EUR-Lex -  61998CC0398 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Ruiz-Jarabo Colomer 15 päivänä helmikuuta 2001. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta. - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY:n perustamissopimuksen 30 artikla (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) - Öljytuotteiden varmuusvarastojen pakollinen ylläpito. - Asia C-398/98.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

I. Johdanto

1 Komissio vaatii 6.11.1998 EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla nostamassaan kanteessa yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Helleenien tasavalta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla).

2 Komissio katsoo, että järjestelmä, jota tämä jäsenvaltio noudattaa öljytuotteiden varastojen vähimmäistason ylläpitämiseksi, on tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

II Yhteisön lainsäädäntö

3 EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäljempänä olevien määräysten soveltamista."

4 EY:n perustamissopimuksen 36 artiklassa (josta on tullut EY 30 artikla) määrätään seuraavaa:

"Mitä 30-34 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen."

5 Direktiivissä 68/414/ETY(1) velvoitetaan jäsenvaltiot pitämään öljytuotteiden varastot polttoaineen, kaasuöljyn ja polttoöljyn osalta ensiksi edellisen kalenterivuoden 65 päivän keskimääräistä kotimaista kulutusta vastaavalla tasolla; vuonna 1982 tätä lukua korotettiin 90 päivään.(2)

Direktiivin 68/414/ETY perustelujen mukaan hankinnan häiriötila voisi ilmetä odottamatta, ja tämän takia on välttämätöntä ottaa viipymättä käyttöön tarpeelliset keinot mahdollisen pulan korvaamiseksi. Sen vuoksi oli tarpeen lisätä jäsenvaltioiden raakaöljyn ja öljytuotteiden saantivarmuutta luomalla tärkeimpien öljytuotteiden varastoille vähimmäistaso ja pitämällä sitä yllä.(3) Direktiivin 6 artiklan mukaan varastoja ovat ainoastaan ne määrät, jotka olisivat kokonaisuudessaan jäsenvaltion käytettävissä tilanteessa, jossa öljynhankinnassa ilmenee vaikeuksia, ja varastojen on sijaittava kyseisen valtion alueella. Varastot voidaan kuitenkin muodostaa toisen jäsenvaltion alueelle sinne sijoittautuneiden yritysten lukuun erityisten hallitusten välisten sopimusten mukaisesti. Direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi se, minkä yritysten tai elinten velvollisuutena varastojen ylläpito on.

III Kansallinen lainsäädäntö

6 Kuten komissio kanteessaan esittää, varastojen vähimmäistason ylläpidosta säädetään Kreikassa lain 1571/85 8 §:n 2 momentissa, kauppapolitiikkaa koskevan asetuksen 482 §:ssä,(4) presidentin asetuksen 1224/1981 10 §:ssä ja lain 2289/95 15 §:n 3 momentissa, jolla muutettiin lain 1571/85 10 §:ää.

7 Näiden säädösten mukaan öljytuotteiden vähimmäisvarastojen on sijaittava kotimaassa, ja varastointivelvollisten yritysten on ylläpidettävä varastoja joko omistamissaan tai vuokraamissaan varastotiloissa, mutta ne eivät voi vuokrata niitä jalostamoilta. Vuoden 1995 loppuun saakka yrityksillä oli oikeus siirtää kokonaan tai osittain kyseinen velvollisuus kotimaisille jalostamoille siksi aikaa kuin näiden jalostamojen kanssa tehdyt öljytuotteiden ostosopimukset olivat voimassa. Velvollisuus ylläpitää varmuusvarastoja omissa tiloissa palautui kullekin varastointivelvolliselle yritykselle, kun sen sopimuksen, joka sitoi sen jalostamoon, voimassaoloaika päättyi.

8 Varastointivelvollisilla yrityksillä on 1.1.1996 alkaen ollut oikeus siirtää tämä velvollisuus joko kokonaan tai osittain jalostamoille, jotka ovat sijoittautuneet kotimaahan ja joilta ne ovat hankkineet tuotteita edellisen vuoden aikana, sellaisen kokonaismäärän osalta, joka vastaa sitä kunkin ryhmän tuotteiden määrää, jonka jalostamot ovat niille toimittaneet edellisen kalenterivuoden 90 päivän aikana.

9 Öljytuotteiden kreikkalaiset markkinat ovat kolmitasoiset: ensimmäisellä tasolla toimivat jalostamot, jotka myyvät jalostetut tuotteet jakeluyrityksille. Maassa toimivilla jalostamoilla ei lain 1571/85 8 §:n 2 momentin nojalla itse asiassa ole oikeutta myydä öljytuotteita suoraan, ilman että ne turvautuisivat näihin yrityksiin, ja ainoa poikkeus tästä on kyseisen lain 6 §:n 3 momentti, joka koskee toimituksia asevoimille.

Toisella tasolla olevat jakeluyritykset, jotka vastaavat varastointivelvollisuuden täyttämisestä, voivat hankkia tuotteet jalostamoilta tai tuoda ne maahan, ja ne myös vastaavat toimituksista huoltoasemille.

Kolmannella tasolla toimivat huoltoasemat, jotka eivät voi tuoda tuotteita maahan eivätkä hankkia niitä suoraan jalostamoilta, joten niiden on ostettava tuotteet jakeluyrityksiltä.

IV. Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

10 Komissio ilmoitti syyskuussa 1992 Kreikan viranomaisille, että tietyt Kreikan öljyjärjestelmän piirteet, sellaisena kuin kyseinen järjestelmä oli muutettuna lailla 2008/92, saattoivat olla yhteisön oikeuden vastaisia. Komissio väitti erityisesti, että tietyt varastojen pakollista ylläpitämistä koskevaa järjestelmää säätelevät normit saattoivat olla ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa.

