EUR-Lex -  62000CC0329 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Mischo 3 päivänä lokakuuta 2002. - Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - EMOTR - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen - Varainhoitovuodet 1996 ja 1997 - Banaanintuottajille myönnettävä tasaustuki. - Asia C-329/00.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1. Espanjan kuningaskunta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 5 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2000/449/EY (jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin, kuin siinä säädetään rahoituskorjauksesta menoihin, jotka Espanja on ilmoittanut banaaneille myönnettävänä tasaustukena varainhoitovuosien 1995 ja 1996 osalta.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

2. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Neuvoteltuaan 11 artiklassa tarkoitetun rahastokomitean kanssa komissio

- -

b) tarkastaa ja hyväksyy yksiköiden ja toimielimien tilit ennen seuraavan vuoden loppua 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen perusteella."

3. Tämän asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 22 päivänä toukokuuta 1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1287/95, 5 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Neuvoteltuaan rahastokomitean kanssa komissio:

- -

b) tarkastaa ja hyväksyy toimivien toimielinten tilit kyseistä varainhoitovuotta seuraavan vuoden huhtikuun 30 päivänä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös - - ei rajoita myöhempien päätösten tekemistä c kohdan mukaisesti.

c) päättää menoista, jotka jätetään 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun yhteisörahoituksen ulkopuolelle todettuaan, ettei kyseisiä menoja ole suoritettu yhteisön sääntöjen mukaisesti.

- -

Komissio tekee ulkopuolelle jätettävistä menoista arvion erityisesti todetun epäyhdenmukaisuuden merkittävyyden perusteella. Komissio ottaa tällöin huomioon rikkomuksen laadun ja vakavuuden sekä yhteisölle aiheutetun taloudellisen vahingon.

Niiden menojen rahoituksesta, jotka on suoritettu aikaisemmin kuin 24 kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa, ei voida kieltäytyä - - ."

4. Asetuksen N:o 1287/95 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. - -

[Tätä asetusta] sovelletaan 16 päivänä lokakuuta 1995 alkavasta varainhoitovuodesta.

2. Asetuksen (ETY) N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu rahoituksesta kieltäytyminen ei voi koskea 16 päivänä lokakuuta 1992 edeltävän varainhoitovuoden lukuun ilmoitettuja menoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen voimaantuloa edeltävää varainhoitovuotta koskevien tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevien päätösten tekemistä."

5. Komission rahoituskorjauksia koskevat suuntaviivat on määritetty 23.12.1997 päivätyssä asiakirjassa VI/5330/97. Jos tarkastuksen yhteydessä saatujen tietojen avulla ei voida arvioida yhteisön kärsimiä menetyksiä, voidaan rahoitusta oikaista kiinteämääräisesti. Korjauksien suuruus on 2, 5 tai 10 prosenttia sen mukaan, kuinka suuri menetysten riski on; jossain tapauksissa korjaus voi olla 25 prosenttia tai ylikin ja poikkeuksellisesti jopa 100 prosenttia.

6. Kyseessä olevaa alaa säätelevät asetukset ovat erityisesti banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 404/93 ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanialan kaupanpitotulojen menetystä korvaavan tasaustukijärjestelmän osalta 9 päivänä heinäkuuta 1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 1858/93.

7. Asetuksessa N:o 404/93 säädetään, että tuottajat voivat saada tasaustukea mahdollisista tulonmenetyksistä banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn luomisen johdosta.

8. Asetuksen N:o 404/93 12 artiklan 1-5 ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Yhteisön markkinoilla yhteisten vaatimusten mukaisesti banaaneja kaupan pitäville ja hyväksytyn tuottajajärjestön jäseninä oleville yhteisön tuottajille myönnetään mahdollisesta tulojen menetyksestä tasaustukea. - -

2. Yhteisössä tuotettujen ja kaupan pidettävien banaanien tasaustukeen oikeuttavaksi enimmäismääräksi vahvistetaan 854 000 tonnia (nettopaino). Tämä määrä jaetaan yhteisön tuotantoalueiden kesken seuraavasti:

1) Kanariansaaret 420 000 tonnia;

- -

3. Tasaustuki lasketaan seuraavien tulojen välisen erotuksen perusteella:

- yhteisössä tuotettujen ja kaupan pidettyjen banaanien kiinteä viitetulo

ja

- kyseisen vuoden aikana yhteisössä tuotetuista ja kaupan pidetyistä banaaneista yhteisön markkinoilla saatu keskimääräinen tuotantotulo.

4. Kiinteä viitetulo määritetään:

- 1 päivää tammikuuta 1993 edeltäneen ja 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritetyn vertailujakson aikana yhteisössä tuotettujen ja kaupan pidettyjen banaanien keskihinnasta,

- vähentäen keskimääräiset kuljetuskustannukset ja fob-kustannukset. - -

5. Yhteisön banaanien keskimääräinen tuotantotulo määritetään vuosittain:

- kyseisen vuoden aikana yhteisössä tuotettujen ja kaupan pidettyjen banaanien keskihinnasta,

- josta vähennetään keskimääräiset kuljetuskustannukset ja fob-kustannukset

- -

7. Vakuuden antamista edellyttävää ennakkoa voidaan maksaa edeltävänä vuonna myönnetyn tasaustuen perusteella."

9. Asetuksen N:o 1858/93 4 artiklan 1, 3 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Ennakkohakemuksia voidaan esittää 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn aikataulun mukaisesti

- -

3. Ennakon maksamisen edellytyksenä on vakuuden antaminen hakemusta jätettäessä. Kyseisen vakuuden määrä vahvistetaan 50 prosentiksi ennakon määrästä

- -

5. Vakuus vapautetaan siltä määrältä, jonka toimivaltaiset viranomaiset maksavat lopullisena tukena."

II Tosiseikat ja kannetta edeltänyt menettely

10. Kanariansaarille tammikuussa 1997 tehdyn tarkastusmatkan yhteydessä komission yksiköt havaitsivat, että laskuihin, jotka koskivat näiden saarten markkinoille tarkoitettuja huomattavia banaanimääriä ja jotka olivat tiettyjen tuottajajärjestöjen laatimia, oli kirjattu hintoja, joita voitiin pitää symbolisina (1, 2 tai 5 ESP/kg).

11. Koska komission yksiköille toimitetuista selvityksistä ilmeni, että näihin liiketoimiin kohdistuneet tarkastukset eivät koskaan menneet puhtaan hallinnollista tasoa pidemmälle, komissio totesi, että oli olemassa todellinen riski siitä, että mainitut laskut koskivat banaaneja, joita joko ei ollut tosiasiallisesti pidetty kaupan tai jotka olivat laadultaan huonoja. Komission tarkastajat katsoivat, että Espanjan viranomaisten olisi pitänyt ryhtyä lisätarkastuksiin.

12. Komissio toimitti nämä huomautuksensa Espanjan kuningaskunnalle 8.7.1997 päivätyllä kirjeellään.

13. Komission yksiköt tekivät uuden tarkastusmatkan marraskuussa 1997.

14. Kahdenvälisessä kokouksessa, joka pidettiin 31.3.1998, komissio antoi suostumuksensa siihen, että Kanariansaarten itsehallintoalueen viranomaiset ryhtyisivät toimiin tilintarkastusten suorittamiseksi yrityksissä, jotka olivat ostaneet banaaneja alihintaan tilivuonna 1996. Tilintarkastus suoritettiin toukokuussa 1998. Tilintarkastuskertomuksessa, joka toimitettiin komissiolle 2.7.1998, ei ollut havaittu, että eriä olisi pidetty kaupan hinnalla, joka oli alle 10 ESP/kg.

15. Komission yksiköt totesivat, että tämä kertomus antoi tukea niiden käsityksille.

16. Komissio ehdotti 15.6.1999 päivätyssä kirjeessään rahoituskorjausta siten, että se perustuisi erotukseen, joka saadaan, kun Espanjan tuottajille maksetusta tasaustuesta vähennetään se tasaustuki, joka niille olisi maksettu, jos tarkoitetut määrät ja niitä vastaavat hinnat olisi jätetty kokonaan tai osittain huomiotta laskettaessa yhteisön keskimääräistä apua.

