EUR-Lex -  62001CC0256 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
L. A. GEELHOED
2 päivänä huhtikuuta 2003(1)

Asia C-256/01

Depra Allonby
vastaan
Accrington & Rossendale College
ja
Education Lecturing Services, trading as Protocol Professional
(jäljempänä Education Lecturing Services)
ja
Secretary of State for Education and Employment


(Court of Appealin (Englanti & Wales) (Civil Division) ennakkoratkaisupyyntö)

Miespuolisten ja naispuolisten samapalkkaisuus – EY 141 artiklan välitön vaikutus – Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva naispuolinen tuntiopettaja, joka tekee samanarvoisena pidettävää työtä kuin saman korkeakoulun palveluksessa palkattuina työntekijöinä olevat miespuoliset tuntiopettajat – Työeläkejärjestelmään liittymisoikeuden epääminen itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivilta tuntiopettajilta

I  Johdanto

1.        Korkeakoulu irtisanoo osa-aikaisina työskentelevät, suurimmaksi osaksi naispuoliset, tuntiopettajansa. Tämän jälkeen se ostaa heidän palvelunsa uudelleen toimistolta, jonne he ovat rekisteröityneet itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Tällä menettelyllä korkeakoulu pyrkii saavuttamaan henkilöstökustannusten säästöjä. Asianomaisille tuntiopettajille tämä merkitsee palkan alennusta siihen nähden, mitä he nauttivat alkuperäisessä työsuhteessaan korkeakoulun kanssa. Tässä yhteydessä on tullut esille seuraavat kysymykset:

– Saavatko kyseiset naispuoliset tuntiopettajat verrata itseään palkkaukseltaan, mukaan luettuna eläkejärjestelmän liittymisedellytykset, miespuoliseen tuntiopettajaan, joka on pysynyt Collegen palveluksessa?

– voivatko kyseiset tuntiopettajat vaatia, että heidät hyväksytään eläkejärjestelmään, jos ilmenee, että liittymisedellytys, joka rajoittaa kyseiseen järjestelmään pääsyn työsuhteessa työskenteleviin tuntiopettajiin, johtaa kohtelun eroon, joka ei ole objektiivisesti oikeutettu?

II  Asiaa koskevat oikeussäännöt

A  Yhteisön oikeus

2.        Yhteisön päämääriin kuuluu EY 2 artiklan mukaan muun muassa miesten ja naisten tasa-arvon edistäminen.

3.        EY 141 artiklassa on vahvistettu periaate, jonka mukaan miespuolisille ja naispuolisille työntekijöille on maksettava samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. EY 141 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään seuraavaa:

”Tässä artiklassa palkalla tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna.”

4.        Miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa (2) säädetään seuraavaa:

”Perustamissopimuksen 119 artiklan3 –Josta on muutettuna tullut EY 141 artikla. mukaisella miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteella, jäljempänä ’samapalkkaisuusperiaate’, tarkoitetaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamista kaikista samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan korvaukseen vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista.”

B  Kansallinen oikeus

5.        Yhdistyneessä kuningaskunnassa samapalkkaisuuden periaate on vahvistettu vuoden 1970 Equal Pay Actissa. Tämän lain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1. Vaatimus miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta samassa työssä

1)       Jos työsopimukseen, jonka nojalla nainen on otettu palvelukseen Isossa-Britanniassa sijaitsevassa toimipaikassa, ei sisälly (suoraan, työehtosopimukseen tehtynä viittauksena tai muutoin) tasa-arvoisuutta koskeva ehtoa, ehdon katsotaan sisältyvän työsopimukseen.

2)       Tasa-arvoisuutta koskeva ehto liittyy naisen palvelukseen ottamisesta tehdyn työsopimuksen (naisen työsopimus) ehtoihin (koskivatpa ne palkkaa tai ei), ja siitä on seurauksena, että

– –

c)       kun nainen on otettu palvelukseen tekemään sellaisia työtehtäviä, joihin edellä mainittua a ja b alakohtaa ei sovelleta ja joita on, kun otetaan huomioon häneen kohdistetut vaatimukset (esimerkiksi saavutukset, taidot ja päätöksentekokyky), pidettävä samanarvoisina kuin samassa työssä olevan miehen työtehtäviä, ja

i) jos (tasa-arvoisuutta koskevaa ehtoa lukuun ottamatta) jokin naisen työsopimuksessa oleva ehto on, tai siitä tulee, naiselle epäedullisempi kuin miehen palvelukseen ottamisesta tehdyn työsopimuksen samankaltainen ehto, naisen sopimuksessa olevaa määräystä katsotaan muutetun siten, että se ei ole epäedullisempi,

ja

ii) jos (tasa-arvoisuutta koskevaa ehtoa lukuun ottamatta) naisen työsopimukseen ei jossain vaiheessa sisälly ehtoa, joka vastaa miehen palvelukseen ottamisesta tehdyssä työsopimuksessa olevaa hänelle edullista ehtoa, naisen työsopimuksen katsotaan sisältävän kyseinen ehto.

– –

6)       Jollei seuraavista kohdista muuta johdu, tässä pykälässä

a) tarkoitetaan ilmaisulla ’otettu palvelukseen’ palvelukseen ottamista työsopimuksen, oppisopimuksen tai sellaisen sopimuksen perusteella, jonka mukaan kyseinen henkilö suorittaa henkilökohtaisesti työtä sen luonteesta riippumatta, jolloin siihen liittyviä ilmauksia tulkitaan vastaavalla tavalla;

b) – –

c) kahden työnantajan katsotaan olevan yhteydessä toisiinsa, jos niistä toinen on yhtiö, johon toisella on (välitön tai välillinen) määräysvalta tai jos molemmat ovat yhtiöitä, johon kolmannella henkilöllä on (välitön tai välillinen) määräysvalta, ja miesten katsotaan olevan naisen kanssa samassa työssä, jos heidät on otettu naisen työnantajan tai siihen yhteydessä olevan työnantajan palvelukseen samassa toimipaikassa tai Isossa-Britanniassa sijaitsevissa toimipaikoissa, joihin kyseinen toimipaikka sisältyy ja joissa sovelletaan työsuhteen yhteisiä ehtoja ja edellytyksiä joko yleisesti tai tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden osalta.”

6.        Vuoden 1995 Pensions Act sisältää ne uudet säännökset, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan oli annettava yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Barber antaman tuomion (4) ja sitä seuraavien useiden tuomioiden johdosta. Kyseisen lain 62 §:ssä, jota on lain 63 §:n 4 momentin mukaan tulkittava yhdessä vuoden 1970 Equal Pay Actin 1 §:n kanssa (yhteisöjen tuomioistuimen todettua, että työeläkkeitä on pidettävä palkkana), olevassa neljässä ensimmäisessä momentissa säädetään seuraavaa:

”62 § Yhdenvertainen kohtelu

1)       Työeläkejärjestelmään, joka ei sisällä yhdenvertaista kohtelua koskevaa sääntöä, katsotaan sisältyvän tällainen sääntö.

2)       Yhdenvertaista kohtelua koskeva sääntö on sellaisia ehtoja koskeva sääntö, jotka määrittävät

a) henkilöiden kuulumista järjestelmään

ja

b) järjestelmään kuuluvien henkilöiden kohtelua.

3)       Jollei 6 momentissa toisin säädetä, yhdenvertaista kohtelua koskevasta säännöstä seuraa, että kun

a) nainen on otettu palvelukseen tekemään samanlaisia työtehtäviä kuin samassa työssä oleva mies,

b) nainen on otettu palvelukseen tekemään työtehtäviä, joiden katsotaan vastaavan samassa työssä olevan miehen työtehtäviä,

c) nainen on otettu palvelukseen tekemään työtehtäviä, joihin ei sovelleta a ja b alakohtaa ja joita on, kun otetaan huomioon häneen kohdistetut vaatimukset (esimerkiksi saavutukset, taidot ja päätöksentekokyky), pidettävä samanarvoisina kuin samassa työssä olevan miehen työtehtävät, mutta (kyseistä sääntöä lukuun ottamatta) jokin 2 momentissa tarkoitetuista ehdoista on, tai siitä tulee, naiselle epäedullisempi kuin miehelle, ehtoa katsotaan muutetun siten, että se ei ole epäedullisempi.

4)       Yhdenvertaista kohtelua koskevaa sääntöä ei sovelleta naisen ja miehen kohtelun välisiin eroihin 2 momentissa tarkoitettujen ehtojen osalta, jos järjestelmän hoitajat tai hallinnoijat osoittavat, että erot johtuvat alun perin asiallisesta syystä, joka

a) ei ole eri sukupuoli vaan

b) johtuu naisen ja miehen tilanteiden välisestä asiallisesta erosta.”

7.        Opettajien työeläkejärjestelmä on esitetty vuoden Teachers’ Superannation Schemessä (jäljempänä TSS), ja se on saatettu voimaan vuoden 1988 Teachers’ Superannuation Scheme [Consolidation] Regulationsilla ja vuoden 1993 Teachers’ Superannuation [Amendment] Regulationsilla (jäljempänä TSS-Regulations). TSS:n hallinnoija on Secretary of State. TSS:ään sovellettavien sääntöjen mukaan tuntiopettajat, joilla on kokopäiväinen tai osa-aikainen työsopimus, voivat liittyä tähän eläkejärjestelmään.

III  Pääasian tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

8.        Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jonka Allonby on saattanut vireille Accrington and Rossendale Collegea (jäljempänä College), Education Lecturing Services Ltd:tä (jäljempänä ELS) ja Secretary of State for Education and Employmentia vastaan (jäljempänä Secretary of State). Oikeudenkäynti johtuu siitä, että useita Collegen palveluksessa olleita tuntiopettajia, joiden joukossa Allonby, erotettiin jättämällä heidän työsopimuksensa uudistamatta, sekä Collegen päätöksestä palkata tuntiopettajia tulevaisuudessa ainoastaan ELS:n välityksellä; ELS tarjosi tuntiopettajille mahdollisuuden rekisteröityä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi opetustehtäviin jatkokoulutuslaitoksissa.

