Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäyntikulut - Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen - Korvattavat oikeudenkäyntikulut
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäyntikulut - Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen - Huomioon otettavat seikat
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla)
3. Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäyntikulut - Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen - Korvattavat oikeudenkäyntikulut - Käsite - Useamman kuin yhden asianajajan osallistuminen asian hoitoon
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)
Tiivistelmä
1. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdasta ilmenee, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat ainoastaan ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä yhteisöjen tuomioistuimissa ja jotka ovat olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä.
( ks. 33 kohta )
2. Yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole valtuutta vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on suoritettava omille asianajajilleen, vaan niiden on vahvistettava, mihin määrään asti oikeudenkäyntikulujen maksamisesta vastuussa olevan asianosaisen on ne korvattava. Vahvistaessaan oikeudenkäyntikulujen määrää yhteisöjen tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia asianajajien palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien tekemää tätä koskevaa sopimusta.
Koska yhteisöllä ei ole asianajopalkkioita koskevia säännöksiä, yhteisöjen tuomioistuinten on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys yhteisön oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuinten mahdollisuus arvioida suoritetun työn arvoa riippuu sille toimitettujen tietojen tarkkuudesta.
( ks. 34 ja 35 kohta )
3. Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista varten yhteisöjen tuomioistuinten on otettava pääsääntöisesti huomioon sellaisten työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan objektiivisesti pitää oikeudenkäyntimenettelyn kannalta välttämättöminä, riippumatta siitä, kuinka monta asianajajaa on osallistunut kyseisten palvelujen suorittamiseen.
( ks. 44 kohta )
Asianosaiset
Yhdistetyissä asioissa T-226/00 DEP ja T-227/00 DEP,
Nan Ya Plastics Corporation, kotipaikka Taipei (Taiwan), ja
Far Eastern Textiles Ltd, kotipaikka Taipei,
edustajanaan asianajaja P. De Baere, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään S. Marquardt, avustajanaan asianajaja G. Berrisch,
vastaajana,
jossa kantajat vaativat niiden oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista, jotka vastaajan on korvattava kantajille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-226/00, Nan Ya Plastics vastaan neuvosto ja asiassa T-227/00, Far Eastern Textiles vastaan neuvosto, 19.9.2001 antamien määräysten (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) johdosta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. García-Valdecasas sekä tuomarit P. Lindh, R. M. Moura Ramos, J. D. Cooke ja H. Legal,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tuomion perustelut
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
1 Neuvosto antoi 8.5.2000 asetuksen N:o 978/2000 lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Australiasta, Indonesiasta ja Taiwanista peräisin olevien polyesteristä valmistettujen synteettikuitujen tuonnissa ja väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EYVL L 113, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus).
2 Nan Ya Plastics Corporation ja Far Eastern Textiles Ltd vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 28.8.2000 toimittamillaan kannekirjelmillä, jotka kirjattiin numeroilla T-226/00 ja T-227/00, että riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artikla kumotaan.
3 Neuvosto pyysi 22.9.2000 päivätyssä kirjeessään pidennystä vastineen jättämiseen annetulle määräajalle erityisesti sillä perusteella, että kannekirjelmissä esitetyt oikeus- ja tosiseikkoihin liittyvät kysymykset olivat vaikeita ja että kannekirjelmien liitteet olivat laajoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi pyynnön.
4 Ennen vastineensa antamista neuvosto pyysi näiden kahden asian käsittelyn lykkäämistä sillä perusteella, että sillä oli tarkoitus antaa asetus, jolla muutetaan taannehtivasti riidanalaista asetusta. Kantajat ilmoittivat, etteivät ne vastusta pyyntöä.
5 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun viidennen jaoston puheenjohtajan 23.11.2000 antamilla määräyksillä lykättiin asioiden T-226/00 ja T-227/00 käsittelyä.
