EUR-Lex -  61998CJ0015 - FI - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 19 päivänä lokakuuta 2000

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1. Kumoamiskanne Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet Komission päätös toimialakohtaisen tuen kieltämisestä Tästä järjestelmästä myönnettyä takaisinperittäväksi määrättyä yksittäistä tukea saaneen yrityksen kanne Tutkittavaksi ottaminen

(EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan 4 kohta (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan 4 kohta))

2. Valtiontuki Komission suorittama tutkinta Komission velvollisuus ulottaa tutkintamenettely koskemaan jo toteutettuun tukijärjestelmään tehtyjä muutoksia Velvollisuutta ei ole

(EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 ja 3 kohta (joista on tullut EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta))

3. Valtiontuki Komission suorittama tutkinta Tukijärjestelmä, joka on lakannut olemasta voimassa Voimassaolon lakkaaminen ei vaikuta asiaan

(EY:n perustamissopimuksen 92 artikla (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla))

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet Perusteluvelvollisuuden laajuus Komission päätös valtiontukia koskevassa asiassa

(EY:n perustamissopimuksen 92 artikla (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla) ja 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla))

Tiivistelmä

1. Päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin ne, joille päätös on osoitettu. Näin ollen yritys ei pääsääntöisesti voi vaatia toimialakohtaisen tuen kieltämisestä tehdyn komission päätöksen kumoamista, jos päätös koskee tätä yritystä vain siten, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja voisi mahdollisesti olla kyseisen järjestelmän edunsaaja.

Sellainen päätös on nimittäin kantajana olevan yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, joka koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään. Yritys, jota kysymyksessä oleva päätös ei koske ainoastaan siksi, että se on asianomaisella alalla toimiva yritys, joka voisi mahdollisesti saada etua riidanalaisesta tukijärjestelmästä, vaan myös siksi, että se on todellisuudessakin saanut tämän järjestelmän mukaisesti myönnettyä tukea, jonka komissio on määrännyt perittäväksi takaisin, on kuitenkin erilaisessa asemassa. Myös komission päätös, jossa tuen myöntänyt jäsenvaltio velvoitetaan perimään se takaisin asianomaiselta yritykseltä, koskee tätä yritystä suoraan.

( ks. 3236 kohta )

2. Jos komissio on aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukaisen menettelyn jo toteutetun tukijärjestelmän osalta, sillä ei ole velvollisuutta laajentaa tätä menettelyä, kun asianomainen jäsenvaltio on muuttanut tukijärjestelmää. Muussa tapauksessa tällä valtiolla nimittäin olisi todellinen mahdollisuus pitkittää menettelyä mielensä mukaan ja siten viivyttää lopullisen päätöksen tekemistä.

Tämä ratkaisu ei ole ristiriidassa sen seikan kanssa, että perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukainen velvollisuus antaa komissiolle tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista ei koske vain alkuperäistä suunnitelmaa vaan myös suunnitelmaan myöhemmin tehtyjä muutoksia, mutta että nämä tiedot voidaan antaa komissiolle neuvotteluissa, jotka järjestetään alkuperäisen tiedonannon johdosta. Tämä seikka koskee nimittäin muutoksia, joita tukia koskevaan suunnitelmaan voidaan tehdä sen hyväksymismenettelyssä, eikä ratkaisua siten voida sellaisenaan soveltaa tilanteessa, jossa tukijärjestelmä on jo ollut voimassa komission saadessa siitä tiedon.

( ks. 4344 kohta )

3. Komissio voi tukijärjestelmän osalta tyytyä tutkimaan asianomaisen järjestelmän yleispiirteitä olematta velvollinen tutkimaan jokaista yksittäistä soveltamistapausta. Tähän oikeuteen ei vaikuta se seikka, että kysymyksessä oleva tukijärjestelmä on lakannut olemasta voimassa. Komissiolla on nimittäin oltava siinäkin tapauksessa oikeus arvioida mainitun järjestelmän yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa sen yleispiirteiden perusteella.

( ks. 51 kohta )

4. EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut EY 253 artikla) mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että yhteisöjen tuomioistuin voi täyttää valvontatehtävänsä. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien asianhaarojen perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perusteiden luonne ja niiden henkilöiden tiedontarve, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Erityisesti valtiontukia koskevan päätöksen osalta on todettava, että vaikka tietyissä tapauksissa jo tuen myöntämiseen liittyvien seikkojen vuoksi tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on joka tapauksessa mainittava nämä seikat päätöksensä perusteluissa.

( ks. 6566 kohta )

Asianosaiset

Yhdistetyissä asioissa C-15/98 ja C-105/99,

Italian tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston osastopäällikkö, professori U. Leanza, jota avustaa valtionasiamies P. G. Ferri, prosessiosoite Luxemburgissa Italian suurlähetystö, 5 rue Marie-Adélaïde,

kantajana asiassa C-15/98,

ja

Sardegna Lines Servizi Marittimi della Sardegna SpA, kotipaikka Cagliari (Italia), edustajinaan asianajajat F. Caruso, U. Iaccarino, B. Carnevale ja C. Caruso, Napoli, prosessiosoite Brysselissä c/o asianajaja F. Caruso, 2 A rue Van Moer,

kantajana asiassa C-105/99,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet D. Triantafyllou ja S. Dragone, prosessiosoite Luxemburgissa c/o saman yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

joissa kantajat vaativat yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan asioissa C-15/98 ja C-105/99 Sardinian alueen (Italia) Sardinian meriliikenteelle myöntämästä tuesta 21 päivänä lokakuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 98/95/EY (EYVL 1998, L 20, s. 30) sekä asiassa C-15/98 kirjeen, joka on päivätty 14.11.1997 ja jolla komissio on ilmoittanut Italian tasavallalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukainen menettely laivaliikenteen tukia vastaan (tavallista edullisemmin ehdoin myönnetyt lainat ja leasingsopimukset alusten hankkimiseen, niiden rakenteen muuttamiseen tai niiden korjaamiseen): tukijärjestelmän C 23/96 (ex NN 181/95) muuttaminen (EYVL C 386, s. 6),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja F. Macken,

julkisasiamies: N. Fennelly,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 27.1.2000 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 13.4.2000 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

