Tiivistelmä
Asianosaiset
Oikeudenkäynnin kohde
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Tuonnin määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Alkuperänimitykset - Lähtöisyysmerkinnät - Määritteleminen suhteessa suojaamattomiin nimityksiin
(Direktiivin 70/50/ETY 2 artiklan 3 kohta)
2. Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Teollista ja kaupallista omaisuutta koskevat oikeudet - Lähtöisyysmerkinnät - Uuden toimenpiteen toteuttaminen - Lajinimitysten suojaamisen kielto
(ETY:n perustamissopimuksen 36 artikla)
Tiivistelmä
1. Alkuperänimityksillä ja lähtöi- syysmerkinnöillä on, jotta niitä voitaisiin suojata oikeudellisesti, merkittävä sellaista tuotetta, joka on lähtöisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta, ja niillä on varmistettava paitsi asianomaisten tuottajien etujen suoja vilpillistä kilpailua vastaan, myös kuluttajien suoja harhaanjohtavia merkintöjä vastaan.
Nämä nimitykset täyttävät erityistehtävänsä ainoastaan silloin, kun sillä tuotteella, jonka merkitsemiseen nimitystä käytetään, on tosiasiallisesti sellaiset laatuominaisuudet ja ominaispiirteet, jotka liittyvät siihen, että ne ovat lähtöisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta, minkä erityisesti lähtöisyysmerkintöjen osalta on merkittävä sitä, että tuotteella on sellaiset laatuominaisuudet ja erityiset ominaispiirteet, että se voidaan erottaa muista tuotteista. Kansallisen alueen ulottuvuuden perusteella tai kielellisellä perusteella määritelty alue, josta tavara on lähtöisin, ei voi muodostaa maantieteellistä aluetta edellä mainitussa, lähtöisyysmerkinnän käytön oikeuttavassa tarkoituksessa. Näin on erityisesti silloin, kun kyseiset tuotteet saatetaan valmistaa sellaisista perustuotteista, joiden lähtöpaikkaa ei ole määritelty.
2. Perustamissopimuksella ei rajoiteta kunkin jäsenvaltion toimivaltaa säätää lähtöisyysmerkintöjä koskevia lakeja, mutta 36 artiklan
toisessa virkkeessä jäsenvaltioita kielletään kuitenkin toteuttamasta sellaisia luonteeltaan mielivaltaisia ja perusteettomia uusia toimenpiteitä, jotka ovat määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia.
Tilanne on tällainen juuri silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä annetaan lähtöisyysmerkinnöille tarkoitettu suoja sellaisille nimityksille, jotka suojan antamishetkellä ovat luonteeltaan ainoastaan lajinimityksiä.
Asianosaiset
Asiassa 12/74,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Heinrich Matthies, jota avustaa asianajaja Peter Ulmer, Hampuri, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellinen neuvonantaja Pierre Lamoureux, 4 boulevard Royal,
kantajana,
vastaan
Saksan liittotasavalta, asiamiehenään professori Thomas Oppermann Tübingenin yliopistosta, prosessiosoite Luxemburgissa Saksan liittotasavallan suurlähetystö, 20-22 avenue de l'Arsenal,
vastaajana,
Oikeudenkäynnin kohde
jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan erityisesti tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kiellon osalta, koska se on varannut nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" kotimaisille tuotteille ja nimityksen "Prädikatssekt" sellaisille viineille, jotka on tuotettu kyseisessä maassa käyttäen tiettyä vähimmäismäärää kotimaisia rypäleitä,
Tuomion perustelut
1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 21.2.1974 Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut perustamissopimuksen määräysten mukaisia velvoitteitaan erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta, koska se on varannut nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" kotimaisille tuotteille ja nimityksen "Prädikatssekt" sellaisille Saksassa tuotetuille viineille, joihin käytetään tietty vähimmäismäärä saksalaisia rypäleitä.
