Tiivistelmä
Asianosaiset
Avainsanat
1 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Kohde - Puolustukselle hyödylliset asiakirjat - Komission yksin suorittamaa arviointia ei voida hyväksyä - Velvollisuus antaa koko asiakirja-aineisto käytettäväksi - Velvollisuuden laajuus luottamuksellisten asiakirjojen osalta
(Neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohta; komission asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artikla)
2 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Asiakirjat, joihin voi sisältyä osapuolten puolesta puhuvia seikkoja - Sääntöjen vastaisesti toteutettu oikeus tutustua asiakirjoihin - Päätöksen laillisuuteen vaikuttava seikka - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi
3 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Komission päätös olla antamatta kantajalle oikeutta tutustua kantajan hallussa oleviin sen puolesta puhuviin asiakirjoihin - Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu
4 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asianosaista vastaan puhuvan asiakirjan käsite
5 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan - Sellaisten todisteiden jättäminen huomiotta, joita ei ole annettu tiedoksi asianosaisille - Seuraukset - Väitettä ei voida todistaa oikeaksi viittaamalla näihin asiakirjoihin
6 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asiakirjat, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon ja joita komissiolla ei ole aikomusta käyttää asianosaisia vastaan - Asiakirjat, joita voidaan käyttää asianosaisten puolustuksessa - Komission velvollisuus antaa omasta aloitteestaan nämä asiakirjat asianosaisten käyttöön - Velvollisuutta ei ole - Asianosaisten velvollisuus pyytää näiden asiakirjojen tiedoksiantoa
7 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Komission velvollisuus antaa tiedoksi sisäisiä asiakirjoja - Velvollisuutta ei ole - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys tiedoksiannosta - Edellytykset
8 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Väitetiedoksianto - Sisällölle asetetut edellytykset
9 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Väitetiedoksianto - Sisällölle asetetut edellytykset - Yrityksille ja yritysten yhteenliittymille annettava tieto komission aikomuksesta määrätä niille sakkoja
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
10 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kieliä koskevat järjestelyt - Väitetiedoksiannon liitteet - Komission esittämät sanatarkat lainaukset yrityksiltä peräisin olevista asiakirjoista - Kuulemistilaisuuden pöytäkirja - Pöytäkirjan toimittaminen asianosaisille alkukielellä - Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu
(Neuvoston asetuksen N:o 1 3 artikla; komission asetuksen N:o 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohta)
11 Euroopan yhteisöt - Kieliä koskevat järjestelyt - Toimielimen tekemä virhe - Vaikutus - Vahinkoa aiheuttava muotovirhe
(Neuvoston asetuksen N:o 1 3 artikla)
12 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea - Komitealle tiedoksi annettavan asiakirja-aineiston sisällön määrittely - Sakkoja koskevat tiedot
(Neuvoston asetuksen N:o 17 10 artiklan 3-6 kohta)
13 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Yritysten yhteenliittymiin soveltamisen edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
14 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yritysten ja yritysten yhteenliittymien väliset sopimukset kuuluvat käsitteeseen
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
15 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Osallistuminen yritysten kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus - Olosuhteet, joissa yrityksen voidaan katsoa osallistuneen kartelliin, kun se ei ole sanoutunut irti tehdyistä päätöksistä
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
16 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yritysten väliset sopimukset - Kilpailua rajoittava vaikutus - Arviointiperusteet - Kilpailunvastainen tarkoitus - Riittävä todentaminen
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
17 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Näyttö - Yksi ainoa todiste - Hyväksyttävyyden edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
18 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yhdenmukaistettu menettelytapa - Vastavuoroisia yhteyksiä koskeva edellytys
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
19 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yhdenmukaistetun menettelytavan käsite - Aikeita koskeva ilmoitus, joka poistaa tai vähentää tuntuvasti epätietoisuutta yrityksen markkinakäyttäytymisestä - Riittävä näyttö
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
20 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yhdenmukaistetun menettelytavan käsite - Yhteistoiminnan ja yritysten markkinakäyttäytymisen välisen syy-yhteyden välttämättömyys - Syy-yhteyden olemassaoloa koskeva olettama
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
21 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kilpailusääntöjen rikkominen - Perustelut - Valtiontukea saavien muiden yritysten käyttäytyminen - Se, että komissio ei noudata velvoitteitaan, ei voi olla peruste kilpailusääntöjen rikkomiselle
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) ja 155 artikla (josta on tullut EY 211 artikla))
22 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yhdenmukaistetun menettelytavan käsite - Yhteistoiminta ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
23 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Tietyn tuottajan tuotteiden yhteisostot, joilla pyritään lopettamaan kyseisen tuottajan suora myynti Euroopan markkinoille tai vähentämään sitä - Näyttö tuottajan osallistumisesta kartelliin - Tuottajan tietoisuus kyseisten ostojen päämäärästä ei ole riittävää
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
24 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yritysten välinen yhteistyö kolmansien maiden vientimarkkinoilla - Kielto - Edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
25 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yhdenmukaistetun menettelytavan käsite - Kilpailunvastainen tarkoitus - Sillä, että yhdenmukaistetulla menettelytavalla ei ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia markkinoilla, ei ole merkitystä - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Arviointiperusteet
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
26 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kahden- tai monenväliset kartellit, joiden katsotaan muodostavan yhden kilpailunvastaisen sopimuksen - Edellytykset - Kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen - Yritykset, joiden voidaan katsoa osallistuneen kyseiseen yhteen sopimukseen - Edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
27 Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yritysten väliset sopimukset - Komissiolla oleva näyttövelvollisuus kilpailusääntöjen rikkomisesta ja sen kestosta
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))
28 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Päätös, jolla määrätään sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta - Sakon määrän laskentatavan suositeltava ilmoittamistapa
(EY:n perustamissopimuksen 173 artikla (josta on muutettuna tullut EY 230 artikla) ja 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla); neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)
29 Kilpailu - Sakot - Komissiolle asetetut, sakkojen määräämistä koskevat edellytykset - Tilanne, jossa yritys ei ole hyötynyt kilpailusääntöjen rikkomisesta - Lainvastaisen hyödyn ottaminen huomioon sakon määrää laskettaessa - Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)
30 Kilpailu - Sakot - Suuruuden määrittäminen - Perusteet - Soveltaminen tilanteessa, jossa kilpailusääntöjen rikkomiseen on osallistunut useita yrityksiä
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
31 Kilpailu - Sakot - Suuruuden määrittäminen - Sakon enimmäismäärää laskettaessa huomioon otettu liikevaihto - Sakon suuruutta laskettaessa huomioon otettu liikevaihto - Eroavaisuudet
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
32 Kilpailu - Sakot - Suuruuden määrittäminen - Huomioon otettu liikevaihto - Konserniin kuuluvien yritysten yhteenlaskettu liikevaihto - Tytäryhtiöiden, joille päätöstä ei ole osoitettu, liikevaihdon sisällyttäminen emoyhtiön liikevaihtoon tälle määrättyä sakkoa laskettaessa - Tilanne, jossa näille tytäryhtiöille ei ole määrätty sakkoa tällä perusteella
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
33 Kilpailu - Sakot - Suuruus - Laskentamenetelmät - Yritysten viitevuonna saaman liikevaihdon muuntaminen ecuiksi saman vuoden keskimääräisellä vaihtokurssilla - Laskentamenetelmän hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)
34 Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäyntikulut - Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite - Pankkitakauksen hankkimisesta ja voimassapitämisestä aiheutuvat kulut - Kilpailuasiaa koskevan hallinnollisen menettelyn aikana aiheutuneet kulut eivät kuulu näihin oikeudenkäyntikuluihin
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)
Tiivistelmä
1 Kilpailuasioissa asiakirjoihin tutustumisen tarkoituksena on antaa väitetiedoksiannon adressaateille mahdollisuus tutustua komission asiakirja-aineiston todisteisiin, jotta asianosaiset voisivat niiden perusteella esittää mielipiteensä komission tekemistä päätelmistä. Oikeus tutustua asiakirjoihin on siis yksi puolustautumisoikeuden suojaamiseksi tarkoitetuista menettelyllisistä takeista, joilla pyritään suojaamaan puolustautumisoikeuksia ja varmistamaan erityisesti asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklassa säädetyn kuulluksi tulemista koskevan oikeuden tehokas käyttö. Puolustautumisoikeuden kunnioittaminen kaikissa oikeudenkäyntimenettelyissä, jotka voivat johtaa rangaistusseuraamuksiin, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava kaikissa olosuhteissa, myös hallinnollisessa menettelyssä.
