EUR-Lex -  61994CC0057 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Elmer 28 päivänä maaliskuuta 1995. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta. - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamista jättämistä koskeva kanne - Julkiset rakennushankinnat. - Asia C-57/94.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1 Tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa komissio vaatii, että Italian tasavalta tuomitaan julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1971 annetun neuvoston direktiivin 71/305/ETY(1) mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, koska Ascoli Picenon aluehallinto on tehnyt vuonna 1990 sopimuksen pikatieosuuden rakentamisesta tarjoamatta urakkaa tarjouskilpailussa ja ilman että siitä olisi julkaistu tarjouspyyntöä koskevaa ilmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tosiasiat

2 Kysymyksessä oleva osuus kuului Ascoli-Mare-pikatiehen, jolla Ascoli Picenon kaupunki oli määrä liittää Adrianmeren rannikkoalueeseen sekä moottoritiehen A 14 ja Adrianmeren rannikkoa pitkin kulkevaan maantiehen nro 16 sekä San Benedetto del Tronton rannikkokaupunkiin.

Pikatien ensimmäisten osuuksien, nimittäin osaosuuksien I-III ja osaosuuden IV ensimmäiseen suunnitelmaan kuuluvia töitä, oli tarjottu rajoitetussa tarjousmenettelyssä ja työt oli suoritettu loppuun 1970-luvun alussa. 4,3 kilometrin pituisen IV osaosuuteen kuuluvat työt oli annettu Rozzi Costantinon tehtäväksi. Osaosuus IV, joka koski muun muassa liikenneyhteyksien hankkimista moottoritiehen A 14 ja maantien nro 16, laajennettiin seuraavina vuosina kahdellatoista niin sanotulla lisäsuunnitelmalla, joilla muun muassa pidennettiin alkuperäistä pikatietä siten, että osaosuuden IV pituudeksi kokonaisuudessaan tuli 31,8 kilometriä.

IV osaosuuteen kuuluvan 10 ensimmäisen lisäsuunnitelman mukaisten töiden toteuttaminen annettiin samalle urakoitsijalle, joka oli toteuttanut alkuperäisen osaosuuden IV eli aiemmin mainitulle Rozzi Costantinolle.

Nyt esillä oleva asia koskee niin sanottuja 11:nnettä ja 12:nnetta lisäsuunnitelmaa, jotka yhdistettiin sitten yhdeksi suunnitelmaksi. Suunnitelman kohteena oli poistaa maantiestä nro 16 ja rautatielinjasta Bologna-Lecce johtuvat luonnolliset esteet toisaalta San Benedetton sataman ja toisaalta tärkeän liikenteen valtaväylän ja Ascoli Picenon teollisuusalueen välisten hyvien kulkuyhteyksien aikaansaamiseksi. Hankkeeseen sisältyi muun muassa sillan rakentaminen Bologna-Lecce- rautatielinjan yli sekä sellaisen, pituudeltaan muutaman kilometrin pituisen tieosuuden rakentaminen, jonka oli määrä yhdistää 10. suunnitelmassa tarkoitettu pikatie, sellaiseen tiehen, jota Ascoli Picenon kunta rakennutti samanaikaisesti San Benedetton suuntaan.

Lisäsuunnitelma hyväksyttiin 28.3.1990 "Agenzia per la promozione dello sviluppo del Mezzogiornossa" ja 11. ja 12. lisäsuunnitelman toteuttamista koskeva vastuu siirrettiin tämän jälkeen Ascoli Picenon aluehallinnolle. Ascoli Picenon aluehallinto teki ilman rakennusurakkailmoituksen julkaisemista Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 21.5.1990 sopimuksen suunnitelmaan kuuluvien töiden toteuttamisesta suoraan Rozzi Costantinon kanssa; sopimussumma oli noin 36 miljardia Italian liiraa (ITL).

3 Komissio, joka oli saanut tietää pikatien Ascoli-Maren IV osaosuuden rakentamiseen liittyvistä seikoista, aloitti EY:n perustamissopimuksen 169 artiklassa tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, joka koski 11. ja 12. lisäsuunnitelmaan liittyvien sopimusten tekemistä.

