Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Perheenjäsenten oikeus harjoittaa ansiotoimintaa - Yhteisön säännöstö - Yhteisön säännöksiä ei voida soveltaa täysin jäsenvaltion sisäiseen asiaan - Kolmannen maan kansalainen, joka on naimisissa sellaisen jäsenvaltion kansalaisen kanssa, joka ei ole koskaan käyttänyt vapaan liikkuvuuden oikeutta hyväkseen
(Neuvoston asetuksen N:o 1612/68 11 artikla)
Tiivistelmä
Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettuja asetuksia ei voida soveltaa toimintaan, joka ei liity mitenkään yhteisön oikeudessa tarkoitettuihin tilanteisiin ja jonka kaikki vaikutukset rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle.
Kolmannen maan kansalainen, joka on naimisissa sellaisen työntekijän kanssa, joka on jäsenvaltion kansalainen, ei voi vedota työntekijöiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä koskevan asetuksen N:o 1612/68 11 artiklaan, silloin kun tämä työntekijä ei ole koskaan käyttänyt hyväkseen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
Asianosaiset
Yhdistetyissä asioissa C-64/96 ja C-65/96,
jotka Landesarbeitsgericht Hamm (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäviksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa
Land Nordrhein-Westfalen
vastaan
Kari Uecker
ja
Vera Jacquet
vastaan
Land Nordrhein-Westfalen
ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann ja J.-P. Puissochet,
julkisasiamies: N. Fennelly,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- Land Nordrhein-Westfalen, pääasian kantaja asiassa C-64/96, edustajanaan asianajaja Freiherr von Boeselager, Hamm,
- Jacquet, pääasian kantaja asiassa C-65/96, edustajanaan asianajaja Manfred Nagel II, Bochum,
- Uecker, pääasian vastaaja asiassa C-64/96, edustajinaan asianajajat Erhard Hesselink ja Reinhold Brandt, Münster,
- Land Nordrhein-Westfalen, pääasian vastaaja asiassa C-65/96, edustajanaan asianajaja Jörg Wünnenberg, Bochum,
- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön koeajalla oleva Regierungsrätin Sabine Maaß,
- Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikkö Catherine de Salins ja saman ministeriön ulkoasiainsihteeri Claude Chavance,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Peter Hillenkamp ja oikeudellisen yksikön virkamies Pieter van Nuffel,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.2.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Landesarbeitsgericht Hamm on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 26.1.1996 (C-64/96) ja 1.3.1996 (C-65/96) tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 8.3.1996, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä, jotka ovat samat kummassakin asiassa ja jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan tulkintaa.
2 Nämä kysymykset on esitetty kahdessa riita-asiassa, joista toisessa Land Nordrhein-Westfalenin vastapuolena on Uecker ja toisessa Jacquet.
3 Norjan kielen opettajana saksalaisessa yliopistossa toimiva Norjan kansalainen Uecker ja venäjän kielen opettajana saksalaisessa yliopistossa toimiva Venäjän kansalainen Jacquet ovat naimisissa Saksan kansalaisten kanssa ja asuvat Saksassa. Pääasian oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan he työskentelevät Saksassa.
4 Uecker teki 24.9.1990 työsopimuksen Land Nordrhein-Westfalenin kanssa vieraan kielen lehtorina toimimisesta Münsterin yliopistossa; Jacquet teki Land Nordrhein-Westfalenin kanssa vastaavan sopimuksen 14.3.1994 lehtorina toimimisesta Bochumin yliopistossa. Näiden sopimusten voimassaoloa rajoitettiin useista syistä, mutta erityisesti Hochschulrahmengesetzin (jäljempänä HRG) 57 b §:n 3 momentin perusteella siten, että Ueckerin sopimus päättyi 30.9.1994 ja Jacquet'n 30.9.1996.
5 HRG:n 57 b §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
"Työsopimus voidaan myös tehdä määräaikaisena erityistehtäviä hoitavan vieraan kielen opettajan kanssa, silloin kun hänen tehtävänsä koskevat pääosin vieraan kielen opettamista (lehtori)".
6 Uecker nosti Arbeitsgericht Münsterissä kanteen, jossa hän vaati, että tuomioistuin toteaisi työsopimuksen määräaikaisuuden pätemättömäksi; Jacquet vaati Arbeitsgericht Bochumissa nostamassaan kanteessa, että tuomioistuin toteaisi asianosaisten välillä olevan toistaiseksi tehdyn työsopimuksen.
7 Uecker viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-272/92, Spotti, 20.10.1993 antamaan tuomioon (Kok. 1993, s. I-5185) ja toteaa kanteensa tueksi, että HRG:n 57 b §:n 3 momentti on ristiriidassa 1.1.1994 voimaan tulleen Euroopan talousalueesta 2 päivänä toukokuuta 1992 tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) ja perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan kanssa. Sillä, että hänen työsopimuksensa oli tehty ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa, ei Ueckerin mukaan ole merkitystä, koska ETA-sopimusta on tulkittava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.
