesti laskettu käytettävissä oleva solvenssimarginaali.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa ei oteta huomioon kunkin sidosyrityksen omasta varallisuudesta määrää, joka vastaa sidottuja varauksia ja muita eriä, joiden tappionkattamiskyvyn ryhmävalvoja on määrittänyt alentuneeksi, eikä etuosakkeita, etuoikeudeltaan huonompia jäsenten keskinäisiä rahastoja, etuoikeudeltaan huonompia velkoja ja laskennallisia verosaamisia, jotka sisältyvät 3 kohdan mukaisesti lasketut pääomavaatimukset ylittävään omaan varallisuuteen, ellei osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pysty osoittamaan ryhmävalvojaa tyydyttävällä tavalla, että kyseisiä eriä voidaan käyttää ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen. Määrittäessään vaatimukset ylittävän oman varallisuuden koostumusta osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on otettava huomioon, että joidenkin sidosyritysten tietyt vaatimukset voidaan täyttää ainoastaan asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitetulla ydinpääomalla (CET1) tai ensisijaisella lisäpääomalla (AT1).

3.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sidosyritysten osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimukseen on laskettava kunkin sidosyrityksen pääomavaatimuksen tai nimellisen pääomavaatimuksen suhteellisen osuuden summana. Kyseinen pääomavaatimus tai nimellinen pääomavaatimus on laskettava seuraavasti:

a) 

tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sidosyritysten osalta seuraavasti:

i) 

kunkin sellaisen sijoituspalveluyrityksen osalta, johon sovelletaan asetuksen (EU) 2019/2033 mukaisia omien varojen vaatimuksia, mainitun asetuksen 11 artiklassa säädetyn vaatimuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2034 ( 27 ) 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen vaatimusten ja kolmansien maiden paikallisten omien varojen vaatimusten summa;

ii) 

kunkin luottolaitoksen osalta suurempi seuraavista:

1) 

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen, mainitun asetuksen 458 ja 459 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet mukaan lukien, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen, muiden riskien kuin ylivelkaantumisriskin torjumiseksi asetettujen omien varojen vaatimusten, mainitun direktiivin 128 artiklan 6 kohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen ja kolmansien maiden paikallisten omien varojen vaatimusten summa;

2) 

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyjen vaatimusten, mainitun asetuksen 458 ja 459 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet mukaan lukien, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen ylivelkaantumisriskin torjumiseksi asetettujen omien varojen vaatimusten, asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 a kohdassa säädetyn vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen ja kolmansien maiden paikallisten omien varojen vaatimusten summa siltä osin kuin kyseiset vaatimukset täytetään ensisijaisella pääomalla (T1);

b) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin 2009/65/EY 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

c) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta direktiivin 2011/61/EU 9 artiklan mukaisesti;

d) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta pääomavaatimus, joka sidosyrityksen olisi täytettävä asiaankuuluvien direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyjen alakohtaisten sääntöjen mukaisesti, jos se on mainitun direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu säännelty yritys;

e) 

kunkin tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun sidosyrityksen osalta suurempi direktiivin (EU) 2016/2341 17 artiklan mukaisesti lasketusta vaaditusta solvenssimarginaalista, ja niiden jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä asetettu kokonaispääomavaatimus, joissa sidosyritys on rekisteröity tai joissa se on saanut toimiluvan.

4.   Jos useat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sidosyritykset muodostavat alaryhmän, johon sovelletaan konsolidoitua pääomavaatimusta jonkin tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun direktiivin tai asetuksen mukaisesti, myös jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdassa tarkoitettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on ryhmän tytäryritys, ryhmävalvoja voi vaatia, että kyseisten sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta lasketaan suhteellisena osuutena kyseisen alaryhmän omista varoista sen sijaan, että tämän artiklan 2 kohdan a–e alakohtaa sovellettaisiin kuhunkin kyseiseen alaryhmään kuuluvaan yksittäiseen yritykseen. Tällöin osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on laskettava myös kyseisten sidosyritysten osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta suhteellisena osuutena kyseisen alaryhmän pääomavaatimuksesta sen sijaan, että se soveltaisi tämän artiklan 3 kohdan a–e alakohtaa kuhunkin kyseiseen alaryhmään kuuluvaan yksittäiseen yritykseen. Kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa tarkoitetut rahoituslaitokset sekä kyseisen kohdan 18 alakohdassa tarkoitetut oheispalveluyritykset, jotka kuuluvat alaryhmän soveltamisalaan, on sisällytettävä alaryhmän omien varojen ja pääomavaatimuksen laskentaan.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa tiettyyn alaryhmään sovelletaan tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa joko asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa tai asetuksen (EU) 2019/2033 4 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa tarkoitetun konsolidoidun asemansa perusteella tai tapauksen mukaan sen konsolidoidun position perusteella.

5.   Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava valvontaviranomaistensa silloin, kun nämä toimivat tietyn ryhmän ryhmävalvojana, päättää osakasyrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, että osakasyritystä koskevaan ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta vähennetään 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut osakkuudet.

▼B

229 artikla

Tarvittavien tietojen puuttuminen

Jos asianomaisilla valvontaviranomaisilla ei ole käytettävissään vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä koskevaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaan tarvittavia sellaista sidosyritystä koskevia tietoja, jonka kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kyseisen yrityksen kirjanpitoarvo osakasyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä on vähennettävä ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävissä olevista omista varoista.

Kyseiseen omistusyhteyteen liittyviä toteutumattomia voittoja ei tällöin tunnusteta ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävissä oleviksi omiksi varoiksi.

▼M13

Jos ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu vähennys parantaisi ryhmän vakavaraisuusasemaa verrattuna tilanteeseen, jossa yritys säilytetään ryhmän vakavaraisuuden laskennan piirissä, vähennystä ei sovelleta.

229 a artikla

Yksinkertaistetut laskelmat

1.   Sovellettaessa 230 artiklaa ryhmävalvoja voi muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan sallia, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa yksinkertaistettua lähestymistapaa omistusyhteyksiin sidosyrityksissä, jotka eivät ole olennaisia.

Osakasyrityksen on perusteltava asianmukaisesti ryhmävalvojalle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun lähestymistavan soveltaminen yhteen tai useampaan sidosyritykseen ottaen huomioon sidosyrityksen tai sidosyritysten riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyritys arvioi vuosittain, onko yksinkertaistetun lähestymistavan käyttö edelleen perusteltua, ja julkistaa 256 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessaan ryhmän tasolla niiden sidosyritysten luettelon ja koon, joihin tätä yksinkertaistettua lähestymistapaa sovelletaan.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa osakasyrityksenä olevan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen on osoitettava ryhmävalvojaa tyydyttävällä tavalla, että yksinkertaistetun lähestymistavan soveltaminen yhdessä tai useammassa sidosyrityksessä oleviin omistusyhteyksiin on riittävän varovaista, jotta vältetään kyseisestä yrityksestä tai kyseisistä yrityksistä aiheutuvien riskien aliarvioiminen ryhmän vakavaraisuutta laskettaessa.

Yksinkertaistetun lähestymistavan soveltaminen kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, jonka kotipaikka on maassa, joka ei ole 227 artiklassa tarkoitetulla tavalla vastaava tai väliaikaisesti vastaava, ei saa johtaa siihen, että osuus, jolla sidosyritys lasketaan mukaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimukseen, on pienempi kuin kyseisen kolmannen maan vahvistama kyseisen sidosyrityksen pääomavaatimus.

Yksinkertaistettua lähestymistapaa ei sovelleta sidosyrityksenä olevaan kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, jos osakasyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä ei ole luotettavia tietoja kyseisessä kolmannessa maassa vahvistetusta pääomavaatimuksesta.

3.   Sovellettaessa 1 kohtaa sidosyrityksiä pidetään epäolennaisina, jos kunkin yrityksen kirjanpitoarvo on alle 0,2 prosenttia ryhmän varoista sen konsolidoitujen tietojen perusteella laskettuna ja kaikkien tällaisten yritysten kirjanpitoarvojen summa on alle 0,5  prosenttia ryhmän varoista sen konsolidoitujen tietojen perusteella laskettuna.

▼B

4 alajakso

Laskentamenetelmät

230 artikla

Menetelmä 1 (oletusmenetelmä): Kirjanpidon konsolidointiin perustuva menetelmä

▼M13

1.   Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ryhmän vakavaraisuus on laskettava konsolidoidusta tilinpäätöksestä.

Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ryhmän vakavaraisuus on seuraavien rahamäärien erotus:

a) 

konsolidoitujen tietojen perusteella laskettava vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävä oma varallisuus, johon on lisätty 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta 228 artiklan 2 tai 4 kohdan mukaisesti laskettuna;

b) 

konsolidoitujen tietojen perusteella laskettava ryhmätason vakavaraisuuspääomavaatimus, johon on lisätty 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sidosyritysten osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta 228 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti laskettuna.

Konsolidoituihin tietoihin ei tämän kohdan toista alakohtaa sovellettaessa sisällytetä omistusyhteyksiä 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä.

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden laskemiseen ja ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen konsolidoitujen tietojen perusteella sovelletaan I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksoa ja I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksoa.

▼B

2.  

Konsolidoituihin tietoihin perustuva ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus (konsolidoitu ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus) on laskettava joko standardikaavan tai hyväksytyn sisäisen mallin perusteella I osaston VI luvun 4 jakson 1 ja 2 alajaksossa ja I osaston VI luvun 4 jakson 1 ja 3 alajaksossa olevien yleisten periaatteiden mukaisesti.

Konsolidoitu ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on vähintään seuraavien summa:

a) 

129 artiklassa tarkoitettu osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vähimmäispääomavaatimus;

b) 

sidosyrityksenä olevan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen vähimmäispääomavaatimuksen suhteellinen osuus;

▼M13

c) 

sidosyrityksenä olevan kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen paikallisten pääomavaatimusten suhteellinen osuus, jonka täyttyessä toimilupa peruutettaisiin.

▼B

Tämä vähimmäismäärä on katettava 98 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritetyillä hyväksyttävillä omilla perusvaroilla.

Päätettäessä siitä, voidaanko näillä hyväksyttävillä omilla varoilla kattaa ryhmän konsolidoitu vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimus, sovelletaan 221–229 artiklassa säädettyjä periaatteita soveltuvin osin. Sovelletaan myös 139 artiklan 1 ja 2 kohtaa soveltuvin osin.

▼M13

Jos konsolidoitujen tietojen perusteella lasketut vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät omat varat ylittävät konsolidoitujen tietojen perusteella lasketun ryhmätason vakavaraisuuspääomavaatimuksen eikä ryhmän konsolidoitua vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimusta täytetä, sovelletaan 138 artiklan 1–4 kohtaa soveltuvin osin, kun taas 139 artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta. Tätä alakohtaa sovellettaessa 138 artiklassa olevaa viittausta ”vakavaraisuuspääomavaatimukseen” on pidettävä viittauksena ”ryhmän konsolidoituun vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimukseen”.

▼M5

231 artikla

Ryhmän sisäinen malli

1.   Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus sekä ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, asianomaisten valvontaviranomaisten on yhdessä päätettävä luvan myöntämisestä ja määriteltävä mahdolliset lupaehdot ja -edellytykset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus jätetään ryhmävalvojalle.

▼M9

Ryhmävalvojan on viipymättä ilmoitettava muille valvontaviranomaisten kollegion jäsenille, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen mukaan lukien, hakemuksen vastaanottamisesta ja toimitettava kyseisille jäsenille täydellinen hakemus, yrityksen toimittamat asiakirjat mukaan lukien. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi yhden tai useamman asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä antaa teknistä apua sitä pyytäneille valvontaviranomaisille hakemuksia koskevien päätösten osalta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

▼M5

2.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on parhaansa mukaan pyrittävä tekemään hakemuksesta yhteinen päätös kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona ryhmävalvoja on vastaanottanut täydellisen hakemuksen. 3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa jokin asianomainen valvontaviranomainen on saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, ryhmävalvojan on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on tehtävä päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kuuden kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun asiasta on tehty yhteinen päätös.

►M9  Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei tee tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ryhmävalvojan on tehtävä lopullinen päätös. ◄ Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. Kuuden kuukauden määräaikaa pidetään mainitun asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla varmistetaan 2 kohdassa tarkoitetun yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukaisen soveltamisen edellytykset, 1 kohdassa tarkoitettujen lupahakemusten osalta yhteisten päätösten helpottamiseksi.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.   Kun asianomaiset valvontaviranomaiset ovat tehneet 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen päätöksen, ryhmävalvojan on toimitettava hakijalle asiakirja, jossa perustellaan päätös kaikilta osin. 6.   Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona ryhmävalvoja on vastaanottanut täydellisen hakemuksen, ryhmävalvojan on tehtävä hakemuksesta oma päätöksensä.

Ryhmävalvojan on otettava asianmukaisesti huomioon näkemykset ja varaukset, joita muut asianomaiset valvontaviranomaiset ovat esittäneet kyseisen kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

Ryhmävalvojan on toimitettava hakijalle ja muille asianomaisille valvontaviranomaisille asiakirja, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

7.   Jos jokin asianomainen valvontaviranomainen katsoo, että sen valvonnassa olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi ryhmätasolla hyväksytyn sisäisen mallin perusoletuksista, ja jos kyseinen yritys ei ole ratkaissut asianmukaisesti valvontaviranomaisen havaitsemia ongelmia, kyseinen viranomainen voi 37 artiklan mukaisesti päättää määrätä lisäpääomavaatimuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu tällaista sisäistä mallia soveltamalla.

Valvontaviranomainen voi poikkeuksellisissa oloissa, joissa lisäpääomavaatimus ei olisi asianmukainen, vaatia kyseistä yritystä laskemaan vakavaraisuuspääomavaatimuksensa I osaston VI luvun 4 jakson 1 ja 2 alajaksossa tarkoitetun standardikaavan perusteella. Edellä 37 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa valvontaviranomainen voi päättää määrätä lisäpääomavaatimuksen kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu standardikaavaa soveltamalla.

Valvontaviranomaisen on perusteltava ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut päätökset sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle että muille valvontaviranomaisten kollegion jäsenille.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa ohjeita varmistaakseen tämän kohdan yhdenmukaisen ja yhtenäisen soveltamisen.

▼B

232 artikla

Ryhmän lisäpääomavaatimus

▼M5

Selvittäessään, otetaanko ryhmän riskiprofiili ryhmän konsolidoidussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa asianmukaisesti huomioon, ryhmävalvojan on kiinnitettävä erityistä huomiota tapauksiin, joissa ►M13  37 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa ◄ tarkoitetut tilanteet voivat ilmetä ryhmätasolla, erityisesti jos

▼B

a) 

ryhmätason erityisriskejä, jotka ovat vaikeasti kvantifioitavissa, ei sen vuoksi otettaisi standardikaavassa tai laskennassa käytetyssä sisäisessä mallissa riittävästi huomioon;

b) 

asianomaiset valvontaviranomaiset ovat 37 artiklan ja 231 artiklan 7 kohdan nojalla määränneet mahdollisen lisäpääomavaatimuksen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen.

Jos ryhmän riskiprofiilia ei oteta asianmukaisesti huomioon, ryhmän konsolidoituun vakavaraisuuspääomavaatimukseen voidaan määrätä lisäpääomavaatimus.

▼M5

Edellä olevan 37 artiklan 1–5 kohtaa sekä 37 artiklan 6, 7 ja 8 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä delegoituja säädöksiä ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan soveltuvin osin.

▼B

233 artikla

Menetelmä 2 (vaihtoehtoinen menetelmä): Vähentämis- ja yhdistämismenetelmä

1.  

Osakasyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä koskeva ryhmän vakavaraisuus on seuraavien summien erotus:

a) 

ryhmän yhteenlasketut hyväksyttävä oma varallisuus 2 kohdan mukaisesti;

▼M13

b) 

220 artiklan 3 kohdassa ja 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sidosyrityksen arvo osakasyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä sekä yhteenlaskettu ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

▼B

2.  

Ryhmän yhteenlaskettu hyväksyttävä oma varallisuus on seuraavien summa:

a) 

sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä oleva oma varallisuus;

▼M13

b) 

osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suhteellinen osuus kunkin yksittäisen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta;

▼M13

c) 

osuus, jolla 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sidosyritykset ovat mukana ryhmän hyväksyttävässä omassa varallisuudessa 228 artiklan 2 tai 4 kohdan mukaisesti laskettuna.

▼B

3.  

Ryhmän yhteenlaskettu vakavaraisuuspääomavaatimus on seuraavien summa:

a) 

osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus;

▼M13

b) 

kunkin yksittäisen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen suhteellinen osuus;

▼M13

c) 

osuus, jolla 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sidosyritykset ovat mukana vakavaraisuuspääomavaatimuksessa 228 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti laskettuna.

▼B

4.   Jos omistusyhteys sidosyrityksenä olevaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen on kokonaan tai osaksi välillinen, on sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen arvoon osakasyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä sisällytettävä tällaisen välillisen omistuksen arvo ottaen huomioon asiaankuuluvat peräkkäiset omistusyhteydet, ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin varoihin on sisällytettävä sidosyrityksinä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien varojen vastaavat suhteelliset osuudet ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin varoihin sidosyrityksinä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimuksen suhteelliset osuudet.

▼M1

5.   Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, 231 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

▼B

6.  

Selvittäessään, otetaanko ryhmän riskiprofiili 3 kohdan mukaan yhteenlasketussa ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksessa asianmukaisesti huomioon, asianomaisten valvontaviranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota ryhmätason erityisriskeihin, jotka ovat vaikeasti kvantifioitavissa ja joita ei sen vuoksi otettaisi riittävästi huomioon.

Jos ryhmän riskiprofiili poikkeaa merkittävästi ryhmän yhteenlasketun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, ryhmän yhteenlaskettuun vakavaraisuuspääomavaatimukseen voidaan määrätä lisäpääomavaatimus.

▼M5

Edellä olevan 37 artiklan 1–5 kohtaa sekä 37 artiklan 6, 7 ja 8 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä delegoituja säädöksiä ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan soveltuvin osin.

▼M13

233 a artikla

Menetelmien 1 ja 2 yhdistelmä

1.  

Osakasyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä koskeva ryhmän vakavaraisuus on seuraavien summien erotus:

a) 

seuraavien summa:

i) 

niiden yritysten osalta, joihin sovelletaan menetelmää 1, konsolidoiduista tiedoista laskettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävä oma varallisuus;

ii) 

kunkin sellaisen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, johon sovelletaan menetelmää 2, osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suhteellinen osuus sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta;

iii) 

228 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sidosyritysten 228 artiklan 2 tai 4 kohdan mukaisesti laskettava osuus; ja

b) 

seuraavien summa:

i) 

niiden yritysten osalta, joihin sovelletaan menetelmää 1, konsolidoitu ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus, joka lasketaan 230 artiklan 2 kohdan mukaisesti konsolidoitujen tietojen perusteella;

ii) 

kunkin sellaisen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, johon sovelletaan menetelmää 2, suhteellinen osuus sen vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

iii) 

228 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sidosyritysten 228 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti laskettava osuus.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa ja 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa omistusosuuksia 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä ei sisällytetä konsolidoituihin tietoihin. 3.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa ja 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa omistusosuuksia 220 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, joihin sovelletaan menetelmää 2, ei sisällytetä konsolidoituihin tietoihin.

Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa 220 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa yrityksissä, joihin sovelletaan menetelmää 2, olevien omistusosuuksien arvo, joka ylittää niiden oman vakavaraisuuspääomavaatimuksen suhteellisen osuuden, on sisällytettävä konsolidoituihin tietoihin laskettaessa varojen ja velkojen herkkyyttä valuuttakurssien tason tai volatiliteetin muutoksille (valuuttariski). Näiden omistusosuuksien arvon ei kuitenkaan katsota olevan herkkä osakkeiden markkinahintojen tason tai volatiliteetin muutoksille (osakeriski).

4.   Edellä olevaa 233 artiklan 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja b alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa. 5.   Edellä olevaa 231 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus ja ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella. 6.   Ryhmän konsolidoitu vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan 230 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Ryhmän konsolidoitu vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimus on katettava 98 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritetyllä ja konsolidoitujen tietojen perusteella lasketulla hyväksyttävällä omalla perusvarallisuudella. Tässä laskelmassa konsolidoituihin tietoihin ei sisällytetä omistusyhteyksiä 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä.

Päätettäessä siitä, voidaanko tällä hyväksyttävällä omalla varallisuudella kattaa ryhmän konsolidoitu vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimus, sovelletaan 221–229 a artiklassa säädettyjä periaatteita soveltuvin osin. Myös 139 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

Jos konsolidoitujen tietojen perusteella lasketut vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät omat varat ylittävät konsolidoitujen tietojen perusteella lasketun ryhmätason vakavaraisuuspääomavaatimuksen eikä ryhmän konsolidoitua vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimusta täytetä, sovelletaan 138 artiklan 1–4 kohtaa soveltuvin osin, kun taas 139 artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta. Tätä alakohtaa sovellettaessa 138 artiklassa olevaa viittausta ”vakavaraisuuspääomavaatimukseen” on pidettävä viittauksena ”ryhmän konsolidoituun vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimukseen”.

7.   Määrittäessään, otetaanko tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti lasketussa määrässä asianmukaisesti huomioon ryhmän riskiprofiili niiden 220 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yritysten osalta, joihin sovelletaan menetelmää 2, asianomaisten valvontaviranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota ryhmätason erityisriskeihin, jotka ovat vaikeasti kvantifioitavissa ja joita ei sen vuoksi katettaisi riittävästi.

Jos ryhmän riskiprofiili niiden 220 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yritysten osalta, joihin sovelletaan menetelmää 2, poikkeaa merkittävästi 233 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ryhmän yhteenlasketun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa lasketun määrän lisäksi voidaan määrätä lisäpääomavaatimuksesta.

Edellä olevan 37 artiklan 1–5 kohtaa sekä 37 artiklan 6, 7 ja 8 kohdan mukaisesti annettuja delegoituja säädöksiä ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan soveltuvin osin.

233 b artikla

Pitkäaikaiset osakkeet ryhmätasolla

Jos käytetään menetelmää 1 tai menetelmien yhdistelmää, osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt saavat soveltaa 105 a artiklaa osakesijoitusten alajoukkoon.

Komissio täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

a) 

käytettävä lähestymistapa, kun arvioidaan 105 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymistä ja laskettaessa pitkäaikaisina osakesijoituksina käsiteltävien osakkeiden määrää, kun käytetään menetelmää 1 tai menetelmien yhdistelmää;

b) 

tiedot, jotka on sisällytettävä 256 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen ryhmän tasolla tai 256 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yhteen vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen sekä 256 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun säännöllisesti toimitettavaan valvontaraporttiin ryhmän tasolla tai 256 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yhdistettyyn säännöllisesti toimitettavaan valvontaraporttiin.

▼M13

234 artikla

Delegoidut säädökset, jotka koskevat 220–229 artiklassa säädettyjä teknisiä periaatteita ja menetelmiä, 229 a artiklassa säädettyä yksinkertaistettua lähestymistapaa sekä 230–233 a artiklan soveltamista

Komissio täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

a) 

220–229 artiklassa säädetyt tekniset periaatteet ja menetelmät;

b) 

229 a artiklan 1 kohdassa säädetyn yksinkertaistetun lähestymistavan tekniset yksityiskohdat ja kriteerit, joiden perusteella valvontaviranomaiset voivat hyväksyä yksinkertaistetun lähestymistavan käytön;

c) 

230–233 a artiklan soveltaminen, jossa otetaan huomioon tiettyjen oikeudellisten rakenteiden taloudellinen luonne.

Komissio voi täydentää tätä direktiiviä antamalla 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään kriteerit, joiden perusteella ryhmävalvoja voi hyväksyä 229 a artiklan 2 kohdassa säädetyn yksinkertaistetun lähestymistavan soveltamisen.

▼B

5 alajakso

▼M1

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksinä olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta

235 artikla

Ryhmän vakavaraisuus vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön osalta

1.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä, ryhmävalvojan on varmistettava, että ryhmän vakavaraisuus lasketaan vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla 220 artiklan 2 kohtaa – 233 artiklaa soveltaen. 2.   Tätä laskelmaa varten emoyritystä käsitellään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jota koskevat I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut säännöt vakavaraisuuspääomavaatimuksen osalta ja I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut edellytykset vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta.

▼B

6 alajakso

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta sellaisten ryhmien osalta, joiden riskienhallinta on keskitetty

236 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: edellytykset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 238 ja 239 artiklassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan jokaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, joka on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

tytäryritys, jonka osalta ryhmävalvoja ei ole tehnyt 214 artiklan 2 kohdan mukaista päätöstä, sisällytetään ryhmävalvonnan piiriin, jota ryhmävalvoja harjoittaa emoyrityksen tasolla tämän osaston mukaisesti;

b) 

emoyrityksen riskienhallintamenettelyt ja sisäiset valvontamekanismit käsittävät myös tytäryrityksen ja emoyritys on saanut asianomaiset valvontaviranomaiset vakuuttuneiksi siitä, että tytäryritystä johdetaan järkevästi;

c) 

emoyritys on vastaanottanut 246 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun sopimuksen;

d) 

emoyritys on vastaanottanut 256 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen;

e) 

emoyritys on hakenut lupaa 238 ja 239 artiklan soveltamiseen, ja hakemuksesta on tehty myönteinen päätös 237 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

▼M5

237 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: hakemusta koskeva päätös

1.   Haettaessa lupaa 238 ja 239 artiklassa vahvistettujen sääntöjen soveltamiseen asianomaisten valvontaviranomaisten on valvontaviranomaisten kollegiossa täydessä yhteistyössä päätettävä haetun luvan myöntämisestä ja määriteltävä mahdolliset lupaehdot ja -edellytykset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus jätetään ainoastaan tytäryritykselle toimiluvan antaneelle valvontaviranomaiselle. Kyseisen valvontaviranomaisen on viipymättä tiedotettava muut valvontaviranomaisten kollegion jäsenet ja toimitettava heille täydellinen hakemus.

2.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on parhaansa mukaan pyrittävä tekemään hakemuksesta yhteinen päätös kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kaikki kollegioon kuuluvat valvontaviranomaiset ovat vastaanottaneet täydellisen hakemuksen. 3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa jokin asianomainen valvontaviranomainen on saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, ryhmävalvojan on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kolmen kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun asiasta on tehty yhteinen päätös.

►M9  Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei tee tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ryhmävalvojan on tehtävä lopullinen päätös. ◄ Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. Kolmen kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

4.   Jotta voidaan varmistaa 2 kohdassa tarkoitetun yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 1 kohdassa tarkoitetuista lupahakemuksista yhteisten päätösten helpottamiseksi.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.   Kun asianomaiset valvontaviranomaiset ovat tehneet 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen päätöksen, tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on toimitettava hakijalle kaikilta osin perusteltu päätös. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava yhteinen päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. 6.   Jos valvontaviranomaiset eivät ole tehneet yhteistä päätöstä 2 kohdassa vahvistetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa, ryhmävalvojan on tehtävä hakemuksesta oma päätöksensä.

Ryhmävalvojan on kyseisen määräajan kuluessa otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:

a) 

näkemykset ja varaukset, joita asianomaiset valvontaviranomaiset ovat esittäneet;

b) 

varaukset, joita muut valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvat valvontaviranomaiset ovat esittäneet.

Päätös on perusteltava, ja siihen on tarvittaessa sisällyttävä selitys, jos muiden asianomaisten valvontaviranomaisten esittämistä varauksista on poikettu merkittävästi. Ryhmävalvojan on toimitettava päätöksestä jäljennös hakijalle ja muille asianomaisille valvontaviranomaisille. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

▼B

238 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: vakavaraisuuspääomavaatimuksen määrittäminen

1.   Tytäryrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan tämän artiklan 2, 4 ja 5 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 231 artiklan soveltamista. 2.   Jos tytäryrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan ryhmätasolla 231 artiklan mukaisesti hyväksytyn sisäisen mallin perusteella ja tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen katsoo, että tytäryrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi sisäisestä mallista, ja jos kyseinen yritys ei ratkaise asianmukaisesti valvontaviranomaisen havaitsemia ongelmia, kyseinen viranomainen voi 37 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ehdottaa lisäpääomavaatimuksen asettamista kyseisen yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu tällaista sisäistä mallia soveltamalla, tai poikkeuksellisissa oloissa, joissa lisäpääomavaatimus ei olisi asianmukainen, vaatia kyseistä yritystä laskemaan vakavaraisuuspääomavaatimuksensa standardikaavan perusteella. Valvontaviranomaisen on keskusteltava ehdotuksestaan valvontaviranomaisten kollegiossa ja ilmoitettava tällaisten ehdotusten perusteet sekä tytäryritykselle että valvontaviranomaisten kollegiolle. 3.  

Jos tytäryrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan standardikaavan perusteella ja tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen katsoo, että tytäryrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi standardikaavan perusoletuksista, ja jos kyseinen yritys ei ratkaise asianmukaisesti valvontaviranomaisen havaitsemia ongelmia, kyseinen viranomainen voi poikkeuksellisissa oloissa ehdottaa, että yritystä vaaditaan korvaamaan osa laskentamenetelmässä käytetyistä parametreista yrityskohtaisilla erityisparametreilla sen laskiessa 110 artiklassa tarkoitettuja henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduuleja tai että 37 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa asetetaan lisäpääomavaatimus kyseisen tytäryrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen.

Valvontaviranomaisen on keskusteltava ehdotuksestaan valvontaviranomaisten kollegiossa ja ilmoitettava tällaisten ehdotusten perusteet sekä tytäryritykselle että valvontaviranomaisten kollegiolle.

▼M5

4.   Valvontaviranomaisten kollegion on parhaansa mukaan pyrittävä pääsemään sopimukseen tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen ehdotuksesta tai muista mahdollisista toimenpiteistä.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava sopimus sitovaksi ja sovellettava sitä.

