EUR-Lex -  62002CC0056 - FI - Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Ruiz-Jarabo Colomer 13 päivänä helmikuuta 2003

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1. Tämä ennakkoratkaisukysymys on esitetty yhteisön tullikoodeksin 187 artiklan toisen kohdan tulkinnasta.

2. Bundesfinanzhof (Saksan ylin tuomioistuin vero- ja tulliasioissa) pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan, onko palautustavaramenettelyn piiriin kuuluvaksi katsottavia jalostettuja tuotteita sisältäviä tavaroita yhteisön tullialueelle tuova henkilö aina velvollinen näyttämään toteen täsmälliset tiedot kannettavien tuontitullien laskemiseksi, vai pitääkö päin vastoin tulliviranomaisten toimittaa nämä tiedot, silloin kun tuoja ei voi niitä toimittaa.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Tulkittava säännös

3. Yhteisön tullikoodeksin 187 artiklassa säädetään seuraavasti:

"Mitä 185 ja 186 artiklassa säädetään, koskee soveltuvin osin jalostettuja tuotteita, jotka on alun perin viety tai jälleenviety sisäisen jalostusmenettelyn jälkeen.

Lain mukaan kannettavien tuontitullien määrä on laskettava sisäisessä jalostusmenettelyssä sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja siten, että päivää, jona jalostetut tuotteet on jälleenviety, pidetään päivänä, jona ne on luovutettu vapaaseen liikkeeseen."

4. Edellä mainitun säännöksen ulottuvuuden selvittämiseksi on syytä luoda lyhyt katsaus sisäistä jalostusmenettelyä ja tuotteiden tuontia koskeviin säännöksiin.

B Sisäinen jalostusmenettely ja jalostettujen tuotteiden jälleentuonti

5. Euroopan unionin ulkopuolisista maista ja sen ulkopuolisilta alueilta Euroopan unioniin tuoduista tavaroista tulee yhteisötavaroita, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen, ja tämä luovutus vapaaseen liikkeeseen sisältää lain mukaan kannettavien tullien kantamisen.

6. Tälle mainitulle alueelle tuoduista tavaroista ei kuitenkaan kanneta tuontitulleja, jos ne on tarkoitettu jälleenvietäviksi toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman määräajan kuluessa ja niitä käsitellään yhdessä tai useammassa jalostustoiminnossa, jolla tarkoitetaan tavaroiden käsittelyä, valmistusta ja korjausta, entisöinti mukaan lukien. Tätä niihin kohdistettavaa menettelyä kutsutaan sisäiseksi jalostusmenettelyksi ja tuotteita, jotka on saatu näitä toimintoja niihin kohdistamalla, kutsutaan jalostetuiksi tuotteiksi. Nämä toimet edellyttävät kuitenkin aina lupaa, joka niitä suorittavan tai suorituttavan henkilön on haettava.

7. Yhteisön tullialueelta viedyt ja sinne myöhemmin palautetut ja vapaaseen liikkeeseen luovutetut yhteisötavarat voidaan asianomaisen hakemuksesta myös vapauttaa tuontitulleista. Kyseessä on palautustavaroita koskeva erityismenettely, jota sovelletaan ainoastaan silloin, kun tavarat palautetaan yhteisön alueelle kolmen vuoden kuluessa samassa tilassa kuin ne olivat sieltä vietäessä.

8. Jos tuotteet ovat tällaisen sisäisen jalostustoimen seurauksena syntyneitä jalostettuja tuotteita, ne kuuluvat palautustavaroille myönnetyn erityiskohtelun piiriin ja ovat vastaavista tulleista vapaita.

9. Tällaisissa tuotteissa tullivapaata tavaroiden arvosta on ainoastaan se osa, joka vastaa yhteisön alueella suoritettua jalostusta, kun taas kolmannesta maasta peräisin oleva osuus on edelleen tuontitullin alaista. Tällaisessa tilanteessa kyseisestä osuudesta kannettavien tuontitullien määrä on laskettava sisäisessä jalostusmenettelyssä sovellettavien sääntöjen mukaisesti, ottaen huomioon tavaroihin sovellettavat tullin määräytymisperusteet sinä päivänä, jolloin tavarat on jälleenviety.

