Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1 Jäsenvaltiot - Velvoitteet - Direktiivien täytäntöönpano - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen perustelua ei voida hyväksyä
(EY:n perustamissopimuksen 169 artikla)
2 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi kanteen perusteltavuudesta - Huomioon otettava tilanne - Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä
(EY:n perustamissopimuksen 169 artikla)
3 Ympäristö - Luonnonvaraisten lintujen suojelu - Direktiivi 79/409/ETY - Erityistoimet luonnon suojelemiseksi - Jäsenvaltioiden velvoitteet - Velvoite antaa erityissuojelualueille suojelun kannalta riittävä oikeudellinen asema - Laajuus
(Neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohta)
4 Ympäristö - Luonnonvaraisten lintujen suojelu - Direktiivi 79/409/ETY - Erityistoimet luonnon suojelemiseksi - Jäsenvaltioiden velvoitteet - Velvoite ryhtyä toimiin elinympäristön saastumisen ja huonontumisen ehkäisemiseksi - Noudattamatta jättäminen - Edellytys - Kohde, joka on osoitettu tai joka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueeksi
(Neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta)
Tiivistelmä
1 Jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja määräaikoja.
2 Arvioitaessa perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisen kanteen yhteydessä sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.
3 Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan siinä tarkoitetuille erityissuojelualueille sellainen oikeudellinen asema suojelun kannalta, jonka avulla turvataan erityisesti direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja pesintä sekä niiden säännöllisesti saapuvien muuttolintulajien pesintä, sulkasato ja talvehtiminen, joita kyseisessä liitteessä ei ole mainittu.
Suojelujärjestely, jossa erityissuojelualueella on vain valtion omistaman maan ja kalastuskieltoalueen asema ja joka ei sisällä konkreettisia toimia muutoin kuin pyynnin suhteen, ei riitä takaamaan mainittujen säännösten mukaista riittävää suojelua.
4 Jäsenvaltioiden on luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan mukaan ryhdyttävä tarvittaviin toimiin kyseessä olevien lajien elinympäristöjen saastumisen tai huonontumisen estämiseksi myös sellaisella alueella, jota ei ole osoitettu erityissuojelualueeksi heti, kun velvoite siihen direktiivin mukaan syntyi. Tästä seuraa, että kyseisen säännöksen rikkominen edellyttää, että kyseessä oleva kohde kuuluu direktiivin 4 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa, jossa yksilöidään alueiden osoittamisessa noudatettavat kriteerit, tarkoitettuihin kyseisten lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpiin alueisiin.
Tällöin ei pelkästään se seikka, että jäsenvaltio on sisällyttänyt kyseisen alueen lintujensuojelun kannalta tärkeät alueet sisältävään luetteloon, osoita sitä, että alue olisi pitänyt luokitella erityissuojelualueeksi.
Asianosaiset
Asiassa C-166/97,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellinen pääneuvonantaja Richard B. Wainwright ja komission oikeudellisessa yksikössä toimiva kansallinen virkamies Jean-Francis Pasquier, sittemmin Richard B. Wainwright ja komission oikeudellisessa yksikössä toimiva kansallinen virkamies Olivier Couvert-Castéra, prosessiosoite Luxemburgissa c/o saman yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
kantajana,
vastaan
Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston jaostopäällikkö Kareen Rispal-Bellanger ja saman osaston apulaisulkoasiainsihteeri Romain Nadal, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B boulevard Joseph II,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut erityistoimia lintujen elinympäristöjen suojelemiseksi Seinen suistoalueella eikä toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä näiden elinympäristöjen huonontumisen estämiseksi,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit P. Jann, C. Gulmann (esittelevä tuomari), L. Sevón ja M. Wathelet,
julkisasiamies: N. Fennelly,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan asianosaisten 15.10.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.12.1998 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 30.4.1997 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1; jäljempänä lintudirektiivi) 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut erityistoimia lintujen elinympäristöjen suojelemiseksi Seinen suistoalueella eikä toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä näiden elinympäristöjen huonontumisen estämiseksi.
