EUR-Lex -  61996CJ0324 - FI - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26 päivänä maaliskuuta 1998

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Raakatupakka - Taattujen enimmäismäärien järjestelmä - Interventiohintojen ja ostajille myönnetyn palkkion yleinen vähentäminen ylittämistapauksessa - Yhteensoveltuvuus yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa - Suhteellisuusperiaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta ei ole loukattu

(EY:n perustamissopimuksen 39 artikla; neuvoston asetus N:o 1114/88)

2 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Raakatupakka - Taattujen enimmäismäärien järjestelmän vahvistaminen tietyille satovuoden 1989 lajikkeille niiden viljelemisen jälkeen - Luottamuksensuojan periaatetta ei ole loukattu - Saavutettavan päämäärän edellyttämä taannehtiva vaikutus - Kyseessä olevan sadon tehokkaan tuotannon sekä sitä koskevien hintojen ja palkkion määrittelyn lainmukaisuus

(Neuvoston asetukset N:o 1114/88 ja N:o 1252/89; komission asetus N:o 2046/90)

3 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Raakatupakka - Taattujen enimmäismäärien järjestelmä - Enimmäismäärien vahvistamista vuosittain lajikkeittain seuraavaa satovuotta varten koskeva periaate - Soveltaminen ilman taannehtivaa vaikutusta - Meneillään olevan satovuoden taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta annettua asetusta vastaavan asetuksen voimaantulo tämän jälkeen - Lainmukaisuus

(Neuvoston asetukset N:o 1251/89 ja N:o 1252/89)

4 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Raakatupakka - Taattujen enimmäismäärien järjestelmä - Enimmäismäärien ylitys - Hintojen ja palkkion vähentämistä vastaavan summan maksaminen - Jalostajan velvollisuus - Myyntihinnan uudelleen neuvotteleminen tuottajien kanssa - Viljelysopimuksen mukainen mahdollisuus

(Neuvoston asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohta; komission asetuksen N:o 4263/88 liite)

Tiivistelmä

5 Raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen N:o 727/70 muuttamisesta annettu asetus N:o 1114/88 ei ole yhteensoveltumaton yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa eikä sillä loukata suhteellisuusperiaatetta eikä syrjintäkiellon periaatetta, kun siinä vahvistetaan taatut enimmäismäärät ja säädetään yleisestä interventiohintojen ja ostajille myönnetyn palkkion vähentämisestä näiden määrien ylittämistapauksessa kunkin tuottajan tuotantovolyymistä riippumatta ja tekemättä eroa eri tupakkalajikkeiden välillä.

Yhteisön toimielinten on huolehdittava perustamissopimuksen 39 artiklassa lueteltujen yhteisen maatalouspolitiikan eri tavoitteiden jatkuvasta yhteensovittamisesta, vaikka ne saattavatkin osoittautua ristiriitaisiksi, ja tarvittaessa toimielinten on annettava joillekin näistä tavoitteista väliaikaisesti se etusija, jota päätöstä tehtäessä huomioon otettavat taloudelliset seikat tai olosuhteet edellyttävät, edellyttäen kuitenkin, että tämän yhteensovittamisen vaikutuksena muiden tavoitteiden toteuttaminen ei tule mahdottomaksi. Pelkästään kohtuullisen tulotason varmistamista raakatupakan tuottajille ja jalostajille - erityisesti näiden henkilökohtaista tulotasoa nostamalla - koskevan tavoitteen huomioon ottaminen sisältää vakavan riskin siitä, että tehdään mahdottomaksi toteuttaa ylituotannon vaivaamien raakatupakkamarkkinoiden vakauttamisen tavoite, johon pyritään kyseessä olevalla asetuksella käyttöön otetulla taattuja enimmäismääriä koskevalla järjestelmällä perustamissopimuksen 39 artiklassa mainittujen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden mukaisesti.

Neuvosto oli kyseessä olevan asetuksen antaessaan noudattanut suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ollut valinnut tavoiteltavaan päämäärään nähden ilmeisen soveltumatonta toimenpidettä, ja se oli perustamissopimuksen 39 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimuksen mukaisesti toteuttanut aiheelliset mukautukset asteittain. Neuvosto oli voinut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä asetusta antaessaan katsoa, että taattuja enimmäismääriä koskeva järjestelmä oli tupakantuottajia vähemmän sitova kuin tilakohtaisia kiintiöitä koskeva järjestelmä, koska se, että järjestelmä ei ollut osoittautunut riittävän tehokkaaksi, ei riitä sen päätelmän tekemiseksi, että asetus on pätemätön.

Syrjintäkiellon periaate ei ole esteenä yhteisön säännöstölle, jolla otetaan käyttöön koko yhteisön markkinoita koskeva takuukynnysjärjestelmä, joka johtaa kaikkien kyseessä olevien taloudellisten tuottajien tuotantotuen vähenemiseen, vaikka näiden kynnysten ylittäminen ei johtuisikaan tuotannon lisääntymisestä. Tällaisessa järjestelmässä kaikkien yhteisön tuottajien on vastattava yhteisvastuullisesti ja tasavertaisesti sellaisten päätösten seurauksista, joita yhteisöjen toimielimet tekevät reagoidakseen markkinoilla mahdollisesti ilmenevän tuotannon ja menekkimahdollisuuksien välisen epätasapainon vaaraan.

6 Asetuksella N:o 1252/89, jolla jaetaan tupakkalajikkeittain tai lajikeryhmittäin asetuksella N:o 1114/88 vahvistettu satovuoden 1989 taattu enimmäismäärä koko yhteisössä, ei loukata luottamuksensuojan periaatetta, ja sen taannehtivuus oli välttämätön asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi, kun siinä vahvistetaan Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden taatut enimmäismäärät satovuodelle 1989, vaikka se on tullutkin voimaan vasta 11.5.1989.

Vaikka kyseessä olevat taloudelliset toimijat eivät toisaalta enää voineetkaan suunnitella investointejaan asetuksen voimaantulohetkellä eikä kyseisten lajikkeiden ylituotantoa voitu enää estää, taattujen enimmäismäärien määritys ei ollut ennalta-arvaamaton asianomaisten tuottajien kannalta, jotka saattoivat perustellusti odottaa, että kyseessä olevien kahden lajikkeiden taattuja enimmäismääriä vähennettäisiin vielä vuoden 1989 sadon osalta, koska kyseinen asetus kuuluu niihin vuodesta 1988 voimassa olleisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on rajoittaa tupakantuotantoa yhteisössä.

Toisaalta asetuksen N:o 1114/88 tavoitteet, joita ovat yhteisön tupakkatuotannon rajoittaminen eri satojen osalta tiettyyn määrään sekä Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden kaltaisten vaikeasti markkinoitavien lajikkeiden tuotannon hillitseminen, edellyttävät jopa taannehtivasti sovellettavan taatun enimmäismäärän vahvistamista näiden lajikkeiden vuoden 1989 sadon osalta.

