EUR-Lex -  62000CC0355 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Stix-Hackl 14päivänä marraskuuta2002. - Freskot AE vastaan Elliniko Dimosio. - Ennakkoratkaisupyyntö: Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis - Kreikka. - Yhteinen maatalouspolitiikka - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Valtiontuet - Maatalousvakuutuslaitokselle suoritettava erityinen maksu. - Asia C-355/00.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

I Johdanto

1. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin tiedustelee nyt esillä olevassa asiassa pääasiallisesti sitä, onko Kreikan laissa säädetyn maksun periminen myydyistä ja ostetuista maataloustuotteista maatalouteen liittyvien riskien vakuutuslaitoksen rahoittamiseksi sopusoinnussa yhteisön oikeuden, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 30, 38, 39, 40, 59, 60 ja 92 artiklan (joista on muutettuina tullut EY 28, EY 32, EY 33, EY 34, EY 49, EY 50 ja EY 87 artikla) sekä 24.7.1973 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY kanssa.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Kansalliset oikeussäännöt

2. Kreikan maatalousvakuutuslaitoksen organisaatiosta ja toiminnasta sekä muista määräyksistä annetussa laissa 1790/1988 (jäljempänä vuoden 1988 laki) säädetään muun muassa seuraavaa:

"1 §

1. Perustetaan yleishyödyllinen laitos Organismos Ellinikon Georgikon Asfaliseon (ELGA), joka on kokonaan valtion omistama yksityisoikeudellinen oikeushenkilö.

2. ELGAn kotipaikka on Ateenassa, ja se on maatalousministeriön valvonnan alainen tämän lain säännösten mukaisesti.

2 §

1. ELGAn tarkoituksena on aktiivista suojelua koskevien ohjelmien laatiminen ja toteuttaminen sekä maatilojen tuotannon ja pääoman vakuuttaminen.

2. Tässä laissa vakuutuksella tarkoitetaan maataloustuotannon, maataloustuottajien kasveista, eläimistä ja kiinteästä omaisuudesta muodostuvan pääoman sekä maatilojen laitosten ja rakennusten aktiivista suojelua ja vakuuttamista luonnonolosuhteista aiheutuvien riskien varalta.

- -

3 §

1. ELGAn vakuutus kattaa erityisesti

a) pakollisen vakuutuksen niiden vahinkojen varalta, jotka kohdistuvat säännönmukaiseen viljelytuotantoon, kasveista, eläimistä ja kiinteästä omaisuudesta muodostuvaan pääomaan tai maatilojen laitoksiin ja rakennuksiin.

- -

c) pääoman ja viljelytuotannon aktiivisen suojelun.

- -

4 §

1. Edellä 3 §:ssä tarkoitettu vakuutus koskee luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka ovat maatalous-, karjatalous-, siipikarja-, mehiläis-, kalastus-, vesiviljely-yritysten tai vastaavien yritysten omistajia tai tätä liiketoimintaa harjoittavia yrittäjiä.

- -

5 §

ELGAn tulot muodostuvat

1. a) erityisestä vakuutusmaksusta, joka lasketaan

- -

2. Tämän pykälän yksityiskohtaisesta soveltamisesta määrätään maatalousministerin päätöksellä."

3. Kreikan maatalousministeriön ja valvontaa harjoittavien oikeushenkilöiden toimivaltaa koskevista kysymyksistä sekä muista määräyksistä annetulla lailla 2040/1992 (jäljempänä vuoden 1992 laki) lisättiin vuoden 1988 lakiin 5 a §, jossa säädetään seuraavaa:

"1. ELGAn erityistä vakuutusmaksua on suoritettava seuraavista kotimaisista maataloustuotteista ja niiden sivutuotteista:

a) kasvi- ja eläinperäiset tuotteet tai kalastuksesta saatavat tuotteet - -

- -

1. Erityisen vakuutusmaksun suuruus on 2 prosenttia kasviperäisistä tuotteista ja 0,5 prosenttia eläinperäisistä tuotteista. Nämä prosenttiosuudet lasketaan kyseisten tuotteiden arvosta.

- -

7. Jollei tämän pykälän 12 ja 13 momentin säännöksistä muuta johdu, laissa määritellyt maksuvelvolliset suorittavat verolain 30 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa erityisen vakuutusmaksun toimivaltaiselle veroviranomaiselle (DOU).

- -

8. Jollei tämän pykälän 12 ja 13 momentin säännöksistä muuta johdu, erityisen vakuutusmaksun toimivaltaiselle DOU:lle ovat velvolliset suorittamaan ne, joilla on verolain säännösten mukaisesti velvollisuus toimittaa maataloustuotteiden osto- tai myyntikuitit.

- -

14. ELGAn erityisestä vakuutusmaksusta saamat tulot, jotka valtion veroviranomaiset perivät, sisältyvät valtion talousarvioon valtion tuloina ja ne kirjataan erityisen tulojen otsakkeen alle. Nämä tulot maksetaan ELGAlle maatalousministeriön talousarviosta vuosittain ELGAn kyseiselle ministeriölle tekemän ehdotuksen suuruisena."

B Yhteisön oikeussäännöt

4. Palvelujen tarjoamisen vapaus ja sijoittautumisvapaus on toteutettu vakuutusalalla lukuisin direktiivein.

5. Ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY 1 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 84/641/ETY (jäljempänä direktiivi 73/239/ETY) määritetään direktiivin tarkoitus seuraavasti:

"Tämä direktiivi koskee jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien itsenäisten ammatinharjoittajien ensivakuutusliikkeen, mukaan lukien 2 kohdassa tarkoitettu avun tarjoaminen, aloittamista ja harjoittamista."

6. Direktiivin 73/239/ETY 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Tätä direktiiviä ei sovelleta

1. Seuraaviin vakuutusliikkeen lajeihin:

- -

d) lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluva vakuutus

- - ."

