Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tutkittavaksi ottaminen - Edellytykset - Sillä, että väitteet on esitetty myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ei ole merkitystä
(EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)
2 Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Yksityistä suoraan koskeva päätös - Arviointiperusteet - Yhteisön Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille myöntämän lainan täytäntöönpano - Komission lainanottajalle osoittama päätös, jossa kieltäydytään hyväksymästä lainanottajan valtuuttaman asiamiehen ja sopimusosapuolena olevan yrityksen tekemiin sopimuksiin tehtyjen muutosten yhdenmukaisuutta sovellettavien yhteisön säännösten kanssa - Yritystä suoraan koskeva päätös
(EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs kohta)
Tiivistelmä
1 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta tehdyssä valituksessa mainitaan täsmällisesti ne valituksenalaisessa tuomiossa todetut seikat, joita arvostellaan, samoin kuin oikeudelliset perusteet, joilla kumoamisvaatimusta erityisesti perustellaan, sillä seikalla, että nämä väitteet on esitetty myös ensimmäisessä oikeusasteessa, ei voida perustella niiden tutkimatta jättämistä.
2 Jotta yhteisön toimi koskisi suoraan kantajaa, mikä on edellytyksenä sille, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä nostama kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä muita välittäviä sääntöjä sovelleta. Näin on myös silloin kun niillä, joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään.
Kun kyse on yhteisön Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä lääkintätarvikkeiden tuonnin mahdollistamiseksi myöntämän lainan täytäntöönpanosta, sellainen komission päätös, joka on osoitettu lainanottajana olevan tasavallan rahoitusasioita hoitavalle asiamiehelle ja jolla kieltäydytään hyväksymästä sopimusosapuolena olevan yrityksen ja lainanottajana olevan tasavallan valtuuttaman asiamiehen tekemiin sopimuksiin tehtyjen muutosten yhdenmukaisuutta sovellettavien yhteisön säännösten kanssa, koskee yritystä, jonka kanssa vehnäntoimituksia koskeva sopimus on tehty, suoraan edellä kuvatulla tavalla, jos asiamiehellä oleva mahdollisuus toteuttaa toimitussopimukset komission riitauttamilla ehdoilla ja sen mahdollisuus näin luopua yhteisön myöntämästä rahoituksesta on puhtaasti teoreettinen, niin että kyseisellä päätöksellä, jonka komissio on tehnyt omien toimivaltuuksiensa nojalla, viedään sopimusosapuolena olevalta yritykseltä kaikki todelliset mahdollisuudet toteuttaa toimitukset tai saada maksu sovittujen sopimusehtojen mukaisesti tehdyistä toimituksista.
Asianosaiset
Asiassa C-386/96 P,
Société Louis Dreyfus & Cie, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pariisi, edustajanaan asianajaja Robert Saint-Esteben, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-Rue,
valittajana,
jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmannen jaoston) asiassa T-485/93, Dreyfus vastaan komissio, 24.9.1996 antaman tuomion (Kok. 1996, s. II-1101) kumoamista, vastapuolena: Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Marie-José Jonczy ja oikeudellisen yksikön virkamies Nicholas Khan, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat C. Gulmann, H. Ragnemalm, M. Wathelet (esittelevä tuomari) ja R. Schintgen sekä tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, P. J. G. Kapteyn, J. L. Murray, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, G. Hirsch, P. Jann, L. Sevón ja K. M. Ioannou,
julkisasiamies: A. La Pergola,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan asianosaisten 8.10.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.12.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Louis Dreyfus & Cie -niminen yhtiö (jäljempänä Dreyfus tai valittaja) on yhteisöjen tuomioistuimeen 28.11.1996 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-485/93, Dreyfus vastaan komissio, 24.9.1996 antamaan tuomioon (Kok. 1996, s. II-1101, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta valittajan nostaman kanteen, jossa vaadittiin komission 1.4.1993 Vnesheconombankille osoittaman päätöksen kumoamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Neuvosto teki 16.12.1991 päätöksen 91/658/ETY keskipitkän aikavälin lainan myöntämisestä Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille (EYVL L 362, s. 89).
3 Kyseisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
"Yhteisö myöntää Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille enintään 1 250 miljoonan ecun suuruisen, kolmena peräkkäisenä eränä nostettavan keskipitkän aikavälin lainan enintään kolmeksi vuodeksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä lääkintätarvikkeiden tuonnin mahdollistamiseksi - - ."(1)
4 Päätöksen 91/658/ETY 2 artiklassa määrätään, että ensimmäisen artiklan toteuttamiseksi komissiolla on valtuudet
"ottaa Euroopan talousyhteisön nimissä lainaksi tarvittavat varat, jotka annetaan lainana Neuvostoliiton ja sen tasavaltojen käyttöön".
5 Päätöksen 3 artiklassa määrätään seuraavaa:
"Komissio huolehtii 2 artiklassa tarkoitetusta lainasta."
6 Lisäksi päätöksen 4 artiklassa määrätään seuraavaa:
"1. Komissiolla on valtuudet yhteisymmärryksessä Neuvostoliiton ja sen tasavaltojen viranomaisten kanssa - - täsmentää lainan myöntämisen taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset sekä säännöt, jotka koskevat varojen käyttöön antamista ja lainan takaisinmaksun varmistamiseksi tarpeellisia vakuuksia.
- -
3. Niiden tuotteiden tuonnin, joiden rahoitus taataan lainalla, on tapahduttava maailmanmarkkinahintaan. Vapaa kilpailu on taattava tuotteiden oston ja toimittamisen osalta, ja tuotteiden on oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen laatuvaatimusten mukaisia."
