EUR-Lex -  62002CC0294 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

23 päivänä syyskuuta 2004 (1)

Asia C‑294/02

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

AMI Semiconductor Belgium BVBA y. m.

Välityslauseke – Esprit‑hanke: 26927 – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Purettua tai maksukyvytöntä yritystä vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen – Sopimus, johon sovelletaan Saksan oikeutta – Sopimuksen irtisanominen – Ennakkojen palauttaminen – Yhteisvelka

Sisällys

I Johdanto

II Sopimus

A Sopimus (suppeassa mielessä)

B Liite I (hankkeen kuvaus)

C Liite II (yleiset ehdot)

III Tosiseikasto

IV Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa ja vaatimukset

V Kanteen tutkittavaksi ottaminen

A Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta

B InterTeamiä vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen

1. Asianosaisten lausumat

2. Oikeudellinen arviointi

C A‑Consultia ja Isionia vastaan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen

1. Asianosaisten lausumat

2. Oikeudellinen arviointi

a) Päävaatimus

b) Toissijaiset vaatimukset

VI Kanteiden perusteltavuus

A Yhteisvelkavastuu

1. Asianosaisten lausumat

a) Komissio

b) Vastaajat

2. Oikeudellinen arviointi

B AMI:a, Intracomia, Euramia ja Nordbankia vastaan kohdistettu ennakkojen takaisinmaksuvaatimus

1. Sopimukseen perustuvat oikeudet

a) Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen perustuva oikeus (vastuu osallistumisesta toisten sopimuskumppanien sopimusrikkomukseen)

b) Liitteessä II olevaan 23.3 artiklaan perustuva oikeus (ylimääräisten maksujen palauttaminen)

i) Sopimuksen päättäminen

ii) Komission maksamat suoritukset

iii) Korvauskelpoiset kustannukset

– Komission kuuden kuukauden kertomukselle antama hyväksyminen

– Komission harkintavalta

– Sopimuskumppanin sidonnaisuus tarkastusryhmän arviointiin

– Todistustaakka

2. Perusteettomaan etuun perustuva vaatimus

3. Välipäätelmä

VII Vastakanne

VIII Oikeudenkäyntikulut

IX Ratkaisuehdotus

I       Johdanto

1.     Komissio on nostanut EY 238 artiklassa tarkoitetun sopimukseen perustuvan välityslausekkeen perusteella kanteen, jossa vastaajina ovat

–       AMI Semiconductor Belgium BVBA, aiemmin Alcatel Microelectronics NV, Oudenaarde, Belgia (jäljempänä AMI)

–       A‑Consult EDV-Beratungsgesellschaft mbH, Wien, Itävalta (jäljempänä A‑Consult)(2)

–       Intracom SA Hellenic Telecommunications & Electronic Industry, Ateena, Kreikka (jäljempänä Intracom)

–       Ision Sales & Services GmbH & Co. KG, Hampuri, Saksa (aiemmin AllCon Gesellschaft für Kommunikationstechnologie mbH) (jäljempänä Ision)

–       Euram-Kamino GmbH, Hallbergmoos, Saksa (jäljempänä Euram)

–       InterTeam GmbH, purettu yhtiö, Itzehoe, Saksa (jäljempänä InterTeam) ja

–       HSH Nordbank, aiemmin Landesbank Kiel Girozentrale, Hampuri ja Kiel, Saksa (jäljempänä Nordbank)

ja joka koskee 317 214,00 euron suuruisen summan palauttamista viivästyskorkoineen.

2.     Tämä summa on osa ennakkoa, jonka komissio maksoi vastaajille vuonna 1998 tehdyn sopimuksen perusteella. Sopimus liittyy erityiseen tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä tietoteknologian alalla koskeneeseen ohjelmaan (1994–1998) (jäljempänä Esprit‑ohjelma),(3) joka puolestaan kuuluu osana yhteisön neljänteen T & K ‑puiteohjelmaan.(4)

3.     Sopimuksen kohteena oli hankkeen Electronic commerce fulfilment service for the electronics industry (ECFS/E) – Esprit-hanke: 26927 (jäljempänä hanke) edistäminen. Hanke koski lähinnä Internetiin pohjautuvan kauppapaikan perustamista ja markkinoille saattamista elektroniikan komponentteja varten.

4.     Koska komissio piti vastaajien suorituksia riittämättöminä, se päätti hankkeen ennenaikaisesti, ja vaatii vastaajia nyt yhteisvastuullisesti maksamaan ennakot takaisin siltä osin kuin ne eivät liity hyväksyttyihin osatoimituksiin. Nyt käsiteltävässä asiassa herää aluksi kysymys yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta, koska välityslausekkeessa mainitaan sen sanamuodon mukaan yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toimivaltaisena tuomioistuimena. Muita tutkittavaksi ottamista koskevia ongelmia liittyy siihen, että kanne kohdistuu yhteen vastaajaan, joka oli kanteen nostamishetkellä jo purettu, samoin kuin kahteen muuhun vastaajaan, joiden omaisuuden osalta oli tuolloin jo aloitettu maksukyvyttömyysmenettely.

5.     Asiassa on riidanalaista mm. se, vastasivatko suoritukset sopimusvelvoitteita ja onko komissio irtisanonut sopimuksen perustellusti. Toiseksi asianosaisten riita koskee sitä, ovatko vastaajat yhteisvastuussa takaisin maksamisesta. Mikäli ne eivät näet olisi yhteisvastuussa ja komissio voisi siten vaatia kultakin vastaajalta vain osasuorituksia, kanne raukeaisi suureksi osaksi jo sen vuoksi, että pääasiallisen edun saaneet yritykset ovat maksukyvyttömiä tai ne on jo purettu.

II     Sopimus

6.     Vastaajat sitoutuivat komission edustaman Euroopan yhteisön kanssa 8.6.1998 tekemässään sopimuksessa kehittämään ja tuomaan markkinoille verkkokaupan järjestelmäalustan mikroelektroniikan alalle, jotta ylimääräisiä puolijohteita voitaisiin vaihtaa tai myydä elektroniikkateollisuuden jalostusyritysten välillä.(5) Järjestelmäalustan avulla oli tarkoitus antaa yrityksille mahdollisuus vähentää varastojaan ja myydä nopeasti ylimääräiset puolijohteet tai olla hankkimatta komponentteja varastoon. Samalla logistiikka eli käsiteltyjen komponenttien toimittaminen ja maksujärjestelmät piti integroida järjestelmäalustaan.

7.     Hanke oli tarkoitus toteuttaa 18 kuukauden kuluessa sen aloittamisesta 1.5.1998. Euroopan yhteisö sitoutui vastaamaan kustannuksista siten, että sen osuus olisi enintään puolet arvioiduista 1 080 000 ecun kokonaiskustannuksista.(6)

8.     Englannin kielellä laadittu sopimus vastaa sopimusluonnosta, jota komissio käyttää vakiintuneesti tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alalla.(7) Se on kolmiosainen, eli siihen kuuluu varsinainen sopimus (jäljempänä sopimus), liite I (tiedot hankkeeseen osallistuvista yrityksistä ja yksityiskohtainen hankkeen kuvaus) ja liite II (yleiset ehdot) (jäljempänä liite I tai liite II).

A       Sopimus (suppeassa mielessä)

9.     Sopimuksen 1 artiklassa kuvataan sopimuksen soveltamisalaa seuraavasti:

”1.1      The Contractors shall carry out this contract jointly and severally towards the Commission for the work set out in Annex I up to the milestone at month 18 (”the Project”).

1.2      Subject to force majeure[(8)] (including strikes, lockouts and other events beyond the reasonable control of the Contractors), the Contractors shall use reasonable endeavours to achieve the results intended for the Project and to fulfil the obligations of a defaulting Contractor. A Contractor shall not be liable to take action beyond its reasonable control or to reimburse money due from a defaulting Contractor unless it has contributed to the default. Measures to be taken in the event of force majeure shall be agreed between the contracting parties.”

10.   Tämän lisäksi sopimukseen sisältyy mm. määräyksiä korvauskelpoisista kustannuksista (3 artikla), yhteisön osuuden maksamisesta (4 artikla ja 9.2.2 artikla), kustannuksia koskevien tositteiden esittämisestä ja kertomusten esittämistä koskevista vastaajien velvoitteista (5 ja 6 artikla). Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimukseen sovelletaan Saksan oikeutta.(9)

B       Liite I (hankkeen kuvaus)

11.   Liite I on kaksiosainen. Osassa 1 kuvataan hankkeen tavoitteita yhteenvedonomaisesti seuraavalla tavalla:

–       ”integration of multiple key services for the electronics industry,

–       design of appropriate interfaces for an efficient brokerage system to be integrated into the professional IT-environment of future users and service providers,

–       stimulation of increased electronic commerce in the electronics industry, including developing means for rewarding usage (”bonus component”) and for quantitatively determining the cost-efficiency gained through implementation of ECFS/E”.

12.   Tämän lisäksi liitteen I ensimmäiseen osaan sisältyvät yksityiskohtaiset lomakemuodossa kuvatut tiedot hankkeeseen osallistuvista yrityksistä ja kullekin niistä ennusteen mukaan aiheutuvista kustannuksista.

13.   Liitteen I toisessa osassa kuvataan tarkemmin hankkeen tavoitteita. Tämän osan ydinkohtana on tämän jälkeen kahdeksan työjaksoa (workpackages) sisältävän hankesuunnitelman esittely. Jokainen työjakso käsittää puolestaan yksittäisiä tehtäviä (tasks). Kunkin tehtävän tuloksena pitäisi olla tietty osatoimitus (deliverable). Tämä voi olla kertomus, ohjelmisto, tekniset erittelyt tai vastaava toimitus. Jokaisen tehtävän osalta vahvistetaan, missä määräajassa se pitää suorittaa, mitkä hankkeen osapuolista ovat siinä mukana milläkin (miestyökuukausina ilmaistulla) työpanoksella ja mitkä hankkeen osapuolet ovat vastuussa osatoimituksen suorittamisesta. Siinä määrätään erikseen seuraavista työjaksoista:

Workpackage 1: Specification of relevant business procedures (Task 1.1–1.3.), kuukaudet 0–2,

Workpackage 2: Detailed definition of ECFS/E software (Task 2.1–2.5), kuukaudet 2–6,

Workpackage 3: Server specification (Task 3.1–3.2), kuukaudet 2–3,

Workpackage 4: Realisation of software (Task 4.1–4.6), kuukaudet 3–15

Workpackage 5: Field user tests (Task 5.1–5.4), kuukaudet 11–15.

Workpackage 6: Cross border beta-test (Task 6.1–6.4), kuukaudet 15–18),

Workpackage 7: Dissemination and acceptance activities (Task 7.1–7.4), kuukaudet 15–18 ja

Workpackage 8: Project management (Task 8.1–8.3), kuukaudet 0–36.

14.   Vastaajien osallistumisen laatu ja laajuus vastaavat niiden asemaa järjestelmän tulevina potentiaalisina käyttäjinä, järjestelmään liittyvien liitännäispalvelujen tarjoajina tai informaatioteknisten välineiden (Web-suunnittelu, rajapinnat, tietopankit ja muut ohjelmistot) kehittäjinä.

15.   AMI ja Intracom kuuluvat yrityksinä, jotka jalostavat ja myyvät elektroniikan komponentteja, käyttäjien ryhmään. Euram on kuljetusyritys, joka voisi ottaa tehtäväkseen myytyjen komponenttien kuljetuksen, ja se kuuluu yhdessä Nordbankin, joka voisi pankkina huolehtia maksuliikenteestä, kanssa toiseen ryhmään. AMI:n, Intracomin, Euramin ja Nordbankin tehtävät koostuvat lähinnä siitä, että ne ovat osaltaan varhaisessa vaiheessa mukana vaatimusprofiilin laatimisessa ja suorittavat myöhemmässä vaiheessa testiajoja prototyypeillä.

16.   InterTeam, Ision ja A‑Consult ovat pienempiä informaatioteknologia-alan yrityksiä, joille sitä vastoin kuului järjestelmän varsinainen tekninen kehittäminen. InterTeamillä oli sen lisäksi koordinaattorina omia erityistehtäviä, kuten kertomusten laatiminen ja tuotteen arviointia ja markkinoille levittämistä koskevien toimenpiteiden organisoiminen.

17.   Liitteessä I olevan toisen osan kolmas jakso koskee hankkeen hallinnointia. Siinä vahvistetaan erityisesti InterTeamin asema ja tehtävät hankkeen koordinaattorina. Neljäs jakso käsittelee arviointisuunnitelman laatimista. Viidennen jakson mukaan hankkeen osapuolet laativat sopimuksen 6 artiklan ja liitteessä II olevan 10 artiklan mukaisesti InterTeamin johdolla komissiolle lyhyitä kuuden kuukauden kertomuksia, yksityiskohtaisen 12 kuukauden kertomuksen, puolivälin tarkastuskertomuksen ja päätöskertomuksen. Viimeisessä jaksossa määrätään lopuksi siitä, että hankkeen osapuolet tekevät liitteessä II olevia määräyksiä täydentämään keskenään konsortiosopimuksen.

C       Liite II (yleiset ehdot)

18.   Liitteeseen II sisältyvät yleiset ehdot vastaavat niin ikään komission mallisopimusta.

19.   Liitteessä II olevassa 2.1 artiklassa määrätään muun muassa seuraavaa:

”The Coordinator shall:

(a) be the channel for submitting all documents and for general liaison between the Contractors and the Commission. All general communications with the Commission shall be through the Coordinator;

(b) subject to any special conditions in Article 9 of the contract, receive and distribute all payments which shall be made to the Coordinator in trust for the Contractors. The Coordinator shall immediately transfer the appropriate amount of each payment to each Contractor. The Coordinator shall not be the beneficial owner of any payment – – ”

20.   Liitteessä II olevassa 5.3 artiklassa määrätään komission oikeudesta irtisanoa sopimus ilman määräaikaa seuraavaa:

”The Commission may immediately terminate the contract, or the participation of any Contractor, by written notice:

(a)(i) where remedial action to rectify non-performance within a reasonable period of time (being not less than one month) specified in writing has been requested by the Commission and has not been satisfactorily taken – – ”

21.   Irtisanomisen seurauksista määrätään 5.4 artiklassa seuraavaa:

”The Community contribution to costs, on termination, shall be paid if they relate to Project Deliverables accepted by the Commission and such other costs which are fair and reasonable, including expenditure commitments.

– –

For termination under Article 5.3(a), interest may be added to any amount to be reimbursed, upon written request, at 2% above the rate applied by the European Monetary Institute for ECU operations – – for the period between the receipt of the funds and their reimbursement.”

22.   Oikeuspaikasta määrätään 7 artiklassa seuraavaa:

”The Court of First Instance of the European Communities, and in the case of appeal, the Court of Justice of the European Communities shall have exclusive jurisdiction in any dispute between the Commission and the Contractors concerning the validity, application and interpretation of this contract.”

23.   Sopimuskumppanien laatimista kertomuksista määrätään 10 artiklassa seuraavaa:

”10.1 Submission of Reports

The Contractors shall submit to the Commission for approval the following reports – –:

(a) progress reports (the progress, resources employed, deviations to the work plan, and results). Each 12 months, or such other period specified in the contract, the information in the relevant report must enable the Commission to evaluate the progress and cooperation, within the Project and with any related project;

(b) a final report covering all the work, the objectives, the results and the conclusions, including a suitable summary of all these matters;

– –

10.3 Each progress report shall be submitted within one month of the end of the relevant reporting period.

A final report shall be submitted within two months following the period specified in Article 2.1 of the contract, or the completion of the work, if earlier.

Unless there are observations by the Commission the final report shall be deemed to be approved within two months of its receipt and within one month in the case of other reports.”

24.   Liitteessä II olevissa 23.2 ja 23.3 artiklassa määrätään komission maksamista suorituksista seuraavaa:

”23.2 Subject to Article 24 of this Annex, all payments shall be treated as advances until acceptance of the appropriate Project Deliverables, or, if none are specified, until acceptance of the final report.