III Tosiseikasto, pääasian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymys

7. Pääasian kantaja on Helleenien tasavallan oikeuden mukaan perustettu osakeyhtiö, jonka toiminimi on Freskot. Yrityksen toimialana on sisämarkkinoille tukkumyyntiin tarkoitetun siipikarjan tuotanto ja kauppa sekä siipikarjan teurastus kolmansien lukuun korvausta vastaan.

8. Veroviranomaisten suorittamassa tarkastuksessa ilmeni, että Freskot ei ollut suorittanut vuoden 1993 neljännen vuosineljänneksen osalta erityistä vakuutusmaksua, joka sen oli maksettava kyseisenä ajankohtana ostamastaan siipikarjasta.

9. Freskot määrättiin 20.1.1997 tehdyllä päätöksellä maksamaan maksamatta jätetty maksu sekä huomattava lisämaksu puutteellisen tai puuttuvan veroilmoituksen vuoksi.

10. Freskot vaati tämän jälkeen ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä kansallista tuomioistuinta kumoamaan päätöksen ja vetosi vaatimuksessaan yhteisön oikeuteen, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin, 38, 39, 40, 59, 60 ja 85 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin sekä 90 ja 92 artiklaan (joista on muutettuina tullut EY 28 artikla ja sitä seuraavat artiklat, EY 32, EY 33, EY 34, EY 49, EY 50, EY 81 artikla ja sitä seuraavat artiklat, EY 86 ja EY 87 artikla) sekä neuvoston direktiiviin 73/239/ETY.

11. Freskot väitti kansallisessa tuomioistuimessa erityisesti, että riidanalainen maksu on siipikarjatuotannon osalta vastoin EY:n perustamissopimuksen 38 ja 39 artiklassa (joista on muutettuina tullut EY 32 ja EY 33 artikla) määritettyjä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita sekä vastoin yhteistä markkinajärjestelyä. Riidanalainen pakollinen vakuutusjärjestelmä estää Kreikan siipikarjantuottajia ja kauppiaita myymästä tuotteita vapaasti haluamallaan tavalla sekä sen maan sisällä, johon ne ovat sijoittautuneet, että muissa jäsenvaltioissa, kyseessä olevan yhteisön lainsäädännön mukaisin edellytyksin. Lisäksi Freskot väittää, että riidanalainen maksu on vaikutukseltaan vastaava toimenpide kuin EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) tarkoitettu tuonnin määrällinen rajoitus, koska se vaikuttaa haitallisesti Kreikan tuottajien vientitoimintaan ja sillä suositaan ulkomaisia tuottajia. Freskot väittää vielä, että pakollista vakuutusta koskeva monopolistinen järjestelmä ei ole palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen eikä myöskään ensivakuutusta koskevien säädösten, päätösten tai hallinnollisten määräysten mukainen.

12. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin katsoi, että yhteisön oikeuden tulkitseminen on tarpeen asian ratkaisemiseksi, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko perusteluissa tarkoitettu erityinen vakuutusmaksu, joka on suoritettava kasvi- ja eläinperäisistä tuotteista tai kalastuksesta saatavista kotimaisista tuotteista ja niiden sivutuotteista ja joka peritään ja maksetaan toimivaltaiselle veroviranomaiselle, vastoin tavaroiden vapaata liikkuvuutta (28 artikla), yhteistä maatalouspolitiikkaa (38, 39 ja 40 artikla), palvelujen tarjoamisen vapautta (59 ja 60 artikla) ja valtiontukia (92 artikla) koskevia yhteisön oikeussääntöjä sekä 24.7.1973 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY säännöksiä, kun otetaan huomioon tavoiteltu päämäärä eli aktiivista suojelua koskevien ohjelmien laatiminen ja toteuttaminen ja maatilojen tuotannon ja pääoman turvaaminen?"

IV Asian arviointi

13. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä sitä, miltä osin pakollisen vakuutusjärjestelmän rahoittamiseksi maksettava maksu on maatalouteen liittyvien riskien osalta yhteisön oikeuden vastainen.

14. Tässä yhteydessä on ensinnäkin arvioitava sitä, onko nyt kyseessä olevan kaltainen säännös sallittu markkinajärjestelyjä koskevan lainsäädännön mukaan. Lisäksi on epäselvää, miltä osin tämä säännös kuuluu perusvapauksien - erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden - soveltamisalaan. Lopuksi tarkastelen sitä, voidaanko valtiontukia koskevia sääntöjä soveltaa nyt esillä olevassa asiassa.

A Kansallisen säännöksen yhteensopivuus yhteisen maatalouspolitiikan kanssa

1. Asianosaisten lausumat

15. Kreikan hallitus ja komissio tukeutuvat pohdinnoissaan EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 33 artikla) määritettyihin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EY:n perustamissopimuksen 40 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 34 artikla) yhteisten markkinajärjestelyiden yhteydessä sallittuihin toimenpiteisiin. Kreikan hallitus ja komissio viittaavat siihen, että kyseisille tuotteille on olemassa yhteinen markkinajärjestely eli neuvoston asetuksen N:o 2777/75 mukainen siipikarjanliha-alan yhteinen markkinajärjestely.

16. Kreikan hallitus ja komissio huomauttavat tässä yhteydessä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun yhteisö on toteuttanut toimenpiteen, jolla otetaan käyttöön tiettyä alaa koskeva yhteinen markkinajärjestely, jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, joilla tästä järjestelystä poikettaisiin tai joilla sitä vaarannettaisiin.

17. Sekä Kreikan hallitus että komissio huomauttavat, että siipikarjanliha-alan yhteiseen markkinajärjestelyyn ei sisälly toimenpiteitä, jotka koskevat kyseiseen markkinajärjestelyyn kuuluvien tuotteiden vakuutusta luonnonolosuhteista aiheutuvia riskejä vastaan. Komissio toteaa lisäksi, että kyseisessä yhteisessä markkinajärjestelyssä ei säädetä toimenpiteistä yhtenäisen myyntihinnan toteuttamiseksi yhteisön markkinoilla eikä tukien maksamisesta tuottajille.