2 Kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.
Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota: a) lajeihin, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon;
b) lajeihin, jotka ovat herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä;
c) lajeihin, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia;
d) muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden erityislaatuisen elinympäristön vuoksi.
Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.
Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi erityissuojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun.
3. - -
4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen."
3 Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7; jäljempänä luontotyyppidirektiivi) 7 artiklassa säädetään, että sen 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa asetetut velvoitteet "korvaavat direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin 79/409/ETY mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi".
4 Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
"3. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.
4. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.
Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin."
5 Luontotyyppidirektiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa sen tiedoksiantamisesta. Koska tämä tiedoksiantaminen tapahtui kesäkuussa 1992, kyseinen määräaika päättyi kesäkuussa 1994.
6 Komissio antoi 23.12.1992 Ranskan hallitukselle virallisen huomautuksen muun muassa lintudirektiivin noudattamatta jättämisestä Seinen suistoalueen osalta. Komissio katsoi huomautuksessaan, että vuonna 1990 perustetun erityissuojelualueen pinta-ala ei ollut riittävä vastatakseen lintutieteellisiä vaatimuksia ja että ympäristöministeriön sekä Havren ja Rouenin itsenäisten satamien välillä 11.4.1985 tehdyssä sopimuksessa olevat kyseistä erityissuojelualuetta koskevat suojelumääräykset eivät olleet tyydyttäviä. Komissio ilmoitti lisäksi, että titaanikipsilaitoksen rakentaminen suojelualueen lähistölle oli lintudirektiivin vastaista.
7 Ranskan hallitus myönsi vastauksessaan 18.11.1993 Seinen suistoalueen tärkeän biologisen merkityksen, mutta piti voimassa olevia suojelumääräyksiä siinä määrin riittävinä, että erityissuojelualueen perustamisen yhteydessä asetettua lintujen elinympäristöjen suojeluvelvoitetta voitiin katsoa noudatetun. Sen mielestä titaanikipsilaitos ei voinut olla lintudirektiivin vastainen, koska laitos sijaitsi erityissuojelualueen ulkopuolella.
8 Komissio piti näitä selityksiä riittämättöminä ja antoi Ranskan tasavallalle 3.7.1995 perustellun lausunnon, jossa se totesi, että kyseinen jäsenvaltio ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska ei ole toteuttanut erityistoimia lintujen elinympäristöjen suojelemiseksi Seinen suistoalueella eikä asianmukaisia toimenpiteitä näiden elinympäristöjen huonontumisen estämiseksi, sekä kehotti Ranskan tasavaltaa ryhtymään kahden kuukauden määräajassa lausunnon tiedoksisaannista tarvittaviin toimenpiteisiin lausunnon noudattamiseksi.
9 Ranskan hallitus vastasi 19.10.1995 päivätyssä kirjeessään muun muassa, että sopimus sisälsi vain siirtymäaikaa koskevia määräyksiä ja että hallituksen tarkoituksena oli ensin antaa luonnonsuojelualueen perustamisesta asetus, jonka avulla varmistettaisiin lyhyellä aikavälillä ja kestävällä tavalla suistoalueen herkimpien alueiden suojelu, ja ryhtyä sitten muihin toimenpiteisiin suistoalueen luonnonperinnön tehokkaaksi suojelemiseksi.
Asiakysymys
10 Komissio esitti Ranskan tasavallalle moitteita ensinnäkin siitä, ettei tämä ollut osoittanut erityissuojelualueeksi riittävän suurta alaa Seinen suistoalueelta, ja toiseksi siitä, ettei tämä ollut antanut vuonna 1990 osoitetulle erityissuojelualueelle sellaista oikeudellista asemaa, joka olisi mahdollistanut lintudirektiivin mukaisten suojelutavoitteiden saavuttamisen, ja kolmanneksi siitä, ettei tämä ollut ryhtynyt tarvittaviin toimiin Seinen suistoalueen huonontumisen ehkäisemiseksi, kun se oli antanut rakentaa sinne titaanikipsilaitoksen, joka vaarantaa alueella elävien lintujen elinolot.