Kun otetaan huomioon asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden yleinen periaate, asetuksessa N:o 17 säädetyn kontradiktorisen periaatteen mukaisesti ei ole yksinomaan komission asiana päättää, mitkä asiakirjat ovat hyödyllisiä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyn kohteeksi joutuneiden asianosaisten puolustuksen kannalta, eikä voida hyväksyä sitä, että komissio voisi yksin päättää, käyttääkö se asiakirjoja näitä asianosaisia vastaan, kun yrityksillä ei ole ollut tilaisuutta tutustua niihin eivätkä ne näin ollen ole voineet vastaavasti päättää, käyttävätkö ne niitä puolustuksessaan.
Edellä esitetystä seuraa, että komissiolla on velvollisuus asettaa asianosaisten saataville kaikki tutkinta-aineisto, lukuun ottamatta muiden yritysten liikesalaisuuksia tai muuta luottamuksellista tietoa sisältäviä asiakirjoja ja komission sisäisiä asiakirjoja, jotta nämä voivat puolustautua tehokkaasti. Jos komissio katsoo, että tiettyihin asiakirjoihin sisältyy liikesalaisuuksia tai muuta luottamuksellista tietoa, sen pitää valmistaa tai valmistuttaa niillä asianosaisilla, joilta kyseiset asiakirjat ovat peräisin, niistä versioita, jotka eivät ole luottamuksellisia. Jos versioiden, jotka eivät ole luottamuksellisia, valmistaminen osoittautuu vaikeaksi, komission pitää toimittaa kyseisille asianosaisille riittävän täsmällinen luettelo ongelmia aiheuttavista asiakirjoista, jotta ne voivat päättää, voivatko kyseiset asiakirjat olla hyödyllisiä niiden puolustuksen kannalta. Tältä osin sellainen asiakirjaluettelo, jossa ei ole kuvausta siihen merkittyjen asiakirjojen sisällöstä ja jonka perusteella asianosaiset eivät sen vuoksi voi arvioida, onko niiden tarkoituksenmukaista pyytää oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin, ei ole riittävän täsmällinen. (ks. 142-144, 147 ja 148 kohta)
2 Toteamus, jonka mukaan komissio ei ole antanut kantajille sääntöjenmukaista oikeutta tutustua tutkinta-aineistoon kilpailuasiaa koskevan hallinnollisen menettelyn aikana, ei voi sellaisenaan johtaa kanteen kohteena olevan päätöksen kumoamiseen. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ole päämäärä sinänsä, vaan sillä pyritään puolustautumisoikeuksien suojaamiseen. Tilaisuus tutustua asiakirja-aineistoon liittyy erottamattomana osana puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen ja on tästä riippuvainen.
Kanteen kohteena oleva päätös voidaan siten kumota ainoastaan jos todetaan, että kantajille hallinnollisen menettelyn aikana annettu sääntöjenvastainen tutustumisoikeus tutkinta-aineistoon on estänyt niitä tutustumasta asiakirjoihin, joita olisi voitu käyttää niiden puolustuksessa, ja että niiden puolustautumisoikeuksia on näin ollen loukattu. Sen tutkinta-aineiston osan laajuus, johon kantajille ei ole annettu mahdollisuutta tutustua hallinnollisen menettelyn aikana, ei sellaisenaan riitä tällaisen toteamuksen perusteeksi.
Kun kantaja riitauttaa komission lopullisen päätöksen kumoamista koskevan kanteen yhteydessä sen, että komissio on kieltäytynyt antamasta tietoa jostakin asiakirja-aineistoon kuuluvasta asiakirjasta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on pyydettävä tiedon antamista asiakirjasta ja tutkittava asiakirja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi tuolloin korvata komission tutkintaa omallaan, ja tämän tutkimisen on aluksi koskettava sitä, ovatko ne asiakirjat, joihin hallinnollisen menettelyn aikana ei ole voinut tutustua, objektiivisessa yhteydessä kanteen kohteena olevassa päätöksessä kyseistä kantajaa vastaan esitetyn väitteen kanssa. Jos tällainen yhteys puuttuu, kyseessä olevat asiakirjat eivät ole hyödyllisiä sen kantajan puolustautumisen kannalta, joka niihin vetoaa. Jos nämä asiakirjat sitä vastoin ovat tällaisessa yhteydessä, tällöin on tutkittava, onko tutustumisoikeuden antamatta jättämisellä voinut olla vaikutusta tämän asianosaisen puolustukseen hallinnollisessa menettelyssä. On siten tutkittava komission tämän väitteen tueksi esittämiä todisteita ja arvioitava, onko asiakirjoilla, joihin ei ole annettu oikeutta tutustua, voinut olla näihin todisteisiin nähden sellaista merkitystä, jota ei olisi pitänyt jättää huomiotta. Puolustautumisoikeuksia on loukattu, jos on olemassa pienikin mahdollisuus siitä, että hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä eri lopputulokseen, jos kantaja olisi voinut vedota asiakirjaan tämän hallinnollisen menettelyn aikana. (ks. 156, 240 ja 241 kohta)
3 Kilpailuasiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä kantajan puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu sen vuoksi, että komissio ei ole toimittanut sille asiakirjaa, johon saattaa sisältyä kantajan puolesta puhuvaa näyttöä, jos tämä asiakirja on peräisin tältä asianomaiselta kantajalta tai jos tämä asiakirja oli selvästi tämän asianosaisen hallussa hallinnollisen menettelyn aikana. Jos asiakirjaan, joka on väitetiedoksiannon adressaatin hallussa, sisältyy sen puolesta puhuvia seikkoja, mikään ei estä sitä vetoamasta tähän asiakirjaan hallinnollisessa menettelyssä. Asianosainen ei ole puolustustaan järjestellessään velvollinen käyttämään yksinomaan niitä komission tutkinta-aineistoon sisältyviä asiakirjoja, joihin sille on annettu mahdollisuus tutustua. Asianosainen voi vapaasti käyttää kaikkia asiakirjoja, jotka vaikuttavat sen mielestä hyödyllisiltä, osoittaakseen komission väitteet vääriksi. (ks. 248 kohta)
4 Asiakirjan voidaan katsoa sisältävän jotakin kilpailuasian asianosaisena olevaa yritystä vastaan puhuvaa näyttöä ainoastaan silloin kun komissio on käyttänyt sitä tukemaan väitettä sellaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon kyseinen yritys on osallistunut. Jotta puolustautumisoikeuksia voitaisiin katsoa loukatun, ei riitä, että tämä yritys osoittaa, ettei se ole voinut ottaa hallinnollisen menettelyn aikana kantaa tiettyyn asiakirjaan, jota on käytetty kanteen kohteena olevan päätöksen jossakin osassa. Sen on näytettävä toteen, että komissio on käyttänyt kanteen kohteena olevassa päätöksessään uutta todistetta näyttääkseen toteen sellaisen kilpailusääntöjen rikkomisen, johon se on osallistunut.
