Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1 Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Kohde - Yhteisön toimielinten ja yhteisön henkilöstön toteuttamat toimet - Käsite - Primaarioikeuden toimet eivät kuulu käsitteen alaan - Yhtenäisasiakirjaan perustuva vahinko
(EY:n perustamissopimuksen 7 a artikla (josta on muutettuna tullut EY 14 artikla) ja 215 artiklan toinen kohta (josta on tullut EY 288 artiklan toinen kohta))
2 Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Yhteisön toimielinten lakiin perustuvan toimintavelvollisuuden rikkominen - Tulliasioitsijan ammatin häviäminen yhtenäisasiakirjan vuoksi - Toimielimillä ei ole toimimisvelvollisuutta - Yhteisön velvollisuus korvata ammattikunnan jäsenille aiheutettu vahinko - Velvollisuutta ei ole
(EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toinen kohta (josta on tullut EY 288 artiklan toinen kohta))
Tiivistelmä
1 Yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta on todettava, että sitä vahinkoa, joka tulliasioitsijoille aiheutui jäsenvaltioiden välisten tullirajojen ja fiskaalisten rajojen poistamisesta, ei voida pitää neuvoston eikä komission syynä. Tämän vahingon välittömänä ja määräävänä syynä ei ole johdetun oikeuden alaan kuuluvien toimenpiteiden toteuttaminen eikä asianmukaisten korvaus- ja tukitoimenpiteiden toteuttamatta jättäminen, vaan yhtenäisasiakirjan 13 artikla, jolla ETY:n perustamissopimukseen on lisätty 8 a artikla, josta on tullut perustamissopimuksen 7 a artikla (josta on muutettuna tullut EY 14 artikla), jossa määrätään muun muassa, että "sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja". Yhtenäisasiakirja on jäsenvaltioiden antama eikä se siis ole edellä mainittujen toimielinten toteuttama toimenpide, joten se ei voi synnyttää yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta.
(ks. 17 kohta)
2 Yhteisön vastuu voi perustua yhteisön toimielinten laiminlyönteihin vain, jos toimielimet ovat rikkoneet yhteisön lainsäädäntöön perustuvaa laillista toimimisvelvollisuutta. Yhtenäisasiakirjasta seuranneen tulliasioitsijan ammatin häviämisen osalta tällaista velvollisuutta ei aseteta itse yhtenäisasiakirjassa eikä missään muussakaan yhteisön oikeuden säännöksessä, eikä olemassa ole myöskään sellaista yleistä oikeusperiaatetta, jonka perusteella yhteisöllä olisi velvollisuus korvata vahinko, joka jollekin henkilölle on aiheutettu pakkolunastustoimenpiteillä tai hänen omistusoikeutensa käyttövapautta rajoittavilla toimenpiteillä, sillä yhteisö ei voi olla vastuussa sellaisen vahingon korvaamisesta, joka on aiheutettu muilla kuin yhteisön toteuttamilla toimenpiteillä. Tästä seuraa, ettei yhteisöllä ole velvollisuutta korvata tämän ammattiryhmän jäsenille syntynyttä vahinkoa. Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että vahingonkorvausvelvollisuus saattaa joissakin tapauksissa syntyä sen jäsenvaltion sisäisen oikeuden perusteella, jonka alueella yhteisön sisäinen tulliasiamies tai -asioitsija harjoitti toimintojaan.
