Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Viini - Pöytäviinin pakollinen tislaaminen - Tislauksen suorittaminen - Jäsenvaltioiden velvoitteet - Kansallisessa oikeudessa säädettyjen pakkotoimenpiteiden soveltaminen kyseisiin tuottajiin
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 337/79 6 artiklan 1 kohta, 41 artikla ja 64 artiklan 1 ja 2 kohta)
2. Jäsenvaltiot - Velvoitteet - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Noudattamatta jättäminen sillä perusteella, että yhteisön oikeuden mukaisten pakkotoimenpiteiden toteuttaminen on kansallisen oikeuden vaatimukset huomioon ottaen mahdotonta tai että tuomioistuimet otaksuttavasti kieltäytyvät vahvistamasta tällaisia toimenpiteitä - Ei hyväksyttävissä
(ETY:n perustamissopimuksen 169 ja 177 artikla)
3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Asetukset - Komission asetus - Täytäntöönpanon täysi mahdottomuus jäsenvaltiossa - Komission ja jäsenvaltion velvoite pyrkiä yhteistoiminnassa ratkaisemaan asia siten, että perustamissopimusta noudatetaan
(ETY:n perustamissopimuksen 5 artikla ja 189 artiklan toinen kohta)
Tiivistelmä
1. Asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viinialaa koskevia yhteisön säännöksiä noudatetaan riippumatta siitä, onko kyseisistä toimenpiteistä jo säädetty kansallisessa lainsäädännössä vai onko niitä koskevat säännökset vielä saatettava osaksi sitä. Kyseinen artikla muodostaa näin ollen riittävän selkeän ja täsmällisen oikeudellisen perustan sellaisten kansallisten pakkotoimenpiteiden toteuttamiselle, joiden tarkoituksena on varmistaa, että pakollinen tislaus, josta komissio on päättänyt saman asetuksen 41 artiklan nojalla, tosiasiallisesti suoritetaan. Jäsenvaltio ei voi jättää käyttämättä tällaisia toimenpiteitä sillä perusteella, että yhteisön oikeudessa on jo säädetty niskoitteleviin tuottajiin sovellettavasta seuraamuksesta eli näiden jättämisestä asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla interventiotoimenpiteiden ulkopuolelle, eivätkä myöskään sillä perusteella, että edellä mainitun 64 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan neuvosto päättää tarvittavista toimenpiteistä yhteisön säännösten soveltamiseksi yhdenmukaisesti erityisesti valvonnan osalta, velvoite tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta sen takaamiseksi, että pakolliset tislaukset suoritetaan tehokkaalla tavalla, asetetaan neuvostolle eikä jäsenvaltioille.
2. Jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole täyttänyt yhteisön oikeudesta johtuvia velvoitteitaan.
Näin ollen jäsenvaltio ei voi perustella sitä, että se ei ole yhteisön säännöksissä sille asetetusta velvoitteesta huolimatta käyttänyt pakkotoimenpiteitä tiettyjä toimijoita kohtaan, vetoamalla siihen, etteivät tällaisten toimenpiteiden soveltamiselle kansallisessa oikeudessa asetetut edellytykset ole täyttyneet. Se ei voi myöskään perustella laiminlyöntiään vetoamalla siihen, että vaikka tällaisista toimenpiteistä olisi päätetty, tuomioistuimet olisivat otaksuttavasti lykänneet niiden soveltamista niiden käyttöön velvoittavan yhteisön lainsäädännön pätevyyteen kohdistuvien vakavien epäilysten vuoksi, sillä jäsenvaltio ei voi ensiksikään käyttää tuomioistuintensa mahdollista tai otaksuttavaa kantaa perusteena omalle laiminlyönnilleen ja toisaalta kyseisillä tuomioistuimilla on käytössään 177 artiklassa tarkoitettu menettely, jos niillä on epäilyksiä johdetun oikeuden säännösten pätevyydestä.