Koska asetus N:o 1252/89 ei ole pätemätön, komissio saattoi pätevästi määrittää asetuksella N:o 2046/90 tuottajien saamien hintojen ja palkkioiden tarkan määrän lajikkeittain asetuksella N:o 1252/89 taattujen enimmäismäärien ylittämisestä riippumatta ja näin ollen vähentää hintoja ja palkkiota kyseisten lajikkeiden vuoden 1989 sadon osalta.

7 Asetuksesta N:o 1251/89, jossa säädetään, että kunkin yhteisössä tuotetun tupakkalajikkeen tai lajikeryhmän taatut enimmäismäärät vahvistetaan vuosittain seuraavan vuoden sadolle, ilmenee näin ollen, että lainsäätäjän mukaan taattujen enimmäismäärien vahvistamista lajikkeittain kyseistä satoa edeltävänä vuonna koskevaa periaatetta saataisiin soveltaa vasta tulevaisuudessa ja ensimmäisen kerran vuoden 1990 satoon. Neuvosto ei näin ollen ole soveltanut taannehtivasti tätä asetusta, kun se on vahvistanut sen voimaantulopäiväksi asetuksen N:o 1252/89 voimaantuloa myöhemmän päivän ja jakanut vuoden 1989 sadon enimmäismäärät, se ei ole ylittänyt sille yhteisen maatalouspolitiikan alalla kuuluvan laajan harkintavaltansa rajoja eikä perustellut virheellisesti tätä valintaa.

8 Asetuksella N:o 727/70 käyttöönotetun raakatupakka-alan yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä jalostusyritys on velvollinen maksamaan takaisin asetuksilla N:o 1114/88 ja N:o 1251/89 muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan nojalla vahvistettua interventiohintojen ja ostajille myönnetyn palkkion vähentämistä vastaavat summat kyseessä olevien yhteisössä tuotettujen tupakkalajikkeiden taatun enimmäismäärän ylittämistapauksessa. Asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan nojalla jalostusyritys ja tupakantuottajat voivat tällaisessa tapauksessa kuitenkin neuvotella uudelleen sopimushinnan hintojen ja palkkion vähennystä vastaavasti, jolloin tällainen neuvottelu on sen periaatteen mukainen, että taattujen enimmäismäärien järjestelmässä kaikkien yhteisön tuottajien on vastattava yhteisvastuullisesti ja tasavertaisesti sellaisten päätösten seurauksista, joita yhteisöjen toimielimet tekevät reagoidakseen markkinoilla mahdollisesti ilmenevän tuotannon ja menekkimahdollisuuksien välisen epätasapainon vaaraan.

Asianosaiset

Asiassa C-324/96,

jonka Eirinodikeio Echinou (Kreikka) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Odette Nikou Petridi Anonymos Kapnemporiki AE

vastaan

Athanasia Simou ym.

ennakkoratkaisun raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 25 päivänä huhtikuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1114/88 (EYVL L 110, s. 35), asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1251/89 (EYVL L 129, s. 16), tavoitehintojen, interventiohintojen ja tupakanlehtien ostajille myönnettävien palkkioiden, pakatun tupakan johdettujen interventiohintojen, viitelaatujen, tuotantovyöhykkeiden sekä taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta vuoden 1989 sadon osalta ja asetusten (ETY) N:o 1577/86, (ETY) N:o 1975/87 ja (ETY) N:o 2268/88 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1252/89 (EYVL L 129, s. 17) ja vuoden 1989 tupakkasadon tehokkaasta tuotannosta sekä taattujen enimmäismäärien järjestelmän mukaisesti maksettavista hinnoista ja palkkioista 18 päivänä heinäkuuta 1990 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2046/90 (EYVL L 187, s. 23) pätevyydestä sekä tupakanlehdistä maksettavan palkkion myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 1726/70 muuttamisesta 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 4263/88 (EYVL L 376, s. 34) liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari), D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet ja P. Jann,

julkisasiamies: M. B. Elmer,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Odette Nikou Petridi Anonymos Kapnemporiki AE, edustajinaan asianajajat N. Vassilakakis ja E. Vassilakakis, Thessaloniki, asianajaja E. Pallioudi, Kavala, ja asianajaja A. Kronshagen, Luxemburg,

- Kreikan hallitus, asiamiehinään valtion oikeudellinen neuvonantaja D. Papageorgopoulos ja ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöjä koskevia asioita hoitavan erityisosaston ylempi oikeudellinen avustaja P. Mylonopoulos,

- Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja J. Carbery ja oikeudellisen yksikön virkamies M. Vitsentzatos,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies M. Condou-Durande,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Odette Nikou Petridi Anonymos Kapnemporiki AE:n, edustajinaan N. Vassilakakis, E. Vassilakakis ja E. Pallioudi, Kreikan hallituksen, asiamiehinään P. Mylonopoulos ja valtion oikeudellisen neuvoston oikeudellinen asiamies F. Dedousi, neuvoston, asiamiehinään J. Carbery ja M. Vitsentzatos, sekä komission, asiamiehenään M. Condou-Durande, 17.7.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 2.10.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

1 Eirinodikeio Echinou on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 24.7.1995 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.10.1996, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla viisi ennakkoratkaisukysymystä raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 25 päivänä huhtikuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1114/88 (EYVL L 110, s. 35), asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1251/89 (EYVL L 129, s. 16), tavoitehintojen, interventiohintojen ja tupakanlehtien ostajille myönnettävien palkkioiden, pakatun tupakan johdettujen interventiohintojen, viitelaatujen, tuotantovyöhykkeiden sekä taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta vuoden 1989 sadon osalta ja asetusten (ETY) N:o 1577/86, (ETY) N:o 1975/87 ja (ETY) N:o 2268/88 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1252/89 (EYVL L 129, s. 17) ja vuoden 1989 tupakkasadon tehokkaasta tuotannosta sekä taattujen enimmäismäärien järjestelmän mukaisesti maksettavista hinnoista ja palkkioista 18 päivänä heinäkuuta 1990 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2046/90 (EYVL L 187, s. 23) pätevyydestä sekä tupakanlehdistä maksettavan palkkion myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 1726/70 muuttamisesta 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 4263/88 (EYVL L 376, s. 34) liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty Odette Nikou Petridi Anonymos Kapnemporiki AE:n (jäljempänä Petridi) ja 16:n tupakantuottajan, Athanasia Simoun ym:n (jäljempänä Simou ym.) välisessä riita-asiassa, joka on saanut alkunsa asetuksilla N:o 1114/88, N:o 1251/89 ja N:o 1252/89 vahvistettujen taattujen enimmäismäärien nojalla Tsebelia-lajikkeelle maksetun palkkion vähentämisestä asetuksen N:o 2046/90 mukaisesti.