9.        Allonby työskenteli alun perin Collegen palveluksessa toimistotekniikan osa-aikaisena tuntiopettajana. Vuosina 1990–1996 hän työskenteli peräkkäisten, vuoden pituisten työsopimusten perusteella, jolloin hänen palkkansa maksettiin kyseisen oppiasteen mukaan määräytyvänä tuntipalkkana. On kiistatonta, että nyt käsiteltävien kysymysten kannalta kyse oli jatkuvista työsopimuksista, joista työnantajalle aiheutui lakisääteisiä velvollisuuksia.

10.      Näistä velvollisuuksista oli vuonna 1996 tullut taloudellisesti raskaampia, mikä johtui lainsäädäntöuudistuksista, joiden mukaan osa-aikaisille tuntiopettajille oli annettava samat tai samanarvoiset etuudet kuin kokoaikaisille tuntiopettajille. Collegen palveluksessa oli 341 osa-aikaista tuntiopettajaa. College päätti, että se ei jatkaisi heidän työsopimuksiaan vaan käyttäisi heitä alihankkijoina kiinteitä kustannuksia vähentääkseen. Allonbyn työsopimus lopetettiin 29.8.1996 alkaen. Hänelle ilmoitettiin, että hän voisi edelleen tarjota opetuspalveluita Collegelle alihankkijana. Sitä varten hänen tuli rekisteröityä ELS:ään. ELS on Company limited by guarantee -tyyppinen rajoitetun vastuun yhtiö, joka toimii toimeksiannosta ja ylläpitää tietokantaa käytettävissä olevista tuntiopettajista, joista oppilaitokset voivat suorittaa valintansa, halutessaan tuntiopettajan nimen perusteella. Allonbystä ynnä muista, joiden oli rekisteröidyttävä ELS:ään, jos he halusivat jatkaa työskentelyä osa-aikaisina tuntiopettajina, tuli näin ollen itsenäisiä ammatinharjoittajia. Heidän palkkionsa oli ELS:n ja Collegen välillä sovitusta palkkiosta osa. Heidän tulonsa laskivat, ja he menettivät useita aikaisempaan työsuhteeseensa liittyviä etuuksia. College, jolla useimpien muiden jatkokoulutuslaitosten tavoin oli taloudellisia vaikeuksia, arvioi säästävänsä tällä tavoin 13 000 Englannin puntaa vuodessa.

11.      Niistä 341 osa-aikaisesta tuntiopettajasta, jotka College irtisanoi vuonna 1996 ja joille tarjottiin uudelleen töitä ELS:n välityksellä, oli miehiä 110 ja naisia 231. Lisäksi Collegella oli vuonna 1996 palkkatyössä kokoaikaisia tuntiopettajia 105, joista miehiä oli 55 ja naisia 50, ja osa-aikaisia tuntiopettajia 23, joista miehiä oli 12 ja naisia 11.

12.      Collegen kanssa tehdyissä tuntipalkkaan perustuvissa osa-aikaisissa työsopimuksissa miesten ja naisten välinen suhde vuonna 1996 vastasi valtakunnallista tilannetta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa selvästi suurinta osaa osa-aikatyöstä tekevät naiset. Toisaalta ELS:n ylläpitämä tietokanta sisälsi lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia. Tribunalin (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen) käytössä olevan uusimman laskennan mukaisesti ELS:ään rekisteröityneistä 18 050 oli miehiä ja 19 909 naisia, joten näiden ero oli alle 5 prosenttia.

13.      Vuoden 1996 elokuun lopussa Allonby, jota tukee hänen ammattiyhdistyksensä, nosti kanteen Collegea vastaan. Hän väitti, että hänellä oli oikeus irtisanomiskorvaukseen ja että hänen irtisanomisensa oli lainvastainen sukupuoleen perustuvan luvattoman syrjinnän vuoksi. Joulukuussa 1996 hän nosti kolme täsmennettyä kannetta:

– Collegea vastaan, koska se syrji häntä Sex Discrimination Actin vastaisesti hänen tarjotessaan opetuspalveluja toimeksisaajana;

– ELS:ää vastaan, koska tämä toimisto oli velvollinen maksamaan hänelle – suhteessa – saman palkan kuin Collegen kokopäiväiselle miespuoliselle tuntiopettajalle;

– valtiota vastaan, jota edustaa ”Department for Education and Employment” (opetus- ja työministeriö), koska tämä toimi lainvastaisesti epäämällä häneltä pääsyn TSS:ään itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Pääasian asiakirjoista havaitaan, että molempien ryhmien kanteilla pohjustetaan myös muiden samaan asiaan liittyvien tuntiopettajien kanteita.

14.      Irtisanomiskorvauksen maksamista koskevasta vaatimuksesta asianosaiset pääsivät keskenään sopimukseen. Alustavassa päätöksessä, joka on päivätty 20.8.1997, Employment Tribunal katsoi, että Allonby ei voinut käyttää samapalkkaisuusvaatimuksensa vertailukohtana Collegessa kokopäiväisesti työskentelevää miespuolista tuntiopettajaa. Tribunal katsoi 8.7.1998 antamissaan ratkaisuissa, että vaikka Allonbyn erottaminen ei ollut asianmukainen, sen perusteella ei voitu myöntää vahingonkorvausta ja että tätä erottamista voitiin pitää sukupuoleen perustuvana välillisenä syrjintänä mutta se voitiin oikeuttaa vetoamalla asiallisiin syihin. Tribunal hylkäsi myös Department for Education and Employmentiä vastaan esitetyn vaatimuksen, joka koski liittymistä TSS:ään, sekä Sex Discrimination Actin 9 §:ään perustuvan vaatimuksen, koska kaikkia sekä miespuolisia että naispuolisia ELS:n Collegelle välittämiä palveluntarjoajia kohdeltiin yhdenvertaisesti. Kaikki nämä ratkaisut pysytettiin 29.3.2000 Employment Appeal Tribunalin antamissa ratkaisuissa. Tämä Tribunal antoi Allonbylle kuitenkin luvan valittaa niistä kaikilta osiltaan.

15.      Allonby on esittänyt Court of Appealille seuraavaa:

a)       Allonbyn erottaminen Collegen palveluksesta on lainvastaista välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää; tämä kysymys on palautettu Employment Tribunaliin uudelleen käsiteltäväksi.

b)       College, joka epäsi Allonbyltä työsuhteessa olevien tuntiopettajien myöhemmin nauttimat etuudet, syrji Allonbytä toimeksisaajana hänen sukupuolensa perusteella; myös tämä kysymys on palautettu Employment Tribunaliin uudelleen käsiteltäväksi.

c)       ELS:n on maksettava Allonbylle sama palkka kuin Collegen palveluksessa oleville miespuolisille tuntiopettajille: tämä on yksi ennakkoratkaisupyynnön kohteena olevista kysymyksistä.

d)       Allonbyn jättäminen TSS:n ulkopuolelle on lainvastaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää: tämä on toinen ennakkoratkaisupyynnön kohteena olevista kysymyksistä.

16.      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on huomauttanut c ja d kohdasta seuraavaa (17–20 kohta).

17.      Allonby väittää ELS:ää vastaan, että hänellä on EY 141 artiklan perusteella Collegessa työskennellessään oikeus samaan ansiotasoon kuin Collegen palveluksessa olevilla miespuolisilla tuntiopettajilla samanarvoisina pidettävistä töistä. Allonby vaatii ELS:ltä samaa palkkaa, jota Collegen kanssa työsuhteessa olevat tuntiopettajat saavat, verraten itseään nimeltä mainitsemaansa palkattuun opettajaan Ross Johnsoniin.

18.      Samapalkkaisuusvaatimukseen liittyvistä tosiseikoista merkitystä on seuraavilla:

a)       Allonby ja Johnson työskentelevät Collegessa oletettavasti samantasoisina pidettävissä luennointitehtävissä mutta välillä eri toimipaikoissa.

b)       Johnson on Collegen palveluksessa oleva tuntiopettaja, jolle College maksaa vahvistamansa tason mukaista palkkaa.

c)       Allonby työskentelee itsenäisenä ammatinharjoittajana ELS:lle. Hän työskentelee ELS:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan erityisissä tehtävissä Collegessa tai muualla.

d)       College sopii ELS:n kanssa palkkiosta, jonka tämä maksaa kaikille tuntiopettajille. ELS sopii Allonbyn kanssa palkkiosta, jonka hän saa kustakin tehtävästään, ja määrää tuntiopettajien työskentelyn ehdot. Collegella ei ole tältä tai muilta osin välitöntä määräämisvaltaa suhteessa ELS:ään.

e)       College ja ELS palkkaavat sekä mies- että naispuolisia työntekijöitä.

19.      Allonby väittää ELS:ää, Collegea ja Secretary of Statea vastaan, että hänellä on oikeus liittyä TSS:ään, sillä i) häntä on verrattava Collegen palveluksessa olevaan miespuoliseen tuntiopettajaan tai ii) tekemättä tällaista vertailua hän voi näyttää tilastollisesti, että niistä tuntiopettajista, joilla on muilta osin oikeus liittyä TSS:ään, huomattavasti pienempi osuus naispuolisista kuin miespuolisista opettajista voi täyttää sen ehdon, että he työskentelevät työsopimuksen perusteella. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole vielä ratkaistu sitä kysymystä, onko tällaista näyttöä tai objektiivista oikeuttamisperustetta olemassa. Court of Appeal pitää prosessiekonomisista syistä kuitenkin tarkoituksenmukaisimpana kysymyksen esittämistä, minkä jälkeen, jos annettava vastaus osoittaa sen aiheelliseksi, se tutkii tarpeelliset tosiseikat.

