Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1 Yhteisön oikeus - Yhteisön oikeussääntöön perustuvan oikeuden väärinkäyttö - Kansallinen oikeussääntö, jolla kielletään oikeuden väärinkäyttö - Tällaisen oikeussäännön soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa
2 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Yhtiöt - Direktiivi 77/91/ETY - Osakeyhtiön osakepääoman muuttaminen - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan osakeyhtiön osakepääomaa voidaan korottaa hallinnollisessa menettelyssä - Direktiivillä annettujen oikeuksien käytön tekeminen mahdottomaksi turvautumalla oikeuden väärinkäytön kieltävään kansalliseen oikeussääntöön
(Neuvoston direktiivin 77/91/ETY 25 artiklan 1 kohta)
Tiivistelmä
1 Oikeussubjektit eivät saa käyttää yhteisön oikeussääntöjä väärin tai vedota niihin vilpillisesti. Tämän vuoksi yhteisön oikeus ei estä sitä, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallisen oikeuden oikeussääntöä arvioidessaan, onko yhteisön oikeussääntöön perustuvaa oikeutta käytetty väärin. Tällaisen kansallisen oikeussäännön soveltamisella ei kuitenkaan saa vaarantaa yhteisön oikeussääntöjen tehokasta vaikutusta ja yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa.$
(ks. 33, 34 ja 44 kohta sekä tuomiolauselma)
2 Yhtiöoikeutta koskevan toisen direktiivin 77/91/ETY 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan ei voida katsoa käyttävän väärin tähän säännökseen perustuvaa oikeuttaan sillä perusteella, että hän on vähemmistöosakas, että hän on hyötynyt saneerausmenettelyn kohteeksi joutuneen yhtiön saneeraamisesta, että hän ei ole käyttänyt etuoikeuttaan, että hän on yksi niistä osakkeenomistajista, jotka ovat pyytäneet vakavissa vaikeuksissa oleviin yhtiöihin sovellettavan järjestelmän soveltamista yhtiöön tai että hän on antanut kulua jonkin verran aikaa ennen kanteensa nostamista. Yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa ei sen sijaan ole se, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat sisäisen oikeuden oikeussääntöä, jonka nojalla ne voivat arvioida, käytetäänkö yhteisön oikeussääntöön perustuvaa oikeutta väärin, jos osakkeenomistaja on valinnut niistä oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä direktiivin vastaisesti syntyneen tilanteen korjaamiseksi, sellaisen keinon, josta aiheutuu niin vakavaa vahinkoa muiden laillisille intresseille, että tämä oikeussuojakeino osoittautuu ilmeisen suhteettomaksi.
(ks. 36, 37, 43 ja 44 kohta sekä tuomiolauselma)
Asianosaiset
Asiassa C-373/97,
jonka Polymeles Protodikeio Athinon (Kreikka) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Dionysios Diamantis
vastaan
Elliniko Dimosio ja
Organismos Oikonomikis Anasygkrotisis Epicheiriseon AE (OAE)
"ennakkoratkaisun niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13 päivänä joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY (EYVL 1977, L 26, s. 1) 25 ja 29 artiklan tulkinnasta ja näihin säännöksiin perustuvan oikeuden väärinkäytöstä,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: toisen jaoston puheenjohtaja R. Schintgen, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit P. J. G. Kapteyn (esittelevä tuomari), G. Hirsch, H. Ragnemalm ja V. Skouris,
julkisasiamies: A. Saggio,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- Diamantis, edustajanaan asianajaja S. Andronikos, Ateena,
- Kreikan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön eurooppaoikeutta koskevia asioita hoitavan osaston oikeudellisen erityisyksikön oikeudellinen apulaisneuvonantaja P. Mylonopoulos ja valtion oikeudellisen neuvoston oikeudellinen asiamies V. Kyriazopoulos,
- Organismos Oikonomikis Anasygkrotisis Epicheiriseon AE (OAE), edustajinaan asianajajat I. Soufleros ja S. Felios, Ateena,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja D. Gouloussis ja oikeudellisen yksikön virkamies M. Patakia,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Diamantisin, Kreikan hallituksen, Organismos Oikonomikis Anasygkrotisis Epicheiriseon AE:n (OAE) ja komission 16.9.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 28.10.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Polymeles Protodikeio Athinon (Ateenan ylemmänasteinen tuomioistuin) on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 24.6.1997 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.10.1997, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13 päivänä joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY (EYVL 1977, L 26, s. 1; jäljempänä toinen direktiivi) 25 ja 29 artiklan tulkinnasta ja näihin säännöksiin perustuvan oikeuden väärinkäytöstä.
