Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Muutoksenhaku Tutkittavaksi ottaminen Arviointi suhteessa oikeudenkäynnin kohteeseen Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa väliintulijana esiintynyt toimielin, jonka vaatimukset on osittain tai kokonaan hylätty Riittävä edellytys
(EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artikla)
2. Henkilöstö Virkasuhteiden lopullinen ja ennenaikainen päättäminen Toimenpide, jolla oltava erityinen oikeudellinen perusta Neuvoston asetus N:o 2688/95, jolla annetaan Euroopan parlamentille oikeus toteuttaa henkilöstöönsä liittyviä virkasuhteen ennenaikaista päättämistä koskevia toimenpiteitä Virkamiesten yhteisöjen tuomioistuimessa nostama kanne, jonka yhteydessä esitetään oikeudenkäyntiväite siitä, että asetus N:o 2688/95 on lainvastainen Tutkimatta jättäminen
(Neuvoston asetus N:o 2688/95)
Tiivistelmä
1. EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklassa ja EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavissa määräyksissä vahvistettuja valitusten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioidaan yksinomaan suhteessa kunkin oikeudenkäynnin kohteeseen. Se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen lopulliseksi tulleen päätöksen perusteluissa hyväksytään asetusta vastaan kohdistettu lainvastaisuusväite, ei estä valittajaa väittämästä toisessa riita-asiassa, että kyseinen asetus ei ole lainvastainen.
Lisäksi EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan toisesta kohdasta ja EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavista määräyksistä johtuu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa väliintulijana esiintyneellä toimielimellä on oikeus valittaa yhteisöjen tuomioistuimeen, jos sen vaatimukset on osittain tai kokonaan hylätty.
( ks. 2223 kohta )
2. Henkilöstön virkasuhteiden lopulliseksi päättämiseksi neuvoston asetuksen N:o 2688/95 nojalla toteutettavien toimenpiteiden laillinen perusta ei ole henkilöstösäännöissä, joten toimenpiteet eivät muodosta kyseisten henkilöiden virkauraan liittyvää tavanomaista tekijää. Tällaisia toimenpiteitä, joita kutsutaan virkasuhteiden ennenaikaiseksi päättämiseksi (dégagement des cadres), on sitä vastoin tarkasteltava menettelynä, johon yhteisö on turvautunut tässä erityistilanteessa toimielintensä asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi.
Tästä johtuu yhtäältä, että vaatimus saada nimi niiden henkilöiden luetteloon, jotka ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita tällaisesta toimenpiteestä, edellyttää, että on olemassa erityinen ja laillinen säännös, johon vaatimus voi perustua, ja toisaalta tästä seuraa, että vaikka tällainen säännös olisikin olemassa, kyseessä olevalla toimielimellä ei ole velvollisuutta hyväksyä sille esitettyjä vaatimuksia eikä käyttää edes osittain sille annettua mahdollisuutta päättää joidenkin sen virkamiesten virkasuhteiden lopullisesta päättämisestä.
Koska neuvoston asetuksella N:o 2688/95 annettiin vain Euroopan parlamentille oikeus toteuttaa virkasuhteiden päättämistä koskevia toimenpiteitä ja koska kyseinen asetus ei siis voi olla oikeudellisena perustana muiden toimielinten virkamiesten esittämille vaatimuksille, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti ottanut tutkittavaksi yhteisöjen tuomioistuimen virkamiesten esittämän väitteen kyseisen asetuksen lainvastaisuudesta asiassa, jossa vaadittiin sellaisen nimittävän viranomaisen tekemän päätöksen kumoamista, jolla hylättiin kyseisten virkamiesten vaatimus saada nimi niiden virkamiesten luetteloon, jotka ovat kiinnostuneita virkasuhteen ennenaikaiseen päättämiseen liittyvistä toimenpiteistä. Nimittävän viranomaisen antamien vastausten laillisuuteen eivät nimittäin voi vaikuttaa sellaisen asetuksen virheet, jota ei sovelleta yhteisöjen tuomioistuimeen.