23.3 Where the total financial contribution due for the Project, including the result of any audit, is less than the payments made for the Project, the Contractors shall immediately reimburse the difference, in ECU, to the Commission.”

III  Tosiseikasto

25.   Hankkeen toteutus alkoi toukokuussa 1998. Komissio maksoi 8.6.1998 InterTeamille ensimmäisen, määrältään 270 000 euron suuruisen ennakon.

26.   Vastaajat selvittivät 15.12.1998 laatimassaan kuuden kuukauden kertomuksessa, että yksittäiset työjaksoihin 1, 2 ja 3 kuuluneet suoritukset oli toteutettu kaikilta osin.

27.   Komissio ehdotti 29.3.1999 InterTeamille sellaisen tarkastusryhmän (Review Team) perustamista, johon kuuluisivat Guida ja Ouzounis, ja toimitti heidän ansioluettelonsa. InterTeam ilmoitti 8.4.1999 päivätyssä sähköpostiviestissään hyväksyvänsä ehdotetut asiantuntijat.

28.   Kun vastaajat olivat esittäneet kuuden kuukauden kertomuksen yhteydessä tältä ensimmäiseltä ajanjaksolta kustannuksia koskeneet tositteet, komissio maksoi 6.5.1999 vielä toisen 191 394 euron suuruisen ennakon 6.5. ja 31.10.1998 väliseltä ajalta, joten maksut olivat siihen mennessä suuruudeltaan 461 394 euroa.

29.   Vastaajat kertoivat töiden etenemisestä Brysselissä 11.6.1999 pidetyssä neuvottelussa, johon osallistuivat vastaajien edustajat, komissio ja tarkastusryhmä. Koska hankkeen toteuttamiseen liittyi tarkastusryhmän mielestä vakavia puutteita, se ilmoitti hankkeen keskeyttämisestä 1.7.1999 saakka ja vaati sopimuskumppaneita toimittamaan tarkastusryhmälle siihen mennessä täydentäviä tietoja, joista ilmenisi, että todetut puutteet oli korjattu.

30.   Komissio toimitti 18.6.1999 päivätyssä kirjeessä 11.6.1999 päivättyyn hankkeen etenemistä koskeneeseen katsaukseen liittyneen ensimmäisen tarkastuskertomuksen (review report) ja esitti vielä kerran yhteenvedon tarkastajien esittämästä arvostelusta. Lisäksi kirjeeseen sisältyi seuraava kappale:

”These are the reasons why we agreed to suspend the project until 1 July 1999, during which time the consortium has agreed to deliver additional information – – This information shall be assessed immediately after 1 July 1999, additional information and remedial actions to rectify non-performance will be taken into account in accordance with the period of time specified in Article 5.3 (a) (i) of Annex II to the contract, effective immediately. Please note that in accordance with the relevant Articles of Annex II to the contract (in particular Article 5) the Commission hereby has given termination notice.”

31.   Komissio lähetti 29.6.1999 päivätyllä kirjeellä InterTeamille ensimmäisen tarkastuskertomuksen liitteellä täydennettynä, ja kiisti jälleen sopimuksen täytäntöönpanon sääntöjenmukaisuuden. Liitteessä tarkastajat arvioivat internetiin ohjelmoidun järjestelmäalustan ensimmäistä prototyyppiä, jonka he olivat tarkastaneet vastaajien annettua tarvittavat käyttöoikeudet.

32.   InterTeam antoi 5.7.1999 täydentäviä – osittain saksan kielellä laadittuja – lisätietoja ja suoritti hankkeen kahdentenatoista kuukautena erääntyneet osatoimitukset. Hieman myöhemmin se toimitti lisäksi sopimuksen mukaisen 12 kuukauden kertomuksen.

33.   Komissio toimitti InterTeamille 23.7.1999 päivätyssä kirjeessä toisen tarkastuskertomuksen, joka oli laadittu 5.7. annettujen tietojen ja 12 kuukauden kertomuksen perusteella, ja kutsui vastaajat uuteen 8.9.1999 Brysselissä pidettyyn neuvotteluun. Tarkastajat pitivät toisessa tarkastuskertomuksessa voimassa kaikkia osatoimituksia koskeneen perustavanlaatuisen arvostelunsa. He tunnustivat ainoastaan osatoimitukset 2.4, 3.1, 4.1, 4.2, 4.3, 4.5 ja 4.6, vaikka pitivätkin niitä heikkolaatuisina. Tarkastusryhmä ei luopunut tästä päätelmästä myöskään vastaajien 8.9.1999 pidetyssä neuvottelussa esittämien selvitysten jälkeen.

34.   Komissio irtisanoi sopimuksen taannehtivasti 8.9.1999 lähtien InterTeamille osoitetulla 21.12.1999 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti tässä kirjeessä, josta muut vastaajat saivat jäljennöksen, 317 214 euron suuruisen maksuvaatimuksen lähettämisestä. Tämä summa saatiin komission antamien tietojen mukaan siten, että ennakkojen kokonaismäärästä eli 461 394 eurosta vähennettiin sen osuus hyväksyttyjen osatoimitusten kustannuksista eli 144 180 euroa. Lisäksi komissio esitti selvityksen siitä, mitkä osuudet näistä hyväksytyistä kustannuksista koskivat yksittäisiä sopimuskumppaneita.

35.   Kun hyväksytyt kustannukset yhdistetään kullekin sopimuskumppanille kuuluviin ennakkomaksuihin, saadaan komission antamien tietojen mukaan seuraava selvitys:

 

A

B

C

D

InterTeam

153 500

300 934

29 491,36

271 443

A‑Consult

101 500

61 823

40 960,23

20 862

AMI

97 000

26 743

26 214,55

529

Ision

70 000

39 926

31 129,77

8 797

Euram

40 000

21 606

0,00

21 606

Intracom

68 000

10 362

16 384,09

(6 022)

Nordbank

10 000

0

0,00

0

Summa

540 000

461 394

144 180

317 214

A: sopimuksen mukainen ennakon enimmäismäärä; B: todellisuudessa maksettu määrä; C: hyväksytty ennakko; D: palautettava määrä (Intracomilla on saaminen).

36.   Myöhemmän kirjeenvaihdon jälkeen komissio vaati InterTeamiä lopuksi 17.7.2000 päivätyllä kirjeellä maksamaan seitsemän päivän kuluessa 317 214 euroa. Koska mitään maksua ei suoritettu asetetussa määräajassa, komissio esitti 18.6.2001 päivätyllä kirjeellä kullekin vastaajalle erikseen 317 214 euron suuruisen maksuvaatimuksen.

IV     Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa ja vaatimukset

37.   Komissio nosti 12.8.2002 kanteen ensin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa; kannekirjelmä siirrettiin kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimeen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa käytyjen neuvottelujen jälkeen komissiolle oli näet ilmoitettu 14.8.2002 päivätyllä kirjeellä, että kanne oli tosiasiallisesti nostettu yhteisöjen tuomioistuimessa.

38.   Komissio katsoo, että sopimus on irtisanottu liitteessä II olevan 5.3 artiklan a kohdan i alakohdan mukaisesti tehokkaalla tavalla, koska vastaajien suoritukset olivat riittämättömiä, kuten myös vastaajia sitovista tarkastuskertomuksista ilmenee, ja koska vastaajat eivät olleet korjanneet puutteita asetetussa määräajassa. Yhteisöllä on liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukaisesti oikeus saada maksettu ennakko takaisin siltä osin kuin se ei liity hyväksyttyihin osatoimituksiin. Vaatimukselle juoksee liitteessä II olevan 5.4 artiklan mukaisesti viivästyskorko ennakkojen maksamisesta lukien. Takaisinmaksuvaatimus perustuu lisäksi Bürgerliches Gesetzbuchin (BGB) 812 §:ssä tarkoitettuun perusteettomaan etuun. Sopimuksen 1 artiklan ja BGB:n 420 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaan vastaajat ovat yhteisvelallisina velvoitetut maksamaan ennakot takaisin.

39.   Komissio vaatii, että

vastaajat velvoitetaan yhteisvelallisina maksamaan komissiolle 317 214 euroa lisättynä viivästyskorolla, joka on 2 prosenttia Euroopan rahainstituutin euromääräisissä transaktioissa soveltamaa korkoa suurempi, laskettuna 125 820 euron suuruisesta summasta 8.6.1998 lukien ja 191 394 euron suuruisesta summasta 6.5.1999 lukien

Komissio vaati suullisessa käsittelyssä toissijaisesti siltä osin, kuin kanne kohdistuu A‑Consultiin ja Isioniin, yhteisöjen tuomioistuinta

toteamaan, että A‑Consult GmbH ja Ision GmbH ovat yhteisvelallisina yhdessä muiden vastaajien kanssa velvoitetut maksamaan komissiolle 317 214 euroa lisättynä viivästyskorolla, joka on 2 prosenttia Euroopan rahainstituutin euromääräisissä transaktioissa soveltamaa korkoa suurempi, laskettuna 125 820 euron suuruisesta summasta 8.6.1998 lukien ja 191 394 euron suuruisesta summasta 6.5.1999 lukien,

ja vielä toissijaisesti – siltä varalta, että yhteisöjen tuomioistuin ei katso vastaajien olevan yhteisvelkavastuussa –

toteamaan, että A‑Consult GmbH on velvollinen maksamaan komissiolle 20 862 euroa ja Ision GmbH 8 797 euroa, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Lisäksi komissio vaatii joka tapauksessa vastaajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

40.   AMI, Euram ja InterTeam vaativat yhteisöjen tuomioistuinta

–       hylkäämään kanteen niitä koskevilta osin ja

–       velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

41.   A‑Consult vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

–       hylkäämään kanteen ja

–       velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

42.   Intracom vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

–       hylkäämään kanteen

–       velvoittamaan komission suorittamaan sille vastakanteen perusteella 6 022 euroa ja

–       velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

43.   Nordbank vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

–       hylkäämään kanteen sitä koskevilta osin ja

–       velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

44.   Vastaajat kiistävät sen, että niiden suoritukset olisivat olleet riittämättömiä, ja esittävät väitteensä tueksi asiantuntijalausunnon. Yhteyttä tarkastusryhmän arviointiin ei ole olemassa. Niiden mielestä kuuden kuukauden kertomukseen kirjattuja osatoimituksia ei voida riitauttaa, koska kyseistä kertomusta on pidettävä hyväksyttynä komission luovuttua esittämästä vastaväitteitä määräajassa. Myös irtisanominen on tehoton, koska sitä ei osoitettu kaikille vastaajille vaan ainoastaan InterTeamille.

45.   Ne katsovat, että yhteisvelkavastuuta ennakkojen takaisinmaksusta ei ole olemassa, kuten sopimuksen 1.2 artiklasta ilmenee. Intracomin ja Nordbankin mielestä kukin sopimuskumppani on vastuussa ainoastaan siltä osin kuin mahdollinen puute johtuu siitä. Ne ovat kuitenkin hoitaneet oman osuutensa sääntöjenmukaisesti.

46.   Koska Ision ei puolustautunut kannetta vastaan, komissio vaati vastauksessaan yksipuolisen tuomion antamista Isionin osalta. Ision esitti tämän perusteella vastauksen, jossa se vaati tämän vaatimuksen hylkäämistä.

47.   Vastauksessaan komissio vaati niin ikään Intracomin vastakanteen hylkäämistä.

48.   Muut asianosaisten lausumat käsitellään – siltä osin kuin niillä on merkitystä – oikeudellisen arvioinnin yhteydessä.

V       Kanteen tutkittavaksi ottaminen

A       Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta

49.   Liitteessä II olevan 7 artiklan mukaan osapuolet ovat nimenneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisemaan kaikki tästä sopimuksesta aiheutuvat riidat. Komissio nosti sen mukaisesti kanteen ensin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

50.   On tutkittava, voidaanko tätä välityslauseketta(10) tulkita siten, että komission nostaessa kanteen myös yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi olla toimivaltainen asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevänä tuomioistuimena. EY 225 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näet toimivaltainen mm. antamaan ratkaisuja EY 238 artiklassa tarkoitetun, yhteisön tekemään sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen perusteella. Tämä pätee kuitenkin ainoastaan sillä varauksella, että perussäännössä ei määrätä toisin, ja sen 51 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Nizzan sopimuksella, annetaan toimivalta yhteisön toimielinten nostamien kanteiden osalta yhteisöjen tuomioistuimelle.(11)

51.   Tätä ei muuta myöskään se, jos ei ryhdytä tutkimaan tällä hetkellä voimassa olevaa oikeustilaa(12) vaan oikeustilaa, joka vallitsi kanteen nostamishetkellä. Tuolloin yhteisöjen tuomioistuin oli EY 238 artiklan nojalla lähtökohtaisesti toimivaltainen. Ainoastaan yksityisten välityslausekkeen nojalla nostamat kanteet oli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn päätöksen(13) 3 artiklan c kohdan nojalla siirrettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle; yhteisöjen tuomioistuin oli edelleen toimivaltainen yhteisön toimielinten nostamien kanteiden osalta.

52.   Kun välityslauseketta tulkitaan yksinomaan sen sanamuodon perusteella, se on siten ristiriidassa yhteisön tuomioistuimia koskevien toimivaltamääräysten kanssa. Mikäli lausekkeen katsottaisiin olevan sen vuoksi tehoton, riita olisi EY 240 artiklan nojalla ratkaistava kansallisissa tuomioistuimissa.

53.   Yksikään asianosaisista ei ole kuitenkaan kyseenalaistanut yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa. Asianosaiset ovat jopa nimenomaisesti vahvistaneet vastauksena yhteisöjen tuomioistuimen tätä koskevaan kysymykseen, että riidan ratkaiseminen kuuluu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan. Yhteisöjen tuomioistuin olisi kuitenkin tarvittaessa velvollinen toteamaan välityslausekkeen tehottomuuden ja samalla oman toimivaltansa puuttumisen omasta aloitteestaan.(14)

54.   Muutamat asianosaisista viittaavat siihen, että liitteessä II olevaa 7 artiklaa muutettiin jälkikäteen konkludenttisesti sopimuskumppaneiden yhtäpitävillä kirjallisilla julistuksilla, joissa nämä totesivat yhteisöjen tuomioistuimen olevan toimivaltainen.

55.   On kuitenkin epävarmaa, onko tämä mahdollista. Kantajan on nimittäin ensinnäkin työjärjestyksen 38 artiklan 6 kohdan nojalla esitettävä jo kanteen nostamisen yhteydessä selvitys välityslausekkeesta. Riippumatta siihen sisältyvästä kirjallista muotoa koskevasta vaatimuksesta(15) tästä sanamuodosta ilmenee, että välityslausekkeesta on sovittava ennen kanteen nostamista. Toiseksi sopimusta voidaan sen 8 artiklan mukaan muuttaa ainoastaan osapuolten asianmukaisesti valtuuttamien edustajien ”kirjallisella sopimuksella”. Tämä kysymys voi kuitenkin jäädä auki, kun jo välityslausekkeen tämänhetkisen version tulkinnasta ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan sopimuksesta johtuvat komission kanteet.

56.   Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Feilhauer antamasta tuomiosta(16) seuraa, että välityslausekkeeseen perustuvaa yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa on arvioitava ainoastaan yhteisön oikeuden ja itse välityslausekkeen perusteella. Tämä vastaa yleisesti tunnustettua periaatetta, jonka mukaan jokainen tuomioistuin soveltaa omia prosessisäännöksiään, joihin kuuluvat myös toimivaltasäännökset.(17) Sopimuksessa tehty lainsäädännön valinta koskee siten ainoastaan aineellisia säännöksiä. Tulkittaessa välityslauseketta, josta yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta viime kädessä riippuu, sopimusten tulkintaa koskevat Saksan oikeuden periaatteet eivät siten päde, sellaisina kuin ne on vahvistettu erityisesti BGB:n 133 ja 157 §:ssä, silloinkaan, kun lauseke sisältyy sopimukseen, johon sovelletaan Saksan oikeutta.

