Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset
1 Tässä Tribunal des affaires de sécurité sociale d'Evryn esittämää ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa asiassa on kyse Ranskassa asuvan Algerian kansalaisen oikeudesta aikuisille vammaisille Ranskassa maksettavaan erityisavustukseen. Tapauksessa on kysymys myös siitä, onko yhteisöjen tuomioistuimen annettava asiassa ratkaisunsa tilanteessa, jossa ennakkoratkaisukysymyksen esittämisen perustana ollut asia on ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen jo ratkennut, mutta kansallinen tuomioistuin ei ole peruuttanut ratkaisupyyntöä.
Asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö
2 Yhteisön alueella asuvien algerialaisten työntekijöiden ja heidän perheidensä oikeudesta sosiaaliturvaetuuksiin on sovittu Alger'ssa 26.4.1976 allekirjoitetussa ja yhteisön puolesta neuvoston asetuksella N:o 2210/78 hyväksytyssä Euroopan talousyhteisön ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välisessä yhteistyösopimuksessa (jäljempänä sopimus).(1)
3 Sopimuksen tavoitteena on edistää sopimuspuolten välistä kattavaa yhteistyötä, jolla on tarkoitus edistää Algerian taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja sopimuspuolten välisten suhteiden lujittamista.(2)
4 Sopimuksen 39 artiklan 1 kohdassa säädetään, että työntekijät, jotka ovat Algerian kansalaisia, sekä heidän kanssaan asuvat perheenjäsenet saavat sosiaaliturvan alalla hyväkseen järjestelyn, jossa näitä työntekijöitä ei millään tavalla syrjitä sen jäsenvaltion omiin kansalaisiin nähden, jonka alueella he työskentelevät, jollei 39 artiklan seuraavien kohtien määräyksistä muuta johdu; näillä kohdilla ei kuitenkaan esillä olevan tapauksen kannalta ole merkitystä.
5 Yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan lausunut, että koska Euroopan talousyhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisessä yhteistyösopimuksessa(3) olevassa sanamuodoltaan täysin samanlaisessa määräyksessä käytettyä termiä "sosiaaliturva" ei voida määritellä eri tavoin, kuin mitä sillä on katsottu tarkoitettavan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71(4) yhteydessä, vammaisavustukset kuuluvat tuossa säännöksessä tarkoitetun sosiaaliturvan piiriin.(5)
Tosiseikasto ja kansallinen lainsäädäntö
6 Allocation aux adultes handicapés -avustus (aikuisvammaisavustus) säädettiin 30.6.1975 annetulla lailla nro 75/534. Avustuksen myöntämisestä säädetään Ranskan uuden sosiaaliturvalain VIII osaston II luvussa. Kyseisen lain mukaan jokaisella Ranskan tai sen kanssa vastavuoroisen sopimuksen solmineen valtion kansalaisella on oikeus saada avustus, ellei tietyistä hakijan vamman haitta-astetta ja muiden etuuksien saamista koskevista ehdoista muuta johdu.(6)
7 Työkyvytön Algerian kansalainen Ourdia Djabali haki Essonnen Caisse d'allocations familialesilta (jäljempänä CAF) aikuisille vammaisille annettavaa avustusta lokakuusta 1993 alkaen. Näyttää siltä, että hänen katsottiin täyttävän edellä mainitut edellytykset. Yhteisöjen tuomioistuimelle toimitettujen kansallisen tuomioistuimen oikeudenkäyntiasiakirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että hakemus on aluksi hyväksytty, mutta kuitenkin otaksuttavasti sen jälkeen hylätty, koska Djabali valitti CAF:n Commission de recours amiableen (valituslautakuntaan). Valituslautakunta hylkäsi valituksen 13.7.1994 ilmeisesti siitä syystä, että Djabali ei ollut Ranskan eikä sen kanssa vastavuoroisen sosiaaliturvasopimuksen solmineen valtion kansalainen. Djabali vei asian 14.6.1995 Tribunal des affaires de sécurité socialeen (jäljempänä sosiaaliturvatuomioistuin) väittäen, että aikuisvammaisavustuksen epääminen häneltä oli sopimuksen 39 artiklan vastaista.
