Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Jäsenvaltiot - Velvollisuudet - Alusten rekisteröintiä koskevan toimivallan käyttäminen - Yhteisön oikeuden noudattaminen
2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Kalastusaluksen rekisteröinti jäsenvaltiossa - Aluksen omistajien, rahtaajien ja liikenteenhoitajien kansalaisuutta, asuinpaikkaa ja kotipaikkaa koskevat edellytykset - Ei voida hyväksyä - Kansallisten viranomaisten toimivalta säätää poikkeuksia ei vaikuta - Pyyntikiintiöjärjestelmä ei vaikuta - Edellytys, joka koskee paikkaa, josta käsin alusta liikennöidään, johdetaan ja valvotaan - Hyväksyttävyys
(ETY:n perustamissopimuksen 52 artikla)
Tiivistelmä
1. Yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa jäsenvaltioiden asiana on kansainvälisen oikeuden yleisiä sääntöjä noudattaen päättää edellytyksistä, jotka koskevat aluksen rekisteröintiä niiden alusrekistereihin sekä luvan myöntämistä niiden lipun alla purjehtimiseen. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava yhteisön oikeuden sääntöjä.
2. Yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset ja erityisesti perustamissopimuksen 52 artikla ovat esteenä sille, että jäsenvaltio asettaa lainsäädännössään edellytykseksi kalastusaluksen rekisteröinnille kansalliseen rekisteriinsä, että
a) aluksen omistajat (legal owners ja beneficial owners), vuokraajat ja kalastuselinkeinon harjoittajat ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai kyseisessä jäsenvaltiossa perustettuja yhtiöitä, jolloin viimeksi mainitussa tapauksessa vähintään 75 % sellaisen yhtiön pääomasta on tämän jäsenvaltion kansalaisten omistuksessa tai samat edellytykset täyttävien yhtiöiden omistuksessa ja että 75 % tämän yhtiön johtajista on tämän jäsenvaltion kansalaisia;
b) että kyseisillä omistajilla (legal owners ja beneficial owners), vuokraajilla, kalastuselinkeinon harjoittajilla, osakkeenomistajilla ja johtajilla tapauksen mukaan, on asuinpaikka ja kotipaikka tässä jäsenvaltiossa
Kansallisia pyyntikiintiöitä koskevan yhteisön järjestelmän olemassaolo tai se, että toimivaltaisella ministeriöllä on mahdollisuus myöntää kansalaisuusedellytyksiä koskeva vapautus luonnolliselle henkilölle ottaen huomioon hänen asumisjaksonsa pituuden kyseisessä jäsenvaltiossa ja ajan, jonka hän on toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa, ei tee tällaista lainsäädäntöä yhteensoveltuvaksi yhteisön oikeuden kanssa.
Sitä vastoin yhteisön oikeus ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää kalastusaluksen rekisteröinniltä kansalliseen rekisteriinsä, että kysymyksessä olevaa alusta on liikennöitävä ja sen käyttöä on johdettava ja valvottava kyseisen jäsenvaltion alueelta käsin.
Asianosaiset
Asiassa C-221/89,
jonka High Court of Justice of England and Wales, Queen's Bench Division, on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensiksi mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
The Queen
vastaan
Secretary of State for Transport (liikenneministeriö), ex parte Factortame Ltd ym.
