EUR-Lex -  61999CC0273 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Ruiz-Jarabo Colomer 19 päivänä lokakuuta 2000. - Bernard Connolly vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - Muutoksenhaku - Henkilöstö - Kurinpitomenettely - Virantoimituksesta pidättäminen - Perustelut - Väitetty virhe - Henkilöstösääntöjen 11, 12 ja 17 artikla - Yhdenvertaisen kohtelun periaate. - Asia C-273/99 P.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1 Komission entinen virkamies Bernard Connolly on valittanut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Connolly vastaan komissio 19.5.1999 antamasta tuomiosta,(1) jolla on hylätty kumoamiskanne, jonka Connolly oli nostanut 27.9.1995 tehdystä komission päätöksestä, jonka mukaan Connolly pidätetään virantoimituksesta 3.10.1995 lukien ja hänen palkastaan pidätetään puolet.

I Oikeudenkäynnin perustana oleva tosiseikat

2 Tosiseikat, jotka on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa katsottu toteen näytetyiksi, voidaan tiivistettyinä esittää seuraavasti:

- Valittaja oli palkkaluokan A 4 virkamies, ja hän toimi talouden ja rahoituksen pääosastoon kuuluvan rahapoliittisia asioita käsittelevän osasto D:n yksikön 3 "Euroopan valuuttajärjestelmä, kansalliset ja yhteisön rahapolitiikat" päällikkönä.

- Valittaja pyysi 24.4.1995 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen(2) (jäljempänä henkilöstösäännöt) 40 artiklan mukaisesti virkavapautta henkilökohtaisten syiden vuoksi kolmeksi kuukaudeksi 3.7.1995 alkaen. Komissio myönsi hänelle virkavapauden 2.6.1995 tekemällään päätöksellä ja hyväksyi 27.9.1995 tekemällään päätöksellä valittajan paluun virkaan 4.10.1995 alkaen.

- Virkavapautensa aikana Connolly julkaisi kirjan "The Rotten Heart of Europe. The Dirty War for Europe's Money" pyytämättä siihen etukäteen henkilöstösääntöjen 17 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua lupaa. Ison-Britannian lehdistössä julkaistiin syyskuun alussa, tarkemmin sanottuna 4. ja 10.9.1995, useita tätä kirjaa koskevia artikkeleja.

- Nimittävänä viranomaisena toimiva henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja ilmoitti 6.9.1995 päivätyllä kirjeellään valittajalle, että hän on päättänyt aloittaa tätä kohtaan kurinpitomenettelyn henkilöstösääntöjen 11, 12 ja 17 artiklan rikkomisen vuoksi, ja kutsui tämän kuultavaksi henkilöstösääntöjen 87 artiklan mukaisesti.

- Valittajaa kuultiin ensimmäisen kerran 12.9.1995, ja tässä kuulemistilaisuudessa hän ilmoitti kirjallisesti, ettei hän vastaa mihinkään kysymyksiin, koska hänelle ei ollut etukäteen ilmoitettu, mihin nimenomaisiin rikkomisiin hänen väitettiin syyllistyneen. Valittajalle lähetettiin seuraavana päivänä uusi kutsu, jossa ilmoitettiin, että rikkomiset, joihin hänen väitettiin syyllistyneen, liittyivät kirjan julkaisemiseen, sen otteiden julkaisemiseen The Times -sanomalehdessä sekä mielipiteisiin, joita hän oli esittänyt samassa lehdessä julkaistussa haastattelussa, hankkimatta näihin lupaa etukäteen.

- Toisessa kuulemistilaisuudessa, joka pidettiin 26.9.1995, valittaja kieltäytyi vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin ja ilmoitti kirjallisesti, että kun hän oli julkaissut teoksen hankkimatta siihen lupaa etukäteen, hän oli mielestään toiminut lainmukaisesti, koska hän oli henkilökohtaisista syistä myönnetyllä virkavapaalla. Valittaja totesi lisäksi, että hänen kustantajansa oli vastuussa siitä, että lehdistössä oli julkaistu otteita kirjasta, ja että eräät kyseisessä haastattelussa selostetuista mielipiteistä oli virheellisesti esitetty hänen mielipiteinään.

