Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Puolustautumisoikeudet - Niiden kunnioittaminen kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvissä kansallisissa menettelyissä - Soveltamisala - Yksityisten oikeussubjektien välistä riita-asiaa koskeva oikeudenkäynti, joka ei voi johtaa viranomaisen määräämään seuraamukseen - Oikeus kieltäytyä antamasta vastausta, joka merkitsisi kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustamista - Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla)
2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission tai kansallisen viranomaisen mahdollisuus käyttää tietoja, joita nämä eivät olisi voineet saada asetuksen N:o 17 mukaisesti suoritetuissa tutkimuksissa vaan jotka on saatu yksityisten oikeussubjektien välistä riita-asiaa koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä, todisteena menettelyssä, joka voi johtaa seuraamuksiin, tai perusteena sille, että tällaista menettelyä edeltävä tutkimus aloitetaan - Ei hyväksyttävissä
(ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla; neuvoston asetus N:o 17)
Tiivistelmä
$$1. Yhteisön oikeudessa ei velvoiteta kansallista tuomioistuinta, jolta haetaan määräystä todistajien alustavasta kuulemisesta ennen riita-asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä, soveltamaan periaatetta, jonka mukaan yrityksen velvollisuutena ei ole vastata kysymyksiin, jos niihin annettava vastaus merkitsisi kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustamista.
Kansallisten viranomaisten on perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa soveltaessaan periaatteessa noudatettava kansallisia menettelysääntöjä, ja jollei yhteisön oikeuden ja erityisesti sen perusperiaatteiden noudattamisesta muuta johdu, niistä yksityiskohtaisista menettelysäännöistä, joilla voidaan turvata asianomaisten puolustautumisoikeudet, säädetään kansallisessa oikeudessa. Vaikka yhteisön oikeuden mukaan asianosaiselle on annettava komission asetuksen N:o 17 perusteella aloittamassa menettelyssä oikeus olla antamatta vastauksia, jotka antaessaan kyseinen asianosainen joutuisi myöntämään rikkoneensa kilpailusääntöjä, tässä on kuitenkin kysymys takeesta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on yksityisen oikeussubjektin suojeleminen tutkintatoimenpiteiltä, joista viranomainen voi päättää saadakseen kyseisen yksityisen myöntämään syyllistyneensä menettelyyn, josta tälle voidaan määrätä rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia, eikä kyseisen takeen antamista voida edellyttää kansallisessa riita-asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä, jossa on kysymys perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta mutta joka koskee yksinomaan yksityisten oikeussubjektien välisiä yksityisiä suhteita ja joka ei voi johtaa suoraan eikä välillisesti viranomaisen määräämään seuraamukseen.
2. Komissio ei saa käyttää tietoja, joita se ei olisi voinut saada käyttäessään asetuksen N:o 17 perusteella sille kuuluvia valtuuksia, vaan jotka on saatettu sen tietoon niiden tultua esille perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamiseen liittyvän kansallisen menettelyn yhteydessä, eikä myöskään kansallinen viranomainen saa käyttää tällaisia tietoja todisteena kilpailusääntöjen rikkomisesta menettelyssä, joka voi johtaa seuraamuksiin, tai perusteena sille, että tällaista menettelyä edeltävä tutkimus aloitetaan.
