Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa
Asianosaiset
Asiassa T-47/03 R,
Jose Maria Sison, kotipaikka Utrecht (Alankomaat), edustajinaan asianajajat J. Fermon, A. Comte, H. E. Schultz, D. Gurses, T. Olsson ja J. Lamchek,
hakijana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Vitsentzatos ja M. Bishop,
vastapuolena,
jossa kantaja vaatii ensinnäkin tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/848/EY kumoamisesta 12 päivänä joulukuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/974/EY (EYVL L 337, s. 85) täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin siinä mainitaan kantajan nimi ja toiseksi, että neuvostolle annetaan määräys olla mainitsematta kantajan nimeä missään asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevassa uudessa päätöksessä, ja kolmanneksi, että neuvosto velvoitetaan ilmoittamaan kaikille jäsenvaltioille, että kantajan osalta toteutetuilla rajoittavilla toimenpiteillä ei ole oikeudellista perustaa,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Tuomion perustelut
Asiaa koskevat oikeussäännöt ja tosiseikat
1 Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, s. 70) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
"1. Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta:
a) kaikki 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille tai oikeushenkilöille, ryhmille tai yhteisöille kuuluvat tai niiden omistamat tai hallussa olevat varat, muut rahoituksen lähteet ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä;
b) varoja, muita rahoituksen lähteitä ja taloudellisia resursseja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi.
- -
3. Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin tätä asetusta sovelletaan, tarkastelee ja muuttaa sitä yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan määräysten mukaisesti. Tähän luetteloon on sisällyttävä:
i) luonnolliset henkilöt, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroriteon taikka osallistuvat terroriteon tekemiseen tai edistävät sellaisen tekemistä;
ii) oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroriteon taikka osallistuvat terroriteon tekemiseen tai edistävät sellaisen tekemistä;
iii) oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, joita omistaa tai joissa määräysvaltaa käyttää yksi tai useampi i ja ii alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö, oikeushenkilö, ryhmä tai yhteisö, tai
iv) luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, jotka toimivat yhden tai useamman i ja ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön, oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön puolesta tai ohjauksessa."
2 Asetuksen N:o 2580/2001 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
"2. Liitteessä mainitut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat terroritekojen rahoituksen estämiseksi myöntää asianmukaisiksi katsomiensa ehdoin erityisen valtuutuksen:
1) jäädytettyjen varojen käyttämiseen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainitun luonnollisen henkilön tai hänen perheenjäsenensä inhimillisten perustarpeiden tyydyttämiseen yhteisössä, mukaan lukien erityisesti ruuan, lääkkeiden, perheen asunnon vuokran tai kiinnityslainan ja kyseisen perheen jäsenten sairaudenhoitoon liittyvien korvausten ja maksujen suorittaminen;
2) jäädytetyiltä tileiltä seuraaviin tarkoituksiin suoritettaviin maksuihin:
a) verojen, pakollisten vakuutusmaksujen ja julkisia palveluja kuten kaasua, vettä, sähköä ja teleyhteyksiä koskevien korvausten suorittaminen yhteisössä, ja
b) rahoituslaitokselle tilien hoidosta aiheutuvien korvausten suorittaminen yhteisössä;
3) 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainitulle henkilölle, yhteisölle tai muulle elimelle suoritettaviin, ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehdyistä sopimuksista tai syntyneistä velvoitteista johtuviin maksuihin edellyttäen, että maksut suoritetaan yhteisössä jäädytetylle tilille.
3. Valtuutus on haettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jonka alueella varat, muut rahoituksen lähteet tai muut taloudelliset resurssit on jäädytetty."
3 Asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklassa säädetään lisäksi seuraavaa:
"1. Jollei 2 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisön etujen suojelemiseksi, kansalaisten ja asukkaiden edut mukaan luettuina, myöntää erityisiä valtuutuksia:
- varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen,
- varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien antamiseen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainitun henkilön, yhteisön tai muun elimen käyttöön, tai
- rahoituspalvelujen tarjoamisen kyseiselle henkilölle, yhteisölle tai elimelle
kuultuaan muita jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota 2 kohdan mukaisesti."