Erityissuojelualueen laajuus
11 Komission mukaan Seinen suistoalue on yksi lintutieteellisesti tärkeimmistä kosteikoista Ranskan rannikolla, ja siellä esiintyy hyvin monia lintudirektiivin liitteessä I lueteltuja lajeja sekä muuttolintulajeja. Se, että Ranskan tasavalta perusti vuonna 1990 pinta-alaltaan 2 750 hehtaarin suuruisen erityissuojelualueen, ei riitä täyttämään lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia vaatimuksia. Ranskan viranomaiset nimittäin hyväksyivät komission mukaan 21 900 hehtaaria Seinen suistoaluetta lintujensuojelun kannalta tärkeäksi alueeksi alueen tieteellisesti todistetun lintutieteellisen merkityksen vuoksi. Lisäksi 7 800 hehtaaria suistoalueesta oli otettu vuonna 1989 julkaistuun lintutieteelliseen luetteloon, jossa luetellaan lintujen kannalta tärkeät alueet Euroopassa ("Important Bird Areas in Europe").
12 Ranskan hallitus myöntää, että Seinen suistoalueella erityissuojelualueeksi perustellun lausunnon noudattamiseksi annetun määräajan päättymishetkeen mennessä osoitettu 2 750 hehtaarin ala ei ollut riittävä. Hallitus kuitenkin tarkentaa, että kyseisen suojelualueen marraskuussa 1997 toteutunutta laajennusta oli lykätty paikallisen väestön, jota asia pääasiassa koskee, kuulemiseksi ja sen kannatuksen saamiseksi hankkeelle.
13 Tältä osin on riittävää todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja määräaikoja (ks. mm. asia C-259/94, komissio v. Kreikka, tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. I-1947, 5 kohta ja asia C-214/96, komissio v. Espanja, tuomio 25.11.1998, Kok. 1998, s. I-7661, 18 kohta).
14 Lisäksi on riidatonta, että Seinen suistoalue on erityisen tärkeä ekosysteemi useiden lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittujen lintulajien levähdyspaikkana sekä talvehtimis- ja pesimäalueena.
15 Näin ollen on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole säädetyssä määräajassa osoittanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuksi erityissuojelualueeksi riittävän suurta aluetta Seinen suistoalueelta. Tämän vuoksi komission kanne on tältä osin hyväksyttävä.
Vuonna 1990 perustetun erityissuojelualueen oikeudellinen asema suojelun kannalta
16 Komission mukaan Ranskan tasavalta ei ole antanut sellaista Seinen suistoaluetta koskevaa lainsäädäntöä, jonka avulla voitaisiin turvata tyydyttävästi vuonna 1990 perustetun erityissuojelualueen koskemattomuus. Etenkään sopimuksessa määrätty kyseisen erityissuojelualueen suojelullinen asema ei komission mukaan täytä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja suojeluvaatimuksia. Myöskään muihin sellaisiin toimiin, joilla kyseiselle erityissuojelualueelle annettaisiin suojelun kannalta riittävä oikeudellinen asema, ei sen mukaan ole ryhdytty.
17 Ranskan hallitus toteaa, että mainitun sopimuksen mukaan on tässä tapauksessa mahdollista suojella tehokkaasti kyseistä suojelualuetta, joka sitä paitsi oli valtion omistuksessa. Lisäksi 7 800 hehtaarin suuruisella alueella, jonka osa kyseinen erityissuojelualue on, on jo vuodesta 1973 ollut kalastuskieltoalueen asema, minkä vuoksi kaikki kalastus on siellä kielletty. Lisäksi Seinen suistoalueella on vuodesta 1974 saakka ollut Brotonnen luonnonsuojelualue, jolla on alueellisen luonnonsuojelualueen asema. Ranskan hallitus toteaa vielä, että erityissuojelualueita koskevien hallinnointitoimien soveltamisen ansiosta lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja velvoitteita on voitu noudattaa. Näin ollen kyseinen erityissuojelualue on hallituksen mukaan ollut monipuolisten ja tehokkaiden suojelujärjestelyjen kohteena.
