FulLegal · İçtihat Detay

Avusturya 26.11.2002 FI

EUR-Lex - 62000TJ0074 - FI - Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) tuomio 26 päivänä marraskuuta 2002

Avrupa Adalet Divanı

Karar Metni

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Lääkevalmisteet - Markkinoille saattamista koskeva lupa - Luvan peruuttaminen - Luvat, jotka on myönnetty direktiivin 75/319/ETY "III luvun säännösten mukaan" - Käsite - Kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaisessa menettelyssä yhdenmukaistetut kansalliset luvat - Käsitteen ulkopuolelle jääminen

(Neuvoston direktiivin 75/319/ETY 12 ja 15 a artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Lääkevalmisteet - Markkinoille saattamista koskeva lupa - Luvan peruuttaminen - Direktiivissä 65/65/ETY vahvistetut perusteet - Yksinomaisuus - Kansanterveyden suojelun ensisijaisuutta koskevan yleisen periaatteen mukainen tulkinta

(Neuvoston direktiivin 65/65/ETY 11 ja 21 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Lääkevalmisteet - Markkinoille saattamista koskeva lupa - Luvan peruuttaminen - Direktiivissä 65/65/ETY vahvistetut perusteet - Uusia tieteellisiä tietoja tai tutkimustuloksia koskeva edellytys - Ulottuvuus - Arviointikriteerin kehittyminen ei kuulu näihin perusteisiin

(Neuvoston direktiivin 65/65/ETY 11 artikla)

Tiivistelmä

1. Lääkevalmisteita koskevan direktiivin 75/319/ETY 15 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että tämän direktiivin "[III] luvun säännösten mukaan" myönnettyjen markkinoille saattamista koskevien lupien muuttaminen, lykkääminen tai peruuttaminen jäsenvaltion aloitteesta kansanterveyden suojelemiseksi kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, ja tämä päättää asiasta kuultuaan lääkevalmistekomiteaa kyseisen direktiivin 13 ja 14 artiklassa säänneltyjen menettelyjen mukaisesti. Kääntäen voidaan todeta, että niiden lupien, jotka eivät kuulu 15 a artiklan soveltamisalaan, muuttaminen, lykkääminen ja peruuttaminen kuuluvat periaatteessa edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

Tämän direktiivin III luvun säännösten mukaisesti myönnettyjen markkinoille saattamista koskevien lupien käsitettä ei voida tulkita siten, että se kattaa myös luvat, jotka on yhdenmukaistettu lääkevalmistekomitean kuulemisen jälkeen kyseisen direktiivin 12 artiklan nojalla.

Direktiivin 12 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvasta puhtaasti neuvoa-antavasta menettelystä, joka on lisäksi vapaaehtoinen ja jonka voivat panna vireille paitsi kyseiset jäsenvaltiot, myös komissio tai markkinoille saattamista koskevan luvan hakija tai haltija. Tässä yhteydessä periaate, jonka mukaan yhteisö toimii sille annetun toimivallan rajoissa, on vastoin 15 a artiklan tulkintaa, jonka mukaan tiettyjen markkinoille saattamista koskevien lupien yhdenmukaistaminen 12 artiklan mukaisessa menettelyssä voisi johtaa siihen, että kyseiset jäsenvaltiot menettäisivät toimivaltansa ja että 15 a artiklassa tarkoitettua välimiesmenettelyä sovellettaisiin kaikkiin näiden lupien lykkäämisestä tai peruuttamisesta myöhemmin tehtäviin päätöksiin.

( ks. 121, 150 ja 155 kohta )

2. Markkinoille saattamista koskevan luvan peruuttamisen aineellisista edellytyksistä säädetään yksinomaan lääkevalmisteita koskevan direktiivin 65/65/ETY 11 artiklassa tämän direktiivin 21 artiklan mukaisesti, jossa säädetään, että lupa voidaan evätä, lykätä tai peruuttaa ainoastaan kyseisessä direktiivissä luetelluin perustein. Näitä edellytyksiä on tulkittava sen yleisen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan kansanterveyden suojeluun liittyvät vaatimukset on kiistatta asetettava ensisijaiseen asemaan taloudellisiin seikkoihin nähden.

( ks. 171 ja 173 kohta )

3. Markkinoille saattamista koskevan luvan peruuttaminen lääkevalmisteita koskevan direktiivin 65/65/ETY 11 artiklan nojalla on lähtökohtaisesti perusteltua ainoastaan, jos mahdollisen uuden riskin tai tehon puuttumista koskevan olettamuksen tueksi on olemassa objektiivisia uusia tieteellisiä ja/tai lääketieteellisiä tietoja. Tältä osin pelkkä tieteellisen arviointikriteerin kehittyminen, vaikka se perustuisikin lääketieteellisen yhteisön "yksimielisyyteen", ei yksinään voi olla perusteluna luvan peruuttamiselle, jos se ei perustu uusiin tieteellisiin tietoihin tai tutkimustuloksiin.

( ks. 194 ja 211 kohta )

Asianosaiset

Yhdistetyissä asioissa T-74/00, T-76/00, T-83/00-T-85/00, T-132/00, T-137/00 ja T-141/00,

Artegodan GmbH, kotipaikka Lüchow (Saksa), edustajanaan asianajaja U. Doepner, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-74/00,

Bruno Farmaceutici SpA, kotipaikka Rooma (Italia),

Essential Nutrition Ltd, kotipaikka Brough (Yhdistynyt kuningaskunta),

Hoechst Marion Roussel Ltd, kotipaikka Denham (Yhdistynyt kuningaskunta),

Hoechst Marion Roussel SA, kotipaikka Bryssel (Belgia),

Marion Merell SA, kotipaikka Puteaux (Ranska),

Marion Merell SA, kotipaikka Barcelona (Espanja),

Sanova Pharma GmbH, kotipaikka Wien (Itävalta),

Temmler Pharma GmbH & Co. KG, kotipaikka Marburg (Saksa),

edustajinaan asianajajat B. Sträter ja M. Ambrosius, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajina asiassa T-76/00,

Schuck GmbH, kotipaikka Schwaig (Saksa), edustajinaan asianajajat B. Sträter ja M. Ambrosius, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-83/00,

Laboratórios Roussel Lda, kotipaikka Mem Martins (Portugali), edustajinaan asianajajat B. Sträter ja M. Ambrosius, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asioissa T-84/00 ja T-85/00,

Laboratoires Roussel Diamant SARL, kotipaikka Puteaux (Ranska), edustajinaan asianajajat B. Sträter ja M. Ambrosius, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-84/00,

Roussel Iberica SA, kotipaikka Barcelona (Espanja), edustajinaan asianajajat B. Sträter ja M. Ambrosius, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-85/00,

Gerot Pharmazeutika GmbH, kotipaikka Wien (Itävalta), edustajanaan asianajaja K. Grigkar, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-132/00,

Cambridge Healthcare Supplies Ltd, kotipaikka Norfolk (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan barrister D. Vaughan, barrister K. Bacon ja sollicitor S. Davis, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-137/00,

Laboratoires pharmaceutiques Trenker SA, kotipaikka Bryssel, edustajinaan asianajajat L. Defalque ja X. Leurquin, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa T-141/00,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään H. Støvlbæk ja R. Wainwright, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

joissa kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamisesta ihmisille tarkoitetuilta lääkevalmisteilta, jotka sisältävät asioissa T-74/00, T-76/00 ja T-141/00 amfepramonia [K(2000) 453], asioissa T-83/00-T-85/00 erityisesti norpseudoefedriiniä, klobentsoreksiä ja fenproporeksiä [K(2000) 608] ja asioissa T-132/00 ja T-137/00 fentermiiniä [K(2000) 452], 9.3.2000 tehdyt komission päätökset,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomarit V. Tiili, J. Pirrung, P. Mengozzi ja A. W. H. Meij,

kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.5. ja 8.5.2002 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Direktiivi 65/65/ETY

1 Neuvosto antoi 26.1.1965 direktiivin 65/65/ETY lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL 1965, 22, s. 369). Tätä direktiiviä on muutettu useaan kertaan, muun muassa 26.10.1983 annetulla neuvoston direktiivillä 83/570/ETY (EYVL L 332, s. 1) ja 14.6.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/39/ETY (EYVL L 214, s. 22; jäljempänä, sellaisena kuin se on muutettuna, direktiivi 65/65/ETY). Kyseisen direktiivin 3 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan lääkettä ei saa jäsenvaltiossa saattaa markkinoille, ellei tämän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ole antanut siihen tämän direktiivin mukaista lupaa tai ellei lupaa ole annettu ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön luvananto- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkearviointiviraston perustamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2309/93 (EYVL L 214, s. 1) mukaisesti.