11 Sen jälkeen kun asiassa oli vaihdettu useita kirjelmiä ja järjestetty joukko kahdenvälisiä kokouksia, Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle toukokuussa 1994 töistä, joihin oli ryhdytty öljytuotteiden varastointia ja jakelua koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Saman vuoden joulukuussa Kreikan viranomaiset ilmoittivat ehdotuksesta, jolla oli tarkoitus muuttaa lain 1571/85 10 §:ää, sellaisena kuin se oli muutettuna lailla 1769/88 ja lailla 2008/92; kyseisen ehdotuksen perusteella annettiin vuoden 1995 alussa laki 2289/95.

12 Syyskuussa 1995 komissio toimitti Kreikan viranomaisille virallisen huomautuksen, jossa se esitti, että vaikka kyseistä lainsäädäntöä oli muutettu, se näytti edelleen olevan ristiriidassa 30 artiklan kanssa, ja vaati kyseisiä viranomaisia toimittamaan huomautuksensa öljyjärjestelmän eri aspekteista.

Kreikan hallitus vastasi saman vuoden joulukuussa ja väitti, että Kreikan öljyjärjestelmä oli perustamissopimuksen 30 artiklan mukainen, että siinä ei harjoitettu syrjintää kotimaisten ja maahantuotujen tuotteiden kesken ja että sillä ei ollut mitään vaikutusta tuotteen hintaan.

13 Tästä erimielisyydestä keskusteltiin Ateenassa kesäkuussa 1996 pidetyssä bilateraalisessa kokouksessa, jonka jälkeen kyseisen vuoden heinäkuussa Kreikan viranomaiset lähettivät komissiolle kirjeen, jonka liitteenä oli ehdotus, joka koski lain 2289/95 15 §:n 3 momentin muuttamista. Muutos näytti kuitenkin koskevan pelkästään kyseisen momentin toisen kohdan, jonka voimassaoloaika oli päättynyt 31.12.1995, poistamista.

14 Kreikan viranomaisten puolustuksekseen esittämät perustelut eivät kuitenkaan vakuuttaneet komissiota, joka kesäkuussa 1997 lähetti niille perustellun lausunnon, jossa se asetti niille kahden kuukauden määräajan huomautusten esittämiselle. Kreikan hallitus vastasi Kreikan Euroopan unionissa toimivan pysyvän edustuston välityksellä ja toisti aiemmin esittämänsä perustelut.

V Oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa

15 Kuten jo alussa totesin, komissio nosti 6.11.1998 kanteensa, jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan. Vastauskirjelmä kirjattiin saapuneeksi yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 18.2.1999. Näitä kirjelmiä täydennettiin asianmukaisella tavalla 19.3. päivätyllä kantajan vastauskirjelmällä ja 1.6. päivätyllä vastaajan vastauskirjelmällä.

16 Jaoston puheenjohtaja lykkäsi 21.9.2000 pidettyä istuntoa, koska Kreikan hallituksen asiamies ei pystynyt antamaan konkreettisia vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tarkkaan ottaen yhteisöjen tuomioistuin pyysi tietoja öljytuotteiden jakeluyritysten varastointikapasiteetista ja siitä, missä määrin nämä yhtiöt olivat rakenteellisesti riippuvaisia jalostamoista.

Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamo toimitti nämä kysymykset Kreikan hallitukselle 5.10. ja antoi sille 10 päivää aikaa vastata niihin kirjallisesti. Vastaus toimitettiin komissiolle, jolla myös oli 10 päivää aikaa ottaa kantaa siihen. Annettujen tietojen perusteella yhteisöjen tuomioistuin piti tarpeettomana järjestää uutta istuntoa, ja kun asianosaiset suostuivat tähän, jaoston puheenjohtaja teki 10.1.2001 päätöksen suullisen käsittelyn jatkamisesta.

IV. Kanneperusteen tutkiminen: perustamissopimuksen 30 artiklan määräysten rikkominen

17 Komission kanne perustuu yhteen ainoaan perusteeseen. Komissio vaatii Helleenien tasavallan tuomitsemista, koska komissio katsoo, että kyseisen valtion kehittämä järjestelmä, jolla se panee täytäntöön direktiivillä 72/425/ETY muutetussa direktiivissä 68/414/ETY säädetyn velvollisuuden ylläpitää tiettyjen öljytuotteiden varastojen vähimmäistasoa siten, että tuotteita riittää 90 päivälle, on ristiriidassa perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa sen johdosta, että järjestelmässä annetaan varastoinnista vastaaville yrityksille mahdollisuus siirtää varastointivelvollisuus kotimaisille jalostamoille siten, että tämä mahdollisuus on sidottu niihin hankintoihin, joita kyseiset yritykset ovat tehneet näiltä jalostamoilta edellisen vuoden aikana.

Komissio katsoo, että kyseessä on tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide, jonka tekee vakavammaksi nyt käsillä olevassa tapauksessa se, että huoltoasemilla ei ole oikeutta tehdä hankintoja suoraan jalostamoilta eikä tuoda tuotteita ulkomailta.

18 Tarkastelen ensiksi sitä, merkitseekö öljytuotteiden varmuusvarastojen ylläpitoa koskeva kreikkalainen järjestelmä tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavaa toimenpidettä, ja jos vastaus on myöntävä, jatkan tarkastelemalla seuraavaksi mahdollisia oikeuttamisperusteita ja sitä, ovatko ne suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

A EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan rikkominen

19 Komissio väittää kreikkalaisen järjestelmän voivan rajoittaa jäsenvaltioiden välistä öljytuotteiden kauppaa. Kyseisen valtion sisäisessä säännöksessä velvoitetaan kotimaassa toimivat jakeluyritykset pitämään yllä varmuusvarastoja kyseisen valtion alueella. Tämän tehdäkseen kyseiset yritykset voivat valita joko sen, että ne ylläpitävät varmuusvarastoja omissa varastoissaan, tai sen, että ne sijoittavat varmuusvarastot kotimaisten jalostamojen tiloihin, jolloin yritysten on tehtävä näiden jalostamojen kanssa hankintasopimus.