7 Komissio antoi 9.7.1992 asetuksen N:o 1897/92 päätöksellä 91/658/ETY perustetun keskipitkän aikavälin lainan myöntämistä Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 191, s. 22).
8 Kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetään muun muassa seuraavaa:
"Lainat myönnetään tasavaltojen ja komission välisten sopimusten perusteella; näihin sopimuksiin on maksuehtoina sisällyttävä 3-7 artiklassa annetut säännökset."*
9 Lisäksi asetuksen 4 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
"1. Lainoilla rahoitetaan ainoastaan niitä tuotteiden osto- ja hankintasopimuksia, jotka komissio on hyväksynyt päätöksen 91/658/ETY säännösten ja 2 artiklassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti.
2. Tasavaltojen tai näiden valtuuttamien rahoitusasioita hoitavien asiamiesten on toimitettava sopimukset komissiolle hyväksyttäviksi."
10 Asetuksen 5 artiklassa todetaan ne edellytykset, joiden täyttyessä 4 artiklassa tarkoitettu hyväksyntä annetaan. Tällaisia edellytyksiä ovat muun muassa kaksi seuraavaa:
"1) Sopimus on tehty menettelyssä, jossa vapaa kilpailu turvataan - -
2) Sopimuksessa olevat ostoehdot ovat kansainvälisiltä markkinoilta tavanomaisesti saatujen hintojen osalta käytetyt kaikkein edullisimmat ehdot."
11 Euroopan talousyhteisö, Venäjän federaatio Neuvostoliiton seuraajana ja Venäjän federaation rahoitusasioita hoitava asiamies Vnesheconombank (jäljempänä VEB) allekirjoittivat 9.12.1992 asetuksen N:o 1897/92 mukaisesti "yhteisymmärryspöytäkirjan" (Memorandum of Understanding, jäljempänä puitesopimus), jonka perusteella yhteisö myöntäisi Venäjän federaatiolle päätöksellä 91/658/ETY perustettavan lainan. Sovittiin, että yhteisö lainanantajana myöntää lainanottajana olevalle VEB:lle Venäjän federaation takaaman 349 miljoonan ecun suuruisen keskipitkän aikavälin lainan enintään kolmeksi vuodeksi.
12 Puitesopimuksen 6 kohdassa sovittiin seuraavaa:
"Lainan määrä, josta vähennetään ETY:n järjestelypalkkiot ja kulut, maksetaan lainanottajalle, ja se on lainasopimuksen lausekkeiden ja ehtojen mukaisesti käytettävä yksinomaan lainanottajan kansainvälisten vakiomallien mukaisesti avaamien peruuttamattomien, tavarantoimitussopimusten mukaisten remburssien kattamiseen; lainan maksamisen edellytyksenä on, että Euroopan yhteisöjen komissio on todennut nämä sopimukset ja remburssit 16.12.1991 tehdyn neuvoston päätöksen ja tämän sopimuksen mukaisiksi."
13 Puitesopimuksen 7 kohdassa todetaan ne ehdot, joiden oli täytyttävä, jotta tavarantoimitussopimusta voitiin pitää edellä mainitun päätöksen ja sopimuksen mukaisena. Siinä täsmennetään erityisesti, että tavarantoimittajien on oltava Venäjän federaation hallituksen nimeämien venäläisten toimielimien valitsemia.
14 Komissio ja VEB allekirjoittivat 9.12.1992 asetuksessa N:o 1897/92 ja puitesopimuksessa tarkoitetun lainasopimuksen (jäljempänä lainasopimus). Tässä sopimuksessa määrätään yksityiskohtaisesti lainan nostomenettelystä. Lainasopimuksessa sovitaan lainan nostojakson aikana (15.1.1993-15.7.1993) käytettävissä olevasta järjestelystä, joka koskee toimitusten maksamiseen hyväksyttyjen summien maksamista.
15 Komissio teki päätöksen 91/658/ETY 2 artiklan mukaisesti 15.1.1993 yhteisön nimissä lainanantajana lainasopimuksen Crédit Lyonnais'n johtaman pankkikonsortion kanssa.
Tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
16 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa seuraavaa:
"8 Kantajaan, joka on kansainvälistä kauppaa käyvä yhtiö, samoin kuin eräisiin muihin yhtiöihin, otettiin yhteyttä Exportkhleb-yhtiön järjestämän epävirallisen tarjouspyyntömenettelyn yhteydessä; Exportkhleb on valtion yhtiö, jonka tehtäväksi Venäjän federaatio oli antanut vehnäostoista neuvottelemisen.
9 Kantaja allekirjoitti Exportkhlebin kanssa 28.11.1992 vehnänmyyntisopimuksen, jossa se sitoutui toimittamaan 325 000 tonnia myllyvehnää hintaan 140,50 Yhdysvaltain dollaria (USD) tonnilta toimitusehdolla cif free out Itämeren satamassa. Sopimuksessa määrättiin, että tavara oli laivattava ennen 28.2.1993.
10 Lainasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen - - VEB pyysi komissiota hyväksymään Exportkhlebin ja viejinä olevien yhtiöiden väliset sopimukset, joista yksi oli kantajan kanssa tehty sopimus.