5.   Jos valvontaviranomainen ja ryhmävalvoja ovat asiasta eri mieltä, valvontaviranomainen tai ryhmävalvoja voi saattaa asian kuukauden kuluessa valvontaviranomaisen ehdotuksesta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti, ja se tekee päätöksensä kuukauden kuluessa asian saattamisesta sen käsiteltäväksi. Kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi tässä alakohdassa tarkoitetun kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun kollegio on päässyt asiasta sopimukseen tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Päätöksessä on ilmoitettava kaikki syyt, joiden perusteella se on tehty.

Päätös on toimitettava tytäryritykselle ja valvontaviranomaisten kollegiolle.

▼B

239 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: vakavaraisuuspääomavaatimusten ja vähimmäispääomavaatimusten täyttämättä jääminen

1.  

Tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei ole täytetty, viipymättä toimitettava valvontaviranomaisten kollegiolle tytäryrityksen esittämä tervehdyttämissuunnitelma, jonka avulla on tarkoitus kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin, saavuttaa uudelleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen taso tai alentaa riskiprofiilia vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 138 artiklan soveltamista.

Valvontaviranomaisten kollegion on parhaansa mukaan pyrittävä pääsemään sopimukseen tervehdyttämissuunnitelman hyväksymistä koskevasta valvontaviranomaisen ehdotuksesta neljän kuukauden kuluessa siitä, kun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin.

Mikäli sopimukseen ei päästä, tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on tehtävä oma päätöksensä tervehdyttämissuunnitelman hyväksymisestä ottaen asianmukaisesti huomioon muiden valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten esittämät näkemykset ja varaukset.

2.  

Kun tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen toteaa 136 artiklan mukaisesti taloudellisen aseman heikkenemisen, sen on viipymättä ilmoitettava ehdotetuista toimenpiteistä valvontaviranomaisten kollegiolle. Toimenpiteistä on kriisitilanteita lukuun ottamatta keskusteltava valvontaviranomaisten kollegiossa.

Valvontaviranomaisten kollegion on tehtävä kaikki voitavansa sopimukseen pääsemiseksi ehdotetuista toimenpiteistä kuukauden kuluessa ilmoituksesta.

Mikäli sopimukseen ei päästä, tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen tekee oman ehdotettujen toimenpiteiden hyväksymistä koskevan päätöksensä ottaen asianmukaisesti huomioon muiden valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten esittämät näkemykset ja varaukset.

3.   Tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on silloin, kun vähimmäispääomavaatimusta ei ole täytetty, viipymättä toimitettava valvontaviranomaisten kollegiolle tytäryrityksen esittämä lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma, jonka avulla on tarkoitus kolmen kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona vaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin, saavuttaa uudelleen vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseksi tarvittavan hyväksyttävien omien varojen taso tai alentaa riskiprofiilia vähimmäispääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 139 artiklan soveltamista. Valvontaviranomaisten kollegiolle on ilmoitettava myös toimenpiteistä, joita on toteutettu vähimmäispääomavaatimuksen soveltamiseksi tytäryrityksen tasolla.

▼M5

4.  

Valvontaviranomainen tai ryhmävalvoja voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, ne ovat eri mieltä:

a) 

tervehdyttämissuunnitelman hyväksymisestä, mukaan luettuna tervehdyttämisjakson mahdollinen pidennys, 1 kohdassa tarkoitetun neljän kuukauden määräajan kuluessa; tai

b) 

ehdotettujen toimenpiteiden hyväksymisestä 2 kohdassa tarkoitetun kuukauden määräajan kuluessa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti, ja se tekee päätöksensä kuukauden kuluessa asian saattamisesta sen käsiteltäväksi.

Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi:

a) 

ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen neljän kuukauden määräajan tai kuukauden määräajan päätyttyä;

b) 

sen jälkeen, kun kollegio on päässyt asiasta sopimukseen tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tai 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c) 

tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa kriisitilanteissa.

Neljän kuukauden tai kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

Tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Päätöksessä on ilmoitettava kaikki syyt, joiden perusteella se on tehty.

Päätös on toimitettava tytäryritykselle ja valvontaviranomaisten kollegiolle.

▼B

240 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: tytäryritystä koskevien poikkeusten päättyminen

1.  

Edellä 238 ja 239 artiklassa annettujen sääntöjen soveltaminen päättyy, jos:

a) 

236 artiklan a alakohdassa tarkoitettua ehtoa ei enää noudateta;

b) 

236 artiklan b alakohdassa tarkoitettua ehtoa ei enää noudateta eikä ryhmä huolehdi kohtuullisessa ajassa siitä, että ehtoa aletaan noudattaa uudelleen;

c) 

236 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitettuja ehtoja ei enää noudateta.

Jos ryhmävalvoja päättää ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa valvontaviranomaisten kollegiota kuultuaan, ettei se enää sisällytä tytäryritystä ryhmävalvontansa piiriin, sen on viipymättä ilmoitettava siitä asianomaiselle valvontaviranomaiselle ja emoyritykselle.

Sovellettaessa 236 artiklan b, c ja d alakohtaa emoyrityksen vastuulla on varmistaa, että ehtoja noudatetaan jatkuvasti. Jos ehtoa ei noudateta, emoyrityksen on viipymättä ilmoitettava asiasta ryhmävalvojalle ja kyseisen tytäryrityksen valvojalle. Emoyrityksen on esitettävä suunnitelma, jonka mukaan ehtoa aletaan noudattaa uudelleen kohtuullisessa ajassa.

Ryhmävalvojan on omasta aloitteestaan tarkastettava vähintään kerran vuodessa, että 236 artiklan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja ehtoja noudatetaan edelleen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannen alakohdan soveltamista. Lisäksi ryhmävalvojan on tehtävä tällainen tarkastus asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä, jos tällä on vahvoja epäilyjä siitä, että ehtoa ei noudateta jatkuvasti.

Jos tarkastusta tehtäessä todetaan heikkouksia, ryhmävalvojan on vaadittava emoyritystä esittämään suunnitelma, jonka mukaan ehtoa aletaan noudattaa uudelleen kohtuullisessa ajassa.

Jos ryhmävalvoja toteaa valvontaviranomaisten kollegiota kuultuaan, että kolmannessa tai viidennessä alakohdassa tarkoitettu suunnitelma on riittämätön tai sitä ei panna sovitussa määräajassa täytäntöön, ryhmävalvojan on todettava, että 236 artiklan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja ehtoja ei enää noudateta, ja ilmoitettava siitä viipymättä asianomaiselle valvontaviranomaiselle.

2.   Edellä 238 ja 239 artiklassa säädettyä järjestelmää sovelletaan uudelleen, jos emoyritys jättää uuden hakemuksen ja saa siihen myönteisen päätöksen 237 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

▼M5

241 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

a) 

perusteet, joilla arvioidaan, täyttyvätkö 236 artiklassa vahvistetut ehdot;

b) 

perusteet, joilla arvioidaan, millaisia tilanteita on pidettävä 239 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina kriisitilanteina;

c) 

menettelyt, joita valvontaviranomaisten on noudatettava vaihtaessaan tietoja, käyttäessään oikeuksiaan ja täyttäessään velvollisuutensa 237–240 artiklan mukaisesti.

▼B

242 artikla

Uudelleentarkastelu

▼M5

1.   Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä arvion III osaston soveltamisesta, erityisesti valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten yhteistyöstä ja kollegion toimivuudesta ja lisäpääomavaatimusten asettamista koskevista valvontakäytännöistä, sekä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi.

▼B

2.  

Komissio laatii ►M5   31 päivään joulukuuta 2018  ◄ mennessä arvion ryhmävalvonnan ja pääoman hallinnan tehostamisen hyödyistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten ryhmässä ja sisällyttää siihen viittauksen asiakirjaan KOM(2008)0119 ja Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan tästä ehdotuksesta 16 päivänä lokakuuta 2008 antamaan mietintöön (A6–0413/2008). Arvioon on sisällyttävä mahdollisia toimenpiteitä, joilla tehostetaan vakuutusyritysryhmien moitteetonta rajatylittävää hallintaa erityisesti riskien ja varojen hallinnan osalta. Komissio ottaa arviossaan huomioon muun muassa uuden kehityksen ja edistymisen seuraavissa seikoissa:

a) 

varhaisessa vaiheessa toteutettavia toimenpiteitä koskeva yhdenmukaistettu kehys;

b) 

ryhmän keskitetyn riskienhallinnan käytännöt ja ryhmänsisäisten mallien, stressitestit mukaan luettuina, toiminta;

c) 

ryhmänsisäiset liiketoimet ja riskikeskittymät;

d) 

hajautus- ja keskittymävaikutusten ajalliset muutokset;

e) 

oikeudellisesti sitova kehys valvontariitojen sovittelua varten;

f) 

sellainen yhdenmukaistettu kehys varojen siirrettävyyttä, maksukyvyttömyyttä ja likvidaatiomenettelyjä varten, jossa poistetaan varojen siirrettävyyttä koskevat asiaankuuluvat kansalliset yhtiöoikeudelliset esteet;

g) 

saman ryhmän yritysten vakuutuksenottajien ja edunsaajien sama suojelun taso erityisesti kriisitilanteissa;

h) 

yhdenmukaistettu ja riittävästi rahoitettu EU:n laajuinen ratkaisu vakuutustakuujärjestelmiä varten;

i) 

toimivaltaisten viranomaisten, keskuspankkien ja valtiovarainministeriöiden välinen kriisien hallintaa ja ratkaisua sekä rahoitustaakan jakamista koskeva sellainen yhdenmukaistettu ja oikeudellisesti sitova kehys, jossa valvontaa koskeva toimivalta mukautetaan rahoitusvastuuseen.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin tarkistamiseksi.

▼M1

243 artikla

Vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä, sovelletaan 236–242 artiklaa soveltuvin osin.

▼B

2 jakso

Riskikeskittymä ja ryhmänsisäiset liiketoimet

244 artikla

Riskikeskittymän valvonta

1.   Ryhmätason riskikeskittymää on valvottava tämän artiklan 2 ja 3 kohdan, 246 artiklan ja III luvun mukaisesti.

▼M1

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ilmoittavat ryhmävalvojalle säännöllisesti ja ainakin vuosittain ryhmätason merkittävistä riskikeskittymistä, paitsi jos sovelletaan 215 artiklan 2 kohtaa.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, joka on ryhmän johdossa, tai, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, on annettava tarvittavat tiedot ryhmävalvojalle.

Ryhmävalvoja vastaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen riskikeskittymien tarkastamisesta.

▼B

3.  

Ryhmävalvojan on muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja kyseistä ryhmää kuultuaan yksilöitävä riskityypit, joista tiettyyn ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava kaikissa olosuhteissa.

Määritellessään riskityyppejä tai antaessaan niistä lausuntoja ryhmävalvojan ja muiden asianomaisten valvontaviranomaisten on otettava huomioon ryhmän erityinen ryhmä- ja riskienhallintarakenne.

▼M13

Määrittääkseen merkittävät riskikeskittymät, joista on ilmoitettava, ryhmävalvojan on muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja ryhmää kuultuaan asetettava asianmukaiset kynnysarvot, jotka perustuvat vakavaraisuuspääomavaatimuksiin, vakuutustekniseen vastuuvelkaan, hyväksyttävään omaan varallisuuteen, muihin tarkoituksenmukaisiksi katsottuihin määrällisiin tai laadullisiin riskiperusteisiin kriteereihin tai näiden yhdistelmään.

▼B

Riskikeskittymiä tarkastellessaan ryhmävalvojan on erityisesti valvottava mahdollista leviämisriskiä kyseisessä ryhmässä, eturistiriitojen riskiä sekä riskien tasoa tai määrää.

▼M5

4.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat merkittävän riskikeskittymän määrittelyä tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa. 5.   Jotta voidaan varmistaa riskikeskittymien valvonnan jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin merkittävän riskikeskittymän yksilöintiä ja asianmukaisten kynnysarvojen asettamista 3 kohtaa sovellettaessa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi lomakkeista ja malleista, joita käytetään tällaisista riskikeskittymistä ilmoittamisessa 2 kohtaa sovellettaessa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

245 artikla

Ryhmänsisäisten liiketoimien valvonta

1.   Ryhmänsisäisiä liiketoimia on valvottava tämän artiklan ►M13  2, 3 ja 3 a kohdan ◄ , 246 artiklan ja III luvun mukaisesti.

▼M1

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ilmoittavat ryhmävalvojalle säännöllisesti ja ainakin vuosittain ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kaikista merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista, mukaan luettuina sellaisen luonnollisen henkilön kanssa suoritetut liiketoimet, jolla on läheiset sidokset ryhmään kuuluvaan yritykseen, paitsi jos sovelletaan 215 artiklan 2 kohtaa.

Lisäksi jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvin merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista ilmoitetaan niin pian kuin käytännössä on mahdollista.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, joka on ryhmän johdossa, tai, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, on annettava tarvittavat tiedot ryhmävalvojalle.

Ryhmävalvoja vastaa ryhmänsisäisten liiketoimien tarkastamisesta.

▼B

3.   Ryhmävalvojan on muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja kyseistä ryhmää kuultuaan yksilöitävä ryhmänsisäisten liiketoimien tyypit, joista tiettyyn ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava kaikissa olosuhteissa. Sovelletaan 244 artiklan 3 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

▼M13

3 a.   Valvontaviranomaiset voivat 13 artiklan 19 alakohdassa tarkoitettujen ryhmänsisäisten liiketoimien lisäksi perustelluissa tapauksissa vaatia tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa ryhmiä ilmoittamaan sellaisista ryhmänsisäisistä liiketoimista, jotka koskevat myös muita yrityksiä kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä, kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä, vakuutushallintayhtiöitä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä.

▼M5

4.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat merkittävän ryhmänsisäisen liiketoimen määrittelyä tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa. 5.   Jotta voidaan varmistaa ryhmänsisäisten liiketoimien valvonnan jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin merkittävän ryhmänsisäisen liiketoimen yksilöintiä 3 kohtaa sovellettaessa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, lomakkeista ja malleista, joita käytetään tällaisista ryhmänsisäisistä liiketoimista ilmoittamisessa 2 kohtaa sovellettaessa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

▼B

3 jakso

Riskienhallinta ja sisäinen valvonta

246 artikla

Hallintojärjestelmän valvonta

▼M13

1.   Edellä I osaston IV luvun 2 jaksossa vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan ryhmätasolla soveltuvin osin. Ryhmän hallintojärjestelmän on katettava osakasyrityksenä olevat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, emoyrityksenä toimivat vakuutushallintayhtiöt tai emoyrityksenä toimivat rahoitusalan sekaholdingyhtiöt sekä kaikki sidosyritykset, jotka kuuluvat 212 artiklassa tarkoitettuun ryhmään, johon 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa. Ryhmän hallintojärjestelmän on katettava myös kaikki ne yritykset, joita osakasyritys tai sen tytäryritykset johtavat yhdessä yhden tai useamman samaan ryhmään kuulumattoman yrityksen kanssa.

Riskienhallintajärjestelmät, sisäiset valvontajärjestelmät ja ilmoitusmenettelyt on pantava johdonmukaisesti täytäntöön kaikissa yrityksissä, jotka 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan nojalla kuuluvat ryhmävalvonnan piiriin, jotta kyseisiä järjestelmiä ja ilmoitusmenettelyjä voidaan valvoa ryhmätasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perimmäisen emoyrityksenä toimivan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön, jonka pääkonttori on unionissa, tai 214 artiklan 5 tai 6 kohdan nojalla nimetyn emoyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin on viime kädessä vastuussa siitä, että ryhmä, johon 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa, noudattaa tämän direktiivin nojalla annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä. Kunkin ryhmään kuuluvan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin on edelleen vastuussa siitä, että yritys noudattaa itse kaikkia 40 artiklassa ja 213 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.

Riskienhallintajärjestelmän on katettava ainakin kaikki ryhmänsisäinen vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminta sekä olennainen muu kuin vakuutustoiminta. Sen on katettava myös tästä toiminnasta aiheutuvat riskit, joille ryhmä altistuu tai saattaa altistua, ja niiden keskinäiset yhteydet.

▼B

2.  

Ryhmänsisäisiin valvontamenettelyihin on kuuluttava ainakin seuraavat menettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista:

a) 

asianmukaiset menettelyt ryhmän vakavaraisuuden osalta, jotta voidaan määrittää ja mitata kaikki olennaiset riskit ja suhteuttaa oma varallisuus asianmukaisesti riskeihin;

b) 

luotettavat ilmoitus- ja laskentamenettelyt, jotta voidaan valvoa ja hallita ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä.

▼M13

Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on säännöllisesti seurattava sidosyritystensä, mukaan lukien 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sidosyritykset, ja sääntelemättömien yritysten toimintaa. Seurannan on oltava oikeassa suhteessa niiden riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, joita sidosyritykset aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ryhmän tasolla.

Osakasyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä, vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on oltava ryhmän tason kirjalliset toimintaperiaatteet, ja sen on varmistettava yhdenmukaisuus kaikkien ryhmään kuuluvien säänneltyjen yritysten kirjallisten toimintaperiaatteiden kanssa. Sen on myös varmistettava, että kaikki ryhmään kuuluvat säännellyt yritykset noudattavat ryhmän toimintaperiaatteita yhdenmukaisesti.

▼B

3.   Ryhmävalvoja vastaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien ja ilmoitusmenettelyjen tarkastamisesta III luvussa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

▼M1

4.  

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö suorittaa 45 artiklassa vaaditun arvion ryhmätasolla. Ryhmävalvoja vastaa ryhmätasolla suoritetun riski- ja vakavaraisuusarvion tarkastamisesta III luvun mukaisesti. ►M13  Ryhmätasolla suoritettavan riski- ja vakavaraisuusarvion on katettava ainakin kaikki ryhmänsisäinen vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminta sekä olennainen muu kuin vakuutustoiminta. Sen on katettava myös tästä toiminnasta aiheutuvat riskit, joille ryhmä altistuu tai saattaa altistua, ja niiden keskinäiset yhteydet. Ryhmävalvoja tarkastaa arvion III luvun mukaisesti. ◄

Jos vakavaraisuus lasketaan ryhmätasolla 230 artiklassa tarkoitetun menetelmän 1 mukaisesti, osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on annettava ryhmävalvojalle tiedot, joiden perusteella voidaan ymmärtää ryhmän kaikkien sidosyrityksinä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimusten summan ja ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen välinen ero.

Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella suorittaa 45 artiklassa vaaditun arvion samanaikaisesti ryhmätasolla ja jonkin ryhmään kuuluvan tytäryrityksen tasolla ja laatia yhden asiakirjan, joka käsittää kaikki arvioinnit.

▼B

Ryhmävalvojan on ennen kolmannessa alakohdassa tarkoitetun suostumuksen antamista kuultava valvontaviranomaisten kollegion jäseniä ja otettava asianmukaisesti huomioon sen näkemykset ja varaukset.

Jos ryhmä hyödyntää kolmannessa alakohdassa annettua mahdollisuutta, sen on toimitettava kyseinen asiakirja kaikille asianomaisille valvontaviranomaisille samanaikaisesti. Mahdollisuuden hyödyntäminen ei vapauta kyseisiä tytäryrityksiä velvollisuudesta varmistaa, että 45 artiklan vaatimukset täyttyvät.

▼M13

5.   Jäsenvaltioiden on vaadittava osakasyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä varmistamaan, että ryhmällä on vankat hallintojärjestelyt, joihin sisältyy selkeä organisaatiorakenne, jossa on tarkoin määritellyt, läpinäkyvät ja johdonmukaiset vastuualueet ja tehtävien erottelu ryhmän sisällä. Ryhmän hallintojärjestelmällä on pyrittävä ehkäisemään eturistiriitoja, tai jos tämä ei ole mahdollista, hallitsemaan niitä.

Henkilöiden, jotka tosiasiallisesti johtavat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmää, katsotaan olevan niitä henkilöitä, jotka tosiasiallisesti johtavat 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua emoyritystä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö nimeää henkilöt, jotka vastaavat muista keskeisistä tehtävistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmässä, johon 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa. Tämän artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu hallinto-, johto- tai valvontaelin vastaa näiden henkilöiden toiminnasta.

Jos henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmää tai vastaavat muista keskeisistä tehtävistä, ovat myös henkilöitä, jotka tosiasiallisesti johtavat yhtä tai useampaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä tai muita sidosyrityksiä tai ovat vastuussa muista keskeisistä tehtävistä jossakin näistä yrityksistä, osakasyrityksen on varmistettava, että ryhmätason tehtävät ja vastuut erotetaan selkeästi kunkin yksittäisen yrityksen tasolla sovellettavista tehtävistä ja vastuista.

II a LUKU

Ryhmätason makrovakaussäännöt

246 a artikla

Likviditeettiriskin hallinta ryhmätasolla

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt laativat ja pitävät ajan tasalla ryhmän tasolla likviditeettiriskin hallintasuunnitelman, joka kattaa likviditeettianalyysin lyhyellä aikavälillä ja ryhmävalvojan pyynnöstä myös keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Edellä olevaa 144 a artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. 2.   Poiketen siitä, mitä 144 a artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaiset vakuutus- tai jälleenvakuutustytäryritykset, jotka 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan nojalla kuuluvat ryhmävalvonnan soveltamisalaan, vapautetaan likviditeettiriskin hallintasuunnitelman laatimisesta ja ajan tasalla pitämisestä yritystasolla, jos tämän artiklan 1 kohdan mukainen likviditeettiriskin hallintasuunnitelma kattaa kyseisten tytäryritysten likviditeetin hallinnan ja likviditeettitarpeet.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jokainen yksittäinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, johon sovelletaan ensimmäisen alakohdan nojalla vapautusta, toimittaa valvontaviranomaiselleen likviditeettiriskin hallintasuunnitelman osat, jotka kattavat koko ryhmän tilanteen ja yrityksen oman tilanteen.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, valvontaviranomaiset voivat vaatia vakuutus- tai jälleenvakuutustytäryritystä laatimaan likviditeettiriskin hallintasuunnitelman ja pitämään sitä ajan tasalla yritystasolla, jos ne havaitsevat erityisen likviditeettihaavoittuvuuden tai jos ryhmätason likviditeettiriskin hallintasuunnitelma ei sisällä asianmukaisia tietoja, jotka tytäryritykselle toimiluvan myöntänyt valvontaviranomainen vaatii vastaavia yrityksiä toimittamaan niiden likviditeettiaseman seuraamiseksi. 4.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään ryhmätason likviditeettiriskin hallintasuunnitelman sisältö ja päivitystiheys. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

246 b artikla

Muut makrovakaussäännöt

Edellä olevaa 144 b ja 144 c artiklaa sovelletaan osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla soveltuvin osin.

▼B

III LUKU

Ryhmävalvontaa helpottavat toimenpiteet

247 artikla

Ryhmävalvoja

1.   Asianomaisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten keskuudesta on nimettävä yksi ryhmävalvoja, jäljempänä ”ryhmävalvoja”, joka vastaa ryhmävalvonnan koordinoinnista ja harjoittamisesta. 2.  

Jos ryhmän kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset kuuluvat saman valvontaviranomaisen toimivaltaan, ryhmävalvojana toimii kyseinen valvontaviranomainen.

Kaikissa muissa tapauksissa ryhmävalvojan tehtävää hoitavat seuraavat viranomaiset, jollei 3 kohdasta muuta johdu:

a) 

jos ryhmän johdossa on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, kyseiselle yritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen;

▼M1

b) 

jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, valvontaviranomainen seuraavasti:

i) 

jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, kyseiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen;

ii) 

jos vähintään kahdella vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä, joiden kotipaikat ovat unionissa, on emoyrityksenään sama vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja yksi näistä yrityksistä on saanut toimiluvan siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomainen;

iii) 

jos ryhmän johdossa on vähintään kaksi vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, ja kussakin näistä jäsenvaltioista on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin;

iv) 

jos vähintään kahdella vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä, joiden kotipaikat ovat unionissa, on emoyrityksenään sama vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja mikään näistä yrityksistä ei ole saanut toimilupaa siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, sille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin; tai

v) 

jos kyseessä on ryhmä, jolla ei ole emoyritystä, tai missä tahansa tilanteessa, joihin ei viitata i–iv alakohdassa, sille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

▼M5

3.   Asianomaiset valvontaviranomaiset voivat erityistapauksissa minkä tahansa muun valvontaviranomaisen pyynnöstä tehdä yhteisen päätöksen poiketa 2 kohdassa vahvistetuista perusteista, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon ryhmän rakenne sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun valvontaviranomaisen ryhmävalvojaksi.

Tätä varten mikä tahansa asianomainen valvontaviranomainen voi pyytää keskustelun aloittamista siitä, ovatko 2 kohdassa tarkoitetut perusteet tarkoituksenmukaisia. Keskustelu voidaan käydä enintään kerran vuodessa.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on parhaansa mukaan pyrittävä tekemään yhteinen päätös ryhmävalvojan valinnasta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun keskustelua on pyydetty. Niiden on ennen päätöksen tekemistä annettava ryhmälle tilaisuus esittää kantansa.

Nimetyn ryhmävalvojan on toimitettava kaikilta osin perusteltu yhteinen päätös ryhmälle.

4.   Jos 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden ajanjakson kuluessa jokin asianomainen valvontaviranomainen on saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, asianomaisten valvontaviranomaisten on lykättävä yhteisen päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta yhteinen päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava yhteinen päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. Kolmen kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana. 5.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee päätöksensä kuukauden kuluessa siitä, kun asia on saatettu sen käsiteltäväksi 4 kohdan mukaisesti. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kolmen kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun asiasta on tehty yhteinen päätös. Nimetyn ryhmävalvojan on toimitettava kaikilta osin perusteltu yhteinen päätös ryhmälle ja valvontaviranomaisten kollegiolle. 6.   Jos yhteistä päätöstä ei tehdä, ryhmävalvojan tehtävää hoitaa tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetty valvontaviranomainen. 7.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vähintään kerran vuodessa merkittävistä vaikeuksista, joita liittyy 2, 3 ja 6 kohdan soveltamiseen.

Jos ilmenee merkittäviä vaikeuksia, jotka liittyvät tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen perusteiden soveltamiseen, komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään kyseiset perusteet.

▼B

8.   Kun jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan vakautta valvova valvontaviranomainen, jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden koordinoinnin varmistamiseksi.

248 artikla

Ryhmävalvojan ja muiden valvontaviranomaisten oikeudet ja velvollisuudet – valvontaviranomaisten kollegio

1.  

Ryhmävalvojalle kuuluvat seuraavat ryhmävalvontaan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet:

a) 

asiaankuuluvien tai olennaisten tietojen keräämisen ja levittämisen koordinointi jatkuvassa toiminnassa ja kriisitilanteissa, mukaan luettuna valvontaviranomaisen valvontatehtävän kannalta tärkeiden tietojen levittäminen;

b) 

ryhmän taloudellisen tilan tarkastaminen ja arviointi;

c) 

sen arviointi, noudattaako ryhmä vakavaraisuussääntöjä, sekä riskikeskittymän ja ryhmänsisäisten liiketoimien arviointi 218–245 artiklan mukaisesti;

d) 

ryhmän hallintojärjestelmän arviointi 246 artiklan mukaisesti sekä sen arviointi, täyttävätkö osakasyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenet 42 ja 257 artiklassa säädetyt vaatimukset;

e) 

valvontatoimien suunnittelu ja koordinointi vähintään kerran vuodessa pidettävien säännöllisten kokousten tai muiden asianmukaisten keinojen avulla jatkuvassa toiminnassa ja kriisitilanteissa yhteistyössä asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa sekä ottaen huomioon kaikkien ryhmään kuuluvien yritysten liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden;

f) 

muut ryhmävalvojalle tällä direktiivillä annetut tai siitä johtuvat tehtävät, toimenpiteet ja päätökset, erityisesti 231 ja 233 artiklan mukaisten ryhmätason sisäisten mallien validointiprosessin johtaminen ja 237–240 artiklassa säädetyn järjestelmän soveltamista koskevan lupamenettelyn johtaminen.

2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen ryhmävalvonnan tehtävien suorittamisen helpottamiseksi on perustettava valvontaviranomaisten kollegio, jonka puheenjohtajana toimii ryhmävalvoja.

Valvontaviranomaisten kollegion on varmistettava, että valvontaviranomaisten, jotka ovat valvontaviranomaisten kollegion jäseniä, keskuudessa toteutettavia yhteistyö-, tietojenvaihto- ja kuulemisprosesseja sovelletaan tosiasiallisesti III osaston mukaisesti, jotta voidaan edistää niiden päätösten ja toimien yhtenäistämistä.

▼M5

Jos ryhmävalvoja ei hoida 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä tai valvontaviranomaisten kollegion jäsenet eivät tee yhteistyötä tässä kohdassa edellytetyssä laajuudessa, mikä tahansa asianomainen valvontaviranomainen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

▼M5

3.  

Valvontaviranomaisten kollegion jäseniä ovat ryhmävalvoja ja kaikkien sellaisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joissa kaikkien tytäryritysten pääkonttorit sijaitsevat, sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti.

▼B

Merkittävien sivukonttoreiden ja sidosyritysten valvontaviranomaiset voivat myös osallistua valvontaviranomaisten kollegioon. Niiden osallistumisella pyritään kuitenkin vain saavuttamaan tehokkaan tietojenvaihdon tavoite.

Valvontaviranomaisten kollegion tehokas toiminta saattaa edellyttää, että joistakin sen toimista vastaa vain osa kollegioon kuuluvista valvontaviranomaisista.

4.  

Valvontaviranomaisten kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava ryhmävalvojan ja muiden asianomaisten valvontaviranomaisten välillä toteutettuihin koordinointijärjestelyihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin nojalla toteutettavia toimia.

▼M5

Jos koordinointijärjestelyistä ilmenee eriäviä näkemyksiä, mikä tahansa valvontaviranomaisten kollegion jäsen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti. Ryhmävalvojan on tehtävä asiasta lopullinen päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Ryhmävalvojan on toimitettava päätös muille asianomaisille valvontaviranomaisille.

▼M9 —————

▼B

5.  

