Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset
1 8_ Juízo Cível da Comarca do Porto (Portugali) on 31.10.2000 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.11.2000, esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä direktiivin 90/314/ETY(1) tulkinnasta. Kysymykset on esitetty matkatoimiston ja sen asiakkaan välisessä riita-asiassa, joka perustuu asiakkaan lomakylässä lomansa aikana kärsimiin vakaviin vastoinkäymisiin, joiden johdosta asiakas oli kieltäytynyt maksamasta matkatoimistolle tämän suorittamia palveluja. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymys koskee sitä, kuuluvatko matkapaketti -käsitteen, jolla rajataan direktiivin soveltamisala, alaan myös niin sanotut mittatilausmatkat (à la carte), eli matkat, jotka järjestetään kuluttajan tai rajoitetun kuluttajaryhmän pyynnöstä ja aloitteesta heidän erityistoiveidensa mukaisesti.
I Oikeussäännöt
A Direktiivi 90/314/ETY
2 Direktiivin tarkoituksena on lähentää toisiinsa jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joita sovelletaan yhteisön alueella myytäviin tai myytäväksi tarjottaviin matkapaketteihin, mukaan lukien pakettilomat ja pakettikiertomatkat (1 artikla).
3 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
"Tässä direktiivissä
1) matkapaketilla tarkoitetaan etukäteen järjestettyä vähintään kahden jäljempänä mainitun palvelun yhdistelmää, kun ne myydään tai niitä tarjotaan myytäväksi yhdistettyyn hintaan ja kun palvelu kestää yli 24 tuntia tai sisältää majoituksen yön aikana:
a) kuljetus;
b) majoitus;
c) muu matkailupalvelu, joka muodostaa huomattavan osan matkapaketista mutta joka ei välittömästi liity kuljetukseen tai majoitukseen.
Saman matkapaketin eri osien laskuttaminen erikseen ei vapauta matkanjärjestäjää tai välittäjää tässä direktiivissä säädetyistä velvollisuuksista;
2) matkanjärjestäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka muutoin kuin satunnaisesti järjestää matkapaketteja ja myy tai tarjoaa niitä myytäväksi suoraan taikka välittäjän välityksin;
3) välittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka myy tai tarjoaa myytäväksi matkanjärjestäjän kokoaman matkapaketin;
4) kuluttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ostaa matkapaketin tai tekee sopimuksen sen ostamisesta (pääsopija), tai muuta henkilöä, jonka lukuun pääsopija tekee sopimuksen matkapaketin ostamisesta (muut edunsaajat), taikka muuta henkilöä, jolle pääsopija tai muu edunsaaja siirtää matkapaketin (siirronsaaja);
5) sopimuksella tarkoitetaan kuluttajan ja matkanjärjestäjän tai välittäjän välistä välipuhetta."
4 Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Matkanjärjestäjän tai välittäjän kuluttajalle antamassa matkapakettia kuvailevassa tai sen hintaa ja muita sopimusehtoja koskevassa aineistossa ei saa olla harhaanjohtavia tietoja.
2. Jos kuluttajan saataville annetaan esite, siinä on mainittava selvästi, ymmärrettävästi ja täsmällisesti sekä hinta että riittävät tiedot seuraavista seikoista:
a) matkan kohde ja kuljetusväline sekä kuljetuksen ominaisuudet ja luokka;
b) majoitus ja sen muoto, sijainti, luokka tai mukavuusaste ja pääominaisuudet sekä sen hyväksyntä ja matkailuluokitus sen jäsenvaltion sääntöjen mukaan, jossa majoitus tapahtuu;
c) ateriasuunnitelma;
d) matkareitti;
e) yleiset tiedot passi- ja viisumimääräyksistä, joita sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisiin, sekä matkaa ja oleskelua koskevista terveysmääräyksistä;
f) ennakkomaksu joko rahamääränä tai prosentteina matkan hinnasta sekä ajankohta, johon mennessä loput matkan hinnasta on maksettava;
g) vaaditaanko matkapaketin toteuttamiseksi vähimmäismäärä osallistujia, ja mihin mennessä kuluttajalle on viimeistään ilmoitettava matkan peruuntumisesta.
