EUR-Lex -  62004CC0507 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

11 päivänä tammikuuta 2007 1(1)

Asia C-507/04

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Itävallan tasavalta

Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Direktiivin 79/409 täytäntöönpano

I       Johdanto

1.        Tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komissio kritisoi tapaa, jolla luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY(2) (jäljempänä lintudirektiivi) on pantu täytäntöön useissa Itävallan osavaltioissa.

2.        Menettely aloitettiin 13.4.2000 annetulla virallisella huomautuksella, ja sitä jatkettiin 17.10.2003 päivätyllä perustellulla lausunnolla. Komissio nosti nyt esillä olevan kanteen 8.12.2004.

3.        Koska Itävallan lainsäädäntöä on muutettu menettelyn aikana useaan otteeseen, komissio vaatii nyt, että yhteisöjen tuomioistuin

1.       toteaa, ettei Itävallan tasavalta ole noudattanut velvollisuuksiaan panna täysimääräisesti tai asianmukaisesti täytäntöön luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annettua neuvoston direktiiviä 79/409/ETY, koska se ei ole saattanut tämän direktiivin 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 5 artiklaa, 6 artiklan 1 kohtaa, 7 artiklan 1 ja 4 kohtaa, 8 artiklaa, 9 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 11 artiklaa täysimääräisesti tai asianmukaisesti osaksi Itävallan kansallista oikeusjärjestystä,

2.       velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.        Itävallan tasavalta vaatii, että

1.       kanne hylätään perusteettomana, koska Itävallan oikeusjärjestykseen on tehty muutoksia menettelyn aikana,

2.       yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

II     Asian arviointi

5.        Kanne on tutkittava sen oikeudellisen tilanteen perusteella, joka oli voimassa komission perustellussa lausunnossa asettaman määräajan umpeutuessa. Koska Itävallan pysyvä edustusto sai perustellun lausunnon 17.10.2003, merkityksellinen ajankohta on 17.12.2003.

A       Kanneperusteiden osittainen hyväksyminen

6.        Itävalta ei kiistä väitettä, jonka mukaan 1 artiklan 1 ja 2 kohta on pantu virheellisesti täytäntöön Kärntenin, Niederösterreichin ja Steiermarkin osavaltioissa, 5 artikla Niederösterreichin ja Steiermarkin osavaltioissa, 7 artiklan 1 kohta Niederösterreichin osavaltiossa sekä 7 artiklan 4 kohta ja 9 artikla Steiermarkin osavaltiossa, vaan korostaa oikeusjärjestykseensä tehtyjä muutoksia. Koska kyseisiä muutoksia ei kuitenkaan tehty perustellussa lausunnossa asetetussa määräajassa, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen on katsottava toteutuneen.

B       Lintudirektiivin 1 artikla

7.        Lintudirektiivin 1 artiklassa säädetään soveltamisalasta eli direktiivillä tavoitellun suojelun laajuudesta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jo selkeästi todennut, että tämä säännös on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.(3) Kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.      Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

2.      Tätä direktiiviä sovelletaan lintuihin ja niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin.”

1.       Burgenland

8.        Komissio väittää, että Burgenlandin osavaltion Naturschutz- und Landschaftspflegegesetzin (luonnonsuojelulaki) 16 §:n 1 momentin b kohdan nojalla ”kaikkia luonnonvaraisia lintuja on kottaraista (Sturnus vulgaris) lukuun ottamatta suojeltava Burgerlandin Jagdgesetzin (metsästyslaki) – – 88 a §:n nojalla”. Kottaraisesta ei ole annettu muuta yleistä suojelusäännöstä.

9.        Itävalta vetoaa pelkästään metsästyslain säännösten täytäntöönpanoon eli siihen, että kottaraisten ampuminen voidaan sallia ainoastaan 15.7.–30.11. välisenä aikana viiniviljelmien suojelemiseksi. Tästä voidaan säätää Burgenlandin osavaltion metsästyslain 88 a §:n 1 momenttiin perustuvassa asetuksessa, joka annetaan, kun viininviljelyalueille odotetaan huomattavan suurta kottaraiskantaa.

10.      Vaikka nämä säännökset olisivatkin lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisia,(4) kuten Itävalta väittää, niillä ei kuitenkaan voida perustella kottaraisen jättämistä kokonaan lintujen suojelun ulkopuolelle. Direktiivin 1 artiklassa tarkoitetulla kaikkien lintujen suojelulla on nimittäin merkitystä paitsi 7 artiklassa säännellyn metsästyksen myös 5 artiklan mukaisten kieltojen kannalta.

11.      Lintudirektiivin 1 artikla on näin ollen pantu virheellisesti täytäntöön Burgenlandin osavaltiossa.

2.       Oberösterreich

12.      Oberösterreichin osavaltiossa suojelun kohteena olevista linnuista säädetään Oberösterreichin Natur- und Landschaftsschutzgesetzin (luonnonsuojelulaki) 27 §:n 1 ja 2 momentin nojalla annetussa Artenschutzverordnungissa (lajien suojelua koskeva asetus). Asetuksen nojalla voidaan suojella luonnonvaraisia eläimiä, joita ei voida metsästää, ”mikäli lajit ovat harvinaisia elinalueellaan, niiden kanta on uhattuna tai niiden suojelu on ekosysteemin kannalta yleisen edun mukaista – –”.

13.      Komissio väittää, ettei tämän oikeudellisen perustan nojalla voida suojella kaikkia lintudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettuja lintuja. Käytännössä etenkin harakka (Pica pica), närhi (Garrulus glandarius), nokivaris (Corvus corone corone) ja varis (Corvus corone cornix) jätetään nimenomaisesti lintujen suojelun ulkopuolelle.

14.      Itävalta esittää oikeudellista perustaa koskevan vastaväitteen, jonka mukaan Oberösterreichin luonnonsuojelulain 27 §:n 1 ja 2 momenttia on sovellettava ja tulkittava lintudirektiivin mukaisesti, ja niissä on erityisesti säädetty velvollisuudesta noudattaa direktiivin 5–7 artiklaa ja 9 artiklaa.

15.      Direktiivin täytäntöönpanoon sovelletaan kuitenkin tiukempia vaatimuksia. Täytäntöönpanon on tapahduttava siten, että kaikki lainkäyttäjät soveltavat täytäntöönpanosäännöksiä direktiivin vaatimusten mukaisesti siinäkin tapauksessa, etteivät ne tunne direktiivin sisältöä. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, pelkkä kansallisen lainsäädännön direktiivin mukainen täytäntöönpano ei näin ollen voi olla riittävän selvää ja täsmällistä, jotta sillä täytettäisiin oikeusvarmuuden vaatimukset.(5) Myöskään pelkällä hallinnollisella käytännöllä, jota viranomainen voi halutessaan muuttaa, ei voida asianmukaisesti täyttää yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteita.(6) Tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää lintudirektiivin yhteydessä, koska yhteisen luonnonperinnön hallinnointi on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella.(7)

16.      Nyt esillä olevassa asiassa Oberösterreichin luonnonsuojelulain 27 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodon perusteella on kyseenalaista, onko lintudirektiivin 1 artikla pantu täytäntöön täysimääräisesti, koska lintuja, joita voidaan metsästää, ei voida sisällyttää lajien suojelua koskevaan asetukseen, vaikka ne kuuluisivatkin lintudirektiivin soveltamisalaan. Lisäksi luonnonsuojelulain nojalla voidaan suojella ainoastaan harvinaisia lintuja. Tämäkään rajoitus ei ole 1 artiklan mukainen. Viittauksella direktiivin 5–7 artiklaan ja 9 artiklaan ei voida korjata näitä puutteita, koska 1 artiklaa ei oteta huomioon.

17.      Ongelmallista on myös se, että Itävalta haluaa mahdollisesti suojella ainoastaan alueellaan luonnostaan esiintyviä lintuja, vaikka 27 § ei väistämättä tähän tilanteeseen johdakaan. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että lintudirektiivillä suojellaan jäsenvaltiossa kaikkia jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan, luonnostaan esiintyviä lintuja eli sekä kyseisen jäsenvaltion alueella luonnostaan esiintyviä lintuja että lintuja, joita esiintyy vain muissa jäsenvaltioissa.(8) Eroja on ainoastaan kulloinkin sovellettavissa suojelusäännöksissä.

18.      Komissio huomauttaa lisäksi perustellusti, että tietyt lintulajit eli harakka, närhi, nokivaris ja varis on jätetty suojelun ulkopuolelle. Lintudirektiivin 1 artikla kattaa myös nämä linnut.

19.      Lintudirektiivin 1 artiklaa ei näin ollen ole pantu asianmukaisesti täytäntöön Oberösterreichin osavaltiossa.

C       Lintudirektiivin 5 artikla

20.      Lintudirektiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava, kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 9 artiklan soveltamista, kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, joissa kielletään erityisesti

a)      kyseisten lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen käytetystä menetelmästä riippumatta;

b)      kyseisten lintujen pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai vahingoittaminen ja pesien siirtäminen;

c)      kyseisten lintujen munien ottaminen luonnosta ja munien hallussa pitäminen tyhjinäkin;

d)      lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläistenkasvatusaikana, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin;

e)      sellaisten lintulajien hallussapitäminen, joiden metsästäminen ja pyydystäminen ei ole sallittua.”

1.       Burgenland

a)       Kottaraisen suojelu

21.      Komissio väittää, että edellä osoitettu kottaraisen riittämätön suojelu Burgenlandin osavaltion luonnonsuojelulain 16 §:n 1 momentin b kohdan ja Burgenlandin osavaltion metsästyslain(9) 88 §:n 1 ja 2 momentin perusteella rikkoo myös lintudirektiivin 5 artiklaa. Koska kottarainen on vastoin lintudirektiivin 1 artiklaa jätetty lintujen suojelun ulkopuolelle – kuten edellä on osoitettu – myös 5 artiklaa on rikottu. Lintudirektiivin 5 artiklassa tarkoitettu suojelu käsittää nimittäin kaikki 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvat lintulajit.