6 Neuvosto antoi 7.5.2001 asetuksen N:o 902/2001 asetuksen N:o 978/2000 muuttamisesta (EYVL L 127, s. 20).
7 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi 19.9.2001 antamissaan määräyksissä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) neuvoston hakemuksesta ja kantajien suostumuksella, että lausunnon antaminen raukeaa asiasta T-226/00 ja asiasta T-227/00 ja että neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8 Asianosaiset eivät päässeet sovintoon korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, joten kantajat toimittivat yhdessä 10.7.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle sen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisen pyynnön oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamiseksi molemmissa asioissa. Tämä pyyntö rekisteröitiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numeroilla T-226/00 DEP ja T-227/00 DEP.
9 Neuvosto esitti huomautuksensa tästä pyynnöstä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 11.9.2002 toimittamallaan kirjelmällä.
Asianosaisten vaatimukset
10 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa neuvoston korvattavaksi kuuluvien oikeudenkäyntikulujen määräksi 74 368,06 euroa.
11 Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän, joka sisältää myös käsiteltävänä olevan asian oikeudenkäyntikulut, harkintansa mukaan mutta kuitenkin siten, että tuo määrä ei ylitä 30 000:ta euroa.
Oikeudellinen arviointi
Asianosaisten lausumat
12 Kantajat esittävät, että vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrän perusteluna on sekä riita-asian kohde ja luonne että asian merkitys yhteisön oikeuden kannalta. Niiden mukaan riita-asiassa oli kyse tärkeistä yhteisön oikeuteen liittyvistä kysymyksistä, joita ei ollut aiemmin käsitelty yhteisöjen tuomioistuimissa. Kantajat täsmentävät, että kysymyksessä olleet asiat koskivat komission tutkintavaltuuksien ulottuvuutta ja puolustautumisoikeuksia tuen vastaisessa menettelyssä sekä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (EYVL L 288, s. 1) 3 artiklan ja erityisesti kyseisessä artiklassa säädettyä erityisyyttä koskevan ehdon soveltamista.
13 Toiseksi kysymyksessä olevien asioiden hoitamisesta aiheutuneen työmäärän osalta kantajat katsovat, että asioihin sisältyi tiettyjä vaikeuksia. Koska asian kannalta merkityksellistä yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöä ei ole, kantajien oli sovellettava analogisesti kilpailuoikeutta ja polkumyyntiä koskevaa oikeutta puolustautumisoikeuksiin ja komission tutkintavaltuuksien ulottuvuuteen sekä Yhdysvaltojen ja Maailman kauppajärjestön (jäljempänä WTO) oikeutta asetuksen N:o 2026/97 3 artiklassa tarkoitettuun erityisyyttä koskevaan ehtoon. Erityisyyttä koskevan ehdon soveltaminen kysymyksessä olleissa asioissa edellytti monimutkaisten oikeudellisten ja taloudellisten tietojen tarkastelua.
14 Kantajat väittävät myös, että se, että neuvosto pyysi pidennystä vastineen jättämistä varten annetulle määräajalle, ja se, että sillä oli asianajaja avustajanaan, osoittavat, että neuvosto tunnustaa näiden asioiden vaikeuden.
15 Kolmanneksi kantajat väittävät, että oikeudenkäynti vaati paljon työtä monimutkaisten oikeudellisten ja taloudellisten tietojen tarkastelun muodossa.
16 Ne esittävät, että suurin osa tutkimus- ja laadintatyöstä laskutettiin vain yhden kerran, ja täsmentävät, että jos olisi jätetty vain yksi kannekirjelmä, kulut olisivat olleet pienemmät, mutta ne eivät kuitenkaan olisi puolittuneet. Toisen kanteen nostamiseksi oli ryhdyttävä ylimääräisiin hallinnollisiin järjestelyihin, jotka johtuivat kanteessa olevien tosiseikkojen erityislaadusta sekä kantajien oikeudellisten perustelujen eroista erityisesti Far Eastern Textilesin asiavaltuuden osalta.
17 Kantajat painottavat myös sitä, että kanteiden nostaminen edellytti sen lisäksi, että hallinnollisen menettelyn aikana tehty työ oli tehtävä uudelleen, sitä että riidanalaisen asetuksen perusteluissa olleisiin väitteisiin oli vastattava ja että uusia todisteita ja perusteluita oli löydettävä.