18. Kreikan hallitus esittää, että riidanalainen maksu on osa kansallista sosiaalivakuutusjärjestelmää, että maksu on maataloustuotteiden aktiivista - mukaan lukien siipikarjayritykset - suojelemista luonnonolosuhteista aiheutuvia riskejä vastaan koskevan yleisen edun mukainen ja että siitä Kreikan siipikarjantuottajille aiheutuva kuormitus on luokiteltava vähäiseksi. Kreikan hallitus korostaa lisäksi sitä, ettei maksu vaikuta merkittävästi hinnoitteluun eikä yhteisellä markkinajärjestelyllä säädettyihin mekanismeihin.

19. Kreikan hallitus viittaa lisäksi komission valtiontukijärjestelmästä tekemään päätökseen, jonka mukaan tasoitusmaksu, joka on yksi prosentti tuottajalle maksettavasta hinnasta Kreikan puuvillaviraston hyväksi, on sopusoinnussa puuvillaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn kanssa, koska kyseisessä markkinajärjestelyssä ei nimenomaisesti suljeta pois tällaista maksua.

20. Kreikan hallitus korostaa lisäksi sitä, että nyt kyseessä olevalla maksulla ei syrjitä Kreikan siipikarjantuottajia siltä osin kuin tälle maksulle on esitetty riittävät perustelut ja se on perusteltu yleistä etua koskevista objektiivisista syistä, joista ei ole annettu erityisiä yhteisön säännöksiä.

21. Kreikan hallituksen mukaan tästä seuraa, että riidanalainen maksu ei ole primaarioikeuden eikä siipikarjanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn vastainen.

22. Komissio katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa Irish Creamery Milk Suppliers Association ym. antamassaan tuomiossa käyttämiä perusteluja voidaan soveltaa siltä osin kuin kyseisissä asioissa oli kyse epäsuorasta verosta ja nyt esillä olevassa asiassa veronkaltaisesta maksusta.

23. Näin ollen on ensiksi todettava, että riidanalaisen maksun avulla pyritään jakamaan vakuutusmenoja, jotka koskevat eri tuotteiden tuottajille aiheutuvia erilaisia riskejä. Tällainen toimenpide on valtion sosiaalitoimenpide, joka sellaisenaan ei ole periaatteessa primaarioikeuden maatalouspolitiikkaa koskevien määräysten eikä siipikarjanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn vastainen. Seuraavaksi on kuitenkin tarkasteltava sitä, vaikuttaako tämä toimenpide häiritsevästi kyseisen yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä säädettyjen mekanismien toimintaan. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, vääristääkö riidanalainen maksu samoista tuotteista perittävien verojen yhteydessä markkinoita ja muuttaako se tuonti- ja vientivirtoja siten, että se vaikuttaa merkittävästi hintojen muodostumiseen sekä lisäksi tuottajien käyttäytymiseen esimerkiksi siten, että tuottajia estetään tuottamasta siipikarjanlihaa.

2. Asian arviointi

24. Kiistatonta on, että riidanalaista vakuutusmaksua maksetaan muun muassa siipikarjanliha-alan yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvista tuotteista.

25. EY 33 artiklassa luetellaan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EY 34 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta toteuttaa erityisesti tuotteen mukaiset Euroopan markkinajärjestelyt. Siipikarjanliha-alan yhteinen markkinajärjestely on tällainen markkinajärjestely. Sitä, onko kansallinen toimenpide yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden mukainen, on näin ollen ensiksi tarkasteltava kyseistä markkinajärjestelyä koskevien erityisten säännösten valossa.

26. Siipikarjanliha-alan yhteinen markkinajärjestely koostuu pääasiassa kahdesta sääntökokonaisuudesta: toisaalta kaupan pitämisen helpottamista koskevista toimenpiteistä - ammatti- ja etujärjestöjen toteuttamien toimenpiteiden sekä kaupan pitämisen vaatimusten tukemisesta - sekä toisaalta kolmansien maiden kanssa harjoitettavan kaupan sääntelystä.

27. On todettava, että kyseisessä markkinajärjestelyssä ei säädetä yhteisestä hintapolitiikasta. Siihen ei myöskään sisälly säännöksiä luonnonmullistuksista aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta.

28. Arvioidessaan kansallisia toimenpiteitä yhteisön markkinajärjestelyjä koskevan lainsäädännön valossa yhteisöjen tuomioistuin erottaa toisistaan sellaiset toimenpiteet, jotka liittyvät suoraan markkinajärjestelyjä koskevaan lainsäädäntöön joko kyseisestä lainsäädännöstä poikkeamalla tai sitä täydentämällä, ja toimenpiteet, jotka eivät kuulu markkinajärjestelyjä koskevan lainsäädännön soveltamisalaan mutta jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa markkinajärjestelyiden mekanismeihin. Ensiksi mainitut toimenpiteet ovat periaatteessa kiellettyjä, kun taas jälkimmäiset toimenpiteet ovat päteviä, mikäli ne eivät vaikuta markkinajärjestelyiden mekanismeihin.

29. Nyt kyseessä oleva maksu ei ole markkinajärjestelyä koskevien säännösten mukainen toimenpide siltä osin kuin se ilmeisesti koskee kaikkia maa- ja kalataloustuotteita. Näin ollen on epäselvää, koskeeko se ja missä laajuudessa siipikarjanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeja.