22.      Lintudirektiivin 5 artiklasta voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti poiketa direktiivin 9 artiklan 1 kohdan nojalla, kun jokin kyseessä olevassa kohdassa mainituista perusteista täyttyy ja kun muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kottaraisen osalta esiin tuodaan viininviljelylle koituvien vakavien vahinkojen välttäminen. Tämän perusteen nojalla voidaan tietyin edellytyksin poiketa 5 artiklasta.(10) Kottaraista ei kuitenkaan voida tämän perusteen nojalla jättää kokonaan lintujen suojelun ulkopuolelle, kuten tässä yhteydessä on tapahtunut. On nimittäin mahdotonta olettaa, että kottaraiset aiheuttavat vakavia vahinkoja lintukannan koosta riippumatta. Lintudirektiivin 5 artiklan rikkomista koskeva väite on näin ollen kottaraisen osalta perusteltu.

b)       Pesien suojelu

23.      Komissio moittii lisäksi sitä, että Burgenlandin osavaltion Artenschutzverordnungilla (lajien suojelua koskeva asetus) luodaan yleinen, lintudirektiivin 5 ja 9 artiklan vastainen poikkeus, jota sovelletaan myös suojeltujen lintulajien pesimis-, elin-, lepo- ja talvehtimispaikkojen tahalliseen vahingoittamiseen. Tämä käy ilmi lajien suojelua koskevan Burgenlandin osavaltion asetuksen 6 §:stä, jonka nojalla ”laillista metsästystä ja kalastusta – – ei rajoiteta tämän asetuksen säännöksillä”.

24.      Itävalta vastaa komission väitteeseen, että lajien suojelu kaikissa niiden kehitysvaiheissa on varmistettu Burgenlandin osavaltion lajien suojelua koskevan asetuksen 6 §:ään sisältyvästä sääntelystä huolimatta Burgenlandin osavaltion luonnonsuojelulain 16–16 b §:ssä.

25.      Lintuja ei – kottaraisia lukuun ottamatta – saa luonnonsuojelulain 16 §:n 1 momentin ja 4 momentin 1 kohdan nojalla missään niiden kehitysvaiheessa metsästää, häiritä, pyydystää, kuljettaa, säilöä, loukata, tappaa, pitää hallussa tai vahingoittaa. Vaikka säännöksissä ei nimenomaisesti mainita pesiä ja munia, näyttää siltä, että niillä lähtökohtaisesti pannaan täytäntöön lintudirektiivin 5 artiklan mukaiset kiellot. Burgenlandin osavaltiossa voimassa olevat kiellot ovat joiltain osin jopa direktiiviä tiukemmat, koska niiden soveltamisalaa ei ole rajattu tahallisiin toimiin.

26.      Burgenlandin osavaltion lainsäätäjä katsoo kuitenkin, että erityisesti lintudirektiivin 5 artiklan b kohdan nojalla suojeltavista pesistä on annettava täydentävää sääntelyä. Burgenlandin osavaltion luonnonsuojelulain 16 §:n 2 momentin d kohdan nojalla osavaltion hallituksen on nimittäin annettava asetus, jossa mainitaan kaikki eläinlajit, joiden pesien tai elinalueiden siirtäminen, vahingoittaminen tai tuhoaminen on suojelutarkoituksessa kielletty eläinten pariutumis-, lisääntymis-, levähdys- ja talvehtimispaikoissa (puiden pesät ja onkalot, pesimiskalliot, pesimiskaislikot, maapesät ja vastaavat). Tämän perusteella on mahdollista tehdä vastakohtaispäätelmä, jonka mukaan Burgenlandin luonnonsuojelulain 16 §:n 4 momentin mukainen yleinen kielto ei kata näitä häirintämuotoja, vaikka ne ovat selkeästi vastoin lintudirektiivin 5 artiklaa. Burgenlandin osavaltion lainsäädäntö on näin ollen tältä osin harhaanjohtava.

27.      Lajien suojelua koskevalla Burgenlandin asetuksella ei korjata tätä virheellistä täytäntöönpanoa. Kyseessä olevia tietoja ei nimittäin vaadita asetuksen nojalla kaikista suojeltavista lintulajeista vaan ainoastaan joistakin lajeista, jotka nimenomaisesti mainitaan asetuksen 2 §:ssä. Vaarana on näin ollen, ettei muiden lajien pesiä suojella. Tämän lisäksi asetusta ei sen 6 §:n nojalla sovelleta metsästykseen ja kalastukseen, kuten komissio perustellusti huomauttaa. Metsästäjät ja kalastajat voivat ymmärtää tämän tarkoittavan sitä, että pesiä voidaan vapaasti vahingoittaa.

28.      Lintudirektiivin 9 artiklan noudattamatta jättämistä koskevaa komission väitettä ei ole tarpeen tutkia, koska Itävalta ei ole perustellut riittävästi kyseessä olevia säännöksiä.

29.      Kanne on näin ollen perusteltu myös tältä osin.

2.       Kärnten

30.      Komissio väittää, että Kärntenin osavaltiossa sovellettavan Tierartenschutzverordnungin (eläinsuojeluasetus) liitteessä 1 säädetään lintudirektiivin vastaisesti, etteivät tietyt lintulajit (nokivaris, varis, närhi, naakka (Corvus monedula), harakka ja varpunen (Passer domesticus)) kuulu ”täysin suojeltuihin eläinlajeihin”.

31.      Komissio esitti tämän väitteen jo perustellessaan lintudirektiivin 1 artiklan riittämätöntä täytäntöönpanoa, eikä Itävalta kiistänyt sitä.(11) Kuten on jo todettu, joidenkin 1 artiklassa tarkoitettujen lintujen riittämätön suojelu johtaa myös lintudirektiivin 5 artiklan rikkomiseen, koska siinä nimenomaisesti viitataan kaikkiin 1 artiklassa tarkoitettuihin lintulajeihin.(12)

32.      Komissio mainitsee myös kalliokyyhkyn (Columba livia?), mutta toteaa kuitenkin kanteen alkuosassa selvästi, ettei tämä laji kuulu komission näkemyksen mukaan (Itävallassa?) lintudirektiivin soveltamisalaan. Koska kanne on tältä osin ristiriitainen, se ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimuksia, eikä sitä voida tutkia kalliokyyhkyjen osalta.(13)

33.      Komissio huomauttaa lisäksi, että Kärntenin osavaltion Jagdgesetzin (metsästyslaki) 68 §:n 1 momentin 19 kohdalla ei panna täytäntöön riistalintujen metsästysoikeuden osalta lintudirektiivin 5 artiklan a ja e kohtaan sisältyvää kieltoa tappaa taikka vangita tai pitää hallussa 1 artiklassa tarkoitettuja lintuja. Kyseisessä säännöksessä kielletään ainoastaan pesien vahingoittaminen. Itävallan mainitsemiin Kärntenin metsästyslain 68 §:n 1 momentin 19 kohtaan ja 51 §:n 4 a momenttiin ei myöskään sisälly kyseisiä täytäntöönpanosäännöksiä.

34.      Komission kanne on näin ollen perusteltu myös tältä osin lukuun ottamatta kalliokyyhkyjä koskevaa väitettä, joka on jätettävä tutkimatta.

3.       Oberösterreich

35.      Komissio moittii ensinnäkin sitä, että Oberösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaiset asetuksen antamista koskevat valtuudet on rajoitettu koskemaan sen alueella luonnostaan esiintyviä lajeja. Kyseisessä säännöksessä säädetään, että ”luonnonvaraisena eläviä eläimiä, joita ei voida metsästää – – [voidaan] suojella osavaltion hallituksen antamalla asetuksella, mikäli lajit ovat harvinaisia elinalueellaan, niiden kanta on uhattuna tai niiden suojelu on ekosysteemin kannalta yleisen edun mukaista”. Komissio moittii myös sitä, että Oberösterreichin osavaltion lajien suojelua koskevan asetuksen 5 §:n 1 momentin nojalla harakka, närhi, nokivaris ja varis eivät kuulu suojeltaviin lintulajeihin.

36.      Oberösterreichia koskevat komission väitteet kohdistuvat näin ollen kaikkien suojeltavien lintujen riittämättömään suojeluun. Tältä osin on jo todettu, ettei Oberösterreichin luonnonsuojelulain 27 §:ssä eikä Oberösterreichin lintujen suojelua koskevan asetuksen 5 §:n 1 momentissa varmisteta riittävää suojelua kaikille lintudirektiivin 1 artiklassa tarkoitetuille lintulajeille. Tämän vuoksi myös lintudirektiivin 5 artiklaa on rikottu, sillä sen nojalla suojelun kohteena ovat samat lintulajit kuin 1 artiklassa.(14)

D       Lintudirektiivin 6 artiklan 1 kohta

37.      Lintudirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa kielletään 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien myynti:

”Jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyntiä varten sekä elävien ja kuolleiden lintujen sekä kaikkien niiden helposti tunnistettavien osien tai linnuista valmistettujen tuotteiden myytäväksi tarjoaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista.”

38.      Lintudirektiivin liitteessä III olevissa 1 ja 2 osassa mainittuihin lintulajeihin ei tietyin edellytyksin sovelleta myyntikieltoa.

39.      Komissio väittää, ettei tätä kieltoa ole pantu Oberösterreichissa täytäntöön harakan, närhen, nokivariksen ja variksen osalta. Itävalta sen sijaan väittää, että kyseiset linnut on jätetty virheellisesti merkitsemättä lintudirektiivin liitteen II luetteloon linnuista, joita Itävallassa voidaan metsästää. Itävallan vastaväite ei kuitenkaan ole merkityksellinen komission väitteen arvioinnin kannalta, koska mahdollisuus metsästää kyseisiä lintuja ei väistämättä johtaisi myyntikieltoa koskevan poikkeuksen soveltamiseen.

40.      Komission kanne on hyväksyttävä myös tältä osin.

E       Lintudirektiivin 7 artiklan 1 kohta

41.      Lintudirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään lintulajeista, joita voidaan metsästää. Säännöksen sanamuoto on seuraava:

”Tämän direktiivin liitteessä II lueteltujen lajien kantojen koon, maantieteellisen levinneisyyden ja lisääntymisnopeuden takia koko yhteisössä niitä voidaan metsästää kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”

1.       Kärnten

42.      Komissio moittii sitä, että Kärntenin osavaltion metsästyslain 9 §:n 2 momentissa säädetään yhä varislintujen (tämä käsite kattaa sekä nokivarikset että varikset), närhien ja harakoiden metsästyskaudesta, vaikka nämä eivät kuulu lintudirektiivin liitteessä II mainittuihin lintulajeihin, joita voidaan metsästää.

43.      Itävalta vetoaa tässä yhteydessä siihen, että lintudirektiivin liite II on puutteellinen Itävallan osalta. Itävalta olisi merkittävä niiden maiden luetteloon, joissa varislintuja voidaan metsästää, ja Itävalta yrittää parhaillaan saada komissiota tekemään liitteeseen II tätä koskevan korjauksen.

