EUR-Lex -  61996CJ0328 - FI - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28 päivänä lokakuuta 1999. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan République d'Autriche. - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Julkiset rakennusurakat - Tutkittavaksi ottaminen - Tarjouspyynnössä olevien ehtojen yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa - Urakkailmoituksen julkaisematta jättäminen EYVL:ssä. - Asia C-328/96.

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohde - Perustellun lausunnon sisältö

(EY:n perustamissopimuksen 169 artikla (josta on tullut EY 226 artikla))

2 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohde - Jäsenvaltiolle asetetut määräajat - Kohtuullisten määräaikojen vaatimus - Arviointiperusteet

(EY:n perustamissopimuksen 169 artikla (josta on tullut EY 226 artikla))

3 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - Direktiivi 89/665/ETY - Menettely, jonka nojalla komissio voi ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, jos julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjä koskevia yhteisön säännöksiä rikotaan selvästi ja ilmeisesti - Menettely, joka ei liity perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) mukaiseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn

(EY:n perustamissopimuksen 169 artikla (josta on tullut EY 226 artikla); neuvoston direktiivi 89/665/ETY)

4 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyt - Direktiivi 93/37/ETY - Liittovaltion määräysvallassa olevan yksikön valvoma ja rahoittama hankintaviranomainen rikkoo yhteisön säännöksiä - Valtion syyksi luettava rikkominen

(Neuvoston direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b kohta)

Tiivistelmä

1 Koska perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, kanne voi perustua ainoastaan perustellussa lausunnossa esitettyihin väitteisiin. Näiden väitteiden osalta on syytä todeta, että vaikka komissiolla ei olekaan velvollisuutta ilmoittaa perustellussa lausunnossa niitä toimenpiteitä, joilla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan korjata, sen on kuitenkin erityisesti ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle, että sen on toteutettava tietty toimenpide, jos komissio aikoo perustaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen siihen, ettei tätä toimenpidettä ole toteutettu.

2 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuus noudattaa yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja puolustautua tehokkaasti komission esittämiä väitteitä vastaan.

Näiden kahden tavoitteen toteutuminen edellyttää, että komissio asettaa jäsenvaltioille kohtuullisen määräajan viralliseen huomautukseen vastaamista ja perustellun lausunnon noudattamista tai, tarvittaessa, puolustuksen valmistelemista varten. Arvioitaessa asetetun määräajan kohtuullisuutta on syytä ottaa huomioon kustakin yksittäistapauksesta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Hyvin lyhyet määräajat voivat olla perusteltuja erityistapauksissa, muun muassa silloin, kun jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättäminen on korjattava kiireellisesti tai kun komission näkökanta on kyseisen jäsenvaltion tiedossa ennen menettelyn aloittamista.

3 Menettely, jossa komissio voi julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/665/ETY nojalla puuttua jäsenvaltion toimenpiteisiin silloin kun se katsoo, että julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjä koskevia yhteisön säännöksiä on rikottu selvästi ja ilmeisesti, on ennalta ehkäisevä toimenpide, jolla ei voida poiketa 169 artiklalla (josta on tullut EY 226 artikla) komissiolle annetusta toimivallasta eikä korvata sitä. Tästä seuraa, että tätä erityismenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt eivät voi vaikuttaa perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla nostetun kanteen tutkittavaksi ottamiseen.

4 Jäsenvaltio, joka on rakenteeltaan liittovaltio, voi olla vastuussa julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b kohdassa tarkoitetun sellaisen hankintaviranomaisen menettelystä, jonka kaikkea toimintaa valvoo ja rahoittaa tämän valtion määräämisvallassa oleva yksikkö. Julkisia hankintasopimuksia koskevat yhteisön säännökset jäisivät näet vaille tehokasta vaikutusta, jos kyseinen jäsenvaltio ei olisi vastuussa tämän hankintaviranomaisen toiminnasta.

Asianosaiset

Asiassa C-328/96,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja H. van Lier ja oikeudellisen yksikön virkamies C. Schmidt, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

kantajana,

vastaan

Itävallan tasavalta, asiamiehenään kanslerinviraston osastopäällikkö W. Okresek, prosessiosoite Luxemburgissa Itävallan suurlähetystö, 3 rue des Bains,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimuksentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54), julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) eikä EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) mukaisia velvoitteitaan menettelyssä, joka liittyi Ala-Itävallassa sijaitsevan St. Pöltenin hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakennuttamista koskeviin ennen 6.2.1996 tehtyihin hankintasopimuksiin, joita ei vielä 7.3.1996 ollut täytäntöönpantu tai jotka olivat vielä mahdollisesti purettavissa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat J. C. Moitinho de Almeida, D. A. O. Edward ja L. Sevón sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), J.-P. Puissochet, G. Hirsch, P. Jann ja M. Wathelet,

julkisasiamies: S. Alber,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 10.11.1998 pidetyssä istunnossa, jossa komissiota on edustanut H. van Lier, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur, Hampuri, ja jossa Itävallan tasavallan asiamiehinä ovat olleet Ala-Itävallan osavaltion hallituksen (St. Pölten) hallitusneuvokset W. Okresek ja C. Kleiser, esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 19.1.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.10.1996 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimuksentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54), julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) eikä EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) mukaisia velvoitteitaan menettelyssä, joka liittyi Ala-Itävallassa sijaitsevan St. Pöltenin hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakennuttamista koskeviin ennen 6.2.1996 tehtyihin hankintasopimuksiin, joita ei vielä 7.3.1996 ollut täytäntöönpantu tai jotka olivat vielä mahdollisesti purettavissa.

Tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

2 Asiakirjoista ilmenee, että Ala-Itävallan osavaltion hallitus päätti vuonna 1986 siirtää siihen asti Wienissä sijainneen toimipaikkansa St. Pölteniin.

3 Hallituksen ja hallinnon työskentelytiloiksi tarkoitettujen uudisrakennusten ja St. Pöltenin kulttuurikeskuksen rakennuttamista koskevan laajan hankkeen toteuttamistyöt aloitettiin vuonna 1992. Niiden suunniteltu päättymisajankohta oli vuonna 1996, jolloin Itävalta vietti tuhatvuotisjuhliaan.

4 Komissiolle ilmoitettiin helmikuussa 1995 erään valituksen yhteydessä tarjouspyynnöstä, joka koski tähän hankkeeseen liittyviä julkisia tavaranhankintasopimuksia ja joka oli julkaistu Ala-Itävallan virallisessa lehdessä. Tämä tarjouspyyntö perustui Allgemeine Angebots- und Vertragsbedingungeniin (tarjouksia ja sopimusasiakirjoja koskevat yleiset ehdot; jäljempänä AAVB), joita komissio piti yhteisön oikeuden vastaisina, koska niillä rikottiin muun muassa ilmoituksen julkaisemista koskevia sääntöjä ja eritelmiä, tiedonantovelvollisuutta sekä tarjoajien suojeluvelvollisuutta koskevia sääntöjä.

5 Komissio ilmoitti 12.4.1995 päivätyllä kirjeellä Itävallan hallitukselle näistä havainnoistaan.

6 Muutamia kuukausia myöhemmin komissiolle annettiin tiedoksi odotettujen oikaisujen sijasta sopimuksentekomenettelyä koskeva laki, jonka Ala-Itävallan osavaltio julkaisi 31.5.1995 ja jonka osalta esiintyi myös vastustusta, sillä kyseiseen hankkeeseen liittyvät sopimukset oli käytännössä suljettu sen soveltamisalan ulkopuolelle.

7 Näiden sopimusten tilannetta tutkittiin marraskuun lopussa 1995 Itävallan ja komission viranomaisten välillä pidetyssä kokouksessa. Koska tuolloin vielä tekemättä olevien sopimusten arvo oli huomattava, komissio vaati, että yhteisön oikeuden noudattaminen varmistettaisiin välittömästi. Itävallan viranomaiset sitoutuivat tekemään tarvittavat muutokset. Ne totesivat kuitenkin, että siirtymäkauden oli oltava riittävän pitkä, sillä lainsäädännön mukauttamiseen liittyi teknisiä ongelmia.

8 Komissio piti tätä ilmoitusta riittämättömänä ainakin siltä osin, kuin se koski AAVB:n ja sopimuksentekokäytäntöjen muuttamista, sillä ne voitiin mukauttaa välittömästi pelkällä hankintaviranomaisen eli Niederösterreichische Landeshauptstadt Planungsgesellschaft mbH:n (jäljempänä Nöplan) tekemällä päätöksellä.

9 Tästä syystä komissio päätti 15.12.1995 päivätyllä kirjeellä aloittaa perustamissopimuksen 169 artiklaan perustuvan menettelyn Itävallan tasavaltaa vastaan ja vaati virallisessa huomautuksessa sitä esittämään väitettyä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat huomautuksensa viikon kuluessa kirjeen vastaanottamisesta.

10 Itävallan hallitus vastasi 22.12.1995 päivätyllä kirjeellä, että AAVB:tä oli muutettu komission edellyttämin tavoin, että Nöplan oli tehnyt päätöksen "soveltaa yhteisön direktiivejä välittömästi kaikkiin tarjouspyyntöihin" ja että Ala-Itävallan osavaltio oli valmistellut sopimuksentekomenettelyä koskevan lakiluonnoksen.

11 Komissio katsoi, ettei tästä asiakirjasta ilmennyt, että väitettyjen rikkomisten lopettamista koskeviin toimenpiteisiin olisi ryhdytty. Se antoi 21.2.1996 perustellun lausunnon, jossa se kehotti Itävallan tasavaltaa ryhtymään kaikkiin rikkomisen lopettamisen edellyttämiin toimenpiteisiin viidentoista päivän kuluessa lausunnon tiedoksi antamisesta.

12 Itävallan hallitus totesi 22.3.1996 päivätyssä vastauksessaan muun muassa seuraavaa:

- sopimuksentekokäytäntöjä oli muutettu 6.2.1996 lukien, joten vireillä olleiden päätösten tekemistä oli lykätty siitä päivästä lähtien ja yhteisön oikeuden noudattaminen oli varmistettu niiden sopimuksentekomenettelyjen osalta, joita ei vielä ollut saatettu päätökseen;

- 27.11.1995-6.2.1996 tehtyjen yhteensä noin 360 miljoonan Itävallan shillingin (ATS) arvoisten sopimusten käsittelyä ei ollut voitu lykätä tai lopettaa kokonaan useista syistä.

13 Komissio on nostanut nyt esillä olevan kanteen, koska se katsoi, että nämä sopimukset oli tehty yhteisön oikeutta rikkoen ja ettei Itävallan tasavallan menettely ollut perusteltua.

Asiassa sovellettavat oikeussäännöt

Yhteisön lainsäädäntö

14 Direktiivin 93/37/ETY 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavasti:(1)

"Hankintaviranomaisen on ilmoitettava 15 päivän kuluessa asiaa koskevan pyynnön vastaanottamisesta sitä tiedustelleelle hylätylle ehdokkaalle tai tarjoajalle perusteet, joiden vuoksi kyseinen hakemus tai tarjous on hylätty, sekä tarjouksen osalta myös valitun tarjoajan nimi."