2 Direktiivin 65/65/ETY 4 artiklassa säädetään muun muassa, että saadakseen 3 artiklassa säädetyn luvan saattaa lääkevalmiste markkinoille tulee valmisteen saattamisesta markkinoille vastaavan henkilön hakea lupaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Direktiivin 5 artiklan mukaan lupa on evättävä, jos osoittautuu, että lääkevalmiste on tavanomaisesti käytettynä haitallinen taikka että sillä ei ole terapeuttista tehoa tai että hakija ei ole kyennyt sitä riittävästi osoittamaan taikka että lääkevalmisteella ei ole ilmoitettua koostumusta laadun ja määrän osalta taikka että hakemuksen perusteeksi annetut tiedot ja asiakirjat eivät täytä 4 artiklan vaatimuksia. Direktiivin 65/65/ETY 4 b artiklassa säädetään, että kun markkinoille saattamista koskeva lupa on 3 artiklan nojalla annettu, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lääkkeen markkinoille saattamisesta vastaavalle henkilölle hyväksyvänsä 4 artiklan toisen kohdan 9 alakohdassa tarkoitetun valmisteyhteenvedon, jonka sisältö määritellään 4 a artiklassa.

3 Direktiivin 65/65/ETY 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että lupa on voimassa viisi vuotta ja se on uudistettavissa viideksi vuodeksi kerrallaan, sen jälkeen kun toimivaltainen viranomainen on tutkinut erityisesti lääkevalvontaa koskevia tietoja ja muita lääkkeen valvontaan liittyviä tietoja sisältävät asiakirjat.

4 Direktiivin 65/65/ETY 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lääkkeen markkinoille saattamista koskeva lupa tai keskeytettävä se, jos lääke osoittautuu tavanomaisesti käytettynä haitalliseksi tai sillä ei ole terapeuttista tehoa tai sillä ei ole laadun ja määrän osalta ilmoitettua koostumusta. Lääkkeellä ei katsota olevan terapeuttista tehoa, kun on osoitettu, että sillä ei voida saavuttaa hoidollisia tuloksia."

5 Direktiivin 65/65/ETY 21 artiklan mukaan markkinoille saattamista koskevaa lupaa ei saa evätä eikä lupaa saa keskeyttää eikä peruuttaa muilla kuin tässä direktiivissä säädetyillä perusteilla.

Direktiivi 75/318/ETY

6 Lääkkeiden tutkimiseen liittyviä analyyttisiä, farmakologis-toksikologisia ja kliinisiä standardeja ja tutkimussuunnitelmia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä toukokuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/318/ETY (EYVL L 147, s. 1), jota on muutettu useaan kertaan, muun muassa direktiiveillä 83/570/ETY ja 93/39/ETY (jäljempänä, sellaisena kuin se on muutettuna, direktiivi 75/318/ETY), vahvistetaan direktiivin 65/65/ETY 4 artiklan toisen kohdan 8 alakohdassa tarkoitettujen kokeiden suorittamista koskevat yhteiset säännöt ja täsmennetään ne tiedot, jotka saman kohdan 3, 4, 6 ja 7 alakohdan mukaisesti on liitettävä lääkkeen markkinoille saattamista koskeviin lupahakemuksiin.

7 Direktiivin seitsemäs ja kahdeksas perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

"direktiivin 65/65/ETY 5 artiklassa tarkoitetut käsitteet haitallisuus ja terapeuttinen teho voidaan arvioida vain suhteessa toisiinsa ja niillä voi olla vain suhteellinen merkitys riippuen tieteellisen tietämyksen kehityksestä ja lääkkeen aiotusta käyttötarkoituksesta; ilmoitusten ja asiakirjojen, jotka on liitettävä lääkkeen markkinoille saattamista koskevaan lupahakemukseen, on osoitettava, että valmisteen terapeuttinen teho on merkittävämpi kuin mahdolliset vaaratekijät; jos tätä ei voi osoittaa, on hakemus hylättävä;

haitallisuuden ja terapeuttisen tehon arviointia voidaan muuttaa uusien keksintöjen perusteella, ja standardeja ja tutkimussuunnitelmia täytyy aika ajoin muuttaa, jotta tieteen kehitys otetaan huomioon."

Direktiivi 75/319/ETY

8 Lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 20 päivänä toukokuuta 1975 annetun toisen neuvoston direktiivin 75/319/ETY (EYVL L 147, s. 13), jota on muutettu useaan kertaan, muun muassa direktiiveillä 83/570/ETY ja 93/39/ETY (jäljempänä, sellaisena kuin se on muutettuna, direktiivi 75/319/ETY), III luvussa (8-15 c artikla) otetaan käyttöön kansallisten markkinoille saattamista koskevien lupien vastavuoroisen tunnustamisen menettely (9 artikla), johon liittyvät yhteisön välimiesmenettelyt.

9 Tässä direktiivissä säädetään nimenomaisesti, että asia on saatettava Euroopan lääkearviointiviraston lääkevalmistekomitean (jäljempänä komitea) käsiteltäväksi 13 artiklassa säännellyn menettelyn noudattamiseksi, jos jäsenvaltio katsoo direktiivin 9 artiklassa tarkoitetun vastavuoroisen tunnustamisen menettelyn yhteydessä, että on syytä olettaa asianomaisen lääkettä koskevan luvan aiheuttavan kansanterveydellistä vaaraa, ja jos jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen asetetussa määräajassa (kyseisen direktiivin 10 artikla), kun jäsenvaltioissa on tehty kansallisen lupahakemuksen hyväksymisestä, lykkäämisestä tai peruuttamisesta toisistaan poikkeavia päätöksiä (11 artikla) ja yhteisön etua koskevissa erityistapauksissa (12 artikla). Sen III luvun mukaisesti myönnettyjen markkinoille saattamista koskevien lupien muuttamiseen, lykkäämiseen tai peruuttamiseen on nimenomaisesti sovellettava 13 ja 14 artiklassa säädettyjä menettelyjä (15 ja 15 a artikla). Direktiivin 15 b artiklassa säädetään, että 15 ja 15 a artiklaa sovelletaan vastaavasti jäsenvaltioiden korkean teknologian, erityisesti bioteknologisesti tuotettujen, lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien kansallisten toimenpiteiden lähentämisestä 22 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 87/22/ETY (EYVL L 15, s. 38) 4 artiklan mukaisesti annetun komitean lausunnon johdosta sallimiin lääkkeisiin ennen 1 päivää tammikuuta 1995. Direktiivin 75/319/ETY 12 ja 15 a artiklassa perustetuilla menettelyillä on esillä olevassa erityistä merkitystä.

10 Direktiivin 75/319/ETY 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Yhteisön etua koskevissa erityistapauksissa jäsenvaltiot tai komissio tai markkinoille saattamista koskevan luvan hakija tai haltija voivat panna asian vireille komiteassa 13 artiklassa säädetyn menettelyn soveltamiseksi ennen kuin hakemusta, markkinoille saattamista koskevan luvan lykkäämistä tai peruuttamista tai muu tarpeelliseksi katsottava, markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muutoksia koskeva päätös tehdään, erityisesti [lääkevalvonnan yhteydessä] V a luvun mukaisesti kerättyjen tietojen ottamiseksi huomioon.

Asianomainen jäsenvaltio tai komissio yksilöivät selvästi komiteassa lausuntoa varten vireille pantavan kysymyksen ja ilmoittavat siitä lääkkeen markkinoille saattamisesta vastaavalle henkilölle.

Jäsenvaltioiden ja edellä tarkoitetun henkilön on toimitettava komitealle kaikki esille otettua kysymystä koskevat saatavilla olevat tiedot."