18 Neljänneksi kyseessä ollut taloudellinen intressi oli erityisen tärkeä kantajille, koska kanteiden hyväksyminen olisi johtanut siihen, että olisi kumottu lopullinen tasoitustulli, jonka määrä on 1,52 prosenttia Nan Ya Plasticsin ja 1 prosentti Far Eastern Textilesin tuonnista. Hallinnollisen tutkimuksen aikana Nan Ya Plasticsin tuonnin arvo yhteisön alueelle oli 454 577 000 uutta Taiwanin dollaria (TWD) ja Far Eastern Textilesin 841 851 126 TWD. Tullien määrä oli siis 15 328 081 TWD vuodessa. Tasoitustullit oli määrätty viiden vuoden ajaksi, joten kannettavien tullien määrä oli 76 640 407 TWD eli 2 450 124,52 euroa 1.1.2002.
19 Yhteenvetona kantajat vaativat 74 368,06 euron suuruista korvausta, jonka perustana on 74 395,21 euron lasku, joka koostuu seitsemän avustajan palkkioista, joiden määrä on 69 060 euroa (333 tuntia ja 30 minuuttia työtä laskutuksen ollessa 125-275 euroa tunnissa), ja kopio-, puhelin- ja postikuluista, joiden määrä on 5 335,21 euroa.
20 Neuvosto vastaa ensinnäkin, että ei ole syytä yliarvioida tämän riita-asian merkitystä yhteisön oikeudessa. Vaikka asiassa tulee esiin tiettyjä yleisiä kysymyksiä, jotka koskevat asetuksen N:o 2026/97 soveltamista, suurin osa riita-asian kohdista koski puhtaasti tosiseikkoja.
21 Toiseksi asiaan liittyvien vaikeuksien osalta se toteaa, että riita-asiaa edelsi hallinnollinen tutkimus, johon kantajien oikeudellinen neuvonantaja osallistui.
22 Asiassa merkityksellisen oikeuskäytännön puuttuminen ei väistämättä aiheuttanut riita-asian käsittelyn muuttumista monimutkaisemmaksi, koska sen johdosta kantajat välttyivät tutkimasta ja tarkastelemasta monimutkaista oikeuskäytäntöä. Mitä taas tulee Yhdysvaltojen ja WTO:n lainsäädäntöjen tutkimustyöhön, se ei ole tavallisuudesta poikkeavaa eikä erityisen vaikeaa kauppaoikeuden alalla.
23 Neuvosto ei kiistä sitä, että asian käsittely on edellyttänyt monimutkaisten oikeudellisten ja taloudellisten tietojen sekä eri "kansallisten säännöstöjen" tarkastelua. Kantajat ja niiden avustajat olivat kuitenkin ryhtyneet tuon tarkastelun tekemiseen jo hallinnollisen menettelyn aikana, joten nämä kysymykset olivat niille tuttuja, kun ne laativat kannekirjelmiä.
24 Neuvosto toteaa, että se on monen vuoden ajan käyttänyt asianajajaa suurimmassa osassa polkumyyntiä ja tukia koskevien asioiden käsittelyjä riippumatta niiden vaikeudesta tai monimutkaisuudesta. Myöskään sen pyyntö saada pidennystä vastineen jättämistä varten annetulle määräajalle ei ole todiste asioiden monimutkaisuudesta, vaan pyynnön perusteena oli se, että neuvoston asianajaja ei ollut aikaisemmin ollut osallistunut hallinnolliseen menettelyyn, joten kaikki käsitellyt asiat olivat hänelle aivan uusia.
