EUR-Lex -  61992CC0200 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Cosmas 15 päivänä heinäkuuta 1997. - Imperial Chemical Industries plc (ICI) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - Muutoksenhaku - Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestys - Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen - Komission työjärjestys - Komission jäsenten kollegion päätöksentekomenettely. - Asia C-200/92 P.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Nyt käsiteltävässä asiassa yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään ratkaisua valitukseen, jonka Imperial Chemical Industries plc (jäljempänä ICI) on tehnyt ETY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla 10.3.1992 annetusta yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta.(1) Valituksenalaisessa tuomiossa hylättiin kumoamiskanne, jonka valittajana oleva yhtiö oli ETY:n perustamissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) 173 artiklan nojalla nostanut 23.4.1986 tehdystä komission päätöksestä (jäljempänä polypropeenipäätös).(2) Päätös koski perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista polypropeenin tuotantoon.

I Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

1. Käsiteltävän asian tosiseikkojen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin kulun osalta valituksenalaisesta tuomiosta käy ilmi seuraavaa: ennen vuotta 1977 Länsi-Euroopan polypropeenimarkkinoille toimitti tavaraa lähes yksinomaisesti kymmenen tuottajaa, joista yksi (ja myös yksi ns. neljästä suuresta toimittajasta) oli ICI, jonka markkinaosuus vaihteli noin 10,6 ja 11,4 prosentin välillä. Kun Montedisonin hallussa olleiden patenttien voimassaoloaika oli päättynyt, markkinoille tuli vuoden 1977 jälkeen seitsemän uutta tuottajaa, joilla oli erittäin suuri tuotantokapasiteetti. Kysyntä ei kuitenkaan samaan aikaan noussut vastaavalla tavalla, joten se ei vastannut tarjontaa ainakaan vuoteen 1982 saakka. Yleisemmin voidaan todeta, että vuosien 1977 ja 1983 välillä polypropeenimarkkinoilla tehtiin suurimmaksi osaksi heikkoa tulosta ja merkittäviäkin tappioita.

2. Komission virkamiehet, jotka toimivat 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (jäljempänä asetus N:o 17)(3) 14 artiklan 3 kohdassa heille annettujen valtuuksien perusteella, tekivät 13. ja 14.10.1983 samaan aikaan tutkimuksia useissa polypropeenin tuotantoa harjoittavissa yrityksissä. Näiden tutkimusten perusteella komissio esitti kyseisille yrityksille ja muillekin niiden kanssa yhteistyössä toimineille yrityksille asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla tietojensaantipyyntöjä. Tutkimuksissa ja tietojensaantipyyntöjen perusteella saatujen tietojen perusteella komissio päätteli, että tietyt polypropeenin tuottajat, mm. ICI, olivat vuosien 1977 ja 1983 välisenä aikana rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklaa. Komissio päätti 30.4.1984 aloittaa asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn ja lähetti lainvastaisesti toimineille yrityksille kirjalliset väitetiedoksiannot.

3. Menettelyn päätteeksi komissio teki 23.4.1986 edellä mainitun päätöksen, jonka päätösosa kuuluu seuraavasti:

"1 artikla

[Yritykset] - - ICI plc - - ovat rikkoneet ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa osallistumalla

- -

- Hoechstin, ICI:n, Montepolimerin ja Shellin osalta noin vuoden 1977 puolivälistä ainakin marraskuuhun 1983 saakka - - vuoden 1977 puolivälissä aloitettuun sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joilla polypropeeniä yhteismarkkinoille toimittavat tuottajat

a) ottivat toisiinsa yhteyttä ja tapasivat toisiaan säännöllisesti (vuoden 1981 alusta lähtien kahdesti kuukaudessa) salaisissa kokouksissa keskustellakseen kauppapolitiikastaan ja tehdäkseen siitä päätöksiä;

b) asettivat aika ajoin tuotteelle 'tavoite'- (tai vähimmäis)myyntihintoja yhteisön jokaisen jäsenvaltion osalta;

c) sopivat erilaisista toimenpiteistä, joilla oli tarkoitus yksinkertaistaa tällaisten tavoitehintojen käyttöönottoa, kuten (lähinnä) väliaikaisista tuotannonrajoituksista, tavarantoimituksia koskevien yksityiskohtaisten tietojen vaihdosta, paikallisten kokousten järjestämisestä ja vuoden 1982 loppupuolelta alkaen seurantajärjestelmästä, jolla oli tarkoitus korottaa hintoja tiettyjen asiakkaiden osalta;

d) korottivat samanaikaisesti hintoja edellä mainittujen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

e) jakoivat markkinat keskenään antamalla kullekin tuottajalle vuosittaisen myyntitavoitteen tai 'kiintiön' (vuosina 1979, 1980 ja ainakin osan vuotta 1983) tai koko vuotta koskevan lopullisen sopimuksen puuttuessa vaatimalla tuottajia rajoittamaan kuukausittaisia myyntejään jonkin aikaisemman ajanjakson myynnin mukaisiksi (vuosina 1981 ja 1982).

- -

3 artikla

Tämän vuoksi tässä päätöksessä tarkoitetuille yrityksille määrätään seuraavat sakot 1 artiklassa todetusta rikkomisesta:

- - viii) ICI plc:lle sakkoa 10 000 000 ecua eli 6 447 970 GBP

- - ."