Kaikki kanteen kohteena olevassa päätöksessä siinä yhteydessä, jossa yrityksen on katsottu osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, käytetyt asiakirjat eivät välttämättä ole asiakirjoja, joihin olisi vedottu sitä vastaan puhuvana näyttönä ja joihin sillä olisi pitänyt olla mahdollisuus ottaa kantaa hallinnollisessa menettelyssä. Kyse ei ole yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta, jos asiakirjaa, johon sillä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua, on käytetty kanteen kohteena olevassa päätöksessä tukemaan yksinomaan sitä toteamusta, että jokin toinen yritys on osallistunut samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, tai jos sitä on käytetty sellaisen erityisen väitteen kumoamiseen, johon tällainen toinen yritys on hallinnollisessa menettelyssä vedonnut. (ks. 284 ja 318 kohta)
5 Asiakirjat, joita on käytetty asianosaisia vastaan kanteen kohteena olevassa päätöksessä mutta joita niillä ei ole ollut hallussaan hallinnollisen menettelyn aikana tai joiden osalta ne eivät ole voineet kohtuudella ennakoida, mitkä johtopäätökset komissio aikoi niistä tehdä, on hylättävä todisteina.
Tällä hylkäämisellä, jonka seurauksena ei voi olla koko päätöksen kumoaminen, olisi merkitystä vain siltä osin kuin komission niihin liittyvää väitettä ei voitaisi todistaa oikeaksi muutoin kuin viittaamalla näihin asiakirjoihin. (ks. 323 ja 364 kohta)
6 Komissiolla ei ole kilpailuasiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä velvollisuutta toimittaa omasta aloitteestaan asiakirjoja, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon ja joita sillä ei ole aikomusta käyttää lopullisessa päätöksessä asianosaisia vastaan. Näin ollen jos yritys, joka saa hallinnollisen menettelyn kuluessa selville, että komissiolla on hallussaan asiakirjoja, jotka voisivat olla hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta, haluaa tutustua kyseisiin asiakirjoihin, se on velvollinen esittämään siitä nimenomaisen pyynnön toimielimelle. Toimimatta jättäminen hallinnollisen menettelyn aikana aiheuttaa tältä osin oikeuden menetyksen sen kumoamiskanteen yhteydessä, joka mahdollisesti nostetaan lopullisesta päätöksestä.
Siinä tapauksessa, että komissio olisi hallinnollisessa menettelyssä hylännyt kantajan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon, puolustautumisoikeuksia voitaisiin todeta loukatun ainoastaan, jos on näytetty toteen, että hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä eri lopputulokseen, jos kantajalla olisi ollut mahdollisuus tutustua kyseisiin asiakirjoihin tämän menettelyn aikana. (ks. 383 kohta)
7 Komissiolla ei ole velvollisuutta asettaa kilpailuasiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä sisäisiä asiakirjoja saataville. Myöskään yhteisöjen tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä ei anneta näitä asiakirjoja kantajien tietoon, elleivät poikkeukselliset seikat kyseisessä tapauksessa sitä edellytä painavien syiden vuoksi, jotka kantajien on näytettävä toteen. Tätä rajoitusta oikeuteen tutustua sisäisiin asiakirjoihin voidaan perustella tarpeella varmistaa kyseisen toimielimen asianmukainen toiminta sen määrätessä seuraamuksia perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta. (ks. 420 kohta)
8 Väitetiedoksiannossa on oltava väitteistä riittävän selvästi muotoiltu - vaikka vain tiivistelmän muodossa esitetty - selvitys, jotta ne, joita asia koskee, voisivat tosiasiallisesti saada tiedon siitä, mihin toimintaan komissio väittää niiden syyllistyneen. Vain tämän edellytyksen täyttäessään väitetiedoksianto voi täyttää sen tehtävän, joka sille on yhteisön asetuksilla annettu, eli että sen on annettava yrityksille ja yritysten yhteenliittymille kaikki sellaiset tiedot, joita ne tarvitsevat pystyäkseen tehokkaasti puolustautumaan ennen kuin komissio tekee lopullisen päätöksen. (ks. 476 kohta)
9 Komissiolla ei ole oikeutta määrätä sakkoa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle ilmoittamatta hallinnollisen menettelyn aikana ennakolta asianomaiselle tätä koskevasta aikeestaan. Väitetiedoksiannossa on siten annettava sen adressaatille tiedot siitä, pidetäänkö sen kilpailusääntöjen rikkomista tahallisena vai tuottamuksellisena, sekä siitä, miten vakavana ja miten pitkään jatkuneena tätä rikkomista pidetään sakon suuruuden määrittämisen kannalta, jotta adressaatti voisi varautua siihen, että sille voidaan määrätä sakkoa. Väitetiedoksiannossa on annettava yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, jota asia koskee, mahdollisuus puolustautua paitsi kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista, myös sakon määräämistä vastaan.
Jos komissio erityisistä syistä haluaa määrätä sakkoa samasta kilpailusääntöjen rikkomisesta sekä yritysten yhteenliittymälle että kyseisen yhteenliittymän jäsenyrityksille, sen on mainittava tämä aikomuksensa väitetiedoksiannossa tai täydennettävä väitetiedoksiantoa. Tällaista aikomusta ei osoita sellainen väitetiedoksianto, jonka ainoa sakkoja koskeva kohta ei sisällä muuta viittausta näihin yhteenliittymiin kuin lähes sanatarkan lainauksen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan komissio voi määrätä sakkoja yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, ja jossa komissio ei ilmaise sakon määräämisen edellytyksiä ja sakon suuruuden määrittämistä koskevissa huomautuksissaan aikomustaan määrätä sakkoa myös yritysten yhteenliittymille. (ks. 480, 481 ja 483-485 kohta)
10 Komission ei tarvitse kilpailuasiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä toimittaa yrityksille käännöstä väitetiedoksiannon liitteistä, koska kyse ei ole Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 3 artiklassa tarkoitetuista "asiakirjoista". Nämä asiakirjat eivät ole komission laatimia, vaan ne ovat todistusaineistoa, johon komissio tukeutuu.
Koska kyseessä ovat yrityksiltä tai toimialajärjestöiltä peräisin olevat asiakirjat, joita komissio lainaa sanasta sanaan väitetiedoksiannossa väitteidensä tueksi, niitä ei myöskään voida pitää kyseisen toimielimen laatimina, vaikka väitetiedoksianto on edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettu komission "asiakirja". Tästä syystä sitä, että väitetiedoksiantoon sisältyy tällaisista asiakirjoista erilaisia lainauksia, joita ei ole käännetty, ei voida pitää asetuksen N:o 1 3 artiklan rikkomisena.
Asetuksen 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohdan mukaan kuulemistilaisuuksien pöytäkirjojen tarkoituksena on ainoastaan toistaa kirjallisesti eri osapuolten suulliset lausumat näiden käyttämällä kielellä, jotta kyseiset osapuolet voisivat varmistaa, että niiden lausumat on kirjattu asianmukaisesti. Ne eivät siis ole asetuksen N:o 1 3 artiklassa tarkoitettuja komission laatimia asiakirjoja eikä niitä siten ole käännettävä.
