EUR-Lex -  61973CJ0009 - FI - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24 päivänä lokakuuta 1973. - Carl Schlüter vastaan Hauptzollamt Lörrach. - Finanzgericht Baden-Württembergin esittämä ennakkoratkaisupyyntö. - Asia 9/73.

Tiivistelmä
Asianosaiset
Oikeudenkäynnin kohde
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1. Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Neuvosto - Toimivalta - Suhdannepoliittiset toimenpiteet - Kiireelliset toimenpiteet - ETY:n perustamissopimuksen 103 artikla - Soveltaminen - Sallittavuus

(ETY:n perustamissopimuksen 40, 43 ja 103 artikla)

2. Suhdannepolitiikka - Yhteisön toimielimet - Toimivalta - Tilanteen mukaiset toimenpiteet - Muoto - Neuvoston valinta

(ETY:n perustamissopimuksen 103 artikla)

3. ETY - Yhteisön toimielimet - Maksuvelvollisille määrättävät maksut - Rajoittaminen välttämättömään - Velvoite - Laajuus

4. Ennakkoratkaisukysymykset - Toimielinten säädökset - Pätevyys - Arviointi kansainvälisen oikeuden perusteella - Perusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

5. Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus - II artikla - ETY:n oikeussubjektien yksilöllisten oikeuksien puuttuminen

6. Yhteisön oikeus - Yhteinen tullitariffi - Välitön oikeusvaikutus - Perusteet

7. Maksutase - Valuuttakurssit - Jäsenvaltioiden politiikka - Velvoite - Välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen

(ETY:n perustamissopimuksen 5 ja 107 artikla; 22 päivänä maaliskuuta 1971 annettu neuvoston päätöslauselma)

8. Maatalous - Tuonti kolmansista maista - Tasausmaksut - Luonne - Kantaminen - Valtuudet valuuttakurssien vaihdellessa - Pätevyys yhteiseen tullitariffiin nähden

(Neuvoston asetus (ETY) N:o 974/71; komission asetukset (ETY) N:ot 1013/71, 1014/71, 501/72)

Tiivistelmä

1. Yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiseksi perustamissopimuksen 40 artiklassa ja 43 artiklan 2 kohdassa annettu toimivalta ei liity ainoastaan rakenteellisiin toimenpiteisiin, vaan siihen kuuluu myös tälle tuotannonalalle ominaiset suhdannepoliittiset toimenpiteet. Neuvosto saa käyttää tätä toimivaltaa noudattaen määrättyjä päätöksentekomenettelyjä.

Sitä vastoin jäsenvaltioiden suhdannepolitiikkaa koskeva 103 artikla ei koske aloja, jotka jo ovat yhteisiä, kuten maatalouden markkinajärjestelyt. Perustamissopimuksen 103 artiklan tavoite on nimittäin jäsenvaltioiden harjoittaman suhdannepolitiikan yhteensovittaminen sekä yhteisten aiheellisten toimenpiteiden toteuttaminen.

Ottaen huomioon riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamisajankohtana vallinnut valuuttatilanne, ja koska yhteiseen maatalouspolitiikkaan ei sisälly sopivia menettelyjä, joilla olisi voitu toteuttaa kiireellisesti valuuttatilanteen hoitamiseksi tarvittavat toimenpiteet, voidaan katsoa, että neuvostolla on perusteltu syy käyttää väliaikaisesti 103 artiklassa sille annettua toimivaltaa.

2. Perustamissopimuksen 103 artikla ei estä yhteisön toimielinten toimivaltaa toteuttaa suhdannepoliittisia toimenpiteitä, jotka saattavat osoittautua tarpeellisiksi sopimuksen tavoitteiden turvaamisen kannalta, tämän kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksessa määrättyjä muita toimenpiteitä. Neuvosto valitsee tapauksen mukaan toimenpiteelle muodon, jota se pitää sopivimpana.

3. Käyttäessään valtuuksiaan yhteisön toimielinten on valvottava, että taloudellisille toimijoille määrätyt maksut eivät ole suuremmat kuin on välttämätöntä, jotta viranomaiset saavuttaisivat niille asetetut tavoitteet. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kyseinen velvoite olisi mitoitettava määrätyn toimijaryhmän erityisen tilanteen mukaan.

4. Perustamissopimuksen 177 artiklan mukaista toimielinten säädösten pätevyyttä voidaan arvioida kansainvälisen oikeuden säännön mukaisesti ainoastaan, jos kyseinen sääntö sitoo yhteisöä ja on luonteeltaan sellainen, että oikeussubjektit voivat vedota siihen tuomioistuimessa.

5. Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen II artikla ei ole luonteeltaan sellainen, että yhteisön oikeussubjektit voisivat vedota siihen tuomioistuimessa.

6. Sidotun tullin esittäminen yhteisen tullitariffin sarakkeessa "sopimustullit" osana yhteisön asetusta on omiaan antamaan oikeussubjekteille oikeuksia, joihin ne voivat vedota tuomioistuimessa. Säännös on nimittäin selvä ja täsmällinen, eikä siinä jätetä sen soveltamisesta vastuussa oleville viranomaisille harkintavaltaa.

7. Perustamissopimuksen 5 ja 107 artiklaa, sikäli kuin 3 artiklan g kohdassa määrättyjä järjestelmiä ei ole toteutettu, sekä

talous- ja rahaliiton asteittaisestatoteuttamisesta yhteisössä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annettua neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmaa ei voida tulkita siten, että niissä kielletään jäsenvaltioita muuttamasta valuuttakurssiensa pariteettia muulla tavoin kuin ottamalla käyttöön uusi kiinteä pariteetti, ja oikeussubjektit voivat vedota tähän kansallisissa tuomioistuimissa.

