Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Palveluita tarjoaville rakennusalan yrityksille asetettu velvollisuus maksaa työnantajamaksuja valtiossa, jossa palveluita tarjotaan, vaikka ne maksavat työnantajamaksuja myös sijoittautumisvaltiossa, ei ole sallittu eikä perusteltu
(EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artikla)
Tiivistelmä
Perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan vastaista on, että jäsenvaltio velvoittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen rakennusalan yrityksen, joka toteuttaa tilapäisesti töitä ensin mainitussa jäsenvaltiossa, maksamaan toimialauskollisuutta tai sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevia työnantajamaksuja työntekijöistä, jotka on siirretty toiseen valtioon näiden töiden tekemistä varten, kun tällä yrityksellä on jo velvollisuus maksaa sijoittautumisvaltiossa vastaavanlaisia työnantajamaksuja samoista työntekijöistä samoilta ajanjaksoilta.
Tällainen velvollisuus rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta, vaikka sitä sovellettaisiin erotuksetta kotimaisiin ja sellaisiin muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yrityksiin, jotka käyttävät palvelujen tarjoamisen vapautta, jos maksuvelvollisuudella kahdessa jäsenvaltiossa vaikutetaan jälkimmäisten kilpailuasemaan. Tällaista rajoittamista voitaisiin tosin perustella rakennusalan työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvillä, yleistä etua koskevilla syillä, mutta vain siinä tapauksessa, että kyseisiä työntekijöitä ei suojella jo samalla tai tähän olennaisesti rinnastettavalla tavalla työnantajan sijoittautumisvaltiossa.
Kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida, suojellaanko kyseisiä työntekijöitä jo, kyseisten kahden jäsenvaltion palkkatyöntekijöiden suojelua koskevien lainsäädäntöjen teknisistä eroista huolimatta, heidät palkanneen yrityksen sijoittautumisvaltion lainsäädännössä sellaisella työnantajamaksuilla rahoitettavalla järjestelyllä, jolla heille varmistetaan vastaavanlainen suoja kuin siinä valtiossa, jossa palvelut toteutetaan. Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että näin ei ole, ei kyseessä oleva palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen ole sallittua.
Asianosaiset
Asiassa C-272/94,
jonka Tribunal correctionnel d'Arlon (Belgia) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa vastaajina ovat
Michel Guiot
ja
Climatec SA, työnantajan vahingonkorvausvastuun perusteella
ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. A. O. Edward (esittelevä tuomari) sekä tuomarit P. Jann ja L. Sevón,
julkisasiamies: G. Tesauro,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- yleinen syyttäjä Philippe Naze, auditorat du travail'n sijaan, tribunal de première instance d'Arlon,
- Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön hallintojohtaja Jan Devadder,
- Saksan hallitus, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder,
- Luxemburgin hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön lähetystöneuvos (1. luokka) Nicolas Schmit,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Marie-José Jonczy ja oikeudellisen yksikön virkamies Hélène Michard,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Michel Guiotin ja Climatec SA:n, edustajanaan asianajaja André Bosseler, Arlon, Belgian hallituksen, asiamiehenään Jan Devadder, Luxemburgin hallituksen, asiamiehenään asianajaja, avocat avoué Luc Frieden, Luxemburg, ja Euroopan yhteisöjen komission, asiamiehinään Marie-José Jonczy ja Hélène Michard, esittämät suulliset huomautukset 28.9.1995 pidetyssä istunnossa,
kuultuaan julkisasiamiehen 26.10.1995 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Tribunal correctionnel d'Arlon on esittänyt 1.9.1994 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.9.1994, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti ennakkoratkaisukysymyksen perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan tulkinnasta.
2 Tämä kysymys esitettiin rikosasiassa, jossa vastaajina olivat luxemburgilaisen Climatec SA -yhtiön (jäljempänä Climatec) hallintoneuvoston jäsen Michel Guiot ja työnantajan vahingonkorvausvastuun perusteella Climatec, koska ne olivat laiminlyöneet maksaa maaliskuusta 1992 maaliskuuhun 1993 "toimialauskollisuutta" ja sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevat maksut, jotka niiden on suoritettava Belgian lainsäädännön mukaan sillä perusteella, että Climatec oli palkannut neljä työntekijää Arlonissa (Belgia) sijaitsevalle rakennustyömaalle. Kyseiseltä ajanjaksolta maksettavaksi erääntyneiden summien suuruus on 98 153 Belgian frangia (BEF).