44.      Nyt käsiteltävänä olevan asian arvioinnissa on kuitenkin olennaista ainoastaan se, millainen liitteen II sisältö oli merkityksellisenä ajankohtana eli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan umpeuduttua. Koska kyseiset lintulajit eivät liitteen II mukaisesti kuuluneet tänä ajankohtana lintuihin, joita Itävallassa voidaan metsästää, Itävallan ei olisi pitänyt vahvistaa niitä koskevaa metsästyskautta. Lintudirektiivin 7 artiklan 1 kohtaa ei näin ollen ole pantu asianmukaisesti täytäntöön Kärntenin osavaltiossa.

2.       Oberösterreich

45.      Oberösterreichin osavaltioon pätee sama kuin Kärntenin osavaltioon. Komission kanne on näin ollen perusteltu myös tältä osin.

F       Lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohta

46.      Lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä säädetään rauhoitusajan kestosta seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että metsästystä koskevan lainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä pesimisaikana eikä eri lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheissa. Kun on kyse muuttavista lajeista, jäsenvaltioiden on huolehdittava erityisesti siitä, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä niiden lisääntymiskauden aikana tai niiden palatessa pesimisalueilleen.”

47.      Komissio toteaa kaikkien seuraavassa mainittavien osavaltioiden osalta, että joidenkin lajien rauhoitusajat poikkeavat lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä säädetyistä ajanjaksoista, koska metsästyskaudet ulottuvat lintujen pesimisaikaan ja lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheisiin ja koska tätä direktiivistä poikkeamista ei voida perustella 9 artiklan nojalla.

1.       Yleiset kysymykset

48.      Ennen kuin osavaltioita tarkastellaan tarkemmin erikseen, on syytä tutkia joitakin yleisiä kysymyksiä, jotka nousevat esiin tosiasiallisesta sääntelystä riippumatta. Nämä kysymykset koskevat komission esittämää rauhoitusaikoja koskevaa näyttöä sekä metson (Tetrao urogallus), teeren (Tetrao tetrix), korpimetson (Tetrao tetrix x Tetrao urugallus) ja lehtokurpan (Scolopax rusticola) metsästystä. Itävalta väittää näiden lajien osalta, ettei pariutumisajan voida katsoa sisältyvän rauhoitusaikaan ja erityisesti että metsästys on joka tapauksessa perusteltua pariutumisaikana lintudirektiivin 9 artiklan nojalla.(15)

a)       Rauhoitusaikoja koskeva tieteellinen näyttö

49.      Komissio mainitsee kaikissa tapauksissa kyseisiä lajeja koskevien rauhoitusaikojen konkreettiset päivämäärät, mutta se ei paljasta näiden tietojen lähdettä.(16) Tämän perusteella voitaisiin katsoa, ettei komissio esitä riittäviä tosiseikkoja väitteensä tueksi. Käytännössä on kuitenkin katsottava, että tietojen ilmoittaminen riittää täyttämään kantajan näyttövaatimuksen, ellei näitä tietoja riitauteta.

50.      Mikäli ne riitautetaan, väitteiden tueksi on esitettävä tieteelliset tutkimustulokset, jotka jäsenvaltion on voitava tarvittaessa osoittaa vääriksi.(17)

b)       Metsästys pariutumisaikana

51.      Osapuolet ovat eri mieltä siitä, sisältyykö pariutumisaika lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaiseen rauhoitusaikaan. Kiista koskee ainakin osittain eroja eri kielitoisintojen välillä.

52.      Lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen saksankielisen toisinnon nojalla rauhoitusaika käsittää pesimisajan ja eri lisääntymis- (Brut) ja poikastenkasvatusvaiheita. Saksankielisen toisinnon tapaan myös hollannin- ja tanskankieliset toisinnot näyttävät viittaavan nimenomaisesti lisääntymisvaiheeseen. Pariutuminen ei kuulu lisääntymisvaiheeseen, vaan se edeltää joka tapauksessa lisääntymisvaihetta silloin, kun sillä tarkoitetaan munien hautomisvaihetta. Itävalta katsoo tämän perusteella, ettei teeren, metson ja lehtokurpan pariutumisaika kuulu rauhoitusaikaan.

53.      Komissio kuitenkin katsoo, että pariutumisajan on yleisesti tunnustettu olevan osa lisääntymisvaihetta ja siten myös pesimisaikaa. Lintudirektiivin kolme muuta alkuperäistä kielitoisintoa, eli englannin-, ranskan- ja italiankieliset toisinnot, tukevat tätä väitettä. Näissä kielitoisinnoissa ei käytetä vastaavaa lisääntymisen (Brut) termiä, vaan hieman erilaista termiä (reproduction). Myös pariutuminen on välttämätön osa lisääntymistä tässä merkityksessä.

54.      Tämän perusteella ei ole poissuljettua, että myös saksan-, hollannin- ja tanskankielisissä toisinnoissa käytetty termi olisi ymmärrettävä lisääntymiseksi ja käsittävän siten myös pariutumisen.

55.      Rauhoitusajan tulkitseminen näin laajassa merkityksessä vastaa myös yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamaa tavoitetta varmistaa täyden suojelun takaava järjestelmä sellaisina ajanjaksoina, jolloin luonnonvaraisten lintujen eloonjääminen on erityisesti uhattuna.(18) On nimittäin oletettava, että kaikenlainen lisääntymisaikana tapahtuva häirintä voi haitata lisääntymistä. Tämän vuoksi pariutumisaika sisältyy siihen ajanjaksoon, jona metsästäminen on lähtökohtaisesti kielletty lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen nojalla.

56.      Itävallan esittämän lausunnon mukaan komissio on arvioinut lisääntymisen kannalta merkityksellisen pariutumisvaiheen liian pitkäksi. Teeren, metson ja lehtokurpan osalta komission esittämissä luvuissa on ilmeisesti olennaista se, milloin naaraslinnut saapuvat pariutumispaikalle.(19) Tänä ajankohtana ”useimmat naaraat eivät kuitenkaan pysty enää munimaan”.(20)

57.      Täyden suojelun periaatteesta seuraa kuitenkin, ettei ratkaisevaa ole se, ovatko useimmat naaraat valmiita lisääntymään, vaan riittää, että pariutuminen kuuluu ainoastaan lintupopulaation jonkin osan lisääntymisvaiheeseen.(21)

58.      Tämän perusteella pariutumisaikaa koskevan Itävallan väitteen perusteella ei voida osoittaa vääriksi komission tietoja metson, teeren ja lehtokurpan rauhoitusajasta.

c)       Metsästyksen perusteltavuus pariutumisaikana

59.      Lintudirektiivin 9 artiklassa tarjotaan siinä mainituin perustein mahdollisuus sallia liitteessä II mainittujen lajien metsästys direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina aikoina.(22) Direktiivin 9 artiklan kaksi ensimmäistä kohtaa ovat ratkaisevat:

”1.      Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa 5, 6, 7 ja 8 artiklasta seuraavin perustein:

a)     –       kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi,

–         lentoturvallisuuden turvaamiseksi,

–         viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi,

–         kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;

b)      tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen;

c)      salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussapitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön.

2.      Poikkeuksissa on mainittava:

–        lajit, joita poikkeukset koskevat,

–        pyydystämistä tai tappamista varten hyväksytyt välineet, laitteet ja menetelmät,

–        vaaratekijät sekä ne ajalliset ja paikalliset olot, joissa näitä poikkeuksia voidaan myöntää,

–        viranomainen, joka on valtuutettu ilmoittamaan, että vaaditut edellytykset täytetään, ja joka päättää, missä laajuudessa ja kuka saa käyttää mitäkin välineitä, laitteita ja menetelmiä,

–        suoritettavat tarkastukset.”

60.      Lintudirektiivin 9 artikla on poikkeusjärjestelmä, jota on tulkittava suppeasti ja jonka yhteydessä vaadittujen edellytysten täyttymistä koskevan todistustaakan on oltava päätöksen tekevällä viranomaisella kunkin poikkeuksen osalta.(23) Tämän vuoksi Itävallan on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa osoitettava metsästyksen perusteltavuus lintudirektiivin 9 artiklan nojalla.(24)

61.      Itävalta viittaa erityisesti siihen, että metsästyksen sallimisella lisätään metsästäjien mielenkiintoa suojella näitä lintuja, mikä on välttämätöntä, koska ilman tehokasta hoitoa näiden lajien kanta vähenee niiden elinympäristössä. Tämän mukaan näyttää siltä, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljännessä luetelmakohdassa sallitaan mahdollisuus poiketa kasviston ja eläimistön suojelemiseksi. Lintudirektiivin 9 artiklan soveltaminen edellyttää kuitenkin, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole.(25) Näiden lajien elinympäristöjen suojelu voidaan kuitenkin kiistatta taata myös metsästyksestä riippumatta.(26) Jäsenvaltioilla on myös tätä koskeva velvollisuus 4 artiklan nojalla(27) – niin lintujen erityissuojelualueilla kuin niiden ulkopuolellakin.(28)

62.      Lisäksi on selvitettävä, ovatko metsästyskaudet perusteltuja lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan poikkeamisperusteen nojalla ” tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussapitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön sallimiseksi”. Myös tämä poikkeamismahdollisuus edellyttää, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole.

63.      Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla ajanjaksoina, joina direktiivissä pyritään erityisen suojelun toteuttamiseen, metsästykselle on olemassa tyydyttävä vaihtoehto, jos alueella voidaan metsästää kyseisiä lintulajeja myös rauhoitusaikojen ulkopuolella. Poikkeuksen ainoana tavoitteena on tällöin metsästyskausien pidentäminen.(29)

64.      Yhteisöjen tuomioistuin on toistaiseksi katsonut oletukseksi muusta tyydyttävästä ratkaisusta riittävän, että kevätmetsästysalueilla esiintyy ”merkittävä” tai ”tietty” määrä kyseisen lajin yksilöitä syksyn alusta lähtien.(30) Yhteisöjen tuomioistuin otti tässä yhteydessä huomioon, että metsästysalueella on syksyllä huomattavasti pienemmissä määrin kyseessä olevia lajeja.(31) Yhteisöjen tuomioistuin on pitänyt lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdasta poikkeamista perusteltuna ainoastaan silloin, jos laji ei esiinny alueella ollenkaan rauhoitusaikojen ulkopuolella.(32)

65.      Itävalta myöntää, että kyseessä olevia lintulajeja esiintyy maassa myös metsästyskaudella. Se väittää kuitenkin, että tänä aikana metsästystä ei voida harjoittaa tai sitä voidaan harjoittaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Paksun lumipeitteen peittämillä vuoristoalueilla ei Itävallan mukaan voida käyttää metsästyskoiria. Itävalta väittää, ettei tapettuja tai ammuttuja riistaeläimiä kyetä tämän vuoksi juuri löytämään.