ennakkoratkaisun erityisesti sijoittautumisoikeutta ja suhteellisuusperiaatetta sekä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta koskevien yhteisön oikeuden säännösten tulkinnasta sen ratkaisemiseksi, onko kansallinen kalastusalusten rekisteröinnin edellytyksiä koskeva lainsäädäntö yhteensoveltuva yhteisön oikeuden kanssa,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat G. F. Mancini, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Díez de Velasco sekä tuomarit Sir Gordon Slynn, C. N. Kakouris, R. Joliet, F. Grévisse ja M. Zuleeg,
julkisasiamies: J. Mischo,
kirjaaja: J.-G. Giraud,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:
- Factortame Ltd ym., edustajinaan David Vaughan, QC, barrister Gerald Barling, barrister David Anderson ja solicitor Stephen Swabey Thomas Cooper & Stibbardin toimistosta,
- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor Timothy J. G. Pratt, avustajinaan Solicitor General Sir Nicholas Lyell, QC, Christopher Bellamy, QC, barrister Christopher Vajda ja barrister Andrew Macnab,
- Belgian hallitus, asiamiehenään liikenneministeriön pääjohtaja I. L. Van de Vel,
- Tanskan hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen neuvonantaja Jørgen Molde,
- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Regierungsdirektor Ernst Röder ja liittovaltion talousministeriön Regierungsrat Gerhard Leibrock,
- Kreikan hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöä koskevia asioita hoitavan erityisosaston asianajaja H. M. Mamouna,
- Espanjan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön yhteisön oikeutta ja toimielimiä koskevan kansallisen koordinoinnin pääjohtaja Javier Conde de Saro ja suhteista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen vastaavan oikeudellisen osaston valtionasiamies Rosario Silva de Lapuerta,
- Irlannin hallitus, asiamiehenään Chief State Solicitor Louis J. Dockery,
- komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Robert C. Fischer ja oikeudellisen yksikön virkamies Peter Oliver,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan suulliset huomautukset, jotka sille ovat 17.1.1991 pidetyssä istunnossa esittäneet Factortame Ltd ym. edustajanaan D. Vaughan, QC; Rawlings (Trawling) Ltd edustajanaan N. Forwood, QC; Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus; Belgian hallitus edustajanaan ulkoasiainministeriön neuvonantaja J. Van de Velde; Saksan hallitus edustajanaan J. Karl; Kreikan hallitus edustajanaan I. Galani-Maragkoudaki; Espanjan hallitus; Irlannin hallitus edustajanaan J. O'Reilly, SC; sekä komissio,
kuultuaan julkisasiamiehen 13.3.1991 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 High Court of Justice of England and Wales, Queen's Bench Division, on esittänyt 10.3.1989 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.7.1989, yhteisöjen tuomioistuimelle ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla neljä ennakkoratkaisukysymystä erityisesti sijoittautumisoikeutta ja suhteellisuusperiaatetta sekä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta koskevien yhteisön oikeuden säännösten tulkinnasta sen ratkaisemiseksi, onko kansallinen kalastusalusten rekisteröinnin edellytyksiä koskeva lainsäädäntö yhteensoveltuva yhteisön oikeuden kanssa.
2 Kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa osapuolina ovat Secretary of State for Transport (jäljempänä liikenneministeriö) ja Factortame Ltd ja muita Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä sekä näiden yhtiöiden hallintoon osallistuvat henkilöt ja osakkaat, joista suurin osa on Espanjan kansalaisia (jäljempänä pääasian kantajat).
3 Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että pääasian kantajat ovat 95 sellaisen kalastusaluksen omistajia tai käyttäjiä, jotka on vuoden 1894 Merchant Shipping Actin (vuoden 1894 kauppamerenkulkua koskeva laki) nojalla kirjattu Ison-Britannian alusrekisteriin. Näistä aluksista 53 oli alunperin rekisteröity Espanjassa ja purjehti Espanjan lipun alla, mutta ne on sittemmin rekisteröity Ison-Britannian alusrekisteriin eri ajankohtina vuodesta 1980 alkaen. Loput 42 alusta ovat aina olleet rekisteröityinä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta yhtiöt ovat ostaneet ne eri ajankohtina, pääasiallisesti vuodesta 1983 alkaen.
4 Ison-Britannian kalastusalusten rekisteröintiä koskevaa lainsäädäntöä on muutettu perusteellisesti vuoden 1988 Merchant Shipping Actin II osassa (vuoden 1988 kauppamerenkulkua koskeva laki, jäljempänä vuoden 1988 laki) ja vuoden 1988 Merchant Shipping (Registration of Fishing Vessels) Regulationsissa (vuoden 1988 asetukset kalastusalusten rekisteröinnistä, jäljempänä vuoden 1988 asetukset; S. I. 1988, n:o 1926). On kiistatonta, että Yhdistynyt kuningaskunta on tehnyt kyseisen muutoksen lopettaakseen niin sanotun quota hopping -käytännön eli käytännön, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan on kysymys Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettyjen kalastuskiintiöiden "ryöstöstä", jonka tekevät Ison-Britannian lipun alla purjehtivat alukset, joilla ei kuitenkaan ole aitoa yhteyttä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
5 Vuoden 1988 laissa on säädetty uudesta rekisteristä, johon vastedes on rekisteröitävä kaikki Ison-Britannian kalastusalukset, myös ne, jotka oli jo rekisteröity vanhaan vuoden 1894 kauppamerenkulkua koskevan lain nojalla ylläpidettyyn yleisrekisteriin. Uuteen rekisteriin voidaan kuitenkin rekisteröidä ainoastaan kalastusalukset, jotka täyttävät vuoden 1988 lain 14 pykälässä säädetyt edellytykset.
