Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset
1. Asettaessaan tavoitteeksi suurten sisämarkkinoiden toteutumisen perustamissopimusten laatijoiden tarkoituksena ei missään tapauksessa ollut kieltää sitä, että näiden markkinoiden alueella olevien maiden taloudellisissa tilanteissa on hyvin suuria eroja.
2. Päinvastoin, sillä jo Rooman sopimuksen johdanto-osassa allekirjoittajavaltiot vakuuttavat pyrkivänsä "lujittamaan talouksiensa ykseyttä ja takaamaan niiden sopusointuisen kehityksen vähentämällä eri alueiden välisiä eroavuuksia ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä."
3. Pyrkimys estää tiettyjen alueiden jääminen jälkeen talouskasvussa käy selvästi ilmi esimerkiksi valtiontukisäännöistä, jotka vahvistetaan EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla).
4. Tässä artiklassa kielletään periaatteessa sellainen valtion varoista myönnetty tuki, joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mutta pidetään yhteismarkkinoille soveltuvana muun muassa tukea, joka on tarkoitettu "taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma".
5. Samaan tavoitteeseen pyrittiin vuonna 1975 perustetulla Euroopan aluekehitysrahastolla, jonka tehtävänä on "myötävaikuttaa keskeisimmän alueellisen epätasapainon poistamiseen yhteisössä". Vuonna 1986 hyväksytyssä Euroopan yhtenäisasiakirjassa yhteisön politiikkaa koskevia määräyksiä sisältävään perustamissopimuksen kolmanteen osaan lisättiin uusi taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva V osasto. Siihen sisältyvässä 130 a artiklassa määrätään seuraavaa: "Edistääkseen koko yhteisön sopusointuista kehitystä yhteisö kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Yhteisö pyrkii erityisesti vähentämään eri alueiden välisiä eroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä". Jälkimmäistä alakohtaa on sittemmin muutettu kaksi kertaa. Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992 siihen lisättiin viittaus maaseutualueisiin, ja Amsterdamin sopimuksessa se esitetään seuraavassa muodossa: "yhteisö pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan luettuna" [EY:n perustamissopimuksen 130 a artikla (josta on muutettuna tullut EY 158 artikla)].
Asiaa koskevat oikeussäännöt
6. Yhteisön toimielimet eivät kuitenkaan jääneet odottamaan perustamissopimuksen muutoksia vaan panivat jo niitä ennen täytäntöön erityisohjelmia, joilla tiettyjä syrjäisiä alueita autettiin ratkaisemaan sijainnistaan johtuvia haittoja ja samalla integroitumaan täysin sisämarkkinoihin. Ranskan merentakaisten departementtien syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia valinnaisia toimenpiteitä koskevasta ohjelmasta (Poseidom) 22 päivänä joulukuuta 1989 tehdyn neuvoston päätöksen 89/687/ETY jälkeen tehtiin 26.6.1991 vielä toinen neuvoston päätös 91/315/ETY, jolla käynnistettiin Madeiran ja Azorien syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma (Poseima).
7. Näin vastattiin Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehtyyn asiakirjaan liitettyyn jäsenvaltioiden yhteiseen julkilausumaan, jossa yhteisön toimielimiä pyydettiin kiinnittämään erityistä huomiota näiden kahden saarialueen kehityspolitiikkaan, jotta nämä voisivat ratkaista syrjäiseen maantieteelliseen sijaintiinsa, vuoristoisuuteensa, erittäin puutteellisiin infrastruktuureihinsa ja taloudelliseen jälkeenjääneisyyteensä liittyvät haitat.
8. Päätöksen 91/315/ETY* johdanto-osan perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:
" - - ohjelma perustuu Azorien ja Madeiran yhteisöön kuulumista ja niiden alueellisen tilanteen tunnustamista koskeviin periaatteisiin, joihin liittyy myös niiden erityinen maantieteellinen sijainti;
- - ohjelmaan sisältyvissä toimenpiteissä on otettava huomioon Azorien ja Madeiran erityispiirteet ja rajoitukset heikentämättä yhteisön oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta; - - sen vuoksi erityistoimenpiteiden taloudellisten vaikutusten on rajoituttava Azorien ja Madeiran alueelle niin, etteivät ne vaikuta suoraan yhteismarkkinoiden toimintaan;
- -
- - Azorien ja Madeiran syrjäinen maantieteellinen sijainti suhteessa eräiden joidenkin elintarvikealojen päivittäiskulutuksen ja jalostustoiminnan kannalta olennaisten raaka-aineiden hankintalähteisiin aiheuttaa näille saarialueille kustannuksia, jotka vaikeuttavat suuresti näiden alojen toimintaa; - - sen vuoksi kyseisille tuotteille on aiheellista perustaa näiden kahden saarialueen paikallismarkkinoiden tarpeisiin perustuva erityinen hankintajärjestelmä, jossa otetaan huomioon paikallinen tuotanto ja perinteiset kauppavirrat."
9. Näitä johdanto-osassa esitettyjä suuntaviivoja täsmennetään mainitun päätöksen liitteessä eli itse Poseima-ohjelmassa seuraavasti:
"I osasto
Pääperiaatteet
4. Poseima-ohjelmaan sisältyvissä toimenpiteissä on otettava huomioon Azorien ja Madeiran erityispiirteet ja rajoitukset heikentämättä yhteisön oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.
- -
IV osasto
Erityistoimenpiteet syrjäisestä maantieteellisestä sijainnista johtuvien haittojen lievittämiseksi
9.2. Näiden kahden alueen päivittäiskulutuksen tai jalostustoiminnan kannalta olennaisten maataloustuotteiden osalta toteutetaan Azorien ja Madeiran markkinoiden tarpeisiin perustuva yhteisön toimenpide, jossa otetaan huomioon paikallinen tuotanto ja perinteiset kauppavirrat sekä varmistetaan, että yhteisön toimittamien tuotteiden osuus säilyy ennallaan. Toimenpiteellä:
- vapautetaan kyseiset kolmansista maista peräisin olevat tuotteet maatalousmaksuista ja/tai tulleista sekä liittymisasiakirjan 240 artiklassa määrätyistä maksuista,
- sallitaan interventioon asetettujen tai yhteisön markkinoilla saatavilla olevien tuotteiden hankinta vastaavin edellytyksin ja edellä mainitussa 240 artiklassa määrättyjä maksuja perimättä.