4 Mitä tulee asetuksen N:o 2580/2001 5 artiklassa tarkoitettuihin toimivaltaisiin viranomaisiin, kyseisen asetuksen liitteenä olevassa luettelossa mainitaan Alankomaiden osalta "Ministerie van Financiën" (valtiovarainministeriö).
5 Neuvosto teki asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/460/EY kumoamisesta 28.10.2002 päätöksen 2002/848/EY (EYVL L 295, s. 12). Päätöksen 2002/848/EY 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
"Asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo on seuraava:
1. HENKILÖT
- -
9) SISON, José María (alias Armando Liwanag, alias Joma, NPA:n johtaja), syntynyt 8.2.1939 Cabugaossa, Filippiineillä
2. RYHMÄT JA YHTEISÖT
- -
13) New Peoples Army (NPA), Filippiinit, yhteyksiä Sison José María C:hen (alias Armando Liwanag, alias Joma, NPA:n johtaja)
- - "
6 Neuvosto teki asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/848/EY kumoamisesta 12 päivänä joulukuuta 2002 päätöksen 2002/974/EY (EYVL L 337, s. 85). Päätöksen 2002/974/EY (jäljempänä riidanalainen päätös) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
"Asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo on seuraava:
1. HENKILÖT
- -
25) SISON, Jose Maria (alias Armando Liwanag, alias Joma [NPA:n johtaja]) syntynyt 8.2.1939 Cabugaossa, Filippiineillä
- -
2. RYHMÄT JA YHTEISÖT
- -
14) New Peoples Army (NPA), Filippiinit, yhteyksiä Sison Jose Maria C:hen (alias Armando Liwanag, alias Joma, NPA:n johtaja)
- - "
Oikeudenkäyntimenettely
7 Hakija on nostanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 6.2.2003 jättämällään kannekirjelmällä EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla neuvostoa ja komissiota vastaan kanteen, jossa hän vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen.
8 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 28.2.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla hakija esitti samoja toimielimiä vastaan hakemuksen, jossa pyydettiin ensinnäkin, että riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan 25 alakohdan ja 2 kohdan 14 alakohdan täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin niissä mainitaan hänen nimensä ja toiseksi, että neuvostolle ja komissiolle annetaan määräys olla mainitsematta hänen nimeään missään asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevassa uudessa päätöksessä ja kolmanneksi, että neuvosto ja komissio velvoitetaan ilmoittamaan kaikille jäsenvaltioille, että kantajan osalta toteutetuilla rajoittavilla toimenpiteillä ei ole oikeudellista perustaa.
9 Komissio ja neuvosto ovat esittäneet välitoimihakemusta koskevat kirjalliset huomautuksensa 11.3.2003.
10 Samana päivänä komissio esitti pääasian kannetta koskevan oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi.
11 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti kuuli osapuolten suulliset huomautukset 26.3.2003 pidetyssä istunnossa. Tässä istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti myönsi hakijalle seitsemän päivän määräajan, jonka kuluessa hänen oli ilmoitettava, halusiko hän pitää voimassa komissiota vastaan esittämänsä välitoimihakemuksen.
12 Kantaja toimitti 1.4.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen kolme uutta asiakirjaa ja hakemuksen komissiota vastaan esitetyn välitoimihakemuksen poistamiseksi rekisteristä.
13 Komissio ja neuvosto esittivät 22.4. ja 23.4.2003 huomautuksensa hakemuksesta asian poistamiseksi rekisteristä.
14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 7.5.2003 antamalla määräyksellä komissiota vastaan esitetty välitoimihakemus poistettiin rekisteristä.
Oikeudellinen arviointi
15 Yhdessä luettujen EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi, jos se katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän, määrätä kanteen kohteena olevan säädöksen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista.