6 Kyseisen pykälän 1 momentissa säädetään, että kalastusalus voidaan, jollei liikenneministerin tekemästä poikkeuspäätöksestä muuta johdu, rekisteröidä uuteen rekisteriin ainoastaan:
"a) jos sen omistaja on brittiläinen,
b) jos sitä käytetään ja sen käyttöä johdetaan ja valvotaan Isosta-Britanniasta käsin ja
c) aluksen vuokraaja tai aluksella toimintaa harjoittava henkilö ("chorterer, manager or operator") on vaatimukset täyttävä henkilö tai yhtiö".
Saman pykälän 2 momentin mukaan kalastusaluksen katsotaan kuuluvan brittiläiselle omistajalle, jos aluksen nimellinen omistajuus (legal ownership) on kokonaan yhdellä tai useammalla vaatimukset täyttävällä henkilöllä tai yhtiöllä ja jos aluksen tosiasiallinen omistajuus (beneficial ownership) kuuluu yhdelle tai useammalle vaatimukset täyttävälle yhtiölle tai vähintään 75 prosenttia siitä kuuluu yhdelle tai useammalle vaatimukset täyttävälle henkilölle. Saman säädöksen 7 pykälässä täsmennetään, että "vaatimukset täyttävällä henkilöllä" tarkoitetaan henkilöä, joka on Ison-Britannian kansalainen, joka asuu Isossa-Britanniassa ja jonka kotipaikka on Isossa-Britanniassa. "Vaatimukset täyttävällä yhtiöllä" tarkoitetaan yhtiötä, joka on perustettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jonka päätoimipaikka (principal place of business) on Isossa-Britanniassa, jonka osakkeista vähintään 75 prosenttia on yhden tai useamman vaatimukset täyttävän henkilön hallussa ja jonka johtajista vähintään 75 prosenttia on vaatimukset täyttäviä henkilöitä.
7 Lopuksi liikenneministeriö voi 14 pykälän 4 momentin mukaan tehdä kansalaisuusehtoa koskevan poikkeuksen luonnollisen henkilön hyväksi ottaen huomioon hänen asumisjaksonsa pituuden Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä ajan, jonka hän on toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa.
8 Vuoden 1988 laki ja asetukset ovat tulleet voimaan 1.12.1988. Lain 13 pykälän nojalla aikaisemman järjestelmän aikana tehtyjen rekisteröintien voimassaoloa on kuitenkin jatkettu väliaikaisesti 31.3.1989 saakka.
9 Pääasian käsittelyyn johtaneen käsittelyn alkaessa pääasian kantajien 95 kalastusalusta eivät täyttäneet yhtäkään vuoden 1988 lain 14 pykälässä säädetyistä rekisteröintiedellytyksistä, joten niitä ei ollut voitu kirjata uuteen rekisteriin.
10 Koska kyseisiltä aluksilta olisi viety oikeus harjoittaa kalastusta 1.4.1989 lukien, pääasian kantajat ovat riitauttaneet judicial review -hakemuksella, jonka ne ovat toimittaneet High Court of Justicen Queen's Bench Divisioniin 16.12.1988, vuoden 1988 lain II osan yhteensoveltuvuuden yhteisön oikeuden kanssa.
11 Asian ratkaisemiseksi High Court of Justice on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
"Ensimmäinen kysymys
Onko yhteisön oikeudella vaikutusta niihin edellytyksiin, jotka jäsenvaltio lainsäädännössään on asettanut sen määräämiseksi, mitkä alukset voidaan lainmukaisesti rekisteröidä tässä jäsenvaltiossa, mitkä alukset voivat purjehtia sen lipun alla sekä mitkä alukset voivat saada sen kansallisuuden?
