Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Ennakkoratkaisukysymykset - Vastaus, joka on selkeästi johdettavissa oikeuskäytännöstä - Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan soveltaminen
(Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta)
2. Kansainväliset sopimukset - Maailman kauppajärjestön perustamissopimus - Vuoden 1994 GATT-sopimus - Välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen - WTO-sopimuksiin ei voida vedota yhteisön säädöksen lainmukaisuuden riitauttamiseksi
(EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan ensimmäinen kohta (josta on muutettuna tullut EY 307 artiklan 1 kohta); tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus; neuvoston päätös 94/800/EY)
Asianosaiset
Asiassa C-307/99,
jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
OGT Fruchthandelsgesellschaft mbH
vastaan
Hauptzollamt Hamburg-St. Annen
ennakkoratkaisun 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1) Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa hyväksytyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan, tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen I ja XIII artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat C. Gulmann, A. La Pergola, M. Wathelet ja V. Skouris sekä tuomarit D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, P. Jann, L. Sevón, R. Schintgen (esittelevä tuomari), F. Macken, N. Colneric, S. von Bahr, J. N. Cunha Rodrigues ja C. W. A. Timmermans,
julkisasiamies: A. Tizzano,
kirjaaja: R. Grass,
ilmoitettuaan ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle, että yhteisöjen tuomioistuin aikoo ratkaista asian perustellulla määräyksellä työjärjestyksensä 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti,
kehotettuaan EY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklassa tarkoitettuja osapuolia esittämään mahdolliset asiaa koskevat huomautuksensa,
kuultuaan julkisasiamiestä,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tuomion perustelut
1 Finanzgericht Hamburg on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 15.7.1999 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.8.1999, EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1) Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa hyväksytyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (jäljempänä WTO-sopimus) liitteessä 1 A olevan, tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (jäljempänä vuoden 1994 GATT) I ja XIII artiklan tulkinnasta.
2 Kysymys on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat OGT Fruchthandelsgesellschaft mbH (jäljempänä OGT), kolmansista maista peräisin olevien banaanien perinteinen maahantuoja, ja Hauptzollamt Hamburg-St. Annen (jäljempänä Hauptzollamt) ja joka koskee Ecuadorista peräisin olevista banaaneista vaadittavien tuontitullien kantamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1) IV osastossa korvataan aiemmat kansalliset järjestelmät kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan yhteisellä järjestelmällä.
4 Asetuksen 404/93 33 artiklan mukaan asetus tuli voimaan 26.2.1993 ja sitä sovelletaan 1.7.1993 alkaen.
5 Neuvoston antaman päätöksen 94/800 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti neuvosto hyväksyi yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta WTO-sopimuksen ja tämän sopimuksen liitteissä 1, 2 ja 3 olevat sopimukset, joihin vuoden 1994 GATT-sopimus kuuluu.
6 WTO-sopimuksen II artiklan 2 kohdan mukaan "liitteisiin 1, 2 ja 3 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat - - ovat erottamaton osa tätä sopimusta ja sitovat kaikkia jäseniä".
7 WTO-sopimuksen II artiklan 4 kohdassa määrätään seuraavaa:
"Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus liitteessä 1 A (myöhemmin GATT 1994 -sopimus) on oikeudellisesti erillinen tullitariffeja ja kauppaa koskevasta yleissopimuksesta, päivämäärältään 30.10.1947, joka on liitetty loppuasiakirjan, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssin valmistelevan komitean toisen istunnon päätöstilaisuudessa, siten kuin sitä on korjattu, muutettu tai tarkistettu (myöhemmin GATT 1947 -sopimus)."
8 WTO-sopimuksen liitteenä 2 olevan riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen (jäljempänä riitojen ratkaisua koskeva sopimus) 17 artiklan mukaisen pysyvän valituselimen 8.9.1997 päivätyssä raportissa todettiin, että asetuksella N:o 404/93 perustetun kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevan järjestelmän tietyt osatekijät olivat yhteensoveltumattomia vuoden 1994 GATTin I artiklan 1 kohdassa määrätyn suosituimmuuskohtelulausekkeen ja sen XIII artiklassa määrätyn syrjintäkiellon periaatteen kanssa.
9 Tämän raportin perusteella asetuksen N:o 404/93 IV osastoa muutettiin 20.7.1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1637/98 (EYVL L 210, s. 28). Sen 16 ja 18 artiklassa säädetään näin tehdyn muutoksen jälkeen seuraavaa:
"16 artikla
Tämän osaston 16-20 artiklaa sovelletaan ainoastaan CN-koodiin ex 0803 00 19 kuuluviin tuoreisiin tuotteisiin.