Järjestelmä pannaan täytäntöön seuraavien periaatteiden mukaisesti:
- tähän hankintajärjestelmään kuuluvat tuotemäärät määritetään vuosittain alustavien hankintataseiden yhteydessä,
- jotta varmistettaisiin näiden toimenpiteiden vaikutusten siirtäminen tuotantokustannuksiin ja kuluttajahintoihin, on toteuttava tätä siirtämistä valvova mekanismi, joka ulottuu loppukäyttäjään asti,
- Azoreilla järjestelmää sovelletaan raakasokerin hankinnan osalta siihen asti, kunnes paikallisen sokerijuurikkaan tuotannon kehittyminen mahdollistaa Azorien markkinoiden tarpeiden tyydyttämisen, ja siten, että Azoreilla puhdistetun sokerin kokonaismäärä on enintään 10 000 tonnia,
- -
V osasto
Madeiran ja Azorien tuotantoa tukevat erityistoimenpiteet
14.4. Azorien paikallisen tuotannon tukemiseksi voidaan lisäksi toteuttaa seuraavanlaisia toimenpiteitä:
- sokerijuurikkaan osalta
- kiinteä hehtaarituki paikallisen tuotannon kehittämiseen 10 000 sokeritonnia tuotantoa vastaavan määrän rajoissa,
- paikallisesti tuotetun sokerijuurikkaan valkoiseksi sokeriksi jalostamista koskeva erityistuki hankintakustannusten vakauttamiseksi.
- - "
10. Poseima-ohjelma pantiin täytäntöön tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi 15 päivänä kesäkuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1600/92. Sen johdanto-osassa todetaan muun muassa, että:
" - - erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden määrät on määritettävä määräajoin laadittavissa arvioiduissa taseissa, joita voidaan tarkistaa tilikauden aikana kyseisten alueiden markkinoiden välttämättömien tarpeiden perusteella ja ottaen huomioon paikalliset tuotteet sekä perinteinen kauppa;
- - kyseisen järjestelmän taloudellisten vaikutusten olisi heijastuttava tuotantokustannusten tasoon ja laskettava lopullisen kuluttajan maksamia hintoja; - - olisi säädettävä vaikutusten valvontaan soveltuvista toimenpiteistä;
- - kaupan vääristymien välttämiseksi mainittuun järjestelmään kuuluvia tuotteita ei saa jälleenlähettää muille yhteisön markkinoille tai jälleenviedä kolmansiin maihin; tästä periaatteesta olisi kuitenkin poikettava sellaisten saarilla jalostettujen tuotteiden osalta, jotka perinteisesti jälleenlähetetään tai jälleenviedään tavanomaisen kaupan rajoissa;
- -
- - paikallisen tuotannon tukemiseksi ja kulutustottumusten tyydyttämiseksi olisi säädettävä tiettyjen viljelykasvien ja tiettyjen erityistuotteiden tuesta;
- -
- - Azorien osalta näiden toimenpiteiden on erityisesti edistettävä sokerijuurikkaan tuotantoedellytysten ja paikallisen sokeriteollisuuden kilpailuedellytysten parantamista määritettyjen määrien rajoissa - - ."
11. Asetuksen N:o 1600/92 I osaston "Erityinen hankintajärjestelmä" 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Tuotaessa kolmansista maista peräisin olevia erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia tuotteita suoraan Azoreille ja Madeiraan maksuja tai tulleja ei kanneta hankintataseissa määriteltyjen määrien rajoissa.
2. Edellä 2 artiklan mukaisesti määritettävien tarpeiden tyydyttämisen takaamiseksi määrien, hinnan ja laadun osalta ja sen varmistamiseksi, että yhteisön toimittamien tuotteiden osuus säilyy, edellä mainittujen alueiden hankinta tapahtuu myös toimittamalla sinne interventiotoimenpiteiden mukaisesti julkisesti varastoituja yhteisön tuotteita tai yhteisön markkinoilla saatavissa olevia tuotteita sellaisin edellytyksin, jotka lopullisen kuluttajan kannalta vastaavat kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden tuontitulleista vapauttamista.
Toimitusehdot vahvistetaan ottaen huomioon eri hankintalähteiden kustannukset sekä kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hinnat.
3. Tässä artiklassa säädetty järjestelmä pannaan täytäntöön ottaen huomioon erityisesti:
- kyseisten alueiden erityistarpeet ja, kun kyseessä ovat jalostukseen tarkoitetut tuotteet, tarkat laatuvaatimukset,
- muun yhteisön kanssa käytävä perinteinen kauppa,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.
4. Azorien raakasokerin hankinnassa tarpeet arvioidaan ottaen huomioon alueen sokerijuurikkaan tuotannon kehitys. Hankintajärjestelmään kuuluvat määrät määritetään siten, että Azoreilla vuosittain puhdistettavan sokerin kokonaismäärä on enintään 10 000 tonnia.
Asetuksen (ETY) N:o 1785/81 9 artiklaa ei sovelleta Azoreilla."
12. I osaston 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
"Tässä osastossa käyttöönotettuun erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia tuotteita ei voida jälleenviedä kolmansiin maihin eikä jälleenlähettää muualle yhteisöön.
Jalostettaessa kyseisiä tuotteita Azorien ja Madeiran alueilla kieltoa ei sovelleta muualle yhteisöön suuntautuvaan perinteiseen vientiin eikä perinteiseen lähettämiseen."
13. II osaston "Azorien ja Madeiran tuotteita koskevat tukitoimenpiteet" 3 jaksoon "Azorien tuotteita koskevat tukitoimenpiteet" sisältyvässä 25 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Kiinteää hehtaaritukea myönnetään sokerijuurikkaan tuotannon kehittämiseen 10 000 tonnin valkoisen sokerin vuosituotantoa vastaavan alan rajoissa.
Tuki on 500 ecua kylvetyltä ja korjatulta hehtaarialalta.
2. Azoreilla korjattujen juurikkaiden jalostamiseen valkoiseksi sokeriksi myönnetään erityistukea 10 000 tonnin puhdistetun sokerin vuosittaisen kokonaistuotannon rajoissa.
Tuki on 10 ecua 100 kilogrammalta puhdistettua sokeria. Sitä voidaan tarkistaa 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan asetuksen (ETY) N:o 1785/81 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen."
