EUR-Lex -  61994CC0194 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Elmer 24 päivänä lokakuuta 1995

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1 Esillä olevassa asiassa Tribunal de commerce de Liège, Belgia, on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY(1) (jäljempänä direktiivi) tulkinnasta suhteessa sellaisiin kansallisiin säädöksiin, joissa edellytetään hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksyntää.

Asiaa koskevat kansalliset säädökset

2 Belgian hälytysjärjestelmien tyyppihyväksyntää koskevat säännökset on annettu vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetussa laissa (jäljempänä turva-alan yrityksistä annettu laki) ja vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetussa laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymistä koskevasta menettelystä 14.5.1991 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa (arrêté royal, jäljempänä 14.5.1991 annettu asetus).

3 Turva-alan yrityksistä annetun lain 1 pykälän 4 momentin mukaan lakia sovelletaan hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin, joiden tarkoituksena on estää tai havaita henkilöihin tai omaisuuteen kohdistuvat rikkomukset.

Tämän lain 4 pykälän mukaan turva-alan yritystoiminnan harjoittaminen edellyttää sisäasiainministeriön etukäteistä lupaa. Tällainen lupa annetaan vain, jos yritys täyttää turva-alan yrityksistä annetun lain säännökset ja kuninkaan vahvistamat varallisuutta ja teknisiä välineitä koskevat edellytykset.

Turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälässä säädetään seuraavaa:

"1 pykälän 4 momentissa tarkoitettuja hälytysjärjestelmiä ja hälytyskeskuksia tai niiden osia ei voida myydä tai saattaa muulla tavalla käyttäjien käyttöön ennen kuin ne on hyväksytty etukäteen kuninkaan vahvistamaa menettelyä noudattaen.

Kuningas vahvistaa samoin edellytykset turva-alan yrityksistä annetun lain 1 pykälän 4 momentin mukaisten hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ja niiden osien asennuksesta, huollosta ja käytöstä."

4 Tämä 14.5.1991 annettu asetus perustuu turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälään. Asetuksen 2 pykälän mukaan valmistaja, maahantuoja, tukkumyyjä tai muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei voi Belgiassa myydä tai saattaa muulla tavalla käyttäjien käyttöön uusia laitteita, jos "laitetoimikunta" ei ole hyväksynyt tällaisia laitteita etukäteen. Hyväksyttyihin laitteisiin on liitettävä näkyvä merkintä, josta käy ilmi hyväksynnän hakija ja itse hyväksyntä.

Tämän 14.5.1991 annetun asetuksen 4 pykälän 1 momentin mukaan sisäasiainministeriö vahvistaa luettelon tuotteen mahdollista hyväksymistä edeltävien testien suorittamiseen oikeutetuista elimistä. Laitteiden hyväksymistä koskevat hakemukset on esitettävä suoraan yhdelle tällaisista elimistä, jotka ovat ainoita testien suorittamiseen oikeutettuja.

Asetuksen 5 pykälässä säädetään seuraavasti:

"Ennen testien suorittamiseen ryhtymistään laboratorioiden on tutkittava laitteet. Tämä tutkimus sisältää:

1) laitteiden tunnistamisen;

2) elektronisten piirien tarkastamisen valmistajan antamien asiakirjojen perusteella;

3) asetuksen liitteessä 4 esitettyjen vaadittavien vähimmäistoimintojen tarkastamisen."

Asetuksen 6 pykälässä säädetään seuraavasti:

"Laitteilla suoritettavat testit koskevat:

1) laitteiden toimivuutta; 2) mekaanisia seikkoja; 3) mekaanisen tai elektronisen tai molempien toimivuuden luotettavuutta; 4) väärien hälytysten mahdollisuutta;

5) suojamekanismeja väärinkäyttöä tai laitteiden toimintakyvyttömäksi tekemistä vastaan.

Tässä tarkoituksessa laitteille on tehtävä asetuksen liitteissä 3 ja 4 edellytetyt testit. Näitä testejä koskeva yksityiskohtainen selvitys on mahdollista saada esittämällä kirjallinen hakemus 4 pykälän 1 momentissa tarkoitetuille elimille. Testit voidaan tehdä laitteiden eri osille."

Asetuksen 7 pykälässä säädetään, että "yksittäisille osille tehdyt testit eivät takaa sitä, että osat ovat keskenään yhteensopivia. Vastuu tästä kuuluu täysin hälytysjärjestelmän kehittäneelle osapuolelle".

Asetuksen 8 pykälän mukaan "jos hakija näyttää toteen tarpeellisin asiakirjoin, että toisessa ETY:n jäsenvaltiossa ETY:n standardien mukaan luvan saanut laboratorio on jo suorittanut hänen laitteilleen vähintäänkin sellaiset kokeet, joista on säädetty asetuksen 7 pykälässä, ja että laitteet on hyväksytty enintään kolme vuotta ennen esillä olevan hakemuksen esittämistä, 4 pykälän 1 momentissa tarkoitettu elin tekee laitteille vain sellaiset kokeet, joita ei ole vielä toteutettu toisessa ETY:n jäsenvaltiossa".

Asian tosiseikat

5 Pääasian kantaja CIA Security International SA (jäljempänä CIA) on belgialainen yritys, joka otti vuonna 1993 haltuunsa selvitystilassa olleen SPRL CIA Securityn. Haltuunotettujen toimintojen joukossa oli varkaussuojajärjestelmä Andromède, joka oli palkittu 42:nsilla "Salon mondial de l'invention, de la recherche et de l'innovation industrielle - Bruxelles-Eureka '93" messuilla. CIA jatkoi haltuunoton jälkeen Andromède-järjestelmän myyntiä, ja tätä järjestelmää koottiin CIA:n esittämien tietojen mukaan Belgiassa tuotteista, jotka on valmistettu Saksassa, Italiassa ja Belgiassa. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että kysymyksessä olevalle hälytysjärjestelmälle ei ole haettu tyyppihyväksyntää Belgiassa.

6 Pääasian vastaajat Signalson SA (jäljempänä Signalson) ja Securitel SPRL (jäljempänä Securitel) ovat CIA:n kilpailijoita. Nämä yritykset ovat markkinoinnissaan muun muassa todenneet, että edellä mainittu Andromède-järjestelmän palkitseminen tehtiin väärin perustein, ettei Andromède-järjestelmä ollut toimiva ja että Belgian viranomaiset eivät ole antaneet yritykselle lupaa. Nämä lausunnot annettiin tammikuussa 1994.

7 CIA nosti tämän vuoksi kanteen 21.1.1994 Tribunal de commerce de Liègessä katsoen, että Signalson ja Securitel olivat tällä menettelyllään toimineet hyvän kauppatavan vastaisesti ja siten rikkoneet kauppatavoista 14.7.1991 annetun lain (jäljempänä kauppatavoista annettu Belgian laki) 93 ja 95 pykälää. CIA on myös vaatinut, että Signalson ja Securitel tuomitaan sakkoon ja että niitä vastaan annettava päätös on julkaistava. CIA esitti oikeudenkäynnin aikana, että turva-alan yrityksistä annettuun lakiin ja 14.5.1991 annettuun asetukseen sisältyviä belgialaisia säännöksiä hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymisestä on pidettävä tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä ja siten perustamissopimuksen 30 artiklan vastaisina ja että ne ovat pätemättömiä, koska, mitä ei ole kiistetty, niitä ei ole annettu komissiolle tiedoksi direktiivin säännösten mukaisesti.

8 Signalson ja Securitel ovat esittäneet pääasiassa useita vastavaatimuksia, muun muassa väitteen CIA:n hyvän kauppatavan vastaisesta toiminnasta, koska CIA on myynyt hyväksymätöntä hälytysjärjestelmää ja koska se on harjoittanut toimintaansa ilman lupaa, ja vaatimuksen Andromède-järjestelmän myynnin kieltämisestä ja uhkasakon asettamisesta CIA:lle. Lisäksi ne ovat vaatineet CIA:n velvoittamista lopettamaan kaikenlainen mainostus, jossa Andromède-järjestelmän väitetään olevan belgialainen tuote, koska kyseinen järjestelmä on Signalsonin ja Securitelin käsityksen mukaan todellisuudessa peräisin Saksasta tai Ranskasta.

Asiaan liittyvät yhteisön säännökset

9 Perustamissopimuksen 30 artiklan mukaan tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki niitä vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

10 Direktiivissä säädetään tiedoksiantomenettelystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi jokainen teknistä määräystä koskeva ehdotus.

Direktiivin 1 artiklan 1, 5 ja 6 kohdassa määritellään käsitteet "tekninen eritelmä", "tekninen määräys" ja "teknistä määräystä koskeva ehdotus". Nämä säännökset kuuluvat seuraavasti:

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. 'teknisellä eritelmällä' asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, suorituskyvystä, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä perustamissopimuksen 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maataloustuotteita ja elintarvikkeena ja eläinten ravintona käytettäviä tuotteita sekä direktiivin 65/65/ETY - - , sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 87/21/ETY - - , 1 artiklassa tarkoitettuja lääkkeitä koskevat tuotantotavat ja -menetelmät.

- -

5. 'teknisellä määräyksellä' teknistä eritelmää niihin liittyvine hallinnollisine määräyksineen, joiden noudattaminen on lain nojalla tai käytännössä pakollista saatettaessa tuote markkinoille tai käytettäessä sitä jäsenvaltion alueella tai suuressa osassa sen aluetta, lukuun ottamatta kuitenkaan paikallisten julkisyhteisöjen antamia määräyksiä;

6. 'teknistä määräystä koskevalla ehdotuksella' teknistä eritelmää ja siihen liittyviä hallinnollisia määräyksiä käsittävää tekstiä, joka on tarkoitus tai voidaan saattaa voimaan teknisenä määräyksenä ja joka on sellaisessa valmisteluvaiheessa, että siihen voidaan vielä tehdä olennaisia muutoksia."

