Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat
Kumoamiskanne - Kannekelpoiset toimet - Käsite - Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia - Komission yksikönpäällikön kirje, jolla tulkitaan asetuksen säännöksiä - Yksikönpäällikkö, joka ei toimi sellaisen oikeudellisen säännöksen perusteella, joka antaisi hänelle päätösvaltaa - Tällaisen komission yksikönpäällikön kirje ei ole kannekelpoinen toimi
(EY 230 artikla; neuvoston asetus N:o 1101/89)
Tiivistelmä
$$Kumoamiskannetta, jonka moottoriproomun omistajat, joita on vaadittu maksamaan sisävesiliikenteen rakenteellisista parannuksista annetussa neuvoston asetuksessa N:o 1101/89 säädetty erityinen maksu, ovat nostaneet komission toimivaltaisen yksikön yksikönpäällikön kirjeestä, jolla niille tulkittiin kyseistä asetusta konkreettisen tapauksen osalta, ei voida ottaa tutkittavaksi.
EY 230 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat näet sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin ja muuttaa tämän oikeusasemaa selvästi. Tämä ei ole tilanne edellä mainitun kirjeen osalta, koska kyseinen yksikönpäällikkö ei ole toiminut sellaisen oikeudellisen säännöksen nojalla, jonka perusteella hänellä olisi ollut päätösvalta asiassa, vaan hän on ainoastaan esittänyt moottoriproomun omistajille tästä asiasta mielipiteen, joka ei ole sitova. Tältä osin kirjettä ei ainoastaan sen takia, että yhteisöjen toimielin on lähettänyt sen vastaanottajalle vastaukseksi tämän tekemään vaatimukseen, voida pitää EY 230 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä, jota vastaan voitaisiin nostaa kumoamiskanne.
( ks. 23, 26 ja 27 kohta )
Asianosaiset
Asiassa T-280/02,
Johannes Jacobus Pikaart, kotipaikka Papendrecht (Alankomaat),
Johanna Cornelia Pikaart-Leeuwestein, kotipaikka Papendrecht, ja
Scheepvaartonderneming "Factotum" vof, kotipaikka Papendrecht,
edustajinaan asianajajat J. van Dam ja D. Ouwerling,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään W. Wils, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
jossa kantajat vaativat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission päätöksen, joka on sisältynyt komission yksikön 16.7.2002 päivättyyn, kantajille osoitettuun kirjeeseen (D(2002) 11 796),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Lenaerts sekä tuomarit J. Azizi ja M. Jaeger,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tuomion perustelut
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Sisävesiliikenteen rakenteellisista parannuksista 27 päivänä huhtikuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1101/89 (EYVL L 116, s. 25), sellaisena kuin se on useaan otteeseen muutettuna muun muassa 12.4.1994 annetulla neuvoston asetuksella N:o 844/94 (jäljempänä asetus N:o 1101/89; EYVL L 98, s. 1), tarkoituksena on kaikilla sisävesikuljetusmarkkinoiden lohkoilla esiintyvän tavara-alusten ylikapasiteetin vähentäminen. Tätä varten on luotu yhteisön tasolla yhteensovitettu romutusohjelma ja määrätty eräistä siihen liittyvistä lisätoimenpiteistä.
2 Asetuksen N:o 1101/89 3 artiklan 1 ja 2 kohta kuuluu seuraavasti:
"1. Jäsenvaltioiden, joiden sisävesiväylät ovat yhteydessä toisen jäsenvaltion sisävesiväyliin ja joiden aluskaluston tonnisto on yli 100 000 tonnia, - - on perustettava maansa kansallisen lainsäädännön mukainen omin hallinnollisin voimavaroin toimiva romutusrahasto, jäljempänä rahasto.
2. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hoidettava rahaston hallintoa. Jäsenvaltioiden on otettava tähän hallintoon mukaan maansa sisävesikuljetuksia edustavia kansallisia järjestöjä."