18 Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä (ks. mm. asia C-60/96, komissio v. Ranska, tuomio 3.7.1997, Kok. 1997, s. I-3827, 15 kohta ja asia C-3/96, komissio v. Alankomaat, tuomio 19.5.1998, Kok. 1998, s. I-3031, 36 kohta).
19 On kuitenkin riidatonta, että koska sopimus on tehty kymmeneksi vuodeksi, eikä sitä ole jatkettu, niin sen voimassaolo on päättynyt 11.4.1995. Tämän vuoksi se ei ollut enää voimassa 3.9.1995, jolloin perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi.
20 Näin ollen ei ole tarpeen tutkia, täyttääkö sopimuksen mukainen erityissuojelualueen suojelu lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut suojeluvaatimukset.
21 Niiden muiden toimien osalta, joilla Ranskan hallituksen mukaan pyritään antamaan erityissuojelualueelle suojelun kannalta riittävä asema, on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan erityissuojelualueille sellainen oikeudellinen asema suojelun kannalta, jonka avulla turvataan erityisesti direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja pesintä sekä niiden säännöllisesti saapuvien muuttolintulajien pesintä, sulkasato ja talvehtiminen, joita liitteessä I ei ole mainittu (ks. vastaavasti asia C-355/90, komissio v. Espanja, tuomio 2.8.1993, Kok. 1993, s. I-4221, 28-32 kohta).
22 Tältä osin on todettava, että komission kohdistettua Ranskan tasavaltaan perustellussa lausunnossa moitteita sen vuoksi, ettei tämä ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja velvoitteita, koska se on saattanut vuonna 1990 perustetun erityissuojelualueen pelkästään sopimuksen mukaisten suojelujärjestelyjen alaiseksi, Ranskan hallitus vastasi sille 19.10.1995 päivätyssä kirjeessään, että sopimus sisälsi vain siirtymäaikaa koskevia määräyksiä ja että tarkoituksena oli ensin antaa luonnonsuojelualueen perustamisesta asetus, jonka avulla varmistettaisiin lyhyellä aikavälillä ja kestävällä tavalla suistoalueen herkimpien alueiden suojelu, ja ryhtyä sitten muihin toimenpiteisiin suistoalueen luonnonperinnön tehokkaaksi suojelemiseksi, jotta lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut vaatimukset täytettäisiin.
23 Tämän tuomion 17 kohdassa mainitun Brotonnen luonnonsuojelualueen osalta ei ole kiistetty sitä, että vuonna 1990 perustettu erityissuojelualue ei kuulu siihen, vaan alueeseen kuuluvat ainoastaan Seinen suiston erityissuojelualueiksi marraskuussa 1997 osoitetut alueet, kuten komissio on todennut.
24 Edellä esitetystä seuraa, että perustellussa lausunnossa annetun määräajan päättymishetkellä vuonna 1990 perustetulla erityissuojelualueella oli vain valtion omistaman maan ja kalastuskieltoalueen asema.
25 Tässä tapauksessa tällainen järjestely, joka ei sisällä konkreettisia toimia muutoin kuin pyynnin suhteen, ei kuitenkaan riitä takaamaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaista riittävää suojelua.
26 Tämän vuoksi komissio on aiheellisesti kohdistanut moitteita Ranskan tasavaltaan sen johdosta, ettei tämä ryhtynyt toimenpiteisiin lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan kannalta riittävän suojelun takaavan oikeudellisen aseman antamiseksi kyseiselle erityissuojelualueelle. Näin ollen komission kanne on hyväksyttävä myös tältä osin.