8 Asiaa sosiaaliturvatuomioistuimessa käsiteltäessä CAF väitti, että aikuisvammaisavustusta oli pidettävä sosiaaliturvaetuutena vain silloin, kun hakija oli tai oli ollut työntekijä ja sen vuoksi suorittanut maksuja sosiaaliturvajärjestelmään. Se väitti, ettei Djabali ollut oikeutettu etuuteen sillä perusteella, että hän ei ollut koskaan ollut työntekijänä Ranskassa eikä siten ollut "siirtotyöläinen tai entinen siirtotyöläinen".
9 Sosiaaliturvatuomioistuin lykkäsi 28.5.1996 asian käsittelyä ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
"Sovelletaanko Djabaliin ETY:n ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välisen yhteistyösopimuksen hyväksymisestä 26.9.1978 annetun neuvoston asetuksen N:o 2210/78 39 artiklaa, kun on kyse aikuisille vammaisille annettavista etuuksista, kun hän ei ole koskaan ollut palkkatyössä, mutta hänellä on kotiäitinä mahdollisesti oikeus eläkkeeseen joulukuussa 1997?"
10 Viittaus asetuksen N:o 2210/78 39 artiklaan on tietysti ymmärrettävä viittaukseksi sopimuksen 39 artiklaan.
11 CAF ilmoitti 8.4.1997 päivätyllä kirjeellään yhteisöjen tuomioistuimelle, että Ministre du Travail et des Affaires sociales oli marraskuussa 1996 päättänyt myöntää avustuksen Djabalille. Djabali oli tämän vuoksi saanut 148 188,45 Ranskan frangia maksamattomia avustuksia ja tammikuusta 1997 alkaen kuukausittain 3 982 Ranskan frangia. CAF:n yhteisöjen tuomioistuimelle lähettämän kirjeen liitteenä oli jäljennökset 1) CAF:n Djabalille lähettämästä 27.12.1996 päivätystä kirjeestä, jossa hänelle ilmoitettiin, että Ministre du Travail et des Affaires sociales oli päättänyt myöntää hänelle avustuksen 1.10.1993 alkaen, ja vahvistettiin, että hänelle suoritettavan maksun maksamiseksi oli annettu ohjeet, sekä pyydettiin häntä peruuttamaan kanteensa sosiaaliturvatuomioistuimessa, ja 2) CAF:n sosiaaliturvatuomioistuimelle saman asian johdosta lähettämästä, 6.12.1996 päivätystä kirjeestä.
12 On käynyt ilmi, ettei Djabali ole ryhtynyt tarvittaviin prosessuaalisiin toimenpiteisiin kanteensa peruuttamiseksi virallisesti.
13 Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamo tiedusteli 11.4.1997 päivätyllä kirjeellään ennakkoratkaisupyynnön esittäneeltä tuomioistuimelta, aikoiko se pitää pyyntönsä voimassa.
14 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ilmoitti 25.4.1997 päivätyssä kirjeessään yhteisöjen tuomioistuimelle, ettei sillä kansallisten menettelysäännösten mukaan ollut toimivaltaa peruuttaa yhteisöjen tuomioistuimelle asianmukaisesti esitettyä ennakkoratkaisupyyntöä. Tämän vuoksi sillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pitää esitetty ratkaisupyyntö voimassa.
15 Hakija, Ranskan hallitus ja komissio ovat jättäneet kirjalliset huomautukset. Ranskan hallitus ja komissio olivat edustettuina istunnossa.
Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta
16 Djabalille on nyt ilmeisesti myönnetty ne etuudet, joihin hän on väittänyt olleensa oikeutettu. Vaikka tämä tosiseikka ei vaikutakaan siihen, voidaanko ennakkoratkaisupyyntö ottaa tutkittavaksi, koska kaikki ratkaisupyynnön esittämiselle asetetut edellytykset täyttyivät sen esittämishetkellä, ei ole mitenkään varmaa, onko esitetty kysymys "ratkaistava", jotta kansallinen tuomioistuin voisi antaa päätöksen asiassa, kuten EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa edellytetään. Tässä tapauksessa asianomainen sosiaaliturvaviranomainen on, muutettuaan käsitystään ja katsoessaan Djabalin olevan oikeutettu avustukseen, ilmeisesti suorittanut täyden maksun. Mikäli näin on, ei voida enää katsoa, että ennakkoratkaisukysymys olisi "ratkaistava", jotta kansallinen tuomioistuin voi antaa päätöksen.
17 Tämän vuoksi esille nousee kysymys siitä, voiko yhteisöjen tuomioistuin poistaa asian rekisteristä, vaikka kansallinen tuomioistuin ei virallisesti olekaan peruuttanut ennakkoratkaisupyyntöä.
18 Asiassa Chanel(7) yhteisöjen tuomioistuin määräsi viran puolesta, että asia poistetaan yhteisöjen tuomioistuimen rekisteristä ennakkoratkaisupyynnön "menetettyä merkityksensä" sen seurauksena, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen päätös oli muutoksenhaun johdosta muuttunut.
19 Muissa kuin niissä tapauksissa, joissa ennakkoratkaisupyynnön esittämispäätös muutoksenhaun johdosta kumotaan, periaatteena näyttäisi olevan, että yhteisöjen tuomioistuimen on jatkettava asian käsittelyä, kunnes ennakkoratkaisupyyntö on peruutettu.(8) Tällainen käytäntö vaikuttaa epätarkoituksenmukaiselta tilanteessa, jossa ennakkoratkaisupyyntö on, kuten tässä, "menettänyt merkityksensä" riidan tultua ratkaistuksi, mutta kansallisen tuomioistuimen jättäessä ratkaisupyyntönsä peruuttamatta. Esillä olevan asian kaltaisessa tapauksessa saattaa todellakin olla enemmän seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että asiassa ei edettäisi ennakkoratkaisun antamiseen saakka, kuin sellaisessa tapauksessa, jossa ennakkoratkaisupyynnön esittämispäätös muutoksenhaun johdosta kumotaan: jälkimmäisessä tapauksessa alempi tuomioistuin saattaa joutua jatkamaan asian varsinaista käsittelyä ilman yhteisöjen tuomioistuimen antamaa ennakkoratkaisua, kun taas esillä olevan asian kaltaisissa tapauksissa ennakkoratkaisu kyllä annettaisiin, mutta sitä ei tällaisissa tapauksissa sovellettaisi.
20 Yhteisön oikeus ei tietenkään estä kansallista tuomioistuinta peruuttamasta ennakkoratkaisupyyntöään.(9) Kysymys on siitä, pitäisikö yhteisöjen tuomioistuimen poistaa asia rekisteristään siitä huolimatta, että kansallinen tuomioistuin ei niin tee (esimerkiksi, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa, koska kansalliset menettelysäännökset sen estävät), sillä perusteella, että ratkaisun antamista ei voida enää pitää tarpeellisena.
21 On totta, että yhteisöjen tuomioistuimen saattaa olla vaarallista poistaa asia rekisteristä ottamatta uudelleen yhteyttä kansalliseen tuomioistuimeen. Yhteisöjen tuomioistuin ei välttämättä voi asianosaisten antamien tietojen pohjalta päättää lopullisesti, ettei kansallisen tuomioistuimen ole tarpeen jatkaa asian käsittelyä: kansallisen tuomioistuimen on mahdollisesti jatkettava käsittelyä jostakin sellaisesta syystä, joka ei ilmene yhteisöjen tuomioistuimella olevista asiakirjoista. Samoin yhteisöjen tuomioistuimen ei olisi selvästikään sopivaa pitää riittävänä vain yhden asianosaisen väitettä siitä, että asiassa olisi päästy sovintoon. Jos kuitenkin kansalliselle tuomioistuimelle ja asianosaisille annetaan mahdollisuus erityisesti ottaa kantaa asiaan, yhteisöjen tuomioistuin voi asianmukaisesti poistaa asian rekisteristään, mikäli se ei saa vastausta.