11 Direktiivin 75/319/ETY 15 a artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Kun jäsenvaltio arvioi, että markkinoille saattamista koskevan, tämän luvun säännösten mukaan annetun luvan ehtoihin tehtävä muutos tai luvan lykkääminen tai peruuttaminen on tarpeen kansanterveyden suojelemiseksi, sen on ilmoitettava siitä komitealle viipymättä 13 ja 14 artiklassa säädettyjen menettelyjen soveltamiseksi.

2. Poikkeustapauksissa, jos kiireelliset toimenpiteet ovat välttämättömiä kansanterveyden suojelemiseksi ja kunnes lopullinen päätös on tehty, jäsenvaltio voi lykätä asianomaisen lääkkeen markkinoille saattamista ja käyttöä alueellaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä, viimeistään seuraavana työpäivänä, tällaisen toimenpiteen perusteet."

12 Direktiivin 75/319/ETY 13 artiklassa säädetään menettelystä komiteassa, joka antaa perustellun lausunnon. Kyseisen artiklan 5 kohdassa säädetään, että Euroopan lääkearviointivirasto toimittaa komitean lopullisen lausunnon jäsenvaltioille, komissiolle ja lääkkeen markkinoille saattamisesta vastaavalle henkilölle samanaikaisesti lääkkeen arviointia ja komitean päätelmien perusteena olevia syitä kuvailevan kertomuksen kanssa. Direktiivin 14 artiklassa vahvistetaan yhteisön päätöksentekomenettely. Artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan komissio valmistelee hakemusta koskevan päätösluonnoksen komitean lausunnon vastaanottamista seuraavien 30 päivän aikana, ottaen huomioon yhteisön oikeuden säännökset. Sen 1 kohdan kolmannessa alakohdassa täsmennetään, että "poikkeustapauksessa, jolloin päätösluonnos ei ole [Euroopan lääkearviointiviraston] lausunnon mukainen, komissio liittää mukaan yksityiskohtaisen selvityksen eroavuuksien syistä". Lopullinen päätös tehdään menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (EYVL L 184, s. 23) 5 ja 7 artiklassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti. Tässä menettelyssä komissiota avustaa direktiivin 75/318/ETY 2 artiklalla perustettu ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevä pysyvä komitea.

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevat yhteisön säännöt

13 Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevat direktiivit, muun muassa direktiivit 65/65/ETY, 75/318/ETY ja 75/319/ETY, joissa säädetään "yhteisön hajautetusta lupamenettelystä", on kodifioitu ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67; jäljempänä säännöstö). Vaikka säännöstö ei ollut voimassa, kun riidanalaiset päätökset tehtiin, se on mahdollisesti otettava huomioon. Sikäli kuin säännöstössä direktiivien 65/65/ETY ja 75/319/ETY säännökset ovat jäsennellympänä kokonaisuutena, ilman että niitä olisi muutettu, viimeksi mainitun direktiivin III luvun säännösten järjestelmällinen tarkastelu voidaan tehdä tämän säännöstön systematiikan mukaisesti.

Asiaa koskevat tosiseikat

14 Kantajat ovat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten alun perin myöntämien, amfetamiinin sukuisia ruokahalua hillitseviä aineita sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoita. Nämä sentraalisesti vaikuttavat ruokahalua hillitsevät lääkkeet - jotka siis vaikuttavat keskushermostoon - lisäävät kylläisyyden tunnetta, ja tietyissä jäsenvaltioissa niitä on käytetty useita vuosia liikalihavuuden hoidossa.

15 Kantajat asioissa T-74/00, T-76/00 ja T-141/00 ovat amfepramonia sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoita. Kantajalla asiassa T-83/00 on norpseudoefedriiniä, kantajalla asiassa T-84/00 klobentsoreksiä ja kantajalla asiassa T-85/00 fenproporeksiä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevat luvat. Kantajat asioissa T-132/00 ja T-137/00 ovat puolestaan fentermiiniä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoita.

16 Komissio teki 9.3.2000 direktiivin 75/319/ETY 15 a artiklan perusteella kolme päätöstä (jäljempänä riidanalaiset päätökset) markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamisesta ihmisille tarkoitetuilta lääkevalmisteilta, jotka sisältävät fentermiiniä (päätös K(2000) 452), amfepramonia (päätös K(2000) 453) sekä klobentsoreksia, fenbutratsaattia, fenproporeksia, matsindolia, mefenoreksia, norpseudoefedriiniä, fenmetratsiinia, fendimetratsiinia ja propyyliheksedriiniä (päätös K(2000) 608). Kunkin päätöksen päätösosan 1 artiklassa komissio määrää, että jäsenvaltioiden on peruutettava "direktiivin 65/65/ETY 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyt kansalliset markkinoille saattamista koskevat luvat tämän päätöksen liitteessä I mainituilta [tutkittua ainetta tai tutkittuja aineita sisältäviltä] lääkevalmisteilta". Tätä peruuttamista perustellaan kunkin riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa viittaamalla 31.8.1999 annettuun komitean lopulliseen lausuntoon liitettyihin tieteellisiin johtopäätöksiin tästä aineesta tai näistä aineista (liite II). Kunkin päätöksen 3 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on pantava päätös täytäntöön 30 päivän kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

17 Kyseisissä päätöksissä tarkoitetuista ruokahalua hillitsevistä aineista oli jo 9.12.1996 tehty komission päätös K(96) 3608 lopullinen/1 klobentsoreksia, norpseudoefedriiniä, fentermiiniä, fenproporeksia, matsindolia, amfepramonia, fendimetratsiinia, fenmetratsiinia ja mefenoreksia sisältävien ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden markkinoille saattamista koskevista luvista (jäljempänä 9.12.1996 tehty päätös) komitean annettua lausunnon direktiivin 75/319/ETY 12 artiklan nojalla (ks. edellä 20-25 kohta). Riidanalaiset päätökset tehtiin useiden jäsenvaltioiden pyynnöstä direktiivin 15 a artiklan mukaisen näiden aineiden uudelleenarvioinnin jälkeen.

18 Kantajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamien vastausten mukaan direktiivin 65/65/ETY 10 artiklan 1 kohdassa määritelty, riidanalaisissa päätöksissä tarkoitettujen niiden markkinoimien tiettyjen lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien viiden vuoden voimassaoloaika oli päättynyt ennen näiden päätösten tekemistä. Istunnossa kantajat kuitenkin täsmensivät, että näitä päätöksiä tehtäessä kyseiset luvat olivat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten uudistamismenettelyjen kohteena. Nämä menettelyt keskeytettiin riidanalaisten päätösten seurauksena. Markkinoille saattamista koskevat luvat jäivät siis voimaan sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti odotettaessa uudistamishakemuksista tehtäviä päätöksiä. Komissio ei ole kiistänyt näitä toteamuksia.

19 Istunnon aikana kantajat kuitenkin lisäsivät, että tällä välin asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset olivat joko lykänneet tai peruuttaneet kyseisten lääkkeiden markkinoille saattamista koskevat luvat pannakseen riidanalaiset päätökset täytäntöön. Ne vahvistivat vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen, että mikäli riidanalaiset päätökset kumottaisiin komission toimivallan puuttumisen vuoksi, kyseisten lääkkeiden markkinoinnin mahdollinen jatkaminen edellyttäisi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekevän asiasta myönteiset päätökset.

Komission 9.12.1996 tekemä päätös K(96) 3608 lopullinen/1

20 Saksan liittotasavalta saattoi 17.5.1995 asian vireille komiteassa direktiivin 75/319/ETY 12 artiklan mukaisesti vedoten tiettyjen keskushermostoon vaikuttavien, ruokahalua hillitsevien lääkkeiden aiheuttamiin riskeihin. Tämä hakemus koski yhtäältä kantajien markkinoimia, amfetamiinin sukuisia ruokahalua hillitseviä lääkkeitä, jotka lisäävät neurotransmissiota välittäjäaineiden tasolla (katekolamiini) ja joilla on yleensä piristävä vaikutus, ja toisaalta serotoninergisia ruokahalua hillitseviä lääkkeitä, jotka lisäävät serotoniinin vapautumista ja estävät sen takaisinoton ja joilla ei ole piristävää tai euforista vaikutusta. Toimivaltainen kansallinen viranomainen epäili, että nämä lääkkeet voivat aiheuttaa primaarisen keuhkoverenpainetaudin.

21 Komitea aloitti direktiivin 75/319/ETY 13 artiklassa säädetyn menettelyn tutkiakseen näihin kahteen ryhmään kuuluvia ruokahalua hillitseviä lääkkeitä.

22 Asian esittelijä tohtori Le Courtois analysoi 5.2.1996 päivätyssä tieteellisessä arviointikertomuksessaan ruokahalua hillitsevien lääkkeiden etuja ja haittoja. Tässä yhteydessä hän toi esille "usein kuolemaan johtavan" primaarisen keuhkoverenpainetaudin riskin sekä sen, että ruokahalua hillitsevät lääkkeet ruokavalioon yhdistettyinä johtavat kolmen, neljän kilogramman painonlaskuun ja "määrätään usein esteettisessä tarkoituksessa nuorille naisille, jotka eivät ole todellisuudessa liikalihavia". Hän päätteli tästä, että ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käyttöä rajoittavat toimenpiteet olivat perusteltuja, sillä ilman tällaisia toimenpiteitä "ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käyttöön liittyvät riskit ylittävät selvästi hoidossa saatavan hyödyn". Toisaalta hän korosti, että "kun liikalihavuus on niin vakavaa, että se alentaa potilaan elinikäodotusta, lääkehoito on tarpeen, jolloin hoidon on oltava kokonaisvaltaista ja sisällettävä ruokavaliota koskevia toimenpiteitä, psykoterapiaa ja liikuntaa. Ruokahalua hillitsevät lääkkeet ovat tällä hetkellä ainoa käytettävissä oleva lääkehoito, ja siten niitä käytetään liikalihavuuden hoidossa." Hän päätti kertomuksensa suosittelemalla kyseisten lääkkeiden osalta laadittuun valmisteyhteenvetoon sisältyvien tiettyjen tietojen yhdenmukaistamista.

23 Komitea antoi 17.7.1996 kolme lopullista lausuntoa, jotka koskivat amfepramonia, fentermiiniä ja tutkittua kolmatta ryhmää, "amfetamiinin sukuisia aineita", joihin kuuluvat muun muassa klobentsoreksi, fenproporeksi ja norpseudoefedriini. Se suositteli markkinoille saattamista koskevien lupien voimassa pitämistä ja tiettyjä muutoksia näitä aineita sisältävien lääkkeiden osalta laadittuihin valmisteyhteenvetoihin.

24 Komitea selitti 18.7.1996 päivätyssä arviointikertomuksessaan, joka koski kaikkia ruokahalua hillitseviä lääkkeitä, että primaarista keuhkoverenpainetautia koskeva kansainvälinen tutkimus (jäljempänä keuhkoverenpainetautitutkimus), josta oli laadittu 7.3.1995 päivätty kertomus, oli osoittanut ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käytön ja primaarisen keuhkoverenpainetaudin välisen syy-yhteyden. Primaarisen keuhkoverenpainetaudin riski lisääntyy, kun hoito ylittää kolme kuukautta. Komitea täsmensi, että esiintyneet tapaukset osoittavat, että "kyseessä on luokkavaikutus", joka koskee kaikkia ruokahalua hillitseviä lääkkeitä. Näiden aineiden tehosta komitea huomautti, että lyhytaikaisella hoidolla saavutettava painonlasku on keskimäärin kahdesta viiteen kilogrammaa, että pitkäaikaista tehoa ei ole näytetty toteen ja että paino palautuu välittömästi lääkehoidon keskeyttämisen jälkeen. Näissä olosuhteissa se katsoi, että ruokahalua hillitsevien aineiden edut olivat haittoja suuremmat, edellyttäen että kyseisten lääkkeiden osalta laadittuja valmisteyhteenvetoja muutetaan.

25 Tämä menettely johti 9.12.1996 tehtyyn päätökseen, joka perustuu nimenomaisesti direktiivin 75/319/ETY 14 artiklaan. Komitean 17.7.1996 antamien lausuntojen mukaisesti komissio määräsi asianomaiset jäsenvaltiot muuttamaan tiettyjä kliinisiä tietoja, jotka sisältyvät kyseisten lääkkeiden markkinoille saattamista koskevia lupia myönnettäessä hyväksyttyihin valmisteyhteenvetoihin. Komissio määräsi seuraavat kliiniset tiedot mainittaviksi:

"Indikaatiot:

Ruokavaliohoidon lisänä ylipainosta kärsiville potilaille, joiden painoindeksi (BMI) on vähintään 30 kg/m2 eikä asianmukainen laihdutusohjelma yksinään ole ollut tuloksellinen.

Huom. Painonlaskun osalta on osoitettu pelkästään lyhytaikaista tehoa. Merkitseviä tietoja sairastuvuuden tai kuolleisuuden muutoksista ei toistaiseksi ole."

"Annostus ja antotapa:

Hoidon tulisi tapahtua lihavuuden hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa. - -

Lihavuutta tulee hoitaa kokonaisvaltaisesti ruokavaliolla, lääkkeellä ja psykoterapialla. - -

Hoidon kesto on 4-6 viikkoa. Kolmen kuukauden hoitoaikaa ei saa ylittää."

"Kontraindikaatiot:

- Pulmonaalihypertonia

- Vaikea verenpainetauti

- Nykyinen tai aiempi sydän- tai aivoverisuonisairaus

- Nykyinen tai aiempi psyykkinen sairaus, mukaanlukien anorexia nervosa ja depressio

- Taipumus lääkkeiden väärinkäyttöön, alkoholismi

- Alle 12-vuotiaat lapset.

Yhdistelmähoito muiden keskushermostoon vaikuttavien laihdutuslääkkeiden kanssa on kontraindisoitu mahdolliseen kuolemaan johtavan pulmonaalihypertonian riskin lisääntymisen vuoksi."

"Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet:

Tämän - - tyyppisiä laihdutuslääkkeitä saaneilla potilailla on raportoitu vaikeaa, usein kuolemaan johtavaa pulmonaalihypertoniaa. Epidemiologinen tutkimus on osoittanut, että - - ruokahalua vähentävien lääkkeiden käyttämisellä on vahva yhteys tämän haittavaikutuksen riskin lisääntymiseen. Tämän harvinaisen, mutta vakavan riskin vuoksi - - indikaatiota ja hoidon kestoa koskevia ohjeita on noudatettava huolellisesti - - ."

"Haittavaikutukset:

- - pulmonaalihypertonia - - Rasitushengenahdistuksen ilmaantuminen tai paheneminen on yleensä ensimmäinen kliininen oire ja vaatii hoidon lopettamisen ja erikoislääkäritasoiset tutkimukset - -

Keskushermostovaikutukset:

- [näiden aineiden] pitkäaikaiseen käyttöön liittyy lääketoleranssin, lääkeriippuvuuden ja vieroitusoireiden riski.

- yleisimmin kuvattuja haittavaikutuksia ovat: psykoottiset reaktiot tai psykoosi, depressio, hermostuneisuus, levottomuus, unihäiriöt ja kiertohuimaus

- kouristuksia on raportoitu.

Sydän- ja verisuonivaikutukset:

- yleisimmin raportoituja haittoja ovat takykardia, palpitaatio, verenpaineen nousu, sydänalan kipu.

- harvinaisia sydän- tai aivoverisuonitapahtumia on kuvattu potilailla, jotka saavat ruokahalua hillitseviä lääkkeitä. Etenkin aivohalvauksia, angina pectorista, sydäninfarkteja, sydämen vajaatoimintaa ja sydänpysähdyksiä on raportoitu."

Asioissa T-74/00, T-76/00 ja T-141/00 riitautettu päätös K(2000) 453 markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamisesta ihmisille tarkoitetuilta lääkevalmisteilta, jotka sisältävät amfepramonia

26 Belgian sosiaali-, kansanterveys- ja ympäristöministeriö ilmoitti 7.11.1997 päivätyllä kirjeellään komitealle useista tapauksista, joissa fenfluramiinia sisältävillä lääkkeillä joko monoterapiana tai yhdistelmähoitona fentermiiniä ja amfepramonia sisältävien lääkkeiden kanssa hoidetuilla potilailla oli ollut sydänläpän toimintahäiriöitä. Direktiivin 75/319/ETY 15 a artiklan mukainen menettely oli jo 22.10.1997 aloitettu fenfluramiinin ja deksfenfluramiinin osalta. Belgian hallitus pyysi näin ollen tällaisen menettelyn aloittamista amfepramonin ja fentermiinin osalta.

