Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuus - Merkitys - Asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn tarkastuksen määräämisestä tehty päätös
(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohta)
2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission tutkintavaltuudet - Päätöksellä määrätty tutkimus - Velvollisuus kuulla toimivaltaisia kansallisia viranomaisia - Vapaamuotoinen kuuleminen - Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 ja 4 kohta)
3. Komissio - Kollegiaalisen päätöksenteon periaate - Seuraukset - Valtuuttamismenettelyn käyttö hallintotoimenpiteissä - Laillisuus - Edellytykset
(Sulautumissopimuksen 16 ja 17 artikla)
4. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission tarkastusvaltuudet - Päätös, jolla tarkastus määrätään - Pelkkä juoksevien asioiden hoitoon liittyvä päätös - Päätöksen teko valtuutuksen perusteella - Laillisuus
(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohta)
Tiivistelmä
1. Koska asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan tavoite on mahdollistaa komission suorittamat tarkastukset ilman yritysten suostumusta ja ennakkoon ilmoittamatta, tässä säännöksessä ei velvoiteta komissiota, kun se tekee päätöksen tämän säännöksen perusteella, vastaamaan päätöksessään sellaisten yritysten väitteisiin, jotka eivät vapaaehtoisesti suostu 14 artiklan 2 kohdan mukaiseen tutkimukseen, josta on ennakkoon ilmoitettu.
2. Koska asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdan tavoite on mahdollistaa komission suorittamat yllätystarkastukset yrityksissä, joita epäillään perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomisista, komission on voitava tehdä päätöksensä noudattamatta muotovaatimuksia, jotka saattavat viivästyttää tarkastuksen tekemistä. Tämän vuoksi saman artiklan 4 kohdassa säädetty toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kuuleminen voidaan toimittaa vapaamuotoisesti, esimerkiksi puhelimitse, eikä siitä tarvitse laatia pöytäkirjaa.
3. Komissiota koskee kollegiaalisen päätöksenteon periaate, joka perustuu sulautumissopimuksen 17 artiklaan ja jossa edellytetään erityisesti, että päätöksistä neuvotellaan yhdessä ja että kollegion kaikki jäsenet ovat poliittisesti yhteisvastuussa kaikista päätöksistä. Kyseisen periaatteen mukaista on, että komissio valtuuttaa jäsenensä tietyissä rajoissa ja tietyin edellytyksin tekemään komission puolesta ja sen valvonnassa tiettyjä päätöksiä.
Ensinnäkin valtuutusmenettelystä huolimatta komissio on edelleen asiassa toimivaltainen, eikä valtuutetulle jäsenelle siis anneta omia toimivaltuuksia. Komission valtuutuksella tehdyt päätökset tehdään komission puolesta, joka ottaa niistä täyden vastuun, ja ne voivat olla kumoamiskanteen kohteena samoin edellytyksin kuin kollegiossa tehdyt päätökset. Lisäksi komissio on ottanut käyttöön järjestelmiä, joilla tietyt toimenpiteet, jotka voitaisiin tehdä valtuutuksen perusteella, varataan kollegiolle. Lopuksi komissio on pidättänyt itselleen oikeuden peruuttaa päätökset, joilla valtuutuksia on myönnetty.
Toiseksi tällainen valtuuttamismenettely, joka rajoittuu tiettyihin hallintotoimenpiteiden ryhmiin ja joka ei siten koske periaatepäätöksiä, vaikuttaa välttämättömältä ottaen huomioon niiden päätösten lukumäärän huomattava kasvu, jotka komissio joutuu tekemään, jotta se pystyy täyttämään tehtävänsä. Kaikissa institutionaalisissa järjestelmissä on olemassa periaate, jonka mukaan on tarpeen varmistaa päätöksentekoelimen toimintakyky, ja tämä periaate ilmaistaan erityisesti sulautumissopimuksen 16 artiklassa, jonka mukaan "komissio vahvistaa työjärjestyksensä siten, että se varmistaa oman toimintansa ja eri yksiköidensä toiminnan".