( ks. 2834 kohta )
Asianosaiset
Yhdistetyissä asioissa C-432/98 P ja C-433/98 P,
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellisen yksikön johtaja J.-P. Jacqué ja oikeudellisen yksikön virkamiehet D. Canga Fano sekä T. Blanchet, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston ylijohtaja A. Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
valittajana,
jota tukee
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään valtionasiamies N. Díaz Abad, prosessiosoite Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 4-6 boulevard Emmanuel Servais,
väliintulijana muutoksenhakuasiassa,
joissa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-154/96, Chvatal ym. vastaan yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 antaman tuomion (Kok. H. 1998, s. I-A-527 ja II-1579) ja asiassa T-13/97, Losch vastaan yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 antaman tuomion (Kok. H. 1998, s. I-A-543 ja II-1633) kumoamista,
vastapuolina sekä muina asianosaisina:
Christiane Chvatal ym., Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen virkamiehet, edustajinaan asianajajat J.-N. Louis ja T. Demaseure, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa Société de gestion fiduciaire, boîte postale 585,
Antoinette Losch, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen virkamies, edustajinaan asianajajat J.-N. Louis ja T. Demaseure, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa Société de gestion fiduciaire, boîte postale 585,
kantajina ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa,
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, L-2925 Luxembourg,
vastaajana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa,
ja
Alankomaiden kuningaskunta, Bezuidenhoutseweg, 67 Haag,
väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat J. C. Moitinho de Almeida, D. A. O. Edward, L. Sevón ja R. Schintgen sekä tuomarit C. Gulmann, A. La Pergola, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), H. Ragnemalm, M. Wathelet ja V. Skouris,
julkisasiamies: S. Alber,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan asianosaisten 11.4.2000 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.6.2000 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Euroopan unionin neuvosto on yhteisöjen tuomioistuimeen 1.12.1998 toimittamillaan kahdella valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan sekä EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavien määräysten nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-154/96, Chvatal ym. vastaan yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 antamaan tuomioon (Kok. H. 1998, s. I-A-527 ja II-1579) sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-13/97, Losch vastaan yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 antamaan tuomioon (Kok. H. 1998, s. I-A-543 ja II-1633; jäljempänä valituksenalaiset tuomiot); näillä tuomioilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kumonnut yhteisöjen tuomioistuimen päätökset hylätä tiettyjen virkamiesten hakemukset heidän nimiensä lisäämisestä niiden henkilöiden luetteloon, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa sellaisiin virkasuhteiden lopullista päättymistä koskeviin toimenpiteisiin, joista säädetään Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen vuoksi toteutettavista Euroopan yhteisöjen virkamiesten virkasuhteiden lopullista päättymistä koskevista erityisistä toimenpiteistä 17 päivänä marraskuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom, EHTY) N:o 2688/95 (EYVL L 280, s. 1).
Riita-asian perustana olevat tosiseikat
2 Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisen vuoksi komissio antoi henkilöstösääntökomitean puoltavan lausunnon saatuaan 7.7.1995 ehdotuksen asetukseksi Euroopan yhteisöjen virkamiesten virkasuhteiden lopullista päättymistä koskevista erityisistä toimenpiteistä (jäljempänä alkuperäinen ehdotus). Tämä ehdotus, jossa vahvistettiin niiden parlamentin, neuvoston, komission, yhteisöjen tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen ja talous- ja sosiaalikomitean virkamiesten lukumäärä, joihin voitaisiin soveltaa "virkasuhteiden ennenaikaista päättämistä" koskevia toimenpiteitä (dégagement des cadres), esitettiin kyseisille toimielimille niiden lausunnon saamiseksi, ja parlamentti, yhteisöjen tuomioistuin ja tilintarkastustuomioistuin antoivat siitä puoltavan lausuntonsa.
3 Kun komissio oli jakanut alkuperäisen ehdotuksensa osiin, neuvosto antoi 17.11.1995 asetuksen N:o 2688/95, jolla annettiin parlamentille oikeus 30.6.2000 asti päättää 55 vuotta täyttäneiden virkamiesten virkasuhteet lopullisesti, lukuun ottamatta palkkaluokkiin A 1 ja A 2 kuuluvia virkamiehiä.
4 Yhteisöjen tuomioistuimen virkamiehet Chvatal ym. ja Losch pyysivät erikseen 6.2. ja 16.7.1996 välisenä aikana yhteisöjen tuomioistuimessa nimittävänä viranomaisena toimivalle kirjaajalle osoittamissaan kirjeissä, että heidän nimensä lisättäisiin niiden henkilöiden luetteloon, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa siihen, että heidän virkasuhteensa päätettäisiin lopullisesti Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisen vuoksi.