3 Asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että 10 vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta aluksia, joita tämä asetus koskee, voidaan laskea liikkeelle, jos alukset on äskettäin rakennettu, jos ne on tuotu maahan kolmannesta maasta tai jos ne poistuvat kansallisilta vesiväyliltä, jotka eivät ole yhteydessä muihin vesiväyliin yhteisössä edellyttäen, että sen omistaja romuttaa kantokykyistä tonnilukua samassa suhteessa uuden aluksen tonniluvun verran eikä saa romutuskorvausta tai omistaja ei romuta mitään alusta, mutta hän maksaa erityisen maksun siihen rahastoon, johon hänen uusi aluksensa kuuluu (niin sanottu vanha uudesta -sääntö).
4 Asetuksen N:o 1101/89 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tämän asetuksen soveltamisen edellyttämät toimenpiteet, joissa on erityisesti säädettävä tässä asetuksessa ja sen soveltamiseksi annetuissa kansallisissa säännöksissä yrityksille asetettujen velvoitteiden noudattamisen jatkuvasta ja tehokkaasta valvonnasta sekä aiheelliset seuraamukset rikkomisesta.
5 Asetuksen N:o 1101/89 6 artiklan ja 10 artiklan 3 kohdan nojalla komissio antoi 27.4.1989 asetuksen N:o 1102/89 (EYVL L 116, s. 30) toimenpiteiden vahvistamisesta asetuksen N:o 1101/89 täytäntöönpanemiseksi.
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
6 Kantajat omistavat Factotum-nimisen moottoriproomun. Alus on rakennettu vuonna 1928 ja siihen on vuonna 1997 tehty muutos, joka koostuu pääosin aluksen keula- ja keskiosan poistamisesta ja niiden korvaamisesta uusilla, pidemmillä rakenteilla. Tämän muutoksen johdosta sen tonniluku on lisääntynyt noin 600 tonnilla. Kantajat aikoivat lisäksi muuttaa vanhan keula- ja keskiosan työntöproomuksi.
7 Kantajat lähettivät 22.4.1998 komission toimivaltaiselle yksikölle kirjeen, jossa he pyysivät selvennyksiä tämän muutoksen seurauksista asetuksen N:o 1101/89 kannalta.
8 Alankomaalainen romutusrahasto vaati kantajia 8.7.1998 maksamaan erityismaksun Factotumiin tehtyjen muutosten suorittamisen jälkeen tapahtuneen käyttöönoton vuoksi.
9 Kantajien 22.4.1998 esittämään pyyntöön 29.6.1998 antamassaan vastauksessa komission toimivaltaisen yksikön päällikkö ilmoitti, että yksityiskohtainen tulkinta asetuksen N:o 1101/89 säännöksistä voidaan antaa vain, jos sille on esitetty konkreettinen tapaus ja korosti, että tulkinta ilmaisi vain komission yksikön näkökannan.
10 Alankomaiden liikenneministeri vahvisti 19.11.1999 romutusrahaston 8.6.1998 tekemän päätöksen.
11 Valituksen johdosta College van Beroep voor het bedrijfleven (hallintotuomioistuin) kumosi 22.5.2002 Alankomaiden liikenneministerin 19.11.1999 tekemän päätöksen.
12 College van Beroep voor het bedrijflevenin 22.5.2002 antaman päätöksen jälkeen kantajat ovat lähettäneet komission toimivaltaiselle yksikölle 17.6.2002 uudelleen kirjeen, jossa kuvailtiin Factotumin vuonna 1997 suoritetut ja suunnitellut muutostyöt. Tässä kirjeessä he ovat lisäksi ilmaisseet, miten heidän mielestään asetusta N:o 1101/89 on sovellettava nyt esillä olevassa tapauksessa ja pyytäneet selvennyksiä tämän muutoksen seurauksista asetuksen N:o 1101/89 kannalta.
13 Komission toimivaltaisen yksikön päällikkö on 16.7.2002 päivätyssä kirjeessä, jonka viite on D(2002) 11 796 (jäljempänä 16.7.2002 päivätty kirje), ilmoittanut olevansa eri mieltä valittajien 17.6.2002 päivätyssä kirjeessään esittämästä asetuksen N:o 1101/89 tulkinnasta. Laajasti sovellettavia säännöksiä eriteltyään komission yksikön päällikkö toteaa lisäksi:
"Factotumin uuden keula- ja keskiosaston rakentaminen on kasvattanut aluskaluston tonnilukua. Jos Factotumin tapauksessa olisi päätetty romuttaa korvatut osat, niiden olisi pitänyt kuolleelta painoltaan vastata uutta keula- ja keskiosaston kuollutta painoa. Koska korvattuja osia ei ole romutettu, on vanha uudesta -velvoite myös määritettävä moottoriproomu Factotumin uuden keula- ja keskiosaston perusteella.