15 Saman direktiivin 10 artiklan 6 kohdassa säädetään tietyn sopimuksen sopimusehdoissa olevien teknisten eritelmien osalta seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on kiellettävä sisällyttämästä tietyn sopimuksen kohtiin teknisiä eritelmiä, joissa esiintyy tietyn valmistajan tai tiettyä alkuperää oleva tuote tai erityisen menetelmän avulla valmistettu tuote ja jotka sen vuoksi suosivat tai sulkevat pois joitakin yrityksiä, jolleivät sellaiset eritelmät ole sopimuksen kohteen kannalta perusteltuja. Erityisesti tavaramerkkien, patenttien, tyyppien tai tavaran nimenomaisen alkuperän tai tuotannon mainitseminen on kielletty. Se on kuitenkin sallittua, jos mainintaan liitetään ilmaisu 'tai vastaava', jos hankintaviranomaiset eivät voi muuten kuvata sopimuksen kohdetta tarpeeksi tarkoilla ja kaikille asianosaisille täysin selvillä eritelmillä."

16 Saman direktiivin 11 artiklassa annetaan yhteiset ilmoituksen julkaisemista koskevat säännöt, joita hankintaviranomaisen on noudatettava julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia tehtäessä. Tämän artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa ja 11 kohdassa säädetään seuraavasti:

"6. Edellä 1-5 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on laadittava liitteissä IV, V ja VI olevien mallien mukaisesti ja niissä on oltava mainituissa liitteissä säädetyt tiedot.

- -

11. Ilmoitusta ei saa julkaista hankintaviranomaisen maan virallisissa lehdissä tai muussa lehdistössä ennen sen lähettämispäivää, joka on mainittava ilmoituksessa. Ilmoitukseen ei saa sisältyä muita tietoja kuin ne, jotka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä."

17 Tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi seuraavasti:

"Avoimissa menettelyissä hankintaviranomaisten on asetettava tarjousten vastaanottoajaksi vähintään 52 päivää ilmoituksen lähettämispäivästä."

18 Direktiivin 93/37/ETY 24 artiklassa määrätään urakoitsijoiden laadulliset valintaperusteet eli ne lailliset syyt, joiden nojalla urakoitsija voidaan jättää sopimuksentekomenettelyn ulkopuolelle.

19 Saman direktiivin 30 artiklassa säädetään lopuksi sopimuksentekoperusteista. Sen 1 kohdassa säädetään seuraavasti:

"Perusteet, joilla hankintaviranomainen tekee sopimuksen, ovat seuraavat:

a) joko yksinomaan alin hinta;

b) tai, kun sopimuksentekoperusteena on taloudellisesti edullisin tarjous, kyseisen sopimuksen mukaan määräytyvät erilaiset perusteet, kuten esimerkiksi hinta, toimitusaika, käyttökustannukset, kannattavuus, tekninen arvo."

20 Direktiivin 89/665/ETY 1 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavasti:

"1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivien 71/305/ETY ja 72/62/ETY soveltamisalaan kuuluviin sopimuksentekomenettelyihin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti - -, milloin edellä tarkoitetut päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa yhteisön oikeutta tai sen täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä.

2. - -

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että on käytettävissä muutoksenhakumenettelyjä, joiden yksityiskohdista kukin jäsenvaltio voi itse päättää ja jotka ovat ainakin niiden käytettävissä, jotka joko ovat olleet tai ovat tavoittelemassa jotain julkisia tavaranhankintoja tai rakennusurakoita koskevaa sopimusta ja joiden etua virheelliseksi väitetty menettely on loukannut tai saattaa loukata. - - ."

21 Saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavasti:

"1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklassa säädettyihin muutoksenhakumenettelyihin liittyviin toimenpiteisiin sisältyy valtuudet

- -

c) korvata virheellisestä menettelystä kärsineen vahingot."

Riidanalaisia sopimuksia koskevien tarjouspyyntöjen ehdot

22 Asiakirjoista ilmenee, että AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleessa versiossa oli muun muassa seuraavat kohdat:

- kohtana 2.5 oli "Hankintaviranomaisen suorittama tarjousten valinta", jossa määrättiin, että hankintaviranomaisella oli kaikissa tapauksissa oikeus valita tai hylätä tarjous eivätkä tarjoajat voineet tältä osin vedota varsinkaan menetetyn voiton osalta mihinkään oikeuteen. Siinä määrättiin myös, että hankintaviranomaisella oli oikeus päättää sopimuksen tekemisestä eivätkä tarjoajat voineet vedota lakeihin tai asetuksiin eivätkä ÖNORM A 2050 -nimisiin sääntöihin. Hankintaviranomaisella ei ollut velvollisuutta ilmoittaa niitä syitä, joiden perusteella se oli hylännyt tarjouksen tai ratkaissut tarjouskilpailun;

- kohtana 2.10 oli "Tarjotut tavara- ja materiaalinäytteet", jossa määrättiin, että tilanteessa, jossa tekninen laatu ja hinta vastasivat toisiaan, etusija oli annettava Ala-Itävallasta peräisin oleville materiaaleille tai sikäläisille yrityksille.