2 Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jossa kantaja on Diamantis ja vastaajina Elliniko Dimosio (Kreikan valtio) ja Organismos Oikonomikis Anasygkrotisis Epicheiriseon AE (yritysten rakennemuutoksesta vastaava elin; jäljempänä OAE).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yhteisön oikeus
3 Toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
"Päätös pääoman korottamisesta on tehtävä yhtiökokouksessa. Sekä tämä päätös että merkityn osakepääoman korottaminen on julkistettava noudattaen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaista menettelyä."
4 Toisen direktiivin 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, että aina kun pääomaa korotetaan vastiketta vastaan, osakkeita on tarjottava etuoikeuksin osakkeenomistajille suhteessa siihen osuuteen, jota heidän osakkeensa edustavat pääomasta.
5 On korostettava, että toisessa direktiivissä ei säädetä mistään seuraamuksesta sen jonkin säännöksen rikkomisesta. Siinä ei myöskään velvoiteta jäsenvaltioita säätämään tällaisista seuraamuksista siinä lainsäädännössä, joka niiden on toteutettava.
Kansallinen lainsäädäntö
6 Lakia 1386/1983 (Fullo Efimeridas Kuverniseos; jäljempänä FEK, A' 107/8.8.1983, s. 14), joka annettiin 5.8.1993, sovelletaan vakaviin vaikeuksiin joutuneisiin yhtiöihin, ja sillä perustettiin OAE, jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa maan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen (2 §:n 2 momentti). Tätä tarkoitusta varten OAE voi muun muassa ottaa vastattavakseen saneerattavien tai kansallistettujen yritysten hallinnoimisesta ja liikkeenjohdosta, hankkia osuuksia yrityksistä, myöntää lainoja, laskea liikkeeseen tai ottaa tiettyjä lainoja, hankkia obligaatioita ja siirtää osakkeita erityisesti työntekijöille tai heidän etujärjestöilleen, paikallistason julkisyhteisöille tai muille julkisoikeudellisille oikeushenkilöille, hyväntekeväisyysjärjestöille, sosiaalisia päämääriä tavoitteleville yhteisöille tai yksityishenkilöille (2 §:n 3 momentti).
7 Lain 1386/1983 5 §:n 1 momentin mukaan Kreikan talousministeri voi päättää siitä, että vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa oleviin yrityksiin sovelletaan tämän lain mukaista järjestelmää.
8 Toimivaltainen ministeri voi saman lain 7 §:n mukaan päättää, että sellaisen yrityksen hallinnointi, johon sovelletaan tämän lain mukaista järjestelmää, siirretään OAE:lle, tällaisen yrityksen velkojen järjestämisestä siten, että toteutetaan yrityksen pääoman pakollinen korottaminen uusilla sijoituksilla, olemassa olevien velkojen vaihtaminen yhtiön osakkeisiin tai kyseisten velkojen uudelleenjärjesteleminen yrityksen elinkelpoisuuden turvaamiseksi, tai vieläpä yrityksen asettamisesta selvitystilaan 9 §:n mukaisesti.
