EUR-Lex -  62000TO0054(01) - FI - Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 19 päivänä syyskuuta 2001

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1. Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Kalastusmahdollisuuksien vaihdot jäsenvaltioiden välillä - Säännös, jossa sallitaan Portugalin tasavallalle myönnetyn sardellin kalastuskiintiön siirtäminen - Laivanvarustajien ja laivanvarustajayhdistysten yhteisiä etuja edustavien liittojen nostama kanne - Tutkimatta jättäminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetus N:o 2742/1999)

2. Lainvastaisuusväite - Väitteen liitännäinen luonne - Pääasian kanne, joka on jätettävä tutkimatta - Väitteen tutkimatta jättäminen

(EY 241 artikla)

Tiivistelmä

1. Espanjaan sijoittautuneiden laivanvarustajien nostamaa kumoamiskannetta asetuksen N:o 2742/1999 liitteessä I D olevasta yhdeksännestä kohdasta, jonka mukaan Ranskan tasavallan ja Portugalin tasavallan välisten kalastusmahdollisuuksien vaihtojen perusteella Portugalin tasavallalle vuodeksi 2000 myönnetystä 5 220 tonnin sardellikiintiöstä ICES-alueille IX ja X sekä CECAF-alueelle 34.1.1 voidaan kalastaa 3 000 tonnia ICES-osa-alueelta VIII, joka kuuluu Ranskan tasavallan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan, ei oteta tutkittavaksi.

Riidanalainen säännös, jota sovelletaan yleisesti, ei koske kantajia niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kyseisen säännöksen suhteen kaikista muista. Neuvostolla ei erityisesti ollut millään hetkellä kyseistä säännöstä antaessaan velvollisuutta ottaa huomioon kantajien erityinen tilanne.

Myös kolmen laivanvarustajayhdistysten liiton nostama kumoamiskanne kyseistä säännöstä vastaan on jätettävä tutkimatta. Toimi ei näet voi koskea erikseen jonkin henkilöryhmän yhteisiä etuja edistämään perustettua yhdistystä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tämän vuoksi yhdistys ei voi nostaa jäsentensä nimissä kumoamiskannetta, koska sen jäsenet eivät voi niin tehdä yksityishenkilöinäkään.

( ks. 50-52 ja 78 kohta )

2. EY 241 artiklaan sisältyvä mahdollisuus vaatia, että riidanalaisen soveltamistoimen oikeudellisena perustana olevaa asetusta tai yleisluonteista toimea ei sovelleta, ei ole itsenäinen kannetyyppi, ja sitä voidaan käyttää vain varsinaisen kanteen yhteydessä. Jos pääasiallisen kanteen nostamisoikeus puuttuu, kyseiseen artiklaan ei voida vedota.

( ks. 82 kohta )

Asianosaiset

Asioissa T-54/00 ja T-73/00,

Federación de Cofradías de Pescadores de Guipúzcoa, kotipaikka San Sebastián (Espanja),

Federación de Cofradías de Pescadores de Vizcaya, kotipaikka Bilbao (Espanja),

Federación de Cofradías de Pescadores de Cantabria, kotipaikka Santander (Espanja),

59 kantajaa, joiden nimet mainitaan tämän määräyksen liitteessä,

edustajinaan asianajajat J. R. García-Gallardo Gil-Fournier ja M. D. Domínguez Pérez,

kantajina asiassa T-54/00,

Nicólas Martínez Rey y otro CB, kotipaikka Ares, Coruña (Espanja),

Porvenir Numero Cuatro, SL, kotipaikka Riviera, Coruña (Espanja),

Hermanos Deza, SL, kotipaikka Sanxenxo, Pontevedra (Espanja),

edustajinaan asianajajat J. R. García-Gallardo Gil-Fournier ja M. D. Domínguez Pérez,

kantajina asiassa T-73/00,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J. Carbery, I. Díez Parra ja M. Sims-Robertson,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään T. van Rijn ja J. Guerra Fernández, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

joissa kantajat vaativat kummassakin asiassa yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2000 ja asetuksen (EY) N:o 66/98 muuttamisesta 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2742/1999 (EYVL L 341, s. 1) liitteessä I D olevan yhdeksännen kohdan kumoamista ja toisaalta tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskevasta pyyntiponnistusten hallinnosta 27 päivänä maaliskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 685/95 (EYVL L 71, s. 5) liitteessä IV olevan 1.1 kohdan i alakohdan lainvastaisuuden toteamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit K. Lenaerts ja M. Jaeger,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

Tuomion perustelut

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1 Yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 (EYVL L 389, s. 1) 2 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Yhteisen kalastuspolitiikan kalataloudellista hyväksikäyttöä koskevina yleisinä tavoitteina on suojella ja säilyttää käytettävissä ja saatavilla olevia elollisia merellisiä luonnonvaroja sekä säätää kestävällä pohjalla tapahtuvasta järkiperäisestä ja vastuullisesta hyväksikäytöstä alaan liittyvien taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten mukaisesti ottaen huomioon sen vaikutukset meriekosysteemiin ja kiinnittäen erityistä huomiota sekä tuottajien että kuluttajien tarpeisiin.

Tätä varten perustetaan kalataloudellisen hyväksikäytön hallintojärjestelmä, jonka avulla voidaan saavuttaa kestävällä perustalla oleva tasapaino kalavarojen ja niiden hyväksikäytön välillä eri kalastusvyöhykkeillä."

2 Asetuksen N:o 3760/92 4 artiklan 1 kohdassa säädetään tältä osin seuraavaa:

"Jollei toisin säädetä, kalavarojen järkiperäisen ja vastuullisen sekä kestävällä pohjalla tapahtuvan hyväksikäytön varmistamiseksi neuvosto toteuttaa perustamissopimuksen 43 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti yhteisön toimenpiteet, joilla vahvistetaan vyöhykkeille pääsyn ja kalavarojen saatavuuden sekä kalastustoiminnan harjoittamisen edellytykset. Kyseiset toimenpiteet suunnitellaan käytettävissä olevien biologisten, sosiaalisten ja taloudellisten sekä teknisten tutkimusten sekä erityisesti 16 artiklan mukaisesti perustetun komitean laatimien kertomusten perusteella."