23 Ala-Itävallan osavaltion virallisessa lehdessä julkaistiin 6.1.1995 St. Pöltenin hallintokeskuksen tiedonhallintajärjestelmään liittyvä tarjouskilpailuilmoitus, johon sisältyvissä kyseisiä töitä koskevissa sopimusasiakirjoissa oli seuraavat sopimusehdot:

"Keskuksen käyttöjärjestelmän on vastattava IEEE 1003.X (POSIX) -standardeja ja sen on siis oltava UNIfied eXtension System V -tuote (UNIX on AT&T-yhtiön rekisteröity tavaramerkki)" (tarjouspyyntöilmoitus, s. 60). Unix-ohjausjärjestelmän osalta sallitut käyttöjärjestelmät olivat OS/2, Windows ja Windows-NT (tarjouspyyntöilmoitus, s. 61). Liittymiä koskevissa teknisissä eritelmissä vaadittiin lisäksi OSF- tai X/OPEN-järjestelmiä sekä käyttöohjelmistojen käyttäjäliittymien osalta OSF/Motiv-, Unix- ja X-Windows-järjestelmiä.

24 Samasta ilmoituksesta ilmeni, että tarjoukset oli esitettävä kolmen viikon pituisen määräajan kuluessa.

Tutkittavaksi ottaminen

25 Itävallan hallitus esittää viisi oikeudenkäyntiväitettä, joista ensimmäisen mukaan kanteen perustana oleva väite on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, toisen mukaan perustellussa lausunnossa mainitut rikkomiset on lopetettu, kolmannen mukaan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana asetetut määräajat olivat liian lyhyitä, neljännen mukaan kanteessa esitetyt vaatimukset ovat epätarkkoja ja viidennen mukaan väitettyjä rikkomisia ei voida korjata.

Kanteen perustana olevan väitteen tutkimatta jättäminen

26 Itävallan hallitus toteaa, että kanteen perustana oleva väite, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmän vaatimusosassa, liittyy sellaisiin "ennen 6.2.1996 tehtyihin hankintasopimuksiin, joita ei vielä 7.3.1996 ollut täytäntöönpantu tai jotka olivat vielä mahdollisesti purettavissa". Tätä väitettä ei ole perustellussa lausunnossa.

27 Tältä osin on syytä todeta, että Itävallan tasavallan esittämä väite, jossa se vaatii, että kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, perustuu siihen kannekirjelmän vaatimusosan tulkintaan, että kanteen perustana olisi se, että tämä valtio on jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteensa, koska se ei ole purkanut - niiltä osin kuin se on mahdollista - sellaisia ennen 6.2.1996 tehtyjä sopimuksia, joita ei ollut vielä kokonaan täytäntöönpantu perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

28 On siis tarkistettava, onko kanteen perusta määritetty asianmukaisesti.

29 Kun tämän tuomion 1 kohdasta ilmenevää kannekirjelmän vaatimusosaa tarkastellaan ottaen huomioon etenkin "Kanteen perusta" -nimisessä kannekirjelmän II osassa, jossa perustellaan rikkomisia koskevat väitteet, esitetyt seikat, ilmenee ensinnäkin, että komissio väittää Itävallan tasavallan rikkoneen useita yhteisön oikeuden säännöksiä AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleen version perusteella suoritettujen sopimuksentekomenettelyjen aikana siltä osin, kuin näiden menettelyjen nojalla oli ennen 6.2.1996 tehty sopimuksia, joita ei vielä 7.3.1996 ollut kokonaan täytäntöönpantu.

30 Sitten on syytä todeta, että komissio ei kannekirjelmän tässä osassa esitä väitettä, jonka mukaan Itävallan tasavalta ei ole purkanut tehtyjä sopimuksia.

31 Komissio esittää tosiseikkoja ja oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä koskevassa kannekirjelmän I osassa, että eräs tavoite, johon se pyrkii jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisella, on "taata mahdollisuuksien mukaan sellaisten yhteisön oikeuden vastaisten sopimusten purkaminen, joita ei vielä ole täytäntöönpantu". Saman osan lopussa se täsmentää nostaneensa nyt esillä olevan kanteen, koska Itävallan tasavalta ei ollut purkanut yhteisön oikeuden vastaisesti tehtyjä sopimuksia.

32 Komission nostaman kanteen on näin ollen katsottava koskevan sitä, että Itävallan tasavalta on jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteensa siten, että se on rikkonut yhteisön oikeuden säännöksiä AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleen version perusteella suoritettujen sopimuksentekomenettelyjen aikana. Kannekirjelmän I osassa ja vaatimusosassa tehdyillä viittauksilla sellaisiin ennen 6.2.1996 tehtyihin sopimuksiin, joita ei vielä 7.3.1996 ollut täytäntöönpantu tai jotka olivat vielä mahdollisesti purettavissa, pyritään joka tapauksessa yksilöimään ne sopimukset, joita kanteessa tarkoitetaan.

33 Koska näillä viittauksilla pyritään kanteessa mainittujen yhteisön oikeuden säännösten vastaisesti tehtyjen sopimusten yksilöinnin lisäksi väittämään, että Itävallan tasavalta on jättänyt noudattamatta sen jäsenyysvelvoitteensa, joka edellytti, että sen oli mahdollisuuksien mukaan purettava ennen 6.2.1996 tehdyt sopimukset, on tarkistettava, onko tällainen väite esitetty perustellussa lausunnossa.

34 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuus noudattaa yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja puolustautua tehokkaasti komission esittämiä väitteitä vastaan. Perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla nostetun kanteen perusta yksilöidään näin ollen kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Tästä syystä kanne voi perustua ainoastaan perustellussa lausunnossa esitettyihin väitteisiin (ks. asia C-206/96, komissio v. Luxemburg, tuomio 11.6.1998, Kok. 1998, s. I-3401, 13 kohta).

