EUR-Lex -  62003CC0046 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

CHRISTINE STIX-HACKL

9 päivänä kesäkuuta 2005 1(1)

Asia C‑46/03

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio,

väliintulijana Euroopan unionin neuvosto

Euroopan aluekehitysrahasto – Manchester/Salford/Trafford 2 -toimintaohjelma (MST 2) – Maksusitoumus – Neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukainen määräaika – Komission vapautuspäätös

Sisällys

I Johdanto

II Asiaa koskeva lainsäädäntö

III Tosiseikat

IV Asian käsittelyn vaiheet

V Arviointi

A Kanteen tutkittavaksi ottaminen EY 230 artiklan ja EY 231 artiklan mukaan

B Perusteet

1. Ensimmäinen kanneperuste: 22.11.2002 tehtyyn päätökseen sisältyvät oikeudelliset virheet sekä tulkinta- ja arviointivirheet

a) Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet

b) Komission väitteet

c) Oikeudellinen arviointi

i) Asetusten suhde

ii) Väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukainen pyyntö on esitetty määräajassa

iii) Väitetty harkintavallan käyttämättä jättäminen

iv) Väitetty suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

v) Väitetty oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen

vi) Väitetty hallinnon oikeudenmukaisuuden periaatteen, yhteisön solidaarisuuden periaatteen, alueellisen kumppanuuden periaatteen ja lojaliteettiperiaatteen loukkaaminen

2. Toinen kanneperuste: komission toiminta

a) Olennaiset väitteet

b) Oikeudellinen arviointi

i) Väitteiden tehottomuus

ii) Asetuksen N:o 1260/1999 31 artiklan 2 kohdan 4 alakohdan mukainen komission ilmoitusvelvollisuus

iii) Komission toiminta yksityiskohtaisesti

3. Kolmas kanneperuste: komission päätöksen C(92) 1358/8 puutteelliset perustelut

a) Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet

b) Komission väitteet

c) Oikeudellinen arviointi

VI Ratkaisuehdotus

I       Johdanto

1.     Käsiteltävänä olevalla kanteella Yhdistynyt kuningaskunta vaatii yhteisöjen tuomioistuinta ensinnäkin kumoamaan EY 230 artiklan ja EY 231 artiklan nojalla komission 22.11.2002 tekemän päätöksen Manchester/Salford/Trafford 2 (MST 2) -toimintaohjelmaa koskevan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) 11 632 600 euron (EUR) loppumaksun vapauttamisesta. Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa pääasiassa siihen, että tämä päätös perustuu asetuksen N:o 1260/1999(2) 52 artiklan 5 kohdan tai päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevan 10 artiklan virheelliseen tulkintaan.

2.     Toiseksi Yhdistynyt kuningaskunta vaatii tuomioistuinta toteamaan EY 241 artiklan mukaisesti, että jos komission tulkinta asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdasta tai päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevasta 10 artiklasta on oikea, kyseisiä toimenpiteitä ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Yhdistynyt kuningaskunta on kuitenkin luopunut tästä vaatimuksesta 23.3.2005 päivätyllä kirjeellään.

II     Asiaa koskeva lainsäädäntö

3.     Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88(3) 21 artiklan otsikkona on Maksut. Sen 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Maksusitoumusten loppumaksu suoritetaan, jos:

–       1 artiklassa mainittu viranomainen on toimittanut komissiolle maksupyynnön kuuden kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä tai toimen todellisesta päättymisestä;

–       komissiolle on esitetty 25 artiklan 4 kohdassa mainitut kertomukset;

–       jäsenvaltio on esittänyt komissiolle lausuman, jossa on vahvistettu maksupyyntöön ja kertomuksiin sisältyvät tiedot.”?(4)

4.     Asetus N:o 4253/88 kumottiin rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetulla asetuksella N:o 1260/1999, joka tuli voimaan 1.1.2000.(5)

5.     Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan otsikkona on Siirtymäsäännökset. Sen 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio vapauttaa viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2001 viran puolesta ennen 1 päivää tammikuuta 1994 hyväksymiinsä toimiin tai ohjelmiin sitomiensa määrien osat, joista komissiolle ei ole toimitettu lopullista maksupyyntöä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2001, ja aiheettomasti maksetut määrät on maksettava takaisin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimien tai ohjelmien keskeyttämistä oikeudellisin perustein.”

III  Tosiseikat

6.     Komissio teki 6.7.1992 Yhdistyneen kuningaskunnan 20.9.1991 tekemästä hakemuksesta päätöksen C(92) 1358/8 Euroopan aluekehitysrahaston (jäljempänä EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (jäljempänä ESR) tukitoimista, jotka liittyivät Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitteeseen 2 kuuluvan, 18.12.1991 hyväksytyn Luoteis-Englannin alueita koskevan yhteisön tukikehyksen Manchesteria, Salfordia ja Traffordia koskevaan yhdennettyyn toimintaohjelmaan (jäljempänä MST 2 -ohjelma).

7.     Päätöksessä komissio hyväksyi MST 2 -ohjelman keston ajaksi 1.1.1992–31.12.1993 ja vahvisti EAKR:n rahoitusosuudeksi rahoitussuunnitelman mukaiset 56,51 miljoonaa ecua. Lisäksi se asetti Yhdistyneen kuningaskunnan lopullisille edunsaajille, jotka olivat vastuussa toimien toteuttamisesta, maksamien maksujen määräajaksi 31.12.1995, jota komissio saattoi Yhdistyneen kuningaskunnan ajoissa tekemän ja perustellun hakemuksen nojalla pidentää.

8.     Saman päätöksen 6 artiklassa viitataan nimenomaisesti siihen, että rakennerahastojen tuen edellytyksenä oli niiden erityisehtojen täyttäminen, jotka sisältyvät päätöksen olennaisen osan muodostavassa liitteessä olevaan 10 artiklaan. Näiden ehtojen rikkomisesta saattaa seurata tuen pidättäminen.

9.     Päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevassa 10 artiklassa todetaan seuraavaa:

”Maksusitoumusten loppumaksu suoritetaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

–       mainittu viranomainen on toimittanut komissiolle maksupyynnön kuuden kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä tai toimen todellisesta päättymisestä; pyyntö on laadittu lopullisen edunsaajan todellisten menojen mukaisesti, joista on oltava olemassa vastaavat asiakirjat;

–       komissiolle on esitetty asetuksen N:o 4253/88 25 artiklan 4 kohdassa mainitut kertomukset tavallisessa hyväksytyssä muodossa;

–       jäsenvaltio on esittänyt komissiolle lausuman, jossa on vahvistettu maksupyyntöön ja kertomuksiin sisältyvät tiedot.”?(6)

10.   Komissio korotti EAKR:n osuuden 58,163 miljoonaan ecuun 17.12.1993 tekemällään päätöksellä C(93) 3804 ja muutti näin ollen vastaavasti päätöstään C(92) 1358/8.

11.   Government Office for the North Westin (toimivaltainen paikallisviranomainen, jäljempänä GONW) virkailija kirjoitti 22.12.1993 seurantakomitean jäsenille ja komissiolle ja liitti kirjeeseensä komission uutta päätöstä vastaavat rahoituslaskelmat. EAKR:n kokonaistuki oli niissä merkitty virheellisesti 58,76 miljoonaksi ecuksi.

12.   Komissio lähetti 14.2.1994 GONW:lle taulukosta faksitse kopion, johon oli käsin korjattu summaksi 58,163 miljoonaa ecua, ja pyysi GONW:tä vahvistamaan summan. Sen edustaja vastasi komissiolle 21.2.1994 lähetetyllä faksilla, että komission 14.2.1994 faksitse lähettämien kokonaisrahoitusta kuvaavien taulukoiden alkuperäiset luvut olivat oikeat.

13.   Komissio jatkoi 4.3.1996 tekemällään päätöksellä C(96) 461 Yhdistyneen kuningaskunnan lopullisille edunsaajille maksamien maksujen määräaikaa päivämäärästä 31.12.1995 päivämäärään 31.12.1996 ja muutti päätöstä C(92) 1358/8 vastaavasti uudelleen.

14.   GONW toimitti 11.6.1999 komissiolle luonnoksen MST 2 -ohjelman loppukertomukseksi. 31.7.2000 GONW lähetti komissiolle vielä kopion päivitetyistä luonnoksista.

15.   GONW:n edustaja kertoi komissiolle 26.2.2001 päivätyssä kirjeessään, että se oli valmistelemassa MST 2 -ohjelman lopullista kokonaisrahoitusta kuvaavia taulukoita. Ne luvattiin lähettää komissiolle postitse heti niiden valmistuttua, joka tapauksessa ennen määräaikaa 31.3.2001, jonka jälkeen maksusitoumukset vapautettaisiin viran puolesta.