Oikeusvarmuuden periaate ja hallinnollisten päätösten avoimuuden välttämättömyys edellyttävät, että komissio julkaisee valtuuttamispäätökset ja sellaiset sisäiset säännöt, joissa määritellään niiden yleiset suuntaviivat. Päätösten julkaisemisen laiminlyömisellä olisi kuitenkin päätösten laillisuutta koskevia vaikutuksia ainoastaan, jos sillä rajoitettaisiin niitä koskevaa muutoksenhakuoikeutta.
4. Asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä, jolla yritys velvoitetaan alistumaan tarkastukseen, on asian selvittämistoimeen liittyvä toimi, ja sitä on niin ollen pidettävä pelkkänä juoksevien asioiden hoitamisena. Tästä seuraa, että tällainen päätös voidaan tehdä valtuuttamismenettelyssä. Ilmoitettuihin tarkastuksiin kohdistuva yritysten vastustus ei ole peruste, joka velvoittaisi komission käsittelemään päätökset kollegiossa.
Asianosaiset
Asiassa 5/85,
1) AKZO Chemie BV, hollantilainen yhtiö, Amersfoort (Alankomaat),
2) AKZO Chemie UK Ltd, englantilainen yhtiö, Walton-on-Thames, Surrey (Yhdistynyt kuningaskunta),
kummankin edustajina asianajajat Ivo Van Bael ja Jean-François Bellis, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään komission oikeudellinen neuvonantaja B. van der Esch, jota avustaa F. Grondman, prosessiosoite Luxemburgissa komission oikeudellisen neuvonantajan G. Kremlisin toimisto, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,
vastaajana,
jossa kantajat vaativat yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan 6.11.1984 tehdyn komission päätöksen, jossa ne velvoitettiin 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (EYVL 21.2.1962, s. 204) 14 artiklan 3 kohdan nojalla alistumaan muovialaa koskevaan tarkastukseen,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja U. Everling sekä tuomarit R. Joliet, Y. Galmot, F. Schockweiler ja J. C. Moitinho de Almeida,
julkisasiamies: C. O. Lenz,
kirjaaja: hallintovirkamies D. Louterman,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen sellaisena kuin se on muutettuna 24.4.1986 pidetyn suullisen käsittelyn jälkeen,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.6.1986 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 AKZO Chemie BV, Amersfoort (Alankomaat), ja AKZO Chemie UK Ltd, Walton-on-Thames (Yhdistynyt kuningaskunta), (jäljempänä AKZO) ovat yhteisöjen tuomioistuimeen 14.1.1985 jättämällään kanteella vaatineet ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan nojalla yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan komission 6.11.1984 tekemän päätöksen, jossa ne velvoitetaan asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan nojalla alistumaan tarkastuksiin.
2 Asiaa koskevat tosiseikat sekä asianosaisten esittämät perusteet ja väitteet ilmenevät suullista käsittelyä laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.
3 AKZO Chemie BV ja AKZO UK Ltd kuuluvat AKZO-konserniin, joka on yhteisön suurin bentsoyyliperoksidin toimittaja. Tätä kemiallista tuotetta käytetään sekä muovien valmistuksessa että jauhojen valkaisussa.
4 Bentsoyyliperoksidia valmistaa myös Engineering and Chemical Supplies -niminen pieni yritys (jäljempänä ECS), jonka kotipaikka on Stonehousessa (Yhdistynyt kuningaskunta). Vuoteen 1979 ECS:n ainoat asiakkaat olivat Isossa-Britanniassa toimivat myllyteollisuuden yritykset. Siitä alkaen ECS alkoi myydä tuotetta muovin valmistajille ja kilpaili siten AKZO:n kanssa suuremmilla markkinoilla.
5 ECS kanteli komissiolle 15.6.1982 ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan rikkomisesta. ECS väitti AKZO:n uhanneen syrjäyttää sen jauhojen lisäaineiden markkinoilta poikkeuksellisen alhaisten hintojen politiikalla ja toteuttaneen tämän uhkauksen pakottaakseen ECS:n vetäytymään pois muovimarkkinoilta. Tämän valituksen jälkeen komission virkamiehet suorittivat joulukuussa 1982 tarkastuksen AKZO Chemie BV:n ja AKZO Chemie UK Ltd:n tiloissa.