3 Neuvoston saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan i ja ii alakohdasta ilmenee lisäksi, että neuvosto määrittelee määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tapauskohtaisesti suurimman sallitun saaliin (jäljempänä TAC) ja/tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen kullekin kalastukselle tai kalastusryhmälle tarvittaessa useaksi vuodeksi kerrallaan sekä jakaa pyyntimahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken siten, että voidaan turvata kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kyseessä olevan kannan osalta. Jollei osuuksien kokonaistasapainon noudattaminen muuta edellytä, neuvosto voi niiden jäsenvaltioiden pyynnöstä, joita asia suoranaisesti koskee, kuitenkin ottaa huomioon pienoiskiintiöt ja säännölliset kiintiöiden vaihdot, jotka ovat olleet käytössä vuodesta 1983.

4 Asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille myönnetyt kalastusoikeudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

5 Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2000 ja asetuksen N:o 66/98 muuttamisesta 17 päivänä joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2742/1999 vahvistetaan eräiden kalakantojen TACit vuodeksi 2000 asetuksen N:o 3760/92 4 artiklan ja 8 artiklan 4 kohdan perusteella. Asetuksessa N:o 2742/1999 säädetään Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) (jäljempänä ICES-alue) yksilöimälle ja määrittämälle tilastolliselle alueelle, ICES-alueelle VIII, 16 000 tonnin sardellin TAC, josta Espanjan kuningaskunnan osuus on 14 400 tonnia ja Ranskan tasavallan 1 600 tonnia (asetuksen liitteessä I D oleva kahdeksas kohta). Asetuksessa vahvistetaan ICES-alueen IX, ICES-alueen X ja Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) määrittämän alueen (jäljempänä CECAF-alue 34.1.1) TACiksi 10 000 tonnia, josta Espanjan kuningaskunnan osuus on 4 780 tonnia ja Portugalin tasavallan 5 220 tonnia (asetuksen liitteessä I D oleva yhdeksäs kohta).

6 ICES-alueelle VIII vahvistettu sardellin TAC on näin ollen huomattavasti alhaisempi kuin tälle alueelle edellisinä vuosina vahvistettu TAC. Tämä johtuu tieteellisistä lausunnoista, joiden mukaan kutevan kalakannan biomassa vuonna 2000 saattaisi olla vaarallisen alhainen. Koska vuoden 2000 alussa laadituissa tieteellisissä arvioissa biomassan määrä arvioitiin kuitenkin suuremmaksi, neuvosto päätti muuttaa tämän alueen sardellin TACia ja vahvisti sen edellisten vuosien tasolle eli 33 000 tonniksi, josta Espanjan kuningaskunnan osuus on 29 700 tonnia ja Ranskan tasavallan 3 300 tonnia (asetuksen N:o 2742/1999 muuttamisesta 16.6.2000 annettu neuvoston asetus N:o 1446/2000 (EYVL L 163, s. 3).

7 Ranskan tasavallalle ICES-alueen VIII osalta myönnettävään TACiin on vielä lisättävä se sardellikiintiö, jonka Portugalin tasavalta on vuodesta 1995 alkaen luovuttanut vuosittain Ranskan tasavallalle.

8 Ranskan tasavalta ja Portugalin tasavalta vaihtavat vuosittain niille myönnettyjä kalastusmahdollisuuksia asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näiden vaihtojen luonteesta ja edellytyksistä säädetään tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskevasta pyyntiponnistusten hallinnosta 27 päivänä maaliskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 685/95 (EYVL L 71, s. 5) liitteessä IV olevassa 1.1 kohdassa seuraavaa:

"Ranskan ja Portugalin väliset vaihdot ovat hiljaisella sopimuksella uudistettavissa kaudella 1995-2002, jollei muuta johdu kunkin jäsenvaltion mahdollisuuksista tarkistaa näitä edellytyksiä vuosittain tapahtuvan TACien ja kiintiöiden vahvistamisen yhteydessä, ja seuraavin ehdoin.

Vaihdot koskevat seuraavia TACeja:

i) Yhteinen anjoviksen TAC, joka on vahvistettu ICES-alueille VIII ja IX, 80 prosenttia Portugalin kalastusmahdollisuuksista siirtyy vuosittain Ranskalle, määrät on kalastettava yksinomaan Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilta vesiltä - - "

9 Näiden vaihtojen mukaisesti neuvosto on sallinut asetuksen N:o 2742/1999 liitteessä I D olevassa yhdeksännessä kohdassa, että Portugalin tasavallalle vuodeksi 2000 myönnetystä 5 220 tonnin sardellikiintiöstä ICES-alueille IX ja X sekä CECAF-alueelle 34.1.1 (ks. edellä oleva 5 kohta) voidaan kalastaa 3 000 tonnia ICES-osa-alueelta VIII, joka kuuluu Ranskan tasavallan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan (jäljempänä riidanalainen säännös).

Oikeudenkäyntimenettely asiassa T-54/00

10 Espanjan Asturian, Coruñan, Pontevedran ja Lugon maakuntien 59 laivanvarustajaa (luonnolliset henkilöt, yhtymät ja yhtiöt) sekä Guipúzcoan, Kantabrian ja Vizcayan maakuntien laivanvarustajayhdistyksistä koostuvat kolme liittoa ovat näin ollen nostaneet tämän kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 11.3.2000.