(ks. 18 kohta)
Asianosaiset
Yhdistetyissä asioissa T-12/98 ja T-13/98,
Argon srl, kotipaikka Brescia (Italia), ja ne 21 kantajaa, joiden nimet ilmenevät liitteestä,
Carlo Chiappe, kotipaikka Livorno (Italia), ja ne 11 kantajaa, joiden nimet ilmenevät liitteestä,
edustajinaan asianajaja G. Leone, Milano, ja solicitor advocate M. Clough, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto A. May, 398 route d'Esch,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat M. C. Giorgi ja M. G. Houttuin, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin oikeudellisen osaston pääjohtaja A. Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
ja
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja H. van Lier, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen osaston virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
vastaajina,
joissa kantajat vaativat korvaamaan vahingon, jonka kantajat väittävät itselleen aiheutuneen siitä, että sisämarkkinat toteutettiin Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaisesti 1.1.1993 lähtien, ja siitä, että niiden tuohon saakka yhteisön sisäisessä kaupassa harjoittama tulliasioitsijan toiminta lakkautettiin,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit J. Azizi ja M. Jaeger,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tuomion perustelut
Kanteen perustana olevat tosiseikat ja sovellettavat säännökset
1 ETY:n perustamissopimusta täydennettiin 17.2.1986 Luxemburgissa ja 28.2.1986 Haagissa allekirjoitetun, 1.7.1987 voimaantulleen Euroopan yhtenäisasiakirjan (jäljempänä yhtenäisasiakirja) 13 artiklalla, jolla siihen lisättiin 8 a artikla, josta Euroopan unionin perustamissopimuksen G artiklan 9 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 14 artikla) nojalla tuli EY:n perustamissopimuksen 7 a artikla, ja jossa määrätään seuraavasti:
"Yhteisö hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat asteittain 31 päivänä joulukuuta 1992 päättyvän kauden kuluessa tämän artiklan - - mukaisesti - - .
Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti."
2 Koska sisämarkkinoiden toteuttaminen edellytti sisäisiä rajoja vailla olevan alueen perustamista ETY:n jäsenvaltioiden välillä, fiskaaliset rajat ja yhteisön sisäiset tullitarkastukset oli oltava poistetut edellä mainitussa määräyksessä asetetun määräajan päätyttyä eli 1.1.1993 mennessä.
3 Sisämarkkinoiden toteuttaminen vaikutti huomattavasti eräiden sellaisten taloudellisten toimintojen harjoittamiseen, jotka liittyivät välittömästi yhteisön sisäisillä rajoilla toimitettuihin tulli- ja verotarkastuksiin.
4 Tästä syystä sisämarkkinoiden toteuttaminen koski erityisesti tulliasiamiehiä ja -asioitsijoita eli henkilöitä, jotka täyttävät muiden puolesta vastiketta vastaan tavaroiden rajanylityksen edellyttämät tullimuodollisuudet. Tulliasiamiehet täyttävät nämä muodollisuudet toisen henkilön lukuun ja tämän nimissä. Tulliasioitsijat täyttävät nämä muodollisuudet toisen henkilön lukuun, toimien kuitenkin omissa nimissään.
5 Kantajat toteavat, että niiden toiminta yhteisön sisäisessä kaupassa toimivina tulliasioitsijana päättyi kokonaan sisämarkkinoiden toteuduttua 1.1.1993.
Oikeudenkäynti
6 Tässä tilanteessa kantajat nostivat 9.1.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nyt esillä olevan vahingonkorvauskanteen.
7 Oikeudenkäyntiä asioissa T-12/98 ja T-13/98 lykättiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 29.6.1998 antamalla määräyksellä siihen saakka, kunnes yhteisöjen tuomioistuin olisi antanut tuomionsa muutoksenhausta, jonka kohteena oli näihin asioihin liittyvässä asiassa T-113/96, Dubois et Fils vastaan neuvosto ja komissio, 29.1.1998 annettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (Kok. 1998, s. II-125). Tällä valituksenalaisella tuomiolla oli hylätty EY:n perustamissopimuksen 178 ja 215 artiklan toisen kohdan (joista on tullut EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta) nojalla nostettu vahingonkorvauskanne, jossa vaadittiin, että yhteisö velvoitettaisiin korvaamaan se vahinko, joka eräälle ranskalaiselle tulliasioitsijalle olisi aiheutunut siitä, että sisämarkkinat toteutettiin 1.1.1993 Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaisesti ja siitä, että yhteisön sisäisessä kaupassa harjoitettu tulliasioitsijan toiminta päättyi.
8 Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi muutoksenhaun asiassa C-95/98 P, Dubois et Fils vastaan neuvosto ja komissio, 8.7.1999 antamallaan määräyksellä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), koska se katsoi, että osaksi valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja että se osaksi oli selvästi perusteeton.
9 Tämän määräyksen huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kehottanut asianosaisia esittämään huomautuksensa siitä, miten asian käsittelyä tulisi jatkaa.