Asianosaiset
Asiassa C-60/92,
jonka Arrondissementsrechtbank Amsterdam (Alankomaat) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensiksi mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Otto BV
vastaan
Postbank NV
ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja sen 85 ja 86 artiklan soveltamiseen liittyvissä menettelyissä noudatettavien yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, M. Díez de Velasco ja D. A. O. Edward sekä tuomarit C. N. Kakouris, R. Joliet, F. A. Schockweiler, G. C. Rodríguez Iglesias, F. Grévisse, M. Zuleeg, P. J. G. Kapteyn ja J. L. Murray,
julkisasiamies: C. Gulmann,
kirjaaja: J.-G. Giraud,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, joita ovat esittäneet:
- Postbank, edustajinaan asianajajat O. W. Brouwer ja Y.Van Gerven, Bryssel,
- Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaispäällikkö P. Pouzoulet ja ulkoasiainsihteeri H. Duchêne,
- Italian hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston päällikkö, professori L. Ferrari Bravo ja tämän avustajana valtionasiamies I. Braguglia,
- komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies B. J. Drijber,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan suulliset huomautukset, joita ovat 4.5.1993 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittäneet Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään barrister P. Roth, sekä Postbank ja komissio,
kuultuaan julkisasiamiehen 15.6.1993 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Arrondissementsrechtbank Amsterdam on 11.2.1992 tekemällään päätöksellä, joka on merkitty saapuneeksi yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 28.2.1992, esittänyt ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen, joka koskee perustamissopimuksen 5 artiklan ja sen 85 ja 86 artiklan soveltamiseen liittyvissä menettelyissä noudatettavien yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden tulkintaa.
2 Tämä kysymys on tullut esille riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat Otto BV (jäljempänä Otto) ja Postbank NV (jäljempänä Postbank) ja joka koskee tiettyjä menettelytapoja, joiden väitetään olevan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan vastaisia.
3 Otto on postimyyntiyritys. Arviolta puolet sen asiakkaiden maksusuorituksista maksetaan näiden Postbankissa olevilta tileiltä samassa pankissa oleville tileille, joiden haltija on Otto. Kyseiset maksut suoritetaan valmiiksi painetuilla pankkisiirtolomakkeilla (acceptgiro). Postbankin tällä tavoin käsittelemien lomakkeiden lukumäärä on jopa miljoona vuodessa.
4 Postbankin ilmoitettua Ottolle aikomuksestaan laskuttaa siltä 0,45 Alankomaiden guldenia (NLG) jokaisesta käsittelemästään lomakkeesta 1.7.1991 lukien Otto haki Arrondissementsrechtbank Amsterdamin puheenjohtajalta määräystä, jolla Postbankia kiellettäisiin tekemästä kyseistä laskutusta. Asiassa 1.8.1991 Otton hyväksi tehty välitoimia koskeva päätös kumottiin kuitenkin Gerechtshof Amsterdamin 28.11.1991 tekemällä päätöksellä.
5 Tuolloin Otto saattoi Arrondissementsrechtbank Amsterdamin käsiteltäväksi hakemuksen todistajien alustavasta kuulemisesta tiettyjen tosiseikkojen vahvistamiseksi ennen mahdollista kannetta, jonka Otto aikoi nostaa samassa tuomioistuimessa Postbankia vastaan ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan kanssa yhteensopimattomasta toiminnasta. Tätä tarkoitusta varten Otto haastoi todistajiksi Postbankin johtohenkilöitä.
6 Alustavaa kuulemista koskeva hakemus perustui Wetboek van Burgerlijke Rechtsvorderingin (Alankomaiden siviiliprosessilaki) 190 pykälään ja 214 pykälän 1 momenttiin sellaisina kuin niitä on ollut sovellettava 1.4.1988 lukien. Kuten ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee, Alankomaiden lainsäädännössä on luovuttu perinteisestä säännöstä, jonka mukaan asianosaista ei voida kuulla todistajana omassa asiassaan. Vuonna 1988 tehdyn uudistuksen jälkeen todistajaksi kutsutun asianosaisen on periaatteessa annettava todistajanlausunto, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän oikeutta kieltäytyä erityisesti, jos hän itse tai hänen lähiomaisensa voisi hänen todistajanlausuntonsa perusteella joutua rikosoikeudenkäynnissä syytteeseen rikoksesta tai rikkomuksesta. Todistajaksi kutsutun asianosaisen asema poikkeaa tavanomaisten todistajien asemasta ainoastaan siltä osin, että häntä ei voida velvoittaa todistamaan vankeusrangaistuksen uhalla. Tuomioistuin voi kuitenkin tehdä todistajan vaikenemisesta todistajalle vastaisia päätelmiä. Tuomioistuin voi niin ikään vaatia todistajaksi kutsuttua asianosaista ilmoittamaan vaikenemisensa syyt.