Esitteessä annetut tiedot sitovat matkanjärjestäjää tai välittäjää, jollei:
- muuttuneesta tiedosta ole selkeästi mainittu kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, ja esitteessä on tästä mahdollisuudesta nimenomainen ehto,
- muutoksista ole myöhemmin sovittu osapuolten kesken."
5 Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. a) Matkanjärjestäjän tai välittäjän on annettava kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä kirjallisesti tai muulla sopivalla tavalla yleiset tiedot passi- ja viisumimääräyksistä, joita sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisiin, erityisesti näiden asiakirjojen hankkimiseksi tarvittavasta ajasta, sekä matkaa ja oleskelua koskevista terveysmääräyksistä;
b) matkanjärjestäjän tai välittäjän on myös annettava kuluttajalle hyvissä ajoin ennen matkan alkamista kirjallisesti tai muulla sopivalla tavalla seuraavat tiedot:
i) matkan aikana tehtävien pysähdysten ajat ja paikat, kuljetusyhteydet sekä yksityiskohtaiset tiedot matkustajalle varatusta paikasta kuten hytistä tai makuupaikasta laivalla tai junassa;
ii) matkanjärjestäjän tai välittäjän paikallisen edustajan nimi, osoite ja puhelinnumero tai, jos tällaista ei ole, vastaavat tiedot niistä paikallisista toimipaikoista, joihin kuluttaja voi vaikeuksien ilmaantuessa ottaa yhteyttä. Jos tällaisia edustajia tai toimipaikkoja ei ole, kuluttajalle on joka tapauksessa annettava hätätilanteita varten puhelinnumero tai muut tarpeelliset tiedot, joiden avulla hän voi saada yhteyden matkanjärjestäjään tai välittäjään;
iii) alaikäisen matkustaessa ulkomailla tai oleskellessa siellä tiedot, joiden avulla lapseen tai hänestä matkakohteessa vastuussa olevaan henkilöön saadaan suoraan yhteys;
iv) tiedot mahdollisuudesta ottaa vapaaehtoinen vakuutus niiden kustannusten korvaamiseksi, jotka aiheutuvat, jos kuluttaja peruuttaa matkan, taikka sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuvien avustus- ja kotiuttamiskustannusten korvaamiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sopimukseen sovelletaan seuraavia periaatteita:
a) sopimuksessa on mainittava ainakin matkapaketin sisällön mukaan kysymykseen tulevat liitteessä luetellut vähimmäistiedot;
b) kaikki sopimusehdot on tehtävä kirjallisesti tai muussa ymmärrettävässä ja kuluttajan saatavissa olevassa muodossa, ja ne on annettava tiedoksi kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä; kuluttajalle on annettava jäljennös sopimusehdoista;
c) mitä b alakohdassa säädetään, ei estä tekemästä viime hetken varauksia tai sopimuksia.
3. Jos kuluttaja ei voi lähteä matkalle, hän voi siirtää varauksensa henkilölle, joka täyttää matkapakettiin sovellettavat ehdot, tiedotettuaan riittävän ajoissa ennen matkan alkua aikomuksestaan matkanjärjestäjälle tai välittäjälle. Matkapaketin siirtänyt henkilö ja siirronsaaja vastaavat yhteisvastuullisesti suhteessa matkanjärjestäjään tai välittäjään loppumaksusta sekä siirrosta mahdollisesti aiheutuvista lisäkustannuksista.
4. a) Sopimuksen mukaisia hintoja ei saa muuttaa, ellei sopimuksessa ole nimenomaisesti pidätetty mahdollisuutta niiden korottamiseen tai laskemiseen ja mainittu täsmällisesti, miten hinnanmuutos lasketaan; tällainen muutos on perusteltu ainoastaan, jos kyse on muutoksista:
- kuljetuskustannuksissa mukaan luettuna polttoainekustannukset,
- tietyistä palveluista perittävissä veroissa tai maksuissa kuten satamien ja lentokenttien laskeutumis- ja matkustajamaksut,
- asianomaiseen matkapakettiin sovellettavissa valuuttakursseissa.
b) Sopimuksen mukaista hintaa ei saa nostaa sovittua lähtöpäivää edeltävien 20 päivän aikana.