20.      Allonbyn eläkevaatimusten tosiseikat ovat seuraavat:

a)       Secretary of State on perustanut sille laissa annetun toimivallan nojalla TSS:n.

b)       TSS:ään kuulumisen edellytyksenä on, että henkilö on työsuhteessa oleva työntekijä, joka työskentelee tuntiopettajana tietynlaisessa oppilaitoksessa. College on tällainen oppilaitos.

c)       Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö ei voi kuulua TSS:ään.

d)       TSS:stä myönnetään vanhuuseläkkeitä ja muita etuuksia, jotka määräytyvät periaatteessa sen mukaan, mikä on järjestelmään kuuluvan henkilön työsuhteen pituus ja se ”viitepalkka”, joka on ansaittu TSS:n alaisessa työsuhteessa; tämän työsuhteen ei ole tarvinnut pysyä koko ajan samana, mutta kyseisen henkilön on täytynyt työskennellä TSS:n edellytykset täyttävässä toimipaikassa.

e)       Palkat, jotka määrittävät TSS:stä myönnettävien etuuksien suuruuden, voivat vaihdella eri työnantajien kesken.

f)       TSS:stä myönnettävät etuudet rahoitetaan TSS:ään kuuluvien henkilöiden ja heidän työnantajiensa maksamien vakuutusmaksujen avulla.

g)       ELS:n välityksellä työskentelevät tuntiopettajat eivät ole työsuhteessa olevia työntekijöitä. He eivät voi näin ollen kuulua eläkejärjestelmään.

Ennakkoratkaisukysymykset

21.      Court of Appeal pyysi 23.3.2001 päivätyllä päätöksellä, joka saapui yhteisöjen tuomioistuimeen 3.7.2001, ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

”1)     Onko naisella EY 141 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen perusteella oikeus vaatia mieheen nähden samaa palkkaa nyt käsiteltävässä asiassa valitsevissa olosuhteissa?

2)       Onko Allonbyllä EY 141 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen nojalla oikeus liittyä eläkejärjestelmään, koska i) häntä on verrattava Johnsoniin tai ii) näytetään tilastollisesti, että niistä tuntiopettajista, joilla on muilta osin oikeus liittyä eläkejärjestelmään, huomattavasti pienempi osuus naispuolisista kuin miespuolisista opettajista voi täyttää sen ehdon, että he työskentelevät työsopimuksen perusteella, ja näytetään, että tämä vaatimus ei ole objektiivisesti oikeutettu?”

Asian käsittelyn vaiheet

22.      Yhteisöjen tuomioistuimen käsittelyssä kirjalliset huomautuksensa ovat esittäneet Allonby, ELS, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, Saksan hallitus ja komissio. Allonby, ELS, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio ovat selvittäneet kantaansa tarkemmin 28.1.2003 pidetyssä istunnossa.

IV  Asian arviointi

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

23.      Allonby esittää, että ne tosiseikat, jotka ovat käsiteltävänä olevan asian perustana, ovat tunnusomaisia kehitykselle, joka esiintyy työsuhteissa ja jolla voi olla merkittäviä seurauksia EY 141 artiklassa vahvistetulle naisten ja miesten yhdenvertaiselle kohtelulle työmarkkinoilla. Työnantajat ulkoistavat yhä useammin osan toiminnastaan alihankkijoille ja henkilöstövuokraamoille. Ulkoistettuihin toimiin hankitut työntekijät työskentelevät tämän jälkeen tavallisesti saman yksityisen yrityksen tai toimipaikan, laitoksen tai julkisen työnantajan palveluksessa ja tekevät usein työtä, joka on verrattavissa niiden työntekijöiden työhön, jotka ovat pysyneet tämän yrityksen palveluksessa. Heidän siitä saamansa palkka voi kuitenkin olla huomattavasti pienempi, ja myös heidän asemansa voi erota sikäli, että he harjoittavat toimintaansa itsenäisinä ammatinharjoittajina joillekin toimeksiantajille eivätkä työsuhteessa olevina työntekijöinä. Tällä aseman erolla voi olla epäedullisia seurauksia niille, jotka harjoittavat ulkoistettua toimintaa itsenäisinä ammatinharjoittajina.

24.      Jos työnantajat ryhtyvät ulkoistamaan lähinnä naisten suorittamaa toimintaa ja tällä on epäedullisia vaikutuksia palkkasuhteisiin, seurauksena on, että EY 141 artiklan mukainen suojelu katoaisi, jos kyseiseen määräykseen ei tällaisessa tilanteessa voitaisi – enää – vedota. Näin on erityisesti silloin, kun työnantajat soveltavat kyseisiä menettelyjä nimenomaan kiertääkseen EY 141 artiklan mukaisen samapalkkaisuusperiaatteen seuraukset. Sen vuoksi Allonbyn kannalta on olennaisen tärkeää, että EY 141 artiklaa tulkitaan siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös sellaisissa tilanteissa, joissa julkiset tai yksityiset työnantajat ulkoistavat toimintansa joko kokonaan tai osaksi.

25.      Allonby korostaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa College on erottanut osa-aikaisen henkilöstönsä palkatakseen heidät tämän jälkeen uudestaan ELS:n välityksellä. Tällä tavalla College säästää kustannuksia, jotka aiheutuvat osa-aikaisten työntekijöiden yhdenvertaista palkkausta koskevan lainsäädännön soveltamisesta. Hän esittää, että hän tekee Collegessa edelleen samaa työtä mutta huomattavasti epäedullisemmin ehdoin kuin hänen valitsemansa vertailuhenkilö. Hän onkin sitä mieltä, että hänen on voitava verrata työtään ja palkkaustaan tähän vertailukohtaan.

26.      Se, että hänen välitön työnantajansa (ELS) ja hänen välillinen työnantajansa (College) ovat kansallisen oikeuden mukaan oikeudellisesti erillisiä, ei estä Allonbyn mukaan EY 141 artiklan soveltamista. Toisin kuin Equal Pay Actin 1 §:n 6 momentin c kohdassa, jonka mukaan vertailukohdan on oltava saman työnantajan tai siihen yhteydessä olevan työnantajan palveluksessa samassa toimipaikassa tai toimipaikkojen ryhmässä, tätä vaatimusta ei aseteta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Hän on sitä mieltä, että jotta miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaate vaikuttaisi täysipainoisesti, hänen on voitava käyttää lähtökohtanaan miesten ja naisten suorittamaa työtä saman yksityisen tai julkisen työnantajan palveluksessa riippumatta siitä, kuka työnantaja on, ja ilman, että työnantajan on välttämättä oltava sama. Asiassa Defrenne II annetusta tuomiosta (5) voidaan nimittäin päätellä, että riittää, kun nainen ja miespuolinen vertailuhenkilö ovat ”saman yksityisen tai julkisen työnantajan palveluksessa”. Käsiteltävässä asiassa sekä Johnson että hän ovat töissä samassa oppilaitoksessa.

27.      Istunnossa Allonby huomautti, että äskettäin asiassa Lawrence ynnä muut annetusta tuomiosta (6) voidaan päätellä, että EY 141 artiklaan vetoamiseksi edellytetään, että kohtelun erolla voidaan katsoa olevan yksi ainoa alkuperä. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole todennut, että EY 141 artiklan oikeusvaikutus rajoittuu naisiin ja miehiin, jotka ovat saman työnantajan palveluksessa. Asiassa Lawrence erolla ei voitu katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää. Allonby väittää, että käsiteltävänä olevassa asiassa on. Syrjinnän alkuperänä on nimittäin College, kun se teki päätöksen alkaa käyttää ELS:ää välittäjänä. Halutessaan jatkaa opetusta Collegessa hän joutui tällöin rekisteröitymään itsenäisenä ammatinharjoittajana ELS:ään. Tämän jälkeen College pystyi käyttämään hänen palveluitaan edullisemmin ELS:n kautta. Hän on kuitenkin edelleen tosiasiallisesti töissä Collegessa ja tämän laitoksen johdon ja ohjeiden alainen. Se, että syrjinnän alkuperä ei ole ELS itse, ei Allonbyn mukaan estä soveltamasta EY 141 artiklaa. Kyseistä määräystä sovelletaan nimittäin myös, jos syrjinnän lähde on yritysten ryhmä, työehtosopimus tai säädös. Kaikissa näissä tapauksissa syrjinnän alkuperä on muu kuin yksittäinen työnantaja, mutta sen on kuitenkin lopulta maksettava naispuolisille työntekijöilleen enemmän, jos kyse on syrjinnästä.

28.      Toinen ero asiassa Lawrence annettuun tuomioon nähden on Allonbyn mukaan se, että siinä oli kyse yrityksen luovutuksesta. Kyseisessä asiassa ei väitettykään, että luonteeltaan työntekijöiden siirtyminen oli sellainen, että Council pystyi estämään eriarvoisen kohtelun. Luovutuksen jälkeen Council ei myöskään pystynyt vahvistamaan siirtyneiden työntekijöiden henkilökohtaista palkkaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa kyse ei kuitenkaan ole yrityksen luovutuksesta. Lisäksi College pystyy vaikuttamaan paljonkin ELS:n Allonbylle maksaman palkkion suuruuteen ELS:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. College ja ELS sopivat nimittäin Collegessa työskentelevien tuntiopettajien tuntipalkkiosta ELS:n eri ryhmiin soveltaman vaihteluvälin rajoissa. College pystyy näin ollen vaikuttamaan ELS:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella paljonkin tuntiopettajan palkkaukseen. College olisi velvollinen soveltamaan ELS:n kanssa tekemässään sopimuksessa Collegessa ja sen kouluissa töissä olevien miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta riippumatta siitä, ovatko he sen palveluksessa välittömästi vai työskentelevätkö he sille välillisesti ELS:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

29.      ELS:n, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, Saksan hallituksen ja komission mukaan EY 141 artiklalla ei voi olla esillä olevassa asiassa välitöntä oikeusvaikutusta.