25 Kolmanneksi neuvosto väittää, että kantajat yliarvioivat asian käsittelyn vaatiman työn määrän. Kahden kantajien tärkeimmän asianajajan kannekirjelmien laatimiseen ja muiden avustajien tutkimustyöhön käyttämien tuntien määrä on selvästi kohtuuton. Neuvosto myöntää, että vaadittu rahamäärä vastaa kahdesta kanteesta aiheutunutta työmäärää ja että olisi ollut mahdotonta jakaa rahamäärää kanteiden kesken. Se kuitenkin väittää, että ei ole olennaista määritellä, olivatko kanteet täysin yhteneväisiä vai eivät. Sen lisäksi kantajien avustajat olivat mukana hallinnollisessa tutkimuksessa, ja sen vuoksi he tunsivat olennaiset tosiasioihin ja oikeudellisiin seikkoihin liittyneet kysymykset. Edelleen melkein kaikki molemmissa kannekirjelmissä esitetyt tosiseikkoihin liittyneet väitteet oli jo aikaisemmin esitetty muodossa tai toisessa hallinnollisen tutkimuksen aikana.
26 Neuvosto kiistää kantajien väitteen, jonka mukaan kanteet eivät johtaneet riidanalaisen asetuksen poistamiseen vaan sen korvaamiseen toisella asetuksella, minkä vuoksi oli esitettävä uusia todisteita ja perusteluita, jotka erosivat hallinnollisen menettelyn aikana esitetyistä. Jos kantajat olisivat halunneet perustella kannekirjelmien laatimiseen käytettyä työmäärää vetoamalla kannekirjelmissä esitettyihin väitteisiin, joiden väitetään olevan uusia, kantajien olisi pitänyt tuoda esiin nämä väitteet eikä vedota välillisiin todisteisiin. Kantajien väite on virheellinen, koska se johtaa päätelmään, jonka mukaan neuvosto kumosi riidanalaisen asetuksen sen vuoksi, että kantajat olisivat kanteissaan vedonneet uuteen perusteluun, jonka ne pystyivät esittämään vasta pitkän ja perusteellisen tutkimuksen jälkeen. Riidanalainen asetus kumottiin kuitenkin sen vuoksi, että sen jälkeen annettiin asetus, jossa säädettiin erilainen tapa tehdä erääseen Taiwanin tukijärjestelmään liittyvän tasoitustullin alaisen tuen määrää koskevat laskelmat. Koska tuet olivat vähimmäistasoa Taiwanin osalta, oli päätetty kumota riidanalaisen asetuksen mukaiset tasoitustullit, joita kannettiin Taiwanista peräisin olevasta tuonnista. Neuvosto ei kiistä tältä osin sitä, että kantajat ehdottivat uutta laskutapaa kanteissaan, mutta muistuttaa kuitenkin, että ne olivat jo esittäneet tämän väitteen 10.1.2000 päivätyissä huomautuksissaan, jotka liittyivät komission alustavaan tiedotteeseen.
27 Neuvosto korostaa, että sen asianajaja käytti noin 80 tuntia näiden asioiden käsittelyyn, vaikka hän ei osallistunutkaan hallinnolliseen tutkimukseen ja tässä yhteydessä hänen oli perehdyttävä koko asiakirja-aineistoon. Sen lisäksi hän oli jo alkanut laatia vastinetta, jossa vastataan 75 prosenttiin kantajien väitteistä.
28 Neljänneksi neuvosto ilmoittaa, ettei sillä ole huomautettavaa laskelmista, jotka koskevat kyseessä olevia taloudellisia intressejä, mutta lisää, että ei ole syytä yliarvoida niiden merkitystä.
29 Kustannusten erittelyn osalta neuvosto toteaa, että se ei ole riittävän tarkka. Siinä mainitaan vain asian käsittelyyn osallistuneiden lakimiesten nimet, yleinen luonnehdinta niistä tehtävistä, joita nämä ovat hoitaneet (tutkimus, laadinta, tarkistus, yhteydenpito asiakkaaseen), ja se aika, jonka kukin ilmeisesti on käyttänyt kanteiden valmisteluun, ilman että olisi tarkemmin kuvattu, mitä työtä tehtiin, miten paljon aikaa kului eri tehtäviin ja milloin tehtävät suoritettiin.
30 Neuvosto kiistää myös kopio-, puhelin- ja postikulujen määrän sen vuoksi, että se on liian suuri ja sen laskutapaa ei ole perusteltu.