3. Jos jäsenvaltiolla on komission asetuksen täytäntöönpanossa odottamattomia vaikeuksia, joiden vuoksi sen on täysin mahdotonta täyttää kyseisessä asetuksessa sille asetetut velvoitteet, sen on saatettava nämä vaikeudet komission tutkittaviksi ja tehtävä sille ehdotuksia tarkoituksenmukaisista ratkaisuista. Tällöin komission ja jäsenvaltion on pyrittävä niiden lojaalia yhteistyötä koskevien keskinäisten velvoitteiden mukaisesti, jotka niille erityisesti perustamissopimuksen 5 artiklassa asetetaan, yhteistoimintaan vilpittömässä mielessä kyseisten vaikeuksien ratkaisemiseksi siten, että perustamissopimuksen määräyksiä noudatetaan täysimääräisesti.
Asianosaiset
Asiassa C-217/88,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään komission oikeudellinen neuvonantaja Peter Karpenstein, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,
kantajana,
vastaan
Saksan liittotasavalta, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Martin Seidel, avustajanaan asianajaja Jochim Sedemund, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa Saksan liittotasavallan suurlähetystö 20-22 avenue Émile-Reuter,
vastaajana,
jossa vaaditaan toteamaan, että kieltäytyessään toistuvasti pöytäviinin pakollisen tislauksen täytäntöönpanosta soveltamalla kansallisia pakkotoimenpiteitä niiden, joita asia koskee, vastustaessa tislausten suorittamista, Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan sekä viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 822/87 (EYVL L 84, s. 1) 79 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat C. N. Kakouris, F. A. Schockweiler ja M. Zuleeg sekä tuomarit G. F. Mancini, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida, F. Grévisse ja M. Díez de Velasco,
julkisasiamies: F. G. Jacobs,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan asianosaisten suulliset lausumat 21.3.1990 pidetyssä istunnossa, jossa Saksan liittotasavallan asiamiehenä toimi asianajaja Dietmar Knopp,
kuultuaan julkisasiamiehen 15.5.1990 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on toimitettu yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 2.8.1988 ja jossa vaaditaan toteamaan, että kieltäytyessään toistuvasti pöytäviinin pakollisen tislauksen täytäntöönpanosta soveltamalla kansallisia pakkotoimenpiteitä niiden, joita asia koskee, vastustaessa tislausten suorittamista, Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan sekä viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 822/87 (EYVL L 84, s. 1) 79 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
2 Viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 5 päivänä helmikuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 337/79 (EYVL L 54, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna erityisesti 27.7.1982 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2144/82 (EYVL L 227, s. 1) ja 27.4.1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1208/84 (EYVL L 115, s. 77) (jäljempänä asetus (ETY) N:o 337/79), 41 artiklan 1 kohdan nojalla pöytäviinin pakollisesta tislaamisesta päätetään, "jos ennakkoarvion tiedoista viinivuodelta ilmenee, että viinivuoden alussa pöytäviinin osalta todetut käytettävät varat ylittävät enemmän kuin viidellä kuukaudella viinivuoden tavanomaisen käytön". Asetuksen (ETY) N:o 337/79 6 artiklan 1 kohdan nojalla tuottajien, joita velvoite pöytäviinin tislaukseen toimittamisesta koskee, on täytettävä kyseinen velvoite voidakseen käyttää hyväkseen asetuksen (ETY) N:o 337/79 I osastossa säädettyjä interventiotoimenpiteitä. Lisäksi asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan "jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viinialaa koskevia yhteisön säännöksiä noudatetaan". Tämä säännös toistetaan edellä mainitun asetuksen (ETY) N:o 822/87, jossa muun muassa tehdään koonnelma kaikista asetukseen (ETY) N:o 337/79 16.3.1987 mennessä tehdyistä muutoksista, 79 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.
3 Asetuksen (ETY) N:o 337/79 41 artiklassa tarkoitetun tislauksen käyttöön ottamisesta viinivuodeksi 1984/1985 18 päivänä tammikuuta 1985 antamassaan asetuksessa (ETY) N:o 148/85 (EYVL L 16, s. 32) komissio määräsi tislattavaksi 12 000 000 hehtolitraa pöytäviiniä, josta Saksan liittotasavaltaan sijoittautuneiden tuottajien oli tislattava 68 322 hehtolitraa.
4 Heti asetuksen (ETY) N:o 148/85 tultua voimaan Saksan viranomaiset lähettivät asianomaisille tuottajille 614 ilmoitusta pöytäviinimääristä, jotka näiden velvoitteena oli tislata. Näistä ilmoituksista 506:ta vastaan tehtiin oikaisuvaatimus sillä perusteella, että pakollista tislausta koskevista yhteisön säännöksistä aiheutui syrjintää tuottajien välillä.