8. Vaikka tasausmaksut aiheuttavat markkinoiden eristämistä, ne ovat yhteisön toimenpiteitä, joilla on korjaava vaikutus epävakaiden valuuttakurssien vaihteluihin ja jotka siten ovat omiaan varmistamaan normaalin kaupankäynnin säilymisen niissä poikkeuksellisissa ja väliaikaisissa olosuhteissa, jotka johtuvat valuuttatilanteesta.

Maksuilla pyritään välttämään yhteisön säännösten mukaisen interventiojärjestelmän häiriöt kyseisessä jäsenvaltiossa.

Kyseessä ei ole jäsenvaltioiden yksipuolisesti päättämät tuontimaksut, vaan yhteisön toimenpiteet, jotka ovat sallittuja yhteisessä maatalouspolitiikassa, ottaen huomioon sen hetkiset poikkeukselliset olosuhteet.

Asianosaiset

Asiassa 9/73,

jonka Finanzgericht Baden-Württemberg on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Carl Schlüter, Osnabrück,

vastaan

Hauptzollamt Lörrach

Oikeudenkäynnin kohde

ennakkoratkaisun perustamissopimuksen 5 ja 107 artiklan ja talous- ja rahaliiton asteittaisesta toteuttamisesta yhteisössä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annetun neuvoston päätöslauselman (EYVL N:o C 28, 27.3.1971, s. 1) tulkinnasta sekä tiettyjen jäsenvaltioiden valuuttojen vaihteluvälien väliaikaisen laajentamisen vuoksi maatalousalalla toteutettavista tietyistä suhdannepoliittisista toimenpiteistä 12 päivänä toukokuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 974/71 (EYVL N:o L 106, 12.5.1971, s. 1) sekä komission asetusten (ETY) N:o 1013/71 (EYVL N:o L 110, 18.5.1971, s. 8), (ETY) N:o 1014/71 (EYVL N:o L 110, 18.5.1971, s. 10) ja (ETY) N:o 501/72 (EYVL N:o L 60, 11.3.1972, s. 1) tulkinnasta ja pätevyydestä,

Tuomion perustelut

1 Finanzgericht Baden-Württemberg on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 8.11.1972 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.2.1973, ennakkoratkaisukysymyksiä tiettyjen jäsenvaltioiden valuuttojen vaihteluvälien väliaikaisen laajentamisen vuoksi maatalousalalla toteutettavista tietyistä suhdannepoliittisista toimenpiteistä 12 päivänä toukokuuta 1971 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 974/71 (EYVL N:o L 106, 12.5.1971) sekä edellä mainitun asetuksen täytäntöönpanosta annettuihin komission asetuksiin (ETY) N:o 1013/71, 1014/71 (EYVL N:o L 110, 18.5.1971) ja 501/72 (EYVL N:o L 60, 11.3.1972) sisältyvien useiden säännösten tulkinnasta ja pätevyydestä sekä ETY:n perustamissopimuksen 5 ja 107 artiklan sekä talous- ja rahaliiton asteittaisesta toteuttamisesta yhteisössä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annetun neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman (EYVL N:o C 28, 27.3.1971, s. 1) tulkinnasta.

2 Kun pääasian kantaja toi 15.3.1972 Sveitsistä Saksan liittotasavaltaan 7 247 kg Emmental- ja Gruyère-juustoa, häneltä vaadittiin asetuksen (ETY) N:o 974/71 nojalla tasausmaksuja 45,50 Saksan markan arvosta 100 kiloa kohti. Maksun perusteessa viitattiin yhteisen tullitariffin nimikkeeseen 04.04 kuuluvien tuotteiden osalta riidanalaisen tuonnin ajankohtana sovellettavista tasausmaksuista 9.3.1972 annetun asetuksen (ETY) N:o 501/72 liitteisiin.

Kantaja väitti, että asetuksella (ETY) N:o 974/71 käyttöön otettu tasausmaksujärjestelmä on ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa ja nosti Finanzgerichtissä kanteen vaadittujen maksujen johdosta.

Tasausmaksujärjestelmää koskeva arviointi

3 Vuoden 1971 ensimmäisinä kuukausina ulkomaan valuuttojen ja lyhytaikaisten keinottelupääomien jatkuvasti kasvava virta ja tämän tilanteen vaikutus tietyissä jäsenvaltioissa, erityisesti Saksan liittotasavallassa ja Alankomaissa, antoi neuvostolle aiheen ilmaista 9.5.1971 antamassaan päätöslauselmassa (EYVL N:o C 58, 10.6.1971, s. 1) ymmärtämyksensä sille, "että tietyissä tapauksissa maat voivat laajentaa rajoitetuksi ajaksi valuuttakurssiensa vaihteluvälejä suhteessa niiden (sen hetkisiin) pariteetteihin".

Samassa päätöslauselmassa neuvosto korosti, että tavallisissa oloissa tällainen kelluvien valuuttojen järjestelmä on ristiriidassa yhteismarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kanssa, ja päätti "yksipuolisiin toimenpiteisiin turvautumisen välttämiseksi" toteuttaa "viipymättä perustamissopimuksen 103 artiklan mukaisesti"- - aiheelliset toimenpiteet maatalouden alalla.