Komissio ei arvostele sitä, että varmuusvarastot varastoidaan jalostamoihin. Komissio kuitenkin katsoo, että jakeluyritykselle asetettu velvollisuus, jonka mukaan niiden on hankittava tuotteet näiltä jalostamoilta, muodostaa esteen tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Se käytännössä johtaa kotimaisten tuotteiden ilmeiseen suosimiseen ja ulkomaisten tuotteiden ilmeiseen syrjintään, sillä vaikka öljytuotteiden maahantuontia ei ole kielletty, sitä pidetään hyvin epätoivottavana: jos jakeluyritykset suorittavat hankintansa muista jäsenvaltioista, ne menettävät tietyn edun eli mahdollisuuden siirtää varastointivelvollisuutensa jalostamojen hoidettavaksi.

Lopuksi komissio väittää, että tuontia rajoittavaa vaikutusta vahvistaa se, että jakeluyritykset ovat monopoliasemassa suhteessa huoltoasemiin, joilla ei ole oikeutta tuoda tuotteita muista valtioista eikä oikeutta ostaa niitä suoraan jalostamoilta.

20 Helleenien tasavalta myöntää, että varastointijärjestelmä, jonka se on ottanut käyttöön pannakseen täytäntöön direktiivin 68/414/ETY, on sellainen kuin komissio kirjelmissään esittämää sen olevan. Hallitus kuitenkin kiistää, että järjestelmä olisi ristiriidassa perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa. Helleenien tasavallan mukaan taloudellinen etu, joka jakeluyrityksillä väitetään olevan, ei perustu pienempiin varastointikustannuksiin vaan jalostamojen niille tarjoamiin kaupallisiin lisäetuihin. Kyseinen hallitus vakuuttaa, että jos ei olisi mahdollista, että jalostamot varastoisivat varmuusvarastot, olisi kyseenalaista, voisiko Kreikka täyttää velvollisuutensa ylläpitää säädetyn suuruisia varmuusvarastoja.

Kreikan hallitus puolustautuu väittämällä, että voimassa olevasta järjestelmästä ei ole todellisuudessa aiheutunut eikä potentiaalisesti aiheudu minkäänlaista tosiasiallista tai oikeudellista syrjintää ja että sillä on sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin. Kyseinen hallitus väittää, että varastojen ylläpidon siirtäminen jalostamoille ei aiheudu komission arvostelemasta lainsäädännöstä vaan siirto vastaa markkinoiden olosuhteita, jotka selittyvät kolmella erillisellä tekijällä: jalostamot ovat ensinnäkin öljyputken välityksellä yhteydessä suurimpaan osaan jakeluyritysten suurista laitteistoista, mikä mahdollistaa suorat ja edulliset toimitukset; toiseksi jalostamot sijaitsevat suurten kulutuskeskusten lähistöllä, ja kansallisille markkinoille on tunnusomaista, että kuluttajat ovat keskittyneet maan kahteen suureen urbaaniin asutuskeskukseen eli Ateenaan ja Thessalonikiin, joihin tuotteet jaetaan säiliöautojen purkuterminaaleista käsin; lisäksi jalostamoilla on mahdollisuus toimittaa tietyissä määräajoissa ja pienissä erissä tuotteita määrä, jota jakeluyritysten pienen kapasiteetin omaavat alueelliset eri puolilla maata sijaitsevat laitokset tarvitsevat.

Kyseinen hallitus toteaa, että huoltoasemiin sovellettavassa lainsäädännössä huoltoasemia ei kielletä tekemästä ostojaan suoraan ulkomaisilta yrityksiltä, edellyttäen, että viimeksi mainituilla on öljytuotteiden varastoja Kreikan alueella. Kyseinen hallitus lisää, että se, että huoltoasemat toisivat muista jäsenvaltioista tuotteita myytäväksi, on tosiasiassa mahdotonta eri syistä; Kreikalla ei ensinnäkään ole maarajoja muiden jäsenvaltioiden kanssa; toiseksi huoltoasemien olisi rahdattava öljynkuljetusalus tuotteiden kuljettamiseksi, koska säiliöautoja ei voida kuljettaa aluksissa turvallisuussyistä, ja tällöin kustannukset toimisivat ennaltaehkäisevästi; kolmanneksi lastin purkaminen olisi suoritettava tätä varten varustetuissa laitoksissa ja varastoinnin olisi tapahduttava huoltoasemilla; viimeiseksi on selvää, että huoltoasemilla ei ole teknistä infrastruktuuria ja taloudellisia mahdollisuuksia tällaisten toimintojen harjoittamiseen, vaikka ne osoittautuisivat taloudellisesti kannattaviksi.

21 Perustamissopimuksen 30 artiklan sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Dassonville antamassaan tuomiossa(5), että määrällisiä tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki kauppaa koskevat jäsenvaltioiden säädökset, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti.

22 Haluan korostaa heti alussa, että kreikkalaisella öljytuotteiden varastojen vähimmäistason ylläpitämistä koskevalla järjestelmällä ei ole sama vaikutus sekä kotimaisiin tuotteisiin että muista jäsenvaltioista maahantuotuihin tuotteisiin, sillä jakeluyritykset voivat vapautua varastointivelvollisuudestaan, jos ne tekevät hankintansa kotimaisilta jalostamoilta, mutta ne eivät voi vapautua siitä, jos ne hankkivat öljytuotteet muissa jäsenvaltioissa sijaitsevista jalostamoista.

23 On kiistatonta, että mahdollisuudesta siirtää varastointivelvollisuus jalostamoille koituu joukko etuja jakeluyrityksille. Kreikan hallitus itse on selvittänyt tätä yksityiskohtaisesti vastineessaan ja analysoinut niitä kahta vaihtoehtoa, jotka kyseisillä yrityksillä on ja jotka poikkeavat toisistaan sekä oikeudellisen sääntelyn että taloudellisten seurausten osalta.