30. Komissio on korostanut tässä yhteydessä sitä, että maksun periminen kotimaisten maataloustuotteiden arvosta johtaa kyseisten tuotteiden kallistumiseen. Tämän voidaan olettaa vaikuttavan kauppavirtaan, koska ulkomaiset tuotteet tulevat tällöin suhteessa houkuttelevammiksi. Vaikka tätä väitettä ei voidakaan kiistää, on myös huomattava, että kansalliseen yhteisvastuuperiaatteeseen perustuvan vakuutusjärjestelmän ylläpitäminen on omiaan edistämään maatalouspolitiikan tavoitteiden mukaista tarjonnan ja kysynnän tasapainoa siten, että sen avulla lievennetään luonnonmullistusten ja tautien vaikutuksia tuottajiin. Komissio pitää ilmeisesti lähtökohtanaan myös maksun suuruuden ja hinnan muodostuksen välistä kiinteää suhdetta. Tältä osin on kuitenkin todettava, että kyseessä olevan kaltaisen vakuutusjärjestelmän puuttumisesta ei välttämättä olisi seurauksena se, että tuottajahinnat alenisivat, koska tuottajien olisi huolehdittava riskien ehkäisystä muutoin.

31. Vaikka riidanalaisella maksulla olisikin toteen näytettävä vaikutus kyseisten tuotteiden hintoihin, on huomattava, että siipikarjanliha-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä ei säännellä hintojen muodostumista. Yhdistetyissä asioissa Irish Creamery Milk Suppliers Association annetussa tuomiossa kansallisen säännöksen vaikutus hintojen muodostumiseen otettiin esille ilmeisesti siksi, että kyseisellä yhteisellä markkinajärjestelyllä oli tällainen vaikutus. Näin ollen on katsottava, että nyt kyseessä olevan säännöksen mahdollisella vaikutuksella ei sinänsä ole merkitystä nyt esillä olevassa asiassa.

32. Kyseisen alan yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeihin vaikuttaminen voisi komission näkemyksen mukaan perustua lisäksi siihen, että tuottajat siirtyvät maksusta aiheutuvan kilpailukyvyn heikentymisen seurauksena tuottamaan muita tuotteita. On kuitenkin huomattava, että tällainen seuraus on tuskin mahdollinen, koska kyseessä oleva vakuutusmaksu koskee kaikkia maataloustuotteita.

33. Komissio vahvisti asian suullisessa käsittelyssä näkemyksensä, jonka mukaan kyseessä oleva säännös voi muuttaa kauppavirtaa aiheuttamalla kotimaisten tuotteiden kallistumisen suhteessa muihin tuotteisiin. Komissio katsoi kirjallisesta lausunnostaan poiketen, että jo tämän voidaan olettaa vaikuttavan yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeihin. Tämä päätelmä on myös tarkastelun arvoinen: Siipikarjanliha-alan yhteinen markkinajärjestely koskee ensisijaisesti kyseisten tuotteiden ulkomaankauppaa. Kyseessä olevien kotimaisten tuotteiden mahdollinen kallistuminen saattaa johtaa tuonnin lisääntymiseen. Mielestäni asiasta ei kuitenkaan löydy tukea sille, että kolmansien maiden tuotteita suosittaisiin tällöin yhteisön jäsenvaltioiden tuotteisiin verrattuna. Komission päätelmää voidaan tältä osin pitää hieman ennenaikaisena. Poissuljettua ei lopulta ole se, että kyseinen kansallinen säännös vaikuttaa mahdollisesti rajoittavasti tuontiin kolmansista maista siltä osin kuin vakuutuspalvelut edistävät tuotannon jatkuvuutta kyseisessä jäsenvaltiossa.

34. Näin ollen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen vakiintuneen oikeuskäytäntönsä mukaisesti siten, että maksun periminen kaikista kotimaisista maataloustuotteista maatalousyritysten tuotteita ja pääomaa koskevan vakuutuksen rahoittamiseksi ei ole periaatteessa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevien perustamissopimuksen määräysten vastaista siltä osin kuin on kyse siipikarjanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetusta neuvoston asetuksesta N:o 2777/75, jollei kansallinen tuomioistuin totea maksun vaikuttavan kyseisen markkinajärjestelyn mekanismeihin erityisesti niiden häiriöiden perusteella, jotka aiheutuvat kyseisten tuotteiden tuonnin lisääntymisestä kolmansista maista. Tällaisena vaikuttamisena ei kuitenkaan voida pitää kotimaisten tuotteiden mahdollista kallistumista.

B Kansallisen säännöksen yhteensopivuus perusvapauksien kanssa

1. Tavaroiden vapaa liikkuvuus

a) Asianosaisten lausumat

35. Kreikan hallitus katsoo, ettei riidanalaisella maksulla, joka koskee alaa, jota ei ole yhdenmukaistettu, rikota tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä, koska maksulla ei syrjitä millään tavalla muiden jäsenvaltioiden tuotteita varsinkaan kun maksu ei koske tällaisia tuotteita. Kreikan hallituksen näkemyksen mukaan maksusta voisi korkeintaan olla seurauksena kotimaisten tuotteiden syrjiminen, mikä ei ole ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

36. Komissio on pääasiallisesti samaa mieltä. Se perustelee näkemystään sillä, että riidanalainen maksu koskee kaikkia kotimaisia tuotteita. Maksu ei vaikuta yhteisön sisäiseen tavarakauppaan, koska sitä ei peritä tuontituotteista eikä pelkästään vientituotteista. Maksulla voidaan korkeintaan katsoa saatettavan kansallinen tuotanto epäedullisempaan asemaan ulkomaisiin tuotteisiin verrattuna.

37. Komissio korostaa lopuksi sitä, että nyt esillä olevassa asiassa merkityksellisellä veropolitiikan alalla jäsenvaltioilla on periaatteessa edelleen mahdollisuus toteuttaa kansallista kustannustenjakopolitiikkaa yleistä etua koskevista syistä.

b) Asian oikeudellinen arviointi

38. Kyseessä olevalle maksulle on ominaista se, että sitä maksetaan kaikista kotimaisista maataloustuotteista; siitä saatavat tulot tilitetään ensin valtiolle. Vasta seuraavassa vaiheessa toimivaltainen ministeriö siirtää maksut ELGAlle vakuutusjärjestelmän rahoittamista varten. Tältä osin vakuutusmaksu on korvauksenluonteinen maksu.