10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on työjärjestyksensä 50 artiklan mukaisesti asianosaisia kuultuaan päättänyt yhdistää asiat T-12/98 ja T-13/98 jatkokäsittelyä varten.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jatkaa oikeudenkäyntiä edellä mainitusta asiassa Dubois et Fils vastaan neuvosto ja komissio annetusta määräyksestä huolimatta
- toteaa neuvoston ja komission olevan EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuin tavoin vastuussa siitä vahingosta, joka kantajille oli aiheutunut niiden yhteisön sisäisessä kaupassa harjoittaman tulliasioitsijan toiminnan tultua lakkautetuksi 1.1.1993 lähtien
- velvoittaa neuvoston ja komission yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajille aiheutetut vahingot seuraavasti:
Argon Srl: 727 733 600 ITL
Berca Srl: 4 375 250 000 ITL
Bonaldi Snc Di Guidetti & C.: 2 853 499 860 ITL
Camasped di Cassini Marco: 1 195 257 632 ITL
Carioni Srl: 994 687 965 ITL
Centro Servizi doganali Srl: 569 221 098 ITL
Comimpex Srl: 1 133 332 000 ITL
EIR Casa di Spedizioni Snc: 56 429 856 ITL
Emmedue Sas i likvidation: 1 114 326 051 ITL
Errek Sas: 8 802 643 748 ITL
F. lli Colli Srl: 774 931 264 ITL
F. lli Ramella Srl: 2 980 866 217 ITL
Greco Umberto di Umberto Greco Snc: 428 684 000 ITL
Lurasped G. & C. Sas: 745 781 322 ITL
Monterisi Sas: 381 492 472 ITL
Rossi Sergio Snc: 1 298 376 498 ITL
Servizi doganali di Piras Giorgio & C.: 892 000 000 ITL
Spedizioni STI Srl: 2 022 498 269 ITL
Toccafondi Claudio Srl i likvidation: 545 007 529 ITL
Tre Esse Snc di Torresani e Crescini: 147 045 676 ITL
Unisped Srl: 1 033 895 712 ITL
Vergani Spedizioni Srl i likvidation: 99 216 630 ITL
Carlo Chiappe: 83 740 080 ITL
Guilio Comoglio: 1 118 168 000 ITL
Sergio De Bona: 1 243 760 000 ITL
Piero Luciano Galbiati: 1 280 600 000 ITL
Umberto Greco: 329 716 000 ITL
Mario Malugani: 720 000 000 ITL
Alessandro Michelucci: 493 247 882 ITL
Luigi Pecetti: 346 083 629 ITL
Nicola Maria Spadaccino: 1 054 008 000 ITL
Giovanni Tria: 382 980 000 ITL
Vito Stefano Tria: 172 456 000 ITL
Nicola Utzeri: 364 014 016 ITL,
näille määrille 8 prosentin suuruisen vuotuisen korkokannan mukaan 1.1.1993 lähtien maksun tapahtumiseen saakka laskettavine korkoineen
- velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan yhteisvastuullisesti oikeudenkäyntikulut.
12 Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- toteaa, ettei asian käsittelyn jatkaminen ole enää edellä mainitussa asiassa Dubois et Fils vastaan neuvosto ja komissio annetun määräyksen antamisen jälkeen perusteltua
- toteaa, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei asian käsittelyn jatkaminen ole enää edellä mainitussa asiassa Dubois et Fils vastaan neuvosto ja komissio annetun määräyksen antamisen jälkeen perusteltua.
Oikeudelliset seikat
14 Työjärjestyksen 111 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne on selvästi täysin perusteeton, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä. Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että sillä on asiakirjojen perusteella riittävät tiedot asiasta, jotta se voi ratkaista asian jatkamatta asian käsittelyä.
15 Aluksi on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. mm. asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.9.1994, Kok. 1994, s. I-4199, 19 kohta) yhteisö on perustamissopimuksen 215 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinkoa on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan sekä väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, vaatimus on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun muita edellytyksiä ole tarpeen tutkia (em. asia KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomion 81 kohta, ja asia C-104/97 P, Atlanta v. neuvosto ja komissio, tuomio 14.10.1999, 65 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
16 Kantajat esittävät, että se vahinko, jota he vaativat korvattavaksi, on aiheutettu lakkauttamalla 1.1.1993 lähtien kantajien yhteisön sisäisessä kaupassa harjoittama tulliasioitsijan toiminta. He katsovat, että vahinko on aiheutettu ensinnäkin siten, että vastaajat ovat toteuttaneet johdetun oikeuden alaan kuuluvia toimenpiteitä, joista on seurannut, että tulliasioitsijoiden toiminta on käynyt sisällyksettömäksi, ja toiseksi siten, ettei asianmukaisia korvaus- ja tukitoimenpiteitä ole toteutettu.