Edellä 4 kohdassa tarkoitetuissa koordinointijärjestelyissä on vahvistettava seuraavat menettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin nojalla toteutettavia toimia:

a) 

asianomaisten valvontaviranomaisten keskuudessa noudatettava päätöksentekomenettely 231, 232 ja 247 artiklan mukaisesti;

b) 

tämän artiklan 4 kohdassa ja 218 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kuuleminen.

▼M5

Koordinointijärjestelyissä voidaan antaa lisätehtäviä ryhmävalvojalle, muille valvontaviranomaisille tai vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, jos tällä tehostetaan ryhmän valvontaa eikä heikennetä valvontaviranomaisten kollegion jäsenten valvontatoimia näiden yksittäisten tehtävien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ryhmävalvojalle ja muille valvontaviranomaisille tällä direktiivillä annettuja oikeuksia ja velvollisuuksia.

▼B

Koordinointijärjestelyissä voidaan lisäksi vahvistaa seuraavat menettelyt:

a) 

erityisesti 213–217, 219–221, 227, 244–246, 250, 256, 260 ja 262 artiklassa tarkoitettu asianomaisten valvontaviranomaisten keskuudessa toteutettava kuuleminen;

b) 

muiden valvontaviranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö.

▼M5

6.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii valvontaviranomaisten kollegioiden toimintaa koskevia ohjeita niiden työskentelyä koskevien kattavien arvioiden perusteella niiden lähentymisen tason arvioimiseksi. Tällaisia arvioita laaditaan vähintään joka kolmas vuosi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmävalvoja toimittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle arvioiden kannalta asiaankuuluvat tiedot valvontaviranomaisten kollegion toiminnasta ja mahdollisesti kohdatuista vaikeuksista.

Jotta voidaan varmistaa valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin valvontaviranomaisten kollegioiden toimintaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ohjeiden mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.   Jotta voidaan varmistaa valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin 1–6 kohdassa tarkoitetun ryhmävalvonnan koordinointia.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

8.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä merkittävän sivukonttorin määritelmästä.

▼B

249 artikla

Valvontaviranomaisten välinen yhteistyö ja tietojenvaihto

1.  

Ryhmän yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten ja asianomaisen ryhmävalvojan on toimittava tiiviissä yhteistyössä toistensa kanssa erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on taloudellisia vaikeuksia.

▼M5

Sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaisilla, ryhmävalvoja mukaan luettuna, on käytössään sama määrä merkityksellisiä tietoja, niiden on toimitettava toisilleen tällaiset tiedot, jotta voidaan antaa muille viranomaisille mahdollisuus suorittaa tämän direktiivin mukaiset valvontatehtävät ja helpottaa niiden suorittamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten viranomaisten velvollisuuksia ja riippumatta siitä, ovatko ne samasta jäsenvaltiosta. Asianomaisten valvontaviranomaisten ja ryhmävalvojan on tältä osin toimitettava viipymättä toisilleen kaikki merkitykselliset tiedot niin pian kuin ne ovat saatavilla tai vaihdettava tietoja pyydettäessä. Tässä alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin sisältyvät esimerkiksi tiedot ryhmän ja valvontaviranomaisten toimista sekä ryhmän toimittamat tiedot.

▼M1

Ryhmävalvoja toimittaa asianomaisille valvontaviranomaisille ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ryhmää koskevat tiedot 19 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 254 artiklan 2 kohdan mukaisesti erityisesti ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintojärjestelmästä ja organisaatiorakenteesta.

▼M5

1 a.   Jos jokin valvontaviranomainen ei ole toimittanut merkityksellisiä tietoja tai yhteistyötä ja erityisesti merkityksellisten tietojen vaihtoa koskeva pyyntö on evätty tai siihen ei ole vastattu kahden viikon kuluessa, valvontaviranomaiset voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi.

Jos asia saatetaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi, se voi toimia asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan soveltamista.

▼B

2.  

Ryhmän yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten ja asianomaisen ryhmävalvojan on välittömästi vaadittava kaikkien ryhmävalvontaan osallistuvien valvontaviranomaisten kokousta ainakin seuraavissa tilanteissa:

a) 

kun ne saavat tietoonsa yksittäisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen merkittävän rikkomisen tai vähimmäispääomavaatimuksen rikkomisen;

b) 

kun ne saavat tietoonsa konsolidoiduista tiedoista lasketun ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen tai ryhmän yhteenlasketun vakavaraisuuspääomavaatimuksen, sen mukaan, mitä III osaston II luvun 1 jakson 1 alajakson mukaista laskentamenetelmää käytetään, merkittävän rikkomisen;

c) 

kun ilmenee tai on ilmennyt muita poikkeuksellisia seikkoja.

▼M5

3.  

Jotta voidaan varmistaa valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja tietojenvaihdon jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään seuraavat:

a) 

tiedot, jotka ryhmävalvojan on järjestelmällisesti kerättävä ja levitettävä muille asianomaisille valvontaviranomaisille tai jotka muiden asianomaisten valvontaviranomaisten on toimitettava ryhmävalvojalle;

b) 

tiedot, jotka ovat ryhmätason valvonnan kannalta olennaisia tai merkityksellisiä, jotta voidaan edistää valvontaan liittyvän raportoinnin lähentymistä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4.   Jotta voidaan varmistaa valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja tietojenvaihdon yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä ja lomakkeista tietojen toimittamiseksi ryhmävalvojalle sekä menettely, jota noudatetaan tässä artiklassa säädetyssä valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

250 artikla

Valvontaviranomaisten keskinäinen kuuleminen

1.  

Ennen kuin asianomaiset valvontaviranomaiset tekevät päätöksen, jolla on muiden valvontaviranomaisten valvontatehtävien kannalta merkitystä, niiden on kuultava toisiaan valvontaviranomaisten kollegiossa seuraavista seikoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 248 artiklan soveltamista:

a) 

valvontaviranomaisten hyväksyntää tai lupaa edellyttävät muutokset ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osakkuus-, organisaatio- tai johtorakenteessa;

b) 

tervehdyttämisjakson pidennystä koskeva päätös 138 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla;

c) 

valvontaviranomaisten määräämät tärkeimmät seuraamukset ja niiden poikkeuksellisesti toteuttamat toimenpiteet, mukaan luettuina lisäpääomavaatimuksen määrääminen vakavaraisuuspääomavaatimukseen 37 artiklan nojalla ja sisäisen mallin käytön rajoittaminen I osaston VI luvun 4 jakson 3 alajakson mukaisessa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa.

Ensimmäisen alakohdan b ja c alakohtaa sovellettaessa on aina kuultava ryhmävalvojaa.

Lisäksi asianomaisten valvontaviranomaisten on ennen päätöksen tekoa kuultava toisiaan, jos päätös perustuu muilta valvontaviranomaisilta saatuihin tietoihin.

2.   Valvontaviranomainen voi päättää jättää muiden valvontaviranomaisten kuulemisen suorittamatta kiireellisissä tapauksissa tai silloin, kun kuuleminen voisi vaarantaa päätöksen tehokkuuden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 248 artiklan soveltamista. Tällöin valvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille valvontaviranomaisille.

▼B

251 artikla

Ryhmävalvojan muille valvontaviranomaisille esittämät pyynnöt

Jos sen jäsenvaltion valvontaviranomaiset, jossa emoyrityksellä on kotipaikka, eivät itse harjoita 247 artiklan mukaista ryhmävalvontaa, ryhmävalvoja voi kehottaa kyseisiä viranomaisia pyytämään emoyritykseltä kaikki tiedot, jotka ovat merkityksellisiä 248 artiklassa säädettyjen ryhmävalvojan koordinointioikeuksien käytössä ja sen koordinointivelvollisuuksien täyttämisessä, ja toimittamaan sille kyseiset tiedot.

Kun ryhmävalvoja tarvitsee 254 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, jotka on jo annettu toiselle valvontaviranomaiselle, sen on, aina kun tämä on mahdollista, käännyttävä kyseisen viranomaisen puoleen ehkäistäkseen kaksinkertaisen raportoinnin valvontaan osallistuville eri viranomaisille.

252 artikla

Yhteistyö luottolaitoksista ja sijoituspalveluyrityksistä vastaavien viranomaisten kanssa

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja joko ►M13  asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitettu luottolaitos tai direktiivissä 2014/65/EU tarkoitettu sijoituspalveluyritys ◄ tai molemmat näistä ovat sidoksissa toisiinsa suoraan tai välillisesti tai niillä on yhteinen osakasyritys, asianomaisten valvontaviranomaisten sekä näiden muiden yritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä.

Näiden viranomaisten on vaihdettava keskenään toimivaltansa rajoissa kaikkia tietoja, jotka voivat helpottaa niiden tehtävän ja erityisesti tämän osaston mukaisen tehtävän hoitamista.

253 artikla

Salassapitovelvollisuus ja luottamuksellisuus

Jäsenvaltioiden on annettava lupa 249–252 artiklassa tarkoitettuun tietojenvaihtoon jäsenvaltion valvontaviranomaisten välillä sekä jäsenvaltion valvontaviranomaisten ja muiden viranomaisten välillä.

Ryhmävalvonnan puitteissa saatuihin tietoihin ja erityisesti tässä osastossa säädettyyn valvontaviranomaisten keskinäiseen sekä valvontaviranomaisten ja muiden viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon sovelletaan 295 artiklan säännöksiä.

254 artikla

Tiedonsaanti

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmävalvonnan piiriin kuuluvat luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt sekä niiden sidosyritykset ja osakasyritykset voivat vaihtaa keskenään tietoja, jotka voivat olla ryhmävalvonnan kannalta merkityksellisiä.

▼M5

2.  

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden ryhmävalvonnan harjoittamisesta vastaavilla viranomaisilla on oikeus saada kaikki ryhmävalvonnan kannalta merkitykselliset tiedot riippumatta asianomaisen yrityksen luonteesta. Sovelletaan 35 artiklan 1–5 kohtaa soveltuvin osin.

Ryhmävalvoja voi rajoittaa useammin kuin kerran vuodessa ryhmätasolla tapahtuvaa valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia silloin, kun 35 artiklan 6 kohdan mukainen rajoitus koskee kaikkia ryhmään kuuluvia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, ottaen huomioon ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden.

Ryhmävalvoja voi vapauttaa ryhmätasolla tapahtuvasta eräkohtaisesta raportoinnista silloin, kun 35 artiklan 7 kohdan mukainen vapautus koskee kaikkia ryhmään kuuluvia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, ottaen huomioon ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä rahoitusjärjestelmän vakautta koskevan tavoitteen.

▼B

Asianomaiset valvontaviranomaiset voivat kääntyä tarpeellisten tietojen saamiseksi suoraan ryhmän yritysten puoleen vain siinä tapauksessa, että tällaisia tietoja on pyydetty ryhmävalvonnan alaiselta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä eikä tämä ole toimittanut niitä kohtuullisessa ajassa.

▼M13

3.   Osakasyrityksenä olevan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön on toimitettava ryhmävalvojalle tässä artiklassa tarkoitetut tiedot vuosittain 22 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä ja, jos tässä artiklassa tarkoitettuja tietoja vaaditaan neljännesvuosittain, 11 viikon kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä.

▼B

255 artikla

Tietojen tarkistaminen

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset voivat alueellaan joko suoraan tai tehtävään valtuuttamiensa henkilöiden välityksellä tarkastaa 254 artiklassa tarkoitetut tiedot itse paikalla seuraavien yritysten toimitiloissa:

a) 

ryhmävalvonnan alaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset;

b) 

kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyritykset;

c) 

kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritykset;

d) 

kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen sidosyritykset.

2.  

Jos valvontaviranomaiset haluavat yksittäisissä tapauksissa tarkastaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa, tiettyyn ryhmään kuuluvaa säänneltyä tai sääntelemätöntä yritystä koskevia tietoja, niiden on pyydettävä tämän toisen jäsenvaltion valvontaviranomaisilta tarkastuksen suorittamista.

Pyynnön vastaanottaneiden viranomaisten on toimivaltansa rajoissa täytettävä pyyntö joko suorittamalla tarkastus suoraan tai antamalla tilintarkastajan tai asiantuntijan taikka pyynnön esittäneen viranomaisen itsensä suorittaa tarkastus. Toteutetusta toimesta on ilmoitettava ryhmävalvojalle.

Pyynnön esittänyt valvontaviranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jollei se toteuta tarkastusta suoraan.

▼M5

Jos toiselle valvontaviranomaiselle esitettyyn pyyntöön tämän kohdan mukaisen tarkastuksen suorittamisesta ei ole vastattu kahden viikon kuluessa tai jos valvontaviranomainen ei käytännössä pysty käyttämään oikeuttaan osallistua tarkastukseen kolmannen alakohdan mukaisesti, pyynnön esittänyt viranomainen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti oikeus osallistua paikalla toteutettaviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman valvontaviranomaisen yhdessä suorittamia.

▼B

256 artikla

Ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus

▼M13

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt julkistavat vuosittain vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen ryhmän tasolla. Kertomuksen on sisällettävä 51 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetut muille markkinoiden ammattilaisille osoitetut tiedot ryhmästä. Sovelletaan 51, 53, 54 ja 55 artiklaa soveltuvin osin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö julkistavat tässä artiklassa tarkoitetut tiedot 24 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä.

▼M1

2.  

Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella päättää antaa vain yhden sen vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen, joka sisältää:

a) 

ryhmätason tiedot, jotka on julkistettava 1 kohdan mukaisesti;

▼M13

b) 

ryhmän kutakin tytäryritystä koskevat erikseen yksilöitävissä olevat tiedot, mukaan lukien vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen molemmat osat, jotka on julkistettava 51, 53, 54 ja 55 artiklan mukaisesti.

▼M1

Ryhmävalvojan on ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suostumuksen antamista kuultava valvontaviranomaisten kollegion jäseniä ja otettava asianmukaisesti huomioon sen näkemykset ja varaumat.

▼B

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitettu kertomus ei sisällä tietoja, joita ryhmään kuuluvalle tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen edellyttää vastaavien yritysten toimittavan, ja jos tietojen poisjättäminen on merkittävää, asianomaisella valvontaviranomaisella on oikeus vaatia kyseistä tytäryritystä julkistamaan tarvittavat lisätiedot.

▼M13

4.   Komissio täydentää tätä direktiiviä antamalla 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään tiedot, jotka on julkistettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa yhdessä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa ryhmän tasolla.

▼M5

5.   Jotta voidaan varmistaa yhtä ja ryhmän tasolla annettavaa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä ja malleista sekä välineistä, joita on käytettävä tässä artiklassa säädetyn yhden ja ryhmän tasolla annettavan vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen julkistamisessa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

256 a artikla

Ryhmän rakenne

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt julkistavat ryhmän tasolla vuosittain oikeudellisen rakenteen sekä hallinto- ja organisaatiorakenteen, mukaan luettuna kuvaus kaikista ryhmään kuuluvista tytäryrityksistä, olennaisista sidosyrityksistä ja merkittävistä sivukonttoreista.

▼M13

256 b artikla

Ryhmän säännöllisesti toimitettava valvontaraportti

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt toimittavat ryhmävalvojalle vuosittain säännöllisesti toimitettavan valvontaraportin ryhmän tasolla. Sovelletaan 35 artiklan 5 a kohdan ensimmäistä alakohtaa ja toisen alakohdan a alakohtaa soveltuvin osin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat tässä artiklassa tarkoitetut tiedot vuosittain tai harvemmin 24 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä.

2.  

Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella toimittaa yhdistetyn säännöllisesti toimitettavan valvontaraportin, joka sisältää seuraavat tiedot:

a) 

ryhmätason tiedot, jotka on ilmoitettava 1 kohdan mukaisesti;

b) 

tiedot kaikista ryhmään kuuluvista tytäryrityksistä, joiden on oltava yksilöitävissä, on ilmoitettava 35 artiklan 5 a kohdan mukaisesti, eivätkä nämä tiedot saa olla vähäisempiä kuin ne tiedot, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittaisivat säännöllisesti toimitettavassa valvontaraportissaan 35 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

Ryhmävalvojan on ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suostumuksen antamista kuultava valvontaviranomaisten kollegion jäseniä ja otettava asianmukaisesti huomioon sen näkemykset ja varaumat. Asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten kieltäytyminen suostumuksen antamisesta on perusteltava asianmukaisesti. Jos valvontaviranomaisten kollegio hyväksyy tämän kohdan mukaisen yhdistetyn säännöllisesti toimitettavan valvontaraportin, kunkin yksittäisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen yhdistetty säännöllisesti toimitettava valvontaraportti. Kullakin valvontaviranomaisella on oltava valtuudet valvoa asianomaista tytäryritystä koskevaa yhdistetyn säännöllisesti toimitettavan valvontaraportin osaa.

3.   Jos yhdistetty säännöllisesti toimitettava valvontaraportti ei ole kansallisten valvontaviranomaisten mielestä tyydyttävä, 2 kohdassa tarkoitettu suostumus voidaan peruuttaa. 4.   Jos 2 kohdassa tarkoitettu kertomus ei sisällä tietoja, joita ryhmään kuuluvalle tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen edellyttää vastaavien yritysten toimittavan, ja jos tietojen poisjättäminen on merkittävää, asianomaisella valvontaviranomaisella on oikeus vaatia kyseistä tytäryritystä toimittamaan tarvittavat lisätiedot. 5.   Jos ryhmään kuuluvalle tytäryritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen havaitsee 35 artiklan 5 a kohdan täyttämättä jättämisen tai pyytää yhdistettyä säännöllisesti toimitettavaa valvontaraporttia koskevia muutoksia tai selvennyksiä, sen on ilmoitettava asiasta myös valvontaviranomaisten kollegiolle ja ryhmävalvojan on toimitettava sama pyyntö osakasyrityksenä olevalle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, vakuutushallintayhtiölle tai rahoitusalan sekaholdingyhtiölle. 6.   Komissio täydentää tätä direktiiviä antamalla 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään tässä artiklassa tarkoitetut ilmoitettavat tiedot.

256 c artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: tilintarkastusvaatimus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmän osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön ryhmän tase, joka julkistetaan osana 256 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta ryhmän tasolla tai 256 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yhtä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta, tarkastetaan. 2.   Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on toimitettava ryhmän valvontaviranomaiselle yhdessä 256 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakavaraisuutta ja taloudellista asemaa koskevan kertomuksen ryhmän tasolla tai 256 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhden vakavaraisuutta ja taloudellista asemaa koskevan kertomuksen kanssa erillinen tilintarkastusyhteisön laatima kertomus, joka sisältää tiedot tilintarkastuksen varmuustasosta ja tuloksista. 3.   Jos on laadittu 256 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yksi vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus, sidosyrityksenä olevalle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle asetettuja tilintarkastusvaatimuksia on noudatettava, ja osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on toimitettava 51 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kertomus kyseisen yrityksen valvontaviranomaiselle. 4.   Edellä olevaa 51 a artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

▼M13

257 artikla

Vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tosiasiallisesta toiminnasta vastaavien tai yhtiössä muissa keskeisissä tehtävissä olevien henkilöiden sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne, jotka tosiasiallisesti johtavat vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, ja tapauksen mukaan henkilöt, jotka vastaavat muista keskeisistä tehtävistä, ovat sopivia ja luotettavia hoitamaan tehtäviään.

Sovelletaan 42 artiklaa soveltuvin osin.

▼B

258 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

▼M1

1.  

Jos ryhmän vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät noudata 218–246 artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai jos vaatimukset täyttyvät, mutta vakavaraisuus voi silti olla vaarassa, tai jos ryhmänsisäiset liiketoimet tai riskikeskittymät ovat uhka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliselle asemalle, tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti:

a) 

ryhmävalvojan on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä vakuutushallintayhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta;

b) 

valvontaviranomaisten on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta.

Jos ryhmävalvoja ei ole ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksi sen jäsenvaltion valvontaviranomaisista, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

Jos ryhmävalvoja ei ole ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksi sen jäsenvaltion valvontaviranomaisista, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kotipaikka, ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

Jäsenvaltioiden on määritettävä toimenpiteet, joita niiden valvontaviranomaiset voivat toteuttaa vakuutushallintayhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Asianomaisten valvontaviranomaisten, ryhmävalvoja mukaan luettuna, on tarvittaessa sovitettava yhteen toimenpiteensä.

▼M13

2.   Valvontaviranomaisille on annettava kaikki valvontaa koskeva toimivalta toteuttaa vakuutushallintayhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin liittyviä toimenpiteitä, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että ryhmät, joihin 213 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa, täyttävät kaikki tässä osastossa säädetyt vaatimukset. Tähän toimivaltaan kuuluu 34 artiklassa tarkoitettu yleistä valvontaa koskeva toimivalta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän osaston soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä rikkoville vakuutushallintayhtiöille ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöille tai niitä tosiasiallisesti johtavalle henkilölle määrätään seuraamuksia tai toimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Valvontaviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että tällaiset seuraamukset tai toimenpiteet ovat vaikuttavia erityisesti silloin, kun vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kotipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka.

▼M13

2 a.   Jos ryhmävalvoja on todennut, että 213 b artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty tai eivät enää täyty, vakuutushallintayhtiöön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöön on sovellettava asianmukaisia valvontatoimenpiteitä, joilla varmistetaan tai joissakin tapauksissa palautetaan ryhmävalvonnan jatkuvuus ja eheys sekä varmistetaan tässä osastossa säädettyjen vaatimusten noudattaminen. Rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta valvontatoimenpiteissä on erityisesti otettava huomioon vaikutukset koko finanssiryhmittymään ja sen sidosyrityksenä oleviin säänneltyihin yrityksiin. 2 b.  

Sovellettaessa tämän artiklan 1 ja 2 a kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että niihin valvontatoimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa vakuutushallintayhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin, sisältyvät ainakin seuraavat:

a) 

keskeytetään vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksenä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten osakkeisiin liittyvien äänioikeuksien käyttäminen;

b) 

määrätään vakuutushallintayhtiölle, rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tai näiden yhtiöiden hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenille kieltoja, seuraamuksia tai rangaistuksia;

c) 

annetaan vakuutushallintayhtiölle tai rahoitusalan sekaholdingyhtiölle ohjeita tai määräyksiä siirtää osakkeenomistajilleen omistusyhteydet tytäryrityksenä olevissa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksissään;

d) 

nimetään tilapäisesti toinen ryhmään kuuluva vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys vastaamaan tässä osastossa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta;

e) 

rajoitetaan voitonjakoa tai koronmaksua osakkeenomistajille tai kielletään tällainen voitonjako tai koronmaksu;

f) 

vaaditaan vakuutushallintayhtiöitä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä luopumaan osuuksistaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksissä tai muissa 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä tai vähentämään niitä;

g) 

vaaditaan vakuutushallintayhtiöitä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä toimittamaan suunnitelma, jonka avulla vaatimusten noudattamiseen palataan viipymättä.

Ryhmävalvojan on ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista kuultava muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista, jos kyseiset toimenpiteet vaikuttavat sellaisiin yrityksiin, joilla on kotipaikka useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

▼M5

3.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden koordinoimiseksi.

259 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kertomukset

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 50 artiklan mukaisesti. 2.  

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa kertomuksen muun muassa kaikista merkityksellisistä ja tärkeistä kokemuksista, joita on saatu III osaston mukaisista valvontatoimista ja valvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä, ja erityisesti

a) 

ryhmävalvojan nimeämisprosessista, ryhmävalvojien määrästä ja niiden maantieteellisestä jakaumasta;

b) 

valvontaviranomaisten kollegion työskentelystä, erityisesti muiden valvontaviranomaisten kuin ryhmävalvojan osallistumisesta ja sitoutumisesta.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 1 kohtaa sovellettaessa tarvittaessa sisällyttää kertomukseen myös 248 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista arvioista saadut tärkeimmät kokemukset.

▼B

IV LUKU

Kolmannet maat

▼M5

260 artikla

Unionin ulkopuolisten emoyritysten vastaavuuden tarkastaminen

1.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on 213 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tarkastettava, ovatko vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyrityksen kotipaikka on unionin ulkopuolella, sellaisessa kolmannen maan valvontaviranomaisen valvonnassa, joka vastaa tämän osaston ryhmävalvontaa koskevissa säännöksissä tarkoitettua valvontaa 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta.

Jos delegoitua säädöstä ei ole annettu tämän artiklan 2, 3 tai 5 kohdan mukaisesti, tarkastuksen suorittaa se valvontaviranomainen, joka toimisi ryhmävalvojana, jos 247 artiklan 2 kohdan perusteita sovellettaisiin (jäljempänä ’vastaava ryhmävalvoja’), joko emoyrityksen tai jonkin unionissa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa vastaavaa ryhmävalvojaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Vastaavan ryhmävalvojan on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana näin toimiessaan kuultava asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, ennen kuin se tekee vastaavuutta koskevan päätöksen. Päätös on tehtävä 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen perusteiden mukaisesti. Vastaava ryhmävalvoja ei saa tehdä kolmannesta maasta päätöstä, joka on ristiriidassa kyseisestä kolmannesta maasta aiemmin tehdyn päätöksen kanssa, paitsi kun se on tarpeen I osastossa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Jos valvontaviranomaiset ovat eri mieltä kolmannen alakohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä, ne voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vastaava ryhmävalvoja on ilmoittanut päätöksestä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

2.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään perusteet sen arvioimiseksi, vastaako kolmannessa maassa ryhmien valvontaan sovellettava vakavaraisuusjärjestely tässä osastossa säädettyä järjestelyä. 3.   Jos kolmas maa täyttää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyt perusteet, komissio voi 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jolla määritetään, että kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely vastaa tässä osastossa säädettyä järjestelyä.

Tällaista delegoitua säädöstä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen tässä osastossa säädetyn ryhmien valvontaan sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn ja kolmannessa maassa ryhmien valvontaan sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn mahdollisten muutosten sekä muiden vastaavuutta koskevaan päätökseen mahdollisesti vaikuttavien sääntelyn muutosten huomioon ottamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

4.   Jos komissio ei ole antanut delegoitua säädöstä 3 tai 5 kohdan mukaisesti, sovelletaan 262 artiklaa. 5.  

Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, ja vaikka 2 kohdassa määritetyt perusteet eivät täyty, komissio voi rajoitetun ajanjakson sekä 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritetään, että sellaisiin yrityksiin sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden emoyrityksen kotipaikka on unionin ulkopuolella 1 päivänä tammikuuta 2014, väliaikaisesti vastaa I osastossa säädettyä järjestelyä, jos kyseinen kolmas maa täyttää vähintään seuraavat ehdot:

a) 

se on antanut unionille sitoumuksen sellaisen vakavaraisuusjärjestelyn käyttöön ottamisesta ja soveltamisesta, joka voidaan arvioida vastaavaksi 3 kohdan mukaisesti ennen kyseisen rajoitetun ajanjakson päättymistä, ja vastaavuuden arviointiprosessiin osallistumisesta;

b) 

se on ottanut käyttöön työohjelman täyttääkseen a alakohdan mukaisen sitoumuksen;

c) 

se on osoittanut riittävästi resursseja täyttääkseen a alakohdan mukaisen sitoumuksen;

d) 

sen vakavaraisuusjärjestely on riskiperusteinen, ja siinä asetetaan vakavaraisuutta koskevia määrällisiä ja laadullisia vaatimuksia sekä valvontaan liittyvää raportointia ja avoimuutta ja ryhmien valvontaa koskevia vaatimuksia;

e) 

se on tehnyt kirjallisia sopimuksia yhteistyöstä ja luottamuksellisten valvontatietojen vaihdosta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja 13 artiklan 10 alakohdassa määriteltyjen valvontaviranomaisten kanssa;

f) 

sillä on riippumaton valvontajärjestelmä;

g) 

se on ottanut käyttöön salassapitovelvollisuuden kaikille sen valvontaviranomaisten lukuun toimiville henkilöille erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja 13 artiklan 10 alakohdassa määriteltyjen valvontaviranomaisten kanssa tapahtuvan tietojenvaihdon osalta.

Väliaikaista vastaavuutta koskevissa delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon komission 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat kertomukset. Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen asianomaisen kolmannen maan edistymiskertomusten perusteella. Kertomukset esitetään vuosittain komissiolle, joka arvioi ne. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota edistymiskertomusten arvioinnissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään ensimmäisessä alakohdassa vahvistetut ehdot. Delegoiduissa säädöksissä voidaan myös käsitellä valvontaviranomaisten valtuuksia määrätä valvontaviranomaisten lisäilmoituksia koskevia vaatimuksia väliaikaista vastaavuutta koskevan päätöksen voimassaoloaikana.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu rajoitettu ajanjakso päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020 tai sinä päivänä, jona kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely on 3 kohdan mukaisesti katsottu tässä osastossa säädettyä järjestelyä vastaavaksi, sen mukaan kumpi on aikaisempi.

Ajanjaksoa voidaan pidentää enintään vuodella, jos se on tarpeen, jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja komissio voivat arvioida vastaavuuden 3 kohdan mukaisesti.

7.   Jos 5 kohdan mukaisesti on annettu delegoitu säädös, jossa määritetään, että kolmannen maan valvontajärjestely on väliaikaisesti vastaava, jäsenvaltioiden on sovellettava 261 artiklaa, paitsi jos johonkin jäsenvaltioon on sijoittautunut sellainen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka taseen loppusumma on suurempi kuin unionin ulkopuolelle sijoittautuneen emoyrityksen taseen loppusumma. Tällaisissa tapauksissa ryhmävalvojan tehtävää hoitaa vastaava ryhmävalvoja.

▼B

261 artikla

Euroopan unionin ulkopuolella olevat emoyritykset: vastaavuus

1.   Jos kyseessä on 260 artiklassa tarkoitettu vastaava valvonta, jäsenvaltioiden on turvauduttava kolmannen maan valvontaviranomaisten harjoittamaan vastaavaan ryhmävalvontaan 2 kohdan mukaisesti. 2.   Kolmannen maan valvontaviranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön sovelletaan 247–258 artiklaa soveltuvin osin.

▼M1

262 artikla

Kolmansiin maihin rekisteröidyt emoyritykset: vastaavuuden puuttuminen

▼M13

1.  