5 Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaaja vastasi heille 28.2. ja 22.7.1996 välisenä aikana osoittamillaan kirjeillä (jäljempänä riidanalaiset kirjeet), ettei hän voi hyväksyä heidän pyyntöään, koska voimassa olevan lainsäädännön mukaan muut toimielimet kuin parlamentti eivät voi toteuttaa virkasuhteiden lopullista päättämistä koskevia toimenpiteitä, mutta että Chvatalin ym:iden ja Loschin kiinnostus otettaisiin huomioon, jos neuvosto hyväksyisi komission alkuperäisen ehdotuksen siten, että sillä tarkoitettaisiin myös muiden toimielinten virkamiehiä.
6 Chvatal ym. ja Losch tekivät 21.5. ja 24.9.1996 välisenä aikana erilliset valitukset päätöksistä, jotka heidän mukaansa olivat sisältyneet riidanalaisiin kirjeisiin. Yhteisöjen tuomioistuimen hallinnollisista henkilöstövalitusasioista vastaava komitea hylkäsi nämä valitukset siitä syystä, että niillä pyrittiin yksinomaan kyseenalaistamaan asetuksen N:o 2688/95 pätevyys erityisesti siltä osin kuin sitä ei sovelleta yhteisöjen tuomioistuimen virkamiehiin, vaikka tämän toimielimen nimittävän viranomaisen tehtäviin ei kuulu neuvoston asetuksen pätevyyden arviointi.
7 Näiden 11.7. ja 23.10.1996 välisenä aikana tiedoksi annettujen hylkäävien päätösten johdosta Chvatal ym. ja Losch nostivat 8.10.1996 ja 20.1.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamillaan kannekirjelmillä kanteet, joissa vaadittiin asetuksen N:o 2688/95 toteamista lainvastaiseksi ja siten nimittävän viranomaisen riidanalaisiin kirjeisiin sisältyvien niiden päätösten kumoamista, joilla hylättiin kantajien vaatimukset.
Valituksenalaiset tuomiot
8 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi aluksi vastaajana olleen yhteisöjen tuomioistuimen sekä tämän vaatimuksia tukeneina väliintulijoina esiintyneiden neuvoston ja Alankomaiden kuningaskunnan esittämät oikeudenkäyntiväitteet.
9 Se katsoi, että mitään edellytystä ei ole asetettu sille, että virkamies käyttää oikeuttaan vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevan päätöksen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja toisaalta, että nimittävän viranomaisen päätökset, joilla kieltäydyttiin lopullisesti hyväksymästä sille esitettyjä vaatimuksia, koskivat suoraan ja erikseen Chvatalia ym:ita ja Loschia, ja nämä päätökset olivat siten heille vastaisia.
10 Tämän jälkeen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 2688/95 lainvastaisuutta koskeva väite oli myös tutkittava.
11 Todettuaan, että asetus N:o 2688/95 oli nimittävän viranomaisen päätösten välitön oikeudellinen perusta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että koska tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettiin implisiittisesti mutta selvästi muiden toimielinten kuin parlamentin virkamiehet, kyseisestä asetuksesta esitettyä lainvastaisuusväitettä ei ollut pidettävä sillä perusteella ennenaikaisena, että mitään "virkasuhteiden ennenaikaista päättämistä" koskevia toimenpiteitä ei ollut toteutettu asetuksen N:o 2688/95 seurauksena muiden toimielinten osalta ja että komission alkuperäinen ehdotus oli osittain vanhentunut, eikä lainvastaisuusväitteen esittäminen merkinnyt menettelyn väärinkäyttöä; näin oli siitä huolimatta, että nimittävällä viranomaisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hylätä sille esitetyt vaatimukset.
12 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki asetuksen N:o 2688/95 lainvastaisuutta koskevan väitteen ja se päätyi siihen lopputulokseen, että tämä asetus oli lainvastainen kahdesta syystä.
