JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
CHRISTINE STIX-HACKL
10 päivänä syyskuuta 2003(1)
Asia C-329/01
The Queen
on the Application of British Sugar plc
vastaan
Intervention Board for Agricultural Produce
(High Court of Justice (England & Wales), Queen's Bench Divisionin (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Sokerialan yhteinen markkinajärjestely – C-sokerin vientitodistus – Todiste viennistä – Vientitodistuksen oikaisu – Suhteellisuusperiaate – Seuraamusmaksu
I Johdanto
1. Oikeudenkäynnissä on kysymys kiintiöitä suuremman tuotannon soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2670/81 (2) (jäljempänä asetus N:o 2670/81) tulkinnasta ja maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä marraskuuta 1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3719/88 (3) (jäljempänä asetus N:o 3719/88) tulkinnasta ja pätevyydestä.
2. Asiassa on tältä osin kysymys sokerin vientitodistuksista. Tarkemmin on kyse erehdyksessä liian pienelle summalle haetun todistusotteen seuraamuksista, jonka perusteella on kuitenkin tosiasiassa viety alun perin aiottu (1000-kertainen) määrä. Tässä yhteydessä on lisäksi kysymys toisen todistusotteen, jonka perusteella on viety sokeria vientitodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen, käyttämisen seuraamuksista.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Yhteisön oikeus
Sokerialan markkinajärjestely
3. Euroopan yhteisö on säädellyt sokerin tuotantoa, vientiä ja tuontia EY:n perustamissopimuksen 32–38 artiklan (entiset 38–47 artikla) mukaisen yhteisen maatalouspolitiikan avulla. Tämän asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana kyseistä markkinajärjestelyä koskevat perussäännöt sisältyivät sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1785/81 (4) (jäljempänä perusasetus).
4. Asiassa British Sugar (5) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”perusasetuksella pyritään sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn (6) yhteydessä siihen, että sokerimarkkinat vakauttamalla säilytettäisiin yhteisössä toimivien perustuotteiden, kuten sokerin, tuottajien työllisyyteen ja elintasoon liittyvät tarvittavat takeet ja varmistettaisiin se, että kaikki kuluttajat voivat hankkia sokeria kohtuuhinnoin. Sokerin tuotannon hallitsemiseksi yhteisössä on perusasetuksella otettu käyttöön tuotantokiintiöiden järjestelmä, jolla tämän asetuksen 15. perustelukappaleen mukaan taataan tuottajille yhteisön hinnat ja tuotannon myynti.”
5. Tämän päämäärän toteuttamiseksi perusasetuksessa on määritelty tietyt A- ja B-kiintiöt ja niitä koskevat tuotantomäärät. Kullekin jäsenvaltiolle myönnetään markkinointivuoden (heinäkuun 1. päivästä seuraavan vuoden kesäkuun 30. päivään) ajaksi tietty tuotantomäärä. Jäsenvaltiot jakavat nämä A- ja B-tuotantomäärät niiden alueella sijaitsevien sokerin tuottajien kesken. Yritys voi myydä sille myönnetyt tuotantomäärät yhteisön sisämarkkinoilla tai maailmanmarkkinoilla, ja yhteisöstä vietävästä sokerista voidaan mahdollisesti periä maksu. Sokerin tuottajan A- ja B-sokerin lisäksi markkinointivuoden aikana tuottama määrä on niin sanottua ”C-sokeria”. Tästä on kysymys nyt käsiteltävässä asiassa. C-sokeria ei voida myydä sisämarkkinoilla. Sokerin tuottajan on vietävä tuottamansa C-sokeri maailmanmarkkinoille tietyn määräajan (7) kuluessa, eikä sille voida maksaa hintatukea tai vientitukea.
C-sokerin vientiä koskevat säännökset
6. Yleisesti sovelletaan asetusta N:o 2670/81. (8)
Asetuksen N:o 2670/81 1 artiklan 1 alakohdassa säädetään mm. seuraavaa:
”1. Asetuksen (ETY) N:o 1785/81 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viennin katsotaan tapahtuneen, jos
a) tuottajana olevan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on 2 artiklassa tarkoitettu todiste C-sokerin – – viejänä olevasta jäsenvaltioista riippumatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muiden säännösten soveltamista;
– –
Lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, jos kaikki ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, kyseistä C-sokerin – – määrää pidetään sisämarkkinoilla myytynä. – – ”
Asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa säädetään mm. seuraavaa:
”2. Todistaminen tapahtuu esittämällä:
a) edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion toimivaltaisen toimielimen asetuksen (ETY) N:o 2630/81[ (9) ] 3 artiklan mukaisesti kyseiselle valmistajalle myöntämä vientitodistus; – – ”
Asetuksen 2670/81 3 artiklan 1 kohdassa säädetään mm. seuraavaa:
”1. Asianomaisen jäsenvaltion on perittävä määristä, jotka on 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti myyty sisämarkkinoilla, C-sokerin osalta 100 kilogrammalta tapauksen mukaan valkoista sokeria tai raakasokeria – – määrä, joka vastaa
– suurinta kyseiseen tuotteeseen sinä markkinointivuonna, jona kyseinen C-sokeri – – on tuotettu, ja sitä seuraavan kuuden kuukauden aikana sovellettavaa tuontimaksua,
ja
– 1,21 ECUa.”
7. Koska yhteisön maatalousmarkkinoiden sääntelyjärjestelmän tehokkuus edellyttää, että kolmansien maiden kanssa käytävästä kaupasta saadaan tyhjentävät tiedot, (10) perusasetuksessa säädetään, että maataloustuotteiden tuontiin ja vientiin vaaditaan tuonti- tai vientitodistus.
8. Tuonti- ja vientitodistuksia ja niiden kansallisten viranomaisten toimesta tapahtuvaa hallinnollista käsittelyä koskevista yleisistä määräyksistä säädettiin merkityksellisenä ajankohtana asetuksessa N:o 3719/88.
Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1 Todistusten ja todistusotteiden mainintoja ei saa muuttaa todistuksen antamisen jälkeen.
2 Kun todistuksessa tai otteessa esiintyvien mainintojen oikeellisuuden suhteen on epäilyjä, todistus tai ote palautetaan todistuksen antaneelle elimelle joko asianomaisen todistuksen haltijan tai asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen aloitteesta.
Jos todistuksen antava elin arvioi, että edellytykset oikaisuun ovat olemassa, se peruuttaa joko otteen tai todistuksen sekä aikaisemmin annetut otteet ja antaa viipymättä joko oikaistun otteen tai oikaistut todistukset ja vastaavat otteet. Näiden uusien asiakirjojen, joissa on maininta ’todistus oikaistu... (pvm)’ tai ’ote oikaistu... (pvm)’, kussakin kappaleessa on tarvittaessa oltava uudestaan ilmoitettuina aikaisemmat hyväksymismerkinnät.
Jos antava elin ei arvioi todistuksen tai otteen oikaisemista tarpeelliseksi, se liittää siihen maininnan ’tarkistettu... (pvm) asetuksen (ETY) N:o 3719/88 24 artiklan mukaisesti’ sekä leiman.”11 –Tähän liittyvä asetuksen N:o 3719/88 17. perustelukappale kuuluu seuraavasti: ”Moitteettoman hallinnoimisen kannalta lupia tai todistuksia ja otteita todistuksista ei saa muuttaa niiden antamisen jälkeen; jos on kuitenkin syytä epäillä antavan elimen virhettä tai todistuksessa tai otteessa esiintyvien tietojen ilmeisiä epätarkkuuksia, olisi otettava käyttöön menettely, jolla virheelliset todistukset tai otteet voidaan peruuttaa ja antaa tilalle oikaistut.”
9. C-sokerin vientitodistuksia koskevat erityiset säännökset ovat erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamisesta sokerialalla 27 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1464/95 (12) (jäljempänä asetus N:o 1464/95).
10. Nyt käsiteltävän asian kannalta olennaiset säännökset voidaan tiivistää seuraavasti:
11. Vientitodistus oikeuttaa ja velvoittaa viemään sisämarkkinoilta todistuksessa määritellyn määrän kyseistä tuotetta todistuksen voimassaoloajan kuluessa. (13) Todistuksen myöntää kansallinen, todistuksen antamiseen toimivaltainen elin (jäljempänä lupaviranomainen) hakemuksesta, joka on toimitettu asetuksen määräysten mukaisesti laaditulla lomakkeella. (14)
12. Vientitodistuksen (jäljempänä päätodistus) perusteella voidaan myöntää myös todistusotteita. Todistusten otteilla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin päätodistuksella sen määrän osalta, jolle nämä otteet on annettu. (15) Todistusotteen myöntämisessä noudatetaan samaa asiakirjamenettelyä kuin päätodistuksen osalta. Päätodistuksen tai todistusotteen ensimmäinen kappale (todistuksen haltijan kappale, jäljempänä kappale N:o 1) annetaan hakijalle. Kappale N:o 1 esitetään vienti-ilmoituksen yhteydessä tullitoimipaikassa (jäljempänä tulli), jossa se merkitään ja vahvistetaan. Tämän jälkeen hakija saa takaisin kappaleen N:o 1 ja lähettää sen lupaviranomaiselle. Jos kysymys on annetuista todistusotteista, päätodistuksesta vähennetään kussakin todistusotteessa ilmoitettu määrä todistusotteen numeroon viitaten kunnes päätodistuksessa ilmoitettu kokonaismäärä on käytetty loppuun. (16)
13. Päätodistuksen osoittama kokonaismäärä on kuitenkin – myös siinä tapauksessa, että käytetään todistusotteita – joka tapauksessa vietävä yhteisöstä päätodistuksen voimassaoloajan kuluessa. C-sokerin vientiä varten myönnetyn todistuksen voimassaoloajasta säädetään asetuksessa N:o 1464/95. Todistus on voimassa sen myöntämispäivästä sitä seuraavan kolmannen kuukauden loppuun asti. (17)
14. Vientivelvoitetta pidetään täytettynä päivänä, jolloin tulli on ottanut vastaan vienti-ilmoituksen todistusta vastaavasta määrästä C-sokeria. Vientivelvoitteen (oikea-aikainen) täyttäminen todistetaan kyseisen vientitodistuksen merkityllä ja vahvistetulla kappaleella N:o 1 ja lisäksi täydentävillä todisteilla. (18) Täydentävien todisteiden määrittely jää jäsenvaltion valittavaksi, kun vienti-ilmoitus – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – vastaanotetaan siinä jäsenvaltiossa, jonka lupaviranomainen on myös antanut vientitodistuksen. (19)
B Kansallinen lainsäädäntö
15. Ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan C-sokerin vientitodistusten osalta seuraavaa menettelyä:
16. C-sokerin vientitodistusten antamiseen toimivaltainen elin on ”Intervention Board for Agricultural Produce” (jäljempänä IBAP), joka on pääasian oikeudenkäynnissä vastaajana.
17. Vientitodistusta ja todistusotteita voidaan hakea kirjallisesti tai puhelimitse. Haettaessa päätodistusta ja samanaikaisesti yhtä tai useampaa päätodistukseen perustuvaa todistusotetta hakijalle ilmoitetaan päätodistuksen myöntämisestä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan hakijalle ei kuitenkaan anneta yhtään kappaletta päätodistuksesta, vaan kaikki päätodistuksen kappaleet sekä todistusotteen kappale N:o 2 jäävät IBAP:n haltuun. (20) Hakijalle annetaan vain kunkin todistusotteen kappale N:o 1. Myönnetyt todistusotteet ovat kuitenkin (lukuun ottamatta kunkin otteen määrää koskevaa tietoa) päätodistuksen kanssa sisällöllisesti identtiset. Niissä on erityisesti joka kerta maininta kokonaismäärästä, joka päätodistuksessa on myönnetty. Hakijan pyynnöstä IBAP lähettää kunkin todistusotteen kappaleen N:o 1 suoraan hakijan nimeämälle huolitsijalle.
18. Ratkaisuehdotuksen 14 kohdassa mainitut täydentävät todisteet esitetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa lomakkeen C88(CAP) avulla. Vientitodistuksen haltija (asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan sokerin tuottaja) täyttää tämän lomakkeen ja toimittaa sen joko suoraan tulliin tai huolitsijalleen. Mikäli huolitsija on saanut vientitodistuksen kappaleen N:o 1 suoraan IBAP:lta ja lomakkeen C88(CAP) vientitodistuksen haltijalta, huolitsija toimittaa nämä asiakirjat tulliin yhdessä.
19. Viennin yhteydessä tai sen jälkeen tulli tekee lomakkeeseen C88(CAP) merkinnän ja vahvistuksen ja lähettää sen IBAP:lle. Tulli tekee merkinnän ja vahvistuksen myös vientitodistuksen kappaleeseen N:o 1, mutta lähettää sen takaisin vientitodistuksen haltijalle tai huolitsijalle. Jos koko määrä, jota vientitodistus koskee, on viety, vientitodistuksen haltija tai huolitsija toimittaa 60 päivän kuluessa viennistä IBAP:lle takaisin tullin leimaaman todistuksen kappaleen N:o 1.
III Tosiseikat ja kansallinen oikeudenkäynti
20. British Sugar haki 7.8.1997 vientitodistusta 20 000 tonnin C-sokerimäärän vientiä varten, ja IBAP myönsi sen seuraavana päivänä numerolla 3SG00070. Tämä päätodistus oli voimassa 30.11.1997 asti, kyseinen päivä mukaan lukien. Samanaikaisesti haettiin ja myönnettiin ensimmäinen todistusote. British Sugarin pyynnöstä IBAP lähetti ensimmäisen otteen kappaleen N:o 1 British Sugarin nimeämälle huolitsijalle.
21. British Sugar haki päätodistuksen perusteella yhteensä 60 otetta. British Sugarin pyynnöstä IBAP lähetti kaikkien otteiden kappaleet N:o 1 suoraan huolitsijalle. Näin ollen British Sugar ei saanut asian kannalta merkityksellisenä ajanjaksona nähtävilleen todistusotteiden kappaleita N:o 1 eikä IBAP:n hallussa olleita päätodistuksen kappaleita N:o 1 ja 2.
22. Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse erityisesti päätodistukseen N:o 3SG00070 liittyvistä kahdesta todistusotteesta, nimittäin kolmannesta ja 46. otteesta.
Kolmas todistusote
23. Kolmannen todistusotteen numero on 3SG00070/3. Otetta haettiin British Sugarin omalla vakiolomakkeella, jossa haettu vientimäärä oli kirjattu kohtaan ”haettu tonnimäärä” numeroin ”2 900” ilman määrän yksikköä ja sen alle kirjaimin ”kaksituhatta yhdeksänsataa kilogrammaa”. British Sugar ilmoitti pääasian oikeudenkäynnissä, että jälkimmäisessä kirjauksessa oli kyse kirjoitusvirheestä ja että oikeana tarkoituksena oli ollut hakea otetta ”kahdelletuhannelle yhdeksällesadalle tonnille”.
24. IBAP myönsi kolmannen otteen ”2,9 tonnille” 11.8.1997 ja teki otetta vastaavan vähennyksen päätodistukseen. Lomakkeeseen C88(CAP) oli kirjattu kohtaan 38 (”nettopaino [kg]”) ensin konekirjoituksella luku ”2 900”. Huolitsija kuitenkin korjasi lomakkeen C88(CAP) kirjoittamalla käsin kyseiseen kohtaan ”2 900 000”. Edelleen huolitsija ilmoitti lastin sisällön olevan ”valkoista kidesokeria 58 000 x 50 kg” (eli 2 900 000 kg) tavaroiden kuvaukseen varatussa kohdassa 31 (”pakkaus ja tavaroiden kuvaus”). Kohdan 47 (”määrää koskevat yksityiskohtaiset tiedot”) sarakkeeseen, jonka otsikkona oli ”nettopaino”, oli kirjoitettu luku 2 900, ja sarake ”yksikkö” oli jätetty tyhjäksi. Sarakkeeseen otsikolla ”vientitodistus” oli kirjattu todistusotteen numero 3SG00070/3, joka oli myönnetty ”2,9 tonnin” määrälle.
25. Huolitsija esitti 14.8.1997 tullille lomakkeen C88(CAP) ja kolmannen todistusotteen kappaleen N:o 1 liitteinä kirjeessä, jossa pyydettiin lupaa ”3 000 tonnin” sokerimäärän laivaamiseen. Kirjeessä tullia pyydettiin leimaamaan kirje todisteeksi siitä, että lupa lastaukseen oli myönnetty. Tulli leimasi kirjeen vielä samana päivänä.
26. Määrältään 2 900 000 kg:n lasti C-sokeria vietiin Yhdistyneestä kuningaskunnasta 22.8.1997.
27. Tulli vastaanotti vienti-ilmoituksen 29.8.1997, ja se merkitsi ja vahvisti ilmoituksen vielä samana päivänä. Sitä paitsi tulli sijoitti leiman huolitsijan käsin muuttaman kirjauksen ”2 900 000” viereen ja merkitsi rastin kohtaan A1, jossa oli merkintä ”osoitettu, että mainittu tavara on poistunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta – – kolmanteen maahan vientiä varten”. Kolmannen todistusotteen kappaleeseen N:o 1 tulli kirjoitti ”2 900 T” ja kirjaimin ”kaksi miljoonaa yhdeksänsataatuhatta kiloa” sekä lisäsi tämän viereen leimansa ja allekirjoituksen. IBAP vastaanotti 15.9.1997 kolmannen todistusotteen kappaleen N:o 1.
28. Päätodistuksen perusteella haettiin ja myönnettiin jatkossa vielä 57 todistusotetta (kunnes päätodistuksen mukainen määrä oli kokonaisuudessaan käytetty) perustuen siihen oletukseen, että kolmas todistusote oli sitä ennen myönnetty ja käytetty vain 2,9 tonnin määrälle C-sokeria.
46. todistusote (21)
29. British Sugarin hakemuksesta sille myönnettiin 11.9.1997 todistusote 298,2 tonnille numerolla 3SG00070/46. Tästä määrästä laivattiin vientiä varten 140 tonnin lasti 10.10.1997 (siis hyvissä ajoin ennen päätodistuksen viimeistä voimassaolopäivää). Toinen, 158,2 tonnin suuruinen lasti laivattiin kuitenkin vasta 3.12.1997 (siis kolme päivää päätodistuksen viimeisen voimassaolopäivän jälkeen). Tulli teki kummankin erän vientipäivänä otteeseen vientierien määrää koskevat merkinnät.
30. Lisäksi tulli leimasi päivämäärällä 3.12.1997 lomakkeen C88(CAP), joka koski 480 000 kg:n kokonaismäärää ja jonka kohdassa 47 (”määrää koskevat yksityiskohtaiset tiedot”) oli mm. lastauserä ”158,2” (ilman määrän yksikköä) viittauksin todistusotteeseen numero ”3SG00070/46”. Edelleen tulliviranomainen merkitsi rastin kyseisen lomakkeen kohtaan A1, jossa oli merkintä ”osoitettu, että mainittu tavara on poistunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta – – kolmanteen maahan vientiä varten”.
31. IBAP vastaanotti 9.12.1997 kyseisen, 46. todistusotteeseen sisältyvää 158,2 tonnin vientierää koskevan lomakkeen C88(CAP).
Jatkotoimet
32. Kun IBAP 15.9.1997 vastaanotti kolmannen todistusotteen kappaleen N:o 1, aloitettiin vientiasiakirjojen tarkastus ja todettiin, että kolmanteen todistusotteeseen liittyvässä C88(CAP)-lomakkeessa tullille ilmoitettu määrä C-sokeria (2 900 000 kg) ei vastannut kolmannessa todistusotteessa myönnettyä määrää (2 900 kg). Tämä ilmoitettiin British Sugarille 9. ja 15.10.1997 päivätyillä kirjeillä, joihin sisältyi seuraava pyyntö: ”Voisitteko ystävällisesti vahvistaa tämän todistuksen otteen perusteella viedyn määrän, koska todistusten virheellinen käyttö vaikuttaa lukuihin, joiden avulla valvotaan tuotetun C-sokerin määrän suhdetta viedyn C-sokerin määrään.”
33. Milloin ja mille määrille kolmannen todistusotteen jälkeiset otteet kulloinkin haettiin, myönnettiin ja käytettiin, ei ole yksityiskohtaisesti tiedossa. Päätodistuksen kokonaismäärästä oli 9.10.1997 (siis päivänä, jolloin British Sugar sai tiedon siitä, että määrät eivät vastaa toisiaan) jäljellä, siihen mennessä myönnettyihin ja käytettyihin todistusotteisiin perustuvien merkintöjen mukaisesti, ainoastaan 29,525 tonnia. Tämä jäljellä oleva määrä vietiin 16.10.1997 kyseiselle määrälle haetun ja myönnetyn (60.) todistusotteen nojalla.
34. IBAP tarkasti 9.12.1997, vastaanotettuaan tuona päivänä 46. todistusotteen kappaleen N:o 1, myös kyseiset vientiasiakirjat ja huomasi, että 46. otteen mukaisesta määrästä 158,2 tonnia C-sokeria oli viety vasta 3.12.1997, siis päätodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. British Sugarille ilmoitettiin tästä sääntöjenvastaisuudesta kirjeitse pian havainnon jälkeen.
35. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan British Sugar otti yhteyttä IBAP:hen 19.12.1997 saadakseen tietoja kolmanteen todistusotteeseen liittyvistä epäselvyyksistä. Jatkossa käytiin lisää keskusteluja, joiden kuluessa asiassa ei päästy yksimielisyyteen. Lopuksi British Sugar pyysi 20.4.1998 päivätyllä kirjeellä IBAP:ta, liittyen erehdyksessä ”2 900 kg:lle” haettuun kolmanteen todistusotteeseen, käyttämään sille asetuksen N:o 3719/98 24 artiklan mukaan kuuluvaa muutosoikeutta ”tilanteen normalisoimiseksi ja epätarkkuuksien poistamiseksi”. IBAP kieltäytyi tekemästä pyydettyä oikaisua.
36. IBAP määräsi 30.4.1998 päivätyllä kirjeellä asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti lasketun seuraamusmaksun asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjen ehtojen täyttämättä jättämisen johdosta. Seuraamusmaksu koski 3 055,3 tonnin sokerierää. Määrä koostui IBAP:n mukaan 2 897,1 tonnista, jota kolmas todistusote ei kattanut (eli 2 900 tonnia vähennettynä 2,9 tonnilla), sekä lisäksi 158,2 tonnista, joka johtui – IBAP:n näkemyksen mukaan – päätodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen viedystä, 46. todistusotteeseen perustuvasta määrästä, jota päätodistus ei enää kattanut. Vaaditun seuraamuksen määrä oli yhteensä 1 455 520,49 GBP.
37. British Sugar on vaatinut High Court of Justice, Queen’s Bench Divisionissa nostamallaan kanteella IBAP:n määräämän seuraamuksen poistamista.
IV Ennakkoratkaisukysymykset
38. High Court of Justice, Queen’s Bench Division esittää 20.7.2001 tekemällään välipäätöksellä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1. Onko tilanteessa, jossa
a) yritys on vienyt sellaisen määrän C-sokeria, joka ylittää määrän, jonka viemiseen kyseinen vientitodistus oikeuttaa; ja/tai
b) yritys on vienyt C-sokeria kyseiseen vientiin oikeuden antavan todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen; ja
c) vaikka olisikin todettu, että kyseinen C-sokeri on viety yhteisön tullialueen ulkopuolelle;
asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa edellytetty todiste esitetty kyseisen viennin tai sen kyseisen viennin osan osalta, jota voimassa oleva todistus ei koskenut?
2. Onko edellä 1 a kohdassa kuvatun tilanteen osalta vastaus edellä esitettyyn kysymykseen erilainen siinä tapauksessa, että:
a) yritys esitti tulliviranomaiselle tulli-ilmoituslomakkeen (C88), joka oli käsin korjattu vastaamaan tosiasiassa vietyä määrää; ja
b) tulliviranomainen on vahvistanut kyseisen todistuksen otteen yrityksen tosiasiassa vietyä määrää koskevan merkinnän mukaisesti?
3. Onko vastaus kysymykseen 2 erilainen, jos oletetaan tilanteen olleen seuraava:
a) yrityksen tarkoituksena oli hakea otetta 2 900 tonnia varten;
b) yrityksen puolella tapahtuneen virheen johdosta todistuksen ote myönnettiin 2,9 tonnille ja tämä 2,9 tonnia merkittiin sekä Intervention Boardin että yrityksen rekistereihin;
c) yrityksen asiamies muutti todistuksen otetta yrityksen puolesta ilmentämään oikein yrityksen tarkoitusta viedä 2 900 tonnia;
d) H.M. Customs & Excise vahvisti myöhemmin todistuksen otteen varmentaen 2 900 tonnin sokerimäärän viennin;
e) sokeria koski lomakkeen C88 mukainen vientitodistus 2 900 tonnille, ja H.M. Customs & Excise käsitteli ja vahvisti tämän todistuksen myöhemmin;
f) tosiasiassa vietiin 2 900 tonnia sokeria;
g) todistuksen otteita haettiin ja myönnettiin myöhemmin siltä pohjalta, että vain 2,9 tonnin vientiin oli aikaisemmin annettu lupa;
h) jokaiseen myöhempään todistuksen otteeseen määrät merkittiin ja vahvistettiin asianmukaisesti ja kaikki näin merkityt sokerimäärät tosiasiassa vietiin;
i) lopputulos oli, että 2 897,1 tonnia sokeria vietiin yli alkuperäisessä todistuksessa sallitun määrän.
4. Annetaanko asetuksen N:o 3719/88 24 artiklassa toimivaltaiselle viranomaiselle oikeus peruuttaa ote tai todistus sekä aikaisemmin annetut otteet ja edellytetäänkö siinä, että toimivaltainen viranomainen antaa viipymättä oikaistun todistuksen tai otteen tai niitä koskevat hyväksymismerkinnät sellaisessa tilanteessa, jossa:
a) todistuksessa tai otteessa itsessään ei päällisin puolin katsottuna ole selkeää tai ilmeistä virhettä ja kun myöntänyt viranomainen ei ole tehnyt mitään virhettä; ja/tai
b) korjauksen tekemistä pyydetään kyseisen otteen tai päätodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen;
c) onko asiassa vaikutusta sillä, jos yritys aikoi hakea todistuksen otetta (aikaisemmin myönnetystä todistuksesta) suuremmalle määrälle kuin se, jonka yritys peruutti?
5. Jos vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin ovat kielteisiä, loukkaavatko komission asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan säännökset yhteisön oikeuden suhteellisuusperiaatetta ja/tai yhdenvertaisuusperiaatetta, koska oikeuden puuttuminen päätodistuksen, todistuksen otteen tai niiden merkintöjen muuttamiseen voi edellä kuvatuissa tilanteissa johtaa komission asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan mukaisen seuraamuksen määräämiseen?
6. a) Onko kansallisella tuomioistuimella ja/tai kansallisella viranomaisella harkintavaltaa muuttaa (alaspäin) komission asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan mukaisesti määrättävän seuraamuksen määrää?
b) Jos näin on, onko tässä asiassa sellaisia tekijöitä, joita yhteisöjen tuomioistuin pitää merkityksellisinä tämän harkintavallan käytön kannalta?
7. Onko asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan mukainen seuraamus oikein peritty siinä tilanteessa, johon on viitattu edellä 33–35 kohdassa?” (22)
V Osapuolten olennaiset lausumat
39. Komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat sitä mieltä, että asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa edellytettyä todistetta ei voida katsoa esitetyn, jos vienti ylittää päätodistuksen mukaisen määrän (kolmas todistusote) tai jos vienti tapahtuu todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen (46. todistusote).
40. Edellä mainitut osapuolet vetoavat ensinnäkin yleisesti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Südzucker Mannheim (23) antamaan tuomioon sekä asetuksen N:o 3719/88 8 artiklan 1 kohtaan. Molemmat ilmentävät valvontajärjestelmän erityistä merkitystä sokerialan YMJ:n kiintiöjärjestelmän avulla täydellisesti säännellyillä markkinoilla. Vientitodistuksiin sisältyvillä, määrää koskevilla tiedoilla ja vientitodistusten voimassaoloajan avulla määritellyillä, vientiä koskevilla määräajoilla on keskeinen merkitys kokonaisjärjestelmän toimivuuden kannalta.
41. Erityisesti kolmanteen todistusotteeseen liittyen edellä mainitut osapuolet painottavat, että loppujen lopuksi 2 897,1 tonnia C-sokeria on joka tapauksessa viety ilman vientitodistusta: Joko jo sen perusteella, että myönnetty ja tosiasiassa viety erä eivät vastaa toisiaan tai ainakin sen johdosta, että British Sugar on ylittänyt päätodistuksen mukaisen kokonaismäärän, koska kaikki myöhemmät todistusotteet on myönnetty ja käytetty sen pohjalta, että kolmas todistusote on myönnetty 2,9 tonnille.
42. Virhe ei voi korjautua myöskään sillä perusteella, että sokerin tuottajan edustaja (tässä huolitsija) on muuttanut määrää koskevat tiedot vastaamaan tosiasiassa vietävää määrää. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin jo asiassa Südzucker Mannheim antamassaan tuomiossa vahvistanut, että tosiasiallista vientimäärää koskevat muut todisteet eivät vapauta vientitodistuksen haltijaa velvollisuudesta noudattaa täydellisesti sokerin vientiä koskevia muotosäännöksiä.
43. Tullin menettely vaikuttaa yhtä vähän viennissä tapahtuneeseen virheellisyyteen. Tullin tosiasiassa vietyä määrää koskeva merkintä ja vahvistus, jonka se teki muutetun C88(CAP)-lomakkeen pohjalta, koskee ainoastaan vietyä määrää, mutta ei sen yhtäpitävyyttä todistusotteen kanssa. Tullin velvollisuutena on nimittäin ainoastaan viennin valvonta sellaisenaan. Sokerialan YMJ:n hallinto ja valvonta on yksinomaan lupaviranomaisen velvollisuutena.
44. Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan tulkinnasta molemmat edellä mainitut osapuolet esittävät, että kyseistä säännöstä on tarkasteltava yhdessä asetuksen 17. perustelukappaleen kanssa ja että sitä on poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti. Säännöksen soveltamisala on siten rajattu epätarkkuuksiin, jotka ilmenevät todistuksesta itsestään tai jotka johtuvat lupaviranomaisen virheestä. Jos lupaviranomainen hyväksyy sokerin tuottajan hakeman vientimäärän, kyseessä ei siten ole ilmeinen epätarkkuus. Merkitystä ei myöskään voi olla sokerin tuottajan tarkoituksella todistusta haettaessa, sillä kyseessä on subjektiivinen seikka, jonka huomioon ottaminen olisi vastoin säänneltyjen sokerimarkkinoiden tehokasta hallintoa.
45. Sitä paitsi asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan mukaista oikaisua ei lähtökohtaisesti voida toteuttaa enää päätodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Asetuksen 17. perustelukappaleen mukaan on selvää, että säännös palvelee hallinnon asianmukaisuutta. Sokerialan YMJ:n tehokas hallinto kuitenkin vaatii, että lupaviranomaiset ovat tarkalleen tietoisia sokerin vientierien sisällöstä ja ajankohdasta, mitä ei takautuvasti vaikuttavien muutosten johdosta voitaisi enää varmistaa.
46. Sen osalta, onko asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohta yhteensopiva suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, edellä mainitut osapuolet vetoavat myös asiassa Südzucker Mannheim annettuun tuomioon, (24) jossa on yleisesti vahvistettu, että velvollisuus todistukseen liittyvien muotosäännösten noudattamiseen ei loukkaa suhteellisuusperiaatetta sen vuoksi, että niillä on erityinen merkitys sokerialan YMJ:n toimivuuden kannalta. Sitä paitsi suhteellisuusperiaatteen osalta yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä (25) ilmenee, että sitä on kulloinkin arvioitava sääntelyn tarkoitukseen nähden. Sokerialan YMJ:n hallinnoinnin kannalta vientitodistuksilla on keskeinen merkitys, ja niiden sisältöä voidaan siten muuttaa vain asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan mukaisten tiukkojen ehtojen vallitessa. Myöskään siinä tapauksessa, että kyseistä artiklaa ei sovelleta, vientitodistuksen haltijalle ei aiheudu kohtuutonta haittaa, sillä jos todistusotteen määrää koskeva tieto perustuu sokerin tuottajan virheelliseen hakemukseen, vientitodistuksen haltija (tai tämän edustaja) saa tiedon erehdyksestä viimeistään todistusotteen palauttamisen yhteydessä ja voi välittömästi hakea uusia todistusotteita sille määrälle, joka tosiasiassa haluttiin viedä.
47. Sen osalta, onko asetuksen N:o 3719/88 24 artikla yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa yhteensopiva, edellä mainitut osapuolet esittävät, että vaikka vientitodistusta voidaan oikaista, kun virhe on ilmeinen tai kun kyse on lupaviranomaisen virheestä, oikaisu ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos se johtuu ainoastaan sokerin tuottajan virheellisestä hakemuksesta. Säännöksessä kohdellaan näin ollen samanlaisia tapauksia samalla tavalla ja erilaisia eri tavalla, eikä se siten ole yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
48. Asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta seuraamusmaksun määrän osalta edellä mainitut osapuolet esittävät, että säännökseen sisältyvä ja tarkkaan määritelty seuraamusmaksun määrittämistä koskeva menetelmä ei lähtökohtaisesti jätä lupaviranomaisille tai kansallisille tuomioistuimille mahdollisuutta päättää toisin seuraamusmaksusta. Oikeusseuraamuksella on keskeinen merkitys sokerialan YMJ:n asianmukaisen toimivuuden varmistamisen kannalta. Seuraamusmaksun joustava laskemistapa johtaisi siihen, että eri jäsenvaltioiden yrityksiä kohdeltaisiin perusteettomasti eri tavoin.
49. British Sugar on sitä mieltä, että asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu todiste on katsottava esitetyksi myös siinä tapauksessa, että vientitodistuksen mukainen määrä (kolmas todistusote) tai todistuksen voimassaoloaika on ylitetty (46. todistusote).
50. British Sugar perustelee kantaansa sillä, että vientitodistuksilla on myönnetyn vientimäärän ja voimassaoloajan lisäksi yleisesti oikeudellisia vaikutuksia, eikä siten voida puhua viennistä ”ilman vientitodistusta”. Asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohta palvelee tosiasiassa viedyn määrän todistamista. Todistaminen tapahtuu siten, että tulli, joka tältä osin toimii IBAP:n edustajana, merkitsee ja vahvistaa viedyn määrän asianmukaisesti vientitodistukseen. Vientitodistusten yleisenä tarkoituksena on se, että maataloustuotteiden kaupasta yhteisössä saataisiin tarkat tiedot.
51. Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdasta British Sugar esittää, että kyseinen säännös, kuten asetuksen 17. perustelukappaleesta ja maataloustuotteita koskevien vientitodistusten yleisestä tarkoituksesta (tarkkojen tietojen saaminen maataloustuotteiden kaupasta yhteisössä) käy ilmi, ei ole sovellettavissa pelkästään lupaviranomaisen tekemiin virheisiin, vaan yleisesti vientitodistuksen ”ilmeisiin epätarkkuuksiin”. Tältä osin säännöksen soveltaminen ei voi riippua siitä, ilmeneekö virhe asiakirjasta itsestään. IBAP on viimeistään 15.9.1997 voinut havaita määrää koskevien merkintöjen eron toimitettujen asiakirjojen perusteella, ja se olisi, tekemällä tosiasiassa vietyä määrää vastaavan muutoksen kolmanteen todistusotteeseen, voinut välttää myöhempien todistusotteiden myöntämisen ja lopulta sen, että päätodistuksen mukainen kokonaismäärä ylittyi.
52. Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa myös päätodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Säännökseen ei sisälly tällaista soveltamisalan rajoitusta, eikä toisenlainen tulkinta olisi, kuten edellä esitetty, vientitodistusten yleisen tarkoituksen mukainen.
53. Sen osalta, onko asetuksen N:o 3719/88 24 artikla yhteensopiva suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, British Sugar vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen yleiseen oikeuskäytäntöön. (26) Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että 1 500 000 GBP:n suuruisen seuraamusmaksun määrääminen hakemuksen tekemisen yhteydessä tapahtuneen yksinkertaisen kirjoitusvirheen johdosta ei ole edellä mainittujen periaatteiden mukainen.
54. Asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta seuraamusmaksun suuruuden osalta British Sugar vetoaa julkisasiamies Mischon asiassa British Sugar (27) antaman ratkaisuehdotuksen 78 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin ja 88 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, joista voidaan johtaa, että säännös olisi suhteellisuusperiaatteen vastainen, jos sitä sovellettaisiin rajoituksetta myös tapauksiin, joissa tuottamus on lievää ja joihin lupaviranomainen on myötävaikuttanut.
VI Vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin
A Ensimmäinen, toinen, kolmas ja seitsemäs ennakkoratkaisukysymys
55. Näille ennakkoratkaisukysymyksille on yhteistä se, että niissä pyydetään vastausta siihen kysymykseen, milloin asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste on katsottava esitetyksi (jäljempänä todistamisvelvollisuuden täyttäminen).
56. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a) ja c) kohdassa sekä toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä ja sisällöllisesti kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä on kysymys todistamisvelvollisuuden täyttämisestä siinä tapauksessa, että tosiasiassa viety määrä ja vientitodistuksessa ilmoitettu määrä poikkeavat toisistaan.
Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä sekä kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen d), e) ja f) kohdassa kysytään, mikä merkitys tullin vahvistuksella siitä, että vienti tosiasiassa on tapahtunut ja siitä, mikä määrä tosiasiassa on viety, voi olla todistamisvelvollisuuden täyttämistä koskevan arvion kannalta.
Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen a), b) ja c) kohdassa kysytään, mikä merkitys voi olla sillä, että sokerin tuottaja on erehdyksessä hakenut vientitodistusta pienemmälle kuin vientiin tarkoitetulle määrälle, että todistusote myönnettiin hakemuksen mukaisena ja että todistusotetta muutettiin lopuksi omavaltaisesti alun perin aiotun määrän mukaiseksi. Tämän kysymyksen g), h), ja i) kohdat liittyvät tältä osin siihen erityiseen näkökohtaan, että myöhemmät todistusotteet laskennallisesti haettiin ja myönnettiin erehdyksessä liian pienelle määrälle haetun todistusotteen pohjalta, minkä johdosta päätodistuksen mukainen kokonaismäärä loppujen lopuksi ylittyi.
57. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen b) ja c) kohdassa on kysymys todistamisvelvollisuuden täyttämisestä, kun vienti ei tosiasiassa ole tapahtunut todistuksessa määritellyn määräajan kuluessa. Seitsemäs ennakkoratkaisukysymys koskee nähdäkseni samaa oikeuskysymystä, koska se yhtäältä liittyy ennakkoratkaisupyynnön kohtiin, joissa on kysymys samasta tapahtumasarjasta ja koska toisaalta sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että asianosaiset tämän kysymyksen osalta käsittelevät ainoastaan kysymystä tähän liittyvän seuraamusmaksun soveltamisedellytyksistä.
1. Kysymys siitä, koskeeko asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu todistamisvelvollisuus pelkästään tosiasiassa vietyä määrää vai myös sitä, onko vientitapahtuma vientitodistuksen mukainen
58. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a), b) ja c) kohdassa sekä seitsemännessä ennakkoratkaisukysymyksessä pyydetään vastausta siihen, onko todistamisvelvollisuus täytetty, jos pystytään todistamaan vain tosiasiassa viety sokerimäärä ja tosiasiallinen vientipäivä, mutta ei sen sijaan niiden yhtäpitävyyttä vientitodistuksessa (28) ilmoitetun vientimäärän ja määräajan kanssa.
59. Näkemykseni mukaan todistamisvelvollisuus on täytetty vasta sitten, kun on näytetty, että vienti on tapahtunut vientitodistuksen mukaisesti. Tämän puolesta puhuvat seuraavat päätelmät:
60. Yhteisöjen tuomioistuin on käsitellyt C-sokerin vientitodistusten merkitystä sokerialan YMJ:n kannalta jo asiassa Südzucker Mannheim, (29) jossa oli kysymys C-sokerin viennistä selvästi ilman todistusotetta, ja korostanut vientitodistusten erityistä merkitystä kiintiöjärjestelmän kokonaisuuden toimivuuden kannalta.
61. C-sokerin vientitodistusten tarkoituksena ei tältä osin ole vain viedyn määrän, viennin ajankohdan sekä muiden vientiin liittyvien tosiseikkojen todistaminen, (30) kuten edellä mainitussa asiassa on vahvistettu. C-sokerin vientitodistusten tarkoituksena on nähdäkseni myös tällaisten vientien ajallinen ja määrällinen sääntely, joka on tarpeen ei-toivottujen vaikutusten välttämiseksi sokerialan YMJ:n puitteissa (31) ja yhteisön markkinoilta maailmanmarkkinoille tarjotun sokerin määrän valvomiseksi.
62. Myös perusasetuksen perustelukappaleista seuraa, että maataloustuotteiden vientitodistusten tarkoituksena ei ole vain tarkkailun toteuttaminen, vaan myös kolmansiin maihin suuntautuvan tavaraliikenteen ohjaaminen. Perusasetuksen kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan nimittäin, että ”olisi annettava aiheellisia säännöksiä hyvissä ajoin sen estämiseksi, että alueellisia ylijäämiä viedään kolmansiin maihin” ja että ”tätä varten olisi säädettävä tuonti- ja vientitodistusten myöntämisestä, joihin liittyy vakuus, jolla taataan todistushakemuksen kohteena olevien toimien toteutuminen”. (32)
63. Tämä on myös syynä siihen, että C-sokerin vientitodistuksia myönnetään vain rajoitettu määrä eikä yleisesti sellaista (periaatteessa rajoittamatonta) määrää, joka sokerin tuottajan olisi mahdollista tuottaa. Sama koskee todistusten rajoitettua voimassaoloaikaa, jonka vuoksi vienti on kulloinkin suoritettava määräajan kuluessa, joka poikkeaa yleisistä, tuotantovuoteen liittyvästä ja sokerintuottajan tuottaman sokerin kokonaismäärää koskevasta viennin määräajasta. (33)
64. Jos vientitodistukset siis myös yksittäistapauksessa palvelevat C-sokerin viennin kiintiöjärjestelmää, on sen todistaminen, että vientitodistuksessa ilmoitettuja määrää ja aikaa koskevia ehtoja on noudatettu, katsottava pakottavaksi. Viennin, joka tapahtuu siten, että esitetään todiste ainoastaan viedystä määrästä ja viennin tosiasiallisesta ajankohdasta, mutta siten, että vientitodistuksen mukainen määrä tai määräaika on ylitetty, on siten katsottava tapahtuneeksi ilman asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistetta, ja näin ollen edellytykset kyseisen asetuksen 3 artiklan mukaisen seuraamusmaksun määräämiselle ovat olemassa.
65. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a), b) ja c) kohtaan sekä seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen on siten vastattava, että asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua todistetta ei ole esitetty, jos tosiasiassa viedyn C-sokerin määrä ylittää vientitodistuksen mukaisen määrän tai jos vienti tapahtuu vientitodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Viimeksi mainittua sääntöjenvastaisuutta koskevan, asetuksen 3 artiklan mukaisen seuraamusmaksun määrääminen on siten ollut lainmukainen.
2. Tullin tekemän, tosiasiallista vientimäärää koskevan merkinnän ja hyväksymisen merkitys
66. Toinen ennakkoratkaisukysymys ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen d), e) ja f) kohta koskevat kysymystä siitä, katsotaanko todistamisvelvollisuus täytetyksi, kun vientitodistuksen mukainen määrä on ylitetty, ja kun tulli on merkinnyt tosiasiallisen vientimäärän kyseistä vientiä koskevaan todistusotteeseen ja/tai täydentävään todisteeseen sekä tehnyt siihen liittyvät hyväksymismerkinnät. Mielestäni asia ei ole näin.
67. C-sokerin vientitodistusten kokonaisjärjestelmästä voidaan johtaa lupaviranomaisen ja tullin välinen roolijako, jonka mukaan lupaviranomainen on toimivaltainen sokerin vientiä ja viennin sääntelyä koskevissa asioissa ja tulli tosiasiallisen vientimenettelyn valvontaa koskevissa asioissa. Tullille on tosin lähtökohtaisesti myös mahdollista verrata tosiasiassa toteutettua vientiä vientitodistuksessa oleviin määrää koskeviin tietoihin ja todeta määrän ylitykset. Sokerin vientitodistusten kannalta merkityksellisissä asetuksissa ei kuitenkaan ole sellaista säännöstä, joka nimenomaisesti velvoittaisi siihen.
68. Tullin tehtävänä on sokerialan YMJ:n puitteissa tosin avustaa lupaviranomaista, mutta se ei kuitenkaan toimi – kuten British Sugar esittää – lupaviranomaisen lakimääräisenä edustajana sen kaikissa tehtävissä. Siten tosiasiallisen vientimäärän merkitsemisellä ja vahvistamisella ei voi olla oikeudellista merkitystä todistamisvelvollisuuden täyttämisen kannalta.
69. Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen d), e) ja f) kohtaan on siten vastattava, että jos vientitodistuksen mukainen kokonaismäärä on ylitetty, asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua todistetta ei ole esitetty siinäkään tapauksessa, että tulli on merkinnyt ja vahvistanut tosiasiallisen vientimäärän vientiä koskevaan todistusotteeseen ja/tai täydentävään todisteeseen.
3. Määrää koskevan tiedon ilmoittamisen yhteydessä todistusotetta haettaessa tapahtuneen erehdyksen merkityksestä, kun todistusote on myönnetty hakemuksen mukaisesti ja kun sen määrää koskevan tiedon pohjalta on myönnetty myöhempiä todistusotteita, kunnes päätodistuksen mukainen kokonaismäärä on myönnetty ja käytetty
70. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen a) ja b) kohta koskevat yleisesti sitä kysymystä, mikä merkitys todistusotteen hakemisen yhteydessä tapahtuneella sokerin tuottajan erehdyksellä on todistamisvelvollisuuden täyttämisen kannalta, kun lupaviranomainen on myöntänyt todistusotteen hakemuksen mukaisesti. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen g), h) ja i) kohta koskevat myöhempien todistusotteiden, joiden perusteella loppujen lopuksi vietiin suurempi määrä C-sokeria kuin päätodistuksessa oli myönnetty, myöntämistä ja käyttämistä.
71. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen c) kohta koskee sitä erityistä näkökohtaa, että aiotun vientierän suuruus oli mahdollisesti huomattavissa sen johdosta, että todistusotteeseen tehtiin muutoksia omavaltaisesti.
72. Haluaisin ensiksi käsitellä yleistä kysymystä sokerin tuottajan erehdyksen merkityksestä liittyen todistusotetta koskevassa hakemuksessa annettuun, määrää koskevaan mainintaan (kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen a) ja b) kohta) ja näyttää, että tällainen erehdys ei estä sitä, että jo perustavanlaatuisten päätelmien johdosta todistamisvelvollisuutta katsottaisiin rikotun myönnetyn vientimäärän ylityksen johdosta. (34)
73. Erehdyksen, jonka sokerin tuottaja on tehnyt todistusotetta koskevan hakemuksensa yhteydessä, pitäisi olla sokerin tuottajan tai tämän edustajan (esimerkiksi huolitsijan) havaittavissa viimeistään silloin, kun vientiin tarkoitettu sokerimäärä ilmoitetaan todistusotteen kanssa tullille. Edustajan tietoisuus ja toiminta on tältä osin luettava kokonaisuudessaan sokerin tuottajan vastuulle. (35) Sokerin tuottaja, jolle on sattunut tällainen virhe, voisi edelleen täyttää todistamisvelvollisuutensa siten, että hän hakisi ennen tosiasiassa toivotun määrän vientiä toisen todistusotteen puuttuvalle määrälle.
74. Ellei näin tapahdu, todistamisvelvollisuuden täyttämättä jättäminen olisi joka tapauksessa havaittavissa viimeistään (36) silloin, kun sokerin tuottaja, jolle on todistusotetta haettaessa sattunut määrää koskeva erehdys, vie C-sokeria myöhempien todistusotteiden perusteella, jotka lupaviranomainen on laskennallisesti oikein määritellyt ja myöntänyt sellaisen todistusotteen pohjalta, joka on erehdyksessä haettu liian pienelle määrälle, ja kun näiden myöhempien todistusotteiden käyttämisen johdosta päätodistuksessa myönnetty kokonaismäärä ylittyy.
75. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan, jotka myös käyvät ilmi kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen g), h) ja i) kohdasta, tilanne oli tällainen pääasian oikeudenkäynnissä; kokonaismäärä ylittyi loppujen lopuksi sillä määrällä, joka vastaa kolmannessa todistusotteessa haetun ja myönnetyn määrän ja tosiasiassa viedyn määrän erotusta.
76. Näkemykseni mukaan tällaisessa tapauksessa, jossa käytetään kokonaismäärän ylitykseen johtava todistusote, on kysymys todistamisvelvollisuuden täyttämättä jättämisestä. Tämä johtuu siitä, että sokerin tuottaja – toisin kuin lupaviranomainen – voi huomata kyseisten todistusotteiden käyttämisestä seuraavan kokonaismäärän ylityksen suoraan ennen näiden erien vientiä:
Päätodistuksen kokonaismäärä ilmoitetaan nimittäin jokaisessa todistusotteessa, ja sen täytyy siten olla sokerin tuottajan tiedossa. Sokerin tuottajan täytyy sitä paitsi lähtökohtaisesti tietää, millaisia määriä C-sokeria hän on päätodistuksen myöntämisestä lähtien tosiasiassa jo vienyt. Lupaviranomainen sitä vastoin hyväksyy todistusotteessa olevan määrän, omasta näkökulmastaan laskennallisesti oikein, puhtaasti siihen saakka myönnettyjen todistusotteiden pohjalta. Tosiasiassa viety määrä tulee lupaviranomaisen tietoon vasta myöhempänä ajankohtana, nimittäin sen jälkeen, kun se on vastaanottanut tullin merkitsemät ja hyväksymät todisteet (todistusotteen kappale N:o 1 ja täydentävä todiste).
77. On siten lähdettävä siitä, että sen, ylittyykö päätodistuksessa myönnetty kokonaismäärä todistusotteen käyttämisen johdosta vai ei, on oltava sokerin tuottajan tiedossa joko jo todistusotetta haettaessa tai kuitenkin viimeistään ennen myöhemmän todistusotteen käyttämistä. Sama koskee luonnollisesti sitä tilannetta, että edustaja (esimerkiksi huolitsija) toimii sokerin tuottajan puolesta. (37)
78. Sokerin tuottaja ei siis voi niiden vietyjen erien osalta, joiden johdosta päätodistuksen mukainen kokonaismäärä loppujen lopuksi ylittyi, vedota myöhemmin myönnettyihin todistusotteisiin oikeudellisena perusteena sen osoittamiseksi, että todistamisvelvollisuus on täytetty näiden vientien osalta.
79. Asia voisi olla toisin, jos myös lupaviranomaisen olisi tullut ennen seuraavien todistusotteiden myöntämistä huomata, että hyväksytty kokonaismäärä uhkaa ylittyä, ja siitä huolimatta antanut nämä todistusotteet. Nähdäkseni tällaiselle oletukselle ei kuitenkaan ole perusteita nyt käsiteltävässä asiassa:
Ei tosin voida tarkalleen sanoa, milloin haettiin ensimmäistä niistä seuraavista todistusotteista, joiden käyttämisen johdosta hyväksytty kokonaismäärä uhkasi ylittyä. On kuitenkin riidatonta, että IBAP pystyi huomaamaan kolmannen todistusotteen mukaisen ja tosiasiassa viedyn C-sokerin määrän välisen eron vasta saatuaan tullin merkitsemät ja hyväksymät asiakirjat (täydentävän todisteen ja kolmannen todistusotteen kappaleen N:o 1).38 –Yhtäpitävien lausumien mukaan tämä tapahtui 15.9.1997. Voisi tosin olla niin, että päätodistuksen mukaista kokonaismäärää ei kyseisellä hetkellä ollut tosiasiassa vielä kokonaan käytetty,39 –Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan viimeinen todistusote myönnettiin 16.10.1997. niin että päätodistuksen mukaisen kokonaismäärän ylitys olisi voitu estää sillä, että seuraavia todistusotteita ei olisi annettu. IBAP pyysi kuitenkin jo tällä välin British Sugaria esittämään todisteen siitä, että kolmas vientierä oli todistusotteen mukainen, ja jatkoi ainoastaan sokerin tuottajan hakemien seuraavien todistusotteiden antamista, kunnes asiaan liittyvät tosiseikat oli kokonaan selvitetty. Tämä oli sokerin tuottajan etujen mukaista, sillä tämä oli päätodistuksen voimassaoloajan kuluessa ei vain oikeutettu, vaan myös velvollinen viemään myönnetyn kokonaismäärän. Tällaisessa tapauksessa ei voida siten lähtökohtaisesti olettaa, että lupaviranomaisen täytyi olla tietoinen tai se voi olla tietoinen päätodistuksen mukaisen kokonaismäärän ylityksestä seuraavien todistusotteiden hakemisen yhteydessä ja jättää näin ollen myöntämättä nämä todistusotteet.
80. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen a), b), c), g), h) ja i) kohtaan on siten vastattava, että asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua todistamisvelvollisuutta ei ole täytetty siinäkään tapauksessa, että C-sokeria viedään päätodistuksessa myönnettyä kokonaismäärää enemmän todistusotteiden perusteella, jotka lupaviranomainen on myöntänyt laskennallisesti oikein sen pohjalta, että todistusotetta on erehdyksessä haettu liian pienelle määrälle, ja kun lupaviranomaisen ei voida katsoa olevan osaltaan vastuussa siitä, että todistusotteet on myönnetty kokonaismäärän tultua käytetyksi.
B Neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys
81. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää neljännen ennakkoratkaisukysymyksen a), b) ja c) kohdassa sekä viidennessä ennakkoratkaisukysymyksessä kannanottoa asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan tulkinnasta ja sen pätevyydestä kyseessä olevassa tapauksessa.
1. Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan tulkinta
82. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on, sille EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa (josta on tullut EY 234 artikla) osoitetun toimivallan rajoissa, määritellä ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella pääasian oikeudenkäynnin tosiasiallinen kohde voidakseen antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle yhteisön oikeuden kannalta merkitykselliset tulkintakannanotot kyseisen konkreettisen, vireillä olevan oikeusriidan ratkaisemiseksi. Vastaus neljännen ennakkoratkaisukysymyksen a), b) ja c) kohtaan on siten rajoitettava koskemaan asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan tulkintaa pääasian oikeudenkäynnin kaltaisissa olosuhteissa.
Kysymys erehdyksessä liian pienelle määrälle haetussa ja hakemuksen mukaisesti myönnetyssä todistusotteessa olevien tietojen ”ei-oikeellisuudesta”
83. Ensiksi on selvitettävä, voiko tällaisessa tapauksessa ylipäätään olla ”epäilyjä todistuksessa tai otteessa esiintyvien mainintojen oikeellisuuden suhteen” (asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan 1 lause). Tätä ilmeisesti tarkoitetaan neljännen ennakkoratkaisukysymyksen a) kohdassa.
84. Olen sitä mieltä, ettei tässä ylipäätään ole kysymys todistuksessa esiintyvien mainintojen virheellisyydestä. Lupaviranomainen on myöntänyt puheena olevan todistusotteen hakemuksessa pyydetylle määrälle. Todistusotteessa esiintyvät maininnat eivät siten itsessään ole millään tavalla virheellisiä. Virheellisiä ovat korkeintaan hakemuksessa esiintyvät tiedot. Vientitodistusta koskevan hakemuksen muuttaminen ei kuitenkaan ole edellä mainitun säännöksen kohteena.
85. Kun osapuolten lausumien ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan todistusotteessa esiintyvät maininnat eivät siten ole olleet virheellisiä, merkitystä ei ole myöskään sillä, onko kysymyksessä ”ilmeinen” epätarkkuus (17. perustelukappale) vai ei.
86. Koska kysymyksessä ei näin ollen mielestäni ole neljännen ennakkoratkaisukysymyksen a) kohdassa tarkoitettu virhe, neljännen ennakkoratkaisukysymyksen tutkiminen voidaan oikeastaan päättää tässä vaiheessa.
Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan sovellettavuus sellaisissa erityisissä olosuhteissa, jotka vallitsevat pääasian oikeudenkäynnissä
87. Nähdäkseni perustavanlaatuiset näkökohdat puhuvat sitä vastaan, että asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohta voisi olla siinäkään tapauksessa, että hakemuksessa olevan määrää koskevan maininnan subjektiivinen virheellisyys heijastuu sisällöllisen vastaavuutensa perusteella objektiivisena ”ei-oikeudellisuutena” myönnettyyn todistusotteeseen, sovellettavissa sellaisiin tapauksiin kuin pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva oikeusriita on. Tämä ilmenee seuraavista päätelmistä:
88. Jokaisella vientitodistukseen tehdyllä muutoksella puututaan asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdassa asetettuun vientitodistuksen oikeudellista todistusvaikutusta koskevaan pääsääntöön. Näin ollen 2 kohdassa tarkoitettu muutos on, poikkeuksena tästä pääsäännöstä, tehtävä riippuvaiseksi hyvin tiukoista edellytyksistä, eli säännöstä on sen soveltamisala huomioon ottaen tulkittava suppeasti.
89. Haettuaan todistusotetta erehdyksessä liian pienelle määrälle, sokerin tuottajan on mahdollista saavuttaa tavoittelemansa päämäärä (asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun todistamisvelvollisuuden täyttäminen viennin yhteydessä) – kuten edellä on jo esitetty (40) – myös siten, että täydentävä todistusote myönnetään oikea-aikaisen hakemuksen johdosta. Kun tällainen vaihtoehtoinen mahdollisuus on olemassa, todistuksen muuttamista koskevien säännösten soveltaminen on nähdäkseni poikkeussäännöksenä poissuljettu.
90. Mahdollisuus täydentävän todistusotteen hakemiseen on tosin olemassa vain niin kauan kuin päätodistuksessa myönnettyä kokonaismäärää ei ole merkityksellisenä ajankohtana vielä käytetty kokonaan. Täydentävän todistusotteen myöntäminen tällaisen ajankohdan jälkeen johtaisi nimittäin siihen, että päätodistuksessa myönnettyä kokonaismäärää korotettaisiin takautuvasti. Tämä olisi vastoin vientitodistusten keskeistä tehtävää sokerin tarjonnan sääntelyn kannalta sokerialan YMJ:n puitteissa.
91. Jos siis sokerin tuottaja on, siitä huolimatta, että aiotun ja hyväksytyn vientimäärän mukainen ero oli havaittavissa, (41) jättänyt oikea-aikaisesti, ennen kuin kokonaismäärä on tosiasiassa käytetty, hakematta täydentävän todistusotteen syistä, joista hän on itse vastuussa (esimerkiksi hänen edustajansa puuttuva tarkkaavaisuus tai sokerintuottajalta puuttuvat tiedot), tällaista virhettä ei mielestäni voida korjata asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdan soveltamisella, koska se johtaisi samoihin ei-toivottuihin seurauksiin kuin sellainen vienti, joka tapahtuu myönnetty kokonaismäärä ylittäen. Kumpikin tilanne on vastoin C-sokerin vientitodistusten sääntelyn tarkoitusta. (42)
92. Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklaa on näin ollen tulkittava siten, että siinä ei valtuuteta eikä velvoiteta lupaviranomaista korjaamaan ylöspäin vientitodistuksen määrää koskevaa mainintaa, jos kyseisellä vientitodistuksella alun perin myönnetty määrä C-sokeria on tosiasiassa jo viety. (43)
93. Koska näin ollen todistusotteiden tai vientitodistuksen oikaisu asetuksen N:o 3719/88 24 artiklaa soveltaen on jo perustavanlaatuisten päätelmien johdosta poissuljettu pääasian oikeudenkäynnin kaltaisissa tapauksissa, ei enää tarvitse käsitellä sitä kysymystä, voidaanko oikaisu tehdä päätodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen (neljännen ennakkoratkaisukysymyksen b) kohta).
Päätelmät
94. Neljännen ennakkoratkaisukysymyksen osalta on näin ollen todettava, että asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa, jos kysymys on vientitodistuksen oikaisusta sen vuoksi, että todistusotteen määrää koskeva maininta johtuu sokerin tuottajan tekemässä hakemuksessa sattuneesta erehdyksestä ja jos oikaisua vaaditaan sen jälkeen, kun päätodistuksen mukainen kokonaismäärä on tosiasiassa käytetty.
2. Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan pätevyys
95. Koska asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohtaa ei voida edellä mainituista syistä soveltaa ja koska neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on siten kokonaisuudessaan vastattu kieltävästi, on vastattava viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen. Tämä ennakkoratkaisukysymys koskee asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan, sellaisena kuin sitä on ehdotettu tulkittavaksi vastattaessa neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen, yhteensopivuutta suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.
96. Tähän on ainoastaan huomautettava, että nyt käsiteltävässä asiassa on tuskin löydettävissä perusteita, joiden vuoksi asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan soveltumattomuus neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä mainituissa tapauksissa olisi vastoin edellä mainittuja periaatteita.
97. Siltä osin kuin British Sugar vetoaa yleistä suhteellisuusperiaatetta koskevaan oikeuskäytäntöön, (44) on todettava, että silloin, kun toimivalta asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vientitodistuksen oikaisuun puuttuu (siis kun poikkeussäännöstä ei voida soveltaa), ei ole kysymys rangaistuksenluonteisesta seuraamuksesta. Mainitun oikeuskäytännön mukaan seuraamusta koskeva säännös voi tosin olla suhteellisuusperiaatteen vastainen, jos se näyttää kohtuuttomalta suhteessa vakavista rikkomuksista aiheutuviin seuraamuksiin. Tällaista kysymystä ei kuitenkaan voida ylipäätään esittää näin, jos säännös, joka sisällöllisesti muodostaa poikkeuksen oikeusvarmuuden periaatteesta, ei sovellu käsiteltävään tapaukseen.
98. Siltä osin kuin ennakkoratkaisukysymys näin ollen koskee varsinaisen seuraamussäännöksen pätevyyttä, nimittäin asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohtaa, on riittävää viitata yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Südzucker Mannheim antamaan tuomioon. (45) Siinä vahvistettiin, että C-sokerin viennin osalta asetettujen tullimuodollisuuksien noudattamista (tässä tarkoitetaan vientiä, jonka yhteydessä esitetään merkitty ja vahvistettu vientitodistus) ”on pidettävä – – yhtenä – – päävelvoitteista, koska näillä muodollisuuksilla ei ole pelkästään tarkoitus helpottaa hallintomenettelyä, vaan ne ovat myös välttämättömiä sen varmistamiseksi, että sokerialan kiintiöjärjestelmä toimii asianmukaisesti. Nämä tullimuodollisuudet eivät näin ollen ole toissijaisia velvoitteita, jotka ovat luonteeltaan pääosin hallinnollisia ja joiden osalta suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että niiden rikkomisesta aiheutuva seuraamus on yhtä ankara kuin päävelvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus.” (46)
99. Viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, ettei asiaa tutkittaessa ole ilmennyt mitään sellaista, mikä voisi rajoittaa asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan pätevyyttä.
C Kuudes ennakkoratkaisukysymys
100. Kuudes ennakkoratkaisukysymys koskee sen vahvistamista, onko lupaviranomaisella tai kansallisella tuomioistuimella harkintavaltaa laskettaessa asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua seuraamusmaksua ja jos näin on, mitä perusteita siinä olisi otettava huomioon.
101. Tältä osin on ensinnäkin todettava, että asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ei käy ilmi perusteita sille, että lupaviranomainen voisi tehdä harkintansa mukaan poikkeuksia siinä määritellystä laskemistavasta.
102. Julkisasiamies Mischo ei kuitenkaan ole asiassa British Sugar antamassaan ratkaisuehdotuksessa (47) lähtökohtaisesti sulkenut pois mahdollisuutta tällaiseen poikkeukseen, kun lupaviranomaisen toiminta oli ainakin osittain syynä C-sokerin tuottajan seuraamusmaksun kannalta merkitykselliselle toiminnalle. Yhteisöjen tuomioistuin ei katsonut olevan tarvetta puuttua tähän kysymykseen antamassaan tuomiossa.
103. Nyt käsiteltävässä asiassa sokerin tuottajan seuraamusmaksun kannalta merkityksellinen toiminta koski C-sokerin vientiä ilman asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua todistetta, koska kyseessä oli päätodistuksen mukaisen määräajan ja määrän ylittäminen. Ei ole esitetty sellaisia perusteita, joista voitaisiin päätellä, että IBAP:n toiminta olisi ollut osittain syynä virheelliselle toiminnalle.
104. Kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, ettei lupaviranomaisella tai kansallisella tuomioistuimella lähtökohtaisesti ole harkintavaltaa asetuksen N:o 2670/81 3 artiklassa tarkoitetun seuraamusmaksun määrän muuttamisen suhteen.
VII Ratkaisuehdotus
105. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Kiintiöitä suuremman tuotannon soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2670/81 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että
– siinä edellytettyä todistetta ei ole esitetty, jos tosiasiassa viety määrä C-sokeria ylittää vientitodistuksessa mainitun kokonaismäärän tai vienti tapahtuu vientitodistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Edellä mainittua rikkomusta koskevan seuraamusmaksun määrääminen on siten lainmukainen
– siinä edellytettyä todistetta, kun päätodistuksessa mainittu kokonaismäärä on ylitetty, ei ole esitetty siinäkään tapauksessa, että tulli on merkinnyt tosiasiallisen vientimäärän sitä koskevaan todistusotteeseen ja/tai täydentävään todisteeseen ja vahvistanut merkinnän maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä marraskuuta 1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3719/88 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti
– siinä tarkoitettua todistetta ei ole esitetty siinäkään tapauksessa, että C-sokeria viedään päätodistuksessa myönnettyä määrää enemmän sellaisten todistusotteiden perusteella, jotka lupaviranomainen on antanut erehdyksessä liian pienelle määrälle haetun todistusotteen pohjalta laskennallisesti oikein, ja kun lupaviranomaisen ei voida katsoa olevan osittain vastuussa todistusotteiden antamisesta sen jälkeen, kun kokonaismäärä oli käytetty.
2) Asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että sitä ei voida soveltaa ainakaan siinä tapauksessa, että vientitodistuksen oikaisua vaaditaan siinä tilanteessa, että todistusotteen määrää koskeva merkintä johtuu sokerintuottajan erehdyksestä tai jos oikaisua vaaditaan sen jälkeen, kun päätodistuksessa myönnetty kokonaismäärä on tosiasiassa käytetty.
3) Ennakkoratkaisukysymyksiä tutkittaessa ei ole ilmennyt mitään, mikä voisi rajoittaa asetuksen N:o 3719/88 24 artiklan pätevyyttä.
4) Asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lupaviranomaisella tai kansallisella tuomioistuimella ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa muuttaa harkintansa mukaan asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan mukaista seuraamusmaksun määrää.
1 – Alkuperäinen kieli: saksa.
2 – EYVL L 262, s. 14.
3 – EYVL L 331, s. 1.
4 – EYVL L 177, s. 4.
5 – Asia C-101/99, British Sugar, tuomio 10.1.2002 (Kok. 2002, s. I-205, 3–4 kohta).
6 – Jäljempänä sokerialan YMJ.
7 – Perusasetuksen 26 artiklan 1 kohdan 1 lauseen mukaan ennen kyseisen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa 1 päivää tammikuuta.
8 – Ks. edellä alaviite 2. Asetus oli tämän asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana voimassa sellaisena kuin sitä on muutettu 30.1.1996 annetulla neuvoston asetuksella N:o 158/96 (EYVL L 24, s. 3).
9 – Asetuksen N:o 2670/81 3 artikla oli asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana jo korvattu alaviitteessä 12 mainitun asetuksen N:o 1464/95 4 artiklan mukaisella uudella sääntelyllä.
10 – Perusasetuksen yhdeksäs perustelukappale.
11 – Tähän liittyvä asetuksen N:o 3719/88 17. perustelukappale kuuluu seuraavasti: ”Moitteettoman hallinnoimisen kannalta lupia tai todistuksia ja otteita todistuksista ei saa muuttaa niiden antamisen jälkeen; jos on kuitenkin syytä epäillä antavan elimen virhettä tai todistuksessa tai otteessa esiintyvien tietojen ilmeisiä epätarkkuuksia, olisi otettava käyttöön menettely, jolla virheelliset todistukset tai otteet voidaan peruuttaa ja antaa tilalle oikaistut.”
12 – EYVL L 144, s. 14.
13 – Asetuksen N:o 3719/88 8 artikla. Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan ja asetuksen N:o 3719/88 33 artiklan 2 kohdan mukaan on yleisesti asetettava vakuus, joka menetetään kokonaan tai osittain, jos vientiä ei toteuteta määräajan kuluessa.
14 – Asetuksen N:o 3719/88 13 ja 16 artikla.
15 – Asetuksen N:o 3719/88 10 artikla.
16 – Asetuksen N:o 3719/88 20 artikla ja sitä seuraavat artiklat.
17 – Asetuksen N:o 1464/95 6 artiklan 3 kohdan b alakohta.
18 – Asetuksen N: 3719/88 29 artikla ja sitä seuraavat artiklat.
19 – Asetuksen N:o 3719/88 31 artiklan 2 kohdan a alakohta.
20 – Vaikka tämä ei vastaa asetuksen N:o 3719/88 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelytapaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt näin.
21 – Ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt tiedot ovat määriä ja päivämääriä koskevien seikkojen osalta osittain epäselviä. Seuraava tosiseikkoja koskeva esitys perustuu sen vuoksi ennakkoratkaisupyynnön liitteenä oleviin pääasian oikeudenkäynnin asiakirjoihin, joissa on mukana myös kopio 46. todistusotteesta.
22 – Ennakkoratkaisupyynnön kyseisissä kohdissa selostetaan 46. todistusotteeseen liittyvät tosiseikat.
23 – Asia C-161/96, Südzucker Mannheim/Ochsenfurt AG, tuomio 29.1.1998 (Kok. 1998, s. I-281).
24 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia.
25 – Asia C-118/89, Firma Otto Lingenfelser, tuomio 27.6.1990 (Kok. 1990, s. I-2637, 12 kohta).
26 – Asia 240/78, Atalanta, tuomio 21.6.1979 (Kok. 1979, s. 2137); asia 21/85, Maas, tuomio 27.11.1986 (Kok. 1986, s. 3537); asia 181/84, Man, tuomio 24.9.1985 (Kok. 1985, s. 2889) ja yhdistetyt asiat 103/77 ja 145/77, Royal Scholten-Honig, tuomio 25.10.1978 (Kok. 1978, s. 2037).
27 – Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia.
28 – Tältä osin on epäselvää, tarkoittaako ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tässä vain todistusotteen mukaisen määrän ylittämistä vai yleisesti päätodistuksessa ilmoitetun kokonaismäärän ylittämistä. Tämä voidaan, vastattaessa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, tässä vaiheessa jättää avoimeksi (ks. kuitenkin jäljempänä ratkaisuehdotuksen 73 kohta ja sitä seuraavat kohdat), koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan (ks. erityisesti kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen g), h) ja i) kohta) nimittäin viimeistään todistusotteen käyttämisen jälkeen vientitodistuksessa myönnetty kokonaismäärä oli joka tapauksessa ylitetty.
29 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia, 34 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
30 – Edellä alaviitteessä 23 mainitussa asiassa annetun tuomion 37 kohdan mukaan tällaisia ovat esimerkiksi tuotanto- ja vientivaltion ja vietyjen tuotteiden materiaalisen laadun, sekä sen, että tuote on määritelty C-sokeriksi, todistaminen.
31 – Edellä alaviitteessä 5 mainitussa asiassa British Sugar annetun tuomion 43 kohdassa selvitetään esimerkiksi C-sokerin viennin, maailmanmarkkinahinnan ja sokeria koskevan sääntelyjärjestelmän yhteys.
32 – Kursivointi vain tässä.
33 – Ks. edellä ratkaisuehdotuksen 5 kohta.
34 – Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen c) kohta koskee, kun saman ennakkoratkaisukysymyksen a) ja b) kohtaan on vastattu, enää vain epäolennaista liitännäistä näkökohtaa. Ks. tästä jäljempänä alaviite 37.
35 – Ennakkoratkaisukysymyksissä on puhtaasti kysymys sokerin tuottajan ja lupaviranomaisen välisestä suhteesta.
36 – Voitaisiin myös kysyä, onko todistamisvelvollisuuden täyttämättä jättäminen tapahtunut jo sillä hetkellä, kun todistusotteen mukainen määrä ylitettiin. Tähän ei kuitenkaan voida vastata yleisesti. Jos päätodistuksessa myönnettyä kokonaismäärää ei ole sillä hetkellä vielä saavutettu ja seuraavat todistusotteet haetaan ja myönnetään vastaavasti pienempinä kunnes päätodistuksen mukainen kokonaismäärä on saavutettu, tilanne olisi – ainakin vaikutuksiltaan – sama kuin haettaessa täydentävää todistusotetta.
37 – Merkitystä ei siten ole sillä, että päätodistus siihen merkittyine todistusotteineen jää erityisen viranomaisen haltuun, eikä sillä, että lupaviranomainen toimittaa todistusotteet suoraan huolitsijalle, joka tekee tulli-ilmoitukset. Koska näin ollen merkitystä on yksinomaan sillä, että sokerin tuottaja tai tämän edustaja pystyi huomaamaan päätodistuksen osoittaman kokonaismäärän ylityksen, ei näin tulkittuna todistamisvelvollisuuden rikkomisen kannalta merkitystä voi olla myöskään sillä, että sokerin tuottajan edustaja korjasi ensimmäisen, erehdyksessä liian pienelle määrälle haetun todistusotteen kappaletta N:o 1 omavaltaisesti (tämä näkökohta on ilmeisesti kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen c) kohdan perusteena). Tämä pätee varsinkin siinä tapauksessa, että muutos – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itse esittää (ks. edellä ratkaisuehdotuksen 24 kohta) – tehtiin ainoastaan täydentävään todisteeseen eikä todistusotteen kappaleeseen N:o 1.
38 – Yhtäpitävien lausumien mukaan tämä tapahtui 15.9.1997.
39 – Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan viimeinen todistusote myönnettiin 16.10.1997.
40 – Ks. edellä ratkaisuehdotuksen 73 kohta.
41 – Ks. edellä ratkaisuehdotuksen 72 kohta.
42 – Ks. edellä ratkaisuehdotuksen 60 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
43 – Näin ollen ei enää tarvitse myöskﾤän esittää sitä kysymystä – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös mahdollisesti kysyy (neljäs ennakkoratkaisukysymys ei ole tämän osalta aivan selvä) – voiko vientitodistuksen myöntävä elin tehdä oikaisun, kuten säännöksen 2 kohdan mukaan voisi olla mahdollista, vain hakemuksesta vai myös oma-aloitteisesti viran puolesta. Julkisasiamies Gulmann on kuitenkin asiassa C-187/91, Belovo, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4937) antamansa ratkaisuehdotuksen 16 kohdassa ilmaissut kriittisen suhtautumisensa viran puolesta tapahtuvaan oikaisuun ainakin niissä tapauksissa, joissa asianosaisten oikeusvarmuus voisi oikaisun johdosta kärsiä.
44 – Edellä alaviitteessä 26 mainitut asiat.
45 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia, tuomion 43 kohta.
46 – Tässä ei nimittäin ole kysymys – kuten British Sugar ilmeisesti katsoo – kirjoitusvirheestä aiheutuvasta seuraamuksesta, vaan vientitodistuksen määrää koskevan maininnan ja viennin määräajan ylittämisestä.
47 – Edellä alaviitteessä 5 mainitussa asiassa 15.5.2001 annetun ratkaisuehdotuksen 78 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
Full & Egal Universal Law Academy