39. Asiaa koskevista kansallisista oikeussäännöistä käy ilmi, että riidanalaista maksua ei peritä ulkomaisista tuotteista eikä yksinomaan vientiin tarkoitetuista kotimaisista tuotteista. Näin ollen riidanalaista maksua ei voida luonnehtia EY 25 artiklassa tarkoitettuja tuonti- ja vientitulleja vaikutukseltaan vastaavaksi maksuksi. Koska maksua ei peritä muiden jäsenvaltioiden tuotteista, sitä ei myöskään voida luonnehtia EY 90 artiklassa tarkoitetuksi syrjiväksi sisäiseksi maksuksi.

40. En myöskään ymmärrä, miten kyseinen maksu voisi olla tuonnin ja viennin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide, koska maksua ei ensinnäkään peritä muiden jäsenvaltioiden tuotteista ja lisäksi maksun osalta ei tehdä eroa siinä, onko tuotteet, joita maksu koskee, tarkoitettu kotimaan vai ulkomaan markkinoille.

41. Komissio korostaa oikeutetusti sitä, että vakuutusmaksusta Kreikan tuottajille aiheutuva lisäkuormitus johtuu lopulta siitä, että jäsenvaltioiden veropolitiikkaa ei ole yhdenmukaistettu.

2. Palvelujen tarjoamisen vapaus

a) Asianosaisten lausumat

42. Kreikan hallitus väittää, että palvelut, jotka ELGA suorittaa luonnonolosuhteista aiheutuvia riskejä koskevan pakollisen vakuutuksen yhteydessä, eivät kuulu palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten eivätkä asiaa koskevien johdetun oikeuden säännösten soveltamisalaan, koska kyseisten palvelujen on katsottava kuuluvan kansalliseen sosiaalivakuutusjärjestelmään ja ne rahoitetaan pääasiallisesti valtion tuloilla. Näin ollen ne eivät vastaa palvelun määritelmää, koska niistä ei tavallisesti makseta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua korvausta.

43. Kreikan hallitus lisää, että ELGAn palvelut eivät kuulu ensimmäisen vakuutusdirektiivin soveltamisalaan. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvaan vakuutukseen; nyt esillä olevassa asiassa on kuitenkin kysymys tällaisesta vakuutuksesta.

44. Komissio korostaa sitä, että ELGAn pakollisen vakuutusjärjestelmän puitteissa maksamat etuudet eivät täytä erityisesti ensimmäisen vakuutusdirektiivin 73/239/ETY perustana olevaa vakuutuksen teknistä tunnusmerkistöä. Komissio väittää tässä yhteydessä, että riidanalainen vakuutusmaksu ei ole teknisessä mielessä vakuutusmaksu, koska sen suuruus ei määräydy riskin mukaan, että riidanalaista maksua voidaan pitää korvauksenluonteisena vain tietyin rajoituksin, että suurin osa vakuutetuista riskeistä on vahinkotodennäköisyytensä tai mahdollisten vahinkojen vakavuuden perusteella vakuutusten piiriin kuulumattomia riskejä, että ELGAn rahoitustapa sulkee pois vakuutusdirektiivien mukaisen vastuuvelan muodostamisen ja että ELGA ei voi vaikuttaa maksujen määrää, pääomarahoitusta eikä etuuksien suuruutta koskeviin valtion päätöksiin.

45. Tällä perusteella komissio päätyy siihen johtopäätökseen, että ELGAn toiminta ei kuulu yhteisön muita kuin henkivakuutuksia koskevien direktiivien soveltamisalaan, vaan se täyttää pikemminkin vakuutuskassan tai voittoa tavoittelemattoman vakuutusjärjestelmän tunnusmerkistön. Kyseisen maksun maksamista voidaan verrata veroon, koska siitä saatavat tulot kirjataan valtion talousarvioon, jotta valtio voi ELGAn kautta kattaa tiettyjä luonnonmullistuksiin ja muihin luonnonvoimiin liittyviä vakuutusten piiriin kuulumattomia riskejä.

b) Asian oikeudellinen arviointi

46. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen huomautusten mukaan kyseinen kansallinen säännös voi vaikuttaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen siten, että ulkomaiset vakuutuslaitokset pidetään poissa niiltä markkinoilta, joilla riidanalaisesta maksusta saatavat tulot käytetään monopolin ylläpitämän vakuutusjärjestelmän rahoittamiseen.

47. Epäselvää on, kuuluuko ELGAn toiminta EY 50 artiklassa tarkoitettuun palvelun käsitteeseen. Edellytyksenä on erityisesti se, että kyseessä on suoritus, "josta tavallisesti maksetaan korvaus". Tämä on ilmaus siitä, että palvelut on suoritettava taloudellisen hyödyn saamiseksi.

48. Direktiivin 73/239/ETY 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, jonka mukaan direktiiviä ei sovelleta lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvaan vakuutukseen, on tätä taustaa vasten pidettävä EY 50 artiklan ilmentymänä. Kyseisenlaisella järjestelmällä ei nimittäin ole kaupallista tarkoitusta.

49. Sekä komissio että Kreikan hallitus lähtevät siitä, että ELGA ei kuulu direktiivin 73/239/ETY soveltamisalaan.

50. Sitä, ettei ELGAn toimintaa rahoiteta kyseisen vakuutuslaitoksen vakuutettavan riskin perusteella perimillä vakuutusmaksuilla vaan valtion varoista - ja näin ollen ilman vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamista - ei voida pitää syynä vaan pikemminkin seurauksena siitä, ettei direktiiviä 73/239/ETY ja myöhemmin annettuja vakuutusdirektiivejä voida soveltaa.