1 Italian tasavalta on nostanut EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan ensimmäinen kohta) nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.1.1998 ja jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Sardinian alueen (Italia) Sardinian meriliikenteelle myöntämästä tuesta 21 päivänä lokakuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 98/95/EY (EYVL 1998, L 20, s. 30) sekä 14.11.1997 päivätyn kirjeen, jolla komissio on ilmoittanut Italian tasavallalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukainen menettely laivaliikenteen tukia vastaan (tavallista edullisemmin ehdoin myönnetyt lainat ja leasingsopimukset alusten hankkimiseen, niiden rakenteen muuttamiseen tai niiden korjaamiseen): tukijärjestelmän C 23/96 (ex NN 181/95) muuttaminen (EYVL C 386, s. 6; jäljempänä 14.11.1997 tehty päätös).

2 Sardegna Lines Servizi Marittimi della Sardegna SpA (jäljempänä Sardegna Lines) on nostanut perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 6.4.1998 (asia T-58/98) ja jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan päätöksen 98/95/EY.

3 Koska sekä yhteisöjen tuomioistuimessa nostetussa kanteessa että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetussa kanteessa oli kysymys päätöksen 98/95/EY laillisuudesta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luopui laajennetun viidennen jaoston 16.3.1999 antamalla määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) asian T-58/98, Sardegna Lines vastaan komissio, käsittelystä, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi ratkaista mainitun päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset. Tämä asia kirjattiin yhteisöjen tuomioistuimessa 25.3.1999 numerolla C-105/99.

4 Näiden asioiden keskinäisen yhteyden vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen presidentti päätti 19.10.1999 antamallaan määräyksellä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan mukaisesti yhdistää niiden käsittelyn suullista menettelyä ja tuomion antamista varten.

Sardinian alueen toimenpiteet Sardinian meriliikenteen tukemiseksi

5 Sardinian alue (Regione della Sardegna) perusti toimenpiteistä laivayhtiöiden tukemiseksi 15.5.1951 annetulla lailla nro 20 (Bollettino ufficiale della Regione della Sardegna, 15.10.1952), jota on muutettu 19.7.1954 annetulla lailla nro 15 (Bollettino ufficiale della Regione della Sardegna, 23.8.1954; jäljempänä laki nro 20/1951) rahaston rahoittaakseen lainojen myöntämistä laivayhtiöille, jotka aikoivat rakentaa, hankkia, muuttaa rakenteellisesti tai korjata kauppalaivastoon kuuluvia aluksia.

6 Kyseisiä lainoja oli alun perin tarkoitus myöntää vain yhtiöille, joiden kotipaikka, verotuspaikka ja rekisteröintisatama olivat Sardinian alueella (2 §). Niiden enimmäismäärä oli 60 prosenttia toimenpiteen kustannuksista. Ne eivät kuitenkaan saaneet ylittää 20 prosenttia investoinneista, kun kyseessä oli aluksen rakentaminen, rakenteen muuttaminen tai korjaaminen, jos hakija oli jo saanut näihin tukea voimassa olevan kansallisen lainsäädännön perusteella (5 §).

7 Lainanottajan maksamat korot, palkkiot ja muut lainakulut eivät saaneet ylittää 3,5:tä prosenttia lainan määrästä. Tämä määrä korotettiin 4,5 prosentiksi, jos myös kansallisen lainsäädännön mukaista tukea oli myönnetty (6 §). Pääoma oli maksettava takaisin enintään kahtenatoista vuosittaisena eränä, joista ensimmäinen maksettiin kolmantena vuonna sen jälkeen, kun laiva, jota varten laina oli myönnetty, oli otettu käyttöön (9 §).

8 Lakia nro 20/1951 muutettiin Sardinian alueen vuotuisen talousarvion laatimisesta 4.6.1988 annetun alueellisen lain nro 11 (vuoden 1988 talousarviolaki, Bollettino ufficiale della Regione della Sardegna, 6.6.1988 julkaistun numeron säännönmukainen liite; jäljempänä laki nro 11/1988) 99 ja 100 §:llä.

9 Lain nro 20/1951 2 §:n tilalle tuli lain nro 11/1988 99 §, jonka mukaan yrityksen oli lainan saadakseen täytettävä seuraavat vaatimukset:

Yrityksen tosiasiallinen kotipaikka, keskushallinto ja meriliikennetoiminta ja, soveltuvissa tapauksissa, tärkeimmät varastot ja varikot sekä yrityksen toimintaa tukevat laitteet sijaitsevat jossakin alueen rannikkokaupungeista.

Kaikki yrityksen omistamat alukset on rekisteröity alueen merenkulkupiireissä.

Yritys käyttää alueen satamia liikennetoimintansa keskuspaikkana ja pitää niitä tavanomaisina käyntisataminaan, ja mahdollisen säännöllisen liikenteen päätesatamana taikka yhtenä tai useampana säännöllisenä käyntisatamana on oltava jokin näistä satamista.

Yritys sitoutuu teettämään kunnostustyönsä alueen satamissa, mikäli Sardinian telakoilla on tarvittava toimintakapasiteetti eikä töille ole force majeure -esteitä eivätkä rahtausta koskevat pakottavat vaatimukset taikka ilmeiset taloudelliset syyt tai joutuisuusnäkökohdat muuta vaadi.

Yritys kokoaa bruttovetoisuudeltaan yli 250 tonnin aluksia varten erityismiehityksen, joka kattaa kaikki aluksen asianmukaisen käytön edellyttämät miehistöluokat ja johon kuuluu ainoastaan rekisteröintisataman yleiseen merimiesluetteloon merkittyjä merimiehiä, sekä valitsee yleis- ja erityismiehistön tästä luettelosta aina, ellei merenkulkijoiden työsuhdetta koskevista kansallisista säännöksistä ja vain niistä muuta johdu.