30.      ELS esittää, että palkkasyrjinnästä voi olla kyse ainostaan, jos voidaan osoittaa yksi syrjivä osapuoli, toisin sanoen yksi ainoa alkuperä, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa miesten ja naisten palkkaukseen vaikuttavien ehtojen eroista. Tämä alkuperä voi olla oikeushenkilö tai jopa oikeushenkilöiden ryhmä, jos kyse on yhteisestä määräysvallasta. Jos tämä viime mainittu edellytys puuttuu ja eri tahot maksavat työntekijöilleen erisuuruista palkkaa, ei ole perusteltua vaatia yhdenvertaista palkkausta EY 141 artiklan nojalla. Ainoastaan, jos palkkaukseen vaikuttavien ehtojen erolla voidaan katsoa olevan yksi ainoa alkuperä, tuomioistuin pystyy toteamaan, liittyykö tämä ero kantajan sukupuoleen, ja ainoastaan jos kyse on yhteisestä työnantajasta, työnantaja voi antaa selityksen palkkauksen erolle.

31.      ELS esittää, että se tarjoaa palveluita koko Yhdistyneen kuningaskunnan oppilaitoksille. Siihen rekisteröityneet tuntiopettajat voivat esittää, että he haluavat työskennellä tietyssä oppilaitoksessa ja tiettyinä ajankohtina. Yksi ELS:n soveltamista edellytyksistä on se, että siihen rekisteröityneet tuntiopettajat toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina. Tuntiopettajalla ei ole velvollisuutta hyväksyä tiettyä toimeksiantoa. Lisäksi ELS ja tuntiopettaja sopivat luentopalkkiosta, joka maksetaan kustakin tuntiopettajan hyväksymästä toimeksiannosta. Tuntiopettaja voi hyväksyä toimeksiannon useamman oppilaitoksen osalta. ELS sopii jokaisen kunkin oppilaitoksen kanssa vuosittain palkkiosta, joka maksetaan suoritettavista palveluista. Sen suuruus vahvistetaan kaupallisten näkökohtien perusteella. Lopuksi ELS huomauttaa, että Collegella ei ole valtaa vaikuttaa palkkioon, jonka ELS maksaa Allonbylle, sekä myös, että ELS:llä ei ole valtaa vaikuttaa Collegen Johnsonille maksamaan palkkioon.

32.      ELS esittää sen perustelun, että vaikka kaikki sen tietokantaan rekisteröityneet tuntiopettajat hoitavat toimeksiannot itsenäisinä ammatinharjoittajina, sitä pidetään työnantajana Equal Pay Actin mukaisten vaatimusten kannalta. Tämä liittyy kyseisen lain 1 §:n 6 momentin a kohdassa esitettyyn määritelmään ilmaisusta ”otettu palvelukseen”. Tämä määritelmä kattaa myös sellaiset sopimukset, joiden mukaan henkilö suorittaa henkilökohtaisesti työtä. Sen vuoksi Allonby onkin esittänyt vaatimuksensa myös ELS:ää kohtaan, vaikka ELS:n ei katsota syyllistyneen syrjintään.

33.      ELS esittää myös, että EY 141 artiklan päämäärä eli samapalkkaisuus edellyttää, että tarkastellaan sitä palkkaa, jonka tietty työnantaja maksaa mies- ja naispuolisille työntekijöilleen. (7) Myöskään käsitettä ”palkka” ei saa tulkita niin, että sitä sovelletaan myös eri työnantajien maksamaan palkkaan. Tässä yhteydessä ELS tuo esille, että palkan käsitteen keskeinen seikka on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan se, että kyse on eduista, joita voidaan nauttia työsuhteen perusteella. (8)

34.      ELS huomauttaa, että Allonby vaatii ELS:ää eikä entistä työnantajaansa Collegea vastuuseen hänen ja Collegen palveluksessa olevan miespuolisen vertailuhenkilön välisen palkkauksen eron perusteella. Jos Allonby on oikeassa, käytännön seuraukset ovat tätä yksittäistä asiaa kauaskantoisempia. Se merkitsee muun muassa sitä, että hänen on voitava suorittaa vertailu miespuolisen vertailuhenkilön kanssa työskennellessään toisessa oppilaitoksessa. Seuraukset eivät ole vähäisiä myöskään liikkeenjohdon konsulttitoimistoille ja muille palveluja tarjoaville välittäjille.

35.      Myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tuo esille tällaiset seuraukset, joita ei ole tarkoitettu EY 141 artiklassa. Palkankorotus, josta työnantaja on sopinut alaistensa kanssa, voisi ilman eri toimenpidettä johtaa palkkasyrjinnästä aiheutuvaan vaatimukseen, jollei myös toinen työnantaja suostu korottamaan alaistensa palkkoja. Lisäksi työnantaja ei välttämättä edes tiedä tällaisista palkankorotuksista, puhumattakaan niiden toivottavuudesta, erityisesti yksityisellä sektorilla. Henkilöstövuokraamoille tämä merkitsisi sitä, että toimisto olisi velvollinen maksamaan välittämälleen henkilöstölle yhtä suuren palkan kuin toimeksiantaja maksaa omalle henkilöstölleen. Henkilöstövuokraamo pystyisi silloin välittämään alaisia vasta tuntiessaan toimeksiantajan palkkatason ja muut työehdot – muun muassa sairausvakuutuksen tai eläke-etuudet, joiden maksusta huolehtii pääasiassa kolmas osapuoli. Henkilöstövuokraamon olisi silloin taattava koko henkilöstölleen sama palkkataso asiakkaasta riippumatta. Työntekijä voisi käänteisesti vaatia asiakkaalta yhtä suurta palkkaa, kuin vuokrahenkilöstölle maksetaan.

36.      Saksan hallitus huomauttaa vielä, että jos EY 141 artiklalla olisi välitön oikeusvaikutus tapauksissa, joissa palkat eroavat eri työnantajien kesken, seurauksena olisi, että työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kesken käytävien kollektiivisten palkkaneuvottelujen vaihteluväli kapenisi huomattavasti.

37.      Komissio on käsitellyt kirjallisissa huomautuksissaan kahta vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on viime kädessä kyse siitä, että työnantajana ei ole ELS vaan edelleenkin itse asiassa College. Collegen noudattamaa menettelyä olisi tällöin pidettävä merkityksettömänä. Sen tarkoituksena on ainoastaan kiertää asianomainen työlainsäädäntö välttämällä suoraa sopimussuhdetta Allonbyn kanssa. Istunnossa komissio on kuitenkin ilmoittanut hylkäävänsä tämän päättelyn. Vaikka komission mielestä onkin epätyydyttävää, että työnantaja voi kaventaa vaihtoehtoisten menettelyjen avulla työntekijöiden oikeuksia, jotka perustuvat EY 141 artiklaan (tai muuhun työlainsäädäntöön), sen mielestä ongelmaa ei pidä ratkaista EY 141 artiklaa keinotekoisesti laajentamalla, esimerkiksi esittämällä työnantajasta kuvitteellinen määritelmä, mikä johtaisi kokonaan omiin ongelmiinsa.

38.      Toinen, komission lopulta valitsema vaihtoehto on se, että riippumatta siitä, onko ELS EY 141 artiklassa tarkoitettu työnantaja vai ei, ”työntekijöitä” ja ”itsenäisiä ammatinharjoittajia” ei ole mahdollista vertailla EY 141 artiklan perusteella. Tämä jälkimmäinen ryhmä ei nimittäin kuulu kyseisen artiklan soveltamisalaan. Oikeus samaan palkkaan voidaan laajentaa ainoastaan työntekijöihin, jotka kuuluvat saman johdon alaisuuteen kuin vertailuhenkilö, koska ainoastaan siinä tapauksessa palkkaukseen vaikuttavien ehtojen erolla on yksi ainoa alkuperä. Syrjinnän käsitteeseen kuuluu erottamattomasti, että on olemassa viime kädessä yksi ainoa alkuperä, joka aiheuttaa kohtelun eron tai on siitä vastuussa.

Asian arviointi

39.      Asian arvioinnissa otan lähtökohdakseni sen, että Allonby työskentelee edelleen samassa oppilaitoksessa, vaikkakin ELS:n välittämänä itsenäisenä ammatinharjoittajana, ja tekee siellä samaa työtä kuin aikaisemminkin. Saako hän verrata itseään itsenäisenä ammatinharjoittajana (self-employed) kyseisen Collegen työntekijään, jonka oletan huolehtivan samanarvoisesta opetuskokonaisuudesta? Allonby asettuu sille kannalle, että vastauksen on oltava myöntävä. Se, että muodollisesti katsottuna kyse ei silloin ole samasta työnantajasta, ei hänen mukaansa vaikuta asiaan. Hän vaatii lisäksi tätä samaa palkkaa ELS:ltä. Käsittelen sitä erikseen.

40.     Äskettäin asiassa Lawrence annetussa tuomiossa (9) yhteisöjen tuomioistuin huomautti, että EY 141 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ei voida katsoa, että kyseistä määräystä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisiin tilanteisiin, joissa miehet ja naiset työskentelevät saman työnantajan palveluksessa. Siltä osin hänen ja Collegen palveluksessa olevan vertailukohdan välinen vertailu olisi näin ollen mahdollinen.

41.      Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin tässä tuomiossa katsonut lisäksi, ja itsekin esitin tähän tuomioon samansuuntaisen ratkaisuehdotuksen, että silloin, kun samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden palkkaukseen vaikuttavissa ehdoissa todetuilla eroilla ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää, puuttuu sellainen yksikkö, ”joka olisi vastuussa eriarvoisesta kohtelusta ja joka voisi taata tasa-arvoisen kohtelun toteutumisen”. (10) Tällainen tilanne ei kuulu 141 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

42.      Jos tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan käsiteltävänä olevaan asiaan, piirtyy seuraava kuva. Ennakkoratkaisupyynnöstä ja toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että Allonby hoitaa tehtäviä ELS:n kanssa tekemänsä palveluhankintasopimuksen perusteella. Vaikka hän hoitaa näitä tehtäviä Collegessa, jonka palveluksessa hänen vertailukohtansa on, hänen ja Collegen välillä ei ole enää työsuhdetta. Se päättyi, kuten kansallinen tuomioistuin toteaa, hänen erottamiseensa. Lisäksi College ja ELS soveltavat erilaisia työehtoja, jotka ne myös määrittävät toisistaan riippumatta. Tällöin ELS vahvistaa Allonbyn ja College Johnsonin rahallisen korvauksen. Vaikka Allonby ja Johnson opettavat samassa koulussa, heidän palkkaukseensa vaikuttavien ehtojen eroilla ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää. Edellä mainitun oikeuskäytännön perustella EY 141 artiklan 1 kohta ei ole sovellettavissa tähän tilanteeseen, joten Allonby ei voi esittää vaatimusta ELS:lle tai mahdollisesti Collegelle vertaamalla itseään Johnsoniin.