11 Kantajat ovat myös jättäneet riidanalaisen säännöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen erillisellä asiakirjalla, joka on rekisteröity ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 14.3.2000. Tämä hakemus on hylätty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 10.7.2000 antamalla määräyksellä (asia T-54/00 R, Federación de Cofradías de Pescadores de Guipúzcoa ym. v. neuvosto, määräys 10.7.2000, Kok. 2000, s. II-2875) ja vahvistettu valituksen johdosta yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 12.10.2000 antamalla määräyksellä (asia C-300/00 P(R), Federación de Cofradías de Pescadores de Guipúzcoa ym. v. neuvosto, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8797).

12 Neuvosto on esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudenkäyntiväitteen erillisellä asiakirjalla, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 17.5.2000. Kantajat ovat esittäneet tätä oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa 5.7.2000.

13 Komissio on hyväksytty 27.6.2000 annetussa määräyksessä väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia. Komissio on esittänyt väliintulokirjelmänsä 4.10.2000. Neuvosto on esittänyt tätä kirjelmää koskevat huomautuksensa 20.12.2000 ja kantajat samaa kirjelmää koskevat huomautuksensa 8.1.2001.

Oikeudenkäyntimenettely asiassa T-73/00

14 Espanjan maakuntien Coruñan ja Pontevedran kolme laivanvarustajaa ovat nostaneet kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 27.3.2000 ja jonka kohde on sama kuin asiassa T-54/00 nostetussa kanteessa.

15 Neuvosto on esittänyt työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudenkäyntiväitteen erillisellä asiakirjalla, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 26.5.2000. Kantajat ovat esittäneet tätä oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa 5.7.2000.

16 Kantajat ovat pyytäneet 29.6.2000 päivätyssä kirjeessä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yhdistää tämän kanteen asiassa T-54/00 nostettuun kanteeseen, koska kanteiden kohde on sama. Neuvosto on ilmoittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 31.7.2000 päivätyllä kirjeellä, että se vastustaa asioiden yhdistämistä.

17 Komissio on hyväksytty 6.11.2000 annetussa määräyksessä väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia. Komissio on jättänyt väliintulokirjelmänsä 14.12.2000. Neuvosto on esittänyt tätä kirjelmää koskevat huomautuksensa 9.2.2001 ja kantajat samaa kirjelmää koskevat huomautuksensa 5.3.2001.

Asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset asioissa T-54/00 ja T-73/00

18 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- ottaa kanteet tutkittavaksi

- kumoaa riidanalaisen säännöksen

- toteaa asetuksen N:o 685/95 liitteessä IV olevan 1.1 kohdan i alakohdan lainvastaisuuden

- velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19 Neuvosto ja komissio vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää kanteet tutkimatta

- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Asioiden yhdistäminen

20 Koska asioissa T-54/00 ja T-73/00 nostetut kanteet liittyvät läheisesti toisiinsa, ne on yhdistettävä tämän määräyksen antamista varten.

Tutkittavaksi ottaminen

21 Jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne on selvästi täysin perusteeton, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklan mukaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa nyt esillä olevassa asiassa riittävästi tietoa asiakirjojen perusteella ja päättää tämän artiklan mukaisesti ratkaista asian jatkamatta asian käsittelyä.

22 On pantava merkille, että neuvosto on perustellut kummassakin asiassa kanteiden tutkimatta jättämisen kantajien asiavaltuuden puuttumisella. Asiassa T-73/00 neuvosto on kuitenkin esittänyt ylimääräisen väitteen, jonka mukaan kantajien henkilöllisyyttä ei ole täsmennetty selvästi.

23 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättää arvioida ensiksi tätä toista väitettä, minkä jälkeen se arvioi kantajien asiavaltuuden puuttumista koskevaa väitettä.

Väite, jonka mukaan kantajien henkilöllisyyttä asiassa T-73/00 ei ole täsmennetty selvästi

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

24 Neuvosto väittää, että asiassa T-73/00 nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, koska se ei vastaa EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa säädettyjä kantajien henkilöllisyyden määrittämistä koskevia muotovaatimuksia. Neuvoston mukaan kantajien henkilöllisyyttä ei ole mahdollista määrittää tarkasti, koska kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla mainitaan, että kanteen ovat nostaneet Coruñan ja Pontevedran maakuntien laivanvarustajat (luonnolliset henkilöt, yhtymät ja yhtiöt). Tämä antaa aiheen olettaa, että kyse on näiden kahden maakunnan kaikista laivanvarustajista, vaikka kanteen liitteessä mainitaan vain kolmen kalastusyhtiön nimet.

25 Neuvosto katsoo tältä osin, että on viitattava vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan kanteessa on mainittava riittävän selvästi ja täsmällisesti oikeudenkäynnin kohde, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi antaa asiassa ratkaisun tarvittaessa ilman täydentäviä tietoja (asia T-56/92, Koelman v. komissio, määräys 29.11.1993, Kok. 1993, s. II-1267, 21 kohta). Neuvoston mukaan tätä oikeuskäytäntöä on sovellettava myös kantajien henkilöllisyyden määrittämiseen, koska vastaaja ei pysty muuten tarkistamaan kantajien asiavaltuuksia, kun otetaan huomioon EY 230 artiklan neljännen kohdan vaatimukset.

26 Kantajien mukaan neuvoston mainitsema henkilöllisyyden määrittämistä koskeva ongelma johtuu siitä, että kantajien olisi periaatteessa pitänyt osallistua asiassa T-54/00 nostettuun kanteeseen, mutta koska ne eivät pystyneet kokoamaan tarvittavaa näyttöä ajoissa, niiden piti nostaa nyt esillä oleva kanne. Kantajien tämän kanteen tukena olevien perustelujen sisällön osalta kantajat viittaavat asiassa T-54/00 esitettyihin kirjelmiin.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

27 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin EY:n tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan nojalla sovellettavan saman perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kanteessa on mainittava kantajan nimi ja asuinpaikka. On tarkistettava, onko tätä muotovaatimusta noudatettu nyt esillä olevassa asiassa.