3 Belgiassa molempien työmarkkinaosapuolten välillä 28.4.1988 tehty työehtosopimus, joka koski "toimialauskollisuutta" tai sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevia maksuja (jäljempänä työehtosopimus) saatettiin yleissitovaksi 15.6.1988 annetulla kuninkaallisella asetuksella (Moniteur belge, 7.7.1988, s. 9897) ja siinä määrättiin, että näiden neljän Belgiaan palkatun työntekijän oli kuuluttava "toimialauskollisuutta" tai sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskeviin maksuihin liittyvään järjestelmään.
4 Työehtosopimuksen 2 kohdan mukaan kaikilla rakennusalan työmarkkinaosapuolten alaisilla yrityksillä on velvollisuus maksaa työntekijöiden toimeentuloturvarahastoon (jäljempänä rahasto) 9,12 prosentin suuruinen maksu, josta 9 prosenttia on tarkoitettu maksettavaksi työntekijöille heidän rakennusalaa kohtaan osoittamansa "toimialauskollisuuden" perusteella ja 0,12 prosenttia kattamaan rahaston hallinnoinnista aiheutuvat kulut. Tiettyjen yritysten on tämän lisäksi maksettava rahastoon saman työehtosopimuksen 3 kohdan mukaan 2,1 prosentin suuruinen maksu, josta 2 prosenttia on tarkoitettu maksettavaksi työntekijöille "sääolosuhteista johtuvan työttömyyden" perusteella ja 0,1 prosenttia kattamaan rahaston hallinnoinnista aiheutuvat kulut. Työehtosopimuksen 4 kohdan 1 alakohdan mukaisesti nämä maksut "lasketaan kunkin työntekijän kokonaisbruttopalkan perusteella".
5 Tämän lisäksi Climatecilla on velvollisuus maksaa Luxemburgin suurherttuakunnassa kahdentyyppisiä sosiaaliturvamaksuja kaikista palkkaamistaan työntekijöistä, joihin kuuluvat myös sellaiset työntekijät, jotka on siirretty tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon.
6 Huonoista talviolosuhteista johtuvan työttömyyden perusteella maksettavaa korvaavaa palkkaa koskevan, 28.1.1971 annetun lain 1 pykälässä (Mémorial A, 1971, s. 36) säädetään, että rakennusalan työntekijöillä on oikeus saada palkan sijaan maksettavaa korvausta (jäljempänä korvaava palkka) 16.11.-31.3. välisenä aikana huonoista talviolosuhteista johtuvan työttömyyden vuoksi. Lain 13 pykälän nojalla tällaista korvausta on maksettava työttömyyden perusteella sekä yksittäisistä tunneista että kokonaisista tai peräkkäisistä päivistä. Lain 15 pykälän mukaisesti korvaavan bruttotuntipalkan suuruus on 80 prosenttia normaalista bruttotuntipalkasta.
7 21.7.1989 annetussa suurherttuakunnan asetuksessa, jolla Fédération des entrepreneurs de nationalité luxembourgeoisen ja Groupement des entrepreneurs du bâtiment et des travaux publicsin sekä Confédération luxembourgeoise des syndicats chrétiensin ja Confédération syndicale indépendanten välisen rakennusalan työehtosopimuksen (Mémorial A, 1989, s. 975) 14. ja 15. täydennys saatettiin yleissitovaksi, säädetään, että työnantajalla on 1.1.1989 lähtien velvollisuus maksaa vuoden lopussa palkkio, jonka suuruus on 3 prosenttia bruttopalkasta. 16.10.1993 annetun suurherttuakunnan asetuksen, jolla Onofhängege Gewerkschaftsbond Letzebuergin (OGB-L) ja Letzebuerger Chreschtleche Gewerkschaftsbondin (LCGB) sekä Groupement des entrepreneurs du bâtiment et des travaux publicsin ja Fédération des entrepreneurs de nationalité luxembourgeoisen välinen rakennusalan työehtosopimus (Mémorial A, 1993, s. 1668) saatettiin yleissitovaksi, 18 pykälän ja liitteen IV mukaisesti mainitun palkkion suuruus korotettiin 4 prosentiksi bruttopalkasta. Tämä vuoden lopussa maksettava palkkio maksetaan joulukuun palkanmaksun yhteydessä sillä edellytyksellä, että hetkellä, jona palkkio erääntyy maksettavaksi (eli 31.12.), työntekijä on työskennellyt yrityksessä vähintään vuoden ajan, ja palkkion suuruutta voidaan vähentää poissaolojen vuoksi progressiivisesti 100 prosenttiin asti.