24 Oikeudellisen sääntelyn osalta totean, että mikäli yritykset valitsevat sen, että ne ylläpitävät varastoja omistuksessaan olevissa tai vuokraamissaan varastoissa, yritykset omistavat tuotteet ja vastaavat niiden laadusta ja määrästä. Jos ne sen sijaan päättävät siirtää varastointivelvollisuuden, jalostamot omistavat tuotteet ja vastaavat niiden hyvästä säilyttämisestä.

25 Taloudellisten seurausten osalta totean, että edellä ensiksi mainitussa tapauksessa juuri yritykset kantavat riskin öljyn hintojen laskemisesta ja valuutan arvon vaihteluista, vastaavat varastoitujen määrien perusteella aiheutuvista varastointi-, turvallisuus-, valvonta- ja hallintokuluista ja kantavat riskin haihtumisesta tai muista syistä aiheutuvasta hävikistä, laadun heikkenemisestä ja muista niihin liittyvistä vaaroista. Jos ne sen sijaan siirtävät varastointivelvollisuuden, jalostamot kantavat kaikki varastoinnista aiheutuvat riskit ja vastaavat kaikista siitä aiheutuvista kustannuksista.(6) Näitä kustannuksia ja riskejä arvioidaan varastoinnin kokonaiskustannusten yhteydessä, ja ne sisältyvät niihin, ja kokonaiskustannukset siiirretään niiden tuotteiden hintaan, joita jalostamot myyvät jakeluyrityksille, jotka puolestaan siirtävät kyseiset kustannukset kuluttajien kannettaviksi.(7)

26 Kreikan järjestelmässä, jonka yhteensopivuutta perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa komissio epäilee, asetetaan edellytykseksi sille, että jakeluyritykset voivat siirtää varastointivelvollisuuden kotimaisille jalostamoille, se, että nämä yritykset hankkivat näistä samoista jalostamoista tuotteita määrän, joka vastaa sitä kunkin ryhmän tuotteiden määrää, jonka jalostamot ovat niille toimittaneet edellisen vuoden 90 päivän aikana.

Kun otetaan huomioon toisaalta se, että taloudelliset syyt kannustavat jakeluyrityksiä siirtämään varastointivelvollisuuden jalostamoille, ja toisaalta se, että siirron edellytyksenä on, että hankinnat tehdään näiltä samoilta jalostamoilta, syntyy tilanne, jossa nämä yritykset joutuvat tekemään hankintansa kyseisiltä kotimaisilta jalostamoilta. Lyhyesti todettuna kyseessä on selvä ja kiistaton kehotus ostaa kotimaisia tuotteita.

27 Oikeudenkäynnissä esitetyt tosiseikat tukevat tätä arviota. Asianosaiset ovat itse asiassa yhtä mieltä siitä, että jakeluyrityksillä ei ole riittävästi tilaa kerätä varastoja.(8) Mutta on lisäksi näytetty toteen, että ne käyttävät vain osaa kaikesta käytössään olevasta kapasiteetista. Vastauksena kirjalliseen kysymykseen, jonka yhteisöjen tuomioistuin esitti Kreikan hallitukselle lykättyään suullista käsittelyä, Kreikan hallitus ilmoitti vuoden 1997 osalta, että maassa toimineella 34 jakeluyrityksellä oli kapasiteettia varastoida 1 257 000 m3, joka vastaa suunnilleen 1 070 000 metristä tonnia. Niille yhdessä kuuluva varastointivelvollisuus nousi vuonna 1997 2 165 000 metriseen tonniin, mikä käytännössä johti siihen, että jos jakeluyritykset olisivat käyttäneet kapasiteettinsa kokonaan, niiden olisi velvollisuutensa täyttääkseen pitänyt turvautua jalostamoihin, jotta nämä olisivat jakeluyritysten puolesta varastoineet hieman yli puolet tästä määrästä eli noin 1 095 000 metristä tonnia. Samasta tekstistä ilmenee kuitenkin, että vuoden 1997 huhtikuun ja vuoden 1998 maaliskuun välillä nämä yritykset tosiasiassa varastoivat keskimäärin ainoastaan 227 000 [metristä tonnia],(9) mikä vastaa vähän yli 10:tä prosenttia niiden varastointivelvollisuudesta, kun taas kolme maassa toiminutta jalostamoa varastoivat loput eli yhteensä 2 028 000 metristä tonnia.

28 Lyhyesti todettuna on niin, että vaikka on lainmukaista antaa jakeluyrityksille mahdollisuus siirtää varastointivelvollisuus Kreikan alueella sijaitseville jalostamoille, ei sen sijaan ole lainmukaista asettaa tämän siirtomahdollisuuden edellytykseksi sitä, että öljytuotteet hankitaan näiltä samoilta jalostamoilta. Tämä ostovelvollisuus on muiden jäsenvaltioiden jalostamojen tuotteita syrjivää, koska kyseisten tuotteiden myynti vaikeutuu. Jos jakeluyritykset haluaisivat hankkia öljytuotteita muista jäsenvaltioista, kreikkalainen säännös vie jakeluyrityksiltä kaikki edut, joita varastointivelvollisuuden siirtämisestä koituisi.