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
14. Azoreilla toimii vain yksi sokerinpuhdistamo, Sociedade de Indústrias Agricolas Açoreanas SA (jäljempänä Sinaga), ja se on lopullista kuluttajaa lukuun ottamatta ainoa, joka hyötyy raakasokerin hankintajärjestelmästä ja saa erityistukea Azoreilla korjattujen juurikkaiden jalostamiseen valkoiseksi sokeriksi.
15. Sinaga myi vuonna 1998 valkoista sokeria eräälle Manner-Portugalissa sijaitsevalle yritykselle.
16. Manner-Portugalissa toimiva ja samaten valkoista sokeria tuottava yritys Refinarias de Açúcar Reunidas SA (jäljempänä RAR) sai tietää Sinagan toiminnasta ja katsoi, ettei Sinagalla ole oikeutta myydä Manner-Portugaliin sokeria, jonka tuotantoon se saa tukea Poseima-ohjelmasta. Siksi se nosti Sinagaa vastaan kanteen Tribunal Judicial da Comarca de Ponta Delgadassa (Portugali).
17. RAR vaati, että tuomioistuin määrää Sinagan "lopettamaan Manner-Portugalin alueella sellaisen jalostetun sokerin markkinoinnin, joka on tuotettu raakasokerista, joka on vapautettu tuontitullista ja tuotu maahan Poseima-ohjelman mukaisesti, jolloin se on saanut tämän ohjelman mukaista jalostustukea".
18. Kansallinen tuomioistuin katsoi, että riidan ratkaisemiseksi olisi selvitettävä tiettyjen asetuksen N:o 1600/92 säännösten täsmällinen tarkoitus, ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle 11.7.2000 tekemällään välipäätöksellä seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
"1) Sovelletaanko 15.6.1992 annetun neuvoston asetuksen N:o 1600/92 8 artiklan toista kohtaa:
a) raakasokerista tuotettuun sokeriin (varsinaiseen sokeriin, riippumatta siitä, onko se tuotettu paikallisesti kasvatetusta sokerijuurikkaasta vai tuodusta raakasokerista)
b) vai ainoastaan sokeriin, jota on lisätty sitä sisältäviin tuotteisiin (kuten kakkuihin, virvoitusjuomiin jne.)? Lähinnä: mikä on säännöksessä tarkoitetun käsitteen jalostettaessa kyseisiä tuotteita sisältö?
2) Kuuluuko jäljempänä 3 kohdassa mainittu myynti kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdan toiseen luetelmakohtaan ja 8 artiklan toiseen kohtaan sisältyvien käsitteiden perinteinen kauppa, perinteinen vienti ja perinteinen lähettäminen muualle yhteisöön piiriin?
3) Riippumatta edelliseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, onko syyskuusta 1998 lähtien voimassa olleen lainsäädännön perusteella sallittua, että Sinaga myy Manner-Portugaliin sokeria, jonka se on tuottanut Azoreilla viljellystä sokerijuurikkaasta ja jonka tuotantoon se saa yhteisön tukea Poseima-ohjelman mukaisesti?
4) Edelleen riippumatta edelliseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, onko syyskuusta 1998 lähtien voimassa olleen lainsäädännön perusteella sallittua, että Sinaga myy Manner-Portugaliin sokeria, jonka se on tuottanut sellaisesta raakasokerista, joka on vapautettu tuontitulleista Poseima-ohjelman mukaisesti?"
19. Ennen kuin siirryn käsittelemään tarkemmin sitä, miten näihin kysymyksiin olisi mielestäni vastattava, haluan huomauttaa alustavasti kahdesta seikasta.
20. Kirjallisen menettelyn aikana sekä Sinaga että Portugalin hallitus väittivät tiukasti, että koska asetuksen N:o 1600/92 tarkoituksena on panna täytäntöön Poseima-ohjelma, jolla autetaan ratkaisemaan Azoreita rasittavat haitat, asetuksen eri tulkintavaihtoehdoista on suosittava järjestelmällisesti niitä, jotka edistävät Azorien ja erityisesti Sinagan etuja kaikissa sokerin tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvissä asioissa.
21. Mielestäni yhteisöjen tuomioistuimen ei pidä antaa tällaisen ennakko-oletuksen ohjata päättelyään.
22. Ei myöskään pidä mennä toiseen äärimmäisyyteen suosimalla sellaista tulkintaa, joka rajoittaisi mahdollisimman paljon Poseima-ohjelman vaikutusta.
23. On kiistatonta, että tehdessään päätöksen kyseisestä ohjelmasta ja pannessaan sen täytäntöön yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena oli myöntää Azoreille eli sen taloudellisille toimijoille - olivatpa nämä tuottajia tai kuluttajia - tietty määrä etuuksia, joita se piti oikeutettuina Azorien talouskasvun kannalta epäsuotuisien olojen vuoksi.
24. Tämä ei merkitse, että lainsäätäjä olisi katsonut, että asetuksen N:o 1600/92 tulkinnassa olisi noudatettava muita kuin niitä sääntöjä, joita yhteisön tuomioistuin tavallisesti soveltaa arvioinnissaan.
25. Azoreista annetut erityissäännöt ovat yksi yhteisön säännöstö muiden joukossa, ja niitä on tarkasteltava sellaisenaan ilman mitään ennakko-oletuksia.
26. Perinteisten tulkintasääntöjen soveltaminen arvioitaessa sitä, millä edellytyksillä Azorien taloudellisille toimijoille on myönnetty etuuksia ja mitä rajoituksia lainsäätäjä on näille etuuksille asettanut, ei merkitse, että haluttaisiin kumota lainsäätäjän tarkoitus.
27. On päinvastoin lainsäätäjän tarkoituksen mukaista, että kyseiset etuudet pyritään pitämään niissä rajoissa, jotka lainsäätäjä on itse määritellyt arvioituaan, miten alueen kehitystä voidaan edistää poikkeusjärjestelyillä vaarantamatta yhteisön maatalouspolitiikan herkkää tasapainoa.
28. Poseima-ohjelma ei suinkaan perustu näkemykseen, jonka mukaan Azorien kehitys voidaan parhaiten turvata jättämällä se kokonaan yhteisön oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, vaan lähtökohtana on varmistaa Azorien kestävä kehitys helpottamalla sen integroitumista yhteismarkkinoihin tilapäisillä järjestelyillä alueen asukkaiden etujen mukaisesti.