4. Komission päätöksen kohteena olleista 15:stä yhtiöstä 14, joista yksi oli valittaja, nosti kanteen komission edellä mainitun päätöksen kumoamiseksi. Asianosaiset esittivät 10.-15.12.1990 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa suulliset lausumansa ja vastasivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin.

5. ICI jätti 4.3.1992, jolloin kirjallinen ja suullinen käsittely oli edellä mainitulla tavalla päättynyt mutta tuomiota ei ollut vielä annettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon kirjelmän, jossa se vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta aloittamaan uudelleen suullisen käsittelyn. ICI vetosi vaatimuksensa tueksi tiettyihin tosiseikkoihin, joista se väitti saaneensa tiedon vasta suullisen käsittelyn päätyttyä ja erityisesti sen jälkeen kun yhdistetyissä asioissa BASF ym. vastaan komissio (jäljempänä PVC-tapaukset)(4) oli annettu tuomio 27.2.1992. ICI:n mukaan kyseisten seikkojen perusteella voitiin päätellä, että riidanalaiseen komission päätökseen liittyi olennaisia muotovirheitä, joiden tutkiminen edellytti uusia asian selvittämistoimia.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta edellä mainitussa 10.3.1992 antamassaan tuomiossa kuultuaan asiassa uudelleen julkisasiamiestä. Samalla se vähensi sakon määrää ja hylkäsi kanteen muilta osin.

6. ICI valitti tuomiosta ja vaati yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan sen sekä toteamaan komission polypropeenipäätöksen mitättömäksi tai pätemättömäksi tai vaihtoehtoisesti palauttamaan asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Samalla se pyysi velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Valituksesta esittämissään huomautuksissa ICI totesi, ettei se yhteisöjen tuomioistuimen annettua tuomionsa ns. PVC-tapauksissa(5) enää väittänyt polypropeenipäätöksen olevan mitätön, mutta pysytti vaatimuksensa päätöksen pätemättömyyden osalta.

Komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja määräämään valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

DSM NV pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen ICI:n vaatimuksia väliintulijana.

II Väliintulohakemuksen hyväksyminen

7. DSM:n väliintulohakemuksen hyväksymiseen voidaan nyt käsiteltävässä asiassa soveltaa pääsääntöisesti samoja näkemyksiä kuin ne, jotka olen esittänyt nyt käsiteltävään asiaan liittyvässä asiassa Hüls vastaan komissio antamani ratkaisuehdotuksen vastaavissa kohdissa.(6) Kyseisestä analyysistä voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

DSM:n väliintulo nyt käsiteltävässä asiassa voitaisiin osittain hyväksyä siltä osin kuin väliintulija tukee valittajan vaatimusta siitä, että yhteisöjen tuomioistuin julistaa polypropeenipäätöksen mitättömäksi kumottuaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion. Väliintulijan niiden muiden vaatimusten tai perusteiden aiheellisuutta, joihin väliintulossa nojaudutaan valitukseen sisältyvien muiden vaatimusten tukemiseksi, ei kuitenkaan tarvitse tutkia, koska ne eivät täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja kuitenkin vastauksessaan peruutti polypropeenipäätöksen mitättömyyttä koskevat väitteensä; se on toisin sanoen vähentänyt vaatimuksiaan ja vaatii nyt ainoastaan päätöksen kumoamista eikä ratkaisua siitä, että kyseinen päätös olisi mitätön. Tämän vuoksi DSM:ä ei voida hyväksyä väliintulijaksi, koska asia ei koske sen oikeutta.

III Asiaa koskevat oikeussäännöt ja yhteisöjen tuomioistuimen ns. PVC-asiaan liittyvä oikeuskäytäntö

Viittaan asiassa Hüls vastaan komissio antamani ratkaisuehdotuksen 19-23 kohtaan.

IV Valituksenalainen tuomio

8. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valittajan 4.3.1992 tekemään vaatimukseen sisältyneet väitteet seuraavin perusteluin, jotka on esitetty valituksenalaisen tuomion 401 kohdassa:

"On todettava, että edellä mainituissa asioissa annettu tuomio (yhdistetyt asiat T-79/89, T-84/89-T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89, BASF ym. v. komissio, tuomio 27.2.1992, Kok. 1992, s. II-315) ei voi sellaisenaan olla suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisen perusteena nyt käsiteltävässä asiassa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että tiedoksi annetun ja julkaistun päätöksen on oletettava olevan pätevä. Näin ollen henkilön, joka pyrkii väittämään toimenpiteen olevan muodollisesti pätemätön tai mitätön, on esitettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle sellaisia perusteluja, joiden avulla tämä voi todeta muodollisesti tiedoksi annetun ja julkaistun päätöksen pätevyyden olevan epävarma, vaikka se ensi arviolta vaikuttaisikin pätevältä. Nyt käsiteltävässä asiassa valittajat eivät ole esittäneet mitään selvitystä siitä, että kollegiona toimineet komission jäsenet eivät olisi hyväksyneet ja tehneet tiedoksi annettua ja julkaistua päätöstä. Erityisesti voidaan todeta, että toisin kuin ns. PVC-tapauksissa (em. yhdistetyissä asioissa T-79/89, T-84/89-T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89, tuomion 32 kohta ja sitä seuraavat kohdat), valittajat eivät ole esittäneet mitään selvitystä siitä, että periaatetta, jonka mukaan tehtyä päätöstä ei voida muuttaa, olisi loukattu muuttamalla päätöksen sanamuotoa sen jälkeen kun komission jäsenten kollegio oli hyväksynyt päätöksen kokouksessaan."