16.   GONW lähetti sitten 15.3.2001 päivätyssä kirjeessään komissiolle MST 2 -ohjelman loppukertomuksen sekä huomautuksen, että todisteet todellisista menoista lähetettäisiin sähköpostitse heti, kun vielä avoinna olevat kysymykset Manchesterin kaupunginvaltuuston kanssa olisi selvitetty, vielä ennen maksusitoumusten vapauttamisen määräaikaa.

17.   Viranomaiset lähettivät 21.3.2001 komissiolle sähköpostitse neljä kokonaisrahoitusta kuvaavaa taulukkoa ja huomautuksen, että komissio voisi niiden avulla päättää MST 2 -ohjelman. Asiasta vastaava henkilö pyysi samalla, että mahdolliset lisäkysymykset esitettäisiin puhelimitse, koska aikaa oli jäljellä niin vähän.

Excel-muotoisten taulukoiden sisältö oli seuraava:

hyväksytyt projektit hakijoittain (liite 3)

hyväksytyt projektit painopisteittäin (liite 4)

rahoituksen enimmäismäärät toimittain (liitteen 5 taulukot 1A, 1B, 1C sekä 3A ja 3B, joista taulukot 1C ja 3A ovat sisällöllisesti samoja)

tukikelpoiset menot painopisteittäin kalenterivuotta kohti (liitteen 5 taulukot 2A ja 2B)

luettelo myönnetyistä ja sidotuista tukirahoista toimittain (samoin liite 3)

luettelo maksusitoumusten vuosittaisista osuuksista (liitteen 5 taulukko 4).

18.   Projektien tukikelpoiset menot olivat liitteen 3 taulukoiden (hyväksytyt projektit hakijoittain) ja liitteen 4 taulukoiden mukaan yhteensä 111 735 335 Englannin puntaa (GBP). Liitteen 5 taulukossa 2A luvut esitetään painopisteittäin, ja sen mukaan menojen kokonaissumma oli puolestaan 107 746 599 GBP, mutta tästä taulukosta puuttuvat painopisteiden 3 ja 5 tiedot ohjelmavuodelta 1996.

19.   Liitteen 5 taulukoiden 1A ja 1B mukaan EAKR:n tuki oli 56,51 miljoonaa ecua, kun taas taulukoiden 1C ja 3A mukaan se oli 58,76 miljoonaa ecua.

20.   Myös liitteen 3 mukaan kokonaissumma oli 58,76 miljoonaa ecua. Liitteessä 3 viitataan sen osalta nimenomaisesti komission joulukuussa 1993 tekemään päätökseen.

21.   EAKR:n tukea koskevien taulukoiden ristiriitaisten tietojen vuoksi molemmat osapuolet jäivät epätietoisiksi EAKR:n todella myöntämän tuen määrästä. GONW oletti kuitenkin nähtävästi koko ajan, että päätökseen C(93) 3804 liitetty rahoitussuunnitelma oli velvoittava.

22.   Komissio pyysi 8.5.2001 sähköpostitse MST 2 -ohjelman korjattuja liitteitä. Tätä seurasi osapuolten välinen sähköpostiliikenne heinä-elokuussa 2001, jolloin GONW lähetti komissiolle useaan kertaan korjattuja lukuja 14.6., 19.7., 6.8. ja 13.8.2001. Tällöin komissio ei vedonnut 31.3.2001 päättyneeseen määräaikaan. Se pyysi vielä 5.9.2001 sähköpostitse kahta asiakirjaa, muun muassa kopiota MST 2 -ohjelman lopullisista kuluista annetusta todistuksesta, joka kyseisen komission yksikön mukaan oli toimitettu jo vuonna 1997.

23.   Komissio toisti pyyntönsä 24.10.2001 lähetetyssä sähköpostiviestissä, minkä jälkeen komission ja GONW:n välinen sähköpostiliikenne jatkui 20.12.2001 ja 15.1.2002.

24.   Komissio ilmoitti lopulta GONW:lle 18.1.2002 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että aluksi olisi selvitettävä, oliko allekirjoitettu todistus kuluista toimitettu 31.3.2001 mennessä. Viimeisestä rahoitussuunnitelmasta, jota komissiolla ei vielä ollut, komissio hankkisi kopion. Komission muistiinpanojen mukaan viimeinen rahoitussuunnitelma oli liitetty päätökseen C(93) 3804. GONW vastasi 25.1.2002 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että tuohon päivään mennessä ei ollut toimitettu lopullisista kuluista annettua todistusta MST 2 -ohjelmasta, ja perusteli sitä sillä, että se odotti edelleen tietoa siitä, mihin komission päätökseen todistuksen piti perustua.

25.   Siitä huolimatta aluepolitiikan pääosaston pääjohtaja pyysi Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvälle edustajalle Euroopan unionissa osoitetussa 24.1.2002 päivätyssä kirjeessään vahvistusta sille, että 31.3.2001 mennessä ei ollut toimitettu ilmoitettujen menojen lopullisen vahvistuksen sisältävää lausumaa eikä lopullista maksupyyntöä, ja asetti lausunnon määräajaksi 7.2.2002.

26.   GONW ilmoitti 4.2.2002 komissiolle sen 24.1.2002 lähettämään sähköpostiviestiin viitaten odottavansa vahvistusta 13.8.2001 toimitettujen kokonaisrahoitusta koskevien taulukoiden luvuille. Sen saatuaan se lupasi toimittaa ilmoitettujen menojen lopullisen vahvistuksen sisältävän lausuman ja lopullisen maksupyynnön.

27.   Sen jälkeen kun komissio oli viitannut siihen, että se ei ollut saanut vastausta 24.1.2002 esittämäänsä kysymykseen, GONW vastasi vielä 4.2.2002 sekä 6.2.2002, että vanhojen ohjelmien huonona puolena on se, että on vaikeaa selvittää alkuperäisiä asiakirjoja, minkä vuoksi on yleensä toimittu läheisessä yhteistyössä komission kanssa. Niin kauan kuin komissio ei hyväksynyt lukuja, viranomainen ei voinut antaa todistusta lopullisista kuluista.

28.   Komissio viittasi 6.2.2002 lähetetyssä sähköpostiviestissä siihen, että komissio ei voi esittää lukuja tietämättä aiheutuneita menoja. Sen vuoksi se pyysi mahdollisimman pikaisesti toimittamaan alkuperäiset allekirjoitetut lomakkeet.

29.   Samana päivänä GONW allekirjoitti komission lomakkeen, jossa todistetaan aiheutuneet menot ja pyydetään komissiolta maksua, ja toimitti sen komissiolle. Lomakkeesta kävi ilmi, että menot olivat yhteensä 111 735 335 GBP. Lomakkeeseen liitetty menoja kuvaava taulukko sisälsi vuosilta 1992–1995 painopisteittäin samat luvut kuin liitteen 5 taulukko 2A 21.3.2001 lähetetyssä sähköpostiviestissä. Vuoden 1996 menot ilmoitettiin nyt kuitenkin painopisteittäin eri tavalla, ei siis vain täydennettyinä painopisteiden 3 ja 5 tiedoin.(7)

30.   Aluepolitiikan pääosaston pääjohtaja ilmoitti Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvälle edustajalle Euroopan unionissa osoitetussa 18.4.2002 päivätyssä kirjeessään muun muassa, että 6.2.2002 lähetetyn sähköpostiviestin sisältämää asiakirjaa ei voitu hyväksyä maksupyynnöksi, koska asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaan tämä asiakirja olisi pitänyt toimittaa 31.3.2001 mennessä. Saman säännöksen mukaan loppumaksu olisi pitänyt vapauttaa viran puolesta. Lisäksi komissio asetti lausunnon antamiselle kahden kuukauden määräajan kirjeen saapumisesta ja keskeytti maksumenettelyn samaksi ajaksi. Jos lausuntoa ei annettaisi määräajassa, komissio päättäisi ohjelman edellä kuvatulla tavalla ja aloittaisi vastaavan menettelyn.

31.   Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvä edustaja vastasi 12.6.2002 päivätyssä kirjeessään, että merkitykselliset tiedot oli toimitettu 31.3.2001 mennessä ja että 21.3.2001 toimitettujen kokonaisrahoitusta koskevien taulukoiden kuviteltiin riittävän kuluista annetuksi todistukseksi, kunnes komission kanssa käynnissä ollut kiista viimeisestä rahoitussuunnitelmasta olisi ratkaistu. GONW oli aina vaatinut, että päätöksen C(93) 3804 oli oltava ratkaiseva päätös, mutta komissio vahvisti sen vasta 18.1.2002. Sen vuoksi maksupyynnön viivästymistä ei voitu välttää. Lisäksi ei olisi ollut järkevää toimittaa maksupyyntöä, joka olisi perustunut lukuihin, joiden perusteella komissio ei olisi maksanut loppumaksua.