- Nimittävä viranomainen päätti 27.9.1995 henkilöstösääntöjen 88 artiklan perusteella, että valittaja pidätetään virantoimituksesta 3.10.1995 lukien ja että virantoimituksesta pidättämisen aikana hänen peruspalkastaan pidätetään puolet; 4.10.1995 nimittävä viranomainen päätti saattaa asian kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan mukaisesti.

- Connolly teki 27.10.1995 valituksen päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja vaati niiden päätösten kumoamista, joilla komissio oli päättänyt a) aloittaa häntä kohtaan kurinpitomenettelyn ja saattaa asian kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi ja b) pidättää hänet virantoimituksesta.

- Komissio ilmoitti Connollylle 27.2.1996, että valitus on implisiittisesti hylätty; Connolly oli kuitenkin jo nostanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, joka käsiteltiin asiana T-203/95.

3 Kanteessaan Connolly vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin paitsi velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös

- kumoaa 6.9.1995 tehdyn päätöksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta häntä vastaan, 27.9.1995 tehdyn päätöksen pidättää hänet virantoimituksesta ja 4.10.1995 tehdyn päätöksen saattaa asia kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi;

- velvoittaa komission maksamaan hänelle 750 000 Belgian frangia (BEF) korvauksena aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, jonka hän on kärsinyt lehdistökampanjan ja häneen kohdistettujen kunniaa loukkaavien väitteiden vuoksi;

- määrää, että tuomiolauselma on julkaistava komission kustannuksella seuraavissa lehdissä: The Times, The Daily Telegraph ja The Financial Times.

4 Connolly on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa ilmoittanut, että koska hänet on pantu viralta päätöksellä, jota käsitellään asiassa T-163/96,(3) asia T-203/95 koskee enää virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen pätevyyttä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin merkitsi pöytäkirjaan, että valittaja peruuttaa kanteensa siltä osin kuin se koskee nimittävän viranomaisen päätöksiä, joilla valittajaa kohtaan on aloitettu kurinpitomenettely ja asia on saatettu kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi, sekä vahingonkorvausvaatimusta ja vaatimusta tuomion julkaisemista.

II Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perusteet

5 Koska kanne oli osittain peruutettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki ainoastaan kaksi niistä neljästä kanneperusteesta, joihin valittaja oli alun perin vedonnut vaatimustensa tueksi, eli henkilöstösääntöjen 25 ja 88 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen ja virkamiesten yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen, jotka olivat ainoat kanneperusteet, joilla oli jotain yhteyttä virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen kumoamiseen.

6 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteen, jonka mukaan päätös oli perusteltu puutteellisesti, koska siinä ei ollut selvitetty, mistä syystä valittajaa vastaan esitetyt tosiseikat muodostivat vakavan virheen, ja katsoi, ettei päätöksessä pelkästään todettu, että kirja oli kirjoitettu ja julkaistu hankimatta etukäteen henkilöstösääntöjen 17 artiklassa vaadittua lupaa, vaan siinä perusteltiin yksityiskohtaisesti, miksi rikkomus, johon valittajan väitettiin syyllistyneen, oli vakava. Päätöksessä oli selvitetty, mikä oli valittajan palkkaluokka ja missä tehtävissä hän toimi talouden ja rahoituksen pääosastossa, lainattu kirjan nimessä käytettyjä poleemisia ilmaisuja, todettu, että kirja oli julkaistu otteina The Times -sanomalehdessä, ja tuotu siten esiin kirjaan kohdistunut erityinen julkisuus ja se, miten sen myyntiä oli edistetty, sekä korostettu, että kirjassa ilmaistut näkemykset poikkesivat perustavanlaatuisesti komission politiikasta, jonka täytäntöönpano kuului valittajan tehtäviin.