9 Tämän saman lain 8 §:n 8 momentin mukaan OAE:lla on oikeus päättää väliaikaisen hallinnoinnin aikana yhtiön osakepääoman korottamisesta poiketen osakeyhtiöiden osalta voimassa olevista säännöksistä, joiden mukaan osakkeenomistajien yhtiökokouksella on yksinomainen toimivalta tähän. Toimivaltaisen ministerin on hyväksyttävä tämä korotus. Yhtiön aikaisemmat osakkeenomistajat säilyttävät kuitenkin etuoikeuden, jota ne voivat käyttää ministerin tekemässä hyväksymispäätöksessä määrätyssä ajassa.
10 Komissio aloitti 7.3.1989 eli pääasiassa kyseessä olevien tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen mutta ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen tekemistä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla sen johdosta, että Helleenien tasavalta oli rikkonut sille toisen direktiivin mukaan kuuluvia velvoitteita. Kreikan parlamentti antoi 10.3.1990 lain 1882/1990 (FEK A' 43/23.3.1990). Tuosta hetkestä lähtien jopa silloin, kun yhtiö on väliaikaisessa hallinnoinnissa lain 1386/1983 nojalla, osakkeenomistajien yhtiökokouksen on päätettävä kaikista yhtiön pääoman muuttamisista.
11 Samoin kuin itse toisessa direktiivissä, laissa 1882/1990 ei säädetä mistään erityisseuraamuksesta lain jonkin säännöksen rikkomisesta, joten yksityisoikeudessa säädetyt tavalliset seuraamukset voisivat tulla sovellettaviksi.
12 Laissa 2685/1999 (FEK A' 35/18.2.1999), joka annettiin 11.1.1999 ja joka tuli voimaan julkaisemispäivänään, säädetään yhdestä ainoasta oikeussuojakeinosta siinä tapauksessa, että pääoman korotuksesta olisi päätetty toisen direktiivin säännösten ja erityisesti sen 25 artiklan 1 kohdan vastaisesti, eli siinä säädetään oikeudesta saada täysi korvaus tällaisen korotuksen johdosta kärsitystä vahingosta. Kyseisen lain 28 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvauskanne nostetaan yksinomaan Kreikan valtiota vastaan eikä kyseistä yhtiötä vastaan.
13 On vielä mainittava Kreikan siviililain 281 §, jonka mukaan "oikeuden käyttö on kiellettyä, jos tällä käytöllä selvästi ylitetään vilpittömän mielen, hyvien tapojen tai kyseisen oikeuden taloudellisen tai sosiaalisen päämäärän asettamat rajat".
Tosiseikat ja kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia
14 Diamantis oli Plastika Kavalas AE -nimisen osakeyhtiön (jäljempänä Plastika Kavalas) osakkeenomistaja, ja hänellä oli yhtiöstä, jonka alkuperäinen osakepääoma oli 87 000 000 Kreikan drakmaa (jäljempänä GRD) jakaantuneena 87 000 osuuteen, 1 000 kappaletta 1 000 GRD:n arvoisia osuuksia (eli 1,15 prosenttia).
15 Tämä vuonna 1973 perustettu yhtiö joutui 80-luvun alussa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiön tehtaan toiminta keskeytettiin syyskuussa 1982, ja vuonna 1983 yhtiö oli ylivelkaantuneisuutensa takia lähellä konkurssia. Plastika Kavalasin 32 osakkeenomistajaa pyysi 24.8.1983 laissa 1386/1983 säädetyn järjestelmän soveltamista yhtiöön. Tämä pyyntö toistettiin 20.12.1983.
16 Tämän pyynnön johdosta ja todettuaan Plastika Kavalasin erittäin vaikean tilanteen lain 1386/1983 11 §:ssä tarkoitettu neuvoa-antava komitea antoi 22.12.1983 lausunnon, jossa se suositteli kyseisen lain 7 ja 9 §:ssä tarkoitetun erityisen selvitysmenettelyn soveltamista yhtiöön.
17 Tästä menettelystä olisi seurannut Plastika Kavalasin omaisuuden välitön realisointi ja sen velkojen maksu, kuten tapahtui monelle vaikeuksissa olleelle ylivelkaantuneelle yritykselle.