32.   Komissio kiistää maksupyynnön myöhästymisen väitetyn väistämättömyyden 22.11.2002 päivätyssä kirjeessään, joka samalla on tässä riidan kohteena (jäljempänä riidanalainen päätös). Lopullisen maksupyynnön ja kuluista annetun todistuksen toimittaminen olivat sen mukaan riippuneet siitä, mitä sisäisiä sitoumuksia valtio oli tehnyt. Näitä sitoumuksia ei sen mukaan voitu muuttaa jälkeenpäin. Komissio ei voinut hyväksyä rahoitussuunnitelmaa koskevia perusteluja. Vakuuttamalla peräänantamattomasti, että päätös C(93) 3804 on lopullinen, GONW on itse toiminut vastoin kantaansa, jolle se asettui loppukertomuksen liitteessä 5 olevan taulukon 3A yhteydessä. Sen vuoksi mikään esitetyistä perusteluista ei voi estää myöhästyneestä maksupyynnöstä asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisesti johtuvia oikeudellisia seuraamuksia. Pääosaston toimivaltaiselle yksikölle on annettu tehtäväksi vapauttaa 11 632 600 euron loppumaksu. Sen lisäksi komissio on velvollinen vaatimaan 9 272 767,82 euron takaisinmaksua.

33.   GONW kiinnitti 6.12.2002 päivätyssä kirjeessään komission huomion muun muassa siihen, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaan komission olisi joka tapauksessa pitänyt vapauttaa loppumaksut 30.9.2001 mennessä. Komissio on itse toiminut ristiriitaisesti.

IV     Asian käsittelyn vaiheet

34.   Kanne kirjattiin yhteisöjen tuomioistuimen rekisteriin 31.1.2003. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 25.3.2003 tekemällä päätöksellä neuvosto hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission näkemystä.

35.   Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.      kumoaa EY 230 artiklan ja EY 231 artiklan nojalla seuraavat toimenpiteet:

a)      komission 22.11.2002 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen vapauttaa 11 632 600 euron summa;

b)      myöhemmin Yhdistyneelle kuningaskunnalle tuntemattomana päivänä vuoden 2002 joulukuussa tai vuoden 2003 tammikuussa tehdyn päätöksen vapauttaa tämä summa;

c)      tämän päätöksen mukaisesti toteutetut toimenpiteet sekä itse vapauttamisen;

d)      komission 22.11.2002 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen periä takaisin Yhdistyneelle kuningaskunnalle EAKR:n varoista MST 2 -ohjelmaa varten jo maksetun 9 272 767 euron suuruisen summan, ja

e)      tämän päätöksen mukaisesti toteutetut toimenpiteet;

2.      julistaa EY 231 artiklan mukaisesti kunkin näistä toimenpiteistä pätemättömäksi;

3.      toteaa EY 241 artiklan mukaisesti, että jos komission tulkinta asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdasta tai päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevasta 10 artiklasta on oikea, kyseisiä toimenpiteitä ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan;

4.      velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

36.   Sen jälkeen kun komissio 13.3.2003 ilmoitti, ettei se enää vaadi 9 272 767,82 euron summan takaisinmaksua, Yhdistynyt kuningaskunta on peruuttanut kanteen siltä osin (1 vaatimuksen d ja e kohta). Yhdistynyt kuningaskunta on peruuttanut kolmannen vaatimuksen 23.3.2005 lähetetyllä kirjeellään, jonka päiväykseksi on laitettu vahingossa 23.3.2004.

37.   Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       jättää kanteen osittain tutkimatta ja hylkää sen muilta osin perusteettomana

–       toissijaisesti hylkää sen kokonaan perusteettomana

–       velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

38.   Neuvosto vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       jättää Yhdistyneen kuningaskunnan EY 241 artiklaan perustuvan vaatimuksen tutkimatta, ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–       velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

39.   Koska Yhdistynyt kuningaskunta on peruuttanut EY 241 artiklaan perustuvan vaatimuksensa 23.3.2005 päivätyllä kirjeellään, voidaan jättää ratkaisematta, olisiko kyseinen vaatimus pitänyt ottaa tutkittavaksi vai ei. Sen vuoksi myöskään neuvoston ja komission vastaavia väitteitä ei tarvitse käsitellä lähemmin. Niillä ei ole kohdetta.

V       Arviointi

A       Kanteen tutkittavaksi ottaminen EY 230 artiklan ja EY 231 artiklan mukaan

40.   Komissio katsoo, että ei ole perusteita ottaa tutkittavaksi Yhdistyneen kuningaskunnan vaatimuksia kumota kaikki päätökset ja toimenpiteet – mukaan luettuna itse vapauttaminen –, jotka on tehty 22.11.2002 päivätyn kirjeen jälkeen. Se perustelee kantaansa sillä, että ne ovat vain 22.11.2002 päivätyn kirjeen väistämättömiä seuraamuksia.

41.   Jotta voitaisiin ratkaista kanteen vaatimusten tutkittavaksi ottaminen, on tutkittava aluksi kanteen kohde. EY 230 artiklan mukaan kumoamiskanteen kohteena voi olla komission mikä tahansa toimi, suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta. Tästä seuraa, että toimi voi olla kanteen kohteena vain, jos sen tarkoituksena on oikeusvaikutusten tuottaminen, eli sen sisällöllä tähdätään konkreettisten asioiden sitovaan sääntelyyn.(8)

42.   Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyseenalaista, kelpaako itse maksusitoumusten vapauttaminen – sen jäsenvaltiolle osoitetun ilmoituksen lisäksi, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisen viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen edellytykset ovat täyttyneet – sisäisenä määräyksenä tutkittavaksi otettavaksi kanteen kohteeksi.

43.   Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että maksusitoumuksen vapauttaminen on maksusitoumuksen kääntöpuoli. Maksusitoumukseksi voidaan katsoa päätös tietyn ohjelman tai hankkeen rahoittamisesta. Tämä päätös auttaa talousarvion toteuttamisessa, jolloin on erotettava – sisäinen(9) – maksusitoumus ja ulospäin suuntautuva maksupyyntöä koskeva päätös. Maksusitoumuksen vapauttamisen jälkeen varoja ei voida maksaa ilman uutta maksusitoumusta. Tätä taustaa vasten on huomautettava, että komission päätös, jonka mukaan viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen edellytykset ovat täyttyneet, on ulospäin suuntautuva toimi, kun taas itse vapauttaminen on sisäinen tapahtuma – ja sellaisena lopullinen.

44.   Komissio viittasi 18.4.2002 päivätyssä kirjeessään ensimmäisen kerran siihen, että EAKR:n myöntämän tuen loppumaksu on vapautettava. Myöntämällä Yhdistyneelle kuningaskunnalle lausunnon antamiseen kahden kuukauden määräajan, jonka aikana menettely ei etene, se teki kuitenkin samalla selväksi, että kyseessä ei ollut sitova määräys.

45.   Komissio vahvisti 18.4.2002 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen vapauttamisaikeen 22.11.2002 päivätyllä kirjeellään ja ilmoitti jo antaneensa sillä välin asiasta sisäisesti vastaavalle yksikölle tehtäväksi loppumaksun vapauttamisen.

46.   Tällä päätöksellä on siis oikeusvaikutuksia hallinnon ulkopuolella, sillä Yhdistyneelle kuningaskunnalle ilmoitetaan sitovasti, ettei 11 632 600 euron loppumaksua makseta.

47.   Komission päätös on siis kanteen kohde. Kaikki seuraavat, päätöksen vahvistavat päätökset ja toimenpiteet ovat näin ollen vain tämän päätöksen seuraamusta, eikä niillä ole itsenäistä normatiivista sisältöä.(10)

48.   Vaatimuksen 1 b ja c kohtaa ei sen vuoksi oteta tutkittavaksi.

49.   Muilta osin kanne otetaan tutkittavaksi.

B       Perusteet

50.   Yhdistynyt kuningaskunta esittää komission 22.11.2002 tekemää päätöstä koskevan kumoamiskanteensa tueksi kolme perustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee riidanalaiseen päätökseen sisältyviä oikeudellisia virheitä sekä tulkinta- ja arviointivirheitä. Toisena kanneperusteena on komission laiminlyönti. Komissio on laiminlyöntinsä vuoksi herättänyt kantajan luottamuksen siihen, että maksupyynnön toimittaminen on sujunut moitteettomasti. Kolmas kanneperuste koskee riidanalaisen päätöksen puutteellisia perusteluja.

1.       Ensimmäinen kanneperuste: 22.11.2002 tehtyyn päätökseen sisältyvät oikeudelliset virheet sekä tulkinta- ja arviointivirheet

a)       Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet

51.   Yhdistynyt kuningaskunta ilmaisee ensimmäisessä kanneperusteessaan kantansa, jonka mukaan komission päätelmä siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi rikkonut asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisia ehtoja, on sääntöjenvastainen oikeudellisten virheiden sekä tulkinta- ja arviointivirheiden vuoksi.

52.   Yhdistynyt kuningaskunta perustelee kantaansa sillä, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa ei edellytetä maksupyynnön toimittamista tietyssä muodossa. 52 artiklan 5 kohdassa ei varsinkaan edellytetä, että jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tiedot. Päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevaan 10 artiklaan sisältyviä ehtoja ei tässä tapauksessa voida soveltaa, koska tässä tapauksessa on sovellettava ainoastaan asetuksen N:o 1260/1999 säännöksiä, niin että EAKR:n vakiolomakkeen käyttökään ei ole pakollista.