- - "
6 Direktiivin liitteen mukaan "sopimuksessa on mainittava [muun muassa] seuraavat seikat, jos ne vaikuttavat asianomaiseen matkapakettiin": "kuluttajan matkaa varatessaan matkanjärjestäjälle tai välittäjälle esittämät erityistoivomukset, jotka nämä molemmat ovat hyväksyneet" (j alakohta).
B Kansalliset säännökset
7 Direktiivi on pantu täytäntöön Portugalissa 13.8.1997 annetulla lailla nro 209/97, jolla säännellään matkatoimistojen toimintaa ja tällaisen toiminnan harjoittamisoikeutta.(2) Tämän lain 17 §:n mukaan lomamatkan käsitteen alaan kuuluvat matkapaketit, sellaisina kuin ne on direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa (ks. lain 17 §:n 2 momentti) määritelty, sekä niin sanotut mittatilausmatkat, eli lomamatkat, jotka on järjestetty asiakkaan pyynnöstä tämän ilmaisemien toiveiden mukaisesti (17 §:n 3 momentti).(3)
II Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
8 Alberto Carlos Lobo Gonçalves Garrido oli ostanut turistimatkoja järjestävältä ja myyvältä Club-Tour, Viagens ja Turismo S.A. (jäljempänä Club-Tour) -nimiseltä matkatoimistolta lentomatkat ja majoituksen käsittävän kahden viikon mittaisen matkan täysihoidolla kreikkalaiseen Club Med di Gregolimanon lomakylään 1 692 928 Portugalin escudolla (PTE); majoituksen osuus kyseisessä lomakylässä oli 1 155 860 PTE .
9 Garridon matkan järjestämiseksi Club-Tour osti Club Med Viagens Lda:lta (jäljempänä Club Med) Garridon lomamajoituksen Club Med di Gregolimanolta. Club Medin tehtävänä oli siis varauksen tekeminen Gregolimanon lomakylästä (majoitus, ateriat ja kuljetukset) ja lomaan liittyvän ohjelman laatiminen, sen ilmoittaminen ja matkapaketin kokonaishinnan vahvistaminen.
10 Kun Garrido saapui perheineen lomakylään, kävi ilmi, että kylässä oli tuhansia ampiaisia, jotka tekivät lomasta nauttimisen täysin mahdottomaksi. Garrido oli välittömästi vaatinut, että heidät siirretään johonkin toiseen lomakylään, mutta Club-Tour ei kyennyt toteuttamaan tätä vaatimusta, koska Club Med, johon se oli ollut yhteydessä varausta tehdessään, ilmoitti, ettei se kyennyt välittömästi tarjoamaan vaihtoehtoista lomamajoitusta.
11 Tapahtuneen johdosta Garrido kieltäytyi Portugaliin palattuaan maksamasta Club-Tourin kanssa sovittua hintaa. Club-Tour nosti kanteen 8_ Juízo Cível da Comarca do Portossa ja vaati, että Garrido velvoitetaan suorittamaan maksamatta oleva summa. Vaatimuksessaan se vetosi erityisesti siihen, että direktiiviä ei voida soveltaa asiaan sen vuoksi, että tarjottua palvelua ei voitu asiassa sen mukaan pitää direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna etukäteen järjestettynä yhdistelmänä.
12 Kuten direktiivin johdanto-osassa todetaan, direktiivillä pyritään suojaamaan lomamatkapalveluja käyttävää kuluttajaa saattamalla taloudelliset toimijat ja matkatoimistot vastuuseen vahingosta, joka kuluttajalle aiheutuu siitä, että sopimus täytetään virheellisesti, ja koska kansallista lainsäädäntöä on tulkittava ja sovellettava direktiivin mukaisesti, 8_ Juízo Cível da Comarca do Porto on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
"1. Ovatko matkat, jotka matkatoimisto järjestää kuluttajan tai tietyn rajoitetun kuluttajaryhmän pyynnöstä ja aloitteesta tämän toiveiden mukaisesti ja joiden hintaan sisältyy kuljetus ja majoitus matkailualan yrityksessä ja joiden kesto ylittää 24 tuntia tai jotka sisältävät yöpymisen, yhteisön direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja 'matkapaketteja'?