66.      Tämä väite on kuitenkin ristiriidassa Itävallan esittämän lausunnon kanssa. Lausunnon mukaan metson ja teeren syysmetsästys on ainakin mahdollista, joskin olot ovat epäsuotuisammat erityisesti kannan hoitotoimenpiteiden kannalta.(33) Lehtokurpan syysmetsästyksen mahdollisuus näyttää olevan kiistaton.(34) Tämän perusteella on oletettava, että näitä lajeja voidaan metsästää syksyllä.

67.      Muista tähänastisista tapauksista Itävallan väitteet eroavat kuitenkin siltä osin, että tyydyttävän muun ratkaisun puuttumista perustellaan myös sillä, että kevätmetsästys on valikoivampaa kuin syysmetsästys. Metsästys voitaisiin nimittäin rajoittaa pelkästään joihinkin – ei dominoiviin – metso- ja teeriyksilöihin, jotka eivät osallistu lajin lisääntymiseen. Moniavioisten lehtokurppien osalta ammutut naaraat korvattaisiin muiden naaraiden jälkeläisillä. Syksyllä ja talvella tätä tapahtumakulkua ei voitaisi taata. Kyse ei täten ole pelkästään siitä, että metsästyskautta pidennetään, vaan vähintäänkin myös siitä, että metsästystapa rasittaa lintukantaa vähemmän.

68.      Komission mukaan tämä näkemys ei ole merkityksellinen lintudirektiivin 9 artiklan soveltamisen kannalta. En ole tästä kuitenkaan aivan samaa mieltä. Koska kyseessä olevien lajien yksilöiden kevätmetsästys on lähtökohtaisesti rauhoitetumpaa kuin syysmetsästys, mitä komissio ei kiistä, on lintudirektiivin tavoitteiden mukaista asettaa tämä metsästysmuoto etusijalle. Näin ollen muuta tyydyttävää ratkaisua metsästykselle pariutumisaikana ei välttämättä ole silloin, kun muut metsästysmuodot eivät ole niin valikoivia.

69.      Muu tyydyttävä ratkaisu valikoivalle metsästykselle pariutumisaikana puuttuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun samalla lopetetaan vähemmän valikoiva metsästys aikana, jona metsästys on lintudirektiivin nojalla sallittua. Muussa tapauksessa vähemmän valikoiva metsästys nimittäin rasittaisi entistä enemmän niitä kantoja, joita tässä tapauksessa voitaisiin metsästää pidempään.

70.      Sitä, missä määrin tämä taataan Itävallan eri osavaltioissa ja noudatetaanko muita lintudirektiivin 9 artiklan poikkeusta koskevia vaatimuksia, voidaan arvioida ainoastaan Itävallan osavaltioiden konkreettisten säännösten perusteella.

2.       Yksittäiset osavaltiot

a)       Burgenland

71.      Komissio väittää, että Burgenlandin osavaltion metsästyslain 88 b §:n 2 momentissa sallitaan lehtokurpan metsästys 1.3.–15.4. niiden pariutumislentojen (Schnepfenstrichs) aikana, vaikka lehtokurppaa voidaan metsästää ainoastaan 11.9.–19.2. välisenä aikana. Burgenlandin osavaltion lainsäädännön nojalla lehtokurppaa voidaan metsästää myös syksyllä. Lisäksi Burgenlandin metsästyslain 76 §:n 1 momentin 13 ja 16 kohdassa vahvistetut rauhoitusajat ovat komission mukaan liian lyhyet sepelkyyhkyn (Columba Palumbus) osalta (16.4.–31.7., kun sen pitäisi olla 1.2.–31.8.), turkinkyyhkyn (Streptopelia decaocto) osalta (16.4.–31.7., kun sen pitäisi olla 1.3.–20.10.), tunturikyyhkyn (Streptopelia turtur) osalta (1.11.–31.7., kun sen pitäisi olla 11.4.–31.8.) ja lehtokurpan osalta (1.1.–28.2. ja 16.4.–30.9., kun sen pitäisi olla 20.2.–10.9.).

72.      Itävalta esittää tässä yhteydessä vastaväitteenä muun muassa sen, että Burgenlandin metsästyslain 76 §:n mukaiset rauhoitusajat on vahvistettu Itävallan ilmasto-olojen perusteella. Tämä on ainoa kohta, jossa Itävalta riitauttaa komission esittämät rauhoitusajat, jos ei oteta huomioon edellä jo käsiteltyä kysymystä siitä, kuuluuko pariutumisaika lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuun rauhoitusaikaan.

73.      Tämän vuoksi kanteen hyväksyminen tältä osin edellyttäisi ainakin komission selvitystä siitä, millä perusteella se katsoo, että lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan mukaiset rauhoitusajat ovat sen esittämien ajanjaksojen mukaiset. Komissio ei kuitenkaan vastaa tähän erityiseen väitteeseen.

74.      Komissio ei ole näin ollen osoittanut riittävällä tavalla, miten kauan rauhoitusajat kestävät, minkä vuoksi sen kanne on tältä osin hylättävä.

b)       Kärnten

75.      Komissio väittää, että Kärntenin osavaltion metsästyslain täytäntöönpanoasetuksen 9 §:n 2 momentissa asetetaan seuraaville lintulajeille metsästyskaudet, jotka osuvat lintujen lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheeseen: metso (10.5.–31.5., kun sen pitäisi olla 1.10.–28.2.), teeri (10.5.–31.5., kun sen pitäisi olla 21.9.–31.3.), nokikana (Fulica atra) (16.8.–31.1., kun sen pitäisi olla 21.9.–10.3.), lehtokurppa (1.9.–31.12. ja 16.3.–10.4., kun sen pitäisi olla 11.9.–19.2.), sepelkyyhky (1.8.–31.12. ja 16.3.–10.4., kun sen pitäisi olla 1.9.–31.1.) ja turkinkyyhky (1.8.–31.12. ja 16.3.–10.4., kun sen pitäisi olla 21.10.–20.2.).

76.      Itävalta ei kiistä tätä väitettä nokikanan, sepelkyyhkyn ja turkinkyyhkyn osalta.

77.      Metson, teeren ja lehtokurpan osalta Itävalta vetoaa jo edellä esitettyihin perusteisiin. Tässä yhteydessä on huomautettava, että lehtokurpan kevätmetsästyskautta jatketaan syysmetsästyksellä. Tämän vuoksi Itävalta ei voi vedota tämän lajin osalta lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun muun tyydyttävän vaihtoehdon puuttumiseen.

78.      Metsolle ja teerelle on sen sijaan asetettu ainoastaan kevätmetsästyskausi. Näiden molempien lajien osalta on näin ollen lähtökohtaisesti mahdollista soveltaa lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

79.      Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin äskettäin korostanut, että direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot tämän säännöksen täytäntöönpanotoimia toteuttaessaan takaamaan, että kaikissa siinä säädetyn poikkeuksen soveltamista koskevissa tapauksissa ja kaikkien suojeltujen lajien osalta sallitut metsästysmäärät eivät ylitä tässä säännöksessä asetettua pienien määrien metsästyksen rajaa, joka on määritettävä täsmällisten tieteellisten tietojen perusteella.(35) Erityisesti direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittua käsitettä ”pieniä määriä” koskevien kansallisten täytäntöönpanosäännösten on oltava sellaiset, että tietyn lajin pyyntiä koskevista poikkeuksista vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat tukeutua riittävän täsmällisiin tietoihin noudatettavien määrällisten rajojen osalta.(36)

80.      Itävalta vetoaa tämän osalta Kärntenin osavaltion metsästyslakiin vuonna 2004 tehtyyn tarkistukseen, jolla ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä merkitystä, koska yhteisön oikeuden rikkomisen kannalta merkityksellinen on oikeudellinen tilanne 17.12.2003. Lisäksi tämän tarkistuksen nojalla ainoastaan sallitaan metson, teeren ja lehtokurpan pienien määrien metsästäminen direktiivin mukaisena rauhoitusaikana, mutta siinä ei havainnollisteta pienien määrien oikeudellista käsitettä. Erityisesti noudatettavat määrälliset rajat eivät käy siitä ilmi.

81.      Sama pätee myös Itävallan siihen väitteeseen, jonka mukaan metson ja teeren metsästys on suunniteltua ja siten myös lintudirektiivin 9 artikla otetaan huomioon. Metsästyksen suunnittelu on varmasti paikallaan direktiivin 9 artiklan 2 kohdan viidennen luetelmakohdan mukaisten tarkastusten varmistamiseksi, mutta se ei kuitenkaan korvaa ”pienten määrien” käsitteen oikeudellista selvittämistä.

82.      Komission kanne on näin ollen hyväksyttävä myös tältä osin.

c)       Niederösterreich

83.      Komissio väittää, että Niederösterreichin osavaltion Jagdgesetzin (metsästyslaki) 22 §:ssä asetetut metsästyskaudet osuvat seuraavien lintulajien osalta niiden pesimis-, lisääntymis- ja poikastenkasvatusaikaan: metso (1.5.–31.5. parillisina vuosina, kun sen pitäisi olla 1.10.–28.2.), teeri (1.5.–31.5. parittomina vuosina, kun sen pitäisi olla 21.9.–31.3.), korpimetso (ympärivuotisesti, kun sen pitäisi olla 1.10.–28.3.) ja lehtokurppa (1.9.–31.12. ja 1.3.–15.4., kun sen pitäisi olla 11.9.–19.2.).

84.      Itävalta huomauttaa ensinnäkin, ettei korpimetsoa koskeva väite sisältynyt komission viralliseen huomautukseen eikä sitä näin ollen voida pitää hyväksyttävänä kanneperusteena. Komissio sen sijaan väittää, että korpimetso on viime kädessä metson ja teeren risteymä, minkä vuoksi sitä ei ollut tarpeen mainita virallisessa huomautuksessa.