6 Komissio päätti 8.6.1983 aloittaa asetuksen N:o 17 3 artiklassa säädetyn menettelyn AKZO:a vastaan. Heinäkuussa 1983 toteuttamillaan väliaikaistoimenpiteillä komissio asetti AKZO:lle sen harjoittamaan jauhojen lisäaineiden hintapolitiikkaan liittyviä tiettyjä velvoitteita (päätös 23.7.1983, EYVL L 252, s. 13).
7 Komissio esitti 3.9.1984 päivätyssä tiedoksiannossaan, että AKZO oli rikkonut perustamissopimuksen 86 artiklaa uhkaamalla myydä jauhojen valkaisussa käytettävää bentsoyyliperoksidia ECS:n asiakkaille poikkeuksellisen alhaiseen ja syrjivään hintaan ja toteuttamalla tämän uhkauksen.
8 AKZO toimitti 22.10.1984 komissiolle väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen ensimmäisen osan. Se väitti erityisesti, ettei se millään tavalla ollut käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaa.
9 Komission virkamies soitti 26.10.1984 AKZO:n oikeudelliselle osastolle ilmoittaakseen, että asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdan mukaiset muovialaan liittyvät tutkimukset suoritetaan 7. ja 8.11 AKZO Chemie BV:n tiloissa ja 12. ja 13.11 AKZO Chemie UK Ltd:n tiloissa. AKZO ei välittömästi reagoinut tähän ilmoitukseen.
10 Iltapäivällä 6.11.1984 AKZO ilmoitti puhelimitse komissiolle, että se kieltäytyy alistumasta ilmoitettuihin tutkimuksiin. Keskustelun kuluessa AKZO ilmoitti esittävänsä kieltäytymisen perusteet kirjeessä, joka toimitetaan komissiolle samana päivänä ja näin tosiasiallisesti tapahtuikin.
11 Muutama tunti mainitun puhelinkeskustelun jälkeen kilpailuasioista vastaava komission jäsen teki käsiteltävänä olevan kanteen kohteena olevan päätöksen. Päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään, että AKZO Chemie BV ja AKZO Chemie UK Ltd velvoitetaan alistumaan tarkastukseen, joka koskee määräävän aseman oletettua väärinkäyttöä yhteisön bentsoyyliperoksidimarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla ja joka perustuu siihen, että yhtiöt uhkasivat ECS:ää ja harjoittivat sääntöjen vastaista tappiollista myyntipolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa haittaa ECS:lle.
12 Tarkastukset suoritettiin tosiasiallisesti 7. ja 8.11.1984 Alankomaissa ja 12. ja 13.11.1984 Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
13 Kannekirjelmässään kantajat ovat esittäneet neljä perustetta kanteen kohteena olevaa päätöstä vastaan. Vastaajan vastineeseen antamassaan vastauksessa kantajat esittivät kolme uutta perustetta. Aluksi on tarkistettava, täyttävätkö nämä kolme viimeksi mainittua perustetta edellytykset, joista määrätään yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan asian käsittelyn kuluessa uuteen perusteeseen saa vedota ainoastaan, jos se perustuu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudelliseen perusteeseen.