13 Se totesi ensinnäkin ilmeiseen arviointivirheeseen ja harkintavallan väärinkäyttöön rajoittuvaa valvontaa harjoittaessaan, että kun asetuksella N:o 2688/95 on annettu ainoastaan parlamentille oikeus toteuttaa "virkasuhteiden ennenaikaista päättämistä" koskevia toimenpiteitä, on otettu käyttöön mielivaltainen tai suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään selvästi soveltumaton erottelu keskenään täysin samanlaisten tilanteiden välillä ja että tämä on sellaisenaan ristiriidassa yhteisön oikeusjärjestelmässä perustavanlaatuisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Yhteisöjen tuomioistuimen tilanne ei eroa parlamentin tilanteesta, kun ajatellaan tarvetta järjestellä uudelleen henkilöstön asemaa uusien jäsenvaltioiden liittymisen yhteydessä.
14 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että asetuksella N:o 2688/95 on rikottu olennaisia menettelymääräyksiä, koska parlamenttia ja henkilöstösääntökomiteaa ei kuultu uudestaan sen johdosta, että komissio muutti alkuperäistä ehdotustaan.
15 Se katsoi, että alkuperäiseen ehdotukseen tehty muutos on luonteeltaan olennainen, koska sillä rajattiin huomattavasti asetuksen ulottuvuutta, ja se olisi näin ollen pitänyt Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta tehdyn sopimuksen 24 artiklan nojalla esittää toisaalta parlamentille ja henkilöstösääntöjen 10 artiklan toisen kohdan toisen virkkeen nojalla toisaalta henkilöstösääntökomitealle. Näin ei kuitenkaan ole menetelty.
16 Näistä syistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kumonnut yhteisöjen tuomioistuimen Chvatalille ym:ille sekä Loschille osoittamat päätökset, joilla kieltäydytään ottamasta heidän nimiään niiden henkilöiden luetteloon, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa asetuksen N:o 2688/95 mukaisiin virkasuhteiden lopullista päättämistä koskeviin toimenpiteisiin.
Muutoksenhaku
17 Neuvosto vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaiset tuomiot. Vaatimustensa tueksi neuvosto esittää kuusi valitusperustetta, joista kolme koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamista ja niihin sisältyviä lainvastaisuusväitteitä, ja kolme asetuksen N:o 2688/95 lainmukaisuutta.
18 Chvatal ym. ja Losch vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin jättää valitukset tutkimatta tai toissijaisesti toteaa ne perusteettomiksi ja velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 19.4.1999 antamilla määräyksillä Espanjan kuningaskunta on hyväksytty väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia asioissa C-432/98 P ja C-433/98 P. Se on vaatinut yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaiset tuomiot.
20 Asiat C-432/98 P ja C-433/98 P on yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 17.3.2000 antamalla määräyksellä yhdistetty suullista käsittelyä ja tuomiota varten.
Valitusten tutkittavaksi ottaminen
21 Chvatal ym. ja Losch vaativat yhteisöjen tuomioistuinta jättämään valitukset tutkimatta. He väittävät, että valituksenalaiset tuomiot ovat perusteluiltaan ja tuomiolauselmaltaan samanlaisia kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-164/97, Busacca ym. vastaan tilintarkastustuomioistuin, 30.9.1998 antamassa tuomiossa (Kok. H. 1998, s. I-A-565 ja II-1699). Koska neuvosto ei ole esiintynyt väliintulijana asiassa T-164/97, valitus, jonka se on tehnyt kyseisestä tuomiosta, olisi selvästi perusteettomana jätettävä tutkimatta. Koska asian T-164/97 asianosaiset eivät ole tehneet valitusta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio edellä mainitussa asiassa Busacca ym. vastaan tilintarkastustuomioistuin on tullut lainvoimaiseksi. Jos neuvostolla todettaisiin olevan oikeus tehdä valitus valituksenalaisista tuomioista, se johtaisi siihen, että sille annettaisiin oikeus kyseenalaistaa lainvoimaiseksi tullut tuomio, jollainen edellä mainitussa asiassa Busacca ym. vastaan tilintarkastustuomioistuin annettu tuomio on, vaikka neuvosto on tietoisesti jättänyt esiintymättä väliintulijana tässä asiassa ja vaikka näin ollen kyseisen toimielimen tehtävänä olisi toteuttaa tuomion täytäntöönpanemisen edellyttämät toimenpiteet.