29 Niinpä kreikkalainen varmuusvarastojen ylläpitojärjestelmä on omiaan ainakin välillisesti rajoittamaan jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

30 Kreikan hallitus väittää, että varastointijärjestelmä ei rajoita maahantuontia, sillä jos näin kävisi, jakeluyritykset käyttäisivät loppuun varastointimahdollisuudet, joita niille tarjoavat niiden omat tätä varten hyväksytyt tilat, ja ainoastaan jäljelle jäävän määrän osalta tekisivät hankintoja kotimaisilta jalostamoilta.(10)

31 En hyväksy tätä päättelyä. Jakeluyritykset tekevät ostopolitiikkaansa koskevat päätöksensä useiden seikkojen perusteella, ja yksi näistä on varastointikustannukset. Kreikkalaiset yritykset ryhtyvät harjoittamaan maahantuontia ja käyttämään omia varastointimahdollisuuksiaan ennen kuin ne hankkivat öljytuotteita kotimaisilta jalostamoilta ainoastaan, jos kotimaisten tuotteiden ja maahantuotujen tuotteiden hintojen ero korvaa niiden etujen menetyksen, joita kertyy varastointivelvollisuuden siirtämisestä edellä mainituilla edellytyksillä.(11)

32 On muistettava, että perustamissopimuksen 30 artiklan soveltaminen yleiseen kansalliseen kaupalliseen toimenpiteeseen ei voi riippua täysin satunnaisesta tosiseikasta,(12) joka lisäksi vaihtelee ajan kuluessa, ja että asiassa Dassonville annetun tuomion(13) mukaan määrällisiä tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki kauppaa koskevat jäsenvaltioiden säädökset, jotka voivat tosiasiallisesti tai edes mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa.

33 Kuten komissio vastauskirjelmässään perustellusti huomauttaa, tässä asiassa relevanttia on se, että öljytuotteiden varmuusvarastojen vähimmäistason ylläpitoa koskevat kreikkalaiset säännökset ovat omiaan rajoittamaan maahantuontia.

Yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että seuraavat toimet voivat olla määrällisiä rajoituksia vaikutuksiltaan vastaavia toimia: kansallinen säännös, jossa kotimaisten tuotteiden ja maahantuotujen tuotteiden asemaa säännellään eri tavalla tai jossa maahan tuotujen tuotteiden myyminen asetetaan jollakin tavoin kotimaisia tuotteita epäsuotuisampaan asemaan;(14) säännös, joka aiheuttaa sen, että tuonti on paljon vaikeampaa tai kalliimpaa kuin tuotteiden hankkiminen kotimaasta,(15) tai jo se, että valtio kehottaa ostamaan kotimaisia tuotteita, sillä vaikka näillä kehotuksilla ei ole sitovaa vaikutusta, ne voivat vaikuttaa kauppiaiden ja kuluttajien käyttäytymiseen tietyn jäsenvaltion alueella siten, että käyttäytyminen vaarantaa perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen.(16)

34 Niinpä hinnoista riippumatta kyseinen järjestelmä niine etuineen, joita jalostamoissa suoritettavasta varastoinnista koituu, on omiaan kannustamaan jakeluyrityksiä hankkimaan kotimaisia öljytuotteita ja estämään niitä tuomasta kyseisiä tuotteita muista jäsenvaltioista.

35 Koska olen tullut tähän johtopäätökseen, katson, että ei ole tarpeen tarkastella sitä, lisääkö se, että huoltoasemat eivät voi ostaa tuotteita suoraan jalostamoilta tai tuoda niitä maihin muista jäsenvaltioista, tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan riidanalaisen lainsäädännön rajoittavia vaikutuksia.

36 Edellä esitetyistä syistä katson komission tavoin, että öljytuotteiden varmuusvarastojen vähimmäistason ylläpitoa koskeva Kreikan lainsäädäntö on perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

B. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisen perusteltavuus

37 Kuten tiedetään, perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla jäsenvaltio saa pitää voimassa tai toteuttaa kaupan kieltäviä tai sitä rajoittavia toimenpiteitä, jos nämä toimenpiteet ovat perusteltuja muun muassa julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta tai ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi ja jos ne eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.(17)

38 Yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, että silloin kun kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa, kyseinen lainsäädäntö voi olla oikeutettu ainoastaan, jos sitä voidaan perustella perustamissopimuksen 36 artiklassa luetelluilla yleistä etua koskevilla perusteilla(18) tai jos erotuksetta kotimaisiin ja maahantuotuihin tuotteisiin sovellettava kansallinen lainsäädäntö on välttämätön erityisesti verovalvonnan tehokkuutta, kansanterveyden suojelua, hyvää kauppatapaa ja kuluttajansuojaa koskevien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi.(19)

Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut, että kansallinen lainsäädäntö tai menettely, jolla pyritään takaaman jokin 36 artiklassa mainituista päämääristä, on perustamissopimuksen mukainen ainoastaan silloin, jos se ei mene pidemmälle kuin tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi on asianmukaista ja tarpeellista.(20) Jos jäsenvaltio voi valita sellaisten eri keinojen välillä, joilla kaikilla voidaan saavuttaa sama päämäärä, sen on valittava se keino, joka rajoittaa vähiten kaupan vapautta.

39 Komission lähtökohtana on, että riidanalainen lainsäädäntö vaikuttaa eri tavalla kotimaisiin tuotteisiin ja maahantuotuihin tuotteisiin, ja se katsoo, että nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole kyse mistään 36 artiklassa luetellusta syystä, jolla voitaisiin perustella poikkeamista tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta. Komission mukaan Kreikan viranomaisten tavoittelema päämäärä eli se, että varmistetaan öljytuotteiden toimitusten jatkuvuus, voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla keinoilla. Komissio ehdottaa, että lain 2289/95 15 §:llä muutettu lain 1571/85 10 § kumotaan, jolloin varastointivelvollisuuden siirto ei edellyttäisi sopimusta, jonka mukaan jakeluyritykset tekevät ostonsa jalostamolta. Tämä säännös voitaisiin korvata toisella, jonka mukaan yritykset voisivat vuokrata jalostamoilta varastoinnin edellyttämät laitteistot ilman velvollisuutta ostaa jalostamoilta niiden tuotteita. Komissio katsoo, että koska on olemassa keino, joka rajoittaa vähemmän tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja jonka avulla voidaan saavuttaa tavoiteltu yleisen edun mukainen päämäärä, Kreikan lainsäädäntö on suhteellisuusperiaatteen vastainen.