85.      Komission näkemystä ei voida hyväksyä. Korpimetso on syntynyt kahden lintulajin risteymästä. Huolimatta siitä, voidaanko korpimetsoa pitää biologiselta kannalta omana lintulajinaan, se ei missään tapauksessa ole metso eikä teeri. Tämän vuoksi se olisi pitänyt mainita jo virallisessa huomautuksessa ja perustellussa lausunnossa, joissa yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla rajataan oikeudenkäynnin kohde.(37) Oikeudenkäynnin kohdetta ei voida myöhemmin enää laajentaa, kun otetaan huomioon asianomaisen jäsenvaltion mahdollisuus esittää huomautuksensa. Komission väitettä ei näin ollen voida hyväksyä korpimetson metsästyskauden osalta.

86.      Mitä tulee muiden mainittujen lintulajien riittämätöntä suojelua koskevaan väitteeseen, kyseeseen tulee ainoastaan kevätmetsästyskauden perusteltavuus lintudirektiivin 9 artiklan nojalla, kuten edellä on jo esitetty.(38) Lehtokurpan tilanne on kuitenkin erilainen, koska sen metsästyskaudeksi on vahvistettu myös syksy ja talvi, eikä kevätmetsästys ole näin ollen mitenkään armeliaampi vaihtoehto syysmetsästykselle vaan pelkkä lisärasite.

87.      Metson ja teeren osalta tämä sitä vastoin voi olla perusteltua, koska syysmetsästys ja joka toinen vuosi myös kevätmetsästys ovat kiellettyjä. Itävalta ei kuitenkaan anna tietoja siitä, miten varmistetaan lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan muiden vaatimusten noudattaminen ja erityisesti metsästyksen rajoittaminen pieniin määriin.(39)

88.      Komission kanne on näin ollen hyväksyttävä myös tältä osin.

d)       Oberösterreich

89.      Komissio moittii Itävaltaa siitä, että Oberösterreichin osavaltion Schonzeitenverordnungin (rauhoitusaikoja koskeva asetus) 1 §:n nojalla seuraavien lintulajien metsästyskaudet osuvat niiden pesimis-, lisääntymis- ja poikastenkasvatusaikoihin: metso (1.5.–31.5., kun sen pitäisi olla 1.10.–28.2.), teeri (1.5.–31.5., kun sen pitäisi olla 21.9.–31.3.), korpimetso (1.5.–31.5., kun sen pitäisi olla 1.10.–28.3.) ja lehtokurppa (1.10.–30.4., kun sen pitäisi olla 11.9.–19.2.).

90.      Tämä väite on perusteltu lehtokurpan osalta, koska sitä voidaan metsästää paitsi (valikoivasti) keväällä, myös syksyllä ja talvella.(40) Metsoa ja teereä voidaan kuitenkin metsästää vain keväällä, mutta näyttöä lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan muiden vaatimusten täyttymisestä ei ole, kuten ei erityisesti myöskään täsmällisiä tietoja pienten määrien määritelmästä. Kanne on myös tältä osin perusteltu.

91.      Korpimetson kohdalla on ensinnäkin tutkittava, onko kyse metson ja teeren risteymästä ja kuuluuko lintu lintudirektiivissä säädetyn suojelun soveltamisalaan.

92.      Lintudirektiivin 1 artiklan 1 kohdan nojalla lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Direktiivin 5 artiklaan sisältyvä tappamista tai vangitsemista koskeva kielto koskee näiden lajien yksilöitä. Metsästystä koskevia 7 artiklan säännöksiä sovelletaan vain tiettyihin lajeihin, joita voidaan direktiivin nojalla metsästää.(41)

93.      Biologisen lajin muodostaa kaikkien yksilöiden yhteisö, joka on lisääntymiskykyinen. Itävalta riitauttaa Niederösterreichia koskevassa väitteessään sen, voivatko korpimetsot ylipäänsä saada jälkeläisiä keskenään, eikä komissio vastaa tähän väitteeseen. Tämän perusteella ei näin ollen voida olettaa, että korpimetsoilla on lisääntymiskykyinen yhteisö, jonka perusteella sitä voitaisiin pitää omana lajinaan.

94.      Korpimetsot eivät kuitenkaan kuulu metson tai teeren lajiin. Myös tämän perusteella Itävalta kiistää korpimetsojen lisääntymismahdollisuuden ilman komission vastaväitteitä.

95.      Tästä seuraa, ettei korpimetsojen metsästys kuulu direktiivissä tarkoitettujen lintulajien yksilöitä koskevan tappamis- ja vangitsemiskiellon eikä metsästystä koskevien säännösten soveltamisalaan.

96.      Tämä päätelmä on myös lintudirektiivin suojelutavoitteen mukainen. Sillä ei pyritä kaikkien lintujen suojelemiseen vaan nimenomaan luonnonvaraisina elävien lintulajien suojeluun.(42) Lisääntymiskyvyttömillä risteymillä ei voi olla tässä merkitystä.

97.      Komission kanne on näin ollen hylättävä korpimetson osalta.

98.      Täydellisyyden vuoksi on kuitenkin huomautettava, että korpimetsojen metsästys on lintudirektiivin 5 artiklan d kohdan mukaista ainoastaan siltä osin kuin se ei häiritse merkittävästi suojeltavien lintulajien lisääntymistä. Tämä pätee erityisesti teereen, jonka pariutumisalueilla esiintyy Itävallan tietojen mukaan myös korpimetsoja.

99.      Mikäli yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin toteaa, että korpimetsoja voidaan metsästää ainoastaan lintudirektiivin 7 ja 9 artiklan nojalla, komission kanne on perusteltu myös korpimetsojen osalta. Koska korpimetsot eivät sisälly liitteessä II mainittuihin lintulajeihin, niitä ei voida metsästää 7 artiklan nojalla. Perusteita 9 artiklasta poikkeamiseksi ei ole näytetty toteen. Vaikka korpimetsot saattaisivat häiritä teerien lisääntymistä, Itävallan huomautuksista ei voida kuitenkaan päätellä, että korpimetsoista aiheutuisi vakavaa vahinkoa viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti. Mitä tulee pienten määrien järkevään hyödyntämiseen, korpimetson metsästyksessä noudatettavista määrällisistä rajoista ei ole riittävän täsmällisiä tietoja, kuten niitä ei ollut metson ja teerenkään osalta.(43)

e)       Salzburg

100. Komissio väittää, että Salzburgin osavaltion Jagdgesetzin (metsästyslaki) 54 §:n 1 momentissa ja Schonzeitenverordnungin (rauhoitusaikoja koskeva asetus) 1 §:ssä säädetään metson osalta (1.–31.5., kun sen pitäisi olla 1.10.–28.2.), korpimetson osalta (1.5.–15.6., kun sen pitäisi olla 1.10.–28.3.), teerien osalta (1.5.–15.6., kun sen pitäisi olla 21.9.–31.3.) ja lehtokurpan osalta (1.3.–15.4. ja 1.10.–31.12., kun sen pitäisi olla 11.9.–19.2.) metsästysajoista, jotka osuvat kyseisten lintujen lisääntymisvaiheeseen ilman, että tässä yhteydessä noudatettaisiin asianmukaisesti lintudirektiivin 9 artiklassa mainittuja perusteita. Muiden lajien osalta komissio on peruuttanut kanteen.

101. Kuten edellä on jo osoitettu, kanne on hylättävä korpimetson osalta, koska sen metsästys ei kuulu lintudirektiivin soveltamisalaan.(44)

102. Lehtokurpan kevätmetsästystä yhdistettynä syysmetsästykseen ei sen sijaan voida perustella 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.(45)

103. Metson ja teeren metsästys on sallittua ainoastaan keväällä. Itävalta viittaa metsästyksen suunnittelua koskeviin säännöksiin näyttääkseen toteen, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan muita perusteita noudatetaan.(46) Kyseiset säännökset koskevat kuitenkin Salzburgin metsästyslain 59 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ainoastaan lintulajeja, joita ei ole lueteltu lintudirektiivin liitteessä II lintulajeina, joita voidaan metsästää Itävallassa. Metso ja teeri sisältyvät kuitenkin liitteeseen II, eikä niihin siten sovelleta metsästyksen suunnittelua. Itävalta ei ole näin ollen näyttänyt toteen, että lainsäädännöllä varmistetaan se, että direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohtaa noudatetaan.

104. Kanne on näin ollen perusteltu myös lehtokurppaa, metsoa ja teereä koskevan Salzburgin sääntelyn osalta.

f)       Tiroli

105. Komissio väittää, että Tirolin osavaltion Jagdgesetzin (metsästyslaki) toisen täytäntöönpanoasetuksen 1 §:n 1 momentin nojalla metsästyskaudet menevät päällekkäin metson (1.–15.5. parittomina vuosina, kun sen pitäisi olla 1.10.–28.2.) ja teeren (10.–31.5., kun sen pitäisi olla 21.9.–31.3.) lisääntymis-, poikastenkasvatus- ja pesimisvaiheen kanssa.

106. Kuten edellä on jo todettu, tämäntyyppinen metsästys voidaan perustella lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, mutta nyt esillä olevassa asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että tämän säännöksen muut perusteet täyttyvät riittävästi erityisesti pieniä määriä koskevien riittävän täsmällisten tietojen osalta.(47)

107. Kanne on näin ollen myös tältä osin hyväksyttävä.

g)       Vorarlberg

108. Komissio väittää ainoastaan, että lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohta on pantu virheellisesti täytäntöön metsolle vahvistetun virheellisen metsästyskauden vuoksi (11.–31.5., kun sen pitäisi olla 21.9.–31.3.). Myöskään tämän osalta Itävalta ei ole näyttänyt toteen kaikkien tämän säännöksen perusteita koskevien edellytysten täyttymistä.(48) Kanne on siis hyväksyttävä myös tältä osin.

h)       Wien

109. Komissio toteaa, että Wienin osavaltion Jagdgesetzin (metsästyslaki) 69 §:ssä ja Wienin osavaltion Schonzeitenverordnungin (rauhoitusaikoja koskeva asetus) 1 §:n 1 momentissa vahvistetaan lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan vastaisesti lehtokurpan metsästyskaudeksi 1.3.–15.4., jolloin on myös lehtokurpan pesimis-, lisääntymis- ja poikastenkasvatusaika. Lisäksi on pantava merkille, että Wienin osavaltiossa on 1.9.–31.12. myös syys- ja talvimetsästyskausi.