Toinen kysymys
Kun otetaan huomioon yhteisön oikeuden säännökset, määräykset ja periaatteet ja erityisesti - mutta ei yksinomaan - kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva periaate sekä sijoittautumisoikeus ja suhteellisuusperiaate, onko jäsenvaltiolla oikeus vaatia, että kalastusaluksen rekisteröimiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa ja luvan myöntämiseksi jäsenvaltion lipun alla purjehtimiseen:
a) kalastusaluksen on oltava kyseisen jäsenvaltion kansalaisten, joilla on asuinpaikka ja kotipaikka tässä jäsenvaltiossa, yksinomistuksessa, tai kalastusaluksen on kuuluttava yhtiölle, josta jäsenvaltion kansalaiset, joilla on asuinpaikka ja kotipaikka tässä valtiossa, joko 'legal ownerseina' tai 'beneficial ownerseina' omistavat vähintään 75 % ja jonka johtajista vähintään 75 % on kyseisen valtion, jossa heillä on asuinpaikka ja kotipaikka, kansalaisia (jäljempänä vaatimukset täyttävä yhtiö), ja että
b) kyseisen kalastusaluksen tosiasiallisista omistajista (beneficial owners) vähintään 75 % on oltava tämän jäsenvaltion, jossa heillä on asuinpaikka ja kotipaikka, kansalaisia, tai tosiasiallisen omistajuuden on kuuluttava kokonaisuudessaan yhdelle tai useammalle vaatimukset täyttävälle yhtiölle tai osittain yhdelle tai useammalle vaatimukset täyttävälle yhtiölle sillä edellytyksellä, että sellaisilla jäsenvaltion kansalaisilla, joilla on asuinpaikka ja kotipaikka tässä jäsenvaltiossa, on vähintään 75 % aluksen omistusoikeudesta, ja
c) että kysymyksessä olevaa alusta on käytettävä ja sen käyttöä johdettava ja valvottava asianomaisen jäsenvaltion alueelta käsin, ja
d) että aluksen vuokraaja tai aluksella toimintaa harjoittava henkilö on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, jolla on asuinpaikka ja kotipaikka tässä jäsenvaltiossa, tai vaatimukset täyttävä yhtiö,
sikäli kuin muiden jäsenvaltioiden kansalaisten suhteen ei ole säädetty lainkaan poikkeuksia lukuun ottamatta sitä, että jäsenvaltio voi myöntää kansalaisuusedellytystä koskevan vapautuksen luonnollisen henkilön hyväksi ottaen huomioon hänen asumisjaksonsa pituuden kyseisessä jäsenvaltiossa sekä ajan, jonka hän on toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa?
Kolmas kysymys
Vaikuttaako toiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen se seikka, että on olemassa kansallisia pyyntikiintiöitä, joita yhteisön kalastuspolitiikan mukaisesti myönnetään jäsenvaltioille?
Neljäs kysymys
Vaikuttaako toiseen ja kolmanteen kysymykseen annettavaan vastaukseen se seikka, että kyseinen säädös on otettu käyttöön siinä tarkoituksessa ja sillä seurauksella, että useat kalastusalukset, jotka välittömästi ennen kyseisen säädöksen voimaantuloa oli asianmukaisesti rekisteröity asianomaisen jäsenvaltion rekisteriin ja jotka olivat saaneet tämän jäsenvaltion myöntämän pyyntiluvan ja joiden tosiasiallinen omistajuus (beneficial ownership) suurelta osin kuului toisen jäsenvaltion sellaisille kansalaisille, joiden asuinpaikka ja kotipaikka olivat tuossa toisessa jäsenvaltiossa, eivät täytä enää ensin mainitun jäsenvaltion lipun alla purjehtimiselle asetettuja edellytyksiä eivätkä niin ollen myöskään edellytyksiä, jotka on asetettu sellaisten pyyntikiintiöiden käytölle, jotka yhteisön kalastuspolitiikan mukaisesti on myönnetty ensin mainitulle jäsenvaltiolle, jollei alusten omistusta ja johtamista mainitun säädöksen mukaisesti siirretä ensin mainitun jäsenvaltion sellaisille kansalaisille, joilla on asuinpaikka ja kotipaikka tässä jäsenvaltiossa?"
12 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.
Ensimmäinen kysymys
13 Ensiksi on todettava, että yhteisön oikeuden tässä kehitysvaiheessa jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää alusten rekisteröintiä koskevista edellytyksistä. Siltä osin kuin kysymyksessä ovat kalastusalukset, yhteisöjen tuomioistuin on 19.1.1988 antamansa tuomion 13 kohdassa (asia 223/86, Pesca Valentia, Kok. 1988, s. 83) todennut, että 19.1.1976 annetun yhteisen kalatalousalan rakennepolitiikan toteuttamista koskevan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 101/76 (EYVL L 20, s. 19) säännökset koskevat kalastusaluksia, jotka "purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla", tai jotka on "rekisteröity" siellä, mutta että kyseisten käsitteiden määritteleminen jää tehtäväksi jäsenvaltioiden lainsäädännössä.
14 On kuitenkin muistettava, että jäsenvaltioiden on käytettävä toimivaltaansa yhteisön oikeutta noudattaen (katso viimeksi asia 57/86, Kreikka v. komissio, tuomio 7.6.1988, Kok. 1988, s. 2855, 9 kohta ja asia 127/87, komissio v. Kreikka, tuomio 21.6.1988, Kok. 1988, s. 3333, 7 kohta).