Kantajien vastauksessa esitettyjen perusteiden tutkittavaksi ottaminen
14 Ensimmäisessä perusteessaan kantajat korostavat, että kanteen kohteena olevan päätöksen oikeaksi todistettu jäljennös, joka niille esitettiin tutkimuksen aloittamispäivänä, ei ollut allekirjoitettu. Kantajat päättelevät tästä, että allekirjoitus todennäköisesti puuttui myös alkuperäisestä päätöksestä, joka näin ollen on sääntöjen vastainen. Toisessa perusteessaan kantajat esittävät, että tutkimukset suoritettiin ajankohtana, jona nämä valmistelivat vastaustaan jauhojen lisäaineiden alaa koskevaan väitetiedoksiantoon, ja että niiden tavanomainen puolustautumisoikeuden käyttö siten estettiin. Kolmannessa perusteessaan kantajat arvioivat lopuksi, että komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa siten, että kanteen kohteena oleva päätös, jolla määrätään kantajiin kohdistuvasta muovialaa koskevasta tarkastuksesta, tehtiin yksinomaan kantajien rankaisemiseksi siitä, että ne kiistivät jauhoalaa koskevan väitetiedoksiannon. Kantajat viittaavat tältä osin uhkauksiin, jotka asiaa hoitava komission virkamies niiden mukaan esitti 1.10.1984 käydyssä puhelinkeskustelussa. Kantajat selittävät vetoavansa tähän perusteeseen vastaajan vastineeseen antamassaan vastauksessa, koska kantajat totesivat vasta kirjallisen käsittelyn kuluessa, että komissio oli omaksunut virkamiehensä kannan.
15 Kahden ensimmäisen perusteen esittämistapa osoittaa, että ne perustuvat tosiasioihin, joista kantajat tiesivät ennen kanteen nostamista. Kanteen kohteena olevan päätöksen oikeaksi todistettu jäljennös toimitettiin kantajille samana päivänä kuin tarkastus suoritettiin. Haitta, joka komission valitsemasta tarkastuksen ajankohdasta kantajien mukaan aiheutui, oli varmasti tiedossa ennen kanteen nostamista. Koska kumpikin peruste esitettiin ensimmäistä kertaa vastaajan vastineeseen annetussa vastauksessa, vaikka ne eivät perustuneet kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudelliseen perusteeseen, kumpaakaan perustetta ei tutkita.
16 Kolmannen perusteen osalta on aluksi korostettava, että asiaa hoitava komission virkamies keskusteli AKZO:n johtajien kanssa komission edustajana. Mahdolliset uhkaukset esitti näin ollen vastuullinen virkamies tehtäviään hoitaessaan. Kun kanteen kohteena oleva päätös tehtiin, kantajat saattoivat lisäksi todeta, että väitetyt uhkaukset oli toteutettu. Kaikki nämä seikat osoittavat, että kantajien olisi kannetta nostaessaan pitänyt tietää, että kanteen kohteena olevan päätöksen lainvastaisiksi väitetyistä vaikuttimista vastasi komissio itse.
17 Siten on todettava, että kolmea perustetta, joihin kantajat vetosivat vastaajan vastineeseen antamassa vastauksessa, ei tutkita.
Pääasia
18 Ensimmäisessä perusteessaan kantajat esittävät, että kanteen kohteena olevaa päätöstä ei ole riittävästi perusteltu. Kantajat toteavat lähettäneensä komissiolle kirjeen, jossa ne perustelevat kieltäytymistään alistua vapaaehtoisesti pyydettyihin tarkastuksiin. Kantajat arvioivat, että komission olisi sen vuoksi pitänyt päätöksessään perustella, miksi kantajien perustelut hylättiin.
19 Komissio katsoo, ettei sillä ollut mitään velvollisuutta osoittaa päätöksessään kyseisiä perusteluja vääriksi.
20 On syytä korostaa, että asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa, jossa määritellään, mitä tietoja tällä perusteella tehdyssä päätöksessä on oltava, ei velvoiteta komissiota vastaamaan kyseessä olevien yritysten esittämiin perusteluihin. Tällä säännöksellä pyritään antamaan komissiolle mahdollisuus suorittaa tarkastuksia ilman yritysten suostumusta ja ennakkoon ilmoittamatta. Näin ollen se, että komissio esillä olevassa asiassa ilmoitti yrityksille, että asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdan mukaisiin tarkastuksiin ryhdytään, ei voinut merkitä sitä, että komissiolla olisi ollut tässä tilanteessa laajempi velvollisuus perustella päätöstään kuin siinä tilanteessa, että se olisi suoraan aloittanut mainitun asetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaisen tarkastuksen. Siten on todettava, että kanteen kohteena oleva päätös on tältä osin riittävästi perusteltu.