Tässä osastossa:
1. perinteisellä tuonnilla AKT-valtioista tarkoitetaan liitteessä esitetyistä valtioista peräisin olevien yhteisöön tuotavien banaanien vuosittaista enintään 857 700 tonnin (nettopaino) tuontia; näin tuotavia banaaneja kutsutaan perinteisiksi AKT-banaaneiksi;
2. muulla kuin perinteisellä tuonnilla AKT-valtiosta tarkoitetaan muista kuin 1 alakohdassa määritellyistä AKT-valtioista peräisin olevien banaanien yhteisöön tuontia; näin tuotavia banaaneja kutsutaan muiksi kuin perinteisiksi AKT-banaaneiksi;
3. tuonnilla muista kolmansista valtioista kuin AKT-valtioista tarkoitetaan muista kolmansista valtioista kuin AKT-valtioista peräisin olevien banaanien yhteisöön tuontia; näin tuotavia banaaneja kutsutaan kolmansien valtioiden banaaneiksi."
"18 artikla
1. Kolmansien valtioiden banaanien ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnin tariffikiintiöksi vahvistetaan vuosittain 2,2 miljoonaa tonnia (nettopaino).
Tämän tariffikiintiön rajoissa kolmansien valtioiden banaanien tuonnissa on perittävä tulli, joka on 75 ecua tonnilta, ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnista ei peritä tullia.
- -
3. Perinteisten AKT-banaanien tuonnista ei makseta tullia.
- - "
10 Asetuksen N:o 404/93 16 artiklan, jota niin ikään muutettiin asetuksella N:o 1637/98, toisen kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu liite sisältää luettelon kahdestatoista valtiosta, jotka toimittavat perinteisiä AKT-banaaneja ja joille on varattu vuosittainen 857 700 tonnin (nettopaino) kiintiö ilman, että yksittäisiä enimmäismääriä sovellettaisiin kuhunkin niistä.
11 Asetuksen N:o 1637/98 2 artiklan mukaan asetus tuli voimaan 31.7.1998 ja sitä sovelletaan 1.1.1999 lähtien.
12 Riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti Ecuadorin pyynnöstä perustettu paneeli totesi 12.4.1999 päivätyssä raportissaan, että asetukseen N:o 1637/98 perustuva uusi kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan yhteinen järjestelmä on edelleen vuoden 1994 GATTin I artiklan 1 kohdan ja XIII artiklan vastainen.
13 WTO-sopimus tuli voimaan 1.1.1995. Ecuador, joka ei ollut vuoden 1947 GATTin sopimuspuoli, on WTO:n jäsen 21.1.1996 lähtien.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 Asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna asetuksella 1637/98, määritellyn kiintiön puitteissa OGT toi vuoden 1999 tammikuussa 43 010 tonnia tuoreita banaaneja Ecuadorista.
15 Banaanien saattamiseksi vapaaseen vaihdantaan Hauptzollamt kantoi tuontitullia 75 euroa tonnilta ja vahvisti 5.2.1999 tekemällään päätöksellä OGT:n maksettavaksi 6309,02 DEM:n suuruisen summan. OGT suoritti tämän maksun.
16 OGT esitti 3.3.1999 ja 18.3.1999 päivätyillä kirjeillään tullin päätöstä koskevan oikaisupyynnön ja vaati samanaikaisesti välittömän täytäntöönpanon keskeyttämistä.
17 Hauptzollamt hylkäsi täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen, mutta ei ratkaissut oikaisupyynnön asiakysymystä.
18 OGT valitti Finanzgericht Hamburgiin vaatien tullin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä siihen asti kun Hauptzollamt lopullisesti ratkaisee sen oikaisupyynnön asiakysymyksen.
19 Finanzgericht Hamburg piti tämän asian kannalta paneelin 12.4.1999 päivätyssä raportissaan tekemiä päätelmiä siitä, että banaanialan yhteinen markkinajärjestely, sellaisena kuin se on muutettuna, on yhteensoveltumaton vuoden 1994 GATTin I ja XIII artiklan kanssa, ja katsoi, että tämä lainvastaisuus voi, jollei näiden määräysten välittömästä oikeusvaikutuksesta muuta johdu, merkitä sitä, että asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa ei voida soveltaa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna asetuksella N:o 1637/98.
20 Finanzgericht Hamburgin mukaan se, että tätä kohtaa ei voida soveltaa, voisi johtua joko EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan ensimmäiseen alakohtaan (josta on muutettuna tullut EY 307 artiklan ensimmäinen alakohta) mahdollisesti 21.1.1996 lähtien eli siitä lähtien, kun Ecuador liittyi vuoden 1994 GATTiin, perustuvasta GATTin ensisijaisuudesta ja välittömästä oikeusvaikutuksesta tai siitä yleisestä välittömästä oikeusvaikutuksesta, jonka GATT mahdollisesti saavutti 1.1.1995 lähtien eli siitä alkaen, kun WTO-sopimus ja riitojen ratkaisua koskeva sopimus tulivat voimaan.