22 Yhteisöjen tuomioistuimelle voisi aiheutua vakavia ongelmia, mikäli se jatkaisi ennakkoratkaisuasian käsittelemistä. Jos esimerkiksi ennakkoratkaisupyyntöön johtaneessa riidassa päästäisiin aikaisessa vaiheessa sovintoon, joiltakin tai kaikilta asianosaisilta ei ehkä saataisi huomautuksia; tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen voisi olla vaikea antaa asiassa ratkaisua. Mikäli kysymyksiä lisäksi olisi useita tai mikäli esiin tulevat ongelmat olisivat vaikeita, olisi varmasti suhteetonta vaatia yhteisöjen tuomioistuinta vastaamaan kysymyksiin, joilla ei enää olisi merkitystä sen riidan ratkaisun kannalta, jota varten ne alun perin esitettiin.
23 Tapauksissa, joissa tämä ongelma esiintyy, sovellettava ratkaisu voisi olla se, että yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamo ei vain tiedustelisi kansalliselta tuomioistuimelta, aikooko se pitää ennakkoratkaisupyyntönsä voimassa, vaan tiedustelisi kansalliselta tuomioistuimelta ja asianosaisilta, onko mitään perusteita katsoa, että vastaus kysymykseen edelleen on tarpeen, jotta se voisi antaa asiassa tuomion. Mikäli tällaisia syitä ei esitettäisi, yhteisöjen tuomioistuin voisi viran puolesta poistaa asian rekisteristä.
24 Tämä ratkaisu olisi yhtenevä sen yhteisöjen tuomioistuimen kehittämän periaatteen kanssa, jonka mukaan ennakkoratkaisupyynnön esittämismahdollisuuden, ja siten yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan, perusteluna ei ole se, että se mahdollistaa neuvoa-antavien mielipiteiden antamisen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä, vaan pikemminkin se, että se on jonkin riidan todellisen ratkaisun kannalta tarpeen.(10)
Ennakkoratkaisukysymys
25 Tässä tapauksessa ennakkoratkaisukysymykseen voidaan onneksi vastata - jos se osoittautuisi tarpeelliseksi - suhteellisen lyhyesti.
26 Ranskan hallitus väittää, että ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ennakkoratkaisun esittämistä koskeva päätös ei sisällä riittävästi tietoja. Vaikka onkin totta, että päätös sisältää niukahkosti tosiasiatietoja, asia on kuitenkin mielestäni riittävän selvä, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi vastata kysymykseen.
27 Yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut, että sopimuksen 39 artiklalla on välitön oikeusvaikutus, joten henkilöillä, joihin sitä sovelletaan, on oikeus vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä.(11)
28 Asiakirjoista ei selviä, onko tai oliko(12) Djabalin aviomiehellä työtä Ranskassa, joskin yksi kansallisen tuomioistuimen oikeudenkäyntiasiakirjoista viittaa siihen, että hän olisi työntekijä. Jos oletetaan, että hän on tai oli siten töissä, 39 artiklan 1 kohta soveltuu selvästi tapaukseen ja Djabalilla on hänen kanssaan asuvana perheenjäsenenä oikeus avustukseen.