5 Saksan oikeudessa hallintotoimesta tehdyllä oikaisuvaatimuksella (Widerspruch) on periaatteessa lykkäävä vaikutus. Hallintoviranomaiset voivat kuitenkin tietyin edellytyksin määrätä toimen, josta on valitettu, pantavaksi välittömästi täytäntöön. Tällöin niiden on mahdollista käyttää pakkotoimenpiteitä varmistaakseen kyseisen toimen täytäntöönpanon. Ne, joita hallintotoimi koskee, voivat kuitenkin hakea tuomioistuimissa muutosta päätökseen hallintotoimen määräämisestä välittömästi täytäntöön pantavaksi. Tällöin tuomioistuimet voivat uudelleen lykätä kyseisen toimen täytäntöönpanoa.
6 Saksan viranomaiset päättivät jättää määräämättä välittömästi täytäntöön pantaviksi ne 506 tislausvelvoitetta koskevaa ilmoitusta, joista oli tehty oikaisuvaatimus. Tästä päätöksestä oli seurauksena, että niistä 68 322 hehtolitrasta pöytäviiniä, jotka Saksan liittotasavaltaan sijoittautuneiden tuottajien oli tislattava, tislattiin tosiasiallisesti ainoastaan 9 140 hehtolitraa.
7 Asiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä asianosaisten esittämiä perusteita ja väitteitä koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.
Tutkittavaksi ottaminen
8 Komission kanteen kohteena on ensinnäkin Saksan liittotasavallan päätös jättää määräämättä viinivuoden 1984/1985 pakollista tislausvelvoitetta koskevat ilmoitukset välittömästi täytäntöön pantaviksi ja olla käyttämättä Saksan oikeudessa säädettyjä pakkotoimenpiteitä niitä tuottajia kohtaan, jotka olivat kieltäytyneet toimittamasta pöytäviiniä pakolliseen tislaukseen, ja toiseksi aikomus, jonka Saksan liittotasavalta on ilmaissut perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa ja jonka mukaan se menettelee samalla tavoin tulevaisuudessa, jos Saksan liittotasavaltaan sijoittautuneita tuottajia velvoitetaan toimittamaan pöytäviiniä tislaukseen.
9 Saksan liittotasavalta katsoo, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan siltä osin kuin se koskee liittotasavallan menettelyä viinivuonna 1984/1985.
10 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (katso erityisesti asia 298/86, komissio v. Belgia, tuomio 14.7.1988, Kok. 1988, s. 4343, 10 kohta) ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla nostettu kanne voi perustua ainoastaan perustellussa lausunnossa jo esitettyihin syihin ja perusteisiin.
11 Perustellusta lausunnosta, joka on annettu 18.1.1988, ilmenee, että ainoa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta komissio siinä moittii Saksan liittotasavaltaa, on sen menettely viinivuonna 1984/1985. Näin ollen kanteen kohteena ei voi olla kysymys siitä, onko Saksan liittotasavalta jättänyt noudattamatta ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 822/87 79 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan ilmaistessaan aikomuksensa menetellä tulevaisuudessa tarvittaessa samalla tavoin kuin viinivuonna 1984/1985.
12 Näin ollen kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan siltä osin kuin siinä vaaditaan toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan päättäessään jättää määräämättä viinivuoden 1984/1985 pakollista tislausvelvoitetta koskevat ilmoitukset välittömästi täytäntöön pantaviksi ja olla käyttämättä Saksan oikeudessa säädettyjä pakkotoimenpiteitä niitä tuottajia kohtaan, jotka olivat kieltäytyneet toimittamasta pöytäviiniä pakolliseen tislaukseen.
Pääasia
13 Saksan liittotasavalta väittää ensiksikin, ettei jäsenvaltioita yhteisön oikeudessa velvoiteta käyttämään kansallisia pakkotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että pakolliset tislaukset suoritetaan.
14 Tältä osin on aiheellista korostaa, että vaikka jäsenvaltioita ei asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdassa nimenomaan velvoiteta kansallisten pakkotoimenpiteiden käyttöön, tällainen velvoite ilmenee kuitenkin selvästi kyseisessä säännöksessä jäsenvaltioille säädetystä velvollisuudesta toteuttaa "tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viinialaa koskevia yhteisön säännöksiä noudatetaan" riippumatta siitä, onko kyseisistä toimenpiteistä jo säädetty kansallisessa lainsäädännössä vai onko niitä koskevat säännökset vielä saatettava osaksi sitä.