2. Voidaanko direktiivin ilmaisua 'etukäteen järjestetty yhdistelmä' tulkita siten, että sillä viitataan siihen hetkeen, jolloin toimisto ja asiakas tekevät sopimuksen?"
III Oikeudellinen arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
13 Kansallisen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee sitä, kuuluvatko direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun "matkapaketin" alaan myös niin sanotut mittatilausmatkat (à la carte), eli matkailupalvelut, joille on ominaista se, että ne on järjestetty kuluttajan tai tietyn rajoitetun kuluttajaryhmän pyynnöstä ja aloitteesta heidän toiveidensa mukaisesti, eli joita matkatoimistot eivät ole yksipuolisesti etukäteen järjestäneet.
14 Todettakoon aluksi, että kaikki asiassa huomautuksia esittäneet osapuolet, eli Portugalin, Itävallan, Belgian, Espanjan ja Ranskan hallitukset sekä komissio, ovat yksimielisesti katsoneet, että esitettyyn kysymykseen on vastattava myöntävästi, ja esittäneet käsitykselleen perustelut, joita tarkastellaan seuraavaksi. Tässä yhteydessä todettakoon heti, että näihin perusteluihin voidaan täysin yhtyä.
15 Myöntävä vastaus perustuu suoraan kyseessä olevaan direktiivin säännökseen, jossa matkapaketti-käsite on määritelty erittäin laajasti. Tämän käsitteen perusteella ei voida sulkea sen soveltamisalan ulkopuolelle niin sanottuja mittatilausmatkoja tai käsitellä niitä jotenkin tällaisia matkoja koskevasta yleisestä järjestelmästä poikkeavalla tavalla. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan riittää, jotta palvelua voidaan pitää matkapakettina, että matkatoimiston vahvistamaansa kiinteään hintaan myymä matkailupalveluyhdistelmä käsittää kaksi niistä kolmesta palvelusta, joita tämän säännöksen mukaan pidetään ominaisina kyseisille palvelulle (eli kuljetus, majoitus ja muu matkailupalvelu, joka muodostaa huomattavan osan matkapaketista mutta joka ei välittömästi liity kuljetukseen tai majoitukseen), ja että kyseinen palvelu on kestoltaan yli 24 tunnin mittainen tai sisältää yöpymisen. Direktiivissä ei sitä vastoin edellytetä, että palvelu suoritetaan toimiston asiakkaalle tekemän tarjouksen perusteella, tai että palvelu tiettyjä edeltä käsin osoitettuja seikkoja lukuun ottamatta vastaa palvelulle vahvistettua ehdotonta rakennetta. Kuluttajan vaatimuksesta palvelun rakenteeseen tehtävät muutokset eivät sellaisenaan vaikuta esillä olevalle käsitteelle ominaisiin osatekijöihin.