C Tuojan ja tulliviranomaisten velvollisuudet

10. Tuoja on velvollinen antamaan kirjallisesti, tähän tarkoitukseen vahvistetun virallisen mallinmukaisella ja asianmukaisella allekirjoituksella varustetulla lomakkeella kaikki toimivaltaisen viranomaisen tullivelan laskemiseen tarvitsemat tiedot.

11. Jos tuoja ei voi toimittaa täsmällisiä tietoja, tulliviranomaisten on toimitettava saatavissaan olevat asiakirjat ja tiedot.

12. Erityisesti, kun sisäisen jalostuksen tullimenettelyssä jalostettuja tuotteita luovutetaan vapaaseen liikkeeseen, hakemuksen vastaanottaneen tullitoimipaikan on pyydettävä, että valvova toimipaikka toimittaa sille kannettavan määrän määrittelemiseen tarvittavat tiedot. Palautustavaroille säädetty tullioikeudellinen asema, jota sovelletaan, kuten jo edellä olen huomauttanut, myös jalostettuihin tuotteisiin, merkitsee sitä, että vientitoimipaikan viranomaiset ovat velvollisia toimittamaan jälleentuontitoimipaikan tulliviranomaisille näiden pyynnöstä kaikki käytettävissään olevat tiedot, joita tarvitaan sen selvittämiseksi, täyttyvätkö menettelyn soveltamiselle asetetut täsmälliset edellytykset.

13. Edellä esitetyt vaatimukset eivät koske salassa pidettäviä tietoja, eli luottamuksellisia tai luottamuksellisina annettuja tietoja; tulliviranomaiset eivät saa paljastaa niitä ilman tiedot antaneen henkilön tai viranomaisen nimenomaista lupaa; näiden tietojen luovuttaminen on sallittua ainoastaan voimassa olevien, erityisesti tietosuojaa koskevien säännösten tai oikeudenkäynnin yhteydessä tehdyn päätöksen niin velvoittaessa.

II Tosiseikat, pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys

14. IHW Rebmann GmbH (jäljempänä Rebmann) toi 13.12.1994 ja 17.3.1995 välisenä aikana Tekin tasavallasta Euroopan unioniin 158 Saksasta peräisin olevaa henkilöautoa luovuttaakseen ne vapaaseen liikkeeseen. Rebmann toimitti autot 20 lähetyksenä, ilmoitti ne kulloinkin palautustavaroiksi ja liitti mukaan vastaavan, Saksan tulliviranomaisten vientimerkinnällä varustetun laskun.

15. Tulliviranomaiset totesivat, että autot olivat olleet sisäisen jalostuksen kohteena Euroopan unionissa ja että ne oli sen jälkeen lähetetty Prahaan. Koska yhteisötavaroiden osuuden määrittelemisen mahdollistavat tiedot puuttuivat, Hauptzollamt Weiden (Weidenin päätullivirasto) vaati yritykseltä tuontitulleja henkilöautojen täydestä arvosta.

16. Rebmann riitautti tullilaskeman Münchenin Finanzgerichtissa (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vero- ja tulliasioissa) vedoten siihen, että tullivelka on laskettava vähentämällä henkilöautojen arvosta niiden sisältämä yhteisötavaroiden osuus sekä siihen, että sillä ei ollut täsmällisiä tietoja sen arvon määrittämiseen, koska sisäisen jalostustoiminnan oli suorittanut toinen yritys. Tulliviranomaiset kiistivät väitteen ja katsoivat, että tuojan on toimitettava tullivelan määrittämiseen tarvittavat tiedot ja että salassapitomääräykset estivät käyttämästä jalostettujen tuotteiden viejän luottamuksellisina antamia tietoja.

17. Finanzgericht hylkäsi valituksen sillä perusteella, että tuontitulleista ei voida päättää yhteisön tullikoodeksin 187 artiklan toisen kohdan perusteella, sillä laskemiseen tarvittavat kolmansien maiden tavaroiden osuuteen liittyvät tiedot eivät olleet saatavilla.