17. Espanjan viranomaiset pyysivät 4.8.1999 päivätyllä kirjeellään sovittelumenettelyn käynnistämistä.

18. Sovitteluelin, joka perustettiin sovittelumenettelyn perustamisesta osaksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä 1 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/442/EY (jäljempänä sovitteluelin), antoi lopullisen kertomuksensa 4.2.2000. Se totesi, että oli äärimmäisen vaikeaa ratkaista kiistaa osapuolten välillä, koska niiden kannat perustuivat paremminkin päättelyyn kuin todettuihin tosiasioihin. Se mainitsi, että sen tietoonsa saamien seikkojen valossa ei ollut mahdollista sulkea pois mahdollisuutta, että kyseessä olevat banaanit olivat olleet laadultaan huonompia, kuin normit edellyttävät, mutta että oli epätodennäköistä, että laatuvirhe oli koskenut kaikkia kyseessä olevia määriä. Sen mukaan oli myös mahdollista, että petoksia, jotka koskivat tosiasiallisesti myytyjen banaanien määrää, oli tapahtunut, mutta että sille ei ollut esitetty tästä minkäänlaista konkreettista näyttöä.

19. Sovitteluelimen mukaan Espanjan viranomaisten päätelmät olivat siis yhtä uskottavia. Erityisesti olisi ollut mahdollista, että normit täyttäviä vähäisiä banaanimääriä oli myyty alle omakustannushinnan, koska niiden myyminen olisi antanut tuottajille mahdollisuuden saada tasaustukea, jonka ne olisivat muussa tapauksessa menettäneet. Tällaista käytäntöä ei ole kielletty.

20. Sovitteluelin tuli siihen lopputulokseen, ettei se ollut kyennyt lähentämään osapuolten näkökantoja. Se kehotti kuitenkin komissiota tarkistamaan rahoituskorjausta koskevan ehdotuksensa perusteita sovitteluelimen sille esittämien huomautusten valossa.

21. Komissio hyväksyi 15.5.2000 yhteenvetokertomuksensa. Sen johtopäätöksenä oli, etteivät Espanjan viranomaiset olleet pystyneet näyttämään toteen, että riidanalaiset myynnit, jotka tehtiin hyvin alhaiseen hintaan, olivat tosiasiassa toteutuneet tai että ne täyttivät asetetut edellytykset. Komissio ilmoitti, että se ehdotti rahoituskorjausta pidättämällä summan, joka oli 100 prosenttia 5 ESP/kg alittavalla hinnalla kaupan pidettyä banaanimäärää vastaavasta tasaustuesta ja 25 prosenttia, kun kyse oli hinnalla 5-10 ESP/kg kaupan pidetyistä banaaneista; tämä korjaus merkitsi lisäksi sitä, että tuen määrä oli laskettava uudelleen, kun kyseessä olleet kauppatavarat oli vähennetty, jotta voitaisiin määrittää keskimääräinen hinta kylmävarastosta siirrettäessä ja jotta vältettäisiin se, että oletetut "myynnit" vaikuttavat tasaustuen lopulliseen määrään. Korjauksen kokonaissumma oli 428 882 534 ESP.

22. Menettely päättyi, kun riidanalainen päätös, jossa säädettiin yhteenvetoraportissa mainitusta rahoituskorjauksesta, tehtiin 5.7.2000.

III Asianosaisten vaatimukset

23. Espanjan kuningaskunta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa 5.7.2000 tehdyn komission päätöksen siltä osin, kuin kyseinen päätös koskee banaaneille myönnettävää tasaustukea Espanjassa, ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24. Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

IV Asian arviointi

25. Espanjan hallitus esittää kolme kanneperustetta.

26. Ensinnäkin komissio on kieltäytyessään ottamasta vastattavaksi varainhoitovuoden 1995 aikana toteutuneita menoja tehnyt virheen ja loukannut luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.

27. Toiseksi komissio on tehnyt virheen niiden tietojen osalta, joita se on käyttänyt laskeakseen rahoituskorjauksen, ja vetänyt havainnoistaan vääriä johtopäätöksiä.

28. Kolmanneksi riidanalainen päätös ei ole riittävästi perusteltu.

A Ensimmäinen kanneperuste: korjaus on ulotettu koskemaan väärin perustein vuoden 1995 menoja

29. Espanjan hallitus väittää, että riidanalainen päätös ulottuu väärin perustein vuonna 1995 toteutuneisiin menoihin sen vuoksi, että ne oli jo tarkistettu ja hyväksytty toisella päätöksellä eli Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1995 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 3 päivänä helmikuuta 1999 tehdyllä komission päätöksellä 1999/187/EY. Ainoat poikkeukset tarkistamiseen ja hyväksymiseen koskivat Espanjan osalta hyväksymättä jääneitä menoja, jotka mainitaan kyseisen päätöksen liitteessä olevan 1 kohdan f alakohdassa, ja päätöksen ulkopuolelle jätettyjä määriä, jotka luetellaan mainitussa liitteessä olevan 1 kohdan c alakohdassa.

30. Banaaneja koskevat maksut eivät kuulu Espanjan hallituksen mukaan päätöksen ulkopuolelle jätettyihin määriin vaan hyväksyttyihin menoihin, jotka siis oli tarkistettu ja hyväksytty.

31. Espanjan hallitus väittää, että komissio on kieltäytyessään vastaamasta näistä menoista loukannut luottamuksensuojan periaatetta Espanjan hallinnon ja tasaustuen saajina olevien henkilöiden vahingoksi.

32. Kyseinen hallitus väittää komission loukanneen myös oikeusvarmuuden periaatetta. Espanjan hallitus pitää välttämättömänä, että yhteisön toimielimet kunnioittavat hyväksymiensä päätösten koskemattomuutta.

33. Komissio katsoo, että Espanjan hallituksen esittämä ensimmäinen kanneperuste on perusteeton. Se esittää, että päätöksellä 1999/187/EY ei ole tarkastettu ja hyväksytty kyseisiä tasaustukena maksettuja summia.

34. Komission mukaan suoritukset, jotka tuottajille tehtiin markkinointivuotena 1995 eli ajanjaksona 1.1.1995-31.12.1995, olivat pelkkiä ennakkoja lopullisesta tasaustuesta. Tätä tukea ei voida pitää lopullisesti maksettuna ennen kuin tuen loppumäärä on maksettu ja vakuus vapautettu, mikä tapahtui varainhoitovuonna 1996 eli ajanjaksona 16.10.1995-15.10.1996 eikä varainhoitovuonna 1995.

35. Komissio toteaa vielä, että jotta voitaisiin katsoa, että oikeus tukeen on olemassa siten, kuin säädetään asetuksessa N:o 1858/93, sellaisena kuin se on muutettuna 7.4.1995 annetulla komission asetuksella N:o 796/95, komissiolla on oltava kaikki tiedot vuosittaisesta viiteajanjaksosta eli markkinointivuodesta, joka vastaa banaanien osalta kalenterivuotta. Komission mukaan se tarkastaa vasta vuoden lopussa nämä tiedot saatuaan, että olosuhteet, joiden perusteella tuki on maksettu, ovat vallinneet eli että tuotantotulo on ollut viitetuloa pienempi, ja päättää tuen määrästä. Vasta tällä hetkellä tuen jäännös voidaan maksaa ja vakuus vapauttaa. Aiemmin suoritettuja maksuja on sen mukaan pidettävä vain väliaikaisina ennakkoina, joita saatetaan myöhemmin tarkistaa. Tähän hetkeen asti ei komission mukaan ole olemassa oikeutta tukeen, eikä sen suuruutta voida laskea, jolloin ei myöskään voida katsoa, että olisi jokin summa, joka voitaisiin tarkastaa ja hyväksyä.

36. Näin ollen komissio väittää, että mitä tulee vuonna 1995 kaupan pidettyihin banaaneihin, tuki maksettiin lopullisesti vasta vuonna 1996, joten päätöksellä 1999/187/EY, joka koskee varainhoitovuotta 1995, ei ole voitu tarkastaa ja hyväksyä summia, jotka on kyseisenä tukena maksettu.

37. Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, ettei päätös 1999/187/EY kata menoja, joita riidanalaisella päätöksellä korjattiin.

38. Riidanalaisen päätöksen liitteestä käy itse asiassa ilmi, että Espanjan kuningaskunnan riitauttamat korjaukset koskevat menoja, jotka ajoittuvat varainhoitovuosille 1996 ja 1997. Sitä vastoin päätöksellä 1999/187/EY tarkastettiin ja vahvistettiin varainhoitovuoden 1995 tilit. Koska kyse on eri varainhoitovuosista, viimeksi mainittu päätös ei koske menoja, jotka ovat olleet riidanalaisen päätöksen kohteena.