Asiaan sovellettavat säännökset

3 Raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 727/70 (EYVL L 94, s. 1) vahvistetaan tuottajien tukijärjestelmä, joka perustuu neuvoston vuosittain yhteisön tupakanlehdille vahvistamiin tavoite- ja interventiohintoihin.

4 Sen edistämiseksi, että viljelijöiltä ostettaisiin tupakkaa mahdollisimman lähellä tavoitehintaa olevin hinnoin, tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään palkkion maksamisesta niille, jotka ostavat tupakanlehtiä suoraan yhteisön viljelijöiltä, sillä erityisellä edellytyksellä, että ostaja tekee viljelysopimuksen viljelijän kanssa. Viljelysopimusta koskevat edellytykset määritellään tupakanlehdistä maksettavan palkkion myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 25 päivänä elokuuta 1970 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1726/70 (EYVL L 191, s. 1).

5 Yhteisön tupakantuotannon rajoittamiseksi ja vaikeasti markkinoitavien lajikkeiden tuotannon hillitsemiseksi asetuksella N:o 1114/88 lisättiin asetuksen N:o 727/70 4 artiklaan seuraava 5 kohta:

"Neuvosto vahvistaa vuosittain perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen kullekin yhteisössä tuotetulle tupakkalajikkeelle taikka lajikeryhmälle, jonka hinnat ja palkkiot on vahvistettu, taatun enimmäismäärän ottaen huomioon erityisesti kyseisten tuotantoalueiden markkinaolosuhteet ja yhteiskunnallis-taloudelliset ja maataloudelliset olosuhteet. Yhteisön taattu enimmäismäärä on vuosien 1988, 1989 ja 1990 sadon osalta 385 000 tonnia tupakanlehtiä.

Sanotun rajoittamatta 12 a ja 13 artiklan soveltamista kullekin lajikkeelle tai lajikeryhmälle taatun enimmäismäärän 1 prosentin ylityksen osalta interventiohintaa sekä palkkioita vähennetään vastaavasti 1 prosentilla. Kyseessä olevan sadon tavoitehintaan sovelletaan palkkion vähennystä vastaavaa korjauskerrointa.

Toisessa kohdassa tarkoitetut vähennykset eivät saa ylittää 5 prosenttia vuoden 1988 sadosta eivätkä 15 prosenttia vuosien 1989 ja 1990 sadoista.

Tämän kohdan soveltamiseksi komissio toteaa 31 päivään heinäkuuta mennessä, ylittääkö tuotanto lajikkeelle tai lajikeryhmälle taatun enimmäismäärän.

- - "(1)

6 Asetuksen N:o 1726/70 muuttamisesta annetussa asetuksessa N:o 4263/88 täsmennetään ne seikat, jotka vähintään on sisällytettävä tupakan viljelijän ja jalostajan väliseen eurooppalaiseen viljelysopimukseen vuoden 1989 sadosta alkaen, ja sen liite sisältää eurooppalaisen viljelysopimuksen vakiosopimusmallin, jossa on 14 pakollista lauseketta. Näihin sisältyy 8. lauseke, joka kuuluu seuraavasti:

"Yhteisön lainsäädännössä tarkoitetun viitelaadun sopimushinta on . . . /kg. Tämä sopimushinta ei asetuksen (ETY) N:o 1726/70 2 b artiklan 4 kohdan mukaisesti saa missään tapauksessa olla alhaisempi kuin tämän sopimuksen 1 kohdassa mainitulle lajikkeelle kyseisenä satovuonna sovellettavaksi vahvistettu interventiohinta.

Jos tämän sopimuksen ensimmäisessä kohdassa mainittua tupakkalajiketta koskevia hintoja tai palkkiota muutetaan yhteisön asetuksella, ostaja ja myyjä neuvottelevat keskenään uuden sopimushinnan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellisen alakohdan säännösten soveltamista. Jos näitä hintoja tai palkkioita muutetaan asetuksen (ETY) N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti, sopimushinta tarkistetaan hintojen ja palkkioiden muutosta vastaavasti."

7 Viljelmien suunnittelemisen mahdollistamiseksi asetuksella N:o 1251/89 muutettiin asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1114/88. Tämä säännös kuuluu tällä hetkellä seuraavasti:

"Neuvosto vahvistaa vuosittain seuraavan vuoden sadolle ETY:n perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen kullekin yhteisössä tuotetulle tupakkalajikkeelle taikka lajikeryhmälle, jonka hinnat ja palkkiot on vahvistettu, taatun enimmäismäärän ottaen huomioon erityisesti kyseisten tuotantoalueiden markkinaolosuhteet ja yhteiskunnallis-taloudelliset ja maataloudelliset olosuhteet. Neuvosto vahvistaa taatut enimmäismäärät vuoden 1990 sadolle samaan aikaan kuin vuoden 1989 sadolle. Yhteisön taattu enimmäismäärä on vuosien 1988, 1989 ja 1990 sadon osalta 385 000 tonnia tupakanlehtiä."

8 Asetuksen N:o 1251/89 2 artiklan mukaan asetus tulee voimaan kolmantena päivänä siitä, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Koska asetus N:o 1251/89 julkaistiin 11.5.1989, se tuli voimaan 14.5.1989.

9 Asetuksessa N:o 1252/89 jaetaan lajikkeittain tai lajikeryhmittäin taattu enimmäismäärä, joka on asetuksella N:o 1114/88 vahvistettu 385 000 tonniksi vuoden 1989 tupakkasadolle koko yhteisössä.

10 Asetuksen N:o 1252/89 liitteissä IV ja V vahvistetaan muun muassa vuonna 1989 korjattujen eri lajikkeiden hinnat, palkkiot ja taatut enimmäismäärät. Tsebelia- ja Mavra-lajikkeiden taatuksi enimmäismääräksi on näin vahvistettu 30 000 tonnia.

11 Asetuksen N:o 1252/89 5 artiklan 1 kohdan mukaan se "tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä". Asetus N:o 1252/89 julkaistiin 11.5.1989 ja se tuli voimaan samana päivänä.

12 Komissio antoi muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan perusteella asetuksen N:o 2046/90, jossa vahvistetaan vuoden 1989 tupakkasadon osalta tehokas tuotanto sekä asetuksella N:o 1252/89 tälle samalle sadolle lajikkeittain vahvistettujen taattujen enimmäismäärien mukaisesti maksettavat hinnat ja palkkiot.