2 Viineistä 14.2.1971 annetun Saksan liittotasavallan lain (Bundesgesetzblatt 1971, I, s. 893) 26 pykälän ja kuohuviineistä ja viineistä tislatuista alkoholijuomista 15.7.1971 annetun täytäntöönpanoasetuksen (Bundesgesetzblatt 1971, I, s. 939) 3 ja 8 pykälän (jäljempänä viinilainsäädäntö) mukaan nimitystä "Sekt" voidaan käyttää vain sellaisesta saksalaisesta kuohuviinistä, joka täyttää tietyt laatuvaatimukset, ja sitä voidaan käyttää ulkomaisista viineistä ainoastaan silloin, kun saksa on virallinen kieli koko tuotantomaassa.
Samojen säännösten mukaan nimitys "Prädikatssekt" voidaan antaa ainoastaan sellaiselle "Sektille", joka sisältää vähintään 60 % saksalaisia rypäleitä.
Lisäksi edellä mainitun lain 44 pykälän mukaan nimitystä "Weinbrand" voidaan käyttää ainoastaan sellaisesta kansallisesta tuotteesta, jolla on oikeus nimitykseen "laatuviinistä tislattu alkoholijuoma", ja ulkomaisesta tuotteesta ainoastaan, jos saksa on virallinen kieli koko tuotantomaassa.
Lopuksi, sellaisista muista kuin kotimaisista kuohuviineistä ja viinistä tislatuista alkoholijuomista, joita ei ole tuotettu sellaisissa maissa, joissa saksa on virallinen kieli, on periaatteessa pakko käyttää nimityksiä "Schaumwein" tai "Qualitätschaumwein" ja "Branntwein aus Wein" tai "Qualitätsbranntwein aus Wein".
3 Komissio väittää, että nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" ovat lajinimityksiä, jotka Saksan lainsäädännössä on lainsäädäntötoimenpitein yritetty muuttaa välillisiksi lähtöisyysnimikkeiksi.
Se väittää, etteivät asiasta kiinnostuneet ja saksalaiset kuluttajat miellä "Prädikatssektiä" viiniksi, joka sisältää tietyn vähimmäismäärän saksalaisia rypäleitä, vaan tietynlaatuiseksi "Sektiksi".
Se, että nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" on varattu kotimaisille tuotteille ja nimitys "Prädikatssekt" sellaiselle "Sektille", joka sisältää tietyn vähimmäismäärän saksalaisia rypäleitä, kun taas ulkomaisista tuotteista on pakko käyttää Saksan markkinoilla kuluttajan kannalta vähemmän arvostettuja tai tuntemattomia nimityksiä, merkitsee komission mukaan sitä, että (Saksan) viinilainsäädännöllä suositaan kotimaista tuotantoa ulkomaisten tuotteiden vahingoksi, ja että lainsäädäntö sisältää näin ollen tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä, jotka ovat perustamissopimuksen 30 artiklan ehdottomien määräysten vastaisia sekä "Sektin" ja "Prädikatssektin" osalta 18.4.1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 816/70 (EYVL 1970, N:o L 99) 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan vastaisia toimenpiteitä.
Komissio toteaa lisäksi, että koska riidanalaiset toimenpiteet eivät ole välttämättömiä tuottajien suojelemiseksi vilpilliseltä kilpailulta ja kuluttajien suojelemiseksi tuotteiden lähtöisyyttä koskevalta harhaanjohtamiselta, ne eivät ole perustamissopimuksen 36 artiklan mukaisesti perusteltuja.
4 Liittotasavalta väittää pääasiallisesti, että kyseisellä lainsäädännöllä ei ole muutettu ennen viinilainsäädännön voimaantuloa vallinnutta tosiasiallista tilannetta, vaan sillä on ainoastaan rajoituttu normatiivisella tasolla vahvistamaan asianomaisten taloudellisten piirien ja saksalaisten kuluttajien mielipide, joille riidanalaiset nimitykset merkitsivät kotimaisia tuotteita.
Tästä syystä ne viinilainsäädännön säännökset, jotka koskevat "Sektiä" ja "Weinbrandia", kuuluvat sen mukaan välillisten lähtöisyysmerkintöjen järjestelmän alaan, eivätkä ne näin ollen 22.12.1969 annetun komission direktiivin 70/50/ETY (EYVL 1969, N:o L 13, s. 29) 2 artiklan 3 kohdan s alakohdan mukaan voi olla luokiteltavissa määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaaviksi toimenpiteiksi.