Komissio lähetti Italian hallitukselle 17.1.1991 virallisen huomautuksen ja koska se ei saanut siltä huomautukseen asetetussa määräajassa vastausta, se toisti näkökantansa 1.8.1991 antamassaan perustellussa lausunnossa, missä se totesi, että "koska Ascoli Picenon aluehallinto on tehnyt pikatien Ascoli-Mare, jota kutsutaan nimellä IV osuus, rakentamista koskevan sopimuksen suoraan urakoitsijan kanssa ja oli laiminlyönyt tarjouspyyntöä koskevan ilmoituksen julkaisemisen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä sille direktiivin 71/305/ETY) mukaan kuuluvat velvollisuudet".

Italian hallitus toimitti tämän jälkeen komissiolle suunnitelmaa koskevia lähempiä selvityksiä ja vetosi siihen, että sen mielestä sopimus oli voitu tehdä lain mukaisesti Rozzi Costantinon kanssa siten, että sen tekoon sovellettiin direktiivin 71/305/ETY 9 artiklan b kohdan poikkeussäännöstä.

Yhteisöjen tuomioistuimessa aikaisemmin vireillä ollut asia

4 Komissio katsoi, että selvitykset eivät olleet riittäviä ja sen käsityksen mukaan ne oli annettu lisäksi liian myöhään, minkä johdosta se nosti 6.7.1992 yhteisöjen tuomioistuimessa 169 artiklan perusteella kanteen Italiaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

Komissio vaatii kanteessaan "toteamaan, että Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä sille julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyn yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 71/305/ETY mukaiset velvollisuudet sallimalla sen, että Ascoli Picenon aluehallinto on tehnyt pikatien Ascoli-Mare täydentämisosuutta koskevan, yhdennentoista ja kahdennentoista lisäsuunnitelman mukaisen urakkasopimuksen urakoitsijan kanssa suoraan ja on laiminlyönyt tarjouspyyntöä koskevan ilmoituksen julkaisemisen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä sen sijaan, että se olisi välittömästi puuttunut asiaan tästä menettelystä aiheutuvien, yhteisöoikeuden vastaisten oikeusvaikutusten syntymisen välttämiseksi".

5 Yhteisöjen tuomioistuin on jättänyt asiassa C-296/92(2) antamassaan tuomiossa komission vaatimukset tutkimatta sillä perusteella, että kannetta ei saa perustaa muille väitteille kuin perustellussa lausunnossa on esitetty. Yhteisöjen tuomioistuimen mielestä juuri näin oli tapahtunut, koska komissio oli esittänyt perustellussa lausunnossaan, että Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä sille direktiivin 71/305/ETY mukaan kuuluvat velvollisuudet, koska Ascoli Picenon paikallishallinto oli tehnyt riidanalaisen urakkasopimuksen urakoitsijan kanssa suoraan, josta syystä komissio oli perustellut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta sillä, että Italian tasavalta sen sijaan, että se olisi puuttunut asiaan estääkseen yhteisöoikeuden noudattamatta jättämisen, on sallinut, että Ascoli Picenon aluehallinto menettelee tällä tavalla.

Asianosaisten vaatimukset

6 Komissio on 9.2.1994 jättämällään kannekirjelmällä nostanut kanteen Italian tasavaltaa vastaan muotoillen vaatimuksensa uudessa kanteessa seuraavasti:

"Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä sille julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1971 annetun neuvoston direktiivin 71/305/ETY mukaiset velvollisuudet, koska Ascoli Picenon aluehallinto on tehnyt pikatien Ascoli-Mare (Ascolista merelle), jota osuutta kutsutaan nimellä 'IV osuus - projekti 5134', täydentämisosuutta koskevan, yhdennentoista ja kahdennentoista lisäsuunnitelman mukaisen julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen suoraan urakoitsijan kanssa ja on laiminlyönyt tarjouspyyntöä koskevan ilmoituksen julkaisemisen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä".

7 Italian tasavalta on vastustanut vaatimusta ja vaatinut, että yhteisöjen tuomioistuin "jättää kanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana".