4 Maatalouden markkinajärjestelyjen tavoite on muun muassa varmistaa maatalousväestölle kohtuullinen elintaso ja vakauttaa markkinat erityisesti vakaan hintajärjestelmän avulla, johon liittyy sellaisten viitehintojen, kynnyshintojen ja interventiohintojen vahvistaminen, jotka perustuvat eri jäsenvaltioiden valuuttojen kiinteisiin pariteetteihin suhteessa laskentayksikköön.

Koska uusien pariteettien vahvistaminen oli mahdotonta niin kauan kuin Saksan markka ja Alankomaiden guldeni kelluivat, suotavina pidetyt hintatasot vahvistettiin ja määriteltiin edelleen tuotteille, joille on vahvistettu interventiohinnat, ja tuotteille, joiden hinnat johdetaan ensin mainittujen tuotteiden hinnoista, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n etukäteen ilmoittamien pariteettien perusteella myös Alankomaissa ja Saksan liittotasavallassa.

Vaikka kyseiset hinnat tällä tavalla periaatteessa pysyivät muuttumattomina, ne laskivat kuitenkin, erityisesti Saksan markkoina ilmaistuina, kyseisen valuutan tosiasiallisen revalvoinnin vaikutuksia vastaavasti. Tästä aiheutui maataloustuotteiden kaupalle häiriöitä, jotka haittasivat tuottajia ja olivat omiaan aiheuttamaan häiriötä yhteisön lainsäädännön mukaiselle interventiojärjestelmälle kyseisessä jäsenvaltiossa.

5 Tämän vuoksi neuvosto katsoi, että oli tarpeen toteuttaa viipymättä asianmukaiset toimenpiteet ottamalla käyttöön sellaisten tasausmaksujen järjestelmä, joita jäsenvaltioilla olisi valtuudet kantaa tuonnin yhteydessä ja myöntää viennin yhteydessä sekä muiden jäsenvaltioiden että kolmansien maiden kanssa käymässään kaupassa ja joilla pyritään tasoittamaan valuuttatoimenpiteiden vaikutusta sellaisten perustuotteiden hintoihin, joille on määrätty interventiohinnat, ja sellaisten maataloustuotteiden hintoihin, joiden hinnat määräytyvät edellä mainittujen tuotteiden hintojen mukaan.

6 Asetuksen (ETY) N:o 974/71 2 artiklan mukaan kyseiset tasausmaksut lasketaan sellaisten maataloustuotteiden osalta, joihin sovelletaan interventiotoimenpiteitä, kansallisen valuutan virallisen pariteetin ja tosiasiallisen pariteetin välisestä prosentteina ilmaistusta erotuksesta suhteessa Yhdysvaltain dollariin.

Asetuksessa (ETY) N:o 974/71 tarkoitettujen muiden tuotteiden osalta tasausmaksut ovat yhtä suuret kuin vaikutus, joka kohdistuu kyseisten tuotteiden hintoihin, kun tasausmaksua sovelletaan sen tuotteen hintaan, jonka mukaan kyseisten tuotteiden hinnat määräytyvät.

Kyseisen asetuksen 1 artiklan viimeisen virkkeen mukaan tasausmaksuja voidaan kantaa ainoastaan, jos valuuttatoimenpiteistä aiheutuu häiriötä kyseisten maataloustuotteiden kaupalle.

Komission tehtävänä on hallintokomiteoiden lausunnon kuultuaan todeta tällaisen tilanteen syntyneen.

Lopuksi kyseisen asetuksen 8 artiklassa säädetään, että sitä ei enää sovelleta sen jälkeen, kun kaikki asianomaiset jäsenvaltiot soveltavat uudelleen niitä kansainvälisiä sääntöjä, jotka koskevat valuuttojen vaihteluvälejä suhteessa viralliseen pariteettiin.

7 Koska valuuttatilanne kehittyi epäedullisesti ja erityisesti koska dollarin vaihtokelpoisuutta lykättiin 15.8.1971 ja Belgian ja Luxemburgin talousliiton valuutat sen seurauksena alkoivat kellua 23.8.1971, tasausmaksujärjestelmä ulotettiin useampiin tuotteisiin ja kyseisten jäsenvaltioiden tuontiin ja vientiin.

Washingtonin konferenssissa 18.12.1971 päätettiin valuuttakurssien uusista kiinteistä suhteista dollariin ottamalla käyttöön keskuskurssit, joiden vaihteluvälit olivat kuitenkin laajemmat kuin Bretton Woodsin sopimuksissa sallitut.

Koska nämä päätökset eivät kuitenkaan johtaneet viralliseen pariteettien muutokseen ja koska valuuttajärjestelmän häiriöt jatkuivat, tasausmaksujärjestelmä ulotettiin Ranskaan ja Italiaan ja kaikkiin asetuksen (ETY) N:o 974/71 artiklassa tarkoitettuihin maataloustuotteisiin.

8 Asian taustalla olevien tapahtumien jälkeen neuvosto on säätänyt tasausmaksujärjestelmän pakolliseksi 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2746/72 (EYVL N:o L 291, 28.12.1972, s. 148) ja sisällyttänyt sen yhteiseen maatalouspolitiikkaan esittäen perustaksi perustamissopimuksen 28, 43 ja 235 artiklan.

9 Neuvoston ja komission interventiotoimenpiteet on arvioitava ottaen huomioon edellä kuvailtu tilanne ja sen jatkuva kehitys.