22 Tältä osin riittää, kun todetaan, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklassa ja EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavissa määräyksissä vahvistettuja valitusten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioidaan yksinomaan suhteessa kunkin oikeudenkäynnin kohteeseen. Se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen lopulliseksi tulleen päätöksen perusteluissa hyväksytään asetusta vastaan kohdistettu lainvastaisuusväite, ei estä valittajaa väittämästä toisessa riita-asiassa, että kyseinen asetus ei ole lainvastainen.
23 Lisäksi EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklasta ja EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavista määräyksistä johtuu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa väliintulijana esiintyneellä toimielimellä on oikeus valittaa yhteisöjen tuomioistuimeen, jos sen vaatimukset on osittain tai kokonaan hylätty.
24 Koska näin oli neuvoston osalta asioissa, joissa valituksenalaiset tuomiot on annettu, tällä toimielimellä on oikeus valittaa kyseisistä tuomioista ilman, että tähän oikeuteen voisivat vaikuttaa muita asioita koskevat menettelyt, vaikka ne koskisivatkin samankaltaisia oikeudellisia kysymyksiä.
Pääasia
Väite asetuksen N:o 2688/95 lainvastaisuudesta
25 Neuvosto väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen soveltaneen väärin EY:n perustamissopimuksen 184 artiklaa (josta on tullut EY 241 artikla), kun se on tutkinut väitteen asetuksen N:o 2688/95 lainvastaisuudesta.
26 On selvää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kumonnut riitautetut päätökset ainoastaan siitä syystä, että näiden päätösten oikeudellisena perustana oleva säädös katsottiin lainvastaiseksi. Tästä johtuu, että jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti ottanut käsiteltäväkseen asetuksen N:o 2688/95 lainvastaisuutta koskevan väitteen, tällaisen erehdyksen on välttämättä johdettava siihen, että valituksenalaiset tuomiot kumotaan.
27 Valituksenalaisista tuomioista ilmenee, että Chvatal ym. ja Losch ovat pyytäneet nimittävää viranomaista lisäämään heidän nimensä sellaisten henkilöiden luetteloon, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa virkasuhteiden lopullista päättämistä koskeviin toimenpiteisiin. Nimittävä viranomainen on vastannut näille virkamiehille riidanalaisilla kirjeillä, jotka on toimitettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, ettei se voi nykyisessä vaiheessa vastata näiden virkamiesten vaatimuksiin myöntävästi, koska asetusta N:o 2688/95 sovelletaan ainoastaan Euroopan parlamentin virkamiehiin, eikä muiden toimielinten ole näiden säännösten perusteella mahdollista toteuttaa toimenpiteitä henkilöstönsä virkasuhteiden lopulliseksi päättämiseksi.
28 Aluksi on huomattava, että henkilöstön virkasuhteiden lopulliseksi päättämiseksi asetuksen N:o 2688/95 nojalla toteutettavien toimenpiteiden laillinen perusta ei ole henkilöstösäännöissä eivätkä ne siten muodosta kyseisten henkilöiden virkauraan liittyvää tavanomaista tekijää. Tällaisia toimenpiteitä, joita kutsutaan virkasuhteiden ennenaikaiseksi päättämiseksi (dégagement des cadres), on sitä vastoin tarkasteltava menettelynä, johon yhteisö on turvautunut tässä erityistilanteessa toimielintensä asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi.
29 Tästä johtuu, että vaatimus saada nimi niiden henkilöiden luetteloon, jotka ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita tällaisesta toimenpiteestä, edellyttää, että on olemassa erityinen ja laillinen säännös, johon vaatimus voi perustua, ja toisaalta tästä seuraa, että vaikka tällainen säännös olisikin olemassa, kyseessä olevalla toimielimellä ei ole velvollisuutta hyväksyä sille esitettyjä vaatimuksia eikä käyttää edes osittain sille annettua mahdollisuutta päättää joidenkin sen virkamiesten virkasuhteiden lopullisesta päättämisestä.
30 Nyt esillä olevassa asiassa ainoa oikeudellinen perusta, johon virkamiehet voivat vedota saadakseen virkasuhteiden ennenaikaista päättämistä koskevien toimenpiteiden mukaiset edut, oli asetus N:o 2688/95, jolla annettiin vain parlamentille oikeus toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.