Hoden titaanikipsilaitos
27 Komission mukaan kyseinen laitoskokonaisuus sinne vievine teineen on rakennettu kosteikolle, joka kuuluu tämän tuomion 11 kohdassa mainittuihin lintujensuojelun kannalta tärkeisiin alueisiin ja jolla on suuri merkitys useiden uhanalaisten lajien ja luonnonvaraisten muuttolintulajien levähdys-, ravinnonhaku- ja pesimäpaikkoina. Komission mukaan nämä alueet olisi tämän vuoksi pitänyt lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti sisällyttää Seinen suistoalueen erityissuojelualueeseen. Kyseisen laitoskokonaisuuden aiheuttamat haitat ovat sen mielestä näin ollen ristiriidassa kyseisen direktiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen suojeluvaatimusten kanssa.
28 Komissio väittää, että vaikka oletettaisiinkin, että laitoskokonaisuuden vaikutuksia ei voida tutkia kyseisen säännöksen kannalta, koska laitos sijaitsee erityissuojelualueen ulkopuolella, Ranskan tasavallan on todettava laiminlyöneen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan. Viimeksi mainittu säännös nimittäin velvoittaa komission näkemyksen mukaan jäsenvaltiot ryhtymään kaikkiin kohtuullisiin toimiin peruuttamattoman huonontumisen estämiseksi niin, että mahdollisuus myöhempään erityissuojelualueeksi osoittamiseen säilyy ja aluetta koskevat lintudirektiivin 4 artiklan mukaiset suojelutavoitteet täyttyvät. Siksi Ranskan tasavallan olisi komission mielestä pitänyt valita sijoituspaikaksi sellainen kohde, jossa erityissuojelualueiden suojelutavoitteille olisi aiheutunut mahdollisimman vähän haittaa, eli kosteikon länsipuolella oleva alue, jolla ei ole komission mielestä lintutieteellistä merkitystä.
29 Komissio toteaa lisäksi, että titaanikipsilaitoshankkeen osalta ei ole tehty luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia. Laitosta ei myöskään sen mielestä voida perustella direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla erittäin tärkeästä yleisestä edusta johtuvista pakottavilla syillä. Tässä tapauksessa nimittäin tuon säännöksen soveltamisedellytykset eivät täyty, koska kyse ei ole erittäin tärkeästä yleisestä edusta, koska korvaavia toimia ei ole olemassa ja koska vaihtoehtoisia ratkaisuja on.
30 Ranskan hallitus puolestaan toteaa ensin, että titaanikipsilaitoshankkeen vaikutuksia on tutkittu kahdesti eli vuosina 1991 ja 1993, ja toisen tutkimuksen mukaan vaikutuksille alttiiden lajien elinympäristö ei merkittävästi heikkene. Hallituksen mukaan riippumaton tutkimuksen valvoja vahvisti tämän tutkimustuloksen kyseisen laitoksen toiminnasta joulukuun 1994 ja tammikuun 1995 välisenä aikana suoritetun julkisen tutkimuksen jälkeen.
31 Lisäksi pelkästään se, että Ranskan viranomaiset olivat luetteloineet titaanikipsilaitoksen sijoituspaikan lintujensuojelun kannalta tärkeisiin alueisiin, ei Ranskan hallituksen käsityksen mukaan oikeuttanut tekemään sellaista päätelmää, että kyseinen alue olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueeksi. Kaikki lintujensuojelun kannalta tärkeiksi luokitellut alueet eivät nimittäin ole lintutieteelliseltä kannalta yhtä arvokkaita lintudirektiivin mukaisia velvoitteita ajatellen. Alueellisen ympäristökeskuksen (jäljempänä ympäristökeskus) tutkimuksesta voitiin Ranskan hallituksen mukaan päätellä, että laitokselle valittu sijoituspaikka ei kuulunut luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta Seinen suistoalueen mielenkiintoisimpiin. Ranskan hallitus huomauttaa, että missään tapauksessa komissio ei ole esittänyt tieteellistä todistusaineistoa, joka osoittaisi, että kyseinen alue olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueeksi.