15 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus sekä Belgian ja Kreikan hallitukset väittävät kuitenkin, että tilanne on toinen, kun kysymyksessä on kansainvälisen oikeuden mukaan kullekin jäsenvaltiolle kuuluva valta määritellä vapaasti ne edellytykset, joiden mukaan se sallii purjehtimisen lippunsa alla. Tässä yhteydessä ne viittaavat 29.4.1958 tehdyn Geneven aavaa merta koskevan yleissopimuksen (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja 450, n:o 6465) 5 artiklan 1 kohtaan, jonka sanamuoto on seuraava:
"Kunkin valtion tulee määrätä ne ehdot, joiden mukaan sen kansallisuus myönnetään aluksille ja joiden mukaan alukset rekisteröidään sen alueella sekä joilla niille annetaan oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, joiden lippua ne ovat oikeutetut käyttämään. Valtion ja aluksen välillä pitää olla todellinen yhdysside; erikoisesti on valtion tehokkaasti harjoitettava tuomiovaltaansa ja hallinnollisia, teknillisiä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevaa valvontaansa sen lipun alla purjehtivissa aluksissa."
16 Tällä väitteellä olisi merkitystä vain, jos jäsenvaltioiden toimivaltaa alusten rekisteröinnissä koskevat yhteisön oikeuden vaatimukset olisivat ristiriidassa kansainvälisen oikeuden sääntöjen kanssa.
17 Tämän vuoksi ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa jäsenvaltioiden asiana on kansainvälisen oikeuden yleisiä sääntöjä noudattaen päättää edellytyksistä, jotka koskevat aluksen rekisteröintiä niiden alusrekistereihin ja luvan myöntämistä niiden lipun alla purjehtimiseen, mutta tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava yhteisön oikeuden sääntöjä.
Toinen kysymys
18 Tällä kysymyksellä kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, ovatko ne kolme edellytystä, jotka vuoden 1988 laissa on asetettu kalastusalusten rekisteröinnille Yhdistyneessä kuningaskunnassa, yhteensoveltuvia yhteisön oikeuden kanssa. Kysymys on sen vuoksi ymmärrettävä seuraavasti:
"1) Onko yhteisön oikeutta ja erityisesti sijoittautumisvapautta koskevaa periaatetta, kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaa periaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää kalastusaluksen rekisteröinniltä kansalliseen rekisteriinsä, että
a) omistajat (legal owners ja beneficial owners), vuokraajat ja kalastuselinkeinon harjoittajat ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai että ne ovat tässä jäsenvaltiossa perustettuja yhtiöitä ja että tässä viimeksi mainitussa tapauksessa tällaisesta yhtiöstä vähintään 75 % on kyseisen jäsenvaltion kansalaisten omistuksessa tai samat ehdot täyttävien yhtiöiden omistuksessa ja edelleen, että tällaisen yhtiön johtajista vähintään 75 % on kyseisen jäsenvaltion kansalaisia;
b) kyseisillä omistajilla (legal owners ja beneficial owners), vuokraajilla, elinkeinonharjoittajille, osakkeenomistajilla ja johtajilla, tapauksen mukaan, on asuinpaikka ja kotipaikka tässä jäsenvaltiossa;
c) alusta käytetään ja sen käyttöä ohjataan ja johdetaan kyseisen jäsenvaltion alueelta käsin?
2) Onko edellä olevaan ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus erilainen, jos luonnollisen henkilön hyväksi on mahdollista myöntää kansalaisuusedellytystä koskeva vapautus ottaen huomioon hänen asumisjaksonsa pituus mainitussa jäsenvaltiossa sekä aika, jona hän on toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa?"
Kansalaisuutta, asuinpaikkaa ja kotipaikkaa koskevat edellytykset (uudelleen muotoillun toisen kysymyksen 1 kohdan a ja b alakohta)
19 Komissio on esittänyt suullisessa käsittelyssä, että aluksen rekisteröinti itsessään merkitsee perustamissopimuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettua sijoittautumistoimenpidettä, minkä vuoksi sovelletaan sijoittautumisvapautta koskevia sääntöjä.
20 Tältä osin on todettava, että perustamissopimuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa käytetty sijoittautumisen käsite tarkoittaa pysyväisluonteista taloudellisen toiminnan tosiasiallista harjoittamista toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin.
21 Tällä perusteella aluksen rekisteröintiin ei välttämättä sisälly perustamissopimuksessa tarkoitettua sijoittautumista, erityisesti kun alusta ei käytetä taloudellisen toiminnan harjoittamiseen tai kun rekisteröintihakemuksen tekee sellainen henkilö tai kun se tehdään sellaisen henkilön lukuun, joka ei ole sijoittautunut eikä aio sijoittautua kyseiseen jäsenvaltioon.
22 Jos alus kuitenkin on sellaisen taloudellisen toiminnan harjoittamisen väline, johon liittyy kiinteä toimipaikka kysymyksessä olevassa jäsenvaltiossa, aluksen rekisteröintiä ei voida erottaa sijoittautumisvapauden käyttämisestä.