39. Espanjan hallitus kuitenkin väittää, että tietyt komission korjaamat menot kuuluvat tosiasiassa varainhoitovuodelle 1995.

40. Tarkemmin sanoen se toteaa, että "komission olisi pitänyt ottaa huomioon yksinomaan banaanialalla tasaustukena varainhoitovuonna 1996 maksetut summat ja jättää huomiotta varainhoitovuonna 1995 suoritetut maksut, jotka - - oli jo tarkastettu ja hyväksytty".

41. Tätä väitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä.

42. Kuten komissio aivan oikein toteaa, "varainhoitovuonna 1995 suoritetut maksut" ovat asetuksen N:o 404/93 ja asetuksen N:o 1858/93 valossa ennakkoja.

43. Tältä osin on syytä viitata asetuksen N:o 1858/93 7 artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään seuraavaa:

"[h]akemukset on jätettävä:

a) ennakkohakemusten osalta maaliskuun, toukokuun, heinäkuun, syyskuun ja marraskuun kymmenen ensimmäisen päivän aikana hakemuskuukautta edeltäneiden kahden kuukauden aikana tosiasiallisesti kaupan pidetyiltä banaaneilta;

- -

b) tuen jäännöksen maksamisen osalta sitä vuotta, jolta tukea haetaan, seuraavan vuoden tammikuun kymmenen ensimmäisen päivän aikana.

Jäännökseen sisältyy:

- tuki marraskuusta joulukuuhun ulottuvalla ajanjaksolla kaupan pidetyille banaaneille,

- sekä tarvittaessa a alakohdassa mainittujen ajanjaksojen aikana kaupan pidetyille banaaneille maksettujen määrien tarkistus tuen lopullisen määrän perusteella."

44. Tästä säännöksestä seuraa, että banaanien kaupan pitäminen antaa, sinä vuonna kuin se tapahtuu, aiheen tuottajalle maksettavaan ennakkoon. Tuottaja saa tuen jäännöksen vasta seuraavana vuonna.

45. Tämän tulkinnan oikeellisuus vahvistuu tarkasteltaessa asetuksen N:o 1858/93 johdanto-osan kuudetta perustelukappaletta, johon komissio viittaa ja jossa säädetään seuraavaa:

" - - sen vuoksi, että tietyn vuoden tasoitustuki voidaan määrittää ja maksaa vasta seuraavan vuoden alussa, on osoittautunut tarpeelliseksi myöntää ennakkoa, jotta yhteisön tuotteiden tavanomainen myynti jatkuisi ja toimenpide vastaisi tarkoitustaan; kyseisten ennakkojen maksamisen edellytyksenä on kuitenkin oltava vakuuden antaminen sen varalta, että lopullinen tuki olisi maksettuja ennakkoja pienempi."

46. Jos komissio on siis havainnut väärinkäytöksiä banaanien kaupan pitämisessä vuosien 1995 ja 1996 aikana, kyse on kaupan pitämisestä, josta tuottajat ovat saaneet vain ennakkoja näinä vuosina. Vastaavasti tuen jäännös on sen sijaan maksettu vuosina 1996 ja 1997.

47. Komissio katsoo mielestäni hyvin perustellusti, että koska tuen määrä vahvistettiin lopullisesti vasta vuosina 1996 ja 1997, tuet on tarkastettu ja vahvistettu vasta varainhoitovuosia 1996 ja 1997 koskevien menettelyjen yhteydessä eikä varainhoitovuotta 1995 koskeneessa menettelyssä, jota päätös 1999/187/EY koskee.

48. Tilien tarkastus- ja hyväksymismenettely koskee, kuten päätöksen 1999/187/EY otsakekin jo osoittaa, EMOTR:sta rahoitettuja "menoja".

49. Meno tulee kuitenkin EMOTR:n vastattavaksi vasta sillä hetkellä, kun tuki on saanut lopullisen luonteen ja kun vakuus on vapautettu. Tätä päivämäärää ennen tällaisen menon olemassaolo on epävarmaa, koska ennakkona maksettu summa voidaan aina periä takaisin vakuuden ansiosta siltä osin, kuin tuen maksaminen osoittautuu perusteettomaksi.

50. Espanjan hallitus hämmästelee vielä sitä, miksei komissio tässä tapauksessa ole todennut päätöksessään 1999/187/EY, ettei se ole sisällyttänyt banaanien tasaustukeen liittyviä menoja siksi, että lopullista maksua ei suoritettaisi ennen vuotta 1996, kun se oli sen sijaan nimenomaisesti maininnut tästä samassa päätöksessä, kun kyse oli tiettyjen peltokasvien tuottajille suunnatuista tuista.

51. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkästään se, että komissio on viitannut päätöksen 1999/187/EY perustelukappaleissa vain peltokasveihin, ei sen sijaan banaaneihin, ei ole riittävä peruste sille johtopäätökselle, että tällä päätöksellä olisi tarkastettu ja vahvistettu vuonna 1995 banaanintuottajille ennakkona maksetut summat. EMOTR:n vastattavana olevan menon olemassaolo riippuu sovellettavista oikeussäännöistä, ei komission päätöksen jostakin perustelukappaleesta.

52. Espanjan hallitus katsoo myös, että näkökanta, jonka mukaan vuonna 1995 suoritettuja maksuja on pidettävä ennakkona, ei ole johdonmukainen, kun otetaan huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan b alakohta, joka koskee maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja tukia.

53. Espanjan hallituksen mukaan yhteisön lainsäätäjä on tehnyt eron 7 artiklassa tarkoitettujen maaseudun kehittämistukien ja muiden tukien välillä. Kun kyse on maaseudun kehittämistuista, lopullista suoritusta edeltävät maksut ovat vain ennakkoja. Sitä vastoin muissa tukityypeissä, kuten banaanialan tasaustuissa, eri maksueriä aina lopulliseen suoritukseen asti ei sen mukaan ole pidettävä ennakoina. Nämä maksut ovat osa myönnettyä tasaustukea ja ne voidaan tarkastaa ja hyväksyä. Tarkasteltavana olevassa asiassa ne on tarkastettu ja hyväksytty päätöksellä 1999/187/EY, joka koskee varainhoitovuotta 1995.

54. Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

"[r]ahoituksesta ei voida kieltäytyä, kun on kyse:

a) niistä 2 artiklassa tarkoitetuista menoista, jotka on toteutettu 24:ää kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa;

b) 3 artiklassa tarkoitettuun toimenpiteeseen tai toimeen liittyvistä menoista, joiden osalta lopullinen maksu suoritettiin 24:ää kuukautta ennen komission asianosaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa."

55. Komissio toteaa kuitenkin perustellusti, että asetusta N:o 1258/1999, joka korvaa asetuksen N:o 729/70, sovelletaan sen 20 artiklan mukaisesti ainoastaan menoihin, jotka toteutuvat 1.1.2000 jälkeen. Sitä ei sovelleta tarkasteltavassa asiassa kyseessä oleviin menoihin, ja näin ollen on vaikea johtaa tästä asetuksesta tulkintaa, joka vaikuttaisi niiden kohteluun.

56. Lisäksi se, että maaseudun kehittämistukien osalta 24 kuukauden määräaika alkaa juosta viimeisestä maksusta, ei vielä merkitse sitä, että mainitussa 7 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen tukien kohdalla jokaista maksua, olipa se sitten lopullinen tai ei, olisi pidettävä "menona", josta 24 kuukauden määräaika laskettaisiin.

57. Kuten komissio aivan oikein huomauttaa, "se, pidetäänkö osamaksuja tarkastettavina ja hyväksyttävinä menoina vai odotetaanko tukijäännöksen maksamista, riippuu yksinomaan tuen ja alan ominaispiirteistä sekä alalla sovellettavista oikeussäännöistä".

58. Menon käsite asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä on näin ollen määriteltävä asetuksen N:o 1858/93 perusteella, ei sen sijaan edellä mainitun säännöksen b alakohdan perusteella.

59. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen olen näin ollen sitä mieltä, että riidanalaisella päätöksellä korjatut menot eivät koske varainhoitovuotta 1995, jonka osalta päätös 1999/187/EY on annettu.

60. Oletus, johon Espanjan hallituksen ensimmäinen kanneperuste nojautuu ja joka merkitsee kiteytettynä, että päätöksen 1999/187/EY ja riidanalaisen päätöksen välillä on ristiriita, on siis väärä.