11 Sen jälkeen kun komissio oli saanut kantajalta tiettyjä välttämättömiä lisätietoja, jotka koskivat erityisesti ecun ja USD:n vaihtokurssia, jota ei sopimuksessa ollut määritelty, komissio lopulta antoi suostumuksensa 27.1.1993 VEB:lle osoitettuna hyväksymisilmoituksena. Kantajan mukaan tällä hyväksymisilmoituksella on muutettu sopimusta kahdelta osin eli sillä on muutettu laivausajanjakson kestoa, jonka komissio on omasta aloitteestaan pidentänyt kestämään 31.3.1993 asti, ja ecun ja USD:n vaihtokurssia siten, että se ei ole kantajan 25.1.1993 Exportkhlebille ehdottama (eli 1,1711) eikä myöskään se, josta kantajan ja Exportkhlebin välillä oli sovittu 28.1.1993 (eli 1,1714, jonka mukaan laskettuna sovittu hinta oli 119,94 ecua tonnilta).
12 Kantajan mukaan VEB avasi remburssin 4.2.1993, mutta se tuli voimaan vasta 16.2.1993 eli pari viikkoa ennen sopimuksissa sovitun laivausajanjakson päättymistä (eli päivämäärää 28.2.1993).
13 Vaikka merkittävä osa tavaroista oli jo toimitettu tai laivattu, osoittautui kantajan mukaan ilmeiseksi, ettei kaikkia tavaroita voitaisi toimittaa ennen 28.2.1993.
14 Exportkhleb -yhtiö kutsui 19.2.1993 kaikki viejät Brysseliin kokoukseen, joka pidettiin 22.2. ja 23.2.1993. Tässä kokouksessa Exportkhleb pyysi viejiä esittämään uusia hintatarjouksia siitä toimituksesta, jota se kutsui 'todennäköisesti toimittamatta jääviksi määriksi' eli määristä, joiden kohtuullisella varmuudella voitiin olettaa jäävän toimittamatta ennen 28.2.1993. Kantajan mukaan vehnän kurssi maailmanmarkkinoilla nousi huomattavasti vuoden 1992 marraskuusta, jolloin myyntisopimus tehtiin, vuoden 1993 helmikuuhun, jolloin uudet neuvottelut käytiin, koska hinta kohosi vuoden 1992 marraskuun 132 USD:sta 149,5 USD:iin vuoden 1993 helmikuuhun mennessä.
15 Niiden neuvottelujen päätyttyä, joiden aikana yhtiöiden oli mukauduttava alhaisimpaan tarjoukseen eli 155 USD:iin tonnilta, Exportkhleb ja sen sopimuskumppanit pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, kuinka uudet toimitusmäärät jaettiin yhtiöiden kesken. Louis Dreyfus -yhtiö sai tehtäväkseen toimittaa 185 000 tonnia myllyvehnää. Saman epävirallisen sopimuksen mukaan laivausajanjakso päättyi 30.4.1993.
16 Koska Venäjän vaikea elintarviketilanne edellytti kiireellisiä toimia, nämä muutokset päätettiin vahvistaa pelkästään muuttamalla alkuperäistä sopimusta, mikä kantajan mukaan mukavuussyistä päivättiin tapahtuneeksi 23.2.1993 eli samana päivänä, jona Brysselissä pidettiin kokous, vaikka kantajan tunnustuksen mukaan muutos allekirjoitettiin vasta maaliskuun kolmannella viikolla.
17 Exportkhlebin kanssa sovittujen uusien ehtojen mukaisesti ja kantajan mukaan siitä syystä, että venäläinen toimielin vakuutti suullisesti, että komissio hyväksyisi uudet muutokset, kantaja jatkoi 4.3.1993 lähtien vehnän toimittamista Venäjälle.
18 Exportkhleb-yhtiö ilmoitti 9.3.1993 komissiolle toisaalta siitä, että viiden tavarantoimittajan kanssa allekirjoitettuja sopimuksia oli muutettu, ja toisaalta siitä, että tulevat toimitukset tehtäisiin jatkossa hintaan 155 USD tonnilta (cif free out Itämeren satamassa), joka muunnetaan ecuiksi vaihtokurssiin 1,17418 (jolloin hinta on 132 ecua tonnilta).
19 Maatalousasioiden pääosaston (PO VI) pääjohtaja Legras vastasi 12.3.1993 Exportkhlebille haluavansa kiinnittää tämän huomion siihen seikkaan, että koska komissio oli jo hyväksymisilmoituksellaan vahvistanut näiden sopimusten enimmäisarvon ja koska kaikki vehnän hankkimiseen käytettävissä olevat määrärahat oli jo sidottu, komissio voisi hyväksyä tällaisen pyynnön vain, jos sopimusten kokonaisarvoa ei muutettaisi, mikä olisi mahdollista pienentämällä vastaavasti toimitettavina olevia määriä. Pääjohtaja lisäsi, että komissio voisi ottaa muutosten hyväksymishakemuksen huomioon vain sillä edellytyksellä, että VEB esittäisi sen virallisesti.
20 Kantajan mukaan näiden ilmoitusten tulkittiin merkitsevän sitä, että komissio periaatteessa hyväksyi sopimuksen sillä edellytyksellä, että muutokset hyväksyttäisiin virallisesti vasta, kun VEB olisi saattanut asian komission tutkittavaksi. Tämän vuoksi kantaja jatkoi vehnälastien laivausta Venäjälle.
21 Kantajan mukaan VEB toimitti uudet tarjoukset ja sopimukseen tehdyt muutokset sisältävät asiakirjat virallisesti komissiolle 22.3. ja 26.3.1993. Kantaja toteaa, että Exportkhleb ilmoitti sille 5.4.1993 siitä, että komissio oli kieltäytynyt hyväksymästä alkuperäiseen sopimukseen tehtyjä muutoksia; tämä kieltäytyminen ilmenee maatalousasioista vastaavan komission jäsenen 1.4.1993 VEB:lle osoittamasta kirjeestä. Kantaja päätti tänä samana päivänä eli 5.4.1993 lopettaa vehnän toimitukset.