13 Asetuksen N:o 2046/90 liitteessä I todetaan, että Tsebelia- ja Mavra-lajikkeille vahvistettu 30 000 tonnin taattu enimmäismäärä on ylitetty kaikkiaan 44,1 prosentilla, kun taas liitteessä II vähennetään tavoite- ja interventiohintoja sekä palkkiota 15 prosentilla ja niiden määräksi vahvistetaan vastaavasti 2,806, 2,037 ja 2,204 ecua kilolta sekä 2,802, 1,989 ja 1,802 ecua kilolta.

Pääasiaa koskeva riita

14 Petridi teki Simoun ym:n kanssa heinäkuussa 1989 asetuksen N:o 4263/88 liitteen mukaisia raakatupakan eurooppalaisia viljelysopimuksia. Näillä sopimuksilla Simou ym. sitoutuivat viljelemään määrätyillä pinta-aloilla Tsebelia-tupakkalajiketta markkinointivuonna 1989 ja myymään tuotetun määrän Petridille 2,410 ecun kilohintaan, jota voitiin vähentää.

15 Nämä sopimukset perustuivat Petridille maksettavaan yhteisön palkkioon, joka sopimusten tekohetkellä oli 2,593 ecua tupakkakilolta. Petridillä oli velvollisuus siirtää suuri osa tästä palkkiosta Simoulle ym:lle, koska sen täytyi maksaa näille vähintään 2,396 ecun interventiohintaa vastaava hinta tupakkakilolta.

16 Asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan eurooppalaisen viljelysopimuksen mallin mukaisesti kyseessä oleviin sopimuksiin liitettiin ostajan ja myyjän sopimushinnan uudelleenneuvottelua hinnan tai palkkion alentamistapauksessa koskeva lauseke.

17 Petridi maksoi toukokuussa 1990 Simoulle ym:lle edellä mainituissa sopimuksissa tarkoitetuista Tsebelia-tupakkalajikkeista vuoden 1989 sadosta sovitun hinnan ja sai vastaavan palkkion.

18 Kuten tämän tuomion 13 kohdasta ilmenee, sadon jälkeen komissio totesi asetuksessa N:o 2046/90, että Tsebelia- ja Mavra-lajikkeille vahvistettu 30 000 tonnin taattu enimmäismäärä on ylitetty kaikkiaan 44,1 prosentilla, ja vähensi näin ollen alun perin myönnettyä palkkiota 15 prosentilla. Kansallinen tupakkavirasto kehotti sitten Petridiä palauttamaan 15 prosenttia sen saamasta palkkiosta.

19 Petridi nosti 26.11.1993 kanteen Simouta ym:ta vastaan, jotta nämä maksaisivat sille sen kanteessa vaatimat eri summat, koska Tsebelia-lajikkeelle asetuksilla N:o 1114/88, N:o 1251/89, N:o 1252/89 ja N:o 2046/90 vahvistetun taatun enimmäismäärän mukaisesti maksettua palkkiota oli vähennetty 15 prosenttia.

20 Simou ym. kiistävät olevansa velvollisia maksamaan nämä summat.

21 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa tietää, ovatko Petridin riitauttamat asetukset N:o 1114/88, N:o 1251/89, N:o 1252/89 ja N:o 2046/90 päteviä sekä miten olisi sovellettava viljelysopimuksissa olevaa lauseketta, jonka mukaan sopimushintoja mukautetaan hintojen tai palkkion muuttuessa.

22 Erityisesti asetusten N:o 1251/89 ja N:o 1252/89 pätevyyden osalta kansallinen tuomioistuin viittaa asiassa C-368/89, Crispoltoni, 11.7.1991 annettuun tuomioon (Kok. 1991, s. I-3695, jäljempänä asiassa Crispoltoni I annettu tuomio), jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi asetuksen N:o 1114/88 sekä tavoitehintojen, interventiohintojen ja tupakanlehtien ostajille myönnettävien palkkioiden, pakatun tupakan johdettujen interventiohintojen, viitelaatujen, tuotantovyöhykkeiden sekä taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta vuoden 1988 sadon osalta ja asetuksen (ETY) N:o 1975/87 muuttamisesta 19 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2268/88 (EYVL L 199, s. 20) pätemättömiksi siltä osin kuin niissä säädettiin taatusta enimmäismäärästä Bright-lajikkeen vuoden 1988 sadolle. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että nämä 29.4.1988 ja 26.7.1988 eli päivinä, joihin mennessä tuotantopäätökset oli jo tehty tai toteutettu, julkaistut asetukset vaikuttivat taannehtivasti, mikä ei ollut välttämätöntä niiden tavoitteen saavuttamiseksi ja mikä loukkasi kyseessä olevien taloudellisten toimijoiden perusteltua luottamusta.

23 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kansallinen tuomioistuin huomauttaa, että asetuksen N:o 1251/89 tarkoituksena on, että neuvosto vahvistaa taatut enimmäismäärät vuotta ennen kyseessä olevaa satoa viljelmien suunnittelun mahdollistamiseksi. Näin ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1989 sadon osalta, koska asetus N:o 1252/89, jossa vahvistetaan taatut enimmäismäärät lajikkeittain tai lajikeryhmittäin tälle sadolle, on annettu samana päivänä kuin asetus N:o 1251/89 eli 3.5.1989, ja julkaistu 11.5.1989.

24 Koska Simou ym. olivat paitsi 11.5.1989, myös jo 3.5.1989 istuttaneet vuoden 1989 sadon Tsebelia-lajikkeen, kansallisen tuomioistuimen mielestä asetuksen N:o 1251/89 tavoitetta eli viljelmien suunnittelua ei ole voitu näin saavuttaa. Se korostaa lisäksi, että ensimmäisen kerran vuoden 1989 satoa varten sovelletut eurooppalaiset viljelysopimukset allekirjoitettiin Kreikassa myöhässä heinäkuussa 1989 sen jälkeen, kun tupakantuottajat olivat jo istuttaneet kyseessä olevan tupakan.

25 Eirinodikeio Echinou on todennut, että sen päätökseen ei voida hakea muutosta kansallisessa oikeusjärjestelmässä, ja siten katsonut olevansa velvollinen esittämään ennakkoratkaisukysymyksiä yhteisöjen tuomioistuimelle. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että Eirinodikeio Echinou esittää yhteisöjen tuomioistuimelle viisi kysymystä, jotka voidaan muotoilla seuraavasti:

1) Onko neuvoston asetus N:o 1114/88, jolla muutettiin asetusta N:o 727/70, pätevä siltä osin kun siinä säädetään, että siinä tapauksessa, että tupakanlehtiä tuotetaan koko yhteisön taattua enimmäismäärää enemmän, interventiohintoja ja palkkioita vähennetään yleisesti ja erotuksetta ilman, että kiinnitettäisiin huomiota siihen seikkaan, onko tuottaja ylittänyt säädetyn määrän?