7 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lisäksi, että nimittävä viranomainen on nämä tosiseikat huomioon ottaen katsonut, että valittaja on saattanut rikkoa myös henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklaa, joiden mukaan virkamiehen on toimittava ainoastaan yhteisöjen edun mukaisesti ja pidättäydyttävä sellaisten julkisuudessa esitettävien mielipiteiden ilmaisemisesta, jotka voisivat heikentää hänen asemaansa kohdistuvaa arvonantoa. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että valittajan väite, jonka mukaan nimittävä viranomainen ei ollut riittävän tarkasti yksilöinyt niitä tosiseikkoja, jotka saattoivat merkitä näiden säännösten rikkomista, oli perusteeton, minkä lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korosti, ettei 88 artiklassa vaadita nimittävää viranomaista ottamaan lopullisesti kantaa siihen, onko henkilöstösääntöjen mukaisia velvoitteita rikottu, vaan ainoastaan esittämään ne syyt, joiden perusteella virkamiehen väitetään tehneen vakavan virheen.

8 Näistä valituksenalaisen tuomion 47-49 kohdassa esitetyistä syistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että päätöstä, jolla nimittävä viranomainen oli pidättänyt Connollyn virantoimituksesta tätä kohtaan aloitetun kurinpitomenettelyn lopputulosta odotettaessa, oli perusteltu riittävästi, ja se hylkäsi ensimmäisen kanneperusteen.

9 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi myös toisen kanneperusteen, jonka mukaan virkamiesten yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta oli loukattu; kuten tunnettua, tätä periaatetta loukataan, jos kahta henkilöryhmää, joiden tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen välillä ei ole olennaisia eroja, kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita käsitellään samalla tavalla.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tältä osin todennut, että sen väitteen tueksi, jonka mukaan komissiossa on yleisenä käytäntönä, että teoksille, joita virkamiehet tekevät henkilökohtaisista syistä myönnetyn virkavapauden aikana, ei vaadita henkilöstösääntöjen 17 artiklassa tarkoitettua etukäteistä lupaa, ei ollut esitetty minkäänlaista näyttöä, eikä sillä muutenkaan olisi voitu osoittaa, että yhdenvertaisuusperiaatetta olisi loukattu, koska väite koski tilannetta, joka poikkesi valittajan tilanteesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että vaikka tällainen käytäntö olisi ollut olemassa ja vaikka se olisi koskenut yhteisön toimintaan liittyviä teoksia, riitti kun todettiin, ettei virkamiehen tekemäksi väitetyn virheen vakavuus johtunut pelkästään etukäteen hankittavan julkaisuluvan puuttumisesta vaan yhteisesti kaikista niistä olosuhteista, jotka olivat ominaisia kyseiselle tapaukselle, kuten kyseisen teoksen sisällöstä, siihen liittyneestä julkisuudesta ja siitä, että henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklaa on mahdollisesti rikottu, kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee.

Näytön puuttuessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksynyt myöskään väitettä, jonka mukaan nimittävä viranomainen ei pidättänyt virantoimituksesta erästä toista virkamiestä, joka oli julkaissut loukkaavia kirjoituksia virassa toimiessaan.

III Valituksen osan tutkittavaksi ottaminen

10 Sen lisäksi, että Connolly vaatii valituksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion kumoamista, hän uudistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esittämänsä vaatimukset, eli hän vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa 6.9.1995 tehdyn päätöksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta häntä vastaan, 27.9.1995 tehdyn päätöksen pidättää hänet virantoimituksesta ja 4.10.1995 tehdyn päätöksen saattaa asia kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi sekä velvoittaa komission maksamaan hänelle 750 000 BEF:ia korvauksena siitä aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joka hänelle on aiheutunut lehdistökampanjan ja häneen kohdistettujen kunniaa loukkaavien väitteiden johdosta, ja määrää, että tuomiolauselma on julkaistava komission kustannuksella seuraavissa lehdissä: The Times, The Daily Telegraph ja The Financial Times.

11 Komissio on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen vahingonkorvausvaatimuksesta ja vaatimuksesta, jonka mukaan tuomio on julkaistava tietyissä lehdissä; valittaja ei ole vastannut oikeudenkäyntiväitteeseen.

12 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 29 ja 30 kohdassa on todettu, että Connolly luopuu sekä näistä kahdesta vaatimuksesta että niistä alun perin esitetyistä vaatimuksista, joiden mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kumottava 6.9.1995 tehty päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta häntä vastaan ja 4.10.1995 tehty päätös asian saattamisesta kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi. Tästä syystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut ainoastaan ne kanneperusteet, joihin on vedottu virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi, ja hylännyt ne.

