YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)
11 päivänä kesäkuuta 2009 ( *1 )
”Valtiontuet — Italian viranomaisten tietyille julkisia palveluja tuottaville yrityksille verovapautuksien ja halpakorkoisten lainojen muodossa myöntämiä tukia koskeva ohjelma — Päätös, jossa tuet todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi — Kumoamiskanne — Toimi ei koske kantajaa erikseen — Tutkimatta jättäminen”
Asiassa T-309/02,
Acegas-APS SpA, aiemmin Acqua, Elettricità, Gas e servizi SpA (Acegas), kotipaikka Trieste (Italia), edustajinaan asianajajat F. Devescovi, F. Ferletic, L. Daniele, F. Spitaleri ja S. Gobbato,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään V. Di Bucci,
vastaajana,
jossa on kyse valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, 5.6.2002 tehdyn komission päätöksen 2003/193/EY (EUVL 2003, L 77, s. 21) 2 ja 3 artiklan kumoamista koskevasta vaatimuksesta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro sekä tuomarit D. Šváby, S. Papasavvas, N. Wahl (esittelevä tuomari) ja A. Dittrich,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.4.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1
Kantajana oleva Acegas-APS SpA, aiemmin Acqua, Elettricità, Gas e servizi SpA (Acegas), on pääomayhtiö, jossa Triesten kaupunki (Italia) on enemmistöosakkaana. Se perustettiin vuonna 1997 Azienda Comunale Elettricità Gas e Acqua-nimisen kunnallisen yrityksen, jonka oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet kantajalle, muuttamisen johdosta. Kantajan perustamiskirjassa määrätään, että kunnallisen yrityksen aikaisemmin tuottamat julkiset palvelut annetaan kantajan tehtäväksi. Tarkoituksensa mukaisesti kantaja huolehtii ensisijaisesti veden, sähkön ja maakaasun jakelusta sekä jätteiden keräyksestä, kuljetuksesta ja käsittelystä Triesten kaupungin (Italia) ja joidenkin Triesten maakuntaan kuuluvien kuntien alueella. Kantaja voi yhtiöjärjestyksensä mukaan toimia myös täydentävillä aloilla tai Triesten kaupungin taikka muiden julkisten tai yksityisten yksikköjen Triesten kaupungin etukäteen antaman luvan perusteella sille uskomilla aloilla.
Asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt
2
Legge no 142 ordinamento delle autonomie locali -nimisellä lailla (paikallisesta itsehallinnosta 8.6.1990 annettu laki nro 142; Gazzetta ufficiale della Repubblica Italiana, jäljempänä GURI, nro 135, ; jäljempänä laki nro 142/90) Italiassa pantiin toimeen kuntien käyttöön julkisten palvelujen tuottamiseksi muun muassa veden-, kaasun- ja sähkönjakelun sekä liikenteen alalla annettujen oikeudellisten organisointivälineiden uudistus. Kyseisen lain 22 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna, säädettiin kunnilla olevasta mahdollisuudesta perustaa yhtiöitä eri oikeudellisissa muodoissa julkisten palvelujen tarjoamiseksi. Näihin muotoihin kuuluvat muun muassa sellaisten kaupallisten yhtiöiden tai rajavastuuyhtiöiden perustaminen, joiden yhtiöosuuksien enemmistö on julkisessa omistuksessa (jäljempänä lain nro 142/90 mukaiset yhtiöt). Kantaja on lain nro 142/90 mukainen yhtiö.
3
Tässä yhteydessä legge no 488 di conversione in legge, con modificazioni, del decreto-legge 1o luglio 1986, no 318, recante provvedimenti urgenti per la finanza locale -nimisen lain (paikallistalouteen kohdistuvista kiireellisistä toimenpiteistä annetun asetuksen nro 318 muuntamisesta muutettuna laiksi annettu laki nro 488, GURI nro 190, ) 9 bis §:n perusteella lain nro 142/90 mukaisille yhtiöille, jotka olivat julkisten palvelujen suorittajia, myönnettiin vuosina 1994–1998 Cassa Depositi e Prestitistä (jäljempänä CDDPP) lainoja erityisellä korolla (jäljempänä CDDPP:n lainat).