10 Lain nro 11/1988 100 §:ssä Sardinian viranomaisille annettiin mahdollisuus myöntää korkotuen muodossa avustusta laivayhtiöille, jotka päättivät rahoittaa aluksen hankkimisen lainan sijasta leasingsopimuksella. Tämä avustus on yhtä suuri kuin vuosittaista takaisinmaksua vastaavan summan lainaamisesta aiheutuvien, laivayhtiöihin sovellettavan viitekoron mukaan laskettavien nykyisten kustannusten sekä saman summan lainaamisesta aiheutuvien, 5 prosentin korolla laskettavien kustannusten välinen erotus. Sopimuksen päättyessä leasingoikeuden haltija voi hankkia omistukseensa alukset, joita varten avustusta on maksettu, yhtä prosenttia ostohinnasta vastaavalla rahamäärällä.

11 Lakia nro 11/1988 muutettiin Sardinian alueen vuotuisen ja monivuotisen talousarvion laatimisesta 15.2.1996 annetun alueellisen lain nro 9 (vuoden 1996 talousarviolaki, Bollettino ufficiale della Regione autonoma della Sardegna, 17.2.1996 julkaistun numeron säännönmukainen liite; jäljempänä laki nro 9/1996) 36 §:llä.

12 Laissa nro 9/1996 säädetään muun muassa, että lain nro 20/1951 2 § ja lain nro 11/1988 11 § kumotaan lain nro 20/1951 saattamiseksi yhteisön oikeuden ja asiassa sovellettavien direktiivien mukaiseksi. Uudessa laissa muutetaan myös lainojen ja leasingsopimusten tiettyjä taloudellisia yksityiskohtia ja suositaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön uusia kulkuneuvoja ja edistynyttä tekniikkaa.

Tapauksen tosiseikasto

Asia C-15/98

13 Komissio sai kantelun perusteella tiedon lailla nro 20/1951, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 11/1988, perustetun sardinialaisille varustamoille annettavia tukia koskevan järjestelmän olemassaolosta. Vaikka järjestelmä oli perustettu ennen EY:n perustamissopimuksen voimaantuloa, komissio katsoi, että järjestelmää on olennaisesti muutettu perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen, minkä vuoksi se piti sitä uutena tukena, josta sille ei ollut annettu tietoa.

14 Komissio kehotti 10.9.1993 ja 23.11.1993 päivätyillä kirjeillä Italian viranomaisia toimittamaan sille tietoja kysymyksessä olevasta järjestelmästä. Italian viranomaiset toimittivat sille tällöin tietoja, ja Roomassa pidettiin 18.1.1994 kokous, johon komission yksiköt osallistuivat. Tämän päivän jälkeen Italian viranomaiset eivät kuitenkaan ole enää vastanneet komission kirjeisiin.

15 Komissio ilmoitti 24.6.1996 päivätyllä kirjeellä Italian hallitukselle päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely ja kehotti sitä esittämään huomautuksensa. Kirjeessä komissio ilmoitti pitävänsä sardinialaisille varustamoille annettavia tukia koskevaa järjestelmää uutena tukena, joka oli lainvastainen siksi, ettei siitä ollut annettu tietoa komissiolle. Lisäksi komissio ilmaisi sille toimitettujen tietojen perusteella, että se epäilee vakavasti tämän tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

16 Jäsenvaltioille ja muille asianomaisille ilmoitettiin tämän menettelyn aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla tiedonannolla (EYVL 1996, C 368, s. 2).

17 Italian hallitus esitti huomautuksensa 31.10.1996 päivätyllä kirjeellä ja Sardinian viranomaiset 11.10.1996 ja 22.1.1997 päivätyillä kirjeillä. Ne vetosivat erityisesti siihen, että sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevaa järjestelmää oli sittemmin muutettu alueellisella lailla nro 9/1996 komission esittämien vastalauseiden huomioonottamiseksi. Lisäksi Sardinian viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että merenkulkualan yrityksille lain nro 20/1951, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 11/1998, perusteella myönnettyjen lainojen määrä oli 12 697 450 000 Italian liiraa (ITL).

18 Komissio teki 21.10.1997 päätöksen 98/95/EY.

19 Tässä päätöksessä komissio totesi lähinnä seuraavat seikat:

Koska sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevaa vuonna 1951 käyttöön otettua järjestelmää on huomattavasti muutettu lailla nro 11/1988, muutettu tukijärjestelmä on uusi tuki, josta olisi pitänyt antaa komissiolle tieto perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Tukijärjestelmä on EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta) tarkoitettua valtiontukea, koska "tukea saavat yritykset vapautuvat rahoituksellisesta rasitteesta, joka niihin tavallisesti kohdistuisi (tavanomainen kaupallinen korkokanta ja muut laina- ja leasingsopimuksiin liittyvät maksut)", "tämä rasite maksetaan valtion varoista (Sardinian viranomaiset)", "tuki on valikoivaa (se on suunnattu vain laivaliikenteelle)" ja "tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan". Viimeksi mainitun seikan osalta päätöksessä huomautetaan, että yli 90 prosenttia jäsenvaltioiden ja Sardinian välisestä tavaranvaihdannasta kuljetetaan meritse ja että laivayhtiöt hoitavat 65 prosenttia yhteisön ja Sardinian välisestä turistiliikenteestä (matkustajat ja autot).

Tukijärjestelmään ei voida soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa mainittua poikkeusta, koska tuella rikotaan yhteisön oikeuden perusperiaatteita: sijoittautumisvapautta (EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla)) ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa (EY:n perustamissopimuksen 6 artikla ja 48 artiklan 2 kohta (joista on muutettuina tullut EY 12 artikla ja EY 39 artiklan 2 kohta)).

Sijoittautumisvapautta rikotaan sillä, että mainitun tukijärjestelmän ulkopuolelle jätetään Sardiniaan sijoittautuneet yhtiöt, joiden kotipaikka sijaitsee muualla tai joiden alukset on rekisteröity muualla. Edellytys, jonka mukaan bruttovetoisuudeltaan yli 250 tonnin aluksien miehistössä on oltava vähimmäisosuus merimiehiä, jotka on merkitty aluksen sardinialaisen rekisteröintisataman yleiseen merimiesluetteloon, on puolestaan syrjimättömyysperiaatteen vastaista.