61. Tästä seuraa, että päätöksellä 1999/187/EY ei ole voitu antaa perustetta luottamuksensuojalle siltä osin, ettei riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja menoja koskaan korjattaisi. Koska järjestelmä on looginen ja johdonmukainen, myöskään oikeusvarmuuden periaatetta ei ole loukattu.

62. Nämä huomiot riittävät siihen, että Espanjan hallituksen ensimmäinen kanneperuste voidaan hylätä.

63. Mahdollisimman täydellisen vastauksen antamiseksi on kuitenkin tarkasteltava vielä väitettä, jonka komissio on toissijaisesti esittänyt ja jonka mukaan siitäkin huolimatta, että varainhoitovuotta 1995 olisi pidettävä sovellettavana varainhoitovuotena, päätöksellä 1999/187/EY ei olisi tarkastettu ja vahvistettu kaikkia kyseisen varainhoitovuoden aikana toteutuneita menoja.

64. Komissio viittaa erityisesti päätöksen 1999/187/EY viimeiseen perustelukappaleeseen, jonka mukaan sillä ei rajoiteta " - - sellaisia taloudellisia seuraamuksia, joista komissio päättää myöhemmin tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä ja jotka liittyvät tämän päätöksen tekopäivänä kesken oleviin tutkimuksiin" eli tutkimuksiin, jotka ovat kesken 3.2.1999.

65. Komissio toteaa vielä, ettei riidanalaisia tasaustukia koskevia tarkastuksia ollut saatettu vielä kyseiseen päivään mennessä loppuun, vaikkakin vain siitä syystä, ettei komissio ollut antanut Espanjan hallitukselle tiedoksi niiden lopputulosta.

66. Lisäksi komissio viittaa päätöksen 1999/187/EY kahdenteentoista perustelukappaleeseen, jonka mukaan "asetuksen (ETY) N:o 729/70 [sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95] 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että komissio voi kieltäytyä niiden menojen rahoituksesta, jotka on suoritettu komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa edeltävien 24 kuukauden aikana; komissio on toimittanut asianomaisille jäsenvaltioille eräiden tarkastusten tulokset vuoden 1997 touko- ja syyskuun välisenä aikana; näillä tarkastuksilla saattaa olla taloudellisia seuraamuksia, jotka voivat vaikuttaa varainhoitovuonna 1995 ilmoitettuihin menoihin; - - tämä päätös ei rajoita komission oikeutta sulkea pois myöhemmällä päätöksellä yhteisörahoituksesta sellaisia varainhoitovuonna 1995 aiheutuneita menoja, joiden osalta edellä mainituissa tarkastuksissa käy ilmi, ettei niitä ole suoritettu yhteisön sääntöjen mukaisesti."

67. Tältä osin on syytä viitata asiassa Kreikka vastaan komissio 29.1.1998 annettuun tuomioon, jonka 30 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa:

"Neuvoteltuaan EMOTR:n komitean kanssa komissio tarkastaa ja hyväksyy yksiköiden ja toimielimien tilit ennen seuraavan vuoden loppua tilipäätösasiakirjojen perusteella. Jos jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot ja jos niistä tutkimuksista, joiden suorittamista komissio pitää hyödyllisenä, ei saada lopullisia tuloksia, komissiolla on oikeus päättää tileistä tarkastamista ja hyväksymistä koskevassa menettelyssä saatujen tietojen perusteella ja varata itselleen mahdollisuus tehdä tähän päätökseen korjauksia myöhemmän tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä."

68. Tästä mielestäni seuraa, että komissio voi pidättää itselleen mahdollisuuden tehdä korjauksia myöhemmin tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä, jos siltä puuttuu joitakin tietoja esimerkiksi siksi, että tarkastukset ovat edelleen meneillään.

69. Toiseksi ja toisin kuin Espanjan hallitus väittää, se, että komissio teki päätöksen 1999/187/EY, ei poista tältä kokonaan mahdollisuutta tehdä korjauksia, jotka koskevat varainhoitovuodelle 1995 ajoittuneita menoja.

70. Espanjan hallitus katsoo, että asetuksen N:o 729/70, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, 5 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, johon riidanalainen päätös perustuu, ei voitu soveltaa vuonna 1995 toteutuneisiin menoihin, koska asetuksen N:o 1287/95 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ensiksi mainittu säännös tuli voimaan vasta varainhoitovuoden 1996 alusta.

71. Mutta kuten komissio perustellusti toteaa, tämä Espanjan kuningaskunnan väite on ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

72. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Alankomaat vastaan komissio 6.3.2001 antamansa tuomion 82 kohdassa, että "[j]otta asetuksen N:o 1287/95 2 artiklan 2 kohtaa tulkittaisiin tarkoituksenmukaisesti, on katsottava, että korjausmenettelyä sovelletaan 16.10.1992 jälkeen alkaviin varainhoitovuosiin, joiden osalta ei ole tehty tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa päätöstä ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa".

73. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin päätteli tästä asiassa Kreikka vastaan komissio 6.12.2001 antamansa tuomion 81 kohdassa, että "komission oli tässä tapauksessa varainhoitovuotta 1995 koskevia tilejä hyväksyessään ja tarkastaessaan noudatettava - - asetuksen N:o 729/70 [sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95] 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua menettelyä".

74. Espanjan hallitus kuitenkin vastaa vielä, että jos todetaan, että korjausmenettelyä voidaan soveltaa vielä varainhoitovuonna 1995 toteutuneisiin menoihinkin, olisi noudatettava 24 kuukauden määräaikaa, josta on säädetty asetuksen N:o 729/70, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan viidennessä alakohdassa.

75. Espanjan hallituksen mukaan tämä määräaika olisi laskettava 8.7.1997 päivätystä kirjeestä, joka on komission ensimmäinen Espanjan kuningaskunnalle antama ilmoitus tarkastusten tuloksista. Menoja, jotka ovat toteutuneet ennen 8.7.1995, ei näin ollen voitaisi ottaa korjauksessa huomioon.

76. Tässä vaiheessa merkittävä osa varainhoitovuoden 1995 menoista, jotka koskivat kyseisen vuoden satoa, oli kuitenkin Espanjan hallituksen mukaan jo toteutunut.

77. Olen samaa mieltä Espanjan hallituksen kanssa siitä, että asetuksen N:o 729/70, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyä 24 kuukauden määräaikaa on tarkasteltavana olevassa asiassa noudatettava.

78. Riidanalainen päätös perustuu tähän säännökseen, jonka viidennessä alakohdassa säädetään 24 kuukauden määräajasta seuraavasti:

"Niiden menojen rahoituksesta, jotka on suoritettu aikaisemmin kuin 24 kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa, ei voida kieltäytyä - - ."

79. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo painotettu, että 24 kuukauden määräajalla, jonka tarkoituksena on asetuksen N:o 1287/95 kuudennen perustelukappaleen mukaan "määrittää se pisin mahdollinen kausi, johon seuraamukset sääntöjen mukaisuutta koskevien [komission] tarkastusten tuloksista voivat kohdistua", on suuri merkitys.

80. Näin yhteisöjen tuomioistuin onkin todennut edellä mainitussa asiassa Espanja vastaan komissio antamansa tuomion 133 kohdassa, että "[t]ämän rajoituksen tarkoituksena on suojata jäsenvaltioita oikeusvarmuuden puuttumiselta, joka seuraisi, jos komissio voisi asettaa kyseenalaiseksi useita vuosia ennen sääntöjenmukaisuuspäätöksen tekemistä suoritetut menot".

81. Tästä johtuu, että jos riidanalaisella päätöksellä korjatut menot ajoittuivat tosiasiassa varainhoitovuodelle 1995, niitä ei enää voitaisi korjata siltä osin, kuin ne ovat toteutuneet ennen 8.7.1995.

82. Asianosaiset eivät kiistäkään, että asetuksen N:o 729/70, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1287/95, 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan viidennessä alakohdassa tarkoitettu kirjallinen ilmoitus annettiin 8.7.1997. Kyseinen 24 kuukauden määräaika ulottui siis 8.7.1995 asti.

83. Edellä esitetystä seuraa, että komission toissijaisesti esittämä väite, joka perustuu päätöksen 1999/187/EY perustelukappaleisiin, on hyväksyttävä vain osittain.

84. Huolimatta komission perustelukappaleissa esittämistä varaumista, jotka koskivat varainhoitovuodelle 1995 ajoittuneisiin menoihin mahdollisesti vielä vaikuttavia korjauksia, se ei olisi voinut oikaista menoja, jotka toteutuivat ennen 8.7.1995.