22 Edellä mainitun 1.4.1993 päivätyn kirjeen sisältö voidaan tiivistetysti esittää seuraavasti. Komission jäsen R. Steichen ilmoitti, että Exportkhlebin ja tiettyjen toimittajien välisiin sopimuksiin tehtyjä muutoksia tarkasteltuaan komissio hyväksyi ne muutokset, jotka koskivat toimitusten ja maksujen eräpäivien lykkäämistä. Sen sijaan hän ilmoitti, että 'hinnat ovat nousseet niin paljon, ettemme voi pitää muutoksia tarpeellisena mukauttamisena vaan alun perin neuvoteltujen sopimusten asiallisena muuttamisena'. Steichen jatkoi seuraavasti: 'Itse asiassa nykyinen (vuoden 1993 maaliskuun lopulla vallitseva) hintataso maailmanmarkkinoilla ei merkittävästi poikkea siitä hintatasosta, joka vallitsi hetkellä, jolloin hinnoista alun perin sovittiin (vuoden 1992 marraskuussa).' Komission jäsen muistutti, että tarve taata toisaalta vapaa kilpailu mahdollisten tavarantoimittajien välillä ja toisaalta edullisimmat ostoehdot oli yksi tärkeimmistä tekijöistä, jonka komissio otti huomioon hyväksyessään sopimuksia. Steichen huomautti, että tässä tapauksessa muutoksista oli sovittu välittömästi kyseisten yritysten kanssa ilman, että kyseisiä yrityksiä olisi kilpailutettu muiden tavarantoimittajien kanssa, ja hän totesi seuraavaa: 'Komissio ei voi hyväksyä sitä, että näin merkittäviä muutoksia tehdään pelkästään muuttamalla olemassa olevia sopimuksia.' Komission jäsen totesi olevansa valmis hyväksymään toimitusten ja maksujen lykkäämistä koskevat muutokset edellyttäen, että tavanomaista menettelyä noudatetaan. Sen sijaan hän totesi, että 'jos katsotaan tarpeelliseksi muuttaa hintoja tai tavaramääriä, olisi neuvoteltava uudet sopimukset, jotka olisi saatettava komission hyväksyttäviksi tavanomaisen täydellisen menettelyn mukaisesti (jolloin on esitettävä vähintään kolmen tarjoukset)'.
- -
23 Näissä olosuhteissa kantaja nosti yhteisöjen tuomioistuimeen 9.6.1993 toimittamallaan kannekirjelmällä tämän kanteen - - .
24 Yhteisöjen tuomioistuin siirsi 27.9.1993 antamallaan määräyksellä asian Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL 1993 L 144, s. 21) mukaisesti.
25 - - Komissio esitti oikeudenkäyntiväitteen 15.9.1993 kirjaamoon toimittamassaan kirjelmässä."
17 Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että valittaja on vaatinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan 1.4.1993 tehdyn päätöksen, jolla komissio kieltäytyi hyväksymästä kantajan ja Exportkhlebin väliseen tavarantoimitussopimukseen tehtyjä muutoksia (jäljempänä riidanalainen päätös), ja velvoittamaan komission maksamaan valittajalle vahingonkorvaukseksi kärsitystä aineellisesta vahingosta 253 991,98 ecua koron menetyksestä, 1 347 831,56 ecua alkuperäisessä sopimuksessa ja muutetussa sopimuksessa sovitun hinnan välisestä erotuksesta, 229 969,58 USD ecun ja USD:n välisen vaihtokurssin kattamisesta aiheutuneista tappioista sekä 1 ecun aineettomasta vahingosta (28 kohta).
18 Komissio on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen, jossa se vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
" - toteaa, että kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, koska päätös ei koske kantajaa suoraan;
- toteaa joko sen, että riidanalainen päätös ei synnytä komission vastuuta, tai sen, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska kyse on valituksesta, joka ei koske komission sopimussuhteen ulkopuolista korvausvastuuta (29 kohta)".
Valituksenalainen tuomio
Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen
19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti riidanalaisesta päätöksestä nostetun kumoamiskanteen tutkimatta seuraavilla perusteilla:
"46 Perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.
47 On siis määriteltävä, koskeeko komission VEB:lle 1.4.1993 osoittama kirje kantajaa suoraan ja erikseen.
48 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensiksi, ettei komissio ole kiistänyt sitä, että kirje koskee kantajaa erikseen. Asian olosuhteet huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tässä asiassa on tarkasteltava ainoastaan sitä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa suoraan.
49 Tältä osin on todettava, että yhteisön säännöksissä sekä yhteisön ja Venäjän federaation välisissä sopimuksissa jaetaan toimivalta komission ja sen asiamiehen kesken, jonka Venäjän federaatio on valtuuttanut ostamaan vehnää. Tämän asiamiehen - eli tässä tapauksessa Exportkhlebin - tehtävänä on tarjouspyyntömenettelyssä valita sopimusosapuoli, neuvotella sopimuksen ehdoista ja tehdä sopimus. Komission tehtävänä on pelkästään sen tarkastaminen, että yhteisön rahoituksen myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyvät, ja kun näin on tapahtunut, todeta nämä sopimukset päätöksen 91/658 ja Venäjän federaation kanssa tehtyjen sopimusten määräysten mukaisiksi, jotta laina voitaisiin nostaa. Komission tehtävänä ei siis ole arvioida kaupallista sopimusta muiden kuin edellä mainittujen arviointiperusteiden nojalla.