57.   Myös yhteisön oikeuden periaatteiden mukaan sopimusta tulkittaessa ei pidä kuitenkaan ottaa huomioon yksinomaan sen sanamuotoa. Pikemminkin on otettava huomioon myös sopimuskumppaneiden tahto ja asiayhteys, jossa sopimus tehtiin.(18)

58.   Lausekkeen sanamuodosta ilmenee ensinnäkin, että sopimuskumppanit eivät halunneet poissulkea sitä, että yhteisöjen tuomioistuin käsittelee riidan. Sen toimivalta muutoksenhakutuomioistuimena mainitaan jopa nimenomaisesti. Sopimuskumppanit ilmaisivat lausekkeella lisäksi sen, että ne eivät missään tapauksessa halunneet antaa toimivaltaa riita-asioissa kansallisille tuomioistuimille vaan yhteisön tuomioistuimille. Sen, että tilanne oli tällainen sopimusta tehtäessä, ovat sopimuskumppanit vahvistaneet yhteisöjen tuomioistuimessa esittämissään lausumissa.

59.   Tähän on lisättävä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja yhteisöjen tuomioistuin muodostavat yhdessä toimielimen ”yhteisöjen tuomioistuin”. Tämä ilmenee ensinnäkin siitä, että EY 7 artiklan 1 kohdassa, jossa luetellaan yhteisön toimielimet, mainitaan ainoastaan yhteisöjen tuomioistuin, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta mainita erikseen. Lisäksi EY:n perustamissopimuksen jakso, johon sisältyvät yhteisöjen tuomioistuinta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta koskevat määräykset, on otsikoitu ”yhteisöjen tuomioistuin”. Näin ollen ei ole mahdotonta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta koskeva maininta pitää kokonaisuuden osana sisällään samalla myös yhteisöjen tuomioistuimen.

60.   On lopuksi otettava huomioon, että sopimus tehtiin Esprit-ohjelman yhteydessä. Yhteisö pyrkii tutkimus- ja teollisuuspoliittisiin tavoitteisiin, kun se antaa tukea kyseisen ohjelman perusteella. On asianmukaista, että toimivalta näihin sopimuksiin liittyvissä riidoissa annetaan yhteisön tuomioistuimille. Siten turvataan se, että näitä yhtenäisen mallin mukaisesti tehtyjä sopimuksia myös tulkitaan yhdenmukaisesti ja yhteisön oikeuden asiayhteyden valossa siltä osin kuin sopimukseen kulloinkin sovellettava kansallinen oikeus ei sitä mahdollista.

61.   Edustamani näkemys ei ole ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen sen toteamuksen kanssa, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuimen välityslausekkeeseen perustuva toimivalta on poikkeus yleisestä säännöstä ja sitä on näin ollen tulkittava suppeasti.(19) Tämä yhteisöjen tuomioistuimen toteamus koskee sitä kysymystä, mitä vaatimuksia voidaan esittää EY 238 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä ”yhteisöjen tuomioistuimessa”, eikä yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltuuksien rajaamista.

62.   Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on jo useaan kertaan käsitellyt yhteisön toimielinten nostamia kanteita saman tai vastaavanlaisen lausekkeen perusteella.(20) Missään näistä tapauksissa se ei ole kyseenalaistanut toimivaltaansa lausekkeen sanamuodon vuoksi, vaikka sillä olisi ollut velvollisuus todeta toimivaltansa puuttuminen tarvittaessa omasta aloitteestaan. Tästä voidaan vain päätellä, että yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut lauseketta ehdottamallani tavalla.

63.   Näin ollen liitteessä II olevan 7 artiklan tulkinnasta seuraa, kun otetaan huomioon sopimuskumppaneiden tahto ja asiayhteys, että yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan nyt käsiteltävään sopimukseen liittyvät komission nostamat kanteet.

B       InterTeamiä vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen

64.   InterTeamin yhtiökokous päätti 22.12.1999 yhtiön purkamisesta, mikä kirjattiin kaupparekisteriin 18.1.2000. Selvitystilan päättyminen kirjattiin 8.11.2001 ja yhtiö poistettiin kaupparekisteristä.

1.       Asianosaisten lausumat

65.   Komission mielestä InterTeamiä vastaan nostettu kanne on tutkittava. Kantajan väite, jonka mukaan vastaajalla on edelleen omaisuutta, on peruste kanteen tutkimiselle. Muussa tapauksessa vastaaja voisi oikeusriidan uhatessa välttyä siltä poistattamalla itsensä kaupparekisteristä.

66.   AMI, Euram ja InterTeam sitä vastoin katsovat, ettei InterTeamiä vastaan nostettua kannetta voida tutkia. InterTeam on yritystoiminnan lopettamisen ja siitä seuranneen varattomuuden vuoksi lakannut olemasta olemassa. Sen jälkeen kun se on poistettu kaupparekisteristä, se ei ole enää asianosaiskelpoinen.

2.       Oikeudellinen arviointi

67.   InterTeamiä vastaan nostettu kanne olisi jätettävä tutkimatta, mikäli InterTeam ei olisi ollut kanteen nostamishetkellä enää oikeuskelpoinen eikä asianosaiskelpoinen. Yhteisöjen tuomioistuin on antanut asiassa komissio vastaan Oder-Plan antamassaan tuomiossa ratkaisun yhtiön oikeuskelpoisuudesta ja asianosaiskelpoisuudesta yhtiön kotipaikan lainsäädännön mukaan.(21) Yhtiön kotipaikan lainsäädäntö on nyt käsiteltävässä asiassa Saksan lainsäädäntö. Saksan lainsäädännön mukaan rajavastuuyhtiö (GmbH) lakkaa olemasta olemassa, kun se poistetaan kaupparekisteristä selvitystilan päättymisen jälkeen. Prosessuaaliselta kannalta yhtiön täydellisestä purkamisesta seuraa, että myös sen asianosaiskelpoisuus lakkaa; yhtiötä vastaan nostetut kanteet on näin ollen jätettävä tutkimatta.(22)

68.   Toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, asiassa komissio vastaan Oder-Plan vastaaja oli yhä selvitystilassa eikä sitä ollut vielä poistettu kaupparekisteristä. Tästä syystä kyseisestä tuomiosta ei voida komission tarkoittamalla tavalla johtaa, että kanne, joka on nostettu jo kanteen nostamishetkellä kokonaan purettua ja lakannutta InterTeamiä vastaan, olisi tutkittava.

69.   Myös purettua ja lakannutta GmbH:ta vastaan voidaan tosin poikkeuksellisesti vielä nostaa kanne, mikäli kantaja väittää yksityiskohtaisin perusteluin, että GmbH:lla on vielä omaisuutta.(23) Vastaajana oleva yhtiö on siten tältä osin jälleen asianosainen ja asianosaiskelpoinen. Tämän edellytyksenä on tosin se, että kantaja esittää ainakin joitain tietoja siitä, että rahaksi muutettavissa olevaa omaisuutta on olemassa.(24) Ylimalkaisesti esitetty väite, jonka mukaan GmbH:lla olisi vielä oikeuksia, ei sitä vastoin riitä siihen, että tällainen oikeudenkäynti voitaisiin hyväksyä.(25)

70.   Komission perustelu, jonka mukaan pelkkä väite, jonka mukaan vastaajilla on vielä omaisuutta, riittää, jotta purettua GmbH:ta vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät, koska vastaaja voisi muuten välttää kanteen poistattamalla itsensä kaupparekisteristä, ei ole vakuuttava. Yhtiö näet poistetaan kaupparekisteristä vasta laissa velkojien suojelemiseksi säädetyn menettelyn päätyttyä.(26) Poikkeukset purettuja ja lakanneita yhtiöitä vastaan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymättä jäämistä koskevasta periaatteesta olisi oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä sallittava vain sillä edellytyksellä, että kantaja esittää yksityiskohtaiset perustelut siitä, että omaisuutta on olemassa.

71.   Koska komissio on väittänyt ainoastaan yleisluontoisesti, että InterTeamillä olisi yhä omaisuutta, mutta ei ole esittänyt tätä koskevia tarkempia tietoja, InterTeamiä vastaan nostettu komission kanne on jätettävä tutkimatta.(27)

C       A-Consultia ja Isionia vastaan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen

72.   Komission kanne pantiin vireille 12.8.2002. Jo aikaisemmin eli 25.7.2002 A‑Consultin omaisuuden osalta oli kuitenkin aloitettu Itävallan oikeuden mukainen konkurssimenettely ja Isionin osalta 19.7.2002 Saksan oikeuden mukainen maksukyvyttömyysmenettely.

1.       Asianosaisten lausumat

73.   A‑Consultin konkurssipesän hoitaja esittää, että A‑Consultia vastaan nostettu kanne on jätettävä tutkimatta. Itävallan konkurssilain (Konkursordnung, jäljempänä KO) 6 §:n mukaan riitoja, joissa esitetään vaatimuksia konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta kohtaan, ei voida panna vireille eikä jatkaa konkurssimenettelyn aloittamisen jälkeen. Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000(28) (jäljempänä asetus N:o 1346/2000) 16 ja 17 artiklan mukaan jossain Euroopan unionin jäsenvaltiossa aloitettu maksukyvyttömyysmenettely tunnustetaan kaikissa muissa jäsenvaltioissa, ja sillä on samat vaikutukset kuin sillä on menettelyn aloitusvaltion lain mukaan.

74.   Myös Ision katsoo, että sitä vastaan nostettu kanne on jätettävä tutkimatta. Se on menettänyt oikeudenkäyntikelpoisuutensa, kun maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin sitä vastaan 19.7.2002. Kyseisestä ajankohdasta lähtien oikeus osallistua oikeudenkäyntiin maksukyvyttömyysmenettelyyn kuuluvan omaisuuden osalta on Saksan maksukyvyttömyyttä koskevan lain (Insolvenzordnung, jäljempänä InsO) 80 §:n mukaan selvittäjällä. Kannekirjelmää ei ole kuitenkaan osoitettu selvittäjälle. Selvittäjästä ei ole siten tullut riidan asianosaista viran puolesta.

75.   Komission mielestä kanteet on tutkittava. Yhteisöjen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta nyt käsiteltävän asian ratkaisemiseen perustuu EY 238 artiklaan, kun sitä luetaan yhdessä välityslausekkeen kanssa. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että kansallinen oikeus ei saa olla tämän yksinomaisen toimivallan esteenä. Asetus N:o 1346/2000 koskee ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutuksia jäsenvaltioissa, mutta sillä ei ole minkäänlaisia vaikutuksia kanteen tutkittavaksi ottamiseen yhteisöjen tuomioistuimessa. Lisäksi A‑Consult ilmoitti konkurssimenettelystä komissiolle vasta 23.9.2002 eli kahden ja puolen kuukauden kuluttua sen aloittamisesta. Tämän ei voida katsoa tapahtuneen asetuksen N:o 1346/2000 40 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”viipymättä”.

2.       Oikeudellinen arviointi

a)       Päävaatimus

76.   Sellaisia yhtiöitä vastaan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä, joiden omaisuuden osalta on aloitettu konkurssi‑ tai maksukyvyttömyysmenettely, voitaisiin samoin kuin purettuja yhtiöitä vastaan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä pitää oikeuskelpoisuutta ja asianosaiskelpoisuutta koskevana ongelmana. Tämän puolesta puhuu se, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen johtaa välittömästi yhtiön aseman muuttumiseen, eikä tämä voi enää toimia johtoelintensä välityksellä. Se muuttuu selvittäjän hallitsemaksi erityisomaisuudeksi (konkurssipesän varoiksi). Sen mukaan olisi sovellettava yhtiöiden kotipaikan oikeutta eli Itävallan tai Saksan oikeutta.(29)

77.   Tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen voitaisiin kuitenkin muuna prosessioikeudellisena kysymyksenä ratkaista myös oikeuspaikan oikeuden eli yhteisöjen tuomioistuimen prosessisäännösten mukaisesti, vaikkakaan niihin ei sisälly tätä tilannetta koskevaa nimenomaista sääntöä. Yhteisöjen tuomioistuinta vastaan ei kuitenkaan asiassa Feilhauer annetun tuomion(30) perusteella voitaisi vedota kansallisiin prosessioikeuden säännöksiin, joiden perusteella se ei olisi toimivaltainen.

78.   Ongelman luonnehtiminen asianosaiskelpoisuutta koskevaksi ongelmaksi tai yleiseksi tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä koskevaksi ongelmaksi voitaisiin tosin jättää suorittamatta, mikäli tulkittaessa yhteisöjen tuomioistuimen prosessisäännöksiä asetuksen N:o 1346/2000 valossa ilmenisi, että jäsenvaltioissa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset yhteisöjen tuomioistuimen oikeudenkäyntiin olisi myös otettava huomioon.

79.   Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan sen valtion oikeudessa, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, säädetään siitä, miten menettelyn aloittaminen vaikuttaa saatavien erillisperintään. Näin ollen jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireille pantujen perintätoimien tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen olisi ratkaistava Saksan tai Itävallan oikeuden perusteella.

80.   Saksan oikeuden mukaan velkoja voi maksukyvyttömyystilanteessa InsO:n 87 §:n nojalla esittää velallisen omaisuuteen kohdistuvia vaatimuksia maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeen ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyä koskevien säännösten mukaisesti. Siviiliprosessuaalisen kanteen nostamisen tilalle tulee InsO:n 174 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukainen ilmoitusmenettely. Konkurssivelallista tai selvittäjää vastaan nostettu välitön suorituskanne on jätettävä tutkimatta.(31)

81.   Myös Itävallan oikeuden mukaan riitoja, joilla pyritään konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvien vaatimusten täytäntöönpanoon tai varmistamiseen, ei KO:n 6 §:n 1 momentin mukaan panna vireille enää konkurssimenettelyn aloittamisen jälkeen.

82.   Mikäli sovellettaisiin kansallista oikeutta, molemmat kanteet olisi siten jätettävä tutkimatta.

83.   Komissio on tosin oikeassa siinä, että asetukseen N:o 1346/2000 ei sisälly säännöstä, jossa säädettäisiin nimenomaisesti sovellettavuudesta yhteisöjen tuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntiin. Myöskään yhteisöjen tuomioistuimen prosessisäännöksissä ei viitata asetukseen. Asetuksen tarkoituksen mukaisesta tulkinnasta ilmenee kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeudenkäynneissä ei voida poiketa asetuksessa N:o 1346/2000 säädetyistä periaatteista.

84.   Maksukyvyttömyysmenettelyissä pyritään siihen, että käytettävissä olevat varat jaetaan yhdenvertaisesti velkojien kesken yhdessä menettelyssä, johon osallistuvat kaikki velkojat. Tästä syystä kansallisen oikeuden mukaan erillisperintä ei ole maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen sallittua. Velkojat eivät voi nostaa välitöntä kannetta saadakseen erillisiä oikeuksia, eivätkä vaatia erikseen pakkotäytäntöönpanoa olemassa olevien oikeuksiensa perusteella.(32) Yksittäiset velkojat kykenisivät näet tällä tavoin saamaan muita paremman aseman. Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan f alakohdassa varmistetaan, että tätä periaatetta ei voida kiertää sillä, että kanteita nostetaan muissa jäsenvaltioissa.

85.   Asetus on välittömästi voimassa kaikissa jäsenvaltioissa ja sitoo kaikkia kansallisia tuomioistuimia. Ei ole mitään syytä siihen, että asetuksessa vahvistettuja periaatteita ei pitäisi noudattaa myös yhteisön tuomioistuinten oikeudenkäynneissä. Mikäli näitä periaatteita ei sovellettaisi vastaavalla tavalla komission yhteisöjen tuomioistuimessa nostamien kanteiden yhteydessä, komissiolla olisi muihin velkojiin nähden perusteettomasti etuoikeutettu asema, koska ne voisivat esittää vaatimuksia ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.(33) Jotta asetuksen tehokasta vaikutusta ei kyseenalaistettaisi, myös komission osalta on oltava voimassa, että se voi esittää sopimukseen perustuvia vaatimuksiaan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen vain kansallisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.