V Valitusperusteet

A Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

a) Valittajan esittämät valitusperusteet

9. ICI nojautuu väitteissään ensinnäkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn prosessin virheellisyyksiin ja toiseksi yhteisön oikeuden rikkomisiin, joihin se väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen syyllistyneen ratkaistessaan asiaa. Se väittää erityisesti, että kieltäytyessään aloittamasta suullista käsittelyä uudelleen ja määräämästä uusista prosessinjohtotoimista ICI:n vaatimalla tavalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi yhteisön oikeuden aineellisia ja prosessia koskevia sääntöjä ja loukkasi siten valittajan puolustautumisoikeuksia. ICI katsoo valituksenalaisen tuomion perustuvan oikeudellisesti virheellisiin perusteluihin siltä osin kuin suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskenut vaatimus hylättiin. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella oli joka tapauksessa velvollisuus tutkia valittajan 4.3.1992 päivätyssä kirjelmässään esittämät vaatimukset, koska ne perustuivat riidan ratkaisemiseksi olennaisen merkityksellisiin tosiseikkoihin ja perusteisiin, joita ei ollut mahdollista esittää oikeudenkäynnin aikaisemmassa vaiheessa; antaessaan kieltävän vastauksen kirjelmään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei täyttänyt velvollisuuttaan käyttää asianmukaisesti työjärjestyksessä sille annettuja valtuuksia.

10. Valittaja väittää toissijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt viran puolesta kumota riidanalainen päätös olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi. Koska lisäksi sellaiset olennaisten menettelymääräysten rikkomiset kuuluvat niihin kumoamisperusteisiin, jotka yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, sen on tutkittava ne omasta aloitteestaan ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta se voisi tehdä niistä ratkaisun. Valittaja väittää erityisesti, että valituksenalaisen tuomion 401 kohtaan sisältyvät perustelut, joissa hylätään sen vaatimukset suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta ja prosessinjohtotoimien määräämisestä, ovat oikeudellisesti virheellisiä.

11. ICI huomauttaa aluksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti ICI:n nojautuneen asiassa PVC annettuun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon(7) vaatimustensa tueksi. ICI:n kirjeessä esiin tuotu olennainen seikka ei ollut PVC-asiassa annettu tuomio vaan komission virkamiesten lausumat kyseisten tapausten suullisessa käsittelyssä. Kyseisistä lausumista oli tehtävä se päätelmä, että komissio oli harkitusti laiminlyönyt useiden menettelysääntöjen noudattamisen sekä PVC-päätöstä että muita siihen liittyneitä päätöksiä, mm. polypropeenipäätöstä tehdessään.

12. Lisäksi ICI katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelut, joiden mukaan valittaja ei ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, etteivät komission jäsenet olleet tehneet riidanalaista päätöstä kollegiona, ovat perusteettomia, koska edellä mainitut komission edustajien PVC-tapausten käsittelyn yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa antamat lausumat olivat selvä osoitus siitä, ettei komission työjärjestyksen 12 artiklassa määrättyä menettelyä enää noudatettu päätöksiä tehtäessä. Kyseiset komission virkamiehet puolustivat komission käytäntöä muuttaa päätösten sisältöä päätöksenteon jälkeen ja antaa yhdelle komission jäsenelle valtuudet laatia komission päätösten sanamuoto jollain todistusvoimaisista kielistä. ICI:n mukaan oli siis riittävästi selvitystä siitä, että tällaisia virheellisyyksiä tapahtui myös nyt käsiteltävää polypropeenipäätöstä tehtäessä.

13. Valittajan mukaan valituksenalaisen tuomion perustelut ovat virheellisiä siltä osin kuin niiden mukaan asianosaisen, joka vetoaa menettelymääräysten rikkomiseen tai päätöksen mitättömyyteen, on esitettävä sellaisia perusteita, joiden avulla tuomioistuin voi tutkia päätöstä, joka vain sen tiedoksiannon ja julkaisemisen vuoksi vaikuttaa "ensi arviolta pätevältä". ICI katsoo tällaisen päätelmän olevan oikeudellisesti virheellinen. Koska aineisto, jonka perusteella voidaan päätellä polypropeenipäätöksen yhteydessä rikotun menettelymääräyksiä, on yksinomaan komission hallussa, eikä ICI voi tutustua siihen, on kohtuusperiaatteen sekä asianosaisten yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteiden vastaista estää päätöksen pätevyyden riitauttaminen, sillä valittajilla ei voinut olla tiedossa asian kannalta merkityksellistä näyttöä, jotta ne olisivat voineet riitauttaa päätöksen ajoissa. Valittaja katsoo joka tapauksessa, että sen 4.3.1992 päivättyyn kirjeeseensä sisällyttämä näyttö oli riittävä saattamaan kyseenalaiseksi sen, oliko kyseinen päätös "ensi arviolta pätevä".