Jotta voitaisiin arvioida niiden todisteiden todistusarvoa, joihin komissio on vedonnut väitetiedoksiantonsa tueksi, ja jotta siis voitaisiin valmistella puolustusta väitetiedoksiantoa vastaan, on saatava tutustua itse todistusaineistoon pikemminkin kuin niistä laadittuun epäviralliseen käännökseen. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää siis, että väitetiedoksiannon adressaatit voivat hallinnollisen menettelyn aikana tutustua kaikkiin heitä vastaan puhuviin asiakirjoihin niiden alkuperäisversioina. Tämä puolustautumisoikeuksien periaate ei kuitenkaan velvoita komissiota kääntämään väitetiedoksiannossa siteerattuja tai sen tueksi esitettyjä asiakirjoja sen jäsenvaltion kielelle, johon väitetiedoksiannon adressaatit ovat sijoittautuneet. Siksi kantajien väite, jonka mukaan niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu sillä, että komissio on laiminlyönyt toimittaa niille käännöksen tietyistä todisteista, joita se siteeraa väitetiedoksiannossa tai joita se on käyttänyt väitetiedoksiantonsa tueksi, on hylättävä. (ks. 631 ja 633-636 kohta)
11 Kun toimielin osoittaa jäsenvaltion tuomiovaltaan kuuluvalle henkilölle toimen, jota ei ole laadittu kyseisen valtion kielellä, tämä sääntöjenvastaisuus ei valitettavuudestaan huolimatta vaikuta menettelyn laillisuuteen muussa kuin siinä tapauksessa, että kyseiselle henkilölle aiheutuu siitä vahinkoa hallinnollisessa menettelyssä. (ks. 643 kohta)
12 Asetuksen N:o 17 10 artiklan 3-6 kohdassa säädetty neuvoa-antavan komitean kuuleminen on olennainen muotomääräys, jonka rikkominen merkitsee komission lopullisen päätöksen lainvastaisuutta, jos näytetään toteen, että neuvoa-antava komitea ei ole tiettyjen olennaisten asiakirjojen toimittamisen laiminlyönnin vuoksi kyennyt antamaan lausuntoaan täysin tietoisena asiaan vaikuttavista tekijöistä eli ilman että sitä olisi johdettu olennaisen seikan osalta harhaan epätäsmällisyyksillä tai laiminlyönneillä.
Tätä muotomääräystä ei rikota sillä, että komissio ei ole ilmoittanut esitettyjen sakkojen tarkkaa määrää neuvoa-antavalle komitealle, vaan toimittanut likimääräisen, määrättävien sakkojen kokonaissummaa kuvaavan luvun ecuina ja kertonut sille aikovansa määrätä tietyille päätöksessä yksilöidyille yrityksille, joiden vastuu oli suurempi, sakon, joka oli 5 prosenttia niiden liikevaihdosta, ja tietyille niin ikään päätöksessä yksilöidyille yrityksille, joiden vastuu oli vähäisempi, sakon, joka oli 3,5 prosenttia niiden liikevaihdosta. Näissä olosuhteissa komissio on välittänyt neuvoa-antavalle komitealle kaikki sellaiset olennaiset tiedot, jotka olivat tarpeen sakkoja koskevan lausunnon laatimiseksi. (ks. 742, 744 ja 748 kohta )
13 Ei ole välttämätöntä, että toimialajärjestöt harjoittavat kaupallista tai tuotannollista toimintaa, jotta niihin voitaisiin soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta). Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa sovelletaan nimittäin yhteenliittymiin siltä osin kuin niiden omassa tai niihin liittyvien yritysten toiminnassa pyritään tuottamaan niitä vaikutuksia, joita kyseisellä määräyksellä pyritään poistamaan. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdalla ei olisi todellista sisältöä. (ks. 1320 kohta)
14 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) sanamuoto ei sulje yritysten yhteenliittymien ja yritysten välisiä sopimuksia siinä asetettujen kieltojen soveltamisalan ulkopuolelle. Jotta yhteenliittymän ja sen jäsenten voitaisiin katsoa osallistuneen yhdessä samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, komission on näytettävä, että yhteenliittymä toimii erillään jäsentensä toiminnasta. (ks. 1325 kohta)
15 Kun yritys tai yritysten yhteenliittymä on osallistunut, vaikkakaan ei aktiivisesti, yhteen tai useampaan kokoukseen, jossa päästiin yhteisymmärrykseen tai vahvistettiin yhteisymmärrys kilpailunvastaista käyttäytymistä koskevasta periaatteesta, ja kun se on läsnäolollaan hyväksynyt tai ainakin antanut muiden osanottajien ymmärtää hyväksyvänsä kilpailunvastaisen sopimuksen, joka tehtiin ja sittemmin vahvistettiin näissä kokouksissa, sen on katsottava osallistuneen kyseiseen sopimukseen, ellei se osoita ottaneensa näissä kokouksissa avoimesti etäisyyttä siihen tai ilmoittaneensa muille osanottajille aikovansa osallistua kyseiseen kokoukseen eri tarkoituksessa kuin ne.
Se, ettei tämä yritys tai yritysten yhteenliittymä noudata näiden kokousten lopputulosta, ei poista sen täyttä vastuuta siitä, että se on osallistunut kartelliin, jos se ei ole näyttänyt avoimesti jättäytyneensä kokouksissa sovitun ulkopuolelle. (ks. 1353, 1389 ja 3199 kohta)
16 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) kannalta on tarpeetonta ottaa huomioon tietyn sopimuksen vaikutuksia käytännössä, jos on näytetty, että sopimuksen tarkoituksena on ollut estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Se seikka, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä ei vastaavassa tapauksessa ole minkäänlaista analyysiä sopimuksen vaikutuksista kilpailun kannalta, ei siten ole sellainen päätökseen sisältyvä virhe, joka voisi johtaa päätöksen kumoamiseen. Koska komissio on näyttänyt toteen sopimuksen kilpailunvastaisen tarkoituksen, sen ei tarvitse osoittaa, että tästä sopimuksesta olisi aiheutunut kilpailua rajoittavia vaikutuksia yhteismarkkinoilla. (ks. 1531 kohta )
17 Mikään yhteisön oikeusperiaate ei estä sitä, että kun komissio katsoo, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) on rikottu, se perustaa kantansa yhteen ainoaan asiakirjaan, kunhan asiakirjan todistusarvo ei ole kyseenalainen ja kunhan kyseisestä asiakirjasta yksinään käy varmuudella ilmi se, että kilpailusääntöjä on rikottu. Asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on ensinnäkin tarkistettava, että siihen sisältyvät tiedot pitävät todennäköisesti paikkansa. Tällöin on otettava huomioon muun muassa asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja sen adressaatti ja pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkevältä ja luotettavalta. (ks. 1838 kohta)
18 Yhdenmukaistetun menettelytavan käsite edellyttää vastavuoroisten yhteyksien olemassaoloa. Tämä vastavuoroisuusedellytys täyttyy silloin kun kilpailija pyytää toista ilmaisemaan itselleen omat suunnitelmansa tai tulevan toimintansa markkinoilla tai ainakin hyväksyy tällaisen ilmaisemisen. Näin on silloin, kun keskustelu, jossa asianosainen on saanut tietää kilpailijaltaan tämän aikomuksista tai tulevasta toiminnasta, on tapahtunut tämän asianosaisen aloitteesta ja kun keskustelusta laaditusta muistiosta ilmenee, että tämä ei ole esittänyt varauksia tai vastaväitteitä silloin kuin sen kilpailija ilmoitti tälle näkemyksistään. Tämän asianosaisen keskustelussa omaksuman asenteen ei näin ollen voida katsoa ilmentävän vain niiden tietojen passiivista vastaanottamista, jotka kilpailija oli täysin pyytämättä päättänyt ilmoittaa sille yksipuolisesti. (ks. 1849 kohta)
19 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) kielletyn yhdenmukaistetun menettelytavan muodostavat kaikki taloudellisten toimijoiden väliset suorat tai epäsuorat yhteydenotot, joilla paljastetaan kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen, kun tällaisten yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia markkinaolosuhteita. Yhdenmukaistetun menettelytavan toteen näyttämiseksi ei siis ole välttämätöntä osoittaa, että taloudellinen toimija on yhdessä yhden tai useamman muun kanssa muodollisesti sitoutunut harjoittamaan tietynlaista toimintaa tai että kilpailijat ovat vahvistaneet yhdessä tulevan toimintansa markkinoilla. Riittävää on se, että aikeistaan ilmoittaessaan taloudellinen toimija on poistanut tai ainakin selvästi vähentänyt epätietoisuutta omasta odotettavissa olevasta markkinakäyttäytymisestään. (ks. 1852 kohta)
20 Yhdenmukaistetun menettelytavan käsite, kuten perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) sanamuodostakin ilmenee, kattaa paitsi yritysten välisen yhteistoiminnan, myös tätä yhteistoimintaa seuraavan markkinakäyttäytymisen ja näiden kahden seikan välisen syy-yhteyden. On oletettava, jolleivät asianomaiset osapuolet esitä vastakkaista näyttöä, että yhteistoiminta, jolla nämä osapuolet pyrkivät jakamaan markkinat, on vaikuttanut niiden markkinakäyttäytymiseen. (ks. 1855 ja 1865 kohta)
21 Yritykset eivät voi perustella kilpailusääntöjen rikkomista väittämällä, että muiden taloudellisten toimijoiden käyttäytyminen olisi pakottanut ne siihen. Se, että nämä taloudelliset toimijat ovat saaneet valtiontukia, ei voi myöskään olla peruste yksityisille kilpailunvastaisille toimenpiteille, vaikka kyseiset tuet olisivatkin lainvastaisia. Vaikka yrityksillä on oikeus paitsi ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille - ja myös komissiolle itselleen - mahdollisista kansallisten tai yhteisön oikeussääntöjen rikkomisista, myös toimia kollektiivisesti tässä tarkoituksessa, mikä edellyttää välttämättä mahdollisuutta keskinäisiin valmisteleviin keskusteluihin, ne eivät sitä vastoin voi perustellusti ottaa oikeutta omiin käsiinsä ottamalla itselleen toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja määrätä seuraamuksia mahdollisista kansallisten ja/tai yhteisön oikeussääntöjen rikkomisista, jolloin ne estävät omasta aloitteestaan toteuttamillaan toimenpiteillä tavaroiden liikkumista sisämarkkinoilla.