40 Helleenien tasavallan hallitus sen sijaan väittää, että riidanalainen lainsäädäntö ei ole syrjivää. Perustellakseen väitettään se yhtäältä esittää, että jalostamojen perustavanlaatuista oikeutta taloudelliseen vapauteen rajoitettaisiin liiallisesti, jos niiden olisi varastoitava varastojen vähimmäistaso ja täytettävä näin jakeluyritysten velvollisuus ilman, että jakeluyritysten olisi vastineeksi ostettava niiltä niiden myymiä tuotteita.

Toisaalta kyseinen hallitus katsoo, että yleisen edun vuoksi on oikeutettua, että jakeluyrityksillä ei ole oikeutta vuokrata varastoja jalostamoilta voidakseen varastoida varastojen vähimmäistasot, ja että tätä yleistä etua ei voida saavuttaa muilla vähemmän rajoittavilla keinoilla.

41 Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että kreikkalainen öljytuotteiden varastojen vähimmäistason varastointijärjestelmä ei vaikuta samalla tavalla kotimaisiin tuotteisiin ja maahantuotuihin tuotteisiin, koska, kuten oikeudenkäynnin kuluessa on osoitettu, jakeluyritykset voivat vapautua varastointivelvollisuudesta, jos ne tekevät hankintansa kotimaisilta jalostamoilta, mutta niillä ei ole tätä mahdollisuutta, jos ne hankkivat öljytuotteet muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta jalostamoilta.

Tämän vuoksi on paikallaan tarkastella mahdollisina oikeuttamisperusteina ainoastaan niitä yleistä etua koskevia syitä, jotka luetellaan 36 artiklassa. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössään tekemän tulkinnan mukaan on niin, että koska tämä määräys on poikkeus perusperiaatteesta, jonka mukaan kaikki jäsenvaltioiden väliset tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet poistetaan, sitä on tulkittava suppeasti ilman, että siinä luetellut poikkeukset voitaisiin ulottaa koskemaan muita kuin tyhjentävästi määrättyjä tapauksia.(21) Esimerkinomaisesti ja ilman tarkoitusta lausua asiasta tyhjentävästi yhteisöjen tuomioistuin on hylännyt oikeuttamisperusteina kuluttajansuojan, hyvän kauppatavan(22) sekä luovan tuotannon ja kulttuurisen moninaisuuden turvaamisen kirja-alalla,(23) koska niitä ei tässä määräyksessä mainita nimenomaisesti.

42 Kreikan hallitus esittää syinä, joiden takia nykyisen järjestelmän soveltamisen jatkaminen olisi sen mukaan perusteltua, jalostamojen taloudellisen vapauden ja niiden toimintakapasiteetille koituvan riskin, sillä varastointivelvollisuuden siirron edellytyksenä olevan hankintavelvollisuuden poistaminen vaarantaisi kyseisen hallituksen mukaan maan turvallisuudelle elintärkeän teollisuusyksikön jakelujärjestelmän ja sen tähden varmuuden öljytuotteiden jatkuvasta saannista.

43 Jalostamojen tai yleensäkin yritysten taloudellinen vapaus ei ole perustamissopimuksen 36 artiklassa lueteltujen oikeuttamisperusteiden joukossa, ja tämän vuoksi sitä ei sellaisenaan voida pitää oikeuttamisperusteena. Katson joka tapauksessa, että komission tekemä ehdotus ei vahingoittaisi tätä vapautta, koska ehdotuksessa ei pyritä velvoittamaan jalostamoja vastaamaan varastointivelvollisuudesta, joka kuuluu jakeluyrityksille, vaan ehdotuksessa ainoastaan halutaan poistaa varastointivelvollisuuden siirron ja samasta jalostamosta suoritettavien hankintojen välinen nykyinen sidos siten, että öljytuotteiden varastointi määräytyisi markkinalakien ja vapaan kilpailun lakien perusteella.

44 Maan turvallisuuden kannalta elintärkeän teollisuusyksikön jakelujärjestelmää koskevan riskin osalta katson, että Kreikan hallitus ei ole osittanut, että kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi olisi välttämätöntä sitoa varastointivelvollisuuden siirtäminen tuotteiden hankintavelvollisuuteen. En näe mitään syytä, miksi jalostamot, jotka nykyisessä järjestelmässä voivat varastoida omia tuotteitaan, eivät voisi varastoida tuotteita, jotka jakeluyrityket ovat hankkineet muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta jalostamoilta, järjestelmässä, joka toimisi markkinalakien ja vapaan kilpailun lakien mukaisesti.

45 Kreikan viranomaiset esittävät lisäksi, että jos jalostamojen varastointikapasiteetti pienenisi, sillä olisi vaikutusta niiden toiminnan joustavuuteen, mikä merkitsisi tuotantokustannusten nousua, mikä puolestaan merkitsisi kuluttajan rankaisemista hinnankorotuksella ja parhaimmassa tapauksessa sillä, että tuotteista on kriisiajankohtana pulaa. Lisäksi kyseiset viranomaiset väittävät, että mikäli tuotteita jouduttaisiin kuljettamaan hyvinkin kaukaa, toimitukset saarille olisivat huonosti kannattavia, koska saarilla kulutetaan pieniä määriä öljytuotteita. Nämä perusteet eivät kuitenkaan voi olla mitään perustamissopimuksen 36 artiklassa lueteltuja yleisen edun mukaisia syitä, sillä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä määräys koskee toimenpiteitä, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia.(24)

46 Kreikan hallitus vakuuttaa lopuksi, että ilman kreikkalaisten jalostamojen tuotantoa olisi mahdotonta hankkia asevoimille niiden käyttämiä erikoispolttoaineita, sillä jakeluyritykset eivät voi myydä niitä niille. Minusta ei kuitenkaan vaikuta siltä, että komissio yrittäisi saada kreikkalaiset jalostamot lopettamaan toimintansa. Missään tapauksessa minusta ei näytä tietyn jäsenvaltion yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi olennaiselta, että kyseisen valtion asevoimien käyttämät polttoaineet pitäisi välttämättä tuottaa kotimaisissa jalostamoissa tai hankkia niistä.