53.   Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että asetuksen N:o 1260/1999 54 artiklalla kumottiin 1.1.2000 asetus N:o 4253/88, niin että se ei ollut enää voimassa tässä yhteydessä merkityksellisenä ajankohtana. Samalla kumoutui myös päätöksen C(92) 1358/8 liitteeseen sisältyvä 10 artikla. Asetuksella N:o 1260/1999 luotiin aivan uusi oikeusjärjestelmä.

Britannian hallitus viittasi suullisessa käsittelyssä komission ja neuvoston oikeudellisten näkemysten ristiriitaan: komissio tukeutuu asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohtaan, kun taas Britannian hallituksen mukaan neuvosto esittää, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohtaa olisi luettava yhdessä kyseisen asetuksen 32 artiklan 4 kohdan kanssa.

54.   Yhdistyneen kuningaskunnan aikomus laatia loppumaksua koskeva maksupyyntö käyttämättä vakiolomaketta käy sen mielestä selvästi ilmi GONW:n ja komission välisestä kirjeenvaihdosta. Kaikki ne tiedot on toimitettu, joita vaaditaan myös vakiolomakkeessa.

55.   Komissio sai vastaavan maksupyynnön 31.3.2001 mennessä. Se sisältyi asiakirjoihin, jotka toimitettiin 26.2.2001, 15.3.2001 ja 21.3.2001 ja jotka sisälsivät samalla kaikki ne tiedot, joita komissio tarvitsi MST 2 -ohjelmaa koskevaan lopulliseen päätökseen. Loppukertomus toimitettiin 15.3.2001, eikä siihen tarvittu enää valtion hyväksyntää, koska paikallisviranomaisella oli valtuudet antaa sitovia tietoja. Lopullisista kuluista annettu todistus toimitettiin 21.3.2001 määräajassa sähköpostitse.

56.   Kokonaismenojen määrän ilmoittamisella väärin 107 766 705 GBP:ksi 111 735 335 GBP:n sijasta ei ollut vaikutusta, koska oikea summa kävi ilmi liitteestä 4. Vaikka käytettäisiin näitä vääriä lukuja, Yhdistyneellä kuningaskunnalla olisi oikeus loppumaksuun, koska loppumaksu olisi pitänyt maksaa myös ensin mainitun summan perusteella.

57.   Komission tulkinta loukkaa lisäksi oikeusvarmuuden periaatetta, koska asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa ei esitetä hakemuksen muotoa koskevia vaatimuksia. Ankaraa seuraamusta, joka 52 artiklan 5 kohdassa säädetään, saa käyttää vain, jos on rikottu kiistattomasti selkeää ja yksiselitteistä säännöstä.

58.   Seuraamuksen ankaruuden vuoksi loukataan myös EY 5 artiklan mukaista suhteellisuusperiaatetta. Rahaston toimintakyky ei ole nimittäin missään vaiheessa ollut uhattuna.

59.   Liitteessä olevan 10 artiklan ehdot eivät ole pakottavia. Komissiolla on tässä yhteydessä laaja harkintavalta, jota kuvastaa myös päätöksen C(92) 1358/8 6 artikla. Sen mukaan maksupyynnön toimitusehtojen noudattamatta jättäminen ei johda automaattisesti tiettyyn seuraamukseen.

60.   Liitteessä olevassa 10 artiklassa säädetään lisäksi, että toimitettavien kertomusten muodosta pitää sopia. Tästä seuraa Yhdistyneen kuningaskunnan mielestä, että on kyse joustavista menettelysäännöistä. Komission 22.11.2002 päivättyyn kirjeeseen sisältyvä ilmoitus, jonka mukaan sillä ei ole harkintavaltaa päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevaan 10 artiklaan sisältyvien ehtojen väitetyn rikkomisen yhteydessä, on sen vuoksi oikeudellisesti virheellinen.

61.   Lisäksi komissio on loukannut hallinnon oikeudenmukaisuuden periaatetta, yhteisön solidaarisuuden periaatetta, alueellisen kumppanuuden periaatetta ja EY 10 artiklan mukaista lojaliteettiperiaatetta.

b)       Komission väitteet

62.   Komissio puolestaan katsoo, että 52 artiklan 5 kohdan tarkoituksena ja tavoitteena on se, että komissiolla on kaikki asiakirjat käytettävissään 31.3.2001 mennessä, jotta se voi tehdä päätöksen ohjelman päättämisestä. Komissiolla pitäisi siis tuohon päivään mennessä olla kaikki tarvittavat asiakirjat käyttökelpoisessa muodossa. Oikeaksi todistamatonta menoista annettua ilmoitusta, joka on lähetetty Excel-tiedostona sähköpostitse, ei voida missään tapauksessa hyväksyä sallituksi maksupyynnöksi, eikä syynä ole ainoastaan se, että ei ole käytetty tavanomaista lomaketta, vaan myös se, että tällainen lomake pitää asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan mukaan allekirjoittaa ja todistaa oikeaksi.

63.   Jos komissio tunnustaisi tällaiset asiakirjat sitoviksi, se rikkoisi EY 274 artiklaa, jonka mukaan se on velvollinen toteuttamaan yhteisön talousarviota vastuullisesti.

64.   Vaikka asetuksen N:o 1260/1999 54 artiklalla on kumottu asetus N:o 4253/88, se on voimassa, jollei asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 1 kohdan säännöksistä muuta johdu. Niiden mukaan ohjelmakausien 1989–1993 ja 1994–1999 ohjelmiin pätevät edelleen ne säännöt, jotka olivat voimassa myös 31.12.1999. Siksi asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohtaa voidaan edelleen soveltaa MST 2 -ohjelmaan.

65.   Komission tulkinta ei loukkaa myöskään oikeusvarmuuden periaatetta. Päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevassa 10 artiklassa mainitaan selvästi loppumaksun maksamisen ehdot. Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa säädetään määräaika, johon mennessä olisi pitänyt toimittaa ennen 1.1.1994 hyväksyttyjä ohjelmia koskeva maksupyyntö. Lisäksi kohdassa vahvistetaan maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen oikeudelliset seuraamukset.

66.   Komissio katsoo, ettei se ole loukannut myöskään suhteellisuusperiaatetta. Pyyntöjen toimittaminen määräajassa on rakennerahastojen asianmukaisen toiminnan kannalta oleellinen velvoite. Komission mukaan sen rikkominen on ristiriidassa EY 274 artiklassa säädetyn komission velvoitteen kanssa. Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa ei myönnetä komissiolle harkintavaltaa, koska siinä säädetään pakottavasta oikeudellisesta seuraamuksesta.

67.   Komissiolla on tosin ollut päätöksen C(92) 1358/8 6 artiklan mukainen harkintavalta päätöksen säännösten muuttamiseen. Sillä ei kuitenkaan ole harkintavaltaa ylemmäntasoisen oikeussäännön muuttamiseen.

68.   Väite, jonka mukaan komissio on loukannut tulkinnallaan hallinnon oikeudenmukaisuuden periaatetta, yhteisön solidaarisuuden periaatetta, alueellisen kumppanuuden periaatetta ja EY 5 artiklan mukaista lojaliteettiperiaatetta, ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan eikä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia ehtoja, koska Yhdistynyt kuningaskunta pelkästään luettelee nämä periaatteet mutta ei perustele, millä tavalla niitä on voitu loukata.

c)       Oikeudellinen arviointi

69.   Ensisijaisesti tutkittava oikeuskysymys koskee sitä, voidaanko – ja jos, niin miltä osin – asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohtaa tulkita niin, että sillä on kumottu asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohta sekä sen nojalla tehdyn MST 2 -ohjelmaa koskevan päätöksen C(92) 1358/8 – mukaan luettuna sen liite – säännökset, jotka koskevat riidanalaista muotoa ja yhteisön taloudellisen tuen loppumaksun maksamista koskevaa pyyntöä.

70.   Jos tällainen tulkinta on väärä, on tutkittava, ovatko Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamat asiakirjat voineet olla esteenä asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisen oikeudellisen seuraamuksen eli maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen soveltamiselle myös riippumatta siitä, noudatettiinko mahdollisesti – tällaisen hypoteesin esittämisen jälkeen edelleen sovellettavissa olevan – asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan tai päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevan vastaavan 10 artiklan muodollisia ja aineellisia vaatimuksia.

i)       Asetusten keskinäinen suhde

71.   Asetuksen N:o 1260/1999 54 artiklan mukaan asetuksella kumottiin sen voimaan tultua asetukset N:o 2052/88 ja N:o 4253/88. Tämä ei kuitenkaan rajoita asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 1 kohdan soveltamista.