86.   Toteamukset, joita yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt asiassa Feilhauer antamassaan tuomiossa,(34) samoin kuin periaate, jonka mukaan tuomioistuin soveltaa omia prosessisäännöksiään, eivät merkitse sitä, että esittämäni ratkaisu ei olisi mahdollinen. Kansallisia säännöksiä, jotka ovat esteenä sille, että kanne otettaisiin tutkittavaksi yhteisöjen tuomioistuimessa, sovelletaan näet yhteisön oikeuden kollisiosäännöksen (asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan f alakohta) vuoksi. Yhteisön oikeudessa siis sallitaan ja jopa edellytetään, että kanteen tutkittavaksi ottamista yhteisöjen tuomioistuimessa koskevien edellytysten täyttymistä rajoitetaan sovellettavien kansallisten säännösten vuoksi.

87.   Toissijaisesti komissio esittää, että A‑Consultia vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät joka tapauksessa myös silloin, jos asetusta N:o 1346/2000 sovelletaan, sen vuoksi, että maksukyvyttömyysmenettelystä ilmoitettiin asetuksen 40 artiklan vastaisesti vasta kaksi ja puoli kuukautta menettelyn aloittamisen jälkeen eikä siis säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”viipymättä”.

88.   Tähän näkemykseen ei voida yhtyä. Asetuksen N:o 1346/2000 40 artiklaan ei näet sisälly seuraamussäännöstä, jossa säädettäisiin, että mikäli maksukyvyttömyysmenettelystä ei ilmoiteta viipymättä, sen aloittamisen vaikutukset koskevat ainoastaan velkojia, joille siitä on ilmoitettu viipymättä. Lisäksi maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen kirjataan kaupparekisteriin tai vastaavaan rekisteriin ja kuulutetaan julkisesti, joten komissiolla olisi ilman tällaista kuulutustakin ollut mahdollisuus saada tieto menettelyn aloittamista.

89.   Edellä esitetyn perusteella on näin ollen todettava, että A‑Consultia ja Isionia vastaan nostetut kanteet on jätettävä tutkimatta, koska tältä osin sovellettavien Itävallan ja Saksan maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan erillisperintä ei ole mahdollinen konkurssi‑ tai maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen.

b)       Toissijaiset vaatimukset

90.   Komissio on suullisessa käsittelyssä muuttanut A‑Consultia ja Isionia koskevat suorituskanteensa toissijaisesti vahvistuskanteiksi. Kyseiseen ajankohtaan mennessä A‑Consultia koskevaa vaatimusta ei ollut vielä ilmoitettu pesäluetteloon. Isionia koskeva vaatimus oli sitä vastoin komission ja selvittäjän suullisessa käsittelyssä antamien yhtäpitävien tietojen mukaan ilmoitettu tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana pesäluetteloon, ja selvittäjä oli riitauttanut sen.

91.   Mikäli pesänhoitaja tai toinen velkoja riitauttaa pesäluetteloon ilmoitetun vaatimuksen sitä varten asetetussa määräajassa, velkoja voi Itävallan oikeuden mukaan nostaa KO:n 110 §:n mukaisen vahvistuskanteen. KO:n 111 §:n mukaan konkurssituomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kyseisen kanteen menestymisen. Vastaava pätee Saksan oikeudessa InsO:n 179 §:n ja sitä seuraavien pykälien perusteella.

92.   Se, että molemmissa oikeusjärjestyksissä on näiden vahvistuskanteiden osalta säädetty oikeuspaikaksi konkurssi‑ tai maksukyvyttömyystuomioistuin, ei estä vastaavan kanteen nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa. KO:n 110 §:n 1 momentin mukaan vahvistuskanne pannaan vireille (Itävallan) konkurssituomioistuimessa ainoastaan siinä tapauksessa, että tämä oikeussuojatie on sallittu. Sama pätee InsO:n 185 §:n nojalla Saksan oikeudessa. Koska EY 238 artiklan nojalla välityslausekkeen yhteydessä ainoastaan yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen, oikeussuojatie kansallisiin tuomioistuimiin ei olisi sallittu. Saksan oikeudessa on lisäksi tunnustettu, että kanne, jossa vaaditaan riidanalaisten vaatimusten vahvistamista maksukyvyttömyyden yhteydessä, voidaan InsO:n 180 §:stä poiketen nostaa myös asianosaisten sopimassa oikeuspaikassa.(35)

93.   Edellytyksenä vahvistuskanteen nostamiselle on kuitenkin joka tapauksessa se, että vaatimus ilmoitetaan pesäluetteloon ja vaatimus on riitautettu. Tätä ei ole A‑Consultia koskevan vaatimuksen osalta tähän mennessä tapahtunut. Toissijaiset vaatimukset on siten jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne koskevat A‑Consultia. Siihen saakka kun ei ole varmuutta siitä, että vaatimus riitautetaan, oikeussuojan tarvetta ei nimittäin ole. Mikäli vaatimusta ei riitautettaisi, komission ei tarvitsisi vaatia sen vahvistamista kanneteitse.

94.   Isioniin kohdistuva vaatimus on kylläkin ilmoitettu pesäluetteloon.(36) Toissijaisten vaatimusten tutkittavaksi ottamisen edellytykset saattaisivat kuitenkin niin ikään jäädä täyttymättä, koska niitä ei ole osoitettu oikealle vastaajalle ja/tai koska ne on esitetty liian myöhään.

95.   Kanne, joka koskee saamisen vahvistamista pesäluettelossa, on kohdistettava muihin vastaajiin kuin alun perin nostettu suorituskanne, eli kaikkia niitä vastaan, jotka ovat riitauttaneet vaatimuksen olemassaolon. Tämä saattaa olla selvittäjä tai myös jokin toinen velkoja. Epäilyksiä Isionia koskevien toissijaisten vaatimusten tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä on olemassa jo sen vuoksi, että komissio ei ole vaatinut kanteen muuttamista selvittäjälle tai sellaiselle toiselle velkojalle osoitetuksi kanteeksi, joka olisi riitauttanut vaatimuksen. Kannetta ei näin ollen ole myöskään virallisesti annettu tiedoksi selvittäjälle.

96.   Vaikka vaatimuksia tulkittaisiinkin suurpiirteisesti sillä tavoin, että ne katsottaisiin kohdistetuiksi selvittäjään, niiden tutkimista vastaan puhuu se, että ne on esitetty vasta suullisessa käsittelyssä. On tosin pidettävä lähtökohtana sitä, että vaatimuksen vahvistaminen sisältyy jo vastaavaa suoritusta koskevaan arviointiin. Koska kanne, joka koskee vaatimuksen vahvistamista pesäluettelossa, osoitetaan kuitenkin toiselle vastaajalle kuin alun perin nostettu suorituskanne, eli kaikille niille, jotka riitauttavat vaatimuksen olemassaolon, kanteen muuttaminen on tässä tapauksessa välttämätöntä.

97.   Työjärjestyksessä ei säädetä nimenomaisesti siitä, onko kanteen muuttaminen mahdollista ja mihin ajankohtaan saakka se olisi vielä mahdollista. Työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu vasta oikeudenkäynnin aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Tätä säännöstä on vastaavasti sovellettava nyt käsiteltävään kanteen muuttamiseen, mukaan lukien sitä varten välttämättömät edellytykset, erityisesti vaatimuksen ilmoittaminen pesäluetteloon ja selvittäjän suorittama vaatimuksen riitauttaminen.

98.   Isionin omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin 19.7.2002. Vaikka komissiolla ei olisi virallisesta tiedoksiannosta huolimatta ollut kanteen nostamishetkellä 12.8.2002 vielä tietoa menettelyn aloittamisesta, se kuuli siitä kuitenkin viimeistään silloin, kun se vastaanotti nyt käsiteltävissä asioissa Isionin selvittäjän 26.9.2002 päivätyn kirjeen.

99.   Sillä oli siitä lähtien tilaisuus ilmoittaa vaatimuksensa pesäluetteloon ja – selvittäjän riitautettua vaatimuksen – esittää vahvistusvaatimukset. Todellisuudessa se esitti nämä vaatimukset kuitenkin vasta 8.7.2004 pidetyssä suullisessa käsittelyssä perustelematta tätä viivästystä. Se johti mm. siihen, että Isionin selvittäjä on osallistunut riittämättömästi tähän oikeudenkäyntiin. Hänellä ei ollut ennen vaatimuksen ilmoittamista pesäluetteloon ja kanteen nostamista mitään syytä osallistua menettelyyn yhteisöjen tuomioistuimessa.

100. Näin ollen A‑Consultia ja Isionia vastaan nostetut kanteet on jätettävä tutkimatta myös siltä osin kuin niissä vaaditaan toissijaisesti vaatimusten vahvistamista pesäluettelon laatimista varten.

VI     Kanteiden perusteltavuus

101. Komissio vaatii sopimusmääräysten ja erityisesti liitteessä II olevan 23.3 artiklan sekä BGB:n 812 §:n mukaisen perusteettoman edun perusteella vastaajia yhteisvelallisina palauttamaan ennakot. Koska kanne on jätettävä tutkimatta InterTeamin, A‑Consultin ja Isionin osalta, on enää tutkittava, onko kanne perusteltu AMI:n, Intracomin, Euramin ja Nordbankin(37) osalta.

102. Yhteisvelalle on BGB:n 421 §:n perusteella ominaista, että jokainen velallinen on velvoitettu suorittamaan velan koko määrän. Ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseessä on yhteisvelka, komission kanne voisi menestyä koko laajuudessaan. Muussa tapauksessa komissio voisi vaatia kultakin sopimuskumppanilta ainoastaan sen osuuden mukaista suoritusta.

A       Yhteisvelkavastuu

1.       Asianosaisten lausumat

a)       Komissio

103. Komissio esittää lähinnä, että yhteisvelkavastuu perustuu sopimuksen 1 artiklaan ja liitteessä II olevaan 23.3 artiklaan. Työvaiheiden jakaminen eri sopimuskumppaneille ei ole yhteisvelkavastuun esteenä, koska yksittäisten osasuoritusten tarkoituksena on täyttää yksi ja sama kokonaissuoritus.

104. Sopimuksesta seuraa sen mielestä myös, että kaikkien vastaajien olisi pitänyt BGB:n 425 §:n 1 momentin mukaisesti ottaa huomioon muiden vastaajien laiminlyönnit.(38) Tällaisen yhteisvastuun muiden yhteisvelallisten veloista oletetaan Saksan oikeuden mukaan yleensä olevan olemassa silloin, kun useat yritykset ovat sitoutuneet yhden työn toteuttamiseen (BGB:n 427 §), kuten tässä tapauksessa.

105. Sopimuksen 1 artiklan 2 kohta ei komission mukaan koske nyt käsiteltävää tapausta, vaan siinä määrätään siitä, missä laajuudessa muut sopimuskumppanit ovat vastuussa sopimuskumppanin laiminlyönneistä kolmansiin (esim. aliurakoitsijoihin) nähden. Vaikka siinä yhteydessä olisi kyseessä poikkeus yhteisvelkavastuusta komissioon nähden, vastaajat eivät ole tehneet kaikkea mahdollista korjatakseen tarkastuskertomuksissa todetut laiminlyönnit. Kaikki vastaajat ovat joka tapauksessa laiminlyöneet velvoitteensa toimia yhteistyössä eivätkä ole liitteessä II olevan 2 artiklan 3 kohdan c alakohdan vastaisesti ilmoittaneet komissiolle töiden epätyydyttävästä etenemisestä.

b)       Vastaajat

106. A‑Consult ja Intracom katsovat, että sopimuksen 1 artiklan 1 kohta ei missään tapauksessa ole peruste, jonka vuoksi olisi olemassa liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukainen yhteisvastuullinen takaisinmaksuvelvoite. Toissijaisia suorituksia koskevasta vastuusta määrätään pikemminkin yksinomaan sopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa.

107. Intracom katsoo, että yhteisvelkavastuu ei voi olla olemassa jo senkään vuoksi, että kaikilla velallisilla ei ole tarvittavaa asiantuntemusta toteuttaa koko suoritusta. Lisäksi epävarmassa tapauksessa on ensisijaisesti sovellettava sopimusmääräystä BGB:n 427 §:n asemesta.

108. AMI, Euram ja InterTeam, jotka ovat ottaneet asiaan yhdessä kantaa, sekä Nordbank katsovat, että sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa pääsuoritusvelvoitteen osalta määrättyä yhteisvelkaa muutetaan olennaisesti määräyksen 2 kohdassa.

109. Vastaajat esittävät lisäksi, että komissio ei ole esittänyt yksityiskohtaisesti, mistä laiminlyönneistä se arvostelee kutakin sopimuskumppania 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nordbank ja Intracom lisäävät noudattaneensa kaikkia velvoitteitaan töiden keskeyttämiseen saakka. Koska hanke lopetettiin ennenaikaisesti, niille varsinaisesti kuuluvia töitä ei ole ollut enää tehtävänä.

110. Nordbank ja Intracom kiistävät sen, että ne olisivat laiminlyöneet ilmoitusvelvollisuutensa. Liitteessä II olevassa 2 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätään ainoastaan, että sopimuskumppanien on ilmoitettava komissiolle koordinaattorin välityksellä oman tehtäväalueensa vaikeuksista. Missään tapauksessa niiden tiedossa ei ollut, että muut sopimuskumppanit olisivat mahdollisesti laiminlyöneet velvoitteitaan.

111. Koska sopimus on tukisopimus, tästä seuraa Nordbankin mielestä, että jokainen sopimuskumppani on takaisinmaksuvelvollinen ainoastaan siltä osin kuin se on saanut itselleen kuulumattomia julkisia varoja.

2.       Oikeudellinen arviointi

112. Se, onko yhteisvelka olemassa, on ratkaistava ensisijaisesti itse sopimusmääräysten perusteella. Siinä yhteydessä yhteisvelka voisi olla olemassa ensinnäkin silloin, kun siitä määrätään välittömästi sopimuksessa. Toiseksi sopimuskumppaneiden yhteisvelkavastuu voisi perustua siihen, että ne muodostavat mahdollisesti BGB:n 705 §:ssä tarkoitetun siviiliyhtiön eli yhtymän (Gesellschaft bürgerlichen Rechts, GbR).(39) Kukin GbR:n yhtiömies vastaa nimittäin lähtökohtaisesti toissijaisesti yhtiön velvoitteista koko sitoumuksen arvosta eikä ainoastaan sen osuutensa arvosta, joka sille kuuluu yhtiön sisäisissä suhteissa.(40)

113. Toissijainen yhtiömiehen vastuu edellyttää kuitenkin sopimuksessa sovitun yhteisvelkavastuun tavoin sitä, että sopimuksessa määrätään tosiasiallisesti ennakoiden takaisinmaksuvaatimuksen esittämisestä yhtiötä (eikä ainoastaan yksittäisiä sopimuskumppaneita) vastaan ja että sopimuksessa ei ole rajoitettu yhtiömiesten henkilökohtaista vastuuta.

114. Pääsuoritusta eli hankkeen toteuttamista koskevan velvoitteen osalta sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään sen sanamuodon mukaan yksiselitteisesti yhteisvelkavastuusta. Sopimustekstissä käytetty ilmaisu jointly and severally vastaa yhteisvastuullista sitoumusta. Vastaava kohta kuuluu näet mallisopimuksen saksankielisen versionkin mukaan seuraavasti: ”Die Vertragspartner führen die in Anhang I dieses Vertrags genannten Arbeiten – – als Gesamtschuldner – – aus” (”Sopimuskumppanit hoitavat tämän sopimuksen liitteessä I mainitut työt yhteisvastuullisesti”).