11 Direktiivin 5 artiklan mukaan perustetaan pysyvä komitea, jossa on jäsenvaltioiden nimeämät edustajat, joita voivat avustaa asiantuntijat tai neuvonantajat, ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

12 Direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle välittömästi tiedoksi kaikki teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi jos tekninen määräys on vain kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin täytäntöönpanoa sellaisenaan, jolloin tieto kyseisestä standardista riittää; jäsenvaltioiden on myös annettava lyhyt selvitys komissiolle niistä seikoista, joiden vuoksi teknisen määräyksen antaminen on välttämätöntä, jos perusteita ei ole selvitetty jo ehdotuksessa. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toimitettava samanaikaisesti ehdotukseen pääasiallisesti ja suoraan liittyvät säädös- ja määräystekstit, jos niiden tunteminen on tarpeen teknistä määräystä koskevan ehdotuksen vaikutusten arvioimiseksi.

Komissio ilmoittaa muille jäsenvaltioille vastaanottamansa ehdotukset välittömästi; se voi myös toimittaa ehdotuksen 5 artiklassa tarkoitetulle komitealle ja tarvittaessa kyseisestä alasta vastuussa olevalle komitealle lausuntoa varten."

13 Komissio ja jäsenvaltiot voivat esittää ehdotuksesta tiedon antaneelle jäsenvaltiolle huomautuksia, ja tämän jäsenvaltion on direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan otettava esitetyt huomautukset myöhemmässä teknisen määräyksen valmistelussa mahdollisuuksien mukaan huomioon.

14 Direktiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaan tämän artiklan nojalla toimitettavat tiedot ovat luottamuksellisia. Jäsenvaltiot ja komitea voivat kuitenkin hankkia tarvitsemiansa asiantuntijalausuntoja luonnollisilta henkilöiltä taikka oikeushenkilöiltä, jotka voivat olla yksityiseltä sektorilta.(2)

15 Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lykättävä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 2 a kohdan soveltamista, teknisen määräyksen antamista kuuden kuukauden ajaksi 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituspäivästä, jos komissio tai toinen jäsenvaltio esittää kolmen kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta päivästä yksityiskohtaisen lausunnon, jonka mukaan suunniteltua toimenpidettä tulisi muuttaa siitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle mahdollisesti aiheutuvien esteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion on annettava komissiolle kertomus toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa tällaisten yksityiskohtaisten lausuntojen johdosta. Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan edellä tarkoitettu aika on kuuden kuukauden sijasta 12 kuukautta, jos komissio ilmoittaa kolmen kuukauden kuluessa 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta aikomuksestaan antaa asiasta direktiivi tai ehdotus direktiiviksi.

Direktiivin 9 artiklan 1 kohdasta seuraa vastakohtaispäätelmänä, että jäsenvaltio voi antaa tiedoksiantamansa määräyksen, jos komissio tai toinen jäsenvaltio ei ole vastustanut määräystä säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa.

16 Komissio selvittää 1.10.1986 antamassaan teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY noudattamatta jättämistä koskevassa tiedonannossaan tiedoksiantovelvollisuuden laiminlyönnin oikeudellisia seuraamuksia.(3)

Tiedonannon seitsemännestä ja kahdeksannesta kohdasta käy ilmi seuraavaa:

"On selvää, että jos jäsenvaltiot laiminlyövät tätä tiedoksiantomenettelyä koskevia velvoitteitaan, tämä voi vaarantaa vakavalla tavalla sisämarkkinoiden toteuttamista ja mahdollisesti vahingoittaa kauppaa.

Komissio katsoo siten, että jos jäsenvaltio antaa teknisen määräyksen, joka kuuluu direktiivin 83/189/ETY soveltamisalaan, antamatta ehdotusta komissiolle tiedoksi ja noudattamatta status quo -velvoitetta, näin annettua määräystä ei voida panna täytäntöön kolmanteen nähden kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä. Komissio arvioi siten, että oikeudenkäyntiasian asianosaisilla on oikeus olettaa, että kansalliset tuomioistuimet jättävät soveltamatta sellaisia kansallisia teknisiä määräyksiä, joita ei ole annettu tiedoksi yhteisön oikeuden mukaisesti."

17 Neuvoston direktiivin 83/189/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/182/ETY(4), mukaisesti tiedoksi annettuja teknisiä määräyksiä koskevien ehdotusten otsikkojen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä annetusta komission tiedonannosta käy ilmi, että jotta komissio voisi saattaa teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset eurooppalaisen teollisuuden tietoon, se on päättänyt julkaista vastaanotettuja ilmoituksia koskevan luettelon, koska tällaisen luettelon julkaiseminen vahvistaa komission käsityksen mukaan direktiivillä luotua järjestelmää uusien kaupan esteiden ehkäisemiseksi.

Tiedonannossa todetaan myös, että tällainen julkaiseminen, joka aloitetaan maaliskuussa 1989 ja joka tapahtuu viikoittain, sisältäisi teknisiä määräyksiä koskevien ehdotusten otsikkojen lisäksi kolmen kuukauden status quo -jakson päättymispäivän. Tiedonannossa luetellaan ne jäsenvaltion viranomaiset, joilta yritykset voivat saada lisätietoa tiedoksiannetun ehdotuksen sisällöstä.

Lopuksi komissio viittaa edellä mainittuun, 1.10.1986 annettuun tiedonantoon tiedoksiannon laiminlyönnin seuraamusten osalta.

18 Kyseisissä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistavissa teksteissä komissio viittaa edellä mainittuihin tiedonantoihin ja vuoden 1986 tiedonannon 8 kohtaan, joka, kuten todettu, koskee niitä seuraamuksia, joita komission käsityksen mukaan aiheutuu tiedoksiannon laiminlyömisestä.(5)

Ennakkoratkaisukysymykset

19 Tribunal de commerce de Liège on esittänyt 20.6.1994 tekemällään päätöksellä yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

"1) Aiheutuuko vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetusta Belgian laista ja erityisesti sen 4 ja 12 pykälästä tuonnin määrällisiä rajoituksia tai EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa kiellettyjä tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä?

2) Onko 10.4.1990 annetussa Belgian laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymistä koskevasta menettelystä 14.5.1991 annettu kuninkaallinen asetus ja erityisesti sen 2 ja 8 pykälä yhteensopiva perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa, jossa kielletään tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet?

3) Sisältääkö edellä mainittu 10.4.1990 annettu laki ja erityisesti sen 4 ja 12 pykälä sellaisia teknisiä määräyksiä, jotka olisi annettava komissiolle etukäteen tiedoksi direktiivin 83/189/ETY 8 artiklan mukaisesti?

4) Sisältääkö 14.5.1991 annettu kuninkaallinen asetus ja erityisesti sen 2 ja 8 pykälä sellaisia teknisiä määräyksiä, jotka olisi annettava komissiolle etukäteen tiedoksi direktiivin 83/189/ETY 8 artiklan mukaisesti?

5) Ovatko teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY säännökset ja erityisesti sen 8 ja 9 artikla ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta yksityiset voivat vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa?

6) Edellyttääkö yhteisön oikeus ja sen soveltamisesta yksityiselle johtuva suoja, että kansallinen tuomioistuin jättää soveltamatta sellaista kansallista teknistä määräystä, jota sen antanut jäsenvaltio ei ole antanut komissiolle tiedoksi neuvoston direktiivin 83/189/ETY 8 artiklan mukaisesti?"

Ensimmäinen ja toinen kysymys

20 Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii käytännössä selvittämään, onko tuonnin määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskevaa perustamissopimuksen 30 artiklan kieltoa tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaisiin kansallisiin säädöksiin kuin turva-alan yrityksistä annettu laki, erityisesti sen 4 ja 12 pykälä, ja 14.5.1991 annettu asetus, erityisesti sen 2 ja 8 pykälä, joissa säädetään turva-alan yrityksiltä edellytettävästä ennakollisesta luvasta ja hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ennakollisesta tyyppihyväksynnästä. Koska molemmat kysymykset koskevat perustamissopimuksen 30 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, katson tarkoituksenmukaiseksi vastata näihin kysymyksiin yhdessä.

21 CIA on väittänyt, että näillä säännöksillä on riittävä jäsenvaltioiden välistä kauppaa rajoittava vaikutus.

22 Signalson on katsonut, että turva-alan yrityksistä annettu laki ja 14.5.1991 annettu asetus eivät kuulu perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan, koska on kysymys sellaisesta tilanteesta, jota yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, 24.11.1993 antama tuomio koskee.(6)

23 Belgian hallitus on katsonut, että uuden asetuksen antaminen 31.3.1994 on aiheuttanut sen, että yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt kysymykset ovat vailla merkitystä.

24 Komissio on katsonut, että turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälä koskee yritysten sijoittautumista eikä se vaikuta riittävästi tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, jotta perustamissopimuksen 30 artiklaa voitaisiin soveltaa. Esillä olevassa asiassa ei myöskään näytä olevan olemassa riittävää yhteyttä tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, jotta turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälän ja 14.5.1991 annetun asetuksen 2 pykälän mukaisen, hyväksyntää koskevan edellytyksen voitaisiin katsoa olevan ristiriidassa perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa. Lisäksi näillä säännöksillä tavoitellaan lainmukaista päämäärää, eikä niillä rajoiteta liikkuvuutta enempää kuin on tarpeen. Sitä vastoin 14.5.1991 annetun asetuksen 8 pykälä on ristiriidassa vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen kanssa. Säännöksessä tehty viittaus 14.5.1991 annetun asetuksen 7 pykälään aiheuttaa epävarmuutta siitä, mitkä testit kuuluvat vastavuoroisen tunnustamisen piiriin. Samoin vastavuoroinen tunnustaminen kattaa vain testit, joita ETY:n standardien mukaan luvan saaneet laboratoriot ovat tehneet. Kansallisten säännösten mukaisesti luvan saaneiden laboratorioiden tekemiä testejä ei oteta huomioon. Lisäksi vaaditaan, että tuote on hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa hakemuksen jättämistä edeltävien kolmen vuoden aikana.