"Tarjouspyyntödirektiivin" tärkeät säädökset

8 26 päivänä heinäkuuta 1971 annetun neuvoston direktiivin 71/305/ETY 2(3) artiklassa on seuraava säännös:

"Hankintaviranomaiset soveltavat julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia tehdessään kansallisia menettelyjään, jotka on mukautettu tämän direktiivin säännöksiin."

Direktiivin 9 artiklassa on seuraava säännös:

"Hankintaviranomaiset saavat tehdä rakennusurakoita koskevia sopimuksia ilman, että niiden tekoon sovelletaan tämän direktiivin säännöksiä, 10 artiklan säännöksiä lukuun ottamatta, seuraavissa tapauksissa:

...

b) teknisistä tai taiteellisista, taikka yksinoikeuden suojelemiseen liittyvistä syistä ainoastaan tietty urakoitsija voi toteuttaa rakennustyöt

...

d) sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä hankintaviranomaisille ennalta arvaamattomista syistä aiheutuneen sellaisen pakottavan kiireen takia, että muille menettelyille asetettuja määräaikoja ei voida noudattaa.

..."

Direktiivin 12 artiklassa säädetään sitten, että:

"Hankintaviranomaisten, jotka haluavat tehdä julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen noudattaen avointa tai rajoitettua menettelyä, on julkaistava aiettaan koskeva ilmoitus.

Tämä ilmoitus on lähetettävä Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistolle ja se julkaistaan kokonaisuudessaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä yhteisön virallisilla kielillä".

Muotokysymykset

9 Italian tasavalta perustelee tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimustaan

sillä, että 12.1.1994 annetussa tuomiossa otettiin kantaa perustellun lausunnon sisältämien vaatimusten ja alkuperäisen kanteen väliseen toiminnalliseen yhteyteen. Italian hallitus katsoo tämän perusteella, että komission olisi pitänyt suorittaa kokonaisuudessaan uudelleen perustamissopimuksen 169 artiklassa määrätty hallinnollinen menettely tai sen olisi vähintään pitänyt lähettää täydennetty perusteltu lausunto ennen kanteen nostamista tässä asiassa. Koska näin ei ole tapahtunut, yhteisöjen tuomioistuimen on jätettävä asia tutkimatta.

Italian tasavalta on sen lisäksi ilmoittanut, että komissio on virallisessa huomautuksessaan ja perustellussa lausunnossaan viitannut siihen, että direktiivin 71/305/ETY 9 artiklan d kohdan ei voida katsoa soveltuvan tapaukseen, kun taas se on 4.2.1994 nostamassaan kanteessa viitanut siihen, että tapaukseen ei voida soveltaa 9 artiklan b kohtaa.

10 Komission mukaan 12.1.1994 annetusta tuomioistuimen tuomiosta käy selvästi ilmi, että tuomioistuimessa aiemmin vireillä ollut asia (asia C-296/92) oli jätetty tutkimatta yksinomaan sillä perusteella, että perustellun lausunnon sisältämät vaatimukset ja kanteen sisältämät vaatimukset eivät olleet yhteneviä. Komissio on siksi sitä mieltä, että aikaisemmassa asiassa olleiden muotoa koskevien virheiden korjaamiseksi riittää, että nostetaan uusi kanne, jossa vaatimuksia on muutettu siten, että ne vastaavat uudessa muodossaan perustelussa lausunnossa olleita vaatimuksia.

Koska 12.1.1994 annetussa tuomiossa rangaistiin yksinomaan tietyistä muodollisista virheistä, jotka koskevat alkuperäistä, 6.7.1992 nostettua kannetta, ilman että tässä tuomiossa olisi asetettu kyseenalaiseksi kanteen nostamista edeltävää hallinnollista menettelyä, jossa Italian tasavallalle oli annettu tiedoksi samat kritiikkikohdat kuin komissio oli esittänyt tässä asiassa ja Italian tasavallalla oli tilaisuus esittää sitä koskeva kantansa; Italian tasavallan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei vaadi, että komissio aloittaa 169 artiklan mukaisen kanteen nostamista edeltävän hallinnollisen menettelyn uudestaan.