4
Lisäksi legge no 549 (su) misure di razionalizzazione della finanza pubblica -nimisen lain (julkistalouden järkeistämistoimenpiteistä 28.12.1995 annettu laki nro 549; GURI nro 302, Supplemento ordinario, ; jäljempänä laki nro 549/95) 3 §:n 69 ja 70 momentin ja decreto-legge no 331 (su) armonizzazione delle disposizioni in materia di imposte sugli oli minerali, sull’alcole, sulle bevande alcoliche, sui tabacchi lavorati e in materia di IVA con quelle recate da direttive CEE e modificazioni conseguenti a detta armonizzazione, nonché disposizioni concernenti la disciplina dei centri autorizzati di assistenza fiscale, le procedure dei rimborsi di imposta, l’esclusione dall’ILOR dei redditi di impresa fino all’ammontare corrispondente al contributo diretto lavorativo, l’istituzione per il 1993 di un’imposta erariale straordinaria su taluni beni ed altre disposizioni tributarie -nimisen asetuksen (veroja koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta eri aloilla annettu asetus nro 331; GURI nro 203, ; jäljempänä asetus nro 331/93) yhdistettyjen säännösten nojalla lain nro 142/90 mukaisten yhtiöiden hyväksi otettiin käyttöön seuraavat toimenpiteet:
—
vapautus kaikista sellaisia varainsiirtoja rasittavista veroista, jotka on toteutettu muutettaessa erityisiä yrityksiä ja kunnallisia yrityksiä lain nro 142/90 mukaisiksi yhtiöiksi (jäljempänä ”vapautus siirtoveroista”)
—
täydellinen vapautus yhteisöverosta eli oikeushenkilöiden voitoista kannettavasta verosta ja paikallistuloverosta kolmen vuoden ajan enintään verovuoteen 1999 saakka (jäljempänä ”kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta”).
Hallinnollinen menettely
5
Mainittuja toimenpiteitä koskevan kantelun johdosta komissio pyysi 12.5., 16.6. ja 21.11.1997 päivätyillä kirjeillä Italian viranomaisilta tätä koskevia tietoja.
6
Italian viranomaiset toimittivat 17.12.1997 päivätyllä kirjeellä osan halutuista tiedoista. Lisäksi järjestettiin Italian viranomaisten pyynnöstä kokous.
7
Komissio antoi 17.5.1999 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisille tiedoksi päätöksensä aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely. Kyseinen päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 220, s. 14).
8
Saatuaan kolmansien, joita asia koskee, ja Italian viranomaisten huomautukset komissio pyysi Italian viranomaisilta useaan otteeseen lisätietoja. Komission sekä Italian viranomaisten ja menettelyyn osallistuneiden kolmansien, joita asia koskee, välillä järjestettiin myös tapaamisia.
9
Eräät lain nro 142/90 mukaiset yhtiöt, kuten ACEA SpA, AEM SpA ja Azienda Mediterranea Gas e Acqua SpA (AMGA), jotka ovat lisäksi nostaneet kumoamiskanteen käsiteltävänä olevan asian kohteena olevasta päätöksestä (asiat T-297/02, T-301/02 ja T-300/02), väittivät muun muassa, ettei kysymyksessä olevia kolmentyyppisiä toimenpiteitä voida pitää valtiontukena.
10
Italian viranomaiset ja Confederazione Nazionale dei Servizi (Confservizi), joka on liitto, johon kuuluu muun muassa lain nro 142/90 mukaisia yhtiöitä ja erityisiä kunnallisia yrityksiä Italiassa, yhtyivät pääosin tähän näkemykseen.