50 Tästä seuraa, että yritys, jonka kanssa sopimus on tehty, on oikeussuhteessa vain sopimuskumppaniinsa eli Exportkhlebiin, jonka Venäjän federaatio on valtuuttanut tekemään vehnänostosopimuksia. Komissio puolestaan on oikeussuhteessa vain lainanottajaan eli Venäjän federaation rahoitusasioita hoitavaan asiamieheen VEB:iin, jonka on ilmoitettava komissiolle kaupallisista sopimuksista, jotta ne todettaisiin määräysten mukaisiksi, ja jolle komission tätä asiaa koskeva päätös on osoitettu.
51 Tämän johdosta on korostettava, ettei komission puuttuminen asiaan vaikuta kantajan ja Exportkhlebin välisen kaupallisen sopimuksen oikeudelliseen pätevyyteen eikä muuta kyseisen sopimuksen määräyksiä eikä erityisesti niitä määräyksiä, jotka koskevat sopimuspuolten sopimia hintoja. Siitä huolimatta, että komissio päätti pitää sopimuksia niihin sovellettavien säännösten ja määräysten vastaisina, sopimuspuolten 23.2.1993 tekemä muutos niiden 28.11.1992 tekemään sopimukseen on tehty pätevästi niiden keskenään sopimilla ehdoilla.
52 Se seikka, että komissio on ollut yhteydessä kantajaan tai Exportkhlebiin, ei voi muuttaa niiden oikeuksien ja juridisten velvollisuuksien arviointia, joita kullakin asiaan osallisella on sovellettavan lainsäädännön ja sopimusten perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisesta lisäksi, että kirjeenvaihto, johon kantaja viittaa, ei osoita, että komissio olisi toiminut tehtäväalueensa ulkopuolella. Komission Exportkhlebille 12.3.1993 lähettämästä kirjeestä ilmenee nimenomaisesti, että VEB:n oli tehtävä muutoksia koskeva virallinen hyväksymishakemus. Niinpä yhteydenotoilla, joiden väitetään tapahtuneen komission ja kantajan välillä vuoden 1993 tammikuussa, tavoiteltiin yksinomaan sitä, että sopimuspuolet ottaisivat sopimukseensa ehdon, joka oli välttämätön muutosten toteamiseksi edellytysten mukaisiksi; yhteydenotoissa kuitenkin todettiin sopimuksen muuttamisen kuuluvan pelkästään sopimuspuolille, jos ne aikoivat hyötyä säädetystä rahoituksesta. Myöskään se, että komissio oli useita viikkoja päätöksensä tekemisen jälkeen järjestänyt tapaamisen kantajan kanssa Brysselissä selostaakseen tälle kantansa, ei voi merkitä sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta tämän päätöksen koskevan kantajaa suoraan.
53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo lisäksi, että vaikka onkin totta, että VEB ei voi avata sellaista remburssia, jonka yhteisö voisi taata, jos VEB saa komissiolta päätöksen, jossa todetaan, ettei sopimus ole sovellettavien säännösten ja määräysten mukainen, päätös ei kuitenkaan vaikuta kantajan ja Exportkhlebin välillä tehdyn sopimuksen pätevyyteen eikä sen määräyksiin, kuten aiemmin on jo täsmennetty. Tältä osin on korostettava, että komission päätöksellä ei voida korvata venäläisten viranomaisten päätöstä, koska komissio on yhteisön rahoituksen myöntämiseksi toimivaltainen tutkimaan ainoastaan sen, ovatko sopimukset säännösten ja määräysten mukaisia.
54 Lopuksi on lisättävä, että näyttääkseen toteen, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan, kantaja ei voi vedota siihen, että kaupallisissa sopimuksissa on sellainen lykkäävä ehto, jonka mukaan sopimuksen täytäntöönpano ja kauppahinnan maksaminen riippuvat siitä, että komissio on todennut yhteisön myöntämän lainan nostoedellytysten tulleen täytetyksi. Tällaisella ehdolla sopimuspuolet itse asiassa päättävät sitoa tekemänsä sopimuksen ja tulevaisuudessa tapahtuvan epävarman seikan toisiinsa; ainoastaan tämän seikan toteutuminen tekisi sopimuksesta sitovan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaisen kanteen tutkittavaksi ottamista voida asettaa riippumaan sopimuspuolten tahdosta. Kantajan perustelut on näin ollen hylättävä.
55 Nämä seikat huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei komission 1.4.1993 tekemä, VEB:lle osoitettu päätös koske kantajaa suoraan perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tätä päätöstä koskeva kumoamiskanne on näin ollen jätettävä tutkimatta."
20 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki kuitenkin vaatimukset, jotka koskivat niitä aineellisia ja aineettomia vahinkoja, jotka kantaja väitti kärsineensä, sellaisten syiden perusteella, joita ei ole riitautettu tämän muutoksenhaun yhteydessä.
21 Edellä esitetty huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi seuraavan tuomiolauselman:
"1) Kumoamiskannetta ei oteta tutkittavaksi.
2) Oikeudenkäyntiväite hylätään siltä osin kuin se koskee sen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamista, jonka kantaja väittää kärsineensä.
3) Näiden vahingonkorvausvaatimusten käsittelyä jatketaan pääasian yhteydessä.
4) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin."
Muutoksenhaku
22 Valituksensa tueksi Dreyfus vetoaa kahteen valitusperusteeseen, joista toinen koskee perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan rikkomista ja toinen valituksenalaisen tuomion perustelujen ristiriitaisuutta.