13 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että valittaja ei voi valituksessa vedota perusteisiin, joista se on nimenomaisesti luopunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä, tai perusteisiin, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta, jollei tutkimatta jättämistä koskevaa ratkaisua ole riitautettu.(4)

14 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan mukaan valituksessa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, eikä valitus saa mahdollistaa sitä, että asianosainen vetoaa ensimmäisen kerran vasta yhteisöjen tuomioistuimessa uuteen perusteeseen, jota ei ole esitetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, koska silloin yhteisöjen tuomioistuimen käsittelyyn saatettaisiin laajempi oikeusriita kuin se, joka tuli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Muutoksenhaussa yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta on siis rajoitettu sen tutkimiseen, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut sille esitettyjä perusteita.(5)

Sama koskee perusteita, joista valittaja on luopunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana. Tämän perusteella katson, että valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan, että yhteisöjen tuomioistuimen on kumottava nimittävän viranomaisen päätökset, jotka koskevat kurinpitomenettelyn aloittamista valittajaa kohtaan ja asian saattamista kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi, sekä määrättävä vahingonkorvauksesta ja tuomion julkaisemisesta lehdistössä.

IV Valitusperusteet

15 Valituksen tueksi on esitetty seuraavat valitusperusteet:

a) tuomion perustelujen puutteellisuus ja henkilöstösääntöjen 88 artiklan ensimmäisen kohdan virheellinen tulkinta;

b) perustelujen puutteellisuus sekä asiakirjojen sisällön koskemattomuutta koskevan periaatteen loukkaaminen;

c) todistustaakkaa ja lojaalisuuperiaatetta koskevien sääntöjen rikkominen.

V Ensimmäinen valitusperuste

16 Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 47, 48 ja 49 kohtaa on perusteltu puutteellisesti, koska tuomiossa on jätetty huomiotta henkilöstösääntöjen 25 ja 88 artiklassa nimittävälle viranomaiselle asetettu velvollisuus, ettei se saa tyytyä väittämään, että virkamies on tehnyt vakavan virheen, vaan sen on myös näytettävä toteen ne syyt, jotka edellyttävät, että virkamies pidätetään välittömästi virantoimituksesta.

17 Mielestäni valittajan ehdottama tulkinta näistä artikloista on perusteeton. Henkilöstösääntöjen 25 artiklassa(6) nimittäin säädetään, että virkamiehelle vastaiset päätökset on perusteltava, ja 88 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että jos nimittävä viranomainen katsoo virkamiehen tehneen vakavan virheen, se voi pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi riippumatta siitä, onko kyse virkavelvollisuuksien vai lain rikkomisesta.

Henkilöstösääntöjen 88 artiklaa tulkittaessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että henkilöstösääntöjen mukaan virantoimituksesta pidättäminen ei ole kurinpidollinen seuraamus vaan ainoastaan väliaikainen toimenpide, joka toteutetaan odotettaessa kuripitomenettelyn päättymistä ja mahdollisesti seuraamuksen määräämistä.(7) Toiseksi on otettava huomioon, että ainoa edellytys, jonka on täytyttävä, jotta nimittävä viranomainen voisi päättää kyseisestä toimenpiteestä, on se, että virkamiehen katsotaan tehneen vakavan virheen, oli sitten kysymys virkavelvollisuuksien tai lain rikkomisesta. Lopuksi on todettava, että päätös virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä on jo määritelmällisesti ennalta ehkäisevä ja väliaikainen riippumatta siitä, liittyykö siihen palkanpidätys, joka voi enimmillään olla puolet peruspalkasta.

18 On siten todettava, että jos henkilöstösääntöjen 88 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, nimittävä viranomainen voi välittömästi pidättää asianomaisen virkamiehen virantoimituksesta, eikä sen tarvitse esittää päätökselleen yhtä laajoja ja yksityiskohtaisia perusteluja kuin esimerkiksi määrätessään henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohtaan perustuvia seuraamuksia, joiden osalta on ehdottomasti noudatettava liitteen IX mukaista kurinpitomenettelyä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös on väliaikainen toimenpide, joka edellyttää, että virkamiehen väitetään tehneen vakavan virheen, eikä sitä, että virhe olisi näytetty toteen asianmukaisesti.(8)

19 Koska henkilöstösääntöjen 25 ja 88 artiklassa ei edellytetä, että nimittävän viranomaisen olisi perusteltava asianomaisen virkamiehen välitön virantoimituksesta pidättäminen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 48 kohdassa katsonut perustellusti, että riidanalaisessa päätöksessä on riittävästi perusteltu, miksi virhettä, jonka asianomaisen virkamiehen katsotaan tehneen, on pidettävä vakavana.