43.      Voisin tyytyä tähän toteamukseen, joka on johdettavissa kiistatta yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Lawrence antamasta tuomiosta. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tuomioistuimen ummistettava silmänsä siltä tosiseikalta, että pääasian perustana olevissa tosiseikoissa on muodostettu oikeudellinen konstruktio varta vasten EY 141 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen seurausten kiertämiseksi. Allonbyn ja hänen alkuperäisen työnantajansa, Collegen, välisen suhteen oikeudellinen muutos johtaa näin ollen siihen, että suojelu, jota Allonby voi vaatia itselleen EY 141 artiklan perusteella naispuolisena työntekijänä, katoaa.

44.      Tämä on osa laajempaa kehitystä, joka on meneillään työsuhteissa Euroopan yhteisön sisällä, vaikkakin tietyissä jäsenvaltioissa selvemmin kuin toisessa. Se merkitsee ensinnäkin sitä, että työnantajat ulkoistavat erikoistuneille palveluntarjoajille tai alihankkijoille yhä suuremman osan toiminnastaan, joka ei heidän mielestään kuulu heidän yrityksensä ydintoimintaan. Koska tämä kehitys on ilmaus yhä laajemmasta erikoistumisesta taloudellisessa toiminnassa, sitä ei voida sinänsä pitää sosiaalisesti tai yhteiskunnallisesti epätoivottavana. Toisaalta on havaittavissa se ilmiö, että tietyissä ammateissa perinteiset työsopimukseen perustuvat työnantajien ja työntekijöiden väliset suhteet eli työsuhteet korvataan sopimukseen perustuvilla palveluntarjoamissuhteilla, joissa palvelujen tarjoajat toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina. Myös tällöin teknisen ja toiminnallisen erikoistumisen ja eriytymisen edut ovat sellaisia, että tämä kehitys ei ole välttämättä sosiaalisesti tai yhteiskunnallisesti epätoivottavaa.

45.      Siitä huolimatta tämän kehityksen edellyttämiä oikeudellisia konstruktioita voidaan käyttää myös kiertämään ne seuraukset, jotka johtuvat julkisesta sääntelystä, jolla pyritään suojelemaan tuotannontekijöihin kuuluvaa työvoimaa tai jolla pyritään toteuttamaan perustavanlaatuisen tärkeitä oikeusperiaatteita työmarkkinoilla, kuten EY 141 artiklan tapauksessa. Käsiteltävänä olevan asian perustana olevat tosiseikat ovat selvästi tämänsuuntaisia, kuten pääasian asiakirja-aineistossa on kiistatta esitetty. Allonbyn toiminta tuntiopettajana ja ympäristö, jossa hän on edelleen harjoittanut ammattitoimintaansa elokuun 1996 jälkeen, on muuttunut aineellisilta osin vain vähän: hän toimii Collegen johdon ja vastuun alaisena, ja College on edelleen vastuussa hänen toimintansa järjestelystä. College on edelleen vastuussa opiskelijoitaan kohtaan hänen antamansa opetuksen laadusta. Lyhyesti sanottuna kaikissa toimissaan hän on tosiasiallisesti sidottu toimeksiantajana olevan Collegen johdon ohjeisiin. Eroja on ainoastaan yksi, joka on sitäkin tärkeämpi. Hänen toiminnastaan maksettavan palkan hän saa alihankkijana ELS:ltä, joka on hankkijana sitoutunut Collegea kohtaan huolehtimaan tämän laitoksen tarvitsemista opetuspalveluista.

46.      Huomautan sivumennen, että sekä ELS että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus myöntävät, joskaan eivät suoraan, että elokuun 1996 jälkeen tapahtuneet muutokset Allonbyn oikeusasemassa ovat muuttaneet hänen opetustoimintaansa Collegessa hyvin vähän.

47.      Komissio on tunnustanut tässä asiassa esiintyvän pulman eli sen, onko Allonbyn oikeusasemassa esiintyneen muutoksen vuoksi syytä laajentaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee sitä, voidaanko – välillisellä – syrjinnällä katsoa olevan yksi ainoa alkuperä, vai onko lainsäätäjän puututtava sellaisiin oikeudellisiin konstruktioihin, joiden päämääränä tai seurauksena on, että suojelu, jota yksityiset voivat EY 141 artiklan perusteella vaatia, katoaa.

48.      Kirjallisissa huomautuksissaan komissio on ilmaissut alustavan tukensa nimenomaan tuomioistuimen itsensä antamalle ratkaisulle. Se väitti alun perin, että Collegea voitaisiin pitää EY 141 artiklan soveltamisen kannalta työnantajana, vaikkei se sellainen muodollisesti ottaen enää olekaan. Perusajatuksena oli tällöin estää oikeuden väärinkäyttö, josta komission mukaan oli kyse, kun työnantajat erottavat osa-aikaista henkilöstöään käyttääkseen heidän palveluitaan sitten uudestaan välittäjän kautta ja yrittävät näin kiertää asiaan kuuluvat työntekijöitä suojelevat työoikeuden normit, kuten samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen sekä muut sosiaaliset oikeudet, jotka on myönnetty työsuhteessa oleville osa-aikaisille työntekijöille. Tällainen ”väärinkäyttö” voisi kaventaa EY 141 artiklan mukaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vaikutusta. Sen vuoksi käsiteltävänä olevan kaltaisissa tapauksissa ratkaisevia eivät ole sen mukaan alkuperäisen työnantajan ja sen osa-aikaisten työntekijöiden väliset oikeudelliset suhteet vaan tosiasialliset suhteet, jotka ovat pysyneet lähes ennallaan.

49.      Komissio on nimenomaan luopunut tästä oikeudelliseen fiktioon perustuvasta ajatuksesta. Ensinnäkään ei ole – asiassa Lawrence annetussa tuomiossa tarkoitettua – yhtä ainoaa alkuperää, jonka voitaisiin katsoa olevan ainoana vastuussa kohtelun erosta ja joka voisi tämän eron korjata. Erottaminen on nimittäin kiistaton; sen vuoksi Collegen ja Allonbyn välillä ei ole enää työoikeudellista sidettä, jota voitaisiin käyttää lähtökohtana yhdenvertaisten palkkaussuhteiden palauttamiseksi. Tämän jälkeen on kysyttävä, kuinka kauan oikeudellista fiktiota voitaisiin vielä käyttää osoittamaan alkuperäisen työnantajan olevan vastuussa palkkauksen eroista. Nämä palkkaussuhteet voivat nimittäin poiketa toisistaan yhä enemmän pelkästään ajan kulumisen johdosta. Komissio käytti alun perin lähtökohtana sitä osapuolta, jonka sen mielestä voitiin katsoa olevan erityisesti vastuullisena eron syntymiseen, eli Collegea, kun se päätti organisaationsa uudistuksesta. Vaikeutena on tällöin se, että Collegen ei voida katsoa olevan kokonaan vastuussa Allonbyn ja hänen vertailuhenkilönsä välisestä erosta. Allonbyn palveluistaan saama palkkio sovitaan nimittäin ELS:n ja hänen välillään. Collegen ei voida katsoa olevan siitä vastuussa edes siinä tapauksessa, että se pyrkisi pitämään työntekijöillensä ja ELS:n alihankkijoille maksettavat korvaukset samoina. On lisäksi itsestään selvää, että pelkästään ajan kulumisen johdosta tällainen palkkasuhteiden rinnakkaisuus on yhä hankalampi säilyttää. Myös näiltä osin havaitaan, että ei ole olemassa sellaista yhtä ainoaa tahoa, joka vastaisi yhdenvertaisuuden säilyttämisestä ja palauttamisesta.

50.      Minun tarvitsee tuskin mainita, että Allonby on pääasiassa esittänyt vaatimuksensa ELS:ää vastaan. En voi yhtyä Allonbyn istunnossa esille tuomaan kantaan, jonka mukaan palkkaukseen vaikuttavien ehtojen erolla voidaan katsoa olevan yksi ainoa alkuperä (College) ja hänen on näin ollen voitava vertailla itseään Johnsoniin voidakseen onnistua samapalkkaisuutta koskevassa vaatimuksessaan ELS:ää kohtaan. Allonbyn Collegessa nauttiman ja nyt ELS:ltä tehtävistään saaman palkan välisestä erosta voidaan ehkä katsoa olevan vastuussa College mutta ei ainakaan ELS. ELS ei näin ollen ole yhteisöjen tuomioistuimen ilmaisua käyttääkseni se taho, ”joka olisi vastuussa eriarvoisesta kohtalosta ja joka voisi taata tasa-arvoisen kohtelun toteutumisen”. (11) Poikkeava käsitys merkitsisi sitä, että yksi työnantaja (ELS) joutuu vastaamaan toisen työnantajan (College) aiheuttamista seurauksista ilman, että aiheuttajan ja korvaajan välillä on minkäänlaista yhteyttä.

51.      Komissio on tuonut vielä mielestäni aivan oikein esille, että käsiteltävänä olevassa asiassa erottamista itseään voitiin moittia, koska sillä tavoiteltu osa-aikaisen henkilökunnan oikeussuhteiden uudelleenjärjestely johti naisten kannalta eriarvoisiin seurauksiin. Näin on käsiteltävänä olevassa asiassa tapahtunutkin, ja Allonby on saanut tietynsuuruisen korvauksen.

52.      Lopuksi komissio on tuonut esille, että ongelman ydin on työsuhteiden muuttuminen joustavammiksi. Tästä aiheutuvia sosiaalisen suojelun kannalta epätoivottavia seurauksia voidaan korjata lainsäätäjän toiminnalla. Tässä yhteydessä komissio on ilmoittanut valmistelevansa direktiiviä, jonka tarkoituksena on tarjota enemmän suojelua henkilöstövuokraamon välittämille työntekijöille, niin että se vastaa pysyvässä työsuhteessa olevan henkilöstön suojelua.