16 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimia koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat päällekkäisiä, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin edellytyksistä ei täyty (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta ja asia T-306/01 R, Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 7.5.2002, Kok. 2002, s. II-2387, 39 kohta). Välitoimista päättävän tuomioistuimen on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä (asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta).
17 Vaadittujen toimenpiteiden on työjärjestyksen 107 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti oltava luonteeltaan väliaikaisia siten, ettei niillä etukäteen oteta kantaa esillä oleviin oikeudellisiin seikkoihin tai tosiseikkoihin eikä tehdä etukäteen tyhjiksi pääasiassa myöhemmin annettavan päätöksen vaikutuksia (ks. mm. asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I-2165, 22 kohta ja em. asia Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräyksen 41 kohta).
18 Välitoimista päättävä tuomioistuin katsoo, että nyt esillä olevassa asiassa on selvitettävä ensinnäkin, täyttyykö kiireellisyyttä koskeva edellytys.
Asianosaisten lausumat
19 Hakija katsoo, että kiireellisyysedellytys täyttyy.
20 Hakijan mukaan hän kärsii taloudellista vahinkoa, koska riidanalaisen päätöksen tekemisen johdosta hänen taloudelliset resurssinsa on jäädytetty ja koska asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan mukaisesti hänen käyttöönsä ei ole luovutettu mitään varoja, muita rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja.
21 Hakija selvittää tältä osin, että Alankomaiden valtiovarainministeriö määräsi 13.8.2002 jäädytettäväksi postisiirtotilin, jonka haltijana hän vaimonsa kanssa on, ja lakkautettavaksi ne sosiaaliavustukset, joita hän sai sosiaaliasioista ja pakolaisavustuksista vastaavilta Alankomaiden viranomaisilta. Lisäksi Utrechtin kaupunki, jossa hakija asui, ilmoitti hänelle 10.9.2002 päivätyllä kirjeellä, että se lakkauttaa hakijan saaman sosiaaliavustuksen, tämän sairausvakuutuksen sekä vastuuvakuutuksen ja määrää hänet muuttamaan pois kunnallisten viranomaisten hänelle vuokraamasta asunnosta. Huolimatta siitä, että Utrechtin kaupunki ilmoitti 9.10.2002, että hakijalle myönnetään 210,93 euron suuruinen kuukausittainen sosiaaliavustus ja että hänen sairausvakuutuksensa ja vastuuvakuutuksensa palautettaisiin voimaan inhimillisistä syistä, Utrechtin kaupunki ilmoitti hakijalle 13.12.2002 päivätyllä kirjeellä, että Alankomaiden valtiovarainministeriön tekemän päätöksen johdosta hakijan saamaa sosiaaliavustusta ja hänen vakuutuksiaan ei makseta vastaisuudessa.
22 Hakija väittää, että hänen ja hänen vaimonsa nimissä olevan pankkitilin jäädyttämisellä ja sosiaaliavustusten lakkauttamisella häneltä evätään mahdollisuus perustoimeentuloon. Kansallisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet estävät hakijaa myös saamasta maksua sellaisista suorituksista, joita hänelle kuuluisi kirjojen ja artikkeleiden kirjoittamisen, opetustehtävien, konferenssien pitämisen ja hänen vanhempiensa omaisuuden perimisen johdosta. Lisäksi mainituilla toimenpiteillä estetään maksamasta hakijalle kuuluvaa 750 000 Yhdysvaltain dollarin suuruista vahingonkorvausta, jonka Ferdinand E. Marcosin oikeudenomistajat ovat velvollisia suorittamaan hänelle yhdysvaltalaisen District Courtin vuonna 1997 antaman tuomion perusteella. Hakija toteaa lisäksi, että Alankomaiden viranomaiset ovat kieltäytyneet myöntämästä hänelle työlupaa.