Jos 260 artiklassa tarkoitettua vastaavaa valvontaa ei ole tai jos jäsenvaltio jättää 260 artiklan 7 kohdan mukaisesti soveltamatta 261 artiklaa, kun on kyse väliaikaisesta vastaavuudesta, kyseisen jäsenvaltion on sovellettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka kuuluvat 212 artiklassa tarkoitettuun ryhmään, johon 213 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa, jompaakumpaa seuraavista:

a) 

218–235 artiklaa ja 244–258 artiklaa soveltuvin osin;

b) 

jotakin 3 kohdassa säädetyistä menetelmistä.

▼M1

Edellä 218–258 artiklassa säädettyjä yleisiä periaatteita ja menetelmiä on sovellettava vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tasolla.

Emoyritystä on ainoastaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaa varten käsiteltävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, johon sovelletaan I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistettuja edellytyksiä vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta sekä jompaakumpaa seuraavista:

a) 

226 artiklan periaatteiden mukaisesti määritettyä vakavaraisuuspääomavaatimusta, kun on kyse vakuutushallintayhtiöstä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöstä;

b) 

227 artiklan periaatteiden mukaisesti määritettyä vakavaraisuuspääomavaatimusta, kun on kyse kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä.

▼M13

2.   Jäsenvaltioiden on sallittava valvontaviranomaistensa soveltaa muita menetelmiä, joilla varmistetaan sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten asianmukainen valvonta, jotka kuuluvat 212 artiklassa tarkoitettuun ryhmään, johon 213 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa. Edellä olevan 247 artiklan mukaisesti määritetyn ryhmävalvojan on päätettävä näistä menetelmistä muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen menetelmien avulla on voitava saavuttaa tässä osastossa määritetyt ryhmävalvonnan tavoitteet. Näihin tavoitteisiin on sisällyttävä seuraavat:

a) 

säilytetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pääoman kohdentaminen ja omien varojen koostumus ja estetään olennainen ryhmänsisäinen pääomanmuodostus, jos tällainen ryhmänsisäinen pääomanmuodostus rahoitetaan sellaisten velkainstrumenttien tai muiden rahoitusvälineiden tuotoista, joita ei katsota emoyrityksen oman varallisuuden eriksi;

b) 

arvioidaan ja seurataan riskejä, jotka johtuvat sekä unionissa että sen ulkopuolella toimivista yrityksistä, ja rajoitetaan näiden yritysten ja muiden sääntelemättömien yritysten riskien leviämistä ryhmään kuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sekä alaryhmään, jonka perimmäisenä emoyrityksenä on 215 artiklassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, jos tällainen alaryhmä on olemassa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut menetelmät on perusteltava, dokumentoitava ja ilmoitettava muille asianomaisille valvontaviranomaisille, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja komissiolle asianmukaisesti.

▼M13

3.  

Sovellettaessa tämän artiklan 2 kohtaa asianomaiset valvontaviranomaiset voivat erityisesti soveltaa yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, vakuutushallintayhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin, jotka kuuluvat sellaiseen ryhmään, johon 213 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla sovelletaan ryhmävalvontaa:

a) 

nimetään yksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka on vastuussa tässä osastossa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta, jos ryhmään kuuluvilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä ei ole yhteistä emoyritystä unionissa;

b) 

vaaditaan sellaisen vakuutushallintayhtiön, jonka kotipaikka on unionissa, tai sellaisen rahoitusalan sekaholdingyhtiön, jonka kotipaikka on unionissa, perustamista, jos ryhmään kuuluvilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä ei ole yhteistä emoyritystä unionissa, ja sovelletaan tätä osastoa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka kuuluvat kyseisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtamaan ryhmään;

c) 

jos useat ryhmään kuuluvat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset muodostavat alaryhmän, jonka emoyrityksen kotipaikka on unionissa, sen lisäksi, että tätä osastoa sovelletaan tähän alaryhmään, toteutetaan lisätoimenpiteitä tai asetetaan lisävaatimuksia, mukaan lukien tämän alakohdan d, e ja f alakohdassa tarkoitetut vaatimukset sekä 244 artiklassa tarkoitetun riskikeskittymän ja 245 artiklassa tarkoitettujen ryhmänsisäisten liiketoimien tehostettu valvonta, tämän artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi;

d) 

edellytetään, että unionissa olevan perimmäisen emoyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenet ovat riippumattomia unionin ulkopuolisesta perimmäisestä emoyrityksestä;

e) 

kielletään, rajoitetaan tai seurataan liiketoimia tai vaaditaan ennakkoilmoitus liiketoimista, mukaan lukien osingonjako ja etuoikeudeltaan huonompia velkoja koskevat kuponkimaksut, jos tällaiset liiketoimet ovat tai voisivat olla uhka ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudelliselle asemalle tai vakavaraisuusasemalle ja jos ne koskevat yhtäältä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä, jonka kotipaikka on unionissa, tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, jonka kotipaikka on unionissa, ja toisaalta sellaista yritystä, joka kuuluu ryhmään, jonka kotipaikka on unionin ulkopuolella; jos unionissa toimiva ryhmävalvoja ei ole sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kotipaikka on, unionissa toimivan ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet;

f) 

vaaditaan tietoja sellaisten emoyritysten vakavaraisuusasemasta, taloudellisesta asemasta, riskiprofiilista ja riskirajoista, joiden kotipaikka on unionin ulkopuolella, mukaan lukien tarvittaessa kyseisten kolmannen maan emoyritysten hallinto-, johto- tai valvontaelimelle tai valvontaviranomaisille toimitettavat näitä aiheita koskevat kertomukset.

▼B

263 artikla

Euroopan unionin ulkopuolella olevat emoyritykset: soveltamistasot

▼M1

Jos 260 artiklassa tarkoitettu emoyritys on itse sellaisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys, jäsenvaltioiden on tehtävä 260 artiklassa säädetty valvonnan vastaavuuden tarkastus ainoastaan perimmäisen emoyrityksen tasolla, joka on kolmannen maan vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.

Valvontaviranomaiset voivat kuitenkin 260 artiklassa tarkoitetun vastaavan valvonnan puuttuessa tehdä uuden tarkastuksen alemmalla tasolla, jolla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on emoyritys, joka voi olla kolmannen maan vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.

▼B

Tällöin 260 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun valvontaviranomaisen on perusteltava päätöksensä kyseiselle ryhmälle.

Sovelletaan 262 artiklaa soveltuvin osin.

264 artikla

Yhteistyö kolmannen maan valvontaviranomaisten kanssa

1.  

Komissio voi ehdottaa neuvostolle sellaisten sopimusten neuvottelemista yhden tai useamman kolmannen maan kanssa, jotka koskevat seuraaviin yrityksiin kohdistuvan ryhmävalvonnan harjoittamisen keinoja:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joissa on osakasyrityksinä 213 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa; ja

b) 

kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joissa on osakasyrityksinä 213 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä.

2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla on erityisesti pyrittävä varmistamaan, että:

a) 

jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset voivat saada sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ryhmätason valvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä ja joilla on tytäryrityksiä tai omistusyhteyksiä yhteisön ulkopuolella sijaitsevissa yrityksissä; ja

b) 

kolmansien maiden valvontaviranomaiset voivat saada sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ryhmätason valvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka on niiden alueella ja joilla on tytäryrityksiä tai omistusyhteyksiä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevissa yrityksissä.

3.   Komissio tarkastelee Euroopan vakuutus- ja lisäeläkekomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 300 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista.

V LUKU

Sekavakuutushallintayhtiöt

265 artikla

Ryhmänsisäiset liiketoimet

1.   Jos yhden tai useamman vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on sekavakuutushallintayhtiö, jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvonnasta vastaavat valvontaviranomaiset valvovat yleisesti kyseisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja sekavakuutushallintayhtiön ja sen sidosyritysten välisiä liiketoimia.

▼M13

1 a.   Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että jos yhden tai useamman vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on luottolaitos, sijoituspalveluyritys, rahoituslaitos, yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö, vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos tai sääntelemätön yritys, joka harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I tarkoitettua toimintaa siten, että kyseinen toiminta muodostaa merkittävän osan sen kaikesta toiminnasta, kyseisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvonnasta vastaavat valvontaviranomaiset valvovat yleisesti kyseisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten sekä emoyrityksen ja sen sidosyritysten välisiä liiketoimia.

▼B

2.   Sovelletaan 245, 249–255 ja 258 artiklaa soveltuvin osin.

266 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön sovelletaan 264 artiklaa soveltuvin osin.

IV OSASTO

VAKUUTUSYRITYSTEN UUDELLEENJÄRJESTELY JA LIKVIDAATIO

I LUKU

Soveltamisala ja määritelmät

267 artikla

Tämän osaston soveltamisala

Tätä osastoa sovelletaan uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, jotka koskevat seuraavia:

a) 

vakuutusyritykset;

b) 

yhteisössä sijaitsevat kolmannen maan vakuutusyritysten sivukonttorit.

▼M13

Sovellettaessa direktiiviä (EU) 2025/1, kun käytetään kyseisen direktiivin 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja kriisinratkaisuvälineitä ja kyseisen direktiivin III osaston IV luvussa tarkoitettuja kriisinratkaisuvaltuuksia, tämän osaston I, II ja IV luvun säännöksiä sovelletaan jälleenvakuutusyrityksiin ja kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin.

Tämän direktiivin 270 ja 272 artiklaa ei sovelleta, kun direktiivin (EU) 2025/1 63 artiklaa sovelletaan.

▼B

268 artikla

Määritelmät

1.  

Tässä osastossa tarkoitetaan:

▼M13

a) 

”toimivaltaisilla viranomaisilla” joko niiden jäsenvaltioiden hallinnollisia viranomaisia tai oikeusviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen osalta, tai direktiivin (EU) 2025/1 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisuviranomaista kyseisen direktiivin nojalla toteutettujen uudelleenjärjestelytoimenpiteiden osalta;

▼B

b) 

”sivukonttorilla” vakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyrityksen pysyvää läsnäoloa muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion alueella;

▼M13

c) 

”uudelleenjärjestelytoimenpiteillä” toimenpiteitä, joihin liittyy toimivaltaisten viranomaisten mikä tahansa toimenpide ja joilla on tarkoitus säilyttää tai palauttaa ennalleen vakuutusyrityksen taloudellinen tilanne ja jotka vaikuttavat muiden osapuolien kuin vakuutusyrityksen itsensä olemassa oleviin oikeuksiin, mukaan lukien toimenpiteitä, joihin voi liittyä maksujen keskeyttäminen, täytäntöönpanotoimenpiteiden keskeyttäminen tai saatavien alentaminen, tai direktiivin (EU) 2025/1 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kriisinratkaisuvälineiden soveltamista tai kyseisen direktiivin III osaston IV luvussa tarkoitettujen kriisinratkaisuvaltuuksien käyttöä;

▼B

d) 

”likvidaatiomenettelyllä” kaikkia velkojia koskevaa menettelyä, johon liittyy vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen ja tuoton jakaminen velkojien, osakkeenomistajien tai jäsenten kesken tarkoituksenmukaisella tavalla, mihin välttämättä liittyy toimivaltaisten viranomaisten mikä tahansa väliintulo, mukaan lukien kaikkia velkojia koskeva menettely, joka päätetään akordiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen, riippumatta siitä, perustuuko menettely maksukyvyttömyyteen vai ei tai onko se vapaaehtoinen vai pakollinen;

e) 

”hallinnonhoitajalla” toimivaltaisten viranomaisten nimeämää henkilöä tai elintä, jonka tehtävänä on huolehtia uudelleenjärjestelytoimenpiteistä;

f) 

”selvittäjällä” toimivaltaisten viranomaisten tai vakuutusyrityksen hallintoelinten nimeämää henkilöä tai elintä, jonka tehtävänä on huolehtia likvidaatiomenettelystä;

g) 

”vakuutussaatavalla” kaikkia niitä määriä, jotka vakuutusyritys on velkaa vakuutetuille, vakuutuksenottajille, edunsaajille tai kenelle tahansa vahingon kärsineelle, jolla on suora kanneoikeus vakuutusyritykseen nähden, ja jotka perustuvat ensivakuutustoiminnan puitteissa tehtyyn vakuutussopimukseen tai 2 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa säädettyyn toimintaan mukaan luettuna määrä, joka on pantu syrjään kyseisiä henkilöitä varten, kun kaikkia velan osia ei vielä tunneta.

Vakuutusmaksua, jonka vakuutusyritys on velkaa sen vuoksi, että ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitettuja sopimuksia ja toimia ei ole tehty tai että ne on peruutettu tällaisiin sopimuksiin tai toimiin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ennen likvidaatiomenettelyn aloittamista, pidetään myös vakuutussaatavana.

2.  

Sovellettaessa tämän osaston säännöksiä jäsenvaltiossa sijaitsevaa kolmannen maan vakuutusyrityksen sivukonttoria koskeviin uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, tarkoitetaan:

a) 

”kotijäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa sivukonttorille myönnettiin toimilupa 145–149 artiklan mukaisesti;

b) 

”valvontaviranomaisilla” kotijäsenvaltion valvontaviranomaisia;

c) 

”toimivaltaisilla viranomaisilla” kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia.

II LUKU

Uudelleenjärjestelytoimenpiteet

269 artikla

Uudelleenjärjestelytoimenpiteistä päättäminen – sovellettava lainsäädäntö

1.   Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä ja sen sivukonttoreita koskevista uudelleenjärjestelytoimenpiteistä. 2.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteet eivät saa estää likvidaatiomenettelyn aloittamista kotijäsenvaltiossa. 3.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteistä säädetään kotijäsenvaltiossa sovellettavissa laeissa, asetuksissa ja menettelyissä, jollei 285–292 artiklassa toisin säädetä. 4.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteet, jotka on toteutettu kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tulevat täysimääräisesti voimaan koko yhteisössä ilman eri muodollisuuksia, myös muissa jäsenvaltioissa oleviin sivullisiin nähden, siinäkin tapauksessa, että kyseisten muiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei säädetä tällaisista uudelleenjärjestelytoimenpiteistä tai että niissä vaihtoehtoisesti säädetään toimenpiteiden täytäntöönpano riippuvaksi ehdoista, jotka eivät täyty. 5.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteet tulevat voimaan koko yhteisössä heti, kun ne tulevat voimaan kotijäsenvaltiossa.

270 artikla

Valvontaviranomaisille ilmoittaminen

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille uudelleenjärjestelytoimenpidettä koskevasta päätöksestään ennen tällaisen toimenpiteen toteuttamista, mikäli mahdollista, tai muussa tapauksessa välittömästi sen jälkeen.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille päätöksestä toteuttaa uudelleenjärjestelytoimenpiteitä, myös toimenpiteiden mahdollisista käytännön vaikutuksista.

271 artikla

Uudelleenjärjestelytoimenpiteitä koskevien päätösten julkaiseminen

1.  

Jos uudelleenjärjestelytoimenpiteeseen voidaan hakea muutosta kotijäsenvaltiossa, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, hallinnonhoitajan tai kotijäsenvaltiossa tämän osalta toimivaltaisen henkilön on julkaistava päätös uudelleenjärjestelytoimenpiteestä kotijäsenvaltiossa säädettyjen julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaistava lisäksi mahdollisimman nopeasti ote uudelleenjärjestelytoimenpiteen vahvistavasta asiakirjasta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu uudelleenjärjestelytoimenpidettä koskevasta päätöksestä 270 artiklan mukaisesti, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2.   Julkaistaessa päätöstä 1 kohdan mukaisesti on myös määritettävä kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen sekä sovellettava lainsäädäntö 269 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä mahdollinen hallinnonhoitaja. Päätös on julkaistava sen jäsenvaltion jollakin virallisella kielellä, jossa tiedot julkaistaan. 3.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteitä sovelletaan riippumatta 1 ja 2 kohdassa vahvistetuista julkaisemista koskevista säännöksistä, ja ne ovat täysimääräisesti voimassa velkojiin nähden, jolleivät kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toisin määrää tai jollei tämän jäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä. 4.  

Ellei näihin uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin sovellettavassa laissa toisin säädetä, 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos uudelleenjärjestelytoimenpiteet vaikuttavat yksinomaan vakuutusyrityksen osakkeenomistajien, jäsenten tai työntekijöiden oikeuksiin niiden siinä ominaisuudessa.

Toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, miten niille ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille osapuolille ilmoitetaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

272 artikla

Velvollisuus ilmoittaa tunnetuille velkojille – oikeus vaatia saatavia

1.   Jos kotijäsenvaltion lainsäädännössä on saatavan tunnustamisen edellytyksenä sen vaatiminen tai jos siinä on säädetty uudelleenjärjestelytoimenpiteen pakollisesta ilmoittamisesta velkojille, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on tässä valtiossa, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai hallinnonhoitajan on ilmoitettava toimenpiteestä 281 artiklan ja 283 artiklan 1 kohdan mukaisesti myös niille tunnetuille velkojille, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa. 2.   Jos kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan velkojilla, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on tässä jäsenvaltiossa, on oikeus ilmoittaa saatavia tai esittää saataviaan koskevia huomautuksia, velkojilla, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, on myös sama oikeus 282 artiklassa ja 283 artiklan 2 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

III LUKU

Likvidaatiomenettely

273 artikla

Likvidaatiomenettelyn aloittaminen – valvontaviranomaisille ilmoittaminen

1.   Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä, mukaan luettuina sen muissa jäsenvaltioissa olevat sivukonttorit, koskevan likvidaatiomenettelyn aloittamisesta. Päätös voidaan tehdä ilman uudelleenjärjestelytoimenpiteitä tai sen jälkeen, kun niitä on toteutettu. 2.   Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tehty päätös aloittaa vakuutusyritystä, mukaan luettuina sen muissa jäsenvaltioissa olevat sivukonttorit, koskeva likvidaatiomenettely on tunnustettava ilman eri muodollisuuksia kaikkialla yhteisössä, ja päätös tulee koko yhteisössä voimaan samanaikaisesti kuin jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan. 3.  

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely ennen kyseisen menettelyn aloittamista, mikäli mahdollista, tai muussa tapauksessa välittömästi sen jälkeen.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely ja myös menettelyn mahdollisista käytännön vaikutuksista.

274 artikla

Sovellettava lainsäädäntö

1.   Päätökseen vakuutusyrityksen likvidaatiomenettelyn aloittamisesta, likvidaatiomenettelyihin ja niiden vaikutuksiin sovelletaan yrityksen kotijäsenvaltiossa voimassa olevia lakeja, jollei 285–292 artiklassa toisin säädetä. 2.  

Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan määräytyvät vähintään seuraavat:

a) 

likvidaatiomenettelyn piiriin kuuluva omaisuus sekä sellaisen omaisuuden asema, jonka vakuutusyritys saa likvidaatiomenettelyn alkamisen jälkeen;

b) 

vakuutusyrityksen ja selvittäjän toimivaltasuhteet;

c) 

kuittauksen edellytykset;

d) 

likvidaatiomenettelyn vaikutukset vakuutusyrityksen voimassa oleviin sopimussuhteisiin;

e) 

likvidaatiomenettelyn vaikutukset yksittäisten velkojien saatavien erillisperintään, lukuun ottamatta niiden vaikutuksia vireillä oleviin oikeudenkäynteihin, joita tarkoitetaan 292 artiklassa;

f) 

saatavat, joille voidaan vaatia maksua vakuutusyrityksen omaisuudesta, sekä likvidaatiomenettelyn alkamisen jälkeen syntyneiden saatavien asema;

g) 

saatavien ilmoittaminen, todistaminen ja hyväksyminen;

h) 

omaisuuden rahaksi muuttamisesta kertyneen tuoton jakaminen, maksunsaantijärjestys sekä niiden velkojien oikeudet, jotka ovat likvidaatiomenettelyn alkamisen jälkeen saaneet osittaisen suorituksen esinevakuuden perusteella tai kuittauksen kautta;

i) 

likvidaatiomenettelyn päättämisen edellytykset ja vaikutukset, erityisesti akordin osalta;

j) 

velkojien oikeudet likvidaatiomenettelyn päättymisen jälkeen;

k) 

osapuoli, jolle kuuluu vastuu likvidaatiomenettelyn kustannuksista; ja

l) 

kaikkia velkojia vahingoittavien oikeustointen mitättömyys, pätemättömyys ja täytäntöönpanokelvottomuus.

275 artikla

Vakuutussaatavien kohtelu

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutussaatavat ovat etuoikeutettuja vakuutusyritykseen kohdistuviin muihin saataviin nähden jommallakummalla tai molemmilla seuraavista tavoista:

a) 

vakuutussaatavat ovat vakuutusteknisestä vastuuvelasta vastaavien varojen osalta ehdottoman etuoikeutettuja vakuutusyritykseen kohdistuviin kaikkiin muihin saataviin nähden; tai

b) 

vakuutussaatavat ovat vakuutusyrityksen kaikkien varojen osalta etuoikeutettuja vakuutusyritykseen kohdistuviin kaikkiin muihin saataviin nähden, lukuun ottamatta ainoana mahdollisena poikkeuksena seuraavia:

i) 

työsopimuksesta ja -suhteesta johtuvat työntekijöiden saatavat;

ii) 

julkisyhteisöjen verosaatavat;

iii) 

sosiaaliturvajärjestelmien saatavat;

iv) 

esineoikeuden alaisia varoja koskevat saatavat.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että kaikki likvidaatiomenettelystä aiheutuvat kustannukset tai osa niistä, siten kuin niiden kansallisessa lainsäädännössä määritellään, ovat etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. 3.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vaihtoehdon, on vaadittava, että vakuutusyritykset perustavat ja pitävät ajan tasalla 276 artiklan mukaisen erityisen rekisterin.

276 artikla

Erityinen rekisteri

1.   Jokaisen vakuutusyrityksen on pidettävä pääkonttorissaan erityistä rekisteriä kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti lasketuista ja sijoitetuista vakuutusteknistä vastuuvelkaa vastaavista varoista. 2.  

Jos vakuutusyritys harjoittaa sekä henkivakuutus- että vahinkovakuutustoimintaa, sen on pidettävä pääkonttorissaan erillistä rekisteriä kummankin liiketoiminnan osalta.

Jos jäsenvaltio kuitenkin myöntää vakuutusyrityksille luvan myöntää henkivakuutuksia ja vastata liitteessä I olevassa A osassa luetelluista luokkien 1 ja 2 riskeistä, se voi säätää, että kyseisten vakuutusyritysten on pidettävä ainoastaan yhtä rekisteriä kaikkien toimintojensa osalta.

3.   Kaikkien kirjattujen ja kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti arvostettujen varojen kokonaisarvon on aina oltava vähintään yhtä suuri kuin vakuutusteknisen vastuuvelan määrä. 4.   Jos rekisteriin merkittyjä varoja rasittaa esineoikeus velkojan tai sivullisen hyväksi, minkä vuoksi osaa kyseisten varojen arvosta ei voida käyttää sitoumuksista vastaamiseen, on tästä tehtävä merkintä rekisteriin, ja määrää, joka ei ole käytettävissä, ei pidä ottaa huomioon 3 kohdassa tarkoitetussa kokonaisarvossa. 5.  

Vakuutusyrityksen likvidaation yhteydessä varojen kohtelu 275 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyssä vaihtoehdossa määräytyy kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jollei kyseisiin varoihin sovelleta 286, 287 tai 288 artiklaa, jos:

a) 

varoja, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen, rasittaa esineoikeus velkojan tai sivullisen hyväksi, eivätkä 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyty;

b) 

varoja rasittaa omistuksenpidätys velkojan tai sivullisen hyväksi; tai

c) 

velkojalla on oikeus käyttää saatavaansa vakuutusyritykselle olevan velkansa kuittaamiseen.

6.  

Kun likvidaatiomenettely on aloitettu, niiden varojen koostumusta, jotka on kirjattu rekisteriin 1–5 kohdan mukaisesti, ei saa enää sen jälkeen muuttaa, eikä rekistereihin saa tehdä muita muutoksia kuin pelkkien teknisten virheiden korjauksia paitsi jos toimivaltainen viranomainen antaa siihen luvan.

Selvittäjien on kuitenkin lisättävä kyseisiin varoihin niiden tuotto sekä niiden pelkkien vakuutusmaksujen arvo, jotka on kyseessä olevassa vakuutustoiminnassa saatu likvidaatiomenettelyn aloittamishetken ja vakuutussaatavien maksuhetken välisenä aikana tai vakuutuskannan luovuttamiseen mennessä.

7.   Jos varojen rahaksi muuttamisesta saatu tuotto on pienempi kuin niiden arvioitu rekistereihin kirjattu arvo, selvittäjien on perusteltava se kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

277 artikla

Siirtäminen takuujärjestelmään

Kotijäsenvaltio voi säätää, että jos vakuutusvelkojien oikeudet ovat siirtyneet kyseisessä jäsenvaltiossa perustetulle takuujärjestelmälle, kyseisen järjestelmän saataviin ei sovelleta 275 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

278 artikla

Etuoikeutetuista saatavista vastaavat varat

Jäsenvaltioiden, jotka valitsevat 275 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn mahdollisuuden, on vaadittava kaikkia vakuutusyrityksiä varmistamaan niitä saatavia, jotka ovat etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden 275 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja jotka on merkitty vakuutusyrityksen kirjanpitoon, vastaavat varat kaikkina aikoina ja riippumatta mahdollisesta likvidaatiomenettelystä.

279 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

1.   Jos päätetään aloittaa vakuutusyrityksen likvidaatiomenettely, kyseisen yrityksen toimilupa on peruutettava 144 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, paitsi siltä osin kuin on tarpeen 2 kohdan soveltamiseksi. 2.  

Edellä 1 kohdassa säädetty toimiluvan peruuttaminen ei estä selvittäjää ja muita toimivaltaisten viranomaisten nimittämiä henkilöitä jatkamasta vakuutusyrityksen joitakin toimintoja siltä osin kuin se on tarpeen tai asianmukaista likvidaation vuoksi.

Kotijäsenvaltio voi määrätä, että nämä toiminnot suoritetaan kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisten suostumuksella ja valvonnassa.

280 artikla

Likvidaatiomenettelyjä koskevien päätösten julkaiseminen

1.  

Toimivaltaisen viranomaisen, selvittäjän tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten nimeämän muun henkilön on julkaistava päätös aloittaa likvidaatiomenettely kotijäsenvaltion säätämien julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaisemalla lisäksi ote likvidaatiota koskevasta päätöksestä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely 273 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun julkaisemisen yhteydessä on määritettävä kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, sovellettava lainsäädäntö ja nimetty selvittäjä. Julkaiseminen suoritetaan sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa tiedot julkaistaan.

281 artikla

Tunnetuille velkojille ilmoittaminen

1.   Kun likvidaatiomenettely aloitetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, selvittäjän tai toimivaltaisten viranomaisten tätä varten nimeämän muun henkilön on viipymättä ilmoitettava siitä erikseen niille tunnetuille velkojille, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa. 2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on mainittava noudatettavat määräajat, seuraamukset niiden laiminlyönnistä, se elin tai viranomainen, joka on toimivaltainen ottamaan vastaan saatavia koskevat ilmoitukset tai huomautukset, sekä mahdolliset muut toimenpiteet.

Siitä on käytävä myös ilmi, onko velkojan vaadittava saatavaa, joka on etuoikeutettu tai jonka vakuutena on esinevakuus.

Ilmoituksessa on vakuutussaatavien osalta lisäksi ilmoitettava likvidaatiomenettelyn yleiset vaikutukset vakuutussopimuksiin, erityisesti päivään, jolloin vakuutussopimuksen tai toiminnan vaikutukset lakkaavat, sekä vakuutetun oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen tai toiminnan osalta.

282 artikla

Oikeus ilmoittaa saatavia

1.   Jokaisella velkojalla, jäsenvaltioiden viranomaiset mukaan luettuina, jonka tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, on oikeus ilmoittaa saatavansa tai tehdä saataviin liittyviä kirjallisia huomautuksia. 2.   Kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen velkojien saatavia on kohdeltava samalla tavalla ja samassa maksunsaantijärjestyksessä kuin sellaisia samankaltaisia saatavia, joita voivat esittää ne velkojat, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on kotijäsenvaltiossa. Toimivaltaisten viranomaisten on siten toimittava syrjimättömästi yhteisön tasolla. 3.  

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa kotijäsenvaltion laissa säädetään toisin, velkojan on lähetettävä toimivaltaiselle viranomaiselle jäljennökset mahdollisista todisteena olevista asiakirjoista ja ilmoitettava seuraavat:

a) 

saatavan laji ja määrä;

b) 

saatavan syntymispäivä;

c) 

vetoaako velkoja saatavan osalta etuoikeuteen, esinevakuuteen tai omistuksenpidätykseen;

d) 

tarvittaessa mitä omaisuutta velkojan vakuus koskee.

Tämän direktiivin 275 artiklassa vakuutussaataville myönnettyä etuoikeutta ei tarvitse ilmoittaa.

283 artikla

Kieli ja muoto

1.  

Edellä 281 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tiedot on annettava jollakin kotijäsenvaltion virallisella kielellä.

Tässä tarkoituksessa on käytettävä lomaketta, jossa on jompikumpi seuraavista otsikoista kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä:

a) 

”Kehotus saatavan ilmoittamiseen; noudatettavat määräajat”; tai

b) 

jos kotijäsenvaltion laissa säädetään saataviin liittyvien huomautusten tekemisestä, ”Kehotus esittää saatavaan liittyviä huomautuksia; noudatettavat määräajat”.

Jos vakuutussaatavan haltijana kuitenkin on tunnettu velkoja, 281 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tiedot on annettava jollakin sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa velkojan tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on.

2.  

Velkojat, joiden tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, voivat ilmoittaa saatavansa tai esittää saataviinsa liittyviä huomautuksia tämän toisen jäsenvaltion jollakin virallisella kielellä.

Tässä tapauksessa saatavia ilmoitettaessa otsikon ”Saatavan ilmoittaminen” tai saataviin liittyviä huomautuksia esitettäessä otsikon ”Saataviin liittyvien huomautusten esittäminen” on kuitenkin oltava jollakin kotijäsenvaltion virallisella kielellä.