8 Tribunal correctionnel d'Arlon katsoi, että rikosasian ratkaisu riippui palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten tulkinnasta ja se päätti lykätä ratkaisun antamista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
"- Onko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7, 7 a, 59 ja 60 artiklaa tulkittava siten, että se seikka, että jäsenvaltio velvoittaa kuninkaallisella asetuksella yleissitovaksi saatetun työehtosopimuksen perusteella kaikki yritykset, jotka työskentelevät tässä jäsenvaltiossa tai tulevat sinne työskentelemään palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, maksamaan 'toimialauskollisuuteen' tai sääolosuhteista johtuvan työttömyyteen perustuvia työnantajamaksuja, kun yritysten maksuvelvollisuus muodostuu kaksinkertaiseksi niiden kotivaltiossa säädetyn maksuvelvollisuuden vuoksi, ja kun näillä maksuilla katetaan samat tapahtumat ja niillä on käytännössä sama tai samanlainen tavoite, rikkoo edellä mainittuja artikloja, koska kyseessä on tosiasiallisesti syrjivä toimi, jolla rajoitetaan vakavasti palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamista sisämarkkinoilla, koska tästä velvollisuudesta aiheutuu ylimääräisiä kuluja yhteisössä toimiville yrityksille, mikä rajoittaa yritysten kilpailukykyä kyseisessä jäsenvaltiossa?
- Täsmennettynä, onko toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle, Belgiassa palveluja tarjoavalle rakennusalan yritykselle asetettu velvoite maksaa 'toimialauskollisuutta' tai sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevia maksuja 28.4.1988 tehdyn, kuninkaallisella asetuksella 15.6.1988 yleissitovaksi saatetun työehtosopimuksen mukaisesti, yhteensoveltuva ETY:n perustamissopimuksen 59 artiklan kanssa (rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen)".
9 Tällä kysymyksellä kansallinen tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan vastaista, että jäsenvaltio asettaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle, ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella tilapäisesti töitä toteuttavalle yritykselle velvollisuuden maksaa toimialauskollisuutta ja sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevia maksuja työntekijöistä, jotka on siirretty ensiksi mainittuun jäsenvaltioon kyseisten töiden tekemistä varten, kun tällä yrityksellä on jo velvollisuus maksaa sijoittautumisvaltiossa vastaavanlaisia työnantajamaksuja samoista työntekijöistä samalta ajanjaksolta.
10 On muistutettava, että perustamissopimuksen 59 artiklassa ei kielletä ainoastaan syrjimästä toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta palvelujen tarjoajaa tämän kansallisuuden perusteella, vaan siinä edellytetään myös kaikkien rajoitusten poistamista, vaikka ne koskisivat yhdenmukaisesti jäsenvaltion kansalaisia ja muista jäsenvaltioista peräisin olevia palvelujen tarjoajia, jos niillä kielletään tarjoamasta palveluja tai ne haittaavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ja siellä lainmukaisesti vastaavanlaisia palveluja tarjoavan toimijan toimintaa tai jos niiden vuoksi palvelujen tarjoaminen on vähemmän houkuttelevaa (ks. asia C-76/90, Säger, tuomio 25.7.1991, Kok. 1991, s. I-4221, 12 kohta ja asia C-43/93, Vander Elst, tuomio 9.8.1994, Kok. 1994, s. I-3803, 14 kohta).
11 Lisäksi on todettava, että vaikka tätä alaa ei ole yhdenmukaistettu, palvelujen tarjoamisen vapaus on perustamissopimuksessa määrätty perusvapaus, jota voidaan rajoittaa vain yleisen edun mukaisten pakottavien syiden perusteella annetuilla säännöksillä, joita voidaan soveltaa kaikkiin palvelut vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimiviin henkilöihin tai yrityksiin, silloin kun tätä yleistä etua ei suojella palvelujen tarjoajan sijoittautumisvaltiossa sovellettavin säännöksin (ks. erityisesti asia C-180/89, komissio v. Italia, tuomio 26.2.1991, Kok. 1991, s. I-709, 17 kohta; asia C-198/89, komissio v. Kreikka, tuomio 26.2.1991, Kok. 1991, s. I-727, 18 kohta; em. asia Vander Elst, 16 kohta).
12 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tämän osalta asiassa C-113/89, Rush Portuguesa 27.3.1990 annetussa tuomiossa (Kok. 1990, s. I-1417, 18 kohta), että jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeutta loukkaamatta ulottaa lainsäädäntönsä tai minimipalkkausta koskevat, työmarkkinaosapuolten välillä tehdyt työehtosopimukset koskemaan kaikkia niiden alueella pysyvästi tai tilapäisesti työskenteleviä henkilöitä riippumatta siitä, mihin valtioon työnantaja on sijoittautunut, eikä yhteisön oikeudessa myöskään kielletä jäsenvaltioita valvomasta asianmukaisin keinoin näiden säännösten noudattamista.