Se, että komissio on saattanut jättää toimimatta edellä tarkoitetussa valtiontukia koskevassa asiassa, ja se, että se on siten saattanut jättää noudattamatta joitakin perustamissopimuksen 155 artiklasta (josta on tullut EY 211 artikla) johtuvia velvoitteitaan, ei oikeuta rikkomaan yhteisön oikeutta. (ks. 2557-2559 kohta)
22 Yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteellä tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteistoiminnan muotoa, jossa kilpailusta aiheutuvat riskit korvataan tietoisesti varsinaista sopimusta tekemättä yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä. Ne yhteistoimintaa ja yhteistyötä koskevat arviointiperusteet, joiden avulla tämä käsite voidaan määritellä, on ymmärrettävä kilpailua koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin sisältyvän sen käsityksen perusteella, jonka mukaan jokaisen taloudellisen toimijan on määriteltävä itsenäisesti se politiikka, jota se aikoo yhteismarkkinoilla noudattaa. Tämän itsenäisyysvaatimuksen kanssa on ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset yritykset olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena olisi sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla. (ks. 3150 kohta)
23 Pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltion tuottaja oli muiden eurooppalaisten tuottajien kanssa käymiensä keskustelujen perusteella tiennyt, että nämä aikoivat kyseisillä ostoilla lopettaa sen suoran myynnin Euroopan markkinoille tai ainakin vähentää sitä, sitä ei voida pitää perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) vastaisen kartellin osapuolena. Tällaisen tietoisuuden voidaan katsoa merkitsevän lainvastaista käyttäytymistä ainoastaan siinä tapauksessa, että näytetään toteen kyseisen tuottajan hyväksyneen eurooppalaisten tuottajien kyseisillä ostoilla tavoitteleman päämäärän. Siltä osin kuin kyseinen päämäärä on kyseisen tuottajan etujen vastainen, ainoastaan näyttöä siitä, että kyseinen tuottaja oli sitoutunut lopettamaan myynnin suoraan Euroopan markkinoille tai vähentämään sitä kyseisten ostojen tai sopimusten vastineeksi, voitaisiin pitää osoituksena siitä, että se on hyväksynyt kyseisen päämäärän. (ks. 3443 ja 3444 kohta)
24 Yritysten välinen yhteistyö kolmansien maiden vientimarkkinoilla merkitsee perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) rikkomista vain, jos tämän yhteistyön tavoitteena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteisön sisällä, tai sillä on tällainen vaikutus, ja jos se saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tästä on kyse, jos yritysten välisellä yhteistyöllä pyrittiin estämään kilpailijoiden pääsy näiden yritysten kansallisille markkinoille yhteisössä. (ks. 3868 ja 3869 kohta)
25 Jo perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) sanamuodosta ilmenee, että yhdenmukaiset menettelytavat on kielletty täysin riippumatta niiden vaikutuksista, jos niillä on kilpailunvastainen tavoite. Vaikka jo yhdenmukaistetun menettelytavan käsite edellyttää käyttäytymistä markkinoilla, tämä ei välttämättä merkitse sitä, että tällä käyttäytymisellä konkreettisesti rajoitettaisiin, estettäisiin tai vääristettäisiin kilpailua.
Kun perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään kartellit, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu, ja jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, siinä ei edellytetä, että pitäisi näyttää toteen se, että tällaiset kartellit olisivat vaikuttaneet tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mistä olisikin useimmissa tapauksissa vaikea esittää riittävää näyttöä. Kyseisessä määräyksessä edellytetään sen toteennäyttämistä, että kartelli on luonteeltaan sellainen, että sillä voi olla tällainen vaikutus. Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskeva edellytys siis täyttyy, jos todetun kartellin voidaan oikeudellisten ja tosiseikkojen kokonaisuuden perusteella riittävällä todennäköisyydellä katsoa olevan sellainen, että se saattaa tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttaa suoraan tai välillisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Komissio on siten määritellyt perustellusti taloudellisten toimijoiden jaostossa toteutetun yhteistyön, jolla pyrittiin estämään kilpailijoiden pääsy eri kansallisille markkinoille yhteisössä, perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi. Tämän jaoston jäsenet tai ainakin eräät niistä ovat korvanneet kilpailusta aiheutuvat riskit välisellään käytännön yhteistyöllä, jolla on selvästi kilpailunvastainen tarkoitus ja joka saattoi jaoston tarkoitus ja sen jäsenten taloudellinen merkitys huomioon ottaen vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. (ks. 3921, 3924, 3927, 3928, 3930 ja 3932 kohta)
26 Kahden- tai monenvälisiä kartelleja voidaan pitää yhden kilpailunvastaisen sopimuksen osatekijöinä ainoastaan, jos niiden näytetään olevan osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen.
Tällaisten kartellien ja tällaisen kilpailunvastaisen sopimuksen samanlainen tarkoitus ei kuitenkaan ole riittävää, jotta yrityksen voitaisiin katsoa osallistuneen kyseiseen sopimukseen.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että yritys on osallistuessaan näihin kartelleihin tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että näin tehdessään se tuli mukaan yhteen sopimukseen, sen osallistumista kyseisiin kartelleihin voitaisiin pitää ilmaisuna sen liittymisestä tähän sopimukseen. (ks. 4027, 4109 ja 4112 kohta)
27 Komission on näytettävä toteen kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaolon lisäksi myös sen kesto.
Kun otetaan huomioon kanteen kohteena olevassa päätöksessä kilpailusääntöjen rikkomisen toteennäyttämiseksi käytetty systematiikka, jossa on lähdetty ensinnäkin siitä, että yrityksen osallistuminen sopimuksen täytäntöönpanotoimenpiteeseen on näyttö sen osallistumisesta kyseiseen sopimukseen, ja toiseksi siitä, että komissio on päättänyt vedota yksinomaan suoriin asiakirjatodisteisiin näyttääkseen toteen sopimuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteet ja asianomaisten yritysten osallistumisen niihin, komissio ei ole voinut tällaisten asiakirjatodisteiden puuttuessa olettaa yrityksen osallistuneen sopimukseen vielä sen jälkeenkin, kun se on viimeksi todistetusti osallistunut johonkin tämän sopimuksen täytäntöönpanotoimenpiteeseen. (ks. 4270 ja 4281-4283 kohta)
28 Perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla), joka on perustamissopimuksen 173 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 230 artikla) tarkoitettu olennainen menettelymääräys, edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niissä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta.