23 Tästä seuraa, että aluksen rekisteröinnille asetetut edellytykset eivät saa olla esteenä perustamissopimuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetulle sijoittautumisvapaudelle.
24 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Belgian hallitus väittävät kuitenkin, että aluksen rekisteröinti jossakin jäsenvaltiossa ei ole välttämätön ennakkoedellytys kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautumiselle, koska luonnollisia henkilöitä tai yhtiöitä ei estetä käyttämästä aluksiaan eli muun muassa kalastusaluksiaan esimerkiksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta käsin sellaisen toiminnan yhteydessä, jotka liittyy sen alueeseen; tällainen sijoittautuminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on mahdollista kaikille aluksille, jotka on rekisteröity yhdessä muista jäsenvaltioista.
25 Tätä näkemystä ei voida hyväksyä. Perustamissopimuksen 52 artiklan toisen kohdan mukaan sijoittautumisvapaus antaa jäsenvaltion kansalaisille "oikeuden ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia - - niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia - - ".
26 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Belgian, Tanskan ja Kreikan hallitukset katsovat, että perustamissopimus ei ole esteenä pääasiassa käsiteltävänä olevan kaltaiselle kansalaisuusedellytykselle, koska kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä olisi kysymys vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltion lainsäädännössä oikeussubjekteja kohdeltaisiin eri tavoin heidän kansalaisuutensa vuoksi. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys kansalaisuuteen perustuvasta syrjivästä kohtelusta, vaan kansallisuuden myöntämistä koskevasta edellytyksestä; jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, kenelle ne myöntävät kansalaisuutensa tai kansallisuutensa ja keneltä sen epäävät ja tämä koskee sekä luonnollisia henkilöitä että aluksia.
27 Tältä osin on huomattava, että alusten, jotka eivät ole oikeussubjekteja, "kansallisuuden" käsite eroaa luonnollisten henkilöiden "kansalaisuuden" käsitteestä.
28 Sijoittautumisvapauden osalta erityisesti perustamissopimuksen 52 artiklassa tarkoitettu kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen koskee jäsenvaltioiden kansalaisia olevien luonnollisten henkilöiden erilaista kohtelua sekä sellaisten yhtiöiden erilaista kohtelua, jotka 58 artiklan nojalla rinnastetaan luonnollisiin henkilöihin.
29 Tämän vuoksi jokaisen jäsenvaltion on noudatettava jäsenvaltion kansalaisten kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa, kun jäsenvaltio käyttää toimivaltaansa määritellessään ne edellytykset, joiden mukaan sen "kansallisuus" myönnetään alukselle.
30 Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa tarkoitetun kaltainen edellytys, jossa luonnollisilta henkilöiltä, aluksen omistajilta tai vuokraajilta sekä yhtiön ollessa kyseessä yhtiön osakkeenomistajilta ja johtajilta edellytetään määrättyä kansalaisuutta, on perustamissopimuksen 52 artiklan vastainen.
31 Sama koskee perustamissopimuksen 221 artiklaa, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisille samat oikeudet hankkia osuuksia 58 artiklassa tarkoitetuista yhtiöistä kuin omille kansalaisilleen.
32 Mitä tulee edellytykseen, jonka mukaan aluksen omistajilla, vuokraajilla ja kalastuselinkeinon harjoittajilla sekä yhtiön ollessa kyseessä sen osakkeenomistajilla ja hallintoon osallistuvilla henkilöillä on oltava asuinpaikka ja kotipaikka siinä jäsenvaltiossa, jossa rekisteröinti tapahtuu, on todettava, että tällainen edellytys, joka ei ole perusteltavissa niiden oikeuksien ja velvoitteiden perusteella, jotka syntyvät myönnettäessä alukselle lupa purjehtia kyseisen valtion lipun alla, johtaa syrjintään kansalaisuuden perusteella. Itse asiassa suurin osa kysymyksessä olevan valtion kansalaisista asuu tässä valtiossa ja heillä on siellä kotipaikka, ja he täyttävät näin ollen automaattisesti tämän edellytyksen, kun taas muiden jäsenvaltioiden kansalaisten on useimmissa tapauksissa muutettava asuin- ja kotipaikkansa tähän valtioon täyttäkseen sen lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Näin ollen tällainen edellytys on 52 artiklan vastainen.