23 Mitä tulee mahdollisuuteen pyytää toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta valtuutusta varojen vapauttamiseen asetuksen N:o 2580/2001 5 artiklan mukaisesti, hakija huomauttaa, että tämä mahdollisuus ei ole tehokas ratkaisu asiaan ja että se riippuu täysin kansallisten viranomaisten harkintavallasta. Lisäksi hakija väittää istunnossa, että Alankomaiden valtiovarainministeriölle on esitetty asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklan mukainen pyyntö mutta ministeriö on hylännyt pyynnön 7.3.2003.
24 Toiseksi hakija katsoo, että edellä mainitut taloudelliset rajoitukset yhdessä häneen kohdistuvan lisääntyneen valvonnan kanssa, hänen liikkumisvapautensa rajoitukset ja se seikka, että hänet on luokiteltu "terroristiksi" ja leimattu tällaiseksi julkisessa keskustelussa, ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettua epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua ja aiheuttavat hänelle henkistä ja tunne-elämään kohdistuvaa kärsimystä. Näillä olosuhteilla vaarannetaan lisäksi hänen henkilökohtainen turvallisuutensa ja fyysinen koskemattomuutensa.
25 Hakijan luokittelemisella "terroristiksi" haitataan erityisesti hänen toimimistaan National Democratic Front of the Philippinesin (jäljempänä NDFP) johtavana poliittisena konsulttina. Hakija on ollut tässä ominaisuudessa avainhenkilö NDPF:n ja Filippiinien hallituksen välisissä rauhanneuvotteluissa ja on "allekirjoittanut tarkkailijana" kaikki merkittävät kahdenkeskiset sopimukset edellä mainittujen osapuolten välillä vuodesta 1992 lähtien. Hän huomauttaa, että Euroopan parlamentti on antanut täyden tukensa näille rauhanneuvotteluille (Euroopan parlamentin päätöslauselmat N:o B4-0601, 0645 ja 0686/97, 17.7.1997 ja N:o B4-1096, 1106, 1147, 1158 ja 1160/98, 14.1.1999).
26 Neuvosto väittää, ettei hakija ole osoittanut, että hänelle aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos välitoimia ei hyväksyttäisi ennen kuin pääasian oikeudenkäynnissä annetaan ratkaisu. Lisäksi hakijan pyytämiä välitoimia ei voida hyväksyä, koska niillä tehdään tyhjiksi pääasiassa annettavan päätöksen vaikutukset.
Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta
27 On ilmeistä, että välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältettäisiin vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen välitoimea hakevalle asianosaiselle. Viimeksi mainitun on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasian saattamista päätökseen ilman että tällaista vahinkoa syntyisi (asia C-278/00 R, Kreikka v. komissio, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8787, 14 kohta; asia T-73/98 R, Prayon-Rupel v. komissio, määräys 15.7.1998, Kok. 1998, s. II-2769, 36 kohta ja em. asia Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräyksen 89 kohta).
28 Hakijan väittämä vahinko nyt esillä olevassa asiassa on sekä aineellista että henkistä.
29 Hakijan väittämästä aineellisesta vahingosta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puhtaasti taloudellista vahinkoa ei voida lähtökohtaisesti pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska se voidaan myöhemmin korvata rahallisesti (asia 141/84 R, De Compte v. parlamentti, määräys 3.7.1984, Kok. 1984, s. 2575, 4 kohta; asia T-497/93 R II, Hogan v. yhteisöjen tuomioistuin, määräys 29.9.1993, Kok. 1993, s. II-1005, 17 kohta ja em. asia Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräyksen 92 kohta).
30 Välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä on kuitenkin harkita kunkin asian olosuhteiden perusteella, voiko pyydettyjen toimien myöntämättä jättäminen aiheuttaa hakijalle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jota ei voitaisi korjata millään myöhemmällä päätöksellä.
31 Nyt esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa välitoimista päättävän tuomarin on varmistuttava siitä, että hakijalla on käytettävissään määrä, jonka tavanomaisesti pitäisi riittää kattamaan kaikki hänen ja hänen perheensä perustarpeisiin liittyvät välttämättömät kustannukset siihen asti, kunnes pääasian oikeudenkäynnissä annetaan ratkaisu (ks. vastaavasti em. asia Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräyksen 94 kohta).