25 Katson, että turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälä koskee turva-alan yritysten ennakollista hyväksyntää ja siten yritysten sijoittautumisedellytyksiä Belgiassa. Tällaista säännöstä on arvioitava periaatteessa perustamissopimuksen 52 ja 58 artiklan nojalla. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen määräyksiä sijoittautumisoikeudesta ei voida soveltaa toimintaan, joka tapahtuu kaikilta osiltaan yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa.(7) CIA on belgialainen yritys, joka toimii Belgiassa, ja tämän vuoksi katson, että kysymys on perustamissopimuksen 52 ja 58 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä jäsenvaltion sisäisestä tilanteesta. Oletettavasti tästä syystä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei ole katsonut tarpeelliseksi esittää kysymyksiä näiden sopimusmääräysten tulkinnasta.

26 Perustamissopimuksen 30 artiklan osalta on todettava, että tässä asiassa ei ole esitetty mitään viitteitä siitä, että 4 pykälän mukaisen hyväksyntää koskevan vaatimuksen tarkoituksena on sellaisen tilanteen aikaansaaminen, jossa belgialaisia yrityksiä kannustetaan erityisesti hankkimaan ja käyttämään kotimaisia tuotteita. Ne välilliset vaikutukset, joita tällaisilla kansallisilla säännöksillä on tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, ovat mielestäni liian epävarmoja ja välillisiä, jotta tällaisia säännöksiä voitaisiin pitää jäsenvaltioiden välistä kauppaa mahdollisesti rajoittavina toimenpiteinä.(8) Katson siten, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei sen vastaisena ole pidettävä turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälän kaltaisia säännöksiä.

27 Turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälä ja 14.5.1991 annettu asetus koskevat hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tyyppihyväksyntää. Komissio on katsonut yleisesti kahden ensimmäisen kysymyksen ja siten myös näiden edellä mainittujen säännösten osalta, ettei se katso olevan olemassa tarvittavaa yhteyttä tavaroiden vapaan liikkuvuuden kanssa. Siten on tutkittava, onko asia näin.

28 Asiassa 286/81, Oosthoek(9), yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Alankomaiden lainsäädännön soveltaminen Alankomaissa valmistettujen tietosanakirjojen siellä tapahtuvaan myyntiin ei liittynyt mitenkään tavaroiden tuontiin tai vientiin eikä se siten kuulunut perustamissopimuksen 30 ja 34 artiklan soveltamisalaan. Toisaalta on viitattava asiassa 298/87, Smanor, 14.7.1988 annettuun tuomioon(10), jossa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä ollut asia koski Ranskan lainsäädännön soveltamista ranskalaiseen yhtiöön, joka valmisti ja myi jogurttijäätelöä Ranskan markkinoille. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä oli arvioida ennakkoratkaisupyyntöä koskevien kysymysten tarpeellisuutta sen käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen kannalta.(11)

Yhteisöjen tuomioistuin on siten varovainen määritellessään, onko kysymyksessä puhtaasti valtion sisäinen tilanne, joka jää perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tällainen varovaisuus on mielestäni perusteltua. Tavara on usein osien yhdistelmä. Tavallisesti se koostuu suuresta määrästä osia, jotka on hyvinkin voitu tuoda toisesta jäsenvaltiosta, joten tavaran alkuperää on paljon vaikeampi määritellä kuin esimerkiksi palvelun. Tästä aiheutuu myös se, että kun jäsenvaltio soveltaa kansallista säännöstä tavaraan, joka on koottu kyseisessä jäsenvaltiossa, tämä voi usein, ainakin epäsuorasti tai mahdollisesti, vaikuttaa tavaroiden tuontiin.(12)

29 CIA:n tietojen mukaan esillä olevassa asiassa kyseinen tuote on koottu Saksassa, Italiassa ja Belgiassa valmistetuista tavaroista. Lisäksi käy ilmi, että Signalson ja Securitel vaativat pääasian oikeudenkäynnissä, että CIA velvoitettaisiin lopettamaan Andromède-järjestelmän myynti belgialaisena tuotteena, koska niiden mukaan kyseinen tuote on peräisin Saksasta tai Ranskasta. Siten esitettyjen tietojen pohjalta perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista ei voida sulkea pois sillä perusteella, ettei ehto vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ole täyttynyt.

30 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisina kiellettyinä vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä on pidettävä sellaisia tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, jotka aiheutuvat jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamisen puuttuessa siitä, että toisista jäsenvaltioista maahantuotujen ja niissä laillisesti valmistettujen ja markkinoille saatettujen tavaroiden on täytettävä toisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset (jotka koskevat esimerkiksi tavaroiden nimitystä, muotoa, kokoa, painoa, koostumusta, ulkoasua, merkintöjä tai pakkausta); näin on myös, vaikka tällaiset rajoitukset soveltuvat erotuksetta kaikkiin tavaroihin, jos rajoitukset eivät ole perusteltuja sellaisen yleistä etua koskevan tavoitteen vuoksi, jolla on etusija tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden.(13)

31 Turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälän ja 14.5.1991 annetun asetuksen 2 pykälän mukaan hälytysjärjestelmät ja hälytyskeskukset on hyväksyttävä etukäteen, ennen kuin niitä voidaan myydä Belgiassa. Tällaisen tyyppihyväksyntäjärjestelmän tarkoituksena on vahvistaa tuotteen koostumusta, ulkonäköä ja muita ominaisuuksia koskevat edellytykset. Ne ovat siten perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan kuuluva toimenpide, ellei hyväksyntää koskeva vaatimus perustu sellaiseen yleistä etua koskevaan tavoitteeseen, jolla on etusija tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden. Perustamissopimuksen 36 artiklan ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan näihin tavoitteisiin kuuluu kuluttajien suojelu ja yleinen järjestys. Antaessaan määräyksiä tällaisten näkökantojen huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat vahvistaa suhteellisuusperiaatetta noudattaen haluamansa suojelun tason ja, ottaen huomioon vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen, määritellä edellytykset toisessa jäsenvaltiossa jo tyyppihyväksynnän saaneiden tavaroiden osalta.(14)

32 Hälytysjärjestelmät ovat teknisesti monimutkaisia tuotteita, ja niiden tehokas toiminta on suuresti riippuvainen niiden luotettavuudesta; tämä on tosiseikka, jota kuluttajan voi olla vaikea todeta, koska hän käynnistää laitteen poistuessaan vartioinnin kohteena olevalta alueelta. Olennaista on varmistua siitä, että järjestelmä tosiasiassa aktivoituu jonkun tullessa alueelle eikä tunkeilija voi saattaa sitä pois käytöstä ja että, mikä ehkä tärkeintä, hälytysjärjestelmä ei aiheuta vääriä hälytyksiä. Viimeisin näkökohta on olennainen, jotta naapureita ja muita ei häirittäisi ja jottei vääristä hälytyksistä aiheutuisi esimerkiksi poliisin hälytyskeskuksille tarpeetonta taakkaa. Lisäksi väärät hälytykset voivat lisätä sitä vaaraa, että ihmiset eivät reagoi hälytyksiin enää asianmukaisesti. Lopuksi saattaa olla tarvetta varmistua siitä, ettei käyttäjälle aiheudu vahinkoa hälytysjärjestelmän käyttämisestä. Edellä mainittu huomioon ottaen on oletettava, että yleistä järjestystä ja kuluttajansuojaa koskevat näkökannat ovat perusteita hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten teknisiä yksityiskohtia koskevien vaatimusten asettamiselle.

33 Seuraavaksi on selvitettävä kysymys siitä, onko hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ennakollista tyyppihyväksyntää koskeva järjestelmä yhteensopiva suhteellisuusperiaatteen kanssa ja onko olemassa muita vähemmän rajoittavia tehokkaita keinoja. Vaihtoehto voisi olla järjestelmä, jossa määrätään velvoitteesta noudattaa valmistusta koskevia vaatimuksia ja jossa määrätään mahdollisista jälkikäteen tehtävistä pistokokeista. Huolimatta siitä, onko tällaista järjestelmää pidettävä yhtenä mahdollisuutena, se ei kuitenkaan takaisi samalla tavalla kuin ennakollinen tarkastus sitä, että laitteet ovat säädettyjen vaatimusten mukaisia. Tyyppihyväksyntää koskeva järjestelmä on oletettavasti tehokkaampi estämään väärien hälytysten ja muiden toiminnallisten virheiden mahdollisuudet ja siten takaamaan paremman suojelun yleistä järjestystä ja kuluttajansuojaa koskevien näkökantojen osalta. Yhteisön lainsäätäjä on säätänyt useilla alueilla tyyppihyväksyntää koskevista järjestelmistä. Yksi esimerkki on kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen luvattoman käytön estävästä suojalaitteesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/33/ETY.(15) Siten katson, että perustamissopimuksen 30 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräyksien vastaisena ei ole pidettävä turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälän ja 14.5.1991 annetun asetuksen 2 pykälän mukaista hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tyyppihyväksyntää koskevaa järjestelmää.

34 Kansallinen tuomioistuin on pyrkinyt selvittämään myös, onko 14.5.1991 annetun asetuksen 8 pykälän kaltainen säännös yhteensopiva perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa.