14. Valituksenalaiseen tuomioon sisältyvästä toteamuksesta, jonka mukaan valittaja ei ollut esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa mitään selvitystä siitä, että "periaatetta, jonka mukaan tehtyä päätöstä ei voida muuttaa, oli loukattu", ICI huomauttaa, että on totta, ettei se ollut esittänyt näyttöä osoittaakseen, että päätöksen sisältöä oli muutettu päätöksenteon jälkeen. Tämä laiminlyönti selittyy kuitenkin sillä, että toisin kuin PVC-tapauksissa, valittajalle tiedoksi annetun polypropeenipäätöksen sisällöstä ei käynyt ilmi, että muutoksia tai korjauksia olisi selvästi tehty. Muutosten olemassaolo voidaan kuitenkin päätellä sekä komission virkamiesten lausunnoista PVC-tapausten yhteydessä että siitä seikasta, että päätöksenteon (23.4.1986) ja päätöksen tiedoksiannon (22.5.1986) välillä kului pitkä aika. ICI huomauttaa kuitenkin joka tapauksessa, että sen perusteella, mitä yhteisöjen tuomioistuin totesi PVC-asiassa antamassaan tuomiossa, se, ettei ollut selvitystä päätöksen sisällön muuttamisesta, ei voinut olla perusteena sille, että valittajan vaatimus oikeudenkäyntimenettelyn uudelleen aloittamisesta hylättiin, koska ratkaisevaa oli se, oliko komission työjärjestyksen 12 artiklaa noudatettu. Koska tästä ei ollut enää mitään epäilystä komission edustajien esitettyä lausumansa PVC-tapausten yhteydessä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt aloittaa oikeudenkäyntimenettely uudelleen.

15. Valittaja huomauttaa erityisesti, että yhteisöjen tuomioistuimen PVC-asiassa antaman tuomion mukaan komission päätösten todistusvoimaiseksi saattaminen on komission työjärjestyksen 12 artiklan mukaan olennainen menettelymääräys, ja tämän määräyksen noudattamatta jättäminen on yksinäänkin riittävä peruste sellaisen päätöksen kumoamiseksi, jota ei ole saatettu todistusvoimaiseksi, ilman että olisi tarpeen esittää lisänäyttöä, joka kumoaisi kyseisen päätöksen laillisuutta koskevan olettaman tai osoittaisi, että päätöksen sisältöä on muutettu päätöksenteon jälkeen. Näin ollen valituksenalaisessa tuomiossa tehty ratkaisu, jonka mukaan komission työjärjestyksen 12 artiklan rikkominen ei automaattisesti merkitse kyseisen rikkomisen rasittaman päätöksen pätemättömyyttä, on oikeudellisesti virheellinen, ja tämän vuoksi tuomio pitäisi kumota.

16. Valittaja huomauttaa lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei ICI ollut esittänyt vaadittavaa "selvitystä", jotta sen vaatimus suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta olisi voitu hyväksyä. Valittaja huomauttaa sen selvityksen osalta, joka oli esitettävä valittajan kirjeeseen sisältyneiden vaatimusten tueksi, seuraavaa: ensinnäkään sen mielestä ei ollut tarpeen esittää mitään näyttöä; sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ensi vaiheessa että yhteisöjen tuomioistuin muutoksenhakuvaiheessa voivat hankkia viran puolesta tarvittavaa näyttöä ja kumota polypropeenipäätöksen omasta aloitteestaan olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen vuoksi. ICI katsoo kuitenkin joka tapauksessa noudattaneensa todistustaakkasääntöjä ja esittäneensä sekä asiakirjoja että selvitystä kyseisissä säännöissä edellytetyllä tavalla. Tältä osin valittaja katsoo hyödylliseksi muistuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viimeaikaisissa tuomioissa hyväksytyistä ratkaisuista tapauksissa, joissa oli kyse täysin samoista oikeudellisista kysymyksistä kuin nyt käsiteltävässä asiassa.(8)

17. Valittaja haluaa myös korostaa, ettei se ollut esittänyt väitettään edellä mainituista polypropeenipäätökseen liittyneistä menettelymääräysten rikkomisista liian myöhään; näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt arvioida väitettyjen rikkomisten merkitys. Valittaja vetoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan edellä mainittuihin määräyksiin, joissa valittajan oikeana pitämän tulkinnan mukaan sallitaan vetoaminen uusiin perusteisiin missä tahansa oikeudenkäynnin vaiheessa, jos ne perustuvat seikkoihin, jotka ovat tulleet esille oikeudenkäynnin aikana. ICI väittää, että oikeudenkäynti päättyy vasta silloin, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa valituksenalaisen tuomion, ja näin ollen vetoaminen selvitykseen, joka tuli esiin vasta suullisen käsittelyn päättymisen jälkeen, ja uusien perusteiden esittäminen oli mahdollista 4.3.1992, jolloin valittaja lähetti kirjeensä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Mahdollisuus täydentää kanneperusteita siihen saakka, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio annetaan, perustuu myös työjärjestyksen 49 ja 62 artiklaan. ICI huomauttaa lisäksi, että samanlaisissa asioissa PVC, LDPE,(9) AAC ym. vastaan komissio(10) ja niin sanottu sooda karbonaatti(11) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin suostui tutkimaan täsmälleen samat kyseisissä tapauksissa kantajina olleiden yhtiöiden perusteet, vaikka niitä ei ollut esitetty ajoissa. Yhteisöjen tuomioistuin ei lisäksi PVC-tapauksissa myöskään kyseenalaistanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevaa toteamusta siitä, että yksi asianomaisista yhtiöistä (eli Montedison) ei ollut kirjelmissään vedonnut menettelymääräysten rikkomiseen vaan vetosi niihin vasta suullisessa käsittelyssä. Valittaja päättelee yhteisöjen tuomioistuimen PVC-asiassa esittämästä kannasta, että on prosessuaalisesti mahdollista vedota riidanalaiseen päätökseen liittyviin menettelymääräysten rikkomisiin myös kirjallisen käsittelyn päättymisen jälkeen. Lopuksi valittaja lisää, että joka tapauksessa sillä, olivatko valittajan kirje ja siihen sisältyneet perusteet esitetty ajoissa, ei ole käytännön merkitystä, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia kyseiset perusteet viran puolesta.