27 Komitea aloitti 19.11.1997 direktiivin 75/319/ETY 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn monoterapiana käytetyn amfepramonin osalta.

28 Amfepramonia koskevan ensimmäisen tieteellisen selvityksen (selvitys Picon/Abadie) luonnosta käsiteltiin 12.-14.5.1998 lääkevalvontatyöryhmässä, joka muodostui lääkevalvonta-alan kansallisista asiantuntijoista ja jonka tehtävänä oli neuvoa komiteaa lääkkeiden turvallisuutta koskevissa kysymyksissä (lääkevalvonta). Kertomuksessaan komitealle tämä työryhmä katsoi seuraavaa: " - - syy-yhteyttä sydänläpän toimintahäiriöiden ja amfepramonin käytön välillä ei ole kyetty näyttämään toteen. Vertailusta komitean edellisen lausunnon kanssa ilmenee, että teho ei ole muuttunut. Amfepramonia sisältävien lääkkeiden etu/haittasuhde on pysynyt ennallaan."

29 Selvityksessä Picon/Abadie, joka on laadittu 4.6.1998, todetaan seuraavaa: "Amfepramonin ja sydänläpän toimintahäiriön välisestä yhteydestä ei ole minkäänlaista kliinistä, epidemiologista tai kokeellista näyttöä. - - Amfepramonin teho liikalihavuuden hoidossa ei ole muuttunut - - ."

30 Komitea kehotti 27.7.1998 päivätyillä kirjeillään amfepramonia ja fentermiiniä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoita esittämään huomautuksensa etenkin näiden lääkkeiden etu/haittasuhteesta komitean joulukuussa 1997 hyväksymän ja kesäkuussa 1998 voimaan tulleiden painontarkkailussa käytettyjen lääkkeiden kliinisiä kokeita koskevien suuntaviivojen (Note for Guidance on Clinical Investigation of Drugs Used in Weight Control; jäljempänä komitean suuntaviivat) valossa.

31 Komitea päätti 17.9.1998 pitämässään kokouksessa jatkaa amfepramonia ja fentermiiniä koskevaa kahta menettelyä erikseen mutta samanaikaisesti kuin samana päivänä aloitettua menettelyä, joka koski etenkin klobentsoreksiä, fenproporeksiä ja norpseudoefedriiniä (ks. jäljempänä 62 kohta). Komitea perusteli 31.8.1999 päivätyssä fentermiiniä koskevassa selvityksessään (ks. jäljempänä 55 kohta) tätä päätöstä sillä, että lääkkeet olivat vain yksi tekijä liikalihavuuden hoidossa ja että kaikilla tarkastelluilla aineilla oli samat farmakologiset ominaisuudet ja samat indikaatiot.

32 Huhtikuussa 1999 laadittiin uusi, selvitystä Picon/Abadie täydentävä selvitys (selvitys Castot/Fosset Martinetti/Saint-Raymond). Tässä viimeksi mainitussa selvityksessä päätellään seuraavaa: "Amfepramoni ei täytä liikalihavuuden tehokkaan hoidon edellytyksiä. Tottumisriskin ja fysiologisen riippuvuuden vaaran vuoksi amfepramonin käytön ei tule ylittää kolmea kuukautta, mikä on vastoin nykyisiä suuntaviivoja, joissa suositellaan pitkäkestoista hoitoa. Terapeuttisen tehon puuttumisen ja pitkäkestoiseen hoitoon (yli kolme kuukautta) liittyvien riskien vuoksi amfepramonin haitat ovat etuja suuremmat".

33 Professori Winkler toimitti 12.4.1999 komitean jäsenille valmisteluasiakirjan, jossa muistutetaan kyseisten aineiden etuja suurempia haittoja koskevasta arvioinnista, joka sisältyy arviointikertomuksiin amfepramonista (mainittu edellä), fentermiinistä (ks. jäljempänä 47 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja myös klobentsoreksistä, fenproporeksistä ja norpseudoefedriinistä (ks. jäljempänä 61 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja jossa tehdään yhteenveto kyseisten markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoiden esittämistä suullisista lausumista. Erityisesti näiden aineiden tehosta tässä valmisteluasiakirjassa todetaan, että viimeksi mainittuja oli ensimmäisen suullisen kysymyksen yhteydessä kehotettu esittämään tietoja, jotka osoittaisivat, että kyseisten aineiden avulla voidaan joko saavuttaa pitkällä aikavälillä painonlaskua ja siten terapeuttista hyötyä (eli sairastuvuuden tai kuolleisuuden laskua tai elämän laadun paranemista) tai lyhytaikaista painonlaskua, josta on pitkällä aikavälillä etua liikalihavuuden hoito-ohjelmassa. Tässä asiakirjassa professori Winkler hylkää markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoiden väitteen, jonka mukaan kyseisten aineiden turvallisuudesta ja tehosta ei ole uusia tutkimuksia. Hän viittaa arviointiperusteiden kehittymiseen komitean suuntaviivoihin ja uusiin kansallisiin suuntaviivoihin vedoten ja väittää, että nykyisin vallitsee "yleinen yksimielisyys" siitä, että liikalihavuuden hoito edellyttää merkittävää painonlaskua pitkällä aikavälillä (yli vuoden ajan). Tällaisia aineita sisältävät lääkkeet ovat näin ollen tehokkaita vain, jos niitä voidaan käyttää pitkäaikaisesti tai jos niiden lyhytaikainen käyttö johtaa merkittävään ja pitkäaikaiseen painonlaskuun. Lisäksi professori Winkler huomauttaa, että uusien lääkeaineiden, jotka ovat ilmeisen soveltuvia pitkäaikaiseen hoitoon, kuten "orlistaatin" ja "sibutramiinin" markkinoille saattaminen vahvistaa, että ruokahalua hillitseviä lääkkeitä koskeva ala on muuttunut muutamassa vuodessa. Hän kiistää vielä kahden uuden tutkimuksen merkityksen, professori Rottiersin amfepramonista toteuttaman tutkimuksen eli ns. Trenkerin tutkimuksen (1999) ja professori Catersonin ym:iden fentermiinistä toteuttaman tutkimuksen, jolla pyrittiin osoittamaan näiden aineiden pitkäaikainen teho.

34 Komitea antoi 22.4.1999 lausunnon (CPMP/969/99) amfepramonia sisältävien lääkkeiden tieteellisestä arvioinnista ja suositteli siinä näiden lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista.

35 Kantajat valittivat tästä lausunnosta komitealle direktiivin 75/319/ETY 13 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen nojalla.

36 Amfepramonista 17.8.1999 laatimassaan selvityksessä valitusmenettelyssä esittelijöinä toimineet professori Garattini ja professori de Andres-Trelles suosittelivat amfepramonia sisältävien lääkkeiden markkinoilta vetämistä. He korostivat, että erittäin suuret riskit voidaan hyväksyä, jos ne kompensoidaan saatavilla eduilla. Jos odotettu etu on lähes merkityksetön, minkäänlaista mahdollisesti huomattavaa haittaa ei voida hyväksyä.

37 Kantajat ehdottivat 27.8.1999 amfepramonia koskevien ylimääräisten kliinisten kokeiden suorittamista.

38 Komitea hylkäsi 31.8.1999 antamassaan lopullisessa lausunnossa (CPMP/2163/99) kantajien valitukset ja suositteli etujen ja haittojen vertailun perusteella amfepramonia sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista.