31 Jos näin ollen oletetaan, että tämä asetus olisi jostakin syystä lainvastainen ja että sitä tämän vuoksi ei voitaisi soveltaa, tämän seurauksena se ei olisi voinut olla oikeudellisena perustana sen soveltamisalan ulkopuolelle jääneiden toimielinten virkamiesten vaatimuksille.
32 Nimittävän viranomaisen Chvatalille ym:ille ja Loschille antamien vastausten laillisuuteen eivät siis voi vaikuttaa sellaisen asetuksen virheet, jota ei sovelleta yhteisöjen tuomioistuimeen.
33 Tästä seuraa, että kyseessä olevilla virkamiehillä ei ollut oikeutta riitauttaa sellaisen asetuksen laillisuutta, jonka soveltamistoimia riidanalaiset päätökset eivät ole. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisilla tuomioilla virheellisesti ratkaissut kantajien esittämän väitteen asetuksen N:o 2688/95 lainvastaisuudesta.
34 Edellä esitetystä seuraa, että perustamissopimuksen 184 artiklan virheellistä soveltamista koskeva valitusperuste on perusteltu ja että valituksenalaiset tuomiot on näin ollen kumottava ilman, että olisi tarpeen tutkia neuvoston esittämiä muita valitusperusteita.
Valitusperuste, joka koskee sitä, että henkilöstökomiteaa ei kuultu uudelleen
35 Siltä varalta, että yhteisöjen tuomioistuin ei lausuisi asetuksen N:o 2688/95 laillisuudesta, neuvosto vaatii sitä tutkimaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen hyväksymistä perusteista sen, jonka mukaan olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, koska henkilöstökomiteaa ei ole kuultu uudelleen sen jälkeen, kun komission alkuperäistä ehdotusta on muutettu.
36 Koska Chvatalin ym:iden ja Loschin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esittämä vaatimus siitä, että sen on lausuttava poikkeuksellisesti asetuksen N:o 2688/95 laillisuudesta, on jätettävä tutkimatta, yhteisöjen tuomioistuimen ei ole tämän prosessinesteen todettuaan tarpeen lausua ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämien perustelujen paikkansapitävyydestä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetut kanteet
37 EY:n tuomioistuimen perussäännön 54 artiklassa sekä EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavissa määräyksissä todetaan, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, yhteisön tuomioistuin kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen. Tällöin yhteisöjen tuomioistuin voi ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen. Tämä edellytys täyttyy nyt esillä olevissa asioissa.
38 Tämän tuomion 26-34 kohdasta ilmenee, että Chvatalin ym:iden ja Loschin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamat kanteet on hylättävä.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
39 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan 1 kohdan mukaan silloin, kun valitus on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa syntyneet oikeudenkäyntikulut
40 Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan ne jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Työjärjestyksen 88 artiklan mukaan yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on pääasiallisesti vastattava omista kustannuksistaan.
41 Koska Chvatal ym. ja Losch ovat hävinneet asian, jokainen asianosainen sekä jokainen väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Muutoksenhakumenettelyssä syntyneet oikeudenkäyntikulut
42 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan 118 artiklan nojalla muutoksenhakumenettelyssä, säädetään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Muutoksenhakumenettelyyn samoin sovellettavan 69 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Työjärjestyksen 70 artiklassa, jota sovelletaan toimielinten 118 ja 122 artiklan nojalla tekemiin valituksiin, säädetään, että yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksen muiden säännösten soveltamista.
43 Koska Chvatal ym. ja Losch ovat hävinneet asian, jokainen asianosainen sekä muutoksenhakumenettelyssä väliintulijana esiintynyt Espanjan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-154/96, Chvatal ym. vastaan yhteisöjen tuomioistuin, ja asiassa T-13/97, Losch vastaan yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 antamat tuomiot kumotaan.
2) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asioissa T-154/96 ja T-13/97 nostetut kanteet hylätään.
3) Chvatal ym., Losch, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, Euroopan unionin neuvosto, Espanjan kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat itse sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa että muutoksenhakumenettelyssä syntyneistä oikeudenkäyntikuluistaan.
Full & Egal Universal Law Academy