18. Valittaja huomauttaa nojautuvansa prosessiekonomian ja hyvän oikeudenhoidon periaatteisiin, sellaisina kuin ne on vahvistettu oikeuskäytännössä, siltä osin kuin kyse on tuomioistuimen velvollisuudesta säädettyjen määräaikojen ulkopuolella tutkia viran puolesta riidanalaisiin päätöksiin liittyvät menettelymääräysten rikkomiset.(12)

b) Valituksen vastapuolen perustelut

19. Komission näkemys yhteisön oikeussääntöjen tulkinnasta ja siitä, millaisia päätelmiä olisi tehtävä yhteisöjen tuomioistuimen PVC-tapauksissa antamasta tuomiosta, on puolestaan erilainen. Komission mukaan on kiistatonta, että asianosaisten, joilla on oikeudellisesti suojattu intressi asiassa, on vedottava riitauttamaansa päätökseen liittyviin menettelyllisiin virheisiin ja esitettävä asian kannalta merkityksellinen näyttö ajoissa. Prosessuaalisista näkökohdista voidaan komission mukaan todeta, että jos tällaisiin virheisiin vedotaan, ne olisi esitettävä kannekirjelmässä, elleivät väitteet perustu sellaiseen näyttöön, joka on tullut esille oikeudenkäynnin aikana. Erityisesti sellaisessa tapauksessa, jossa väitteen kohteena on laiminlyönti noudattaa työjärjestyksen 12 artiklan mukaista komission päätösten todistusvoimaiseksi saattamista koskevaa menettelymääräystä, kyseisen edellytyksen noudattaminen on kyseenalaistettava ratkaisevalla selvityksellä, joka todistustaakan kantavan asianosaisen on esitettävä ajoissa, ja selvityksen on herätettävä epäilys siitä, onko komission päätöksestä olemassa todistusvoimaiseksi saatettua kappaletta. Vastaaja tekee tällaisen päätelmän yhteisöjen tuomioistuimen PVC-asiassa antaman tuomion 73-76 kohdasta. Komission polypropeenipäätöksestä nostettujen kanteiden osalta komissio toteaa, etteivät valittajat esittäneet vaadittavaa ratkaisevaa selvitystä eivätkä ainakaan menetelleet näin riittävän ajoissa.(13)

20. Nimenomaisesti tästä valituksesta komissio huomauttaa seuraavaa: se että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi ICI:n vaatimuksen suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta, minkä perusteella nyt käsiteltävä valitus on tehty, perustuu kahteen valituksenalaisen tuomion 401 kohtaan sisältyvään perusteluun. Yhtäältä siinä todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen PVC-asiassa antama tuomio ei sellaisenaan ole peruste suullisen käsittelyn uudelleen aloittamiselle. Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei ICI ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, ettei komissio olisi tehnyt polypropeenipäätöstä lainmukaisesti kollegiossa tai että päätöksen sanamuotoa olisi muutettu päätöksenteon jälkeen.

21. Ensimmäisen perustelun osalta komissio yhtyy ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kantaan ja huomauttaa, että oli aivan oikein katsottu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen PVC-asiassa antama tuomio ei ollut ratkaiseva näyttö, jonka perusteella suullinen käsittely olisi pitänyt aloittaa uudelleen. Komissio lisää, ettei valittaja voi perustellusti väittää, ettei sen vaatimus suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta perustunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa PVC antamaan tuomioon vaan erityyppisiin tosiseikkoihin. Tämän osalta se viittaa ICI:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 4.3.1992 toimittaman vaatimuksen sanamuotoon; komissio huomauttaa, että kyseisessä vaatimuksessa viitataan nimenomaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa PVC antamaan tuomioon. Jos ICI oli todella aikonut perustaa vaatimuksensa kyseisen tuomion sijasta komission virkamiesten PVC-tapausten suullisissa käsittelyssä esittämiin lausumiin, se ei myöskään olisi odottanut tuomion julistamista vaan olisi esittänyt vaatimuksensa heti edellä mainittujen paljastusten jälkeen eli välittömästi 10.12.1991 jälkeen.

22. Komissio väittää, ettei niitä ICI:n väitteitä, jotka koskevat valituksenalaisen tuomion 401 kohtaan sisältynyttä toista perustelua, voida ottaa tutkittaviksi. Kyseisessä perustelussa nojaudutaan erityisesti siihen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamukseen, ettei ICI ollut 4.3.1992 päivätyssä kirjeessään esittänyt mitään selvitystä siitä, ettei polypropeenipäätöstä ollut tehty komission jäsenten toimiessa kollegiona tai että päätöstä olisi muutettu päätöksenteon jälkeen. Komissio huomauttaa, että laiminlyönti esittää erityistä selvitystä väitetystä polypropeenipäätöksen sisällön lainvastaisesta muuttamisesta päätöksenteon jälkeen voidaan päätellä yksinkertaisesti lukemalla ICI:n 4.3.1992 lähettämä kirje; valittaja ei myöskään kiistä tätä seikkaa. Lisäksi kysymys siitä, oliko valittaja esittänyt riittävää selvitystä riidanalaiseen päätökseen liittyneistä virheellisyyksistä, on tosiseikkoja koskeva kysymys eikä oikeudellinen kysymys. Näin ollen se ei voi olla valituksen kohteena.