21 Finanzgericht Hamburg päätti siis lykätä asian ratkaisua ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
"Onko niin, että 13.2.1993 annetun asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 20.7.1998 annetulla asetuksella N:o 1637/98, ei voida soveltaa sen vuoksi, että se on vastoin vuoden 1994 GATT-sopimuksen I ja XIII artiklaa, ja voivatko yksityiset vedota näihin artikloihin tuomioistuimessa?"
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
22 Kansallinen tuomioistuin haluaa kysymyksellään selvittää, luodaanko vuoden 1994 GATTin I ja XIII artiklalla yksityisille oikeuksia, joihin he voivat välittömästi vedota kansallisessa tuomioistuimessa estääkseen asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan soveltamisen, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna asetuksella N:o 1637/98.
23 Tältä osin on todettava, että vastaus tähän kysymykseen on selkeästi johdettavissa oikeuskäytännöstä, joten yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti asia voidaan ratkaista perustellulla määräyksellä.
24 Asiassa C-149/96, Portugali vastaan neuvosto, 23.11.1999 annetussa tuomiossa (Kok. 1999, s. I-8395, 47 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että WTO-sopimus ja sen liitteinä olevat sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuin valvoo yhteisön toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla.
25 Yhdistetyissä asioissa C-300/98 ja C-392/98, Dior ym., 14.12.2000 annetun tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) 44 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että samoista syistä, jotka yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt edellä mainitussa asiassa Portugali vastaan neuvosto antamansa tuomion 42-46 kohdassa, yksityisillä ei ole WTO:n perustamissopimuksen liitteenä 1 C olevan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen määräysten perusteella sellaisia oikeuksia, joihin nämä voisivat välittömästi vedota tuomioistuimessa yhteisön oikeuden nojalla.
26 Tästä seuraa, että sama koskee vuoden 1994 GATTin määräyksiä samanlaisin perustein.
27 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitun asiassa Portugali vastaan neuvosto annetun tuomion 49 kohdassa, yhteisöjen tuomioistuimen on valvottava yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta GATTin määräyksiin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön GATTin yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimenpiteessä nimenomaisesti viitataan GATT-sopimusten tiettyihin määräyksiin (ks. asia 70/87, Fediol v. komissio, tuomio 22.6.1989, Kok. 1989, s. 1781, 19-22 kohta ja asia C-69/89, Nakajima v. neuvosto, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2069, 31 kohta).
28 Toisin kuin OGT väittää, tällaisesta erityistilanteesta ei kuitenkaan ole kysymys nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Asetuksella N:o 404/93 toteutetun ja sittemmin muutetun banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn tarkoituksena ei ole turvata tietyn GATTin puitteissa syntyneen velvoitteen täytäntöönpanoa yhteisön oikeusjärjestyksessä, eikä siinä myöskään nimenomaisesti viitata GATT-sopimuksen yksittäisiin määräyksiin.
29 Vaikka oletettaisiinkin, että perustamissopimuksen 234 artiklan ensimmäinen kohta olisikin sovellettavissa vuoden 1994 GATTiin siitä huolimatta, että se on WTO-sopimuksen II artiklan 4 kohdan sanamuodon mukaan oikeudellisesti erillinen vuoden 1947 GATTista ja eroaa huomattavasti viimeksi mainitun määräyksistä (ks. em. asia Portugali v. neuvosto, tuomion 36 kohta) ja että yhteisö on tehnyt ja hyväksynyt sen yksinomaisen toimivaltansa nojalla (ks. lausunto 1/94, 15.11.1994, Kok. 1994, s. I-5267, johdanto-osan 1 kohta), ei perustamissopimuksen 234 artiklan ensimmäisestä kohdasta voida tästä huolimatta johtaa vuoden 1994 GATTin määräysten välitöntä oikeusvaikutusta.
30 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että perustamissopimuksen 234 artiklan ensimmäisellä kohdalla ei itsessään anneta sellaisille yksityisille, jotka vetoavat ennen perustamissopimuksen voimaantuloa tehtyyn sopimukseen, oikeuksia, joita kansallisen tuomioistuimen olisi suojeltava (asia 812/79, Burgoa, tuomio 14.10.1980, Kok. 1980, s. 2787, 10 ja 11 kohta; Kok. Ep. V, s. 323).
31 Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että vuoden 1994 GATTin I ja XIII artikla eivät luo yksityisille oikeuksia, joihin he voivat välittömästi vedota kansallisessa tuomioistuimessa estääkseen asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan soveltamisen, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna asetuksella N:o 1637/98.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
32 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan ja Ranskan hallituksille ja neuvostolle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on määrännyt seuraavaa:
Neuvoston päätöksellä 94/800/EY, joka on tehty 22.12.1994, Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa hyväksytyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan, tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen I ja XIII artikloissa ei luoda yksityisille oikeuksia, joihin he voivat välittömästi vedota kansallisessa tuomioistuimessa estääkseen banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan soveltamisen, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 20.7.1998 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1637/98.
Full & Egal Universal Law Academy