32 Ranskan hallitus väittää niin ikään, että Hoden laitoksen prosessien seurauksena syntyvän kipsin varastointi ei ole ristiriidassa lintudirektiivin 4 artiklan mukaisten suojeluvaatimusten kanssa, koska aine ei ole ekotoksista, koska sen varastointi enintään 25 metrin korkeuteen ei ole omiaan häiritsemään lintujen muuttokäyttäytymistä, koska päästöt Seineen ovat vain vähän saastuttavia sekä koska laitoksen käyttöönotto lisäsi tieliikennettä vain 2,3 prosenttia.
33 Ranskan mukaan tämän lisäksi oli ryhdytty merkittäviin toimiin elinympäristöjen ja alueella esiintyvien lajien tilanteen huonontumisen estämiseksi.
34 Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan tapahtuneeksi väitetyn rikkomisen osalta on huomattava, että näissä säännöksissä asetetut velvoitteet korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaiset velvoitteet tietystä ajankohdasta lukien, kuten tämän tuomion 3 kohdassa on todettu.
35 Asiakirjoista ilmenee, että laitoksen rakentaminen aloitettiin ennen luontotyyppidirektiivin antamista.
36 Vaikka oletettaisiinkin, että vaatimalla yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Ranskan tasavalta on laiminlyönyt lintudirektiivin 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, komissio tarkoitti myös luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa, on kanneperusteen rajaamiseksi kuitenkin välttämätöntä määrittää tarkasti se ajankohta, josta lukien komissio katsoo Ranskan viranomaisten toimineen luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan vastaisesti.
37 Koska kanteessa ei tarkenneta asiaa tältä osin, luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä.
38 Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen, sellaisena kuin tämä virke on alkuperäisessä muodossaan, tapahtuneeksi väitetyn rikkomisen osalta todettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on noudatettava muun muassa tässä säännöksessä asetettuja velvoitteita, vaikkei asianomaista aluetta olisikaan osoitettu erityissuojelualueeksi heti kun velvoite siihen syntyi (ks. em. asia komissio v. Espanja, tuomio 2.8.1993, 22 kohta).
39 Tästä seuraa, että lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen rikkominen edellyttää, että asianomainen kohde kuuluu saman artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuihin kyseisten lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpiin alueisiin.
40 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä toteen väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ja esitettävä yhteisöjen tuomioistuimelle tarpeelliset seikat, jotta tämä voi tarkistaa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta (ks. mm. asia 96/81, komissio v. Alankomaat, tuomio 25.5.1982, Kok. 1982, s. 1791, 6 kohta ja asia C-157/94, komissio v. Alankomaat, tuomio 23.10.1997, Kok. 1997, s. I-5699, 59 kohta).
41 Seuraavaksi on siis tutkittava, onko komissio näyttänyt toteen, että laitoskokonaisuuden sijoituspaikka täyttää tämän tuomion 39 kohdassa mainitun edellytyksen.
42 Tältä osin on todettava, ettei pelkästään se seikka, että kyseinen alue on sisällytetty lintujensuojelun kannalta tärkeät alueet sisältävään luetteloon, osoita sitä, että alue olisi pitänyt luokitella erityissuojelualueeksi. Tässä luettelossa on nimittäin vain alustavasti paikannettu lintutieteellisesti kallisarvoiset alueet, minkä Ranskan hallitus on todennut ja mitä komissio ei kiistä, ja se sisältää kohteita, joihin kuuluu hyvin erilaisia ja joissakin tapauksissa ihmisen muokkaamia ympäristöjä ja joilla kaikilla ei ole sellaista lintutieteellistä arvoa, että niitä voitaisiin pitää lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpina alueina.
43 Komissio väittää, että kyseessä oleva alue on sellaista kosteikkoa, joka on monille suojelluille lajeille hyvin tärkeä levähdys-, ravinnonhankinta- ja pesimäpaikkana, ja tältä osin asiakirjoista ilmenee, että laitos sijaitsee useiden lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suosimalla pesimä- ja ravinnonhankinta-alueella. Tämä alue on kuitenkin huomattavasti laajempi kuin esillä oleva alue.