Lopuksi vastaaja väittää, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin missään tapauksessa rikkonut mitään yhteisön oikeuden aineellista tai menettelyllistä sääntöä kieltäytyessään ICI:n vaatimuksesta huolimatta aloittamasta suullista käsittelyä uudelleen ja määräämästä uusista asian selvittämistoimista. Valittajan tätä seikkaa koskevat perusteet olisi näin ollen hylättävä perusteettomina. Komission väitteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti perustellusti ICI:n vaatimuksen huomiotta, koska se ei perustunut tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskeviin perusteisiin, jotka olisivat saattaneet riittävän kyseenalaiseksi polypropeenipäätöksen tiedoksiantamisesta ja julkaisemisesta seuranneen pätevyysolettaman. Komissio vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa PVC antamaan tuomioon, josta ilmenee sen mielestä tulkintaperiaate, jonka mukaan yhteisön toimielimen päätöksen oletetun pätevyyden voi riitauttaa ainoastaan sellainen asianosainen, jolla on oikeudellisesti suojattu intressi ja joka esittää perusteltuja ja vakavia epäilyksiä siitä, onko päätöstä tehtäessä noudatettu menettelymääräyksiä. Lisäksi nämä epäilykset on tuotava esiin riittävän ajoissa.(14) Vastaaja soveltaa kyseistä tulkintasääntöä nyt käsiteltävän asian tosiseikkoihin ja huomauttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin menetteli asianmukaisesti, kun se ei aloittanut suullista käsittelyä uudelleen, koska ICI ei ollut nojautunut vaatimuksensa tueksi riittävän vakaviin selvityksiin näyttääkseen toteen väitetyt propyleenipäätökseen liittyneet menettelyvirheet ja myös siksi, että selvitys esitettiin liian myöhään. Komissio katsoo, että tämä perustelu oli perusteena sille, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi ICI:n vaatimuksen oikeudenkäyntimenettelyn uudelleen aloittamisesta. Komissio tekee tämän päätelmän muihin samaan päätökseen kohdistuneisiin kanteisiin samana päivänä kuin valituksenalainen tuomio annettujen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioiden sanamuodosta, ja lisää lopuksi, että vastaajan väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin edellytti siltä täyttä näyttöä, jotta se olisi hyväksynyt vastaajan vaatimuksen oikeudenkäyntimenettelyn uudelleen aloittamisesta, on perusteeton, koska vastaaja ei selitä sitä, miksi vaatimus ja siihen liittyneet perustelut esitettiin liian myöhään; näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa soveltamat perusteet ovat lainmukaisia.

B Valitusperusteiden tutkiminen

23. a) Otan lähtökohdakseni valituksenalaisen tuomion 401 kohtaan sisältyneen ensimmäisen perustelun lainmukaisuuden. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi ICI:n vaatimuksen suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta, koska se katsoi, että ainoa polypropeenipäätökseen liittyneistä menettelyvirheistä esitetty selvitys oli PVC-asiassa 27.2.1992 annetun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion sisältö.(15) Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi virheellisesti valittajan 4.3.1992 päivätyn vaatimuksen sisällön; kyseisessä vaatimuksessa ratkaisevana näyttönä, jonka perusteella polypropeenituomion muodollista pätevyyttä voitaisiin epäillä, ei esitetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa PVC antamaa tuomiota, vaan edellä mainitut komission virkamiesten paljastukset 10.12.1991 pidetyssä PVC-tapausten suullisessa käsittelyssä.(16)

24. Valituksenalaisen tuomion 401 kohdasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perusti vaatimuksen hylkäämisen siihen, ettei ICI ollut esittänyt " - - mitään selvitystä siitä, etteivät komission jäsenet olleet hyväksyneet tiedoksi annettua ja julkaistua päätöstä kollegiona. - - ." Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin julisti tuomionsa, se ei tämän vuoksi tyytynyt toteamaan, ettei vetoaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa PVC antamaan tuomioon sellaisenaan ollut riittävä peruste suullisen käsittelyn uudelleen aloittamiselle, vaan se otti huomioon kaikki ICI:n 4.3.1992 päivättyyn vaatimukseen sisältyneet tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeneet väitteet. Näin ollen tämä valitusperuste on perusteeton.

25. b) Seuraavaksi on tutkittava valituksenalaisen tuomion 401 kohtaan sisältynyt toinen perustelu. Ensinnäkin on annettava vastaus oikeudenkäyntiväitteeseen, jonka komissio on esittänyt niitä ICI:n valitusperusteita vastaan, joissa kiistetään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan ei ollut olemassa mitään selvitystä siitä, että polypropeenipäätöstä rasittivat väitetyt menettelyvirheet. Komissio väittää, että kyseinen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus on tosiseikkoja koskeva toteamus eli että se ei ole sellainen oikeudellinen kysymys, joka voitaisiin tutkia muutoksenhakuvaiheessa. Tällainen näkemys ei ole mielestäni oikea. Valittaja ei riitauta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevia toteamuksia ja arvioita vaan katsoo, että kyse on lain väärästä tulkinnasta. Se väittää erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vaati sitä esittämään liian täyden näytön vaatimuksensa tueksi, jolloin ylitettiin se, mitä todistustaakkasäännöissä normaalisti edellytetään. Valittaja väittää myös, että todetessaan, ettei valittaja 4.3.1992 päivätyssä vaatimuksessaan ollut esittänyt " - - mitään selvitystä siitä, etteivät komission jäsenet olleet hyväksyneet tiedoksi annettua ja julkaistua päätöstä kollegiona - - " ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli soveltanut todistustaakkasääntöjä väärin asian tosiseikkoihin. Tämän vuoksi valituksen kyseiset valitusperusteet on tutkittava.