72.   Asetuksen 52 artikla sisältää otsikkonsa mukaisesti siirtymäsäännöksiä, ja sen 1 kohdassa säädetään, että asetus N:o 1260/1999 ei estä jatkamasta tukitoimia, jotka on hyväksytty kumottujen asetusten perusteella. 52 artiklan 2 kohdassa tarjotaan esimerkiksi mahdollisuus hyväksyä uusia tukia kumottujen asetusten perusteella, jos pyynnöt on esitetty niiden mukaisesti.

73.   Näillä siirtymäsäännöksillä yhteisön lainsäätäjä on säätänyt, että jo hyväksyttyjen tukien maksamista jatketaan niiden alkuperäisen oikeudellisen perustan mukaisesti ja että tietyissä tapauksissa voidaan tutkia ja hyväksyä uusia tukia vanhan lainsäädännön perusteella. Käsiteltävänä olevaa MST 2 -ohjelmaa koskevan oikeudellisen perustan muodostavat asetus N:o 2052/88 ja täytäntöönpanoasetus N:o 4253/88 sekä päätös C(92) 1358/8, sellaisena kuin se on muunnettuna päätöksillä C(93) 3804 ja C(96) 461.

74.   Yhdistyneen kuningaskunnan kanta, jonka mukaan asetuksella N:o 1260/1999 on kumottu nämä säännökset, vaikuttaa näin ollen väärältä. Asetuksen N:o 1260/1999 ja MST 2 -ohjelman alkuperäisen oikeudellisen perustan suhde jää kuitenkin edelleen avoimeksi. Jo hyväksyttyjen tukien maksamisen jatkaminen niiden alkuperäisen oikeudellisen perustan mukaisesti ei nimittäin periaatteessa ole ristiriidassa MST 2 -ohjelmaan epäilemättä myös sovellettavan asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisen maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen kanssa. Epäselvää on näin ollen, mihin ehtoihin tässä säännöksessä säädetty oikeudellinen seuraamus on liitettävä.

75.   Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukainen maksusitoumusten viran puolesta tapahtuva vapauttaminen on tähän asetukseen sisältyvä uudistus asetukseen N:o 4253/88 verrattuna. Viimeksi mainittuun sisältyi vain tuen vähentäminen, pidättäminen tai peruuttaminen, jos komissio oli tutkinut asiaa ja tutkimus oli paljastanut toiminnassa tai toimenpiteessä epäsäännöllisyyksiä tai sellaisen huomattavan muutoksen, jolle ei ollut pyydetty komission hyväksyntää.(11) On kuitenkin todettava, että näillä oikeudellisilla seuraamuksilla sanktioidaan itse asiassa yhteisön tuen lopullisen saajan toiminta,(12) kun taas nyt käsiteltävänä oleva maksusitoumusten vapauttaminen koskee (vain) jäsenvaltioiden toimintaa.

76.   Maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen lainsäädännöllisenä tavoitteena on taata yhteisön varojen taloudellinen käyttö parantamalla menojen arviointia ja menojen suorittamista.(13)

77.   Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan säännöksillä pidennetään yhtäältä asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdassa säädettyä kuuden kuukauden määräaikaa – kyseisen vuoden päättymisestä tai toimen todellisesta päättymisestä – lopullisen maksupyynnön toimittamiseen asti 31.3.2001. Toisaalta siinä otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön määräajan ylittämiseen liittyvänä oikeudellisena seuraamuksena maksusitoumusten viran puolesta tapahtuva vapauttaminen.

78.   Nyt on tutkittava, voiko asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa käyttöön otetun oikeudellisen seuraamuksen – yhdessä lopullisen maksupyynnön toimittamisen määräajan kanssa – kytkeä seuraamuksena asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan tai päätöksen C(92) 1358/8(14) liitteessä olevan samansisältöisen 10 artiklan vaatimusten noudattamatta jättämiseen.

79.   Tällaista oletusta vastaan puhuu epäilemättä asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdasta puuttuva viittaus asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohtaan. Yhdistynyt kuningaskunta viittaa tässä yhteydessä asiassa Saksa vastaan komissio 26.5.1982 annettuun tuomioon,(15) jonka mukaan ”oikeusvarmuuden periaate edellyttää kuitenkin muun muassa, että säännös, jossa asetetaan preklusiivinen määräaika, on selvä ja täsmällinen, varsinkin jos sen seurauksena jäsenvaltio saattaa menettää taloudellisen tuen, jota koskeva hakemus oli hyväksytty ja jonka perusteella on jo esitetty huomattavia kuluja, jotta jäsenvaltiot voivat asiasta tietoisena arvioida, mikä merkitys määräajan noudattamisella niille on”. Tämä oikeuskäytäntö vaikuttaa merkitykselliseltä siinä mielessä, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan määräaika on asetettu maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen muodostaman oikeudellisen seuraamuksen preklusiiviseksi määräajaksi ja sen ylittämisen seurauksena jäsenvaltio menettää varoja.

80.   Asetuksen 52 artiklan 5 kohdan mukainen maksusitoumusten viran puolesta tapahtuva vapauttaminen tarkoittaa tosiaan huomattavaa seuraamusten tiukennusta aiempaan oikeustilaan verrattuna,(16) niin että mainitun oikeuskäytännön valossa on kaiketi hylättävä asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan tulkitseminen niin, että sitä olisi muutettu asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdalla – lisäämällä preklusiiviseen määräaikaan liittyvä uusi oikeudellinen seuraamus.

81.   Siitä ei voi kuitenkaan seurata, että jäsenvaltion lopullisen maksupyynnön toimittamiseen liittyviin tietoihin ei kohdistettaisi mitään vaatimuksia asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan nojalla. Tämä käy ilmi jo tämän siirtymäsäännöksen edellä mainitusta tavoitteesta.(17) Vaikka komissio ei voinutkaan vaatia asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdassa tai päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevassa 10 artiklassa mainittujen ehtojen noudattamista asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan yhteydessä, siltä ei voida kuitenkaan evätä kaikkia oikeuksia esittää Yhdistyneen kuningaskunnan ennen 31.3.2001 umpeutunutta määräaikaa toimittamien tietojen oikeellisuuteen ja luotettavuuteen kohdistuvia vaatimuksia.(18) Tämä oikeus on suotava komissiolle varsinkin, kun ajatellaan sitä, että maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen ilmeisenä tarkoituksena on itse asiassa EY 274 artiklassa säädetyn primaarioikeudellisen taloudellisuusvaatimuksen toteuttaminen sekundaarioikeudessa.

Asetuksen N:o 1260/1999 ja asetuksen N:o 4253/88 muista säännöksistä irrallisen asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa olevan lopullisten maksupyyntöjen käsitteen tulkinnan kanssa on ristiriidassa myös asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan olennaisen sääntelyllisen sisällön vahvistaminen asetuksen N:o 1260/1999 32 artiklan 4 kohdan avulla. Kummankin säännöksen ajallista soveltamisalaa koskevasta kysymyksestä riippumatta tämä vahvistaminen tekee selväksi sen, että asetuksella N:o 1260/1999 ei puututa lopullisen maksupyynnön muotoon, sisältöön tai tehtävään niin, ettei asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohtaa – toisin kuin Britannian hallituksen asiamies on suullisessa käsittelyssä väittänyt – voida tulkita ottamatta asianmukaisesti huomioon muita, joko asetuksen N:o 4253/88 tai asetuksen N:o 1260/1999 säännöksiä.

Tässä yhteydessä voidaan jättää ratkaisematta kysymys siitä, onko neuvoston käsitys siitä, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohtaa on tulkittava yhdessä sen 32 artiklan 4 kohdan kanssa, yhteensoveltuva komission näkemyksen kanssa vai ei.

82.   Edellä esitetyn perusteella asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohtaa on tulkittava niin, että asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdassa esitettyjen vaatimusten noudattamatta jättämisestä ei sinänsä seuraa maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvaa vapauttamista, mutta että komissiolla on – aiheutuneita menoja koskevien vapaamuotoisten tietojen avulla – oikeus tutkia, voidaanko tällaisia tietoja käyttää asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna lopullisena maksupyyntönä.

83.   Komission riidanalaisen päätöksen perustana on siis asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan väärä tulkinta siltä osin kuin se on kytkenyt siinä seuraamuksena käytetyn maksusitoumusten viran puolesta tapahtuvan vapauttamisen asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdassa tai komission päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevassa 10 artiklassa mainittujen ehtojen noudattamatta jättämiseen.

84.   Käsiteltävänä olevan asian kannalta vaikuttaa komission käsityksen vastaisesti olevan merkityksetöntä, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole käyttänyt komission julkaisemaa lomaketta, jota käytetään tavallisesti rahastolle osoitettujen maksupyyntöjen ja menoja koskevat tiedot oikeaksi todistavan ilmoituksen toimittamiseen.