44 Ranskan hallituksen mainitseman kansallisen luonnonhistoriallisen museon tutkimuksen mukaan, johon vuonna 1993 tehty ympäristövaikutusten tutkimus perustuu ja jonka tuloksia komissio ei ole kiistänyt, yksikään alueella elävistä harvinaisimmista lajeista ei ole suoraan kärsinyt titaanikipsin käsittelylaitoshankkeesta, vaikkakin 35 niittyhehtaarin katoaminen aiheuttaa tosiasiallisen elinympäristön menetyksen siellä pesivälle linnustolle.
45 On totta, että ympäristökeskuksen huhtikuussa 1995 julkaisemassa tutkimuksessa todetaan, että tutkimuksen kohteena ollut osa suistoaluekokonaisuudesta olisi ansainnut tulla osoitetuksi luonnonsuojelualueeksi etenkin sen merkityksen vuoksi, joka sillä oli linnustolle.
46 Ympäristökeskuksen tutkimuksessa ei kuitenkaan otettu erityisesti huomioon kyseistä aluetta, vaikka se julkaistiin ajankohtana, jolloin titaanikipsin käsittelylaitos oli jo valmis ja vaikka se kattoi laitoksen sijaintipaikan.
47 Tämän vuoksi ja koko todistusaineisto huomioon ottaen komissio ei selvästikään ole riittävällä tavalla kyennyt näyttämään toteen, että esillä oleva alue kuuluisi suojeltujen lajien suojelemiseen sopivimpiin alueisiin.
48 Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen tapahtuneeksi väitetyn rikkomisen osalta on todettava, että missään tapauksessa komissio ei ole näyttänyt toteen, että Ranskan tasavalta olisi laiminlyönyt elinympäristön saastumisen ja huonontumisen estämisen titaanikipsin käsittelylaitoksen sijaintipaikalla.
49 Saastumisen osalta komissio on nimittäin myöntänyt, että laitoksella ei ollut merkittäviä vaikutuksia. Elinympäristön huonontumisen osalta Ranskan hallitus on todennut jo oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, että sijoituspaikan valinnasta päätettiin sen jälkeen, kun titaanikipsivaraston eri sijoitusvaihtoehdot oli huolellisesti tutkittu ja kun niistä oli keskusteltu pitkään paikallisten yhteistyökumppanien eli muun muassa linnunsuojelijoiden kanssa. Komissio kuitenkin tyytyi väittämään, että Ranskan tasavallan olisi pitänyt valita kyseessä olevan laitoksen sijoituspaikaksi sellainen kohde, jossa erityissuojelualueiden suojelutavoitteille olisi aiheutunut mahdollisimman vähän haittaa, eli kosteikon länsipuolella oleva alue, jolla ei ole lintutieteellistä merkitystä. Tältä osin on sitä paitsi todettava, ettei komissio oikeudenkäynnissä yhteisöjen tuomioistuimessa toistanut eikä käsitellyt lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen rikkomista koskevaa kanneperustetta.
50 Näin ollen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä.
51 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole osoittanut erityissuojelualueeksi riittävän suurta pinta-alaa Seinen suistoalueelta eikä toteuttanut toimenpiteitä riittävän oikeudellisen aseman antamiseksi osoitetulle erityissuojelualueelle.
52 Kanne on muilta osin hylättävä.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
53 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kuitenkin saman artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan kokonaan tai osittain. Koska ainoastaan osa komission vaatimuksista hyväksyttiin, on määrättävä, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Ranskan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole osoittanut erityissuojelualueeksi riittävän suurta pinta-alaa Seinen suistoalueelta eikä toteuttanut toimenpiteitä riittävän oikeudellisen aseman antamiseksi osoitetulle erityissuojelualueelle.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Full & Egal Universal Law Academy