47 Asiassa Campus Oil 10.7.1984 antamassaan tuomiossa(25) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kansallinen lainsäädäntö, jossa maahantuojat velvoitetaan hankkimaan tietty prosentuaalinen osuus öljytuotteiden tarpeestaan omassa valtiossa sijaitsevalta jalostamolta, on tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Tämän jälkeen se totesi, että jäsenvaltio - tuossa tapauksessa Iralnti - jonka öljytuotteiden hankinta oli täysin tai lähes täysin tuonnista riippuvainen, saattoi vedota perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettuihin yleistä turvallisuutta koskeviin syihin asettaakseen maahantuojille velvoitteen kattaa tietty prosentuaalinen osuus tarpeestaan ostamalla tuotteita kyseisen jäsenvaltion alueella olevalta jalostamolta hinnoilla, jotka toimivaltainen ministeri on vahvistanut jalostamon käytöstä aiheutuvien kustannusten perusteella, jos kyseisen jalostamon tuotantoa ei voitu vapaasti markkinoida relevanteilla markkinoilla kilpailukykyisin hinnoin.(26)

Tästä huolimatta tällaisen järjestelmän alaan kuuluvat öljytuotteiden määrät eivät saa ylittää tasoltaan niitä vähimmäishankintoja, joita ilman asianosaisen valtion yleinen turvallisuus vaarantuisi, eivätkä sitä tuotannon tasoa, joka on tarpeen, jotta hätätilan ilmetessä käytettävissä olisi jalostamokapasiteettia ja jotta kaikkina aikoina mahdollistettaisiin sen öljyn jalostaminen, jonka toimittamisesta asianomainen jäsenvaltio on tehnyt pitkäaikaisia sopimuksia.(27)

48 Mielestäni argumenteilla, joita Helleenien tasavalta on esittänyt perustellakseen lainsäädäntöään kansallista turvallisuutta koskevilla syillä, ei ole sitä painoarvoa kuin oli niillä perusteilla, joita Irlannin hallitus aikoinaan esitti puolustellakseen kansallista lainsäädäntöään, joka rajoitti öljytuotteiden tuontia Irlantiin, ja joiden perusteella yhteisöjen tuomioistuin päätyi siihen, että kyseessä oli yksi perustamissopimuksen 36 artiklassa luetelluista oikeuttamisperusteista.

49 Olen siten samaa mieltä komissio kanssa sen suhteen, että nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole kyse mistään perustamissopimuksen 36 artiklassa oikeuttamisperusteina luetelluista yleistä etua koskevista syistä. Tämän vuoksi komission kanne on perusteltu.

VI Kulut

50 Komission esittämä peruste on hyväksyttävä, joten Helleenien tasavalta on työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan perusteella velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

VII Ratkaisuehdotus

51 Edellä esitettyjen huomautusten perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

- toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) mukaisia velvoitteitaan, koska se on luonut sellaisen öljytuotteiden varastojen vähimmäistason ylläpitoa koskevan järjestelmän, jossa näiden tuotteiden jakelusta vastaavat yritykset voivat siirtää varastointivelvollisuutensa kotimaisille jalostamoille, joilta ne ovat ostaneet tuotteita edellisen vuoden aikana, sellaisen kokonaismäärän osalta, joka vastaa niiden tuotteiden määrää, jonka jalostamot ovat niille toimittaneet tiettynä ajanjaksona, ja koska se on pitänyt tämän järjestelmän voimassa, ja

- velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) - ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 20 päivänä joulukuuta 1968 annettu neuvoston direktiivi 68/414/ETY (EYVL L 398, s. 14; EYVL:n suomenkiel. erityisp. 1994, alue 12, nide 01, s. 42). Direktiivin 68/414/ETY muuttamisesta 14.12.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/93/EY (EYVL L 358, s. 100) mukaan jäsenvaltioiden on saatettava sisäinen lainsäädäntönsä viimeistään 1.1.2000 tässä direktiivissä säädettyjen muutosten mukaiseksi.

(2) - ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 20 päivänä joulukuuta 1968 annetun neuvoston direktiivin muuttamisesta 19 päivänä joulukuuta 1972 annettu neuvoston direktiivi 72/425/ETY (EYVL L 291, s. 154). Se kumottiin direktiivillä 98/93/EY.

(3) - Toinen ja kolmas perustelukappale.

(4) - Vastineensa 34 kohdassa Kreikan hallitus väittää, että kyseisessä asetuksessa ei ole 482 §:ää, mutta se ei kuitenkaan esitä mitään lisäselvennystä tämän suhteen. En ole havainnut komission puuttuneen tähän seikkaan vastauskirjelmässään. Huomautan kuitenkin, että tämä säännös oli jo sekä kannekirjelmän 5. sivun viimeisessä kappaleessa että komission Kreikan hallitukselle lähettämän perustellun lausunnon 8. kohdassa ilmoitettu sen kreikkalaisen lainsäädännön joukossa, jota väitettiin 30 artiklan vastaiseksi, ja että oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä esittämissään vastineissakaan Kreikan hallitus ei ole maininnut komissiolle tämän virheestä.

(5) - Asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974 (Kok. 1974, s. 837, 5 kohta).

(6) - Vastauksena kysymykseen, jonka yhteisöjen tuomioistuin esitti lykättyään suullista käsittelyä ja joka koski sitä, missä määrin jakeluyritykset ovat rakenteellisesti riippuvaisia jalostamoista, Kreikan hallitus esittää, että Hellenika Petrelaia SA -jalostamo (joka vuonna 1997 varastoi yli puolet varastoiduista määristä) on ainoa yritys, jolla on kaksi tytäryhtiöitä, Eko-Elda AVEE ja G. Mamidakis, jotka se omistaa kokonaan. Kreikan hallitus lisää, että joka tapauksessa jakeluyritysten on lain mukaan oltava jalostamoihin nähden itsenäisiä oikeushenkilöitä ja että jos jollain jalostamolla on määräysvalta jossakin näistä yrityksistä tai jos jokin jalostamo omistaa osuuden jostakin näistä yrityksestä, jalostamon ja yrityksen väliset liiketoimet on toteutettava kilpailusääntöjä noudattaen.