7 Kuulemisen, jota Otto on hakenut, tarkoituksena on erityisesti seuraavien tosiseikkojen selvittäminen:
- Maksun suuruus, 0,45 NLG, ei perustu mihinkään (yritystä koskeviin taloudellisiin lainalaisuuksiin perustuvaan) laskentatapaan, jollaista käyttäen Postbankin olisi voinut arvioida valmiiksi painettujen pankkisiirtolomakkeiden käsittelystä sille aiheutuvat kulut.
- Postbankin määräämän maksun käyttöönotto perustui pankkien väliseen sopimukseen, jonka mukaan kukin niistä laskuttaisi käsittelemistään valmiiksi painetuista pankkisiirtolomakkeista 0,30 NLG kappaleelta.
- Postbank on neuvotellut valmiiksi painettujen pankkisiirtolomakkeiden käsittelyn osalta käyttöön otettavan maksun suuruudesta muiden pankkien kanssa, tai pankkien välillä on ainakin äänetön sopimus 0,30 NLG:n suuruisesta maksusta, johon on lisätty pieni voittomarginaali.
8 Koska Postbank on puolustuksekseen väittänyt, että Alankomaiden menettelysäännöt ovat ristiriidassa yhteisön oikeuden yleisen periaatteen kanssa siltä osin kuin Postbank velvoitetaan niissä antamaan Otton vaatimat tiedot, kansallinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
"Velvoitetaanko kansallinen tuomioistuin, jolta haetaan määräystä todistajien alustavasta kuulemisesta ennen riita-asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä, ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa soveltamaan periaatetta, jonka mukaan yrityksen velvollisuutena ei ole vastata kysymyksiin, jos niihin annettava vastaus merkitsisi kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustamista?"
9 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.
10 Aluksi on aiheellista palauttaa mieliin yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö sen periaatteen osalta, jonka soveltamisalaa kansallisen tuomioistuimen kysymys koskee.
11 Asiassa 374/87, Orkem v. komissio, 18.10.1989 antamassaan tuomiossa (Kok. 1989, s. 3283) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, ettei jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden vertailevan tarkastelun perusteella eikä myöskään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan tai 19.12.1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja, osa 999, s. 171) 14 artiklan perusteella voida päätellä, että yhteisön oikeudessa olisi sellainen yleinen periaate, jonka mukaan oikeushenkilöillä olisi taloudellisluonteisten lainvastaisuuksien ja erityisesti kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä oikeus olla todistamatta itseään vastaan.
12 Mainitussa tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin totesi, että koska puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kuuluu yhteisön oikeusjärjestyksen perusperiaatteisiin, komissio ei voi velvoittaa yritystä 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17, ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204) 11 artiklan 5 kohdan nojalla tekemällään tietojensaantipyyntöä koskevalla päätöksellä antamaan vastauksia, jotka antaessaan yritys joutuisi myöntämään sellaisen rikkomisen, josta komission asiana on hankkia näyttö.
13 Kansallisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen tarkoituksena on näin ollen selvittää, onko samaa yrityksen vastaamisvelvollisuutta koskevaa rajoitusta noudatettava yhteisön oikeuden nojalla puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseksi kansallisessa riita-asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä, jossa on kysymys perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta.
14 Tältä osin on aiheellista ensiksikin todeta, että soveltaessaan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa kansallisten viranomaisten on pääsääntöisesti noudatettava kansallisia menettelysääntöjä. Jollei yhteisön oikeuden ja erityisesti sen perusperiaatteiden noudattamisesta muuta johdu, niistä yksityiskohtaisista menettelysäännöistä, joilla voidaan turvata asianomaisten puolustautumisoikeudet, säädetään kansallisessa oikeudessa. Kyseiset takeet voivat poiketa yhteisön menettelyissä sovellettavista takeista.