110. Koska lehtokurpan kevätmetsästystä täydennetään myös Wienin osavaltiossa syysmetsästyksellä, kevätmetsästystä ei voida perustella 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.(49)

111. Itävallan puolustuksekseen esittämää väitettä rauhoitusaikaa koskevasta asetuksesta, joka annettiin vasta perustellussa lausunnossa asetetun määräajan umpeuduttua, ei tarvitse ottaa huomioon tämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen arvioinnissa. Itävalta ei tässä yhteydessä myöskään ole näyttänyt toteen, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan perusteet täyttyvät. Asetuksen viimeisintä tarkistusta (Wienin osavaltion LGBl. nro 41/2004) koskevissa täydentävissä huomautuksissa, joihin Itävalta viittaa, perustellaan poikkeusta ainoastaan sillä, että kevätmetsästys on historiallinen metsästyslaji, jota ei voida korvata. Tämä ei ole lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu riittävä poikkeamisperuste.

112. Kanne on näin ollen hyväksyttävä myös tältä osin.

G       Lintudirektiivin 8 artikla

113. Lintudirektiivin 8 artikla koskee metsästykseen liittyvien välineiden ja menetelmien käytön kieltoa. Siinä säädetään seuraavaa:

”1.       Siltä osin kun on kyse tässä direktiivissä tarkoitetusta lintujen metsästyksestä, pyydystämisestä ja tappamisesta, jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikkien sellaisten erityisesti liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen välineiden, laitteiden ja menetelmien käyttö, joilla laajamittaisesti tai valikoimattomasti pyydystetään tai tapetaan lintuja, tai joilla saatetaan paikallisesti hävittää jokin laji.

2.       Jäsenvaltioiden on lisäksi kiellettävä metsästys liitteessä IV olevassa b kohdassa mainituista ajoneuvoista ja siinä mainituissa oloissa.”

114. Komissio toteaa, että Niederösterreichin osavaltion Naturschutzgesetzin (luonnonsuojelulaki) 20 §:n 4 momentissa ei säädetä asianmukaisesti lintudirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa kielletyistä metsästysvälineistä. Kyseessä olevassa säännöksessä viitataan ainoastaan yleisesti ”sallittuihin pyydystämis- ja tappamisvälineisiin sekä ‑menetelmiin”.

115. Itävalta väittää, että kyseinen säännös velvoittaa viranomaiset vahvistamaan lupia myöntäessään itse, mitä välineitä, menetelmiä ja laitteita lintujen pyydystämisessä ja tappamisessa voidaan käyttää. Itävallan mukaan direktiivillä tavoiteltu suoja varmistetaan, koska viranomaisten on lupia myöntäessä noudatettava direktiiviä ja lainsäädännön yhdenmukaisen täytäntöönpanon perusteella Niederösterreichin metsästyslain 95 §:ssä vahvistettuja kieltoja.

116. Kuten on jo todettu, direktiivin mukaisen käytännön mahdollinen olemassaolo ei riitä osoittamaan direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa.(50) Täytäntöönpano edellyttää lisäksi luetteloa niistä välineistä ja menetelmistä, joita metsästyksessä ja pyydystämisessä ei saa käyttää.(51) Erityisesti direktiivin mukaisen kiellon käyttää tiettyjä välineitä metsästyksessä on sisällyttävä normatiivisiin säännöksiin. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että kyseiset kiellot sisältyvät pakottaviin oikeussäännöksiin.(52)

117. Myöskään se ei riitä, että viitataan Niederösterreichin metsästyslain 95 §:ään, koska kyseessä oleva laki kattaa ainoastaan ne luonnonvaraiset eläinlajit, joita voidaan metsästää, eikä se kata suojeltavia lintulajeja.

118. Lintudirektiivin 8 artiklaa ei näin ollen ole pantu asianmukaisesti täytäntöön Niederösterreichin osavaltiossa, ja komission kanne on tältä osin hyväksyttävä.

H       Lintudirektiivin 9 artikla

119. Komissio kritisoi tapaa, jolla lintudirektiivin 9 artikla on pantu täytäntöön useissa osavaltioissa. Direktiivin 9 artiklan olennainen sisältö esitettiin jo edellä.(53)

120. Kyseiseen artiklaan sisältyvät perusteet, joiden nojalla lintudirektiivin 5–8 artiklan eri lintulajien suojelua koskevista säännöksistä voidaan poiketa. Poikkeamisedellytyksiä on kolme. Ensinnäkin jäsenvaltion on rajoitettava poikkeus sellaisiin tapauksiin, joissa ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Toiseksi poikkeus on perusteltava ainakin yhdellä niistä seikoista, jotka on lueteltu tyhjentävästi 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa. Kolmanneksi poikkeuksen on täytettävä 9 artiklan 2 kohdassa mainitut yksityiskohtaiset muotovaatimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa poikkeuksen käyttäminen vain niihin tapauksiin, joissa se on ehdottoman välttämätöntä, ja helpottaa komission tehtävänä olevaa valvontaa.(54)

1.       Burgenland

121. Komissio väittää, että Burgenlandin osavaltion metsästyslain 88 a §:n 1 momentin nojalla kottaraisten torjuminen on sallittua 15.7.–30.11. välisenä aikana. Kyseisen pykälän 2 momentin nojalla tämän toimenpiteen tarpeellisuus on arvioitava osavaltion asetuksen perusteella, mikäli viininviljelyalueille on odotettavissa suuria kottaraiskantoja.(55) Komission mukaan asetuksen antamista koskevien valtuuksien myöntämisessä ei oteta asianmukaisesti huomioon lintudirektiivin 9 artiklan mukaisia edellytyksiä.

122. Komissio on jo väittänyt, että nämä säännökset ovat lintudirektiivin 1 ja 5 artiklan vastaisia. Suojelusäännöksen, kuten 5 artiklan, kaikkinaista rajoittamista kansallisessa täytäntöönpanosäädöksessä voidaan pitää joko sen soveltamisalan rajaamisena, jolloin tätä rajoittamista on arvioitava kyseessä olevan suojelusäännöksen perusteella, tai pidettävä poikkeuksena, jota on arvioitava 9 artiklan nojalla. Näin ollen 5 artikla ja sitä seuraavat artiklat sekä 9 artikla – samoin kuin luontodirektiivin(56) 12 artikla ja sitä seuraavat artiklat sekä 16 artikla – muodostavat yhtenäisen suojelukokonaisuuden.(57) Kansalliset täytäntöönpanosäännökset voivat täten olla paitsi lintudirektiivin 5 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen, myös 9 artiklan vastaisia, ja tämä on otettava arvioinnissa huomioon siltä osin kuin komissio viittaa siihen kanteessaan.

123. Itävalta kuitenkin pitää kottaraisen viininviljelmille aiheuttamia vahinkoja koskevaa sääntelyä lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisena. Muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen ilmenee Itävallan mukaan Burgenlandin osavaltion metsästyslakia koskevista esitöistä, joissa todetaan 88 a §:n osalta, että perinteiset karkottamiskeinot eivät ole riittäviä. Koska Burgenlandin metsästyslain 88 a §:ssä säädetään varsinaisesti vain asetuksen antamista koskevien valtuuksien myöntämisestä, siinä ei Itävallan mukaan ole tarpeen käsitellä lintudirektiivin 9 artiklan 2 kohdassa mainittuja edellytyksiä.

124. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. On vastoin oikeusvarmuuden periaatetta, että laissa säädetään suojelusäännöksistä poikkeavan asetuksen antamisen sallimisesta vahvistamatta kuitenkaan nimenomaisesti, mitä käytännön perusteita poikkeamiseen tarkalleen ottaen sovelletaan. Tältä osin on syytä palauttaa mieliin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan nyt esillä olevan kaltaisen asian osalta täytäntöönpanon täsmällisyydellä on erityinen merkitys alalla, jolla yhteisen omaisuuden hallinta on uskottu jäsenvaltioille niiden kunkin alueella.(58) Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut tätä uudelleen äskettäin 9 artiklan täytäntöönpanon yhteydessä.(59)

125. Burgenlandin osavaltion metsästyslain 88 a §:ssä ei säädetä, mitkä vangitsemisen tai tappamisen välineet, laitteet tai menetelmät ovat sallittuja, eikä siinä säädetä velvoittavasti siitä, että näistä välineistä, laitteista ja menetelmistä on säädettävä 2 momentin nojalla annettavassa asetuksessa. Burgenlandin osavaltion metsästyslain 88 a §:n 2 momentin sanamuodon nojalla mainitussa asetuksessa ainoastaan todetaan kottaraisten viininviljelylle aiheuttamat uhat. Tässä momentissa ei kuitenkaan vaadita, että asetuksessa olisi säädettävä tarkemmin lintudirektiivin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista. Myöskään muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista ei todeta. Burgenlandin metsästyslain 88 a § ei näin ollen täytä perusteita, joiden nojalla lintudirektiivin 9 artiklasta voitaisiin poiketa.

2.       Niederösterreich

126. Komissio toteaa, että Niederösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 20 §:n 4 momenttiin, jossa sallitaan poikkeukset ”tutkimus- ja opetustarkoituksessa”, ei sisälly tyhjentävää luetteloa perusteista, joiden nojalla luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua koskevista säännöksistä voidaan poiketa. Itävalta esittää tämän osalta puolustukseksi, että viranomaisten on pantava Niederösterreichin luonnonsuojelulain 20 §:n 4 momentti täytäntöön direktiivin mukaisesti ja noudatettava myös metsästysoikeuden mukaisia perusteita.

127. Kuten on jo todettu, pelkkä direktiivin mukainen hallintokäytäntö ei yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla riitä täyttämään direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon edellytyksiä.(60) Kansallisessa laissa on nimenomaisesti lueteltava tyhjentävästi perusteet, joiden nojalla suojelusäännöksistä voidaan poiketa. Koska Niederösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 20 §:n 4 momentissa nämä perusteet on jätetty avoimiksi, asianmukaisen täytäntöönpanon edellytykset eivät täyty.

128. Komissio väittää lisäksi, että Niederösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 21 §:ssä sallitaan luonnonvaraisina elävien lintujen suojelua koskevista säännöksistä poikkeaminen taloudellisessa tarkoituksessa eli maatalous- ja tutkimustarkoituksessa ilman, että poikkeamisen edellytyksenä olisi lintudirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdan perusteiden noudattaminen. Itävalta väittää, ettei poikkeuslauseke päde muun muassa silloin, kun suojeltavia kasveja ja eläimiä tai elinympäristöjä vahingoitetaan tahallisesti.

129. Niederösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 21 §:n nojalla taloudellinen hyödyntäminen sekä hyödyntäminen maatalous- ja tutkimustarkoituksessa muodostavat poikkeuksen lintujen suojelua koskeviin oikeudellisiin kieltoihin. Näitä poikkeuslausekkeita ei kuitenkaan selkeästi sovelleta suojeltavien kasvien ja eläinten tahalliseen vahingoittamiseen.