31 Neuvosto katsoo näin ollen, että sopiva määrä on 30 000 euroa, joka sisältää käsiteltävänä olevan asian oikeudenkäyntikulut, ja esittää, että vaadittujen kulujen määrää alennetaan 60 prosentilla, kuten tehtiin asiassa T-115/94 DEP, Opel Austria vastaan neuvosto, 15.7.1998 annetussa määräyksessä (Kok. 1998, s. II-2739).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
"Jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee sen asianosaisen pyynnöstä ja kuultuaan toisen asianosaisen huomautukset antamalla määräyksen, josta ei voi valittaa."
33 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi katsotaan "asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio". Kyseisestä määräyksestä ilmenee, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat ainoastaan ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja jotka ovat olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä (asia T-38/95 DEP, Groupe Origny v. komissio, määräys 24.1.2002, Kok. 2002, s. II-217, 28 kohta ja asia T-171/00 DEP, Spruyt v. komissio, määräys 20.11.2002, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 22 kohta).
34 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole valtuutta vahvistaa niiden oikeudenkäyntikulujen määrää, jotka asianosaisten on suoritettava omille asianajajilleen, vaan niiden on vahvistettava, mihin määrään asti oikeudenkäyntikulujen maksamisesta vastuussa olevan asianosaisen on ne korvattava. Vahvistaessaan oikeudenkäyntikulujen määrää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia asianajajien palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän edustajien tai avustajien tekemää tätä koskevaa sopimusta (asia T-120/89 DEP, Stahlwerke Peine-Salzgitter v. komissio, määräys 8.11.1996, Kok. 1996, s. II-1547, 27 kohta; em. asia Opel Austria v. neuvosto, määräyksen 27 kohta ja asia T-64/99 DEP, UK Coal v. komissio, määräys 19.9.2001, Kok. 2001, s. II-2547, 26 kohta).
35 Koska yhteisöllä ei ole asianajopalkkioita koskevia säännöksiä, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys yhteisön oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit (asia T-2/93 DEP, Air France v. komissio, määräys 8.3.1995, Kok. 1995, s. II-533, 16 kohta; em. asia Opel Austria v. neuvosto, määräyksen 28 kohta ja em. asia UK Coal v. komissio, määräyksen 27 kohta). Tältä osin yhteisöjen tuomioistuinten mahdollisuus arvioida suoritetun työn arvoa riippuu sille toimitettujen tietojen tarkkuudesta (asia C-89/85 DEP, Ahlström ym. v. komissio, määräys 9.11.1995, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 20 kohta ja em. asia Stahlwerke Peine-Salzgitter v. komissio, määräyksen 31 kohta).
36 Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä on ratkaistava näiden perusteiden mukaan.
37 Tapauksen vaikeudesta ja sen merkityksestä yhteisön oikeuden kannalta on todettava, että on ilmeistä, että nämä riita-asiat toivat esiin uusia ja/tai hankalia kysymyksiä, jotka liittyvät kantajien puolustautumisoikeuksiin ja komission tutkintavaltuuksien ulottuvuuteen tuen vastaisissa menettelyissä sekä asetuksen N:o 2026/97 3 artiklassa tarkoitetun erityisyyttä koskevan ehdon tulkintaan. Asian käsittely on myös edellyttänyt monimutkaisten taloudellisten ja oikeudellisten kysymysten tarkastelua, kuten neuvosto myöntää, ja näitä kysymyksiä kantajien lakimiehet ovat tutkineet.
38 Tältä osin on lisäksi huomattava, että väitteestään huolimatta neuvosto perusteli 22.9.2000 päivätyssä kirjeessään pyyntöään saada pidennystä vastineen jättämistä varten annetulle määräajalle erityisesti sillä, että kannekirjelmissä esitetyt oikeuskysymykset ja tosiseikkoihin liittyvät kysymykset olivat vaikeita ja että kannekirjelmien liitteet olivat laajoja.