I - Ensimmäinen kysymys

10 Ensimmäisessä kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, onko asetus (ETY) N:o 974/71 pätevä siltä osin kuin siinä sallitaan tasausmaksujen kantaminen kolmansista maista tuoduista tuotteista.

a) Asetuksen (ETY) N:o 974/71 oikeudellinen perusta

11 Tässä kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, voiko kyseisen asetuksen pätevyyteen vaikuttaa se seikka, että se perustuu perustamissopimuksen 103 artiklaan, vaikka kyseinen määräys ei koske maatalouspolitiikkaa, josta säännellään perustamissopimuksen 38-47 artiklan erityisissä määräyksissä, ja että joka tapauksessa kyseisen 103 artiklan mukaan sallitaan ainoastaan suhdannepoliittisten toimenpiteiden toteuttaminen, mitä riidanalaiset toimenpiteet eivät ole.

12 Perustamissopimuksen 40 artiklan mukaan jäsenvaltiot toteuttavat yhteisen maatalouspolitiikan viimeistään siirtymäkauden lopussa; 39 artiklassa lueteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettiin maatalouden yhteinen markkinajärjestely.

Tässä määräyksessä tarkoitettuun yhteiseen järjestelyyn voi kuulua tarpeelliset toimenpiteet ja erityisesti hintasääntely, tuotanto- ja myyntituki, varastoimis- ja tasausjärjestelyt sekä yhteiset viennin ja tuonnin vakauttamisjärjestelmät.

Neuvosto antaa 43 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti siirtymäajan toisen vaiheen päätyttyä määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja edustajakokousta kuultuaan asiaa koskevia asetuksia ja direktiivejä sekä tekee päätöksiä asiasta.

Kyseiset määräykset osoittavat, että yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiseksi annettu toimivalta ei liity ainoastaan mahdollisiin rakenteellisiin toimenpiteisiin, vaan siihen kuuluu myös tälle tuotannonalalle ominaiset suhdannepoliittiset toimenpiteet, ja että neuvosto saa käyttää tätä toimivaltaa noudattaen määrättyjä päätöksentekomenettelyjä.

13 Sitä vastoin 103 artikla koskee jäsenvaltioiden suhdannepolitiikkaa, jota jäsenvaltioiden on pidettävä yhteistä etua koskevana asiana.

Kyseinen artikla ei näin ollen koske aloja, jotka jo ovat yhteisiä, kuten maatalouden markkinajärjestelyt.

Perustamissopimuksen 103 artiklan tavoite on nimittäin jäsenvaltioiden harjoittaman suhdannepolitiikan yhteensovittaminen sekä yhteisten aiheellisten toimenpiteiden toteuttaminen kyseisen artiklan 2 kohdan mukaisesti.

14 Saksan ja Alankomaiden valuuttojen vaihtokurssien vapauttaminen, mitä pidettiin välttämättömänä Saksan liittotasavaltaan ja Alankomaihin virtaavien keinottelupääomien estämiseksi, vaaransi yhteismarkkinoiden yhtenäisyyden ja teki maatalouspolitiikan järjestelmien ja tavoitteiden suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet välttämättömiksi.

Tasausmaksujen käyttöönoton tavoite ei ollut antaa lisäsuojaa vaan säilyttää yhtenäiset hinnat nykyisten markkinajärjestelyjen perustana, väliaikaisista kiinteistä pariteeteista luopumisesta huolimatta. Siten vältyttiin interventiohintajärjestelmän häiriöiltä ja voitiin säilyttää maataloustuotteiden tavanomaiset kauppavirrat sekä jäsenvaltioiden keskinäisessä että kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.

Nämä luonteeltaan väliaikaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena oli tasoittaa väliaikaisesti kansallisten valuuttatoimenpiteiden haitallisia vaikutuksia säilyttäen samanaikaisesti taloudellisen yhdentymisen olennaiset saavutukset, olisi pitänyt toteuttaa tavanomaisesti neuvostolle 40 ja 43 artiklassa siirretyn toimivallan mukaisesti ja näissä artikloissa määrättyä menettelyä noudattaen, erityisesti edustajakokouksen kuulemisen jälkeen.

15 Perustamissopimuksen 40 ja 43 artiklan mukaisten menettelyjen toteuttamisen määräaika voi kuitenkin vaarantaa kyseiset yhteiset markkinajärjestelyt, koska määräajan kuluessa rajaton ja sääntelemätön kaupankäynti on mahdollista.

Koska yhteiseen maatalouspolitiikkaan ei sisälly sopivia menettelyjä, joilla olisi voitu toteuttaa kiireellisesti edellä kuvatun valuuttatilanteen hoitamiseksi tarvittavat toimenpiteet, voidaan katsoa, että neuvostolla oli perusteltu syy käyttää väliaikaisesti 103 artiklassa sille annettua toimivaltaa.

Vaikka neuvoston selvitettäviksi tulleiden tapahtumien äkillisyys, toteutettavien toimenpiteiden kiireellisyys, tilanteen vakavuus ja se, että toimenpiteet toteutettiin alalla, joka liittyy kiinteästi jäsenvaltioiden valuuttapolitiikkaan, jonka vaikutuksia näillä toimenpiteillä pyrittiin osittain korjaamaan, saattoi antaa aiheen soveltaa 103 artiklaa, asetuksessa (ETY) N:o 2746/72 osoitetaan, että kyseessä oli pelkästään väliaikainen tilanne, sillä kyseisen toimenpiteen oikeudellisena perustana voitiin lopulta käyttää perustamissopimuksen muita määräyksiä.

b) Riidanalaisen säädöksen muoto

16 Seuraavassa kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, voiko sillä olla vaikutusta asetuksen (ETY) N:o 974/71 pätevyyteen, että perustamissopimuksen 103 artiklassa ja erityisesti sen 3 kohdassa sallitaan siinä määrättyjen toimenpiteiden toteuttaminen ainoastaan direktiivin tai päätöksen mutta ei asetuksen muodossa.