11
Bundesverband der deutschen Industrie eV (BDI) -niminen teollisuuden ja teollisuuspalvelujen tarjoajien saksalainen yhteenliittymä katsoi sitä vastoin, että kysymyksessä olevat toimenpiteet saattavat vääristää kilpailua Italiassa ja tämän lisäksi myös Saksassa.
12
Samoin Gas-it-niminen kaasunjakelualan yksityisten toimijoiden italialainen yhteenliittymä totesi, että kysymyksessä olevat toimenpiteet ja erityisesti kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta olivat valtiontukea.
13
Komissio teki 5.6.2002 päätöksen 2003/193/EY valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja lain nro 142/90 mukaisille yhtiöille (EUVL 2003, L 77, s. 21; jäljempänä riidanalainen päätös).
Riidanalainen päätös
14
Komissio huomauttaa aluksi, että se tutkii ainoastaan riidanalaisilla toimenpiteillä käyttöön otettuja yleisesti sovellettavia tukiohjelmia eikä eri yrityksille myönnettyjä yksittäisiä tukia, joten sen riidanalaisessa päätöksessä suorittama tarkastelu on yleinen ja abstrakti. Se toteaa tältä osin, että Italian tasavalta ”ei – – ole myöntänyt veroetua yksittäisin perustein eikä ole ilmoittanut [sille] [mitään yksittäistä tukea] ja toimittanut kaikkia tarpeellisia tietoja [sen] arvioimiseksi”. Komissio katsoo olevansa näin ollen velvollinen tarkastelemaan kyseisiä ohjelmia yleisesti ja abstraktilla tasolla niiden luonnehtimisen sekä yhteismarkkinoille soveltuvuuden osalta (riidanalaisen päätöksen 42–45 perustelukappale).
15
Komission mukaan CDDPP:n lainat ja kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta (jäljempänä yhdessä kyseiset toimenpiteet) ovat valtiontukea. Sillä, että lain nro 142/90 mukaisille yhtiöille myönnetään valtion varoista tällaisia etuja, vahvistetaan näet niiden kilpailuasemaa suhteessa kaikkiin muihin yrityksiin, jotka haluavat tarjota samoja palveluja (riidanalaisen päätöksen 48–75 perustelukappale). Kyseiset toimenpiteet eivät sovellu yhteismarkkinoille, koska ne eivät täytä EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdan eivätkä EY 86 artiklan 2 kohdan edellytyksiä ja koska niillä rikotaan lisäksi EY 43 artiklaa (riidanalaisen päätöksen 94–122 perustelukappale).
16
Komission mukaan vapautus siirtoveroista ei sitä vastoin ole EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska kyseiset verot on maksettava perustettaessa uutta taloudellista yksikköä tai siirrettäessä varoja taloudellisesta yksiköstä toiseen. Sisällön kannalta kunnalliset yritykset ja lain nro 142/90 mukaiset yhtiöt ovat kuitenkin yksi ja sama taloudellinen yksikkö. Niiden vapauttaminen mainituista veroista on näin ollen oikeutettua järjestelmän luonteen tai rakenteen vuoksi (riidanalaisen päätöksen 76–81 perustelukappale).
17
Riidanalaisen päätöksen päätösosan sanamuoto on seuraava:
”1 artikla
– – vapautus siirtovero[i]sta ei ole [EY] 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea.
2 artikla
– – kolmivuotinen vapautus [yhteisö]verosta ja – – [CDDPP:n] myön[tämi]stä lainoista saadut etuudet – – ovat [EY] 87 artiklan 1 kohdan mukaisia valtiontukia.
Tuet eivät sovellu yhteismarkkinoille.
3 artikla
Italian on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta 2 artiklassa tarkoitettujen ohjelmien puitteissa tuensaajille sääntöjenvastaisesti maksettu tuki voidaan periä takaisin.
Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisen oikeuden menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan [riidanalaisen] päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano.
Takaisin perittävään tukeen sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajien käyttöön, tuen todelliseen takaisin perintään asti. Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon.