Toivon, että olen antanut tyydyttävän vastauksen kysymykseenne."
14 Alankomaiden liikenneministeri teki 26.8.2002 Factotumia koskevan uuden päätöksen, johon kantajat ovat hakeneet muutosta.
15 Kantajat nostivat 15.9.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen.
16 Komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.11.2002 saapuneessa erillisessä asiakirjassa esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti väitteen kanteen tutkimisen edellytysten puuttumisesta asiassa. Kantajat ovat 23.12.2002 toimittaneet vastauksensa tähän oikeudenkäyntiväitteeseen.
Asianosaisten vaatimukset
17 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää komission tekemän oikeudenkäyntiväitteen
- kumoaa 16.7.2002 päivätyn kirjeen
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat
- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Sovellettavat oikeussäännöt
Asianosaisten lausumat
19 Komissio on sitä mieltä, että 16.7.2002 päivätty kirje ei ole sellainen toimi, joka voi olla kanteen kohteena. Sen mielestä kirje sisältääkin ainoastaan komission virkamiehen antaman tulkinnan asiaa koskevista asetuksen N:o 1101/89 säännöksistä, sillä asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdan, 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 10 artiklan 1 kohdan mukaan yksinomaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on päättää sitovasti tämän asetuksen soveltamisesta Factotumin muutokseen vuonna 1997.
20 Kantajat katsovat, että 16.7.2002 päivättyyn kirjeeseen sisältyi komission sitova päätös, joka koski asetuksen N:o 1101/89 soveltamista nyt esillä olevaan tapaukseen.
21 Kantajat vetoavat siihen, että komissio on antanut vastauksen yksityiskohtaiseen, konkreettista tapausta koskevaan vaatimukseen. Heidän mielestään kirjeen sanamuoto osoittaa sen, että kyseessä on lopullinen ja sitova päätös. Kantajat katsovat lisäksi, että komissio on toimivaltainen päättämään asetuksen N:o 1101/89 soveltamisesta tähän konkreettiseen yksittäistapaukseen, sillä tämän asetuksen 8 artiklan sekä asetuksen N:o 1102/89 10 artiklan 2 kohdan mukaan komission tehtävänä on antaa säännöksiä asetuksen N:o 1101/89 yhdenmukaiseksi soveltamiseksi. Kantajat vetoavat lopuksi siihen, että College van Beroep voor het bedrijfleven on vedonnut komissiossa vireillä olevaan käsittelyyn, mikä osoittaa sen, että 16.7.2002 päivätyllä kirjeellä, joka on heille vahingollinen, on suuri merkitys toimivaltaisissa kansallisessa viranomaisissa ja tuomioistuimissa vireillä olevissa prosesseissa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
22 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan kolmannen kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katso esillä olevassa asiassa saaneensa riittävästi tietoja asiakirjojen perusteella siten, että hakemus voidaan ratkaista ilman suullista käsittelyä.
23 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kirjettä ei ainoastaan sen takia, että yhteisöjen toimielin on lähettänyt sen vastaanottajalle vastaukseksi tämän tekemään vaatimukseen, voida pitää EY 230 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä, jota vastaan voitaisiin nostaa kumoamiskanne. EY 230 artiklassa tarkoitettuja toimia tai päätöksiä, joita vastaan voidaan nostaa kumoamiskanne, ovat vain sellaiset, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia kantajien etuihin siksi, että ne muuttavat selvällä tavalla heidän oikeudellista asemaansa (asia T-22/98, Scottish Soft Fruit Growers v. komissio, määräys 11.12.1998, Kok. 1998, s. II-4219, 34 kohta ja asia T-106/99, Meyer v. komissio, määräys 27.10.1999, Kok. 1999, s. II-3273, 31 kohta).
