Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Palvelujen tarjoamisen vapaus - Perustamissopimuksen määräykset - Muissa jäsenvaltioissa tuotettujen elokuvien taloudellinen hyödyntäminen elokuvateatterissa tai televisiossa kuuluu soveltamisalaan
(ETY:n perustamissopimuksen 59 artikla ja sitä seuraavat artiklat)
2. Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Lainsäädäntö, jolla kytketään kolmansista maista tulevien elokuvien jälkiäänityslupien myöntäminen kotimaisten elokuvien levittämiseen - Muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin tuottajiin kohdistuva syrjivä vaikutus, jota ei voida hyväksyä - Poikkeukset - Yleistä järjestystä koskevat perusteet - Pyrkimistä luonteeltaan taloudellisiin tavoitteisiin ei voida hyväksyä
(ETY:n perustamissopimuksen 56 ja 59 artikla)
Tiivistelmä
$$1. Elokuvien taloudellinen hyödyntäminen elokuvateatterissa tai televisiossa, minkä yhteydessä tuottajat antavat levittäjille luvan tehdä kopioita elokuvistaan ja järjestää niiden julkisia esityksiä korvausta vastaan, on palvelujen tarjontaa. Jos se on luonteeltaan rajat ylittävää eli jos tuottajat ja levittäjät eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, se kuuluu palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan.
2. Palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä on tulkittava siten, että on niiden vastaista, että kansallisella lainsäädännöllä varataan lupien myöntäminen kolmansista maista tulevien elokuvien jollakin maan virallisista kielistä tapahtuvaan jälkiäänitykseen sellaisille levittäjille, jotka sitoutuvat levittämään kotimaisia elokuvia.
Tällainen lainsäädäntö on syrjivää, jos sillä - yleisön valinnan kohdistuessa hyvin usein kolmansista maista lähtöisin oleviin jollakin kotimaisista kielistä jälkiäänitettyihin elokuviin - asetetaan kotimaisten elokuvien tuottajat, jotka jälkiäänityslupien voimakkaan kysynnän vuoksi saavat elokuvansa varmasti levitetyiksi ja saavat vastaavat tulot, parempaan asemaan kuin muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet tuottajat, jotka ovat riippuvaisia levittäjien valinnoista, ja jos lainsäädäntö ei kuulu perustamissopimuksen 56 artiklan, johon 66 artiklassa viitataan, kaltaisen nimenomaisen poikkeusmääräyksen alaan. Riittää kun todetaan, että sen lisäksi, ettei kulttuuripolitiikan toteuttamista mainita 56 artiklassa lueteltujen perustelujen joukossa, lainsäädännöllä, jolla suositaan kotimaisten elokuvien levitystä niiden sisällöstä tai laadusta riippumatta, pyritään ainoastaan luonteeltaan puhtaasti taloudelliseen tavoitteeseen, joka ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitettu yleistä järjestystä koskeva peruste.
Asianosaiset
Asiassa C-17/92,
jonka Tribunal Supremo on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Federación de Distribuidores Cinematográficos (Fedicine)
vastaan
Espanjan valtio,
jota tukee
Unión de Productores de Cine y Televisión,
väliintulijana,
ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 30-36, 59 ja 92 artiklan, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman määräysten täytäntöönpanosta elokuvateollisuudessa 15 päivänä lokakuuta 1963 annetun neuvoston direktiivin 63/607/ETY (EYVL 1963, 159, s. 2661), sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien määräysten täytäntöönpanosta elokuvateollisuudessa 13 päivänä toukokuuta 1965 annetun toisen neuvoston direktiivin 65/264/ETY (EYVL 1965, 85, s. 1437) sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. C. Rodríguez Iglesias sekä tuomarit R. Joliet, J. C. Moitinho de Almeida, F. Grévisse ja D. A. O. Edward,
julkisasiamies: W. Van Gerven,
kirjaaja: J.-G. Giraud,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:
- Federación de Distribuidores Cinematográficos, edustajinaan Procurador de los Tribunales Manuel Lanchares Larre ja asianajaja Manuel Villar Arregui, Madrid,
- Espanjan hallitus, asiamiehinään yhteisön oikeutta ja toimielimiä koskevan kansallisen koordinoinnin pääjohtaja Alberto José Navarro González ja yhteisöoikeudellisten asioiden osaston valtionasiamies Gloria Calvo Díaz,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Pieter Van Nuffel ja Daniel Calleja,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,
päätettyään työjärjestyksen 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti olla kuulematta asianosaisten suullisia huomautuksia,
kuultuaan julkisasiamiehen 18.2.1993 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Tribunal Supremo, Sala tercera (Contencioso-Administrativo) (jäljempänä Tribunal Supremo) on esittänyt 12.12.1991 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.1.1992, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen, joka koskee perustamissopimuksen määräysten tulkintaa, voidakseen arvioida, onko sellainen kansallinen lainsäädäntö yhteisön oikeuden mukainen, jolla asetetaan sille, että kolmansista maista tuleville elokuville myönnetään jälkiäänityslupia niiden levittämiseksi jollakin Espanjan virallisista kielistä jälkiäänitettynä toisintona Espanjassa, edellytykseksi se, että lupaa hakeva levitystoimisto hyväksyy ennakolta sopimuksen, jolla se velvoitetaan huolehtimaan yhden espanjalaisen elokuvan levityksestä.