– –”
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
18
Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 9.10.2002 jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen.
19
Komissio teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 6.1.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan perusteella.
20
Kantaja esitti 28.2.2003 oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa.
21
Myös Italian tasavalta nosti 8.8.2002 yhteisöjen tuomioistuimessa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen, joka merkittiin rekisteriin numerolla C-290/02. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kyseisellä kanteella ja asioissa T-292/02, T-297/02, T-300/02, T-301/02 ja T-309/02 nostetuilla kanteilla on sama kohde eli riidanalaisen päätöksen kumoaminen ja että ne liittyvät toisiinsa, koska kaikissa näissä asiassa esitetyt kanneperusteet ovat suurelta osin päällekkäisiä. Yhteisöjen tuomioistuin päätti annetulla määräyksellä lykätä asian C-290/02 käsittelyä perussääntönsä 54 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti siihen saakka, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa ratkaisunsa asioissa T-292/02, T-297/02, T-300/02, T-301/02 ja T-309/02.
22
Yhteisöjen tuomioistuin päätti 8.6.2004 antamallaan määräyksellä siirtää asian C-290/02 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen, josta on tullut toimivaltainen ratkaisemaan jäsenvaltioiden komissiota vastaan nostamat kanteet, käsiteltäväksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 51 ja 54 artiklan muuttamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 2004/407/EY, Euratom (EUVL L 132, s. 5) 2 artiklan säännösten mukaisesti. Kyseinen asia merkittiin siten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamon rekisteriin numerolla T-222/04.
23
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 5.8.2004 antamallaan määräyksellä käsitellä komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.
24
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina osapuolille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat asetetussa määräajassa.
25
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kahdeksannen jaoston puheenjohtajan 13.3.2008 antamalla määräyksellä asiat T-292/02, T-297/02, T-300/02, T-301/02, T-309/02, T-189/03 ja T-222/04 yhdistettiin suullista käsittelyä varten työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.
26
Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 16.4.2008 pidetyssä istunnossa.
27
Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
—
ottaa kanteen tutkittavaksi
—
kumoaa riidanalaisen päätöksen
—
toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään Italian tasavalta perimään kyseiset tuet takaisin
—
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28
Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
—
jättää kanteen tutkimatta
—
toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana
—
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
29
Komissio kiistää ensimmäiseksi kantajan oikeussuojan tarpeen siltä osin kuin tämän kanteessa vaaditaan kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2 artikla, joka koskee CDDPP:n myöntämiä halpakorkoisia lainoja. Mikään asiakirja-aineistoon sisältyvä seikka ei näet osoita, että kantajalle olisi myönnetty mainittuja lainoja.
30
Komissio riitauttaa seuraavaksi kantajan asiavaltuuden. Riidanalainen päätös ei sen mukaan koske kantajaa erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
31
Komissio väittää, että riidanalaista päätöstä on pidettävä yleisesti sovellettavana toimena, koska se koskee tukiohjelmaa ja näin ollen sellaisen yleisen kriteerin, kuten yritysten kuuluminen johonkin yritysryhmään, perusteella määriteltyjä yrityksiä, joiden määrää ei ole määritetty eikä myöskään voida määrittää. Toimen yleiseen sovellettavuuteen ja siten sen normatiivisuuteen ei komission mukaan vaikuta se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimea sovelletaan tiettynä ajankohtana, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, jos on selvää, että toimea sovelletaan sen tarkoituksen mukaisesti siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella.