15 Saksan liittotasavallan ensimmäinen vastaväite edellä esitettyyn on, ettei asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohta muodosta riittävän selkeää ja täsmällistä oikeudellista perustaa kansallisten pakkotoimenpiteiden toteuttamiselle.
16 Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Kun jäsenvaltiot asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan toteuttamaan "toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viinialaa koskevia yhteisön säännöksiä noudatetaan", siinä nimenomaan edellytetään kyseisten jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessaan antavan kaikki lait ja asetukset tai toteuttavan kaikki yksittäistapauksia koskevat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen pakollisen tislauksen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön.
17 Edelleen Saksan liittotasavalta esittää vastaväitteenään, että koska asetuksen (ETY) N:o 337/79 6 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisestä yhteisön oikeuden alaan kuuluvasta seuraamuksesta, jollei tislaamisvelvoitetta täytetä, kansallisen oikeuden mukaisia pakkotoimenpiteitä ei voida enää sallia.
18 Tämäkin väite on hylättävä. Tosiasiallisesti tuottajat, joita asetuksen 39 artiklassa ja mahdollisesti sen 40 ja 41 artiklassa tarkoitetut velvoitteet eli kyseisissä artikloissa säädetyt pakolliset tislaukset koskevat, voivat saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla käyttää hyväkseen I osastossa säädettyjä interventiotoimenpiteitä, jos kyseiset tuottajat ovat täyttäneet edellä mainitut velvoitteensa tiettynä erikseen määritettävänä viiteaikana. Kyseisessä säännöksessä ei näin ollen säädetä seuraamuksesta vaan siinä ainoastaan mainitaan edellytys, joka tietyistä asetuksen (ETY) N:o 337/79 kyseisessä osastossa säädetyistä interventiotoimenpiteistä osalliseksi pääsemiselle asetetaan.
19 Lisäksi on niin, että vaikka asetuksen (ETY) N:o 337/79 6 artiklan 1 kohdassa olisi otettu käyttöön erityinen seuraamus, kuten Saksan liittotasavalta väittää, yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena ei voida katsoa kyseistä säännöstä antaessaan olleen sulkea pois mahdollisuutta kansallisten pakkotoimenpiteiden käyttöön sen varmistamiseksi, että pakollinen tislaus suoritetaan.
20 Näin ollen Saksan liittotasavallan tältä osin esittämät väitteet on hylättävä.
21 Toiseksi Saksan liittotasavalta väittää, että asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 2 kohdan nojalla, koska sen mukaan "neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tarvittavista toimenpiteistä yhteisön säännösten soveltamiseksi yhdenmukaisesti viinialalla erityisesti valvonnan osalta", on neuvoston eikä jäsenvaltioiden asiana toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen takaamiseksi, että pakolliset tislaukset suoritetaan tehokkaalla tavalla.
22 Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Itse asiassa on ensiksikin aiheellista tähdentää, ettei mikään 64 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodossa anna otaksua sen, että neuvosto päättää 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, olevan edellytyksenä sille, että jäsenvaltiot täyttävät niille 64 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvan velvoitteen.
23 Lisäksi kyseisillä säännöksillä pyritään eri tavoitteisiin. Asetuksen 64 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on viinialaa koskevien yhteisön säännösten soveltamisedellytysten yhdenmukaistaminen. Saman artiklan 1 kohdan tarkoituksena on puolestaan taata kyseisten säännösten välitön noudattaminen velvoittamalla jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tämän varmistamiseksi. Tätä tavoitetta ei voitaisi saavuttaa ja jäsenvaltioille säädetty velvoite jäisi vaille sisältöä, jos kyseisen velvoitteen täyttämisen edellytyksenä olisi 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tavoitteen toteutuminen.
24 Kolmanneksi Saksan liittotasavalta väittää, että jäsenvaltioiden asiana on päättää, mitkä ovat tarkoituksenmukaisimmat toimenpiteet yhteisön säännösten noudattamisen varmistamiseksi, ja että käsiteltävänä olevassa tapauksessa päätöksen tekeminen pakollista tislausvelvoitetta koskevien ilmoitusten määräämisestä välittömästi täytäntöön pantaviksi olisi ollut vakavassa ristiriidassa Saksan oikeuden kanssa.