85. Pelkkä varaumien esittäminen tarkastamis- ja hyväksymispäätöksessä ei vapauta komissiota velvollisuudesta noudattaa 24 kuukauden määräaikaa, josta on säädetty asetuksen N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan viidennessä alakohdassa.

86. Muistutan kuitenkin siitä, että mainitulla väitteellä, jonka komissio esitti toissijaisesti, ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä, koska mielestäni on osoitettu, että riidanalainen päätös ei koske menoja, jotka ajoittuvat varainhoitovuoteen 1995.

87. Ehdotan siis, että ensimmäinen Espanjan hallituksen esittämä kanneperuste hylätään.

B Toinen kanneperuste: virhe käytetyissä tiedoissa ja tulkintavirhe

88. Toinen Espanjan hallituksen esittämä kanneperuste jakautuu kiteytettynä kahteen osaan. Kyseinen hallitus moittii komissiota siitä, että se on toisaalta perustanut päätöksensä vääriin tietoihin ja toisaalta tehnyt vääriä johtopäätöksiä näistä tiedoista.

Väärien tietojen käyttö

89. Espanjan hallitus väittää, että komissio on käyttänyt väärin varainhoitovuosien 1996 ja 1997 kaupan pitoa koskevia tietoja soveltaessaan niitä markkinointivuosiin 1995 ja 1996, jotka ovat kalenterivuosia eivätkä vastaa ajallisesti valittuja varainhoitovuosia. Tämä käytäntö ei ole pelkästään epälooginen vaan myös virheellinen.

90. Espanjan hallitus esittää, että kun komission yksiköt pyysivät sitä antamaan kyseiset tiedot, ne käyttivät ilmaisua "vuodet 1995 ja 1996", jolloin ilmaisu "vuosi" merkitsi tilien tarkastamisen ja hyväksymisen alalla rahoitusvuotta. Se mainitsee vielä, että Espanjan viranomaiset antoivat kaikki nämä luvut osoittaen nimenomaisesti ne tukihakemuksille tarkoitetut kahden kuukauden ajanjaksot, jotka vastasivat kutakin EMOTR:n varainhoitovuotta, siten, ettei minkäänlaista sekaannusta voinut aiheutua. Komission yksiköt eivät kuitenkaan koskaan huomauttaneet, että niille toimitetut tiedot eivät olleet oikeita.

91. Komissio vastaa, että se käytti Espanjan viranomaisten sille antamia tietoja, ja väittää, että se ehdotti kyseisille viranomaisille useampaan otteeseen, että ne toimittaisivat sille muita, täsmällisempiä tietoja, todeten, että se on valmis tekemään laskelmat uudelleen. Komissio mainitsee tältä osin 15.6.1999 päivätyn kirjeensä ja ehdotuksen, jonka se myöhemmin teki ja jonka sovitteluelin on palauttanut mieliin kertomuksessaan.

92. Tältä osin on syytä muistaa, että korjaus perustuu komission tekemään havaintoon, että Kanariansaarten paikallisilla markkinoilla myytiin vuosina 1995 ja 1996 merkittäviä banaanimääriä, jotka otetaan huomioon tasaustukea laskettaessa ja joiden hinta oli erittäin alhainen ja vaihteli 10 ESP/kg alittavasta hinnasta aina symboliseen hintaan 1 ESP/kg.

93. Vaikka väärinkäytökset, joiden komissio katsoo näillä perusteilla tapahtuneen, koskevat edellä esitetyistä syistä menoja, jotka ajoittuvat varainhoitovuosille 1996 ja 1997, aineelliset tiedot, joihin käsitys väärinkäytösten tapahtumisesta pohjautuu, ovat vuosilta 1995 ja 1996.

94. Kuten erityisesti edellä mainitusta, 15.6.1999 päivätystä kirjeestä ilmenee, komission käsitys on tosiasiassa perustunut aineellisiin tietoihin, jotka ovat peräisin vuosilta 1995 ja 1996. Kyseisessä kirjeessä se viittaakin mainittujen vuosien keskimääräisiin hintoihin.

95. Lisäksi, kuten komissio perustellusti toteaa, tässä kirjeessä Espanjan hallitukselle annettiin mahdollisuus oikaista tietoja, joita komissio oli käyttänyt. Näin kirjeen liitteen sivulla 1 olevassa alaviitteessä mainitaan, että "[j]os Espanjan hallinnolla on tarkempia tietoja, joita voitaisiin käyttää tässä laskelmassa, toivomme, että ne välitetään komissiolle".

96. Espanjan hallitus ei siis ole osoittanut, että komissio on käyttänyt virheellisiä tietoja tai johtanut Espanjan viranomaisia vaadittujen tietojen osalta harhaan.

97. Olen siis sitä mieltä, että toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on vailla perustaa.

Tietojen virheellinen tulkinta

98. Espanjan hallitus katsoo myös, että komission tarkastuksissaan tekemillä havainnoilla ei voida perustella riidanalaisia korjauksia.

99. Espanjan hallitus kiistää johtopäätökset, jotka komissio on tehnyt havainnosta, että myyntihinnat ovat olleet hyvin alhaisia. Se torjuu myös väitteen, jonka mukaan Espanjan viranomaiset ovat tyytyneet vain puhtaan hallinnollisiin tarkastuksiin ja että oli olemassa vaara, että tehdyt laskut koskivat banaaneja, joita ei tosiasiassa ollut pidetty kaupan tai jotka olivat laadultaan huonoja.

100. Ensinnäkin Espanjan hallitus painottaa sitä, että "alhaiset hinnat" koskevat vain hyvin vähäisiä banaanimääriä. Hintaan 1-5 ESP/kg ja 5-10 ESP/kg myydyt banaanimäärät edustavat vastaavasti 0,48 prosenttia ja 0,4 prosenttia siitä banaanien kokonaismäärästä, jolle tukea on haettu varainhoitovuonna 1995, sekä 0,9 prosenttia ja 0,5 prosenttia varainhoitovuoden 1996 kokonaismäärästä.

101. Toiseksi Espanjan hallitus väittää, että laatunormien noudattaminen on varmistettu soveltamalla banaanialan laatuvaatimusten noudattamisen valvontaan liittyvistä säännöksistä 15 päivänä joulukuuta 1995 annettua komission asetusta (EY) N:o 2898/95 sekä tekemällä erilaisia pistokokeita. Muita tarkastuksia on tehty olosuhteiden niin vaatiessa sekä ilmiantojen tai väärinkäytösepäilyjen perusteella. Lisäksi on luotu "automaattinen varoitusjärjestelmä", jonka puitteissa tehdään erityistarkastuksia silloin, kun toimivaltaisten viranomaisten tekemistä raporteista käy ilmi, että hinnat ovat pudonneet alle tietyn rajan.

102. Näiden tarkastusten lisäksi Intervención General de la Administración del Estado ja Servicio de Inspección Financiera de la Comunidad Autónoma de Canarias tekevät jälkikäteisiä tarkastuksia tasaustuen saajien luona.

103. Mitä tulee EMOTR:n varainhoitovuoteen 1995, tarkastuksia tehtiin tuen saajina olevien Coplaca-, Félix Santiago Melián- ja Compañia Agrícola de Tenerife SA -tuottajien tiloissa.

104. EMOTR:n varainhoitovuonna 1996 Sociedad Cooperativa San Lorenzon (COSLO) osakkaat sekä SAT Plátanos Taburienten tuensaajat tarkastettiin.

105. Sekä Coplacan että SAT Plátanos Taburienten väitetään esittäneen tarkastetulla ajanjaksolla laskuja, joissa hinnat olivat "alhaisia". Kaikki tarkastuskertomukset kuitenkin osoittavat, että liiketoimet on toteutettu viiteajanjakson aikana. Nämä liiketoimet on ilmoitettu asianmukaisesti yritysten kirjanpidossa. Toimitetut ja pakatut banaanimäärät vastaavat banaanimäärää, jolle tuki on saatu. Laatutarkastukset voidaan osoittaa kirjallisin todistein. Vastaavasti asiakirjoista ilmenee, että banaanimäärä, jolle tukea on haettu, on pidetty kaupan Kanariansaarten markkinoilla ja Iberian niemimaalla.

106. Kolmanneksi Espanjan hallitus viittaa sovitteluelimen huomautukseen, jonka mukaan on epätodennäköistä, että laatuvaatimukset alittavia banaaneja olisi myyty tilanteessa, jossa banaaneista oli ylitarjontaa.