21 Toisessa perusteessaan kantajat esittävät, että päätös on virheellinen, koska se tehtiin kuulematta toimivaltaisia kansallisia viranomaisia asetuksen N:o 17 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
22 Komissio korostaa toimittaneensa oikeudenkäyntiasiakirjoihin pöytäkirjan, josta käy ilmi, että Alankomaiden toimivaltaista viranomaista kuultiin 6.11.1984. Lisäksi Office of Fair Tradingin 20.12.1984 päivätty kirje, joka myös on liitetty oikeudenkäyntiasiakirjoihin, osoittaa, että Ison-Britannian toimivaltaista viranomaista kuultiin myös asianmukaisesti. Tämä kuuleminen suoritettiin tosin puhelimitse, eikä siitä laadittu pöytäkirjaa, mutta komission mukaan pöytäkirjan laatimista ei vaadita.
23 Komission toimittamat asiakirjat osoittavat todellakin, että Alankomaiden ja Ison-Britannian toimivaltaisia viranomaisia kuultiin ennen päätöksen tekemistä.
24 Sillä ei ole merkitystä, että kyseinen kuuleminen toimitettiin vapaamuotoisesti, Ison-Britannian viranomaisten osalta puhelimitse, ja ilman että siitä laadittiin pöytäkirjaa. Koska asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdan säännösten tavoite on mahdollistaa komission suorittamat yllätystarkastukset yrityksissä, joita epäillään perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisesta, komission on voitava tehdä päätöksensä noudattamatta muotovaatimuksia, jotka saattavat viivästyttää tarkastuksen tekemistä.
25 Kolmannessa perusteessaan kantajat esittävät, että päätös on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklassa määrättyjen perusperiaatteiden vastainen, koska se tehtiin noudattamatta asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä, vaikka ainoastaan tätä menettelyä noudattamalla voidaan taata, että päätös tehdään kyseisten perusperiaatteiden mukaisesti.
26 Komissio väittää, että esillä olevassa asiassa otettiin huomioon kaikki asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaan vaadittavat takeet ja tiedot.
27 Kantajat myöntävät itse, että jos asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ei päätös, jolla määrätään yritystä alistumaan tarkastukseen, ole ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn sopimuksen 8 artiklassa määrättyjen perusperiaatteiden vastainen. Kuten kahden ensimmäisen perusteen tarkastelu osoittaa, nämä edellytykset täyttyivät esillä olevassa asiassa. Siten myös kolmas peruste on hylättävä.
28 Neljännessä perusteessaan kantajat esittävät epäilynsä päätösvallan siirtämisestä, jonka perusteella kanteen kohteena oleva päätös tehtiin, siltä osin, että se ei ollut Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn sopimuksen (jäljempänä sulautumissopimus) 17 artiklassa vahvistetun kollegiaalisen päätöksenteon periaatteen mukainen. Tällainen menettely ei tarjoa yksityisille samoja takeita. Siten sellaisen päätöksen julkaisematta jättäminen, jolla myönnetään valtuuksia tietyille komission jäsenille, estää valtuuksien laillisuuden valvomisen. Kantajat arvioivat myös, että kanteen kohteena oleva päätös on tehty päätösvallan siirtämistä väärinkäyttäen, sillä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen olisi pitänyt antaa päätös kollegion tehtäväksi tutkimukseen liittyvien arkaluonteisten olosuhteiden vuoksi.
29 Komissio korostaa aluksi, että sen soveltama päätösvallan siirtomenettely takaa sen, että kollegiaalisen päätöksenteon periaatetta noudatetaan, koska on mahdollista varmistaa, että tärkeät päätökset tehdään kollegiossa. Lisäksi komissio muistuttaa, että päätös, jolla yritys määrätään alistumaan tarkastukseen, on pelkkä hallintotoimenpide, jota esillä olevassa asiassa ei ollut tarpeen saattaa kollegion käsiteltäväksi.