Tämän lisäksi liittotasavallan mukaan nimitys "Prädikatssekt" merkitsee sellaista "Sektiä", jonka valmistukseen käytetty tietty vähimmäismäärä saksalaisia rypäleitä tuo esille tyypillisesti saksalaisen aromin.
5 Yhteismarkkinat perustuvat tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
Tämän vapauden varmistamiseksi perustamissopimuksessa, erityisesti sen 12 ja 31 artiklassa, kielletään jäsenvaltioita toteuttamasta sellaisia uusia toimenpiteitä, jotka estävät välittömästi tai välillisesti kauppaa yhteisössä ja jotka eivät ole 36 artiklan mukaisesti perusteltuja.
Erityisesti "Sektin" ja "Prädikatssektin" osalta näiden tuotteiden kaupan pitämisen edellytykset kuuluvat yhteisön alaan asetuksen (ETY) N:o 816/70 voimaantulon jälkeen.
Vuonna 1971 annettu viinilainsäädäntö voi mainitun asetuksen voimaantulon jälkeen vaikuttaa lainsäädännössä tarkoitettujen tuotteiden tarjoamisen edellytyksiin Saksan markkinoilla.
Ottaen huomioon sekä perustamissopimuksen että asetuksen (ETY) N:o 816/70 kiellot on tutkittava, onko Saksan liittotasavalta kyseiset säännökset hyväksyessään jättänyt noudattamatta perustamissopimuksen mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan.
Tässä tarkoituksessa on ensiksi tarpeen arvioida nimitysten "Sekt" ja "Weinbrand" osalta syntynyttä tilannetta.
6 Direktiivin 70/50/ETY, joka perustuu perustamissopimuksen 33 artiklan 7 kohdan määräyksiin ja jonka tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan kaikkien perustamissopimuksen voimaantulohetkellä voimassa olevien tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistaminen, 2 artiklan 3 kohdassa luetellaan ne toimenpiteet, joita on pidettävä kiellettyinä edeltävissä kohdissa tarkoitetulla tavalla; kohdan s alakohdassa mainitaan sellaiset toimenpiteet, joilla "varataan tuotteen alkuperää tai lähtöpaikkaa ilmaisemattomien nimitysten käyttö vain kotimaisille tuotteille".
7 Mainitussa direktiivissä tarkoitetut alkuperänimitykset ja lähtöisyysmerkinnät, olivatpa niiden erottelun mahdolliseksi tekevät tekijät mitkä hyvänsä, merkitsevät joka tapauksessa, että tuote on peräisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta.
Siinä määrin kuin näitä nimityksiä suojataan oikeudellisesti, niiden on täytettävä tämän suojan tavoitteet. Erityisesti on tarpeen varmistaa paitsi asianomaisten tuottajien etujen suojaaminen vilpillistä kilpailua vastaan, myös kuluttajien suojaaminen harhaanjohtavilta merkinnöiltä.
Nämä nimitykset täyttävät erityistehtävänsä ainoastaan silloin, kun sillä tuotteella, jonka merkitsemiseen nimitystä käytetään, on todella sellaiset laatuominaisuudet ja ominaispiirteet, jotka liittyvät siihen, että tuote on lähtöisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta.
Mitä tulee erityisesti lähtöisyysmerkintöihin, tuotteen maantieteellisen alkuperän on annettava tuotteelle sellaiset laatuominaisuudet, jotka erottavat sen muista tuotteista.
8 Saksan viinilainsäädännössä nimityksillä "Sekt" ja "Weinbrand" tarkoitetaan Saksan liittotasavallasta peräisin tai muista sellaisista valtioista lähtöisin olevia tuotteita, joiden koko alueella saksa on virallinen kieli.
Kansallisen alueen ulottuvuuden perusteella tai kielellisellä perusteella määritelty alue, josta tavara on lähtöisin, ei voi muodostaa maantieteellistä aluetta edellä mainitussa, lähtöisyysmerkinnän käytön oikeuttavassa tarkoituksessa. Näin on erityisesti silloin, kun kyseiset tuotteet saatetaan valmistaa sellaisista rypäleistä, joiden lähtöisyyttä ei ole määritelty.