284 artikla

Säännöllinen tietojen antaminen velkojille

1.   Selvittäjien on säännöllisesti asianmukaisella tavalla annettava velkojille tietoja erityisesti likvidaation edistymisestä. 2.   Jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset voivat pyytää tietoja likvidaatiomenettelyn edistymisestä kotijäsenvaltion valvontaviranomaisilta.

IV LUKU

Yhteiset säännökset

285 artikla

Vaikutukset tiettyihin sopimuksiin ja oikeuksiin

Poiketen siitä, mitä 269 ja 274 artiklassa säädetään, uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen vaikutukset määräytyvät seuraavasti:

a) 

työsopimusten ja -suhteiden osalta yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jota sovelletaan kyseiseen työsopimukseen tai -suhteeseen;

b) 

kiinteän omaisuuden nautinta- tai hankintaoikeutta koskevien sopimusten osalta yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee; ja

c) 

sellaista kiinteää omaisuutta, vesialusta tai ilma-alusta koskevien vakuutusyrityksen oikeuksien osalta, jotka on merkittävä julkiseen rekisteriin, yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka valvonnassa rekisteriä pidetään.

286 artikla

Sivullisen esineoikeudet

1.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei vaikuta velkojan tai sivullisen esineoikeuteen, joka kohdistuu toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan vakuutusyrityksen omaisuuteen, olipa se aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää ja riippumatta siitä, onko kyseessä tietty omaisuus vai ajallisesti vaihtelevan omaisuuden muodostama kokonaisuus. 2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a) 

oikeus omaisuuden rahaksimuuttoon sekä oikeus saada maksu omaisuudesta tai sen tuotosta, erityisesti pantin tai kiinnityksen perusteella;

b) 

yksinoikeus saatavan perimiseen, erityisesti silloin kun saatava on velan vakuutena tai siirretty vakuustarkoituksessa;

c) 

oikeus vaatia omaisuuden palauttamista siltä, joka hallitsee tai käyttää omaisuutta oikeuden haltijan vastaisesti;

d) 

oikeus omaisuuden tuottoon.

3.   Oikeutta, joka on merkitty julkiseen rekisteriin ja pantavissa täytäntöön sivullisiin nähden ja jonka nojalla 1 kohdassa tarkoitettu esineoikeus voidaan saada, pidetään esineoikeutena. 4.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 274 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti.

287 artikla

Omistuksenpidätys

1.   Omaisuuden ostavaa vakuutusyritystä koskevien uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei vaikuta myyjän omistuksenpidätysehtoon perustuviin oikeuksiin, jos omaisuus toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa sijaitsee muun jäsenvaltion alueella kuin toimenpiteiden tai menettelyn aloitusjäsenvaltiossa. 2.   Omaisuuden myyvää vakuutusyritystä koskevien uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen omaisuuden luovuttamisen jälkeen ei oikeuta peruuttamaan tai purkamaan myyntiä eikä estä ostajaa saamasta omistusoikeutta kaupan kohteeseen, jos myyty omaisuus toimenpiteiden tai menettelyn alkaessa sijaitsee muun jäsenvaltion alueella kuin toimenpiteiden tai menettelyn aloitusvaltiossa. 3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 274 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti.

288 artikla

Kuittaus

1.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn aloittaminen ei estä velkojaa käyttämästä saatavaansa vakuutusyritykselle olevan velkansa kuittaamiseen, jos tällainen kuittaus on sallittu vakuutusyrityksen saatavaan sovellettavan lain mukaan. 2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 274 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti.

289 artikla

Säännellyt markkinat

1.   Sen estämättä, mitä 286 artiklassa säädetään, uudelleenjärjestelytoimenpiteen tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen vaikutukset säänneltyjen markkinoiden osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin määräytyvät yksinomaan sen lain mukaan, jota näihin markkinoihin sovelletaan. 2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 274 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaisesti maksun tai liiketoimen kumoamiseksi sen lain mukaan, jota näihin markkinoihin sovelletaan.

290 artikla

Velkojia vahingoittavat oikeustoimet

Edellä olevan 274 artiklan 2 kohdan l alakohtaa ei sovelleta, jos kaikkia velkojia vahingoittavasta oikeustoimesta hyötynyt henkilö osoittaa, että kyseiseen oikeustoimeen sovelletaan muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion lakia ja että kyseisen lain mukaan ei ole mitään keinoa riitauttaa tätä oikeustointa kyseisessä tapauksessa.

291 artikla

Sivullisten ostajien suojaaminen

Seuraavaa lakia sovelletaan, jos vakuutusyritys uudelleenjärjestelytoimenpiteen toteuttamisen tai likvidaatiomenettelyn aloittamisen jälkeisellä oikeustoimella luovuttaa vastiketta vastaan jonkin seuraavista:

a) 

kiinteän omaisuuden osalta sen jäsenvaltion lakia, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee;

b) 

julkiseen rekisteriin merkittävien alusten tai ilma-alusten osalta sen jäsenvaltion lakia, jonka valvonnassa rekisteriä pidetään;

c) 

sellaisten siirtokelpoisten tai muiden arvopapereiden osalta, joiden olemassaolo tai siirtäminen edellyttää kirjaamista lakisääteiseen rekisteriin tai lakisääteiselle tilille tai jotka sijoitetaan jäsenvaltion lain alaiseen keskitettyyn säilytysjärjestelmään, sen jäsenvaltion lakia, jonka valvonnassa rekisteriä, tiliä tai järjestelmää pidetään.

292 artikla

Vireillä olevat oikeudenkäynnit

Uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutukset menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta koskevaan vireillä olevaan oikeudenkäyntiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa oikeudenkäynti on vireillä.

293 artikla

Hallinnonhoitajat ja selvittäjät

1.  

Hallinnonhoitajan tai selvittäjän nimeäminen on osoitettava esittämällä oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä nimeämispäätöksestä tai jollain muulla kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamalla todistuksella.

Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa hallinnonhoitaja tai selvittäjä aikoo toimia, voi vaatia käännöstä kyseisen jäsenvaltion jollekin viralliselle kielelle. Käännöksen virallistamista tai muuta vastaavanlaista muodollisuutta ei vaadita.

2.  

Hallinnonhoitajat ja selvittäjät voivat käyttää kaikkien jäsenvaltioiden alueella kaikkia niitä toimivaltuuksia, joita he voivat käyttää kotijäsenvaltion alueella.

Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti voidaan nimetä henkilöitä, jotka uudelleenjärjestelytoimenpiteen tai likvidaatiomenettelyn kuluessa avustavat tai edustavat hallinnonhoitajia ja selvittäjiä etenkin vastaanottavissa jäsenvaltioissa ja erityisesti velkojien kyseisessä jäsenvaltiossa mahdollisesti kohtaamien ongelmien ratkaisemisen helpottamiseksi.

3.  

Käyttäessään toimivaltuuksiaan kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti hallinnonhoitajan tai selvittäjän on noudatettava sen jäsenvaltion lakia, jossa hän aikoo toimia, erityisesti omaisuuden rahaksi muuttamista koskevien menettelyjen ja työntekijöille tiedottamisen osalta.

Näihin toimivaltuuksiin ei saa sisältyä pakkokeinojen käyttöä eikä oikeutta ratkaista oikeudellisia riitoja tai erimielisyyksiä.

294 artikla

Julkiseen rekisteriin merkitseminen

1.  

Hallinnonhoitaja, selvittäjä tai muu kotijäsenvaltiossa tähän asianmukaisesti oikeutettu viranomainen tai henkilö voi vaatia, että uudelleenjärjestelytoimenpiteestä tai likvidaatiomenettelyn aloittamispäätöksestä on tehtävä merkintä toisessa jäsenvaltiossa pidettävään, asiaa koskevaan julkiseen rekisteriin.

Jos jäsenvaltiossa on kuitenkin säädetty rekisteriin merkitseminen pakolliseksi, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen tai henkilön on kaikin tavoin huolehdittava rekisteriin merkitsemisestä.

2.   Rekisteriin merkitsemisestä aiheutuneita kustannuksia pidetään menettelyyn liittyvinä kuluina.

295 artikla

Salassapitovelvollisuus

Kaikkia 270, 273 ja 296 artiklassa säädetyissä menettelyissä tietoja vastaanottavia tai antavia henkilöitä koskee salassapitovelvollisuus 64–69 artiklassa säädettyjen säännösten mukaisesti, lukuun ottamatta oikeusviranomaisia, joihin sovelletaan voimassa olevia kansallisia säännöksiä.

296 artikla

Kolmansien maiden vakuutusyritysten sivukonttoreiden kohtelu

Jos kolmannen maan vakuutusyrityksellä on sivukonttoreita useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kutakin sivukonttoria on tätä osastoa sovellettaessa kohdeltava itsenäisesti.

Kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valvontaviranomaisten on pyrittävä sovittamaan toimintansa yhteen.

Mahdollisten hallinnonhoitajien ja selvittäjien on samoin pyrittävä sovittamaan toimintansa yhteen.

V OSASTO

MUUT SÄÄNNÖKSET

297 artikla

Oikeus hakea muutosta tuomioistuimessa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamiseksi tehtyihin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä koskeviin päätöksiin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.

298 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyö

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään yhteisössä harjoitettavan vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan valvonnan ja tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi. 2.   Komissio ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä helpottaakseen vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan valvontaa yhteisössä ja tutkiakseen kaikkia tämän direktiivin soveltamisessa mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia. 3.  

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista olennaisista vaikeuksista, jotka liittyvät tämän direktiivin soveltamiseen.

Komissio ja kyseisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset tutkivat nämä vaikeudet mahdollisimman nopeasti sopivan ratkaisun löytämiseksi.

299 artikla

Euro

Kun tässä direktiivissä viitataan euroon, on se vaihtoarvo kansallisissa valuutoissa, jota käytetään kunkin vuoden joulukuun 31 päivästä lukien, se edellisen lokakuun viimeisen päivän vaihtoarvo, jolla euro oli vaihdettavissa yhteisön eri valuuttoihin.

300 artikla

Euroina ilmoitettujen määrien tarkistaminen

▼M5

Tässä direktiivissä euroina ilmoitettuja määriä tarkistetaan joka viides vuosi siten, että euromääräistä perusarvoa korotetaan Eurostatin julkaisemissa kaikkien jäsenvaltioiden yhdenmukaistetuissa kuluttajahintaindekseissä 31 päivän joulukuuta 2015 ja tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja arvo pyöristetään ylöspäin täyteen 100 000 euroon.

▼B

Jos prosentuaalinen muutos on viimeisimmän tarkistuksen jälkeen alle 5 prosenttia, määriä ei tarkisteta.

Komissio julkaisee tarkistetut määrät Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden on pantava tarkistetut määrät täytäntöön kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

▼M5

301 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/9/EY perustettu Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitea ( 28 ). Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. 3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 4 artiklan kanssa.

301 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset. 2.   Siirretään komissiolle 23 päivästä toukokuuta 2014 neljän vuoden ajaksi 17, 31, 35, 37, 50, 56, 58, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 249, 256, 258, 260 ja 308 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

▼M13

Siirretään komissiolle 28 päivästä tammikuuta 2025 neljäksi vuodeksi 29, 105, 105 a, 213 a, 233 b, 256 b ja 304 e artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

▼M13

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen kunkin neljän vuoden kauden päättymistä.

▼M13

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17, 29, 31, 35, 37, 50, 56, 75, 86, 92, 97, 99, 105, 105 a, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 213 a, 216, 217, 227, 233 b, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 256, 256 b, 258, 260, 304 e ja 308 b artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

▼M5

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

▼M13

5.   Edellä olevan 17, 29, 31, 35, 37, 50, 56, 75, 86, 92, 97, 99, 105, 105 a, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 213 a, 216, 217, 227, 233 b, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 256, 256 b, 258, 260 tai 308 b artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella. 5 a.   Edellä olevan 304 e artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan yhdellä kuukaudella.

▼M5

301 b artikla

Teknisiä sääntelystandardeja koskeva siirtymäsäännös

1.   Komissio noudattaa 24 päivään toukokuuta 2016 saakka 301 a artiklassa säädettyä menettelyä hyväksyessään ensimmäisen kerran 50, 58, 75, 86, 92, 97, 111, 135, 143, 244, 245, 248 ja 249 artiklassa säädetyt tekniset sääntelystandardit. Tällaisten delegoitujen säädösten muutokset tai siirtymäkauden päätyttyä uudet tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti. 2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron asetuksen (EU) N:o 1094/2010 12 artiklan mukaisesti. 3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 24 päivään toukokuuta 2016 mennessä toimittaa komissiolle teknisten sääntelystandardien luonnoksia 17, 31, 35, 37, 50, 56, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 256, 258, 260 ja 308 b artiklassa säädettyjen delegoitujen säädösten mukauttamiseksi rahoitusmarkkinoiden tekniseen kehitykseen.

Näiden teknisten sääntelystandardien on koskettava vain ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten teknisiä näkökohtia asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

▼B

302 artikla

Direktiivin 57–63 artiklan noudattamisen edellyttämien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten voimaantuloa ennen toimitetut ilmoitukset

Niihin ehdotettuihin hankintoihin sovellettava arviointimenettely, joista toimivaltaisille viranomaisille on toimitettu 57 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset ennen 57–63 artiklan noudattamisen edellyttämien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten voimaantuloa, toteutetaan ilmoittamisajankohtana voimassa olevan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

▼M6 —————

▼B

304 artikla

Duraatioon perustuva osakeriskialamoduuli

1.  

Jäsenvaltiot voivat sallia, että henkivakuutusyritykset

a) 

jotka harjoittavat ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaa liiketoimintaa direktiivin 2003/41/EY 4 artiklan mukaisesti, tai

b) 

jotka tarjoavat eläke-etuuksia, jotka suoritetaan eläkkeelle pääsyn tai odotettavissa olevan eläkkeelle pääsyn perusteella, jos kyseisistä etuuksista maksetuista vakuutusmaksuista saa verovähennyksen, joka myönnetään vakuutuksenottajille yritykselle toimiluvan antaneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

silloin, kun

i) 

kyseiseen liiketoimintaan liittyvät kaikki vastaavat varat ja vastuut pidetään erillään muista liiketoiminnoista ja niitä hallinnoidaan ja ne järjestellään erillään muista vakuutusyritysten toiminnoista ilman siirtomahdollisuutta;

ii) 

edellä oleviin a ja b alakohtaan liittyvät yrityksen toiminnot, joiden osalta sovelletaan tässä kohdassa tarkoitettua lähestymistapaa, toteutetaan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa yritys on saanut toimiluvan; ja

iii) 

kyseiseen liiketoimintaan liittyvien yrityksen vastaavien vastuiden keskimääräinen duraatio on keskimäärin yli 12 vuotta;

soveltavat vakavaraisuuspääomavaatimuksen osakeriskialamoduulia, joka kalibroidaan käyttämällä value-at-risk-arvoa ajanjaksolla, joka on yhdenmukainen asianomaisen yrityksen sijoitusten tavanomaisen pitoajan kanssa ja joka on laskettu sellaisella todennäköisyydellä, joka antaa vakuutuksenottajille ja edunsaajille saman suojelun tason kuin 101 artiklassa säädetään, jos tässä artiklassa säädettyä lähestymistapaa käytetään ainoastaan i alakohdassa tarkoitettujen varojen ja vastuiden osalta. Kyseiset varat ja vastuut on vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa otettava täysimääräisesti huomioon hajautusvaikutusten arvioimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta turvata vakuutuksenottajien ja edunsaajien edut muissa jäsenvaltioissa.

Ensimmäisessä alakohdassa olevaa lähestymistapaa käytetään valvontaviranomaisten suostumuksella ainoastaan, jos asianomaisen yrityksen vakavaraisuus- ja maksuvalmiusasema sekä strategiat, prosessit ja ilmoitusmenettelyt varojen ja velkojen hallinnan osalta ovat riittävät varmistamaan, että se pystyy jatkuvasti pitämään sijoituksia sellaisen jakson ajan, joka on yhdenmukainen asianomaisen yrityksen sijoitusten tavanomaisen pitoajan kanssa. Yrityksen on voitava osoittaa valvontaviranomaiselle, että tämä edellytys tarkistetaan todennäköisyydellä, jota edellytetään, jotta vakuutuksenottajille ja edunsaajille voidaan taata sama suojelun taso kuin 101 artiklassa säädetään.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa alkaa uudelleen soveltaa 105 artiklan mukaista lähestymistapaa paitsi silloin, kun siihen on asianmukaiset perusteet ja valvontaviranomaiset ovat sen hyväksyneet.

▼M13

2.   Henkivakuutusyritykset voivat 30 päivästä tammikuuta 2027 alkaen jatkaa 1 kohdassa tarkoitetun lähestymistavan soveltamista ainoastaan sellaisiin varoihin ja velkoihin, joiden osalta valvontaviranomaiset ovat hyväksyneet duraatioon perustuvan osakeriskialamoduulin soveltamisen ennen 30 päivää tammikuuta 2027.

▼M12

304 b artikla

Tietojen saatavuus eurooppalaisessa keskitetyssä yhteyspisteessä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 10 päivästä tammikuuta 2030 alkaen, että kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset julkistavat tämän direktiivin 51 artiklan 1 kohdassa ja 256 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, ne toimittavat kyseiset tiedot samanaikaisesti tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle asiaankuuluvalle tiedonkeruuelimelle niiden asettamiseksi saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2859 ( 29 ) nojalla perustetussa eurooppalaisessa keskitetyssä yhteyspisteessä (ESAP).

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot täyttävät seuraavat vaatimukset:

a) 

tiedot toimitetaan asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 3 alakohdassa määritellyssä tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa tai, jos unionin oikeudessa niin edellytetään, mainitun asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa määritellyssä koneluettavassa muodossa;

b) 

tietoihin liitetään seuraavat metatiedot:

i) 

kaikki sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimet, johon tiedot liittyvät;

ii) 

asetuksen (EU) 2023/2859 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla täsmennetty vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oikeushenkilötunnus;

iii) 

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan d alakohdan nojalla täsmennetty vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kokoluokka;

iv) 

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla luokiteltu tietojen tyyppi;

v) 

maininta siitä, sisältyykö tietoihin henkilötietoja.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset hankkivat oikeushenkilötunnuksen. 3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen asettamiseksi saataville ESAPissa jäsenvaltioiden on nimettävä viimeistään 9 päivänä tammikuuta 2030 vähintään yksi asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 2 alakohdassa määritelty tiedonkeruuelin ja ilmoitettava asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle. 4.   Tämän direktiivin 25 a artiklassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville ESAPissa 10 päivästä tammikuuta 2030 alkaen. Tätä varten asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 2 alakohdassa määritelty tiedonkeruuelin on vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen saa nämä tiedot tiedoista, jotka toimivaltaiset viranomaiset antavat tiedoksi tämän direktiivin 25 a artiklan mukaisesti tämän direktiivin 25 a artiklassa tarkoitetun luettelon laatimista varten.

Tietojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) 

tiedot toimitetaan asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 3 alakohdassa määritellyssä tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa;

b) 

tietoihin liitetään seuraavat metatiedot:

i) 

kaikki sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimet, johon tiedot liittyvät;

ii) 

asetuksen (EU) 2023/2859 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla täsmennetty vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mahdollinen oikeushenkilötunnus;

iii) 

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla luokiteltu tietojen tyyppi;

iv) 

maininta siitä, sisältyykö tietoihin henkilötietoja.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 10 päivästä tammikuuta 2030 alkaen, että tämän direktiivin 271 artiklan 1 kohdassa ja 280 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot asetetaan saataville ESAPissa. Tätä varten asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 2 alakohdassa määritelty tiedonkeruuelin on toimivaltainen viranomainen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot täyttävät seuraavat vaatimukset:

a) 

tiedot toimitetaan asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 3 alakohdassa määritellyssä tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa;

b) 

tietoihin liitetään seuraavat metatiedot:

i) 

kaikki sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimet, johon tiedot liittyvät;

ii) 

asetuksen (EU) 2023/2859 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla täsmennetty vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mahdollinen oikeushenkilötunnus;

iii) 

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla luokiteltu tietojen tyyppi;

iv) 

maininta siitä, sisältyykö tietoihin henkilötietoja.

6.  

Jotta voidaan varmistaa 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen tehokas kerääminen ja hallinnointi, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa täsmennetään seuraavat:

a) 

muut tietoihin liitettävät metatiedot;

b) 

tietoihin sisältyvän datan rakenne;

c) 

mitkä tiedot on toimitettava koneluettavassa muodossa ja mitä koneluettavaa muotoa tällaisissa tapauksissa on käytettävä.

Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi erilaisten koneluettavien muotojen etuja ja haittoja ja suorittaa asianmukaisia käytännön testejä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseiset teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

7.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa tarvittaessa ohjeita sen varmistamiseksi, että 6 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti toimitetaan oikeat metatiedot.

▼M13

304 c artikla

Kestävyysriskiä koskeva kertomus

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi järjestelmäriskikomiteaa kuultuaan käytettävissä olevien tietojen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 ( 30 ) 20 artiklassa tarkoitetun kestävän rahoituksen foorumin havaintojen ja pankkiviranomaisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 501 c artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyyn toimeksiantoon perustuvassa työssään tekemien havaintojen perusteella, olisiko perusteltua soveltaa erityistä vakavaraisuuskohtelua vastuisiin, jotka ovat olennaisesti yhteydessä ympäristötavoitteisiin tai sosiaalisiin tavoitteisiin liittyviin omaisuuseriin tai toimintaan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi erityisesti, mitä vaikutuksia unionin vakuutuksenottajien suojaan ja unionin rahoitusvakauteen voi olla sellaisiin omaisuuseriin, mukaan lukien fossiilisiin polttoaineisiin liittyvät omaisuuserät, ja toimintaan liittyvien vastuiden erityisellä vakavaraisuuskohtelulla, jotka ovat olennaisesti yhteydessä ympäristötavoitteisiin tai sosiaalisiin tavoitteisiin tai jotka ovat olennaisesti yhteydessä tällaisten tavoitteiden haittaamiseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa havainnoistaan kertomuksen komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2025. Kertomuksessa on tarvittaessa tarkasteltava mahdollista riskiperusteista vakavaraisuuskohtelua sellaisille vastuille, jotka liittyvät omaisuuseriin ja toimintoihin, jotka ovat olennaisesti yhteydessä ympäristötavoitteisiin tai sosiaalisiin tavoitteisiin tai jotka ovat olennaisesti yhteydessä tällaisten tavoitteiden haittaamiseen. Kertomukseen on liitettävä arvio tällaisten vastuiden mahdollisen riskiperusteisen vakavaraisuuskohtelun vaikutuksista vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tarkastelee uudelleen vähintään joka viides vuosi 105 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen vahinkovakuutukseen liittyvän katastrofiriskialamoduulin vakioparametrien laajuutta ja kalibrointia luonnonkatastrofiriskin osalta. Näissä uudelleentarkasteluissa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa huomioon viimeisimmän saatavilla olevan asiaankuuluvan ilmastotieteellisen näytön sekä riskien merkittävyyden niiden riskien osalta, jotka sellaiset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka käyttävät standardikaavaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen vahinkovakuutukseen liittyvän katastrofiriskialamoduulin laskennassa, ovat vakuuttaneet.

Ensimmäinen ensimmäisen alakohdan mukainen uudelleentarkastelu on saatettava päätökseen viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2027.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa ensimmäisen alakohdan mukaisessa uudelleentarkastelussa, että vahinkovakuutukseen liittyvän katastrofiriskialamoduulin laajuuden tai kalibroinnin vuoksi luonnonkatastrofeihin liittyvän vakavaraisuuspääomavaatimuksen osan ja vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kohdistuvan todellisen luonnonkatastrofiriskin välillä on merkittävä ero, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa komissiolle lausunnon luonnonkatastrofiriskistä.

Komissiolle kolmannen alakohdan mukaisesti toimitettavassa luonnonkatastrofiriskiä koskevassa lausunnossa on tarkasteltava vakavaraisuuspääomavaatimuksen vahinkovakuutukseen liittyvän katastrofiriskialamoduulin vakioparametrien laajuutta tai kalibrointia havaitun eron korjaamiseksi, ja siihen on liitettävä arvio ehdotettujen muutosten vaikutuksista vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi, suorittavatko vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä arvion altistumisestaan biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen liittyville riskeille ja miltä osin. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi tämän jälkeen, mitä toimia olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ottavat nämä riskit huomioon asianmukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa havainnoistaan kertomuksen komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2025.

Euroopan pankkiviranomainen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja arvopaperimarkkinaviranomainen laativat asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 54 artiklassa tarkoitetun yhteiskomitean avulla ohjeet sen varmistamiseksi, että yhdenmukaisuus, pitkän aikavälin näkökohdat ja arviointimetodiikkoja koskevat yhteiset standardit sisällytetään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvien riskien stressitestaukseen. Yhteiskomitea julkaisee nämä ohjeet viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2026. Euroopan pankkiviranomainen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja arvopaperimarkkinaviranomainen tutkivat kyseisen yhteiskomitean välityksellä, miten yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät riskit voidaan sisällyttää stressitestaukseen.

304 d artikla

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan ja pääomapuskureiden eriyttämistä koskeva uudelleentarkastelu

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi, onko 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus henki- ja vahinkovakuutustoiminnan eriyttämisestä edelleen perusteltu. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi erityisesti toimintojen yhdistämistä koskevan kiellon säilyttämisen vaikutuksia ja sen poistamisen mahdollisia vaikutuksia ainakin vakuutuksenottajien suojaan, mahdolliseen ristiintukemiseen henki- ja vahinkovakuutustoiminnan välillä, markkinoiden tehokkuuteen ja kilpailukykyyn. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa arviointia varten huomioon kumpaakin toimintaa samanaikaisesti harjoittavien yritysten valvonnasta saadut kokemukset. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kertomuksen ja havaintonsa komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2028. 2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa 31 päivään tammikuuta 2032 saakka tämän direktiivin 228 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua osuutta ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksista direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa määritellyn sidosryhminä olevien luottolaitosten yhteenlasketun puskurivaatimuksen osalta. Tätä varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pitää yhteyttä pankkiviranomaiseen ja raportoi komissiolle mahdollisista havainnoista.

304 e artikla

Määräaikojen pidentäminen poikkeuksellisissa olosuhteissa

1.   Jos kyseessä on poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi omasta aloitteestaan tai yhden tai useamman valvontaviranomaisen tai komission pyynnöstä, vaikuttaako tällainen poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma olennaisesti vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toimintavalmiuksiin ja estääkö se niitä toimittamasta tietoja 35 b artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 51 artiklan 7 kohdassa, 254 artiklan 3 kohdassa, 256 artiklan 1 kohdassa ja 256 b artiklan 1 kohdassa säädetyissä määräajoissa. Arviointia tehdessään vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee tiivistä yhteistyötä asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa määrittääkseen, miten äärimmäinen tapahtuma vaikuttaa kykyyn toimittaa tietoja kyseisissä säännöksissä asetetuissa määräajoissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa arviointinsa komissiolle ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään viikon kuluttua ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen katsoo, että poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma vaikuttaa olennaisesti vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toimintavalmiuksiin ja estää niitä noudattamasta 35 b artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 51 artiklan 7 kohdassa, 254 artiklan 3 kohdassa, 256 artiklan 1 kohdassa ja 256 b artiklan 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja asianomaisten valvontaviranomaisten on julkaistava nämä tiedot verkkosivustoillaan.

Komissio voi pidentää näitä määräaikoja tämän artiklan mukaisesti annetulla delegoidulla säädöksellä.

2.  

Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi 1 kohdan soveltamisessa komissio voi täydentää tätä direktiiviä antamalla 301 a artiklan mukaisesti yksittäisten äärimmäisten tapahtumien osalta delegoituja säädöksiä, joissa

a) 

määritellään määräaikojen pidentämisen soveltamisala ottaen huomioon ne vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joihin tapahtuma vaikuttaa;

b) 

asetetaan raportoinnille poikkeukselliset pidennetyt määräajat, jotka voivat olla enintään 10 viikkoa pidempiä kuin 35 b artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 51 artiklan 7 kohdassa, 254 artiklan 3 kohdassa, 256 artiklan 1 kohdassa ja 256 b artiklan 1 kohdassa säädetyt määräajat; ja

c) 

täsmennetään, mitkä 35 b artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 51 artiklan 7 kohdassa, 254 artiklan 3 kohdassa, 256 artiklan 1 kohdassa ja 256 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava tällaisten pidennettyjen määräaikojen puitteissa.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole toimittanut arviointia 1 kohdan mukaisesti, komissio pyytää siltä tarvittaessa näkemyksiä ennen kuin se hyväksyy delegoidun säädöksen tämän artiklan mukaisesti.

▼B

VI OSASTO

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Siirtymäsäännökset

1 jakso

Vakuutustoiminta

305 artikla

Poikkeukset ja rajoitusten kumoaminen

1.   Jäsenvaltiot saavat olla vaatimatta vahinkovakuutusyrityksiltä, jotka eivät 31 päivänä tammikuuta 1975 täyttäneet direktiivin 73/239/ETY 16 ja 17 artiklan vaatimuksia ja joiden vuotuiset vakuutusmaksutulot 31 päivänä heinäkuuta 1978 jäivät pienemmiksi kuin direktiivin 73/239/ETY 17 artiklan 2 kohdassa vaaditun vähimmäistakuurahaston kuusinkertainen määrä, tällaisen vähimmäistakuurahaston perustamista ennen sellaisen tilikauden päättymistä, jona vakuutusmaksutulot ovat tämän vähimmäistakuurahaston kuusinkertainen määrä. Tarkasteltuaan 298 artiklan 2 kohdassa säädetyn tutkimuksen tuloksia neuvosto päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta, milloin jäsenvaltiot poistavat tämän erivapauden.

▼M13 —————

▼B

4.   Niiden vahinkovakuutusyritysten pyynnöstä, jotka täyttävät I osaston VI luvun 2, 4 ja 5 jaksossa säädetyt vaatimukset, jäsenvaltioiden on lakattava soveltamasta rajoituksia, kuten vaatimuksia kiinnityksistä, talletteista ja vakuuksista.