18. Rebmann teki kassaatiovalituksen Bundesfinanzhofiin ja vetosi siihen, että sen tehtävänä on ainoastaan näyttää toteen, että ajoneuvot on aikanaan viety sisäisessä jalostusmenettelyssä ja että sen tarkoituksena on jälleentuoda ne yhteisöön palautustavaroina, jolloin tulliviranomaisten tehtävänä on määrätä niille asianmukaiset tullit jalostettujen tuotteiden viejän antamia tietoja käyttäen.

19. Bundesfinanzhof katsoo, että riidanalaisen laskelman lainmukaisuus riippuu siitä, onko, kuten Finanzgericht päätteli, valittajana oleva yritys sen lisäksi, että se näyttää toteen, että ajoneuvot on viety sisäisessä jalostusmenettelyssä ja tuotu yhteisöön palautustavaroina, velvollinen myös ilmoittamaan ja näyttämään toteen tosiseikat, joita tarvitaan tullivelan määrän laskemisen perustaksi. Näissä olosuhteissa se kääntyy yhteisöjen tuomioistuimen puoleen ja esittää seuraavan kysymyksen:

"Onko yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 187 artiklan toista kohtaa tulkittava niin, että palautustavaroina ilmoitettujen jalostettujen tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä on ilmoitettava ja näytettävä toteen myös lain mukaan kannettavien tuontitullien määrän laskemiseksi tarvittavat tiedot, vai onko ilmoituksen vastaanottavien tulliviranomaisten pyydettävä INF 1 -lomakkeella valvovaa toimipaikkaa ilmoittamaan ne tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 613 artiklan mukaisessa menettelyssä, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.2001 asti?"

III Asian käsittelyn vaiheet yhteisöjen tuomioistuimessa

20. Komissio ja Rebmann esittivät kirjalliset huomautuksensa EY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklassa asetetussa määräajassa.

21. Yhteisöjen tuomioistuin päätti esittää kirjalliseen käsittelyyn osallistuneille osapuolille sekä Saksan hallitukselle useita kysymyksiä yhteisön tullikoodeksin ja sen soveltamisasetuksen määrättyjen säännösten tulkinnasta.

22. Rebmann ja komissio osallistuivat 23.1.2003 pidettyyn suulliseen käsittelyyn ja esittivät siinä suulliset huomautuksensa.

VI Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi

A Jalostetut tuotteet palautustavaroina

23. Kaikki yhteisön alueelle määrättyjen, sisäisiksi jalostustoiminnoiksi kutsuttujen toimintojen kohteeksi tulevat tavarat, jotka on tarkoitus viedä sieltä edelleen pois, ovat vastaavista tulleista vapaita. Mutta jos näistä tavaroista sen jälkeen, kun ne on jälleentuotu Euroopan unioniin, tulee vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä yhteisötavaroita, tullivapaudelle ei enää ole perusteita ja tuoja on velvollinen maksamaan tullivelan, joka ei syntynyt ensimmäisessä vaiheessa.

24. Tulleista ovat vapaita myös sellaiset yhteisötavarat, jotka on ensin viety yhteisön tullialueelta ja jotka kolmen vuoden kuluessa palautetaan sinne ja luovutetaan vapaaseen liikkeeseen. Jos kolmen vuoden ajanjakso on jo päättynyt, nämä tavarat katsotaan, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, yhteisölle vieraiksi tavaroiksi, ja ne ovat yhteisen tullimenettelyn alaisia.

25. Yleensä jalostustoiminnoissa syntyneet jalostetut tuotteet, kuten pääasiassa käsittelyn kohteena olevat henkilöautot, ovat useista eri osista koostuvia monimutkaisia tuotteita. Jotkut näiden tuotteiden osista ovat ainoastaan näiden tuotteiden jalostamista varten yhteisöön tuotuja vieraita tavaroita ja toiset ovat yhteisötavaroita, joista on tullut tuotteen osa sen käsittelyn, valmistuksen tai korjauksen yhteydessä.