130. Vastoin komission näkemystä tätä säännöstä ei pidä arvioida lintudirektiivin 9 artiklan nojalla. Direktiivin 9 artikla olisi merkityksellinen ainoastaan silloin, jos Niederösterreichin luonnonsuojelulain 21 §:ssä sallittaisiin poikkeaminen 5–8 artiklassa tarkoitetuista kielloista. Niin ei kuitenkaan ole. Direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaiset kiellot, jotka ovat merkityksellisiä taloudellisen hyödyntämisen ja hyödyntämisen maatalous- ja tutkimustarkoituksessa kannalta, edellyttävät tahallista vahingoittamista tai vahingoittamisen mahdollisuuden hyväksymistä.(61) Luonnonsuojelulain 21 §:n poikkeuksia ei kuitenkaan nimenomaisesti sovelleta muihin kuin tahallisiin vahingontekoihin. Tämän vuoksi niiden ei myöskään täydy olla 9 artiklan mukaisia.

131. Komission kanne voidaan hyväksyä tässä kohdassa näin ollen vain osittain, eli Niederösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 20 §:n 4 momentin osalta.

3.       Oberösterreich

132. Komissio väittää, että Oberösterreichin osavaltion Jagdgesetzin (metsästyslaki) 60 §:n 3 momenttiin sisältyy poikkeuksia suojelusäännöksistä ilman, että niiden yhteydessä edellytettäisiin, että muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista koskeva peruste täyttyy. Kyseessä olevan säännöksen nojalla omistaja voi ”asuin- ja talousrakennuksissa ja aidatuissa kotipuutarhoissa – – pyydystää tai tappaa ja vangita kanahaukkoja, hiirihaukkoja ja varpushaukkoja”.

133. Itävalta väittää pääasiallisesti, että kun lainsäätäjä on myöhemmin täydentänyt kyseistä säännöstä ilmaisulla ”kun se on tarpeen vakavien erityisesti viljelmiin, eläintenpitoon ja muihin omaisuuden muotoihin kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi”, se on itse tutkinut mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja koskevan kysymyksen. Lainsäätäjä on tullut siihen tulokseen, ettei säännöksessä kyseessä olevissa tapauksissa ole yleisesti käytettävissä muunlaista ratkaisua.

134. Esillä olevassa asiassa on tarkastelun kohteena ainoastaan alkuperäinen sanamuoto, jossa ei lainkaan viitata vaihtoehtoisten ratkaisujen tutkimiseen.

135. Tällä hetkellä voimassa olevan säännöksen osalta on todettava, että kuten komissio tuo esiin, se, että lainsäätäjä on tutkinut tätä asiaa, ei riitä. Lisäksi lintudirektiivin 9 artiklan 2 kohdan neljäs luetelmakohta osoittaa, että poikkeuksissa on mainittava viranomainen, joka tutkii yksittäiset tapaukset siltä osin, täyttyvätkö poikkeuksen soveltamisen edellytykset. Myöskään muita lintudirektiivin 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia pyydystämis- ja tappamisvälineistä ja tarkastuksista ei ole pantu täytäntöön.

136. Kyseessä olevassa kansallisessa säännöksessä sallitaan lisäksi suojeltujen lintujen pyydystäminen, tappaminen ja vangitseminen ”muihin omaisuuden muotoihin” kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi. Säännöksessä mainitaan näin ollen poikkeamisperuste, joka ei sisälly lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan tyhjentävään luetteloon. Oberösterreichin osavaltion metsästyslain 60 §:n 3 momentti ei näin ollen ole lintudirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen.

137. Komission kanne on siten hyväksyttävä myös tältä osin.

4.       Salzburg

138. Komissio moittii sitä, että Salzburgin osavaltion Naturschutzgesetzin (luonnonsuojelulaki) 34 §:n 1 momentin nojalla suojelusäännöksistä voidaan hyväksyttävästi poiketa muun muassa silloin, kun tästä on hyötyä juomateollisuudelle. Itävalta väittää, ettei juomateollisuutta koskevien poikkeuksien tunnusmerkkejä voida soveltaa lintuihin, koska kyseisillä poikkeuksilla on tarkoitus sallia alkoholijuomien valmistus tietyistä kasvilajikkeista. Säännöksen sanamuotoon ei kuitenkaan sisälly tällaista rajoitusta. Tämän vuoksi sääntelyssä hyväksytty poikkeaminen ei täytä poikkeuksiin sovellettavia perusteita, jotka sisältyvät lintudirektiivin 9 artiklan tyhjentävään luetteloon.

139. Komissio väittää lisäksi, että Salzburgin osavaltion metsästyslain 72 §:n 3 momentissa sallitaan poikkeukset hyödyntämistä koskevaan kieltoon sellaisissa tapauksissa, joissa luonnonvaraisia eläimiä on tarkoitus tappaa, ilman että lintudirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita otettaisiin huomioon. Myös tämä väite pitää paikkansa. Salzburgin osavaltion sääntelyssä ei oteta asianmukaisesti huomioon lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa sallittujen poikkeamisperusteiden tyhjentävää luonnetta, koska sääntelyssä sallitaan poikkeaminen tapauksissa, joissa ”vastaavaa merkittävää yleistä etua ei voida muulla tavoin taata”. Myöskään lintudirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaisia vaatimuksia ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

140. Lintudirektiivin 9 artiklaa ei näin ollen ole pantu asianmukaisesti täytäntöön Salzburgin osavaltiossa. Komission kanne on siten hyväksyttävä tältä osin.

5.       Tiroli

141. Komissio moittii sitä, että Tirolin osavaltion Naturschutzverordnungin (luonnonsuojeluasetus) 4 §:n 3 momentissa sallitaan varisten, kottaraisten ja mustarastaiden karkottaminen maanviljely- ja tutkimusviljelmäalueilta sekä kotipuutarhoista, ilman että lintudirektiivin 9 artiklan perusteita pantaisiin täytäntöön. Itävalta ilmoittaa, että lainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa, mutta se katsoo kuitenkin, ettei 9 artiklaa tarvitse ottaa huomioon, koska 5 artiklan d kohdan nojalla kiellettyä on ainoastaan lintujen häirintä, jos se vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin. Itävallan mukaan sen lainsäädännössä sallittu lintujen karkottaminen ei vaikuta merkittävästi direktiivin tavoitteisiin.

142. Itävallan esittämä väite ei ole lainkaan vakuuttava. Jos kyseessä olevat linnut karkotetaan kaikilta maatalous- ja tutkimuskäytössä olevilta viljelmiltä sekä kotipuutarhoista, niillä ei ole enää elinympäristöä. Häirinnän salliminen voi näin ollen vaikuttaa merkittävästi direktiivin tavoitteisiin. Tämän vuoksi se voitaisiin sallia ainoastaan 9 artiklan nojalla. Tähän säännökseen sisältyviä edellytyksiä ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön.

143. Kanne on täten hyväksyttävä tältä osin.

I       Lintudirektiivin 11 artikla

144. Lintudirektiivin 11 artikla koskee sellaisten lintulajien istuttamista alueelle, jotka eivät elä siellä luonnonvaraisina, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisen lintulajin istuttaminen jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalle alueelle, joka ei elä siellä luonnonvaraisena, ei vahingoita paikallista kasvistoa ja eläimistöä. Jäsenvaltioiden on kuultava komissiota tässä asiassa.”

145. Komissio väittää, ettei Niederösterreichin osavaltio ole pannut tätä direktiivin säännöstä asianmukaisesti täytäntöön, koska Niederösterreichin osavaltion luonnonsuojelulain 17 §:n 5 momentin nojalla sellaisten lintulajien istuttaminen ja edistäminen, jotka eivät luonnostaan esiinny alueella, edellyttää, ettei alueella luonnostaan esiintyville lajeille tai niiden elinympäristölle koidu siitä ”pysyviä” haittoja. Näin otetaan käyttöön ylimääräinen peruste, joka ei sisälly direktiiviin.

146. Itävalta esittää puolustukseksi, että sellaisten lintujen istuttaminen, jotka eivät esiinny alueella luonnostaan, edellyttää osavaltion hallituksen hyväksyntää, ja osavaltion hallitus tulkitsee kansallista säännöstä direktiivin mukaisesti siten, että lupa evätään tapauksissa, joissa paikalliselle eläimistölle ja kasvistolle aiheutuu vahinkoa.

147. Lintudirektiivin 11 artiklassa asetetaan kansallista lainsäädäntöä tiukemmat rajoitukset sellaisten luonnonvaraisten lintujen istuttamiselle jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalle alueelle, jotka eivät elä siellä luonnonvaraisina. Niederösterreichin luonnonsuojelulain 17 §:n 5 momentilla ei näin ollen panna tätä artiklaa asianmukaisesti täytäntöön. Edellä on lisäksi jo todettu, ettei viranomaisten direktiivin mukainen tulkinta riitä täytäntöönpanoksi.(62)

148. Kanne on näin ollen hyväksyttävä myös tältä osin.

III  Oikeudenkäyntikulut

149. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Siltä osin kuin kanne on edelleen vireillä, komissio on suureksi osaksi voittanut asian, minkä vuoksi Itävalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 69 artiklan 5 kohdan nojalla sama pätee myös kanneperusteisiin, jotka komissio on peruuttanut. Tältä osin Itävalta on aiheuttanut kanteen, koska kansallista lainsäädäntöä on vasta myöhässä mukautettu vastaamaan yhteisön oikeuden vaatimuksia. Itävalta on näin ollen velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

IV     Ratkaisuehdotus

150. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

1)      Itävallan tasavalta ei ole noudattanut EY 10 ja EY 249 artiklan sekä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön seuraavia säännöksiä:

–        1 artiklan 1 ja 2 kohta Burgenlandin, Kärntenin, Niederösterreichin, Oberösterreichin ja Steiermarkin osavaltioissa

–        5 artikla Burgenlandin, Kärntenin, Niederösterreichin, Oberösterreichin ja Steiermarkin osavaltioissa

–        6 artiklan 1 kohta Oberösterreichin osavaltiossa

–        7 artiklan 1 kohta Kärntenin, Niederösterreichin ja Oberösterreichin osavaltioissa

–        7 artiklan 4 kohta seuraavissa osavaltioissa seuraavien lintulajien osalta:

–        Kärntenin osavaltiossa metson, teeren, nokikanan, lehtokurpan, sepelkyyhkyn ja turkinkyyhkyn osalta

–        Niederösterreichin osavaltiossa metson, teeren ja lehtokurpan osalta,

–        Oberösterreichin osavaltiossa metson, teeren ja lehtokurpan osalta

–        Salzburgin osavaltiossa metson, teeren ja lehtokurpan osalta

–        Steiermarkin osavaltiossa metson, teeren ja lehtokurpan osalta

–        Tirolin osavaltiossa metson ja teeren osalta,

–        Vorarlbergin osavaltiossa teeren osalta

–        Wienin osavaltiossa lehtokurpan osalta

–        8 artikla Niederösterreichin osavaltiossa

–        9 artikla Burgenlandin, Niederösterreichin, Oberösterreichin, Salzburgin, Tirolin ja Steiermarkin osavaltioissa

–        11 artikla Niederösterreichin osavaltiossa.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – EYVL L 103, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna 29.7.1997 annetulla direktiivillä 97/49/EY, EYVL L 223, s. 9.