51. Komission ja Kreikan hallituksen näkemyksen puolesta puhuu kuitenkin se, että ELGAlla on sosiaalinen päämäärä, koska se mahdollistaa täydellisen vakuutussuojan maatilojen taloudellisesta suorituskyvystä riippumatta. On myös huomattava, että ELGA takaa kansallisen yhteisvastuun periaatteeseen perustuvan varojen uudelleenjakamisen toteutumisen sillä, että tilat, joilla on toimintansa perusteella suuri vahinkotodennäköisyys tai joille aiheutuvat vahingot ovat huomattavia, saavat vakuutussuojan taloudellisesti hyväksyttävin edellytyksin.

52. Tältä kannalta tarkasteltuna ELGAn toiminta täyttää direktiivin 73/239/ETY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa asetetun edellytyksen, joten direktiiviä ei voida soveltaa ELGAn toimintaan pakollisen maatalousvakuutusjärjestelmän yhteydessä. Samasta syystä voidaan katsoa, että ELGAn kyseinen toiminta ei kuulu palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan.

53. Tämä välipäätelmä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maatalouteen liittyvien riskien vakuutusmarkkinoiden olemassaolo on periaatteessa suljettava pois. Komissio viittaa tähän perustellusti kirjallisessa lausunnossaan. On pikemminkin täysin mahdollista, että tietyt taloudelliset toimijat eli yksityiset vakuutuksenantajat - heidän joukossaan myös muiden jäsenvaltioiden vakuutuksenantajat - voisivat vakuuttaa ELGAn vakuuttamat riskit taloudellisesti hyväksyttävin edellytyksin.

54. Riidanalaisen vakuutusjärjestelmän perustana oleva yhteisvastuuperiaate mahdollistaa epäilemättä - taloudellisessa mielessä - vakuutusten piiriin kuulumattomien riskien vakuuttamisen. Tämän yhteisvastuuperiaatteen toteuttamiseksi ei kuitenkaan ole ehdottoman välttämätöntä ylläpitää vakuutusmonopolia; vakuutustarjontaa koskeva valtion sääntely - esimerkiksi pakollisen vakuutusjärjestelmän ja siihen liittyvän hyväksymisvelvoitteen ja vähimmäisvakuutussuojan muodossa - olisi periaatteessa myös mahdollinen. Näin ollen ELGAn kaltaisen monopolin olemassaolo ei ole ongelmatonta.

55. On kuitenkin huomattava, että kansallinen tuomioistuin ei ole tiedustellut EY 86 artiklan 2 kohdan tulkintaa, vaikka yhteisöjen tuomioistuin onkin toistuvasti tukeutunut tähän määräykseen palvelumonopoleja tarkastellessaan. Tämän kysymyksen lähempi tarkastelu on sitä paitsi tarpeetonta, koska yhteisöjen tuomioistuin on antanut jäsenvaltioille sosiaalivakuutusjärjestelmien järjestämisen osalta aina laajan harkintavallan.

56. Palvelujen tarjoamisen vapauden osalta on näin ollen todettava, ettei ELGA harjoita luonteeltaan taloudellista toimintaa, joten kyseinen kansallinen säännös ei ole direktiivin 73/239/ETY eikä EY 49 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen vastainen.

3. Kansallisen säännöksen yhteensopivuus valtiontukia koskevien oikeussääntöjen kanssa

57. Ennakkoratkaisukysymys koskee nimenomaisesti EY:n perustamissopimuksen 92 artiklaa (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla). Ennakkoratkaisupyynnöstä ei sitä vastoin ilmene, miltä osin kyseinen kansallinen säännös voisi olla tämän määräyksen vastainen. Kirjallisessa menettelyssä asianosaiset käsittelivät kysymystä siitä, miltä osin riidanalaisesta maksusta saatavien tulojen osoittamista ELGAlle voitaisiin pitää valtiontukena. Vasta yhteisöjen tuomioistuimen kysymykseen vastatessaan komissio ilmoitti asian suullisessa käsittelyssä, että se pitää ongelmallisena ELGAn maanviljelijöille suorittamia etuuksia.

58. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna näyttää olevan tarpeen tutkia sitä, miltä osin kansallinen tuomioistuin on selittänyt riittävästi viittausta EY 87 artiklaan, jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi antaa asian ratkaisun kannalta hyödyllisen vastauksen. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että jotta yhteisön oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinnasta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyötyä, sen on määriteltävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat olettamukset, joihin nämä kysymykset perustuvat. Tosiasiallisen ja oikeudellisen asiayhteyden yksilöimistä on kuitenkin edellytettävä erityisesti kilpailun alalla, jolle on luonteenomaista tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen monimutkaisuus.

Ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, että yhteisöjen tuomioistuin voisi niiden perusteella antaa asian ratkaisun kannalta hyödyllisiä vastauksia, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla on näiden tietojen perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa EY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti. Koska edellä mainitun määräyksen nojalla ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi näille osapuolille, se, että kansallinen tuomioistuin viittaa pääasian asianosaisten huomautuksiin, jotka sitä paitsi saattavat sisältää eriäviä näkemyksiä kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevasta asiasta, ei riitä takaamaan osapuolille EY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaista mahdollisuutta esittää huomautuksia. Lisäksi on välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin antaa edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, sekä siitä yhteydestä, jonka se katsoo vallitsevan näiden säännösten tai määräysten ja käsillä olevassa asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä.

Kansallisen tuomioistuimen pyynnöltä puuttuvat näin ollen selvästi tutkittavaksi ottamisen edellytykset sillä perusteella, että se ei sisällä riittävästi tietoja täyttääkseen nämä edellytykset, jos kansallinen tuomioistuin ei yksilöi niiden säännösten, joiden tulkintaa se pyytää, ja tosiasiallisen tilanteen tai sovellettavan kansallisen lainsäädännön välistä yhteyttä.

59. EY 87 artiklan ja nyt esillä olevan asian taustalla olevien tosiseikkojen välillä näyttää olevan selvä yhteys. Ennakkoratkaisupyynnön perustelujen puuttumisesta on kuitenkin ollut seurauksena se, että asianosaiset ovat esittäneet huomautuksensa vain osasta ongelmaa.