28 Kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla mainitaan, että kanteen ovat nostaneet "Coruñan ja Pontevedran maakuntien laivanvarustajat (luonnolliset henkilöt, yhtymät ja yhtiöt), joiden yhteystiedot on mainittu liitteessä I". Kanteen liitteessä I on jäljennökset kolmea laivanvarustajaa eli Nicólas Martínez Rey y otro CB:tä, Porvenir Numero Cuatro SL:ää ja Hermanos Deza SL:ää koskevista virallisista asiakirjoista. Näillä asiakirjoilla todistetaan työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että nämä laivanvarustajat ovat oikeushenkilöinä olemassa, sekä selvitys siitä, että valtuutus, jonka laivanvarustajat ovat antaneet asianajajille niiden etujen puolustamiseksi esillä olevan asian yhteydessä, on sääntöjenmukainen. Asiakirjoissa on myös mainittu kantajien nimi ja asuinpaikka.

29 Vaikka onkin valitettavaa, ettei kantajien henkilöllisyyttä ole täsmennetty selvästi kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla, kantajien henkilöllisyys käy asiakirjasta kuitenkin riittävän selvästi ilmi.

30 Näin ollen tämä väite on hylättävä.

Väite, joka koskee kantajien asiavaltuuksien puuttumista

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

31 Neuvoston mukaan kanteet on jätettävä tutkimatta, koska riidanalainen säännös on EY 249 artiklassa tarkoitettu yleisesti sovellettava säädös. Riidanalaista säännöstä sovelletaan objektiivisesti määritellyissä tilanteissa, ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin. EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät periaatteessa voi nostaa kannetta tällaisen säädöksen kumoamiseksi.

32 Neuvosto katsoo lisäksi toissijaisesti, ettei riidanalainen säännös koske kantajia suoraan ja erikseen.

33 Neuvosto huomauttaa nimittäin, että vastoin kantajien väitettä kantajat eivät muodosta suljettua taloudellisten toimijoiden joukkoa, koska siihen eivät välttämättä kuulu kaikki espanjalaiset kalastajat, jotka saattavat pyytää sardellia ICES-alueella VIII, ja koska riidanalainen säännös koskee ensisijaisesti Ranskaan ja Portugaliin sijoittautuneita sardellin kalastajia.

34 Neuvosto huomauttaa lisäksi, että jotta kalastajat ja kalastusyhtiöt voisivat pyytää osan Ranskan tasavallalle myönnetystä sardellikiintiöstä, niiden on saatava Ranskan viranomaisilta etukäteen kalastuslisenssi. Neuvoston mielestä se, että kansallisten viranomaisten on toimittava asiassa, merkitsee, ettei riidanalainen säännös koske kantajia suoraan.

35 Neuvosto huomauttaa vielä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdistysten nostamat kanteet voidaan ottaa tutkittaviksi kolmenlaisissa tilanteissa eli kun laissa myönnetään yhdistyksille oikeudenkäyntiä koskevia oikeuksia, kun yhdistysten jäsenillä on asiavaltuus tai kun yhdistykset ovat osoittaneet, että niiden omia intressejä yhdistyksenä on loukattu. Neuvoston mukaan nyt esillä olevassa asiassa mikään näistä tilanteista ei kuitenkaan koske yhdistyksiä, joten myös niitä koskeva kanne on jätettävä tutkimatta.

36 Komissio tukee neuvoston esittämää oikeudenkäyntiväitettä.

37 Kantajat huomauttavat aluksi, että koska ne eivät voi riitauttaa kyseistä säännöstä espanjalaisissa tuomioistuimissa sen vuoksi, ettei säännöksen täytäntöönpanoa koskevaa kansallista toimenpidettä ole toteutettu, näiden kanteiden hylkääminen kantajien asiavaltuuksien puuttumisen perusteella rikkoisi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklaa. Kantajien mukaan etenkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tulkittava oikeussubjektien asiavaltuuksia koskevia perustamissopimuksen määräyksiä joustavasti.

38 Tämän jälkeen kantajat väittävät, että riidanalainen säännös koskee niitä suoraan ja erikseen, vaikka ne myöntävätkin, että sitä sovelletaan yleisesti.

39 Osoittaakseen, että riidanalainen säännös koskee kantajia erikseen, ne väittävät ensiksi, että Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan 161 artiklan 1 kohdan f alakohdan (EYVL L 302, s. 23; jäljempänä liittymisasiakirja), jossa Espanjan kuningaskunnalle myönnetään 90 prosenttia ja Ranskan tasavallalle 10 prosenttia sardellin TACista ICES-alueella VIII, sekä asetuksen N:o 3760/92 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteisön toimielinten oli otettava huomioon riidanalaista säännöstä antaessaan kantajien erityinen tilanne (asia C-390/95 P, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, Kok. 1999, s. I-769, 25-30 kohta).

40 Kantajat katsovat tältä osin, että nyt esillä oleva asia eroaa muista kalastusalan asioista, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 3760/92 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan perusteella ei voida määrittää niiden hyvin yleisen luonteen vuoksi täsmällistä velvoitetta ottaa huomioon erityisesti tiettyjen toimijoiden tilanne (asia T-194/95, Area Cova ym. v. neuvosto, määräys 8.7.1999, s. II-2271, 44 kohta). Kantajat väittävät nimittäin, että nyt esillä olevissa asioissa asianomaisten henkilöiden henkilöllisyys on määritetty huomattavasti selkeämmin, koska asetuksen N:o 1446/2000 perusteluissa todetaan, että neuvoston velvollisuutta ottaa huomioon toimijoiden intressit näiden säännösten mukaisesti sovelletaan erikseen kuhunkin alueeseen. Näin ollen neuvosto pystyi ottamaan ICES-alueen VIII osalta huomioon vain espanjalaisten ja ranskalaisten toimijoiden intressit. Lisäksi liittymisasiakirjan 161 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti neuvoston velvollisuutena oli ottaa huomioon espanjalaisten toimijoiden erityinen tilanne, koska niillä oli oikeus kalastaa 90 prosenttia sardellin TACista ICES-alueella VIII.