Tätä tulkintaa pidetään 103 artiklan sanamuodosta johtuvana ja perusteltuna tilanteessa, jossa toimielimillä on suhdannepolitiikan alalla yksinomaan yhteensovittava tehtävä.

17 Vaikka jäsenvaltioiden on 103 artiklan 1 kohdan mukaan pidettävä suhdannepolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana, sanamuoto ei estä yhteisön toimielinten toimivaltaa toteuttaa itse toimivaltansa rajoissa suhdannepoliittisia toimenpiteitä, tämän kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksessa määrättyjä muita toimenpiteitä.

Sitä vastoin 103 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan neuvosto voi "yksi-mielisesti päättää tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä", annetaan kyseiselle toimielimelle tarpeellinen toimivalta periaatteessa toteuttaa suhdannepoliittisia toimenpiteitä, jotka saattavat osoittautua välttämättömiksi perustamissopimuksen tavoitteiden turvaamiseksi, jollei edellä esitetystä muuta johdu.

Ilman tällaista jokaiseen taloushallintoon erottamattomasti kuuluvaa mahdollisuutta toimielimet eivät pystyisi suorittamaan niille annettuja näitä aloja koskevia tehtäviä.

18 Ilmaisulla "tilanteen kannalta aiheelliset toimenpiteet" 103 artiklan 2 kohdassa viitataan siihen, että myös toimenpiteiden muodon osalta neuvosto voi tapauksen mukaan valita sen, jota se pitää sopivimpana.

Jollei yksimielisen päätöksen vaatimuksesta muuta johdu, 103 artiklan 2 kohdassa viitataan neuvoston toimivallan käyttöä koskeviin yleisiin ehtoihin, sellaisina kuin ne kuvaillaan 145, 155 ja 189 artiklassa, mukaan lukien oikeus määrätä antamiensa säännösten toimeenpaneminen komission tehtäväksi.

Perustamissopimuksen 103 artiklan 3 kohta eroaa 2 kohdasta sikäli, että siinä otetaan huomioon, kuten ilmaisun "jos on aihetta" käyttö osoittaa, se mahdollisuus, että neuvosto ei saavuttaisi päätettyjen suhdannetoimenpiteiden soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen toteuttamiseksi tarvittavaa yksimielisyyttä.

Tällaisessa tapauksessa ainoastaan nämä yksityiskohtaiset säännöt sitoisivat jäsenvaltioita sikäli kuin ne liittyvät tavoitteena olevaan tulokseen, mutta kansallisilla toimielimillä olisi oltava toimivalta valita muoto ja keinot.

II - Toinen kysymys

19 Seuraavassa kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, voiko sillä olla vaikutusta asetuksen (ETY) N:o 974/71 pätevyyteen, että tasausmaksujen arviointiperusteena käytetään yksinomaan Saksan markan ja Yhdysvaltain dollarin kurssin välistä suhdetta.

20 Asetuksen (ETY) N:o 974/71 johdanto-osan viimeisen perustelukappaleen mukaan vahvistettavat määrät on valuuttapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten tasoittamiseksi rajoitettava ehdottoman välttämättömiin määriin.

On kiistatonta, että yhtenäisen ja kiinteän perusteen valitsemisen johdosta valtioissa, joiden valuutat vaihtelevat suhteessa Saksan markkaan eri tavalla kuin dollari, sovelletaan Saksaan suuntautuvassa tuonnissa tasausmaksuja, jotka eivät kaikissa tapauksissa vastaa täysin Saksan markan revalvoinnin vaikutusta valuuttoihin.

Pääasian kantaja katsoo, että neuvoston olisi pitänyt joko porrastaa tasausmaksut Saksan liittotasavaltaan tai Alankomaihin tuovien tai niistä vievien maiden erilaisten valuuttojen ja dollarin vaihtokurssien välisen suhteen mukaan taikka laskea ne painotetun keskiarvon mukaan, joka vahvistetaan kaupan määrän perusteella.

21 Neuvosto saattoi suorittaa kokonaisarvion toteutettavan järjestelmän eduista ja haitoista, kun tilanne oli jatkuvasti muuttuva ja lähes ennalta-arvaamaton ja kun tässä tilanteessa oli välittömästi toteutettava kyseisten tuotteiden kokonaistuontiin ja -vientiin sovellettavat toimenpiteet.

Neuvosto saattoi arvioida, että tasausmaksujen porrastaminen tuotteiden maantieteellisen alkuperän mukaan olisi vaarantanut järjestelmän toteutettavuuden, erityisesti johtuen lukuisista yksittäisistä tilanteista, kuten tietyissä maissa sovellettavista monikurssijärjestelmistä tai valtiojohtoista kauppaa harjoittavien maiden ominaispiirteistä.

Tällainen järjestelmä olisi lisäksi saattanut aiheuttaa kaupan vinoutumista, jonka valvominen on vaikeaa muilla keinoin kuin alkuperätodistusjärjestelmillä tai tavaroiden kaupan valvonnalla, mikä olisi omiaan rajoittamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Lisäksi järjestelmä olisi saattanut menettää merkityksensä sen mukaan mitä valuuttaa osapuolet, joita asia koskee, käyttävät tehdessään sopimuksia.