Joka tapauksessa tukijärjestelmä ei täytä perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan mukaisia edellytyksiä:

Vaikka Sardinialle saadaan maksaa perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista aluetukea, tarkasteltavana olevaa tukea ei ole myönnetty alueellisen kehityksen edistämiseksi tarkoitetun tukijärjestelmän mukaisena, koska se on rajoitettu koskemaan laivaliikennettä. Tällä määrällä ei muutenkaan oikeuteta tukea, joka on ristiriidassa erityisen aroille aloille kuten meriliikenteelle annettavaa tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen kanssa.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisten poikkeusten kannalta kyseinen tukijärjestelmä ei puolestaan noudata avoimuutta, jota vuonna 1989 annetuissa laivayhtiöiden valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (SEK(89) 921, lopullinen, 3. elokuuta 1989) ja vuonna 1997 annetuissa meriliikenteen valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (EYVL 1997, C 205, s. 5) edellytetään sovellettaessa yhteisön telakoille myönnettävää laivanrakennusteollisuuden tukea koskevaa yhteisön lainsäädäntöä (22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 3094/95 (EYVL L 332, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 27.9.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1904/96 (EYVL L 251, s. 5)). Alusten vuokraamiseen myönnetyt tuet puolestaan ovat mainituissa suuntaviivoissa kiellettyjä toimintatukia.

Italian hallitus ei ole hallinnollisessa menettelyssä kiistänyt sitä, että sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskeva järjestelmä on uusi tuki, eikä sitä, että perusperiaatteina pidettäviä sijoittautumisvapautta ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa on rikottu.

Päätös 98/95/EY ei koske mainittuun tukijärjestelmään äskettäin ja erityisesti lailla nro 9/1996 tehtyjä muutoksia, jotka tutkitaan myöhemmin erikseen.

20 Sen vuoksi komissio katsoi, että laina- ja leasingsopimukset, joiden kokonaismäärä on 12 697 450 000 ITL ja jotka on tehty meriliikenteen alalla toimivien yritysten kanssa lain nro 20/1951 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 11/1988, sisältävät osia, jotka ovat perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja ovat sekä laittomia että perustamissopimuksen vastaisia (päätöksen 98/95/EY 1 artikla). Se määräsi myös, että Italian tasavallan on perittävä takaisin kultakin laina- ja leasingsopimusten edunsaajalta määrä, joka vastaa koron ja muiden maksujen kokonaismäärän, jotka kyseinen edunsaaja olisi maksanut sopimuksentekopäivänä sovelletuin tavanomaisin markkinaehdoin, ja edunsaajan tosiasiallisesti maksamien korkojen ja muiden maksujen kokonaismäärän välistä erotusta (päätöksen 98/95/EY 2 artikla).

21 Lisäksi komissio aloitti 14.11.1997 tehdyllä päätöksellä perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevan järjestelmän osalta, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 9/1996. Tätä päätöstä koskeva tiedonanto on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 386, s. 6).

Asia C-105/99

22 Sardegna Lines sai heinäkuussa 1992 lain nro 20/1951, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 11/1988, perusteella 9 600 000 000 ITL:n rahoituksen hankkiakseen 16 000 000 000 ITL maksavan Moby Dream -nimisen matkustaja-aluksen.

23 Tämä rahoitus oli 60 prosenttia investoinnin määrästä ja sen muotona oli 3,5 prosentin korolla annettu laina, joka oli maksettava takaisin kahtenatoista samansuuruisena vuotuisena eränä mainitun laivan tosiasiallista käyttöönottoa seuraavasta kolmannesta vuodesta alkaen.

Kanteiden tutkittavaksi ottaminen

Italian tasavallan kanteen tutkittavaksi ottaminen

24 Komissio väittää, että Italian tasavallan nostama kanne on kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta. Se katsoo nimittäin, että kanteessa on normaalisti vaadittava vain yhden päätöksen kumoamista. Yhteisöjen tuomioistuin on tosin hyväksynyt sen, että tietyissä poikkeustapauksissa samassa kanteessa vaaditaan useiden päätösten kumoamista. Näin on silloin, kun kysymyksessä olevat päätökset liittyvät toisiinsa menettelyllisesti, ajallisesti ja asiallisesti (asia 1/54, Ranska v. korkea viranomainen, tuomio 21.12.1954, Kok. 19541955, s. 7), kun päätöksistä toinen on toisen seuraus (yhdistetyt asiat 25/65 ja 26/65, Simet ja Feram v. korkea viranomainen, tuomio 2.3.1967, Kok. 1967, s. 39) taikka kun riidanalaiset päätökset liittyvät monitahoiseen hallinnolliseen menettelyyn (yhdistetyt asiat 12/64 ja 29/64, Ley v. komissio, tuomio 31.3.1965, Kok. 1965, s. 143). Komission mukaan ne kaksi päätöstä, joita vastaan Italian tasavalta on nostanut kanteen, eivät kuitenkaan kuulu näistä poikkeuksista minkään piiriin.

25 Komissio huomauttaa myös, ettei Italian tasavallan kanteessa missään kohdassa eroteta toisistaan kanneperusteita, joihin vedotaan päätöstä 98/95/EY vastaan, ja kanneperusteita, joihin vedotaan 14.11.1997 tehtyä päätöstä vastaan. Koska nämä päätökset koskevat kahta olennaisesti erilaista tukijärjestelmää, nämä kanneperusteet eivät voi olla samoja ja kanne on niiden sekoittamisen vuoksi jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.

26 Komissio katsoo toissijaisesti, että Italian tasavallan kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee 14.11.1997 tehtyä päätöstä. Italian tasavallan kanneperusteissa nimittäin viitataan vain päätökseen 98/95/EY.