41 Toiseksi kantajien mukaan riidanalainen säännös koskee niitä erikseen, koska neuvosto tiesi tai ainakin pystyi saamaan riittävällä varmuudella tietoonsa säännöstä annettaessa niiden alusten määrän, joilla oli oikeus kalastaa asianomaisella alueella vuonna 2000. Kantajien mukaan tämä määrä oli sama, kuin mitä se oli ollut edellisinä vuosina. Kantajat huomauttavat lisäksi, että se, että neuvosto antoi asetuksen N:o 1446/2000, jossa ICES-alueelle VIII vahvistetaan edellisiä vuosia vastaava sardellin TAC, osoittaa, että neuvosto oli tietoinen tällä alueella kalastavien alusten määrästä.

42 Kolmanneksi kantajat väittävät, että riidanalainen säännös koskee niitä erikseen, koska sardellikiintiön siirrosta koituisi niille merkittävää taloudellista ja ympäristöllistä vahinkoa, toisin kuin ranskalaisille laivanvarustajille, joilla on oikeus kalastaa ICES-alueella VIII. Tämä johtuu etenkin siitä, että espanjalaiset laivanvarustajat ovat ranskalaisia laivanvarustajia riippuvaisempia sardellin kalastuksesta ICES-alueella VIII, ja niiden on vaikea luopua tästä kalastuksesta.

43 Neljänneksi kantajat väittävät, että ne muodostavat suljetun taloudellisten toimijoiden joukon, johon riidanalainen säännös vaikuttaa erityisesti. Kantajien mukaan nyt esillä olevassa asiassa on kaksi selvästi erillistä ryhmää eli kiintiön siirrosta hyötyvät ja ne, jotka eivät siirrosta hyödy. Ainoastaan espanjalaiset laivanvarustajat kuuluvat tähän toiseen ryhmään.

44 Kantajat myöntävät, ettei tätä joukkoa ole nyt esillä olevassa asiassa määritelty absoluuttisesti, koska kalastuslisenssit myönnetään kolmen kuukauden välein. Kantajat katsovat kuitenkin tämän joukon olevan tosiasiallisesti suljettu, koska sellaisten uusien kalastajien ilmaantuminen, joilla on lupa kalastaa ICES-alueella VIII sardellia, on miltei mahdotonta hallinnollisten ongelmien vuoksi. Kantajien mukaan tätä tilannetta tukee se tosiasia, että niiden alusten luettelot, joilla on sardellin kalastuslisenssit ICES-alueelle VIII, pysyvät vuodesta toiseen samoina, jollei aluksia korvata.

45 Kantajat lisäävät, että koska niiden oli nostettava kanne riidanalaisen säännöksen kumoamiseksi kahden kuukauden määräajan kuluessa, ne eivät voineet odottaa kaikkien kalastuslisenssien myöntämistä vuoden 2000 vuosineljänneksille, jotta ne olisivat voineet näiden luettelojen perusteella osoittaa todeksi väitteensä siitä, että espanjalaisten sardellin kalastajien joukko on suljettu. Kantajat huomauttavat kuitenkin, että kun ne jättivät komission väliintulokirjelmää koskevat huomautuksensa, sardellin kalastuslisenssien haltijoiden luettelot vuodeksi 2000 oli vahvistettu, ja että nämä luettelot osoittavat lisenssinhaltijoiden määrän pysyneen samana. Näin ollen lähes kaikki kantajat olivat hakeneet sardellin kalastuslisenssiä ja saaneet sen vuonna 2000 lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa kalastusalukset oli korvattu uusilla aluksilla, ja niitä laivanvarustajia, jotka olivat päättäneet pyytää muita lajeja.

46 Kantajat katsovat sitä paitsi, että riidanalainen säännös koskee niitä suoraan, koska se vahingoittaa niitä suoraan sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti, eikä mikään kansallinen toimenpide voi katkaista tätä suoraa yhteyttä, koska ne eivät voi saada sardellin kalastuslisenssejä Ranskan viranomaisilta.

47 Kantajat katsovat vielä, että laivanvarustajayhdistyksistä koostuvat kolme liittoa voivat myös nostaa kanteen, koska ne puolustavat laivanvarustajien intressejä niiden sijasta, joita riidanalainen säännös koskee erikseen ja suoraan.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

48 Nämä kanteet ovat nostaneet 62 laivanvarustajaa ja kolme liittoa, jotka edustavat laivanvarustajayhdistysten yhteisiä intressejä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi kummankin kantajaryhmän nostamien kanteiden tutkittavaksi ottamista peräkkäin.

- Laivanvarustajien nostamien kanteiden tutkittavaksi ottaminen

49 Kantajat eivät kiistä nyt esillä olevassa asiassa, että riidanalainen säännös on jäsenvaltioille osoitettu säädös ja sitä sovelletaan niihin yleisesti.

50 Riidanalaisen säännöksen yleisestä sovellettavuudesta huolimatta on kuitenkin tutkittava, voiko se kuitenkin koskea kantajia suoraan ja erikseen. Säädöksen yleinen sovellettavuus ei nimittäin estä sitä, etteikö se voisi koskea tiettyjä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä suoraan ja erikseen (ks. asia C-309/89, Codorniu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, Kok. Ep. XV, s. I-177, 19 kohta; yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 66 kohta sekä yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 50 kohta).

51 Ensiksikin sen selvittämiseksi, koskeeko riidanalainen säännös kantajia erikseen, on muistettava, että jotta yleisesti sovellettavan säännöksen voidaan katsoa koskevan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä erikseen, säännöksen on vaikutettava niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, 223, Kok. Ep. I, s. 181; asia T-122/96, Federolio v. komissio, määräys 30.9.1997, Kok. 1997, s. II-1559, 59 kohta ja asia T-120/98, Alce v. komissio, määräys 29.4.1999, Kok. 1999, s. II-1395, 19 kohta).