16 Edellä esitetyn tueksi useat huomautuksia esittäneistä hallituksista ja komissio ovat maininneet, että asiassa Rechberger(4) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että "direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan siihen, että kyse on matkapaketista, riittää, että kyse on etukäteen järjestetystä vähintään kahden tässä kohdassa mainitun palvelun yhdistelmästä, kun yhdistelmä myydään tai sitä tarjotaan myytäväksi yhdistettyyn hintaan" (tuomion 29 kohta), eli vaikka kuluttajan suoritus vastaa vain yhtä palvelun osatekijää, ei tämä merkitse sitä, ettei direktiiviä voitaisi soveltaa. Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi tuomiossaan edelleen " - - direktiivin soveltamisalan rajoittamista koskemaan pelkästään sellaisia matkapaketteja, joita tarjotaan rajoittamattomalle joukolle mahdollisia kuluttajia, ei voida perustaa direktiivin sanamuotoon, ja se olisi direktiivin tarkoituksen vastaista. Direktiiviä sovelletaan nimittäin jo silloin, kun matkoja myydään tai tarjotaan ostettaviksi yhteisön alueella pakettihintaan ja kun tällöin matkapakettiin sisältyy vähintään kaksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa mainituista matkapaketin osista." (Tuomion 31 kohta)
17 Kuten asiassa huomautuksensa esittäneet hallitukset ovat todenneet, tämä kanta on omaksuttu myös asiassa AFS annetussa tuomiossa,(5) jossa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi oli saatettu kysymys direktiivin 2 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tiettyyn palveluun, joka koski kestoltaan pitkäaikaisen ja vastikkeettoman majoituksen sisältävää matkaa (kyseessä oli opiskelijavaihto-ohjelmaan kuuluva matka). Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin totesi jälleen kerran, että matkapakettipalvelun käsite ei edellytä sitä, että kaikki direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa mainitut tekijät ovat olemassa, ja tähdensi, että se, että palvelu tarjotaan maksua vastaan, "ei ole välttämätön tekijä" tämän käsitteen kannalta (tuomion 26 kohta) ja että "vaikka matkapakettiin sisältyvä majoitus on tavallisesti melko lyhytkestoinen, tätä ei voida pitää direktiivissä tarkoitetun majoituksen käsitteen kannalta ratkaisevana tekijänä", koska direktiiviä sovelletaan kaikkiin matkoihin, jotka kestävät yli 24 tuntia,
- eikä siinä säädetä minkäänlaisesta "enimmäiskestoajasta" (tuomion 27 kohta).
18 Tämän tulkinnan tueksi tietyt hallitukset ja komissio ovat vedonneet lisäksi direktiivin valmisteluasiakirjoihin ja niihin muutoksiin, joita direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan tehtiin direktiiviä valmisteltaessa ja joilla pyrittiin nimenomaan laajentamaan yhdistettyyn hintaan myytävien matkapakettien käsitteen alaa suhteessa 23.3.1988 tehtyyn alkuperäiseen komission ehdotukseen.(6) Tässä ehdotuksessa matkapaketin käsite sisälsi "etukäteen järjestetyn vähintään kahden jäljempänä mainitun palvelun yhdistelmän, kun niitä tarjotaan myytäväksi yhdistettyyn hintaan", kun taas direktiivissä omaksutussa määritelmässä matkapaketilla tarkoitetaan "etukäteen järjestettyä vähintään kahden jäljempänä mainitun palvelun yhdistelmää, kun ne myydään tai niitä tarjotaan myytäväksi yhdistettyyn hintaan".(7) Tämä vahvistaa sen, että yhteisön lainsäätäjä on tietoisesti halunnut siirtyä sellaisen palvelun käsitteestä, joka on suunniteltu valmiiksi ja jota tarjotaan myytäväksi ilman, että kuluttaja mitenkään osallistuu siihen, käsitteeseen, joka estää sen, että "mittatilausmatka" jäisi tällä tavoin tietyn kuluttajan erityisten toiveiden mukaisena "myydyn" matkan käsitteen ulkopuolelle. Mutta ehdotuksesta voidaan havaita muutakin. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa "matkanjärjestäjällä" tarkoitetaan henkilöä, joka järjestää matkapaketteja, ja tarjoaa niitä yleisölle niitä kuvaavien esitteiden tai muun mainonnan välityksellä, ja annetaan näin selvästi ymmärtää, että matkapaketti on ennalta vahvistettu, kuvattu ja julkaistu tällaisessa aineistossa. Euroopan parlamentin ja talous- ja sosiaalikomitean mukaan määritelmällä rajoitettiin liikaa direktiivin soveltamisalaa, ja niiden nimenomaisen vaatimuksen vuoksi lopullisessa tekstissä matkanjärjestäjä määritellään siten, että sillä tarkoitetaan "henkilöä, joka muutoin kuin satunnaisesti järjestää matkapaketteja ja myy tai tarjoaa niitä myytäväksi suoraan taikka välittäjän välityksin".(8)
19 Direktiivin täytäntöönpanoa koskevassa vuoden 1999 raportissa,(9) johon asianosaiset ovat myös useita kertoja viitanneet, komissio oli muun muassa painottanut nimenomaisesti niitä muutoksia, joita direktiiviin tehtiin sitä valmisteltaessa, ja katsoi tällä perusteella jo tuolloin, että vaikka direktiivin 2 artiklan 1 kohta ei olisikaan täysin eksplisiittinen tältä osin, olisi vaikea perustellusti väittää, että tämän säännöksen alaan eivät kuuluisi mittatilauksena järjestetyt matkapaketit, koska kuluttajansuojan vaatimukset ovat tämäntyyppisten matkojen sekä matkanjärjestäjän ennakolta vahvistamien matkojen osalta täysin samat.