29. Totean edelleen alustavasti, että asetuksen N:o 1600/92 ja sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen eli sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1785/81 säännösten välisen tarkan yhteyden selvittäminen, joka tuli esille kirjallisessa menettelyssä, ei mielestäni ole oleellista arvioitaessa kansallisen tuomioistuimen esittämiä ennakkoratkaisukysymyksiä.
30. Koska kukaan osapuolista ei ole väittänyt, että Azorit olisi yksinkertaisesti jätetty yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, näiden ennakkoratkaisukysymysten osalta ei mielestäni ole tarpeen pohtia, annetaanko asetuksessa N:o 1600/92 Azoreihin sovellettavia poikkeussäännöksiä vai ainoastaan tätä aluetta koskevia erityissäännöksiä.
31. Sen sijaan on oleellista määritellä, miten tässä tapauksessa olisi tulkittava tiettyjä asetuksessa N:o 1600/92 annettuja sokerin tuotantoa ja kaupan pitämistä Azoreilla koskevia säännöksiä, jotka kieltämättä ovat poikkeuksellisia siinä mielessä, ettei niitä mainita asetuksessa N:o 1785/81. Se, pidetäänkö niitä poikkeussäännöksinä vai erityissäännöksinä, ei mielestäni vaikuta siihen, miten niitä on sanamuotonsa ja Poseima-ohjelmasta annettujen muiden säännösten perusteella tulkittava.
32. Valinta näiden kahden määritelmän välillä näyttää perustuvan pelkästään subjektiiviseen arvioon. Muualla yhteisössä sovellettavien yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen ja Azoreihin sovellettavien sääntöjen välisten huomattavien erojen vuoksi - tässä yhteydessä on muistettava erityisesti se, ettei Azoreilla sovelleta asetuksen N:o 1600/92 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjä interventiotoimenpiteitä - on perusteltua väittää, että Azoreilla sovelletaan poikkeusjärjestelmää. Yhtä perusteltua on väittää, että niin tärkeitä kuin nämä erityissäännökset ovatkin, niitä sovellettaessa ei pidä unohtaa, että asetusta N:o 1785/81 sovelletaan sellaisenaan niin Azoreilla kuin muuallakin yhteisössä, ellei se ole ristiriidassa asetuksen N:o 1600/92 säännösten kanssa.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
33. Ensimmäisen kysymyksen osalta on todettava, että RAR on ainoa, joka väittää, ettei asetuksen N:o 1600/92 8 artiklan mukaista puhdistettua sokeria voida pitää jalostusprosessissa saatuna tuotteena, minkä vuoksi Azoreilla tuotetusta raakasokerista valmistettuun ja tämän asetuksen 3 artiklassa määriteltyyn hankintajärjestelmään kuuluvaan valkoiseen sokeriin ei voida soveltaa asetuksen 8 artiklan toista kohtaa, jonka mukaan "jalostettaessa kyseisiä tuotteita Azorien ja Madeiran alueella kieltoa ei sovelleta muualle yhteisöön suuntautuvaan perinteiseen vientiin eikä perinteiseen lähettämiseen".
34. RAR:n mukaan puhdistettua sokeria voidaan pitää 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuna jalostettuna tuotteena vain, jos sitä on lisätty sitä sisältäviin tuotteisiin, kuten virvoitusjuomiin, kakkuihin, leivonnaisiin, suklaaseen ja erilaisiin sokerituotteisiin.
35. RAR perustelee väitettään sillä, että sokeri määritellään EY:n perustamissopimuksessa kaikissa muodoissaan maataloustuotteeksi ja erityistä hankintajärjestelmää sovelletaan nimenomaan maataloustuotteisiin, joten valkoista sokeria on pidettävä kyseisen järjestelmän piiriin kuuluvana tuotteena, jota ei asetuksen 8 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan voida jälleenviedä eikä jälleenlähettää.
36. Tähän väitteeseen ei mielestäni voida suhtautua vakavasti.
37. Se voidaan kumota seuraavista syistä tarvitsematta käsitellä tarkemmin Sinagan, Portugalin hallituksen ja komission esittämiä perusteluja. Ensinnäkin 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa kielletään erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden jälleenvienti tai jälleenlähettäminen; valkoinen sokeri on kuitenkin eri asia kuin raakasokeri. Toiseksi valkoista sokeria valmistetaan nimenomaan raakasokerista puhdistamalla, mikä kiistatta tekee siitä jalostetun tuotteen, joita edellä mainittuun järjestelmään kuuluvat tuotteet eivät ole.
38. Sillä, että tietyt ensimmäisen jalostusasteen tuotteet, kuten valkoinen sokeri, luokitellaan perustamissopimuksessa maataloustuotteiksi, ei ole mitään merkitystä Poseima-ohjelman soveltamisen kannalta, koska erityinen hankintajärjestelmä ja siihen liittyvät kiellot koskevat vain erikseen määriteltyjä tuotteita, eivät siis kaikkia maataloustuotteita.
39. On lisättävä, ettei ole olemassa mitään vaaraa siitä, että erityisestä hankintajärjestelmästä saadut edut parantaisivat yritysten kilpailuasemaa muilla yhteisön markkinoilla tai viennissä, koska raakasokerista jalostetun valkoisen sokerin vienti ja lähettäminen on kiellettyä, ellei kyse ole perinteisestä kaupasta.
40. Lisäksi on huomattava, että lainsäätäjä on pyrkinyt estämään kilpailun vääristymisen myös perinteiseen kauppaan liittyvässä myynnissä, sillä asetuksen N:o 1600/92 9 artiklan mukaan jalostetuille tuotteille ei myönnetä vientitukea.
41. On totta, että erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvasta raakasokerista valmistettu valkoinen sokeri voi saada edullisen kilpailuaseman, jos se jälleenlähetetään muualle yhteisöön - mikä tosin on hyvin epätodennäköistä huomattavien kuljetuskustannusten takia - mutta jälleenlähetettyjen määrien on joka tapauksessa pysyttävä perinteisen kaupan rajoissa. On kuitenkin vaikea kuvitella, että Poseima-ohjelman käynnistämisellä olisi jokin yhteys perinteisen kaupan lopettamiseen, kun muistetaan, että sen tavoitteena on helpottaa Azorien suotuisia edellytyksiä integroitua sisämarkkinoihin.
42. Kansallisen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen on siis kaikesta päätellen vastattava, että asetuksen N:o 1600/92 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua valkoista sokeria on pidettävä jalostettuna tuotteena.