2) Ovatko asetukset N:o 1251/89 ja N:o 1252/89 päteviä siltä osin kun ne koskevat Tsebelia-lajikkeen satovuoden 1989 osalta taattuja enimmäismääriä, ja onko näiden taattujen enimmäismäärien soveltaminen sen yleisen periaatteen, jonka mukaan yhteisön säädökset eivät saa olla taannehtivia, sekä tuottajien ja tupakan ostaja-jalostajien luottamuksensuojan periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen vastaista?

3) Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä: ottaen huomioon komission toteamus, jonka mukaan Tsebelia- ja Mavra-lajikkeita on tuotettu liikaa ja niiden taatut enimmäismäärät satovuoden 1989 osalta on ylitetty 44,1 prosentilla, minkä vuoksi on määrätty, että palkkiota ja interventiohintaa vähennetään korkeintaan 15 prosenttia, onko komission asetus N:o 2046/90 pätevä ja voidaanko vaatia, että komission asetuksen N:o 4263/88 perusteella tehtyjen sopimusten 8. lausekkeen toista kohtaa ja etenkin kolmatta kohtaa sovelletaan? Siinä tapauksessa, että näitä hintoja ja palkkioita muutetaan asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjen säännösten mukaisesti, tarkistetaanko sopimushinta hintojen ja palkkioiden muutosta vastaavasti?

4) Onko myös tässä asiassa kyse niistä syistä, joiden perusteella yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuonna 1991 (asiassa C-368/89) asetuksen, jossa säädettiin Bright-tupakkalajikkeen taatuista enimmäismääristä satovuoden 1988 osalta, koska komissio on tehnyt uudelleen saman virheen vahvistaessaan liian myöhään satovuoden 1989 osalta taatut enimmäismäärät?

5) Jos todetaan, että kyseiset asetukset ovat päteviä, kuka on viime kädessä vastuussa palkkion takaisin maksamisesta siltä osin kuin sitä on alennettu?

26 Näillä viidellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta asetusten N:o 1114/88, N:o 1251/89, N:o 1252/89 ja N:o 2046/90 pätevyydestä sekä asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan tulkinnasta. Siltä varalta, että kyseessä olevat asetukset ovat päteviä, se haluaa erityisesti kolmannella ja viidennellä kysymyksellään tietää, kenellä on velvollisuus maksaa takaisin muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan nojalla päätettyä hintojen ja palkkion vähentämistä vastaavat summat, ja mahdollistaako asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toinen kohta tällaisessa tapauksessa sopimushintojen uudelleen neuvottelemisen hintojen ja palkkion vähentämistä vastaaviksi.

Asetuksen N:o 1114/88 pätevyys

27 Kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetus N:o 1114/88 pätevä siltä osin kuin siinä vahvistetaan taatut enimmäismäärät ja siltä osin kuin siinä säädetään yleisestä hintojen ja palkkion vähentämisestä silloin kun nämä taatut enimmäismäärät ylitetään kunkin tuottajan tuotantovolyymistä riippumatta ja tekemättä eroa eri tupakkalajikkeiden välillä.

28 Petridi katsoo, että asetus johtaa näin kaikkien tuottajien suhteettomaan tulojen vähenemiseen ja että näin ollen sillä loukataan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita.

29 Kuten neuvosto ja komissio huomauttavat, yhteisöjen tuomioistuin on todennut yhdistetyissä asioissa C-133/93, C-300/93 ja C-362/93, Crispoltoni ym., 5.10.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I-4863, 30 kohta, jäljempänä asiassa Crispoltoni II annettu tuomio), että tällaiset perustelut eivät voineet vaikuttaa asetuksen N:o 1114/88 pätevyyteen.

30 Ensinnäkin yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut tämän tuomion 31 kohdassa yhteisöjen toimielimillä yhteisen maatalouspolitiikan alalla olevasta laajasta harkintavallasta niille uskotut tehtävät huomioon ottaen. Se on lisäksi todennut tuomion 32 kohdassa, että näiden toimielinten on huolehdittava perustamissopimuksen 39 artiklassa lueteltujen yhteisen maatalouspolitiikan eri tavoitteiden jatkuvasta yhteensovittamisesta, vaikka ne saattavatkin osoittautua ristiriitaisiksi, ja tarvittaessa niiden on annettava joillekin näistä tavoitteista väliaikaisesti se etusija, jota päätöstä tehtäessä huomioon otettavat taloudelliset seikat tai olosuhteet edellyttävät, edellyttäen kuitenkin, että tämän yhteensovittamisen vaikutuksena muiden tavoitteiden toteuttaminen ei tule mahdottomaksi.

31 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on saman tuomion 34 kohdassa korostanut, kohtuullisen tulotason varmistamista raakatupakan tuottajille ja jalostajille - erityisesti näiden henkilökohtaista tulotasoa nostamalla - koskeva tavoite sisältää vakavan riskin siitä, että tehdään mahdottomaksi toteuttaa ylituotannon vaivaamien raakatupakkamarkkinoiden vakauttamisen tavoite, johon pyritään asetuksella N:o 1114/88 käyttöön otetulla taattuja enimmäismääriä koskevalla järjestelmällä perustamissopimuksen 39 artiklassa mainittujen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden mukaisesti.

32 Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Crispoltoni II annetun tuomion 30 kohdassa, että asetus N:o 1114/88 ei ollut yhteensoveltumaton perustamissopimuksen 39 artiklassa mainittujen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa.

33 Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin on katsonut saman tuomion 47 kohdassa, että antaessaan asetuksen N:o 1114/88 neuvosto oli noudattanut suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ollut valinnut tavoiteltavaan päämäärään nähden ilmeisen soveltumatonta toimenpidettä, ja että se oli perustamissopimuksen 39 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimuksen mukaisesti toteuttanut aiheelliset mukautukset asteittain.

34 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut tuomion 46 kohdassa, neuvosto oli voinut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä asetusta N:o 1114/88 antaessaan katsoa, että taattuja enimmäismääriä koskeva järjestelmä oli tupakantuottajia vähemmän sitova kuin tilakohtaisia kiintiöitä koskeva järjestelmä, koska ensin mainitussa järjestelmässä kyseessä olevien tuottajien tuotantoa ei rajoiteta, joten nämä saattavat myydä tuotteitaan interventioelimille, vaikkakin enintään 15 prosentilla vähennetyllä hinnalla tai palkkiolla, kun taas jälkimmäisessä järjestelmässä tilakohtaiset kiintiönsä ylittävät tuottajat eivät saa mitään tukea. Lisäksi pelkästään se, että järjestelmä ei ollut osoittautunut riittävän tehokkaaksi, ei riitä sen päätelmän tekemiseksi, että asetus N:o 1114/88 on pätemätön.