107. Neljänneksi alhainen hintataso Kanariansaarten markkinoilla voi selittyä useammalla tavalla: mantereen markkinoilla on saattanut olla ylitarjontaa; korvaavia hedelmiä, joita tarjottiin alhaisemmin hinnoin, on voinut tulla markkinoille; yhteisön ulkopuolelta peräisin olevat banaanit ovat voineet vyöryä Espanjan markkinoille; eräät ilmastoon liittyvät tekijät ovat voineet johtaa tarjonnan lisääntymiseen markkinoilla.

108. Viidenneksi Espanjan hallitus mainitsee sovitteluelimen toisen huomautuksen eli että on täysin mahdollista, että vähäinen banaanimäärä, joka täytti laatuvaatimukset, oli myyty arvosta, joka alitti omakustannushinnan (korjuu, pakkaaminen ja kuljetus), koska niiden myynti antoi tuottajille mahdollisuuden saada tasaustukea, jota nämä eivät muuten olisi voineet saada.

109. Espanjan hallitus viittaa vastauskirjelmässään viikoittain kerättyihin hintatietoihin, joita tukkumyyjät noudattivat Kanariansaarten markkinoilla ja joista tehdyn listan se oli aikaisemmin esittänyt sovitteluelimelle, sekä hedelmien hintojen kehitystä kuvaavaan käyrään. Näiden vastauskirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen avulla voidaan kyseisen hallituksen mukaan ilmentää suuria heilahduksia, joita vuoden aikana tapahtuu ja jotka ovat täysin sopusoinnussa todellisen tuotantotoiminnan kanssa.

110. Espanjan hallitus viittaa niin ikään sen vastauskirjelmän liitteenä olevaan sisäiseen tilintarkastuskertomukseen, joka koskee markkinointivuotta 1996 ja jossa päädytään siihen lopputulokseen, että toteutetut myynnit ovat olleet todellisia ja tasaustukeen oikeuttavia.

111. Mitä tulee lopuksi korjauksen tasoon, Espanjan hallitus katsoo, että korjaukselle asetetut edellytykset, jotka on mainittu asiakirjassa VI/5330/97, eivät missään tapauksessa täyty tarkasteltavana olevassa asiassa.

112. Komissio torjuu Espanjan hallituksen väitteen, jonka mukaan rahoituksen korjaus ei ollut perusteltu, kun otetaan huomioon, että riittävät tarkastukset oli tehty ja että hyvin alhaiset hinnat saattoivat selittyä erityisesti markkinasuhdanteisiin liittyvillä syillä.

113. Komissio katsoo, että rahoituskorjauksen tarve seuraa johtopäätöksistä, joihin sen yksiköt tulivat suoritettuaan satunnaisen tarkastuksen otannalla, jonka laajuus oli yli 100 maksuasiakirjaa. Osaa havaituista hinnoista - niitä, jotka olivat suuruudeltaan alle 5 ESP tai 5-10 ESP - voitiin komission mukaan pitää "symbolisina". Komissio toteaa vertailun vuoksi, että vuosittainen banaanien keskimääräinen myyntihinta oli 16 ESP/kg vuonna 1995 ja 22,7 ESP/kg vuonna 1996; viikkotasolla alhaisin keskiarvo oli vuonna 1995 10 ESP/kg ja vuonna 1996 18 ESP/kg, vaikka viikon 14 aikana todettiinkin pudotus hintaan 9,47 ESP/kg.

114. Kanariansaarten viranomaisten selvityksistä kävi komission mukaan ilmi, ettei liiketoimien tarkastuksissa ollut menty puhtaan hallinnollista ja pinnallista tasoa pidemmälle. Lisäksi tarkastetut tiedot olivat paljastaneet, että tarkastusvoimavaroja, joita alueellisilla maatalousviranomaisilla oli käytettävissään, oli käytetty tämäntyyppisiin toimiin vain vähän.

115. Komissio mainitsee, että nämä näkökohdat huomioon ottaen se oli katsonut, että symbolisiksi kuvatut hinnat johtuivat myynneistä, jotka olivat fiktiivisiä tai koskivat laatuvaatimukset alittavia tuotteita, tunnustaen kuitenkin sen, että hintaan 5-10 ESP/kg myytyjen määrien osalta asiaa voitiin perustellusti pitää epävarmana mutta että asiasta ei enää voinut olla pienintäkään epäilystä, mitä tuli 5 ESP/kg alittavaan hintaan myytyihin määriin.

116. Komissio väittää, ettei kantaja ole kyennyt osoittamaan sitä, että näitä hedelmiä on tosiasiallisesti pidetty kaupan. Komissio mainitsee vielä, että kahdenvälisen tapaamisen yhteydessä se suostui siihen, että Kanariansaarten viranomaiset suorittavat tilintarkastuksen, jotta voidaan verrata välittäjien tekemiä banaanien ostoja ja näiden myöhemmin suorittamia banaanien myyntejä. Tilintarkastuksen, joka koski heinä-elokuuta 1996, ajanjaksoa, jona hinnoilla on taipumus laskea, perusteella laaditusta kertomuksesta kävi ilmi, että kakkoslaatuisten eli laadultaan huonojen banaanien hinnat olivat edelleen 10-50 ESP/kg. Tästä syystä kertomuksella ei ole komission mukaan voitu osoittaa, että 10 ESP/kg alittavaan hintaan tehdyt myynnit olisivat olleet todellisia. Espanjan kuningaskunnan tähän kertomukseen myöhemmin tekemillä tarkennuksilla ei myöskään ole kyetty osoittamaan, että myynnit ovat olleet todellisia, mikä oli syynä siihen, että komissio oli katsonut, että sen on pysyttävä alkuperäisissä johtopäätöksissään ja tehtävä suunniteltu korjaus.

117. Komissio vastaa tämän jälkeen Espanjan hallituksen esittämiin viiteen huomautukseen.

118. Ensinnäkin komissio toteaa, että se on yhtä mieltä Espanjan hallituksen kanssa siitä, että banaanimäärät, jotka myytiin epätavallisen alhaiseen hintaan, ovat hyvin vähäisiä. Se kuitenkin lisää, että juuri tästä syystä korjaus on pieni ja koskee vain näitä määriä.

119. Toiseksi, mitä tulee tarkastuksen laatuun, komissio painottaa sitä, että alihintaan kaupan pidettyjen banaanien olemassaolo ei johtanut ylimääräisiin kenttätarkastuksiin. "Automaattinen varoitusjärjestelmä" taas tuli voimaan vasta 1997, kun taas vuodet, jotka ovat tarkastamisen ja hyväksymisen kohteina, osuivat vuosille 1995 ja 1996 ja olivat siis jo päättyneet.

120. Kolmanneksi komissio torjuu Espanjan hallituksen väitteen, jonka mukaan on epätodennäköistä, että huonolaatuisten banaanien myyntejä olisi tapahtunut, koska välittäjillä ei ole ollut kaupallista intressiä ryhtyä tällaisiin myynteihin. Komissio katsoo päinvastoin, että yksi välittäjien keskeisistä kriteereistä on hinta, joka saattoi yllyttää heitä toteuttamaan tällaisia myyntejä.

121. Neljänneksi komissio katsoo, ettei ylitarjonta tai korvaavien tuotteiden markkinoilla olo eivätkä ilmastolliset syyt selitä, miksi hinnat olivat niin alhaiset.

122. Viidenneksi komissio myöntää, että tietyt tuottajat saattoivat haluta myydä tuotantonsa mihin tahansa hintaan saadakseen tasaustukea, joka ilman tätä olisi menetetty. Se kuitenkin lisää, että tällaisen myynnin on joka tapauksessa oltava todellinen ja sen on kohdistuttava banaaneihin, joiden laatua valvotaan. Todettujen hintojen perusteella ei komission mukaan kuitenkaan vaikuta siltä, että nämä molemmat edellytykset olisivat täyttyneet.

123. Vastauskirjelmässään komissio toteaa, etteivät sen väitteet ole millään tavoin ristiriidassa Espanjan hallituksen vastauskirjelmäänsä liittämien tilastojen kanssa. Sen mukaan ne osoittavat, että banaanien hinnat vaihtelevat Kanariansaarilla huomattavasti, mutta ne eivät selitä komission havaitsemia poikkeuksellisen alhaisia myyntihintoja.

124. Lisäksi kantajan esittämä hintakäyrä viittaa tukkuhintoihin, kun taas päätetty korjaus perustuu tuottajan tukkurilta saamiin myyntihintoihin.