Tällaisessa tapauksessa on kiistatonta, että viinilainsäädännössä tarkoitetun alueen, josta tuote on lähtöisin, osalta ei ole olemassa sellaisia homogeenisiä luonnollisia tekijöitä, jotka erottaisivat sen siihen rajoittuvista alueista, koska riidanalaisten tuotteiden valmistuksessa käytettävien perustuotteiden luontaiset ominaisuudet eivät välttämättä noudattele kansallista rajaviivaa.
Saksan hallitus väittää kuitenkin, että ne tuotteet, joista käytetään nimitystä "Sekt" ja "Weinbrand" ovat selkeästi erotettavissa Saksassa käytetyn erityisen valmistusmenetelmän ansiosta, joka antaa viineille niille tyypillisen aromin. "Prädikatssektin" osalta aromi lisäksi vielä tuodaan esiin vaaditulla vähimmäismäärällä saksalaisia rypäleitä.
9 Viinituotteiden osalta alkuperäalueen luonnollisilla tekijöillä, kuten sillä rypäleellä, josta nämä tuotteet tehdään, on suuri merkitys tuotteiden laadun ja ominaisuuksien määrittelemisessä.
Vaikka tällaisten tuotteiden valmistusmenetelmällä voi olla merkitystä tuotteiden ominaisuuksien määrittelemisessä, valmistusmenetelmä ei yksinään, käytetystä rypäleestä riippumatta, ole ratkaiseva niiden lähtöisyyden määrittelemisessä.
Lisäksi viinin valmistusmenetelmä yksinään on sitäkin sopimattomampi viinin lähtöisyyden arviointiperuste, sillä siinä määrin kuin valmistusmenetelmä ei ole sidottu tietyn rypäleen käyttöön, menetelmää voidaan käyttää muilla maantieteellisillä alueilla.
Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jos tietyllä alueella käytettyä valmistusmenetelmää ei ole suojattu yksinoikeuksilla, sitä voivat käyttää myös muille maantieteellisille alueille kokonaan tai osittain sijoittautuneet valmistajat.
Lisäksi kuohuviinejä ja viinistä tislattuja alkoholijuomia koskevan asetuksen 3 pykälän 1 momentin ja 8 pykälän 1 momentin kolmannen virkkeen säännöksissä sallitaan tämän asetuksen liitteen 2 huomioon ottaen olettaa, että ne edellytykset, joita ulkomaisten laatukuohuviinien ja "Sektin" on vastattava, ovat olennaisilta osiltaan yhteneväiset.
Samalla tavalla viinilain 40 pykälän 1 momentin ja 44 pykälän 1 momentin säännösten nojalla ei myöskään voida olettaa, että "Weinbrandin" ja ulkomaisista laatuviineistä tislattujen alkoholijuomien välillä olisi merkittävää eroa niihin sovellettavien laatuvaatimusten osalta.
Lisäksi 40 pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla "Weinbrandia" koskevalla edellytyksellä on tässä tapauksessa sitäkin vähäisempi merkitys, ensinnäkin, koska viinilainsäädännössä ei suljeta pois sitä mahdollisuutta, että kotimainen tisle voidaan valmistaa ulkomaisista viineistä, ja toisaalta sen vuoksi, että velvollisuus varastoida tämä tisle Saksan alueelle sijoittautuneeseen yritykseen ei välttämättä merkitse sitä, että kaikki samalle alueelle sijoittautuneet tuottajat todella käyttäisivät kysymyksessä olevaa erityistä valmistusmenetelmää.
10 Nämä näkökohdat huomioon ottaen ei vastaajan "Sektin" ja "Weinbrandin" tuottamiseen käytettyä valmistusmenetelmää koskevien väitteiden nojalla ole mahdollista todeta, että näillä tuotteilla olisi tämän menetelmän vuoksi sellainen laatu ja ominaisuudet, jotka olisivat niille ominaisia ja jotka tekisivät kyseisistä tuotteista tyypillisesti saksalaisia.
Toisaalta on kiistatonta, että Saksan liittotasavallassa vuoteen 1971 asti voimassa olleessa lainsäädännössä tehtiin tuontituotteissa riidanalaisen nimityksen käyttö saksan kielellä "Sektin" osalta mahdolliseksi ja "Weinbrandin" osalta pakolliseksi.