85.   Tämä asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan väärä tulkinta saattaisi olla merkityksetön, jos komissio voisi käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella päätellä oikeutetusti, että Yhdistynyt kuningaskunta on luopunut toimittamasta asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua maksupyyntöä määräajassa.

ii)     Väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukainen pyyntö on esitetty määräajassa

Loppukertomus

86.   GONW on lähettänyt MST 2 -ohjelman loppukertomuksen komissiolle 15.3.2001 sähköpostitse Excel-asiakirjana. Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan vahvistanut näitä tietoja 31.3.2001 mennessä.

87.   Sen vuoksi en voi hyväksyä Yhdistyneen kuningaskunnan kantaa, jonka mukaan jäsenvaltion ei tarvinnut vahvistaa tietoja, koska mainitulla viranomaisella oli valtuudet antaa komissiolle sitovia tietoja.

88.   Sekä asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa että päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevan 10 artiklan kolmannen luetelmakohdan vastaavassa säännöksessä vaaditaan nimenomaan jäsenvaltion lausumaa, jossa tiedot todistetaan oikeaksi. Mainitun viranomaisen puolestaan on täytettävä ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan ehdot.(19)

89.   Tämä erottelu vastaa myös säännöksen tarkoitusta ja tavoitetta. Jäsenvaltio ja komissio toimivat yhdessä ohjelman suunnitteluvaiheessa, ja tämän vaiheen päätyttyä, toisin sanoen. yhteisön tukikehyksestä päättämisen jälkeen, jäsenvaltio antaa jollekin viranomaiselle vastuun ohjelman toteuttamisesta.(20) Tämän menettelyn etuna on se, että viranomaisten on paljon helpompi hallinnoida ohjelmia paikan päällä. Jäsenvaltio on kuitenkin vastuussa ohjelman varainhoidon valvonnasta.(21)

90.   Vaikka asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa ja päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevan 10 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa mainittujen vaatimusten noudattamatta jättäminen ei tässä edustetun oikeudellisen käsityksen mukaan sinänsä voi aiheuttaa asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa mainittuja oikeudellisia seuraamuksia, on kuitenkin todettava, että paikallisviranomaisen toimittama oikeaksi todistamaton loppukertomus ei tarjoa riittävää takuuta tietojen luotettavuudesta. Tällaisesta kertomuksesta ei varsinkaan käy ilmi, että jäsenvaltio ottaa vastuun annettujen tietojen – asiallisesta ja laskennallisesta – oikeellisuudesta. Näin tarkasteltuna jäsenvaltio ei anna oikeudellisesti sitovaa vahvistusilmoitusta, joka tässä yhteydessä vaikuttaa välttämättömältä siitä huolimatta, että edellä mainittuja vaatimuksia ei voida soveltaa suoraan.(22)

91.   Se, että jäsenvaltio on antanut viranomaisille valtuutuksen, ei johda muuhun tulokseen. Kansallisella säännöksellä ei voida yksipuolisesti muuttaa tai kumota yhteisön oikeudesta johtuvaa velvoitetta.

Ilmoitus menoista

92.   GONW on myös toimittanut määräajassa, 21.3.2001, taulukkomuotoisen ilmoituksen menoista. Aiheutuneita menoja koskevat tiedot olivat asiakirja-aineiston perusteella kuitenkin ristiriitaisia ja virheellisiä.

93.   Joissakin kohdin kokonaismenoiksi on ilmoitettu 111 735 335 GBP ja toisessa kohdin 107 746 599 GBP. Todennäköinen oikea summa 111 735 335 GBP sisältyi GONW:n 21.3.2001 lähettämän sähköpostiviestin liitteeseen 4. Tämä summa oli kuitenkin ristiriidassa liitteen 5 taulukon 2A kanssa, niin että asia jäi epäselväksi.

94.   Vaikka molemmat summat – kuten kantaja on väittänyt – oikeuttaisivat loppumaksun maksamiseen, jää jäljelle epätietoisuus keskenään ristiriitaisten lukujen sitovuudesta. Ilmoitus siitä, että menot pysyvät ainakin tietyissä rajoissa, ei riitä todistamaan tietoja oikeaksi mahdollisten toimitettavien tositteiden perusteella.

95.   EY 274 artikla velvoittaa komission taloudelliseen varainhoitoon. Sen vuoksi sen on rahastoista maksettavien tukien maksamisesta päättäessään tutkittava annetut tiedot mahdollisimman tarkasti, jotta vältettäisiin väärinkäytökset. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos sille toimitetaan vain epävarmoja lukuja menoista, joita ei voida lopulta täsmällisesti edes liittää tukeen.

96.   On kiistatonta, että vastaavat kyseenalaiset tiedot korjattiin vasta määräajan päätyttyä 14.6., 19.7., 6.8. ja 13.8.2001, siis joka tapauksessa liian myöhään. Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan preklusiivisen määräajan tarkoitus ja tavoite vaativat, että kaikki komission päätöksenteon kannalta merkitykselliset tiedot on annettava määräaikaan mennessä. Mahdollisuutta tietojen korjaamiseen jälkeenpäin, jota Yhdistynyt kuningaskunta korostaa, ei mielestäni voi sovittaa yhteen tämän säännöksen tavoitteen kanssa.

Välipäätelmä

97.   Edellä esitetyn perusteella päättelen, että komissio ei ole ilmeisesti käyttänyt väärin oikeuttaan tutkia asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen maksupyyntöjen tietoja.

98.   Vaikka on myönnettävä, että Yhdistynyt kuningaskunta on oikeassa siinä, että osittain väärien lukujen ja ilmoitusten toimittaminen ei voi sinänsä aiheuttaa asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja oikeudellisia seuraamuksia – ennen kaikkea siksi, että tuen nopeaa ja taloudellista lopettamista varten, mikä tapahtuu maksamalla mahdolliset loppumaksut, riittää, että poikkeavia – oikeita – summia ei oteta enää huomioon määräajan umpeuduttua, mikäli se tapahtuisi yhteisön talousarvion kustannuksella, on todettava, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa väärien tietojen toimittamisen lisäksi loppukertomusta ei ollut vahvistettu. Tällaisen riskikasauman yhteydessä komissio ei voinut jättää asiaa sikseen.

99.   Tästä syystä komissio saattoi tulla perustellusti siihen tulokseen, että jäsenvaltio ei ole toimittanut asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaista maksupyyntöä määräajassa, mikäli sen toimittamat tiedot eivät ole vastanneet maksupyynnön luotettavuudelle asetettuja – implisiittisiä tai ehdottomia – vaatimuksia, eikä niitä ole vahvistettu ratkaisevan määräajan päättymiseen mennessä. Riidanalainen päätös on mielestäni oikeudellisesti perusteltu ainakin tässä suhteessa.(23)

iii)  Väitetty harkintavallan käyttämättä jättäminen

100. Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan säännös on pakottava, eikä siinä anneta komissiolle harkintavaltaa. Siinä säädetään pakollisesta maksusitoumusten vapauttamisesta, jos lopullista maksupyyntöä ei ole toimitettu 31.3.2001 mennessä. Tätä oikeudellista seuraamusta konkretisoiva komission päätös ei siksi ole lainvastainen harkintavallan väärinkäytön vuoksi.(24)

101. Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa tosin perustellusti, että päätöksen C(92) 1358/8 6 artiklassa, jonka mukaan maksupyynnön ehtojen noudattamatta jättämisestä voi seurata tuen pidättäminen, komissiolle annetaan harkintavaltaa.

102. Kuten jo todettiin,(25) viran puolesta tapahtuva maksusitoumusten vapauttaminen on asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa käyttöön otettu uudistus. Tämän oikeudellisen seuraamuksen ankaruuden vuoksi vastaavaa säännöstä on tulkittava itsenäisesti. Oliko asetuksessa N:o 4253/88 tai siihen perustuvassa päätöksessä C(92) 1358/8 annettu muussa yhteydessä harkintavaltaa vai ei, on tässä yhteydessä merkityksetöntä.

103. On siis todettava, että komissiolla ei ollut harkintavaltaa asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisen viran puolesta tapahtuvan maksusitoumusten vapauttamisen soveltamisessa, jos se oli toimitettuja asiakirjoja tutkiessaan havainnut, että lopullinen maksupyyntö puuttui.

iv)     Väitetty suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

104. Komission päätös ei ole loukannut EY 5 artiklan mukaista suhteellisuusperiaatetta, joka yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vaatii, että yhteisön toimielinten säädöksissä säädettyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa pääasialliseen tavoitteeseen nähden.(26)

105. Asetuksen 52 artiklan 5 kohdan määräajan tiukka noudattaminen on tarpeen rakennerahastojen toimintakyvyn ja taloudellisen hallinnon ylläpitämiseksi EY 274 artiklan mukaisesti. Rakennerahastojen jäsenvaltioihin hajautetun toiminnan vuoksi komission on vain mahdollisimman nopeasti toimitettujen maksupyyntöjen yhteydessä mahdollista seurata niitä aiheutuneita menoja, jotka lopulta oikeuttavat sidottujen varojen maksamisen.

