Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Yhteisön säännöstö - Asiallinen ulottuvuus - Kansallisen solidaarisuusrahaston eläkkeensaajille maksama lisäavustus - Soveltamisalaan kuuluminen
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohta)
2. Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Etuudet - Asumista koskevat edellytykset - Luopuminen - Oikeuden alkaminen tai pysyttäminen etuuksiin evätty asianomaisen muussa jäsenvaltiossa asumisen vuoksi - Ei hyväksyttävissä
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohta)
3. Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Yhteisön säännöstö - Täytäntöönpano käytännön vaikeuksista huolimatta - Mahdollisuus saattaa asia siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan käsiteltäväksi
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 81 artiklan d kohta)
4. Jäsenvaltiot - Velvollisuudet - Noudattamatta jättäminen - Neuvoston käsiteltävänä olevalla ehdotuksella, jonka hyväksyminen saattaisi lopettaa rikkomisen, ei vaikutusta
Tiivistelmä
1. Kansallisen solidaarisuusrahaston maksama, verovaroilla rahoitettu lisäavustus, jota myönnetään vanhuus-, lesken- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajille heidän vähimmäistoimeentulonsa turvaamiseksi, kuuluu asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 tarkoitettuun sosiaaliturvajärjestelmään, mikäli asianomaisilla on lakisääteisesti suojattu oikeus kyseisen avustuksen saamiseen.
Se, että etuuden maksaminen liittyy tiettyyn taloudellis-sosiaaliseen ympäristöön, ei nykyisen yhteisön oikeuden mukaan voi oikeuttaa erottamaan etuutta siitä eläkkeestä, jota etuus kiistattomasti täydentää.
2. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklaa on tulkittava siten, ettei oikeuden alkamista tai pysyttämistä säännöksessä tarkoitettuihin etuuksiin, eläkkeisiin ja avustuksiin voida estää ainoastaan sillä perusteella, että asianomainen ei asu sen jäsenvaltion alueella, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.
3. Se, että yhteisön sosiaaliturvaa koskevan säännöstön soveltamisesta saattaa aiheutua käytännön vaikeuksia silloin kun ei ole määritelty niitä yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden mukaan tiettyjen etuusryhmien maksaminen hoidetaan, ei voi loukata oikeuksia, jotka kuuluvat yksityisille oikeussubjekteille yhteisön sosiaalilainsäädännön periaatteiden mukaan. Lisäksi on olemassa elin - siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta - josta on nimenomaisesti säädetty asetuksen (ETY) N:o 1408/71 81 artiklan d kohdassa mahdollisten asiaa koskevien ongelmien käsittelemiseksi.
4. Se, että neuvostolle on annettu ehdotus, jonka hyväksyminen saattaisi lopettaa rikkomisen, josta jäsenvaltiota syytetään, ei voi poistaa kyseisen valtion velvollisuutta noudattaa voimassa olevia yhteisön säännöksiä ja määräyksiä.
Asianosaiset
Asiassa C-236/88,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Karen Banks ja Sean van Raepenbusch, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,
kantajana,
vastaan
Ranskan tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön talousoikeutta koskevien asioiden apulaisjohtaja Edwige Belliard, sijaisenaan saman ministeriön johtava hallinnollinen avustaja Claude Chavance, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 9 boulevard du Prince-Henri,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Ranskan tasavalta on jättänyt noudattamatta sille ETY:n perustamissopimuksen 48-51 artiklan ja sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 [konsolidoitu 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, EYVL L 230, s. 6] 10 artiklan mukaan kuuluvia jäsenyysvelvoitteita kieltäytyessään myöntämästä tai pysyttämästä oikeutta Fonds national de solidaritén (kansallinen solidaarisuusrahasto) lisäavustukseen henkilöille, jotka saavat Ranskan työkyvyttömyys-, vanhuus- tai leskeneläkettä ja jotka asuvat muussa yhteisön jäsenvaltiossa tai muuttavat asuinpaikkansa muuhun yhteisön jäsenvaltioon,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. A. Schockweiler, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaoston puheenjohtaja M. Zuleeg sekä tuomarit G. F. Mancini, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida, F. Grévisse ja P. J. G. Kapteyn,
julkisasiamies: W. Van Gerven,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen ja kuultuaan asianosaisten edustajien suulliset lausumat 8.5.1990 pidetyssä istunnossa,
kuultuaan julkisasiamiehen 12.6.1990 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 17.8.1988 jättämällään kannekirjelmällä komissio on nostanut ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Ranskan tasavalta on jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen 48-51 artiklan sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 [konsolidoitu 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, EYVL L 230, s. 6] 10 artiklan mukaan kuuluvia jäsenyysvelvoitteita kieltäytyessään myöntämästä tai pysyttämästä oikeutta Fonds national de solidaritén lisäavustukseen henkilöille, jotka saavat Ranskan työkyvyttömyys-, vanhuus- tai leskeneläkettä ja jotka asuvat muussa yhteisön jäsenvaltiossa tai muuttavat asuinpaikkansa muuhun yhteisön jäsenvaltioon.