Viinilain 75 pykälän 6 momentin säännöksistä, joissa säädetään soveltamista koskevasta siirtymäkaudesta, sekä niistä reaktioista, joita tämä laki on Saksan liittotasavallan tuomioistuimissa aiheuttanut niin kuohuviinien kuin ulkomaisista viineistä tislattujen alkoholijuomien maahantuojien tai tuottajien taholta, ilmenee, että kyseisen lain voimaantulohetkellä mainittuja nimityksiä käytettiin ainakin osasta tuontituotteita.
Kun vastaaja yhteisöjen tuomioistuimen suullisen käsittelyn kuluessa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa väittää, että näiden nimitysten käyttö tuontituotteiden kuvailemiseksi on ollut "hyvin vähäistä", se viittaa vuoteen 1966, toisin sanoen sellaiseen ajanjaksoon, jolloin näiden tuotteiden tarjonta Saksan markkinoilla oli vielä hyvin vähäistä tuolloin voimassa olleiden tuontia rajoittaneiden kansallisten toimenpiteiden vuoksi, jotka pian tämän jälkeen poistettiin perustamissopimuksen nojalla.
Itse asiassa vuoden 1966 jälkeen tapahtunutta tuontia koskevat tilastot, osoittavat, että tämä tuonti on huomattavasti kasvanut Saksan liittotasavallassa, erityisesti vuosien 1969 ja 1970 aikana.
Lisäksi vastaajan esittämät saksalaisen kuohuviinin myyntiä ja ulkomaisten kuohuviinien tuontia koskevat yksityiskohtaiset tiedot osoittavat, että vuosien 1969 ja 1971 välisenä aikana tuonti Saksan markkinoille ja näin ollen myös näillä markkinoilla tarjotut määrät ovat kasvaneet paljon nopeammassa tahdissa kuin kotimaisen tuotannon myynti; tämä ulkomaisen tuonnin määrä suhteessa myynnin määrään sitä vastoin laski viinilainsäädännön voimaantulon jälkeisinä vuosina.
Näin ollen on todettava, että vaikka kyseisten nimitysten käyttäminen tuontituotteiden merkitsemiseksi olikin hyvin vähäistä erityisesti vuonna 1966, niiden käyttämisellä on viinilainsäädännön voimaantulon jälkeen saattanut olla merkitystä yhä suurempien kyseisten tuotteiden määrien kannalta.
11 Näin ollen voidaan päätellä, että koska nimityksiä "Sekt" ja "Weinbrand" ei ole sovellettu sellaisiin tuotteisiin, joiden laatu olisi olennaisesti seurausta siitä, että ne olivat lähtöisin tietyltä alueelta, ja koska niillä on voitu tai niillä on täytynyt merkitä niin tuontituotteita kuin kansallistakin tuotantoa, ne eivät ole olleet viinilainsäädännön voimaantulohetkellä sopivia yksilöimään kyseisiä tuotteita niiden laadun ja erityisominaisuuksien perusteella saksalaisiksi tuotteiksi.
12 Vastaaja on esittänyt mielipidemittauksia osoittaakseen, että mainittuna ajankohtana nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" toivat saksalaiselle kuluttajalle mieleen käsityksen kotimaisesta tuotteesta.
Koska lähtöisyysmerkinnällä annettu suoja on kuitenkin oikeutettua ainoastaan silloin, kun sen kohteena olevalla tuotteella tosiasiallisesti on ne ominaisuudet, joiden avulla se on mahdollista yksilöidä sen maantieteellisen lähtöpaikan osalta, ei suojaa voida tällaisen edellytyksen puuttuessa perustella vetoamalla kuluttajan mielipiteeseen sellaisena kuin tämä mielipide voi olla seurausta tilastollisin perustein toteutetuista mielipidekyselyistä.
Tällaisiin kyselyihin erottamattomasti liittyvien vaikeuksien vuoksi kyselyt eivät myöskään ole luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat omiaan tuottamaan sellaisia tuloksia, joiden avulla riidanalaisia seikkoja voitaisiin arvioida objektiivisesti.
Vastaajan esittämät, vuosina 1966 ja 1973 tehdyt mielipidemittaukset on tehty sitä paitsi sellaisina ajanjaksoina, joilla ei ole merkitystä tässä tapauksessa, koska kyseisten tuotteiden tuontikielto oli vuonna 1966 vielä voimassa Saksan liittotasavallassa ja viinilainsäädäntöä oli viimeisten mielipidemittausten aikaan sovellettu jo kahden vuoden ajan.