2 Kysymys on esitetty hallintovalituksen yhteydessä, jonka on tehnyt espanjalainen Federación de Distribuidores Cinematográficos (jäljempänä Fedicine) ja jossa vaaditaan kumottavaksi 27.4.1946 annetun lain ja 10.1.1980 annetun lain 3/1980 mukauttamiseksi yhteisön oikeuden sääntöihin 13.6.1986 annetun Real Decreto Legislativon 1257/1986, joka on annettu 27.12.1986 annetulla Ley de Basesilla myönnetyn lainsäädäntövaltuutuksen nojalla, ainoa pykälä (Boletin Oficial del Estado n:o 153, 27.6.1986, s. 23427, jäljempänä Real Decreto Legislativo).
3 Kyseisessä pykälässä, joka tuli voimaan 1.7.1986, säädetään:
"1. Laillisesti perustetut levitystoimistot voivat levittää vapaasti yhteisössä tuotettuja elokuvia.
2. Levitystoimistoilla on oikeus myös enintään neljään kolmansista maista tulevien elokuvien jälkiäänityslupaan jollakin Espanjan virallisista kielistä kutakin sellaista espanjalaista elokuvaa kohden, joista ne osoittavat tehneensä levityssopimuksen, seuraavien edellytysten mukaisesti:
a) Ensimmäinen lupa myönnetään, kun Instituto de la Cinematografía y de las Artes Audiovisuales (elokuva- ja audiovisuaalisen taiteen laitos) on saanut tiedon sen espanjalaisen elokuvan kuvausten alkamisesta, josta lupaa hakeva levittäjä on ennakolta tehnyt sopimuksen. Lupa peruutetaan automaattisesti, jos elokuvaa ei esitetä tarkastettavaksi 200 päivän määräajassa kuvausten alkamisesta. Instituto de la Cinematografía y de las Artes Audiovisuales voi jatkaa määräaikaa asianomaisten perustellusta pyynnöstä.
b) Toinen, kolmas ja neljäs lupa myönnetään, kun on osoitettu, että elokuva on tuottanut 30, 60 ja 100 miljoonan Espanjan pesetan bruttotulot.
3. Kolmannesta maasta tulevan elokuvan levitys jälkiäänitettynä kopiona edellyttää ehdottomasti vastaavan luvan saamista ennakolta."
4 Fedicine on väittänyt kansallisessa tuomioistuimessa, että Decreto Legislativo on ETY:n perustamissopimuksen 30-36, 59 ja 92 artiklan, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman määräysten täytäntöönpanosta elokuvateollisuudessa 15 päivänä lokakuuta 1963 annetun neuvoston direktiivin 63/607/ETY (EYVL 1963, 159, s. 2661, jäljempänä yleinen toimintaohjelma), sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien määräysten täytäntöönpanosta elokuvateollisuudessa 13 päivänä toukokuuta 1965 annetun toisen neuvoston direktiivin 65/264/ETY (EYVL 1965, 85, s. 1437, jäljempänä toinen direktiivi) sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) vastainen protektionistinen, kauppaa rajoittava ja syrjivä toimenpide.