26. Kun tällainen jalostettu tuote palaa yhteisön tullialueelle, on syytä selvittää, mikä osa siitä on alun perin yhteisöön tuotua yhteisön ulkopuolista tavaraa, sillä ainoastaan tästä osuudesta on maksettava tulli.

27. Tätä tarkoitetaan tämän ratkaisuehdotuksen I luvun A kohdassa esittämilläni säännöksillä.

B Velvollisuus tuontitullin laskemiseen tarvittavien tietojen toimittamiseen

1. Pääsääntö: velvollisuus on tuojalla

28. On selvää, että velvollisuus tullien laskemiseen tarvittavien täsmällisten tietojen antamiseen ja toteen näyttämiseen on yleensä ja pääsääntöisesti sillä, joka suorittaa aikanaan yhteisöstä vietyjen jalostettujen tuotteiden tuonnin. Näin voidaan päätellä paitsi yhteisön tullikoodeksilla perustetusta järjestelmästä, ja erityisesti sen 62 artiklan sananmukaisesta sisällöstä, myös järjestelmän logiikasta itsestään, koska juuri tuoja tai hänen edustajansa tuntevat parhaiten tavarat ja niiden ominaisuudet, jotka heidän on esitettävä asianmukaisella ilmoituksella tavaroita tullattaessa.

2. Poikkeus: velvollisuus on tulliviranomaisilla

29. Kuten tämän ennakkoratkaisukysymyksen esittämiseen johtaneen oikeudenkäynnin tosiseikat osoittavat, on mahdollista, että syntyy tilanne, jossa tuoja ei pysty toimittamaan tulliviranomaisille tarvittavia tietoja kyseisten tullien laskemiseksi, koska hän ei tiedä niitä. Tällaisissa tilanteissa toimivaltaisten viranomaisten pitää poikkeuksellisesti hankkia nämä tiedot, tai käyttää niitä, jos heillä on ne jo hallussaan.

30. Tälle tulkinnalle on olemassa useita perusteita. Osa johtuu yhteisön tullimenettelyä koskevasta lainsäädännöstä sinänsä. Osa seuraa välittömästi yleisistä oikeusperiaatteista.

a) Euroopan unionin tullilainsäädäntö

31. Yhteisön tullikoodeksin I osaston 2 luvun, jossa on tullilainsäädännön mukaisia henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat yleiset säännökset, 6 artiklan mukaan henkilön, joka pyytää tulliviranomaisilta tullilainsäädännön soveltamista koskevaa päätöstä, on toimitettava näille viranomaisille kaikki asian ratkaisemiseen tarvittavat tiedot ja asiakirjat. Soveltamisasetuksessa tarkastellaan kuitenkin myös sellaista tilannetta, että henkilö ei pysty niitä toimittamaan, jolloin viranomaisten on toimitettava ne tiedot ja asiakirjat, jotka heillä on arkistoissaan (2 artikla).

32. Sääntö koskee joitakin konkreettisia yhteisön tullioikeuden aloja, erityisesti pääasian tosiseikkoihin liittyviä aloja.

i) Tietojen toimittaminen sisäisessä jalostusmenettelyssä

33. Tässä menettelyssä sellaisista tavaroista, jotka eivät ole yhteisötavaroita ja jotka on tuotu yhteisön tullialueelle tarkoituksena jälleenviedä ne myöhemmin jalostettuina tuotteina, ei makseta tuontitullia; ne kuuluvat niin kutsuttuun suspensiojärjestelmään ja suspensiojärjestelmässä menettely päättyy, siltä osin kuin se tässä asiassa on merkityksellistä, tuotteiden poistumiseen yhteisön tullialueelta. Lisäksi, kuten olen jo huomauttanut, jos tällaiset aikaisemmin yhteisön tullialueelta viedyt tuotteet palautetaan sinne, ne ovat tuontitullien alaisia niiden sisältämän muun kuin yhteisötavaran suhteelliselta osuudelta. Sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltijan on toimitettava valvovalle tullitoimipaikalle tätä tarkoitusta varten päätöstilitys ja näiden tullien määrän määrittelemiseen tarvittavat tiedot.