27 Italian tasavalta puolestaan vetoaa siihen, että sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevaa järjestelmää olisi pitänyt käsitellä yhdessä ainoassa menettelyssä ja että tästä johtuva menettelyvirhe koskee sekä päätöstä 98/95/EY, johon ensimmäinen menettely on päättynyt, että 14.11.1997 tehtyä päätöstä toisen menettelyn aloittamisesta. Lisäksi näissä kahdessa päätöksessä, jotka koskevat samaa tukijärjestelmää, on esitetty sitä vastaan samankaltaisia väitteitä. Tästä syystä 14.11.1997 tehdyn päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi ei ole esitetty erityisiä kanneperusteita. Italian tasavalta korostaa kuitenkin, että sen kanteessa vaaditaan ensisijaisesti kumoamaan päätös 98/95/EY, johon kaikki esitetyt kanneperusteet liittyvät.

28 Aluksi on todettava, että vaikka kanteessa voidaan vaatia useiden päätösten tai tointen kumoamista vain, jos niillä on riittävä keskinäinen yhteys, ja vaikka päätös 98/95/EY ja 14.11.1997 tehty päätös eivät täyttäisi tätä edellytystä, asiayhteyden puuttumisesta voi seurata nyt käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättäminen vain siltä osin kuin kanne koskee jälkimmäisen siinä mainitun päätöksen kumoamista.

29 Sen jälkeen on huomautettava, että Euroopan yhteisön tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan mukaan kanteeseen on sisällyttävä muun muassa yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Kuten komissio on vastauskirjelmässään huomauttanut ja kuten Italian tasavalta itse on siihen antamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt, kaikki kantajan esittämät kanneperusteet ja perustelut liittyvät tosiasiassa vain päätökseen 98/95/EY.

30 Tästä seuraa, että Italian tasavallan kanne on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan 14.11.1997 tehdyn päätöksen kumoamista.

Sardegna Linesin kanteen tutkittavaksi ottaminen

31 Sardegna Lines katsoo, eikä komissio väitä muuta, että päätös 98/95/EY koskee sitä suoraan ja erikseen, joten sen kanne on tutkittava. Vaikka päätös on osoitettu Italian tasavallalle, kantaja on komission toimenpiteiden kohteena olevan tukijärjestelmän edunsaajana oleva sardinialainen varustamo, jonka asemaan päätös vaikuttaa olennaisesti, koska se joutuu palauttamaan sille maksetun avustuksen. Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuin on jo vahvistanut, että vastaavaan tilanteeseen joutuneen yrityksen kanne on tutkittava (yhdistetyt asiat C-324/90 ja C-342/90, Saksa ja Pleuger Worthington v. komissio, tuomio 13.4.1994, Kok. 1994, s. I-1173).

32 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin ne, joille päätös on osoitettu (ks. erityisesti asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197; Kok. Ep. I, s. 181 ja asia C-321/95 P, Greenpeace Council ym. v. komissio, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1651, 7 ja 28 kohta).

33 Yhteisöjen tuomioistuin on siis katsonut, ettei yritys voi pääsääntöisesti vaatia toimialakohtaisen tuen kieltämisestä tehdyn komission päätöksen kumoamista, jos päätös koskee tätä yritystä vain siten, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja voisi mahdollisesti olla kyseisen järjestelmän edunsaaja. Sellainen päätös on nimittäin kantajana olevan yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, joka koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään (yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy ym. v. komissio, tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 219, 15 kohta ja asia C-6/92, Federmineraria ym. v. komissio, tuomio 7.12.1993, Kok. 1993, s. I-6357, 14 kohta).

34 Sardegna Lines on kuitenkin erilaisessa asemassa. Päätös 98/95/EY ei nimittäin koske sitä ainoastaan siksi, että se on sardinialainen merenkulkualan yritys, joka voisi mahdollisesti saada etua sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevasta järjestelmästä, vaan myös siksi, että se on todellisuudessakin saanut tämän järjestelmän mukaisesti myönnettyä tukea, jonka komissio on määrännyt perittäväksi takaisin.

35 Tästä seuraa, että päätös 98/95/EY koskee Sardegna Linesiä erikseen.

36 Päätöksen 98/95/EY on myös katsottava koskevan Sardegna Linesiä suoraan, koska tämän päätöksen 2 artiklassa Italian tasavalta velvoitetaan perimään jokaiselta lainojen ja leasingsopimusten edunsaajalta tuki, joka niihin on sisältynyt.

37 Kaikesta edellä todetusta seuraa, että Sardegna Linesin kanne on tutkittava.

Pääasia

Kanneperusteet

38 Italian tasavalta arvostelee komissiota ensimmäiseksi siitä, että se on käsitellyt sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevaa järjestelmää kahdessa erillisessä menettelyssä yhden ainoan menettelyn sijasta ja että se on muuttanut päätöksen 98/95/EY tekemiseen johtaneen menettelyn kohdetta. Toiseksi se riitauttaa sen, että tukijärjestelmä on päätöksessä todettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi perustamissopimuksen 6 artiklan, 48 artiklan 2 kohdan ja 52 artiklan rikkomisen vuoksi, ja katsoo joka tapauksessa, ettei komissiolla ole mitään toimivaltaa todeta sellaista rikkomista valtiontukien tutkimista koskevassa menettelyssä.

39 Sardegna Lines puolestaan katsoo, että komissio on rikkonut laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta 21 päivänä joulukuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/684/ETY (EYVL L 380, s. 27). Se katsoo myös, että päätöksessä 98/95/EY sovelletaan virheellisesti perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa.

40 Muilta osin Italian tasavalta ja Sardegna Lines vetoavat kumpikin samoihin kanneperusteisiin. Ne ovat sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevan järjestelmän katsominen virheellisesti uudeksi tueksi, päätöksen 98/95/EY perustelujen riittämättömyys perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan kannalta, perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan rikkominen ja perustelujen riittämättömyys niihin sisältyvien määräysten kannalta sekä päätöksessä 98/95/EY asetetun tukien takaisinperimistä koskevan velvoitteen lainvastaisuus.