11 Yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen, viimeksi 11.7.1984 asiassa komissio v. Italia(4) antamassaan tuomiossaan todennut, että virallisen huomautuksen tarkoituksena on rajata riidan kohde ja antaa kysymyksessä olevalle jäsenvaltiolle tarvittavat tiedot, joita se tarvitsee puolustuksensa valmistelemiseen. Perustamissopimuksessa on taattu keskeisellä tavalla, että jäsenvaltiolla on oikeus esittää huomautuksensa asiasta ja valmistella puolustustaan; jäsenvaltiota vastaan nostettavan jäsenvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevan kanteen laillisuuden toteuttaminen edellyttää, että tätä perustamissopimuksessa määrättyä takuuta on noudatettu.

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi (esimerkiksi asiassa C-234/91, komissio v. Tanska 1.12.1993 annettu tuomio(5)), että perustamissopimuksen 169 artiklassa tarkoitetun oikeudenkäynnin kohde määräytyy kanteen nostamista edeltävän hallinnollisen menettelyn perusteella. Siten komission perustellun lausunnon ja yhteisöjen tuomioistuimessa nostettavan kanteen on perustuttava samoille perusteille ja argumenteille.

12 Asian asiakirjoista käy ilmi, että komissio on ilmoittanut 17.1.1991 laatimassaan virallisessa huomautuksessaan Italian hallitukselle, että sen mielestä Italian tasavalta on jättänyt noudattamatta sille direktiivin 71/305 mukaan kuuluvia velvollisuuksia, koska Ascoli Picenon aluehallinto on tehnyt yhdennentoista ja kahdennentoista lisäsuunnitelman mukaisen rakentamista koskevan sopimuksen suoraan urakoitsijan kanssa ilman, että tarjouspyyntöä koskevaa ilmoitusta olisi julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja se on pyytänyt lisäksi Italian tasavaltaa esittämään tätä koskevat huomautuksensa tietyssä määräajassa. Koska Italian hallitus ei vastannut viralliseen huomautukseen sitä varten asetetussa määräajassa, komissio toisti näkökantansa perustellussa lausunnossa. Komissio ilmoitti näissä kahdessa kirjeessä, että menettelytavan ei voitu katsoa olevan perusteltavissa 9 artiklan d kohdassa tarkoitetusta pakottavasta kiireestä johtuvien syiden perusteella.

Italia mainitsi komission viralliseen huomautukseen ja perusteltuun lausuntoon antamassaan yhteisessä vastauksessa, että se oli yhtä mieltä komission kanssa siitä, että 9 artiklan d kohtaa ei voida soveltaa tässä asiassa, mutta se katsoi, että 9 artiklan b kohta soveltuu sen sijaan hankkeeseen.

Se seikka, että komissio on kommentoinut kannetta edeltävän hallinnollisen menettelyn kuluessa sitä, mitä mieltä se on 9 artiklan d kohdan mahdollisesta soveltuvuudesta perustelemaan direktiivissä 71/305/ETY määrätystä menettelystä tehtäviä poikkeuksia, johtuu siitä, että Italian hallitus ei vastannut oikeassa ajassa viralliseen lausuntoon siten, että komissiolle selvisi vasta silloin, kun se sai Italian hallituksen perusteltuun lausuntoon antaman vastauksen, että se poikkeussäännös, johon Italian hallitus vetosi, oli 9 artiklan b kohta, eikä kuten komissio oli olettanut, 9 artiklan d kohta. Komissio saattoi siten tietää vasta perusteltuun lausuntoon annetun vastauksen perusteella, mihin direktiivin säännökseen hallitus lähemmin vetosi ja pystyi vasta siitä lähtien keskittämään argumentaationsa 9 artiklan b kohdan soveltamiseen.

Se seikka, että Italian hallitus ei ole vastannut komission viralliseen huomautukseen eikä se ole siten alun alkaenkaan esittänyt, mihin säännökseen se vetoaa, ei saa asettaa sitä parempaan asemaan kuin sillä olisi siinä tapauksessa, että se olisi vastannut oikeaan aikaan. Hallituksen muotoa koskevia vastaväitteitä ei voida näin ollen hyväksyä.