17 Tältä osin riittää kun todetaan, että korvattavaksi vaadittu vahinko, eli kantajien yhteisön sisäisessä kaupassa harjoittaman tulliasioitsijan toiminnan lakkauttaminen, on seurausta jäsenvaltioiden välisten tullirajojen ja fiskaalisten rajojen poistamisesta, jonka välittömänä ja määräävänä syynä ei ole johdetun oikeuden alaan kuuluvien toimenpiteiden toteuttaminen eikä asianmukaisten korvaus- ja tukitoimenpiteiden toteuttamatta jättäminen, vaan yhtenäisasiakirjan 13 artikla, jolla ETY:n perustamissopimukseen on lisätty 8 a artikla, josta on tullut perustamissopimuksen 7 a artikla ja jossa määrätään muun muassa, että "sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja". Yhtenäisasiakirja on jäsenvaltioiden antama. Se ei siis ole vastaajien toteuttama toimenpide eikä se näin ollen voi synnyttää yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta (em. asia Dubois et Fils v. neuvosto ja komissio, määräyksen 18-20 kohta).
18 Asianmukaisten korvaus- ja tukitoimenpiteiden toteuttamatta jättämistä koskevan väitteen osalta tähän on toissijaisesti syytä lisätä, että yhteisön vastuu voi perustua yhteisön toimielinten laiminlyönteihin vain, jos toimielimet ovat rikkoneet yhteisön lainsäädäntöön perustuvaa laillista toimimisvelvollisuutta (em. asia KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomion 58 kohta). Tästä syystä on selvitettävä, mikä olisi oikeudellinen perusta yhteisön velvollisuudelle toteuttaa kantajien mainitsemat toimet ja missä määrin sen olisi pitänyt ne toteuttaa. Tällaista velvollisuutta ei aseteta itse yhtenäisasiakirjassa eikä missään muussakaan yhteisön oikeuden säännöksessä. Toisaalta nyt esillä olevassa asiassa ei myöskään ole syytä pohtia sitä, onko mahdollisesti olemassa sellainen yleinen oikeusperiaate, jonka perusteella yhteisöllä olisi velvollisuus korvata vahinko, joka jollekin henkilölle on aiheutettu pakkolunastustoimenpiteillä tai hänen omistusoikeutensa käyttövapautta rajoittavilla toimenpiteillä ja jonka huomiotta jättäminen synnyttäisi oikeuden nostaa perustamissopimuksen 215 artiklaan perustuvan kanteen. Tällainen vahingonkorvausvelvollisuus voi näet perustua ainoastaan itse yhteisön toimielinten toteuttamiin toimenpiteisiin, sillä yhteisö ei voi olla vastuussa sellaisen vahingon korvaamisesta, joka on aiheutettu muilla kuin yhteisön toteuttamilla toimenpiteillä. Kuten edellä on esitetty, tulliasioitsijan ammatin häviäminen ei ole yhteisön syytä. Tästä seuraa, että yhteisön vastuun syntymisedellytykset eivät täyty. Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että vahingonkorvausvelvollisuus saattaa joissakin tapauksissa syntyä sen jäsenvaltion sisäisen oikeuden perusteella, jonka alueella yhteisön sisäinen tulliasiamies tai -asioitsija harjoitti toimintojaan (em. asia Dubois et Fils v. neuvosto ja komissio, määräyksen 57 kohta).
19 Tästä seuraa, että kanteet on hylättävä, koska ne ovat selvästi täysin perusteettomia.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
20 Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on tätä vaatinut.
21 Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidät on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti, sekä määrättävä, että he vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Asiat T-12/98 ja T-13/98 yhdistetään asian jatkokäsittelyä varten.
2) Kanteet hylätään selvästi täysin perusteettomina.
3) Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja heidät velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
4) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Full & Egal Universal Law Academy