Hallinnollisen menettelyn eriyttäminen (asia C-15/98)

41 Italian tasavalta katsoo, että sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevaan järjestelmään vuosina 1988 ja 1996 tehdyt muutokset eivät ole muuttaneet sitä perusteellisesti ja ettei sen vuoksi ole ollut mitään perustetta käsitellä tätä järjestelmää kahdessa erillisessä hallinnollisessa menettelyssä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 91/83 ja 127/83, Heineken Brouwerijen, tuomio 9.10.1984, Kok. 1984, s. 3435). Jos komissio sen sijaan olisi ottanut huomioon lain 9/1996, se olisi voinut määrittää lopullisen kantansa kyseiseen tukijärjestelmään ja päätyä mahdollisesti toisenlaisiin johtopäätöksiin.

42 Komissio katsoo päinvastoin, että sillä on ollut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaan velvollisuus aloittaa uusi menettely, joka koskee tätä tukijärjestelmää sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 9/1996. Jäsenvaltiot voisivat sitä paitsi viivyttää lopullisen päätöksen tekemistä loputtomasti, jos komission olisi otettava huomioon tukijärjestelmään hallinnollisen menettelyn aikana tehdyt muutokset.

43 Tältä osin on huomautettava, että jos komissio on aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn jo toteutetun tukijärjestelmän osalta, sillä ei ole velvollisuutta laajentaa tätä menettelyä, kun asianomainen jäsenvaltio on muuttanut tukijärjestelmää. Muussa tapauksessa tällä valtiolla nimittäin olisi todellinen mahdollisuus pitkittää menettelyä mielensä mukaan ja siten viivyttää lopullisen päätöksen tekemistä.

44 Tämä ratkaisu ei ole ristiriidassa edellä mainitussa asiassa Heineken Brouwerijen annetun tuomion kanssa, jossa yhteisöjen tuomioistuin lausui, että perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukainen velvollisuus antaa komissiolle tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista ei koske vain alkuperäistä suunnitelmaa vaan myös suunnitelmaan myöhemmin tehtyjä muutoksia, mutta että nämä tiedot voidaan antaa komissiolle neuvotteluissa, jotka järjestetään alkuperäisen tiedonannon johdosta. Mainittu tuomio nimittäin koskee muutoksia, joita tukia koskevaan suunnitelmaan voidaan tehdä sen hyväksymismenettelyssä, eikä ratkaisua siten voida sellaisenaan soveltaa tilanteessa, jossa tukijärjestelmä on jo ollut voimassa komission saadessa siitä tiedon.

45 Kaiken lisäksi on todettava, että vaikka laki nro 9/1996 olisi Italian tasavallan väittämin tavoin todellakin tehnyt sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevan järjestelmän yhteisön oikeuden mukaiseksi, se, että komissio olisi ottanut tämän lain huomioon, ei olisi missään tapauksessa vaikuttanut komission arviointiin tämän järjestelmän mukaisesti sen aikaisemmassa muodossa myönnetyistä tuista.

46 Italian tasavallan kanneperuste, joka koskee hallinnollisen menettelyn eriyttämistä, on sen vuoksi hylättävä.

Menettelyn kohteen muuttaminen (asia C-15/98)

47 Italian tasavalta katsoo kuitenkin, että päättäessään olla ottamatta huomioon lakia nro 9/1996 päätöksessään 98/95/EY komissio on olennaisesti muuttanut vuonna 1996 aloitetun menettelyn kohdetta. Vaikka nimittäin menettely koski aluksi tukijärjestelmää, jonka väitettiin olevan voimassa, menettelyn lopuksi tehty päätös koskee järjestelmää, jonka soveltaminen on lakannut. Komissio voi kuitenkin kohdistaa valvontaansa vain parhaillaan sovellettavaan tukijärjestelmään. Järjestelmän lakattua valvonnan ei enää pidä kohdistua järjestelmään sellaisenaan vaan järjestelmän perusteella tosiasiallisesti maksettuihin tukiin.

48 Italian tasavallan mukaan komissio on sitä paitsi tehnyt juuri näin tässä asiassa, kun se on ensin aloittanut menettelyn lain nro 11/1988 mukaisen tukijärjestelmän osalta ja sitten päätynyt päätöksessään 98/95/EY siihen, että sardinialaisille laivayhtiöille myönnetyt yhteensä 12 697 450 000 ITL:n suuruiset lainat ja leasingsopimukset ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia. Jottei kontradiktorisen menettelyn periaatetta loukattaisi, tällainen menettelyn kohteen muuttaminen olisi kuitenkin pitänyt saattaa Italian hallituksen ja asianomaisten tiedoksi, jotta niillä olisi ollut mahdollisuus esittää asianmukaisia huomautuksia ja valvoa etujaan.

49 Komissio kiistää ensinnäkin Italian tasavallan lähtökohdan, jonka mukaan komissio ei voi kohdistaa valvontaansa tukijärjestelmään, jota ei enää sovelleta. Komission mukaan on nimittäin kiistatonta, että sillä on tilanteen palauttamiseksi ennalleen oikeus vaatia kaikkien perustamissopimuksen vastaisten järjestelmien perusteella maksettujen tukien perimistä takaisin (asia C-280/95, komissio v. Italia, tuomio 29.1.1998, Kok. 1998, s. I-259).

50 Komissio kiistää toiseksi, että se olisi muuttanut menettelyn kohdetta. Se huomauttaa, että sen vuonna 1996 antama tiedonanto, jossa asianomaisille ilmoitetaan menettelyn aloittamisesta riidanalaisen tukijärjestelmän osalta, koski jo otsikkonsa mukaan tukia, joita Sardinian viranomaiset ovat myöntäneet sardinialaisille varustamoille. Tiedonannossa huomautettiin lisäksi Italian tasavallan velvollisuudesta palauttaa tilanne ennalleen perimällä lainvastaisesti maksetut tuet takaisin. Siten ei ole voinut olla epätietoisuutta siitä, että menettely ei kohdistunut abstraktisti käsitettävään tukijärjestelmään vaan yhteisön oikeudesta piittaamatta myönnettyihin konkreettisiin tukiin.