Toinen kysymys
43. Siirryn seuraavaksi käsittelemään toista ennakkoratkaisukysymystä, jolla kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, voidaanko sen tekemässä välipäätöksessä esitetyn taulukon lukujen perusteella katsoa, että esillä olevassa tapauksessa on kyse asetuksen N:o 1600/92 3 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta perinteisestä kaupasta ja saman asetuksen 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta muualle yhteisöön suuntautuvasta perinteisestä viennistä tai perinteisestä lähettämisestä.
44. Heti aluksi on syytä huomauttaa, että kyseisessä taulukossa on tietoja vain Manner-Portugaliin ja Madeiraan suuntautuvasta viennistä, joten en ymmärrä, miten sen perusteella voitaisiin arvioida, onko kyse perinteisestä viennistä, jolla tarkoitetaan myyntiä kolmansiin maihin ja joka sitä paitsi ei liity mitenkään siihen riita-asiaan, jota kansallisen tuomioistuimen kysymys koskee.
45. Kun tämä asia on tehty selväksi, mitä tästä taulukosta voidaan päätellä?
46. Ensiksi on sanottava, ettei taulukkoa ole helppo lukea. Se ulottuu vuodesta 1907 vuoteen 1992, mutta siinä ei anneta lainkaan tietoja esimerkiksi vuosista 1948-1961, 1970-1974, 1982, 1983 ja 1986-1989.
47. Taulukko on hyvin epäselvä myös niiden vuosien kohdalla, joista lukuja on annettu, sillä se koostuu kolmesta sarakkeesta, joiden otsikot ovat "Madeira", "Manner-Portugali", "Madeira/Manner-Portugali", mutta siinä ei täsmennetä, mihin sarake "Madeira/Manner-Portugali" liittyy.
48. Voitaisiin olettaa, että tähän sarakkeeseen on laskettu kahteen muuhun sarakkeeseen merkittyjen lukujen kokonaissumma kultakin vuodelta. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole tehty. Manner-Portugalin sarakkeessa on nimittäin lukuja vuosilta 1907-1947, mutta kolmas sarake on näiden samojen vuosien kohdalla jätetty tyhjäksi.
49. Ilmeisesti on ymmärrettävä, että sarakkeessa Madeira/Manner-Portugali esitetään tietoja joko Madeiraan tai Manner-Portugaliin suuntautuvasta myynnistä, mutta myynnin tarkkaa määräpaikkaa ei ole pystytty selvittämään. Koska kaksi muuta saraketta ovat tyhjiä niiden vuosien kohdalla, joista Manner-Portugalin sarakkeessa on esitetty myyntilukuja, voitaisiin päätellä, että Azorien kauppatilastoista vastaavat viranomaiset ovat joksikin aikaa tyytyneet pitämään kirjaa lähetyksistä niiden määräpaikasta välittämättä, mikä on hieman hämmentävää. Mutta edes näin tulkittuna tämän sarakkeen tiedoista ei tosiasiallisesti voida päätellä, onko kyse ollut 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta perinteisestä lähettämisestä muualle yhteisöön ja miten suuria määriä on lähetetty.
50. Olipa asia miten hyvänsä, on todettava, että vaikka Manner-Portugalin sarakkeessa on tietoja säännöllisestä joskin määrältään hyvin vaihtelevasta myynnistä vuosina 1907-1947, sen jälkeisistä vuosista ei anneta enää mitään tietoja lukuun ottamatta vuosia 1984 ja 1985, jolloin myynti oli 3 024 000 ja 6 175 250 kg. Tämä on varsin suuri määrä verrattuna siihen 10 000 tonnin rajaan, jota Sinagan tuotanto ei asetuksen N:o 1600/92 mukaan saisi ylittää.
51. Madeiran sarakkeessa ei mainita lainkaan lukuja ennen vuotta 1981. Tämän vuoden myynniksi ilmoitetaan 2 236 850 kg. Vuoden 1990 myynti oli vastaavasti 184 660 kg, vuoden 1991 myynti 258 700 kg ja vuoden 1992 myynti 30 000 kg.
52. Sarakkeessa Madeira/Manner-Portugali ilmoitettujen lukujen mukaan myynti vaihteli 300 000 kilosta 6 081 440 kiloon vuosina 1962-1970. Vuosina 1975-1979 myynti oli 1 500 kg vuodessa, mutta ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan nämä erät viittaavat joulutarjouksiin eivätkä varsinaiseen myyntiin.
53. Kirjallisessa menettelyssä RAR ja komissio selittivät, että Manner-Portugaliin suuntautuvaa myyntiä vuosina 1984 ja 1985 koskevien lukujen äkillinen ilmestyminen taulukkoon vuodesta 1948 lähtien jatkuneen tauon jälkeen johtuu siitä, että noina vuosina Portugalin laista poistettiin säännös, jolla Azoreita kiellettiin myymästä sokeria Manner-Portugalin markkinoilla.
54. Suullisessa käsittelyssä Sinaga väitti, ettei tällaista myyntikieltoa ole asetettu ja että kyseisinä vuosina poistettiin tuontimaksu eikä myyntikieltoa.
55. Olipa myynnin keskeytymiseen vuosina 1948-1983 syynä mikä tahansa, sen keskeytymistä ei ole kiistetty, kuten ei sitäkään, ettei Manner-Portugaliin ole viety sokeria vuoden 1986 jälkeen.
56. Mikäli käsitteellä «perinteinen» tarkoitetaan aikojen kuluessa tai menneisyydessä toistunutta jatkuvaa ja säännöllistä toimintaa - kuten komissio perustellusti väittää - kansallisen tuomioistuimen esittämän taulukon perusteella on hyvin vaikea osoittaa kaupan olleen perinteistä.
57. Taulukossa mainitaan koko ajanjaksolta 1948-1992 vain kaksi vuotta, joiden kohdalla on selvästi tietoja lähetyksistä Manner-Portugaliin, ja niitä tuskin voidaan pitää osoituksena perinteisestä kaupasta. Sama koskee lähetyksiä Madeiraan, jonne on ajanjaksona 1907-1992 viety sokeria kaikkiaan neljänä vuonna, joista vain kolme oli perättäisiä (määrät vaihtelevat 30 000 kg:sta 258 700 kg:aan).