34. Soveltamisasetuksessa kuitenkin tarkastellaan myös sellaista mahdollisuutta, että joitakin tietoja saadaan viranomaisten yhteistyökanavien kautta, asianomaisen osallistumatta niiden toimittamiseen. Jos tuonti ja vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen tapahtuvat eri toimipaikassa kuin suspensiojärjestelmän päättyminen, on laadittava INF 1 -lomakkeeksi kutsuttu tiedotuslomake, joka antaa viranomaisille valtuuden laskea tullien määrät sen sisältämien tietojen perusteella.

ii) Tietojen toimittaminen palautustavarajärjestelmässä

35. Tällaisten tavaroiden ensimmäisen viennin yhteydessä tulliviranomaisten on annettava viennin tullimuodollisuuksia suoritettaessa asiakirja, joka sisältää kaikki tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, jos tavarat jälleentuodaan yhteisön tullialueelle, heidän on myös samoin asianomaisen pyynnöstä annettava INF 3 -lomakkeeksi kutsuttu tieotuslomake, jossa samaa tarkoitusta varten on ilmoitettava kaikki viranomaisten itse pyytämät tiedot.

36. Jompikumpi näistä asiakirjoista on ehdottomasti esitettävä, ennen kuin tavarat voidaan palauttaa yhteisön tullialueelle tullitta, mutta niitä ei vaadita, jos muodollisuuksia hoitavat tulliviranomaiset voivat itse, käytettävissään olevien, vientitoimipaikan tulliviranomaisilta pyydettävissä olevien tai asianomaiselta vaadittavissa olevien todisteiden perusteella todeta, että kyseisten tavaroiden osalla täyttyvät tämän tullioikeudellisen etuuskohtelun soveltamiselle asetetut vaatimukset.

37. Palautustavaroiden osalta lainsäätäjä on velvoittanut asianosaisen toimittamaan tullista vapauttamiseksi merkitykselliset tiedot, mutta samalla säätänyt tilanteesta, jossa viranomaiset hankkivat ne itse sen vuoksi, että heillä on ne jo saatavillaan, tai siksi, että niitä vaaditaan tuojalta. Tämän vuoksi soveltamisasetuksessakin jo vaaditaan, että viranomaisten on laadittava INF 3 -lomakkeesta yksi alkuperäiskappale ja kaksi jäljennöstä; alkuperäiskappale ja yksi jäljennöksistä on sen mukaan annettava viejälle jälleentuontitoimipaikassa esitettäväksi, kun taas toinen jäljennöksistä on säilytettävä sen antaneiden tulliviranomaisten arkistossa.

38. Yhteisön tullikoodeksissa ja sen soveltamisasetuksessa ei tarkastella sellaista mekaanista ja muodollista ratkaisua, että tuojan toimitettaviksi katsottavien tietojen puuttuessa, ottamatta huomioon tapauksen olosuhteita ja syitä, jotka estävät tuontitullin maksamiseen velvollista toimittamaan edun myöntämiseksi tarvittavat selvitykset, tuontitulli määrätään ikään kuin jälleentuodut tavarat eivät olisi palautustavaroita.

39. Sisäisessä jalostusmenettelyssä on tullivelan laskemiseksi siis säädetty tietojen saamisesta, tulliviranomaisten välisen yhteistyön avulla, ja viranomaiset ovat palautustavaroiden tullivapauden määrittämiseksi velvollisia käyttämään saatavillaan olevia aikaisempia tietoja, riippumatta siitä ovatko ne asianomaisen toimittamia. Tästä seuraa, että jos palautustavarat ovat jalostettuja tuotteita, joista maksettava tulli on suhteessa niiden sisältämien muiden kuin yhteisötavaroiden osuuteen, on otettava huomioon aikaisemmin tarkastellut säännökset.