60. Jos yhteisöjen tuomioistuin haluaa käsitellä EY 87 artiklan tulkintaa havaittavissa olevan - joskaan ei tutkitun - yhteyden perusteella, on varottava tekemästä johtopäätöksiä tosiseikaston ja asiaa koskevien oikeussääntöjen puutteellisten selvitysten perusteella. Näkemykseni mukaan yhteisöjen tuomioistuimella, kuten tarkasteltavana olevan kansallisen säännöksen ja palvelujen tarjoamisen vapauden yhteensopivuutta koskevan kysymyksen yhteydessä jo kävi ilmi, ei nimenomaisesti ole edellytyksiä arvioida kyseisten markkinoiden olemassaoloa luotettavasti.

a) Onko ELGA yritys?

i) Asianosaisten lausumat

61. Sekä Kreikan hallitus että komissio viittaavat ensinnäkin siihen, että oikeuskäytännössä on kilpailuoikeutta koskevissa tapauksissa vakiintuneesti katsottu, että käsite "yritys" tarkoittaa jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta kyseisen yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta.

62. Kreikan hallitus ja komissio huomauttavat lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut erityisesti yhdistetyissä asioissa Poucet ja Pistre antamassaan tuomiossa, että sairausvakuutuskassojen ja julkisen palvelun luonteisen sosiaaliturvajärjestelmän hallinnointiin osallistuvien elinten tehtävä on yksinomaan sosiaalinen. Tällainen toiminta ei ole luonteeltaan taloudellista, joten kyseiset elimet eivät sisälly yllä mainittuun määritelmään.

63. Kreikan hallitus ja komissio esittävät, että ELGAa on sekä asemansa että pakolliseen sosiaaliturvaan liittyvän toimintansa perusteella pidettävä sosiaaliturvajärjestelmän hallinnointiin osallistuvana elimenä, joka ei siten harjoita taloudellista toimintaa. Näin ollen ELGAn ei voida katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen 85 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettu yritys.

64. Kreikan hallitus korostaa tässä yhteydessä sitä, että ELGA on historiallisesti ja systemaattisesti sosiaalivakuutusjärjestelmien osa. Tämä on seurausta erityisesti siitä, että ELGAlle siirtyi osa Kreikan maanviljelijöiden sosiaalivakuutuslaitoksen OGAn toiminnasta. Kreikan hallitus huomauttaa lisäksi, että luonnonolosuhteista aiheutuvat riskit eivät periaatteessa kuulu vakuutusten piiriin ja että maksua on pidettävä vähäisenä siitä mahdollisesti saatavaan hyötyyn verrattuna. Lopuksi Kreikan hallitus viittaa näkemyksensä mukaan maksun perustana olevaan yhteisvastuuperiaatteeseen: toimivaltaisen ministerin vuosittain määrittämät korvausmäärät eivät nimittäin määräydy vakuutusmaksusta saatavien tulojen perusteella.

65. Komissio perustelee näkemystään sillä, että ELGAn toiminta perustuu kansallisen yhteisvastuun periaatteeseen. Tämä käy ilmi siitä, että maksuvelvollisten ja maksun määräytymisperusteiden välillä ei tehdä eroa, sekä siitä, että syntyneet vahingot korvataan ottamatta huomioon riskiä. Lisäksi komissio korostaa sitä, ettei toimintaan liity voitontavoittelua.

ii) Asian oikeudellinen arviointi

66. Yhteisöjen tuomioistuimella oli vasta äskettäin tilaisuus lausua näkemyksensä yrityksen käsitteestä erään Italian työtapaturmista vastaavan vakuutuslaitoksen osalta.

67. Komissio tukeutui näkemyksessään vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan "kilpailuoikeutta koskevissa tapauksissa on vakiintuneesti katsottu, että käsite yritys tarkoittaa jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta kyseisen yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta". Yhteisöjen tuomioistuin määrittelee taloudellisen toiminnan seuraavasti: "taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla".

68. Yhteisöjen tuomioistuin korosti ensiksi kyseisen järjestelmän sosiaalista päämäärää. Todettuaan kuitenkin, että "vakuutusjärjestelmän sosiaalinen päämäärä ei sellaisenaan riitä estämään kyseisen toiminnan pitämistä taloudellisena toimintana", yhteisöjen tuomioistuin tukeutui siihen, että kyseessä olevassa vakuutusjärjestelmässä noudatetaan yhteisvastuuperiaatetta. Yhteisöjen tuomioistuin perusteli tätä sillä, että toisaalta vakuutusjärjestelmä rahoitetaan vakuutusmaksuilla, joiden määrää ei ole järjestelmällisesti suhteutettu vakuutettuun riskiin ja toisaalta suoritettujen etuuksien määrää ei ole välttämättä suhteutettu vakuutetun tuloihin. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin korosti sitä, että valtio valvoo vakuutuslaitoksen toimintaa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi lisäksi, että "valtio valvoo - - etuuksien ja vakuutusmaksujen määrää ja että tällaiselle vakuutusjärjestelmälle luonteenomainen pakollinen kuuluminen järjestelmään on välttämätön järjestelmän rahoitukselliselle tasapainolle ja yhteisvastuuperiaatteen noudattamiselle, ja yhteisvastuuperiaate edellyttää, ettei vakuutetulle maksettuja etuuksia suhteuteta hänen suorittamiinsa vakuutusmaksuihin". Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tällä perusteella, että osallistuessaan tällä tavoin yhden sosiaaliturvaan perinteisesti kuuluvan osa-alueen hallinnointiin, kyseinen vakuutuslaitos täyttää luonteeltaan yksinomaan sosiaalisen tehtävän, minkä vuoksi sen toiminta ei ole taloudellista toimintaa.