52 Kantajat väittävät tältä osin ensiksi, että riidanalainen säännös koskee niitä erikseen, koska neuvoston velvollisuutena oli säännöstä annettaessa ottaa niiden erityinen tilanne huomioon asetuksen N:o 3760/92 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan sekä liittymisasiakirjan 161 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti.

53 On totta, että yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat ottaneet tutkittavaksi yleisesti sovellettavista säädöksistä nostettuja kumoamiskanteita, jos ylemmäntasoinen oikeussääntö velvoitti säädöksen antajaa ottamaan huomioon kantajan erityisen tilanteen (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 21-31 kohta; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 11 kohta; edellä 50 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 67-78 kohta ja asia T-135/96, UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II-2335, 90 kohta).

54 On kuitenkin huomautettava, että liittymisasiakirjan 161 artiklan 1 kohdan f alakohdan, jossa Espanjan kuningaskunnalle myönnetään 90 prosenttia sardellin TACista ICES-alueella VIII ja jossa jäljellä olevat 10 prosenttia myönnetään Ranskan tasavallalle, tarkoituksena on yksinomaan määrätä sardellikiintiön jaosta tällä alueella. Tämä säännös ei sisällä mitään viittausta näiden kahden maan tällä alueella mahdollisesti sardellia pyytävien kalastajien tilanteeseen eikä varsinkaan neuvoston velvollisuutta ottaa huomioon näiden kalastajien erityistä tilannetta, kun se sallii sardellikiintiön siirron lähialueelta tälle alueelle.

55 Asetuksen N:o 3760/92 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan säännösten ainoana tarkoituksena on luoda kehykset, jonka mukaisesti neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää yhteisön toimenpiteistä, joilla vahvistetaan vyöhykkeelle pääsyn ja kalavarojen saatavuuden sekä kalastustoiminnan harjoittamisen edellytykset. Näin ollen säännökset koskevat kalastusalalla toimivia taloudellisia toimijoita vain yleisesti (ks. vastaavasti edellä 11 kohdassa mainittu asia Federación de Cofradías de Pescadores de Guipúzcoa ym. v. neuvosto, määräyksen 38 kohta; ks. myös asetuksen N:o 3760/92 2 artiklan 1 kohdan osalta edellä 40 kohdassa mainittu asia Area Cova ym. v. neuvosto, määräyksen 44 kohta). Säännöksiä ei voida missään tapauksessa tulkita siten, että niissä neuvosto velvoitettaisiin ottamaan huomioon kantajien erityinen tilanne.

56 Tätä päätelmää ei voida horjuttaa sillä kantajien esiin tuomalla tosiseikalla, että asetuksen N:o 1446/2000 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan neuvoston on sovellettava asetuksen N:o 3760/92 2 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa mainittuja perusteita erityisesti kullakin kalastusalueella. Jos nimittäin tällainen velvoite olisi olemassa, se ei rajoittuisi vain ICES-alueella VIII mahdollisesti sardellia pyytävien espanjalaisten kalastajien tilanteen huomioon ottamiseen, vaan sitä sovellettaisiin myös kaikkien tällä alueella kalastavien taloudellisten toimijoiden tilanteeseen. Lisäksi on pantava merkille, että koska asetus N:o 1446/2000 on annettu riidanalaisen säännöksen jälkeen, tällaista velvoitetta, vaikka sellainen olisi olemassa, ei olisi voitu soveltaa riidanalaista säännöstä annettaessa.

57 Näin ollen ensimmäinen väite on hylättävä.

58 Toiseksi kantajien mukaan riidanalainen säännös koskee niitä erikseen, koska neuvosto oli tietoinen tai pystyi saamaan tiedon niiden henkilöllisyydestä säännöstä annettaessa.

59 Tämä väite ei vastaa tosiseikkoja. Neuvostolla ei ollut nimittäin riidanalaista säännöstä annettaessa erityisiä tietoja niistä Espanjan lipun alla purjehtivista aluksista, joilla oli sardellin kalastuslisenssi vuoden 2000 ensimmäiselle vuosineljännekselle, eikä etenkään niistä aluksista, joille saatettiin myöntää kalastuslisenssi tämän vuoden seuraaville vuosineljänneksille, koska tätä viimeistä ajanjaksoa koskevia kalastuslisenssejä ei ollut vielä tuolloin myönnetty.

60 Tältä osin on merkityksetöntä, että niiden espanjalaisten kalastajien määrä, joilla oli oikeus kalastaa sardellia ICES-alueella VIII, oli pysynyt edellisinä vuosina samana. Oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus määritellä jollakin tarkkuudella toimenpiteen kohteena olevien oikeussubjektien lukumäärä ei merkitse suinkaan sitä, että toimenpide koskisi niitä erikseen, jos on selvää, että tätä toimenpidettä sovelletaan kyseisessä toimessa määritellyn oikeudellisia tai tosiseikkoja koskevan objektiivisen tilanteen perusteella (asia C-131/92, Arnaud ym. v. neuvosto, määräys 24.5.1993, Kok. 1993, s. I-2573, 13 kohta; ks. myös asia C-213/91, Abertal ym. v. komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I-3177, 22 kohta ja asia T-138/98, ACAV ym. v. neuvosto, tuomio 22.2.2000, Kok. 2000, s. II-341, 64 kohta). Näin ollen riidanalainen säännös koskee nyt esillä olevassa asiassa kantajia tässä säännöksessä objektiivisesti määritellyn tilanteen perusteella eli sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten haltijoina, jolle saatetaan myöntää sardellin kalastusmahdollisuudet ICES-alueelle VIII.