32 Nyt esillä olevassa asiassa riittää, kun todetaan, että asetuksen N:o 2580/2001 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat terroritekojen rahoituksen estämiseksi myöntää asianmukaisiksi katsominsa ehdoin erityisen valtuutuksen muun muassa "jäädytettyjen varojen käyttämiseen - - luonnollisen henkilön tai hänen perheenjäsenensä inhimillisten perustarpeiden tyydyttämiseen yhteisössä, mukaan lukien erityisesti ruuan, lääkkeiden, perheen asunnon vuokran tai kiinnityslainan ja kyseisen perheen jäsenten sairaudenhoitoon liittyvien korvausten ja maksujen suorittaminen". Tällainen valtuutus voidaan niin ikään myöntää "verojen, pakollisten vakuutusmaksujen ja julkisia palveluja kuten kaasua, vettä, sähköä ja teleyhteyksiä koskevien korvausten suorittamiseksi yhteisössä - - ".
33 Lisäksi asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklan nojalla jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuultuaan muita jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota myöntää erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen, varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien antamiseen henkilön, yhteisön tai muun elimen käyttöön, tai rahoituspalvelujen tarjoamiseen kyseiselle henkilölle, yhteisölle tai elimelle.
34 Asetuksen N:o 2580/2001 5 ja 6 artiklasta käy siis selvästi ilmi, että kyseisellä asetuksella ei evätä automaattisesti ja lopullisesti hakijalta mahdollisuutta käyttää varojaan tai saada sosiaaliavustuksia edellyttäen yhtäältä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset - tässä tapauksessa Alankomaiden valtiovarainministeriö - katsovat, että hakija ja hänen perheensä täyttävät kyseisissä säännöksissä asetetut edellytykset, ja toisaalta, että näissä säännöksissä säädettyjä menettelyjä noudatetaan.
35 Tästä seuraa, että osoittamalla pyynnön kansallisille viranomaisille hakija voi saada käyttöönsä ne taloudelliset varat, joita hän pyytää nyt käsiteltävänä olevalla välitoimihakemuksella.
36 Tätä johtopäätöstä ei horjuteta sillä seikalla, että Alankomaiden valtiovarainministeriö on päättänyt 7.3.2003 hylätä hakijan asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklan nojalla esittämän valtuutuspyynnön.
37 Ilman, että on tarpeen selvittää niitä perusteita, joiden nojalla Alankomaiden valtiovarainministeriö katsoi edellä mainitussa 7.3.2003 tekemässään päätöksessä, että hakija ei täyttänyt asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, riittää, kun todetaan, että Alankomaiden lainsäädäntöön sisältyy sisäisiä valitusteitä, joita käyttämällä hakija voi riitauttaa tämän päätöksen. Hakija on selvästi myöntänyt tämän istunnossa. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 1.4.2003 toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että hakija on jättänyt arrondissementsrechtbank te Utrechtiin (Utrechtin piirioikeus) 25.3.2003 välitoimihakemuksen, jolla vaaditaan valtiovarainministeriötä luovuttamaan hänen käyttöönsä asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklan mukaisesti varoja, muita rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja. Lisäksi hakija on 20.3.2003 päivätyllä kirjeellä tehnyt valtiovarainministeriölle sisäisen hallinnollisen oikaisuvaatimuksen (bezwaarschrift), jonka kohteena on tämän 7.3.2003 tekemä päätös.