33 Edellä esitetystä seuraa, että yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset ja erityisesti ETY:n perustamissopimuksen 52 artikla ovat esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää kalastusaluksen rekisteröinniltä kansalliseen rekisteriinsä, että
a) aluksen omistajat (legal owners ja beneficial owners), vuokraajat ja kalastuselinkeinon harjoittajat ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai että ne ovat tässä jäsenvaltiossa perustettuja yhtiöitä ja että tässä viimeksi mainitussa tapauksessa tällaisen yhtiön osakepääomasta vähintään 75 % on kyseisen jäsenvaltion kansalaisten omistuksessa tai samat edellytykset täyttävien yhtiöiden omistuksessa ja edelleen että tällaisen yhtiön johtajista vähintään 75 % on kyseisen jäsenvaltion kansalaisia;
b) kyseisillä omistajilla (legal owners ja beneficial owners), vuokraajilla, kalastuselinkeinon harjoittajilla, osakkeenomistajilla ja johtajilla, tapauksen mukaan, on asuinpaikka ja kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa.
Edellytys, joka koskee paikkaa, josta käsin alusta liikennöidään ja sen käyttöä johdetaan ja valvotaan (uudelleen muotoillun toisen kysymyksen 1 kohdan c alakohta)
34 Tältä osin on riittävää todeta, että aluksen rekisteröinnille asetettu edellytys, jonka mukaan alusta on käytettävä ja sen käyttöä on johdettava ja valvottava sen jäsenvaltion alueelta käsin, jossa alus on rekisteröity, on pääasiallisesti yhteneväinen perustamissopimuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun sijoittautumiskäsitteen kanssa, jossa edellytetään kiinteää toimipaikkaa. Tästä seuraa, että kyseisiä artikloja, joissa nimenomaan vahvistetaan sijoittautumisvapaus, ei voida tulkita mainitun edellytyksen vastaisiksi.
35 Tällainen edellytys ei kuitenkaan olisi yhteensoveltuva mainittujen määräysten kanssa, jos sitä olisi tulkittava siten, että rekisteröinti suljettaisiin pois toissijaisen sijoittautumisen tapauksessa, jolloin aluksen toiminnan johtamiskeskus toimisi rekisteröintivaltiossa sen jäsenvaltion päätöksentekokeskuksen ohjeiden mukaan, jossa päätoimipaikka sijaitsee.
36 Tämän perusteella kansalliselle tuomioistuimelle on vastattava, että yhteisön oikeus ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää kalastusaluksen rekisteröimiseksi kansalliseen rekisteriinsä, että kysymyksessä olevaa alusta käytetään ja sen käyttöä johdetaan ja valvotaan tämän jäsenvaltion alueelta käsin.
Mahdollisuus poiketa kansalaisuusedellytyksestä (uudelleen muotoillun toisen kysymyksen 2 kohta)
37 Kysymyksen tässä osassa kysytään, oikeuttaako se seikka, että jäsenvaltion toimivaltaisella ministeriöllä on mahdollisuus myöntää kansalaisuusedellytystä koskeva vapautus luonnolliselle henkilölle ottaen huomioon hänen asumisjaksonsa pituus kyseisessä jäsenvaltiossa sekä aika, jonka hän on toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa, suhteessa yhteisön oikeuteen säännön, jonka mukaan kalastusaluksen rekisteröinti on riippuvainen kansalaisuusedellytyksestä sekä asuinpaikkaa ja kotipaikkaa koskevasta edellytyksestä.
38 Tältä osin on muistettava, että yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan se seikka, että toimivaltaisella viranomaisella on oikeus myöntää vapautuksia tai poikkeuksia, ei oikeuta perustamissopimuksen vastaista kansallista toimenpidettä, vaikka tällaiset vapautukset tai poikkeukset tosiasiassa yleensä myönnettäisiinkin (ks. erityisesti asia 82/77, Van Tiggele, tuomio 24.1.1978, Kok. 1978, s. 25 sekä asia 27/80, Fietje, tuomio 16.12.1980, Kok. 1980, s. 3839).
39 Tämän vuoksi kansalliselle tuomioistuimelle on vastattava, että se, että jäsenvaltion toimivaltainen ministeriö voi myöntää kansalaisuusedellytystä koskevan vapautuksen luonnolliselle henkilölle ottaen huomioon sen ajanjakson pituuden, jonka hän on asunut kyseisessä jäsenvaltiossa ja toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa, ei voi yhteisön oikeuden kannalta oikeuttaa sääntöä, jonka mukaan kalastusaluksen rekisteröinti on riippuvainen kansalaisuusedellytyksestä sekä asuinpaikkaa ja kotipaikkaa koskevasta edellytyksestä.