24 Asetuksessa N:o 1101/89 tosin säädetään yhteisellä politiikalla yhteensovitetusta romutusohjelmasta yhteisön tasolla sisävesikuljetuksen ylikapasiteetin vähentämiseksi ja sen rakenteiden tervehdyttämiseksi. Tätä tavoitetta varten neuvosto on asetuksen 6 artiklassa ja 10 artiklan 3 kohdassa antanut komissiolle toimivallan antaa eräitä päätöksiä tämän toiminnan turvaamiseksi ja kilpailun vääristymisen estämiseksi. Tämän säännöksen nojalla komissio on antanut asetuksen N:o 1102/89 sekä useita ohjeita, jotka koskevat yhteisön sisävesiliikenteen rakenteellisia parannuksia koskevien säännösten yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa.
25 Sen sijaan, kuten komissio aivan oikein toteaa, lukuun ottamatta sitä asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 3 kohdan c kohdassa komissiolle annettua toimivaltaa, jonka nojalla se voi jättää soveltamisalan ulkopuolelle tiettyjä erikoisaluksia, joihin sovelletaan vanha uudesta -sääntöä (ks. vastaavasti asia T-155/97, Natural van Dam et Danser Container Line v. komissio, tuomio 1.10.1998, Kok. 1998, s. II-3921 ja asia T-63/98, Transpo Maastricht ja Ooms v. komissio, tuomio 1.2.2000, Kok. 2000, s. II-135), romutusrahaston hallinto sekä asetuksella N:o 1101/89 säädetyn ohjelman noudattamisen valvonta yksittäistapauksissa kuuluu jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten perustamille kansallisille viranomaisille, kuten edellä mainitun asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdasta ja 10 artiklan 1 kohdasta ilmenee.
26 Näin ollen, antaessaan kantajien esittämään pyyntöön 16.7.2002 päivätyssä kirjeessään yksityiskohtaisen tulkinnan asetuksen N:o 1101/89 säännöksistä sille esitetyn konkreettisen tapauksen valossa toimivaltaisen yksikön päällikkö ei ole toiminut sellaisen oikeudellisen säännöksen nojalla, jonka perusteella hänellä olisi ollut päätösvalta asiassa, vaan hän on ainoastaan esittänyt kantajille tästä asiasta mielipiteen, joka ei ole sitova. Lisäksi esillä olevan asian tosiseikoista käy ilmi selvästi, että kantajat, jotka olivat käyttäneet kansallisia oikeussuojakeinoja, (katso mm. edellä 14 kohta) olivat täysin tietoisia siitä, että asetuksen N:o 1101/89 soveltaminen Factotumin muutostyöhön riippui Alankomaiden toimivaltaisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten päätöksistä. Sen osalta, että 16.7.2002 päivätyssä kirjeessä esitetty mielipide on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa näihin päätöksiin, mihin kantajat näyttävät vetoavan, voidaan vain todeta, että vain näillä päätöksillä eikä suinkaan 16.7.2002 päivätyllä kirjeellä voi olla sitovia oikeusvaikutuksia (ks. komission esittämät lausumat yrityskeskittymiä koskevassa oikeudenkäynnissä, yhdistetyt asiat T-125/97 ja T-127/97, Coca-Cola v. komissio, tuomio 22.3.2000, Kok. 2000, s. II-1733, erityisesti 85 kohta).
27 Kun otetaan huomioon edellä esitetty, kantajat eivät voi väittää, että 16.7.2002 päivätyllä kirjeellä on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa heidän etuihinsa muuttaen heidän oikeusasemaansa selvästi. Näin ollen kyseisen toimen kumoamista koskeva kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat.
28 On lisättävä, että kansallisten tuomioistuinten tarjoama mahdollisuus muutoksenhakuun takaa kantajille tehokkaan oikeussuojan, koska kansalliset tuomioistuimet voivat tai niiden on tarvittaessa esitettävä EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö sovellettavien yhteisön säännösten tulkinnasta (ks. vastaavasti asia T-244/00, Coillte Teoranta v. komisssio, määräys 25.4.2001, Kok. 2001, s. II-1275, 49 kohta ja asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok. 2002, s. I-6677, 40-42 kohta).
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Oikeudenkäyntikulut
29 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ne velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat.
2) Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Full & Egal Universal Law Academy