106. Rahastojen toimintakyky vaatii myös sitä, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisia maksupyyntöjä koskevat myöhästyneet olennaiset täydennykset tai korjaukset eivät voi enää estää maksusitoumusten vapauttamista, koska muuten vaikeasti ymmärrettävät pyynnöt lamauttaisivat varojen hallinnan.

v)       Väitetty oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen

107. Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan komission tulkinta 52 artiklan 5 kohdasta loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, on perusteeton.

108. Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa säädetään yksiselitteisesti lopullisen maksupyynnön toimittamisen määräajan päättymispäiväksi 31.3.2001 ja tämän määräajan noudattamatta jättämisen oikeudelliseksi seuraamukseksi viran puolesta tapahtuva maksusitoumusten vapauttaminen.

109. Asiakirjojen mukaan Yhdistynyt kuningaskunta – samoin kuin GONW – tiesi, mitä tietoja lopullisen maksupyynnön yhteydessä oli annettava. GONW itse on useita kertoja selkeästi ilmoittanut, että se on tietoinen määräajasta. Lisäksi se on ilmeisesti pyrkinyt valmistamaan loppukertomuksen ja ilmoitukset määräajassa. Viittaan 26.2., 15.3. ja 21.3.2001 päivättyihin kirjeisiin, joissa GONW mainitsee määräajan päättyvän 31.3.2001 ja ilmoittaa olevansa tietoinen siitä, että erittäin tiukkoja määräaikoja on noudatettava.

vi)     Väitetty hallinnon oikeudenmukaisuuden periaatteen, yhteisön solidaarisuuden periaatteen, alueellisen kumppanuuden periaatteen ja lojaliteettiperiaatteen loukkaaminen

110. Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan komission säännösten tulkinta ja soveltaminen loukkaisi hallinnon oikeudenmukaisuuden periaatetta, yhteisön solidaarisuuden periaatetta, alueellisen kumppanuuden periaatetta ja EY 10 artiklan mukaista lojaliteettiperiaatetta, on hylättävä epätäsmällisenä. Yhdistynyt kuningaskunta ei näytä toteen väittämiään loukkaamisia. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa ja tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vaaditaan kuitenkin esittämään ainakin yhteenveto kanneperusteista. Siksi myös väitetyt rikkomukset on esitettävä ymmärrettävästi.

111. Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.

2.       Toinen kanneperuste: komission toiminta

a)       Olennaiset väitteet

112. Toisessa kanneperusteessaan Yhdistynyt kuningaskunta väittää pääasiassa, että komissio haluaa väitteillään kyseenalaistaa maksupyynnön toimitustavan, koska se ei ilmoittanut Yhdistyneelle kuningaskunnalle ennen määräajan päättymistä, että pyyntö ei täyttänyt asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdassa asetettuja ehtoja.

113. Komission olisi lisäksi pitänyt ilmoittaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle, että maksupyynnön muoto ei sen mielestä ollut vaatimusten mukainen.

114. Koska komissio ei ollut reagoinut 15.3. ja 21.3.2001 toimitettuihin asiakirjoihin kesään 2001 mennessä, kantajalla saattoi olla perusteltu luottamus siihen, että maksupyyntö oli täyttänyt kaikki ne ehdot, jotka sen piti täyttää loppumaksun maksamiseksi.

115. Komissio puolestaan katsoo tosiasioiden perusteella, että sen yksiköt eivät minään ajankohtana antaneet sellaista vaikutelmaa, että ennen määräajan umpeutumista toimitetut asiakirjat olisivat riittäneet ohjelman päättämiseen. Lisäksi se toteaa, että sen oma viran puolesta tapahtuvaa maksusitoumusten vapauttamista koskeva toiminta on joka tapauksessa merkityksetöntä.

b)       Oikeudellinen arviointi

i)       Väitteiden tehottomuus

116. Tämä kanneperuste on hylättävä tehottomana. Vaikka väitteet pitäisivät paikkansa, tällä kanneperusteella ei pystyttäisi kumoamaan riidanalaista päätöstä.

117. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C-46/98 P 21.9.2000 antamassaan tuomiossa,(27) kun on kyse kumoamiskanteesta, kanneperusteen tehottomuudella viitataan siihen, voiko kanneperuste – olettaen, että se olisi perusteltu – aiheuttaa valittajan vaatiman kumoamisen.

118. Vaikka komissiolla olisi ollut ilmoitusvelvollisuus ja se olisi rikkonut sitä, siitä ei välttämättä seuraa, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi toimittanut lopullisen maksupyynnön määräajassa.

ii)     Asetuksen N:o 1260/1999 31 artiklan 2 kohdan 4 alakohdan mukainen komission ilmoitusvelvollisuus

119. Täydellisyyden vuoksi käsittelen vielä komission ilmoitusvelvollisuutta, joka otetaan nimenomaan käyttöön asetuksen N:o 1260/1999 31 artiklan 2 kohdan 4 alakohdassa, jonka mukaan komissio ilmoittaa joka tapauksessa jäsenvaltiolle ja maksuviranomaiselle aina, kun on riski, että toisessa alakohdassa tarkoitettua viran puolesta tapahtuvaa vapauttamista sovellettaisiin.

120. Tätä säännöstä ei sovelleta käsiteltävänä olevaan ohjelmaan. Asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan siirtymäsäännösten mukaan asetus N:o 1260/1999 ei koske tukitoimia, jotka on hyväksytty asetuksen N:o 2052/88 ja sen täytäntöönpanoasetuksen N:o 4253/88 perusteella. Asetuksen N:o 1260/1999 31 artiklan 2 kohdan 4 alakohdassa tarkoitettu komission velvollisuus ilmoittaa uhkaavasta maksusitoumusten vapauttamisesta koskee siis vain tulevia ohjelmia.

121. Yhdistynyttä kuningaskuntaa ei kuitenkaan tämän vuoksi kohdella yhtään sen huonommin asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan siirtymäsäännösten perusteella, koska lopullisten maksupyyntöjen toimittamisen määräaikaa jatketaan 52 artiklan 5 kohdassa huomattavasti asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 4 kohdan alkuperäiseen määräaikaan verrattuna.

iii)  Komission toiminta yksityiskohtaisesti

122. Täydellisyyden vuoksi käsittelen vielä komission toimintaa koskevia väitteitä.

123. Vaikka komission toiminta ei ole selkeydessään mallikelpoista, erityisesti koska se esitti vielä määräajan päätyttyä jäsenvaltion tai GONW:n ristiriitaisia tietoja koskevia kysymyksiä eikä ilmeisesti itsekään enää ollut selvillä lopullisesta rahoitussuunnitelmasta, se ei muuta sitä tosiseikkaa, että Yhdistynyt kuningaskunta oli periaatteessa vastuussa siitä, että komissiolle oli määräpäivään mennessä toimitettava menoista kaikki luotettavat tiedot, jotta komissio saattaisi tehdä loppumaksua koskevan päätöksen.

124. Komissio ei myöskään missään vaiheessa ole vähätellyt viran puolesta tapahtuvaa vapauttamista tai vaiennut siitä vilpillisesti. Se ilmoitti jo 31.7.2000 haluavansa päättää MST 2 -ohjelman. Näin se vaati Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ensimmäisen kerran epäsuorasti toimenpiteitä.

125. Oikeudellisista perustoista ei johdu komission velvollisuutta vahvistaa määräajan päättymistä yksilöllisesti. Myöskään EY 10 artiklasta, jonka mukaan myös yhteisön toimielimet ovat velvollisia toimimaan lojaalissa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa,(28) ei johdu muuta. Se, että komissio jätti ilmoittamatta määräajan päättymisestä, kun jäsenvaltio selvästi tiesi määräajan noudattamisvelvoitteesta, ei tarkoita, että komissio olisi toiminut vilpillisessä mielessä.(29)

126. Mitä tulee mahdolliseen luottamuksensuojaan, on otettava huomioon, että komission riidanalainen päätös perustuu neuvoston asetukseen, niin että komission toimintaa ei voida pitää ainakaan itse asetettujen muotovaatimusten noudattamatta jättämisenä.

3.       Kolmas kanneperuste: komission päätöksen C(92) 1358/8 puutteelliset perustelut

a)       Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet

127. Kolmannessa kanneperusteessaan Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että komissio on rikkonut EY 253 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan, koska 22.11.2002 tehty päätös ei sisällä niitä ensisijaisia oikeudellisia ja todellisia syitä, joita tarvittaisiin perustelujen ymmärtämiseen.