32
Jotta yleisesti sovellettavan toimen voidaan katsoa koskevan yksityistä erikseen, sillä on komission mukaan loukattava tämän erityisiä oikeuksia tai sen antajana olevan toimielimen on oltava velvollinen ottamaan huomioon kyseisen toimen vaikutukset mainitun yksityisen tilanteeseen. Komissio katsoo kuitenkin, ettei tästä ole kyse nyt esillä olevassa asiassa. Riidanalaisella päätöksellä on näet ollut seurauksia kaikkien sellaisten yritysten tilanteeseen, jotka ovat saaneet etua kyseisistä toimenpiteistä. Näin ollen tiettyjen sellaisten yritysten erityisiä oikeuksia ei ole loukattu, jotka voisivat erottua kaikista muista yrityksistä, jotka ovat saaneet etua kyseisistä toimenpiteistä. Komission ei lisäksi ole riidanalaista päätöstä tehdessään tarvinnut ottaa huomioon eikä se ole voinut ottaa huomioon päätöksensä vaikutuksia nimenomaisen yrityksen tilanteeseen. Riidanalaiseen päätökseen sisältyvä yhteismarkkinoille soveltumattomuutta koskeva toteamus ja takaisinperimismääräys eivät viittaa yksittäisten edunsaajien tilanteeseen.
33
Komissio katsoo lopuksi, että sen arviointi saa vahvistuksen valtiontukea koskevasta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan tuen saaminen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetusta tukiohjelmasta ei riitä osoittamaan, että toimi koskee tuensaajaa erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
34
Viimeaikaisissa asioissa ei kyseenalaisteta vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Komission mukaan yhdistetyissä asioissa C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines vastaan komissio, 19.10.2000 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-8855; jäljempänä Sardegna Lines -tapaus) vahvistettua ratkaisua ei voida soveltaa kaikkiin sellaisesta tukiohjelmasta tukea saaneiden nostamiin kanteisiin, joka on todettu sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jonka puitteissa maksettu tuki on määrätty takaisin perittäväksi. Tämä päätelmä on väistämättä tehtävä erityisesti silloin, kun, kuten esillä olevassa asiassa, kyseistä tukiohjelmaa on tarkasteltu abstraktisti. Lisäksi Sardegna Lines -tapauksessa kantaja on komission mukaan saanut todellisuudessa yksittäistä tukea, koska kyse oli edusta, joka oli myönnetty sellaiseen alueelliseen lakiin perustuvan toimen nojalla, johon liittyi laajaa harkintavaltaa. Lisäksi kyseistä tilannetta oli tutkittu huolellisesti muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa.
35
Esillä olevan asian tosiseikat eroavat komission mukaan myös tosiseikoista, jotka olivat asiassa C-298/00 P, Italia vastaan komissio, 29.4.2004 annetun tuomion (Kok., s. I-4087; jäljempänä Alzetta-tapaus) taustalla, koska esillä olevassa asiassa komissio ei tiennyt kyseisten tuensaajien tarkkaa määrää eikä se voinut yksilöidä niitä, sillä ei ollut kaikkia merkityksellisiä tietoja eikä se tiennyt kussakin tapauksessa myönnetyn tuen määrää. Lisäksi käsiteltävänä olevassa asiassa kolmivuotista vapautusta yhteisöverosta sovelletaan automaattisesti, kun taas Alzetta-tapauksessa kyseessä olevat tuet oli myönnetty myöhemmän toimen perusteella.
36
Toisin kuin kantaja väittää, tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä koskevan tutkinnan kannalta ei ole merkitystä sillä, että yritys voidaan yksilöidä, vaan sillä, että komission huomio on kiinnitetty kyseessä olevan tapauksen ominaispiirteisiin, jotka ovat omiaan oikeuttamaan tapauskohtaisen tutkinnan. Komissio on riidanalaisessa päätöksessä kuitenkin todennut, ettei sille ollut toimitettu mitään tietoja, jotka olisivat osoittaneet, etteivät kyseiset toimenpiteet olleet kantajan osalta tukea tai ne olivat voimassa olevaa tai yhteismarkkinoille soveltuvaa tukea.