13 Komissio on käsitykseni mukaan sekä virallisessa huomautuksessa että perustellussa lausunnossa yhtenäisesti ja riittävän selvästi konkretisoinut sen, mistä syystä se katsoo, että sopimusta on rikottu, ja on katsottava, että tämä oli selvää myös Italian hallitukselle, jolla on ollut myös tilaisuus esittää huomautuksensa komission jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeviin vaatimuksiin ennen kanteen nostamista. Komission tässä asiassa esittämät vaatimukset vastaavat lisäksi tarkasti niitä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia vaatimuksia, jotka komissio esitti virallisessa huomautuksessaan ja perustellussa lausunnossaan.

14 Esillä oleva asia koskee lisäksi todellisen asiantilan seurauksena tapahtunutta mahdollista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, koska urakkasopimuksesta on tehty sopimus ja saadun tiedon mukaan työt on saatu jo kauan sitten päätökseen. Tämän takia tässä asiassa ei ainakaan voida tukea vaatimusta kannetta edeltävän hallinnollisen menettelyn uusimisesta sillä, että Italialle haluttaisiin täten antaa mahdollisuus yhteisölain noudattamiseen ja välttää siten kanteen nostamisesta seuraava tuomion antaminen kuten muissa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa asioissa usein voi muutoin käydä.

15 Vaikka Italian tasavallan vaatimukset hyväksyttäisiin, mikään ei estäisi komissiota aloittamasta menettelyä uudelleen siten, että se antaa täydelleen saman sisältöisen virallisen huomautuksen, perustellun lausunnon jne. Kuitenkin on tuskin uskottavaa, että uudessa kanteen nostamista edeltävässä hallinnollisessa menettelyssä asiaan olisi saatu enempää selvyyttä. Jos tässä asiassa olisi vaadittu, että komission olisi pitänyt ennen kanteen nostamista toistaa kanteen nostamista edeltävä hallinnollinen menettely, tämä olisi ollut tarpeetonta muodollisuuksien korostamista. Sellaisen vaatimuksen noudattaminen ainoastaan myöhästyttäisi sen toteamista, että Italia on jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan.

16 Näiden seikkojen perusteella katson, että Italian tasavallan aineellisten kysymysten käsittelyn aloittamista vastaan tekemä väite on kokonaisuudessaan hylättävä.

Aineelliset kysymykset

17 Riidatonta on, että kysymyksessä olevaan hankkeeseen sovelletaan julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettua direktiiviä. Asianosaiset ovat myös yksimielisiä sitä, että valittu menettelytapa rikkoo sopimuksenteon osalta direktiiviä, ellei direktiivin 9 artiklan b kohdassa tarkoitettua erityistä poikkeussäännöstä voida soveltaa, toisin sanoen ellei hanke koske töitä, joiden toteuttaminen voidaan teknisistä syistä uskoa ainostaan tietyn urakoitsijan tehtäväksi.

Kysymys on siten siitä, voitiinko kyseessä olevan tieosuuden, mukaan luettuna rautatielinjan yli tehtävä silta, rakentaminen teknistä syistä uskoa ainostaan sen urakoitsijan tehtäväksi, joka rakensi tieosuutta, jota riidanalaisella tieosuudella oli määrä pidentää (10. lisäsuunnitelma), vai olisiko joku toinen pystynyt toteuttamaan tämän työn.

18 Italian hallitus on lausunut, että 9 artiklan b kohdassa tarkoitetut "tekniset syyt" olivat tässä tapauksessa olemassa siten, että

- kymmenennen lisäsuunnitelman mukaisten töiden suorittaminen loppuun oli mahdotonta ennen kuin tietyt riidanalaiseen suunnitelmaan kuuluvat rakenteet oli toteutettu,

- työn aloittaminen kahdessa eri paikassa oli mahdotonta rakennuspaikalla vallitsevan tilanahtauden takia, ja

- käynnissä olevan työurakan ja riidanalaisen urakan toteuttaminen erikseen oli mahdotonta, koska rakennustyömaiden perusrakenteet olivat lähellä toisiaan.