306 artikla

Liiketoimintaa harjoittavien sivukonttoreiden ja vakuutusyritysten saamat oikeudet

1.   Sivukonttoreiden, jotka ovat aloittaneet liiketoimintansa kyseisen sivukonttorin sijoittautumisjäsenvaltion säännösten mukaisesti ennen 1 päivää heinäkuuta 1994, katsotaan toimineen 145 ja 146 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. 2.   Edellä olevat 147 ja 148 artikla eivät rajoita palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten niitä oikeuksia, jotka ne ovat saaneet ennen 1 päivää heinäkuuta 1994.

2 jakso

Jälleenvakuutustoiminta

307 artikla

Direktiivin 2005/68/EY 57 artiklan 3 kohdan ja 60 artiklan 6 kohdan mukainen siirtymäaika

Jäsenvaltiot voivat lykätä direktiivin 2005/68/EY 57 artiklan 3 kohdassa olevien direktiivin 73/239/ETY 15 artiklan 3 kohdan muuttamista koskevien säännösten ja direktiivin 2005/68/EY 60 artiklan 6 kohdan säännösten soveltamista 10 päivään joulukuuta 2008 asti.

308 artikla

Jo toimivien jälleenvakuutusyritysten saamat oikeudet

1.  

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien jälleenvakuutusyritysten, jotka ovat saaneet toimiluvan tai oikeuden harjoittaa jälleenvakuutustoimintaa ennen 10 päivää joulukuuta 2005 sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa niiden kotipaikka sijaitsee, on katsottava saaneen toimiluvan 14 artiklan mukaisesti.

Niiden on kuitenkin 10 päivästä joulukuuta 2007 alkaen noudatettava tämän direktiivin jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista koskevia säännöksiä sekä 18 artiklan 1 kohdan b ja d–g alakohdassa, 19, 20 ja 24 artiklassa sekä I osaston VI luvun 2, 3 ja 4 jaksossa säädettyjä vaatimuksia.

2.   Jäsenvaltiot voivat antaa 1 kohdassa tarkoitetuille jälleenvakuutusyrityksille, jotka eivät 10 päivänä joulukuuta 2005 noudattaneet 18 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 19 ja 20 artiklaa eivätkä I osaston VI luvun 2, 3 ja 4 jaksoa, 10 päivään joulukuuta 2008 asti ulottuvan määräajan toimintansa mukauttamiseksi kyseisiin vaatimuksiin.

▼M5

3 jakso

Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminta

▼M13 —————

▼M5

308 b artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.  

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka lopettavat 1 päivään tammikuuta 2016 mennessä uusien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten tekemisen ja hallinnoivat pelkästään voimassa olevaa vakuutuskantaansa lopettaakseen toimintansa, eivät kuulu tämän direktiivin I, II ja III osaston soveltamisalaan 2 kohdassa vahvistettuihin päivämääriin saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan säännösten soveltamista, jos

a) 

yritys on osoittanut valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että se lopettaa toimintansa ennen 1 päivää tammikuuta 2019; tai

b) 

yritykseen sovelletaan IV osaston II luvussa vahvistettuja uudelleenjärjestelytoimenpiteitä ja hallinnonhoitaja on nimetty.

2.  

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka kuuluvat

a) 

edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, kuuluvat tämän direktiivin I, II ja III osaston soveltamisalaan 1 päivästä tammikuuta 2019 tai sitä aiemmasta ajankohdasta, kun valvontaviranomainen ei ole vakuuttunut yrityksen toiminnan lopettamisessa tapahtuneesta edistymisestä;

b) 

edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, kuuluvat tämän direktiivin I, II ja III osaston soveltamisalaan 1 päivästä tammikuuta 2021 tai sitä aiemmasta ajankohdasta, kun valvontaviranomainen ei ole vakuuttunut yrityksen toiminnan lopettamisessa tapahtuneesta edistymisestä.

3.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovelletaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

a) 

yritys ei kuulu ryhmään, tai jos se kuuluu ryhmään, kaikki ryhmään kuuluvat yritykset lopettavat uusien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten tekemisen;

b) 

yritys antaa valvontaviranomaiselleen vuosikertomuksen, jossa esitetään, miten sen toiminnan lopettamisessa on edistytty;

c) 

yritys on ilmoittanut valvontaviranomaiselleen soveltavansa siirtymätoimenpiteitä.

Edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännökset eivät estä yritystä toimimasta tämän direktiivin I, II ja III osaston mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo kyseisistä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksistä ja annettava se tiedoksi kaikille muille jäsenvaltioille.

▼M13 —————

▼M5

9.  

Sen estämättä, mitä 94 artiklassa säädetään, omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät sijoitetaan oman perusvarallisuuden luokkaan 1 enintään kymmenen vuoden ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2016, edellyttäen että nämä erät

a) 

on laskettu liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2016 tai ennen 97 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantuloa sen mukaan kumpi on aikaisempi;

b) 

voitaisiin 31 päivänä joulukuuta 2015 käyttää täyttämään enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan 3 kohdan, direktiivin 2002/13/EY 1 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 27 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 2005/68/EY 36 artiklan 3 kohdan nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti;

c) 

muuten eivät kuuluisi 94 artiklan mukaisesti luokkaan 1 tai luokkaan 2.

10.  

Sen estämättä, mitä 94 artiklassa säädetään, omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät sijoitetaan oman perusvarallisuuden luokkaan 2 enintään kymmenen vuoden ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2016, edellyttäen että nämä erät

a) 

on laskettu liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2016 tai ennen 97 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantuloa sen mukaan kumpi on aikaisempi;

b) 

voitaisiin 31 päivänä joulukuuta 2015 käyttää täyttämään enintään 25 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan 3 kohdan, direktiivin 2002/13/EY 1 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 27 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 2005/68/EY 36 artiklan 3 kohdan nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

▼M7 —————

▼M13

12.   Sen estämättä, mitä 100 artiklassa, 101 artiklan 3 kohdassa ja 104 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakioparametrit, joita käytetään laskettaessa markkinariskikeskittymää ja korkomarginaaliriskialamoduuleja standardikaavan mukaisesti, ovat samat suhteessa ennen 1 päivää tammikuuta 2023 syntyneisiin minkä tahansa muun jäsenvaltion oman valuutan määräisiin ja sillä rahoitettuihin saamisiin jäsenvaltioiden keskushallinnoilta ja keskuspankeilta kuin ne vakioparametrit, joita sovellettaisiin tällaisiin jäsenvaltion oman valuutan määräisiin ja sillä rahoitettuihin saamisiin.

▼M5

13.  

Sen estämättä, mitä 100 artiklassa, 101 artiklan 3 kohdassa ja 104 artiklassa säädetään, vakioparametrit, joita käytetään yrityksen 1 päivänä tammikuuta 2016 tai ennen sitä ostamiin osakkeisiin laskettaessa osakeriskialamoduulia standardikaavan mukaisesti ilman 304 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, lasketaan seuraavien painotettuna keskiarvona:

a) 

vakioparametri, jota käytetään laskettaessa osakeriskialamoduulia 304 artiklan mukaisesti; ja

b) 

vakioparametri, jota käytetään laskettaessa osakeriskialamoduulia standardikaavan mukaisesti ilman 304 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun parametrin painotusta lisätään vähintään lineaarisesti kunkin vuoden lopussa 0 prosentista 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavana vuonna 100 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2023.

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet, joiden on täytyttävä, mukaan luettuina osakkeet, joihin voidaan soveltaa siirtymäkautta.

Jotta voidaan varmistaa siirtymäkauden yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi tätä kohtaa sovellettaessa noudatettavista menettelyistä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä neljännessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

14.   Sen estämättä, mitä 138 artiklan 3 kohdassa säädetään, ja rajoittamatta kyseisen artiklan 4 kohdan soveltamista silloin, kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset täyttävät direktiivin 73/239/EY 16 a artiklassa, direktiivin 2002/83/EY 28 artiklassa tai direktiivin 2005/68/EY 37, 38 tai 39 artiklassa tarkoitetun solvenssimarginaalivaatimuksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan jäsenvaltion oikeudessa päivänä, joka edeltää näiden direktiivien kumoamista 310 artiklan mukaisesti, mutta ne eivät täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta tämän direktiivin ensimmäisen soveltamisvuoden aikana, valvontaviranomaisen on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet saavuttaakseen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason tai pienentääkseen riskiprofiiliaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.

Kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen kolmen kuukauden välein edistymiskertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräajan jatkaminen on peruutettava, jos edistymiskertomus osoittaa, että ei ole saavutettu merkittävää edistymistä vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen toteamispäivän ja edistymiskertomuksen toimittamispäivän välisenä aikana.

▼M6

15.   Jos kotijäsenvaltiot tämän direktiivin tullessa voimaan sovelsivat direktiivin (EU) 2016/2341 4 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, ne voivat jatkaa 31 päivänä joulukuuta 2022 päättyvän siirtymäkauden ajan sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, jotka ne ovat antaneet direktiivin 2002/83/EY 1–19 artiklan, 27–30 artiklan, 32–35 artiklan ja 37–67 artiklan, sellaisena kuin ne ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2015, noudattamiseksi.

Jos kotijäsenvaltio jatkaa tällaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, kyseisen kotijäsenvaltion vakuutusyritysten on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimuksensa seuraavien erien summana:

a) 

vakuutusyritysten vakuutustoimintaa koskeva nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus, joka on laskettu ilman ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaa liiketoimintaa direktiivin (EU) 2016/2341 4 artiklan mukaisesti;

b) 

ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaa liiketoimintaa koskeva solvenssimarginaali, joka on laskettu direktiivin 2002/83/EY 28 artiklan noudattamiseksi annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, olisiko ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa jatkettava, ottaen huomioon tämän direktiivin johdosta unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön tehdyt muutokset.

▼M5

16.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perimmäinen emoyritys hakee 31 päivään maaliskuuta 2022 saakka ryhmän osaan sovellettavan ryhmänsisäisen mallin hyväksymistä, jos sekä yritys että perimmäinen emoyritys sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa ja jos osa muodostaa erillisen osan, jolla on muusta ryhmästä merkittävästi erilainen riskiprofiili. 17.   ►M13  Sen estämättä, mitä 218 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, tämän artiklan 9–12 ja 15 kohdassa sekä 308 c, 308 d ja 308 e artiklassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ryhmän tasolla.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusryhmä tai jokin sen tytäryrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa 308 c artiklassa tarkoitettua riskittömiä korkoja koskevaa siirtymätoimenpidettä tai 308 d artiklassa tarkoitettua vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevaa siirtymätoimenpidettä, osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on julkistettava 308 c artiklan 4 kohdan c alakohdassa ja 308 d artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen julkistettavien tietojen lisäksi osana 256 artiklassa tarkoitettua ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomustaan määrällinen arvio taloudelliseen asemaansa kohdistuvasta vaikutuksesta, joka johtuu siitä olettamasta, että kyseisten siirtymätoimenpiteiden soveltamisesta johtuvaa omaa varallisuutta ei voida tosiasiallisesti käyttää sen osakasyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen, jonka osalta ryhmän vakavaraisuus lasketaan.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmä olennaisesti tukeutuu 308 c ja 308 d artiklassa tarkoitettuihin siirtymätoimenpiteisiin siten, että se vääristää ryhmän todellista vakavaraisuusasemaa, vaikka ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus täytettäisiin ilman kyseisten siirtymätoimenpiteiden käyttämistä, ryhmävalvojalla on oltava toimivalta toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien mahdollisuus vähentää näiden siirtymätoimenpiteiden käytöstä johtuvan oman varallisuuden määrää, joka voidaan hyväksyä kattamaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta. ◄

Sen estämättä, mitä 218 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, tämän artiklan 14 kohdassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ryhmän tasolla ja silloin, kun osakasyrityksinä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai ryhmään kuuluvat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset täyttävät direktiivin 98/78/EY 9 artiklassa tarkoitetun mukautetun vakavaraisuuden vaatimuksen, mutta ne eivät täytä ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta.

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan ryhmän vakavaraisuuden muutokset silloin, kun voidaan soveltaa tämän artiklan 13 kohdassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä, ja jotka koskevat seuraavia:

a) 

222 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävän oman varallisuuden kaksinkertaisen käytön estäminen ja 223 artiklassa tarkoitettu ryhmänsisäisen pääoman huomiotta jättäminen;

b) 

224 artiklassa tarkoitettu varojen ja velkojen arvostus;

c) 

laskentamenetelmien soveltaminen 225 artiklassa tarkoitettuihin sidosyrityksinä oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin;

d) 

laskentamenetelmien soveltaminen 226 artiklassa tarkoitettuihin välissä oleviin vakuutushallintayhtiöihin;

e) 

230 ja 233 artiklassa tarkoitetut ryhmän vakavaraisuuden laskentamenetelmät;

f) 

231 artiklassa tarkoitettu ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta;

g) 

232 artiklassa tarkoitettu lisäpääomavaatimuksen asettaminen;

h) 

periaatteet, jotka koskevat 235 artiklassa tarkoitettua ryhmän vakavaraisuuden laskentaa vakuutushallintayhtiön osalta.

308 c artikla

Riskittömiä korkoja koskeva siirtymätoimenpide

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisensa ennakkohyväksynnän perusteella soveltaa siirtymäkauden korjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään sallittavien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta.

▼M13

1 a.  

Valvontaviranomaiset voivat 30 päivän tammikuuta 2027 jälkeen hyväksyä siirtymäkauden korjauksen soveltamisen asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a) 

direktiivin sääntöjä on sovellettu hyväksyntää hakevaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen hyväksyntää edeltäneiden 18 kuukauden aikana ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun se on 4 artiklan nojalla vapautettu tämän direktiivin soveltamisalasta;

b) 

hyväksyntää pyytävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on hyväksyntää edeltäneiden kuuden kuukauden aikana saanut luvan vastaanottaa vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten vakuutuskannan, ja luovuttava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on soveltanut siirtymäkauden korjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään kyseisen vakuutuskannan osalta ennen vakuutuskannan luovuttamista.

▼M5

2.  

Kunkin valuutan osalta korjaus lasketaan tiettynä osuutena seuraavien erotuksesta:

a) 

korko, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys määrittää direktiivin 2002/83/EY 20 artiklan nojalla annettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti kyseisen direktiivin viimeisenä soveltamispäivänä;

b) 

efektiivinen vuosikorko laskettuna yhtenä diskonttokorkona, joka sallittavien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun kassavirtoihin sovellettuna tuottaa arvon, joka on yhtä suuri kuin sallittavien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun parhaan estimaatin arvo, kun rahan aika-arvo otetaan huomioon käyttäen 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää.

Kun jäsenvaltiot ovat antaneet lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä direktiivin 2002/83/EY 20 artiklan 1 kohdan B alakohdan a alakohdan ii alakohdan nojalla, tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korko on määritettävä käyttäen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen käyttämiä menetelmiä direktiivin 2002/83/EY viimeisenä soveltamispäivänä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua osuutta pienennetään lineaarisesti kunkin vuoden lopussa 100 prosentista 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavana vuonna 0 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2032.

Kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on 77 d artiklassa säädetty mukautettu asiaankuuluva riskitön korkokäyrä.

3.  

Sallittaviin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin sisältyvät vain seuraavat vaatimukset täyttävät vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteet:

a) 

sopimukset, joista vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet aiheutuvat, on tehty ennen tämän direktiivin ensimmäistä soveltamispäivää, lukuun ottamatta mainittuna päivänä tai sen jälkeen tehtäviä sopimusten uusimisia;

b) 

direktiivin 2002/83/EY viimeiseen soveltamispäivään saakka vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteita koskeva vakuutustekninen vastuuvelka on määritetty kyseisen direktiivin 20 artiklan nojalla annettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti kyseisen direktiivin viimeisenä soveltamispäivänä;

c) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin ei sovelleta 77 b artiklaa.

4.  

Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevat seuraavat vaatimukset:

a) 

ne eivät saa sisällyttää sallittavia vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteita 77 d artiklassa tarkoitetun volatiliteettikorjauksen laskentaan;

b) 

ne eivät saa soveltaa 308 d artiklaa;

▼M13

c) 

niiden on julkistettava vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksensa 51 artiklan 1 b kohdan tarkoitetuista markkinoiden ammattilaisille osoitetuista tiedoista koostuvassa osassa kaikki seuraavat tiedot:

i) 

se, että ne soveltavat siirtymäkauden korjausta riskittömään korkokäyrään;

ii) 

määrällinen arvio kyseisen siirtymätoimenpiteen soveltamatta jättämisen vaikutuksesta yrityksen taloudelliseen asemaan;

iii) 

syyt tämän siirtymätoimenpiteen soveltamiseen, jos yritys täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen soveltamatta sitä;

iv) 

arvio yrityksen riippuvuudesta tästä siirtymätoimenpiteestä ja tarvittaessa kuvaus yrityksen toteuttamista tai suunnittelemista toimenpiteistä tämän riippuvuuden vähentämiseksi tai poistamiseksi.

▼M5

308 d artikla

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskeva siirtymätoimenpide

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisensa ennakkohyväksynnän perusteella soveltaa siirtymäkauden vähennystä vakuutustekniseen vastuuvelkaan. Mainittua vähennystä voidaan soveltaa 80 artiklassa tarkoitettujen homogeenisten riskiryhmien tasolla.

▼M13

1 a.  

Valvontaviranomaiset voivat 30 päivän tammikuuta 2027 jälkeen hyväksyä vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevan siirtymäkauden vähennyksen ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a) 

direktiivin sääntöjä on sovellettu hyväksyntää hakevaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen hyväksyntää edeltäneiden 18 kuukauden aikana ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun se on 4 artiklan nojalla vapautettu tämän direktiivin soveltamisalasta;

b) 

hyväksyntää pyytävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on hyväksyntää edeltäneiden kuuden kuukauden aikana vastaanottanut vakuutus- ja jälleenvakuutussopimusten vakuutuskannan, ja luovuttava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on soveltanut siirtymäkauden korjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään kyseisen vakuutuskannan osalta ennen vakuutuskannan luovuttamista.

▼M5

2.  

Siirtymäkauden vähennys vastaa tiettyä osuutta seuraavien määrien erotuksesta:

a) 

vakuutustekninen vastuuvelka, josta on vähennetty saamiset jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä, laskettuna 76 artiklan mukaisesti tämän direktiivin ensimmäisenä soveltamispäivänä;

b) 

vakuutustekninen vastuuvelka, josta on vähennetty saamiset jälleenvakuutussopimuksista, laskettuna direktiivin 73/239/ETY 15 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 20 artiklan ja direktiivin 2005/68/EY 32 artiklan nojalla annettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti päivänä, joka edeltää näiden direktiivien kumoamista tämän direktiivin 310 artiklan mukaisesti.

Suurinta vähennettävää osuutta pienennetään lineaarisesti kunkin vuoden lopussa 100 prosentista 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavana vuonna 0 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2032.

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat tämän direktiivin ensimmäisenä soveltamispäivänä 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä lasketaan volatiliteettikorjauksen kanssa mainittuna päivänä.

3.   Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun siirtymäkauden vähennyksen laskennassa käytettävät vakuutusteknisen vastuuvelan määrät, mukaan luettuna soveltuvin osin volatiliteettikorjauksen määrä, voidaan valvontaviranomaisen ennakkohyväksynnän perusteella tai tämän aloitteesta laskea uudelleen 24 kuukauden välein tai tätä useammin, kun yrityksen riskiprofiili on olennaisesti muuttunut. 4.   Valvontaviranomainen voi rajoittaa 2 kohdassa tarkoitettua vähennystä, jos sen soveltaminen voisi alentaa yritykseen sovellettavia varoja koskevia vaatimuksia verrattuna vaatimuksiin, jotka on laskettu direktiivin 73/239/ETY, direktiivin 2002/83/EY ja direktiivin 2005/68/EY nojalla annettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti päivänä, joka edeltää näiden direktiivien kumoamista tämän direktiivin 310 artiklan mukaisesti. 5.  

Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevat seuraavat vaatimukset:

a) 

ne eivät saa soveltaa 308 c artiklaa;

b) 

silloin, kun ne eivät täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimusta soveltamatta siirtymäkauden vähennystä, niiden on toimitettava valvontaviranomaiselleen vuosittain kertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa 2 kohdan a alakohdassa mainitun siirtymäkauden päättyessä tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi;

▼M13

c) 

niiden on julkistettava vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksensa 51 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetuista markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa osassa kaikki seuraavat tiedot:

i) 

se, että ne soveltavat vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevaa siirtymäkauden vähennystä;

ii) 

määrällinen arvio kyseisen siirtymäkauden vähennyksen soveltamatta jättämisen vaikutuksesta yrityksen taloudelliseen asemaan;

iii) 

syyt tämän siirtymäkauden vähennyksen soveltamiseen, jos yritys täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen soveltamatta sitä;

iv) 

arvio yrityksen riippuvuudesta tästä siirtymäkauden vähennyksestä ja tarvittaessa kuvaus yrityksen toteuttamista tai suunnittelemista toimenpiteistä tämän riippuvuuden vähentämiseksi tai poistamiseksi.

▼M5

308 e artikla

Riskittömiä korkoja ja vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevien siirtymätoimenpiteiden vaiheistussuunnitelma

▼M13

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka soveltavat 77 a artiklan 2 kohdassa, 111 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai 308 c tai 308 d artiklassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä, on ilmoitettava valvontaviranomaiselle heti, kun ne havaitsevat, että ne eivät täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta ilman, että ne soveltavat näitä siirtymätoimenpiteitä. Valvontaviranomaisen on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi siirtymäkauden päättyessä.

▼M5

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun on todettu, että vakavaraisuuspääomavaatimus jäisi täyttämättä, ellei mainittuja siirtymätoimenpiteitä sovellettaisi, kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselle vaiheistussuunnitelma, jossa esitetään suunnitellut toimenpiteet vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason saavuttamiseksi tai riskiprofiilin pienentämiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi siirtymäkauden päättyessä. Kyseinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi saattaa vaiheistussuunnitelman ajan tasalle siirtymäkauden aikana.

Kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen vuosittain kertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi siirtymäkauden päättyessä. Valvontaviranomaisen on kumottava siirtymätoimenpiteen soveltamisen hyväksyminen, jos edistymiskertomus osoittaa, että vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttäminen siirtymäkauden päättyessä on epärealistista.

▼M13

308 f artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen markkinoiden ammattilaisille tarkoitetussa osassa julkistettava 77 a artiklan 2 kohdassa, 308 c ja 308 d artiklassa ja tarvittaessa 111 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyjen vaiheistus- ja siirtymätoimenpiteiden soveltamatta jättämisen yhteisvaikutukset niiden taloudelliseen asemaan.

▼B

II LUKU

Loppusäännökset

309 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

▼M5

1.  

Jäsenvaltioiden on saatettava 4, 10, 13, 14, 18, 23, 26–32, 34–49, 51–55, 67, 68, 71, 72, 74–85, 87–91, 93–96, 98, 100–110, 112, 113, 115–126, 128, 129, 131–134, 136–142, 144, 146, 148, 162–167, 172, 173, 178, 185, 190, 192, 210–233, 235–240, 243–258, 260–263, 265, 266, 303 ja 304 artiklan sekä liitteiden III ja IV noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

▼M2

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä sovelletaan ►M4   1 päivästä tammikuuta 2016  ◄ .

▼B

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

▼M13 —————

▼B

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

310 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivit 64/225/ETY, 73/239/ETY, 73/240/ETY, 76/580/ETY, 78/473/ETY, 84/641/ETY, 87/344/ETY, 88/357/ETY, 92/49/ETY, 98/78/EY, 2001/17/EY, 2002/83/EY ja 2005/68/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä VI olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, ►M4   1 päivästä tammikuuta 2016  ◄ , sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä VI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

▼M5

310 a artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstö ja resurssit

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi tämän direktiivin mukaisten valtuuksiensa ja tehtäviensä vastaanottamisesta aiheutuvat henkilöstö- ja resurssitarpeensa ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

▼M5

311 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

▼M13 —————

▼M5

Sen 1, 2, 3, 5–9, 11, 12, 15, 16, 19–22, 24, 25, 33, 57–66, 69, 70, 73, 145, 147, 149–161, 168–171, 174–177, 179–184, 186–189, 191, 193–209, 267–300, 302, 305–308 ja 308 b artiklaa sekä liitteitä I, II, V, VI ja VII sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä sekä teknisiä sääntelystandardeja ja täytäntöönpanostandardeja ennen kolmannessa kohdassa tarkoitettua päivämäärää.

▼B

312 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

VAHINKOVAKUUTUSLUOKAT

A.   Riskien luokittelu vakuutusluokittain

1.   Tapaturmat (mukaan lukien työtapaturmat ja ammattitaudit):

—  kiinteät rahalliset etuudet; —  vahingonkorvauksen luonteiset etuudet; —  kahden edellisen yhdistelmät; —  matkustajille aiheutuneet vammat.

2.   Sairaus:

—  kiinteät rahalliset etuudet; —  vahingonkorvauksen luonteiset etuudet; —  kahden edellisen yhdistelmät.

3.   Maa-ajoneuvot (paitsi rautateiden liikkuva kalusto)

Kaikki vahingot tai tappiot, jotka ovat aiheutuneet:

—  maalla kulkeville moottoriajoneuvoille; —  muille maa-ajoneuvoille kuin moottoriajoneuvoille.

4.   Rautateiden liikkuva kalusto

Kaikki rautateiden liikkuvalle kalustolle aiheutuneet vahingot ja tappiot.

5.   Ilma-alukset

Kaikki ilma-aluksille aiheutuneet vahingot tai menetykset.

6.   Vesialukset (meri-, järvi-, joki- ja kanava-alukset)

Kaikki vahingot tai tappiot, jotka ovat aiheutuneet:

—  joki- ja kanava-aluksille; —  järvialuksille; —  merialuksille.

7.   Kuljetettavat tavarat (mukaan lukien kauppa- ja matkatavarat sekä kaikki muut tavarat)

Kaikki kuljetettaville tavaroille tai matkatavaroille aiheutuneet vahingot tai tappiot, kuljetustavasta riippumatta.

8.   Tulipalo ja luonnonvoimat

Kaikki omaisuudelle (paitsi luokkiin 3, 4, 5, 6 ja 7 sisältyvälle) aiheutuneet vahingot tai tappiot, joiden syynä on:

—  tulipalo; —  räjähdys; —  myrsky; —  muut luonnonvoimat kuin myrsky; —  ydinvoima; —  maan vajoaminen.

9.   Muut omaisuudelle aiheutuneet vahingot

Kaikki omaisuudelle (paitsi luokkiin 3, 4, 5, 6 ja 7 sisältyvälle) aiheutuneet vahingot tai tappiot, joiden syynä on raesade tai halla tai jokin muu kuin luokkaan 8 sisältyvä tapahtuma, kuten varkaus.

10.   Moottoriajoneuvovastuu

Kaikki vastuu, joka aiheutuu maalla (mukaan lukien rahdinkuljettajan vastuu) kulkevien moottoriajoneuvojen käytöstä.

11.   Ilmakuljetusvastuu

Kaikki ilma-alusten käytöstä (mukaan lukien rahdinkuljettajan vastuu) aiheutunut vastuu.

12.   Vastuu vesialuksista (meri-, järvi-, joki- ja kanava-aluksista)

Kaikki laivojen, alusten tai veneiden käytöstä merellä, järvillä, joilla tai kanavilla aiheutunut vastuu (mukaan lukien rahdinkuljettajan vastuu).

13.   Yleinen vastuu

Kaikki muut kuin luokissa 10, 11 ja 12 tarkoitetut vastuut.

14.   Luotto:

—  maksukyvyttömyys (yleinen); —  vientiluotot; —  osamaksuluotot; —  kiinnitysluotot; —  maatalousluotot.

15.   Takaus:

—  takaus (välitön); —  takaus (välillinen).

16.   Erilaiset taloudelliset tappiot:

—  työllisyysriskit; —  tulojen menetys (yleinen); —  huono sää; —  etuuksien menetys; —  jatkuvat yleiskulut; —  ennakoimattomat liikekulut; —  markkina-arvon laskusta aiheutunut menetys; —  vuokran tai tulojen menetys; —  muut välilliset kaupalliset tappiot; —  muut ei-kaupalliset taloudelliset tappiot; —  muunlaiset taloudelliset tappiot.

17.   Oikeusturva

Asianajo- ja oikeudenkäyntikulut.

18.   Apu

Niille henkilöille annettava apu, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkoilla, poissa kotoaan tai tavanomaiselta asuinpaikaltaan.

B.   Useamman kuin yhden vakuutusluokan harjoittamista varten myönnettyjen toimilupien kuvaus

Toimiluville, jotka kattavat samanaikaisesti seuraavat luokat, annetaan seuraavat nimet:

a) 

luokat 1 ja 2: ”Tapaturma- ja sairausvakuutus”;

b) 

luokat 1 (neljäs luetelmakohta), 3, 7 ja 10: ”Moottoriajoneuvovakuutus”;

c) 

luokat 1 (neljäs luetelmakohta), 4, 6, 7 ja 12: ”Meri- ja kuljetusvakuutus”;

d) 

luokat 1 (neljäs luetelmakohta), 5, 7 ja 11: ”Ilmakuljetusvakuutus”;

e) 

luokat 8 ja 9: ”Tulipalon ja muun omaisuusvahingon varalta otettu vakuutus”;

f) 

luokat 10, 11, 12 ja 13: ”Vastuuvakuutus”;

g) 

luokat 14 ja 15: ”Luotto- ja takausvakuutus”;

h) 

kaikki luokat: jäsenvaltioiden valinnan mukaan; niiden on ilmoitettava valinnastaan muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

LIITE II

HENKIVAKUUTUSLUOKAT

I. 

Henkivakuutukset, joita tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa, lukuun ottamatta II ja III luokassa tarkoitettuja vakuutuksia;

II. 

Vakuutus avioliiton varalta, vakuutus syntymän varalta;

III. 

Vakuutukset, joita tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa ja jotka liittyvät sijoitusrahastoihin;

IV. 

Pysyvä sairausvakuutus (”permanent health insurance”), jota tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohdassa;

V. 

Tontiinit, joita tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan i alakohdassa;

VI. 