125. Komissio katsoo, että Espanjan kuningaskunnalla on ollut mahdollisuus osoittaa, että myynnit ovat olleet todellisia, mutta se ei ole tehnyt sitä vaan se on esittänyt pelkkiä tilastoja ja selvityksen, joka koskee välittäjien tekemiä myyntejä ja vähittäismyyjiin sovellettuja hintoja, ei sen sijaan tuottajien ja ostajina olevien välittäjien kauppoja tai niissä käytettyjä hintoja. Komission mukaan samalla tavoin voidaan kritisoida myös sisäistä tilintarkastuskertomusta, jonka Espanjan hallitus on liittänyt vastauskirjelmäänsä.

126. Lopuksi, mitä tulee rahoituskorjauksessa käytettyyn menetelmään, komissio katsoo, ettei se ole virheellinen, niin kuin Espanjan hallitus väittää.

127. Komissio katsoo, että kantajan viittauksilla tiettyihin asiakirjassa VI/5330/97 mainittuihin edellytyksiin ei ole merkitystä, koska nämä edellytykset koskevat kiinteämääräisiä korjauksia eli mahdollisuutta, jota komissio ei ole tarkasteltavana tapauksessa käyttänyt, koska se pystyi arvioimaan tosiasiallisesti kärsityn vahingon.

128. Mitä näistä väitteistä on ajateltava?

129. Tarkastelu on syytä aloittaa viittaamalla edellä mainitussa asiassa Kreikka vastaan komissio 6.12.2001 annettuun tuomioon, jossa yhteisöjen tuomioistuin päätti seuraavalla tavalla todistustaakan jaosta komission ja kyseessä olevan jäsenvaltion välillä, kun asia koski sitä, oliko maatalouden alan yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjä rikottu:

"10. Komissiolle kuuluu sen osoittaminen, että maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä on rikottu. Tämän vuoksi komissio on velvollinen perustelemaan päätöksensä, jolla se toteaa asianomaisen jäsenvaltion harjoittaman valvonnan puuttuvan täysin tai olevan puutteellista (ks. mm. asia C-247/98, Kreikka v. komissio, tuomio 11.1.2001, Kok. 2001, s. I-1, 7 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

11. Komission ei kuitenkaan tarvitse näyttää tyhjentävästi jäsenvaltioiden viranomaisten suorittamien tarkastusten riittämättömyyttä tai niiden esittämien lukujen virheellisyyttä, vaan sen on esitettävä näyttöä vakavasta ja perustellusta epäilyksestä näiden tarkastusten tai lukujen suhteen (ks. asia C-54/95, Saksa v. komissio, tuomio 21.1.1999, Kok. 1999, s. I-35, 35 kohta; asia C-28/94, Alankomaat v. komissio, tuomio 22.4.1999, Kok. 1999, s. I-1973, 40 kohta ja em. asia Kreikka v. komissio, tuomion 8 kohta).

12. Tämä komission näyttövaatimuksen keventäminen johtuu siitä, että jäsenvaltio pystyy parhaiten kokoamaan ja tarkistamaan EMOTR:n tilien tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavat tiedot, minkä vuoksi jäsenvaltion on esitettävä yksityiskohtaisempi ja täydellisempi näyttö tarkastustensa ja lukujensa todenperäisyydestä ja tarvittaessa komission toteamusten paikkansapitämättömyydestä (em. asia Saksa v. komissio, tuomio 21.1.1999, tuomion 35 kohta; em. asia Alankomaat v. komissio, tuomion 41 kohta ja em. asia Kreikka v. komissio, tuomion 9 kohta)."

130. Tämän oikeuskäytännön perusteella katson, että komissio on esittänyt riittävästi "näyttöä vakavasta ja perustellusta epäilyksestä" sen suhteen, onko tapauksessa noudatettu banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjä ja erityisesti asetuksen N:o 404/93 12 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään seuraavaa:

"[y]hteisön markkinoilla yhteisten vaatimusten mukaisesti banaaneja kaupan pitäville ja hyväksytyn tuottajajärjestön jäseninä oleville yhteisön tuottajille myönnetään mahdollisesta tulojen menetyksestä tasaustukea - - ."

131. Jos verrataan komission tavoin riidanalaisia hintoja, jotka on todettu tarkastusten yhteydessä, Kanariansaarilla vuonna 1995 ja 1996 yleisesti vallinneisiin hintoihin, on olemassa "vakava ja perusteltu epäilys" siitä, vastasivatko edellä mainitut hinnat, jotka olivat erittäin alhaiset tai jopa symboliset, laatuvaatimukset täyttävien banaanien todellisia myyntejä.

132. Lisäksi Espanjan hallitus ei puolestaan esitä "yksityiskohtaisemp[aa] ja täydellisemp[ää] näyttö[ä] komission toteamusten paikkansapitämättömyydestä".

133. Kuten komissio on aivan oikein huomauttanut, epätavallisen alhaisilla hinnoilla kaupan pidettyjen banaanien ilmaantuminen ei johtanut kyseisinä vuosina lisätutkimuksiin tai -tarkastuksiin paikan päällä huolimatta siitä, että tällaiset hinnat olivat omiaan herättämään epäilyksiä väärinkäytöksistä.

134. Lisäksi voidaan pohtia, olivatko Espanjan viranomaisten jälkikäteen tehdyt tarkastukset tyhjentäviä. Kuten komissio esittää vastauskirjelmässään, sisäisessä tilintarkastuskertomuksessa, johon Espanjan hallitus viittaa, "tarkastellaan vain sitä, ovatko välittäjien ja vähittäismyyjien väliset myynnit olleet todellisia, unohtaen tuottajien ja välittäjien väliset myynnit. Komissio hämmästelee sitä, miksi tarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota pelkkiin myyntilaskuihin ja jättäneet huomiotta näiden yritysten ostoja koskevat tiedot. Koska tarkastajat olivat paikan päällä, tämä ei olisi aiheuttanut suuria vaikeuksia, ja jos näin olisi menetelty, Espanjan kuningaskunnalla olisi ollut käytettävissään asiaa koskevat tiedot, joihin olisi voitu luottaa."

135. Koska tuki myönnetään asetuksen N:o 404/93 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti banaanintuottajille, näyttö siitä, että myynnit olivat todellisia ja että niiden kohteena olleet banaanit täyttivät laatuvaatimukset, olisi hankittava tällä tasolla eikä välittäjien tasolla.

136. Espanjan hallitus ei kiistä komission huomautuksia, joissa todetaan seuraavaa:

"Espanjan viranomaisten kanssa järjestetyn kahdenvälisen tapaamisen yhteydessä komission yksiköt ilmoittivat olevansa valmiita hyväksymään mainittujen viranomaisten toimittaman näytön ja ottamaan näyttönä vastaan jopa lopputulokset tarkastuksista, joiden tarkoituksena on vertailla ja vetää yhteen välittäjien suorittamia banaanien ostoja ja myöhempiä myyntejä.

Siitä huolimatta, että tarkastuskertomus koski kahden kuukauden ajanjaksoa (heinä-elokuu 1996), jonka aikana banaanien hinnat tapaavat laskea tarjonnan lisääntyessä niin laadultaan kuin määrältäänkin, kuten itse kertomuksessakin mainitaan, siinä kuitenkin esitettiin, että kakkoslaatuisten eli laadultaan huonompien banaanien hinta oli edelleen 10-50 ESP."

137. Näin ollen komissio on mielestäni perustellusti tullut siihen johtopäätökseen, että Espanjan viranomaiset eivät ole itse tekemällään tilintarkastuskertomuksella kyenneet osoittamaan, että alle 10 ESP:n hintaan tapahtuneet myynnit oli tosiasiassa tehty.

138. Espanjan hallitus kyllä kiistää tämän päätelmän viitaten erilaisiin markkinaolosuhteisiin, kuten ylitarjontaan tai ilmastoon liittyviin tekijöihin, jotka sen mukaan ovat voineet selittää todettujen hintojen tason.

139. Myönnän kuitenkin, että kuten Espanjan hallitus toteaa, sen mainitsemat markkinaolosuhteet vaikuttavat hintoihin ja että juuri tällaisten olosuhteiden vuoksi hinnat vaihtelevat.

140. On kuitenkin todettava, että vaikka markkinaolosuhteet selittävätkin normaalit hintojen vaihtelut, olen samaa mieltä kuin komissio siitä, etteivät nämä tekijät selitä kuitenkaan sitä, miksi hinnat laskevat epätavallisen alhaiselle tai jopa symboliselle tasolle.