37
Komission mukaan osallistuminen EY 88 artiklan 2 kohdassa määrättyyn muodolliseen tutkintamenettelyyn ja riidanalaisessa päätöksessä oleva takaisinperimismääräys eivät missään tapauksessa riitä yksilöimään kantajaa. Kun otetaan huomioon se, että ilmoitetun tukiohjelman mahdollisten edunsaajien nostamat kanteet eivät täytä EY 230 artiklassa tarkoitettuja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, näin on oltava myös sellaisen tukiohjelman edunsaajien nostamien kanteiden osalta, jota ei ole ilmoitettu.
38
Lopuksi sillä, että kantajan esillä olevassa asiassa nostama kanne jätetään tutkimatta, ei loukata tehokkaan oikeussuojan periaatetta, sillä EY 241 ja EY 234 artiklassa määrätyt oikeussuojakeinot ovat riittäviä (asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok., s. I-6677; jäljempänä UPA-tapaus).
39
Oikeussuojan tarpeensa osalta kantaja toteaa olevansa lain nro 142/90 nojalla perustettu, enemmistöltään julkisessa omistuksessa oleva yritys, jota kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta näin ollen koskee. Se huomauttaa CDDPP:n lainojen osalta, että riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä mitään tarkennusta kyseisen päätöksen ajallisen soveltamisalan osalta. Kyseisessä päätöksessä ei ole tarkennettu sitä ajanjaksoa, jonka kuluessa CDDPP:n lainat on pitänyt myöntää, jotta niitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltumattomina. On siis vaikeaa selvittää, onko kantaja todellisuudessa saanut niistä etua. Riidanalainen päätös aiheuttaa siten sen osalta huomattavaa oikeudellista epävarmuutta. Lisäksi Italian viranomaiset ovat lähettäneet kantajalle tietojensaantipyynnön CDDPP:n lainoihin liittyvien tukien takaisin perimiseksi. Kantaja katsoo näin ollen, että sillä on oikeussuojan tarve. Kantaja toteaa vastauksessaan olevansa valmis luopumaan kanteestaan siltä osin kuin se koskee CDDPP:n lainoja, jos komissio vahvistaa nimenomaisesti, että riidanalainen päätös koskee ainoastaan vuosina 1994–1998 myönnettyjä CDDPP:n lainoja. Tässä tilanteessa kantaja vaatii, että oikeudenkäyntikuluja jaettaessa otetaan huomioon riidanalaisesta päätöksestä aiheutuva epävarmuus CDDPP:n lainojen osalta.
40
Kantaja riitauttaa siltä osin kuin on kysymys siitä, koskeeko riidanalainen päätös sitä erikseen, sen, että kyseinen päätös luonnehditaan yleisesti sovellettavaksi toimeksi.
41
Kantajan mukaan se, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen, ilmenee selkeästi oikeuskäytännöstä, joka koskee tukiohjelmasta todellisuudessa tukea saaneiden nostamien kanteiden tutkittavaksi ottamista (Sardegna Lines- ja Alzetta-tapaukset). Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että tuen tosiasiallinen saaminen tukiohjelmasta ja velvollisuus maksaa takaisin jo saatu tuki ovat ne kaksi edellytystä, joiden täyttyessä voidaan katsoa, että päätös koskee yksityistä erikseen. Nämä edellytykset ovat täyttyneet esillä olevassa asiassa.
42
Komissio ei kantajan mielestä voi supistaa Sardegna Lines -tapauksen ulottuvuutta väittämällä, että siinä oli kyse yksittäisestä tuesta. Se, että kyseisen tapauksen taustalla olevan asian kantajaan oli kohdistettu yksittäinen toimenpide, jolla tukiohjelma pantiin täytäntöön, on kiinteä osa itse tukiohjelmaa. Kyseinen asia koski todellisuudessa tukiohjelmaa.
43
Kantaja pitää virheellisenä sitä komission väitettä, jonka mukaan riidanalainen päätös koskee sellaista määrää yrityksiä, jota ei ole määritetty ja jota ei myöskään voida määrittää. Kantajan mukaan kyse on näet sitä vastoin suljetusta ryhmästä eli lain nro 142/90 mukaisiksi yhtiöiksi muutetuista kunnallisista yrityksistä, jotka ovat aloittaneet toimintansa ennen 31.12.1999 ja/tai ottaneet CDDPP:n lainoja vuosina 1994–1998. Komissio tietää lisäksi täsmälleen, keitä kyseiset yhtiöt olivat.