Kertyneen pääoman takaisinmaksua koskevat sopimukset, joita tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa;

VII. 

Ryhmäeläkerahastojen hoitaminen, jota tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan iii ja iv alakohdassa;

VIII. 

Toiminta, jota tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan v alakohdassa;

IX. 

Toiminta, jota tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan c alakohdassa.

LIITE III

YRITYSTEN OIKEUDELLISET MUODOT

A.   Vahinkovakuutusyritysten yhtiömuoto:

1) 

Belgian kuningaskunnassa: ”société anonyme/naamloze vennootschap”, ”société en commandite par actions/commanditaire vennootschap op aandelen”, ”association d’assurance mutuelle/onderlinge verzekeringsvereniging”, ”société coopérative/coöperatieve vennootschap”, ”société mutualiste/maatschappij van onderlinge bijstand”,

2) 

Bulgarian tasavallassa: ”акционерно дружество”,

3) 

Tšekin tasavallassa: ”akciová společnost”, ”družstvo”,

4) 

Tanskan kuningaskunnassa: ”aktieselskaber”, ”gensidige selskaber”,

5) 

Saksan liittotasavallassa: ”Aktiengesellschaft”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”, ”Öffentlichrechtliches Wettbewerbsversicherungsunternehmen”,

6) 

Viron tasavallassa: ”aktsiaselts”,

7) 

Irlannissa: ”incorporated companies limited by shares or by guarantee or unlimited”,

8) 

Helleenien tasavallassa: ”ανώνυμη εταιρεία”, ”αλληλασφαλιστικός συνεταιρισμός”,

9) 

Espanjan kuningaskunnassa: ”sociedad anónima”, ”sociedad mutua”, ”sociedad cooperativa”,

10) 

Ranskan tasavallassa: ”société anonyme”, ”société d’assurance mutuelle”, ”institution de prévoyance régie par le code de la sécurité sociale”, ”institution de prévoyance régie par le code rural”, ”mutuelles régies par le code de la mutualité”,

▼M3

10 a) 

Kroatian tasavallassa: ”dioničko društvo”, ”društvo za uzajamno osiguranje”,

▼B

11) 

Italian tasavallassa: ”società per azioni”, ”società cooperativa”, ”mutua di assicurazione”,

12) 

Kyproksen tasavallassa: ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης με μετοχές”, ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης χωρίς μετοχικό κεφάλαιο”,

13) 

Latvian tasavallassa: ”apdrošināšanas akciju sabiedrība”, ”savstarpējās apdrošināšanas kooperatīvā biedrība”,

14) 

Liettuan tasavallassa: ”akcinė bendrovė”, ”uždaroji akcinė bendrovė”,

15) 

Luxemburgin suurherttuakunnassa: ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ”association d’assurances mutuelles”, ”société coopérative”,

16) 

Unkarin tasavallassa: ”biztosító részvénytársaság”, ”biztosító szövetkezet”, ”biztosító egyesület”, ”külföldi székhelyű biztosító magyarországi fióktelepe”,

17) 

Maltan tasavallassa: ”limited liability company/kumpannija b’responsabbiltà limitata”,

18) 

Alankomaiden kuningaskunnassa: ”naamloze vennootschap”, ”onderlinge waarborgmaatschappij”,

19) 

Itävallan tasavallassa: ”Aktiengesellschaft”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”,

20) 

Puolan tasavallassa: ”spółka akcyjna”, ”towarzystwo ubezpieczeń wzajemnych”,

21) 

Portugalin tasavallassa: ”sociedade anónima”, ”mútua de seguros”,

22) 

Romaniassa: ”societăți pe acțiuni”, ”societăți mutuale”,

23) 

Slovenian tasavallassa: ”delniška družba”, ”družba za vzajemno zavarovanje”,

24) 

Slovakian tasavallassa: ”akciová spoločnosť”,

25) 

Suomen tasavallassa: ”keskinäinen vakuutusyhtiö/ömsesidigt försäkringsbolag”, ”vakuutusosakeyhtiö/försäkringsaktiebolag”, ”vakuutusyhdistys/försäkringsförening”,

26) 

Ruotsin kuningaskunnassa: ”försäkringsaktiebolag”, ”ömsesidiga försäkringsbolag”, ”understödsföreningar”,

▼M13 —————

▼M5

28) 

kaikissa tapauksissa ja vaihtoehtona 1–27 ja 29 kohdassa luetelluille vahinkovakuutusyrityksille asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 ( 31 ) määritelty eurooppayhtiö,

29) 

jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sallitaan se, että vahinkovakuutustoimintaa harjoittaa oikeudelliselta muodoltaan osuuskunta, ja vaihtoehtona 1–28 kohdassa luetelluille vahinkovakuutusyrityksille neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1435/2003 ( 32 ) määritelty eurooppaosuuskunta.

▼B

B.   Henkivakuutusyritysten yhtiömuoto:

1) 

Belgian kuningaskunnassa: ”société anonyme/naamloze vennootschap”, ”société en commandite par actions/commanditaire vennootschap op aandelen”, ”association d’assurance mutuelle/onderlinge verzekeringsvereniging”, ”société coopérative/coöperatieve vennootschap”,

2) 

Bulgarian tasavallassa: ”акционерно дружество”, ”взаимозастрахователна кооперация”,

3) 

Tšekin tasavallassa: ”akciová společnost”, ”družstvo”,

4) 

Tanskan kuningaskunnassa: ”aktieselskaber”, ”gensidige selskaber”, ”pensionkasser omfattet af lov om forskringsvirksomhed (tværgående pensionskasser)”,

5) 

Saksan liittotasavallassa: ”Aktiengesellschaft”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”, ”Öffentlichrechtliches Wettbewerbsversicherungsunternehmen”,

6) 

Viron tasavallassa: ”aktsiaselts”,

7) 

Irlannissa: ”incorporated companies limited by shares or by guarantee or unlimited”, ”societies registered under the Industrial and Provident Societies ACTS”, ”societies registered under the Friendly Societies ACTS”,

8) 

Helleenien tasavallassa: ”ανώνυμη εταιρία”,

9) 

Espanjan kuningaskunnassa: ”sociedad anónima”, ”sociedad mutua”, ”sociedad cooperativa”,

10) 

Ranskan tasavallassa: ”société anonyme”, ”société d’assurance mutuelle”, ”institution de prévoyance régie par le code de la sécurité sociale”, ”institution de prévoyance régie par le code rural”, ”mutuelles régies par le code de la mutualité”,

▼M3

10 a) 

Kroatian tasavallassa: ”dioničko društvo”, ”društvo za uzajamno osiguranje”,

▼B

11) 

Italian tasavallassa: ”società per azioni”, ”società cooperativa”, ”mutua di assicurazione”,

12) 

Kyproksen tasavallassa: ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης με μετοχές”, ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης με εγγύηση”,

13) 

Latvian tasavallassa: ”apdrošināšanas akciju sabiedrība”, ”savstarpējās apdrošināšanas kooperatīvā biedrība”,

14) 

Liettuan tasavallassa: ”akcinė bendrovė”, ”uždaroji akcinė bendrovė”,

15) 

Luxemburgin suurherttuakunnassa: ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ”association d’assurances mutuelles”, ”société coopérative”,

16) 

Unkarin tasavallassa: ”biztosító részvénytársaság”, ”biztosító szövetkezet”, ”biztosító egyesület”, ”külföldi székhelyű biztosító magyarországi fióktelepe”,

17) 

Maltan tasavallassa: ”limited liability company/kumpannija b’responsabbiltà limitata”,

18) 

Alankomaiden kuningaskunnassa: ”naamloze vennootschap”, ”onderlinge waarborgmaatschappij”,

19) 

Itävallan tasavallassa: ”Aktiengesellschaft”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”,

20) 

Puolan tasavallassa: ”spółka akcyjna”, ”towarzystwo ubezpieczeń wzajemnych”,

21) 

Portugalin tasavallassa: ”sociedade anónima”, ”mútua de seguros”,

22) 

Romaniassa: ”societăți pe acțiuni”, ”societăți mutuale”,

23) 

Slovenian tasavallassa: ”delniška družba”, ”družba za vzajemno zavarovanje”,

24) 

Slovakian tasavallassa: ”akciová spoločnosť”,

25) 

Suomen tasavallassa: ”keskinäinen vakuutusyhtiö/ömsesidigt försäkringsbolag”, ”vakuutusosakeyhtiö/försäkringsaktiebolag”, ”vakuutusyhdistys/försäkringsförening”,

26) 

Ruotsin kuningaskunnassa: ”försäkringsaktiebolag”, ”ömsesidiga försäkringsbolag”, ”understödsföreningar”,

▼M13 —————

▼M5

28) 

kaikissa tapauksissa ja vaihtoehtona 1–27 ja 29 kohdassa luetelluille henkivakuutusyrityksille asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 määritelty eurooppayhtiö,

29) 

jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sallitaan se, että henkivakuutustoimintaa harjoittaa oikeudelliselta muodoltaan osuuskunta, ja vaihtoehtona 1–28 kohdassa luetelluille henkivakuutusyrityksille asetuksessa (EY) N:o 1435/2003 määritelty eurooppaosuuskunta.

▼B

C.   Jälleenvakuutusyritysten yhtiömuoto:

1) 

Belgian kuningaskunnassa: ”société anonyme/naamloze vennootschap”, ”société en commandite par actions/commanditaire vennootschap op aandelen”, ”association d’assurance mutuelle/onderlinge verzekeringsvereniging”, ”société coopérative/coöperatieve vennootschap”,

2) 

Bulgarian tasavallassa: ”акционерно дружество”,

3) 

Tšekin tasavallassa: ”akciová společnost”,

4) 

Tanskan kuningaskunnassa: ”aktieselskaber”, ”gensidige selskaber”,

5) 

Saksan liittotasavallassa: ”Aktiengesellschaft”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”, ”Öffentlichrechtliches Wettbewerbsversicherungsunternehmen”,

6) 

Viron tasavallassa: ”aktsiaselts”,

7) 

Irlannissa: ”incorporated companies limited by shares or by guarantee or unlimited”,

8) 

Helleenien tasavallassa: ”ανώνυμη εταιρεία”, ”αλληλασφαλιστικός συνεταιρισμός”,

9) 

Espanjan kuningaskunnassa: ”sociedad anónima”,

10) 

Ranskan tasavallassa: ”société anonyme”, ”société d’assurance mutuelle”, ”institution de prévoyance régie par le code de la sécurité sociale”, ”institution de prévoyance régie par le code rural”, ”mutuelles régies par le code de la mutualité”,

▼M3

10 a) 

Kroatian tasavallassa: ”dioničko društvo”,

▼B

11) 

Italian tasavallassa: ”società per azioni”,

12) 

Kyproksen tasavallassa: ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης με μετοχές”, ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης με εγγύηση”,

13) 

Latvian tasavallassa: ”akciju sabiedrība”, ”sabiedrība ar ierobežotu atbildību”,

14) 

Liettuan tasavallassa: ”akcinė bendrovė”, ”uždaroji akcinė bendrovė”,

15) 

Luxemburgin suurherttuakunnassa: ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ”association d’assurances mutuelles”, ”société coopérative”,

16) 

Unkarin tasavallassa: ”biztosító részvénytársaság”, ”biztosító szövetkezet”, ”harmadik országbeli biztosító magyarországi fióktelepe”,

17) 

Maltan tasavallassa: ”limited liability company/kumpannija b’responsabbiltà limitata”,

18) 

Alankomaiden kuningaskunnassa: ”naamloze vennootschap”, ”onderlinge waarborgmaatschappij”,

19) 

Itävallan tasavallassa: ”Aktiengesellschaft”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”,

20) 

Puolan tasavallassa: ”spółka akcyjna”, ”towarzystwo ubezpieczeń wzajemnych”,

21) 

Portugalin tasavallassa: ”sociedade anónima”, ”mútua de seguros”,

22) 

Romaniassa: ”societate pe actiuni”,

23) 

Slovenian tasavallassa: ”delniška družba”,

24) 

Slovakian tasavallassa: ”akciová spoločnosť”,

25) 

Suomen tasavallassa: ”keskinäinen vakuutusyhtiö/ömsesidigt försäkringsbolag”, ”vakuutusosakeyhtiö/försäkringsaktiebolag”, ”vakuutusyhdistys/försäkringsförening”,

26) 

Ruotsin kuningaskunnassa: ”försäkringsaktiebolag”, ”ömsesidigt försäkringsbolag”,

▼M13 —————

▼M5

28) 

kaikissa tapauksissa ja vaihtoehtona 1–27 ja 29 kohdassa luetelluille jälleenvakuutusyrityksille asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 määritelty eurooppayhtiö,

29) 

jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sallitaan se, että jälleenvakuutustoimintaa harjoittaa oikeudelliselta muodoltaan osuuskunta, ja vaihtoehtona 1–28 kohdassa luetelluille jälleenvakuutusyrityksille asetuksessa (EY) N:o 1435/2003 määritelty eurooppaosuuskunta.

▼B

LIITE IV

VAKAVARAISUUSVAATIMUSTA KOSKEVA STANDARDIKAAVA

1.   Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen

Direktiivin 104 artiklan 1 kohdassa vahvistettu perusvakavaraisuuspääomavaatimus (Basic SCR) lasketaan seuraavasti:

jossa SCRi on riskimoduuli i ja SCRj on riskimoduuli j ja jossa ”i, j” tarkoittaa, että eri termien summan olisi katettava kaikki i:n ja j:n mahdolliset yhdistelmät. Laskelmassa SCRi ja SCRj korvataan seuraavilla:

—  SCR vahinko on vahinkovakuutusriskimoduuli; —  SCR henki on henkivakuutusriskimoduuli; —  SCR sairaus on sairausvakuutusriskimoduuli; —  SCR markkina on markkinariskimoduuli; —  SCR vastapuoli on vastapuoliriskimoduuli.

Kerroin Corr i,j on seuraavan korrelaatiomatriisin rivillä i ja sarakkeessa j mainittu luku:

j

i

Markkina

Vastapuoli

Henki

Sairaus

Vahinko

Markkina

1

0,25

0,25

0,25

0,25

Vastapuoli

0,25

1

0,25

0,25

0,5

Henki

0,25

0,25

1

0,25

0

Sairaus

0,25

0,25

0,25

1

0

Vahinko

0,25

0,5

0

0

1

2.   Vahinkovakuutusriskimoduulin laskeminen

Direktiivin 105 artiklan 2 kohdassa vahvistettu vahinkovakuutusriskimoduuli lasketaan seuraavasti:

jossa SCRi on alamoduuli i ja SCRj on alamoduuli j ja jossa ”i, j” tarkoittaa, että eri termien summan olisi katettava kaikki i:n ja j:n mahdolliset yhdistelmät. Laskelmassa SCRi ja SCRj korvataan seuraavilla:

—  SCR vahinko/vakuutusmaksu-korvausvastuu on vahinkovakuutukseen liittyvä vakuutusmaksu- ja korvausvastuuriskialamoduuli; —  SCR vahinko/katastrofi on vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofiriskialamoduuli.

3.   Henkivakuutusriskimoduulin laskeminen

Direktiivin 105 artiklan 3 kohdassa vahvistettu henkivakuutusriskimoduuli lasketaan seuraavasti:

jossa SCRi on alamoduuli i ja SCRj on alamoduuli j ja jossa ”i, j” tarkoittaa, että eri termien summan olisi katettava kaikki i:n ja j:n mahdolliset yhdistelmät. Laskelmassa SCRi ja SCRj korvataan seuraavilla:

—  SCR kuolevuus on kuolevuusriskialamoduuli; —  SCR pitkäikäisyys on pitkäikäisyysriskialamoduuli; —  SCR työkyvyttömyys on työkyvyttömyys- ja kuolevuusriskialamoduuli; —  SCR kustannus on henkivakuutukseen liittyvä kustannusriskialamoduuli; —  SCR muuttamis on muuttamisriskialamoduuli; —  SCR raukeamis on raukeamisriskialamoduuli; —  SCR henki/katastrofi on henkivakuutukseen liittyvä katastrofiriskialamoduuli.

4.   Markkinariskimoduulin laskeminen

Markkinariskimoduulin rakenne

Direktiivin 105 artiklan 5 kohdassa vahvistettu markkinariskimoduuli lasketaan seuraavasti:

jossa SCRi on alamoduuli i ja SCRj on alamoduuli j ja jossa ”i, j” tarkoittaa, että eri termien summan olisi katettava kaikki i:n ja j:n mahdolliset yhdistelmät. Laskelmassa SCRi ja SCRj korvataan seuraavilla:

—  SCR korko on korkoriskialamoduuli; —  SCR osake on osakeriskialamoduuli; —  SCR omaisuus on omaisuusriskialamoduuli; —  SCR hajautus on korkomarginaaliriskialamoduuli; —  SCR keskittyminen on markkinariskin keskittymiseen liittyvä alamoduuli; —  SCR valuutta on valuuttariskialamoduuli.

LIITE V

159 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAHINKOVAKUUTUSLUOKKARYHMÄT

1. 

Tapaturmat ja sairaus (liitteessä I olevat luokat 1 ja 2),

2. 

moottoriajoneuvovahingot (liitteessä I olevat luokat 3, 7 ja 10, luokan 10 osalta luvut, lukuun ottamatta rahdinottajan vastuuta, joka on eriteltävä),

3. 

palo- ja omaisuusvahingot (liitteessä I olevat luokat 8 ja 9),

4. 

ilmailu, merenkulku ja kuljetus (liitteessä I olevat luokat 4, 5, 6, 7, 11 ja 12)

5. 

yleinen vastuu (liitteessä I oleva luokka 13)

6. 

luotto ja takaus (liitteessä I olevat luokat 14 ja 15),

7. 

muut luokat (liitteessä I olevat luokat 16, 17 ja 18).

LIITE VI

A OSA

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset

(310 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 64/225/ETY

 

(EYVL 56, 4.4.1964, s. 878).

 

Vuoden 1973 liittymisasiakirjan 29 artikla, liitteessä I olevan III kohdan G alakohdan 1 alakohta

 

(EYVL L 73, 27.3.1972, s. 89).

 

Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY

 

(EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3).

 

Vuoden 1994 liittymisasiakirjan 29 artikla, liitteessä I olevan XI kohdan B alakohdan II alakohdan 1 alakohta

 

(EYVL C 241, 29.8.1994, s. 197).

 

(sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 95/1/EY)

 

(EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).

 

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan 20 artikla, liitteessä II olevan 3 kohdan 1 alakohta

 

(EUVL L 236, 23.9.2003, s. 335).

 

Vuoden 1985 liittymisasiakirjan 26 artikla, liitteessä I olevan II kohdan c alakohdan 1 alakohdan a alakohta

 

(EYVL L 302, 15.11.1985, s. 156).

 

Neuvoston direktiivi 76/580/ETY

Ainoastaan 1 artikla

(EYVL L 189, 13.7.1976, s. 13).

Neuvoston direktiivi 84/641/ETY

Ainoastaan 1–14 artikla

(EYVL L 339, 27.12.1984, s. 21).

Neuvoston direktiivi 87/343/ETY

Ainoastaan 1 artikla ja liite

(EYVL L 185, 4.7.1987, s. 72).

Neuvoston direktiivi 87/344/ETY

Ainoastaan 9 artikla

(EYVL L 185, 4.7.1987, s. 77).

Toinen neuvoston direktiivi 88/357/ETY

Ainoastaan 9, 10 ja 11 artikla

(EYVL L 172, 4.7.1988, s. 1).

Neuvoston direktiivi 90/618/ETY

Ainoastaan 2, 3 ja 4 artikla

(EYVL L 330, 29.11.1990, s. 44).

Neuvoston direktiivi 92/49/ETY

Ainoastaan 4, 5, 6, 7, 9, 10, 11, 13, 14, 17, 18, 24, 32, 33 ja 53 artikla

(EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/26/EY

Ainoastaan 1 artikla, 2 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta ja 3 artiklan 1 kohta

(EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY

Ainoastaan 8 artikla

(EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/13/EY

Ainoastaan 1 artikla

(EYVL L 77, 20.3.2002, s. 17).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY

Ainoastaan 22 artikla

(EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY

Ainoastaan 4 artikla

(EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY

Ainoastaan 57 artikla

(EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/101/EY

Ainoastaan 1 artikla ja liitteessä oleva I kohta

(EUVL L 363, 20.12.2006, s. 238).

Neuvoston direktiivi 73/240/ETY

 

(EYVL L 228, 16.8.1973, s. 20).

 

Neuvoston direktiivi 76/580/ETY

 

(EYVL L 189, 13.7.1976, s. 13).

 

Neuvoston direktiivi 78/473/ETY

 

(EYVL L 151, 7.6.1978, s. 25).

 

Neuvoston direktiivi 84/641/ETY

 

(EYVL L 339, 27.12.1984, s. 21).

 

Neuvoston direktiivi 87/344/ETY

 

(EYVL L 185, 4.7.1987, s. 77).

 

Toinen neuvoston direktiivi 88/357/ETY

 

(EYVL L 172, 4.7.1988, s. 1).

 

Neuvoston direktiivi 90/618/ETY

Ainoastaan 5–10 artikla

(EYVL L 330, 29.11.1990, s. 44).

Neuvoston direktiivi 92/49/ETY

Ainoastaan 12 artiklan 1 kohta sekä 19, 23 ja 27 artikla, 30 artiklan 1 kohta, 34, 35, 36 ja 37 artikla, 39 artiklan 1 kohta, 40 artiklan 1 kohta, 42 artiklan 1 kohta, 43 artiklan 1 kohta, 44 artiklan 1 kohta, 45 artiklan 1 kohta ja 46 artiklan 1 kohta

(EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY

Ainoastaan 9 artikla

(EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY

Ainoastaan 3 artikla

(EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14).

Neuvoston direktiivi 92/49/ETY

 

(EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/26/EY

Ainoastaan 1 artiklan toinen luetelmakohta 2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta, 4 artiklan 1, 3 ja 5 kohta ja 5 artiklan toinen luetelmakohta

(EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/64/EY

Ainoastaan 2 artikla

(EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY

Ainoastaan 24 artikla

(EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY

Ainoastaan 6 artikla

(EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY

Ainoastaan 58 artikla

(EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY

Ainoastaan 1 artikla

(EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY

 

(EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY

Ainoastaan 28 artikla

(EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY

Ainoastaan 7 artikla

(EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY

Ainoastaan 59 artikla

(EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/17/EY

 

(EYVL L 110, 20.4.2001, s. 28).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY

 

(EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).

 

Neuvoston direktiivi 2004/66/EY

Ainoastaan liitteessä oleva II kohta

(EUVL L 168, 1.5.2004, s. 35).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY

Ainoastaan 8 artikla

(EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY

Ainoastaan 60 artikla

(EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/101/EY

Ainoastaan 1 artikla ja liitteessä oleva 3 kohta

(EUVL L 363, 20.12.2006, s. 238).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY

Ainoastaan 2 artikla

(EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/19/EY

Ainoastaan 1 artikla

(EUVL L 76, 19.3.2008, s. 44).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY

 

(EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY

Ainoastaan 4 artikla

EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/19/EY

Ainoastaan 1 artikla

(EUVL L 76, 19.3.2008, s. 44).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/37/EY

Ainoastaan 1 artikla

EUVL L 81, 20.3.2008, s. 1).

B OSA

Luettelo kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevista määräajoista

(310 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskeva määräaika

Soveltamista koskeva määräaika

64/225/ETY

26.8.1964

 

73/239/ETY

27.1.1975

27.1.1976

73/240/ETY

27.1.1975

 

76/580/ETY

31.12.1976

 

78/473/ETY

2.12.1979

2.6.1980

84/641/ETY

30.6.1987

1.1.1988

87/343/ETY

1.1.1990

1.7.1990

87/344/ETY

1.1.1990

1.7.1990

88/357/ETY

30.12.1989

30.6.1990

90/618/ETY

20.5.1992

20.11.1992

92/49/ETY

31.12.1993

1.7.1994

95/26/EY

18.7.1996

18.7.1996

98/78/EY

5.6.2000

 

2000/26/EY

20.7.2002

20.1.2003

2000/64/EY

17.11.2002

 

2001/17/EY

20.4.2003

 

2002/13/EY

20.9.2003

 

2002/83/EY

17.11.2002, 20.9.2003, 19.6.2004 (yksittäisestä määräyksestä riippuen)

 

2002/87/EY

11.8.2004

 

2004/66/EY

1.5.2004

 

2005/1/EY

13.5.2005

 

2005/14/EY

11.6.2007

 

2005/68/EY

10.12.2007

 

2006/101/EY

1.1.2007

 

2008/19/EY

Ei sovelleta

 

2008/37/EY

Ei sovelleta

 

LIITE VII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 73/239/ETY

Direktiivi 78/473/ETY

Direktiivi 87/344/ETY

Direktiivi 88/357/ETY

Direktiivi 92/49/ETY

Direktiivi 98/78/EY

Direktiivi 2001/17/EY

Direktiivi 2002/83/EY

Direktiivi 2005/68/EY

Direktiivi 2007/44/EY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 kohta

 

 

 

2 artikla

 

1 artiklan 1 kohta

2 artiklan ensimmäinen virke

1 artiklan 1 kohta

 

1 artikla, 2 artiklan 2 ja 3 kohta, sekä 267 artikla

1 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

1 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

2 artiklan 1 kohdan a–c alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

2 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

 

 

 

 

 

3 artiklan 4 kohta

 

 

3 artikla

2 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

2 artiklan 2 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 2 kohta

2 artiklan 2 kohdan c alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 kohdan d alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 4 kohta

2 artiklan 3 kohdan alakohdat ensimmäisestä neljänteen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6 artikla

2 artiklan 3 kohdan viides alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15 artiklan 4 kohta

3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

3 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 5 kohta

3 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7 artikla

4 artiklan ensimmäinen virke

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8 artiklan ensimmäinen virke

4 artiklan a alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohta

4 artiklan b alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

4 artiklan c alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 3 kohta

4 artiklan e alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

4 artiklan f alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 1 kohta

4 artiklan g alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 4 kohta

5 artiklan a alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

5 artiklan b alakohta

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 1 kohdan o alakohta

 

 

—

5 artiklan c alakohta

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 1 kohdan p alakohta

 

 

134 artiklan 1 kohta

5 artiklan d alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

►M5  13 artiklan 27 kohta ◄

6 artikla

 

 

 

4 artikla

 

 

4 artikla

3 artikla

 

14 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta.

7 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

5 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

5 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

15 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohta

 

 

 

5 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohta

 

 

 

 

 

15 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohta

 

 

 

5 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohta

 

 

 

 

 

—

8 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

Liite I

 

Liitteet III A ja B

8 artiklan 1 kohdan a alakohdan viimeinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 2 kohta

 

17 artiklan 2 kohta

8 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

6 artiklan a alakohta

 

18 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

6 artiklan a alakohta

 

18 artiklan 1 kohdan b alakohta

8 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

6 artiklan 1 kohdan c alakohta

6 artiklan b alakohta

 

18 artiklan 1 kohdan c alakohta

8 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

 

6 artiklan 1 kohdan d alakohta

6 artiklan c alakohta

 

18 artiklan 1 kohdan d alakohta

8 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

6 artiklan 1 kohdan e alakohta

6 artiklan d alakohta

 

►C1  18 artiklan 1 kohdan g alakohta ◄

8 artiklan 1 kohdan f alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

►C1  18 artiklan 1 kohdan h alakohta ◄

8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen–neljäs alakohta

 

 

 

 

 

 

6 artiklan 2 kohta

7 artikla

 

19 artikla

8 artiklan 1 a kohta

 

 

 

 

 

 

6 artiklan 3 kohta

8 artikla

 

20 artikla

8 artiklan 2 kohta

 

 

 

6 artiklan 2 kohta

 

 

6 artiklan 4 kohta

 

 

18 artiklan 2 kohta

8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

6 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta

9 artiklan 1 kohta

 

21 artiklan 4 kohta

8 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ja 29 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke

 

 

6 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

9 artiklan 2 kohta

 

21 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta.

8 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

 

 

 

6 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta ja 29 artiklan toinen kohta

 

 

 

 

 

21 artiklan 2 kohta

8 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta

 

 

 

6 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta

 

 

 

 

 

21 artiklan 3 kohta

8 artiklan 4 kohta

 

 

 

6 artiklan 4 kohta

 

 

6 artiklan 6 kohta

10 artikla

 

22 artikla

9 artiklan a–d alakohta

 

 

 

7 artiklan a–d alakohta

 

 

7 artiklan a–d alakohta

11 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohta

 

23 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohta

9 artiklan e ja f alakohta.

 

 

 

7 artiklan e ja f alakohta.