35 Vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tuontitavarat, kun ne täyttävät toisen jäsenvaltion asettamat sellaiset edellytykset, jotka takaavat edellytysten erilaisuudesta huolimatta vastaavan (yhtäläisen) suojan tason. Lisäksi jäsenvaltioiden on edistettävä valvonnan vähentämistä ottamalla huomioon toisessa jäsenvaltiossa suoritetut vastaavat testit.(16)

36 Yleisemmin huomautan, että vastaavuusvaatimus merkitsee sitä, että yhteisön oikeudessa on olemassa olennaiset vaatimukset sekä testien laadun että testauslaboratorioiden osalta. Ensi näkemältä saattaa näyttää vaikealta löytää perusteita testin hylkäämiseksi pelkästään sen vuoksi, että sen tekemisestä on jo kulunut aikaa, jos tällä välin ei ole tapahtunut mitään muutoksia, jotka vaikuttavat vastaavuusarviointiin. Testilaboratorioiden hyväksyntää koskevan kansallisen järjestelmän tarkoitus on sitä paitsi tarkistaa ja seurata laboratorion laatua ja kykyä suorittaa asianmukaiset testit erityisesti määritetyillä alueilla. Vastavuoroista hyväksyntää koskevan periaatteen mukaisesti tällaisen hyväksytyn laboratorion suorittamaa testiä ei saa hylätä arvioimatta ensin testien vastaavuutta yksittäistapauksessa. Testiä ei ole hylättävä pelkästään sen vuoksi, että sen on suorittanut laboratorio, jota ei ole hyväksytty mahdollisten yhteisön standardien mukaan. Lisäksi 14.5.1991 annetun asetuksen 8 pykälässä oleva viittaus sen 7 pykälään, joka ei koske vaadittuja testejä, aiheuttaa epävarmuutta siitä, mitkä testit kuuluvat tämän säännöksen soveltamisalaan. Näissä olosuhteissa on ymmärrettävää, että komissio kyseenalaistaa 14.5.1991 annetun asetuksen 8 pykälän yhteensopivuuden perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa.

37 Konkreettisessa yksittäistapauksessa edellytyksenä sille, että vastaavia testejä koskevaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen voitaisiin vedota, on kuitenkin, että testit on todellisuudessa tehty tuotteelle toisessa jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että Andromède-järjestelmälle olisi tehty tällaiset testit. Siten on vaikea ymmärtää, miten tämä näkökanta olisi merkityksellinen pääasiassa ratkaistavan kysymyksen kannalta, eli että toimiko CIA oikein laiminlyödessään hyväksynnän hakemisen Andromède-järjestelmälle. Siten jokainen vastaus olisi luonteeltaan hyvin yleinen ja oletukseen perustuva, minkä vuoksi katson, ettei yhteisöjen tuomioistuimen ole vastattava kysymyksen tähän osaan.

38 Yhteenvetona katson, että kahteen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että perustamissopimuksen 30-36 artiklaa on tulkittava siten, että turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälän ja 14.5.1991 annetun asetuksen 2 pykälän kaltainen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tyyppihyväksyntää koskeva järjestelmä ei ole näiden artiklojen vastainen.

Kolmas ja neljäs kysymys

39 Kolmannessa ja neljännessä kysymyksessä yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua pyydetään siitä, onko direktiivin 83/189/ETY 8 artiklaa tulkittava siten, että tiedoksiantovelvollisuus kattaa turva-alan yrityksistä annetun lain ja erityisesti sen 4 ja 12 pykälän kaltaiset säännökset sekä 14.5.1991 annetun asetuksen ja erityisesti sen 2 ja 8 pykälän kaltaiset säännökset. Katson tarkoituksenmukaiseksi vastata myös näihin kysymyksiin yhdessä.

40 CIA on katsonut, että hälytysjärjestelmää ei voida myydä Belgiassa, ellei se täytä turva-alan yrityksistä annetun lain ja 14.5.1991 annetun asetuksen mukaisia edellytyksiä. Nämä edellytykset ovat siten direktiivissa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä. Tässä yhteydessä on epäolennaista, että varsinainen hyväksyntää koskeva vaatimus sisältyy puitelakiin.

41 Signalson, Belgian hallitus ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat katsoneet muun muassa, että turva-alan yrityksistä annettu laki on luonteeltaan puitelaki ja että sen 4 ja 12 pykälään ei sisälly direktiivissä määriteltyjä teknisiä määräyksiä, koska näissä säännöksissä ei aseteta vaatimuksia tuotteen muodolle, koostumukselle ja muille ominaisuuksille.

42 Komissio on katsonut, että turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälä ei sisällä teknisiä määräyksiä, koska sillä säännellään ainoastaan liikkeen perustamista. Komissio yhtyy kuitenkin CIA:n näkemykseen siltä osin, että turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälä ja 14.5.1991 annettu asetus, joissa luodaan velvoittava tyyppihyväksyntämenettely hälytysjärjestelmille ja hälytyskeskuksille, ovat luonteeltaan teknisiä määräyksiä, jotka on annettava tiedoksi.

43 Turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälän mukaan turva-alan yritystoimintaa ei voida harjoittaa ilman sisäasiainministeriön ennakollista lupaa. Tässä säännöksessä säädetään liikkeen perustamisesta, kun taas direktiiviä sovelletaan tuotteita koskeviin teknisiin määräyksiin. On katsottava, että direktiiviä voidaan soveltaa liikkeen perustamista koskeviin kansallisiin säännöksiin vain siltä osin kuin näissä säännöksissä säädetään tuotteita koskevista edellytyksistä. Turva-alan yrityksistä annetun lain 4 pykälä ei selvästikään sisällä tällaisia edellytyksiä. Katson siksi, että nämä säännökset jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

44 Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokainen ehdotus tekniseksi määräykseksi on annettava komissiolle tiedoksi. Direktiivin 1 artiklan 5 kohdan mukaan teknisellä määräyksellä tarkoitetaan teknisiä eritelmiä niihin liittyvine hallinnollisine määräyksineen, joiden noudattaminen on lain nojalla tai käytännössä pakollista saatettaessa tuote markkinoille tai käytettäessä sitä jäsenvaltion alueella. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan tekninen eritelmä sisältää tuotteelta vaadittavat ominaisuudet, kuten laadun, suorituskyvyn, turvallisuuden, kokeet, testausmenetelmät ja selostetta koskevat vaatimukset. Komissiolle on myös annettava tieto ehdotukseen pääasiallisesti ja suoraan liittyvistä säädös- ja määräysteksteistä. Direktiivissä taataan siten se, että komissio ja muut jäsenvaltiot voivat arvioida teknistä määräystä sen omassa asiayhteydessä ja arvioida siten myös ehdotuksen todellisia seurauksia.

45 Turva-alan yrityksistä annetulla lailla ja 14.5.1991 annetulla asetuksella luotiin hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tyyppihyväksyntää koskeva menettely. Kuten on todettu, turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälällä vahvistettiin varsinainen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ennakollista tyyppihyväksyntää koskeva vaatimus. Belgian hallitus selitti suullisessa käsittelyssä, että vaikka 14.5.1991 annetun asetuksen 12 pykälää ei olisi annettu, turva-alan yrityksistä annetulla lailla olisi kuitenkin oikeusvaikutuksia. Säännös ei siten ole pelkästään valtuutussäännös(17) vaan sitä vastoin merkittävä aineellinen säännös. Katson, ettei direktiivin 8 artiklaa voida tulkita siten, että tällainen yleinen ennakollista hyväksyntää koskeva vaatimus ei kuuluisi tiedoksiantovelvollisuuden piiriin, siltä osin kuin vaatimusta voidaan soveltaa yksinkin. Yleisestä luonteestaan huolimatta tällainen vaatimus koskee tuotteen ominaisuuksia. Lisäksi sen täytäntöönpano loisi suurta epävarmuutta elinkeinonharjoittajille ja aiheuttaisi siten merkittäviä kaupan esteitä. Turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälän kaltaisen säännöksen on siten mielestäni katsottava olevan tekninen määräys, joka on annettava tiedoksi.

46 14.5.1991 annetussa asetuksessa edellytetään useiden sellaisten testien toteuttamista, joilla on tarkoituksena varmistaa se, että laite täyttää säädetyt tekniset edellytykset. Nämä tuotteelta vaadittavat edellytykset koskevat muun muassa mekaanisia ominaisuuksia, luotettavuutta, testejä ja suojelua väärinkäyttöä vastaan. Edellytykset, joissa määrätään hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tuoteryhmän ominaisuuksista, ovat mielestäni direktiivissa tarkoitettuja teknisiä eritelmiä, joihin kuuluvat erityisesti laatua, suorituskykyä ja turvallisuutta koskevat edellytykset. Lisäksi asetuksen mukaan tällaisten edellytysten täyttäminen on ehto sille, että laitteita voidaan myydä laillisesti Belgiassa. Siten 14.5.1991 annetun asetuksen kaltainen säännöstö on direktiivin 1 artiklan 5 kohdassa määritetty tekninen määräys.

47 Edeltävän huomioon ottaen katson, että kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 8 artiklaa on tulkittava siten, että turva-alan yrityksistä annetun lain 12 pykälään ja 14.5.1991 annettuun asetukseen sisältyvien kaltaiset säännökset ja määritelmät hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ennakollisesta tyyppihyväksynnästä kuuluvat direktiivin 8 artiklassa säädetyn tiedoksiantovelvollisuuden piiriin.

Viides ja kuudes kysymys

48 Viidennellä ja kuudennella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, ovatko direktiivin säännökset ja erityisesti sen 8 ja 9 artikla ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta yksityiset voivat vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa, ja onko kansallisen tuomioistuimen jätettävä soveltamatta sellaista kansallista teknistä määräystä, jota ei ole annettu tiedoksi direktiivin 8 artiklan mukaisesti.

49 CIA ja komissio ovat katsoneet, että direktiivillä ja erityisesti sen 8 ja 9 artiklalla asetetaan jäsenvaltioille täsmällisiä ja ehdottomia velvoitteita ja että teknisiä määräyksiä, joita ei ole annettu tiedoksi, ei voida soveltaa (ks. komission tiedonanto vuodelta 1986).