115. Mikäli kaikki sopimuskumppanit eivät kykene yksin toteuttamaan jakamatonta suoritusta – kuten tässä tapauksessa – voitaisiin yhteisvelan sijasta katsoa tavoitellun myös yhteisöllistä velkaa (gemeinschaftliche Schuld), koska ei voida pitää lähtökohtana sitä, että sopimuskumppanit olisivat halunneet sitoutua sellaiseen, mikä on mahdotonta.(41) Yhteisölliselle velalle on ominaista, että velkoja ei voi vaatia jokaiselta yksittäiseltä velalliselta koko suorituksen toteuttamista, vaan ainoastaan sitä, että suoritus toteutetaan kaikkien velallisten yhteisvaikutuksella.(42)

116. Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdasta seuraa, että – 1 kohdan sanamuodon vastaisesti – tosiasiallisesti on sovittu yhteisöllisestä velasta. Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa asetetaan näet sopimuskumppaneille ainoastaan velvoite huolehtia asianmukaisella tavalla siitä, että hankkeen tavoitteet saavutetaan ja sopimusta rikkovan sopimuskumppanin velvoitteet otetaan hoidettaviksi. Yhdenkään sopimuskumppanin ei myöskään pidä vastata tapahtumista, jotka jäävät sen normaalien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Koska sopimuskumppani ei siten ole velvollinen toteuttamaan koko suoritusta itse, yhteisvelka ei ole mahdollinen.

117. Nyt käsiteltävässä riidassa ei ole kuitenkaan enää kyse pääsuorituksesta eli hankkeen toteuttamisesta ja järjestelmäalustan valmistamisesta elektroniikan komponenttien kauppaa varten. Komissio vaatii pikemminkin sellaisten ennakoiden palauttamista, joihin vastaajilla ei sen mielestä ole oikeutta. Se, että pääsuorituksenkaan osalta ei ole olemassa yhteisvelkaa, on indisio siitä, miten sopimuskumppanit halusivat yleisesti jakaa riskit. Tästä ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että takaisinmaksuvelvollisuudenkaan osalta ei olisi olemassa yhteisvelkaa.

118. Ennakoiden takaisinmaksu on jaettavissa oleva suoritus, jonka osalta ovat lainsäädännön mukaan voimassa seuraavat periaatteet. Mikäli useat velalliset ovat sitoutuneet suorittamaan riidanalaisen takaisinmaksun kaltaisen jaettavissa olevan suorituksen, ne vastaavat siitä BGB:n 420 §:n mukaan epäselvässä tilanteessa ainoastaan osuuksien mukaan. Tästä poiketen BGB:n 427 §:ssä säädetään tosin, että myös jaettavissa olevien suoritusten yhteydessä epäselvässä tilanteessa on voimassa yhteisvelkavastuu, mikäli useat velalliset sitoutuvat yhdessä sopimuksella suoritukseen. Tämä poikkeussääntely on kuitenkin voimassa sillä edellytyksellä, että sopimuksessa ei ole määrätty toisin, mikä on tutkittava seuraavaksi. Yhteisvastuullinen sitoumus voisi olla olemassa myös siltä osin kuin kyseessä on sellainen GbR:n sitoutuminen, josta yhtiömiehet vastaavat toissijaisesti yhteisvelallisina.

119. Hyväksytyt kustannukset ylittävien ennakoiden takaisinmaksamista koskeva sopimuksen keskeinen määräys on liitteessä II oleva 23.3 artikla. Kyseisessä määräyksessä ei määrätä nimenomaisesti kaikkien sopimuskumppaneiden yhteisvelkavastuusta. Komission takaisinmaksuvaatimus voisi kuitenkin kohdistua – sopimukseen sidottuun – yhtiöön tai kaikkiin sopimuskumppaneihin, joiden sitoumuksista jokainen sopimuskumppani vastaa yhteisvastuullisesti. Yhtä hyvin voidaan katsoa, että jokainen yksittäinen sopimuskumppani vastaa ainoastaan vastaanottamistaan määristä.

120. Kyseisessä 23.3 artiklassa takaisinmaksuvelvollisia kutsutaan nimellä the contractors (sopimuskumppanit). Tästä ei välttämättä seuraa yhteinen sitoumus ja näin ollen yhteisvelkavastuu. Tämä ilmaisu voidaan ymmärtää myös niin, että kaikkien sopimuskumppanien on palautettava määrät, jotka ylittävät niille kuuluvat kustannukset.

121. Verbin to reimburse (palauttaa) käytöstä voidaan päätellä, että sopimuskumppaneiden on maksettava takaisin ainoastaan sellaiset määrät, jotka ne ovat aikaisemmin myös saaneet. Kyseessä on siten pääasiassa erityisestä perusteetonta etua koskevasta sopimusmääräyksestä. BGB:n 812 §:n mukaisten perusteetonta etua koskevien vaatimusten tarkoituksena on, että annetaan takaisin se, joka on (itse) saatu. Yleensä useiden sopimuskumppanien välillä ei tästä syystä ole yhteisvelkavastuuta, jonka perusteella nämä olisivat velvolliset palauttamaan sen, mitä ne ovat saaneet esimerkiksi mitättömän sopimuksen perusteella.(43) Tilanne voi tosin olla hieman erilainen silloin, kun perusteeton etu on tullut yhteisen yhtiön, kuten GbR:n hyväksi.(44)

122. Takaisinmaksuvelvoitteen ymmärtämisen kannalta on siten ratkaisevaa, kenelle maksu on suoritettu. Ainoastaan maksujen vastaanottaja on nimittäin takaisinmaksuvelvollinen.

123. Voitaisiin katsoa, että komissio on maksanut suoritukset sopimuksen mukaisesti sopimuskumppaneille yhteisesti, erityisesti niiden muodostamalle GbR:lle. Tämän puolesta näyttäisi ensi arviolta puhuvan se, että komissio on maksanut koordinaattorille eikä osuuksittain kullekin sopimuskumppanille.

124. Liitteessä II olevasta 2.1 artiklasta seuraa tältä osin, että koordinaattori vastaanottaa uskottuna miehenä suoritukset ja sen on siirrettävä ne välittömästi sopimuskumppaneille, ilman että niistä tulisi sen käytettävissä olevaa omaisuutta. Maksu ei siten siirry sopimuskumppanien muodostaman yhtiön tai yhtymän omaisuuteen. Maksun varsinainen vastaanottaja on pikemminkin kukin yksittäinen sopimuskumppani niille sopimuksessa vahvistetun kustannussuunnitelman mukaisesti ennalta määrätyllä tavalla kulloinkin kuuluvan osuuden mukaisesti. Koordinaattori toimii ainoastaan välittäjänä, joka hoitaa komission puolesta useiden hyvitysten suorittamisen.

125. Jokainen sopimuskumppani on siten liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukaisesti vastuussa palauttamaan ennakoista ainoastaan osuuden, jonka se on itse vastaanottanut. Koska yhtiön varallisuus ei ole lisääntynyt, yhteisvelkavastuu ei ole myöskään mahdollinen sopimuskumppanien mahdollisen yhtiömiesaseman perusteella.

126. Tämän päätelmän vahvistaa liitteessä II oleva 23.3 artikla luettuna yhdessä sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan kanssa. Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaan sopimuskumppani ei ole vastuussa toisen, sopimusta rikkovan sopimuskumppanin maksuvelvoitteista, ellei se itse ole osallistunut sopimuksen rikkomiseen.

127. Komissio katsoo, että nämä määräykset koskevat ainoastaan yksittäisten sopimuskumppanien velvoitteita eli esimerkiksi velkoja aliurakoitsijoille tai maksuvelvoitteita sopimuksen sisäisissä suhteissa toisiin sopimuskumppaneihin nähden. Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toinen virke ei sen sijaan ole lainkaan sovellettavissa vaatimuksiin, jotka on kohdistettu kaikkiin sopimuskumppaneihin yhdessä.

128. Tämä tulkinta ei ole kuitenkaan vakuuttava. Sopimuksen 1 artikla on sopimuksen perusperiaatteita koskeva määräys, ja siinä määrätään vastaajien velvoitteista komissioon nähden. Kyseisen artiklan 1 kohdassa puhutaan nimenomaisesti komissiolle suoritettavista töistä, 2 kohta koskee menettelyä sen tapauksen varalta, että näiden velvoitteiden täyttämisessä tapahtuu häiriöitä. Sen mukaan sopimuskumppanien on tietyissä rajoissa paikattava sopimusvelvoitteiden laiminlyöneiden sopimuskumppanien laiminlyöntejä (2 kohdan ensimmäinen virke). Näitä rajoja konkretisoidaan tarkemmin 2 kohdan toisessa virkkeessä. Edelleen on kuitenkin kyse siitä, miten pitkälle sopimuskumppanien velvoitteet komissioon nähden ulottuvat.

129. Mikäli sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toinen virke olisi ymmärrettävä siten kuin komissio ehdottaa, näissä kohdissa viitattaisiin sopimuskumppanien velvoitteisiin toisiaan kohtaan tai kolmansiin nähden. Tällä tavoin nämä määräykset jäisivät kokonaan sopimuksen 1 artiklan asiayhteyden ulkopuolelle. Tällaiset määräykset sopisivat pikemminkin vastaajien väliseen konsortiosopimukseen kuin komission kanssa tehtyyn sopimukseen.

130. Kun 1 artiklan 2 kohdan toista virkettä tulkitaan asiaankuuluvasti yhdessä liitteessä II olevan 23.3 artiklan kanssa, se on ymmärrettävä pikemminkin siten, että sopimuskumppani ei ole velvollinen palauttamaan ennakoita, joita toinen sopimuskumppani on saanut perusteettomasti, siksi, että tämä ei ole suorittanut lainkaan tehtävänään olevia suorituksia tai on suorittanut ne puutteellisesti tai se ei ole esittänyt asianmukaisia tositteita aiheutuneista kustannuksista.

131. Sopimuskumppani voidaan tosin saattaa vastuuseen siltä osin kuin se on osallistunut sopimuksen rikkomiseen. Siinä yhteydessä sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toinen virke antaa komissiolle oikeuden vaatia sopimuskumppanilta myös sellaisten ennakoiden palauttamista, joita se ei ole itse saanut. Tämän edellytyksenä on, että velallinen on edesauttanut velvoitteiden puutteellista täyttämistä tai täyttämättä jättämistä. Tämä sääntö ei ole kuitenkaan peruste takaisinmaksuvaatimusta koskevalle yhteisvelkavastuulle. Yksittäistapauksessa on pikemminkin tutkittava, onko sopimuskumppanin mahdollisesti poikkeuksellisesti maksettava takaisin ennakot, joita se ei itse ole saanut, ja missä laajuudessa sen on ne palautettava.(45)

132. Vaikka lähtökohtana pidettäisiinkin 119–125 kohdassa esitetyn vastaisesti sitä, että kyseessä on yhtiön sitoumus, on otettava huomioon, että yhtiömiesten henkilökohtaista vastuuta kolmansien kanssa tehtyihin sopimuksiin liittyvistä yhtiön veloista voidaan rajoittaa.(46) Sopimuksen 1 artiklan 2 kohtaa olisi pidettävä tällaisena vastuun rajoituksena, joten yhteisvelkavastuun syntyminen yhtiömiesaseman vuoksi on jo tästä syystä mahdotonta.

133. Sopimuksen kokonaistarkastelu vahvistaa sen, että takaisinmaksuvelvoitteita koskevasta yhteisvelkavastuusta ei ole sovittu. Yksittäisten sopimuskumppanien osuudet eroavat laajuutensa ja laatunsa osalta huomattavasti toisistaan. Erityisesti Euramin ja Nordbankin piti antaa ainoastaan vähäinen panos varmistamalla täydentävien palvelujen integroiminen järjestelmään (logistiikka tai maksujärjestelmät). Yhtä vähäinen oli niiden osuus tukirahoista. Näin ollen ei voida olettaa, että yksittäiset yritykset olisivat halunneet sitoutua yhteisvelkavastuuseen, vaikka niille kuului vain vähäinen osuus tukirahoista ja vaikka ne osallistuivat ainoastaan vähäisessä määrin hankkeen toteuttamiseen ja niillä oli siten myös vain vähän vaikutusta sen menestymiseen.(47)

134. Lisäksi on otettava huomioon myös sopimuksen erityisluonne tutkimuksen edistämiskeinona, minkä komissio toi erityisesti esiin suullisessa käsittelyssä – vaikkakin toisessa asiayhteydessä. Tutkimuksen ja kehittämisen edistämiseen liittyy suuria riskejä.(48) Juuri sen vuoksi, että yksityiset sijoittajat eivät ole yleensä valmiita ottamaan näitä riskejä, julkisista varoista saatava tuki on välttämätöntä. Se, että pienet tutkimuksen ja kehittämisen alalla toimivat yritykset eivät selviä taloudellisesti, on yksi näistä riskeistä, jotka komissio on tietoisesti ottanut tehdessään tukisopimuksen. Olisi kohtuutonta, mikäli se vyöryttäisi tulokseen liittyvän riskin tällaisissa tapauksissa kokonaan ja kaikilta osin muille sopimuskumppaneille. Sen pitäisi varautua siihen, että yritykset eivät haluaisi enää osallistua yhteisön tukemiin tutkimushankkeisiin, mikäli ne sitoutuisivat siinä yhteydessä sellaisiin pitkälle meneviin velvollisuuksiin, joita komissio on mallisopimuksestaan katsonut aiheutuvan.

135. Komissio viittaa sopimuksesta esittämäänsä tulkintaa tukeakseen lopuksi yhteisöjen tuomioistuimen toteamuksiin, jotka koskevat yhteisvelan syntymistä ja jotka se on esittänyt asiassa komissio vastaan Oder-Plan(49) ja asiassa komissio vastaan Manuel Pereira Roldão & Filhos ym.(50) antamissaan tuomioissa. Näitä toteamuksia ei voida kuitenkaan soveltaa tässä tapauksessa, koska kyseisten oikeudenkäyntien kohteena ollut sopimus oli muotoiltu aivan toisella tavoin kuin riidanalainen sopimus nyt käsiteltävässä asiassa.

136. Asioiden komissio vastaan Oder-Plan ja komissio vastaan Manuel Pereira Roldão & Filhos ym. kohteina olleisiin sopimuksiin ei ensinnäkään liittynyt minkäänlaista epäilystä päävelvoitetta koskeneesta yhteisvelkavastuusta.(51) Sitä paitsi sopimuskumppani ei voinut vapautua perusteettomien maksujen palauttamista koskeneesta yhteisvastuustaan pelkästään osoittamalla, että se ei ollut osallistunut velvoitteiden täyttämättä jättämiseen ja että se oli täyttänyt sopimukseen perustuvat ilmoitusvelvoitteensa. Tämän lausekkeen mukaan yhteisvelkavastuu on siten pääsääntö, josta asianomaiset sopimuskumppanit voivat vain poikkeuksellisesti vapautua, jolloin niillä on sitä koskeva todistustaakka.

137. Nyt tutkittavassa sopimuksessa sopimuskumppani on sitä vastoin ainoastaan poikkeustapauksessa vastuussa vieraista takaisinmaksuveloista, eli silloin, kun se on osallistunut sopimuksen rikkomiseen. Ilmoitusvelvoitteiden sääntöjenmukaista täyttämistä komissioon nähden ei ole siinä yhteydessä asetettu edellytykseksi vastuun poissulkemiselle. Sen vuoksi tässä tapauksessa on asiaankuulumatonta, mikäli komissio pyrkii asiassa komissio vastaan Oder-Plan annettuun tuomioon nojautuen perustamaan vastuun ilmoitusvelvoitteiden laiminlyöntiin.

138. Edellä esitetystä riippumatta sopimustekstissä on kuitenkin, kuten edellä on osoitettu, joka tapauksessa lukuisia epäjohdonmukaisuuksia, joiden perusteella syntyy huomattavia epäilyksiä yhteisvastuun olemassaolosta. Näitä epäilyksiä tulkitaan komission vahingoksi.

139. Komissio on muotoillut mallisopimuksen ja myös sen liitteen II etukäteen useita tapauksia varten ja soveltanut sitä eri sopimuskumppaneihin. Kyseessä ovat siten Gesetz zur Regelung des Rechts der Allgemeinen Geschäftsbedingungen (laki yleisiä kaupan ehtoja koskevan oikeuden sääntelystä, jäljempänä AGB-laki) 1 §:ssä tarkoitetut yleiset kaupan ehdot. AGB-lain 5 §:ssä, jota AGB-lain 24 §:n mukaan sovelletaan myös yrityksiin sovellettaviin sopimusehtoihin, säädetään, että yleisten kaupan ehtojen epäselvyyttä tulkitaan ehtojen käyttäjän vahingoksi. Yhteisvelkavastuu on komission kannalta edullinen mutta vastaajien kannalta epäedullinen. Jotta komissio voisi vedota sopimusmääräyksiin, joiden perusteella yhteisvelkavastuu syntyisi, tämän pitäisi ilmetä riittävän selvästi sopimusmääräyksestä. Riidanalaiset sopimusmääräykset eivät ole näin selviä, kuten edellä esitetystä ilmenee.