20 Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen perusteeton, ja se on hylättävä.

VI Toinen valitusperuste

21 Valittaja väittää valituksessaan,(9) että tuomion 49 artiklan perustelut ovat puutteelliset ja että tämä kohta loukkaa asiakirjojen sisällön koskemattomuutta koskevaa periaatetta. Valittaja väittää, että nimittävä viranomainen on välitöntä virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstään perustellakseen vedonnut siihen, että valittaja oli rikkonut henkilöstösääntöjen 17 artiklaa julkaistessaan kirjan, jota oli pidettävä ilman lupaa julkisuudessa esitettynä mielipiteenä, sekä toissijaisesti rikkonut niitä velvollisuuksia, joita virkamiehillä on 11 ja 12 artiklan perusteella. Valittajan mukaan se, että viimeksi mainitun rikkomisen osalta on käytetty konditionaalia, merkitsee, että ne tosiseikat, joiden väitetään olevan henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklan vastaisia, ovat muita kuin ne, jotka olivat nimittävän viranomaisen tiedossa ja jotka se oli tuonut esiin 17 artiklan rikkomisen osalta.

Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sitä vastoin on edellä mainitussa tuomion kohdassa todennut, että nimittävä viranomainen oli nämä tosiseikat huomioon ottaen katsonut, että valittaja oli saattanut rikkoa myös henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklaa.

22 Mielestäni tämä valitusperuste perustuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion virheelliseen tulkintaan. Välitöntä virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen toisessa perustelukappaleessa nimittäin kuvaillaan henkilöstösääntöjen 17 artiklan rikkomisena pidettyä käyttäytymistä eli sitä, miten valittaja oli pyytämättä ja saamatta nimittävältä viranomaiselta etukäteen lupaa julkaissut kirjan, jonka otteita oli julkaistu The Times -sanomalehdessä, ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että kirja on ilman lupaa julkisuudessa esitetty mielipide, joka poikkeaa perustavanlaatuisesti komission politiikasta ja jolla vastustetaan tätä politiikkaa, jonka täytäntöönpano kuului Connollyn tehtäviin. Neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaksi, että Connolly oli saattanut rikkoa myös henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklaan perustuvia velvollisuuksiaan.

23 Henkilöstösääntöjen 17 artiklassa muun muassa asetetaan virkamiehelle velvollisuus, ettei hän saa ilman nimittävän viranomaisen lupaa julkaista tai antaa julkaistavaksi tekstiä, joka liittyy yhteisöjen toimintaan, kun taas henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklan mukaan virkamiehen on muun muassa suoritettava tehtävänsä ja toimittava ainoastaan yhteisöjen edun mukaisesti sekä pidättäydyttävä sellaisista teoista ja erityisesti sellaisten julkisuudessa esitettyjen mielipiteiden ilmaisemisesta, jotka voisivat heikentää hänen asemaansa kohdistuvaa arvonantoa.

Tutkittuaan, onko riidanalaista päätöstä perusteltu riittävästi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 47-49 kohdassa tarkastellut erikseen henkilöstösääntöjen 17 artiklaan kohdistuvaa rikkomista eli sitä, että valittaja oli pyytämättä ja saamatta nimittävältä viranomaiselta etukäteen lupaa julkaissut kirjan, jonka otteita oli julkaistu The Times -sanomalehdessä, ja sitä mahdollisuutta, että valittaja olisi rikkonut myös niitä velvollisuuksia, joita yhteisöjen virkamiehillä on henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklan perusteella; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tältä osin todennut tuomionsa 48 kohdan viimeisessä virkkeessä, että päätöksessä korostetaan, että kirja on ilmaus mielipiteestä, joka poikkeaa perustavanlaatuisesti komission politiikasta, jonka täytäntöönpano kuitenkin kuului valittajan tehtäviin.