128. Erityisesti päätöksestä puuttuvat kaikki selitykset sille, miksi helmi- ja maaliskuussa 2001 toimitetut asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaiseen maksupyyntöön liittyvät tiedot eivät olleet riittäviä. Komissio ei myöskään ole selittänyt, miksi ohjelmaa ei voitu päättää määräaikaan mennessä täytettävien ehtojen väitetyn täyttämättä jättämisen vuoksi. Komission lausunto, jonka mukaan asiasta vastaavat henkilöt eivät hyväksyneet lopullista rahoitussuunnitelmaa koskevaa perustelua, on Yhdistyneen kuningaskunnan mielestä täysin riittämätön ja käsittämätön.

b)       Komission väitteet

129. Komissio puolestaan katsoo, että päätös on asianmukaisesti perusteltu, koska se täyttää EY 253 artiklan ehdot. 22.11.2002 päivättyä kirjettä on luettava Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käydyn kirjeenvaihdon, erityisesti 24.1., 18.4. ja 12.6.2002 päivättyjen kirjeiden kanssa. Niistä on koko ajan käynyt ilmi komission kanta, jonka mukaan lopullista maksupyyntöä ei ollut toimitettu 31.3.2001 mennessä.

130. Yhdistynyt kuningaskunta on komission mielestä lopulta tunnustanut 12.6.2002 päivätyssä kirjeessään, että muodollista pyyntöä ei ollut toimitettu 31.3.2001 mennessä. Sen vuoksi se on tuntenut päätöksen perusteet, vaikka ei ollutkaan niistä yhtä mieltä.

c)       Oikeudellinen arviointi

131. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen EY 253 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen ensijaiset syyt ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimenpiteen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on tehty, sekä kaikista asiaa koskevista oikeussäännöistä.(30)

132. Koska yhteisön tuen peruuttamista koskevan päätöksen seuraukset ovat niin ankarat, päätöksen perusteluista on erityisesti käytävä selkeästi ilmi ne tuen peruuttamisen syyt, jotka oikeuttavat päätöksen.(31)

133. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei tosin ole kyse yhteisön tuen peruuttamisesta. Nytkin on silti kyse siitä, että jälkikäteen kieltäydytään maksamasta alun perin myönnettyä tukea, nimittäin MST 2 -ohjelmaan EAKR:ssa sidottujen varojen loppumaksua.

134. Komissio on 22.11.2002 päivätyssä riidanalaisessa kirjeessään ilmoittanut pääasiassa, että maksusitoumusten vapauttamista koskeva päätös oli pakko tehdä, koska asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan ehtojen mukaista lopullista maksupyyntöä ei ollut toimitettu 31.3.2001 mennessä.

135. Olosuhteet, joissa päätös on tehty, vahvistavat, että tämä perustelu on riittävä. Perusteluvelvollisuus edellyttää vähemmän selityksiä, kun päätöksen kohde on jo selvillä päätöksen oikeudellisista perustoista ja niiden ehdoista.(32) Yhdistynyt kuningaskunta on – kuten edellä todettiin(33) – jo ennen määräajan päättymistä ainakin tehnyt selväksi, että se on tietoinen asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan mukaisista tiukoista määräajoista. Siksi voidaan olettaa, että Yhdistyneelle kuningaskunnalle oli – riippumatta osapuolten erilaisista käsityksistä päätöksen C(92) 1358/8 liitteessä olevan 10 artiklan ehtojen voimassaolosta – selvää, että asetuksen N:o 1260/1999 52 artiklan 5 kohdan määräajan noudattamatta jättämisestä seuraisi maksusitoumusten vapauttaminen.

136. Osapuolten välisessä pitkässä kirjeenvaihdossa, erityisesti 24.1., 18.4. ja 12.6.2002 päivätyissä kirjeissä, käsiteltiin lisäksi ristiriitaisia kantoja ja selostettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle maksusitoumuksen vapauttamisen syitä.

137. Edellä esitetyn perusteella totean, että näissä olosuhteissa komissio on perustellut riittävästi 22.11.2002 tekemäänsä päätöstä.

138. Sen vuoksi kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

VI     Ratkaisuehdotus

139. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

–       hylkää Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanteen kokonaisuudessaan

–       velvoittaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1260/1999).

3 – EYVL L 374, s. 1 (jäljempänä asetus N:o 4253/88).

4? Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

5 – Ks. asetuksen N:o 1260/1999 54 artikla.

6? Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

7 – Katso 18 kohta.

8 – Ks. myös asia C-123/03 P, komissio v. Greencore Group, tuomio 9.12.2004 (44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa): ”EY 230 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.”

9 – Vrt. asia 190/84, Parti écologiste Les Verts v. parlamentti, tuomio 25.2.1988 (Kok. 1988, s. 1017, Kok. Ep. IX, s. 387, 7 kohta ja sitä seuraava kohta): ”[Käsiteltävänä oleva kanne] on suunnattu – – maksusitoumustoimia vastaan – – . Tällaisilla toimilla on vaikutuksia vain hallinnon sisällä, eikä niillä luoda mitään oikeuksia tai velvoitteita kolmansille. Tällaiset toimet eivät siis ole jollekulle vastaisia toimia.”

10 – Asia 23/80, Grasselli v. komissio, tuomio 10.12.1980 (Kok. 1980, s. 3709) sekä edellä alaviitteessä 6 mainittu asia C-123/03 P, tuomion 39 kohta.

11 – Vrt. asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohta.

12 – Siihen mahdollisesti liittyviä oikeusvaltiota koskevia ongelmia käsittelee Nehl, Europäisches Verwaltungsverfahren und Gemeinschaftsverfassung, Berlin, 2002.

13 – Asetuksen 44 perustelukappaleen mukaan rahoituksen toteutumisen viivästymisen olisi tätä varten johdettava maksusitoumusten vapauttamiseen ilman eri toimenpiteitä.

14 – Loppumaksun maksupyynnön jättäminen määräajassa, lähemmin kuvattavan kertomuksen esittäminen, tietojen vahvistaminen.

15 – Asia 44/81, Saksa v. komissio, tuomio 26.5.1982 (Kok. 1982, s. 1855, 16 kohta).

16 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 75 kohta.

17 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 76 kohta.

18 – Palautettakoon tässä mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-84/96, Alankomaat v. komissio, 5.10.1999 antamassaan tuomiossa (Kok. 1999, s. I-6547, 57 kohta) jo tulkinnut – tosin toisen perustan yhteydessä – lopullisten maksupyyntöjen käsitettä ja todennut tältä osin, että – kyseessä olevien tietojen mahdollista vahvistamista koskevasta kysymyksestä riippumatta – jäsenvaltioiden esittämissä lopullisissa maksupyynnöissä on oltava ainakin tiedot, joiden perusteella komissio voi saattaa hankkeet lopullisesti päätökseen ja maksaa vaaditut määrät.”

19 – Säännöksessä on siis ehtoja, jotka viranomaisen on täytettävä, ja ehtoja, jotka jäsenvaltion on täytettävä.

20 – Asetuksen N:o 4253/88 10 ja 14 artikla.

21 – Asetuksen N:o 4253/88 23 artikla.

22 – Ks. myös asetuksen N:o 1260/1999 43 perustelukappale: ”olisi taattava moitteeton varainhoito varmistamalla, että menot ovat perusteltuja ja todennettuja – – ”.

23 – Muistutettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (asia C-86/89, Italia v. komissio, tuomio 6.11.1990 (Kok. 1990, s. I‑3891, 20 kohta) päätöksen oikeudellisen pätevyyden kannalta riittää, että sen oleellinen perustelu pitää paikkansa. Päätöksen muihin perusteluihin mahdollisesti liittyvät puutteet eivät vaikuta päätöksen laillisuuteen.

24 – Viran puolesta tapahtuvaan maksusitoumusten vapauttamiseen liittyvää harkintavallan puutetta käsiteltiin myös jo asiassa C-84/96 annetussa tuomiossa (mainittu edellä alaviitteessä 16).

25 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 75 kohta.

26 – Ks. asia 116/82, komissio v. Saksa, ns. laatuviini-tapaus, tuomio 18.9.1986 (Kok. 1986, s. 2519, 21 kohta).

27 – European Fertilizer Manufacturers Association (EFMA) v. neuvosto ja komissio (Kok. 2000, s. I‑7079, 38 kohta).

28 – Vrt. asia 230/81, Luxemburg v. parlamentti, tuomio 10.2.1983 (Kok. 1983, s. 255, Kok. Ep. VIII, s. 17) ja asia 2/88‑IMM, Zwartveld ym., määräys 13.7.1990 (Kok. 1990, s. I‑3365, Kok. Ep. X, s. 509).

29 – Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 109 kohta.

30 – Asia C-350/88, Delacre ym., tuomio 14.2.1990 (Kok. 1990, s. I‑395, 15 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

31 – Ks. yhdistetyt asiat T-46/98 ja T-151/98, CCRE v. komissio, tuomio 3.2.2000 (Kok. 2000, s. II‑167, 48 kohta).

32 – Tässä yhteydessä viittaan yhteisöjen tuomioistuimen EMOTR:n tilinpäätöksiä koskevaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan jäsenvaltion osallistumisella päätöksen laadintaan on merkitystä perusteluvelvollisuuden laajuuteen. Ks. esim. asia 819/79, Saksa v. komissio, tuomio 14.1.1981 (Kok. 1981, s. 21, 19–21 kohta).

33 – Katso tämän ratkaisuehdotuksen 109 kohta.

Full & Egal Universal Law Academy