19 Komissio on vastannut tähän, että näitä tosiseikkoja ei voi sinällään katsoa sellaisiksi teknisiksi syiksi, joiden johdosta työt voidaan antaa ainoastaan sille urakoitsijalle, joka vastasi 10. lisäsuunnitelmaan kuuluvan tieosuuden toteuttamisesta.

Komissio viittaa tältä osin insinööri Claude Mathurilta tilaamaansa asiantuntijalausuntoon, jonka tämä on antanut 2.4.1994 asiakirjoihin tutustumisen jälkeen. Lausunnosta (6 kohta) käy ilmi seuraavaa:

"Tiivistetysti sanottuna kaikki kolme argumenttia ilmaisevat samaa teknistä vaatimusta, eli taitoa järjestää urakkatöiden ylin johto, sekä töiden yhteensovittamista ja ohjaamista.

On välttämätöntä, että töitä johdetaan ylemmällä tasolla ajallisesti ja paikallisesti. Johdon on otettava nimenomaan huomioon työntekijöiden turvallisuus sovellettaessa uusia EY:n sääntöjä. Tätä vaaditaan myös, vaikka ainoastaan yksi urakoitsija tekisi töitä näillä kahdella tieosuudella."

7 kohdasta käy lisäksi ilmi, että

"Näin ollen ei voida väittää, että töiden nro 11-12 toteuttaminen on 'teknisistä syistä' annettava ainoastaan yhdelle ja samalle urakoitsijalle, nimittäin sille, joka suorittaa työtä nro 10. Töiden nro 10 ja nro 11 ja 12 välinen koordinointi on joka tapauksessa välttämätöntä ja mahdollista, ja puolueettoman ja riippumattoman teknikon silmin katsottuna Italian hallituksen tekemää valintaa ei voida perustella vakuuttavasti."

On huomattava, että kaikki Italian hallituksen aikaisemmassa asiassa C-296/92 esittämät seikat on otettu huomioon asiantuntijan antamassa lausunnossa; komissio oli esittänyt saman asiakirjan myös oikeudessa aikaisemmin vireellä olleessa asiassa.

20 Mitä sitten tulee kysymykseen siitä, millaisten edellytysten vallitessa direktiivin 71/305/ETY 9 artiklan b kohdan poikkeussäännöstä voidaan soveltaa, yhteisöjen tuomioistuin on 10.3.1987 antamassaan tuomiossaan (asia 199/85, komissio v. Italia, Kok. 1987, s. 1039, 14 kohta) lausunut yhtäpitävästi sen vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan poikkeussäännöksiä on tulkittava suppeasti, että:

"Näitä säännöksiä, joissa sallitaan poikkeus niistä säännöistä, joiden tarkoituksena on taata perustamissopimuksessa myönnettyjen oikeuksien tehokkuus julkisten hankintojen alalla, on tulkittava suppeasti ja että sen, joka haluaa vedota näihin säännöksiin, tehtävänä on näyttää, että olosuhteet, joiden johdosta poikkeus on perusteltavissa, ovat todella olemassa".

21 Ensiksi on tutkittava, voidaanko ilmaisun "tekniset syyt" katsoa käsittävän senlaatuisia konkreettisia seikkoja, joihin Italian hallitus on vedonnut. Tämän jälkeen on otettava kantaa siihen, onko hallitus täyttänyt sille asetetun toditustaakkaa koskevan velvollisuuden näyttää näiden seikkojen olemassaolo.

22 Direktiivin 71/305 9 artiklan b kohdan mukaan tarjouspyyntöilmoitusta koskeva velvollisuus ei nimenomaan koske niitä tapauksia, joissa töiden toteuttamisen järjestäminen johtuu "yksinoikeuden suojelemiseen" liittyvästä syystä.