8 Myös Jacquet vetosi kanteensa tueksi siihen, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan HRG:n 57 b §:n 3 momenttia ei voitu enää soveltaa; hän vetosi myös asetuksen N:o 1612/68 11 artiklaan ja työntekijöiden oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1251/70 (EYVL L 142, s. 24) 7 artiklaan.
9 Arbeitsgericht Münster hyväksyi Ueckerin kanteen 23.9.1994 antamallaan tuomiolla, joka myös perustui asetuksen N:o 1612/68 11 artiklaan. Land Nordrhein-Westfalen valitti tästä tuomiosta Landesarbeitsgericht Hammiin.
10 Arbeitsgericht Bochum puolestaan hylkäsi Jacquet'n kanteen 28.4.1995 antamallaan tuomiolla, joka perustui HRG:n 57 b §:n 3 momenttiin. Jacquet valitti tästä tuomiosta Landesarbeitsgericht Hammiin.
11 Landesarbeitsgericht Hamm toteaa ennakkoratkaisupyynnöissään, ettei se ollut samaa mieltä Oberverwaltungsgericht Münsterin 12.2.1990 omaksuman kannan (12 A 2363/87 NVwZ 1990, s. 889) kanssa, jonka mukaan asetuksen N:o 1612/68 11 artiklaa ei sovelleta silloin kun ulkomaalainen, joka ei itse ole minkään jäsenvaltion kansalainen, asuu aviopuolisonsa kanssa siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen aviopuoliso on ja jossa aviopuoliso työskentelee. Oberverwaltungsgericht Münsterin mukaan 11 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltion kansalainen työskentelee ja asuu aviopuolisonsa kanssa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, josta hän on lähtöisin. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin ei yhdy tämän kannan perustana olevaan näkemykseen, jonka mukaan jäsenvaltion kansalainen ei voi vedota vapaata liikkuvuutta koskeviin yhteisön oikeuden säännöksiin ja määräyksiin sitä jäsenvaltiota vastaan, jonka kansalainen hän itse on, koska jäsenvaltioiden suhde omiin kansalaisiinsa ei kuulu yhteisön oikeuden piiriin.
12 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin katsoo lisäksi, että on epäselvää, sallitaanko Euroopan unioniksi muuttumassa olevan yhteisön perustavanlaatuisissa periaatteissa, että jäsenvaltio voi edelleen soveltaa perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan vastaista kansallista säännöstä omiin kansalaisiinsa.
13 Landesarbeitsgericht Hamm katsoi, että asian ratkaiseminen edellyttää yhteisön säännösten tulkintaa, ja tämän vuoksi se päätti lykätä asian käsittelyä ja pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
"1) Voiko sellainen aviopuoliso, joka ei itse ole minkään jäsenvaltion kansalainen mutta joka on naimisissa sellaisen henkilön kanssa, joka on sen jäsenvaltion kansalainen, jossa puolisot asuvat ja jossa se aviopuoliso, joka on tämän jäsenvaltion kansalainen, työskentelee, vedota työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 11 artiklaan perustuvaan oikeuteen?
2) Jos vastaus kysymykseen 1 on myöntävä:
käsittääkö sellaisen henkilön, joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, edellä mainittu oikeus 'ryhtyä mihin tahansa palkattuun työhön' koko kyseisen jäsenvaltion alueella myös sen, että työnantajan on kohdeltava kyseistä henkilöä kyseisessä jäsenvaltiossa työsopimuksen tekemisen ehtojen ja työsuhteen ehtojen osalta ja näistä erityisesti määräaikaisen työsuhteen edellytysten osalta samalla tavalla kuin sen olisi kohdeltava kyseisen henkilön aviopuolisoa, joka on tämän jäsenvaltion kansalainen?
3) Jos vastaus kysymykseen 2 on myös myöntävä:
taataanko edellä mainitun asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdassa yhdessä ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan kanssa työntekijälle siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, oikeus tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin kyseisessä jäsenvaltiossa kohdellaan sellaisia työntekijöitä, jotka ovat toisten jäsenvaltioiden kansalaisia, ja onko sellaista säännöstä, jota yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ei voida soveltaa toisten jäsenvaltioiden kansalaisiin, oltava soveltamatta myös kyseisen jäsenvaltion omiin kansalaisiin ja heidän sellaisiin aviopuolisoihin, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia?"
14 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 21.3.1996 antamalla määräyksellä nämä kaksi asiaa yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
15 Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään kansallinen tuomioistuin kysyy sitä, voiko kolmannen maan kansalainen, joka on naimisissa sellaisen työntekijän kanssa, joka on jäsenvaltion kansalainen, vedota asetuksen N:o 1612/68 11 artiklaan perustuvaan oikeuteen tässä jäsenvaltiossa, jos tämä työntekijä työskentelee siellä.