35 Komissio on perustellussa lausunnossa moittinut Itävallan tasavaltaa sopimuksentekomenettelyn aikana tehdyistä erilaisista rikkomisista. Tässä lausunnossa se on myös todennut, että vastaus, jonka Itävallan viranomaiset antoivat viralliseen huomautukseen, ei koskenut "sopimuksentekomenettelyjä, jotka oli jo aloitettu julkaisemalla mm. kansallinen ilmoitus, mutta joiden osalta ei vielä ollut tehty päätöstä", ja korostanut, että "Itävallan viranomaisten on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin todetun rikkomisen korjaamiseksi", katsoen, että "näin on varmaankin myös niiden sopimusten osalta, joita koskevaa lopullista päätöstä ei vielä ole tehty" tai "joiden osalta sopimuksentekomenettelyä ei vielä ole aloitettu".

36 Tästä seuraa, että vaikka komissio on 21.2.1996 päivätyssä perustellussa lausunnossa maininnut AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleen version perusteella suoritettujen sopimuksentekomenettelyjen aikana tehdyt rikkomiset, se ei ole kuitenkaan missään kohdassa nimenomaisesti maininnut, että Itävallan tasavallalla oli velvollisuus mahdollisuuksien mukaan purkaa ennen 6.2.1996 tehdyt sopimukset.

37 Edellä todettua tukee lisäksi se, että komissio on 15.12.1995 päivätyssä virallisessa huomautuksessa nimenomaisesti viitannut "kaikkiin niihin eriin, joita koskeva tarjouskilpailu on jo ratkaistu" ja vaatinut, että "Itävallan tasavallan on lykättävä lainvastaisesti tehtyjen sopimusten oikeusvaikutusten voimaantuloa". Koska tällaista mainintaa ei ole perustellussa lausunnossa, on siis pikemminkin katsottava, että komissio on luopunut esittämästä vastaavaa väitettä tässä lausunnossa.

38 Komissio pitää joka tapauksessa riittävänä sitä, että se on perustellussa lausunnossa vaatinut Itävallan hallitusta ryhtymään "kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin todetun rikkomisen korjaamiseksi", sillä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissiolla ei ole velvollisuutta ilmoittaa perustellussa lausunnossa niitä toimenpiteitä, joilla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan korjata (asia C-247/89, komissio v. Portugali, tuomio 11.7.1991, Kok. 1991, I-3659, 22 kohta). Se väittää myös, että vastauksessa, jonka Itävallan hallitus antoi perusteltuun lausuntoon, on "jo tehtyjä sopimuksia" koskeva kappale ja että tämä osoittaa hallituksen tutustuneen tähän vaatimukseen jo oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana.

39 Tältä osin on syytä todeta, että vaikka komissiolla ei yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olekaan velvollisuutta ilmoittaa perustellussa lausunnossa niitä toimenpiteitä, joilla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan korjata (ks. edellä mainittu asia komissio v. Portugal, tuomion 22 kohta), tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, ettei sillä olisi velvollisuutta ilmoittaa tässä lausunnossa, mihin väitteisiin se aikoo perustaa kanteensa (ks. vastaavasti edellä mainittu asia komissio v. Luxemburg, tuomion 13 kohta). Näin ollen komission on erityisesti ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle, että sen on toteutettava tietty toimenpide, jos komissio aikoo perustaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen siihen, ettei tätä toimenpidettä ole toteutettu. Tällä menettelyyn liittyvällä vaatimuksella, joka on ominainen yhteisöjen tuomioistuimessa käsiteltäville riita-asioille, ei kuitenkaan rajoiteta niitä oikeuksia, joita yksityisillä on yhteisön oikeuden perusteella ja joihin voidaan vedota suoraan kansallisissa tuomioistuimissa.

40 Komission laiminlyönti, kun se on jättänyt perustellussa lausunnossa esittämättä jo tehtyjen sopimusten purkamatta jättämistä koskevan väitteen, ei ole korjaantunut sillä, että Itävallan hallitus on perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa esitellyt laajasti jo tehtyjä sopimuksia ja myös ilmoittanut ne syyt, joiden vuoksi kyseisiä sopimuksia ei sen mukaan voitu purkaa. Puolustautumisoikeuksien turvaaminen riippuu näet yksinomaan siitä, että kanteessa ja perustellussa lausunnossa mainitut väitteet ovat samanlaisia, eikä seikoista, jotka jäsenvaltio omasta aloitteestaan tai epävirallisten tapaamisten perusteella esittää tähän lausuntoon antamassaan vastauksessa.

41 Komission väite on edellä esitetty huomioon ottaen jätettävä tutkittavaksi ottamatta, koska sitä voidaan tulkita siten, että siinä vaaditaan toteamaan, että Itävallan tasavallan olisi pitänyt joka tapauksessa purkaa ennen 6.2.1996 tehdyt yhteisön oikeuden vastaiset sopimukset.

Rikkomisen lopettaminen

42 Itävallan tasavalta esittää, että perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä 7.3.1996 kaikki siinä mainitut rikkomiset oli lopetettu, sillä AAVB:tä oli muutettu komission vaatimin tavoin ja myös sopimuksentekokäytäntöjä oli muutettu 6.2.1996 lähtien.

43 Tämän tuomion 32 ja 41 kohdassa esitetyt toteamukset huomioon ottaen on tutkittava, oliko Itävallan tasavalta perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisajankohtana lopettanut väitetyn yhteisön oikeuden säännösten rikkomisen niiden sopimuksentekomenettelyjen osalta, jotka suoritettiin AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleen version perustella.