Edeltävistä näkökohdista seuraa, etteivät nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" ole lähtöisyysmerkintöjä.
13 Viinilainsäädännöllä luodun nimityksen "Prädikatssekt" osalta ei voida todeta, että saksalaisten rypäleiden 60 % suuruisen osuuden käyttäminen antaisi kyseiselle tuotteelle erityisen aromin.
Itse asiassa, koska viinilainsäädännössä ei määritellä sellaisia rypäleitä, joiden käyttäminen olisi "Prädikatssektiä" valmistettaessa pakollista niiden erityisten ominaisuuksien vuoksi, vaan ainoastaan niiden kansallisen alkuperän vuoksi, vaadittu vähimmäisprosentti ei välttämättä merkitse sitä, että kyseinen tuote tosiasiallisesti olisi laadultaan erityinen verrattuna "Sektiin" ja näin ollen riittäisi oikeuttamaan sille annetun suojan.
14 Niissä perustamissopimuksen määräyksissä, joilla luodaan tavaroiden vapaa liikkuvuus, erityisesti 30 artiklan määräyksissä, kielletään jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet.
Komission direktiivin 70/50/ETY 2 artiklan 3 kohdan s alakohdan mukaan perustamissopimuksen 30 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettuina kiellettyinä toimenpiteinä pidetään niitä toimenpiteitä, joilla "varataan tuotteen alkuperää tai lähtöpaikkaa ilmaisemattomien nimien käyttö vain kotimaisille tuotteille".
Varaamalla nämä nimitykset kotimaisille tuotteille ja edellyttämällä muiden jäsenvaltioiden tuotteiden osalta kuluttajien kannalta tuntemattomien tai vähemmän arvostettujen nimitysten käyttöä viinilainsäädäntö on omiaan suosimaan kotimaisen tuotannon menekkiä Saksan markkinoilla muiden jäsenvaltioiden tuotteiden vahingoksi.
Mainittu lainsäädäntö sisältää näin ollen edellä mainituissa määräyksissä ja säännöksissä tarkoitettuja tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä sekä kolmansista maista lähtöisin olevien kuohuviinien tuonnin osalta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 816/70 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan vastaisia toimenpiteitä.
Tämän kiellon kannalta ei ole tarpeen osoittaa, että tällaiset toimenpiteet todella rajoittavat kyseisten tuotteiden tuontia, vaan että ne edellä mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ainoastaan saattavat estää "sellaista tuontia, joka voisi tapahtua, jos näitä toimenpiteitä ei olisi".
Vastaajan vastaukseen sisältyvistä tilastoista sitä paitsi seuraa, että erityisesti kuohuviinin tuonnin osalta tämän tuonnin vuosittainen kasvu laski viinilainsäädännön voimaantulon jälkeen verrattuna vuosien 1969 ja 1971 kasvuun.
15 Se, että nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" eivät ole lähtöisyysmerkintöjä, sulkee pois sen, että viinilainsäädäntöön sisältyvät riidanalaiset toimenpiteet voisivat olla perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla perusteltuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi.
Vastaaja väittää kuitenkin, että vaikka 36 artiklassa viitataan teollista ja kaupallista omaisuutta koskeviin kansallisiin säännöksiin, siinä ei ole tarkoitus viitata johonkin tiettyyn tällaisen omaisuuden suojaamista koskevaan järjestelmään, vaan siinä jätetään jäsenvaltioille alta järjestää tällainen järjestelmä ja kehittää sitä.
Vastaajan mukaan tässä tapauksessa Saksan liittotasavallassa voimassa oleva lähtöisyysmerkintöjä koskeva vielä kilpailuoikeuden alaan kuuluva järjestelmä kehittyy tosiasiassa teollista ja kaupallista omaisuutta koskevan oikeuden suuntaan.
16 Tällaiseen rajoittamattomaan kehitykseen sisältyy kuitenkin se vaara, että se vähin erin pienentää perustamissopimuksen soveltamisalaa.