25 Myös tämä väite on hylättävä. Tosiasiassa pakollisten tislausten tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan, jos ne pannaan täytäntöön tietyssä määräajassa, joka käsiteltävänä olevan tapauksen osalta vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 337/79 41 artiklassa tarkoitetun tislauksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinivuodeksi 1984/1985 18 päivänä tammikuuta 1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 147/85 (EYVL L 16, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 10.4.1985 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 953/85 (EYVL L 102, s. 19), 10 artiklassa. Näin ollen jäsenvaltioiden on 64 artiklan 1 kohdan nojalla huolehdittava siitä, että kyseiset tuottajat suorittavat tislauksen asetetussa määräajassa, toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän varmistamiseksi. Saksan liittotasavaltaan sijoittautuneiden tuottajien saatua Saksan oikeudessa säädettyä muutoksenhakukeinoa käyttäen lykätyksi pakollista tislausvelvoitetta koskevien ilmoitusten täytäntöönpanon Saksan viranomaisten asiana olisi ollut lopettaa kyseinen lykkäys määräämällä tislausvelvoitetta koskevat ilmoitukset pantaviksi välittömästi täytäntöön.
26 Tältä osin Saksan liittotasavalta väittää, etteivät tällaisen päätöksen teolle kansallisessa oikeudessa asetetut edellytykset olleet täyttyneet. Vaikka kyseinen väite otaksuttaisiin oikeaksi, Saksan liittotasavalta ei voisi perustella sillä yhteisön oikeuden mukaisen jäsenyysvelvoitteensa täyttämättä jättämistä. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole täyttänyt yhteisön oikeudesta johtuvia velvoitteitaan (katso erityisesti asia C-74/89, komissio v. Belgia, tuomio 21.2.1990, Kok. 1990, s. I-491).
27 Neljänneksi Saksan liittotasavalta väittää, ettei päätös tislausvelvoitetta koskevien ilmoitusten määräämisestä välittömästi täytäntöön pantaviksi olisi ollut käsiteltävänä olevassa tapauksessa tarkoituksenmukainen, koska kyseiseen päätökseen olisi otaksuttavasti haettu muutosta Saksan tuomioistuimissa ja kyseiset tuomioistuimet olisivat otaksuttavasti lykänneet mainitun päätöksen soveltamista pakollista tislausta koskevan yhteisön lainsäädännön pätevyyteen kohdistuvien vakavien epäilysten vuoksi.
28 Nämä väitteet ovat asiaan vaikuttamattomia. Ensiksikään Saksan liittotasavalta ei voi käyttää Saksan tuomioistuinten mahdollista tai otaksuttavaa kantaa perusteena omalle laiminlyönnilleen. Toisaalta kyseisten tuomioistuinten olisi ollut mahdollista ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan ennakkoratkaisumenettelyä käyttäen ja tarvittaessa oikeudenkäynnissä asianosaisina olleiden Saksan hallintoviranomaisten ehdotuksesta esittää kysymyksensä pakollista tislausta koskevan yhteisön lainsäädännön pätevyydestä yhteisöjen tuomioistuimelle.
29 Viidenneksi Saksan liittotasavalta väittää, että päätöksestä pakollista tislausvelvoitetta koskevien ilmoitusten määräämisestä välittömästi täytäntöön pantaviksi olisi aiheutunut suhteettomia kustannuksia tislattavaan viinimäärään ja siihen vaikutukseen nähden, joka tislaamisella olisi ollut hintatasoon.
30 Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Asetuksen (ETY) N:o 337/79 41 artiklan 1 ja 7 kohdasta samoin kuin asetuksen (ETY) N:o 147/85 4 artiklasta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena on ollut vahvistaa itse tyhjentävästi ne edellytykset, joilla pöytäviinin tuottajat vapautetaan tislausvelvoitteesta, jottei pakollisen tislauksen soveltamisesta aiheutuisi suhteettomia hallinnollisia kustannuksia niistä odotettavissa oleviin määrällisiin tuloksiin nähden. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kuitenkin kiistatonta, että Saksan liittotasavaltaan sijoittautuneet tuottajat eivät täyttäneet kyseisiä edellytyksiä.