Ensimmäinen valitusperuste
23 Ensimmäinen valitusperuste jakautuu kolmeen osaan.
24 Valittaja arvostelee ensinnäkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä on katsonut, että koska valittaja ei ollut välittömässä oikeussuhteessa komissioon, päätös ei voinut koskea sitä suoraan, koska komission puuttuminen asiaan ei vaikuttanut "sopimuksen pätevyyteen" tai "kyseisen sopimuksen määräyksiin" (valituksenalaisen tuomion 49, 50 ja 51 kohta). Sekä yhteisöjen tuomioistuimen että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan päätös voi kuitenkin koskea yksityistä suoraan, vaikkei tämä ole oikeussuhteessa komissioon, jos päätös vaikuttaa suoraan hänen "oikeudelliseen tai aineelliseen asemaansa" (yhdistetyt asiat 41/70-44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, Kok. 1971, s. 411; asia C-135/92, Fiskano v. komissio, tuomio 29.6.1994, Kok. 1994, s. I-2885 ja asia T-83/92, Zunis Holding ym. v. komissio, tuomio 28.10.1993, Kok. 1993, s. II-1169).
25 Tilanne olisi tällainen kolmikantaoperaatioissa, jos sillä kansallisella viranomaisella, jonka tehtävänä yhteisön päätöksen täytäntöönpano on, ei ole yhtään harkintavaltaa, kuten sillä ei tässäkään tapauksessa ole.
26 Dreyfus lisää, että sopimuspuolet olivat sopimuksessaan sopineet, että sopimus saatetaan komission hyväksyttäväksi ja että hinta maksetaan yhteisön myöntämällä lainalla. Näin ollen tämä laina ja komission ja Venäjän federaation välillä tätä varten tehty lainasopimus olivat samalla sekä sopimuksen täytäntöönpanon edellytys että ainoa maksukeino, eikä ainoastaan tosiasiallisesti vaan myös oikeudellisesti.
27 Johtopäätöksenä tästä valittaja toteaa, että päinvastoin kuin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, riidanalainen päätös vaikutti suoraan kantajan oikeudelliseen ja aineelliseen asemaan, koska Venäjän viranomaisilla oli velvollisuus maksaa sopimuksen muutoksessa sovittu uusi hinta vain jos ja kun yhteisön laina oli nostettavissa.
28 Tämän jälkeen valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä on katsonut, että "komission päätöksellä ei voida korvata Venäjän viranomaisten päätöstä, koska komissio on yhteisön rahoituksen myöntämiseksi toimivaltainen tutkimaan ainoastaan sen, ovatko sopimukset säännösten ja määräysten mukaisia - - " (53 kohta). Dreyfus viittaa edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa International Fruit Company ym. vastaan komissio annettuun tuomioon ja väittää tätä vastoin, että koska Venäjän viranomaisilla ei ollut harkintavaltaa komission riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon suhteen, päätös on suoraan ja automaattisesti vaikuttanut Dreyfusin oikeudelliseen asemaan sellaisena kuin kyseinen asema oli sopimuksen perusteella. Venäjän viranomaiset saattoivat näin ollen vain todeta, ettei komissio ollut hyväksynyt sopimusta, ja siis maksaa vehnäntoimituksista vanhan hinnan alkuperäisen sopimuksen mukaisesti sopimuksen muutoksessa sovitun uuden hinnan asemesta.
29 Lopuksi valittaja on eri mieltä siitä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksesta, jonka mukaan sopimuksessa on "sellainen lykkäävä ehto, jonka mukaan sopimuksen täytäntöönpano ja kauppahinnan maksaminen riippuvat siitä, että komissio on todennut yhteisön myöntämän lainan nostoedellytysten tulleen täytetyksi" ja että tällaisella ehdolla "sopimuspuolet itse asiassa päättävät sitoa tekemänsä sopimuksen ja tulevaisuudessa tapahtuvan epävarman seikan toisiinsa; ainoastaan tämän seikan toteutuminen tekisi sopimuksesta sitovan", ja siitä johtopäätöksestä, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee tästä ja jonka mukaan "perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaisen kanteen tutkittavaksi ottamista ei voida asettaa riippumaan sopimuspuolten tahdosta" (valituksenalaisen tuomion 54 kohta).
30 Valittaja väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vain sillä vaikutuksella, joka riidanalaisella päätöksellä on valittajan "oikeudelliseen tai aineelliseen asemaan", on merkitystä sen määrittelemiseksi, koskeeko kyseinen päätös kantajaa suoraan, vaikka tämä vaikutus liittyisi sopimuspuolten ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä antamaan tahdonilmaisuun.
31 Komissio katsoo, ettei valitusta voida ottaa tutkittavaksi, koska lähes kaikki esitetyt valitusperusteet ovat vain sellaisten perusteiden toistoja, jotka valittaja oli esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että valitus, jossa pelkästään kerrataan tai toistetaan jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt perusteet ja väitteet, ei vastaa EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklassa eikä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja edellytyksiä.
32 Pääasian osalta komissio huomauttaa aluksi, että sopimusmääräykset, joihin valittaja vetoaa, ovat kaikkea muuta kuin selviä, ja on eri mieltä väitteestä, jonka mukaan sopimussuhteeseen perustuva maksuvelvollisuus olisi lakannut, koska komissio ei ole antanut hyväksyntäänsä. Komission mukaan vain sopimuspuolten itse sopimuksessa valitsemalla Moskovan kauppa- ja teollisuuskamarilla on toimivalta tulkita sopimusta. Dreyfus ei kuitenkaan koskaan tehnyt tälle valitusta.
33 Komissio vetoaa myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimitetun kannekirjelmän liitteeseen 25, johon Dreyfus oli liittänyt 6.4.1993 päivätyn Exportkhlebille telekopiona lähetetyn kirjeen, jossa se vaati Exportkhlebiltä maksua riidanalaisesta päätöksestä huolimatta ja jossa todetaan seuraavaa:
"Toivomme teidän ymmärtävän, että katsomme, että meillä on kanssanne sitova sopimus - - ja että meidän on edelleenkin vaadittava, että täytätte sopimukseen perustuvat velvoitteenne."