Haluaisin vielä lisätä, että mielestäni se, että nimittävä viranomainen käyttää konditionaalia henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklan rikkomisen osalta mutta indikatiivin preesensiä 17 artiklan rikkomisen osalta, johtuu monesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että virkamies rikkoo 17 artiklaa jo pelkästään sillä, että hän julkaisee ilman nimittävän viranomaisen etukäteen antamaa lupaa teoksen, jonka sisältö liittyy yhteisöjen toimintaan, joten tämän rikkomisen osalta riittää pelkkä aineellinen toteamus, kun taas sen tutkiminen, onko 11 ja 12 artiklaa rikottu, edellyttää sellaisia arvoarvostelmia, joita ei ole suotavaa tehdä siinä vaiheessa, kun henkilöstösääntöjen 88 artiklaan perustuvaa päätöstä tehdään. Toinen syy on se, että kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 49 kohdassa todetaan, henkilöstösääntöjen 88 artiklassa ei vaadita nimittävää viranomaista ottamaan lopullisesti kantaa siihen, onko henkilöstösääntöjen mukaisia velvoitteita rikottu, vaan ainoastaan esittämään syyt, joiden perusteella virkamiehen katsotaan tehneen vakavan virheen.

Katson tämän perusteella, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole vääristellyt riidanalaiseen päätökseen sisältyneitä perusteluja eikä loukannut asiakirjojen sisällön koskemattomuutta koskevaa periaatetta. Valitusperuste on perusteeton, joten se on hylättävä.

VII Kolmas valitusperuste

24 Tässä valitusperusteessaan valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on rikkonut todistustaakkaa ja oikeuskäsittelyn lojaalisuutta koskevia periaatteita, koska se on tuomion 59 kohdassa hylännyt näytön puuttumisen vuoksi valittajan väitteen, jonka mukaan nimittävä viranomainen ei ollut pidättänyt virantoimituksesta erästä toista virkamiestä, joka oli julkaissut loukkaavia kirjoituksia virassa toimiessaan.

Valittajan mukaan hän on kumoamiskanteessaan todennut, että tälle virkamiehelle oli määrätty seuraamukseksi ainoastaan varoitus mutta että hänellä ei ollut asiasta tarkempia tietoja, koska häntä oli kielletty hankkimista enempää tietoja virkamiehistä, joille komissio oli määrännyt seuraamuksia. Valittaja katsoo, että vastaajana olevan toimielimen kuului osoittaa - oikeuskäsittelyn lojaalisuusperiaatteen mukaisesti - minkälaista politiikkaa se noudattaa, jos toimessa oleva virkamies tarvittavaa lupaa etukäteen hankkimatta julkaisee jonkin tekstin.

25 Katson, että tämä valitusperuste on edellisten tavoin perusteeton, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut tuomionsa 59 kohdassa, ettei Connolly ollut esittänyt sen enempää tietoja kuin todisteitakaan, joiden perusteella olisi voitu varmuudella tunnistaa se yksittäistapaus, johon valittaja viittasi. Kun on kysymys sen osoittamisesta, onko virkamiesten ansioita todella vertailtu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kannan mukaan vain silloin, kun on olemassa joukko riittävän yhtäpitäviä seikkoja, jotka tukevat valittajan väitteitä hakijoiden todellisen vertailun laiminlyönnistä, vaaditaan, että vastaajana olevan toimielimen on sellaisilla objektiivisilla todisteilla, joita tuomioistuin voi valvoa, näytettävä, että se on noudattanut niitä takeita, joita henkilöstösääntöjen 45 artiklassa on annettu ylennyskelpoisille virkamiehille, ja suorittanut tällaisen vertailun.(10)

Yhteisöjen tuomioistuin on lokakuussa 1999 kumonnut erään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion sillä perusteella, että tämä oli tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan, että valittajan oli näytettävä toteen, että komission virkamiesten toimien vuoksi valittajalla ei ollut mitään mahdollisuutta aloittaa tehokasta yhteistyötä muiden hankkeessa mukana olevien kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että valittaja oli esittänyt todisteita siitä, että hankkeen hallintoon oli puututtu tavalla, joka oli omiaan vaikuttamaan hankeen moitteettomaan toteuttamiseen, ja että näissä olosuhteissa oli komission asiana osoittaa, että kyseiset toimet eivät vaikuttaneet valittajan mahdollisuuksiin toteuttaa hanke tyydyttävällä tavalla.(11)