140. Kaiken kaikkiaan on todettava, että sopimuksesta ei ilmene epäilyksettä, että kaikki vastaajat olisivat yhteisvastuussa yhteisön maksamien ennakkojen palauttamisesta. Sopimuskumppanit eivät myöskään vastaa yhteisvastuullisesti sitoumuksista, joita hankkeen toteuttamista varten mahdollisesti perustettu GbR on antanut.

B       AMI:a, Intracomia, Euramia ja Nordbankia vastaan kohdistettu ennakkojen takaisinmaksuvaatimus

141. Koska yhteisvelkaa ei ole olemassa, on tutkittava, onko komissiolla oikeus vaatia AMI:a, Intracomia, Euramia ja Nordbankia palauttamaan osa ennakoista. Tämä vaatimus voisi perustua sopimukseen, erityisesti liitteessä II olevaan 23.3 artiklaan, ja BGB:n 812 §:ssä tarkoitettuun perusteettomaan etuun.

1.       Sopimukseen perustuvat oikeudet

142. Liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukaisen oikeuden edellytyksenä on se, että total financial contribution due for the Project ([komission toimesta] hankkeelle suoritettava kokonaisrahoitus) alittaa jo suoritetut ennakkomaksut. Oikeudellinen seuraus olisi se, että jokaisen mainituista vastaajista olisi palautettava saamansa ennakon ja itselleen aiheutuneiden kustannusten välinen erotus. Tämän lisäksi vastaajat saattaisivat olla sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen perusteella velvoitettuja myös sellaisten ennakoiden palauttamiseen, jotka on maksettu toiselle sopimuskumppanille. Tämä on tutkittava ensin.

a)       Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen perustuva oikeus (vastuu osallistumisesta toisten sopimuskumppanien sopimusrikkomukseen)

143. Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen perustuva oikeus olisi olemassa, mikäli asianomainen vastaaja olisi osallistunut toisen sopimuskumppanin sopimusrikkomukseen (eli esimerkiksi riittämättömään velvoitteiden täyttämiseen tai täyttämättä jättämiseen), josta on seurannut palauttamisvaatimus.

144. Ilmaisusta ”ellei” ilmenee, että tämä oikeus on poikkeus sopimuksen yleisistä vastuusäännöistä. Komissiolla on kantajana todistustaakka tosiseikoista, jotka ovat yhteisön vastaavan vaatimuksen perusteina, eli sopimuskumppanin osallistumisesta toisen sopimuskumppanin sopimusrikkomukseen.(52)

145. Komissio on kuitenkin tarkastuskertomuksiin nojautuen esittänyt, että vastaajat eivät olleet tehneet riittävästi yhteistyötä eivätkä vaikuttaneet velvoitteensa laiminlyöneeseen sopimuskumppaniin. Ne eivät ole komission mukaan noudattaneet myöskään liitteessä II olevan 2.3 artiklan c kohdan mukaista velvoitettaan ilmoittaa komissiolle laiminlyönneistä. Tämä yleisluonteinen toteamus ei kuitenkaan riitä siihen, että sopimuskumppani olisi vastuussa toista sopimuskumppania vastaan esitetyistä palautusvaatimuksista. Komission olisi pitänyt konkretisoida väitteensä yksittäisten sopimuskumppanien osalta. Lisäksi Ami, Euram, Intracom ja Nordbank ovat kiistäneet näiden väittämien oikeellisuuden yksityiskohtaisesti, joten komission olisi pitänyt esittää siitä todisteita, mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt.

146. Näin ollen komissiolla ei ole sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettua oikeutta.

b)       Liitteessä II olevaan 23.3 artiklaan perustuva oikeus (ylimääräisten maksujen palauttaminen)

147. Liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukaisesti on tutkittava, ylittävätkö AMI:n, Euramin, Intracomin ja Nordbankin saamat maksut niille aiheutuneet kustannukset. Lisäksi vastaavan takaisinmaksuvaatimuksen on oltava erääntynyt.

148. Liitteessä II olevasta 23.3 artiklasta seuraa, että laskelma tehdään, kun kokonaiskustannukset, joista komission on suoritettava osuutensa, on varmistettu. Tosiasiallisesti syntyneet kokonaiskustannukset ilmoitetaan näet vasta hankkeen päättymisen jälkeen tai hankkeen toteuttamisen päätyttyä muilla tavoin.(53) Koska hanketta ei saatettu loppuun, palauttamisvaatimukset olisivat näin ollen erääntyneitä vain siinä tapauksessa, että hanke on saatettu muilla tavoin päätökseen. Mikäli näet hanketta ei olisi vielä saatettu päätökseen, muita korvauskelpoisia lisäkustannuksia saattaisi vielä aiheutua.

i)       Sopimuksen päättäminen

149. Hanke olisi voitu päättää komission 8.9.1999 tekemällä irtisanomisella. Osapuolten kesken on kuitenkin erittäin kiistanalaista, oliko irtisanominen tehokas. Vastaajien mielestä sekä tehokas irtisanomisilmoitus että irtisanomisperuste puuttuvat. Näillä kysymyksillä ei ole kuitenkaan merkitystä 23.3 artiklan mukaisen oikeuden kannalta, ja ne voidaan jättää käsittelemättä, mikäli sopimus on saatettu muilla tavoin päätökseen.

150. Liitteessä II olevassa 5.4 artiklassa ainoastaan selvennetään liitteessä II olevaa 23.3 artiklaa täydentäen, että mikäli sopimus irtisanotaan, sopimuskumppaneilla on edelleen oikeus osuutensa mukaiseen korvaukseen hankkeesta aiheutuneista kustannuksista. Liitteessä II oleva 5.4 artikla ei koske liitteessä II olevasta 23.3 artiklasta poikkeavaa sopimuksen taannehtivaa purkamista koskevaa sääntelyä. Myös irtisanomisen yhteydessä pitäisi pikemminkin tehdä liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukainen laskelma.

151. Tässä yhteydessä ei olisi myöskään tarpeen turvautua sopimuksen täyttämättä jättämistä tai riittämätöntä täyttämistä koskeviin BGB:n 320 §:n ja sitä seuraavien pykälien säännöksiin tai erityisiin urakkasopimuksia koskeviin säännöksiin, koska sopimuksen täyttämisen vaiheista määrätään tyhjentävästi liitteessä II olevassa 23.3 artiklassa, luettuna yhdessä samassa liitteessä olevan 5.4 artiklan kanssa. Ainoastaan pidemmälle meneviä vahingonkorvausvaatimuksia koskeva sopimusmääräys puuttuu. Yksikään sopimuskumppaneista ei ole kuitenkaan esittänyt tässä oikeudenkäynnissä tällaisia vaatimuksia.

152. Kun otetaan huomioon komission mahdolliset viivästyskorkovaatimukset, joita saatetaan esittää irtisanomistapauksessa liitteessä II olevan 5.4 artiklan mukaisesti, irtisanomisen tehokkuus olisi joka tapauksessa tutkittava. Kysymys siitä, onko komissiolla oikeus viivästyskorkoon, voidaan kuitenkin jättää taka-alalle siihen saakka, kunnes on selvitetty, onko komissiolla ylipäänsä oikeutta saada palautusta vastaajilta.

153. Irtisanomisesta riippumatta sopimuksella ei ajan kulumisen vuoksi missään tapauksessa ole enää kohdetta. Sopimuksen 2.1 artiklan mukaan hanke piti toteuttaa 18 kuukauden kuluessa. Näin ollen hankkeen toteuttamisaika päättyi irtisanomisesta riippumatta 30.11.1999. Sopimus on kuitenkin sen 2.2 artiklan mukaisesti päättynyt vasta komission viimeisen maksusuorituksen yhteydessä. Sopimuskumppanit voivat kuitenkin liitteessä II olevan 18.1 artiklan mukaisesti vaatia ainoastaan korvausta kustannuksista, jotka olivat syntyneet hankkeen 18 kuukauden toteuttamisajanjakson aikana. Tämän lisäksi voidaan vedota lisäksi enää kustannuksiin, jotka ovat syntyneet sopimukseen perustuvien kertomusten laatimista koskevien velvoitteiden tai arviointien yhteydessä. Valittajat eivät ilmeisesti kuitenkaan vetoa tällaisiin kustannuksiin. Sopimuksen 5.2 artiklan mukaan(54) – kun sitä sovelletaan vastaavasti nyt käsiteltävään tilanteeseen – sopimuskumppanit olisivat voineet ilmoittaa vielä muita kustannuksia ainoastaan kolmen kuukauden kuluessa viimeisen osatoimituksen suorittamisesta. Komissiolta ei myöskään ole enää odotettavissa suorituksia. Näin ollen loppulaskelma voidaan tällä perusteella joka tapauksessa laatia.

154. Tarkastuksen aikana julistettu hankkeen ”keskeyttäminen” ei muuta tältä osin mitään. Ensinnäkään keskeyttämisestä ei ole määräyksiä sopimuksessa, eikä siitä ole myöskään sovittu osapuolten kesken sopimuksen muutosten osalta sovitussa kirjallisessa muodossa. Toiseksi sopimuksen keskeyttäminen on kestänyt joka tapauksessa hankkeen irtisanomiseen saakka. Vaikka keskeyttämisjakso luettaisiin mukaan 18 kuukauden sopimusaikaan, sopimuksen toteuttaminen oli joka tapauksessa päättynyt vuonna 2000.

155. Sopimuksen mukaisen toteuttamisaikataulun noudattamisella on tutkimus‑ ja kehittämishankkeiden edistämistä koskevien sopimusten yhteydessä keskeinen merkitys. Teknisen edistyksen vuoksi nämä hankkeet voidaan toteuttaa järkevästi ainoastaan tietyn määräajan kuluessa. Tämän lisäksi komission varaamat budjettivarat ovat käytettävissä vain tiettyjen ajanjaksojen ajan.

156. Kaiken kaikkiaan myös sopimuskumppanit ovat yhtä mieltä siitä, että sopimuksella ei ole enää kohdetta. Vastaajat pitävät komission irtisanomista kuitenkin tehottomana. Yksikään yrityksistä ei ole kuitenkaan tehnyt siitä sitä päätelmää, että hanketta voitaisiin vielä jatkaa. Hankkeen jatkaminen on mahdotonta jo sen vuoksi, että päävastuussa olevia yrityksiä ei ole enää olemassa. Lisäksi on pidettävä lähtökohtana sitä, että hankkeelle ei enää ole teknisiä ja taloudellisia perusteita.

157. Koska sopimuksella ei näin ollen ole ajan kulumisen vuoksi enää kohdetta, liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukainen selvitys on tehtävä. Komission maksamien suoritusten ja tosiasiallisesti maksettavana olevan yhteisön osuuden välinen mahdollinen erotus olisi erääntynyt.

ii)     Komission maksamat suoritukset

158. Komissio on velvollinen selvittämään määrät, joita yksittäiset sopimuskumppanit ovat saaneet ja jotka vaikuttavat liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukaiseen laskelmaan. Koska yhteisvelkavastuuta ei ole,(55) olisi sinänsä johdonmukaista pitää tällaisina suorituksina määriä, joita InterTeam on vastaanottanut kulloistakin sopimuskumppania varten liitteessä II olevan 2.1 artiklan b kohdan mukaisesti. Sen mukaan voitaisiin jättää huomiotta, missä laajuudessa InterTeam on todellisuudessa siirtänyt vastaavat määrät sopimuskumppaneille.

159. Komissio ei ole kuitenkaan esittänyt mitään tietoja siitä, miltä osin InterTeamin vastaanottamat maksut olisi luettava sopimuksen mukaisen kustannussuunnitelman mukaisesti yksittäisille sopimuskumppaneille kuuluviksi. Se on pikemminkin ainoastaan eritellyt määrät, joita sopimuskumppaneille olisi pitänyt kuulua niiden sisäisissä suhteissa ”tämän vaikuttamatta yhteisvelkavastuuseen”.(56) Siinä yhteydessä komissio asettaa perustaksi määrät, joita InterTeam tosiasiallisesti siirsi sopimuskumppaneilleen. Yhteisöjen tuomioistuin voi asettaa yksinomaan nämä määrät laskelman perusteeksi, koska komissio ei ole yksilöinyt mitään tätä yksityiskohtaisempia vaatimuksia. Sen mukaan laskelmaa tehtäessä on otettava huomioon seuraavat yksittäisille vastaajille maksetut suoritukset: AMI: 26 743 euroa, Euram: 21 606 euroa ja Intracom: 10 362 euroa. Koska Nordbank ei ole saanut suorituksia, korvausvaatimus raukeaa jo etukäteen tämän vastaajan osalta.

iii)  Korvauskelpoiset kustannukset

160. Maksettuja suorituksia on verrattava komission korvattaviksi kuuluviin kustannuksiin. Komissio on riidattomasti hyväksynyt AMI:n 26 214,55 euron suuruiset kustannukset ja Intracomin 16 384,09 euron suuruiset kustannukset. Intracomin osalta saldo on kyseisen yrityksen hyväksi, joten komissiolla ei ole oikeutta palautukseen. AMI:n pitäisi maksaa takaisin 528,45 euron suuruinen erotus (26 743 – 26 214,55). Euramin pitäisi maksaa takaisin koko ennakko (21 606 euroa), koska komissio ei ole hyväksynyt mitään Euramin esittämistä kustannuksista. Riidanalaista on ainoastaan se, onko komissio menetellyt perustellusti katsoessaan, että AMI:n esittämät kustannukset eivät osittain olleet korvauskelpoisia ja Euramin esittämät kustannukset eivät olleet lainkaan korvauskelpoisia.

161. Kustannusten hyväksymättä jättäminen johtuu siitä, että komissio ei ole hyväksynyt sopimuksen mukaisiksi suorituksiksi osatoimituksia, joihin kustannukset liittyivät. Komissio nojautuu tältä osin tarkastuskertomuksiin. Viimeisen hankkeen keskeyttämisen yhteydessä tehdyn tarkastuksen kohteena olivat myös 12 kuukauden kertomuksessa käsitellyt osatoimitukset eli 1.1, 1.2, 1.3, 2.1, 2.2, 2.4, 2.5, 3.1, 3.2, 4.1, 4.2, 4.3, 4.5, 4.6 ja 5.1. Näistä osatoimituksista ovat merkityksellisiä ainoastaan ne, joihin Euram ja AMI olivat osallistuneet sopimuksen mukaisen työsuunnitelman perusteella; näitä ovat Euramin osalta osatoimitukset 1.2 ja 1.3 ja AMI:n osalta osatoimitukset 1.1, 1.2, 1.3, 4.3 ja 4.5. Koska komissio on hyväksynyt osatoimitukset 4.3 ja 4.5, riidan keskipisteenä ovat osatoimitusten 1.1, 1.2 ja 1.3 yhteydessä syntyneet kustannukset.

162. Komissio on vaatinut ennakoiden palauttamista ainoastaan osatoimitusten väitetyn puutteellisuuden perusteella. Se ei ole sitä vastoin kiistänyt niiden kustannuksia koskevien tositteiden paikkansapitävyyttä, joiden perusteella vastaajat ovat vaatineet niille aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

163. Ennen kuin tutkitaan, onko komissio menetellyt perustellusti, kun se ei ole hyväksynyt osatoimituksia, on selvitettävä muutamia perustavanlaatuisia kysymyksiä, jotka ovat osapuolten kesken kiistanalaisia.

–        Komission kuuden kuukauden kertomukselle antama hyväksyminen

164. Vastaajat katsovat, että komissio on jo hyväksynyt osatoimitukset, joita kuuden kuukauden kertomus koski (eli esim. osatoimitukset 1.1, 1.2 ja 1.3), koska se ei esittänyt määräajassa väitteitä kyseistä kertomusta vastaan.