Sellaisen päätöksen osalta, jossa usealle yritykselle tai järjestölle määrätään sakkoa yhdestä yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava erityisesti sen seikan perusteella, että kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asiaan liittyvien erityisolosuhteiden, asiayhteyden ja sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen perusteella, vaikka huomioon otettavista perusteista ei olekaan vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Lisäksi kunkin sakon määrää vahvistaessaan komissiolla on harkintavaltaa, eikä sillä voida katsoa olevan velvollisuutta soveltaa tätä varten täsmällistä matemaattista kaavaa.
On toivottavaa, että voidakseen määrittää kantansa tietoisina kaikista seikoista yritykset voisivat komission sopivaksi harkitsemalla tavalla saada yksityiskohtaisen tiedon sen sakon laskentatavasta, joka niiden maksettavaksi on määrätty, ilman että yritysten olisi tätä varten nostettava tuomioistuimessa kanne päätöksestä. Tämä pätee vielä suuremmalla syyllä silloin, kun komissio käyttää sakkojen laskemiseen yksityiskohtaisia aritmeettisia kaavoja. Sellaisessa tapauksessa on suotavaa, että asianomaisilla yrityksillä ja tarvittaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on mahdollisuus tarkastaa, ettei komission käyttämässä menetelmässä ja sen soveltamisen eri vaiheissa ole tapahtunut virheitä ja että ne ovat sopusoinnussa sakkoasioihin sovellettavien säännösten ja periaatteiden, erityisesti yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on, jos se katsoo sen tarpeelliseksi kantajien esittämien kanneperusteiden tutkimiseksi, pyytää komissiolta konkreettisia selvityksiä komission käyttämistä, kanteen kohteena olevassa päätöksessä esitetyistä erilaisista kriteereistä. Tällaiset selvitykset eivät kuitenkaan ole kanteen kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen ilmoitettuja lisäperusteluja, vaan niillä ilmaistaan päätöksessä ilmoitettuja kriteerejä lukuina, silloin kun nämä kriteerit voidaan kvantifioida. (ks. 4725, 4726 ja 4734-4737 kohta)
29 Se, että yritys ei ole hyötynyt millään tavoin kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei estä sakon määräämistä, koska muuten sakot menettäisivät ennalta ehkäisevän vaikutuksensa. Tästä seuraa, että kun komissio määrää sakkoja, sen ei tarvitse näyttää toteen, että kilpailusääntöjen rikkomisesta on aiheutunut lainvastaista hyötyä asianomaisille yrityksille eikä ottaa huomioon vastaavasti sitä, että kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole koitunut hyötyä. Kilpailusääntöjen rikkomisesta koituneen lainvastaisen tuoton arvioiminen saattaa tosin olla asianmukaista, jos komissio nojautuu juuri tällaiseen tuottoon arvioidessaan rikkomisen vakavuutta ja/tai vahvistaessaan sakon määrää.
Tiedot, jotka sisältyvät XXI kilpailupolitiikkaa koskevaan komission kertomukseen ja joiden mukaan "sakon määrää vahvistaessaan komissio ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat tosiseikat. Taloudellinen hyöty, jota kilpailusääntöjä rikkoneet yhtiöt ovat saaneet rikkomisestaan, on yhä ratkaisevampi osatekijä. Aina kun komissio kykenee arvioimaan tätä lainvastaista tuottoa edes summittaisesti, se pitää sitä sakon määrän laskemisen lähtökohtana", eivät merkitse sitä, että komissio olisi velvoittautunut jatkossa näyttämään kaikissa tilanteissa toteen sakon määrän vahvistamiseksi todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvän taloudellisen hyödyn. Niistä ilmenee ainoastaan sen halu ottaa tämä seikka paremmin huomioon ja pitää sitä sakkojen laskentaperusteena siltä osin kuin se on kyennyt arvioimaan sitä edes summittaisesti. (ks. 4881, 4882, 4884 ja 4885 kohta)
30 Kilpailuasiaa koskevassa menettelyssä komission on sakon määrää vahvistaessaan otettava huomioon kaikki sellaiset seikat, joiden avulla voidaan arvioida kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuutta, kuten erityisesti kunkin osapuolen osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa ja se, miten voimakkaasti tämäntyyppiset kilpailusääntöjen rikkomiset vaarantavat yhteisön tavoitteiden toteutumisen. Jos kilpailusääntöjen rikkomiseen on osallistunut useita yrityksiä, on tutkittava niistä kunkin osallistumisen suhteellinen vakavuus. (ks. 4949 ja 4994 kohta)
31 Kilpailuasioissa määrättävien sakkojen suuruutta koskevan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukainen "edellisen tilikauden liikevaihto" tarkoittaa kunkin asianomaisen yrityksen viimeistä täyttä tilikautta ennen kanteen kohteena olevan päätöksen tekemispäivää. Viittaus tähän liikevaihtoon ja tähän tilikauteen liittyy vain sen sakon enimmäismäärään, 10 prosenttiin, joka yritykselle voidaan määrätä.
Edellä mainittuun asetuksen N:o 17 säännökseen ei sisälly minkäänlaista toteutuneen liikevaihdon alueellista rajoitusta.
Komissio voi siten vahvistaa sakon haluamiensa maantieteellisen alueen ja tuotteiden pohjalta lasketun liikevaihdon perusteella ja ottaa tarvittaessa huomioon aikaisempaan tilivuoteen liittyvän liikevaihdon, kunhan tällä perusteella laskettu sakko ei ylitä edellä mainittua enimmäismäärää. (ks. 5009, 5022 ja 5023 kohta)
32 Silloin kun kilpailusääntöjä rikkonut yritys on yhden taloudellisen yksikön muodostavan konsernin emoyhtiö, sen sakkoa laskettaessa on otettava huomioon konsernin koko liikevaihto. Tämä liikevaihto kuvaa näet parhaiten sen taloudellista painoarvoa markkinoilla.
Tällainen yritys ei voi väittää, että sen tytäryhtiöille, joille kanteen kohteena olevaa päätöstä ei ole osoitettu, olisi määrätty sakkoa, kun niiden liikevaihto on sisällytetty niiden emoyhtiön liikevaihtoon laskettaessa viimeksi mainitulle yhtiölle määrättyä sakkoa. Kun sakko on määrätty tälle yritykselle sen omissa nimissä ja kun kanteen kohteena oleva päätös on osoitettu sille nimeltä mainiten, edellä mainitun sakon maksuvelvollisuus kuuluu yksinomaan sille. Sillä, että maksuvelvollisuus saatetaan jakaa sen konsernin sisällä, jonka emoyhtiö tämä yritys on, ei ole merkitystä sakkojen vahvistamista koskevien sääntöjen kannalta. (ks. 5040 ja 5049 kohta)
33 Komissiolla on oikeus ilmoittaa kilpailuasiassa määrättävän sakon määrä ecuissa, joka on kansalliseksi valuutaksi muunnettavissa oleva valuuttayksikkö.
Koska komissio on päättänyt laskea sakon tietyn viitevuoden kansallisessa valuutassa ilmoitetun liikevaihdon perusteella, se on voinut perustellusti muuntaa tämän liikevaihdon ecuiksi kyseisen viitevuoden keskimääräisen vaihtokurssin mukaan eikä sinä päivänä voimassa olleen vaihtokurssin mukaan, jona kanteen kohteena oleva päätös tehtiin tai jona se annettiin tiedoksi.