40. Tiivistäen todettakoon, että yhteisön tullikoodeksin 187 artiklalla velvoitetaan pääsääntöisesti asianomainen ilmoittamaan ja näyttämään toteen yhteisön alueelle palautustavaroina tuotavien jalostettujen tuotteiden tuontitullin laskemiseksi tarvittavat tiedot, mutta poikkeustapauksissa, jos tuoja ei hänestä riippumattomista syistä voi niitä toimittaa, tämä velvollisuus on viranomaisilla, jos heillä on nämä tiedot.

41. En ole yhtä mieltä komission kanssa siitä suppeasta tulkinnasta, jonka se on esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan. Yhteisön tullikoodeksin 187 artiklan toisessa kohdassa mainitaan, että "lain mukaan kannettavien tuontitullien määrä on laskettava sisäisessä jalostusmenettelyssä sovellettavien sääntöjen mukaisesti". Tämä viittaus ei sanamukaisen sisältönsä osalta ole rajoittava. Siinä ei viitata yksinomaan tullivelan laskemista koskeviin aineellisoikeudellisiin sääntöihin vaan yleisemmin, "sovellettaviin" sääntöihin, asiaa sen enempää täsmentämättä, ja näin ollen viittaus ulottuu myös menettelysääntöihin. Säädöstekstissä ei ole mitään, joka antaisi aihetta komission esittämään erotteluun.

42. Jalostetuista tuotteista maksettavan tuontitullin määrittelemisessä on siis otettava huomioon sisäistä jalostusmenettelyä koskevat säännökset, jos ne ovat sovellettavissa, ja näihin säännöksiin kuuluvat myös ne säännökset, jotka ohjaavat tulliviranomaisten toimia, silloin kun he hankkivat laskemiseen tarvittavia selvityksiä. En näe mitään syytä sulkea näitä säännöksiä tarkastelun ulkopuolelle, eikä myöskään komissio esitä sille mitään syytä, se vain kieltää niiden soveltamisen väitteitä esittämättä.

43. Pätevänä syynä ei tietenkään voida pitää sitä, että jalostettujen tuotteiden tilanne olisi erilainen sen mukaan, onko ne luovutettu vapaaseen liikkeeseen sisäisen jalostusmenettelyn jälkeen, vai sen jälkeen, kun ne on ensin viety ja taas palautettu yhteisön tullialueelle.

44. Tällaista eroa, johon komissio vetoaa, ei ole olemassa. Ensimmäiseksi siksi, että yhteisön lainsäätäjä ei ole arvioinut asiaa tällä tavoin; muutoin jo toistetun 187 artiklan toiseen kohtaan ei olisi lisätty, että palautustavaroina tuotuihin jalostettuihin tuotteisiin sovelletaan tullivelkaa laskettaessa sisäistä jalostusmenettelyä koskevia säännöksiä, eli samoja säännöksiä kuin silloin, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen välittömästi niiden käsittelyn, valmistuksen tai korjauksen jälkeen, tai jonkun muun välimenettelyn jälkeen.

45. Toiseksi siksi, että tuontitulleja laskettaessa nämä jalostetut tuotteet ovat molemmissa tapauksissa samassa tilanteessa. Ne ovat yhteisötavaroiden ja muiden kuin yhteisötavaroiden yhdistelmiä, joten niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä, eli tullivelan aiheuttavan tapahtuman tapahtuessa, on otettava selvää siitä, mikä osuus tuotteesta kuuluu mihinkin tavararyhmään, koska vain jälkimmäisestä maksetaan tuontitullia. Tällaisessa tarkastelussa tullin maksamiseen velvollinen henkilö on osapuolista se, jonka tehtävänä on ensimmäiseksi ilmoituksellaan toimittaa tarvittavat tiedot, mutta jos hän ei voi niitä ilmoittaa, ei ole olemassa mitään syytä, miksi ei käynnistettäisi tullioikeuden käytettävissä olevia toimia tällaisen puutteen korjaamiseksi.