165. Pitää kylläkin paikkansa, että liitteessä II olevan 10.3 artiklan mukaan välikertomuksia on pidettävä hyväksyttyinä, kun komissio ei ole esittänyt vastaväitteitä kuukauden kuluessa. Komissio ei ole myöskään tosiasiallisesti riitauttanut kertomusta määräajassa.

166. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kuuden kuukauden kertomuksessa mainitut osatoimitukset olisi hyväksytty. Kuten näet liitteessä II olevasta 10.1 artiklasta ilmenee, komission edistymiskertomuksissa pitäisi ainoastaan esittää katsaus hankkeen sääntöjenmukaisesta kulusta. Näiden kertomusten perusteella komissio ratkaisee erityisesti, voidaanko ennakoita vielä maksaa.(57) Jos komission pitäisi jo jokaisen välikertomuksen esittämisen yhteydessä mahdollisesti asiantuntijoiden avustuksella päättää siinä kuvattujen osatoimitusten hyväksymisestä, tästä aiheutuisi suhteettoman suuria hallinnointikuluja.

–        Komission harkintavalta

167. Komissio korostaa sopimuksen erityisluonnetta sopimuksena, joka koskee yhteisön yksipuolista avustusta tutkimus‑ ja kehittämishankkeelle. Tästä se päättelee, että tehtyjen suoritusten hyväksyminen on sen harkintavallassa. Yhteisöjen tuomioistuin voi joka tapauksessa tutkia, onko komissio ylittänyt harkintavaltansa ja toiminut mielivaltaisesti.

168. Tämä komission näkemys on hylättävä. On sopimusoikeuden perusajatusten vastaista, jos sopimuskumppanille siirretään näin laajat yksipuoliset päätösvaltuudet. Sopimus koskee pikemminkin nimenomaan kahden tai useamman samalla tasolla olevan sopimuspuolen tahtojen yhtymistä. BGB:n 315 §:n mukaan on tosin sallittua, että yksi sopimuspuoli konkretisoi tarkemmin suorituksen ennen omaa suoritustaan. Tässä säännöksessä ei säädetä kuitenkaan siitä, että jälkikäteen tapahtuva jo toteutetun suorituksen laadun arviointi olisi yhden sopimuspuolen harkintavallassa.

169. Vaikka oletettaisiinkin, että näin pitkälle meneviä yksipuolisia oikeuksia voitaisiin teoriassa myöntää, se edellyttäisi joka tapauksessa nimenomaista sopimusmääräystä. Nyt käsiteltävään sopimukseen sisältyy erilaisia viitteitä siitä, että kustannusten korvaaminen riippuu siitä, että komissio hyväksyy suoritukset. Se, että lopullinen suoritusten arviointi pitäisi jättää komission harkintavaltaan, ei kuitenkaan ilmene riittävän selvästi sopimuksesta. Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että yleisten kaupan ehtojen epäselvyyksiä tulkitaan komission vahingoksi, koska se on ehtojen käyttäjä.(58)

170. Se, että kyseessä on tuen luonteinen sopimus, ei voi olla peruste sille, että komissiolla olisi yksipuolinen arviointioikeus. Ei ole mitään syytä siihen, että tällaisiin sopimuksiin pitäisi soveltaa erityissäännöksiä.(59) Mikäli komissio valitsee tuen antamisen muodoksi sopimuksen, sitä myös sitovat sopimuksiin sovellettavat periaatteet.

171. Lisäksi on otettava huomioon, että tutkimus‑ ja kehittämishankkeeseen tarkoitetun sopimuksessa sovitun ennakon vastaanottaja tekee yhteisön tukea odottaessaan merkittäviä omia taloudellisia järjestelyjä. Mikäli muusta ei ole sovittu, se luottaa siihen, että sopimuksen mukaisen suorituksen arviointi ja siten kustannusten korvaaminen eivät kuulu yksinomaan komission harkintavaltaan.

–        Sopimuskumppanin sidonnaisuus tarkastusryhmän arviointiin

172. Komissio katsoo, että tarkastusryhmän tulokset sitovat vastaajia, koska ne ovat suostuneet tarkastajien nimittämiseen.

173. Laajalle ulottuvien seurauksien vuoksi tällainen välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttäisi nimenomaista määräystä. Sopimukseen sen enempää kuin sopimuspuolten myöhempään kirjeenvaihtoonkaan ei kuitenkaan sisälly viitteitä siitä, että sopimuskumppanit olisivat halunneet sitoutua kolmansien tekemään suorituksia koskevaan lopulliseen arviointiin. Se, että komissio käyttää asiantuntijoita, mainitaan liitteessä II olevassa 8 artiklassa ainoastaan sopimuskumppanien luottamuksellisten tietojen säilyttämisen yhteydessä. Tähän asiayhteyteen liittyy myös komission ja InterTeamin välinen sähköpostiviesti, joka edelsi tarkastusryhmän nimittämistä. Siinä InterTeam toteaa hyväksyvänsä komission suorittaman asiantuntijoiden valinnan. Heidän toteamustensa sitovuutta ei ole käsitelty lainkaan.

–        Todistustaakka

174. Koska suoritusten arviointi ei näin ollen kuulu komission harkintavaltaan ja sopimuskumppanit eivät ole tältä osin myöskään sitoutuneet tarkastusryhmän toteamuksiin, sovelletaan yleisiä todistustaakkaa koskevia periaatteita. Sen mukaan kantajalla on todistustaakka oikeuden perustana olevien tosiseikkojen osalta.(60)

175. Komissio vaatii ennakon palauttamista. Sen on tämän vuoksi esitettävä pitävästi ja riitatilanteessa näytettävä toteen, että suoritetut maksut ylittivät sen maksettavana olleen rahoitusosuuden.

176. Komission on suoritettava ainoastaan osuudet toimitettujen osasuoritusten kustannuksista, ja siltä osin kustannukset on varmennettu asianmukaisesti tosittein. Mikäli sopimuskumppani on toimittanut osasuorituksen ja esittänyt kustannuksia koskevat tositteet, komissiolla on todistustaakka sen osalta, että sillä ei ole velvoitetta korvata kustannuksista tämän osasuorituksen osalta, koska suoritus oli puutteellinen tai koska kustannuksia koskevat tositteet eivät olleet paikkansapitäviä.

177. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Toditec antamassaan tuomiossa,(61) johon komissio viittaa, esittämät toteamukset eivät ole esteenä sille, että suorituksen puutteellisuutta koskeva todistustaakka kohdistetaan tällä tavoin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin piti tässä ratkaisussa lähtökohtana sitä, että komission sopimuskumppanien piti näyttää toteen, että suoritetut menot olivat oikeita ja että muita sopimuksen mukaisia muodollisuuksia oli noudatettu, kun ne vaativat komissiolta korvausta kustannuksista. Toisin kuin tässä tapauksessa, asiassa Toditec kantajina olivat sopimuskumppanit eikä komissio. Niiden täytyi näin ollen näyttää toteen, että kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen esittämiselle asetetut edellytykset täyttyivät.

178. On tutkittava, onko komissio osoittanut pitävästi, että se ei ole velvollinen suorittamaan mitään osuutta osasuorituksiin 1.1, 1.2 ja 1.3 liittyvistä kustannuksista, koska nämä suoritukset olivat puutteellisia.

179. Koska nämä osasuoritukset on osittain kuvattu varsin lyhyesti ja ylimalkaisesti, olisi ollut myös asianmukaista selvittää, oliko niihin todellisuudessa käytetty useita miestyökuukausia. Komissio on suullisessa käsittelyssä tosin erityisesti vain yhdellä sivulla kuvatun osatoimituksen 1.3 osalta katsonut, että henkilöstöpanos ja osatoimituksen vähäinen laajuus eivät vastanneet toisiaan. Se ei ole kuitenkaan tehnyt tästä sitä päätelmää, että kustannuksia ei olisi näytetty toteen asianmukaisesti, vaan katsonut ainoastaan, että suoritus oli riittämätön. Olisi joka tapauksessa liian myöhäistä, mikäli komissio haluaisi tässä yhteydessä kyseenalaistaa epäsuorasti vielä kustannuksista esitetyt tositteetkin.

180. Komissio viittaa puutteiden osoittamiseksi laajalti tarkastusryhmän kertomuksiin. Tarkastajat arvioivat toisessa tarkastuskertomuksessaan, joka tässä yhteydessä on keskeinen viimeisenä kertomuksena, että kaikki ensimmäiseen työjaksoon liittyneet kolme osatoimitusta olivat strukturoimattomia ja puutteellisia. He esittivät yksityiskohtaisia toteamuksia kohdista, joita sopimuskumppanien olisi pitänyt työstää. Lopullisessa kannanotossaan he menevät jopa niin pitkälle, että katsovat osatoimitusten 1.2 ja 1.3 puuttuvan, koska sopimuskumppanien tietojen perusteella esitetyt asiakirjat olivat ainoastaan yhteenvetoja varsinaisista suorituksista.

181. Osatoimituksen 1.2 piti sopimuksen mukaan koostua siitä, että määriteltäisiin Software Interfaces, jotka ovat tarpeen pankkien yhdistämiseksi maksuliikennettä varten ja logistiikkayritysten yhdistämiseksi kuljetustehtäviä varten. Tämä osatoimitus oli edellytyksenä osatoimituksen 2.4 kohteena ollutta Interface- tehtävien yksityiskohtaista määrittelemistä varten. Tämän suorituksen tarkastajat hyväksyivät toisessa tarkastuskertomuksessaan. Komissio ei ole perustellut pitävällä tavalla, miten oli mahdollista suorittaa osatoimitus 2.4 hyväksyttävällä tavalla, vaikka sen perustana ollut osatoimitus 1.2 oli riittämätön tai jopa puuttui. Se ei ole erityisesti ottanut huomioon sitä, että sopimuskumppanit ovat suorittaessaan osatoimituksen 2.4, johon osatoimituksen 1.2 kuvauksessa nimenomaisesti viitataan, mahdollisesti suorittaneet uudelleen aiemmin tekemättömiä töitä.

182. Komissio ei ole myöskään osoittanut, miten Euramin ja Alcatelin palautettavina olevat määrät jakautuisivat eri osatoimituksille. Näin ollen kaikkien vaatimusten hylkäämiseksi on riittävää todeta, että komissio ei ole perustellut pitävästi, että osatoimitukset, joihin nämä sopimuskumppanit ovat osallistuneet, olisivat olleet puutteellisia.

183. Koska komissio ei siis ole näyttänyt toteen, että AMI:n ja Euramin vastaanottamat suoritukset ja yhteisön rahoitusosuus poikkeaisivat toisistaan, liitteessä II olevan 23.3 artiklan mukaista oikeutta palautukseen ei ole olemassa.

184. Koska päävaatimus ei menesty, viivästyskorkoja koskeva vaatimus raukeaa joka tapauksessa liitteessä II olevan 5.4 artiklan mukaisesti.

2.       Perusteettomaan etuun perustuva vaatimus

185. BGB:n 812 §:ään perustuva perusteettoman edun syntymiseen liittyvä vaatimus ei voi menestyä samoista syistä kuin sopimusperusteinen palautusvaatimus. Komissio ei näet ole osoittanut, että maksetut suoritukset ylittäisivät määrät, joihin sopimuskumppaneilla on oikeus. Näin ollen myöskään perusteetonta etua ei ole näytetty toteen.

3.       Välipäätelmä

186. Siltä osin kuin kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät, se on perusteeton, koska vastaajat eivät ole yhteisvelkavastuussa ja koska komissio ei ole osoittanut pitävästi, että sillä olisi osuuksien mukainen oikeus vaatia takaisinmaksua yksittäisiltä sopimuskumppaneilta.

VII  Vastakanne

187. Intracom vaatii vastakanteella komissiota maksamaan 6 022 euron suuruisen määrän. Tämä määrä perustuu InterTeamin Intracomilta todellisuudessa saaman 10 362 euron ennakon ja Intracomille hyväksyttyjen osatoimitusten kustannuksista kuuluvan osuuden eli 16 384,09 euron erotukseen.

188. Komissio katsoo, että Intracom ei voi yksin esittää vaatimuksia, vaan ainoastaan kaikki sopimuskumppanit yhdessä ”yhteisvelallisina”. Komissio on mielestään jo kuitannut tämän määrän kaikkia vastaajia yhteisvelallisena koskevalla vaatimuksellaan.

189. Intracom viittaa siihen, että nimenomaan silloin, kun kyseessä on BGB:n 428 §:n mukainen yhteisvelkasuhde, jokainen velallinen voi yksin vaatia koko suoritusta. Sopimussuhteen päättymisen jälkeen jokaisella sopimuskumppanilla on joka tapauksessa oikeus esittää yksin vaatimuksensa.

190. Aluksi on korostettava, että komissio ei ole nimenomaisesti vaatinut vastakanteen hylkäämistä. Komissio on lausumassaan kuitenkin asiallisesti kiistänyt siihen sisältyvän vaatimuksen paikkansapitävyyden ja esittänyt, että vastakanne on hylättävä. Tähän esitykseen sisältyy konkludenttisesti hylkäämisvaatimus.

191. Vastakanne olisi perusteltu ainoastaan siinä tapauksessa, että komission kaiken kaikkiaan maksamat ennakot eivät olisi jo riittäneet kattamaan Intracomin osuudeksi suunniteltuja kustannuksia. Mikäli komissio on sitä vastoin maksanut koordinaattorina toimineelle InterTeamille riittävän suuren ennakon, InterTeamin on pitänyt kuitenkin viipymättä siirtää suoritus kustannussuunnitelman mukaisesti sopimuskumppaneille, ja Intracomin olisi pitänyt kääntyä InterTeamin puoleen.

192. Intracomin vaatima määrä liittyy kustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet osatoimitusten 4.3 ja 4.5 yhteydessä, ja Intracom on vaikuttanut merkittävästi näihin ainoisiin komission hyväksymiin osatoimituksiin.(62) Osatoimitus 4.3 oli tehtävä kuudenteen kuukauteen ja osatoimitus 4.5 kahdenteentoista kuukauteen mennessä. Liitteessä I olevasta kustannuskatsauksesta (sopimuksen s. 28) on pääteltävä, että Intracomin osuus suunnitelman mukaisista kokonaiskustannuksista ensimmäisten 12 kuukauden aikana olisi ollut 28 500 euroa. Intracom on kuitenkin kiistatta saanut ainoastaan 10 362 euroa.

193. Intracomilla olisi oikeus vaatia lisäsuorituksia komissiolta ainoastaan siinä tapauksessa, että komission ensimmäisen 12 kuukauden jakson päättymiseen mennessä InterTeamille maksamat ennakot eivät olisi riittäneet sopimuskumppaneille kustannussuunnitelman mukaan siihen mennessä aiheutuneiden kustannusten kattamiseen, mukaan lukien Intracomin osuus näistä kustannuksista.

194. Näin ei kuitenkaan ole. Komission ennakon ensimmäisiltä 12 kuukaudelta olisi pitänyt olla 50 prosenttia 646 940 eurosta eli 323 470 euroa.(63) Todellisuudessa komissio maksoi koordinaattorina toimineelle InterTeamille 6.5.1999 mennessä 461 394 euroa ennakoita. Liitteessä II olevan 2.1 artiklan b kohdan mukaan InterTeamin oli siirrettävä komission maksamat suoritukset viipymättä muille sopimuskumppaneille niiden osuuksien mukaan. Osuus, jonka Intracom olisi tällöin saanut, olisi ollut enemmän kuin riittävä kattamaan sille 12. kuukauteen mennessä aiheutuneet suunnitellut kustannukset.

195. Sitä, että InterTeam on osittain pitänyt rahat sopimuksen vastaisella tavalla, ei voida lukea komission syyksi. Intracom ei näin ollen voi tässä vaiheessa enää vaatia komissiolta lisäsuorituksia. Intracomin pitäisi pikemminkin vaatia InterTeamiltä itselleen kuuluvaa osuutta komission maksamista ennakoista, mikä tosin InterTeamin purkamisen jälkeen ei näytä lupaavalta.