39 Tähän lausuntoon liitetyissä tieteellisissä johtopäätöksissä komitea toteaa seuraavaa:

"Liikalihavuuden hoidon terapeuttinen tehokkuus vaatii merkitsevän ja pitkäaikaisen (ainakin yksi vuosi) ruumiinpainon alenemisen. Tämä perustuu vuosien aikana kertyneeseen tieteelliseen tietoon ja se on esitetty nykyisissä lääketieteellisissä suosituksissa. Se on myös ilmaistu [komitean suuntaviivoissa], skotlantilaisissa suuntaviivoissa (marraskuu 1996), Royal College of Physiciansin suuntaviivoissa (1998) ja American Society for Clinical Nutritionin suuntaviivoissa (1998)."

40 Komitea huomauttaa, että useimpien amfepramonista käytettävissä olevien tutkimusten mukaan tämä aine yhdistettynä vähäkaloriseen ruokavalioon johtaa merkittävämpään painonlaskuun kuin lumelääke. Sen keskimääräinen vaikutus on kuitenkin vaatimaton, eikä se ole koskaan enemmän kuin 5,1 kilogrammaa hoidon pituudesta riippumatta. Mitään eritystä vaikutusta liikalihavuuden tunnettuihin riskitekijöihin ei ole osoitettu. Painon palautuminen on hoidon keskeytymisen jälkeen nopeaa, eikä yksikään kontrolloitu tutkimus osoita, että pelkästä lyhytaikaisesta vaikutuksesta saataisiin kliinistä hyötyä liikalihavuuden hoito-ohjelmassa. Amfepramonia koskeva ns. Trenkerin tutkimus ei osoita komitean mukaan, että hoito amfepramonilla 12 kuukauden ajan olisi tehokasta, kun otetaan huomioon mukana olleiden potilaiden pieni lukumäärä (29 amfepramonin ryhmässä), korkea määrä tutkimuksen keskeyttäneitä (25 prosenttia) ja epätasapainoiset ryhmät ja toisaalta vaatimaton painonlasku. Komitea päättelee seuraavaa: "Tehosta on todettava, että vaikka liikalihavuutta pidetään nykyisin kroonisena sairautena ja sen hoitoa on suunniteltava pitkällä aikavälillä, amfepramoni näyttää johtavan vain vaatimattomaan ja lyhytaikaiseen painonlaskuun, ja sen merkitys on epävarma ja tämän sairauden kehittymisen kannalta toteen näyttämättä. Sen pitkäaikaista tehoa ei ole todistettu."

41 Kyseisen aineen turvallisuuden osalta komitea viittaa olennaisilta osin jo 9.12.1996 tehdyssä päätöksessä huomioon otettuihin haittavaikutuksiin.

42 Primaarisen keuhkoverenpainetaudin riskin osalta komitea muistuttaa 17.7.1996 antamissaan lausunnoissa (ks. edellä 23 ja 24 kohta) tukeutuneensa keuhkoverenpainetautitutkimukseen, kun se päätteli, että primaarisen keuhkoverenpainetaudin ilmenemisriski voi johtua amfetamiinin sukuisten aineiden luokkavaikutuksesta. Myöhemmin julkaistut tiedot ovat kuitenkin osoittaneet, ettei tällä tutkimuksella ollut tältä osin ratkaisevaa merkitystä. Komitea huomauttaa, että "useita amfepramoniin yhdistettyjä primaarisen keuhkoverenpainetaudin tapauksia on raportoitu spontaanin ilmoituksen yhteydessä", ja toteaa, että "varsinaisten epidemiologisten todisteiden puuttuessa [keuhkoverenpainetaudin] lisääntyneen riskin mahdollisuutta yhdistettynä amfepramoniin ei voida tällä hetkellä vahvistaa eikä myöskään kiistää".

43 Komitean mukaan sille on spontaanisti ilmoitettu 25:stä sydänläpän toimintahäiriötapauksesta, jotka on yhdistetty amfepramonin käyttöön, lähinnä yhdessä fenfluramiinin tai deksfenfluramiinin kanssa. Se päättelee seuraavaa: "Näyttää siltä, että amfepramonin käyttö ainoana lääkkeenä ei lisää sydänläpän toimintahäiriöiden riskiä, mutta kuten usein erityisten epidemiologisten tutkimusten puuttuessa tätä mahdollisuutta ei voida pitää täysin poissuljettuna."

44 Etujen ja haittojen vertailun osalta komitea katsoo, että "[amfepramonin] tehosta käytettävissä olevien todisteiden perusteella ei ole enää mahdollista katsoa, että amfepramonilla olisi terapeuttista tehoa liikalihavuuden hoidossa eikä (näin ollen), että sen edut olisivat haittoja suuremmat".

45 Komitean 31.8.1999 antamaan lopulliseen lausuntoon liitetyssä eriävässä mielipiteessä neljä komitean jäsentä, professori Hildebrandt, tohtori Haase, professori Odlind ja tohtori Sjöberg ovat pikemminkin amfepramonia sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien lykkäämisen kuin niiden peruuttamisen kannalla, kun otetaan huomioon, että "liikalihavuus on merkittävä terveysongelma". He korostavat, että 17.7.1996 annetun komitean lausunnon jälkeen ei ole tullut esiin uusia turvallisuutta koskevia vakavia huolenaiheita ja että amfepramonin pitkäaikaisesta tehosta ei ole tietoa, ja vetoavat erityisesti tarpeeseen suorittaa kliinisiä kokeita "liikalihavuuden hoitoa koskevien uusien suuntaviivojen" valossa, jotta voitaisiin koota yhteen pidemmän ajan (yli vuoden kestävän ajanjakson) kuluessa kyseisen aineen tehoa ja turvallisuutta koskevia tietoja.

46 Komissio teki 9.3.2000 riidanalaisen päätöksen K(2000) 453.

Asioissa T-132/00 ja T-137/00 riitautettu päätös K(2000) 452 markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamisesta ihmisille tarkoitetuilta lääkevalmisteilta, jotka sisältävät fentermiiniä

47 Komitea aloitti 19.11.1997 direktiivin 75/319/ETY 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn monoterapiana käytetyn fentermiinin osalta Belgian sosiaali-, kansanterveys- ja ympäristöministeriön saatettua asian sen käsiteltäväksi (ks. edellä 26 kohta).

48 Lääkevalvontatyöryhmä katsoi fentermiiniä koskevassa selvityksessään, joka hyväksyttiin 12.-14.5.1998 pidetyssä kokouksessa, jossa asian esittelijä professori Hildebrandt esitti ehdotuksensa tieteelliseksi selvitykseksi, että kuten amfepramonin osalta (ks. edellä 28 kohta), tämän aineen teho ei ollut muuttunut 17.7.1996 annetun komitean lausunnon jälkeen.

49 Asian esittelijä katsoi 12.4.1999 annetussa fentermiiniä koskevassa lopullisessa tieteellisessä selvityksessä, että tämän aineen etu/haittasuhde "ei ollut tyydyttävä". Etujen osalta hän toteaa, että fentermiinin teho liikalihavuuden lisähoitona on näytetty toteen joissakin vähälukuisissa kokeissa, jotka ovat koskeneet suhteellisen vähäistä määrää potilaita ja jotka eivät täytä enää nykyisiä kriteerejä. Saavutettu painonlasku on vaatimaton, eikä fentermiinin pitkäaikaisista vaikutuksista eikä varsinkaan painonlaskun pysyvyydestä ole olemassa tietoja. Suurin osa komitean suuntaviivoissa asetetuista perusedellytyksistä ei näin ollen täyty.

50 Samana päivänä edellä mainittu (33 kohta) professori Winklerin laatima valmisteluasiakirja annettiin tiedoksi komitean jäsenille.

51 Komitea suositteli 22.4.1999 fentermiinistä antamassaan lausunnossa (CPMP/968/99) tätä ainetta sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista. Kantajat valittivat tästä lausunnosta komitealle.

52 Fentermiiniä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien haltijat ehdottivat niin ikään tämän aineen pitkäaikaista tehoa koskevien kliinisten kokeiden suorittamista.