61 Samoin on hylättävä se kantajien väite, jonka mukaan se tosiasia, että neuvosto on antamalla asetuksen N:o 1446/2000 vahvistanut edellisten vuosien tasoa vastaavan TACin, osoittaa neuvoston olleen tietoinen ICES-alueella VIII mahdollisesti sardellia kalastavien alusten määrästä. On korostettava, ettei neuvosto vahvista TACia tietyllä alueella kalastavien alusten määrän perusteella, vaan asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti niiden "hoitotavoitteiden ja -suunnitelmien perusteella", jotka se on määritellyt meren kalavarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyväksikäytön takaamiseksi. Vaikka tämä toteamus pitäisi paikkansa, se ei ole väitteen kannalta merkityksellinen, koska se koskee kaikkia ICES-alueella VIII mahdollisesti kalastavia aluksia eli sekä Espanjan että Ranskan lipun alla purjehtivia aluksia. Näin ollen sen perusteella ei voida päätellä, että neuvosto oli tietoinen kantajien erityisestä tilanteesta.

62 Näin ollen toinen väite on hylättävä.

63 Kolmanneksi kantajat väittävät, että riidanalainen säännös koskee niitä erikseen, koska se vaikuttaa erityisesti niiden tilanteeseen sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti.

64 On kuitenkin muistettava, että se, että yleisesti sovellettavalla toimella voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia niille eri oikeussubjekteille, joihin sitä sovelletaan, ei ole omiaan erottamaan näitä oikeussubjekteja kaikista muista toimijoista, joita asia koskee, jos tämän toimen soveltaminen perustuu objektiivisesti määriteltyyn tilanteeseen (ks. asia C-409/96 P, Sveriges Betodlares ja Henrikson v. komissio, määräys 18.12.1997, Kok. 1997, s. I-7531, 37 kohta ja asia T-39/98, Sadam Zuccherifici ym. v. neuvosto, määräys 8.12.1998, Kok. 1998, s. II-4207, 22 kohta). Kuten edellä 60 kohdassa korostetaan, näin on nyt esillä olevassa asiassa.

65 Sitten on todettava, että vaikka oletettaisiin, että riidanalaisen säännöksen vaikutukset voitaisiin ottaa huomioon sen määrittämiseksi, erottaako se kantajat muista taloudellisista toimijoista, on todettava, etteivät kantajat ole toimittaneet mitään näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa kantajien väitteet paikkansa pitäviksi niiden vakavien taloudellisten ja ympäristöllisten vaikutusten osalta, joita riidanalaisesta säännöksestä on aiheutunut espanjalaisille sardellin kalastajille.

66 Ei myöskään ole kiistatonta, että nämä vaikutukset koskisivat yksinomaan espanjalaisia sardellin kalastajia.

67 Vaikka sardellin hinta olisi laskenut ranskalaisten kalastajien lisäsaaliiden vuoksi, kuten kantajat väittävät, ranskalaiset sardellin kalastajat kärsisivät tällaisesta laskusta todennäköisesti yhtä paljon kuin espanjalaiset sardellin kalastajat.

68 Kantajien mainitsemien ympäristövahinkojen osalta on huomattava, että vaikka kiintiön siirto heikentää sardellikantaa ICES-alueella VIII, tästä kärsivät kaikki sardellin kalastajat ja näin ollen myös alueella pyytävät ranskalaiset kalastajat.

69 Ei voida myöskään kiistää sitä, että riidanalainen säännös vahingoittaa myös portugalilaisten sardellin kalastajien intressejä, koska säännöksellä heikennetään niiden kalastusmahdollisuuksia. Tässä säännöksessä säädetään Portugalin tasavallan kiintiöiden siirrosta Ranskan tasavallalle, minkä vuoksi portugalilaiset kalastajat menettävät mahdollisuuden kalastaa yhteensä 5 220 tonnia sardellia ICES-alueella IX, ICES-alueella X ja CECAF-alueella 34.1.1.

70 Näin ollen kolmas väite on hylättävä.

71 Neljänneksi kantajat katsovat, että koska kantajat eivät espanjalaisina kalastajina hyödy sardellikiintiön siirrosta ICES-alueelle VIII, ne kuuluvat suljettuun taloudellisten toimijoiden joukkoon, johon riidanalainen säännös vaikuttaa erityisesti.

72 On kuitenkin huomautettava, ettei kantajien mainitsemia tosiseikkoja voida pitää sellaisina tekijöinä, joiden perusteella riidanalaista säännöstä sovellettaisiin absoluuttisesti ja lopullisesti yksinomaan niihin espanjalaisiin laivanvarustajiin, jotka jo kalastavat sardellia ICES-alueella VIII.

73 Teknisten vaatimusten ja hallinnollisten muodollisuuksien vuoksi ei näin ollen voida sulkea pois sitä, että laivanvarustajat, jotka eivät ole vielä kalastaneet sardellia, ovat saattaneet harkita sitä kalastusvuonna 2000, ja näin ollen riidanalainen säännös koskisi myös näitä laivanvarustajia (ks. myös vastaavasti niiden alusten joukon suljetusta luonteesta, joilla on oikeus kalastaa grönlanninpallasta Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) suuralueilla 2 ja 3, edellä 40 kohdassa mainitussa asiassa Area Cova ym. v. neuvosto annetun määräyksen 29 kohta).

74 Myöskään se tosiseikka, että ICES-alueelle VIII kalastuslisenssin saaneiden espanjalaisten sardellin kalastajien määrä on luetteloiden perusteella pysynyt edellisinä vuosina samana, ei osoita, että taloudellisten toimijoiden joukko olisi suljettu. Vuosittain myönnettävien kalastuslisenssien määrä saattaa vaihdella, koska jotkut sardellin kalastuslisenssin edellisinä vuosina saaneet kalastajat saattavat pyytää toista lajia vuonna 2000, kun taas toiset kalastajat, jotka eivät riidanalaista säännöstä annettaessa olleet vielä kalastaneet sardellia ICES-alueella VIII, saattavat harkita sen pyyntiä tänä vuonna.