196. Vastakanne on näin ollen hylättävä.

VIII  Oikeudenkäyntikulut

197. Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan nojalla asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Myöskään Intracomin vastakanne ei ole menestynyt. Komissio ei ole kuitenkaan vaatinut vastakanteen osalta Intracomin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Tästä syystä kummankin asianosaisen on vastattava tältä osin omista kuluistaan.

IX     Ratkaisuehdotus

198. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin antaa seuraavan ratkaisun:

1.      Kanne hylätään.

2.      Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.      Vastakanne hylätään.

4.      Vastakanteen osalta Intracom SA Hellenic Telecommunications & Electronic Industry ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat kumpikin omista kuluistaan.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – A-Consult GmbH:n omaisuuden osalta aloitettiin selvitystilamenettely ennen kanteen nostamista, ja asianajaja E. Roehlich nimitettiin selvittäjäksi. Itävallan oikeuden mukaan kanne olisi pitänyt nostaa häntä vastaan. Komissio ei ole kuitenkaan nostanut uutta kannetta senkään jälkeen, kun sai tiedon tästä. Sen vuoksi A-Consultia pidetään jäljempänäkin asianosaisena.

3 – Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevasta erityisohjelmasta tietoteknologian alalla (1994–1998) 23 päivänä marraskuuta 1994 tehty neuvoston päätös 94/802/EY (EYVL L 334, s. 24).

4 – Euroopan yhteisön neljännestä puiteohjelmasta tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevien toimien osalta (1994–1998) 26 päivänä huhtikuuta 1994 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1110/94/EY (EYVL L 126, s. 1.

5 – Sittemmin vastaavanlainen alusta on otettu käytännössä käyttöön: .

6 – Koska tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä säännöksistä 17 päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1103/97 (EYVL L 162, s. 1) 2 artiklan 1 kohdan mukaan viittaukset ecuun korvataan viittauksella euroon siten, että yksi ecu vastaa yhtä euroa, seuraavassa käytetään – sanatarkkoja sitaatteja lukuun ottamatta – vain ilmaisua euroa.

7 – Mallisopimus on nähtävissä ranskan, englannin ja saksan kielellä internetissä osoitteessa .

8 –      Englanninkielisen ei aivan selvän sanamuodon ”Subject to force majeure – – ” merkitystä selventää, kun tarkastellaan lisäksi mallisopimuksen saksan‑ ja ranskankielisiä versioita. Niissä todetaan seuraavaa: ”Vorbehaltlich höherer Gewalt – – ” ja ”Sous réserve des cas de force majeure – – ”.

9 – Tämä pätee sopimuksen tekemisen yhteydessä voimassa olleiden säännösten sovellettavaan sanamuotoon. Näin ollen ei pidä ottaa huomioon erityisesti velvoiteoikeuden ajantasaistamisesta 26.11.2001 annetulla lailla tehtyjä muutoksia (vrt. Bürgerliches Gesetzbuchin Einführungsgesetzin eli täytäntöönpanolain 229 §:n 5 momentti).

10 – EY 238 artiklassa käytettyjä ilmaisuja vastaavasti jäljempänä käytetään tätä käsitettä, vaikka kyseessä on asiallisesti oikeuspaikkalauseke, koska yhteisöjen tuomioistuimet ovat laajassa merkityksessä kansallisia tuomioistuimia, joiden toimivallasta määrätään EY:n perustamissopimuksessa, eivätkä yksityisiä välitystuomioistuimia.

11 – Perussäännön 51 artiklaa on muutettu 26 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/407/EY, Euratom (EYVL L 132, s. 5) sillä tavoin, että nyttemmin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan yhteisön toimielinten välityslausekkeen perusteella nostamat kanteet. Päätöksen 2 artiklan mukaisen siirtymäsäännöksen mukaan yhteisöjen tuomioistuimessa jo vireillä olevia asioita ei kuitenkaan siirretä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäviksi, mikäli käsittelyn kirjallinen vaihe on jo päättynyt päätöksen voimaantulohetkellä – kuten tässä tapauksessa. Tästä on pääteltävä, että yhteisöjen tuomioistuin on edelleen toimivaltainen ratkaisemaan nämä asiat.

12 – Vrt. periaatteesta, jonka mukaan on sovellettava niitä prosessioikeudellisia säännöksiä, jotka ovat voimassa ratkaisua tehtäessä, yhdistetyt asiat 212/80–217/80, Salumi ym., tuomio 12.11.1981 (Kok. 1981, s. 2735, 9 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑361/02 ja C‑362/02, Tsapalos ja Diamantakis, tuomio 1.7.2004 (19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

13 – Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehty neuvoston päätös 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26 päivänä huhtikuuta 1999 tehdyllä neuvoston päätöksellä 1999/291/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 114, s. 52). Päätös kumottiin Nizzan sopimuksen 10 artiklalla.

14 – Julkisasiamies Mayrasin asiassa 23/76, Pellegrini v. komissio, 27.10.1976 antama ratkaisuehdotus (tuomio 7.12.1976, Kok. 1976, s. 1807, 1824).

15 – Kirjalliselle muodolle ei tosin pidä asettaa ankaria vaatimuksia (ellei sopimusmääräyksissä toisin määrätä). Yhteisöjen tuomioistuin on esimerkiksi pitänyt riittävänä sitä, että lauseke sisältyi aluksi sopimusluonnokseen, jota ei allekirjoitettu mutta johon sopimuskumppanit ovat ottaneet kantaa yhtäpitävillä kirjelmillä (edellä alaviitteessä 14 mainittu asia 23/76, Pellegrini v. komissio, s. 1807, 9 ja 10 kohta).

16 – Asia C‑209/90, komissio v. Feilhauer, tuomio 8.4.1992 (Kok. 1992, s. s. I‑2613, 13 kohta).

17 – Julkisasiamies Lenzin asiassa C‑209/90, komissio v. Reilhauer, 22.10.1991 antama ratkaisuehdotus (Kok. 1992, s. I‑2613, erityisesti s. 2622, 18 kohta). Ks. myös tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen 17 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö (asia C‑214/89, Powell Duffryn, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. I‑1745, Kok. Ep. XII, s. I‑29, 37 kohta ja asia C‑269/95, Benincasa, tuomio 3.7.1997, Kok. 1997, s. I‑3767, 31 kohta)

18 – Ks. velvoitteesta tulkita sopimusta siten, että otetaan huomioon yhteisön oikeuteen liittyvä asiayhteys: asia C‑69/97, komissio v. SNUA, tuomio 27.4.1999 (Kok. 1999, s. I‑2363, 19 kohta).

19 – Asia 426/85, komissio v. Zoubek, tuomio 18.12.1986 (Kok. 1986, s. 4057, 11 kohta) ja asia C‑337/96, komissio v. Industrial Refuse & Coal Energy, tuomio 3.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑7943, 49 kohta).

20 – Asia C‑167/99, parlamentti v. SERS ym., tuomio 10.4.2003 (Kok. 2003, s. I‑3269); asia C‑29/03, komissio v. ITEC, tuomio 16.10.2003 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia C‑30/03, komissio v. ITEC, tuomio 16.10.2003 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C‑127/03, komissio v. Trendsoft, tuomio 8.7.2004 (7 ja 21 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

21 – Asia C‑77/99, komissio v. Oder-Plan Architektur ym., tuomio 11.10.2001 (Kok. 2001, s. I‑7355, 28 kohta). Ks. myös asia 50/84, Bensider ym. v. komissio, tuomio 27.11.1984 (Kok. 1984, s. 3991, 7 kohta). Asiassa C‑208/00, Überseering, 5.11.2002 annetun tuomion (Kok. 2002, s. I‑9919) mukaan ratkaiseva on pikemminkin perustamiskirja. Koska perustamisstatuutti ja kotipaikka ovat tässä tapauksessa samat, tätä kysymystä ei ole tarpeen tutkia tarkemmin.

22 – Vrt. Lutter/Hommelhoff, GmbH-Gesetz: Kommentar, 15. painos (2000), 74 §, 17 kohta.

23 – Vrt. Bundesarbeitsgericht, tuomio 4.6.2003 – 10 AZR 449/02 –, Neue Zeitschrift für Arbeitsrecht 2003, s. 1049.

24 – Bundesgerichtshof on sittemmin todennut nimenomaisesti näin 2.6.1999 antamassaan tuomiossa – VIII ZR 112/98 –, Neue Juristische Wochenschrift 1999, s. 2972), vaikka aikaisemman oikeuskäytännön mukaan vielä pelkkä väite siitä, että omaisuutta olisi olemassa, riitti (29.9.1967 annettu tuomio – V ZR 40/66 –, BGHZ 48, 303, 307).

25 – Vrt. Schmidt teoksessa: Scholz, Kommentar zum GmbH-Gesetz, 9. painos (2002), 60 §, 62 kohta.

26 – Rajavastuuyhtiöistä (GmbH) annetun lain 65 §:n 1 momentin mukaan esimerkiksi GmbH:n purkaminen on kirjattava kaupparekisteriin, ja selvittäjien on GmbHG:n 65 §:n 2 momentin mukaan kuulutettava siitä virallisesti kolme kertaa. Samalla velkojia on kehotettava ilmoittautumaan selvittäjälle. Viimeistä kuulutusta seuraa odotusvuosi, jonka aikana yhtiön omaisuutta ei saa jakaa.

27 – Epäselväksi on jäänyt niiden noin 150 000 euron kohtalo, jotka InterTeamin olisi pitänyt siirtää viipymättä muille sopimuskumppaneille tai ainakin säilyttää uskottuna miehenä omasta omaisuudestaan erillään. Komissio olisi mahdollisesti voinut saattaa InterTeamin vastuuhenkilöt tältä osin henkilökohtaisesti vastuuseen sen sijaan, että se on nostanut kanteen purettua yhtiötä vastaan.

28 – EYVL L 160, s. 1.

29 – Vrt. edellä alaviitteessä 21 mainitussa asiassa komissio v. Oder-Plan annetun tuomion 28 kohta.

30 – Mainittu alaviitteessä 16, 13 kohta.

31 – Vrt. Hess/Weis/Wienberg, Kommentar zur Insolvenzordnung, 2. painos (2001), 87 §, 6 ja 7 kohta.

32 – Vrt. tältä osin InsO:n 89 §.

33 – Jo asiassa C‑221/88, EHTY v. Acciaierie e ferriere Busseni SpA (konkurssitilassa), 22.2.1990 antamassaan tuomiossa (Kok. 1990, s. I‑459, Kok. Ep. X, s. 341, 26 kohta) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että EHTY:lle myönnettyä etuoikeutta ei saa tulkita niin, että EHTY:lle myönnettäisiin kollektiivisessa täytäntöönpanomenettelyssä etuoikeus yksityisiin velkojiin nähden.

34 – Ks. tästä edellä 78 kohta.

35 – Hess/Weis/Wienberg, 180 §, 2 kohta.

36 – Kirjallisen aineiston puuttuessa on kuitenkin epäselvää, mitä luetteloon tarkalleen ottaen ilmoitetaan, vaatimus, joka esitetään ensimmäisen toissijaisen vaatimuksen yhteydessä, vai vaatimus, joka esitetään viimesijaisesti. Ei ole myöskään mitään tietoja siitä, onko ainoastaan pesänhoitaja riitauttanut vaatimuksen vai ovatko myös muut velkojat menetelleet näin, jolloin vahvistuskanne pitäisi mahdollisesti lisäksi kohdistaa niitä vastaan.

37 – Siltä osin kuin jäljempänä puhutaan vastaajista, tarkoitetaan ainoastaan näitä neljää yritystä.

38 – Komissio viittaa tässä yhteydessä edellä alaviitteessä 21 mainitussa asiassa komissio v. Oder-Plan annetun tuomion 61 kohtaan.

39 – Liitteessä I olevan 2 osan 6 kohdassa (sopimuksen s. 70) määrätään konsortiosopimuksen tekemisestä. Mikäli näin ei meneteltäisi, sopimuskumppanien välillä saattaisi myös syntyä konkludenttisesti yhtiösopimus.

40 – Sprau teoksessa Palandt, Bürgerliches Gesetzbuch, 62. painos (2003), 714 §, 12 kohta.

41 – Bydlindski teoksessa: Münchener Kommentar zum Bürgerlichen Gesetzbuch, Bd. 2a, 4. painos (2003), 431 §, 3 kohta; Noack teoksessa: Staudinger, Kommentar zum Bürgerlichen Gesetzbuch, 1999, Vorbemerkungen zu §§ 420 ff., 24 kohta; päinvastainen mielipide: Heinrichs teoksessa: Palandt, ennen 420 §:ää ja sitä seuraavia pykäliä, 9 kohta.

42 – Noack teoksessa: Staudinger, Vorbemerkungen zu §§ 420 ff., 26 kohta.

43 – Vrt. Noack teoksessa: Staudinger, 427 §, 74 kohta.

44 – Noack teoksessa: Staudinger, 427 §, 76 kohta; Sprau teoksessa: Palandt, 718 §, 9 kohta.

45 – Ks. tästä jäljempänä 143–146 kohta.

46 – Sprau teoksessa: Palandt, 714 §, 18 kohta.

47 – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt vastaavanlaisen näkemyksen asiassa T‑340/00, Valnerina v. komissio, 13.3.2003 antamassaan tuomiossa (Kok. 2003, s. II‑811, 65 kohta). Se on katsonut, että yhteisvastuu yhteisön maksaman ennakon takaisin maksamiseksi olisi ollut suhteetonta. Ennakko oli kyseisessä asiassa tosin myönnetty päätöksen eikä sopimuksen nojalla.

48 – Muutamia hankkeeseen liittyviä riskejä mainitaan nimenomaisesti liitteessä I olevan 2 osan 2.1 kohdassa (sopimuksen s. 37).

49 – Mainittu alaviitteessä 21.

50 – Asia C‑59/99, komissio v. Manuel Pereira Roldão & Filhos ym., tuomio 13.11.2001 (Kok. 2001, s. I‑8499).

51 – Vrt. sopimuksen 2 artikla, jota on siteerattu julkisasiamies Alberin asiassa C‑77/99, komissio v. Oder‑Plan Architektur ym., 25.1.2001 antamassa ratkaisuehdotuksessa (Kok. 2001, s. I‑7355, erityisesti s. 7356, 3 kohta).

52 – Ks. vastaavista yleisistä todistustaakkasäännöistä jäljempänä 174 kohta.

53 – Vastaavasti myös komission on sopimuksen 4 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaan suoritettava mahdolliset loppumaksut vasta viimeisen osatoimituksen ja vastaavien kustannuksia koskevien tositteiden esittämisen jälkeen.

54 – Tämän määräyksen sanamuoto on seuraava: ”The cost statements for the final period, incorporating adjustments for previous periods, shall be submitted not later than three months after the approval of the last report, document or other Project Deliverable following which no further costs shall be allowable for payments.”

55 – Ks. erityisesti 124 ja 125 kohta.

56 – Ks. tästä edellä 35 kohta.

57 – Vrt. sopimuksen 4 artiklan toinen luetelmakohta.

58 – Ks. tästä edellä 139 kohta.

59 – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T‑68/99, Toditec v. komissio, 16.5.2001 antamassaan tuomiossa (Kok. 2001, s. II‑1443, 77 kohta) niin ikään hylännyt sen, että kyseisen sopimuksen luonteella olisi erityistä merkitystä.

60 – Vrt. tämän periaatteen osalta esim. Bundesgerichtshof, tuomio 14.1.1991 – II ZR 190/89 –, BGHZ 113, 222, 226 ja Greger teoksessa: Zöller, Zivilprozessordnung, 23. painos (2002), Vor § 284, 17 kohta.

61 – Mainittu alaviitteessä 59, 95 kohta.

62 – Ks. Intracomin osallistumisesta eri osatoimituksiin liitteessä I oleva katsaus, sopimuksen s. 55.

63 – Vrt. liitteessä I oleva katsaus (sopimuksen s. 30).

Full & Egal Universal Law Academy