Vahvistamalla kullekin jäsenvaltiolle, jolla on valtuudet ottaa käyttöön tasausmaksuja, näiden maksujen määrän vertaamalla kansallisen valuutan virallista pariteettia ja tosiasiallista pariteettia suhteessa dollariin neuvosto pyrki ottamaan huomioon, että tuonnissa kyseisiin valtioihin huomattava määrä kaupasta ilmaistaan dollareina ja että tämä koski suurinta osaa erityisesti kolmansiin maihin kyseessä olevana ajankohtana suuntautuvasta viennistä.

22 Koska painotettu järjestelmä tarkoittaa kiinteitä maksuja, sillä on lisäksi samat haitat kuin järjestelmällä, jota arvostellaan edellä, ilman että se kuitenkaan tarjoaa maailman johtavalle maataloustuotteiden viejälle tarpeellisena pidettävää täydellistä suojaa.

Suunniteltujen suhdannetoimenpiteiden tavoite oli muun muassa korjata lyhyellä aikavälillä Saksan markan revalvoinnin vaikutukset, jotka saattoivat vaarantaa tavoitteeksi asetetun maatalousväestön kohtuullisen elintason takaamisen. Näin ollen voitiin ottaa huomioon mahdollisimman suuri korjauksen tarve.

Käyttäessään valtuuksiaan toimielinten on valvottava, että taloudellisille toimijoille määrätyt maksut eivät ole suuremmat kuin on välttämätöntä, jotta viranomaiset saavuttaisivat niille asetetut tavoitteet. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kyseinen velvoite olisi mitoitettava määrätyn toimijaryhmän erityisen tilanteen mukaan.

Tällaista arviointia, ottaen huomioon taloudellisten tilanteiden moninaisuus ja monimutkaisuus, olisi mahdotonta toteuttaa, ja se saattaisi lisäksi muodostaa oikeusvarmuutta jatkuvasti heikentävän tekijän.

Taloudellisten toimenpiteiden, joilla pyrittiin välittömästi korjaavaan vaikutukseen, toteutettavuutta koskevien, vastakkaisia etuja arvioitaessa huomioon otettavien, erityisten pakottavien vaatimusten vuoksi kokonaisarvio suunniteltujen toimenpiteiden eduista ja haitoista oli esillä olevassa asiassa perusteltu.

23 Ei ole voitu osoittaa, että neuvosto arvioidessaan sellaisen järjestelmän etuja ja haittoja, jossa tasausmaksut sidotaan kunkin asianomaisen jäsenvaltion kansallisen valuutan ja dollarin väliseen suhteeseen, ja valitessaan sovellettavan järjestelmän määräsi taloudellisille toimijoille maksuja, jotka olivat selvästi suhteettomat saavutettavaan tavoitteeseen nähden.

III - Kolmas kysymys

24 Kolmannessa kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, onko sillä vaikutusta asetuksen (ETY) N:o 974/71 ja sen soveltamisesta annettujen asetusten pätevyyteen, että tuontimaksun ja sen lisäksi kannettavan riidanalaisen tasausmaksun yhteismäärä on suurempi kuin tullitariffeja ja kauppaa koskevaan yleissopimukseen (GATT; jäljempänä yleissopimus) nimikettä 04.04 koskevien sidottujen tullien määrä.

25 Emmentalin ja Gruyèren (alanimikkeet 04.04 A I a 2) tuonnissa kannettavan tullin määräksi vahvistettiin 7,5 LY/100 kg yhteisön ja Sveitsin välisessä sopimuksessa (EYVL N:o L 257, 13.10.1969, s. 3) sovitun tariffimyönnytyksen perusteella. Kyseinen määrä vahvistetaan riidanalaisten tuotteiden tuontiajankohtana voimassa olleen yhteisen tullitariffin [neuvoston asetus (ETY) N:o 950/68, 28.6.1968, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1/72, 20.12.1971 - EYVL N:o L 72, s. 1] liitteessä II, jonka otsikkona on "sopimustullit".

26 On kiistatonta, että tasausmaksu lisättynä samoista tavaroista kannettavaan tuontimaksuun on suurempi kuin 7,5 LY/100 kg suuruinen vahvistettu määrä.

Pääasian kantaja väittää, että riidanalaisen tasausmaksun käyttöönotto kyseisen ylityksen osalta oli sekä yleissopimuksen II artiklan että yhteisen tullitariffin vastainen.

27 Perustamissopimuksen 177 artiklan mukaista toimielinten säädösten pätevyyttä voidaan arvioida kansainvälisen oikeussäännön mukaisesti ainoastaan, jos kyseinen sääntö sitoo yhteisöä ja on luonteeltaan sellainen, että oikeussubjektit voivat vedota siihen tuomioistuimessa.

28 Kyseessä oleva tariffimyönnytys sitoo yhteisöä yleissopimuksen II artiklassa määrätyssä laajuudessa.

On tarpeen tarkastella, voivatko yhteisön oikeussubjektit vedota yleissopimuksen ja erityisesti sen II artiklan määräyksiin tuomioistuimessa yhteisön säädöksen, päätöksen tai toimen pätevyyden kiistämiseksi.

Tätä varten on syytä ottaa huomioon yleissopimuksen tarkoitus, rakenne ja sanamuoto.