2 Esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että lisäavustusta myöntää Fonds national de solidarité, joka on perustettu vuonna 1956 edistämään yleistä politiikkaa vanhusten suojaamiseksi ja erityisesti sellaisten henkilöiden suojaamiseksi, jotka saavat lakien tai asetusten mukaisia vanhuus- tai työkyvyttömyysetuuksia ja joilla ei ole riittävää toimeentuloa.
3 Kyseisen avustuksen myöntämisedellytykset, jotka mainittiin aiemmin code de la sécurité socialen (sosiaaliturvalaki, jäljempänä CSS) L 684-711 pykälässä, on myöhemmin vahvistettu kyseisen lain L 815-1-815-11 pykälässä. Lisäavustus rahoitetaan verovaroilla, eikä sen myöntäminen edellytä, että henkilö on ollut palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja. Kyseessä on etuus, jolla täydennetään kaikenlaisia tuloja, maksuihin perustuvat etuudet mukaan lukien, siihen rajaan saakka, mikä on katsottu välttämättömäksi ottaen huomioon elinkustannukset Ranskassa. CSS:n L 815-11 pykälässä säädetään, että lisäavustuksen maksaminen lakkaa, jos henkilö muuttaa asuinpaikkansa Ranskan tasavallan alueen ulkopuolelle.
4 Edellä mainitun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee sosiaaliturvan aloja, kuten työkyvyttömyysetuuksia ja vanhuusetuuksia. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, ettei eläkkeitä, etuuksia tai avustuksia, "joihin on saavutettu oikeus" yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, saa vähentää sen vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.
5 Komissio pyysi 12.2.1979 päivätyllä kirjeellä Ranskan hallitusta mukauttamaan säännöksensä ja määräyksensä yhteisön oikeuteen siten, että 9.10.1974 annetun tuomion (asia 24/74, Biason, Kok. 1974, s. 999) mukaisesti Ranskan työkyvyttömyyseläkettä saavat henkilöt, jotka saavat Fonds national de solidaritén lisäavustusta, saavat sitä edelleen silloin kun muuttavat asuinpaikkansa muun jäsenvaltion alueelle. Ranskan viranomaiset ilmoittivat 15.6.1979 ja 9.8.1979 päivätyillä kirjeillä komissiolle, että huolimatta ongelman perinpohjaisesta tarkastelusta ne eivät ole voineet poistaa esteitä kiistanalaisen etuuden maksamiselta Ranskan alueen ulkopuolella.
6 Komissio antoi ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklassa määrätyn perustellun lausunnon 24.7.1980 ja pyysi Ranskan hallitusta noudattamaan sitä yhden kuukauden määräajassa. Komissio päätti 29.4.1981 keskeyttää näin aloitetun 169 artiklan mukaisen menettelyn. Komissio antoi 8.8.1985 neuvostolle ehdotuksen asetukseksi asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta [KOM(85) 396 lopull., EYVL C 240, s. 6]. Ehdotuksen - jonka hyväksyminen olisi lopettanut moititun jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämisen - tavoitteena oli toisaalta sisällyttää nimenomaisesti rahana maksettavat maksuihin perustumattomat sosiaalietuudet asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalaan, toisaalta varata nämä etuudet, joihin on saavutettu oikeus jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella asuville henkilöille. Koska neuvottelut eivät kuitenkaan edenneet neuvostossa, komissio päätti perua perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisen menettelyn keskeyttämistä koskeneen päätöksensä ja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen.
7 Asiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä asianosaisten perusteita ja väitteitä koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.
8 Esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että vaikka komissio vaatii tuomitsemaan Ranskan sille perustamissopimuksen 48-51 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan mukaan kuuluvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, komissio perustaa väitteensä ainoastaan siihen, että kyseinen valtio on tulkinnut väärin 10 artiklan säännöksiä. Sitä, onko nyt käsiteltävänä oleva jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeva kanne perusteltu, on näin ollen arvioitava ainoastaan kyseisten säännösten suhteen.
9 Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön - erityisesti 24.2.1987 annetun tuomion (yhdistetyt asiat 379/85, 380/85, 381/85 ja 93/86, Giletti ym., Kok. 1987, s. 955) mukaan sillä, että kieltäydytään myöntämästä tai pysyttämästä oikeutta tässä tapauksessa tarkoitetun kaltaiseen avustukseen avustuksen saajille, jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa tai muuttavat asuinpaikkansa muuhun jäsenvaltioon, rikotaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohtaa.