 

 

 

11 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

 

23 artiklan 2 kohdan e alakohta

9 artiklan g ja h alakohta

 

 

 

7 artiklan g ja h alakohta

 

 

7 artiklan f ja g alakohta

11 artiklan 2 kohdan c ja d alakohta

 

23 artiklan 2 kohdan a ja d alakohta

10 artiklan 1 kohta

 

 

 

32 artiklan 1 kohta

 

 

40 artiklan 1 kohta

 

 

145 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

32 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

40 artiklan 2 kohta

 

 

145 artiklan 2 kohta

10 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

32 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

145 artiklan 3 kohta

10 artiklan 3 kohta

 

 

 

32 artiklan 3 kohta

 

 

40 artiklan 3 kohta

 

 

146 artiklan 1 ja 2 kohta

10 artiklan 4 kohta

 

 

 

32 artiklan 4 kohta

 

 

40 artiklan 4 kohta

 

 

146 artiklan 3 kohta

10 artiklan 5 kohta

 

 

 

32 artiklan 5 kohta

 

 

40 artiklan 5 kohta

 

 

146 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

10 artiklan 6 kohta

 

 

 

32 artiklan 6 kohta

 

 

40 artiklan 6 kohta

 

 

145 artiklan 4 kohta

11 artikla

 

 

 

33 artikla

 

 

 

 

 

—

12 artikla

 

 

 

56 artikla

 

 

9 artikla

13 artikla

 

25 artiklan toinen alakohta

12 a artikla

 

 

 

 

 

 

9 a artikla

14 artikla ja 60 artiklan 2 kohta

 

26 artikla

13 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

9 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

15 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta

 

30 artiklan 1 ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

13 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

30 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas virke

15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

30 artiklan 3 kohta

13 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

60 artiklan 3 kohta

 

32 artiklan 1 kohta

13 artiklan 3 kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohta

 

 

10 artiklan 3 kohta

15 artiklan 4 kohta

 

—

14 artikla

 

 

 

10 artikla

 

 

11 artikla

16 artikla

 

33 artikla

15 artiklan 1 ja 2 kohta ja 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

17 artikla

 

 

20 artiklan 1–3 kohta ja 4 kohdan toinen alakohta

32 artiklan 1 ja 3 kohta

 

76–86 artikla

15 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

 

20 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

32 artiklan 2 kohta

 

134 artiklan 2 kohta ja 173 artikla

15 a artikla

 

 

 

18 artikla

 

 

 

33 artikla

 

—

16 artikla

 

 

 

 

 

 

27 artikla

35 ja 36 artikla ja 60 artiklan 8 kohta

 

87–99 artikla

16 a artikla

 

 

 

 

 

 

28 artikla

37–39 artikla ja 60 artiklan 9 kohta

 

100–127 artikla

17 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

29 artiklan 1 kohta

40 artiklan 1 kohta

 

128 artikla ja 129 artiklan 1 kohdan a–c alakohta ja 2 kohta

17 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

29 artiklan 2 kohta

40 artiklan 2 kohta

 

129 artiklan 1 kohdan d alakohta

17 a artikla

 

 

 

 

 

 

30 artikla

41 artikla

 

—

17 b artikla

 

 

 

 

 

 

28 ja 28 a artikla

60 artiklan 10 kohta

 

—

18 artikla

 

 

 

 

 

 

31 artikla

 

 

—

14 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 1 kohta

16 artiklan 1 kohta

 

33 artikla

19 artiklan 2 kohta

 

 

 

11 artiklan 2 kohta

 

 

13 artiklan 2 kohta

17 artiklan 2 kohta

 

35 artikla

19 artiklan 3 kohdan ensim-mäinen alakohta ja toisen alakohdan a ja b alakohta

 

 

10 artikla

11 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta ja toisen alakohdan a ja b alakohta

 

 

13 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta ja toisen alakohdan a ja b alakohta

17 artiklan 3 ja 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta

 

34 artiklan 1–3 ja 5, 6 ja 7 kohta

19 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan c alakohta

 

 

10 artikla

11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan c alakohta

 

 

13 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan c alakohta

17 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta

 

34 artiklan 8 kohta

19 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

 

 

10 artikla

11 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

 

 

13 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

17 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

 

35 artiklan 2 kohdan b alakohta

20 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

37 artiklan 1 kohta

42 artiklan 1 kohta

 

137 artikla

20 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

37 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

42 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

—

20 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

37 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

42 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

138 artiklan 5 kohta

20 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

13 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

37 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

42 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

—

20 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

13 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

37 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

42 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

139 artiklan 3 kohta

20 artiklan 4 kohta

 

 

 

13 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

—

20 artiklan 5 kohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ja 5 kohta

 

 

37 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ja 5 kohta

42 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ja 4 kohta

 

138 artiklan 5 kohta

20 a artiklan 1 kohdan ensim-mäisen alakohdan ensimmäinen virke

 

 

 

 

 

 

38 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

43 artiklan 1 kohta

 

138 artiklan 2 kohta ja 139 artiklan 2 kohta

20 a artiklan 1 kohdan ensim-mäisen alakohdan toisen virkkeen a–e alakohta

 

 

 

 

 

 

38 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen a–e alakohta

43 artiklan 2 kohdan a–e alakohta

 

142 artiklan 1 kohta

20 a artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

38 artiklan 2 kohta

 

 

141 artikla

20 a artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

38 artiklan 3 kohta

43 artiklan 4 kohta

 

140 artiklan 2 kohta

20 a artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

38 artiklan 4 kohta

43 artiklan 5 kohta

 

—

20 a artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

38 artiklan 5 kohta

43 artiklan 6 kohta

 

142 artiklan 2 kohta

21 artikla

 

 

11 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

—

22 artiklan 1 kohdan ensim-mäisen alakohdan a, b ja d alakohta

 

 

 

14 artikla

 

 

39 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja d alakohta

44 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja d alakohta

 

144 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta

22 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

 

 

 

 

 

 

39 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

44 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

144 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

22 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

39 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

 

 

144 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

22 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

39 artiklan 2 kohta

44 artiklan 2 kohta

 

144 artiklan 3 kohta

23 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

51 artiklan 1 kohta

 

 

162 artiklan 1 kohta

23 artiklan 2 kohdan a–g

 

 

 

 

 

 

51 artiklan 2 kohta

 

 

162 artiklan 2 kohdan a–f ja h alakohta

23 artiklan 2 kohdan g ala-kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

162 artiklan 2 kohdan g alakohta

24 artiklan ensimmäisen kohdan ensim-mäinen virke

 

 

 

 

 

 

54 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke

 

 

165 artiklan ensimmäinen virke

24 artiklan ensim-mäisen kohdan toisesta virkkeestä kolmanteen kohtaan

 

 

 

 

 

 

54 artiklan ensimmäisen kohdan toisesta virkkeestä kolmanteen kohtaan

 

 

—

25 artikla

 

 

 

 

 

 

55 artikla

 

 

166 artikla

26 artikla

 

 

 

 

 

 

56 artikla

 

 

167 artikla

27 artiklan ensimmäinen kohta

 

 

 

 

 

 

52 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

168 artiklan ensimmäinen kohta

27 artiklan toinen kohta

 

 

 

 

 

 

52 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

168 artiklan toinen kohta

28 artikla

 

 

 

 

 

 

52 artiklan 3 kohta

 

 

170 artikla

28 a artikla

 

 

 

53 artikla

 

 

53 artikla

 

 

164 artikla

29 artikla

 

 

 

 

 

 

57 artikla

 

 

171 artikla

29 a artikla

 

 

 

 

 

 

58 artikla

 

 

176 artiklan kohdat ensimmäisestä kolmanteen

29 b artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

59 artiklan 1 ja 2 kohta

52 artiklan 1 ja 2 kohta

 

177 artiklan 1 ja 2 kohta

29 b artiklan 3–6 kohta

 

 

 

 

 

 

59 artiklan 3–6 kohta

52 artiklan 3 ja 4 kohta

 

—

30 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

30 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

305 artiklan 1 kohta

30 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

305 artiklan 2 kohta

30 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

305 artiklan 4 kohta

31 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

32 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

33 artikla

 

 

28 artikla

 

 

 

62 artikla

54 artiklan 2 kohta

 

298 artiklan 2 ja 3 kohta

34 artikla

9 artikla

 

29 artikla

 

11 artiklan 5 kohta

 

6 artiklan 5 kohdan neljäs alakohta

 

6 artikla

—

35 artikla

10 artikla

10 artikla

32 artikla

57 artiklan 1 kohta

11 artiklan 1–3 kohta

31 artiklan 1 ja 2 kohta

69 artiklan 1–4 kohta

64 artiklan 1 kohta

7 artiklan 1 kohta

309 artiklan 1 kohta

36 artikla

11 artikla

11 artikla

33 artikla

57 artiklan 2 kohta

11 artiklan 4 kohta

31 artiklan 3 kohta

70 artikla

64 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohta

309 artiklan 2 kohta

37 artikla

 

 

34 artikla

 

 

 

 

 

 

—

38 artikla

12 artikla

12 artikla

35 artikla

58 artikla

13 artikla

33 artikla

74 artikla

66 artikla

9 artikla

312 artikla

Liitteessä oleva A kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ja liite I, A osa

Liitteessä oleva A ja B kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite I, A ja B osa

Liitteessä oleva C kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

16 artikla

Liitteessä oleva D kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—

 

1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

190 artiklan 1 kohta

 

1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

190 artiklan 2 kohta

 

1 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

—

 

2 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

190 artiklan 1 kohta

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

190 artiklan 3 kohta

 

3 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

191 artikla

 

4 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

192 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta

 

4 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

—

 

5 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

193 artikla

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

195 artikla

 

7 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

194 artikla

 

8 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

196 artikla

 

 

1 artikla

 

 

 

 

 

 

 

—

 

 

2 artikla

 

 

 

 

 

 

 

198 artikla

 

 

3 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

199 artikla

 

 

3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

 

 

 

 

 

 

 

200 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

3 artiklan 2 kohdan a–c alakohta

 

 

 

 

 

 

 

200 artiklan 2–4 kohta

 

 

3 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

 

200 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

4 artikla

 

 

 

 

 

 

 

201 artikla

 

 

5 artikla

 

 

 

 

 

 

 

202 artikla

 

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

 

203 artikla

 

 

7 artikla

 

 

 

 

 

 

 

204 artikla

 

 

8 artikla

 

 

 

 

 

 

 

205 artikla

 

 

9 artikla

 

 

 

 

 

 

 

16 artiklan 2 kohta

 

 

 

1 artikla

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

2 artiklan a, b ja e ala-kohta

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

2 artiklan c alakohta

 

 

 

1 artiklan 1 kohdan c alakohta

2 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

—

 

 

 

2 artiklan d alakohta

 

 

 

 

 

 

13 artiklan 13 kohta

 

 

 

2 artiklan f alakohta

1 artiklan e alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan h ala-kohta

 

 

—

 

 

 

3 artikla

 

 

 

1 artiklan b alakohdan toinen virke

 

 

145 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

4 artikla

 

 

 

 

 

 

187 artikla

 

 

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

7 artiklan 1 kohdan a–e alakohta

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

7 artiklan 1 kohdan f alakohta

27 artikla

 

 

 

 

 

—

 

 

 

7 artiklan 1 kohdan g ala-kohdasta 3 kohtaan

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

8 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

179 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

8 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

8 artiklan 4 kohdan a ja c alakohta

30 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

—

 

 

 

8 artiklan 4 kohdan d alakohta

 

 

 

 

 

 

179 artiklan 3 kohta

 

 

 

8 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

179 artiklan 4 kohta

 

 

 

12 artikla

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

12 a artiklan 1–3 kohta

 

 

 

 

 

 

150 artikla

 

 

 

12 a artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

 

151 artikla

 

 

 

12 a artiklan 4 kohdan alakohdat toisesta kuudenteen

 

 

 

 

 

 

152 artikla

 

 

 

14 artikla

34 artikla

 

 

41 artikla

 

 

147 artikla

 

 

 

16 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

35 artikla

 

 

42 artikla

 

 

148 artikla

 

 

 

16 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

35 artikla

 

 

 

 

 

148 artiklan 2 kohta

 

 

 

17 artikla

36 artikla

 

 

43 artikla

 

 

149 artikla

 

 

 

26 artikla

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

27 artikla

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

31 artikla

 

 

 

 

 

 

299 artikla

 

 

 

31 artikla

 

 

 

68 artiklan 2 kohta

 

 

300 artikla

 

 

 

Liite I

23 artikla

 

 

Liite II

 

 

—

 

 

 

Liite 2A

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

Liite 2B

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

5, 9, 10 ja 11 artikla

 

 

 

 

 

 

—

 

 

 

 

1 artiklan a alakohta

1 artiklan a alakohta

2 artiklan a alakohta

1 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

13 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

1 artiklan b alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan b alakohta

2 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

13 artiklan 11 kohta

 

 

 

 

1 artiklan c alakohta

 

2 artiklan e alakohta

1 artiklan 1 kohdan e alakohta

2 artiklan 1 kohdan f alakohta

 

13 artiklan 8 kohdan a alakohta

 

 

 

 

1 artiklan d alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan f alakohta

2 artiklan 1 kohdan g alakohta

 

—

 

 

 

 

1 artiklan f alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan i alakohta

2 artiklan 1 kohdan i alakohta

 

13 artiklan 18 kohta

 

 

 

 

1 artiklan g alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan j alakohta

2 artiklan 1 kohdan j alakohta

 

13 artiklan 21 kohta, 24 artiklan 2 kohta ja 63 artikla

 

 

 

 

1 artiklan h alakohta

1 artiklan d alakohta

 

1 artiklan 1 kohdan k alakohta

2 artiklan 1 kohdan k alakohta

 

13 artiklan 15 kohta

 

 

 

 

1 artiklan i alakohta

1 artiklan e alakohta

 

1 artiklan l kohdan l alakohta

2 artiklan l kohdan l alakohta

 

13 artiklan 16 kohta

 

 

 

 

1 artiklan j alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan m alakohta

 

 

13 artiklan 22 kohta

 

 

 

 

1 artiklan k alakohta

1 artiklan k alakohta

2 artiklan h alakohta

1 artiklan 1 kohdan n alakohta

2 artiklan 1 kohdan m alakohta

 

13 artiklan 10 kohta

 

 

 

 

1 artiklan l alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan r alakohta

2 artiklan 1 kohdan n alakohta

 

13 artiklan 17 kohta

 

 

 

 

1 artiklan l alakohdan a alakohta

1 artiklan f alakohta

 

1 artiklan 1 kohdan r alakohdan i alakohta

2 artiklan 1 kohdan n alakohdan i alakohta:

 

13 artiklan 20 kohta

 

 

 

 

1 artiklan l alakohdan b alakohta

 

 

1 artiklan 1 kohdan r alakohdan ii alakohta

2 artiklan 1 kohdan n alakohdan ii alakohta

 

13 artiklan 18 kohta

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

 

 

188 artikla

 

 

 

 

8 artikla

 

 

 

12 ARTIKLA

 

24 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

12 artiklan 2 kohta

 

 

14 artiklan 1 kohta

18 artikla

 

39 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

12 artiklan 3–6 kohta

 

 

14 artiklan 2–5 kohta

 

 

39 artiklan 2–6 kohta

 

 

 

 

15 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

15 artiklan 1 ja 2 kohta

19 artiklan 1 kohta

 

57 artikla

 

 

 

 

15 artiklan 3 kohta

 

 

15 artiklan 3 kohta

22 artikla

 

61 artikla

 

 

 

 

15 artiklan 4 kohta

 

 

15 artiklan 4 kohta

23 artikla

 

62 artikla

 

 

 

 

15 a artikla

 

 

15 a artikla

19 artiklan 2–8 kohta

 

58 artiklan 1–7 kohta

 

 

 

 

15 b artikla

 

 

15 b artikla

19 a artikla

 

59 artikla

 

 

 

 

15 c artikla

 

 

15 c artikla

20 artikla

 

60 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 1 kohta

 

 

16 artiklan 1 kohta

24 artikla

 

64 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 2 kohta

 

 

16 artiklan 2 kohta

25 artikla

 

65 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 3 kohta

 

 

16 artiklan 3 kohta

26 artikla

 

66 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 4 kohta

 

 

16 artiklan 4 kohta

27 artikla

 

67 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 5 kohta

 

 

16 artiklan 5 kohta

28 artiklan 1 kohta

 

68 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

16 artiklan 5 b kohdan alakohdat ensimmäisestä neljänteen

 

 

16 artiklan 7 kohdan alakohdat ensimmäisestä neljänteen

28 artiklan 3 kohdan alakohdat ensimmäisestä neljänteen

 

68 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

16 artiklan 5 b kohdan viides alakohta

 

 

16 artiklan 7 kohdan viides alakohta

28 artiklan 3 kohdan viides alakohta

 

68 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

16 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

66 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 5 c kohta

 

 

16 artiklan 8 kohta

29 artikla

 

70 artikla

 

 

 

 

16 artiklan 5 a kohta

 

 

16 artiklan 6 kohta

28 artiklan 2 kohta

 

68 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

16 a artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

17 artiklan 1 kohdan a alakohta

31 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

72 artiklan 1 kohdan a–c alakohta

 

 

 

 

16 a artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

17 artiklan 1 kohdan b alakohta

31 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

72 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

16 a artiklan 2 kohta

 

 

17 artiklan 2 kohta

31 artiklan 2 kohta

 

72 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

20 artikla

 

 

22 artikla

 

 

—

 

 

 

 

21 artikla

 

 

23 artikla

34 artiklan 1–3 kohta

 

—

 

 

 

 

22 artikla

 

 

24 artikla

34 artiklan 4 kohta

 

—

 

 

 

 

25 artikla

 

 

 

 

 

—

 

 

 

 

28 artikla

 

 

33 artikla

 

 

180 artikla

 

 

 

 

29 artikla

 

 

 

 

 

181 artiklan 1 ja 3 kohta

 

 

 

 

30 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

181 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

31 artikla

 

 

 

 

 

183 artikla

 

 

 

 

38 artikla

 

 

44 artikla

 

 

153 artikla

 

 

 

 

39 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

45 artikla

 

 

154 artikla

 

 

 

 

40 artiklan 2 kohta

 

 

46 artiklan 1 kohta

 

 

155 artiklan 8 kohta

 

 

 

 

40 artiklan 3 kohta

 

 

46 artiklan 2 kohta

 

 

155 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

40 artiklan 4 kohta, 6–8 kohta ja 10 kohta

 

 

46 artiklan 3 kohta, 5–7 kohta ja 9 kohta

 

 

155 artiklan 2 kohta, 4–6 kohta ja 9 kohta

 

 

 

 

40 artiklan 5 kohta

 

 

46 artiklan 4 kohta

 

 

155 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

40 artiklan 9 kohta

 

 

46 artiklan 8 kohta

 

 

155 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

41 artikla

 

 

47 artikla

 

 

156 artikla

 

 

 

 

42 artiklan 2 kohta

 

 

48 artikla

 

 

160 artikla

 

 

 

 

43 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

184 artikla

 

 

 

 

44 artiklan 2 kohta

 

 

49 artikla

 

 

159 artikla ja liite V

 

 

 

 

45 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

189 artikla

 

 

 

 

46 artiklan 2 kohdan 1–3 alakohta

 

 

50 artiklan 1 kohdan 1–3 alakohta ja 2 kohta

 

 

157 artikla

 

 

 

 

47–50 artikla

 

 

 

 

 

—

 

 

 

 

51 artikla

 

 

64 artikla

56 artikla

 

—

 

 

 

 

51 artiklan viimeinen luetelmakohta

 

 

 

 

1 artiklan 4 kohta

58 artiklan 8 kohta

 

 

 

 

52 artikla

 

 

 

 

 

—

 

 

 

 

54 artikla

 

 

 

 

 

206 artikla

 

 

 

 

55 artikla

 

 

 

 

 

207 artikla

 

 

 

 

24 ja 26 artikla

 

 

 

 

 

—

 

 

 

 

12 artiklan 1 kohta, 19, 33 ja 37 artikla, 39 artiklan 1 kohta, 40 artiklan 1 kohta, 42 artiklan 1 kohta, 43 artiklan 1 kohta, 44 artiklan 1 kohta, 45 artiklan 1 kohta ja 46 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

—

 

 

 

 

 

1 artiklan b alakohta

 

 

 

 

13 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

1 artiklan c alakohta

 

1 artiklan 1 kohdan s alakohta

2 artiklan 1 kohdan c ala-kohta

 

13 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

1 artiklan g alakohta

 

 

 

 

212 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

1 artiklan h alakohta

 

 

 

 

212 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

1 artiklan i alakohta

 

 

59 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta

 

►C1  212 artiklan 1 kohdan f alakohta ◄

 

 

 

 

 

1 artiklan j alakohta

 

 

59 artiklan 2 kohdan a alakohdan j alakohta.

 

►C1  212 artiklan 1 kohdan g alakohta ◄

 

 

 

 

 

1 artiklan l alakohta

 

 

59 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

13 artiklan 6 kohta

 

 

 

 

 

2 artikla

 

 

59 artiklan 3 kohta

 

214 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

59 artiklan 3 kohta

 

214 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

 

 

 

 

 

4 artikla

 

 

59 artiklan 3 kohta

 

247 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

5 artiklan 1 kohta

 

 

59 artiklan 4 kohta

 

246 artikla

 

 

 

 

 

5 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

254 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

6 artikla

 

 

59 artiklan 5 kohta

 

254 artiklan 2 kohta ja 255 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

7 artikla

 

 

59 artiklan 5 kohta

 

249 artiklan 1 kohta ja 252 ja 253 artikla

 

 

 

 

 

8 artikla

 

 

59 artiklan 5 kohta

 

245 ja 246 artikla ja 258 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

9 artikla

 

 

59 artiklan 6 kohta

 

218 ja 219 artikla ja 258 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

59 artiklan 7 kohta

 

218 ja 219 artikla, 258 artiklan 1 kohta ja 260–263 artikla

 

 

 

 

 

10 a artikla

 

 

59 artiklan 8 kohta

 

264 artikla

 

 

 

 

 

10 b artikla

 

 

 

 

257 artikla

 

 

 

 

 

12 artikla

32 artikla

73 artikla

65 artikla

8 artiklan 1 kohta

311 artikla

 

 

 

 

 

Liite I

 

 

59 artiklan 9 kohta ja liite II

 

213–215 artikla ja 218–246 artikla

 

 

 

 

 

Liite II

 

 

59 artiklan 9 kohta ja liite II

 

215–217 artikla ja 220–243 artikla

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 2 kohta

 

 

 

267 artikla

 

 

 

 

 

 

2 artiklan b alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan c alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan d alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan f alakohta

 

2 artiklan 1 kohdan h alakohta

 

13 artiklan 9 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan g alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan i alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan j alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan f alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan k alakohta

 

 

 

268 artiklan 1 kohdan g alakohta

 

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

—

 

 

 

 

 

 

4 artikla

 

 

 

269 artikla

 

 

 

 

 

 

5 artikla

 

 

 

270 artikla

 

 

 

 

 

 

6 artikla

 

 

 

271 artikla

 

 

 

 

 

 

7 artikla

 

 

 

272 artikla

 

 

 

 

 

 

8 artikla

 

 

 

273 artikla

 

 

 

 

 

 

9 artikla

 

 

 

274 artikla

 

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

 

275 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artikla

 

 

 

277 artikla

 

 

 

 

 

 

12 artikla

 

 

 

278 artikla

 

 

 

 

 

 

13 artikla

 

 

 

279 artikla

 

 

 

 

 

 

14 artikla

 

 

 

280 artikla

 

 

 

 

 

 

15 artikla

 

 

 

281 artikla

 

 

 

 

 

 

16 artikla

 

 

 

282 artikla

 

 

 

 

 

 

17 artikla

 

 

 

283 artikla

 

 

 

 

 

 

18 artikla

 

 

 

284 artikla

 

 

 

 

 

 

19 artikla

 

 

 

285 artikla

 

 

 

 

 

 

20 artikla

 

 

 

286 artikla

 

 

 

 

 

 

21 artikla

 

 

 

287 artikla

 

 

 

 

 

 

22 artikla

 

 

 

288 artikla

 

 

 

 

 

 

23 artikla

 

 

 

289 artikla

 

 

 

 

 

 

24 artikla

 

 

 

290 artikla

 

 

 

 

 

 

25 artikla

 

 

 

291 artikla

 

 

 

 

 

 

26 artikla

 

 

 

292 artikla

 

 

 

 

 

 

27 artikla

 

 

 

293 artikla

 

 

 

 

 

 

28 artikla

 

 

 

294 artikla

 

 

 

 

 

 

29 artikla

 

 

 

295 artikla

 

 

 

 

 

 

30 artiklan 1 kohta

 

 

 

268 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

30 artiklan 2 kohta

 

 

 

296 artikla

 

 

 

 

 

 

Liite

 

 

 

276 artikla

 

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 1 kohdan g alakohta

 

 

13 artiklan 14 kohta

 

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 1 kohdan q alakohta

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 3 kohta

 

—

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohta

 

 

2 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

 

3 artiklan 2, 3 ja 8 kohta

 

 

9 artikla

 

 

 

 

 

 

 

3 artiklan 5 ja 7 kohta

 

 

10 artikla

 

 

 

 

 

 

 

3 artiklan 6 kohta

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta

 

 

15 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta ja 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

6 artiklan 5 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

 

 

21 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

7 artiklan e alakohta

 

 

23 artiklan 2 kohdan f alakohta

 

 

 

 

 

 

 

8 artikla

12 artikla

 

24 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

12 artikla

 

 

208 artikla

 

 

 

 

 

 

 

16 artiklan 9 kohta

30 artikla

 

69 artikla

 

 

 

 

 

 

 

18 artiklan 1–6 kohta

 

 

73 artikla

 

 

 

 

 

 

 

18 artiklan 7 kohta

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

19 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

 

 

74 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

►C1  19 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta ◄

 

 

74 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2 ja 3 kohta

 

 

74 artiklan 4–7 kohta

 

 

 

 

 

 

 

21 artikla

 

 

209 artikla

 

 

 

 

 

 

 

25 artikla

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

26 artikla

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

32 artikla

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

34 artikla

 

 

182 artikla

 

 

 

 

 

 

 

35 artikla

 

 

186 artikla

 

 

 

 

 

 

 

36 artiklan 1 kohta

 

 

185 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

36 artiklan 2 kohta

 

 

185 artiklan 4 kohdan ensimmäinen virke

 

 

 

 

 

 

 

Liite III (A)

 

 

185 artiklan 6 kohta

 

 

 

 

 

 

 

36 artiklan 3 kohta

 

 

185 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

 

 

 

41 artikla

 

 

147 artikla

 

 

 

 

 

 

 

42 artiklan 1–3 kohta

 

 

148 artiklan 1, 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

 

43 artikla

 

 

149 artikla

 

 

 

 

 

 

 

45 artikla

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

48 artikla

 

 

160 artikla

 

 

 

 

 

 

 

49 artikla

 

 

159 artikla

 

 

 

 

 

 

 

51 artiklan 2 kohdan a–g alakohta

 

 

162 artiklan 2 kohdan a–e, g ja h alakohta

 

 

 

 

 

 

 

51 artiklan 3 ja 4 kohta

 

 

163 artikla

 

 

 

 

 

 

 

52 artiklan 1 kohta

 

 

169 artikla

 

 

 

 

 

 

 

55 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

166 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

56 artikla

 

 

167 artikla

 

 

 

 

 

 

 

59 artiklan 1 ja 2 kohta

52 artiklan 1 ja 2 kohta

 

177 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

59 artiklan 3 ja 6 kohta

52 artiklan 3 ja 4 kohta

 

—

 

 

 

 

 

 

 

60 artiklan 1 kohta

 

 

305 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta

 

 

 

 

 

 

 

60 artiklan 2 kohta

 

 

305 artiklan 3 kohta

 

 

 

31 artikla

 

 

 

61 artikla

 

 

43 artikla

 

 

 

 

 

 

 

65 artikla

55 artikla

 

301 artiklan 1 kohta ja 3 kohdan neljäs alakohta

 

 

 

 

 

 

 

66 artikla

 

 

308 artikla

 

 

 

 

 

 

 

67 artikla

53 artikla

 

297 artikla

 

 

 

 

 

 

 

68 artiklan 1 kohta

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

71 artikla

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

72 artikla

 

 

310 artikla

 

 

 

 

 

 

 

Liite I

 

 

Liite II

 

 

 

 

 

 

 

Liite III

 

 

185 artiklan 2 kohdan a–c alakohta, 3 kohta ja 5 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

 

 

Liite IV

 

 

—

 

 

 

 

 

 

 

Liite V

 

 

Liite VI

 

 

 

 

 

 

 

Liite VI

 

 

Liite VII

 

 

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 2 kohdan d alakohta

 

11 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

13 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

—

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan h alakohta

 

13 artiklan 9 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan o alakohta

 

13 artiklan 25 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan p alakohta

 

13 artiklan 26 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan q alakohta

 

210 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

—

 

 

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 2 kohta

 

15 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta

 

17 artiklan 1 ja 2 kohta, Liite III C

 

 

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohta

 

21 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

23 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

15 artiklan 3 kohta

 

32 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

21 artikla

 

—

 

 

 

 

 

 

 

 

45 artikla

 

—

 

 

 

 

 

 

 

 

46 artikla

 

211 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

47 artikla

 

158 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

48 artikla

 

161 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

50 artikla

 

175 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

51 artikla

 

176 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

54 artiklan 1 kohta

 

298 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

61 artikla

 

308 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

62 artikla

 

12 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

63 artikla

 

307 artikla

 

 

 

 

 

 

 

 

57, 58, 59 ja 60 artikla, liite II

 

—

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 artiklan 4 kohta, 2 artiklan 4 kohta ja 4 artiklan 6 kohta

58 artiklan 8 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohta

312 artikla

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EYVL L 354, 23.12.2016, s. 37).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

►M13  ( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349). ◄

►M13  ( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1). ◄

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1).

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1114, annettu 31 päivänä toukokuuta 2023, kryptovarojen markkinoista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 ja direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/1937 muuttamisesta (EUVL L 150, 9.6.2023, s. 40).

( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1).

( 10 )  EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 1).

( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/881, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista sekä asetuksen (EU) N:o 526/2013 kumoamisesta (kyberturvallisuusasetus) (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 15).

( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1).

( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

( 17 )  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

( 18 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

( 19 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2033, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 575/2013, (EU) N:o 600/2014 ja (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 1).

( 20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2402, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 35).

( 21 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2025/1, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024 vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen luomisesta ja direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2007/36/EY, 2014/59/EU ja (EU) 2017/1132 sekä asetusten (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 806/2014 ja (EU) 2017/1129 muuttamisesta (EUVL L, 2025/1, 8.1.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2025/1/oj).

( 22 )  EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17.

( 23 )  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

( 24 )  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

( 25 )  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

( 26 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

( 27 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2034, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2002/87/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU, 2014/59/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 64).

( 28 ) Komission päätös 2004/9/EY, tehty 5 päivänä marraskuuta 2003, Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitean perustamisesta (EUVL L 3, 7.1.2004, s. 34).

( 29 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2859, annettu 13 päivänä joulukuuta 2023, rahoituspalvelujen, pääomamarkkinoiden ja kestävyyden kannalta merkityksellisiin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin keskitetyn pääsyn tarjoavan eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen perustamisesta (EUVL L, 2023/2859, 20.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/2859/oj).

( 30 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

( 31 )  EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.

( 32 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1).

Top

Full & Egal Universal Law Academy