5 Tribunal Supremo on katsonut, että koska sille oli esitetty yhteisön oikeuden tulkintaa koskeva ongelma ja koska se toimi ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena, sen on esitettävä ennakkoratkaisukysymys.
6 Kysymys on muotoiltu seuraavasti:
"Onko yhteisön oikeusjärjestyksen mukaisena pidettävä sitä, että jotta kolmansien maiden elokuville myönnettäisiin jälkiäänityslupia niiden levittämiseksi jollakin Espanjan virallisista kielistä jälkiäänitettynä toisintona Espanjassa, lupaa hakevan levitystoimiston on hyväksyttävä ennakolta sopimus, jolla se velvoitetaan huolehtimaan yhden espanjalaisen elokuvan levityksestä?"
7 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.
8 Ensinnäkin on todettava, että ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin ei voi ottaa kantaa kansallisten lakien tai asetusten säännösten tulkintaan eikä näiden säännösten yhteensopivuuteen yhteisön oikeuden kanssa. Se voi kuitenkin esittää kansalliselle tuomioistuimelle sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla kansallinen tuomioistuin voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun oikeudellisen ongelman. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että kansallinen tuomioistuin haluaa esittämällään kysymyksellä selvittää, onko palvelujen tarjoamisen vapauteen ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä perustamissopimuksen sääntöjä tulkittava siten, että on niiden vastaista, että kansallisella lainsäädännöllä varataan lupien myöntäminen kolmansista maista tulevien elokuvien jollakin maan virallisista kielistä tapahtuvaan jälkiäänitykseen sellaisille levittäjille, jotka sitoutuvat levittämään kotimaisia elokuvia.
Sovellettavat yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset
9 Ensimmäiseksi on määriteltävä, minkä perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan elokuvien levitystoiminta kuuluu.
10 Asiassa 262/81, Coditel, 6.10.1982 annetusta tuomiosta (Kok. 1982, s. 3381, 11 kohta) ilmenee, että elokuvien taloudelliselle hyödyntämiselle elokuvateatterissa tai televisiossa on ominaista se, että tekijä voi asettaa teoksen kaiken julkisen esittämisen edellytykseksi luvan saamisen tekijältä ja että elokuvien hyödyntäminen tällä tavalla, johon liittyy esityslupien myöntäminen, on palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.
11 Näihin palveluihin kuuluu erityisesti se, että elokuvatuottajat antavat levittäjille luvan tehdä kopioita elokuvistaan ja järjestää niiden julkisia esityksiä. Silloin kun tuottajat ja levittäjät eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, palvelu on luonteeltaan rajat ylittävää. Koska on lisäksi kiistatonta, että levittäjät luovuttavat tuottajille osan elokuvateatteriesityksistä saamistaan tuloista, palvelua tarjotaan vastikkeellisesti perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
12 Näin ollen kansallisen tuomioistuimen esittämiä ongelmia on tarkasteltava perustamissopimuksen 59 artiklan perusteella.
Palvelujen tarjoamisen vapaus
13 Perustamissopimuksen 59 artiklan osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä (ks. erityisesti asia C-288/89, Collectieve Antennevoorziening Gouda, tuomio 25.7.1991, Kok. 1991, s. I-4007, 10 kohta ja asia C-353/89, komissio v. Alankomaat, Kok. 1991, s. I-4069) seuraa, että palvelujen tarjoamisen vapaus merkitsee ensisijaisesti kaiken sellaisen syrjinnän poistamista, jonka kohteeksi palvelujen tarjoaja joutuu hänen kansalaisuutensa perusteella tai sen vuoksi, että hän on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelu on tarkoitus suorittaa.
14 Tässä yhteydessä on todettava, että kun Real Decreto Legislativolla kytketään kolmansista maista tulevien elokuvien jälkiäänityslupien myöntäminen espanjalaisten elokuvien kuvaukseen ja levitykseen, sillä suositaan espanjalaisten elokuvien tuottajia verrattuna muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin tuottajiin, jotka haluavat levittää elokuviaan Espanjassa.