44
Kantaja vetoaa vaatimuksensa tueksi lisäksi oikeuteen saada oikeussuojaa. Sillä, että käsiteltävänä oleva kanne otetaan tutkittavaksi, voidaan varmistaa yksityisten oikeussubjektien oikeus täyteen ja tehokkaaseen oikeussuojaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan sekä Nizzassa julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL 2000, C 364, s. 1) 47 artiklan mukaisesti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
45
EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä ainoastaan, jos mainittu päätös koskee häntä suoraan ja erikseen.
46
Sen edellä mainitussa määräyksessä olevan vaatimuksen osalta, jonka mukaan päätöksen on koskettava kantajaa erikseen, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle päätöstä ei ole osoitettu, voi väittää, että päätös koskee sitä erikseen, ainoastaan, jos se vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok., s. 197, 223, Kok. Ep. I, s. 181 ja asia C-321/95 P, Greenpeace Council ym. v. komissio, tuomio , Kok., s. I-1651, 7 ja 28 kohta).
47
Yhteisöjen tuomioistuin on siten katsonut, että yritys ei voi pääsääntöisesti nostaa kumoamiskannetta toimialakohtaisen tukiohjelman kieltämisestä tehdystä komission päätöksestä, jos päätös koskee tätä yritystä vain sen takia, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja on mahdollisesti kyseisen ohjelman edunsaaja. Tällainen päätös on nimittäin kantajana olevan yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, joka koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään (ks. yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy ym. v. komissio, tuomio 2.2.1988, Kok., s. 219, Kok. Ep. IX, s. 307, 15 kohta ja em. Alzetta-tapaus, tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48
Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut Sardegna Lines -tapauksessa antamansa tuomion 34 ja 35 kohdassa myös, että koska kyseisessä asiassa riidanalainen päätös ei koskenut Sardegna Linesiä ainoastaan siksi, että se oli sardinialainen merenkulkualan yritys, joka voisi mahdollisesti saada etua sardinialaisille varustamoille myönnettäviä tukia koskevasta ohjelmasta, vaan myös siksi, että se oli todellisuudessakin saanut tämän ohjelman mukaisesti myönnettyä tukea, jonka komissio oli määrännyt perittäväksi takaisin, kyseinen päätös koski sitä erikseen ja sen päätöksestä nostama kanne piti tutkia (ks. vastaavasti Alzetta-tapaus, tuomion 39 kohta).
49
On siis selvitettävä, onko kantaja toimialakohtaisen tukiohjelman perusteella myönnetyn ja komission takaisin perittäväksi määräämän yksittäisen tuen tosiasiallinen tuensaaja (ks. vastaavasti asia T-136/05, Salvat père & fils ym. v. komissio, tuomio 20.9.2007, Kok., s. II-4063, 70 kohta).
50
Kantaja väittää ensinnäkin kolmivuotisen yhteisöverosta vapautuksen osalta, että se on kyseisessä ohjelmassa tarkoitettuna yhtiönä saanut todellisuudessa etua mainitusta ohjelmasta, vaikka se ei voikaan ilmoittaa sen tuen tarkkaa määrää, jonka se on saanut.
51
Italian tasavallan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamasta kirjallisesta vastauksesta kuitenkin ilmenee, että kantaja on ilmoittanut merkityksellisen ajanjakson osalta negatiivisen verotettavan tuloksen ja ettei se näin ollen ole joutunut maksamaan veroja lainkaan.