53 Fentermiinistä 17.8.1999 laatimassaan selvityksessä valitusmenettelyssä esittelijöinä toimineet professori Garattini ja professori de Andres-Trelles suosittelivat näiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista. He huomauttivat, että paras käytettävissä oleva todiste fentermiinin tehosta sen pitkäaikaisessa käytössä (mutta ainoastaan 36 viikon ajan) oli tohtori Munron ym:iden selvitys vuodelta 1968. Tämän tutkimuksen mukaan painonlasku on alle 10 prosenttia alkuperäisestä painosta, koskee ainoastaan pientä prosenttiosuutta potilaista ja vähenee hoidon keston myötä. Lisäksi painon palautuminen hoidon lopussa voi ylittää alkuperäisen painon. Heidän mukaansa ei ole olemassa tutkimuksia yli 36 viikkoa kestäneestä hoidosta. Käytettävissä olevat tutkimustulokset eivät muodosta riittävää näyttöä fentermiinin tehosta pitkällä aikavälillä.

54 Komitea antoi 31.8.1999 fentermiinistä lopullisen lausuntonsa, jossa se suositteli tätä ainetta sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista sillä perusteella, että haitat ovat etuja suuremmat. Komitea tukeutuu pääasiallisesti samoihin perusteisiin kuin amfepramonia koskevassa lopullisessa lausunnossaan (ks. edellä 39-44 kohta). Molemmat lausunnot ovat johtaneet samankaltaisiin eriäviin mielipiteisiin (ks. edellä 45 kohta).

55 Komitea muistuttaa fentermiiniä koskevaan lopulliseen lausuntoonsa liitetyissä tieteellisissä johtopäätöksissään sekä tätä ainetta koskevassa 31.8.1999 laaditussa selvityksessään ennen kaikkea, että uusimpien suuntaviivojen mukaan terapeuttinen teho edellyttää merkittävää ja pitkäaikaista painonlaskua (vähintään vuoden ajan). Erityisesti fentermiinin osalta se täsmentää, että tiettyjen lyhytaikaista käyttöä koskevien tutkimusten mukaan "fentermiinin avulla voidaan saavuttaa vain vähäistä painonlaskua". Sen mukaan käytettävissä ei ole yhtäkään tutkimusta fentermiinin vaikutuksista liikalihavuuden riskitekijöihin. Tiettyjen markkinoille saattamista koskevien lupien haltijoiden esiin tuoma uusi tutkimus ei tuo olennaista lisätietoa. Lisäksi painon palautuminen on hoidon keskeytymisen jälkeen nopeaa, eikä yksikään kontrolloitu tutkimus osoita, että pelkästä lyhytaikaisesta vaikutuksesta saataisiin kliinistä hyötyä liikalihavuuden hoito-ohjelmassa. Komitea päättelee näin ollen samoja sanamuotoja kuin amfepramonin osalta käyttäen, että fentermiini ei ole tehokas (ks. edellä 40 kohdan loppuosa).

56 Turvallisuuden osalta komitea viittaa myös kyseisten aineiden haittavaikutuksiin, jotka komissio on jo ottanut huomioon 9.12.1996 tekemässään päätöksessä.

57 Primaarisen keuhkoverenpainetaudin riskin osalta komitea kuitenkin myöntää, että fentermiini ei kuulunut aineisiin, joita tutkittiin keuhkoverenpainetautitutkimuksessa, johon se perusti 17.7.1996 antamansa lausunnon, ja että "tästä syystä epidemiologisista tutkimuksista saatua muodollista näyttöä ei ole olemassa". Komitea huomauttaa, että useita fentermiiniin yhdistettyjä tapauksia on raportoitu, ja katsoo, että fentermiinin ja tämän sairauden yhteydestä esitetyn näytön puuttuessa "[primaarisen keuhkoverenpainetaudin] lisääntyneen riskin mahdollisuutta ei voida poissulkea".

58 Komitea toteaa sydänläpän toimintahäiriöiden riskistä, että Food and Drug Administrationin (Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto; jäljempänä FDA) on vuonna 1997 ilmoittanut useita sydänläpän toimintahäiriötapauksia potilailla, jotka saavat sekä fenfluramiinia että fentermiiniä, sekä viisi sydänläpän toimintahäiriötä, jotka ovat yhteydessä ainoana lääkkeenä käytettyyn fentermiiniin. Kahdessa tapauksessa hoidon kesto oli alle kolme kuukautta. Euroopan unionissa ainoastaan kymmenen tapausta (Belgiassa), jotka liittyvät fentermiinin ja muiden ruokahalua hillitsevien lääkkeiden yhdistelmään, on ilmoitettu lääkevalvontajärjestelmille. Komitea päättelee tästä, että "vaikka ei ole riittävästi näyttöä, jonka perusteella voitaisiin todeta, että fentermiini lisää sydänläpän toimintahäiriöiden riskiä, tällaista mahdollisuutta ei voida tällä hetkellä pitää poissuljettuna."

59 Komitea katsoo, kuten amfepramoninkin osalta (ks. edellä 44 kohta), että fentermiinin haitat ovat etuja suuremmat, koska se ei ole tehokas.

60 Komissio teki 9.3.2000 riidanalaisen päätöksen K(2000) 452.

Asioissa T-83/00, T-84/00 ja T-85/00 riitautettu päätös K(2000) 608 markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamisesta ihmisille tarkoitetuilta lääkevalmisteilta, jotka sisältävät klobentsoreksiä, fenproporeksiä ja norpseudoefedriiniä

61 Itävallan työ-, terveys- ja sosiaaliministeriö totesi 31.8.1998 komitealle osoittamassaan kirjeessä, sen jälkeen kun edellä mainittu (26 kohta) fentermiiniä ja amfepramonia koskeva asia oli saatettu tämän komitean käsiteltäväksi, että klobentsoreksi, fenbutratsaatti, fenproporeksi, matsindoli, mefenoreksi, norpseudoefedriini, fenmetratsiini, fendimetratsiini ja propyyliheksedriini kuuluvat samaan amfetamiinin sukuisten ruokahalua hillitsevien lääkkeiden ryhmään. Se lisäsi, että oli todennäköistä, että kaikilla näillä aineilla on samat ominaisuudet sekä samat sivuvaikutukset, ja pyysi komiteaa antamaan direktiivin 75/319/ETY 15 a artiklan nojalla perustellun lausunnon kaikista näitä aineita sisältävistä lääkkeistä. Se huomautti, että ruokahalua hillitsevien lääkkeiden tehosta tehtyjen viimeaikaisten tutkimusten (eli komitean päätökset uusista laihdutuslääkkeistä, komitean suuntaviivat ja Belgian hallituksen ilmoittamat sydänläpän toimintahäiriöt) perusteella näiden aineiden etu/haittasuhde oli syytä arvioida uudelleen.

62 Komitea aloitti 17.9.1998 direktiivin 75/319/ETY 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn Itävallan pyynnössä tarkoitettujen aineiden osalta.

63 Asian esittelijät esittelivät tieteelliset arviointikertomuksensa näistä aineista. Edellä mainittu (33 kohta) professori Winklerin laatima valmisteluasiakirja annettiin 12.4.1999 tiedoksi komitean jäsenille.

64 Komitea antoi tarkastelluista aineista 22.4.1999 lausunnon, jossa se suositteli näitä aineita sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista. Kantajat valittivat tästä lausunnosta komitealle.

65 Kantajat ehdottivat 27.8.1999 ylimääräisten kliinisten kokeiden suorittamista "komitean uusimpien suuntaviivojen" mukaisesti.

66 Komitea hylkäsi 31.8.1999 antamassaan lopullisessa lausunnossa (CPMP/2164/99) kantajien valitukset ja suositteli etujen ja haittojen vertailun perusteella erityisesti klobentsoreksiä, fenproporeksiä ja norpseudoefedriiniä sisältävien lääkkeiden markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamista. Kyseisestä lausunnosta annettiin eriävä mielipide, joka vastaa amfepramonin ja fentermiinin osalta annettuihin lausuntoihin liitettyjä eriäviä mielipiteitä (ks. edellä 45 kohta).

67 Komitea muistuttaa tähän lausuntoon liitetyissä tieteellisissä johtopäätöksissä samoin sanakääntein kuin amfepramonia ja fentermiiniä koskevissa lausunnoissaan (ks. edellä 39 ja 55 kohta), että uusimpien suuntaviivojen mukaan terapeuttinen teho liikalihavuuden hoidossa edellyttää merkittävää ja pitkäaikaista painonlaskua vähintään vuoden ajan.