Neljäs kysymys
40 Ensiksi on syytä palauttaa mieliin, että 14.12.1989 antamissaan tuomioissa (asia C-3/87, Agegate, Kok. 1989, s. 4459 ja asia C-216/87, Jaderow, Kok. 1989, s. 4509) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltiot voivat käyttäessään niille pyyntikiintiöidensä käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittelemiseksi myönnettyä toimivaltaa määrätä mille aluksille niiden kalastuslaivastoista myönnetään lupa kalastaa niiden kansallisista pyyntikiintiöistä edellyttäen, että käytetyt perusteet ovat yhteensoveltuvia yhteisön oikeuden kanssa. Viimeksi mainitussa tuomiossa asiassa Jaderow yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaan ratkaissut, että jäsenvaltio voi asettaa ehdot, joiden tarkoituksena on taata, että aluksella on todellinen taloudellinen yhdysside tähän jäsenvaltioon, siltä osin kuin kyseinen yhdysside koskee ainoastaan kyseisen aluksen kalastustoiminnan ja kalastuksesta riippuvaisen väestön sekä kalastukseen liittyvän teollisuuden välisiä suhteita.
41 Toiseksi on huomattava, että pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisen lainsäädännön asiana ei ole määritellä pyyntikiintiöiden käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Näin ollen, olivatpa kansallisen lainsäätäjän tavoittelemat päämäärät mitä hyvänsä, tällaista lainsäädäntöä ei voida perustella kansallisia pyyntikiintiöitä koskevan yhteisön järjestelmän olemassaololla.
42 Kolmanteen kysymykseen on siten vastattava, että nykyisen kansallisia pyyntikiintiöitä koskevan järjestelmän olemassaolo ei vaikuta toiseen kysymykseen annettaviin vastauksiin.
Neljäs kysymys
43 On todettava, että tämä kysymys on asetettu siinä olettamuksessa, että yhteisöjen tuomioistuin ei katsoisi pääasiassa kysymyksessä olevien kaltaisten kansalaisuutta, asuinpaikkaa ja kotipaikkaa koskevien edellytysten olevan ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa. Koska näin ei ole, neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
44 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja Belgian, Tanskan, Saksan, Kreikan, Espanjan ja Irlannin hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut High Court of Justice of England and Walesin 10.3.1989 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
1) Yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa jäsenvaltioiden asiana on kansainvälisen oikeuden yleisiä sääntöjä noudattaen päättää edellytyksistä, jotka koskevat aluksen rekisteröintiä niiden alusrekistereihin ja luvan myöntämistä niiden lipun alla purjehtimiseen, mutta tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava yhteisön oikeuden sääntöjä.
2) Yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset ja erityisesti ETY:n perustamissopimuksen 52 artikla ovat esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää kalastusaluksen rekisteröinniltä kansalliseen rekisteriinsä, että
a) aluksen omistajat (legal owners ja beneficial owners), vuokraajat ja kalastuselinkeinon harjoittajat ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai että ne ovat tässä jäsenvaltiossa perustettuja yhtiöitä ja että tässä viimeksi mainitussa tapauksessa tällaisen yhtiön osakepääomasta vähintään 75 % on kyseisen jäsenvaltion kansalaisten omistuksessa tai samat edellytykset täyttävien yhtiöiden omistuksessa ja edelleen että tällaisen yhtiön johtajista vähintään 75 % on kyseisen jäsenvaltion kansalaisia;
b) kyseisillä omistajilla (legal owners ja beneficial owners), vuokraajilla, kalastuselinkeinon harjoittajilla, osakkeenomistajilla ja johtajilla, tapauksen mukaan, on asuinpaikka ja kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa.
3) Yhteisön oikeus ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää kalastusaluksen rekisteröimiseksi kansalliseen rekisteriinsä, että kysymyksessä olevaa alusta käytetään ja sen käyttöä johdetaan ja valvotaan tämän jäsenvaltion alueelta käsin.
4) Jäsenvaltion toimivaltainen ministeriö voi myöntää kansalaisuusedellytystä koskevan vapautuksen luonnolliselle henkilölle ottaen huomioon sen ajanjakson pituuden, jonka hän on asunut kyseisessä jäsenvaltiossa ja toiminut kyseisen jäsenvaltion kalateollisuudessa, ei voi yhteisön oikeuden kannalta oikeuttaa sääntöä, jonka mukaan kalastusaluksen rekisteröinti on riippuvainen kansalaisuusedellytyksestä sekä asuinpaikkaa ja kotipaikkaa koskevasta edellytyksestä.
5) Nykyisen kansallisia pyyntikiintiöitä koskevan järjestelmän olemassaolo ei vaikuta toiseen kysymykseen annettaviin vastauksiin.
Full & Egal Universal Law Academy