18 Huolimatta näin perustellusta selvitystä puoltavasta lausunnosta Kreikan talousministeri päätti 3.2.1984 tekemällään päätöksellä nro 212 (FEK B' 60/8.2.1984) soveltaa Plastika Kavalasiin lain 1386/1983 7 §:ssä säädettyä järjestelmää, jossa yhtiön hallinnointi siirretään väliaikaisesti OAE:lle. Tätä järjestelmää sovellettiin yhtiöön aina vuoden 1987 tammikuun alkuun asti.
19 Tämän väliaikaisen hallinnoinnin aikana OAE päätti 28.5.1986 korottaa Plastika Kavalasin pääomaa 177 000 000 GRD:llä laskemalla liikkeeseen 1 770 000 uutta nimellisarvoltaan 100 GRD:n suuruista osaketta. Yhtiön osakepääoma korotettiin näin 264 000 000 GRD:hen. Teollisuusministeri hyväksyi tämän päätöksen 6.6.1986 tekemällään päätöksellä nro 155 (FEK B' 414/11.6.1986).
20 Koska vanhat osakkeenomistajat eivät käyttäneet etuoikeuttaan säädetyssä määräajassa, joka oli 45 päivää ministerin kyseisen päätöksen julkaisemisesta alkaen, kaikki uudet osakkeet annettiin OAE:n käyttöön, ja tämän seurauksena OAE:n hallussa oli noin 67 prosenttia Plastika Kavalasin osakkeista.
21 Osakkeenomistajien 11.12.1986 pidetyn sellaisen yhtiökokouksen päätöksellä, jossa OAE:lla oli enemmistö, yhtiön osakepääoma alennettiin lain sallimaan vähimmäismäärään eli 5 000 000 GRD:aan. Alentamista perusteltiin Plastika Kavalasin nettovarallisuuden negatiivisuudella, ja alentaminen suoritettiin siten, että kaikki aiemmat osakkeet mitätöitiin ja liikkeeseen laskettiin 5 000 uutta nimellisarvoltaan 1 000 GRD:n suuruista osaketta, jotka jaettiin yhtiön osakkeenomistajina aina tuohon päivään saakka olleille samassa suhteessa kuin he olivat omistaneet yhtiön osakkeita. Kavalan prefekti hyväksyi tämän yhtiökokouksen päätöksen 4.3.1987 tekemällään päätöksellä nro 882 (FEK 262/19.3.1987).
22 Teollisuus-, energia- ja teknologia-asioiden apulaisministeri hyväksyi 9.1.1987 tekemällään päätöksellä nro 14 (FEK B' 25/16.1.1987) osakepääoman uuden korottamisen. Siinä osakepääomaa korotettiin 1 262 200 000 GRD:llä siten, että yhtäältä suoritettiin 972 000 000 GRD:n suuruisten velkojen pakkovaihtaminen osakkeisiin ja toisaalta OAE teki 290 000 000 GRD:n suuruisen sijoituksen, jolla oli tarkoitus tyydyttää velkojia.
23 Näiden muutosten johdosta Plastika Kavalasin osakepääoma oli 1 267 200 000 GRD ja se jakautui 1 267 200 osakkeeseen. Tämän jälkeen Plastika Kavalas toimi yli neljän vuoden ajan normaalisti. Ministerin päätöksen nro 14 nojalla lain 1386/1983 säännöksiä ei enää sovellettu yhtiöön. Plastika Kavalasin hallinnoinnista ja toiminnasta päätettiin tuosta eteenpäin osakkeenomistajien yhtiökokouksen ja yhtiön hallituksen päätöksillä.
24 Suurin osa Plastika Kavalasin osakkeista luovutettiin vuonna 1991 Plastika Makedonias AE -nimiselle yhtiölle 860 000 000 GRD:n hintaan. Vuoden 1994 helmikuussa Plastika Kavalas liitettiin Petzetakis-konserniin.