58. Todellisuudessa kyse on pikemminkin ajoittaisesta kuin perinteisestä kaupasta, koska vienti ei ole ollut jatkuvaa eikä säännöllistä. Samaan johtopäätökseen tultaisiin, jos yhdyttäisiin RAR:n näkemykseen, jonka mukaan kaupan olisi täytynyt jatkua viiden tai mahdollisesti kolmen vuoden ajan ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa, ennen kuin voitaisiin puhua asetuksessa N:o 1600/92 tarkoitetusta perinteisestä kaupasta.
59. Tällaiset ajanjaksot otettaisiin tavallisesti huomioon maatalouspolitiikassa jaettaessa toimijoille kiintiöitä, jotta niiden pääsy markkinoille ei vaarantuisi sellaisten uusien yhteisön sääntöjen vuoksi, jotka eivät aikaisemmin koskeneet niitä.
60. Tällaisin perustein uusille jäsenvaltioille jaettiin sokerin tuotantokiintiöt silloin, kun ne liittyivät unioniin.
61. Tämä lähestymistapa vaikuttaa mielestäni järkevältä, sillä yhteisön lainsäätäjä ei pyrkinyt suojelemaan perinteistä kauppaa, koska se halusi tunnustaa vuosina 1907-1947 lähetettyihin sokerieriin perustuvat historialliset oikeudet, vaan - kuten komissio korostaa - sen tavoite oli paljon arkipäiväisempi. Se halusi estää sen, ettei Azorien tuottajilta oteta yhdellä kädellä pois sitä, mikä niille on toisella kädellä annettu. Toisin sanoen saariston tukemiseksi suunniteltu erityinen hankintajärjestelmä ei saanut kääntyä sitä vastaan niin, että se menettäisi markkinat, joille se vei säännöllisesti tuotteitaan ennen Poseima-ohjelman täytäntöönpanoa. On selvää, ettei erityinen hankintajärjestelmä saanut myöskään häiritä yhteisön markkinoiden toimintaa avaamalla Azorien tuottajille markkinoita, joilla niillä olisi kiistaton kilpailuetu.
62. Asetuksen N:o 1600/92 tarkoituksena on säilyttää vallitseva tilanne, jota valkoisen sokerin perinteinen lähettäminen Manner-Portugaliin ei taulukon perusteella selvästikään edusta.
63. Se, ettei yhteisön muiden jäsenvaltioiden kanssa ole käyty perinteistä kauppaa nimenomaan valkoisesta sokerista, ei kuitenkaan ole ristiriidassa asetuksen N:o 1600/92 3 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan kanssa, jossa tunnustetaan tarve ottaa huomioon perinteinen kauppa.
64. On muistettava, ettei tämä säännös koske pelkästään sokeria vaan kaikkia muitakin erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia tuotteita, joten sokerista esittämäni päätelmä ei suinkaan kumoa koko säännöksen vaikutusta.
65. Säännöstä voidaan siis soveltaa muihinkin tuotteisiin, jos osoitetaan, että niillä on tosiasiallisesti käyty perinteistä kauppaa.
66. On vielä tärkeää mainita - vaikkei tämä seikka käytännössä vaikuta kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun - etten voi hyväksyä RAR:n väitettä, jonka mukaan jo saman artiklan 4 kohdasta käy ilmi, ettei 3 artiklan 3 kohtaa sovelleta sokeriin.
67. Kyseisen 3 artiklan 3 kohdan ilmaisu "sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista" ei suinkaan tarkoita sitä, että sokeri suljettaisiin pois 4 kohdan soveltamisalasta, vaan ainoastaan sitä, että sokerin hankintatarpeiden arvioinnissa on otettava huomioon paitsi kyseisten alueiden tarpeet ja perinteinen kauppa myös paikallinen sokerijuurikkaan tuotanto ja se, että Azoreilla vuosittain puhdistettavan sokerin kokonaismäärä voi olla enintään 10 000 tonnia.
68. RAR:n tulkinta osoittaa, ettei se ole ymmärtänyt ilmaisun "sanotun kuitenkaan rajoittamatta" tavanomaista merkitystä sen paremmin kuin 3 artiklan 3 ja 4 kohdan välistä yhteyttäkään.
69. Raakasokerin hankintatarpeita ei voida arvioida yksinomaan paikallisen sokerijuurikkaan tuotannon perusteella, sillä se merkitsisi kysynnän arvioimista tarjonnan perusteella, mikä olisi outoa. Arviointi on siis väistämättä tehtävä saaren kulutustarpeiden perusteella 3 kohdan mukaisesti, ja paikallinen sokerijuurikkaan tuotanto on otettava arvioinnissa huomioon siksi, että se täyttää osan näistä tarpeista.
70. Maahan tuodulla raakasokerilla on voitava täyttää valkoisen sokerin vajaus, joka selviää vertaamalla saaren kulutusta saarella korjatuista sokerijuurikkaista jalostetun sokerin toimituksiin.
71. Kaikista näistä syistä ehdotan, että toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi.
Neljäs kysymys
72. Siirryn nyt suoraan neljänteen kysymykseen, sillä myös siihen löytyy vastaus toisesta kysymyksestä esittämistäni päätelmistä, vaikka se esitetäänkin "riippumatta edellisiin kysymyksiin annettavasta vastauksesta".
73. On syytä palauttaa mieleen, että asetuksen N:o 1600/92 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa kielletään ehdottomasti Azoreille muualta yhteisöstä tuotujen erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden jälleenvienti ja jälleenlähettäminen. Tähän säännökseen on vain yksi poikkeus, josta säädetään saman artiklan toisessa kohdassa, jonka mukaan "jalostettaessa kyseisiä tuotteita Azorien ja Madeiran alueilla kieltoa ei sovelleta muualle yhteisöön suuntautuvaan perinteiseen vientiin eikä perinteiseen lähettämiseen". Aiemmin esittämästäni väitteestä, jonka mukaan Azoreilta ei ole perinteisesti viety valkoista sokeria Manner-Portugaliin, seuraa väistämättä, ettei Sinaga voi myydä Manner-Portugaliin sokeria, jonka se on tuottanut sellaisesta sokerijuurikkaasta, joka on vapautettu tuontitulleista Poseima-ohjelman mukaisesti.
74. Asetuksen 8 artikla on itse asiassa täysin selkeä ja yksiselitteinen, eikä ole mitään syytä epäillä siinä esitettyjen kieltojen pakottavuutta.