Vaikka perustamissopimuksella ei estetä kunkin jäsenvaltion toimivaltaa säätää lakeja lähtöisyysmerkintöjä koskevissa asioissa, 36 artiklan toisessa virkkeessä jäsenvaltioita kielletään kuitenkin toteuttamasta sellaisia luonteeltaan mielivaltaisia ja perusteettomia uusia toimenpiteitä, jotka ovat määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia.
Tilanne olisi tällainen juuri silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä annettaisiin lähtöisyysmerkinnöille tarkoitettu suoja sellaisille nimityksille, jotka suojan antamishetkellä ovat luonteeltaan ainoastaan lajinimityksiä.
17 Saksan liittotasavalta väittää lisäksi, että riidanalaiset toimenpiteet ovat 36 artiklassa tarkoitetuin tavoin perusteltuja yleisen järjestyksen kannalta, erityisesti koska on välttämätöntä suojata tuottajia vilpilliseltä kilpailulta ja kuluttajia tuotteiden lähtöisyyttä koskevalta harhaanjohtamiselta.
Riippumatta kuitenkaan yhdestäkään perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettua yleisen järjestyksen käsitettä koskevasta määritelmästä, tällä määräyksellä voidaan poiketa 30-34 artikloista ainoastaan silloin, kun nämä poikkeukset osoittautuisivat välttämättömiksi tuottajan ja kuluttajan suojan varmistamiseksi vilpillistä liiketoimintaa vastaan.
Samantyyppisillä viinituotteilla voi olla keskinäisiä eroavaisuuksia niiden laadun ja niiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi.
Ennen viinilainsäädännön voimaantuloa tuotteiden alkuperää osoittava merkintä esiintyi sitä paitsi ainakin osassa riidanalaisten tuotteiden pakkauksia lajinimityksen vieressä.
Vastaaja ei ole ilmoittanut niitä syitä, joiden vuoksi se on muuttanut tätä käytäntöä.
18 Näin ollen voidaan päätellä, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut perustamissopimuksen 30 artiklan kuohuviinin osalta 28.4.1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 816/70 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on varannut heinäkuussa 1971 annetuissa viinilaissa ja sen kuohuviinejä ja viineistä tislattuja alkoholijuomia koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" kotimaiselle tuotannolle ja nimityksen "Prädikatssekt" sellaisille viineille, jotka tuotetaan Saksassa käyttäen tiettyä vähimmäismäärää saksalaisia rypäleitä.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
19 Tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
Saksan liittotasavalta on hävinnyt asian.
Se väittää kuitenkin, että koska komissio on vastauksessaan ja kanteensa sanamuodon vastaisesti rajoittanut asetuksen (ETY) N:o 816/70 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista koskevan väitteensä koskemaan kuohuviiniä, se on osittain peruuttanut kanteensa ja että näin ollen se on velvoitettava korvaamaan tähän peruuttamiseen liittyvät oikeudenkäyntikulut tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
20 Asetuksen (ETY) N:o 816/70 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että tässä asetuksessa, joka koskee muun muassa kuohuviinejä, ei tarkoiteta viinistä tislattua alkoholijuomaa.
Komissio ei näin ollen ole rajoittamalla asetuksen (ETY) N:o 816/70 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista koskevan väitteensä koskemaan kuohuviiniä muuttanut kanteensa vaatimuksia, vaan täsmentänyt sitä kyseisen asetuksen soveltamisalan osalta.
Tästä syystä tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohtaa ei ole tässä tapauksessa sovellettava.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisia ja kuohuviinin osalta 28.4.1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 816/70 (EYVL 1970, N:o L 99, s. 1) 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on varannut 14.7.1971 annetussa viinilaissa (Bundesgesetzblatt 1971, I, s. 893) ja 15.7.1971 annetussa kuohuviinejä ja viineistä tislattuja alkoholijuomia koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa (Bundesgesetzblatt 1971, I, s. 939) nimitykset "Sekt" ja "Weinbrand" kotimaisille tuotannolle ja nimityksen ja "Prädikatssekt" sellaisille viineille, jotka tuotetaan Saksassa käyttäen tiettyä vähimmäismäärää saksalaisia rypäleitä.
2) Saksan liittotasavalta määrätään korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Full & Egal Universal Law Academy