20 Tähän johtopäätökseen voidaan kuitenkin tulla jo pelkästään direktiivin systemaattisen tarkastelun perusteella. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan sopimuksessa on mainittava ainakin matkapaketin sisällön mukaan kysymykseen tulevat tämän direktiivin liitteessä luetellut vähimmäistiedot. Liitteen mukaan "sopimuksessa on mainittava seuraavat seikat, jos ne vaikuttavat asianomaiseen matkapakettiin", ja sen j alakohdassa mainitaan "kuluttajan matkaa varatessaan matkanjärjestäjälle tai välittäjälle esittämät erityistoivomukset, jotka nämä molemmat ovat hyväksyneet".(10) Tämä merkitsee sitä, että ennen sopimuksen tekemistä kuluttaja voi ilmaista matkatoimistolle tai matkanjärjestäjälle erityisiä toivomuksia tai vaatimuksia, minkä vuoksi kuluttajan ei tarvitse hyväksyä ainoastaan matkanjärjestäjien tarjoamia ennalta järjestettyjä yhdistelmiä. Itävallan hallitus toteaa lisäksi, että nykyisin useilla matkanjärjestäjillä on tarjolla matkailupalveluja, joita voidaan yhdistellä vapaasti asiakkaiden kulloistenkin vaatimusten mukaisesti, aivan samalla tavoin kuin etukäteen järjestettyjä matkapaketteja, joita voidaan muuttaa, kun varaus tehdään tietyn asiakkaan lukuun tämän ilmaisemien erityistarpeiden mukaisesti.
21 Edellä esitettyjen huomioiden lisäksi, vaikka niitä voidaankin jo sellaisenaan pitää ratkaisevina, asianosaiset ovat yksimielisesti painottaneet sitä, että vaikka säännöksen teksti ja sen valmistelutyöt jättäisivätkin vielä tilaa epäröinnille, se poistuu, kun pidetään mielessä, että direktiiviä ei suinkaan voida tulkita suppeasti, jotta voitaisiin taata mahdollisimman laaja kuluttajansuoja. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa AFS ja asiassa Rechberger antamissa tuomioissa on nähdäkseni aivan selvästi omaksuttu tämä linja, minkä lisäksi voidaan palata asiassa Leitner(11) esittämääni ratkaisuehdotukseen, jossa aivan hiljattain totesin, että tämä tulkintaperuste on yhdistettävä direktiivin sanamuodon ja sen tavoitteiden systemaattiseen tarkasteluun sekä siihen, että direktiivi annettiin perustamissopimuksen 100 a artiklan perusteella (josta on muutettuna tullut EY 95 artikla), jonka 3 kohdassa edellytetään, että lainsäädännön lähentämistoimet kuluttajansuojan alalla on perustettava korkeaan suojan tasoon.(12) Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan tulkinta, joka johtaisi vastakkaiseen tulokseen, merkitsisi kuluttajansuojan laskemista tällaisten mittatilausmatkojen alalla kokonaisuudessaan.
22 Asiassa voidaan täysin yhtyä huomautuksia esittäneiden asianosaisten kantoihin. Tämän vuoksi ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
23 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee sitä, voidaanko direktiivin ilmaisua "etukäteen järjestetty yhdistelmä" tulkita siten, että sillä viitataan siihen hetkeen, jolloin matkatoimisto ja asiakas tekevät sopimuksen.