30 Neljännen perusteen ensimmäinen osa koskee valtuuttamismenettelyn yhteensoveltuvuutta kollegiaalisen päätöksenteon periaatteen kanssa, ja aluksi on todettava, että tämä periaate perustuu sulautumissopimuksen 17 artiklaan, jonka sanamuoto on seuraava: "Komissio tekee ratkaisunsa 10 artiklassa määrätyn jäsenmääränsä enemmistöllä. Komissio on päätösvaltainen vain, kun sen työjärjestyksessä määrätty määrä jäseniä on läsnä." Tämä kollegiaalisen päätöksenteon periaate perustuu komission jäsenten yhdenvertaisuuteen päätöksentekoon osallistumisessa, ja se edellyttää erityisesti, että päätökset tehdään yhdessä ja että kollegion kaikki jäsenet ovat poliittisesti yhteisvastuussa kaikista päätöksistä.
31 Lisäksi on käsiteltävä erityisesti valtuuttamismenettelyn näkökulmasta toimenpiteitä, jotka komissio toteutti estääkseen yhteisiä neuvotteluja koskevaa periaatetta lamauttamasta kollegiota.
32 Ensiksi komissio lisäsi 23.7.1975 väliaikaiseen työjärjestykseensä (EYVL L 199, s. 43) uuden 27 artiklan, jonka mukaan komissio "voi edellyttäen, että sen kollegiaalisen vastuun periaatetta noudatetaan, valtuuttaa yhden tai useamman komission jäsenen toteuttamaan komission puolesta ja sen valvonnassa selvästi määriteltyjä juoksevien asioiden hoitoon liittyviä tai hallinnollisia toimenpiteitä".
33 Toiseksi komissio vahvisti samana päivänä antamassaan sisäisessä päätöksessä valtuutusten myöntämisen periaatteet ja edellytykset. Tietojen mukaan, jotka komissio esitti yhteisöjen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa, kyseisellä päätöksellä toteutettiin tietyt menettelylliset takeet sen varmistamiseksi, että valtuuttamista koskevissa päätöksissä noudatetaan kollegiaalisen päätöksenteon periaatetta. Siten valtuuttamispäätökset tehdään komission kokouksissa, ja valtuuksia voidaan myöntää ainoastaan tietyille henkilöille ja tiettyjä toistuvien hallintotoimien ryhmiä varten. Lisäksi valtuutettu henkilö voi tehdä päätöksen ainoastaan, jos kaikki yksiköt, joita asia koskee, ovat antaneet suostumuksensa, varmistauduttuaan ensin siitä, että päätöstä ei tarvitse minkään syyn perusteella käsitellä kollegiossa. Lopuksi kaikki valtuuttamispäätökset toimitetaan komission kaikille jäsenille ja yksiköille seuraavana päivänä sen jälkeen, kun ne on tehty.
34 Kolmanneksi kilpailuasioista vastaava komission jäsen sai 5.11.1980 tehdyllä päätöksellä valtuudet toteuttaa komission puolesta tiettyjä asetuksessa N:o 17 säädettyjä menettelyllisiä toimenpiteitä erityisesti kilpailuoikeuden alalla. Jäsen voi yksin päättää menettelyn aloittamisesta ja tietojen pyytämisestä yrityksiltä sekä määrätä suoritettavaksi asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaisen tarkastuksen yrityksessä.
35 On todettava, että yhteisöjen tuomioistuin lausui tämän järjestelmän yhteensoveltuvuudesta kollegiaalisen päätöksenteon periaatteen kanssa viimeksi 17.1.1984 antamassaan tuomiossa (yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, Kok. 1984, s. 19), että komissio voi tietyissä rajoissa ja tietyin edellytyksin valtuuttaa jäsenensä tekemään puolestaan tiettyjä päätöksiä, eikä tällä loukata sen toimintaa sääntelevää kollegiaalisen päätöksenteon periaatetta. Tämä vakiintunut oikeuskäytäntö perustuu kahteen huomioon.