13 Tämän vuoksi on selvitettävä ensin, rajoittavatko Belgian lainsäädännössä säädetyt edellytykset palvelujen tarjoamisen vapautta ja tarvittaessa, voidaanko tällainen palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen kyseisellä alalla perustella yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä. Myöntävässä tapauksessa on lisäksi selvitettävä, onko yleinen etu jo turvattu palvelujen tarjoajan sijoittautumisvaltiossa ja voidaanko sama lopputulos saavuttaa lievempien säännösten avulla.
14 Aluksi on huomattava, että sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan työnantajalla on perustamissopimuksessa tarkoitettuna palvelujen tarjoajana velvollisuus maksaa työnantajamaksuja palvelut vastaanottavan valtion sosiaaliturvarahastoon, kun hän on jo suorittanut maksut sijoittautumisvaltion sosiaaliturvarahastoon, rasittaa työnantajaa taloudellisesti siten, ettei häntä kohdella kilpailun kannalta yhdenmukaisesti palvelut vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden työnantajien kanssa.
15 Tämän vuoksi on katsottava, että tällainen lainsäädäntö voi rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta perustamissopimuksen 59 artiklan mukaisesti, vaikka sitä sovellettaisiin yhdenmukaisesti kotimaisiin ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin.
16 On kuitenkin myönnettävä, että rakennusalan työntekijöiden suojelua koskeva yleinen etu voi olla tähän alaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi sellainen pakottava syy, jolla palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen voidaan perustella.
17 Näin ei ole kuitenkaan, jos kyseisiä työntekijöitä suojellaan samalla tai pääasiallisesti vastaavalla tavalla niiden työnantajamaksujen perusteella, jotka työnantaja on jo maksanut sijoittautumisvaltiossaan.
18 Tämän vuoksi on kansallisen tuomioistuimen asiana arvioida, ovatko sijoittautumisvaltion, tässä tapauksessa Luxemburgin suurherttuakunnan lainsäädännössä asetetut edellytykset samanlaiset tai joka tapauksessa vastaavat kuin siinä valtiossa, jossa palvelut tarjotaan eli Belgiassa.
19 Tämän osalta on todettava, että kansallinen tuomioistuin on korostanut ennakkoratkaisukysymyksessään, että kyseessä olevat Belgiassa ja Luxemburgissa säädetyt maksut kattavat käytännössä samat tapahtumat ja niillä on samanlainen tai aivan sama tavoite.
20 Tämä toteamus käy ilmi asiaan liittyvästä asiakirja-aineistosta ja yhteisöjen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin toimitetuista vastauksista samoin kuin yhteisöjen tuomioistuimessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyistä huomioista. Tästä johtuu, että vaikka Luxemburgin lainsäädäntö eroaa Belgian lainsäädännöstä, erityisesti palkkioiden prosentuaalisten osuuksien ja maksutapojen osalta, kummassakin lainsäädännössä säädetään menettelyistä, joiden tarkoituksena on suojella rakennusalan työntekijöitä työnseisaustilanteissa ja sääolosuhteiden aiheuttamalta palkanmenetykseltä samoin kuin palkita heidän uskollisuutensa kyseistä alaa kohtaan.
21 Koska työntekijöiden sosiaaliturva on ainoa sellainen yleisen edun mukainen syy, jolla voidaan perustella kyseessä olevan kaltainen palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen, ei näiden järjestelmien hallintoon mahdollisesti liittyvillä teknisillä eroavuuksilla voida perustella tällaista rajoitusta.
22 Tämän vuoksi kansallisen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen on vastattava, että on perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan vastaista, että jäsenvaltio velvoittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen, joka toteuttaa tilapäisesti töitä ensin mainitussa jäsenvaltiossa, maksamaan "toimialauskollisuutta" tai sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevia työnantajamaksuja työntekijöistä, jotka on siirretty toiseen valtioon näiden töiden toteuttamista varten, vaikka tällä yrityksellä on jo velvollisuus maksaa sijoittautumisvaltiossa vastaavanlaisia maksuja samoista työntekijöistä samalta ajanjaksolta.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
23 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Belgian, Saksan ja Luxemburgin hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut Tribunal correctionnel d'Arlonin 1.9.1994 tekemällä päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:
EY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artiklan vastaista on, että jäsenvaltio velvoittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen, joka toteuttaa tilapäisesti töitä ensin mainitussa jäsenvaltiossa, maksamaan "toimialauskollisuutta" tai sääolosuhteista johtuvaa työttömyyttä koskevia työnantajamaksuja työntekijöistä, jotka on siirretty toiseen valtioon näiden töiden toteuttamista varten, silloin kun tällä yrityksellä on jo velvollisuus maksaa sijoittautumisvaltiossa vastaavanlaisia maksuja samoista työntekijöistä samalta ajanjaksolta.
Full & Egal Universal Law Academy