Komissio on lisäksi viitannut siihen seikkaan, että sen mukaan on olemassa tietty vastaavuus perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan kanssa, joka koskee valtion tukia. Mainitussa määräyksessä määrätään menettelystä, jossa komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä koskevista suunnitelmista, jotta se voisi tutkia suunnitelmia ja esittää niistä huomautuksensa. Kyseinen jäsenvaltio ei saa toteuttaa suunnittelemaansa tukea, ennen kuin menettelyssä on tehty lopullinen päätös. Direktiivin 8 artikla, jossa säädetään, että teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset on annettava tiedoksi, ja direktiivin 9 artikla, jossa säädetään, että kyseisen jäsenvaltion on lykättävä toimenpiteen toteuttamista tiettyjen määräaikojen ajaksi, muodostavat perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohtaa vastaavan järjestelmän.

CIA on huomauttanut, ettei esillä olevassa tapauksessa ole kysymys siitä, asetetaanko direktiivissä yksityisille velvoitteita. Vastatessaan tähän liittyvään tiedusteluun komissio viittasi siihen seikkaan, että kyseisessä tapauksessa on kysymyksessä elinkeinonharjoittajan oikeudellinen asema suhteessa viranomaisiin niiden kansallisten säännösten mukaan, jotka on annettu noudattamatta direktiivissä säädettyä tiedoksiantomenettelyä.

50 Signalson ei ole käsitellyt tätä kysymystä huomautuksissaan.

51 Alankomaiden, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat huomauttaneet, että direktiivin säännökset ovat pelkästään menettelysäännöksiä, jotka koskevat yhteisön ja jäsenvaltioiden välisiä suhteita. Direktiivin säännökset eivät ole myöskään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta niillä voisi olla välitön oikeusvaikutus. Tiedoksiantovelvollisuuden rikkomistapauksessa komission on turvauduttava perustamissopimuksen 169 artiklan mukaiseen menettelyyn, ja yksityiset voivat ainoastaan vedota perustamissopimuksen 30 artiklaan kansallisissa tuomioistuimissa. Tässä yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallitukset ovat viitanneet siihen seikkaan, että direktiivin toisen muutosehdotuksen(18) kuudennessatoista perustelukappaleessa komissio ehdotti, että direktiivissä olisi mainittava, että direktiivissä asetetaan jäsenvaltioille täsmällisiä ja ehdottomia velvoitteita ja että yksityiset voivat vaatia kansallisissa tuomioistuimissa tällaisten velvoitteiden noudattamista. Tämä osa jätettiin perustelukappaleista kuitenkin pois, kun direktiivi 94/10/EY annettiin.(19) Direktiivissä ei säädetä mitään tiedoksiantovelvoitteen rikkomisen seurauksista, eikä siinä anneta yksityisille oikeuksia. Direktiivissä ei vaikuteta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa tekninen määräys sen jälkeen, kun tällainen määräys on annettu tiedoksi. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan vastaavuus perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan kanssa on virheellinen, koska valtion tukea koskevassa tapauksessa jäsenvaltion lopullinen tuen myöntäminen on riippuvainen komission tätä edeltävästä nimenomaisesta tai epäsuorasta hyväksynnästä. Tiedoksiantovelvoitteen noudattamatta jättäminen ei välttämättä tarkoita, että säännös asiallisesti rikkoo perustamissopimusta. Jos tiedoksiantamattomien määräysten täytäntöönpano estettäisiin, tämä vaikuttaisi useassa tapauksessa määräyksiin, jotka ovat asiallisesti yhteisön oikeuden mukaisia. Tämä voisi heikentää vaarallisten tuotteiden valvontaa yksityisten haitaksi.

52 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksityiset voivat direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen vedota jäsenvaltiota vastaan direktiivin sellaisiin säännöksiin, jotka ovat asiasisältönsä puolesta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jos säännöksissä annetaan yksityisille oikeuksia suhteessa julkiseen valtaan.(20) Direktiivin säännöksiä, joilla on välitön oikeusvaikutus, on sovellettava ennen kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa direktiivin kanssa.(21) Direktiivillä ei kuitenkaan voida asettaa yksityiselle velvoitteita, eikä direktiivin säännökseen voida siten sellaisenaan vedota yksityistä vastaan.(22) Yhteisöjen tuomioistuin korosti tässä yhteydessä, että oikeuskäytäntö, joka koskee mahdollisuutta nojautua direktiiveihin valtiota vastaan, perustuu perustamissopimuksen 189 artiklaan, jonka mukaan direktiivi velvoittaa vain "jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu".(23)

53 Direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan tiedoksi direktiivissä määritellyt tekniset määräykset. Direktiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa on useita säännöksiä määräysten antamisen lykkäämisestä. Komissiolla ja jäsenvaltioilla on siten kolme kuukautta aikaa tutkia ehdotusta ja antaa yksityiskohtainen lausunto siitä, että suunniteltua toimenpidettä olisi muutettava siitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle mahdollisesti aiheutuvien esteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi. Jos tällainen lausunto annetaan, määräyksen lopullista antamista on lykättävä kuuden kuukauden ajaksi määräyksen tiedoksiantamisesta. Jos komissio ilmoittaa aikomuksestaan antaa asiasta direktiivi tai ehdotus direktiiviksi, vastaava aika on 12 kuukautta tiedoksiannosta. Nämä velvoitteet ovat mielestäni sillä tavalla ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, että niillä voi olla välitön oikeusvaikutus. Siten kysymys on siitä, annetaanko direktiivin 8 ja 9 artiklan säännöksillä yksityisille oikeuksia.

54 Yhteisöjen tuomioistuimella on ollut aikaisemmin tietyissä tilanteissa mahdollisuus arvioida, missä määrin yksityiset voivat vedota yhteisön oikeuden menettelysäännöksiin. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 174/84, Bulk Oil, 18.2.1986 antamassa tuomiossa(24) kysymys oli neuvoston päätöksen kohdasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on suunnitellessaan kolmansien maiden kanssa käymänsä kaupan vapauttamista koskevien toimenpiteiden muutoksia ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jos jäsenvaltio tai komissio sitä vaatii, toimenpiteen toteuttamisesta on neuvoteltava. Tässä yhteydessä ei määrätä mistään yksityiskohtaisemmista menettelysäännöksistä tai määräajoista. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kyseinen säännös koskee pelkästään jäsenvaltion suhdetta yhteisöön ja toisiin jäsenvaltioihin ja että sillä ei siten luoda yksityisille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.(25)

55 Asiassa 380/87, Enichem Base ym., 13.7.1989 annetussa tuomiossa(26) oli kysymys direktiivin 75/442/ETY(27) 3 artiklan 2 kohdan tulkinnasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista ehdotuksista säännöksiksi, jotka koskevat muun muassa jätteiden määrän vähentämisen, kierrättämisen ja uudelleenkäytön edistämistä.

Ratkaisuehdotuksensa 14 kohdassa julkisasiamies Jacobs katsoi, että arvioitaessa seurauksia komissiolle tehtävän ilmoituksen laiminlyönnistä vertailu jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY ja direktiivin 83/189/ETY välillä oli suuntaa-antava. Toisin kuin direktiivin 75/442/ETY, direktiiviin 83/189/ETY sisältyy useita yksityiskohtaisia säännöksiä, joiden nojalla komissio ja muut jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksensa tiedoksiannetuista ehdotuksista ja joiden mukaan jäsenvaltioiden on tietyissä olosuhteissa lykättävä määräysten antamista tietyksi ajaksi. Julkisasiamies totesi, että koska direktiivissä 75/442/ETY ei säädetty mistään menettelystä toimenpiteen toteuttamisen lykkäämisen tai yhteisön valvonnan osalta, ei voitu katsoa, että komissiolle tehtävän ilmoituksen laiminlyönti tekee toimenpiteistä lainvastaisia.

Yhteisöjen tuomioistuin, joka päätyi samaan ratkaisuun kuin julkisasiamies, katsoi, että jäsenvaltioiden oli ainoastaan ilmoitettava komissiolle kyseiset säännösehdotukset hyvissä ajoin. Säännöksessä ei kuitenkaan säädetty mistään yhteisön tasolla tapahtuvasta, suunniteltuja säännöksiä koskevasta valvonnasta tai tehty niiden antamista riippuvaiseksi komission suostumuksesta tai sen vastustuksen puuttumisesta.(28) Siten kyseisen säännöksen sanamuodosta tai sen tarkoituksesta ei saatu mitään tukea sille, että säännöksellä olisi voitu katsoa luodun yksityisille oikeuksia.(29)

56 Toisaalta on myös viitattava yhteisöjen tuomioistuimen perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohtaa koskevaan oikeuskäytäntöön; tässä artiklan kohdassa määrätään seuraavaa: "Komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 92 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös".

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen toteuttamista koskevalla kiellolla on välitön oikeusvaikutus ja että sillä annetaan yksityisille oikeuksia.(30) Asiassa 120/73, Lorenz,(31) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että 93 artiklan 3 kohdan tarkoitus eli perustamissopimuksen vastaisen tuen myöntämisen estäminen merkitsee sitä, että jäsenvaltion on odotettava komission edeltävää arviointia siitä, onko toimenpide yhteismarkkinoiden vastainen. Ilmoituksella on siten lykkäävä vaikutus. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi lisäksi, että kiellon välitön oikeusvaikutus koskee myös kaikkea tukea, joka toteutetaan ilman ilmoitusta.(32)

57 Tästä oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että säännöksessä, jossa ainoastaan säädetään velvoitteesta antaa tiedoksi kansallinen säännösehdotus liittämättä tähän velvoitteeseen ilmoittamisen jälkeistä muodollista menettelyä, ei sellaisenaan anneta oikeuksia yksityisille. Jos tiedoksiantovelvoitteeseen kuitenkin liittyy menettely, jonka mukaan ehdotus tutkitaan yhteisön tasolla ja jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä tekemästä lopullista päätöstä tiedoksiannetusta ehdotuksesta ennen kuin menettely on päättynyt, tästä seuraa oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota. Tässä yhteydessä ei voida edellyttää, että kyseisessä menettelysäännöksessä nimenomaisesti annettaisiin yksityisille oikeuksia. Kyseisen säännöksen sisältö ja tarkoitus ovat ratkaisevia.