25 Diamantis nosti ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa 22.2.1991 kanteen, jossa hän vaati kyseistä tuomioistuinta toteamaan osakepääoman muutokset (kaksi korottamista ja yksi alentaminen) pätemättömiksi sillä perusteella, että ne olivat toisen direktiivin 25 artiklan vastaisia. Kreikan hallitus ja OAE esittivät väitteen, jonka mukaan Diamantis syyllistyi oikeuden väärinkäyttöön, ja vaativat kanteen hylkäämistä.
26 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään kansallinen tuomioistuin on ensiksi viitannut yhteisöjen tuomioistuimen aiempaan toisen direktiivin 25 artiklan välitöntä oikeusvaikutusta koskevaan oikeuskäytäntöön (yhdistetyt asiat C-19/90 ja C-20/90, Karella ja Karellas, tuomio 30.5.1991, Kok. 1991, s. I-2691 ja asia C-381/89, Syndesmos Melon tis Eleftheras Evangelikis Ekklisias ym., tuomio 24.3.1992, Kok. 1992, s. I-2111) ja todennut sitten kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenevän, että lain 1386/1983 8 ja 10 § olivat toisen direktiivin säännösten vastaisia.
27 Näin ollen kansallinen tuomioistuin totesi kanteen oikeudellisesti perustelluksi, mutta se katsoi myös, että siviililain 281 §:ssä tarkoitetun kanneoikeuden väärinkäyttöä koskeva väite oli oikeudellisesti ja tosiasiallisesti perusteltu.
28 Kyseisen väitteen taustalla olevat tosiseikat olivat seuraavat:
- Diamantis samoin kuin 32 muuta osakkeenomistajaa ovat pyytäneet lain 1386/1983 mukaisen menettelyn soveltamista Plastika Kavalasiin
- Plastika Kavalasin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi pääasian kantaja ei ole koskaan halunnut, että osakepääomaa korotettaisiin, joten hän ei myöskään ole käyttänyt etuoikeuttaan, joka hänelle oli ensimmäisessä korottamisessa annettu
- Plastika Kavalas tervehtyi sen ansiosta, että sen velat vaihdettiin yhtiön osakkeisiin ja että sen velkojat tyydytettiin, millä oli osakkeiden kannalta olennaisia ja peruuttamattomia seurauksia yhtiön pääoman jakaantumisen osalta ottaen huomioon se, että edellä mainituista korottamisista oli kulunut vastaavasti viisi ja neljä vuotta, ja ottaen huomioon näiden korotusten välillä tehty osakepääoman alentaminen.
29 Kansallinen tuomioistuin myönsi näin ollen, että siviililain 281 §:ää voitiin soveltaa myös yhteisön oikeuteen perustuvia oikeuksia vastaan, kun näitä oikeuksia käytettiin kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla väärin. Ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-441/93, Pafitis ym., 12.3.1996 antamassa tuomiossa (Kok. 1996, s. I-1347, 68-70 kohta) samanlaisesta siviililain 281 §:n nojalla esitetystä väitteestä omaksuman kannan kyseinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että asiassa nousee esille toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan 1 kohdan säännösten tulkintaa koskeva kysymys oikeuden väärinkäyttöä koskevan väitteen osalta.
30 Polymeles Protodikeio Athinon on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
"1) Nouseeko ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluissa kyseessä olevien ja siinä esitettyjen tosiseikkojen osalta esille kysymys Kreikan siviililain 281 §:n muodollisesta ja aineellisesta soveltamisesta kantajan käyttäessä oikeuttaan väärin toisen neuvoston direktiivin 25 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä?