35 Kolmanneksi yhteisöjen tuomioistuin toteaa asiassa Crispoltoni II annetun tuomion 52 kohdassa, että syrjintäkiellon periaate ei ole esteenä yhteisön säännöstölle, jolla otetaan käyttöön koko yhteisön markkinoita koskeva takuukynnysjärjestelmä, joka johtaa kaikkien kyseessä olevien taloudellisten tuottajien tuotantotuen vähenemiseen, vaikka näiden kynnysten ylittäminen ei johtuisikaan tuotannon lisääntymisestä. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että tällaisessa järjestelmässä kaikkien yhteisön tuottajien on vastattava yhteisvastuullisesti ja tasavertaisesti sellaisten päätösten seurauksista, joita yhteisöjen toimielimet tekevät reagoidakseen markkinoilla mahdollisesti ilmenevän tuotannon ja menekkimahdollisuuksien välisen epätasapainon vaaraan.

36 Nämä samat perustelut huomioon ottaen kansalliselle tuomioistuimelle on vastattava, että esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella asetus N:o 1114/88 olisi katsottava pätemättömäksi.

Asetusten N:o 1251/89 ja 1252/89 pätevyys

37 Toisella kysymyksellä kansallinen tuomioistuin kysyy, ovatko asetukset N:o 1251/89 ja N:o 1252/89 pätemättömiä siltä osin kuin niissä vahvistetaan taatut enimmäismäärät vuoden 1989 Tsebelia-tupakan sadolle, koska ne ovat taannehtivuuskiellon, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden vastaisia.

38 Tältä osin Petridi ja Kreikan hallitus korostavat viitaten asiassa Crispoltoni I annettuun tuomioon, että asetus N:o 1252/89, jossa vahvistetaan vuoden 1989 sadolle hinnat, palkkiot ja taatut enimmäismäärät lajikkeittain, annettiin 3.5.1989 ja julkaistiin 11.5.1989, kun taas tuottajat valitsevat viljelemänsä tupakan edellisen vuoden lokakuussa ja istuttavat näiden tupakkalajikkeiden taimet pelloille viimeistään huhtikuun alussa suosiollisen ilmaston vuoksi, joka vallitsee eteläisessä Kreikassa, jossa näitä lajikkeita viljellään. Näin ollen asetuksen N:o 1252/89 julkaisemisen aikaan investointien suunnittelu ei enää ollut mahdollista eikä tupakan ylituotantoa voitu enää välttää.

39 Petridi ja Kreikan hallitus kritisoivat lisäksi sitä, että asetuksen N:o 1251/89, jolla otetaan käyttöön periaate taattujen enimmäismäärien määrittelystä satoa edeltävänä vuonna lajikkeittain, vahvistettiin tulevan voimaan 14.5.1989 eli kolme päivää sen jälkeen, kun vuoden 1989 sadolle taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta annettu asetus N:o 1252/89 oli tullut voimaan 11.5.1989. Neuvosto oli näiden kahden asetuksen voimaantulopäivämäärät näin vahvistaessaan ylittänyt harkintavaltansa rajat. Neuvosto ei missään tapauksessa ollut perustellut oikein näiden päivämäärien valintaa vedotessaan asetuksessa N:o 1251/89 viljelmien suunnittelun mahdollistamisen tarpeeseen.

Asetus N:o 1252/89

40 Aluksi on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut asiassa Crispoltoni I antamassaan tuomiossa, että asetukset N:o 1114/88 ja 2268/88 olivat pätemättömiä siltä osin kuin niissä säädettiin Bright-tupakkalajikkeen taatuista enimmäismääristä vuoden 1988 sadon osalta.

41 Tämän tuomion 14-16 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on todennut asetusten N:o 1114/88 ja 2268/88 vaikuttaneen taannehtivasti, koska niissä säädettiin interventiohintojen ja palkkioiden vähentämisestä taattujen enimmäismäärien ylittämistapauksessa Bright-lajikkeen osalta satovuonna 1988 ja koska niistä toinen oli julkaistu vuoden 1988 huhtikuun ja toinen heinäkuun lopulla, toisin sanoen päivänä, jona ensin mainitun asetuksen osalta kuluvan vuoden kylvöt oli jo tehty ja jälkimmäisen asetuksen osalta nuoret taimet oli jo istutettu.

42 Saman tuomion 17 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on todennut aluksi, että vaikka pääsääntöisesti onkin oikeusvarmuuden periaatteen vastaista vahvistaa yhteisön säädöksen voimaantulopäiväksi sen julkaisemista edeltävä päivä, poikkeuksellisesti voi olla toisinkin, jos tavoiteltava päämäärä sitä vaatii ja jos niiden, joita asia koskee, luottamuksensuojaa kunnioitetaan asianmukaisesti.

43 Yhteisöjen tuomioistuin toteaa tämän jälkeen tuomion 18 kohdassa, että taattujen enimmäismäärien järjestelmän käyttöönottamisella asetuksen N:o 1114/88 tavoitteena oli rajoittaa yhteisön tupakkatuotannon kasvua ja samanaikaisesti hillitä vaikeasti markkinoitavien lajikkeiden tuotantoa eikä tätä tavoitetta voitu saavuttaa Bright-lajikkeen vuoden 1988 sadon osalta saman vuoden huhtikuun ja heinäkuun lopulla julkaistuilla asetuksilla.

44 Yhteisöjen tuomioistuin on näin ollen päätellyt asiassa Crispoltoni I annetun tuomion 20 ja 21 kohdassa, että asetusten N:o 1114/88 ja N:o 2268/88 taannehtivuutta ei voitu hyväksyä, koska näillä asetuksilla tavoiteltavan päämäärän saavuttaminen ei vaatinut sitä. Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että edellä mainituilla asetuksilla loukattiin kyseessä olevien taloudellisten toimijoiden perusteltua luottamusta. Vaikka näiden olisikin pitänyt pitää vaikeasti markkinoitavien lajikkeiden tuotannon rajoittamista koskevia toimenpiteitä ennalta-arvattavina, ne olisivat voineet kuitenkin perustellusti odottaa, että niiden investointeihin vaikuttavista toimenpiteistä olisi ilmoitettu niille ajoissa, mitä ei ollut tehty.

45 Yhteisöjen tuomioistuin on näin asiassa Crispoltoni I antamassaan tuomiossa lausunut kyseessä oleville taloudellisille toimijoille tuntemattomasta, taattuja enimmäismääriä koskevan järjestelmän taannehtivasta soveltamisesta vuoden 1988 tupakkasatoon sekä yhteisön tupakkamarkkinoita koskevien uusien organisointitoimenpiteiden luonteen että niiden voimaantulopäivän osalta.