58 Direktiivin johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan komissiolle ja jäsenvaltioille on myös annettava riittävästi aikaa ehdottaa muutoksia suunniteltuun toimenpiteeseen siitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle mahdollisesti aiheutuvien esteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi. Jos komissio tai toiset jäsenvaltiot esittävät ehdotuksesta huomautuksia, direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan ehdotuksesta tiedon antaneen jäsenvaltion on otettava esitetyt huomautukset myöhemmässä teknisen määräyksen valmistelussa mahdollisuuksien mukaan huomioon. Tämän menettelyn osan todellinen noudattaminen turvataan siten, että jäsenvaltion on lykättävä teknisen määräyksen antamista kolmen kuukauden ajaksi tiedoksiannosta. Tämän lisäksi voivat seurata kuuden ja 12 kuukauden lykkäykset laskettuna tiedoksiannosta, jos komissio tai jäsenvaltio antaa yksityiskohtaisen lausunnon, jonka mukaan suunniteltua toimenpidettä tulisi muuttaa, tai jos komissio ilmoittaa aikomuksestaan antaa asiasta direktiivi tai ehdotus direktiiviksi. Jos on annettu yksityiskohtainen lausunto, ehdotuksen tiedoksiantaneen jäsenvaltion on direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan annettava komissiolle kertomus toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa yksityiskohtaisen lausunnon johdosta. Komissio esittää näistä toimenpiteistä huomautuksensa. Direktiivissä otetaan siten käyttöön yhteisön menettely, jonka mukaan kansallisten määräysten antamista voidaan joutua lykkäämään jopa 12 kuukaudella. Yhteisön lainsäätäjä näki tarpeelliseksi antaa tällaiset lykkäystä koskevat säännökset huolimatta siitä, että komissio voi ryhtyä perustamisopimuksen 169 artiklan mukaiseen menettelyyn 30 artiklan rikkomisen vuoksi tai antaa direktiiviehdotuksen, jos se katsoo, että tiedoksiannettu tekninen määräys on yhteensopimaton tavaroiden vapaan liikkuvuuden kanssa.

59 Toisin kuin edellä mainituissa tuomioissa Bulk Oil ja Enichem Base ym. kysymyksessä olleissa säännöksissä, direktiivissä säädetään sellaisesta tiedoksiannon jälkeisestä muodollisesta menettelystä, jonka tarkoituksena on estää se, että kaupan estettä merkitsevä toimenpide ylipäänsä tulee voimaan. Tässä yhteydessä on mainittava, että asiassa Enichem Base ym. annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin viittasi nimenomaisesti siihen, että direktiivin 75/442/ETY 3 artiklan 2 kohdassa ei ole säädetty mistään menettelystä ehdotusten tutkimiseksi yhteisön tasolla. Julkisasiamiehen huomautusten perusteella, joissa käytettiin vertailukohtana direktiiviä 83/189/ETY, näyttäisi perustellulta olettaa, että yhteisöjen tuomioistuin katsoi samalla, että direktiivin 8 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan mukaisella menettelyllä on katsottava olevan välitön oikeusvaikutus.

60 Erot eri kansallisissa teknisissä määräyksissä ovat jatkuvasti merkittävä este tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Tällaiset esteet voidaan joko poistaa yhdenmukaistamistoimilla, tai niiden vaikutusta voidaan rajoittaa tekemällä vastavuoroista tunnustamista koskevasta periaatteesta tehokkaampi. Katson, että olisi varottava aliarvioimasta direktiivin merkitystä tässä yhteydessä. Direktiivissä säädetty vaatimus ennakollisista muodollisista yhteydenotoista jäsenvaltioiden ja komission välillä muodostaa erityisen perustan vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen vahvistamiselle. Lisäksi se tekee mahdolliseksi sen, että esitettyjen huomautusten perusteella jäsenvaltio muuttaa määräystä, joka, huolimatta sen yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 30 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa, vaikuttaa tavaroiden vapaaseen kauppaan. Siten ei ole aina välttämättä selvää, että kaupan este, joka poistetaan direktiivin mukaisella menettelyllä, voitaisiin poistaa myös perustamissopimuksen 30 artiklaan vetoamalla.

61 Yhteisön sisämarkkinoista 14.3.1993 annettuun komission kertomukseen sisältyy seuraava taulukko tiedoksiantomenettelyssä vuosina 1990-1993 annetuista tiedoksiannoista ja huomautuksista:(33)

Vuosi

Tiedoksiannot

Huomautukset

Yksityiskohtaiset

lausunnot

Direktiiviehdotus

Jäsen-valtio

KOM

Jäsen-

valtio

KOM

9 artiklan

2 kohta

9 artiklan

2a kohta

1990

386

224

172

104

168

14

5

1991

435

167

176

119

139

47

7

1992

362

184

165

65

121

19

25

1993

385

104

80

64

88

4

5

On selvää, että tiedoksiantojen määrä tällä ajanjaksolla oli suhteellisen vakaa, noin 380 tiedoksiantoa vuosittain. On myös selvää, että sekä komissio että jäsenvaltiot esittivät tiedoksiannetuista ehdotuksista usein huomautuksia ja yksityiskohtaisia lausuntoja. Tämä määrä väheni kyseisenä ajanjaksona. Mahdollinen syy voi olla se, että jäsenvaltiot ovat kasvavassa määrin tietoisia perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista määräyksistä aiheutuvista velvoitteista. Vuonna 1993 annettiin tiedoksi 385 ehdotusta. Komissio esitti 80 tapauksessa huomautuksia ja antoi yksityiskohtaisen lausunnon 88 tapauksessa. Vastaavat luvut jäsenvaltioiden osalta olivat 104 huomautusta ja 64 yksityiskohtaista lausuntoa. Ei ole selvää, missä määrin näillä huomautuksilla ja yksityiskohtaisilla lausunnoilla oli vaikutusta ehdotuksiin.

62 On oletettava, että kaupallisilla järjestöillä ja yrityksillä on tärkeä osa erityisesti jäsenvaltioiden esittämien huomautusten suhteen. Tiedoksiannetun teknisen määräyksen ulottuvuutta ja seurauksia voivat parhaiten arvioida ne, joihin määräys vaikuttaa käytännössä. Kaupalliset järjestöt ja yritykset saavat ehdotuksen tekemisestä tiedon komission Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemista tiedonannoista ennen kolmen kuukauden määräajan päättymistä. Siten yksityisillä on todellinen mahdollisuus esittää huomautuksensa sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet. Jos määräystä ei anneta tiedoksi, yksityisiltä poistetaan mahdollisuus vaikuttaa säännöksiin, jotka koskevat niitä vientimarkkinoilla. Jos katsottaisiin, ettei direktiivin 8 artiklan 1 kohdalla ja 9 artiklalla ole välitöntä oikeusvaikutusta, yrityksillä ei olisi mahdollisuutta estää ennakolta tällaista rikkomista. On huomautettava, että direktiivin 8 artiklan 4 kohdan luottamuksellisuussäännöksellä ei estetä jäsenvaltioita kuulemasta yksityisen sektorin luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä. Sitä paitsi tätä säännöstä ei ole noudatettu tiukasti käytännössä. Siten komission vuoden 1989 tiedonannosta(34) käy selvästi ilmi, että yritykset voivat saada lisätietoja tiedoksiannetusta ehdotuksesta erikseen määritellyiltä viranomaisilta.

63 Katson, että olennaiset yksityisten oikeuksien suojeluun ja jäsenvaltioiden direktiivin noudattamiseen liittyvät syyt puoltavat ratkaisevasti sitä, että direktiivillä on myönnettävä olevan välitön oikeusvaikutus. Totta on, että yksityiset voivat kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa väittää, että tekninen määräys on perustamissopimuksen 30 artiklan vastainen. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan takaa sitä, että toimenpiteen kauppaa rajoittava vaikutus torjutaan, ennen kuin toimenpide pannaan täytäntöön. Tällaista vaikutusta ei torjuta myöskään sillä, että komissio voi aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn tiedoksiantovelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi. Kun on annettu perustamissopimuksen vastainen tekninen määräys, yritysten on noudatettava sitä, kunnes mahdollisesti tätä koskevassa asiassa on annettu tuomio. Vahinko, jota on vaikea korvata elinkeinonharjoittajalle, on siten usein jo tapahtunut ennen tuomion antamista. Useat yksityiset pidättäytyvät mielestäni nostamasta kannetta kansallisessa tuomioistuimessa juuri tämän vuoksi ja yrittävät sopeutua noudattamaan kyseistä teknistä määräystä. Siten elinkeinonharjoittaja ei vaaranna suhteitaan kansallisiin viranomaisiin. Lisäksi direktiivin tiedoksiantoa koskeva menettely saattaa aiheuttaa sen, että perustamissopimuksen kanssa yhteensopivia kaupan esteitä vähennetään tai ne poistetaan kokonaan.