29 Johdanto-osansa mukaan "keskinäisten ja kaikille osapuolille edullisten" neuvottelujen periaatteelle perustuvalle yleissopimukselle ominaista on sen määräysten joustavuus. Tämä pätee erityisesti sellaisten määräysten osalta, jotka koskevat poikkeusmahdollisuuksia, poikkeuksellisissa vaikeuksissa toteutettavia toimenpiteitä ja sopimuspuolten erimielisyyksien ratkaisemista.

Näihin toimenpiteisiin kuuluu erimielisyyksien ratkaisemisen osalta tapauksen mukaan kirjalliset esitykset tai ehdotukset, joihin on "kohdistettava myötämielistä huomiota", tutkimukset jotka mahdollisesti johtavat suosituksiin, sopimuspuolten neuvotteluihin tai päätöksiin, myös sellaisiin, joilla valtuutetaan tietyt sopimuspuolet lakkauttamaan kaikkien myönnytysten tai muiden yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden soveltaminen muihin osapuoliin, ja lisäksi asianomaisella sopimuspuolella on oikeus erota sopimuksesta tällaisen lakkauttamisen ollessa kyseessä.

Sellaisen tapauksen osalta, jossa tietyille tuottajille aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa haittaa yleissopimukseen perustuvan aikaisemman velvoitteen tai etuuteen liittyvän myönnytyksen vuoksi, määrätään XIX artiklassa mahdollisuudesta lakkauttaa sitoumus yksipuolisesti tai peruuttaa myönnytys tai muuttaa sitä, joko sen jälkeen, kun kaikkien sopimuspuolten kanssa on neuvoteltu tai, jos asianomaiset sopimuspuolet eivät pääse yksimielisyyteen, jopa etukäteen neuvottelematta, jos asia on kiireellinen ja toimenpide väliaikainen.

30 Nämä seikat riittävät osoittamaan, että tällaisessa yhteydessä yleissopimuksen II artikla ei ole luonteeltaan sellainen, että yhteisön oikeussubjektit voisivat vedota siihen tuomioistuimessa.

31 Se, että tiettyjä tullinimikkeitä koskee yleissopimuksen XXIII artiklan mukaisesti aikaisemmin tehtyjen tullimyönnytysten muuttamisesta tai poistamisesta tehdyt kahdenväliset sopimukset, ei muuta yhteisön asiaa koskevien velvoitteiden luonnetta.

Näin ollen asetuksen (ETY) N:o 974/71 ja sen soveltamisesta annettujen asetusten pätevyyteen eivät vaikuta yleissopimuksen tai sen XXVIII artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten määräykset.

32 Kyseinen sidottu tulli esitetään yhteisen tullitariffin sarakkeessa "sopimustullit".

Osana yhteisön asetusta kyseinen säännös on siten omiaan antamaan oikeussubjekteille oikeuksia, joihin ne voivat vedota tuomioistuimessa.

Säännös on nimittäin selvä ja täsmällinen, eikä siinä jätetä sen soveltamisesta vastuussa oleville viranomaisille harkintavaltaa.

On tarpeen tarkastella ovatko riidanalaiset tasausmaksut ristiriidassa yhteisen tullitariffin kanssa.

33 Vaikka tasausmaksut aiheuttavat markkinoiden eristämistä, niillä on esillä olevassa asiassa korjaava vaikutus epävakaiden valuuttakurssien vaihteluihin, jotka yhteisiin hintoihin perustuvassa maataloustuotteiden markkinajärjestelyjen järjestelmässä olivat omiaan aiheuttamaan häiriöitä kyseisten tuotteiden kaupassa.

Kaupan vääristymiä, jotka johtuvat yksinomaan valuuttoihin liittyvistä syistä, voidaan pitää suuremmassa määrin yhteisten etujen vastaisina, ottaen huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet, kuin riidanalaisten toimenpiteiden aiheuttamat haitat.

Siten kyseiset maksut ovat omiaan varmistamaan normaalin kaupankäynnin säilymisen niissä poikkeuksellisissa ja väliaikaisissa olosuhteissa, jotka johtuivat valuuttatilanteesta.

Lisäksi maksuilla pyrittiin välttämään yhteisön lainsäädännössä säädetyn interventiojärjestelmän häiriöt kyseisessä jäsenvaltiossa.

Kyseessä ei ole jäsenvaltioiden yksipuolisesti päättämät tuontimaksut, vaan yhteisön toimenpiteet, jotka ovat sallittuja yhteisessä maatalouspolitiikassa, ottaen huomioon sen hetkiset poikkeukselliset olosuhteet.

Ottaessaan käyttöön kyseiset maksut neuvosto ei rikkonut yhteisen tullitariffin säännöksiä.

34 Kolmanteen kysymykseen on vastattava, että kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt tekijöitä, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan asetuksen (ETY) N:o 974/71 tai asetusten (ETY) N:o 1013/71, 1014/71 ja 501/72 pätevyyteen sen johdosta, että riidanalaiset tasausmaksut yhdessä tuontimaksun kanssa ovat korkeammat kuin nimikettä 04.04 koskevan GATTiin sidotun tullin enimmäismäärä.

IV - Neljäs kysymys

35 Neljännessä kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, olivatko tasausmaksujen kantamiseen oikeuttavat valtuudet enää voimassa 15.3.1972 - riidanalaisen tuonnin ajankohtana - asetuksen (ETY) N:o 974/71 8 artiklan 2 kohdan mukaan.

Kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, täyttyivätkö asetuksen (ETY) N:o 974/71 8 artiklassa säädetyt edellytykset sen soveltamisen päättymisestä kyseisenä ajankohtana sen johdosta, että jäsenvaltiot päättivät 18.12.1971 tehtyjen Washingtonin sopimusten jälkeen, etteivät ne enää anna valuuttojensa kellua ja että ne samalla hyväksyivät laajemman kurssien vaihteluvälin suhteessa keskuskurssiksi kutsuttuun kurssiin, kuin mitä Bretton Woodsin sopimuksissa sallittiin.

36 Asetuksen (ETY) N:o 974/71 8 artiklassa säädetään, että sitä lakataan soveltamasta, kun kaikki jäsenvaltiot, joita asia koskee, soveltavat uudelleen kansainvälisiä sääntöjä, jotka koskevat valuuttakurssien vaihteluvälejä suhteessa viralliseen pariteettiin.

Kyseisen säännöksen tavoite on poistaa tasausmaksut heti, kun kaikki jäsenvaltiot ovat päättäneet soveltaa jälleen joko entisiä pariteetteja tai uusia IMF:lle ilmoitettuja pariteetteja.

37 Nämä edellytykset eivät täyttyneet 18.12.1971 tehdyissä sopimuksissa.

Asianomaiset jäsenvaltiot eivät suinkaan palanneet kiinteisiin pariteetteihin, vaan ne sitoutuivat ainoastaan mahdollisuuksiensa mukaan säilyttämään muutoksille alttiit keskuskurssit. Kyseisissä sopimuksissa sallittiin näille kursseille lisäksi vaihteluvälit, jotka olivat 2,25 prosenttia ylöspäin ja alaspäin, mistä aiheutui joskus yhtä suuria valuuttakurssien vaihteluja kuin tasausmaksujen käyttöönottoon johtaneet vaihtelut.

Myös kyseisten sopimusten jälkeen tiettyjen yhteisön valuuttojen revalvointipyrkimykset jatkuivat laajennettujen vaihteluvälien rajoissa. Riidanalaisen tuonnin ajankohtana Saksan markan kurssin ero entiseen viralliseen pariteettiin verrattuna oli 13 prosenttia ja pysyi tällä tasolla dollarin devalvointiin saakka 18.5.1972.

Sillä ei ollut merkitystä, että asianomaiset valtiot eivät varmasti palaisi entisiin pariteetteihin suhteessa dollariin, koska 8 artiklassa tarkoitetuissa kansainvälisissä säännöissä ei ole kyse määrätystä pariteetista, vaan kiinteiden pariteettien järjestelmästä.

V - Viides kysymys

38 Viidennessä kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, onko perustamissopimuksen 5 ja 107 artiklaa sekä talous- ja rahaliiton asteittaisesta toteuttamisesta yhteisössä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annettua neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmaa tulkittava siten, että niissä kielletään jäsenvaltioita riidanalaisen tuonnin ajankohtana "vapauttamasta valuuttakurssejaan" eli antamasta valuuttojensa kellua.

39 Perustamissopimuksen olennaisiin tavoitteisiin kuuluu yhtenäisen talousalueen luominen, jossa ei ole sisäisiä esteitä ja jossa voidaan asteittain toteuttaa tulli- ja talousliitto.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden valuuttojen välisten suhteiden on oltava kiinteät, sillä perustamissopimuksen yhdentymistavoite viivästyy tai vaarantuu, jos kyseinen edellytys ei täyty.

Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden velvollisuus on valvoa yhteistyössä kyseisten edellytysten luomista ja säilyttämistä.

Tätä varten määrätään 3 artiklan g alakohdassa sellaisten menettelyjen soveltamisesta, joilla voidaan sovittaa yhteen jäsenvaltioiden harjoittama talouspolitiikka sekä korjata niiden maksutaseen epätasapainoa.

Niin kauan kuin kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja menettelyjä ei vielä ole toteutettu, 5 ja 107 artiklassa annetaan jäsenvaltioille sellainen päätösvapaus koskien kunkin jäsenvaltion velvoitetta pitää valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana, että 5 ja 107 artiklaan sisältyvä velvoite ei tarjoa oikeussubjekteille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten olisi suojeltava.

40 Neuvoston 22.3.1971 antama päätöslauselma, joka olennaiselta osin on neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien poliittinen tahdonilmaisu perustaa päivämäärää 1.1.1971 seuraavien kymmenen vuoden kuluessa talous- ja rahaliitto, ei myöskään sisältönsä puolesta voi luoda oikeusvaikutuksia, joihin oikeussubjektit voisivat vedota tuomioistuimessa.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

41 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan liittotasavallan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen neuvostolle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Päätöksen päätösosa

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Finanzgericht Baden-Württembergin 8.11.1972 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Esitettyjen kysymysten tarkastelussa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 974/71 tai komission asetusten (ETY) N:o 1013/71, 1014/71 ja 501/72, jotka koskevat asetetuissa kysymyksissä tarkoitettuna ajankohtana sovellettuja tasausmaksuja, pätevyyteen.

2) Perustamissopimuksen 5 ja 107 artiklaa sekä talous- ja rahaliiton asteittaisesta toteuttamisesta yhteisössä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annettua neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmaa ei voida tulkita siten, että niihin sisältyisi kielto, johon oikeussubjektit voisivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa ja jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa muuttaa valuuttakurssiensa pariteettia muulla tavalla kuin ottamalla käyttöön uuden kiinteän pariteetin.

Full & Egal Universal Law Academy