Vaikka tällainen ratkaisu saattaa merkitä sitä, että yritys joutuu maksamaan nimellismääräisesti suuremman tai pienemmän sakon kuin se olisi joutunut maksamaan siinä tapauksessa, että olisi sovellettu kanteen kohteena olevan päätöksen tekopäivänä tai tiedoksiantopäivänä voimassa ollutta vaihtokurssia, se on vain looginen seuraus eri kansallisten valuuttojen reaaliarvojen vaihtelusta. (ks. 5054 ja 5056 kohta)
34 Yritykselle pankkitakauksen hankkimisesta ja voimassapitämisestä komission yritystä vastaan tekemän päätöksen pakkotäytäntöönpanon välttämiseksi aiheutuneet kulut eivät ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja asian käsittelystä aiheutuneita kustannuksia. Samalla tavoin on hylättävä yrityksen vaatimus siitä, että komissio velvoitettaisiin korvaamaan sille kilpailuasiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä aiheutuneet kulut. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan mukaan "seuraavat oikeudenkäyntikulut katsotaan korvattaviksi [- -]: asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset", tässä määräyksessä "asian käsittelyllä" tarkoitetaan ainoastaan käsittelyä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ei oikeudenkäyntiä edeltävää hallinnollista menettelyä. (ks. 5133 ja 5134 kohta)
Asianosaiset
Yhdistetyissä asioissa T-25/95, T-26/95, T-30/95, T-31/95, T-32/95, T-34/95, T-35/95, T-36/95, T-37/95, T-38/95, T-39/95, T-42/95, T-43/95, T-44/95, T-45/95, T-46/95, T-48/95, T-50/95, T-51/95, T-52/95, T-53/95, T-54/95, T-55/95, T-56/95, T-57/95, T-58/95, T-59/95, T-60/95, T-61/95, T-62/95, T-63/95, T-64/95, T-65/95, T-68/95, T-69/95, T-70/95, T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95,
T-25/95
Cimenteries CBR SA, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Bryssel, edustajinaan asianajajat Michel Waelbroeck, Alexandre Vandencasteele, Denis Waelbroeck ja aluksi myös Olivier Speltdoorn, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 8-10 rue Mathias Hardt,
T-26/95
Cembureau - Association européenne du ciment, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Bryssel, edustajinaan solicitor Julian Ellison, ja barrister Mark Clough, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-30/95
Fédération de l'industrie cimentière belge ASBL, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Bryssel, edustajinaan asianajajat Onno Willem Brouwer, Amsterdam, ja Frédéric P. Louis, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
T-31/95
Eerste Nederlandse Cementindustrie NV (ENCI), Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka 's-Hertogenbosch (Alankomaat), edustajinaan asianajajat Mark B. W. Biesheuvel, Haag, ja T. Martijn Snoep, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn & Alex Schmitt, 7 Val Sainte-Croix,
T-32/95
Vereniging Nederlandse Cementindustrie (VNC), Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka ös-Hertogenbosch (Alankomaat), edustajinaan asianajajat Piet A. Wackie Eysten, Haag, ja T. Martijn Snoep, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn & Alex Schmitt, 7 Val Sainte-Croix,
T-34/95
Ciments luxembourgeois SA, Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Esch-sur-Alzette (Luxemburg), edustajanaan asianajaja Jochim Sedemund, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-35/95
Dyckerhoff AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Wiesbaden (Saksa), edustajinaan asianajajat Claus Tessin ja Frank Montag, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-36/95
Syndicat national de l'industrie cimentière (SFIC), Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Pariisi, edustajinaan asianajajat Édouard Didier ja Jean-Claude Rivalland, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Katia Manhaeve, 56-58 rue Charles Martel,
T-37/95
Vicat SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi, edustajinaan asianajajat Édouard Didier ja Jean-Claude Rivalland, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Katia Manhaeve, 56-58 rue Charles Martel,
T-38/95
Groupe Origny SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi, Cedest SA:n sijaan tullut yhtiö, edustajinaan asianajajat Xavier de Roux ja Marie-Pia Hutin, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques Loesch, 11 rue Goethe,
T-39/95
Ciments français SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi, edustajanaan asianajaja Antoine Winckler, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger, Hoss & Prussen, 2 place Winston Churchill,
T-42/95
Heidelberger Zement AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Heidelberg (Saksa), edustajinaan asianajajat Rainer Bechtold, Stuttgart, ja Hans-Jörg Niemeyer, Stuttgart ja Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch & Wolter, 11 rue Goethe,
T-43/95
Lafarge Coppée SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi, edustajanaan asianajaja Henry Lesguillons, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
T-44/95
Aalborg Portland A/S, Tanskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Aalborg (Tanska), edustajinaan asianajajat Karen Dyekjær-Hansen ja Katja Hoegh, Kööpenhamina, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-45/95
Alsen AG, aiemmin Alsen-Breitenburg Zement- und Kalkwerke GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajinaan asianajajat Karlheinz Moosecker ja Martin Klusmann, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn, 7 Val Sainte-Croix,
T-46/95
Alsen AG, aiemmin Nordcement AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajinaan asianajajat Karlheinz Moosecker ja Martin Klusmann, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn, 7 Val Sainte-Croix,
T-48/95
Bundesverband der Deutschen Zementindustrie eV, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Köln (Saksa), edustajanaan asianajaja Jochen Burrichter, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-50/95
Unicem SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Torino (Italia), edustajinaan asianajajat Franzo Grande Stevens ja Andrea Gandini, Torino, GianDomenico Magrone ja Cristoforo Osti, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
T-51/95
Fratelli Buzzi SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Casale Monferrato (Italia), edustajinaan asianajajat Guido Brosio, Carlo Pavesio ja Nicola Ceraolo, Torino, Claudia Crescenzi ja Silvia D'Alberti, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto asianajaja René Faltz, 6 rue Heinrich Heine,
T-52/95
Compañia Valenciana de Cementos Portland SA, Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Madrid, edustajinaan asianajajat Santiago Martínez Lage ja Jaime Pérez-Bustamante Köster, Madrid, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto asianajaja Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-53/95
The Rugby Group plc, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Rugby (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan solicitor Lynda Martin Alegi, Lontoo, ja asianajaja Jacques Bourgeois, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
T-54/95
British Cement Association, Englannin oikeuden mukaan perustettu järjestö, kotipaikka Berkshire (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan aluksi Kenneth Parker, QC, solicitor Robert Tudway ja solicitor Dorcas Rogers, Lontoo, tämän jälkeen yksinomaan Parker ja Tudway, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt & Medernach, 8-10 rue Mathias Hardt,
T-55/95
Asland SA, Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Barcelona (Espanja), edustajinaan aluksi asianajajat Antonio Creus Carreras ja Xavier Ruiz Calzado, Barcelona, ja Antonio Hierro Hernández Mora, Madrid, ja sittemmin asianajajat Creus Carreras, Hierro Hernández-Mora ja Marta Ventura Arasanz, Barcelona, asianajotoimisto Cuatrecasas, 78 avenue d'Auderghem, Bryssel,
T-56/95
Castle Cement Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Birmingham (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan Nicholas Forwood, QC, solicitor John Cook, solicitor Geert Goeteyn ja solicitor Trevor Soames, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 8-10 rue Mathias Hardt,