Ratkaisuehdotus
29 Mikäli kansalliseen tuomioistuimeen ja asianosaisiin myöhemmin otetun yhteyden jälkeen ja yhteisöjen tuomioistuimelle annettujen vastausten valossa käy ilmi, että ennakkoratkaisupyynnön perustana oleva riita on todellakin ratkennut ja ettei ole olemassa perusteita katsoa, että vastaus esitettyyn kysymykseen on edelleen tarpeen, jotta kansallinen tuomioistuin voisi antaa asiassa ratkaisunsa, katson, että yhteisöjen tuomioistuimen tulisi joko lausua, ettei sillä ole toimivaltaa antaa ennakkoratkaisua esitettyyn kysymykseen, tai poistaa asia viran puolesta rekisteristään.
30 Mikäli osoittautuu, että asia vaatii yhä ennakkoratkaisua, katson, että Tribunal des affaires de sécurité sociale d'Evryn esittämään kysymykseen tulisi vastata seuraavasti:
Alger'ssa 26.4.1976 allekirjoitetun ja yhteisön puolesta 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2210/78 hyväksytyn Euroopan talousyhteisön ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välisen yhteistyösopimuksen 39 artiklan 1 kohta estää jäsenvaltiota epäämästä aikuisille vammaisille annettavan avustuksen kaltaista etuutta, joka jäsenvaltion lainsäädännön mukaan annetaan sen omille kansalaisille, asianomaisessa jäsenvaltiossa työskentelevän tai työskennelleen algerialaisen kanssa tuossa jäsenvaltiossa asuvalle vaimolle sillä perusteella, että vaimo on Algerian kansalainen.
(1) - Euroopan talousyhteisön ja Algerian demokraattisen kansantasavallan yhteistyösopimuksen tekemisestä 26 päivänä syyskuuta 1978 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2210/78 (EYVL L 263, s. 1).
(2) - Sopimuksen 1 artikla.
(3) - Allekirjoitettu Rabat'ssa 27.4.1976 ja hyväksytty yhteisön puolesta 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2211/78 (EYVL L 264, s. 1).
(4) - Ks. riidan syntymisen aikaan sovelletun konsolidoidun version eli neuvoston asetuksen N:o 2001/83 (EYVL 1983, L 230, s. 6) liite I. Viimeinen konsolidoitu versio on julkaistu 2.12.1996 annetun neuvoston asetuksen N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) liitteen A osana I. Ranskan aikuisvammaisavustuksen kuulumisesta asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan ks. erityisesti 4 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 10 a artikla sekä liite II a.
(5) - Asia C-58/93, Yousfi, tuomio 20.4.1994 (Kok. 1994, s. I-1353, 28 kohta).
(6) - Lain 821.1 §:n ensimmäinen kohta.
(7) - Asia 31/68, Chanel, määräys 3.6.1969 (Kok. 1970, s. 403).
(8) - Ks. asia 43/71, Politi, tuomio 14.12.1971 (Kok. 1971, s. 1039), erityisesti julkisasiamies Dutheillet de Lamothen ratkaisuehdotus, s. 1054 ja asia 106/77, Simmenthal, tuomio 9.3.1978 (Kok. 1978, s. 629, 10 kohta).
(9) - Ks. yhdistetyt asiat C-422/93, C-423/93 ja C-424/93, Zabala Erasun ym., tuomio 15.6.1995, (Kok. 1995, s. I-1567).
(10) - Asia 244/80, Foglia, tuomio 16.12.1981 (Kok. 1981, s. 3045, 19 kohta) ja alaviitteessä 9 mainitussa asiassa Zabala Erasun ym. annetun tuomion 29 kohta.
(11) - Asia C-103/94, Krid, tuomio 5.4.1995 (Kok. 1995, s. I-719, 24 kohta).
(12) - "Työntekijä" sanamuodoltaan täysin samanlaisessa ETY:n ja Marokon välisen yhteistyösopimuksen määräyksessä kattaa entisen työntekijän: asia C-18/90, Kziber, tuomio 31.1.1991 (Kok. 1991, s. I-199, 27 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy