Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
1. Valitus - Oikeussuojan tarve - Edellytykset - Hyöty valittajalle
(EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artikla)
2. Henkilöstö - Ylennys - Hallinnon harkintavalta - Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
Tiivistelmä
1. Valittajalla on oikeussuojan tarve vain, jos valituksen tuloksesta voi olla sille jotakin hyötyä.
Valitus voi tuottaa toimielimelle hyötyä, kun tämä voisi, jos valitus hyväksyttäisiin, periä takaisin sen palkan, joka virkamiehelle maksettiin takautuvasti valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi. Valituksenalaisen tuomion kumoaminen tuottaisi lisäksi toimielimelle joka tapauksessa varmaa hyötyä, koska tämän kumoamisen avulla toimielin voisi suojautua lopullisesti vahingonkorvausvaatimukselta, jonka virkamies voisi esittää sellaisen vahingon johdosta, jonka hän väittäisi itselleen aiheutuneen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumoamasta riidanalaisesta päätöksestä.
( ks. 28, 30 ja 31 kohta )
2. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisessa ylennyspäätöksessä huomioon otettavia yksikön etua sekä hakijoiden pätevyyttä ja ansioita arvioidessaan nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, ja yhteisöjen tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on tällä alalla rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt kohtuuden rajoissa ja onko se syyllistynyt ilmeiseen harkintavaltansa väärinkäyttöön, kun otetaan huomioon se, millä tavalla ja millä perusteilla hallinto on voinut ratkaisuunsa päätyä. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät siis voi korvata nimittävän viranomaisen hakijoiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.
( ks. 35 kohta )
Asianosaiset
Asiassa C-277/01 P,
Euroopan parlamentti, asiamiehinään H. von Hertzen ja D. Moore, prosessiosoite Luxemburgissa,
valittajana,
jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-99/00, Samper vastaan parlamentti, 3.5.2001 antaman tuomion (Kok. H. 2001, s. I-A-111 ja II-507) kumoamista
ja jossa valittajan vastapuolena on
Ignacio Samper, Euroopan parlamentin virkamies, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajanaan asianajaja E. Boigelot, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Wathelet sekä tuomarit C. W. A. Timmermans, A. La Pergola, P. Jann ja S. von Bahr (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: L. A. Geelhoed,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,
kuultuaan julkisasiamiehen 20.6.2002 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut
1 Euroopan parlamentti on yhteisöjen tuomioistuimeen 13.7.2001 jättämällään valituskirjelmällä hakenut EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-99/00, Samper vastaan parlamentti, 3.5.2001 antamaan tuomioon (Kok. H. 2001, s. I-A-111 ja II-507; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi Euroopan parlamentin 9.6.1999 Samperin uran uudelleen määrittämisestä tekemän päätöksen siltä osin kuin tässä päätöksessä oli vahvistettu, että Samperin ylennys palkkaluokkaan A 4 tuli voimaan 1.1.1998 (jäljempänä riidanalainen päätös).
Riidan perustana olevat tosiseikat
2 Riidan perustana olevat tosiseikat, sellaisina kuin ne on esitetty valituksenalaisessa tuomiossa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa, voidaan esittää yhteenvetona seuraavasti.
3 Samper otettiin Euroopan parlamentin talous- ja rahoitusasioiden pääosaston (PO II) palvelukseen vuonna 1986 palkkaluokkaan A 7. Hänet ylennettiin palkkaluokkaan A 6 vuonna 1989 ja palkkaluokkaan A 5 vuonna 1994.
4 Samper sijoittui ennen Carbajo Ferreroa ensimmäiseksi soveltuvien hakijoiden luettelossa, joka laadittiin sen sisäisen kilpailun A/88 perusteella, jolla pyrittiin täyttämään parlamentin tiedotuksesta ja suhdetoiminnasta vastaavan pääosaston (PO III) alaisen Madridin (Espanja) tiedotustoimiston palkkaluokkaan A 3 kuuluvan jaostopäällikön virka, ja hänet nimitettiin 21.2.1995 tehdyllä päätöksellä tähän virkaan 1.4.1995 alkaen. Tämä kilpailu järjestettiin sen jälkeen, kun ylennys- tai siirtomenettely, joka oli käynnistetty avointa virkaa koskevalla ilmoituksella nro 7424, ei ollut johtanut nimitykseen.
5 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi asiassa T-237/95, Carbajo Ferrero vastaan parlamentti, 12.6.1997 antamallaan tuomiolla (Kok. H. 1997, s. I-A-141 ja II-429) Carbajo Ferreron vaatimuksen 21.2.1995 tehdyn päätöksen kumoamisesta ja sen päätöksen kumoamisesta, jolla tämä jätettiin nimittämättä kyseessä olevaan virkaan.
6 Yhteisöjen tuomioistuin kumosi muutoksenhaussa asiassa C-304/97 P, Carbajo Ferrero vastaan parlamentti, 18.3.1999 antamallaan tuomiolla (Kok. 1999, s. I-1749) kyseisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion ja Samperin nimittämisestä 21.2.1995 tehdyn päätöksen sillä perusteella, että avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa nro 7424 ja kilpailua A/88 koskevassa ilmoituksessa mainittujen edellytysten välttämätöntä vastaavuutta ei ollut noudatettu.
7 Yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Carbajo Ferrero vastaan parlamentti antaman tuomion täytäntöönpanemiseksi parlamentti totesi 14.4.1999 tekemällään päätöksellä kumotuksi Samperin nimityksen jaostopäälliköksi ja palautti hänen urakehityksensä 1.4.1995 alkaen palkkaluokkaan A 5, palkkatasolle 2, ja palvelusajan alkamispäiväksi tässä palkkatasossa vahvistettiin 1.2.1994. Parlamentti nimitti hänet Madridin tiedotustoimiston palvelukseen ja ilmoitti, että hän säilyttäisi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 85 artiklan nojalla palkkaluokan A 3 mukaisen palkkauksensa kyseisen yhteisöjen tuomioistuimen tuomion tiedoksiantamiseen saakka.
8 Nimittävä viranomainen ylensi riidanalaisella päätöksellä Samperin taannehtivasti 1.1.1998 alkaen palkkaluokkaan A 4, palkkatasolle 1, sen yksimielisen lausunnon mukaisesti, jonka neuvoa-antava ylennyskomitea (jäljempänä ylennyskomitea) oli 19.5.1999 pitämässään ylimääräisessä kokouksessa antanut, kuten tämän kokouksen pöytäkirjasta ilmenee.
9 Samper valitti riidanalaisesta päätöksestä 8.9.1999. Euroopan parlamentin puhemies hylkäsi tämän valituksen 20.1.2000 päivätyllä kirjeellä.
Valituksenalainen tuomio
10 Samper nosti tässä tilanteessa 20.4.2000 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi ainoastaan siltä osin kuin siinä vahvistettiin, että hänen ylennyksensä palkkaluokkaan A 4 tuli voimaan 1.1.1998 eikä 1.1.1997.
11 Samper arvosteli parlamenttia ensinnäkin siitä, että tämä ei ollut ottanut ansioiden vertailussa riittävästi huomioon niitä Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikön tehtäviä, joita hän oli hoitanut 1.4.1995 alkaen. Hän arvosteli parlamenttia toiseksi siitä, että tämä ei ollut ottanut huomioon ylennyspisteiden myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, kolmanneksi siitä, että parlamentti oli tehnyt hänen työkokemuksensa osalta tosiseikkoja koskevan virheen, ja neljänneksi siitä, että tämä ei ollut ottanut huomioon virkaikää ja ikää koskevia arviointiperusteita. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi riittäväksi tutkia ensimmäisen näistä neljästä Samperin esittämästä väitteestä.
12 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 39 kohdassa, että nimittävän viranomaisen oli Samperin uran uudelleenmäärittelyssä vertailtava hänen vuoden 1997 ylennyskierrosta koskevia ansioitaan kaikkien niiden virkamiesten ansioihin, jotka oli kyseisellä ylennyskierroksella todettu ylennyskelpoisiksi palkkaluokkaan A 4, ja erityisesti niiden virkamiesten ansioihin, jotka oli kyseisellä ylennyskierroksella ylennetty tähän palkkaluokkaan.
13 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että nimittävän viranomaisen oli tässä vertailussa sovellettava vuoden 1997 ylennyskierroksella käytössä olleita arviointiperusteita, ja tätä varten sen oli erityisesti otettava huomioon se seikka, että Samper oli kyseisen ylennyskierroksen alkaessa hoitanut jo noin kaksi vuotta Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikön tehtäviä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että tuon ylennyskierroksen mukaisista ylennyksistä 27.11.1997 tehdystä päätöksestä kävi nimenomaisesti ilmi, että nimittävä viranomainen oli arviointikertomukset ja pääjohtajien suositukset huomioon otettuaan katsonut, että "ratkaisevana" perusteena oli "suoritettujen työtehtävien taso - - sekä henkilökohtainen sitoutuminen ja näiden työtehtävien hoitamisessa osoitettu jatkuva huolellisuus".
14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa, että vertaillessaan Samperin ansioita niiden palkkaluokkaan A 5 kuuluneiden virkamiesten ansioihin, jotka oli vuoden 1997 ylennyskierroksella ylennetty palkkaluokkaan A 4, nimittävän viranomaisen oli yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti paitsi otettava huomioon Samperin suorittamien työtehtävien taso myös mukautettava palkkaluokan A 5 virkaa tavallisesti vastaaviin tehtäviin ne arvosanat ja huomautukset, jotka sisältyivät siihen Samperista laadittuun arviointikertomukseen, joka käsitti 1.1.1995 ja 1.1.1997 välisen ajan, jolloin tämä hoiti Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikön virkaa.
15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa ensinnäkin, että toisin kuin parlamentti väitti, yhtäältä Samperia koskevan arviointikertomuksen ja toisaalta parlamentin 14:ää muuta tiedotustoimiston jaostopäällikköä koskevien arviointikertomusten - jotka PO III:n pääjohtaja oli laatinut 1.1.1995 ja 1.1.1997 väliseltä ajalta - vertailu osoitti, että kantajasta oli annettu hänen kollegoihinsa nähden erittäin hyvät arviot. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että yleisarvioiden vertailusta ilmeni, että Samperilla ei ollut ollut sopeutumisvaikeuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan Samperista annettua erinomaista arviointia voitiin päinvastoin verrata niihin arviointeihin, jotka oli annettu eräistä virkaiältään vanhemmista ja huomattavasti korkeammat pisteet (59 pistettä yhdessä tapauksessa ja 58 pistettä kahdessa muussa tapauksessa) saaneista tiedotustoimistojen jaostopäälliköistä ja joissa myös mainittiin vastaan otettava "haaste" tai saavutettavat tavoitteet.
16 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että ylennyskomitea oli kokouspöytäkirjansa mukaan katsonut kaikki Samperista laaditut arviointikertomukset luettuaan, että vaikka tämä olikin PO II:ssa korkeatasoinen virkamies, näin ei kuitenkaan ollut asia PO III:ssa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että ylennyskomitean tätä koskeva näkemys perustui olennaisilta osin siihen, että arviointikertomuksen laatija oli todennut 1.1.1995 ja 1.1.1997 välisen ajan käsittäneessä arviointikertomuksessa, että Samperin oli vielä otettava vastaan useita "haasteita". Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lisäksi, että kyseisen ylennyskomitean puheenjohtaja oli etukäteen huomauttanut siitä, että tämän arviointikertomuksen perusteella Samperilla oli jaostopäällikön tehtävissään sopeutumisvaikeuksia, mutta että ylennyskomitea oli kuitenkin itsekin myöntänyt, että PO III piti häntä erittäin hyvänä virkamiehenä.
17 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että ylennyskomitean antama arvio Samperin ansioista tiedotustoimiston jaostopäällikkönä oli paitsi epäjohdonmukainen myös ilmiselvästi virheellinen sikäli kuin se perustui siihen näkemykseen, että Samperilla oli ollut sopeutumisvaikeuksia, koska tällainen arvio selvästi kumoutui vertailtaessa kaikista tiedotustoimistojen jaostopäälliköistä laadittuja arviointikertomuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan tämä vertailu osoitti, että kun otetaan huomioon Samperille myönnetyt kokonaispisteet sekä hänen pätevyydestään, suuresta vastuuntunnostaan, aloitekyvystään ja ammatillisesta sitoutumisestaan saamansa erinomaiset arviot, PO III tunnusti täysin Samperin ansiot, varsinkin kun hänen nimityksensä tiedotustoimiston jaostopäälliköksi oli melko tuore.
18 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että Samperin ansioita vuoden 1997 ylennyskierroksella arvioidessaan ylennyskomitea oli perustanut näkemyksensä yksinomaan arviointikertomuksissa annettuihin arvosanoihin.
19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että muiden tietojen puuttuessa yksikään seikka ei antanut aihetta olettaa, että nimittävä viranomainen oli tosiasiallisesti verrannut niiden työtehtävien tasoa, joita Samper oli tiedotustoimiston jaostopäällikkönä hoitanut, niiden virkamiesten hoitamien työtehtävien tasoon, jotka oli vuoden 1997 ylennyskierroksella ylennetty palkkaluokkaan A 4.
20 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa, että niiden syiden tarkastelu, joiden perusteella ylennyskomitea ei vuoden 1997 ylennyskierroksella ollut ehdottanut Samperin ylennystä eikä nimittävä viranomainen siten ollut ylentänyt häntä 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4, osoitti, että arvioidessaan Samperin ansioita kyseisellä ylennyskierroksella nimittävä viranomainen ei ollut ottanut riittävästi huomioon sitä seikkaa, että Samper oli tuolloin hoitanut jo noin kaksi vuotta menestyksellisesti Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikön tehtäviä.
21 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, että nimittävä viranomainen oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei vuoden 1997 ylennyskierroksella ottanut Samperin ansioiden vertailevassa arvioinnissa huomioon, että tämä oli hoitanut menestyksellisesti tiedotustoimiston jaostopäällikön tehtäviä.
22 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa sen päätelmän, että riidanalainen päätös oli kumottava siltä osin kuin siinä oli jätetty Samper ylentämättä 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4 ja että muita Samperin esittämiä väitteitä ei ollut tarpeen tutkia.
Valitus
23 Parlamentti vaatii valituksessaan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja ensisijaisesti ratkaisemaan asian lopullisesti hylkäämällä Samperin nostaman kumoamiskanteen perusteettomana tai toissijaisesti palauttamaan asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen kumoamiskanteen uudelleenkäsittelyä varten. Parlamentti vaatii yhteisöjen tuomioistuinta myös päättämään oikeudenkäyntikuluista.
24 Samper vaatii ensisijaisesti, että valitus jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja toissijaisesti, että se hylätään, koska se on perusteeton. Samper vaatii yhteisöjen tuomioistuinta joka tapauksessa vahvistamaan valituksenalaisen tuomion ja velvoittamaan parlamentin korvaamaan täysimääräisesti molempien oikeusasteiden oikeudenkäyntimenettelyistä aiheutuneet kulut.
Tutkittavaksi ottaminen
25 Samper väittää, että parlamentilla ei ole mitään oikeussuojan tarvetta ja että sen valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Samper väittää, että koska nimittävä viranomainen oli 31.7.2001 tekemällään päätöksellä nimittänyt hänet 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4, parlamentilla ei ole mitään valitukseen liittyvää oikeussuojan tarvetta. Samper väittää lisäksi, että parlamentti teki tämän päätöksen oman harkintansa mukaan eikä valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi, koska tässä tuomiossa ei hänen mukaansa millään tavalla edellytetä, että hänet olisi ylennettävä 1.1.1997 alkaen.
26 Parlamentin mukaan Samperin väitteet, joiden mukaan valitus on jätettävä tutkimatta, ovat täysin perusteettomia sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta. Parlamentti väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa ei jätetty nimittävälle viranomaiselle mitään harkintavaltaa niissä toimissa, jotka oli toteutettava tämän tuomion täytäntöönpanemiseksi. Parlamentti palauttaa tämän osalta mieleen, että valituksenalaisen tuomion tuomiolauselmaa on tulkittava ottaen huomioon sen tarpeellisena tukena olevat valituksenalaisen tuomion perustelut ja erityisesti sen 54 kohta, jonka mukaan riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä jätetään Samper ylentämättä 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4.
27 Parlamentti lisää tähän, että se saisi yhteisöjen tuomioistuimen tästä valituksesta antamasta tuomiosta varmaa hyötyä, koska jos tämä valitus hyväksyttäisiin, parlamentti voisi tällaisen tuomion avulla yhtäältä suojautua lopullisesti Samperin mahdolliselta vahingonkorvausvaatimukselta ja toisaalta periä häneltä takaisin sen palkan, joka hänelle maksettiin takautuvasti valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi.
28 Tämän osalta on ensinnäkin palautettava mieleen, että parlamentilla on oikeussuojan tarve vain, jos valitus voi tuottaa sille jotakin hyötyä (asia C-174/99 P, parlamentti v. Richard, tuomio 13.7.2000, Kok. 2000, s. I-6189, 33 kohta).
29 Valituksenalaisen tuomion 54 kohdasta seuraa toiseksi, että riidanalainen päätös oli kumottava siltä osin kuin siinä jätettiin Samper ylentämättä 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4. Lisäksi 31.7.2001 tehdyn päätöksen sanamuodon mukaan tämä päätös tehtiin valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi.
30 Näin ollen on myönnettävä, että 31.7.2001 tehty päätös tehtiin valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi. Jos valitus hyväksyttäisiin, se voisi siten tuottaa parlamentille hyötyä sikäli kuin tämä voisi silloin periä takaisin sen palkan, joka Samperille maksettiin takautuvasti valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi.
31 Lopuksi on todettava, että valituksenalaisen tuomion kumoaminen tuottaisi parlamentille joka tapauksessa varmaa hyötyä, koska tämän kumoamisen avulla parlamentti voisi tosiaankin suojautua lopullisesti vahingonkorvausvaatimukselta, jonka Samper voisi esittää sellaisen vahingon johdosta, jonka hän voisi väittää itselleen aiheutuneen riidanalaisesta päätöksestä.
32 Valitus on näin ollen otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
33 Parlamentti väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi sovellettavaa yhteisön oikeutta katsoessaan nimittävän viranomaisen tehneen ilmeisen arviointivirheen, kun se jätti Samperin ylentämättä 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4, ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki tämän päätelmän virheellisten oletusten perusteella, muun muassa ottamalla tietyt asiakirjat huomioon vääristyneellä tavalla, ja korvasi nimittävän viranomaisen tekemän arvioinnin omalla arvioinnillaan.
34 Aluksi on palautettava mieleen, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan mukaan "ylentämisestä päättää nimittävä viranomainen. Se tapahtuu nimittämällä virkamies lähinnä ylempään palkkaluokkaan sillä ura-alueella tai siinä virkaryhmässä, johon hän kuuluu. Ylennys voidaan suorittaa ainoastaan valitsemalla ylennettävät niiden virkamiesten joukosta, jotka ovat palvelleet tietyn vähimmäisajan palkkaluokassaan, heidän ansioidensa vertailun sekä heistä laadittujen arviointien perusteella".
35 On korostettava, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisessa ylennyspäätöksessä huomioon otettavia yksikön etua sekä hakijoiden pätevyyttä ja ansioita arvioidessaan nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ja että yhteisöjen tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on tällä alalla rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt kohtuuden rajoissa ja onko se syyllistynyt ilmeiseen harkintavaltansa väärinkäyttöön, kun otetaan huomioon se, millä tavalla ja millä perusteilla hallinto on voinut ratkaisuunsa päätyä. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät siis voi korvata nimittävän viranomaisen hakijoiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan (ks. asia 324/85, Bouteiller v. komissio, tuomio 4.2.1987, Kok. 1987, s. 529, 6 kohta).
36 On palautettava mieleen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsittelee ainoastaan yhden Samperin esittämästä neljästä väitteestä, ja tuon väitteen mukaan nimittävä viranomainen ei ottanut vuoden 1997 ylennyskierrosta koskeneessa ansioiden vertailussa asianmukaisesti huomioon sitä, että Samper oli toiminut jo kaksi vuotta Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikkönä.
37 Tämän osalta on tärkeää korostaa ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että nimittävän viranomaisen oli tässä vertailussa sovellettava vuoden 1997 ylennyskierroksella käytössä olleita arviointiperusteita ja että tätä varten sen oli erityisesti otettava huomioon se seikka, että Samper oli kyseisen ylennyskierroksen alkaessa toiminut jo noin kaksi vuotta Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikkönä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että tuolla ylennyskierroksella tehtävistä ylennyksistä 27.11.1997 annetusta ilmoituksesta kävi nimenomaisesti ilmi, että nimittävä viranomainen oli arviointikertomukset ja pääjohtajien suositukset huomioon otettuaan katsonut, että "ratkaisevana" perusteena oli "suoritettujen työtehtävien taso - - sekä henkilökohtainen sitoutuminen ja näiden työtehtävien hoitamisessa osoitettu jatkuva huolellisuus".
38 On kuitenkin huomattava, että nimittävä viranomainen totesi tämän 27.11.1997 annetun ilmoituksen alussa, että sen ylennyspäätökset oli tehty virkamiesten kaikkien ansioiden vertailun perusteella.
39 Nimittävä viranomainen nimittäin perusteli, kuten parlamentti toteaa, riidanalaista päätöstä harjoitettujen työtehtävien tasolla vasta todettuaan, että ylennyskomitean vertailemissa arviointikertomuksissa ei juuri ollut eroja.
40 Tämän seikan perusteella näyttää siltä, että valituksenalaisen tuomion 40 kohtaan sisältyvässä toteamuksessa, jonka mukaan nimittävä viranomainen piti tuossa 27.11.1997 annetussa ilmoituksessa ylennyksen ratkaisevana perusteena harjoitettujen työtehtävien tasoa, ei oteta asiayhteyttä huomioon ja että siinä vääristellään tuon ilmoituksen sisältöä.
41 Toiseksi on korostettava, että valituksenalaisen tuomion 44 kohdasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan nimittävän viranomaisen tekemiä arvioita oli tutkittava sen ylennyskomitean 19.5.1999 pitämän kokouksen pöytäkirjan valossa, jonka perusteella nimittävä viranomainen oli jättänyt Samperin ylentämättä 1.1.1997 alkaen palkkaluokkaan A 4.
42 On kuitenkin todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei käsittele valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa kyseisen komitean tekemää työtä vaan vertaa Samperin ansioita parlamentin 14:ää muuta tiedotustoimiston jaostopäällikköä koskeviin arviointikertomuksiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvostelee valituksenalaisen tuomion 46 ja 47 kohdassa ylennyskomitean tekemää arviointia Samperin ansioista tiedotustoimiston jaostopäällikkönä.
43 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa siten valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että kaikkien tiedotustoimistojen jaostopäälliköistä laadittujen arviointikertomusten vertailu osoittaa, että PO III tunnusti täysin Samperin ansiot, kun otetaan huomioon hänelle myönnetyt kokonaispisteet sekä hänen pätevyydestään, suuresta vastuuntunnostaan, aloitekyvystään ja ammatillisesta sitoutumisestaan saamansa erinomaiset arviot. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee tämän arvion perusteella valituksenalaisen tuomion 52 ja 53 kohdassa sen päätelmän, että Samper oli hoitanut menestyksellisesti tiedotustoimiston jaostopäällikön tehtäviä.
44 On todettava, että näin toimiessaan eli korvatessaan nimittävän viranomaisen Samperin pätevyydestä ja ansioista antaman arvioinnin omalla arvioinnillaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ylitti sen tuomioistuinvalvonnan rajat, jota se voi perustellusti harjoittaa yhteisöjen virkamiesten nimittämisen ja ylentämisen alalla, sellaisina kuin nämä rajat palautetaan mieleen tämän tuomion 35 kohdassa.
45 Lopuksi on todettava, että Samperin ammattitaidon täten vahvistettuaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että ylennyskomitea oli vuoden 1997 ylennyskierroksella Samperin ansioita arvioidessaan perustanut näkemyksensä yksinomaan arviointikertomuksissa annettuihin arvosanoihin.
46 Tämän osalta on korostettava, että ylennyskomitean kokouspöytäkirjasta käy nimenomaan ilmi, että ylennyskomitea otti Samperin suorittamien työtehtävien tason huomioon ja mukautti arviointikertomuksissa myönnetyt arvosanat kyseisiin tehtäviin.
47 Samasta kokouspöytäkirjasta ilmenee lisäksi, että ylennyskomitea vertasi Samperin ansioita ja tämän hoitamien työtehtävien tasoa niiden virkamiesten ansioihin ja työtehtäviin, jotka oli vuoden 1997 ylennyskierroksella ylennetty palkkaluokkaan A 4, sekä niihin arviointikertomuksiin, jotka koskivat joitakin muita ylentämättä jätettyjä virkamiehiä.
48 Ylennyskomitea otti näin ollen tosiasiallisesti huomioon niiden työtehtävien tason, joita Samper oli hoitanut tiedotustoimiston jaostopäällikkönä, eikä se perustanut näkemystään yksinomaan arviointikertomuksissa annettuihin arvosanoihin.
49 Näin ollen on todettava, että arvioinnissa, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, otetaan vääristyneellä tavalla huomioon ylennyskomitean 19.5.1999 pitämän kokouksen pöytäkirjan sisältö.
50 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että katsoessaan valituksenalaisen tuomion 52 ja 53 kohdassa nimittävän viranomaisen tehneen ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ottanut vuoden 1997 ylennyskierroksella Samperin ansioiden arvioinnissa huomioon sitä seikkaa, että tämä oli hoitanut menestyksellisesti Madridin tiedotustoimiston jaostopäällikön tehtäviä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa sille esitetyn selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla ja korvaa nimittävän viranomaisen Samperin ansioista tekemän arvioinnin omalla arvioinnillaan.
51 Valituksenalainen tuomio on näin ollen kumottava.
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Asian palauttaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
52 Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos yhteisöjen tuomioistuin julistaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
53 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut ainoastaan ensimmäisen Samperin esittämästä neljästä väitteestä, yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että se ei voi ratkaista asiaa ja että asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi Samperin vaatimukset riidanalaisen päätöksen kumoamisesta.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-99/00, Samper vastaan parlamentti, 3.5.2001 antama tuomio kumotaan.
2) Asia palautetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisisi Samperin vaatimukset Euroopan parlamentin 9.6.1999 Samperin uran uudelleen määrittämisestä tekemän päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin tässä päätöksessä vahvistettiin, että Samperin ylennys palkkaluokkaan A 4 tuli voimaan 1.1.1998.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Full & Egal Universal Law Academy