75. Tämä ei kuitenkaan estä Sinagaa väittämästä kirjallisten huomautustensa 82 kohdassa, että "nykyinen lainsäädäntö, tarkasteltiinpa sitä sovellettavien säännösten sanamuodon tai järjestelmän rakenteen perusteella, mahdollistaa ainoastaan tulkinnan, jonka mukaan Sinagalla on oikeus myydä Manner-Portugaliin sokeria, jonka se on tuottanut erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti maahan tuodusta raakasokerista, koska tällainen myynti voi kuulua 'muualle yhteisöön suuntautuvaa perinteistä lähettämistä'" koskevan säännöksen soveltamisalaan.
76. Sinaga menee jopa niin pitkälle, että se väittää kirjallisten huomautustensa 72 kohdassa, että "jo sen, että Azoreilta on ennen myyty sokeria Manner-Portugaliin, pitäisi riittää perusteeksi poikkeuksen myöntämiseen säännöksestä, jolla kielletään sokerin kaupan pitäminen Azorien markkinoiden ulkopuolella". Mikäli ymmärrän oikein, tämä tarkoittaa, että pelkkä "sokerin myynti Manner-Portugaliin" riittää todisteeksi perinteisen kaupan olemassaolosta ja ettei yhteisön lainsäätäjän viittaus perinteisen kaupan olemassaoloon sisällä mitään rajoituksia sen suhteen, miten suuria määriä voidaan lähettää. Tällaista perustelua ei selvästikään voida hyväksyä, sillä se tekee tyhjäksi sanan "perinteinen" konkreettisen merkityksen.
77. Lisäksi Portugalin hallitus, joka muiden kysymysten osalta yhtyy Sinagan perusteluihin, tyytyy kirjallisten huomautustensa 57 kohdassa toteamaan tästä neljännestä kysymyksestä, että "Portugalin tasavallan mielestä Azorien sokeriteollisuudella on oikeus myydä Manner-Portugaliin sokeria, jonka se on tuottanut sellaisesta raakasokerista, joka on vapautettu tuontitulleista asetuksen N:o 1600/92 8 artiklan toisessa kohdassa määritellyin edellytyksin".
78. Toistan vielä, että yhteisön lainsäätäjän perinteistä kauppaa suojaavan poikkeuksen ainoana tarkoituksena on vallitsevan tilanteen säilyttäminen. Vaikka oletettaisiin, että tällaista kauppaa on ollut, erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti hankitusta raakasokerista valmistetun valkoisen sokerin määrät, jotka Azoreilta on viety tai lähetetty Manner-Portugaliin, eivät joka tapauksessa ole voineet ylittää perinteistä kauppaa vastaavia määriä.
79. Kuten esitin vastauksessani toiseen kysymykseen, tässä tapauksessa ei voida katsoa, että valkoisesta sokerista olisi käyty perinteistä kauppaa. Siksi voin vain todeta, että Sinagan on ehdottomasti kiellettyä lähettää Manner-Portugaliin valkoista sokeria, jonka se on tuottanut erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti tuodusta raakasokerista.
Kolmas kysymys
80. Vielä on jäljellä kolmas kysymys, johon ei ole aivan helppo vastata. Kuten Sinaga, Portugalin hallitus ja komissio huomauttavat, asetuksen N:o 1600/92 25 artiklassa ei liitetä sokerijuurikkaan viljelyyn myönnettyyn kiinteään hehtaaritukeen ja Azoreilla korjattujen juurikkaiden jalostamiseen valkoiseksi sokeriksi myönnettyyn erityistukeen mitään kieltoa, joka estäisi Azoreilla korjatuista sokerijuurikkaista tuotetun valkoisen sokerin viennin tai lähettämisen Manner-Portugaliin.
81. Lisäksi koska 25 artikla sisältyy asetuksen II osastoon, jonka otsikko on "Azorien ja Madeiran tuotteita koskevat tukitoimenpiteet", ei voida väittää, että sen I osastoon "Erityinen hankintajärjestelmä" sisältyvässä 8 artiklassa asetettua kieltoa olisi tosiasiallisesti sovellettava myös sokeriin, joka on saanut 25 artiklassa säädettyjä tukia.
82. Ei myöskään ole perusteltua väittää, että yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti myönnettyihin tukiin sisältyisi yleisesti kielto, jonka mukaan tuettuja tuotteita ei saa pitää kaupan tuotantoalueensa ulkopuolella.
83. On totta, että tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate on yksi yhteismarkkinoiden peruspilareista. Onko näiden toisiaan tukevien perustelujen vuoksi siis hyväksyttävä Sinagan, Portugalin hallituksen ja komission väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1600/92 25 artiklassa säädettyjä tukia saanutta valkoista sokeria voidaan lähettää rajoituksetta Manner-Portugaliin?
84. Mielestäni näin ei ole. RAR:n tapaan olen sillä kannalla, että mahdollisuus pitää tuotteita vapaasti kaupan Manner-Portugalissa rikkoisi Poseima-ohjelman yhtenäisyyden.
85. Vaikka on totta, ettei asetukseen N:o 1600/92 sisälly sellaista säännöstä, jossa kiellettäisiin asetuksen 25 artiklassa tarkoitettua tukea saaneen valkoisen sokerin pitäminen kaupan Azorien ulkopuolella, tällainen kielto on kuitenkin pääteltävissä päätöksestä 91/315/ETY eli itse Poseima-ohjelmasta, ja tarkemmin sanottuna sen liitteen 9.2 kohdasta.
86. Siinä nimittäin todetaan Azorien raakasokerin hankintatarpeiden osalta, että erityistä hankintajärjestelmää "sovelletaan siihen asti, kunnes paikallinen sokerijuurikkaan tuotanto on niin kehittynyttä, että se riittää täyttämään Azorien markkinoiden tarpeet. Hankintajärjestelmään kuuluvat määrät määritetään siten, että Azoreilla vuosittain puhdistettavan sokerin kokonaismäärä on enintään 10 000 tonnia".
87. Tästä ilmenee hyvin selvästi, että erityinen hankintajärjestelmä suunniteltiin jo alusta pitäen tilapäiseksi järjestelyksi ja että sen tarkoituksena on edistää Azorien paikallisiin tarpeisiin verrattuna heikkoa sokerijuurikkaan tuotantoa, jota saman liitteen 14.4 kohdassa tarkoitetuilla valkoisen sokerin tuotanto- ja jalostustuilla nimenomaan pyritään kasvattamaan.