39 Edellä esitetystä seuraa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin aiheuttaman työmäärän osalta, että riita-asia on tosiasiallisesti voinut vaatia kantajien lakimiehiltä merkittävän työmäärän. Tältä osin ei voida hyväksyä neuvoston väitettä, jonka mukaan asetuksen N:o 2026/97 asianomaisia säännöksiä koskevan oikeuskäytännön puuttuminen olisi ollut omiaan helpottamaan kantajien lakimiesten työtä.
40 Edelleen on huomattava, että asetus N:o 902/2001, jolla muutettiin riidanalaista asetusta, annettiin sen jälkeen, kun kantajat olivat nostaneet kanteet T-226/00 ja T-227/00, kuten kyseisen asetuksen toisesta perustelukappaleesta ilmenee.
41 On kuitenkin todettava, että kanteiden T-226/00 ja T-227/00 kirjallinen käsittely rajoittuu kahden kannekirjelmän jättämiseen ja lyhyisiin kirjelmiin, jotka liittyivät käsittelyn lykkäämiseen ja lausunnon antamisen raukeamiseen näissä asioissa, ja että nämä riita-asiat eivät antaneet aihetta suulliseen käsittelyyn. Koska kanteet olivat toisaalta yhdistetyt, molemmat kannekirjelmät olivat hyvin samanlaisia.
42 Lisäksi nämä riita-asiat olivat jo hyvin tuttuja kantajien lakimiehille, koska he olivat edustaneet kantajia hallinnollisessa menettelyssä, joka johti riidanalaisen asetuksen antamiseen. Kantajat olivat jo hallinnollisen menettelyn aikana esittäneet joitakin niistä oikeudellisista väitteistä, jotka ne esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
43 Tämä toiminta on ollut omiaan helpottamaan työtä ja vähentämään kannekirjelmien laatimiseen käytettyä aikaa (asia T-65/96 DEP, Kish Glass v. komissio, määräys 8.11.2001, Kok. 2001, s. II-3261, 25 kohta).
44 On myös huomattava, että tuomioistuimen on otettava pääsääntöisesti huomioon sellaisten työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan objektiivisesti pitää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsittelyn kannalta välttämättöminä, riippumatta siitä, kuinka monta asianajajaa on osallistunut kyseisten palvelujen suorittamiseen (asia T-290/94 DEP, Kaysersberg v. komissio, määräys 30.10.1998, Kok. 1998, s. II-4105, 20 kohta ja asia T-337/94 DEP, Enso-Gutzeit v. komissio, määräys 15.3.2000, Kok. II-479, 20 kohta).
45 Sen taloudellisen intressin osalta, joka riita-asialla kantajille oli, on syytä todeta, että neuvosto ei kiistä sen olleen merkittävä.
46 Edellä esitetyn arvioinnin päätteeksi on katsottava, että käsiteltävänä olevan riita-asian luonne ja kyseessä oleva intressi oikeuttavat korkeisiin palkkioihin. Laskutettujen työtuntien määrä vaikuttaa kuitenkin olevan liiallinen, varsinkaan kun kantajien toimittama palkkiolaskelma ei sisällä riittävästi tietoa sen arvioimiseksi, onko käytettyjen tuntien määrä perusteltu.
47 Sen lisäksi on todettava kopio-, puhelin- ja postikuluja koskevasta 5 335,21 euron suuruisesta korvausvaatimuksesta, että koska siitä puuttuu tarkat tiedot korvausmäärän jakautumisesta ilmoitettuihin kulueriin, määrää ei ole perusteltu riittävästi.
48 Edellä esitetyn perusteella on kohtuullista ratkaista asia siten, että kantajille asioissa T-226/00 ja T-227/00 korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi vahvistetaan 43 000 euroa.
49 Koska kyseisen määrän arvioinnissa on otettu huomioon kaikki tämän ratkaisun antamishetkeen saakka asiaan vaikuttavat seikat, ei ole tarpeen antaa erillistä ratkaisua kantajille tästä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta menettelystä aiheutuneista kustannuksista (em. asia Groupe Origny v. komissio, määräyksen 44 kohta).
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka neuvoston on korvattava kantajille asioissa T-226/00 ja T-227/00, vahvistetaan 43 000 euroa.
Full & Egal Universal Law Academy