24 Ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, eli se huomioon ottaen, että matkapaketti-käsitteen alaan kuuluvat mittatilauksena järjestetyt matkat, kaikki asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että myös toiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi niitä palveluja lukuun ottamatta, kuten Espanjan hallitus täsmentää, joista sovitaan palvelun suorituspaikassa tai turistikohteessa.
25 Myös tältä osin voidaan yhtyä asianosaisten esittämiin huomautuksiin. Koska matkailupalveluihin, joihin direktiiviä sovelletaan, kuuluvat myös ne, jotka syntyvät matkatoimiston ja yksittäisen asiakkaan välillä käydyn neuvottelun perusteella ja koska tämä neuvottelu voi jatkua siihen hetkeen saakka, jolloin osapuolet pääsevät sopimukseen palvelusta, eli sopimuksen tekohetkeen asti, ilmaisulle "etukäteen järjestetty yhdistelmä" on annettava merkitys, joka sille on annettu nyt käsiteltävänä olevassa kysymyksessä. Matkailupalvelu ei myöskään lakkaa olemasta direktiivissä tarkoitettu matkapaketti ainoastaan siitä syystä, että kuluttaja saattaa järjestäjän tietoon erityistoiveensa matkaa "varattaessa" (vrt. direktiivin liitteessä oleva j alakohta).
26 Ranskan hallitus ja komissio ovat huomauttaneet, että edellä mainitussa vuoden 1999 raportissa komissio oli ehdottanut termin "etukäteen" poistamista katsoen, että se on epämääräinen ja siitä seuraa epävarmuutta. Jos katsotaan, kuten tässä ratkaisuehdotuksessa, että direktiivin alaan kuuluvat myös mittatilauksena järjestetyt matkat, eli ne, joiden yksityiskohdat voidaan vahvistaa vähän ennen matkasopimuksen tekemistä tai sitä tehtäessä, mainittu termi on turha.
27 Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on siis myös vastattava myöntävästi.
IV Ratkaisuehdotus
28 Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa seuraavaa:
1) Matkat, jotka matkatoimisto järjestää kuluttajan tai tietyn rajoitetun kuluttajaryhmän pyynnöstä ja aloitteesta tämän toiveiden mukaisesti ja joiden pakettihintaan sisältyy kuljetus ja majoitus matkailualan yrityksessä ja joiden kesto ylittää 24 tuntia tai jotka sisältävät yöpymisen, ovat matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja "matkapaketteja".
2) Direktiivissä käytettyä ilmaisua "etukäteen järjestetty yhdistelmä" voidaan tulkita siten, että sillä viitataan siihen hetkeen, jolloin toimisto ja asiakas tekevät sopimuksen.
(1) - Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/314/ETY (EYVL L 158, s. 59; jäljempänä direktiivi).
(2) - Diário da República I, Série A, nro 186, 13.8.1997, s. 4219.
(3) - Epävirallinen käännös.
(4) - Asia C-140/97, Rechberger ym., tuomio 15.6.1999 (Kok. 1999, s. I-3499).
(5) - Asia C-237/97, AFS Intercultural Programs Finland, tuomio 11.2.1999 (Kok. 1999, s. I-825).
(6) - COM (88) 41 lopullinen (EYVL C 96, 12.4.1988, s. 5).
(7) - Kursivointi tässä.
(8) - Direktiivin 2 artiklan 2 kohta, kursivointi tässä.
(9) - Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun direktiivin 93/314/ETY täytäntöönpanosta Euroopan unionin jäsenvaltioissa tehty selvitys (SEC(1999) 1800 lopullinen, ks. kohta 1.2.1).
(10) - Kursivointi tässä.
(11) - Asia C-168/00, ratkaisuehdotus 20.9.2001, asiassa ei ole vielä annettu tuomiota.
(12) - Ratkaisuehdotuksen 26 kohta, jossa viitataan myös julkisasiamies Saggion asiassa Rechberger antamaan ratkaisuehdotukseen, joka on sisällöltään samanlainen, 17 kohta.
Full & Egal Universal Law Academy