36 Ensinnäkin valtuutusmenettelystä huolimatta komissio on edelleen asiassa toimivaltainen, eikä valtuutetulle jäsenelle siis anneta omia toimivaltuuksia. Komission valtuutuksella tehdyt päätökset tehdään komission puolesta, joka ottaa niistä täyden vastuun, ja ne voivat olla kumoamiskanteen kohteena samoin edellytyksin kuin kollegiossa tehdyt päätökset. Lisäksi komissio on ottanut käyttöön järjestelmiä, joilla tietyt toimenpiteet, jotka voitaisiin tehdä valtuutuksen perusteella, varataan kollegiolle. Lopuksi komissio on pidättänyt itselleen oikeuden peruuttaa päätökset, joilla valtuutuksia on myönnetty.
37 Toiseksi tällainen valtuuttamismenettely, joka rajoittuu tiettyihin hallintotoimenpiteiden ryhmiin ja joka ei siten koske periaatepäätöksiä, vaikuttaa välttämättömältä ottaen huomioon niiden päätösten lukumäärän huomattava kasvu, jotka komissio joutuu tekemään, jotta se pystyy täyttämään tehtävänsä. Kaikissa institutionaalisissa järjestelmissä on olemassa periaate, jonka mukaan on tarpeen varmistaa päätöksentekoelimen toimintakyky, ja tämä periaate ilmaistaan erityisesti sulautumissopimuksen 16 artiklassa, jonka mukaan "komissio vahvistaa työjärjestyksensä siten, että se varmistaa oman toimintansa ja eri yksiköidensä toiminnan".
38 Toisin kuin kantajat väittävät, päätös, jolla yritys velvoitetaan alistumaan tarkastukseen, on asian selvittämiseen liittyvä toimi, ja sitä on niin ollen pidettävä pelkkänä juoksevien asioiden hoitamisena. Tämä koskee myös tapauksia, joissa yritykset vastustavat tarkastusta. Asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa komissiolle annettua oikeutta sovelletaan pääasiallisesti silloin, kun komissio olettaa, että yritykset eivät vapaaehtoisesti alistu tarkastukseen.
39 Valtuuttamispäätöksen julkaisematta jättämistä koskevan perusteen osalta on todettava, että oikeusvarmuuden periaate ja hallinnollisten päätösten avoimuuden välttämättömyys edellyttävät kyllä, että komissio julkaisee valtuuttamispäätökset ja sellaiset sisäiset säännöt kuin 23.7.1975 tehty päätös, jossa määritellään päätösten yleiset suuntaviivat. Kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen valtuuttamista koskevan päätöksen julkaisematta jättäminen ei kuitenkaan johtanut siihen, että kantajilla ei olisi ollut mahdollisuutta riitauttaa tämän päätöksen tai myönnetyn valtuutuksen nojalla tehdyn päätöksen lainmukaisuutta.
40 Näin ollen on katsottava, että 5.11.1980 tehty päätös, jolla kilpailuasioista vastaava komission jäsen valtuutettiin komission puolesta ja vastuulla tekemään asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukainen päätös, jossa määrätään yrityksille suoritettavista tutkimuksista, ei ole sulautumissopimuksen 17 artiklaan sisältyvän kollegiaalisen päätöksenteon periaatteen vastainen.
41 Perusteen toinen osa koskee annetun valtuutuksen väärinkäyttöä esillä olevassa asiassa, ja tältä osin on korostettava, että se, että kyseessä olevat yritykset eivät suostuneet ilmoitettuihin tarkastuksiin, ei ole mikään peruste sille, että kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen olisi pitänyt neuvotella toimenpiteestä kollegiossa. Kuten jo edellä on korostettu, päätös, jolla määrätään asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaisesta tarkastuksesta, tehdään silloin, kun komissio olettaa, että yritys ei vapaaehtoisesti alistu tutkimukseen, olivat sen syyt tähän mitkä tahansa.
42 Kilpailuasioista vastaavalla komission jäsenellä oli siten oikeus tehdä komission puolesta kanteen kohteena oleva päätös.
43 Ottaen huomioon edellä esitetyt huomautukset on todettava, että kantajien kanteessaan esittämät perusteet eivät ole perusteltuja ja että kanne on näin ollen hylättävä.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
44 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Full & Egal Universal Law Academy