26. Kyseisten valitusperusteiden perusteltavuuden osalta viittaan asiassa Hüls vastaan komissio antamani ratkaisuehdotuksen 50-57 kohtaan sisältyneeseen arvioon. Kyseisestä arviosta seuraa, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voinut edellyttää ICI:n esittävän täyttä näyttöä tai tarkasti ilmaistuna "selvitystä" polypropeenipäätökseen mahdollisesti sisältyneistä menettelymääräysten rikkomisista. Todetessaan vain, ettei yhtiö ollut esittänyt mitään selvitystä tällaisista virheistä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki todistustaakkasääntöihin liittyvän oikeudellisen virheen, joten valituksenalaisen tuomion päätelmät eivät tältä osin ole asianmukaisia.

27. c) Seuraavaksi on tutkittava, saattoiko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylätä ICI:n 4.3.1992 päivätyn vaatimuksen muilla perusteilla. On toisin sanoen vielä tutkittava, olisiko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pitänyt joko hyväksyä 4.3.1992 esitetty vaatimus tai aloittaa viran puolesta suullinen käsittely uudelleen ja määrätä prosessinjohtotoimista, jotta riidanalaiseen päätökseen mahdollisesti liittyneitä menettelymääräysten rikkomisia olisi voitu tutkia tarkemmin.

28. Totean aivan aluksi, että valittajan esittämä ongelma on oikeudellinen ja se on näin ollen tutkittava muutoksenhakuvaiheessa, toisin kuin komissio väittää. Tarkemmin sanoen kysymys siitä, oliko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella velvollisuus todistustaakkaa koskevien säännösten asianmukaiseksi tulkitsemiseksi ja soveltamiseksi ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48, 62 ja 64 artiklan määräysten nojalla määrätä suullinen käsittely aloitettavaksi uudelleen jo pelkästään sellaisen selvityksen perusteella, jonka ICI oli esittänyt 4.3.1992 päivätyssä vaatimuksessaan, on oikeudellinen kysymys, jossa tosiseikkoihin sovelletaan asiaa koskevia oikeussääntöjä, ja se voidaan näin ollen tutkia muutoksenhakuvaiheessa.

29. Vastaukseni edellä mainittuun kysymykseen on kieltävä. Mielestäni oli asianmukaista olla aloittamatta asian käsittelyä uudelleen, koska kyseinen vaatimus ei täyttänyt vaadittuja edellytyksiä ja koska tuomioistuimen velvollisuutta tutkia tiettyjä oikeudellisia kysymyksiä viran puolesta koskevan yhteisön prosessioikeuden mukaan tällaista velvollisuutta ei ollut. Näkemykseni perustuu arvioon, jonka olen esittänyt asiassa Hüls antamani ratkaisuehdotuksen 58-79 kohdassa, joihin viittaan myös nyt käsiteltävän asian osalta.

VI Ratkaisuehdotus

30. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1) hylkää Imperial Chemical Industries plc:n valituksen kokonaisuudessaan;

2) hylkää väliintulohakemuksen;

3) velvoittaa väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan;

4) velvoittaa valittajan korvaamaan muut oikeudenkäyntikulut.

(1) - Asia T-13/89, ICI v. komissio, tuomio 10.3.1992 (Kok. 1992, s. II-1021).

(2) - Asia IV/31.149 - Polypropeeni (EYVL L 230, s. 1).

(3) - EYVL 1962, 13, s. 204.

(4) - Yhdistetyt asiat T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89, BASF ym. v. komissio, tuomio 27.2.1992 (Kok. 1992, s. II-315).

(5) - Asia C-137/92 P, komissio v. BASF ym., tuomio 15.6.1994 (Kok. 1994, s. I-2555).

(6) - Ks. asiassa C-199/92 P, Hüls v. komissio, tänään antamani ratkaisuehdotuksen 10-15 kohta.

(7) - Ks. edellä oleva alaviite 4.

(8) - ICI:n mukaan valittajien edellä alaviitteessä 4 mainituissa PVC-tapauksissa ja ns. LDPE-tapauksissa (yhdistetyt asiat T-80/89, T-81/89, T-83/89, T-87/89, T-88/89, T-90/89, T-93/89, T-95/89, T-97/89, T-99/89, T-100/89, T-101/89, T-103/89, T-105/89, T-107/89 ja T-112/89, BASF ym. v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-729) esittämä vastaava näyttö oli selvästi vähempiarvoista kuin nyt käsiteltävässä asiassa tuomioistuimelle esitetty näyttö. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan kieltäytynyt ottamasta sitä huomioon, ja se vaati komissiota esittämään asian kannalta merkitykselliset asiakirjat, jotta tuomioistuin voisi tutkia, olivatko valittajien väitteet perusteltuja.