46 Vuoden 1989 satoa koskevan asetuksen N:o 1252/89 antaminen, joka on pääasian riidan kohteena, sijoittuu kuitenkin eri asiayhteyteen, koska kyseinen asetus kuuluu niihin vuodesta 1988 voimassa olleisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on rajoittaa tupakantuotantoa yhteisössä.

47 Kyseessä olevat taloudelliset toimijat ovat tienneet asetuksen N:o 1114/88 julkaisemisesta 29.4.1988 lähtien, että vuosien 1988, 1989 ja 1990 yhteisön tupakkasadoille on vahvistettu yhteensä 385 000 tonnin taattu enimmäismäärä ja että neuvosto vahvistaa vuosittain lajikkeittain taatut enimmäismäärät tämän muuttumattoman yhteisen taatun enimmäismäärän rajoissa.

48 Kyseiset taloudelliset toimijat tiesivät samoin vuoden 1989 satoa suunnitellessaan, että asetuksella N:o 2268/88 oli vahvistettu 33 000 tupakkatonnin taattu enimmäismäärä Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden vuoden 1988 sadon osalta ja että näitä lajikkeita oli vaikea markkinoida, koska vuodesta 1987 lähtien on ollut olemassa suuria varastoja.

49 Asetusten N:o 1114/88 ja N:o 2268/88 julkaisemisesta vuoden 1988 huhtikuun ja heinäkuun lopulla lähtien asianomaiset taloudelliset toimijat ovat olleet tietoisia yleensä yhteisön tupakkatuotannon ja erityisesti Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden asteittaisen vähentämisen politiikasta.

50 Näistä näkökulmista johtuu, että vuoden 1989 sadon osalta Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden taattujen enimmäismäärien määritys asetuksella N:o 1252/89 ei ollut ennalta-arvaamaton asianomaisten tuottajien kannalta, jotka saattoivat perustellusti odottaa, että Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden taattuja enimmäismääriä vähennettäisiin vielä vuoden 1989 sadon osalta. Heidän perusteltua luottamustaan on näin ollen kunnioitettu.

51 Huolellisina ja harkitsevina toimijoina kyseessä olevat tuottajat eivät missään tapauksessa voineet suunnitella vuoden 1989 satoa niin, että tuotanto ylittäisi vuoden 1988 taatun enimmäismäärän. Kuten asetuksesta N:o 2046/90 ilmenee, Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden tehokas tuotanto on kasvanut 43 236 tonniin. Kun Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden tuottajat ovat näin ylittäneet vuoden 1989 sadosta lähtien 40,1 prosentilla vuoden 1988 sadolle vahvistetun taatun enimmäismäärän, ne eivät näin ollen ole selvästikään toimineet huolellisten ja harkitsevien toimijoiden tavoin.

52 Kuten neuvosto ja komissio huomauttavat, Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden ylituotanto on vuoden 1989 sadosta lähtien ollut niin suurta, että hintoja ja palkkioita olisi täytynyt päättää vähentää 15 prosentin enimmäisosuudella, vaikka näiden lajikkeiden taattu enimmäismäärä olisikin pysynyt samana.

53 Lisäksi on todettava, että taattujen enimmäismäärien järjestelmän käyttöönottamisella asetuksen N:o 1114/88 tavoitteena oli yhteisön tupakkatuotannon rajoittaminen vuosien 1989, 1990 ja 1991 satojen osalta säädettyä 385 000 tonnin taattua yhteistä enimmäismäärää vastaavaan määrään sekä Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden kaltaisten vaikeasti markkinoitavien lajikkeiden tuotannon hillitseminen. Tällaiset tavoitteet ja erityisesti vuoden 1989 sadon osalta säädetyn 385 000 tonnin taatun enimmäismäärän noudattaminen edellyttää asetuksella N:o 1252/89 vahvistettua, jopa taannehtivasti sovellettavaa taattua enimmäismäärää vuoden 1989 Mavra- ja Tsebelia-lajikkeiden sadon osalta.

54 Näin ollen on todettava, että asetuksen N:o 1252/89 taannehtivuus oli välttämätön asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi ja että kyseessä olevien tuottajien luottamuksensuojaa on kunnioitettu.

Asetus N:o 1251/89

55 Neuvosto on asetuksella N:o 1251/89 muuttanut asetusta N:o 727/70 ja säätänyt, että taatut enimmäismäärät vahvistetaan vuosittain seuraavan vuoden sadon osalta.

56 Tämän asetuksen ensimmäisen perustelukappaleen mukaan muutos on tehty "viljelmien suunnittelemiseksi etukäteen". Saman perustelukappaleen mukaan lisäksi "näin ollen on vahvistettava samaan aikaan vuosien 1989 ja 1990 satoja koskevat määrät".

57 Asetus N:o 1251/89 on tullut 2 artiklan mukaisesti voimaan 14.5.1989 eli kolme päivää taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta vuosien 1989 ja 1990 satojen osalta annetun asetuksen N:o 1252/89 voimaantulon jälkeen.

58 Asetuksen N:o 1251/89 ensimmäisestä perustelukappaleesta ja 2 artiklasta ilmenee näin ollen, että neuvoston mukaan asetuksella N:o 1252/89 käyttöönotettua taattujen enimmäismäärien vahvistamista lajikkeittain kyseistä satoa edeltävänä vuonna koskevaa periaatetta saataisiin soveltaa vasta tulevaisuudessa ja ensimmäisen kerran vuoden 1990 satoon.

59 Näin ollen Kreikan hallituksen väitettä siitä, että neuvosto on soveltanut asetusta N:o 1251/89 taannehtivasti, ei voida hyväksyä.

60 Näin ollen ei näytä siltä, että kun neuvosto on vahvistanut asetuksen N:o 1251/89 voimaantulopäiväksi asetuksen N:o 1252/89 voimaantuloa myöhemmän päivän niin, että taattujen enimmäismäärien vahvistamista lajikkeittain kyseistä satoa edeltävänä vuonna koskevaa periaatetta sovelletaan ensimmäisen kerran vasta vuoden 1990 satoon, se olisi ylittänyt sille yhteisen maatalouspolitiikan alalla kuuluvan laajan harkintavaltansa rajat tai että se olisi perustellut virheellisesti tätä valintaa.

61 Edellä olevat perustelut huomioon ottaen kansalliselle tuomioistuimelle on siten vastattava, että esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella asetukset N:o 1251/89 ja N:o 1252/89 olisi katsottava pätemättömiksi.

Asetuksen N:o 2046/90 pätevyys

62 Kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy, onko asetus N:o 2046/90 pätevä siltä osin kuin siinä todetaan, että Tsebelia- ja Mavra-lajikkeille vuoden 1989 sadon osalta vahvistettu 30 000 tonnin taattu enimmäismäärä on ylitetty kaikkiaan 44,1 prosentilla ja siltä osin kuin siinä tämän vuoksi sovelletaan tavoite- ja interventiohintaan sekä palkkion määrään muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdassa vuodelle 1989 sallittua 15 prosentin enimmäisvähennystä.