34 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan osalta komissio katsoo, että komission päätöstä koskevan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että päätöksellä on yhteisön oikeuden mukaisia vaikutuksia kantajaan, sillä vaikutusten puuttuessa päätös ei koske kantajaa suoraan. Komissio huomauttaa tältä osin, että vaikutus, johon kantaja vetoaa, johtuu pelkästään niistä sopimusmääräyksistä, joihin kantaja vetoaa.
35 Ensimmäisen valitusperusteen toisen osan osalta ja erityisesti edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa International Fruit Company ym. vastaan komissio annettuun tuomioon tehdyn viittauksen osalta komissio huomauttaa, että näissä yhdistetyissä asioissa kantajille ilmoitettiin Haagissa toimivan Produktschap voor Groenten en Fruitin välityksellä siitä, että komissio kieltäytyi antamasta lupaa kolmansista maista peräisin olevien omenien tuonnille. Komission päätöksen kantajia koskeva oikeudellinen vaikutus perustui vastaavasti suoraan tähän päätökseen, vaikka päätös muodollisesti olikin osoitettu alankomaalaiselle organisaatiolle.
36 Tässä tapauksessa ja toisin kuin mainituissa yhdistetyissä asioissa International Fruit Company ym. vastaan komissio VEB pyysi Venäjän federaatiolle myönnetyn lainan nojalla ennakkomaksuja komissiolta Venäjän nimissä (eikä Dreyfusin nimissä), ja väitetty vaikutus perustuu komission mukaan ainoastaan riidanalaisen päätöksen ja sopimuksen, jonka sopimuspuolena komissio ei ole, määräysten yhteisvaikutukseen.
37 Ensimmäisen valitusperusteen kolmannen osan osalta komissio katsoo, että väite, jonka mukaan sopimusmääräys oli olemassa jo ennen riidanalaista määräystä, on täysin vailla merkitystä. Komission päätöksiä koskeva tuomioistuinvalvonta ei sitä paitsi voi olla riippuvainen sellaisista yksityisoikeudellisista järjestelyistä, joissa komissio ei ole osallisena.
38 Komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen osalta on todettava, että valituksessa mainitaan täsmällisesti ne valituksenalaisessa tuomiossa todetut seikat, joita arvostellaan, samoin kuin oikeudelliset perusteet, joilla kumoamisvaatimusta erityisesti perustellaan (ks. erityisesti asia C-244/92 P, Kupka-Floridi v. talous- ja sosiaalikomitea, määräys 26.4.1993, Kok. 1993, s. I-2041, 9 kohta). Näin ollen sillä seikalla, että nämä väitteet on esitetty myös ensimmäisessä oikeusasteessa, ei voida perustella niiden tutkimatta jättämistä.
39 Oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.
40 On muistettava, että perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kumoamiskanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.
41 Riidanalainen päätös on tässä tapauksessa muodollisesti osoitettu VEB:lle.
42 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on käsitellyt vain kysymystä siitä, koskiko riidanalainen päätös kantajaa suoraan, koska komissio ei ole kiistänyt sitä, että kyseinen päätös koski kantajaa erikseen.
43 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä muita välittäviä sääntöjä sovelleta (ks. vastaavasti erityisesti em. yhdistetyt asiat International Fruit Company ym. v. komissio, tuomion 23-29 kohta; asia 92/78, Simmenthal v. komissio, tuomio 6.3.1979, Kok. 1979, s. 777, 25 ja 26 kohta; asia 113/77, NTN Toyo Bearing Company ym. v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1185, 11 ja 12 kohta; asia 118/77, ISO v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1277, 26 kohta; asia 119/77, Nippon Seiko ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1303, 14 kohta; asia 120/77, Koyo Seiko ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1337, 25 kohta; asia 121/77, Nachi Fujikoshi ym. v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1363, 11 kohta; yhdistetyt asiat 87/77, 130/77, 22/83, 9/84 ja 10/84, Salerno ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2523, 31 kohta; asia 333/85, Mannesmann-Röhrenwerke ja Benteler v. neuvosto, tuomio 17.3.1987, Kok. 1987, s. 1381, 14 kohta; asia 55/86, Arposol v. neuvosto, tuomio 14.1.1988, Kok. 1988, s. 13, 11-13 kohta; asia 207/86, Apesco v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2151, 12 kohta ja asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 9 kohta).
44 Näin on myös silloin kun niillä, joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään (ks. vastaavasti asia 62/70, Bock v. komissio, tuomio 23.11.1971, Kok. 1971, 6-8 kohta; asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 8-10 kohta ja yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. I-1375, 51 kohta).
45 Edellä esitetty huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tässä tapauksessa tarkistaa, onko riidanalaisella päätöksellä ollut vaikutusta Dreyfusin oikeudelliseen asemaan, koska Venäjän toimivaltaisilla viranomaisilla ei ollut harkintavaltaa sen suhteen, pannaanko sopimus täytäntöön niiden sopimusmääräysten mukaisesti, joista osapuolet ovat sopimuksen muutoksessa sopineet mutta joita komissio ei ole hyväksynyt ja jotka aiheuttivat yhteisön rahoituksen epäämisen.