2) Jos yhteisöjen tuomioistuin pitää edellä tarkoitettua väitettä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti perusteltuna, mikä vaikutus tällä väitteellä on kyseisen yhtiön, jonka osakas kantaja on, osakepääoman korottamisesta ja alentamisesta tehtyjen ministerin päätösten pätevyyteen ja ovatko lain 1386/1983 8 §:n 8 momentin ja 10 §:n 1 momentin säännökset näin ollen yhteensopivia yhteisön oikeuden kanssa, kun otetaan huomioon, että ilman Kreikan siviililain 281 §:n säännösten myötävaikutusta näiden säännösten on, kuten edellä on todettu, katsottu olevan direktiivin 77/91/ETY säännösten vastaisia?"
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
31 Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä sitä, että voidaanko sen käsiteltävänä olevassa riidassa kyseessä olevien seikkojen vallitessa vedota pätevästi sellaiseen kansalliseen säännökseen, jossa säädetään seuraamus jonkin oikeuden väärinkäytöstä, sellaista kannetta vastaan, jonka osakkeenomistaja on nostanut ja jossa hän vaatii yhtiöoikeudellisten toimenpiteiden pätemättömyyden toteamista sillä perusteella, että niillä loukataan toisen direktiivin 25 artiklassa myönnettyä oikeutta.
32 Ensiksi on huomautettava, että kuten yhteisöjen tuomioistuin jo on todennut asiassa C-367/96, Kefalas ym., 12.5.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. I-2843, 28 kohta), toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohdalla on tarkoitus taata osakkeenomistajille se, että päätöstä osakepääoman korottamisesta ja tästä seuraavasta osakkeenomistajien osuuksien suuruuden muuttamisesta ei tehdä niin, etteivät osakkeenomistajat voi osallistua yhtiön päätösvallan käyttöön. Oikeuskäytännön mukaan tämän tavoitteen saavuttaminen vaarantuisi vakavasti, jos jäsenvaltiot voisivat poiketa toisen direktiivin säännöksistä pitämällä voimassa lainsäädäntöä, jonka nojalla voitaisiin hallintotoimenpiteellä ja ilman minkäänlaista osakkeenomistajien yhtiökokouksen päätöstä päättää korottaa osakepääomaa, siitäkin huolimatta, että tätä lainsäädäntöä luonnehdittaisiin erityis- tai poikkeuslainsäädännöksi (em. yhdistetyt asiat Karella ja Karellas, tuomion 26 kohta).
33 Oikeussubjektit eivät kuitenkaan saa käyttää yhteisön oikeutta väärin tai vedota siihen vilpillisesti (em. asia Kefalas, tuomion 20 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö). Tästä olisi kyse, jos toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan vetoava osakkeenomistaja olisi nostanut kanteen saadakseen yhtiön kustannuksella etuja, jotka ovat lainvastaisia ja jotka eivät selvästikään ole kyseisen säännöksen tarkoituksen mukaisia (em. asia Kefalas, tuomion 28 kohta).
34 Kansalliset tuomioistuimet voivat näin ollen objektiivisten seikkojen perusteella ottaa huomioon sen, että asianomainen henkilö on menetellyt väärin, ja kieltäytyä tarvittaessa soveltamasta häneen yhteisön oikeuden säännöstä, johon asiassa on vedottu. Kansallisten tuomioistuinten on tällaista menettelyä arvioidessaan kuitenkin otettava huomioon kyseisellä säännöksellä tavoitellut päämäärät (asia C-206/94, Paletta, tuomio 2.5.1996, Kok. 1996, s. I-2357, 25 kohta). Siviililain 281 §:n kaltaisen kansallisen säännöksen täytäntöönpano ei tällöin voi vahingoittaa yhteisön oikeussääntöjen täysimääräistä vaikutusta ja yhtenäistä soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa (em. asia Pafitis ym., tuomion 68 kohta).
35 Juuri ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on määritellä, onko siviililain 281 artiklan soveltaminen sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa yhteensopivaa tämän vaatimuksen kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin toimivaltainen esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa kansallista tuomioistuinta sen arvioidessa tätä yhteensopivuutta.