38 On myös huomattava, että hakija ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että Alankomaiden valtiovarainministeriön päätös, jolla valtuutetaan hakijan varojen vapauttaminen asetuksen N:o 2580/2001 5 artiklan mukaisesti, ei riittäisi varmistamaan hänen ja hänen perheensä perustarpeisiin liittyvien välttämättömien kustannusten kattamista siihen asti, kunnes pääasian oikeudenkäynnissä annetaan ratkaisu. Tältä osin hakijan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esittämästä asiakirja-aineistosta ei ilmene, että valtiovarainministeriö olisi kieltäytynyt myöntämästä 5 artiklan mukaista valtuutusta tai - vielä merkittävämpää - että pyyntöä tällaisen valtuutuksen saamiseksi olisi edes esitetty. Itse asiassa hakijan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 1.4.2003 toimittamista asiakirjoista ilmenee, että hakija on pyytänyt valtuutusta ainoastaan asetuksen N:o 2580/2001 6 artiklan nojalla.
39 Tässä tilanteessa vaikuttaa siltä, että hakija ei ole osoittanut, että mahdollisuus saada kansallisilta viranomaisilta asetuksen N:o 2580/2001 5 ja 6 artiklan mukainen valtuutus ja Alankomaiden oikeuden mukaiset sisäiset oikeussuojakeinot, joiden avulla hän voi riitauttaa kansallisten viranomaisten näiden säännösten soveltamisen yhteydessä tekemät päätökset, eivät olisi riittäviä estämään sitä, että hänelle aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. vastaavasti asia 310/85 R, Deufil v. komissio, määräys 6.2.1986, Kok. 1986, s. 537, 22 kohta; asia 142/87 R, Belgia v. komissio, määräys 15.6.1987, Kok. 1987, s. 2589, 26 kohta; asia T-155/96 R, Mainzin kaupunki v. komissio, määräys 6.12.1996, Kok. 1996, s. II-1655, 25 kohta ja asia T-181/02 R, Neue Erba Lautex v. komissio, määräys 3.12.2002, Kok. 2002, s. II-5081, 109 kohta). Näin ollen hakijan kärsimä aineellinen vahinko - mikäli sen olemassaolo osoitettaisiin - ei seuraisi suoraan riidanalaisen päätöksen tekemisestä.
40 Hakijan esittämän henkisen kärsimyksen osalta kyseessä on väitetty vahinko, joka aiheutuu hänen maineelleen ja kunnialleen ja josta hakijan mukaan johtuvat häneen kohdistunut leimaaminen, hänelle aiheutunut henkinen ja tunne-elämään kohdistuva kärsimys ja hänen henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuva vaara. Hakija väittää myös, että hänen maineelleen aiheutetulla vahingolla haitataan vakavasti hänen toimimistaan NDFP:n johtavana poliittisena konsulttina rauhanneuvotteluissa Filippiinien hallituksen kanssa.
41 Vaikka ei olekaan poissuljettua, että vaadittujen välitoimien myöntäminen voisi korjata kokonaan tai osittain tällaisen aineettoman vahingon, on kuitenkin todettava, että välitoimilla ei voida korjata väitettyä aineetonta vahinkoa enempää kuin riidanalaisen päätöksen mahdollisella kumoamisella pääasiassa annettavalla tuomiolla (em. asia Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräyksen 117 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö). Koska välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korvaamista vaan pääasiassa annettavan tuomion täysi tehokkuus, aineettoman vahingon osalta on todettava, että kiireellisyyttä koskeva edellytys ei täyty.
42 Lisäksi hakijan henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvan väitetyn vaaran osalta hakija ei ole osoittanut, että tällainen vaara - olettaen, että se on todellinen - aiheutuisi välttämättä hänen nimensä mainitsemisesta riidanalaisessa päätöksessä eikä että tämä vaara häviäisi, mikäli hänen nimensä poistettaisiin kyseisestä päätöksestä.
43 Tästä seuraa, että kiireellisyyttä koskeva edellytys ei täyty käsiteltävänä olevassa asiassa.
44 Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävänä oleva välitoimitoimihakemus on hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia, täyttyvätkö pyydettyjen toimenpiteiden vaatimat muut edellytykset.
Päätöksen päätösosa
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Full & Egal Universal Law Academy