T-57/95
Heracles General Cement Company SA, Kreikan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Ateena, edustajinaan asianajajat Kostas Loukopoulos, Sotirios Felios ja Irini Gortsila, Ateena, ja solicitor Sebastian Farr ja solicitor Ciaran Walker, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jos Stoffel, 8 rue Willy Goergen,
T-58/95
Corporación Uniland SA, Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Barcelona (Espanja), edustajinaan asianajajat Luis de Carlos Bertrán ja Edurne Navarro Varona, Barcelona, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn & Alex Schmitt, 7 Val Sainte-Croix,
T-59/95
Agrupación de Fabricantes de Cemento de España (Oficemen), Espanjan oikeuden mukaan perustettu järjestö, kotipaikka Madrid, edustajinaan aluksi asianajajat Jaime Folguera Crespo ja Ramón Vidal Puig, Madrid, tämän jälkeen yksinomaan asianajaja Folguera Crespo, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn & Alex Schmitt, 7 Val Sainte-Croix,
T-60/95
Irish Cement Ltd, Irlannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Dublin, edustajanaan aluksi John D. Cooke, SC, ja sittemmin Paul Sreenan, SC, solicitors Gerrard, Scallan ja O'Brienin valtuuttamana, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Faltz & co., 6 rue Heinrich Heine,
T-61/95
Cimpor - Cimentos de Portugal SA, Portugalin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Lissabon, edustajinaan asianajajat Carlos Botelho Moniz, Teresa Mendes, Amadeu Brandão Colaço ja Adelino Duarte, Lissabon, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-62/95
Secil - Companhia Geral de Cal e Cimento SA, Portugalin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Outão, Setúbal (Portugali), edustajanaan asianajaja Nuno Mimoso Ruiz, Lissabon, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-63/95
Associação Técnica da Indústria de Cimento (ATIC), Portugalin oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Lissabon, edustajanaan asianajaja Mário João Marques Mendes, Lissabon, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
T-64/95
Titan Cement Company SA, Kreikan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Ateena, edustajinaan Ian S. Forrester, QC, Skotlanti, ja asianajaja Aristotelis N. Kaplanidis, Thessaloniki, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Tom Loesch, 11 rue Goethe,
T-65/95
Italcementi - Fabbriche Riunite Cemento SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Bergamo (Italia), edustajinaan asianajajat André Faures, Bryssel, Cesare Lanciani, Milano, Alberto Predieri, Firenze, Mario Siragusa, Rooma, Maria Moretti, Bologna, ja Giulio Cesare Rizza, Syrakusa, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger, Hoss & Prussen, 2 place Winston Churchill,
T-68/95
Holderbank Financière Glarus AG, Sveitsin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Jona (Sveitsi), edustajinaan asianajajat Cornelis Canenbley ja Michael Esser-Wellié, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn, 7 Val Sainte-Croix,
T-69/95
Hornos Ibéricos Alba SA (Hisalba), Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Madrid, edustajinaan asianajajat Michael Schütte, Berliini, ja Luis Suaréz de Lezo Mantilla, Madrid, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn, 7 Val Sainte-Croix,
T-70/95
Aker RGI ASA, Norjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Oslo, edustajinaan Nicholas Forwood, QC, solicitor John Cook, solicitor Geert Goeteyn ja solicitor Trevor Soames, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt & Medernach, 8-10 rue Mathias Hardt,
T-71/95
Scancem (publ) AB, aiemmin Euroc AB, Ruotsin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Malmö (Ruotsi), edustajinaan Nicholas Forwood, QC, solicitor John Cook, solicitor Geert Goeteyn ja solicitor Trevor Soames, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt & Medernach, 8-10 rue Mathias Hardt,
T-87/95
Cementir - Cementerie del Tirreno SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Rooma, edustajinaan asianajajat Gian Michele Roberti ja Antonio Tizzano, Napoli, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alain Lorang, 51 rue Albert 1er,
T-88/95
Blue Circle Industries plc, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Lontoo, edustajanaan aluksi Jeremy Lever, QC, barrister Nicholas Green ja barrister Jessica Simor, solicitor Laura Carstensen ja solicitor Sarah Vaughan, ja sittemmin Green, Simor ja Carstensen ja solicitor Marc Israel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger, Hoss & Prussen, 2 place Winston Churchill,
T-103/95
Enosi Tsimentoviomichanion Ellados, Kreikan oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Ateena, edustajinaan asianajajat Ioannis Georgakakis ja Maria Golfinopoulou, Ateena, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Tom Loesch, 11 rue Goethe,
ja
T-104/95
Tsimenta Chalkidos AE, Kreikan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Ateena, edustajanaan asianajaja Panagiotis Marinou Bernitsas, Ateena, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Philippe Dupont, 8-10 rue Mathias Hardt,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Richard Lyal (kaikissa asioissa), Julian Currall (asiassa T-26/95), Wouter Wils (asioissa T-31/95 ja T-32/95), Norbert Lorenz (aluksi asioissa T-34/95, T-35/95, T-42/95, T-45/95, T-46/95, T-48/95 ja T-68/95), Hans Peter Hartvig (asiassa T-44/95), Klaus Wiedner (Lorenzin sijasta asioissa T-34/95, T-35/95, T-42/95, T-45/95, T-46/95, T-48/95 ja T-68/95), Francisco Enrique González-Díaz (aluksi asioissa T-52/95, T-55/95, T-58/95, T-59/95 ja T-69/95), Francisco de Sousa Fialho (asioissa T-61/95, T-62/95 ja T-63/95), Theofanis Christoforou (asioissa T-103/95 ja T-104/95), ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies Rosemary Caudwell (asioissa T-53/95 ja T-60/95), avustajinaan asianajajat Marc van der Woude ja Jean-Jo Evrard, Bryssel (asioissa T-25/95 ja T-30/95), Bertrand Wägenbaur, Köln ja Bryssel (asiassa T-34/95), Alexander Böhlke, Frankfurt am Main ja Bryssel (asioissa T-35/95 ja T-42/95), Nicole Coutrelis, Pariisi (asioissa T-36/95, T-37/95, T-38/95, T-39/95 ja T-43/95), Alberto Dal Ferro, Vicenza (asioissa T-50/95, T-51/95, T-65/95 ja T-87/95), Renzo Maria Morresi, Bologna (asioissa T-50/95, T-51/95, T-65/95 ja T-87/95), José Rivas Andrés, Madrid (asioissa T-52/95, T-55/95, T-58/95, T-59/95 ja T-69/95), barrister David Lloyd Jones (asioissa T-54/95 ja T-88/95), solicitor Scott Crosby (asioissa T-56/95, T-70/95 ja T-71/95), ja solicitor Leonard Hawkes (asioissa T-57/95 ja T-64/95), asianajajat Victor Refega Fernandes, Lissabon (asioissa T-61/95, T-62/95 ja T-63/95), Rainer Bierwagen, Bryssel (asiassa T-68/95), barrister Mark Brealey (asiassa T-88/95) ja asianajaja Alkiviadis Oikonomou, Ateena (asioissa T-103/95 ja T-104/95), prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
vastaajana,
joissa kantajat vaativat EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 30 päivänä marraskuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/815/EY (asiat IV/33.126 ja 33.322 - Sementti; EYVL L 343, s. 1) kumoamista kokonaan tai osittain, EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit R. García-Valdecasas, K. Lenaerts, J. Azizi ja M. Jaeger,
kirjaaja: lakimiesavustaja I. Maselis,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.9.1998 (asiat T-26/95, T-36/95, T-37/95 ja T-38/95), 18.9.1998 (asiat T-39/95, T-43/95, T-70/95 ja T-71/95), 23.9.1998 (asiat T-53/95, T-54/95, T-56/95 ja T-88/95), 25.9.1998 (asiat T-57/95, T-64/95, T-103/95 ja T-104/95), 30.9.1998 (asiat T-50/95, T-51/95, T-65/95 ja T-87/95), 2.10.1998 (asiat T-61/95, T-62/95 ja T-63/95), 7.10.1998 (asiat T-55/95, T-58/95 ja T-59/95), 9.10.1998 (asiat T-31/95, T-32/95, T-52/95 ja T-69/95), 14.10.1998 (asiat T-25/95, T-30/95, T-44/95 ja T-60/95), 16.10.1998 (asiat T-35/95, T-45/95, T-46/95 ja T-48/95) ja 21.10.1998 (asiat T-34/95, T-42/95 ja T-68/95) pidetyissä suullisissa käsittelyissä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Full & Egal Universal Law Academy