15 Ne takeet, jotka ovat tarpeen yksityisen oikeussubjektin puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseksi sellaisessa hallinnollisessa menettelyssä, josta edellä mainitussa tuomiossa Orkem oli kysymys, poikkeavat takeista, jotka ovat tarpeen asianosaisen puolustautumisoikeuksien suojaamiseksi riita-asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä.
16 Sellaisen menettelyn yhteydessä, josta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys ja joka koskee yksinomaan yksityisten oikeussubjektien välisiä yksityisiä suhteita eikä voi suoraan eikä välillisesti johtaa viranomaisen määräämään seuraamukseen, yhteisön oikeudessa ei velvoiteta antamaan asianosaiselle oikeutta olla antamatta vastauksia, jotka antaessaan kyseinen asianosainen joutuisi myöntämään rikkoneensa kilpailusääntöjä. Kyseisen takeen tarkoituksena on nimittäin lähinnä yksityisen suojeleminen tutkintatoimenpiteiltä, joista viranomainen voi päättää saadakseen kyseisen yksityisen myöntämään syyllistyneensä menettelyyn, josta tälle voidaan määrätä rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia.
17 Edellä esitetyistä näkökohdista ilmenee, ettei sitä komission tutkintavaltuuksiin asetuksen N:o 17 nojalla tehtävää ja yrityksen vastaamisvelvollisuutta koskevaa rajoitusta, jonka yhteisöjen tuomioistuin johti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteesta tuomiossaan Orkem v. komissio, voida edellyttää noudatettavan kansallisessa riita-asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä, jossa on kysymys perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta mutta joka koskee yksinomaan yksityisten oikeussubjektien välisiä yksityisiä suhteita, koska tällainen menettely ei voi suoraan eikä välillisesti johtaa viranomaisen määräämään seuraamukseen.
18 Postbank väittää kuitenkin, että jos komission tutkintavaltuuksiin asetuksen N:o 17 nojalla tehtävää rajoitusta ei sovelleta kansallisessa menettelyssä, kyseinen rajoitus jää täysin vaille tehokasta vaikutusta, koska komissio voi kansallisen menettelyn avulla saada ne tiedot, joita se ei voi saada suoraan asetuksessa N:o 17 säädetyllä menettelyllä.
19 Kyseistä väitettä ei voida hyväksyä.
20 Tällaisen kansallisen menettelyn yhteydessä saadut tiedot voidaan tosin saattaa komission tietoon erityisesti asianosaisen toimesta. Edellä mainitusta tuomiosta Orkem v. komissio ilmenee kuitenkin, ettei kyseinen toimielin eikä myöskään kansallinen viranomainen saa käyttää kyseisiä tietoja todisteena kilpailusääntöjen rikkomisesta menettelyssä, joka voi johtaa seuraamuksiin, tai perusteena sille, että tällaista menettelyä edeltävä tutkimus aloitetaan.
21 Kaikki nämä perusteet huomioon ottaen kansalliselle tuomioistuimelle on vastattava, että yhteisön oikeudessa ei velvoiteta kansallista tuomioistuinta, jolta haetaan määräystä todistajien alustavasta kuulemisesta ennen riita-asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä, soveltamaan periaatetta, jonka mukaan yrityksen velvollisuutena ei ole vastata kysymyksiin, jos niihin annettava vastaus merkitsisi kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustamista.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
22 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Arrondissementsrechtbank Amsterdamin 11.2.1992 tekemällään päätöksellä sille esittämän kysymyksen seuraavasti:
Yhteisön oikeudessa ei velvoiteta kansallista tuomioistuinta, jolta haetaan määräystä todistajien alustavasta kuulemisesta ennen riita-asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä, soveltamaan periaatetta, jonka mukaan yrityksen velvollisuutena ei ole vastata kysymyksiin, jos niihin annettava vastaus merkitsisi kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustamista.
Full & Egal Universal Law Academy