15 Komission antamista tiedoista käy ilmi, että espanjalaisyleisön elokuvavalinta kohdistuu hyvin usein kolmansien maiden elokuviin, erityisesti Yhdysvalloista tuleviin elokuviin, silloin kun ne on jälkiäänitetty jollakin Espanjan virallisista kielistä. Real Decreto Legislativolla kuitenkin kytketään kyseisten elokuvien jälkiäänityslupien myöntäminen espanjalaisen elokuvan levitysvelvollisuuteen. Näin sillä asetetaan kotimaiset elokuvatuottajat muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita tuottajia parempaan asemaan, koska kotimaiset tuottajat saavat elokuvansa varmasti levitetyiksi ja saavat vastaavat tulot, kun taas muiden jäsenvaltioiden tuottajat ovat riippuvaisia espanjalaisten levittäjien valinnoista. Velvollisuudella on näin ollen protektionistinen vaikutus espanjalaisten elokuvatuotantoyritysten eduksi, ja sillä asetetaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet samankaltaiset yritykset vastaavasti epäedullisempaan asemaan. Koska muiden jäsenvaltioiden elokuvatuottajilta evätään näin espanjalaisille elokuvatuottajille myönnetty etu, rajoitus on luonteeltaan syrjivä.
16 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 352/85, Bond van Adverteerders, 26.4.1988 antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 2085, 32-34 kohta), asiassa Collectieve Antennevoorziening Gouda 25.7.1991 antamassaan tuomiossa (10 kohta) ja asiassa komissio vastaan Alankomaat antamassaan tuomiossa (15 kohta) todennut, kansalliset säännökset, joita ei sovelleta erotuksetta kaikkiin palveluihin niiden alkuperästä riippumatta, ovat yhteisön oikeuden mukaisia ainoastaan, jos niihin voidaan soveltaa jotain nimenomaista poikkeusmääräystä, kuten perustamissopimuksen 56 artiklaa, johon 66 artiklassa viitataan. Tuomioista ilmenee myös, että luonteeltaan taloudelliset tavoitteet eivät voi olla tässä artiklassa tarkoitettuja yleiseen järjestykseen liittyviä perusteita.
17 Real Decreto Legislativolla on epäilemättä tällainen taloudellinen tavoite, koska kun sillä pyritään turvaamaan lukuisten kotimaisten elokuvien levitys, sillä käytännössä turvataan kyseisten elokuvien tuottajille riittävät tulot.
18 Espanjan hallitus väittää kuitenkin, että Real Decreto Legislativolla on kulttuuriin liittyvä tavoite, nimittäin kotimaisen elokuvatuotannon suojelu.
19 Väitettä ei voida hyväksyä.
20 Sen lisäksi, että kulttuuripolitiikkaa ei mainita 56 artiklassa lueteltujen perustelujen joukossa, on todettava, että Real Decreto Legislativolla suositaan kotimaisten elokuvien levittämistä niiden sisällöstä tai laadusta riippumatta.
21 Näin ollen on todettava, että kolmansista maista tulevien elokuvien jälkiäänityslupien myöntämisen ja kotimaisten elokuvien levittämisen välisellä kytkennällä pyritään luonteeltaan puhtaasti taloudelliseen tavoitteeseen, joka ei ole perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitettu yleistä järjestystä koskeva peruste.
22 Kansalliselle tuomioistuimelle on siten vastattava, että palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä on tulkittava siten, että on niiden vastaista, että kansallisella lainsäädännöllä varataan lupien myöntäminen kolmansista maista tulevien elokuvien jollakin maan virallisista kielistä tapahtuvaan jälkiäänitykseen sellaisille levittäjille, jotka sitoutuvat levittämään kotimaisia elokuvia.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
23 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Espanjan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut Tribunal Supremon 12.12.1991 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
Palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä on tulkittava siten, että on niiden vastaista, että kansallisella lainsäädännöllä varataan lupien myöntäminen kolmansista maista tulevien elokuvien jollain maan virallisista kielistä tapahtuvaan jälkiäänitykseen sellaisille levittäjille, jotka sitoutuvat levittämään kotimaisia elokuvia.
Full & Egal Universal Law Academy