53.      Olen samaa mieltä komission suorittaman – hankalan – intressivertailun kanssa. Se tosiseikka, että yhteisössä esiintyy kiistatta siirtymistä perinteisemmistä työsuhteista joustavampiin suhteisiin, joihin kuuluu ”self-employment” eri muodoissaan, pakottaa kysymään yleisemmin, mitä johtopäätöksiä yhteisön lainsäätäjän on tehtävä arvioidessaan yhteisön oikeudessa – työsuhteessa tai itsenäisesti toimiville – työntekijöille myönnettävää erityistä suojelua. Olennainen osa tätä suojelua on yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on vahvistettu oikeudelliseksi perusperiaatteeksi EY 13 ja EY 141 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa ja 23 artiklassa. Kyseinen periaate on oikeutuksena yhteisön lainsäätäjän siihen EY 141 artiklan 3 kohdan nojalla erityisesti sovittamalle toiminnalle. Tällainen toiminta voi mielestäni edeltää muita toimenpiteitä, joilla taataan työntekijöiden suojelu, joka edellyttää EY 137 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan yksimielisyyttä neuvostossa.

54.      Johtopäätökseni on sen vuoksi se, että yhteisön oikeuden nykyisessä vaiheessa pääasian perustana oleva tilanne ei anna naisille oikeutta samaan palkkaan kuin miehille EY 141 artiklan perusteella.

Toinen ennakkoratkaisukysymys

55.      Toisella kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko EY 141 artiklalla välitön oikeusvaikutus, jonka perusteella Allonbyllä olisi oikeus liittyä TSS:ään joko vertailemalla itseään Johnsoniin tai tilastollisen näytön perusteella.

56.      Kuten edellä esitetystä jo havaitaan, niiden osa-aikaisten tuntiopettajien asema, jotka olivat alun perin Collegen palveluksessa ja jotka ovat nyt ELS:n välittämää työvoimaa, on muuttunut. Collegessa he työskentelivät työsopimuksen perusteella (”contract of service”), ELS:ssä he työskentelevät itsenäisinä työntekijöinä palveluhankintasopimuksen perusteella (”contract for services”).

57.      Liittyminen TSS:ään on mahdollista ainoastaan, jos tehdään myös sellaista työtä, joka antaa oikeuden liittyä tähän eläkejärjestelmään (pensionable employment). Käsite ”pensionable employment” kattaa TTS-Regulationsin mukaan työsopimukseen perustuvan työsuhteen mutta ei palveluhankintasopimukseen perustuvaa suhdetta.

58.      Myös toinen kysymys liittyy siihen tosiseikkaan, että Allonby ei voi osoittaa vertailukohtaa, kuten kansallisessa eläkelainsäädännössä edellytetään. Allonby väittää, että tällainen vaatimus on este eläkejärjestelmään kuulumiselle. Allonby on sitä mieltä, että eläkejärjestelmään liittymistä koskevaa vaatimusta tukeakseen hän voi ottaa vertailuhenkilöksi Johnsonin tai, jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ja näin ollen toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan annettava vastaus on kieltävä, hän saa osoittaa tilastollisten todisteiden avulla, että ”self-employed workers” -ryhmän jättäminen eläkejärjestelmän ulkopuolelle koskee huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Tämä haitta johtuu eläkejärjestelmässä käytetystä määritelmästä, jonka perusteella työntekijät, jotka työskentelevät palveluhankintasopimuksen perusteella, jäävät järjestelmän ulkopuolelle. Jos Allonbyn tämä väite hyväksytään eikä objektiivista oikeuttamisperustetta ole, Secretary of State joutuu lainsäätäjän ja eläkejärjestelmän hallinnoijan ominaisuudessa muuttamaan näitä ehtoja, jolloin lopputuloksena on se, että tuntiopettajat, jotka työskentelevät itsenäisinä ammatinharjoittajina palveluhankintasopimuksen perusteella, voivat liittyä järjestelmään, ja hänen työnantajansa, ELS, on velvollinen suorittamaan siihen maksuja.

59.      Allonby väittää, 1) että syrjintä johtuu TSS:ään liittymiseen oikeutettujen henkilöiden määritelmästä, 2) että oletettaessa, että tämä määritelmä on naisia välillisesti syrjivä, tällainen syrjintä voidaan havaita puhtaasti oikeudellisessa tarkastelussa, ja 3) että asian kannalta ei ole merkitystä sillä, voiko hän osoittaa nykyisen työnantajansa ELS:n palveluksessa olevaa vertailuhenkilöä väitetyn syrjinnän yksilöimiseksi, koska syrjintä johtuu liittymisen ehdoista, joihin ELS:llä ei ole vaikutusvaltaa.

60.      Allonby esittää, että yhteisöjen tuomioistuin tyytyy eriarvoista kohtelua koskevissa asioissa tilastoihin, jos niiden avulla voidaan osoittaa, että käytäntö tai sovellettu edellytys aiheuttaa naisille suhteellisesti enemmän haittaa. Tällaisissa tilanteissa ei edellytetä vertailukohtaa, joka tekisi samaa työtä saman yksityisen tai julkisen työnantajan palveluksessa.

61.      Hän viittaa tällöin asiassa Rinner-Kühn annettuun tuomioon (12) ja asiassa Seymour-Smith ja Perez annettuun tuomioon, (13) joissa syrjintä johtui lainsäädännöstä. Hän tuo esille, että samaa lähestymistapaa käytetään myös alakohtaisissa työseläkejärjestelmissä, kuten asiassa Fisscher annetussa tuomiossa, (14) jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että myös liittymisoikeus kuuluu EY 141 artiklan soveltamisalaan ja että eläkejärjestelmien hallinnoijien on, kuten työnantajien, noudatettava tämän artiklan määräyksiä ja että syrjinnän kohteeksi joutunut työntekijä voi vedota oikeuksiinsa suoraan järjestelmän hallinnoijia vastaan.

62.      Allonby huomauttaa, että asiassa Fisscher annettu tuomio (15) ja myös asiassa Bilka annettu tuomio (16) koskivat eläkejärjestelmään liittymistä. Tällöin varsinaista merkitystä ei ollut kyseisten naisten harjoittamalla toiminnalla. Toisin on niissä asioissa, jotka koskevat eläkejärjestelmästä myönnettäviä yhdenvertaisia etuuksia. Näissä tapauksissa voi osoittautua tarpeelliseksi arvioida, saako nainen vähemmän eläkettä tekemästään samasta tai samanarvoisesta työstä. Myöskään tällaisissa asioissa yhteisöjen tuomioistuin ei ole kuitenkaan pitänyt tarpeellisena rajoittaa tuomiotaan niihin tapauksiin, joissa voidaan osoittaa tosiasiallinen vertailuhenkilö, jos jo itse järjestelmän edellytyksistä seuraa, että miehet tai naiset saavat aiemmin tekemästään samasta työstä erisuuruista eläkettä.

63.      Hän väittää, että miespuolinen tuntiopettaja, joka tekee samaa työtä työsopimuksen perusteella, saa työnantajaltaan enemmän palkkaa TSS:stä myönnettävän eläkkeensä kautta kuin naispuolinen saa palkkaa omalta työnantajaltaan. Hän viittaa asiassa Liefting annettuun tuomioon (17) ja väittää, että tässä asiassa miehellä ja naisella voi olla eri työnantaja, aivan kuten käsiteltävänä olevassa asiassa. Molemmissa asioissa syrjivä osapuoli on lainsäätäjä ja eläkejärjestelmän hallinnoija. Allonby on kuitenkin sitä mieltä, että molemmissa asioissa eläke on palkkaa, koska se kertyy työstä ja sen maksaa työnantaja. Hän väittää, että sama periaate on johdettavissa asiassa Beune annetusta tuomiosta. (18)

64.      Allonby on sitä mieltä, ettei ole perusteltua viitata asiassa Coloroll annettuun tuomioon, (19) johon Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa väittäessään, että EY 141 artikla rajoittuu tilanteisiin, joissa henkilökuntaan kuuluu molempien sukupuolten edustajia. Hänen mukaansa tässä asiassa oli kyse yhden erityisen, henkilökunnaltaan ainoastaan miehistä koostuneen yrityksen työeläkejärjestelmästä. Syrjinnästä ei voinut siis olla kyse. TSS on kuitenkin valtakunnallinen järjestelmä, johon kuuluu sekä miespuolisia että naispuolisia tuntiopettajia.

65.      Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on sitä mieltä, että toisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen osaan annettavan vastauksen on oltava kieltävä samasta syystä kuin ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen. Johnsonilla ja hänen kollegoillaan on oikeus kuulua järjestelmään, koska College on päättänyt tehdä heidän kanssaan työsopimuksen. Allonby ja hänen kollegansa eivät sitä vastoin voi siihen kuulua, koska ELS on päättänyt tehdä heidän kanssaan palveluhankintasopimuksia. Kansallinen tuomioistuin totesi myös, että College ei voi vaikuttaa ELS:n maksaman palkkion suuruuteen, joten ei tullut kysymykseenkään, että College määräisi, ketkä ELS:ssä työskentelevät henkilöt olivat oikeutettuja liittymään TSS:ään. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan kaikki työntekijät ovat palveluhankintasopimuksen perusteella ELS:n palveluksessa ja jäävät sen vuoksi TSS:n ulkopuolelle. Allonby ei voi esittää vaatimusta EY 141 artiklan nojalla, koska vertailuhenkilöä ei ole osoitettavissa.