141. Enintään voitaisiin ajatella, että jos tällaisten hintojen taustalla ei olisi väärinkäytöksiä, ne voitaisiin selittää poikkeuksellisilla ja laajalti vaikuttavilla markkinaolosuhteilla. Espanjan hallitus ei kuitenkaan kykene osoittamaan yhtäkään tällaista olosuhdetta. Muutenkin on epäilyksenalaista, olisiko tällainen olosuhde voinut jäädä havaitsematta.

142. Mitä tulee sovitteluelimen huomautukseen, jonka mukaan on epätodennäköistä, että banaaneja, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia, olisi myyty tilanteessa, jossa niistä oli ylitarjontaa, on aluksi syytä muistuttaa, että "komissio ei päätöstä tehdessään ole sidottu sovitteluelimen johtopäätöksiin".

143. Kuten komissio lisäksi perustellusti toteaa, siinä tapauksessa, että tuottajilta hankittujen banaanien ostohinta on tarpeeksi alhainen tai vain symbolinen, ja banaanit eivät täytä laatuvaatimuksia, tietyille välittäjille saattaa olla etua niiden kaupan pitämisestä, vaikka hyvälaatuisista banaaneista olisikin ylitarjontaa.

144. Palaan nyt sovitteluelimen toiseen huomautukseen, jonka mukaan "on täysin mahdollista, että laatuvaatimukset täyttäviä banaanimääriä, jotka ovat sivumennen sanoen vähäisiä, on myyty hintaan, joka ei kata korjuu-, pakkaus- ja kuljetuskustannuksia, koska niiden myynnin ansiosta tuottajat voivat saada tasaustukea, jonka nämä olisivat muuten menettäneet. Tällaista käytäntöä ei voida pitää kiellettynä sellaisen säännöstön kannalta, jossa ei ole asetettu vähimmäishintaa ja jossa on säädetty katto tasaustukea saaville määrille."

145. Katson, että tässä on kyse näkökohdasta, jolle on annettava paljon painoa. Sitä seikkaa, että yhteisön säännöstöön ei sisälly vähimmäishintaa, on pidettävä ilmeisenä puutteena, mutta taloudellisia toimijoita ei voi moittia siitä, että ne ovat käyttäneet tätä hyväkseen.

146. Katson kuitenkin voivani asettua tukemaan komission kantaa, jonka mukaan silloin, kun hinnat ovat näinkin alhaiset, on vähintäänkin epäilyksenalaista, että kyseiset banaanit ovat olleet laatuvaatimuksien mukaisia.

147. Lopuksi on todettava, että Kanariansaarten hallitus on luonut vuonna 1997 "automaattisen varoitusjärjestelmän", joka laukeaa, kun hinnat putoavat alle tietyn tason. Vaikuttaa siltä, että se on näin myöntänyt, että poikkeuksellisen alhaiset hinnat eivät johdu pelkästään tietyistä markkinoilla vallitsevista suhdanteista.

148. Olen siis sitä mieltä, että komissio on esittänyt riittävästi seikkoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, että banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjä on rikottu.

149. Toisen kanneperusteensa toisessa osassa Espanjan hallitus ei kiistä vain sitä, että yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjä olisi rikottu, vaan myös kyseenalaistaa komission suorittaman korjauksen tason.

150. Tältä osin on syytä muistaa, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että "vaikka komissiolle kuuluu sen osoittaminen, että maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä on rikottu (ks. erityisesti asia C-278/98, Alankomaat v. komissio, tuomio 6.3.2001, Kok. 2001, s. I-1501, 39 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö), jäsenvaltion asiana on tarvittaessa osoittaa komission tehneen virheen sen arvioidessa tämän rikkomisen rahoituksellisia seuraamuksia (ks. asia C-235/97, Ranska v. komissio, tuomio 19.11.1998, Kok. 1998, s. I-7555, 39 kohta)".

151. Mutta saattaessaan kyseenalaiseksi korjauksen tason Espanjan hallitus tyytyy vain lainaamaan muutamaa asiakirjan VI/5330/97 kohtaa.

152. Komissio kuitenkin huomauttaa perustellusti, että nämä kohdat koskevat kiinteämääräistä korjausta, kun taas tarkasteltavana olevassa asiassa se on laskenut korjauksen niiden määrien perusteella, joihin väärinkäytökset liittyvät, ei siis kiinteämääräisesti.

153. Lisäksi olen sitä mieltä, että komissio ei muutenkaan olisi tehnyt virhettä asettaessaan korjauksen tasoa.

154. Siitä huolimatta, etteivät Espanjan viranomaiset ole nekään havainneet kakkoslaatuisten banaanien osalta 10 ESP/kg alittavia hintoja, komissio on jättänyt laskelmissaan merkittävän todennäköisyyteen perustuvan marginaalin, joka on 75 prosenttia hinnalla 5-10 ESP/kg kaupan pidettyjen banaanien kohdalla. Näin sen tekemän korjauksen suuruus on 25 prosenttia tasaustuesta, joka on annettu hinnalla 5-10 ESP/kg kaupan pidetyille määrille. Ainoastaan niiden erien osalta, joita on pidetty kaupan 5 ESP/kg alittavaan hintaan, komissio on tehnyt korjauksen, joka vastaa 100:aa prosenttia tasaustuesta.

155. Edellä esitetyistä syistä katson, että Espanjan hallituksen esittämän toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

C Kolmas kanneperuste: päätöstä ei ole asianmukaisesti perusteltu

156. Espanjan hallitus katsoo, että riidanalainen päätös on puutteellisesti perusteltu. Sen mukaan komissio ei ole selvittänyt sen paremmin riidanalaisessa päätöksessä kuin sen hyväksymistä edeltäneessä menettelyssäkään, minkä vuoksi yhteisön rahoituksen ulkopuolelle suljettujen banaanien osuus on toisaalta 100 prosenttia 5 ESP/kg alittavaan hintaan kaupan pidettyjen banaanien osalta ja toisaalta 25 prosenttia hintaan 5-10 ESP/kg kaupan pidettyjen banaanien osalta. Riidanalaisessa päätöksessä ei ole perusteltu tätä seikkaa mitenkään, mikä estää Espanjan hallitusta saamasta tietoonsa toteutetun toimen perusteita.

157. Komissio kiistää Espanjan kuningaskunnan esittämän kanneperusteen. Se muistuttaa, että oikeuskäytännössä ei ole edellytetty yksityiskohtaisia perusteluja sen vuoksi, että jäsenvaltio osallistuu läheisesti päätöksen valmisteluun. Se mainitsee, että tarkasteltavana olevassa asiassa Espanjan kuningaskunta on tiennyt 15.6.1999 lähtien ja jo sitä ennen, että korjauksen syynä oli myyntihintojen poikkeuksellinen alhaisuus.

158. Komissio huomauttaa lisäksi, ettei Espanjan kuningaskunta ole missään menettelyn vaiheessa asettanut kyseenalaiseksi tapaa, jolla korjausprosentit määritettiin, ja että se on aina ymmärtänyt, mikä siihen oli syynä.

159. Tältä osin on syytä palauttaa mieliin, että "yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, joka koskee komissiolle EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut EY 253 artikla) nojalla kuuluvaa perusteluvelvollisuutta, tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevien päätösten valmisteluun liittyvässä erityistilanteessa päätöksen perusteluja on pidettävä riittävinä, kun se jäsenvaltio, jolle päätös on osoitettu, on osallistunut kiinteästi päätöksen valmisteluun ja näin ollen tuntee ne syyt, joiden vuoksi komissio ei ole katsonut riidanalaisen rahamäärän kuuluvan EMOTR:n vastattavaksi (ks. em. asia Saksa v. komissio, tuomion 21 kohta)".

160. Edellä kuvattujen tosiasioiden valossa on vaikea kiistää, etteivätkö Espanjan viranomaiset olisi osallistuneet läheisesti riidanalaisen päätöksen valmisteluun.

161. Lisäksi komission 15.5.2000 hyväksymässä yhteenvetokertomuksessa on kerrottu selkeällä tavalla korjauksen perusteista ja sen laskemisesta.

162. Näin ollen ehdotan, että kolmas kanneperuste hylätään.

V Ratkaisuehdotus

163. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen ehdotan, että

- kanne hylätään

- Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Full & Egal Universal Law Academy