63 On huomattava, että koska asetuksen N:o 1252/89 tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella se olisi katsottava pätemättömäksi, komissio saattoi pätevästi määrittää asetuksella N:o 2046/90 tuottajien saamien hintojen ja palkkioiden tarkan määrän lajikkeittain asetuksella N:o 1252/89 taattujen enimmäismäärien ylittämisestä riippumatta ja näin ollen vähentää hintoja ja palkkiota 15 prosenttia todettuaan kaikkiaan 44,1 prosentin suuruisen Tsebelia- ja Mavra-lajikkeille vahvistetun taatun enimmäismäärän ylityksen vuoden 1989 sadon osalta.

64 Näin ollen kansallisen tuomioistuimen kysymykseen on vastattava, että kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella asetus N:o 2046/90 olisi katsottava pätemättömäksi.

Asetuksen N:o 4263/88 tulkinta

65 Neljännellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa tietää siinä tapauksessa, että kyseessä olevat asetukset todetaan päteviksi, kuka on velvollinen maksamaan takaisin muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan nojalla vahvistettua hintojen ja palkkion vähentämistä vastaavat summat ja onko asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan nojalla mahdollista tällaisessa tapauksessa neuvotella uudelleen sopimushinta hintojen ja palkkion vähennystä vastaavasti.

66 Aluksi on todettava, että asetuksessa N:o 4263/88 täsmennetään ne seikat, jotka vähintään on oltava tupakan viljelijän ja jalostajan välisessä eurooppalaisessa viljelysopimuksessa vuoden 1989 sadosta alkaen, ja sen liite sisältää eurooppalaisen viljelysopimuksen mallin, jossa on 14 pakollista lauseketta. Näihin sisältyy 8. lauseke, jossa määrätään muun muassa, että "[jos] tämän sopimuksen ensimmäisessä kohdassa mainittua tupakkalajiketta koskevia hintoja tai palkkiota muutetaan yhteisön asetuksella, ostaja ja myyjä neuvottelevat keskenään uuden sopimushinnan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellisen alakohdan säännösten soveltamista. Jos näitä hintoja tai palkkioita muutetaan asetuksen (ETY) N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti, sopimushinta tarkistetaan hintojen ja palkkioiden muutosta vastaavasti."

67 Koska asetusten N:o 1114/88, N:o 1251/89, N:o 1252/89 ja N:o 2046/90 tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella ne olisi katsottava pätemättömiksi, asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan soveltamista voidaan vaatia sopimushintojen tarkistamiseksi hintojen ja palkkioiden muutosta vastaavasti. Tällainen tarkistaminen on looginen seuraus asetuksella N:o 1114/88 vahvistetun järjestelmän mukaisten taattujen enimmäismäärien mahdollisen ylittämisen perusteella jalostusyrityksen saaman ja osittain tupakkalajikkeen tuottajille siirretyn palkkion tarkan määrän määrittelystä.

68 Kreikan hallitus väittää kuitenkin, että se, että tuottajille maksettu hinta voitaisiin neuvotella uudelleen, vastaisi sitä, että jalostusyrityksille annettaisiin mahdollisuus siirtää tuottajille velvollisuus korvata ennakolta kirjanpitoon merkityn ja jo saadun palkkion mahdollinen vähentäminen, mikä olisi ristiriidassa palkkion tavoitteen eli tupakantuottajien tulojen lisäämisen kanssa.

69 Tältä osin on korostettava, että kuten komissio perustellusti toteaa, jalostusyritys on velvollinen maksamaan takaisin palkkion vähentämistä vastaavat summat, koska se saa palkkion, mutta että se voi puolestaan neuvotella uudelleen sopimushinnan tupakantuottajien kanssa asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan mukaisesti.

70 Tällainen sopimushinnan uudelleenneuvotteleminen palkkion vähentämisen seurauksena on sopusoinnussa sen kanssa, että, kuten tämän tuomion 35 kohdassa on todettu, taattujen enimmäismäärien järjestelmässä kaikkien yhteisön tuottajien on vastattava yhteisvastuullisesti ja tasavertaisesti sellaisten päätösten seurauksista, joita yhteisöjen toimielimet tekevät reagoidakseen markkinoilla mahdollisesti ilmenevän tuotannon ja menekkimahdollisuuksien välisen epätasapainon vaaraan.

71 Kansalliselle tuomioistuimelle on siis vastattava, että jalostusyritys on velvollinen maksamaan takaisin muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan nojalla vahvistettua hintojen ja palkkion vähentämistä vastaavat summat, mutta että asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan nojalla jalostusyritys ja tupakantuottajat voivat tällaisessa tapauksessa neuvotella uudelleen sopimushinnan hintojen ja palkkion vähennystä vastaavasti.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

Oikeudenkäyntikulut

72 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Kreikan hallitukselle, Euroopan unionin neuvostolle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Eirinodikeio Echinoun 24.7.1995 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 25 päivänä huhtikuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1114/88 olisi katsottava pätemättömäksi.

2) Esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella asetuksen (ETY) N:o 727/70 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1251/89 ja tavoitehintojen, interventiohintojen ja tupakanlehtien ostajille myönnettävien palkkioiden, pakatun tupakan johdettujen interventiohintojen, viitelaatujen, tuotantovyöhykkeiden sekä taattujen enimmäismäärien vahvistamisesta vuoden 1989 sadon osalta ja asetusten (ETY) N:o 1577/86, (ETY) N:o 1975/87 ja (ETY) N:o 2268/88 muuttamisesta 3 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1252/89 olisi katsottava pätemättömiksi.

3) Esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, minkä perusteella vuoden 1989 tupakkasadon tehokkaasta tuotannosta sekä taattujen enimmäismäärien järjestelmän mukaisesti maksettavista hinnoista ja palkkioista 18 päivänä heinäkuuta 1990 annettu komission asetus (ETY) N:o 2046/90 olisi katsottava pätemättömäksi.

4) Jalostusyritys on velvollinen maksamaan takaisin muutetun asetuksen N:o 727/70 4 artiklan 5 kohdan nojalla vahvistettua hintojen ja palkkion vähentämistä vastaavat summat, mutta asetuksen N:o 4263/88 liitteessä olevan viljelysopimuksen 8. lausekkeen toisen kohdan nojalla jalostusyritys ja tupakantuottajat voivat tällaisessa tapauksessa neuvotella uudelleen sopimushinnan hintojen ja palkkion vähennystä vastaavasti.

(1) - Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

Full & Egal Universal Law Academy