69. Näyttää siltä, että näitä perusteluja voidaan ilman muuta soveltaa myös nyt esillä olevaan asiaan.

70. Nyt kyseessä oleva Kreikan vakuutusjärjestelmä on selvästi osa Kreikan sosiaaliturvaa ja siinä noudatetaan yhteisvastuuperiaatetta: kaikista maataloustuotteista peritään samansuuruinen maksu; maksun määrä ei nimenomaisesti riipu tuottajan tosiasiallisesta riskiprofiilista. Etuuksien määrä ei niin ikään määräydy maksettujen maksujen suuruuden mukaan. Tässä yhteydessä on myös korostettava sitä, että valtio valvoo ELGAn toimintaa: toimivaltaiset ministerit määrittävät sekä vakuutusmaksun suuruuden tulojen osalta että maksettavien korvausten määrän.

71. ELGAn harjoittama vakuutusjärjestelmä mahdollistaa näin ollen kattavan suojan luonnonolosuhteista ja taudeista aiheutuvien riskien varalta. Tämä on epäilemättä sosiaalisen päämäärän mukaista sikäli, että pienyritykset, jotka mahdollisesti eivät voi rahoittaa kyseisenlaista vakuutussuojaa, saavat näin vakuutuksen toimeentuloaan uhkaavia riskejä vastaan. Lisäksi järjestelmä mahdollistaa sellaisia riskejä koskevan vakuutussuojan ylläpitämisen, jotka vahinkotodennäköisyyden tai vahinkojen suuruuden takia eivät kuulu vakuutusten piiriin.

72. Tästä seuraa, että ELGA ei harjoita taloudellista toimintaa, joten tämä elin ei ole EY 87 artiklassa tarkoitettu yritys.

b) Miltä osin ELGAn maksamista etuuksista aiheutuu hyötyä tuottajille?

i) Asianosaisten lausumat

73. Yhteisöjen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen vastatessaan asianosaiset ottivat asian suullisessa käsittelyssä kantaa siihen, miltä osin ELGAn tuottajille maksamat etuudet kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa (josta on tullut EY 87 artikla) tarkoitettuun valtiontuen käsitteeseen.

74. Komissio on asian suullisessa käsittelyssä katsonut, että ELGAn tuottajille maksamat etuudet ovat valtiontukia, koska niistä aiheutuu etuuksien saajille hyötyä. Kreikan hallitus on sitä vastoin korostanut sitä, että kyse ei ole etuuksia saaville tuottajille aiheutuvasta hyödystä, koska ELGAn maksamat etuudet ovat lopulta vastike kansallisen yhteisvastuun periaatteen mukaiseen järjestelmään osallistumisesta.

ii) Asian oikeudellinen arviointi

75. Arvioitaessa sitä, kuuluvatko ELGAn maanviljelijöille maksamat etuudet valtiontuen käsitteeseen, on erityisen merkittävää se, saavatko etuuksien saajat tällä tavoin ansaitsematonta kustannushyötyä. Sitä vastoin ei ole epäilystä siitä, että näistä etuuksista on taloudellista hyötyä ja että ne maksetaan valtion varoista, vaikkakin siitä syystä, että maksut kirjataan valtion tuloiksi. Toimenpiteen valikoivuus perustuu siihen, että ELGAn suorituksia voivat saada ainoastaan kotimaiset tilat.

76. Komission näkemyksen vastaisesti pidän hyvin kyseenalaisena sitä, aiheutuuko ELGAn maksamista etuuksista ansaitsematonta kustannushyötyä. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että etuudet rahoitetaan lopulta riidanalaisella maksulla. Maksuvelvollisten piiri on kuitenkin sama kuin etuuksien mahdollisten saajien. Sitä, että etuuksia ei yksittäistapauksissa ole suhteutettu suoritettuihin maksuihin, ei voida pitää ansaitsemattoman hyödyn saamisena vaan ilmauksena yhteisvastuuperiaatteesta. Lisäksi on vakuutusteknisten perusteiden mukaista, että vakuutusmaksun vastike ei ole tosiasiallisesti suoritettu korvaus vaan oikeus vakuutusturvaan. Vakuutusjärjestelmän rahoituksen ja tästä järjestelmästä suoritettavien etuuksien välinen yhteys olisi selvempi, jos vakuutuslaitos - eli nyt esillä olevassa asiassa ELGA - perisi vakuutusmaksut itse. Taloudellisessa mielessä ei kuitenkaan ole eroa siinä, periikö vakuutusmaksun ELGA vai valtio.

77. Muunlainen loppupäätelmä olisi perusteltu vain siinä tapauksessa, että ELGAn maksamia etuuksia ei rahoitettaisi pääasiallisesti vakuutusmaksuista saatavilla tuloilla. Vakuutetuille maanviljelijöille maksettuja etuuksia ei voitaisi tällaisessa tilanteessa enää pitää "vakuutusmaksuilla rahoitettuina".

V Ratkaisuehdotus

78. Näin ollen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

EY 28, EY 29, EY 49, EY 50 ja EY 87 artiklan sekä siipikarjanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen N:o 2777/75 ja muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY vastainen ei ole periaatteessa vakuutusmaksu, joka on suoritettava kasvi- ja eläinperäisistä tuotteista tai kalastuksesta saatavista kotimaisista tuotteista ja niiden sivutuotteista ja jonka perii toimivaltainen veroviranomainen ja josta saatavat tulot maksetaan valtion laitokselle aktiivista suojelua koskevien ohjelmien laatimiseksi ja toteuttamiseksi ja maatilojen tuotannon ja pääoman turvaamiseksi.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin määrittää, vaikuttaako kyseinen kansallinen säännös neuvoston asetuksen N:o 2777/75 mukaisesti toteutetun siipikarjanliha-alan markkinajärjestelyn mekanismeihin erityisesti sillä perusteella, että kyseisten tuotteiden tuonnin lisääntyminen kolmansista maista häiritsee markkinoita.

Full & Egal Universal Law Academy