26 Kuten edellä on todettu, on kuitenkin katsottava, että kun Connolly on tyytynyt väittämään, että "virkamiehelle, joka on virassa toimiessaan julkaissut loukkaavia kirjoituksia, on äskettäin määrätty varoitus, eikä tämä seuraamus edellyttänyt virantoimituksesta pidättämistä koskevaa menettelyä", hän ei ole esittänyt sen enempää riittäviä tietoja kuin todisteita, joiden perusteella voitaisiin tunnistaa jokin yksittäistapaus siten, että komissiolle syntyisi velvollisuus näyttää toteen, ettei se ole virantoimituksesta pidättämistä koskevaa riidanalaista päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltaansa eikä loukannut virkamiesten yhdenvertaisuutta koskevaa periaatetta.

27 Koska myös tämä valitusperuste on perusteeton, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

VIII Ratkaisuehdotus

28 Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1) hylkää valituksen ja

2) työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti velvoittaa Connollyn korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) - Asia T-203/95, Connolly v. komissio, tuomio 19.5.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-83 ja II-443).

(2) - Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta 29 päivänä helmikuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, s. 1). Tätä asetusta, jolla tehtiin useita merkittäviä muutoksia 18.12.1961 annettuihin neuvoston asetuksiin N:o 31 (ETY) ja N:o 11 (EHTY)(EYVL 1962, 45, s. 1385), on puolestaan muutettu useaan kertaan (maaliskuuhun 1999 mennessä muutoksia on tehty peräti 80).

(3) - Tämä asia on yhdistetty asiaan T-34/96, ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ratkaissut yhdistetyt asiat T-34/96 ja T-163/96, Connolly v. komissio, 19.5.1999 antamallaan tuomiolla (Kok. H. 1999, s. I-A-87 ja II-463). Connolly on valittanut myös tästä tuomiosta. Ks. asiassa C-274/99 P esittämäni ratkaisuehdotus, joka on tämän ratkaisuehdotuksen tavoin esitetty 19.10.2000.

(4) - Asia C-354/92 P, Eppe v. komissio, tuomio 22.12.1993 (Kok. 1993, s. I-7027, 13 kohta).

(5) - Asia C-19/95, San Marco v. komissio, määräys 17.9.1996 (Kok. 1996, s. I-4435, 47 ja 49 kohta).

(6) - Sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 259/68 muuttamisesta 30 päivänä kesäkuuta 1972 annetulla neuvoston asetuksella (Euratom, EHTY, ETY) N:o 1473/72 (EYVL L 160, s. 1).

(7) - Asia T-219/96, Y v. parlamentti, tuomio 16.7.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-429 ja II-1235, 29 kohta).

(8) - Asia T-211/98 R, Willeme v. komissio, määräys 10.2.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-15 ja II-57, 34 kohta).

(9) - Valittaja on esittänyt tämän valitusperusteen ainoastaan ensimmäisessä kirjelmässään, koska hän on vastauksessaan suurimmaksi osaksi tyytynyt arvostelemaan sitä, miten komissio on vastineessaan kuvaillut tosiseikkoja.

(10) - Asia T-25/90, Schönherr v. talous- ja sosiaalikomitea, tuomio 30.1.1992 (Kok. H. 1992, s. II-63, 25 kohta); asia T-557/93, Rasmussen v. komissio, tuomio 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-195 ja II-603, 33 kohta) ja asia T-262/94, Baiwir v. komissio, tuomio 6.6.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-257 ja II-739, 142 kohta).

(11) - Asia C-433/97 P, IPK v. komissio, tuomio 5.10.1999 (Kok. 1999, s. I-6795, 15-17 kohta). Tällä tuomiolla kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-331/94, IPK v. komissio, 15.10.1997 antama tuomio (Kok. 1997, s. II-1665), ja asia palautettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

Full & Egal Universal Law Academy