64 Direktiivin lähemmässä tulkinnassa ei voida antaa painoarvoa tiettyjen jäsenvaltioiden olettamille siitä, miksi direktiiviehdotusta muutettiin sitä neuvostossa käsiteltäessä. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mielipiteillä ja selityksillä, joita ei ole nimenomaisesti otettu annettuun tekstiin, ei ole oikeudellista merkitystä yhteisöjen tuomioistuimen tulkitessa kyseistä säädöstä.(35) Näin on erityisesti silloin, kun esillä olevassa asiassa mainittu säädös annettiin sen jälkeen, kun pääasiassa kysymyksessä olevan asian tosiseikat olivat jo tapahtuneet. Katson lisäksi, että lakiteknisesti on oikein, ettei direktiiviin oteta lausumia vaikeasta tulkintakysymyksestä, joka yhteisöjen tuomioistuimen on ratkaistava.

65 Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallitukset ovat myös maininneet, että yksityisten kuluttajien osalta olisi haitallista, jos tiedoksiantamatonta määräystä ei voitaisi soveltaa. Ne katsoivat, että tällainen vaikutus heikentäisi kuluttajansuojaa, koska tiedoksiantamaton määräys ei välttämättä ole asiallisesti yhteisön oikeuden vastainen. Tältä osin haluan korostaa, ettei tiedoksiannettukaan määräys ole välttämättä asiallisesti yhteisön oikeuden vastainen. Tiedoksiantovelvollisuus kattaa jokaisen teknistä määräystä koskevan ehdotuksen. Tarkoitus on saattaa tällainen ehdotus yleiseen tietoon. Ei voida kokonaan sulkea pois sitä, että tiedoksiannon tekemättä jättäminen johtuu tietyissä tapauksissa pelkästä huolimattomuudesta. Ei voida kuitenkaan unohtaa, että tiedoksiantovelvollisuuden laiminlyöntiä voidaan myös pitää osoituksena siitä, etteivät kyseiset viranomaiset halua ehdotuksen ennakollista tutkintaa, koska ne tietävät, ettei suunnitelma kestä tarkastelua. Mahdollisuus siitä, että tiedoksiantamaton määräys on asiallisesti yhteisön oikeuden vastainen, ei ole yhtään vähäisempi kuin mahdollisuus siitä, että tiedoksiannettu määräys on yhteisön oikeuden mukainen; pikemminkin päinvastoin. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallitusten näkökannat hyväksyttäisiin, tämä merkitsisi sitä, että suosittaisiin jäsenvaltioita, jotka eivät ole noudattaneet sääntöjä. Mutta miksi olisi suosittava sellaisia jäsenvaltioita, jotka luovat peiteltyjä kaupan esteitä? Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on päinvastoin edistettävä mahdollisimman paljon tällaisten esteiden tuomista esille.

66 Jos tiedoksianto on tehty, direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaan lykkäämistä koskevia säännöksiä voidaan olla soveltamatta kiireellisissä tapauksissa.(36) Siten kuluttajan etu ei voi olla perusteena sille, että jäsenvaltio laiminlyö teknisen määräyksen tiedoksiantamisen. Jos tuotteelle ei anneta hyväksyntää tiedoksiantamatta jätetyn teknisen määräyksen perusteella, tämä ei merkitse sitä, että tuote on vaarallinen kuluttajalle. Jäsenvaltio, jossa tuote on valmistettu tai saatettu vapaaseen liikkeeseen, on tavallisesti laatinut turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Jos kysymyksessä on kulutustuote, tuoteturvallisuusdirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinoille saatetaan vain turvallisia tuotteita.(37) Jos on olemassa todellinen turvallisuusriski kulutustuotteiden osalta, toimenpiteisiin voidaan ryhtyä tuoteturvallisuusdirektiivin nojalla.(38) Muilla alueilla voidaan ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin perustamissopimuksen 36 artiklan ja yhteisöjen tuomioistuimen hyväksymien yleisten näkökantojen nojalla.

67 Yhteenvetona katson, että tiedoksiantoa ja lykkäämistä koskevat direktiivin 8 artiklan 1 kohta ja 9 artikla luovat yksityisille oikeuksia ja että ne ovat ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta yksityinen voisi vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa; vastaavasti sellaisiin teknisiin määräyksiin, joita ei ole annettu tiedoksi, ei voida vedota yksityisiä vastaan. Siten tiedoksiantamatta jätetyn teknisen määräyksen rikkomisesta ei voida rangaista elinkeinonharjoittajaa eikä häntä voida estää myymästä tällaisten teknisten määräysten vastaista tuotetta.

68 On kuitenkin tutkittava, voidaanko direktiivin mukaisen tiedoksiantomenettelyn välittömään oikeusvaikutukseen vedota pääasian kaltaisessa tapauksessa, jossa kysymyksessä on kahden yksityisen välinen riita-asia. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan(39) direktiivistä ei voida, kuten on todettu, välittömästi johtaa yksityisille velvoitteita. Siten direktiivin säännökseen ei voida vedota sellaisenaan yksityistä vastaan, eikä yhteisö voi vastaavasti antaa direktiivin muodossa säännöksiä, joista sellaisenaan johtuisi yksityisille velvoitteita.(40) Toisaalta sovellettaessa kansallista lainsäädäntöä kansallisten tuomioistuinten on tulkittava kansallisia säännöksiä niin laajalti kuin mahdollista direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaan direktiivin päämäärän saavuttamiseksi.(41) Tämä velvoite soveltuu sekä sellaisiin säännöksiin, jotka on nimenomaisesti annettu direktiivin täytäntöönpanemiseksi, ja muun lainsäädännön säännöksiin(42) huolimatta siitä, oliko lainsäädäntö olemassa ennen direktiiviä vai päinvastoin.(43)

69 Pääasian oikeudenkäynnissä Signalson ja Securitel ovat vaatineet, että CIA:n olisi lopetettava Andromède-järjestelmän myynti, koska se ei ole saanut turva-alan yrityksistä annetun lain ja 14.5.1991 annetun asetuksen mukaista tyyppihyväksyntää. Ne vaativat lisäksi, että CIA:lle olisi asetettava tämän tehosteeksi uhkasakko. Nämä vaatimukset perustuvat kansallisiin teknisiin määräyksiin eli turva-alan yrityksistä annettuun lakiin ja 14.5.1991 annettuun asetukseen, joita ei ole annettu tiedoksi direktiivin mukaisesti. Kieltoa ja sakkoa koskevilla vaatimuksilla vaaditaan siten kauppatapoja koskevan Belgian lain nojalla kyseisten teknisten määräysten soveltamista elinkeinonharjoittajaan. Tämä on mielestäni vastoin direktiivin 8 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan mukaisen tiedoksiantomenettelyn välitöntä oikeusvaikutusta. Tämä olisi ilman muuta selvää yhteisön tuomioistuimen tähän liittyvän oikeuskäytännön mukaan, jos valtio eli syyttäjä tai kuluttaja-asiamies tai vastaava olisi pannut vireille oikeudenkäynnin CIA:ta vastaan. Se seikka, että esillä olevassa asiassa on kysymys yksityisen kanteesta, ei mielestäni muuta asiaa. Valtio antaa säännökset rangaistuksista, kielloista ja muista toimenpiteistä, ja tuomioistuimet määräävät tällaisia seuraamuksia huolimatta siitä, kuka kansallisten oikeudenkäyntiä koskevien säännösten mukaan on nostanut kanteen.

70 Pääasian oikeudenkäynnissä CIA on vaatinut Signalsonin ja Securitelin tuomitsemista sakkoon hyvän kauppatavan vastaisesta toiminnasta, koska ne olivat väittäneet, ettei Andromède-järjestelmää ollut hyväksytty turva-alan yrityksistä annetun lain ja 14.5.1991 annetun asetuksen säännösten mukaan. Tämä vaade perustuu siihen seikkaan, ettei CIA:n tarvinnut pyytää tyyppihyväksyntää, koska belgialaisia teknisiä määräyksiä ei ollut annettu tiedoksi direktiivin mukaisesti. Voidaan kysyä, että jos CIA:n vaade hyväksyttäisiin, asetetaanko tällöin direktiivillä velvoitteita yksityisille (tässä tapauksessa Signalsonille ja Securitelille).

71 Direktiivin mukaisessa tiedoksiantomenettelyssä jäsenvaltioille asetetaan useita velvoitteita. Direktiivissä ei kuitenkaan sen sisällön mukaan aseteta yksityisille velvoitteita, ja siten ei tarvitse kysyä, olisiko direktiivillä välitön oikeusvaikutus yksityisille asetettuihin velvoitteisiin. Direktiivi on siten olennaisesti erilainen kuin direktiivi 85/577/ETY, josta asiassa C-91/92, Faccini Dori, 14.7.1994 annetussa tuomiossa(44) oli kysymys.

72 CIA:n kanne perustuu kansalliseen lainsäädäntöön. CIA:n vaateisiin liittyvän ennakkoratkaisukysymyksen esittämisellä yhteisöjen tuomioistuimelle on ilmeisesti tarkoitus saada tarpeellinen perusta kansallisen tuomioistuimen tulkinnalle kauppatapoja koskevasta Belgian laista. Viittaan edellä mainittuun siltä osin kuin kysymyksessä on kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tulkita kansallista oikeutta mahdollisuuksien mukaan siten, että tulkinta on yhteisön oikeuden mukainen. Tällainen kansallisen oikeuden yhteisön oikeuden mukainen tulkinta voi tietenkin olla epäsuorasti merkityksellinen Signalsonia ja Securitelia vastaan esitettyjen väitteiden osalta, mutta tällainen tilanne ei ole erilainen verrattuna muihin tapauksiin, joissa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kyseistä tulkintasääntöä voidaan soveltaa (ks. esim. asia C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135). 73 Jos katsottaisiin, ettei CIA saa vedota Signalsonille ja Securitelille esittämiensä vaatimusten tueksi Belgian säännösten yhteensopimattomuuteen yhteisön oikeuden kanssa, tällainen aiheuttaisi mielestäni epätyydyttävän ja epäselvän tilanteen, jossa yhteisön oikeuden perusteella pyrittäisiin toisaalta estämään se, ettei jäsenvaltio syytä yksityistä, joka ei ole noudattanut tiedoksiantamatta jätettyä teknistä määräystä, mutta toisaalta samalla estettäisiin samaa yksityistä vetoamasta kyseiseen seikkaan sellaista kilpailijaa vastaan nostamassaan kanteessa, joka on väittänyt, että kyseinen kantaja on toiminut lainvastaisesti jättäessään noudattamatta (lainvastaista) kansallista määräystä.