(7) - Kreikan järjestelmälle ei juuri näytä olevan luonteenomaista avoimuus varmuusvarastojen ylläpidosta aiheutuvien kustannusten osalta. Direktiivillä 98/93/EY muutetun direktiivin 68/414/ETY 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: "Edellä 1 artiklan mukaisesta varastojen pidosta aiheutuvan kustannusrasitteen jakamisen on perustuttava avoimiin järjestelyihin. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä asianmukaisten tietojen saamiseksi 1 artiklan mukaisesta varastoinnista aiheutuvista kustannuksista ja mainitunlaisten tietojen saattamiseksi asianosaisten käyttöön."

(8) - Keikan hallitus väittää haluavansa, että maahan luodaan uusia varastotiloja edellyttäen, että ne ovat ympäristölainsäädännön mukaisia ja että vältetään se, että ne olisivat hyvin lähellä toisiaan. Kyseinen hallitus esittää myöntäneensä muutama vuosi sitten eräälle jakeluyritykselle luvan lisätä huomattavasti varastointikapasiteettiaan (27.000 m3) ja että muille vähemmän tärkeille (3000 - 5000 m3) varastotiloille on annettu toimilupia.

(9) - Asiakirjasta ei käy ilmi, onko kyse metrisistä tonneista vai kuutiometreistä, mutta oletan, että kyse on metrisistä tonneista.

(10) - Vastineesta ilmenee, että varastointikapasiteettinsa avulla jakeluyritykset voiva tuoda maahan öljytuotteita 2 500 000 metristä tonnia vuodessa mutta että ne tuovat niitä maahan vain 220 000 metristä tonnia. Niinpä huolimatta siitä, että niillä on mahdollisuus perustaa omia varastotiloja ja käyttää niitä, joita niillä jo on, ja tuoda maahan suoraan tuotteita, joita ne myyvät, yritykset pitävät parempana sitä, että ne tekevät ostokset kotimaisilta jalostamoilta ja että juuri jalostamot pitävät yllä varastoja.

(11) - Hintojen osalta on todettava, että taloudelliset syyt aiheuttavat sen, että jakeluyritykset käyttävät omat varastointimahdollisuutensa aina, kun muiden olosuhteiden ollessa samanlaisia kreikkalaisten tuotteiden hankintakustannukset ovat suuremmat kuin maahantuotujen tuotteiden hankintakustannukset, joihin on lisätty niiden varastointikustannukset.

(12) - Asia C-391/92, komissio v. Kreikka, tuomio 29.6.1995 (Kok. 1995, s. I-1621, 17 kohta)

(13) - Mainittu edellä alaviitteessä 5.

(14) - Asia 229/83, Leclerc v. Au blé vert, tuomio 10.1.1985 (Kok. 1985, s. 1, 23 kohta).

(15) - Asia 95/81, komissio v. Italia, tuomio 9.6.1982 (Kok. 1982, s. 2187, 25 kohta).

(16) - Asia 249/81, komissio v. Irlanti, tuomio 24.11.1982 (Kok. 1982, s. 4005).

(17) - Asia C-324/93, Evans Medical v. Macfarlan Smith, tuomio 28.3.1995 (Kok. 1995, s. I-563, 35 kohta).

(18) - Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Leclerc v. Au blé vert, tuomion 29 kohta.

(19) - Tämä oikeuskäytäntö alkoi asiassa 120/78, Rewe v. Bundesmonopolverwaltung für Branntwein, 20.2.1979 annetusta tuomiosta (Kok. 1979, s. 649, 8 kohta). Ks. viimeaikaisemmasta oikeuskäytännöstä asia 302/86, komissio v. Tanska, tuomio 20.9.1988, Kok. 1988, s. 4607, 6 kohta).

(20) - Asia C-128/89, komissio v. Italia, tuomio 12.7.1990 (Kok. 1990, s. I-3239, 18 kohta) ja asia 104/75, de Pijper, tuomio 20.5.1976 (Kok. 1976, s. 613, 16 ja 17 kohta).

(21) - Asia 46/76, Bauhuis, tuomio 25.1.1977 (Kok. 1977, s. 5, 12 kohta) ja asia 113/80, komissio v. Irlanti, tuomio 17.6.1981 (Kok. 1981, s. 1625, 7 kohta).

(22) - Edellä alaviitteessä 21 mainittua asia komissio v. Irlanti, tuomion 8 kohta.

(23) - Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Leclerc, tuomion 30 kohta.

(24) - Asia 103/84, komissio v. Italia, tuomio 5.6.1986 (Kok. 1986, s. 1759, tuomion 22 kohta); asia 238/82, Duphar, tuomio 7.2.1984 (Kok. 1984, s. 523, 23 kohta); asia 95/81, komissio v. Italia, 9.6.1982 (Kok. 1982, s. 2187, 27 kohta) ja asia 7/61, komissio v. Italia, tuomio 19.12.1961 (Kok. 1961, s. 639 ja s. 657).

(25) - Asia 72/83, Campus Oil, tuomio 10.7.1984 (Kok.1984, s. 2727).

(26) - Tämä tuomio oli ensimmäinen konkreettinen esimerkki, jossa yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli perustamissopimuksen 36 artiklassa määrättyjen poikkeusten ja luonteeltaan taloudellisten toimenpiteiden välistä suhdetta. Mortelmans, K. J. M., Common Market Law Review 1984, s. 696 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 699.

(27) - Oliver, P., Common Law Market Review 1985, s. 307 ja sitä seuraaat sivut, erityisesti s. 312, jossa todetaan, että tämä tuomio oli kova isku yhteisen energiapolitiikan luomista koskeville odotuksille.

Full & Egal Universal Law Academy