44 Tältä osin on todettava, että vaikka onkin totta, että Itävallan tasavalta on 12.12.1995 lukien muuttanut AAVB:tä komission edellyttämin tavoin ja että se on 6.2.1996 lähtien soveltanut AAVB:n uutta versiota kaikkiin tuolloin vireillä olleisiin menettelyihin, on myöskin varmaa, ettei se ole millään tavoin muuttanut niitä sopimuksentekomenettelyjä, jotka on suoritettu kokonaisuudessaan AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleen version perusteella, ja tästä seuraa, että näiden menettelyjen mahdollisesti aiheuttamat yhteisön oikeuden vastaiset vaikutukset olivat vielä olemassa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

45 Tästä syystä tämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana asetetut liian lyhyet määräajat

46 Itävallan tasavalta katsoo, että kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, koska viralliseen huomautukseen annettavalle vastaukselle asetettu yhden viikon pituinen määräaika ja perustellun lausunnon noudattamiselle asetettu viidentoista päivän pituinen määräaika olivat liian lyhyet ja kohtuuttomat.

47 Itävallan tasavalta vetoaa tältä osin siihen, ettei minkäänlaista kiirettä ollut, sillä komission moitteet koskivat 6.2.1996 edeltävää tilannetta, joka oli siis jo menneisyyttä. Komissio tiesi tämän antaessaan perustellun lausunnon, sillä Itävallan viranomaiset olivat tiedottaneet sille kirjallisesti 7.2.1996 siitä, että sopimuksentekokäytännöt oli saatettu yhteisön oikeuden mukaisiksi. Lisäksi komissiolta itseltäänkin on mennyt melkein kuukausi Itävallan tasavallalle osoitetun perustellun lausunnon antamiseen, mistä ilmoitettiin 25.1.1996 annetussa lehdistötiedotteessa.

48 Toiseksi määräaikoja asetettaessa ei ollut otettu huomioon sitä aikaa, joka tarvittiin liittovaltion viranomaisten, Ala-Itävallan osavaltion ja Nöplanin välisiin yhteistoimintaponnisteluihin, jotka johtuivat siitä, että osavaltion oikeudellinen asema oli arvioitava uudelleen moitittujen menettelyjen osalta.

49 Itävallan tasavalta toteaa lopuksi, että arvioitaessa komission perustellussa lausunnossa asettaman määräajan kohtuullisuutta on syytä ottaa huomioon direktiivin 89/665/ETY 3 artiklan 3 kohta, jossa määräajan pituudeksi säädetään 21 päivää.

50 Komissio vastaa tähän, että asetetut määräajat olivat, moitittu tilanne huomioon ottaen, perusteltuja. Etenkin virallisessa huomautuksessa asetettu määräaika on perusteltu, koska Itävallan viranomaisten itse antamien tietojen mukaan vielä joulukuun alussa 1995 oli tekemättä merkittäviä sopimuksia ja näin ollen Itävallan hallitukselta oli saatava mahdollisimman nopeasti vakuutus siitä, että nämä sopimukset tehtäisiin yhteisön oikeuden mukaisesti ja että jo tapahtuneet rikkomiset korjattaisiin. Myös perustellussa lausunnossa asetettu määräaika on asianmukainen, sillä viralliseen huomautukseen annetussa vastauksessa ei taattu sitä, että Itävallan hallitus olisi ollut valmis korjaamaan kaikki väitetyt rikkomiset, ja näin sitäkin suuremmalla syyllä, koska se ei ollut suostunut komission vaatimukseen toimittaa sille luettelo muun muassa niistä sopimuksista, jotka tultaisiin vielä julkaisemaan.

51 Tältä osin on syytä todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä on kaksi tavoitetta, joiden toteutumisen edellytyksenä on se, että komissio asettaa jäsenvaltioille kohtuullisen määräajan viralliseen huomautukseen vastaamista ja perustellun lausunnon noudattamista tai, tarvittaessa, puolustuksen valmistelemista varten (ks. tämän tuomion 34 kohta). Arvioitaessa asetetun määräajan kohtuullisuutta on syytä ottaa huomioon kustakin yksittäistapauksesta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Hyvin lyhyet määräajat voivat olla perusteltuja erityistapauksissa, muun muassa silloin, kun jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättäminen on korjattava kiireellisesti tai kun komission näkökanta on kyseisen jäsenvaltion tiedossa ennen menettelyn aloittamista (asia 293/85, komissio v. Belgia, tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 305, 14 kohta).

52 On siis syytä tutkia, oliko lyhyiden määräaikojen asettaminen perusteltua nyt esillä olevan asian erityispiirteet huomioon ottaen.

53 Virallisessa huomautuksessa asetetun yhden viikon pituisen määräajan osalta on ensinnäkin yhdyttävä komission perusteltuun väitteeseen siitä - jota Itävallan hallitus ei ole varsinaisesti kiistänyt -, että moitittu tilanne oli kiireellinen, kun otetaan huomioon ne merkittävät sopimukset, joiden osalta sopimuksia ei vielä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana ollut tehty ja jotka perustuivat komission yhteisön oikeuden vastaisina pitämiin menettelyihin.

54 Sopimuksentekokäytäntöjen saattaminen yhteisön oikeuden mukaisiksi ei edellyttänyt eri viranomaisten välisiä pitkällisiä yhteistoimintaponnisteluja, sillä pelkkä hankintaviranomaisen päätös olisi riittänyt. Tämän lisäksi Itävallan viranomaiset tiesivät komission väitteistä viimeistään marraskuun lopussa 1995 pidetyn kokouksen jälkeen.