Tällainen oikeudellinen tilanne saattaa olla hyödyllistä esittää esimerkillä, joka perustuu yhteisöjen tuomioistuimen johtavaan tuomioon (leading case) direktiivin säännösten välittömän oikeusvaikutuksen osalta, eli asiassa 8/81, Becker, annettuun tuomioon.(45) Tällainen oikeudellinen tilanne tarkoittaisi, että Ursula Becker, yksityinen luottoneuvottelija, voisi toisaalta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen perusteella torjua Saksan valtion arvonlisäveroa koskevan lainvastaisen vaatimuksen, mutta toisaalta hän ei voisi vedota oikeuteensa olla maksamatta arvonlisäveroa sellaista kilpailijaa vastaan nostamassaan kanteessa, joka oli väittänyt Beckerin toimineen hyvän kauppatavan vastaisesti jättäessään Saksan lainsäädännössä säädetyn arvonlisäveron maksamatta.

74 Kysymys siitä, pitäisikö kansallisen tuomioistuimen hyväksyä CIA:n Signalsonia ja Securitelia vastaan esittämät vaatimukset sellaisen tulkinnan perusteella, jossa kansallinen tuomioistuin tulkitsee kansallista oikeutta yhteisön oikeuden valossa, on luonnollisesti kokonaan kansallisen tuomioistuimen ratkaistava. Siten esimerkiksi kansallisessa lainsäädännössä määritellään rangaistukset ja muut mahdolliset seuraamukset sellaisista oikeusvirheistä, jotka koskevat Belgian kansallisten määräysten ja direktiivin suhdetta.

75 Yhteenvetona katson, että viidenteen ja kuudenteen kysymykseen pitäisi vastata, että direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklassa luodaan yksityisille oikeuksia ja että nämä säännökset ovat sillä tavalla ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, että yksityiset voivat vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on jätettävä soveltamatta sellaista kansallista teknistä määräystä, jota ei ole annettu tiedoksi direktiivin mukaisesti.

Ratkaisuehdotus

76 Edeltävän huomioon ottaen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Tribunal de commerce de Liègen esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1) Vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetun Belgian lain 4 ja 12 pykälän ja 10.4.1990 annetussa Belgian laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymistä koskevasta menettelystä 14.5.1991 annetun kuninkaallisen asetuksen 2 pykälän kaltainen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tyyppihyväksyntää koskeva järjestelmä ei ole perustamissopimuksen 30 artiklan vastainen.

2) Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY 8 artiklaa on tulkittava siten, että vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetun Belgian lain 12 pykälän ja 10.4.1990 annetussa Belgian laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymistä koskevasta menettelystä 14.5.1991 annetun kuninkaallisen asetuksen 2 pykälän kaltaiset säännökset ja määritelmät kuuluvat direktiivin mukaisen tiedoksiantovelvollisuuden piiriin.

3) Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY 8 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklassa luodaan yksityisille oikeuksia, ja nämä säännökset ovat sillä tavalla ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, että yksityiset voivat vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on jätettävä soveltamatta sellaista kansallista teknistä määräystä, jota ei ole annettu tiedoksi direktiivin mukaisesti.

(1) - EYVL L 109, s. 8, sellaisena kuin se on muutettuna 22.3.1988 annetulla neuvoston direktiivillä 88/182/ETY, EYVL L 81, s. 75.

(2) - Direktiivin 8 artiklan 4 kohtaa on muutettu 23.3.1994 annetulla direktiivillä 94/10/EY (EYVL L 100, s. 30) siten, että toimitettuja tietoja ei katsota luottamuksellisiksi, jollei jäsenvaltio nimenomaisesti esitä tätä koskevaa perusteltua pyyntöä. Tätä direktiiviä ei voida kuitenkaan soveltaa esillä olevaan asiaan.

(3) - EYVL C 245, s. 4.

(4) - EYVL 1989 C 67, s. 3.

(5) - Esimerkkeinä tällaisista tiedonannon tavoin julkaistavista teksteistä voidaan mainita EYVL 1994 C 3, s. 2 ja EYVL 1994 C 8, s. 2.

(6) - Asia Keck ja Mithouard (Kok. 1993, s. I-6097).

(7) - Ks. esim. yhdistetyt asiat C-29/94-C-35/94, Aubertin ym., tuomio 16.2.1995 (Kok. 1995, s. I-301, 9 kohta) ja yhdistetyt asiat C-330/90 ja C-331/90, López Brea ja Hidalgo Palacios, tuomio 28.1.1992 (Kok. 1992, s. I-323, 7 kohta).

(8) - Ks. asia C-379/92, Peralta, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I-3453, 24 kohta).

(9) - Asia Oosthoek (Kok. 1982, s. 4575, 9 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin ei ole ilmeisesti toistanut tällaista tulkintaa.

(10) - Asia Smanor (Kok. 1988, s. 4489, 8 ja 9 kohta).

(11) - Toisin kuin tapauksessa Oosthoek, yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyissä kysymyksissä ei pyritty selvittämään sitä, oliko kysymyksessä puhtaasti valtion sisäinen tilanne. Yhteisöjen tuomioistuin on tällä välin käsitellyt tätä kysymystä omasta aloitteestaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden yhteydessä.

(12) - Yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että kaupan määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä pidetään kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka voivat estää yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti. Ks. esim. asia C-412/93, Leclerc-Siplec, tuomio 9.2.1995 (Kok. 1995, s. I-179, 18 kohta).

(13) - Ks. alaviitteessä 6 mainitut yhdistetyt asiat Keck ja Mithouard, tuomion 15 kohta.

(14) - Ks. esim. asia 188/84, komissio v. Ranska, tuomio 28.1.1986 (Kok. 1986, s. 419, 13-17 kohta).

(15) - EYVL L 188, s. 32.

(16) - Ks. esim. asia 272/80, Frans-Nederlandse Maatschappij voor Biologische Produkten, tuomio 17.12.1981 (Kok. 1981, s. 3277, 14 ja 15 kohta).

(17) - Ks. asia C-317/92, komissio v. Saksa, tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I-2039, 26 kohta).

(18) - Komission 27.11.1992 tekemä ehdotus teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 83/189/ETY toisesta muuttamisesta neuvoston direktiiviksi, EYVL 1992 C 340, s. 7.

(19) - Ks. alaviite 2.

(20) - Ks. esim. asia 8/81, Becker, tuomio 19.1.1982 (Kok. 1982, s. 53, 24 ja 25 kohta).

(21) - Ks. esim. asia 190/87, Moormann, tuomio 20.9.1988 (Kok. 1988, s. 4689, 23 kohta).

(22) - Ks. viimeisin asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I-3325, 20 kohta).

(23) - Ks. edellinen alaviite, tuomion 22 kohta.

(24) - Asia Bulk Oil (Kok. 1986, s. 559).

(25) - Ks. asia Bulk Oil, tuomion 62 kohta.

(26) - Asia Enichem Base ym. (Kok. 1989, s. 2491).

(27) - Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/442/ETY (EYVL 1975, L 194, s. 39).

(28) - Ks. em. asia Enichem, tuomion 20 kohta.

(29) - Ks. Base ym., tuomion 22 ja 23 kohta.

(30) - Ks. esim. asia C-44/93, Namur-Les assurances du crédit, tuomio 9.8.1994, (Kok. 1994, S. I-3829, 16 ja 17 kohta); asia 120/73, Lorenz, tuomio 11.12.1973, (Kok. 1973, s. 1471, 8 kohta); asia 6/64, Costa, tuomio 15.7.1964 (Kok. 1964, s. 1141).

(31) - Ks. alaviite 30, tuomion 4 kohta.

(32) - Ks. em. asia Lorenz, tuomion 8 kohta.

(33) - KOM(94) 55 lopull., s. 58.

(34) - Ks. alaviite 4.

(35) - Asia C-306/89, komissio v. Kreikka, tuomio 10.12.1991 (Kok. 1991, s. I-5863, 8 kohta); asia C-292/89, Antonissen, tuomio 26.2.1991 (Kok. 1991, s. I-745, 18 kohta); asia 143/83, komissio v. Tanska, tuomio 30.1.1985 (Kok. 1985, s. 427, 12 kohta).

(36) - Istunnossa komissio ilmoitti, että tätä poikkeusta sovelletaan noin 10 %:iin tiedoksiannoista.

(37) - Yleisestä tuoteturvallisuudesta 29 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/59/ETY, EYVL 1992 L 228, s. 24, 5 artikla.

(38) - Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan h luetelmakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat jopa vaatia jo markkinoilla olevien tuotteiden poistamista markkinoilta.

(39) - Ks. viimeisimpänä alaviitteessä 22 mainittu asia C-91/92, Faccini Dori, tuomion 20 kohta.

(40) - Ks. alaviite 22, tuomion 24 ja 25 kohta.

(41) - Ks. esim. alaviite 22, tuomion 26 kohta ja asia C-334/92, Wagner Miret, tuomio 16.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6911, 20 kohta).

(42) - Ks. asia 80/86, Kolpinghuis Nijmegen, tuomio 8.10.1987 (Kok. 1987, s. 3969, 12 kohta).

(43) - Ks. alaviite 22, tuomion 26 kohta.

(44) - Ks. alaviite 22.

(45) - Ks. alaviite 19.

Full & Egal Universal Law Academy