68 Komitea korostaa, että kaksoissokkokokeilla lumelääkkeen kanssa on tehty erittäin vähän tutkimuksia, jotka osoittaisivat, että amfetamiinin sukuisten aineiden perusteella voidaan saavuttaa painonlasku ainakin rajallisesti lyhyen ajanjakson ajan. Suurempien annosten antaminen johtaa huomattavampaan painonlaskuun mutta siihen liittyy myös merkittäviä haittavaikutuksia. Muutaman hoitoviikon kuluessa edistettäisiin lääketoleranssin kehittymistä. Lisäksi painon palautuminen on hoidon keskeytymisen jälkeen nopeaa, eikä yksikään kontrolloitu tutkimus osoita, että pelkästä lyhytaikaisesta vaikutuksesta saataisiin kliinistä hyötyä liikalihavuuden hoidossa. Tutkittuihin aineisiin liittyvän riippuvuusriskin vuoksi ei ole voitu toteuttaa yhtäkään tutkimusta, jossa määritettäisiin, johtavatko nämä aineet yli kolmen kuukauden jälkeen pitkäaikaiseen painonlaskuun. Komitea päättelee, että nykyisten liikalihavuutta koskevien tieteellisten tutkimustulosten ja "lääketieteellisten suositusten" perusteella tutkituilla aineilla ei ole terapeuttista tehoa, kun niitä käytetään korkeintaan kolmen kuukauden ajan. Koska tätä pidempää lääkemääräystä ei voida pitää hyväksyttävänä, näiden aineiden pitkäaikaisella käytöllä ei ole merkitystä.

69 Turvallisuuden osalta komitea viittaa jo 9.12.1996 tehdyssä päätöksessä huomioon otettuihin kyseisten aineiden haittavaikutuksiin.

70 Primaarisen keuhkoverenpainetaudin riskin osalta komitea toteaa, kuten amfepramoninkin osalta (ks. edellä 42 kohta), että myöhemmin julkaistujen tietojen mukaan keuhkoverenpainetautitutkimus, johon se tukeutui 17.7.1996 antamassaan lausunnossa päätellessään tällaisen riskin olevan olemassa, ei ollut tältä osin ratkaiseva. Riskin osalta komitea toteaa seuraavaa: "spontaanin ilmoituksen perusteella saatujen tietojen valossa ja varsinaisten epidemiologisten todisteiden puuttuessa komitea katsoo, että primaarisen keuhkoverenpainetaudin lisääntyneen riskin mahdollisuutta yhdistettynä näihin vaikuttaviin aineisiin ei voida tällä hetkellä pitää poissuljettuna".

71 Sydänläpän toimintahäiriöiden riskistä komitea toteaa, että yhtäkään tapausta ei ole raportoitu lausunnossa tutkittujen aineiden osalta. Sen mukaan tällä hetkellä ei ole olemassa näyttöä sydänläpän toimintahäiriöiden ja näiden aineiden käytön välisestä yhteydestä.

72 Komitea katsoo, kuten amfepramonin ja fentermiininkin osalta, että tutkittujen aineiden haitat ovat etuja suuremmat, koska ne eivät ole tehokkaita (ks. edellä 44 kohta).

73 Komissio teki 9.3.2000 päätöksen K(2000) 608.

Oikeudenkäyntimenettely

74 Kantajat nostivat esillä olevat kanteet 30.3., 3.4., 6.4., 17.5., 22.5. ja 25.5.2000 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamillaan kannekirjelmillä.

75 Samana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamillaan kahdeksalla erillisellä asiakirjalla ne pyysivät kolmen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

76 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi 28.6.2000 asiassa T-74/00 R, Artegodan vastaan komissio, antamallaan määräyksellä päätöksen K(2000) 453 täytäntöönpanoa lykättäväksi kantaja Artegodanin osalta. Tästä määräyksestä ei ole valitettu.

77 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi kolmen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykättäväksi kantajien osalta asiassa T-141/00 R, Trenker vastaan komissio, 19.10.2000 antamallaan määräyksellä (Kok. 2000, s. II-3313) ja kuudella muulla 31.10.2000 antamallaan määräyksellä asiassa T-76/00 R, Bruno Farmaceutici ym. vastaan komissio (Kok. 2000, s. II-3557), asiassa T-83/00 R II, Schuck vastaan komissio (Kok. 2000, s. II-3585), asiassa T-84/00 R, Roussel ja Roussel Diamant vastaan komissio (Kok. 2000, s. II-3591), asiassa T-85/00 R, Roussel ja Roussel Iberica vastaan komissio (Kok. 2000, s. II-3613), asiassa T-132/00 R, Gerot Pharmazeutika vastaan komissio (Kok. 2000, s. II-3635) sekä asiassa T-137/00 R, Cambridge Healthcare Supplies vastaan komissio (Kok. 2000, s. II-3653). Komissio valitti näistä seitsemästä määräyksestä. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti kumosi nämä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräykset ja hylkäsi välitoimihakemukset 11.4.2001 antamillaan määräyksillä asiassa C-459/00 P(R), komissio vastaan Trenker (Kok. 2001, s. I-2823), asiassa C-471/00 P(R), komissio vastaan Cambridge Healthcare Supplies (Kok. 2001, s. I-2865), asiassa C-474/00 P(R), komissio vastaan Bruno Farmaceutici ym. (Kok. 2001, s. I-2909), asiassa C-476/00 P(R), komissio vastaan Schuck (Kok. 2001, s. I-2995), asiassa C-477/00 P(R), komissio vastaan Roussel ja Roussel Diamant (Kok. 2001, s. I-3037), asiassa C-478/00 P(R), komissio vastaan Roussel ja Roussel Iberica (Kok. 2001, s. I-3079) sekä asiassa C-479/00 P(R), komissio vastaan Gerot Pharmazeutica (Kok. 2001, s. I-3121).

78 Asiassa T-74/00 R, Artegodan vastaan komissio (mainittu edellä) komissio pyysi 20.4.2001 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamallaan hakemuksella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin edellä mainitun 28.6.2000 antaman määräyksen peruuttamista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 108 artiklan nojalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi hakemuksen 5.9.2001 antamallaan määräyksellä (Kok. 2001, s. II-2367). Komissio valitti tästä määräyksestä 13.11.2001. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi 14.2.2002 antamallaan määräyksellä tämän 5.9.2001 annetun määräyksen ja peruutti edellä mainitun 28.6.2000 annetun määräyksen ja päätti siten riidanalaisen päätöksen [K(2000) 453] täytäntöönpanon lykkäämisen Artegodanin osalta (C-440/01 P(R), Kok. 2002, s. I-1489).

79 Kantaja asiassa T-141/00 oli kannekirjelmässään pyytänyt tämän asian ja asian T-76/00 yhdistämistä. Toisen jaoston puheenjohtaja määräsi 23.7.2001 antamallaan määräyksellä, kaikkia asianosaisia kuultuaan, asiat T-74/00, T-76/00, T-83/00, T-84/00, T-85/00, T-132/00, T-137/00 ja T-141/00 yhdistettäviksi suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

80 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi asian 14.3.2002 tekemällään päätöksellä laajennetun toisen jaoston käsiteltäväksi työjärjestyksensä 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

81 Laajennetun toisen jaoston puheenjohtaja määräsi 25.4.2002 antamallaan määräyksellä, kaikkia asianosaisia kuultuaan, edellä mainitut asiat ja asian T-147/00 yhdistettäviksi suullista käsittelyä varten.

82 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Se pyysi prosessinjohtotoimena asianosaisia vastaamaan tiettyihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä pyyntöjä.

83 Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 7.5. ja 8.5.2002 pidetyssä istunnossa. Tässä istunnossa kuultiin asianosaisten pyynnöstä myös näitä avustaneita asiantuntijoita.

Asianosaisten vaatimukset

84 Asiassa T-74/00 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa komission 9.3.2000 tekemän päätöksen K(2000) 453

- toissijaisesti kumoaa päätöksen siltä osin kuin 1 artiklassa, luettuna yhdessä liitteen I kanssa, Saksa velvoitetaan peruuttamaan kantajan markkinoiman, amfepramonia sisältävän "Tenuate Retard" -nimisen lääkkeen markkinoille saattamista koskeva lupa