55 Perustellussa lausunnossa asetetun viidentoista päivän pituisen määräajan osalta on selvää, että tämän lausunnon antamisajankohtana Itävallan tasavalta ei ollut toimittanut komissiolle luetteloa niistä sopimuksista, joihin oli sovellettu AAVB:n 1.1.1995 voimassa ollutta versiota, ja että tästä syystä komissio ei kyennyt arvioimaan, taattiinko Itävallan tasavallan 7.2.1996 antamalla tiedonannolla, joka koski sopimuksentekokäytäntöjen saattamista yhteisön oikeuden mukaisiksi 6.2.1996 alkavin vaikutuksin, se, ettei yhteisön oikeuden vastaisia menettelyjä enää esiintyisi. Moititun tilanteen kiireellisyyttä ei myöskään voida asettaa kyseenalaiseksi sen vuoksi, että komissio antoi perustellun lausunnon - niin valitettavaa kuin se onkin - melkein kuukausi sen jälkeen, kun asiasta oli ilmoitettu lehdistössä.

56 Tästä seuraa, että komission virallisessa huomautuksessa ja perustellussa lausunnossa asettamia määräaikoja on pidettävä kohtuullisina.

57 Itävallan hallituksen direktiivin 89/665/ETY 3 artiklan 3 kohtaan perustuvan väitteen osalta riittää, kun muistutetaan, että tässä direktiivissä säädetty erityismenettely on ennalta ehkäisevä toimenpide, jolla ei voida poiketa perustamissopimuksen 169 artiklalla komissiolle annetusta toimivallasta eikä korvata sitä (ks. asia C-353/96, komissio v. Irlanti, tuomio 17.12.1998, Kok. 1998, s. I-8565, 22 kohta). Tästä seuraa, että tätä erityismenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt eivät voi vaikuttaa perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla nostetun kanteen tutkittavaksi ottamiseen.

58 Tämän vuoksi oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

Kanteessa esitettyjen väitteiden epätarkkuus

59 Itävallan hallitus väittää, että kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta siitä syystä, että komissio viittaa niin kannekirjelmän vaatimusosassa kuin useissa muissakin kohdissa purkamismahdollisuuteen ilmoittamatta oikeudellista arviointia koskevassa kannekirjelmän osassa niitä perusteita, joiden nojalla tätä mahdollisuutta on arvioitava.

60 Riittää kun todetaan, että tällä oikeudenkäyntiväitteellä ei enää ole kohdetta, koska yhteisöjen tuomioistuin on tämän tuomion 41 kohdassa katsonut, että komission kannetta ei oteta tutkittavaksi siltä osin, kuin se perustuu tehtyjen sopimusten purkamatta jättämistä koskevaan väitteeseen.

Väitettyjen rikkomisten korjaamattomuus

61 Itävallan hallitus vastustaa kanteen tutkittavaksi ottamista väittäen, että väitettyä rikkomista, joka perustuu siihen, että jo tehtyjä sopimuksia ei ole purettu, ei voida korjata.

62 On kuitenkin todettava, ettei tälläkään oikeudenkäyntiväitteellä ole enää kohdetta tämän tuomion 60 kohdassa mainitusta syystä.

Pääasia

63 Komissio muistuttaa ensinnäkin, että Itävallan tasavallalla on ollut velvollisuus noudattaa yhteisön lainsäädäntöä ja siihen kuuluvia julkisia hankintasopimuksia koskevia direktiivejä siitä lähtien, kun se 1.1.1995 liittyi Euroopan unioniin.

64 Toiseksi se toteaa, että Itävallan tasavalta on rikkonut tiettyjä yhteisön oikeuden säännöksiä AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleen version nojalla suoritetuissa sopimuksentekomenettelyissä.

65 Komission mukaan Itävallan tasavalta on rikkonut useita direktiivin 93/37/ETY säännöksiä. AAVB:n 1.1.1995 voimassa olleesta versiosta ja Ala-Itävallan virallisessa lehdessä 6.1.1995 julkaistusta St. Pöltenin hallintokeskuksen keskitettyä tiedonhallintajärjestelmää koskevaan sopimukseen liittyvästä tarjouskilpailuilmoituksesta ilmenee, että Nöplan ei ollut noudattanut tämän direktiivin 11 artiklan 6 ja 11 kohdassa määrättyjä ilmoituksen julkaisemista koskevia sääntöjä eikä saman direktiivin 12 artiklassa määrättyä erityistä vähimmäismääräaikaa koskevaa sääntöä.

66 AAVB:stä, erityisesti sen kohdasta 2.5, ilmenee myös, että Nöplan ei ollut noudattanut myöskään direktiivin 93/37/ETY 8 artiklan säännöstä, jonka mukaan sillä oli velvollisuus ilmoittaa hylätyille tarjoajille.

67 AAVB:n 2.5 kohdasta ilmenee, ettei huomioon ollut myöskään otettu direktiivissä 93/37/ETY määriteltyjä laadullisia valintaperusteita - kuten direktiivin 24 artiklassa säädettyjä tarjouskilpailun ulkopuolelle jättämisen perusteita - päätettäessä, täyttääkö yritys tarjouskilpailuun osallistumisen edellytykset, eikä saman direktiivin 30 artiklassa säädettyjä sopimuksentekoperusteita.

68 Lopuksi komissio väittää teknisten eritelmien osalta, että Nöplan on ainakin St. Pöltenin hallintokeskuksen keskitettyä tiedonhallintajärjestelmää koskevassa sopimusmenettelyssä rikkonut direktiivin 93/37/ETY 10 artiklan 6 kohtaa, koska tarjouspyyntöön liittyvissä asiakirjoissa on rakennusten valvontakeskuksen käyttöön tarkoitettua käyttöjärjestelmää koskeva erittely, jolla suositaan "Unix-tuotteita".