66.      Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tuo lisäksi esille, mitä seurauksia Allonbyn näkemyksestä olisi. ELS:n tapainen henkilöstövuokraamo olisi silloin EY 141 artiklan nojalla velvollinen takaamaan, että samoja eläke-ehtoja, jotka koskevat sen asiakkaiden työntekijöitä, sovelletaan sen tietokannassa olevaan henkilöstöön. Tilanne olisi toteutuskelvoton. Velvollisuus ei rajoittuisi ainoastaan tilanteeseen, jossa kyse on alakohtaisista eläkejärjestelmistä, vaan se ulottuisi myös tilanteeseen, jossa asiakkailla olisi oma yrityskohtainen työeläkejärjestelmänsä, mikä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa tavallista yksityisellä sektorilla. Tällaisten henkilöstövuokraamojen on mahdotonta taata henkilöstönsä jäsenyyttä asiakkaan eläkejärjestelmässä. Olisi lisäksi mahdotonta perustaa omaa eläkejärjestelmää, jossa etuudet lasketaan eri tavalla palvelun suorittamisen eri ajoilta ELS:n jokaisen asiakkaan eläkejärjestelmän ehtojen mukaan.

67.      Tämän ennakkoratkaisukysymyksen toiseen osaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus huomauttaa, että kansallisessa oikeudenkäynnissä ei ole vielä esitetty tilastoja, joiden perusteella kansallinen tuomioistuin voi arvioida, onko kyse syrjinnästä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus epäilee, voiko Allonby tukea väitettään, sillä miesten ja naisten suhteellinen osuus on sama jo ELS:ssä. Tämä suhde ei anna aihetta väittää, että tehtävien ulkoistaminen koskee huomattavasti useampia naisia kuin miehiä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus epäilee lisäksi, antaako yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö asioissa Rinner-Kühn Liefting ja Beune Allonbylle oikeuden liittyä TSS:ään – ja velvoittaako se siten ELS:n suorittamaan Allonbystä maksuja – vaikka ELS ei sovellakaan tietokannassaan miespuolisiin ja naispuolisiin tuntiopettajiin eriarvoista kohtelua sukupuolen perusteella. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan vastaus tähän on kieltävä.

68.      Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus viittaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, (20) jossa on katsottu, että eläke-etuudet voivat olla EY 141 artiklassa tarkoitettua palkkaa, jos ne ovat (välillisesti) työnantajan maksamia. Tästä seuraa, että jos työnantaja tekee eläkkeiden maksussa sukupuoleen perustuvan eron, kyse on syrjinnästä. Tämän estämiseksi eläkejärjestelmän hallinnoija vastaa tältä osin joistakin työnantajan velvollisuuksista. (21) Työnantajan velvollisuuksien täytäntöönpano on nimittäin juuri sen vastuulla. Hallinnoijan on näin ollen maksettava työnantajan velvollisuutta vastaava osuus, mutta ei myöskään sen enempää.

69.      Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esittää, että Allonbyn väite merkitsisi sitä, että eläkejärjestelmän määräykset voisivat olla EY 141 artiklan vastaisia, vaikka eläkejärjestelmään osallistuva työnantaja ei noudattaisikaan sukupuolen mukaista eriarvoista palkkausta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan tämä näkemys ei vastaa sitä syytä, jonka vuoksi työeläkkeet kuuluvat EY 141 artiklan soveltamisalaan. Tämän hallituksen mukaan eläkejärjestelmä ja sen hallinnoija eivät voi toimia EY 141 artiklan vastaisesti, jos asianomainen osallistuva työnantaja ei riko tätä artiklaa.

70.      Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tuo Allonbyn käsityksessä esille vielä toisen epäjohdonmukaisuuden. Työnantaja, tässä tapauksessa ELS, joka kohtelee kaikkia miespuolisia ja naispuolisia tuntiopettajiaan samoilla ehdoilla, joiden perusteella heillä ei ole oikeutta osallistua TSS:ään, olisi nimittäin velvollinen suorittamaan eläkemaksuja kaikista tietokannassaan olevista tuntiopettajista heidän sukupuolestaan riippumatta erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen perusteella. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan tämä muuttaisi käänteiseksi työnantajan ja hallinnoijan välisen suhteen sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin ilmaisi sen asiassa Coloroll antamassaan tuomiossa. Itse asiassa Allonbyn pyrkimys johtaisi siihen, että työnantaja velvoitettaisiin EY 141 artiklan perusteella osallistumaan hallinnoijan välityksellä eläkejärjestelmään, vaikka tämä työnantaja ei harjoita palkkasyrjintää eikä myöskään halua osallistua eläkejärjestelmään.

71.      Kyseinen hallitus esittää, että TSS on perustettu julkisten oppilaitosten palveluksessa olevien työntekijöiden eläkejärjestelmäksi, johon kuitenkin myös yksityisten laitosten työntekijöiden on mahdollista liittyä, jos asianomainen työnantaja esittää tätä koskevan pyynnön erityisen menettelyn mukaisesti. Sellaiset laitokset kuin ELS, jossa on töissä tuntiopettajia palveluhankintasopimuksen perusteella, eivät ole kuitenkaan ilmaisseet koskaan haluavansa liittyä siihen. Se tuo lisäksi esille, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käytössä eräänlainen valtioneläke ja että työnantajista riippuu, perustavatko ne sen sijaan eläkejärjestelmän mutta että heitä ei ole suinkaan toivottavaa velvoittaa tähän.

72.      Ilmaisun ”otettu palvelukseen” määritelmästä Yhdistyneeen kuningaskunnan hallitus on esittänyt, että kansallisessa oikeudessa tehdään ero työsopimuksen ja palveluhankintasopimuksen välillä. Se, että Equal Pay Actissa pyritään luomaan muutoksenhakumahdollisuus sekä työsopimuksen perusteella töissä oleville henkilöille että palveluhankintasopimuksen perusteella töissä oleville henkilöille, ei sen mukaan suinkaan merkitse linjanvetoa, jonka mukaan niitä, jotka ovat töissä palveluhankintasopimuksen perusteella, on aina kohdeltava samalla tavalla kuin palkkatyössä olevia työntekijöitä.

73.      Myös komissio on sitä mieltä, että jos Allonby ei voi EY 141 artiklan perusteella vaatia yhdenvertaista palkkaa, hän ei voi vaatia myöskään yhdenvertaista eläkettä. Työeläkkeisiin sovelletaan nimittäin EY 141 artiklaa, koska ne ovat työnantajalta saatavia korvauksia. Kumpaakaan ei voida tarkastella toisesta erillään. Se huomauttaa, että kun ELS valitsee kaikkien tuntiopettajien kanssa tehtäväksi sopimussuhteeksi palveluhankintasopimuksen, minkä vuoksi se ei voi osallistua TSS:ään, tällä ei ole mitään tekemistä sukupuoleen perustuvan syrjinnän kanssa. Myös komissio esittää, että Allonbyn vaatimus johtaisi häntä koskevan muutoksen lisäksi muutokseen koko henkilöstön osalta. Komission mielestä tämä ei ole EY 141 artiklan tarkoitus.

Asian arviointi

74.      Esitän seuraavan huomautuksen, joka koskee kysymystä, voiko Allonby TSS:ään liittymistä koskevan vaatimuksensa tueksi verrata itseään Johnsoniin tai tarvitseeko hän vertailuhenkilöä ylipäänsä.

75.      Minulla on sama käsitys toisen kysymyksen ensimmäisestä osasta kuin Allonbyllä, komissiolla ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella, eli että tähän osaan on vastattava samoin kuin ensimmäiseen kysymykseen. EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan käsitteeseen kuuluvat kaikki nykyiset tai tulevat raha- tai luontaisedut, jos työnantaja maksaa ne työntekijöilleen edes välillisesti työ- tai palvelusuhteen perusteella. Yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että tähän käsitteeseen kuuluvat myös eläke-etuudet. Tästä seuraa, että siitä, saako Allonby verrata palkkansa yhtä osaa vertailuhenkilön palkkaan, riippuu, saako hän verrata siihen myöskään palkkansa jotakin toista osaa.

76.      Koska eläkkeet kuuluvat palkan käsitteeseen, tästä seuraa, että 1) liittymisoikeutta ei saa tältä osin erotella sukupuolen mukaan 2) eikä myöskään saatavia etuuksia. Työnantajaa, joka näin tekee, toimii EY 141 artiklan vastaisesti.

77.      Ensimmäistä kysymystä käsiteltäessä on jo todettu, että irtisanomisensa jälkeen Allonby ei anna enää tällä hetkellä opetusta Collegessa sen kanssa tekemänsä työsopimuksen perusteella vaan ELS:n välittämänä itsenäisenä ammatinharjoittajana palveluhankintasopimuksen perusteella. Jos hän olisi edelleen ollut Collegen palveluksessa osa-aikaisena työntekijänä, hänellä olisi silloin ollut oikeus liittyä TSS:ään. Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska hänen asemansa, jonka perusteella hän suorittaa toimintaansa, on muuttunut.

78.      Riippumatta siitä, miltä osin työntekijä ja itsenäinen ammatinharjoittaja eroavat asemaltaan, tarvitaan vertailuhenkilö tai viitekehys sen määrittämiseksi, onko kyse sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä. Tämä koskee myös liittymisoikeutta. Käsitellessäni ensimmäistä kysymystä huomautin jo, että tilanne voi olla epätyydyttävä mutta että Allonby ei voi verrata itseään Collegen palveluksessa olevaan vertailuhenkilöön nykyisessä oikeuden tilassa vetoamalla EY 141 artiklan välittömään oikeusvaikutukseen.

79.      Vaikka Allonby ei voikaan vedota suoraan EY 141 artiklaan verratakseen omaa tilannettaan Johnsonin tilanteeseen, tämä ei estä sitä, että kyse voi olla alakohtaisesta järjestelystä tai säädöksestä johtuvasta välillisestä syrjinnästä. Käsiteltävänä olevassa asiassa TTS-Regulationsin ulkopuolelle jäävät palveluhankintasopimuksen perusteella oppitunteja antavat tuntiopettajat. Kyse voi olla (välillisestä) syrjinnästä, jos havaitaan, että tämä liittymisehto soveltuu huomattavasti useampiin naisiin kuin miehiin. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin ratkaistava, onko tästä kyse ja onko sille objektiivista oikeuttamisperustetta.