36 Edellä mainitussa asiassa Pafitis ym. annetun tuomion 70 kohdasta ja edellä mainitussa asiassa Kefalas ym. annetun tuomion 29 kohdasta ilmenee tältä osin, että toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan ei voida katsoa käyttävän väärin oikeuttaan pelkästään sillä perusteella, että hän on saneerausmenettelyn kohteena olevan yhtiön vähemmistöosakas, että hän on hyötynyt yhtiön tervehdyttämisestä tai että hän ei ole käyttänyt etuoikeuttaan. Myöskään sitä, että pääasian kantaja on pyytänyt lain 1386/1983 mukaisen järjestelmän soveltamista Plastika Kavalasiin, ei voida pitää oikeuden väärinkäyttönä.
37 Kuten julkisasiamies on huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 29 kohdassa, kyseisessä laissa säädetyn järjestelmän soveltaminen johonkin yhtiöön mahdollistaa useita ratkaisuja yhtiön tulevaisuuden suhteen, joten tämän saman lain soveltamisen pyytämistä ei voida samaistaa sen hyväksymiseen, että osakepääoman korotusta koskeva päätösvalta siirretään jollekin toiselle elimelle kuin yhtiökokoukselle. Näin ollen toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan ei voida katsoa käyttävän väärin tähän säännökseen perustuvaa oikeuttaan sillä perusteella, että hän oli yksi niistä osakkeenomistajista, jotka olivat pyytäneet lain 1386/1983 mukaisen järjestelmän soveltamista yhtiöön.
38 On vielä määriteltävä, onko yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa se, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tutkii, pyrkikö pääasian kantaja, kun hän valitsi viisi ja neljä vuotta osakepääoman muutosten jälkeen sellaisen kanteen nostamisen, jossa vaaditaan toteamaan osakepääoman muutokset pätemättömiksi, saamaan Plastika Kavalasin kustannuksella etuja, jotka olivat lainvastaisia ja jotka eivät selvästikään olleet toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohdan tarkoituksen mukaisia, mikä merkitsisi tähän säännökseen perustuvan oikeuden väärinkäyttöä.
39 Tältä osin on todettava, että sitä seikkaa, että on nostettu kanne, vieläpä tietyn ajan kuluttua mutta kansallisessa lainsäädännössä tällaisten kanteiden nostamiselle säädetyssä vanhentumisajassa, ei sellaisenaan voida pitää vakavana ja riittävänä näyttönä oikeuden väärinkäytöstä.
40 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee kuitenkin, että jos hyväksyttäisiin pääasian kantajan kanne, jossa vaaditaan toteamaan väliaikaisen hallinnoinnin aikana tehdyt Plastika Kavalasin osakepääoman korotukset pätemättömiksi, useita tänä ajanjaksona sattuneita tapahtumia, erityisesti ostoja, myyntejä, pakkotäytäntöönpanoja, liiketoiminnan hankkimisia ja Plastika Kavalasin sulautuminen toiseen yhtiöön voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi. Lisäksi on riidatonta, että näiden muutosten pätemättömyydellä olisi väistämättä vaikutusta vilpittömässä mielessä olevien ulkopuolisten oikeuksiin.
41 Tältä osin on todettava, että toisessa direktiivissä ei säädetä mitään erityistä seuraamusta direktiivin säännösten rikkomisesta, joten yksityisoikeudessa säädetyt tavalliset seuraamukset saattoivat tulla sovellettaviksi. Nostaessaan kanteensa pääasian kantajalla oli näin ollen oikeus valita - kuten hän tekikin - niistä oikeussuojakeinoista, joita sisäisen oikeuden mukaan oli käytettävissä seuraamusten määräämiseksi toisen direktiivin 25 artiklan rikkomisesta, sellaisen kanteen nostaminen, jossa vaaditaan osakepääoman muutosten toteamista pätemättömiksi.
42 On siis määriteltävä, onko yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa se, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tutkii, muodostaako vaadittu korvauksen laji osakepääoman muutosten jälkeen tapahtuneet tosiseikat ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen edellä esitetyllä tavalla vakavan ja riittävän näytön, jotta osakkeenomistajan voitaisiin katsoa käyttäneen väärin toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan perustuvaa oikeutta.