3 – Asia C‑247/85, komissio v. Belgia (yhdenmukaisuus), tuomio 8.7.1987 (Kok. 1987, s. 3029, 18 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

4 – Ks. tästä jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 121 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

5 – Asia C-144/99, komissio v. Alankomaat, tuomio 10.5.2001 (Kok. 2001, s. I-3541, 21 kohta) ja asia C‑236/95, komissio v. Kreikka, tuomio 19.9.1996 (Kok. 1996, s. I‑4459, 12 kohta ja sitä seuraavat kohdat) sekä ympäristöalalta julkisasiamies Stix-Hacklin asiassa C-233/00, komissio v. Ranska, 14.1.2003 esittämä ratkaisuehdotus (Kok. 2003, s. I-6625, 73 kohta).

6 – Asia C‑197/96, komissio v. Ranska, tuomio 13.3.1997 (Kok. 1997, s. I‑1489, 14 kohta); asia C‑358/98, komissio v. Italia, tuomio 9.3.2000 (Kok. 2000, s. I‑1255, 17 kohta); asia C‑145/99, komissio v. Italia, tuomio 7.3.2002 (Kok. 2002, s. I‑2235, 30 kohta) ja asia C‑33/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 10.3.2005 (Kok. 2005, s. I-1865, 25 kohta).

7 – Asia 262/85, komissio v. Italia (yhdenmukaisuus), tuomio 8.7.1987 (Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta) ja asia C‑38/99, komissio v. Ranska (metsästyskaudet), tuomio 7.12.2000 (Kok. 2000, s. I‑10941, 53 kohta).

8 – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia komissio v. Belgia (yhdenmukaisuus), 21 kohta ja sitä seuraava kohta.

9 – Säännökset on mainittu edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa.

10 – Ks. kottaraista koskevan sääntelyn yhdenmukaisuudesta lintudirektiivin 9 artiklan kanssa jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 121 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

11 – Ks. vastaavasti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 6 kohta.

12 – Ks. vastaavasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä Burgenlandin osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta.

13 – Vrt. asiassa C-235/04, komissio v. Espanja (IBA-luettelo), 14.9.2006 esittämäni ratkaisuehdotus (94 kohta ja sitä seuraava kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

14 – Ks. vastaavasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä Burgenlandin osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta ja Kärntenin osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohta.

15 – Itävalta esittää näiden väitteiden tueksi Itävallan osavaltioiden metsästysyhdistysten liiton 5.7.2005 päivätyn tieteellisen lausunnon, joka koskee metson, teeren ja lehtokurpan kevätmetsästystä (vastauskirjelmän liite 3) ja joka esitettiin Itävallan mukaan ensimmäisen kerran vastauskirjelmän yhteydessä eli riittävän ajoissa.

16 – Komissio viittaa kannekirjelmässään mahdollisesti – vaikka ei sitä nimenomaisesti mainitsekaan – komission ja ORNIS-komitean tutkimukseen ”Key concepts of article 7 (4) of Directive 79/409/EEC. Period of reproduction and prenuptial migration of Annex II bird species in the EU”, syyskuu 2001; saatavilla Internet-osoitteesta . Komissio mainitsee kuitenkin monien lintulajien (esimerkiksi lehtokurpan, tunturikyyhkyn, sepelkyyhkyn ja turkinkyyhkyn) osalta tästä poikkeavat rauhoitusajat.

17 – Asia C-157/89, komissio v. Italia (metsästyskaudet), tuomio 17.1.1991 (Kok. 1991, s. I-57, 15 kohta).

18 – Edellä alaviitteessä 17 mainittu asia komissio v. Italia (metsästyskaudet), tuomion 14 kohta ja asia C-435/92, Association pour la protection des animaux sauvages ym., tuomio 19.1.1994 (Kok. 1994, s. I-67, 9 kohta).

19 – Tiedot asiakirjasta ”Period of Reproduction and prenuptial Migration of Annex II Bird Species in the EU”, s. 121 ja 124, , ja s. 201, …/50-55_en.pdf.

20 – Edellä alaviitteessä 15 mainittu lausunto, s. 5 (vastauskirjelmän s. 65).

21 – Vrt. edellä alaviitteessä 17 mainittu asia komissio v. Italia (metsästyskaudet), tuomion 14 kohta ja edellä alaviitteessä 18 mainittu asia Association pour la protection des animaux sauvages ym., tuomion 10 kohta.

22 – Asia C‑182/02, Ligue pour la protection des oiseaux ym., tuomio 16.10.2003 (Kok. 2003, s. I‑12105, 9–11 kohta) ja asia C‑135/04, komissio v. Espanja (contrapasa), tuomio 9.6.2005 (Kok. 2005, s. I‑5261, 17 kohta).

23 – Asia C-60/05, WWF Italia ym., tuomio 8.6.2006 (34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. myös asia C‑344/03, komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomio 15.12.2005 (Kok. 2005, s. I‑11033, 36, 39, 42 ja 60 kohta).

24 – Ensisilmäyksellä erilaiselta vaikuttavassa asiassa 252/85, komissio v. Ranska (yhdenmukaisuus), 27.4.1988 annetun tuomion (Kok. 1988, s. 2243) 30 kohtaa on tulkittava siten, ettei komissio voi kyseenalaistaa vastaajana olevan jäsenvaltion aukotonta väitettä.

25 – Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia komissio v. Italia (yhdenmukaisuus), tuomion 7 kohta; asia C-79/03, komissio v. Espanja (Parany), tuomio 9.12.2004 (Kok. 2004, s. I-11619, 24 kohta) ja edellä alaviitteessä 23 mainittu asia komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomion 31 kohta.

26 – Ks. tästä edellä alaviitteessä 23 mainittu asia komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomion 35, 38 ja 40 kohta.

27 – Metsot ja teeret kuuluvat lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska ne sisältyvät liitteeseen I, kun taas lehtokurpat, joista vain osa on muuttolintuja, kuuluvat 4 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

28 – Ks. velvollisuuksista lintujen suojelualueiden ulkopuolella asiassa C-418/04, komissio v. Irlanti, 14.9.2006 esittämäni ratkaisuehdotus (92 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

29 – Edellä alaviitteessä 22 mainittu asia Ligue pour la protection des oiseaux ym., tuomion 16 kohta; edellä alaviitteessä 22 mainittu asia komissio v. Espanja (contrapasa), tuomion 19 kohta ja edellä alaviitteessä 23 mainittu asia komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomion 33 kohta.

30 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomion 35 ja 37 kohta.

31 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomion 41 kohta.

32 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia komissio v. Suomi (vesilintujen kevätmetsästys), tuomion 43 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

33 – Edellä alaviitteessä 15 mainittu lausunto, s. 2 (kannekirjelmän s. 62).

34 – Kannekirjelmän liitteessä 8 olevalla sivulla 2 (kannekirjelmän s. 80) mainitaan, ettei syysmetsästys ole ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

35 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia WWF Italia ym., tuomion 29 kohta.

36 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia WWF Italia ym., tuomion 36 kohta.

37 – Asia C-441/02, komissio v. Saksa, tuomio 27.4.2006 (Kok. 2006, s. I-3449, 59 ja 60 kohta) ja asia C‑365/97, komissio v. Italia, tuomio 9.11.1999 (Kok. 1999, s. I‑7773, 23 kohta).

38 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.

39 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.

40– Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.

41 – Vrt. lintudirektiivin 6 artiklan mukaisen, niin ikään 1 artiklassa tarkoitettujen lajien myyntikiellon osalta edellä alaviitteessä 3 mainittu asia komissio v. Belgia (yhdenmukaisuus), tuomion 6 ja 7 kohta ja asia C-149/94, Vergy, tuomio 8.2.1996 (Kok. 1996, s. I-299, 8 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä 12 ja 13 kohta).

42 – Edellä alaviitteessä 41 mainittu asia Vergy, tuomion 12 ja 13 kohta.

43 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.

44 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 91 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

45 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.

46 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.

47 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.

48 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.

49 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.

50 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 15 kohta.

51 – Asia 236/85, komissio v. Alankomaat (yhdenmukaisuus), tuomio 13.10.1987 (Kok. 1987, s. 3989, 27 ja 28 kohta).

52 – Asia 339/87, komissio v. Alankomaat (yhdenmukaisuus), tuomio 15.3.1990 (Kok. 1990, s. I-851, 22 kohta).

53 – Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohta.

54 – Asia C-118/94, Associazione italiana per il WWF ym., tuomio 7.3.1996 (Kok. 1996, s. I-1223, 21 kohta) ja edellä alaviitteessä 7 mainittu asia komissio v. Italia (yhdenmukaisuus), tuomion 7 kohta.

55 – Kyseiset säännökset on esitetty edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa.

56 – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7).

57 – Vrt. luontodirektiivin 12 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen sekä 16 artiklan, jotka vastaavat lintudirektiivin 5 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä 9 artiklaa, suhteesta asia C‑6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (yhdenmukaisuus), tuomio 20.10.2005 (Kok. 2005, s. I‑9017, 112 kohta).

58 – Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia komissio v. Italia (yhdenmukaisuus), tuomion 9 kohta.

59 – Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia WWF Italia ym., tuomion 24 kohta.

60 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 15 kohta.

61 – Luontodirektiivissä tarkoitetusta tahallisuuden käsitteestä vrt. asia C-221/04, komissio v. Espanja (ansalangalla tapahtuva metsästys), tuomio 18.5.2006 (Kok. 2006, s. I‑4515, 71 kohta).

62 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 15 kohta.

Full & Egal Universal Law Academy