51 On syytä huomauttaa, että komissio voi tukijärjestelmän osalta tyytyä tutkimaan asianomaisen järjestelmän yleispiirteitä olematta velvollinen tutkimaan jokaista yksittäistä soveltamistapausta (ks. vastaavasti asia 248/84, Saksa v. komissio, tuomio 14.10.1987, Kok. 1987, s. 4013, 18 kohta ja asia C-75/97, Belgia v. komissio, tuomio 17.6.1999, Kok. 1999, s. I-3671, 48 kohta). Tähän oikeuteen ei myöskään vaikuta se seikka, että kysymyksessä oleva tukijärjestelmä on lakannut olemasta voimassa. Komissiolla on nimittäin oltava siinäkin tapauksessa oikeus arvioida mainitun järjestelmän yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa sen yleispiirteiden perusteella.

52 Toisaalta on syytä huomauttaa, että toisin kuin Italian tasavalta väittää, komissio ei ole muuttanut menettelyn kohdetta, vaan menettely on koko ajan koskenut lailla nro 20/1951, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 11/1988, toteutettua sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevaa järjestelmää. Komissio toteaakin päätöksensä 98/95/EY VII kohdassa, että voidaan päätellä, että kyseinen tukijärjestelmä on laiton eikä sovellu yhteismarkkinoille, ja kyseisen päätöksen päätösosaa on luettava tämän johtopäätöksen valossa (ks. vastaavasti asia C-404/97, komissio v. Portugali, tuomio 27.6.2000, Kok. 2000, s. I-4897, 41 kohta).

53 Italian tasavallan kanneperuste, joka koskee menettelyn kohteen muuttamista, on sen vuoksi hylättävä.

Perustelujen riittämättömyys perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytysten osalta ja tämän määräyksen virheellinen soveltaminen

54 Italian tasavalta huomauttaa ensinnäkin, ettei päätöksessä 98/95/EY lainkaan selvitetä syitä, joiden vuoksi sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskeva järjestelmä on omiaan vääristämään kilpailua tai aiheuttamaan kilpailun vääristymisen uhan.

55 Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskevan edellytyksen osalta tässä päätöksessä mainitaan Italian tasavallan mielestä sitten vain, että jäsenvaltioiden ja Sardinian välisestä tavaraliikenteestä yli 90 prosenttia tapahtuu meritse ja että laivayhtiöt hoitavat 65 prosenttia mantereen ja Sardinian välisestä turistiliikenteestä (matkustajat ja autot). Suuret prosenttiosuudet ovat kuitenkin vain normaali seuraus siitä, että Sardinia on saari. Niillä ei myöskään välttämättä ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska pienten saarten ulkoiset yhteydet voivat aivan hyvin olla meriliikenteen varassa, ilman että se vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Sardinian ja muiden jäsenvaltioiden välinen kauppa on joka tapauksessa erittäin vähäistä, koska saarelta lähtevistä tai sinne saapuvista tavaroista 89 prosenttia ja matkustajista 97 prosenttia kulkee Italian satamien kautta.

56 Italian tasavalta katsoo sen vuoksi, että päätös 98/95/EY on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisen osalta riittämättömästi perusteltu.

57 Sardegna Lines katsoo ensinnäkin, että komissio on soveltanut virheellisesti viimeksi mainittua määräystä.

58 Se huomauttaa tältä osin, että toisin kuin oikeuskäytännössä edellytetään, päätöksessä ei mainita mitään asianomaisten markkinoiden markkinatilanteesta, asianomaisten yritysten osuuksista näillä markkinoilla, yritysten viennistä eikä jäsenvaltioiden välisestä kaupankäynnistä.

59 Tämä seikka on sitäkin vakavampi, koska asianomaisia markkinoita eivät ole tavaramarkkinat eivätkä matkailupalvelumarkkinat, vaan Sardiniasta tulevan ja sinne menevän liikenteen markkinat. Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364, s. 7) 6 artiklan mukaan saarikabotaasi Välimerellä on kuitenkin vapautettu vasta 1.1.1999 alkaen. Ennen tuota päivää ei siten ole ollut olemassa mitään vaaraa siitä, että sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskeva järjestelmä olisi vääristänyt italialaisten liikennöitsijöiden välistä kilpailua tai aiheuttanut sen vääristymisen uhan taikka myöskään vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

60 Samoihin perusteluihin vedoten Sardegna Lines katsoo myös, että komissio on tältä osin perustellut riittämättömästi päätöksen 98/95/EY.

61 Komissio katsoo ensinnäkin, että tuet sardinialaisille laivayhtiöille on myönnetty valikoivasti ja että ne siten väistämättä vääristävät kilpailua. Sen jälkeen se vetoaa siihen, että Sardinia on yksi Välimeren kolmesta suurimmasta saaresta ja että sinne pääsee meritse Italian niemimaan lisäksi myös Ranskasta ja Espanjasta, joissa myös on laivayhtiöitä, eli on selvää, että tuki vaikuttaa näiden jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

62 Komissio katsoo lopuksi, ettei asetuksella N:o 3577/92 ole merkitystä käsiteltävässä asiassa. Asetus ei nimittäin määritelmän mukaisestikaan koske jäsenvaltioiden välistä meriliikennettä, jota koskee pelkästään perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa oleva ehto eli kauppaan vaikuttaminen. Tukia saaneet sardinialaiset yhtiöt voivat myös liikennöidä laivalinjoilla Ranskaan tai Espanjaan. Asetuksessa N:o 3577/92 ei myöskään suljeta pois Sardinian ja Italian niemimaan välisen meriliikenteen markkinoilla toimivien yritysten välisen kilpailun olemassaoloa. Muilla kuin italialaisilla yhtiöillä on siten ollut jo ennen 1.1.1999 oikeus harjoittaa Italiassa meriliikenteen kabotaasia rekisteröimällä aluksensa tässä jäsenvaltiossa kuulumatta kuitenkaan sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevan järjestelmän piiriin. Joka tapauksessa tukijärjestelmän voimassaolo jatkui 1.1.1999 jälkeenkin.