16 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettuja asetuksia ei voida soveltaa toimintaan, joka ei liity mitenkään yhteisön oikeudessa tarkoitettuihin tilanteisiin ja jonka kaikki vaikutukset rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle (yhdistetyt asiat 35/82 ja 36/82, Morson ja Jhanjan, tuomio 27.10.1982, Kok. 1982, s. 3723, 16 kohta; asia 147/87, Zaoui, tuomio 17.12.1987, Kok. 1987, s. 5511, 15 kohta; asia C-332/90, Steen, tuomio 28.1.1992, Kok. 1992, s. I-341, 9 kohta; asia C-153/91, Petit, tuomio 22.9.1992, Kok. 1992, s. I-4973, 8 kohta ja asia C-206/91, Koua Poirrez, tuomio 16.12.1992, Kok. 1992, I-6685, 11 kohta).
17 Yhteisön säännöksiä työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla ei voida soveltaa työntekijöihin, jotka eivät ole koskaan käyttäneet hyväkseen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
18 Ennakkoratkaisupyynnöistä käy ilmi, että Ueckerin ja Jacquet'n aviopuolisot ovat Saksassa asuvia Saksan kansalaisia, jotka työskentelevät kyseisen jäsenvaltion alueella ja jotka eivät ole koskaan käyttäneet hyväkseen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
19 Näin ollen sellaisen työntekijän, joka on jäsenvaltion kansalainen, perheenjäsen ei voi vedota yhteisön oikeuteen riitauttaakseen työsopimuksensa määräaikaisuuden pätevyyden tämän jäsenvaltion alueella, kun tämä työntekijä ei ole koskaan käyttänyt hyväkseen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
20 Tähän päätelmään ei vaikuta myöskään se, että asetuksen N:o 1612/68 11 artiklan saksankielisessä versiossa ei mainita, toisin kuin tämän säännöksen eräissä muissa kieliversioissa (englanti, espanja, ruotsi, suomi ja tanska), että se koskee jäsenvaltion sellaisen kansalaisen aviopuolisoa ja huollettavina olevia lapsia, joka on palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana "toisen jäsenvaltion alueella", vaan siinä todetaan ainoastaan, että kyseinen henkilö työskentelee "jäsenvaltion alueella".
21 Se, että sellaisen työntekijän aviopuolisolle, joka on sen jäsenvaltion kansalainen, jossa hän työskentelee, myönnettäisiin oikeus työskennellä tässä jäsenvaltiossa, ei vastaisi perustamissopimuksen 48 artiklan tavoitteita, jotka asetuksella N:o 1612/68 on tarkoitus panna täytäntöön ja jotka koskevat sitä, että työntekijä voi vapaasti liikkua ja oleskella toisten jäsenvaltioiden alueella työskennelläkseen siellä.
22 Kansallinen tuomioistuin kysyy myös sitä, sallitaanko Euroopan unioniksi muuttumassa olevan yhteisön perustavanlaatuisissa periaatteissa, että jäsenvaltio voi edelleen soveltaa perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan vastaista kansallista säännöstä omiin kansalaisiinsa ja näiden kolmansista maista lähtöisin oleviin aviopuolisoihin.
23 Tämän osalta on syytä todeta, että unionin kansalaisuuden, josta määrätään EY:n perustamissopimuksen 8 artiklassa, tarkoituksena ei ole ulottaa perustamissopimuksen aineellista soveltamisalaa koskemaan myös jäsenvaltioiden sisäisiä asioita, jotka eivät liity millään tavalla yhteisön oikeuteen. Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen M artiklassa määrätään, että sopimuksen määräykset eivät vaikuta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksiin, jollei niiden muuttamisesta annetuista määräyksistä muuta johdu. Mahdollinen syrjintä, jonka kohteeksi jäsenvaltion kansalaiset saattavat joutua tämän jäsenvaltion oikeuden mukaan, kuuluu tämän jäsenvaltion oikeuden soveltamisalaan, joten ne on ratkaistava mainitun jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen mukaisesti.
24 Tämän vuoksi kysymykseen on vastattava, että kolmannen maan kansalainen, joka on naimisissa sellaisen työntekijän kanssa, joka on jäsenvaltion kansalainen, ei voi vedota asetuksen N:o 1612/68 11 artiklaan perustuvaan oikeuteen, silloin kun tämä työntekijä ei ole koskaan käyttänyt hyväkseen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
25 Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella ei ole syytä vastata toiseen ja kolmanteen kysymykseen, jotka esitettiin vain siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen olisi ollut myöntävä.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
26 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan ja Ranskan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto)
on ratkaissut Landesarbeitsgericht Hammin 26.1.1996 ja 1.3.1996 tekemillään päätöksillä esittämät kysymykset seuraavasti:
Kolmannen maan kansalainen, joka on naimisissa sellaisen työntekijän kanssa, joka on jäsenvaltion kansalainen, ei voi vedota työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 11 artiklaan perustuvaan oikeuteen, silloin kun tämä työntekijä ei ole koskaan käyttänyt hyväkseen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä.
Full & Egal Universal Law Academy