Silloin kun kysymys ei ole tällaisesta tapauksesta, hankintaviranomaisten arviointi siitä, onko yrityksillä "teknistä tietoa ja kykyä" suorittaa annettua hanketta ja tätä seuraava valinta, mille näistä yrityksistä urakka annetaan, tapahtuu yleensä tarjouskilpailussa, jossa noudatetaan direktiivissä 71/305 määrättyä menettelyjä siten, että hankintaviranomaiset kuvaavat tarjouspyyntöasiakirjoissa hankkeen luonteen sekä pyytävät direktiivin 71/305 26 artiklan mukaisesti tarjoajia osoittamaan kyseisen hankkeen toteuttamiseen liittyvät tekniset tietonsa ja taitonsa.

Edellisen perusteella on oletettava, kuten Italian hallitus on esittänyt, että käsitteeseen "teknisistä syistä ainoastaan tietty urakoitsija voi toteuttaa työt" sisältyvät ne objektiiviset olosuhteet, jotka vaikuttavat töiden toteuttamiseen konkreettisessa tilanteessa sillä tavoin, että näiden olosuhteiden perusteella ainoastaan tietty urakoitsija voi toteuttaa riidanalaisen hankkeen.

23 Kysymys on kuitenkin siitä, onko Italian hallitus näyttänyt sille kuuluvan todistustaakan mukaisesti, että sen väittämät tekniset vaikeudet olivat olemassa ja siten, että urakan antaminen Rozzi Costantinolle oli välttämätöntä.

Italian hallitus on esittänyt esillä olevassa asiassa ainoastaan 9 artiklan b kohdan soveltamismahdollisuutta koskevia, yleisinä pidettäviä, argumentteja siten, että se on esittänyt pelkästään hanketta koskevia rakennuspiirustuksia ja joukon valokuvia; se on edelleen todennut Ascoli Picenon aluehallinnon johtavan insinöörin antaman teknisen lausunnon perusteella, että riidanalaisen tieosuuden rakentamisen uskomisesta jollekin muulle urakoitsijalle kuin Rozzi Costantinolle olisi johtanut edellä mainittujen vakavien vaikeuksien syntymiseen.

Italian hallitus on esittänyt lisäksi erilaisia, komission esittämän asiantuntijalausunnon päätelmiä koskevia kommentteja, kuten se on katsonut, että selvityksen laatinutta asiantuntijaa ei voida pitää puolueettomana ja se on viitannut väitteen osalta selvityksen muotoiluun.

Sitä vastoin Italian tasavalta ei ole esittänyt vastaavaa, riippumattoman asiantuntijan antamaa lausuntoa, jonka perusteella voitaisiin pitää todennäköisenä, että urakan antaminen muulle yritykselle kuin Rozzi Costantinolle aiheuttaisi sellaisia vakavia vaikeuksia, joihin Italian tasavalta on vedonnut, eikä Italian hallitus ole pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta työjärjestyksen 49 artiklan mukaisesti nimeämään asiantuntijaa puolueettoman asiantuntijan antaman lausunnon hankkimiseksi, jonka perusteella näiden olosuhteiden olemassaolo voitaisiin paremmin näyttää toteen.

24 Kuten aikaisemmin on todettu, Italian tasavallan tehtäväksi jää saattaa todennäköiseksi, että sopimuksen tekeminen tietyn urakoitsijan kanssa oli direktiivin 9 artiklan b kohdassa tarkoitetun poikkeussäännöksen mukaan välttämätöntä. Mielestäni täytyy jo siitä syystä, että Italian tasavalta on esittänyt täysin yleisiä huomioita eikä se ole itse hankkinut lähempää selvitystä, joka saattaisi sen esittämien seikkojen olemassaolon todennäköisemmiksi, katsoa, että Italian tasavalta ei ole pystynyt näyttämään toteen sen näyttötaakkaan kuuluvia asioita.

25 Asian tutkiminen voitaisiin lopettaa tähän ottamatta lähemmin kantaa Italian hallituksen esittämiin, komission toimittamaa asiatuntijalausuntoa koskeviin vastaväitteisiin. Mielestäni on kuitenkin syytä lyhyesti kommentoida hallituksen esittämiä tätä lausuntoa koskevia huomautuksia.

Olen luonnollisesti Italian hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että komission hankkimaa ja esittämää lausuntoa, joka koskee vaikeuksia, jotka olisivat syntyneet, jos riidanalainen hanke olisi annettu tässä tapauksessa jollekin muulle urakoitsijalle kuin Rozzi Costantinolle, on pidettävä yksipuolisena lausuntona. Tämä voidaan kuitenkin ottaa todisteiden arvioinnissa huomioon.

On kuitenkin korostettava, että asiantuntijalausunnossa käsitellään ensi näkemältä vakuuttavalla tavalla kaikkia Italian hallituksen esille tuomia suuria vaikeuksia ja lausunnosta saa sen käsityksen, että ei ole kovinkaan todennäköistä, että sellaisia vaikeuksia olisi ollut olemassa. Esimerkiksi lausunnossa esitetty seikka, että kymmenennen suunnitelman mukaisten töiden ja yhdennentoista ja kahdennentoista suunnitelman mukaisten töiden yhteensovittaminen olisi ollut joka tapauksessa välttämätöntä riippumatta siitä, olisiko sama vai eri urakoitsija toteuttanut nämä työt, vaikuttaa heti järkevältä.

En voi olla yhtä mieltä siitä, että asiantuntija olisi katsottava lausunnon muotoilun perusteella jääviksi. Mielestäni se sanamuoto, johon Italian hallitus vetoaa tältä osin "Italian hallituksen esittämät argumentit, joilla se on yrittänyt perustella..." (korostus on minun tekemäni) on mielestäni itsestään jokseenkin osuva ja selvä. Kun tarkastellaan asiantuntijalausunnon päätelmiä, joissa nimenomaisesti todetaan, että Italian argumentit eivät ole asiantuntijan mielestä vakuuttavia, sanavalintaa on pidettävä osuvana. Lisäksi on huomattava, että lausunnon on laatinut tekninen asiantuntija, jonka lausuntoa on arvosteltava siten, että tällaiselle asiantuntijalle myönnetään laajempi, kielellistä ilmaisua koskeva vapaus kuin esimerkiksi virkamiehelle tai diplomaatille ilman, että kohtuuden nimissä voitaisiin sen perusteella epäillä hänen riippumattomuuttaan. Italian hallitus ei ole myöskään puuttunut lausunnonantajan asiantuntemukseen.

26 Koska Italian tasavalta ei ole myöskään näyttänyt todistustaakkansa mukaisesti toteen, että teknisten syiden takia oli välttämätöntä tehdä riidanalainen sopimus Rozzi Costantinon kanssa, täytyy katsoa, että Ascoli Picenon aluehallinto on tehdessään yhdennentoista ja kahdennentoista lisäsuunnitelman mukaisen rakennusurakkaa koskevan sopimuksen suoraan Rozzi Costantino -nimisen urakoitsijan kanssa toiminut vastoin direktiiviä 71/305/ETY. Näin ollen komission vaatimukset on hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

27 Komissio on vaatinut Italian tasavallan velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

28 Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin antaa edellä esitetyn perusteella seuraavan tuomion:

- Italian tasavalta on jättänyt noudattamatta julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen 71/305/ETY mukaan sille kuuluvat velvollisuudet, koska Ascoli Picenon aluehallinto on antanut pikatien Ascoli-Mare-osuuden rakentamista, jota kutsutaan nimellä "IV osuus, lisäsuunnitelmat 11 ja 12" koskevan sopimuksen suoraan urakoitsijalle eikä se ole antanut julkaistavaksi tarjouspyyntöä koskevaa ilmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

- Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) - EYVL 1971 L 185, s. 5

(2) - Kok. 1994 I, s. 8.

(3)Direktiivin 2, 9 ja 12 artikloista ei ole olemassa suomenkielistä käännöstä. Käännös tehty yhteisöjen tuomioistuimessa.

(4) - Asia 51/83 (Kok. 1984, s. 2793, 3, 4 ja 5 kohdat).

(5) - Kok. 1993 I , s. 6273.

Full & Egal Universal Law Academy