31 Kuudenneksi Saksan liittotasavalta väittää, että päätös pakollista tislausvelvoitetta koskevien ilmoitusten määräämisestä välittömästi täytäntöön pantaviksi olisi ollut tarkoitukseton, koska kun kyseiset ilmoitukset lähetettiin, Saksan tuottajilla oli käytössään enää rajoitettuja määriä pöytäviiniä ja viinin ostaminen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tuottajilta olisi ollut vaikeasti toteutettavissa.
32 Tämä väite voitaisiin hyväksyä ainoastaan, jos voitaisiin osoittaa, että tislausvelvoitetta koskevien ilmoitusten tiedoksi antamiselle asetuksen (ETY) N:o 147/85 7 artiklan 1 kohdassa vahvistettuna määräpäivänä Saksan liittotasavaltaan sijoittautuneiden tuottajien oli täysin mahdotonta suorittaa pakollisia tislauksia sovellettavien yhteisön säännösten mukaisesti. Tältä osin asetuksen (ETY) N:o 147/85 10 artiklan 2 ja 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että jollei tiettyjen tarkastusmuodollisuuksien hoitamisesta muuta johdu, pöytäviinin tislaukseen toimittamista koskevan velvoitteen voi täyttää muiden muassa muuhun kuin sen tuottajan jäsenvaltioon, jota velvoite koskee, sijoittautunut tuottaja. Näin ollen, vaikka Saksan liittotasavallan hallitus on väittänyt, että pakollisten tislausten täytäntöönpano kyseistä menettelyä noudattaen olisi ollut käytännössä vaikeata, se ei ole mitenkään kyennyt osoittamaan sen olleen täysin mahdotonta.
33 On syytä lisätä, että jos jäsenvaltiolla on komission asetuksen täytäntöönpanossa odottamattomia vaikeuksia, joiden vuoksi sen on täysin mahdotonta täyttää kyseisessä asetuksessa sille asetetut velvoitteet, sen on saatettava nämä vaikeudet komission tutkittaviksi ja tehtävä sille ehdotuksia tarkoituksenmukaisista ratkaisuista. Tällöin komission ja jäsenvaltion on pyrittävä niiden lojaalia yhteistyötä koskevien keskinäisten velvoitteiden mukaisesti, jotka niille erityisesti perustamissopimuksen 5 artiklassa asetetaan, yhteistoimintaan vilpittömässä mielessä kyseisten vaikeuksien ratkaisemiseksi siten, että perustamissopimuksen määräyksiä noudatetaan täysimääräisesti. Vaikeudet, joihin käsiteltävänä olevassa tapauksessa on vedottu, eivät kuitenkaan ole olleet luonteeltaan sellaisia, että täytäntöönpano olisi ollut niiden vuoksi täysin mahdotonta, eikä Saksan liittotasavalta ole myöskään tehnyt komissiolle ehdotusta ilmenneiden vaikeuksien ratkaisemiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla vaan se on yksipuolisesti päättänyt luopua jatkamasta pakollisten tislausten täytäntöönpanoa. Tällainen menettely on vastoin edellä mainittua yhteistyövelvoitetta.
34 Näin ollen on todettava, että päättäessään jättää määräämättä viinivuoden 1984/1985 pakollista tislausvelvoitetta koskevat ilmoitukset välittömästi täytäntöön pantaviksi ja olla käyttämättä Saksan oikeudessa säädettyjä pakkotoimenpiteitä niitä tuottajia kohtaan, jotka olivat kieltäytyneet toimittamasta pöytäviiniä pakolliseen tislaukseen, Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
35 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska vastaaja on hävinnyt asian sen olennaisilta osin, vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Päättäessään jättää määräämättä viinivuoden 1984/1985 pakollista tislausvelvoitetta koskevat ilmoitukset välittömästi täytäntöön pantaviksi ja olla käyttämättä Saksan oikeudessa säädettyjä pakkotoimenpiteitä niitä tuottajia kohtaan, jotka olivat kieltäytyneet toimittamasta pöytäviiniä pakolliseen tislaukseen, Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 5 päivänä helmikuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 337/79 64 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
2) Muilta osin kanne hylätään.
3) Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Full & Egal Universal Law Academy