63 Aluksi on syytä todeta, että perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisvirheen yhteydessä liittyen Sardegna Lines moittii komissiota myös siitä, ettei se ole riittävästi perustellut päätöstä 98/95/EY tämän määräyksen kannalta.

64 Sen jälkeen on syytä muistuttaa siitä, että perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

65 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut EY 253 artikla) mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että yhteisöjen tuomioistuin voi täyttää valvontatehtävänsä. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien asianhaarojen perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perusteiden luonne ja niiden henkilöiden tiedontarve, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. mm. asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 63 kohta).

66 Erityisesti valtiontukia koskevan päätöksen osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että vaikka tietyissä tapauksissa jo tuen myöntämiseen liittyvien seikkojen vuoksi tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on joka tapauksessa mainittava nämä seikat päätöksensä perusteluissa (yhdistetyt asiat 296/82 ja 318/82, Alankomaat ja Leeuwarder Papierwarenfabriek v. komissio, tuomio 13.3.1985, Kok. 1985, s. 809, 24 kohta ja yhdistetyt asiat C-329/93, C-62/95 ja C-63/95, Saksa ym. v. komissio, tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5151, 52 kohta).

67 Kuten Italian tasavalta on huomauttanut, käsiteltävänä olevassa tapauksessa päätöstä 98/95/EY ei ole perusteltu sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevasta järjestelmästä kilpailulle aiheutuvien rajoitusten osalta. Riittävänä perusteluna ei voida pitää väittämää, jonka mukaan tuki on valikoiva ja sitä myönnetään vain Sardinian merenkululle. Nämä kyseisestä päätöksestä ilmenevät seikat eivät myöskään liity niinkään kilpailun vääristymiseen, vaan tuen erityisyyttä koskevaan edellytykseen, joka on yksi valtiontuen käsitteen muista tunnusmerkeistä (ks. em. asia Belgia v. komissio, tuomion 26 kohta).

68 Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskevan edellytyksen osalta komissio on todennut päätöksessä 98/95/EY, että sardinialaisille varustamoille myönnetyt tuet vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska niiden ja Sardinian välisestä tavaraliikenteestä yli 90 prosenttia tapahtuu meritse ja koska laivayhtiöt hoitavat 65 prosenttia mantereen ja Sardinian välisestä turistiliikenteestä (matkustajat ja autot).

69 Näin menetellessään komissio on sinänsä korostanut meriliikenteen merkitystä Sardinian ja yhteisön muiden osien väliselle kaupalle. Komissio ei ole kuitenkaan esittänyt mitään seikkoja, jotka koskevat sardinialaisten laivayhtiöiden ja muihin jäsenvaltioihin kuin Italian tasavaltaan sijoittautuneiden laivayhtiöiden keskinäistä kilpailua. Komissio on siten jättänyt ottamatta tässä yhteydessä huomioon sen, että saarikabotaasi Välimerellä ei ennen 1.1.1999 kuulunut jäsenvaltioiden sisäisen meriliikenteen palvelujen vapauttamisen piiriin.

70 Komissio on tosin oikeudenkäynnin aikana yhteisöjen tuomioistuimessa vedonnut eräisiin seikkoihin, joiden on määrä osoittaa, ettei viimeksi mainittu seikka ole ollut omiaan poistamaan Sardinian ja eräiden muiden jäsenvaltioiden kuin Italian tasavallan, erityisesti Espanjan kuningaskunnan ja Ranskan tasavallan, välisten meriliikennepalvelujen vaikutusta kauppaan. Tämä perustelu ei kuitenkaan sisälly päätökseen 98/95/EY.

71 Komissio on yhteisöjen tuomioistuimessa väittänyt myös, että sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskeva järjestelmä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan sitä suuremmalla syyllä, kun useat lailla nro 11/1988 voimaan saatetuista lisäedellytyksistä olivat vastoin sijoittautumisvapauden ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon perusperiaatteita.

72 On kuitenkin todettava, että komissio nojautuu päätöksen 98/95/EY I ja VI kohdassa näihin väitettyihin rikkomisiin pelkästään siinä tarkoituksessa, ettei perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisia poikkeuksia voitaisi missään tapauksessa soveltaa.

73 Kanneperuste, joka koskee päätöksen 98/95/EY perustelujen riittämättömyyttä perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytysten kannalta, on edellä todetun perusteella hyväksyttävä.

74 Tästä seuraa, että päätös 98/95/EY on kumottava, eikä Italian tasavallan ja Sardegna Linesin muita kanneperusteita ole tarpeen tutkia.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

Oikeudenkäyntikulut

75 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman määräyksen 3 kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä.

76 Tässä tapauksessa Italian tasavallan nostama kanne 14.11.1997 tehtyä päätöstä vastaan on jätetty tutkimatta. Italian tasavallan ja Sardegna Linesin kanteet päätöstä 98/95/EY vastaan on sen sijaan hyväksytty.

77 Sen vuoksi on määrättävä, että asiassa C-15/98 Italian tasavalta ja komissio vastaavat omista kuluistaan, mutta asiassa C-105/99 komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Italian tasavallan kanne, joka on nostettu 14.11.1997 päivättyä kirjettä vastaan, jolla komissio on ilmoittanut sille päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukainen menettely laivaliikenteen tukia vastaan (tavallista edullisemmin ehdoin myönnetyt lainat ja leasingsopimukset alusten hankkimiseen, niiden rakenteen muuttamiseen tai niiden korjaamiseen): tukijärjestelmän C 23/96 (ex NN 181/95) muuttaminen, jätetään tutkimatta.

2) Sardinian alueen (Italia) Sardinian meriliikenteelle myöntämästä tuesta 21 päivänä lokakuuta 1997 tehty komission päätös 98/95/EY kumotaan.

3) Asiassa C-15/98 Italian tasavalta ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4) Asiassa C-105/99 Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Full & Egal Universal Law Academy