80.      Tässä yhteydessä haluan huomauttaa vielä seuraavaa. Ensinnäkin Yhdistynyt kuningaskunta on pannut täytäntöön direktiivin 75/117/ETY mukaiset velvoitteensa säätämällä Equal Pay Actin. Toiseksi Yhdistynyt kuningaskunta on muuttanut Pensions Actia myös yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaiseksi asiassa Barber annetun tuomion ja sitä seuraavien tuomioiden perusteella. Tuntiopettajien valtakunnallisen työeläkejärjestelmän on perustanut valtio, ja sen toimintaa säädellään Pensions Actilla ja TSS-Regulationsilla. Tämän jälkimmäisen ulkopuolelle taas jää palveluhankintasopimukseen perustuva työskentely, ja sitä sovelletaankin ainoastaan työsopimukseen perustuviin työsuhteisiin. Tästä ulkopuolelle jättämisestä aiheutuu joitakin ongelmia, joita käsitellään jäljempänä.

81.      Minua eivät saa vakuuttuneeksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen väitteet, joiden mukaan kyse ei välttämättä ole syrjinnästä. Olen tietysti samaa mieltä siitä, että syy ei ole ELS:n tai Collegen. Tämä ei ole edes ongelma. Ongelma on nimittäin lainsäädännössä itsessään. Tästä syystä Secretary of State ei ole Allonbyn vaatimusten ensisijainen kohde niinkään hallinnoijana vaan pikemminkin lainsäätäjänä. Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus onkin oikeassa huomauttaessaan, että eläkerahaston hallinnoijan asema on työnantajien EY 141 artiklan mukaisten velvoitteiden peilikuva, se sivuuttaa sen, että syrjintä voi johtua myös lain itsensä sanamuodosta.

82.      Tämän päätelmän tueksi esitän seuraavaa. Jos oletetaan, että College oli yrittänyt ratkaista rahoitusongelmansa tekemällä osa-aikaisen henkilöstönsä kanssa ainoastaan palveluhankintasopimuksia, Collegen olisi tullut tarjota tälle henkilöstölle edelleenkin – työtunteihin suhteutetulla tavalla – saman palkan kuin kokopäiväiselle henkilökunnalleen. Tämä johtuu nimittäin Equal Pay Actista. Osa-aikainen henkilöstö, joka ei ole Collegen palveluksessa, ei kuitenkaan voisi liittyä TSS:ään, sillä se ei täytä liittymisehtoa. Tällöin on kyse tilanteesta, jossa työsuhteessa olevia työntekijöitä ja ”itsenäisiä” ammatinharjoittajia ei voida kohdella yhdenvertaisesti, koska jälkimmäiset eivät ole oikeutettuja tulevaan, eläkkeestä muodostuvaan palkkaan. Jos tilastotietojen perusteella voidaan osoittaa, että eriarvoinen kohtelu rasittaa naisia enemmän kuin miehiä, sitä koskeva kanne voidaan nostaa suoraan EY 141 artiklan perusteella.

83.      Tältä kannalta pidän edellä 72 kohdassa esitettyä Yhdistyneen kuningaskunnan päättelyä sisäisesti ristiriitaisena. Jos ensinnäkin väitetään, että Equal Pay Actilla ja EY 141 artiklalla on sama päämäärä, nimittäin sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän kielto, ja tämän kiellon tehokkuuden takaamiseksi työsuhteessa olevat työntekijät ja ”itsenäiset” ammatinharjoittajat rinnastetaan toisiinsa, on vaikea väittää, että rinnastuksen ei tarvitse koskea eläkkeitä, joita on pidettävä lykättynä palkkana.

84.      Ennakkoratkaisupyynnön 50 ja 109 kohdasta ilmenee lisäksi, että Employment Appeal Tribunal on katsonut, että tällaisessa tapauksessa palveluhankintasopimusta on Equal Pay Actin perusteella pidettävä työeläkkeen soveltamisen kannalta työsopimuksena. Tämän oletuksen perusteella Allonbyllä olisi vielä pitänyt olla Equal Pay Actin mukainen liittymisoikeus. Tästä huolimatta TSS kuitenkin kohtelee monialaisena järjestelmänä keskenään eriarvoisesti työsuhteessa olevia tuntiopettajia ja palvelujaan itsenäisesti tarjoavia tuntiopettajia. Juuri tästä järjestelmästä seuraa, että oppilaitokset alkavat turvautua pääasian perustana oleviin menettelyihin. Se, että Equal Pay Actin nojalla työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat asetetaan palkkauksen kannalta varta vasten samaan asemaan, kun taas TSS:ssä tehdään ero, johtaa EY 141 artiklan aineellisen oikeusvaikutuksen vastaiseen tilanteeseen, jos oletetaan, että vaikutus koskee suhteellisesti useampia naisia kuin miehiä. Tällaisessa tapauksessa kansallisen lainsäätäjän oikeudellisena velvollisuutena on huolehtia siitä, että molemmat työntekijäryhmät voivat liittyä eläkejärjestelmään yhdenvertaisin ehdoin.

85.      Tältä kannalta ei ole merkitystä sillä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen väitteellä, että työnantajilla ei ole velvollisuutta perustaa omaa työeläkejärjestelmäänsä tai liittyä siihen. Allonby on lisäksi sitä mieltä, että myös yksityisillä oppilaitoksilla on velvollisuus suorittaa maksuja riidanalaiseen työeläkesäätiöön mutta että käytetyn määritelmän mukaan ELS:n tapaisilla laitoksilla ei ole tällä hetkellä valinnanvaraa. Tässä esitetty kysymys koskee sitä, voiko Allonby osoittaa tilastoaineiston perusteella TSS-Regulationsissa käytetyn määritelmän olevan välillisesti syrjivä. Jos hän onnistuu eikä objektiivista oikeuttamisperustetta ole, lainsäätäjän on puututtava asiaan. Tähän ei vaikuta se, onko ELS:n myöhemmin suoritettava hänen hyväkseen maksuja TSS:ään esitetyn vaatimuksen mukaisesti. Kuten edellä esitetyistä seikoista jo ilmenee, olen sitä mieltä, että esitettyyn kysymykseen on vastattava myöntävästi.

V  Ratkaisuehdotus

86.      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella esitän, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee Court of Appealin (Englanti & Wales) (Civil Division) esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Pääasian tapaisissa tilanteissa, joissa Collegen palveluksessa olevien tuntiopettajien palkkauksen ja kolmannen osapuolen kanssa tekemänsä palveluhankintasopimuksen perusteella palvelujaan suorittavien tuntiopettajien palkkauksen välillä havaitaan eroja, ei voida esittää EY 141 artiklan 1 kohtaan perustuvaa vaatimusta kyseistä Collegea tai kyseistä kolmatta osapuolta vastaan, koska palkkauksen eroilla, mukaan luettuna oikeus liittyä eläkejärjestelmään, ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää ja sen vuoksi ei ole olemassa sellaista yksikköä, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa tästä erosta.

2) EY 141 artiklan 1 kohtaan voidaan vedota sellaista lakisääteistä työeläkejärjestelmää vastaan, joka on avoin ainoastaan työsuhteessa oleville julkisia palveluja tarjoaville henkilöille eikä palveluhankintasopimuksen perusteella toimiville tuntiopettajille, jos havaitaan, että tämä rajoitus koskee huomattavasti useampia naisia kuin miehiä eikä tähän ole objektiivista oikeuttamisperustetta.

1 – Alkuperäinen kieli: hollanti.

2 – EYVL L 45, s. 19.

3 – Josta on muutettuna tullut EY 141 artikla.

4 – Asia C-262/88, Barber, tuomio 17.5.1990 (Kok. 1990, s. I-1889, Kok. Ep. X, s. 425)

5 – Asia 43/75, Defrenne II, tuomio 8.4.1976 (Kok. 1976, s. 455, Kok. Ep. III, s. 63).

6 – Asia C-320/00, tuomio 17.9.2002 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

7 – ELS viittaa tällöin seuraavaan oikeuskäytäntöön: edellä alaviitteessä 5 mainitussa asiassa Defrenne II 8.4.1976 annettu tuomio; asia 129/79, Macarthys, tuomio 27.3.1980 (Kok. 1980, s. 1275, Kok. Ep. V, s. 175); asia C-132/92, Roberts, tuomio 9.11.1993 (Kok. 1993, s. I-5579) ja asia C-200/91, Coloroll Pension Trustees, tuomio 28.9.1994 (Kok. 1994, s. I-4389, Kok. Ep. XVI, s. I-91).

8 – Edellä alaviitteessä 4 mainitussa asiassa Barber 17.5.1990 annettu tuomio.

9 – Mainittu edellä alaviitteessä 6.

10 – Kursivointi tässä.

11 – Kursivointi tässä.

12 – Asia 171/88, Rinner-Kühn, tuomio 13.7.1989 (Kok. 1989, s. 2743).

13 – Asia C-167/97, Seymour-Smith ja Perez, tuomio 9.2.1999 (Kok. 1999, s. I-623).

14 – Asia C-128/93, Fisscher, tuomio 28.9.1994 (Kok. 1994, s. I-4583, Kok. Ep. XVI, s. I-129)

15 – Mainittu edellä alaviitteessä 13.

16 – Asia 170/84, Bilka, tuomio 13.5.1986 (Kok. 1986, s. 1607, Kok. Ep. VIII, s. 607).

17 – Asia C-23/83, Liefting, tuomio 18.9.1984 (Kok. 1984, s. 3225).

18 – Asia C-7/93, Beune, tuomio 28.9.1994 (Kok. 1994, s. I-4471).

19 – Mainittu edellä alaviitteessä 7.

20 – Edellä alaviitteessä 15 mainitussa asiassa Bilka 13.5.1986 annettu tuomio ja edellä alaviitteessä 17 mainitussa asiassa Beune 28.9.1994 annettu tuomio.

21 – Edellä alaviitteessä 7 mainitussa asiassa Coloroll 28.9.1994 annetun tuomion 17–24 kohta ja edellä alaviitteessä 4 mainitussa asiassa Barber 17.5.1990 annetun tuomion 28–29 kohta.

Full & Egal Universal Law Academy