43 Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei vaikuta siltä, että yhteisön oikeuden yhtenäinen soveltaminen ja sen täysimääräinen vaikutus vaarantuisivat, jos toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan katsottaisiin käyttäneen väärin oikeuttaan sillä perusteella, että hän on valinnut niistä oikeussuojakeinoista, jotka olivat käytettävissä kyseisen säännöksen vastaisesti syntyneen tilanteen korjaamiseksi, sellaisen keinon, josta aiheutuu niin vakavaa vahinkoa muiden laillisille intresseille, että tämä oikeussuojakeino osoittautuu ilmeisen suhteettomaksi. Tällainen arviointi ei nimittäin muuttaisi kyseisen säännöksen ulottuvuutta eikä vaarantaisi sen tavoitteiden saavuttamista.
44 Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että yhteisön oikeuden kanssa ei ole ristiriidassa se, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat sellaista kansallisen oikeuden säännöstä, jonka nojalla ne voivat arvioida, käytetäänkö yhteisön määräykseen tai säännökseen perustuvaa oikeutta väärin. Tätä arvioitaessa toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan ei kuitenkaan voida katsoa käyttävän väärin tähän säännökseen perustuvaa oikeuttaan sillä perusteella, että hän on vähemmistöosakas, että hän on hyötynyt saneerausmenettelyn kohteeksi joutuneen yhtiön tervehdyttämisestä, että hän ei ole käyttänyt etuoikeuttaan, että hän oli yksi niistä osakkeenomistajista, jotka ovat pyytäneet vakavissa vaikeuksissa oleviin yhtiöihin sovellettavan menettelyn soveltamista yhtiöön, tai että hän on antanut kulua jonkin verran aikaa ennen kanteensa nostamista. Yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa ei sen sijaan ole se, että nämä kansalliset tuomioistuimet soveltavat kyseistä sisäisen oikeuden säännöstä, jos osakkeenomistaja on valinnut niistä oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä direktiivin vastaisesti syntyneen tilanteen korjaamiseksi, sellaisen keinon, josta aiheutuu niin vakavaa vahinkoa muiden laillisille intresseille, että tämä oikeussuojakeino osoittautuu ilmeisen suhteettomaksi.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
45 Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
46 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Kreikan hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(kuudes jaosto)
on ratkaissut Polymeles Protodikeio Athinonin 24.6.1997 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
Yhteisön oikeuden kanssa ei ole ristiriidassa se, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat sellaista kansallisen oikeuden säännöstä, jonka nojalla ne voivat arvioida, käytetäänkö yhteisön määräykseen tai säännökseen perustuvaa oikeutta väärin. Tätä arvioitaessa niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13 päivänä joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan ei kuitenkaan voida katsoa käyttävän väärin tähän säännökseen perustuvaa oikeuttaan sillä perusteella, että hän on vähemmistöosakas, että hän on hyötynyt saneerausmenettelyn kohteeksi joutuneen yhtiön tervehdyttämisestä, että hän ei ole käyttänyt etuoikeuttaan, että hän on yksi niistä osakkeenomistajista, jotka ovat pyytäneet vakavissa vaikeuksissa oleviin yhtiöihin sovellettavan menettelyn soveltamista yhtiöön, tai että hän on antanut kulua jonkin verran aikaa ennen kanteensa nostamista. Yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa ei sen sijaan ole se, että nämä kansalliset tuomioistuimet soveltavat kyseistä sisäisen oikeuden säännöstä, jos osakkeenomistaja on valinnut niistä oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä direktiivin vastaisesti syntyneen tilanteen korjaamiseksi, sellaisen keinon, josta aiheutuu niin vakavaa vahinkoa muiden laillisille intresseille, että tämä oikeussuojakeino osoittautuu ilmeisen suhteettomaksi.
Full & Egal Universal Law Academy