46. Sisäisen jalostusmenettelyn toimien ja jalostettujen tuotteiden jälleentuonnin välisestä ajasta tai siitä, että tuoja on eri kuin toimeen luvan saanut ja tavarat vienyt henkilö, saattaa aiheutua muita seuraamuksia, mutta nämä eivät missään tapauksessa mahdollista sitä, että silloin kun tarvittavat selvitykset ovat saatavilla, tullivelka määrätään eri suuruisena kuin mitä sen pitäisi olla, ikään kuin kyseessä eivät olisi jalostetut tuotteet.

b) Yleiset oikeusperiaatteet

47. Komission esittämässä tulkinnassa ei oteta huomioon suhteellisuusperiaatetta eikä vilpittömän mielen periaatetta, joiden pitää ohjata viranomaisten ja hallintoalamaisten välisiä suhteita.

48. Tuojalta on kohtuutonta periä suurempaa tullia siksi, että hän ei ole voinut toimittaa sen laskemiseen tarvittavia tietoja hänestä itsestään riippumattomista syistä, silloin kun nämä tiedot ovat jonkin tullitoimipaikan arkistossa, riippumatta siitä onko juuri tämä toimipaikka toimivaltainen kyseisen tullin laskemiseen ja perimiseen, sillä nämä tiedot ovat saatavissa viranomaisten yhteistyömekanismien avulla. Tuontitullin maksamiseen velvollisen näkökulmasta kaikilla tullilainsäädännön soveltamiseen osallistuvilla viranomaisilla on yksi ja sama "oikeushenkilöllisyys" ja ne ovat ikään kuin saman ryhmän jäseniä, jotka voivat vaihtaa tietoja keskenään, jolloin ei voida pitää hyväksyttävänä sitä, että joidenkin viranomaisten tuntemat tiedot jäävät hallintoalamaisen vahingoksi muiden viranomaisten ulottumattomiin.

49. Silmien sulkeminen tältä asialta, kun merkitykselliset tiedot olisivat jopa saatavissa, hyötyen siitä, että tuoja ei voi näitä tietoja toimittaa, ja tullivelan vahvistaminen suuremmaksi, kuin mitä sen pitäisi olla, on tietenkin osoitus siitä, että sitä vilpittömän mielen periaatetta, jonka pitäisi ohjata julkisen vallan ja kansalaisten välisiä suhteita, ei ole noudatettu.

50. Lisäksi tämä liian suuri tulli saa rangaistuksenomaisen luonteen, mitä sillä ei pitäisi olla, ja tämän myös komission edustaja myönsi suullisessa käsittelyssä. Jos tulliviranomaiset tietävät, että tuotavat tuotteet ovat jalostettuja, ja heillä on saatavillaan tullivelan laskemiseen tarvittavat selvitykset, tuontitullin määrääminen maksettavaksi ikään kuin tuotteet eivät sisältäisi osittain yhteisötavaroita ja olisi siltä osin tullivapaita, ainoastaan siksi, että tuoja ei ole toimittanut tietoja, merkitsee aineelliselta kannalta seuraamusta, joka on määrätty ottamatta huomioon mitään niistä periaatteista tai rajoituksista, jotka pitää ottaa huomioon silloin, kun julkinen valta käyttää rangaistusvaltaa.

51. Asiassa ei ole otettu huomioon laillisuusperiaatetta eikä vaatimusta erityisyydestä, jotka edellyttävät, että rangaistava toiminta on ennalta laissa määriteltyä ja että tosiseikat vastaavat esitettyä kuvausta, eikä myöskään syyllisyysperiaatetta, jolla kielletään rangaistuksen määrääminen ilman syyllisyyttä.

52. Kyseessä olisi tilanne, jossa asianomaiselle on yksioikoisesti määrätty lainsäädäntöön perustumaton seuraamus oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asianomaista ennalta kuulematta ja antamatta mahdollisuutta puolustautumiseen.