46 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tältä osin tyytynyt toteamaan, että komissio oli "toimivaltainen tutkimaan ainoastaan, täyttivätkö sopimukset yhteisön rahoitukselle asetetut edellytykset", ja että komission päätös ei ollut vaikuttanut "kantajan ja Exportkhlebin välisen kaupallisen sopimuksen oikeudelliseen pätevyyteen" eikä sillä muutettu "kyseisen sopimuksen määräyksiä erityisesti sopimuspuolten sopimien hintojen osalta" ja että "sopimuspuolten 23.2.1993 tekemä muutos niiden 28.11.1992 tekemään sopimukseen [oli siis] tehty pätevästi niiden keskenään sopimilla ehdoilla" (51 ja 53 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi todennut, että sopimuksessa oleva "lykkäävä ehto, jonka mukaan sopimuksen täytäntöönpano ja kauppahinnan maksaminen riippuvat siitä, että komissio on todennut yhteisön myöntämän lainan nostoedellytysten tulleen täytetyksi", oli sopimuspuolten tahdonilmaisu, josta perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan perustuvan kanteen tutkittavaksi ottaminen ei voinut riippua (54 kohta).
47 Näin ollen useista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamista objektiivisista, asian kannalta merkityksellisistä ja yhdenmukaisista seikoista ilmenee, että riidanalainen päätös koski kantajaa suoraan.
48 Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee nimittäin, että VEB osallistui puitesopimuksen ja sen lainasopimuksen mukaisesti, joka liitti sen komissioon, Venäjän federaation rahoitusasioita hoitavana asiamiehenä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä lääkintätarvikkeiden maahantuontia Venäjän federaatioon koskevan yhteisön myöntämän rahoituksen toteuttamiseen, sellaisena kuin kyseisestä rahoituksesta säädetään päätöksessä 91/658/ETY.
49 Lisäksi on ilmeistä, että kyseisen toimitussopimuksen voimaantulo edellytti sellaisen lykkäävän ehdon täyttymistä, jonka mukaan komission oli todettava sopimuksen täyttävän yhteisön lainan nostoedellytykset, ja että yhtään maksua ei voitu suorittaa, jos sopimuksessa nimetty pankki ei saanut komission sääntöjenmukaista takaisinmaksusitoumusta.
50 Tätä seikkaa vahvistaa se sosioekonominen yhteys, jossa toimitussopimus tehtiin ja jolle oli neuvoston päätöksen 91/658/ETY kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenevällä tavalla tyypillistä kriittinen talous- ja rahoitustilanne, johon kyseinen lainan saanut tasavalta oli joutunut, samoin kuin kyseisen tasavallan elintarvike- ja lääkintätarviketilanteen huonontuminen. Noissa olosuhteissa oli laillista katsoa, että toimitussopimus tehtiin vain sillä edellytyksellä, että yhteisö täyttäisi lainanantajana velvollisuutensa VEB:tä kohtaan heti kun kaupalliset sopimukset olisi todettu yhteisön säännöstön mukaisiksi.
51 Näin ollen se, että sopimukseen otettiin lykkäävä ehto, mitä sopimuspuolet varmasti halusivatkin, heijastaa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 69 kohdassa korostamalla tavalla vain sitä, että toimitussopimus oli objektiivisesti taloudellisesti riippuvainen yhteisön ja kyseisen tasavallan tekemästä lainasopimuksesta, sillä viljatoimitusten maksu saattoi tapahtua vain niillä varoilla, jotka yhteisö asetti ostajien käytettäväksi avaamalla peruuttamattomia rembursseja.
52 Exportkhlebillä ollut mahdollisuus toteuttaa toimitussopimukset komission riitauttamilla hintaehdoilla ja sen mahdollisuus näin luopua yhteisön myöntämästä rahoituksesta oli puhtaasti teoreettinen, eikä kyseinen mahdollisuus näin ollen voinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamat seikat huomioon ottaen riittää siihen, että voitaisiin katsoa, että riidanalainen päätös ei koskenut kantajaa suoraan.
53 On siis ilmeistä, että riidanalaisella päätöksellä, jolla komissio omien toimivaltuuksiensa nojalla kieltäytyi hyväksymästä Exportkhlebin ja Dreyfusin tekemää toimitussopimuksen muutosta, Dreyfusilta vietiin kaikki todelliset mahdollisuudet toteuttaa sille myönnetyt toimitukset tai saada maksu sovittujen sopimusehtojen mukaisesti tehdyistä toimituksista.
54 Vaikka riidanalainen päätös oli osoitettu VEB:lle Venäjän federaation rahoitusasioita hoitavana asiamiehenä, kyseisen päätös on näin ollen vaikuttanut suoraan kantajan oikeudelliseen asemaan.
55 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan toteamiensa tosiseikkojen perusteella, ettei riidanalainen päätös koskenut kantajaa suoraan perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
56 Valitus on siis perusteltu siltä osin kun se koskee sitä, että valituksenalaisessa tuomiossa kumoamiskanne jätettiin tutkimatta.
Toinen valitusperuste
57 Edellä esitetty huomioon ottaen toista valitusperustetta ei ole syytä tarkastella.
Asian palauttaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi
58 EY:n tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että "jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, yhteisöjen tuomioistuin julistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi. Se voi joko ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi."
59 Yhteisöjen tuomioistuin katsoo tässä tapauksessa, ettei se voi ratkaista asiaa sellaisena kuin se on ja että asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, jotta se ratkaisisi pääasian.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
60 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-485/93, Dreyfus vastaan komissio, 24.9.1996 antama tuomio kumotaan siltä osin kun siinä jätetään tutkimatta Louis Dreyfus & Cie -nimisen yhtiön nostama kumoamiskanne.
61 Asia palautetaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, jotta se ratkaisisi pääasian.
62 Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
(1) - Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset päätöksestä ja asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
Full & Egal Universal Law Academy