Valittaja katsoo myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo luopunut kannasta, jonka se omaksui nyt käsiteltävässä asiassa: oikeuskäytännön muuttaminen oli ilmeinen ns. soodakarbonaattitapauksissa (asia T-32/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1825; asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1847 ja asia T-37/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1901), joissa ICI:n mukaan ensinnäkin todettiin, että valittajat saattoivat vedota komission edustajien PVC-tapauksissa esittämiin lausumiin selvityksenä, jonka perusteella voitiin päätellä riidanalaisessa päätöksessä rikotun olennaista menettelymääräystä, ja toiseksi todettiin, että komissio kyseisissä lausumissa myönsi, ettei se ollut ennen vuoden 1991 loppua noudattanut menettelymääräyksiä päätöksiä tehdessään.

Valittaja huomauttaa lisäksi, että asiassa T-77/92, Parker Pen v. komissio, 14.7.1994 annetussa tuomiossa (Kok. 1994, s. II-549) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli määrännyt komission esittämään todistusvoimaiseksi saatetun jäljennöksen riidanalaisesta päätöksestä ennen asian suullista käsittelyä.

(9) - Ks. alaviite 8.

(10) - Asia T-442/93, AAC, tuomio 27.4.1995 (Kok. 1995, s. II-1329).

(11) - Ks. alaviite 8. Valittaja korostaa mainittujen tapausten samankaltaisuutta nyt käsiteltävän tapauksen kanssa ja katsoo, että kyseisissä tapauksissa sovellettua oikeudellista päättelyä olisi pitänyt soveltaa sen vaatimusta käsiteltäessä. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi Sooda-tapauksissa seuraavaa: valittajan katsottiin vedonneen uuteen perusteeseen, jonka mukaan menettelymääräyksiä voitiin päätellä rikotun, niin pian kuin mahdollista; katsottiin myös, ettei valittaja ollut voinut olla tietoinen komission työjärjestyksen 12 artiklan rikkomisesta ennen kuin komission edustajat olivat esittäneet lausumansa PVC-tapausten suullisessa käsittelyssä ja että oli ollut perusteltua, että valittaja oli odottanut, kunnes PVC-tuomio oli annettu, ennen kuin oli vedonnut kyseisiin uusiin perusteisiin.

(12) - Valittaja vetoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä alaviitteessä 8 mainituissa asioissa PVC ja Soodakarbonaatti sekä asiassa 18/57, Nold v. EHTY:n korkea viranomainen, tuomio 20.3.1959 (Kok. 1959, s. 89), asuassa C-291/89, Interhotel v. komissio, tuomio 7.5.1991 (Kok. 1991, s. I-2257) ja asiassa C-304/89, Oliveira v. komissio, tuomio 7.5.1991 (Kok. 1991, s. I-2283) tekemiin ratkaisuihin.

(13) - Komissio huomauttaa, että vaikka sen virkamiesten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa PVC-tapausten suullisen käsittelyn yhteydessä esittämiä lausumia pidettäisiin ratkaisevana selvityksenä nyt käsiteltävää asiaa ratkaistaessa, oli asianmukaista, ettei kyseistä näyttöä otettu huomioon, koska se esitettiin liian myöhään. Komissio väittää, että kyseiset paljastukset tehtiin ensinnäkin 20.11.1991 pidetyssä istunnossa eikä 10.12.1991 pidetyssä istunnossa, kuten valittaja väittää; toiseksi siinäkin tapauksessa, että myöhempi päivämäärä hyväksyttäisiin, suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskenut kirje lähetettiin myöhässä, vasta maaliskuun 1992 alussa.

(14) - Komissio mainitsee väitteidensä tueksi asian T-34/92, Fiatagri ja New Holland Ford v. komissio, tuomio 27.10.1994 (Kok. 1994, s. II-905) ja asian T-35/92, Deere v. komissio, tuomio 27.10.1994 (Kok. 1994, s. II-957).

(15) - Se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin asianmukaisesti päätteli, etteivät mahdolliset virheet, vaikka niitä olisi ollutkin, tehneet päätöksestä mitätöntä, ei ole asian kannalta merkityksellistä (ks. tämän osalta asiassa Hüls antamani ratkaisuehdotuksen 20 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa esitetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa PVC antaman tuomion analyysi). Ratkaiseva näyttö, jota kantaja esittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, ei ole se mahdollisuus, että riidanalainen päätös oli mitätön, vaan menettelymääräysten rikkominen kuten asiakirjan todistusvoimaiseksi saattamatta jättäminen, sisällön muuttaminen päätöksenteon jälkeen ja kieliä koskevien järjestelyjen vastainen menettely. Toisin sanoen merkityksellistä ei ole se, miten asianosaiset luonnehtivat tosiseikkoja oikeudellisesti, vaan nimenomaan ne tosiseikat, joihin asianosaiset vetoavat. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun kyseiset tosiseikat voivat, mikäli ne näytetään toteen, merkitä olennaisen menettelymääräyksen rikkomista kyseistä päätöstä tehtäessä, vaikka ne eivät tekisikään päätöksestä mitätöntä.

(16) - On huomautettava, että tämä valittajan väite on tutkittava valitusvaiheessa. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yksin toimivaltainen tutkimaan asian tosiseikat, se ei voi jättää huomiotta asianosaisen laillisesti esittämää väitettä.

Full & Egal Universal Law Academy