53. Esittämässäni ratkaisussa tullioikeuden muodollinen ja prosessuaalinen luonne on otettu huomioon, ja vaikka komissio niin väittää, ratkaisu ei tuo epävarmuutta oikeudellisiin suhteisiin. Mielestäni se päinvastoin sijoittuu tasapainottavasti vaaditun oikeudellisten suhteiden varmuuden ja oikeussubjekteille taatun oikeusvarmuuden välimaastoon, aivan kuten yhteisön tullikoodeksin johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessakin pyydetään ottamaan huomioon "tullihallintojen - - tarpeet ja toisaalta taloudellisten toimijoiden oikeus tasapuoliseen kohteluun".

54. Tuojan on tietenkin näytettävä toteen, että tuotteet ovat palautustavaroina tuotavia jalostettuja tuotteita sekä niiden tuontitullin alainen osuus ja tullivelan laskemiseksi tarvittavat tiedot. Mutta jos tuoja ei itsestään riippumattomista syistä pysty näyttämään toteen kumpaakaan näistä, ja viranomaiset tuntevat ne tai voivat hankkia nämä tiedot, sellaisen päätöksen tekeminen, jossa tuojalle ilman eri toimia toimitetaan koko tavaran kattava laskelma, on säännöksen kirjaimen ja hengen vastainen sekä turhaa muodollisuutta, joka ei ole välttämätöntä yhteisön lainsäätäjän tavoittelemien päämäärien saavuttamiseksi.

C Salassa pidettävät tiedot

55. Lopuksi minun on myönnettävä, että en ymmärrä, mitä esteitä asiassa voi komission, Saksan hallituksen ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä aiheutua yhteisön tullikoodeksin 15 artiklasta. Tällä säännöksellä suojataan luottamuksellisia ja luottamuksellisina annettuja tietoja, ja siinä säädetään, että tulliviranomaiset eivät saa paljastaa niitä ilman tiedot antaneen lupaa tai tuomioistuimen päätöstä, muutoin kuin silloin, jos jokin lainsäännös heidät siihen velvoittaa.

56. Säännös rajoittaa tulliviranomaisten mahdollisuutta käyttää niiden hallussa olevia tietoja, mutta ei mitenkään estä käyttämästä niitä tietoja, jotka eivät ole luottamuksellisia, eikä se näin ollen aseta esteitä esittämälleni tulkinnalle. Tietojen salassapidon suojalla ei voida yleisluonteisesti kumota tässä ratkaisuehdotuksessa esittelemiäni päätelmiä, sillä muussa tapauksessa, koska sen on yhteisön tullioikeuden abstrakti säännös, se tekisi tarkastelemani tullilainsäädännön säännökset merkityksettömiksi samoin kuin monet muut säännökset, joiden nojalla toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tai ovat velvollisia käyttämään niillä olevia tietoja.

57. Näin ollen, ja kuten olen edellä huomauttanut, palautustavaroina tuotujen jalostettujen tuotteiden tuonnin yhteydessä tullin maksamiseen velvollisen henkilön on ilmoitettava ja näytettävä toteen tuontitullin laskemiseen tarvittavat tiedot. Mikäli tuoja ei kuitenkaan voi hänestä itsestään riippumattomista syistä niitä toimittaa, tietojen hankkiminen on viranomaisten tehtävä, jos viranomaisella on ne hallussaan tai ne ovat viranomaisten saatavilla, aina silloin kun nämä tiedot eivät ole salassa pidettäviä eivätkä vahingoita kolmansia osapuolia.

V Ratkaisuehdotus

58. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Bundesfinanzhofin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 187 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että palautustavaroiksi ilmoitettujen jalostettujen tuotteiden tuojan on yleensä ilmoitettava ja näytettävä toteen kannettavien tuontitullien määrän laskemiseksi välttämättömät tosiseikat, mutta poikkeustapauksissa jos tullin maksamiseen velvollisesta riippumattomista syistä niitä ei voi toimittaa, viranomaisten on hankittava ne, jos ne ovat näiden viranomaisten hallussa tai ne ovat näiden viranomaisten saatavilla aina kun nämä tiedot eivät ole salassa pidettäviä tai vahingoita kolmansia osapuolia.

Full & Egal Universal Law Academy