75 Näin ollen neljäs väite on hylättävä.

76 Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että riidanalainen säännös koskisi erikseen niitä 62:ta laivanvarustajaa, jotka ovat nostaneet nämä kanteet.

- Laivanvarustajayhdistysten liittojen kanteiden tutkittavaksi ottaminen

77 On pantava merkille, että laivanvarustajayhdistysten liitot ovat väittäneet ainoastaan, että niillä on asiavaltuus, koska myös niiden edustamien yhdistysten jäsenillä on asiavaltuus. Ne eivät ole väittäneet, että niiden omia intressejä yhdistyksenä olisi loukattu (asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I-1125, Kok. Ep. XIV, s. I-95, 29 ja 30 kohta; asia T-380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II-2169, 50 kohta ja asia T-55/99, CETM v. komissio, tuomio 29.9.2000, Kok. 2000, s. II-3207, 23 kohta).

78 On kuitenkin muistettava, että oikeuskäytännön mukaan toimi ei voi koskea erikseen jonkin henkilöryhmän yhteisiä etuja edistämään perustettua yhdistystä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tämän vuoksi yhdistys ei voi nostaa jäsentensä nimissä kumoamiskannetta, koska sen jäsenet eivät voi niin tehdä yksityishenkilöinäkään (asiat 19/62-22/62, Fédération nationale de la boucherie en gros et du commerce en gros des viandes ym. v. neuvosto, tuomio 14.12.1962, Kok. 1962, s. 943, 960 ja 961 sekä asia C-321/95 P, Greenpeace Council ym. v. komissio, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1651, 14 ja 29 kohta). Edellä esitetyn perusteella riidanalainen säännös ei kuitenkaan voi koskea laivanvarustajia erikseen.

79 Edellä esitetyn perusteella riidanalaisen säännöksen ei voida katsoa koskevan näitä liittoja nyt esillä olevassa asiassa erikseen.

- Johtopäätös

80 Edellä esitetyn perusteella kumpikaan kantajaryhmä ei täytä yhtä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetettua tutkittavaksi ottamista koskevaa edellytystä. Näin ollen ei ole tarpeen selvittää, koskeeko riidanalainen säännös niitä suoraan.

81 Kanteiden tutkimatta jättämisestä seuraa, ettei myöskään kantajien esittämää, asetuksen N:o 685/95 liitteessä IV olevan 1.1. kohdan i alakohtaa koskevaa lainvastaisuusväitettä voida ottaa tutkittavaksi.

82 On nimittäin muistettava, että EY 241 artiklaan sisältyvä mahdollisuus vaatia, että riidanalaisen soveltamistoimen oikeudellisena perustana olevaa asetusta tai yleisluonteista toimea ei sovelleta, ei ole itsenäinen kannetyyppi, ja sitä voidaan käyttää vain varsinaisen kanteen yhteydessä. Jos pääasiallisen kanteen nostamisoikeus puuttuu, kyseiseen EY 241 artiklaan ei voida vedota (asia 33/80, Albini v. neuvosto ja komissio, tuomio 16.7.1981, Kok. 1981, s. 2141, 17 kohta; yhdistetyt asiat 87/77, 130/77, 22/83, 9/84 ja 10/84, Salerno ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2523, 36 kohta ja asia T-154/94, CSF ja CSME v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1377, 16 kohta).

83 Lisäksi on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös jättää tutkimatta kanteet kantajien asiavaltuuksien puuttumisen nojalla rikkoisi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklaa sen vuoksi, ettei riidanalaisessa säännöksessä velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan täytäntöönpanotoimia eikä kantajilla näin ollen olisi käytettävissään mitään oikeussuojakeinoa säännöksen riitauttamiseksi kansallisissa tuomioistuimissa.

84 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut edellä 60 kohdassa mainitussa asiassa ACAV ym. vastaan neuvosto annetussa tuomiossa (68 kohta), että vaikka tällaiset väitteet pitäisivät paikkansa, ne eivät oikeuttaisi muuttamaan perustamissopimuksen oikeussuojateitä ja oikeudenkäyntiä koskevaa järjestelmää tuomioistuintulkinnalla. Näiden väitteiden perusteella ei missään tapauksessa voida katsoa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyvän, kun EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty (katso myös asia C-10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok. 1995, s. I-4149, 26 kohta ja asia C-87/95 P, CNPAAP v. neuvosto, määräys 24.4.1996, Kok. 1996, s. I-2003, 38 kohta).

85 Sitä paitsi asiassa ei ole käynyt ilmi, että kantajilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta nostaa kannetta riidanalaisen säännöksen mahdollisia vaikutuksia vastaan. Asianosaiset voivat nimittäin joka tapauksessa riitauttaa tämän säännöksen EY 235 ja EY 288 artiklan mukaisessa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa menettelyssä, jos ne katsovat kärsineensä tästä säännöksestä suoraan aiheutunutta vahinkoa (edellä 64 kohdassa mainittu asia Sveriges Betodlares ja Henrikson v. komissio, määräyksen 52 kohta).

86 Näin ollen nyt esillä olevassa asiassa on noudatettu yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan jokaisella, jonka oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tosiasiallinen mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja, ja joka vastaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi tehdyn yleissopimuksen 13 artiklaa.

87 Edellä esitetyn perusteella kanteet on jätettävä tutkimatta, koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

Oikeudenkäyntikulut

88 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Lisäksi saman työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdassa säädetään, että toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Koska neuvosto on vaatinut kantajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska kantajat ovat hävinneet asian, kantajien on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1) Asiat T-54/00 ja T-73/00 yhdistetään määräyksen antamista varten.

2) Kanteet jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

3) Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.

4) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Full & Egal Universal Law Academy