88. Itse asiassa Poseima-ohjelman tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa Azorien omavaraisuus, vaikka alue on tietyssä määrin riippuvainen yhteisön talousarviosta maksettavista tuista. Kyse on kuitenkin tuista, joilla edistetään paikallista maataloustuotantoa pitkällä aikavälillä sen sijaan, että tuettaisiin muualta yhteisöstä tulevien jalosteiden tai puolijalosteiden tuontia.
89. Paikallinen kulutus pysynee jokseenkin samana, joten erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvan raakasokerin määrän pitäisi vähetä sitä mukaa, kun Azoreilla korjatuista sokerijuurikkaista jalostetun sokerin tuotanto kasvaa. Tämä tuetun hankinnan väheneminen on koko Azorien sokerimarkkinoiden hankintajärjestelmän johtoajatus.
90. Jos saarella korjatuista sokerijuurikkaista tuotetun sokerin vienti paikallisten markkinoiden ulkopuolelle sallittaisiin, tavoitteena olevasta erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvan raakasokerin määrän vähentämisestä tulisi pohjaton kaivo, eli koko hanke olisi alusta asti tuomittu epäonnistumaan.
91. On selvää, että jos Sinagalla olisi mahdollisuus viedä Azorien ulkopuolelle 25 artiklassa tarkoitettua tukea saanutta sokeria selvän kilpailuedun turvin, se tekisi sen varmasti. Tämä tarkoittaisi, että toimivaltaisten viranomaisten olisi vuotuista hankintatasetta laatiessaan pakko todeta, että erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvan sokerin määrän säilyttäminen ja jopa kasvattaminen on välttämätöntä, jotta Azorien paikallisten markkinoiden hankinnat voitaisiin varmistaa Poseima-ohjelmassa määritellyin ehdoin paikallisten kuluttajien etujen mukaisesti.
92. Tämä johtaisi väistämättä järjestelmän vääristymiseen, mikä on mielestäni ehdottomasti syytä estää.
93. Enää on selvitettävä, miten tämä käytännössä onnistuu eli miten Sinaga saadaan toimintaansa sääntelevien yhteisön oikeussääntöjen mukaisesti noudattamaan kieltoa, jonka mukaan se ei saa viedä eikä lähettää saarelta asetuksen N:o 1600/92 25 artiklassa tarkoitettuja tukia saanutta sokeria.
94. Tähän on mielestäni vain kaksi ratkaisuvaihtoehtoa. Yhteisöjen tuomioistuin voi ensinnäkin todeta, että asetuksessa N:o 1600/92 ei tällaista kieltoa nimenomaisesti esitetä, mutta kun asetusta tulkitaan yhdessä sen oikeudellisena perustana olevan päätöksen 91/315/ETY säännösten kanssa, sen on väistämättä katsottava sisältävän tällaisen kiellon, joka tosin ilmenee vain epäsuorasti.
95. Tällä ratkaisulla olisi kieltämättä se haitta, että sitoutuessaan tällaiseen tulkintaan yhteisöjen tuomioistuin joutuisi alttiiksi arvostelulle, jonka se todennäköisesti haluaisi välttää.
96. Arvostelua saattaa herättää se, että yhteisöjen tuomioistuin, joka on aina korostanut tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen tärkeyttä ja katsonut, että poikkeuksia tähän periaatteeseen on tulkittava suppeasti, asettaa yllättäen implisiittisiä tai ainakin kirjoittamattomia rajoituksia tälle periaatteelle.
97. Tällaisen arvostelun mahdollisuus, ellei jopa todennäköisyys, ei kuitenkaan vaikuta ylivoimaiselta ongelmalta, sillä vaikka kieltoa ei mainita suoraan asetuksessa N:o 1600/92, se on kuitenkin pääteltävissä päätöksen 91/315/ETY liitteestä ilman minkäänlaista tekstin muuntelua.
98. Toisena ratkaisuvaihtoehtona on, ettei yhteisöjen tuomioistuin yritäkään tulkita asetusta niin, ettei se vaikuttaisi epäjohdonmukaiselta päätökseen verrattuna, vaan puuttuu siihen epäkohtaan, ettei asetuksessa ole suoraan kielletty 25 artiklassa tarkoitettua tukea saaneen sokerin kaupan pitämistä Azorien markkinoiden ulkopuolella, ja toteaa, että kiellon puuttuminen rikkoo päätöksen 91/315/ETY liitteen 9.2 kohtaa. Näin se siirtyisi arvioimaan asetuksen pätevyyttä.
99. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on olemassa ennakkotapauksia siirtymisestä säännösten tulkinnasta niiden pätevyyden arvioimiseen, mikä tuotiin esille suullisessa käsittelyssä. Edellä mainitun haitan välttämisen lisäksi tämän ratkaisun etuna on, että se mukailisi oikeuskäytännössä vahvistettua selkeää linjaa, jonka mukaan soveltamissäännöksen on pysyttävä oikeudellisena perustanaan olevan säädöksen asettamissa rajoissa.
100. Valitsipa yhteisöjen tuomioistuin kumman ratkaisun tahansa, se ei mielestäni voi mitenkään välttyä toteamasta, että sellaista valkoista sokeria, joka on saanut tukea Azoreilla korjattujen sokerijuurikkaiden jalostukseen, ei voida pitää kaupan Azorien paikallisten markkinoiden ulkopuolella.
Päätelmät
101. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymyksiin vastataan seuraavasti:
1) Kun sovelletaan tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi 15 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1600/92 8 artiklan toista kohtaa, maahan tuodusta raakasokerista tuotettua valkoista sokeria on pidettävä jalostettuna tuotteena.
2) Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ei voida päätellä, että tässä tapauksessa olisi kyse asetuksen N:o 1600/92 3 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta perinteisestä kaupasta tai sen 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta perinteisestä lähettämisestä muualle yhteisöön.
3) Azoreilla korjatuista sokerijuurikkaista paikallisesti tuotettua valkoista sokeria, joka on saanut asetuksen N:o 1600/92 25 artiklassa säädettyjä tukia, ei voida pitää kaupan Azorien paikallisten markkinoiden ulkopuolella.
4) Sellaista valkoista sokeria, joka on tuotettu Azoreilla asetuksen N:o 1600/92 I osastossa määritellyn erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti tuodusta raakasokerista, ei voida lähettää Manner-Portugaliin, koska tässä tapauksessa ei ole kyse tämän asetuksen 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta perinteisestä lähettämisestä.
Full & Egal Universal Law Academy