10 Edellä mainitussa 24.2.1987 annetussa tuomiossa (Giletti ym.), joka annettiin Ranskan Cour de cassationin esittämien, samaa avustusta koskeneiden useiden ennakkoratkaisukysymysten yhteydessä, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö - siltä osin kun sillä annetaan oikeus lisäetuuksiin, joiden tarkoituksena on lisätä sosiaaliturvaan kuuluvien eläkkeiden määrää ilman sosiaalihuollolle ominaista tapauskohtaisten tarpeiden ja tilanteiden arviointia - kuuluu asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 tarkoitettuun sosiaaliturvajärjestelmään.
11 Samassa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklaa on tulkittava siten, ettei oikeuden syntymistä tai pysyttämistä säännöksessä tarkoitettuihin etuuksiin, eläkkeisiin ja avustuksiin voida estää ainoastaan sillä perusteella, että asianomainen ei asu sen jäsenvaltion alueella, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.
12 Ranskan hallitus väittää, että kyseistä lisäavustusta myönnetään ottaen huomioon tietty taloudellis-sosiaalinen ympäristö, koska sillä pyritään turvaamaan vähimmäistoimeentulo Ranskassa. Avustuksen maksaminen jossain toisessa jäsenvaltiossa ei palvelisi tätä tehtävää, eikä siihen näin ollen olisi perusteita.
13 Väitettä ei voida hyväksyä. Koska tässä tapauksessa tarkoitetun kaltainen lisäetuus kuuluu asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 tarkoitettuun sosiaaliturvajärjestelmään, ei se, että etuuden maksaminen liittyy tiettyyn taloudellis-sosiaaliseen ympäristöön, voi nykyisen yhteisön oikeuden mukaan oikeuttaa erottamaan etuutta siitä eläkkeestä, jota etuus kiistattomasti täydentää.
14 Näin ollen se, että kyseisen lisäavustuksen maksamisen edellytykseksi asetetaan Ranskan alueella asumista koskeva edellytys, on ristiriidassa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohdan kanssa.
15 Ranskan hallitus väittää myös, että Fonds national de solidaritén lisäavustuksen, samoin kuin muissa jäsenvaltioissa käytössä olevien maksuihin perustumattomien etuuksien, vientiin liittyy hallintoa, yhteensovittamista ja itse asiaa koskevia ongelmia, jotka voidaan ratkaista ainoastaan yhteisön säännöstön avulla. Juuri tätä varten komissio antoi edellä mainitun ehdotuksen asetukseksi 8.8.1985.
16 Koska kyseisiin maksuihin perustumattomiin etuuksiin soveltuvia yksityiskohtaisia sääntöjä ei ole, Ranskan hallituksen esittämiin ongelmiin on löydettävä ratkaisu asetusten nykyisistä säännöksistä, siten kuin yhteisöjen tuomioistuin niitä tulkitsee.
17 On totta, että säännösten soveltamisesta saattaa aiheutua käytännön vaikeuksia. Tämän seikan perusteella ei kuitenkaan, kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 187/73, Callemeyn, 28.5.1974 antamassaan tuomiossa (Kok. 1974, s. 553) todennut, voida loukata oikeuksia, jotka kuuluvat yksityisille oikeussubjekteille yhteisön sosiaalilainsäädännön periaatteiden mukaan. Lisäksi on todettava, että käytännön ongelmat voidaan aina antaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 81 artiklan d kohdassa tätä varten säädetyn siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan käsiteltäviksi.
18 Edellä esitetystä seuraa, etteivät Ranskan hallituksen esittämät vaikeudet ole sellaisia, että ne oikeuttaisivat sille yhteisön oikeuden mukaan kuuluvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen.
19 Mitä tulee Ranskan hallituksen viittaukseen komission 8.8.1985 tekemään ehdotukseen, on syytä korostaa, ettei se, että neuvostolle on annettu ehdotus, joka voisi lopettaa rikkomisen, voi poistaa rikkomisesta vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuutta noudattaa voimassa olevia yhteisön säännöksiä ja määräyksiä.
20 Kieltäytyessään myöntämästä tai pysyttämästä oikeutta Fonds national de solidaritén lisäavustukseen henkilöille, jotka saavat Ranskan työkyvyttömyys-, vanhuus- tai leskeneläkettä ja jotka asuvat muussa yhteisön jäsenvaltiossa tai muuttavat asuinpaikkansa muuhun yhteisön jäsenvaltioon, Ranskan tasavalta on jättänyt noudattamatta sille asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan mukaan kuuluvia jäsenyysvelvoitteita.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
21 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska Ranskan tasavalta on hävinnyt asian, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kieltäytyessään myöntämästä tai pysyttämästä oikeutta Fonds national de solidaritén lisäavustukseen henkilöille, jotka saavat Ranskan työkyvyttömyys-, vanhuus- tai leskeneläkettä ja jotka asuvat muussa yhteisön jäsenvaltiossa tai muuttavat asuinpaikkansa muuhun yhteisön jäsenvaltioon, Ranskan tasavalta on jättänyt noudattamatta sille sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan mukaan kuuluvia jäsenyysvelvoitteita.
2) Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Full & Egal Universal Law Academy