69 Kolmanneksi komissio väittää, että Itävallan tasavalta on rikkonut sille perustamissopimuksen 30 artiklassa asetettuja velvollisuuksia. Näin on siitä syystä, että se on esittänyt "Unix-tuotteita" suosivan teknisen eritelmän, jolla estetään tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

70 Näin on myös sen suosituimmuusaseman osalta, joka AAVB:n kohdassa 2.10 annetaan Ala-Itävallassa tuotetuille materiaaleille tai siellä kotipaikan omaaville yrityksille, jos muita vastaavia tarjouksia on esitetty.

71 Lopuksi Itävallan tasavalta on komission mukaan rikkonut direktiiviä 89/665/ETY. AAVB:n kohdassa 2.5 suljetaan alusta alkaen ja ehdoitta pois kaikki sellaiset tarjoajien oikeudet, joihin ne voisivat vedota valintamenettelyn kuluessa, ja tämä on tämän direktiivin 1 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjen tarjoajien suojelua koskevien periaatteiden vastaista.

72 Itävallan tasavalta toteaa ainoastaan, ettei direktiivejä 89/665/ETY ja 93/37/ETY voida soveltaa, ja väittää, että komissio ei ole kannekirjelmässään oikeudellisesti perustellut, miksi Nöplanin, joka on riippumaton oikeushenkilö ja siis direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu hankintaviranomainen, olisi pitänyt suoraan soveltaa näitä direktiivejä. Tämä kysymys on ratkaisevan tärkeä, sillä tuolloin voimassa olleessa sopimusmenettelyjä koskevassa Ala-Itävallan laissa St. Pöltenin hanke suljettiin nimenomaisesti tuon lain soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio ei myöskään ole selittänyt, miksi Itävallan tasavalta on vastuussa Nöplanin menettelystä.

73 Komissio ei myöskään ilmoita kannekirjelmässään, miksi St. Pöltenin uutta hallinto- ja kulttuurikeskusta koskevaan kokonaishankkeeseen olisi pitänyt soveltaa direktiivejä 89/665/ETY ja 93/37/ETY siitä lähtien, kun Itävallan tasavalta liittyi Euroopan unioniin, vaikka se ilmeisesti pitää tätä rakennushanketta direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan c kohdassa ja 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuna yhtenäisenä rakennusurakkana.

74 Tältä osin on todettava olevan kiistatonta, että Nöplan on direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b kohdassa tarkoitettu hankintaviranomainen, ja että Itävallan hallitus ei ole, kuten se itsekin myöntää vastineessaan, kiistänyt komission perustellussa lausunnossa tekemää Ala-Itävallan osavaltion ja Nöplanin välisiä suhteita koskevaa tilanneanalyysia, jonka mukaan Ala-Itävallan osavaltio valvoo ja rahoittaa kaikki hallintokeskuksen rakentamistoiminnot. Näin ollen Nöplanilla oli velvollisuus noudattaa sopimuksentekomenettelyä koskevia yhteisön säännöksiä siitä riippumatta, oliko kyseisillä toimijoilla mahdollisuus vedota sen osalta niihin yhteisön säännöksiin, joilla on välitön oikeusvaikutus.

75 Sen kysymyksen osalta, voidaanko Itävallan tasavallan katsoa olevan vastuussa Nöplanin menettelystä hankintaviranomaisena, riittää kun todetaan, että julkisia hankintasopimuksia koskevat yhteisön säännökset jäisivät vaille tehokasta vaikutusta, jos jäsenvaltio ei olisi vastuussa Nöplanin kaltaisen hankintaviranomaisen toiminnasta (ks. vastaavasti edellä mainittu asia komissio v. Irlanti, tuomion 23 kohta).

76 Asiakirjoista ilmenee lopuksi, että, toisin kuin Itävallan hallitus väittää, komissio ei ole millään tavoin antanut ymmärtää, että St. Pöltenin uuden hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakentamista olisi pidettävä yhtenäisenä rakennusurakkana. Komissio on sitä vastoin kaikkien tähän oikeudenkäyntiin liittyvien vaiheiden aikana ilmoittanut Itävallan hallitukselle, että koska sen ajankohdan jälkeen, jolloin Itävallan tasavalta liittyi Euroopan unioniin (1.1.1995), tehtävien sopimusten arvo ylitti direktiivissä 93/37/ETY säädetyn kynnysarvon, tämän jäsenvaltion piti noudattaa sopimuksentekomenettelyä koskevia yhteisön säännöksiä.

77 Tästä seuraa, että Itävallan tasavallan esittämät väitteet, joiden mukaan direktiivejä 89/665/ETY ja 93/37/ETY ei voida soveltaa, on hylättävä.

78 Itävallan hallitus ei ole kiistänyt väitettyjä rikkomisia sinänsä.

79 Edellä mainitut seikat huomioon ottaen on todettava, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 93/37/ETY, direktiivin 89/665/ETY eikä perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan menettelyssä, joka liittyi Ala-Itävallassa sijaitsevan St. Pöltenin hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakennuttamista koskeviin ennen 6.2.1996 tehtyihin hankintasopimuksiin, joita ei vielä 7.3.1996 ollut täytäntöönpantu tai jotka olivat vielä mahdollisesti purettavissa.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

Oikeudenkäyntikulut

80 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Itävallan tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Itävallan tasavalta ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimuksentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY, julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY eikä EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) mukaisia velvoitteitaan menettelyssä, joka liittyi Ala-Itävallassa sijaitsevan St. Pöltenin hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakennuttamista koskeviin ennen 6.2.1996 tehtyihin hankintasopimuksiin, joita ei vielä 7.3.1996 ollut täytäntöönpantu tai jotka olivat vielä mahdollisesti purettavissa.

2) Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) - Tässä ja jäljempänä esitetyt lainaukset direktiivistä 93/37/ETY on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

Full & Egal Universal Law Academy