52
Kyseisestä vastauksesta ilmenee myös, että veroviranomainen on suorittanut tarkastuksen, jonka perusteella kantajan tekemissä veroilmoituksissa on voitu havaita joitakin sääntöjenvastaisuuksia. Tämän tarkastuksen jälkeen kantaja pyysi, että siihen sovellettaisiin valtion vuotuisen ja monivuotisen talousarvion laatimista koskevista säännöksistä 27.9.2002 annetun lain nro 289 (legge n. 289, disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale dello Stato; GURI nro 305, Supplemento ordinario nro 240/L, ; jäljempänä veroarmahdus) 9 §:ssä säädettyä järjestelmää verokausina 1997–2002, ja tämä pyyntö myös hyväksyttiin. Kyseisen veroarmahdusjärjestelmän mukaan kiinteämääräisen maksun suorittamisella on mahdollista päättää kaikki tarkastukset ja kaikki vireillä olevat oikeudenkäynnit. Lisäksi komission suullisessa käsittelyssä toimittamista tiedoista, joita Italian tasavalta ei ole kiistänyt, ilmenee, että veroarmahdus on lopullinen siten, etteivät mitkään sen perusteella suoritetut summat voi johtaa palauttamiseen.
53
Tältä osin on huomautettava, ettei kantaja ole selittänyt, miten se summa, jonka se on maksanut tai maksaa, liittyy vuosiin 1997–1999, kun otetaan huomioon se, että sen saama veroarmahdus koskee vuosia 1997–2002, ja miten kyseinen velkojen peruuttaminen kiinteämääräisen summan suorittamisen vastikkeena liittyy kyseiseen ohjelmaan.
54
Koska kantaja ei ole esittänyt vakuuttavia seikkoja osoittaakseen, että se on todellisuudessa saanut etua kyseisestä ohjelmasta, riidanalaisen päätöksen ei voida katsoa koskevan sitä erikseen.
55
Sen kantajan väitteen osalta, jonka mukaan se kuuluu yritysten suljettuun ryhmään ja komissio tunsi hyvin mainittuun ryhmään kuuluvien yritysten nimet, on todettava, että se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimea sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei lainkaan merkitse sitä, että kyseisen toimen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, jos on selvää, kuten esillä olevassa asiassa, että toimea sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok., s. I-8949, 52 kohta ja asia T-108/03, von Pezold v. komissio, määräys , Kok., s. II-655, 46 kohta).
56
Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, joka koskee tehokkaan oikeussuojan vaatimuksia. Yhteisöjen tuomioistuin on yhtäältä vahvistanut EY 230 artiklan neljännen kohdan tulkintaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytäntönsä asiassa C-263/02 P, komissio vastaan Jégo-Quéré, 1.4.2004 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-3425) ja UPA-tapauksessa. Vaikka toisaalta on totta, että sitä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetettua edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen, onkin tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa ottaen huomioon eri tekijät, joiden perusteella kantaja voidaan yksilöidä, tällaisen tulkinnan perusteella kyseistä edellytystä ei voida kuitenkaan poistaa (ks. UPA-tapaus, tuomion 44 kohta).
57
Lopuksi on todettava CDDPP:n lainojen osalta, että kirjallisesta menettelystä ilmenee, että kantaja on sen jälkeen, kun komissio vahvisti vastaajan vastauksessaan, että riidanalainen päätös koski ainoastaan vuosina 1994–1998 myönnettyjä CDDPP:n lainoja, peruuttanut kanteensa siltä osin kuin se koskee mainittuja lainoja.
58
Kun lisäksi otetaan huomioon, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selkeästi, että asianomainen ajanjakso koskee pelkästään vuosia 1994–1998, kantajan vaatimus oikeudenkäyntikulujen jakamisesta on hylättävä.
59
Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että riidanalaisen päätöksen ei voida katsoa koskevan kantajaa erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
60
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1)
Kanne jätetään tutkimatta.
2)
Acegas-APS SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Martins Ribeiro
Šváby
Papasavvas
Wahl
Dittrich
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä kesäkuuta 2009.
Allekirjoitukset
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: italia.
Full & Egal Universal Law Academy