EUR-Lex -  62005CC0020 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

VERICA TRSTENJAK

28 päivänä kesäkuuta 2007 1(1)

Asia C‑20/05

Pubblico Ministero

vastaan

Karl Josef Wilhelm Schwibbert

(Tribunale di Forlìn (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 98/34/EY – Teknisen määräyksen käsite – Kansallinen laki, jossa velvoitetaan kiinnittämään CD-levyihin tekijänoikeusmaksujen keräämisestä vastaavan kansallisen järjestön merkki – Tiedoksiantovelvollisuus

I       Johdanto

1.     Karl Schwibbertiä vastaan käytävässä rikosoikeudenkäynnissä, jossa on kyse sellaisten CD-levyjen hallussapidosta, joissa ei ole tekijänoikeusmaksujen keräämisestä vastaavan kansallisen järjestön merkkiä (Società italiana autori ed editori, jäljempänä SIAE), Tribunale di Forlì (Italia) tiedustelee Karl Schwibbertin asianajajan pyynnöstä yhteisöjen tuomioistuimelta, ovatko kansalliset säännökset, joissa velvoitetaan kiinnittämään kyseinen merkki, yhteensoveltuvia EY 3 artiklan ja EY 23–EY 27 artiklan ja teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28.3.1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY(2) – direktiivin, joka on itse asiassa kodifioitu teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetulla parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/34/EY,(3) jota puolestaan on muutettu 20.7.1998 annetulla parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY(4) – vuokraus‑ ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY(5) sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY kanssa.(6)

II     Oikeussäännöt

A       Yhteisön oikeus

1.       EY:n perustamissopimus

2.     EY 23–EY 27 artiklan mukaan yhteisön perustana on tulliliitto, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että vienti‑ ja tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä.

2.       Direktiivit

a)       Direktiivi 92/100

3.     Direktiivillä 92/100 pyritään toteuttamaan vuokraus‑ ja lainausoikeuksien sekä tiettyjen tekijänoikeuden lähioikeuksien yhdenmukaistettu oikeudellinen suojelu henkisen omaisuuden alalla. Kyseisen direktiivin ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että tällaisella yhdenmukaistamisella pyritään poistamaan kansallisten säännösten väliset eroavuudet tilanteissa, joissa ne voivat olla omiaan ”saamaan aikaan kaupan esteitä ja kilpailun vääristymistä ja haitata sisämarkkinoiden toteuttamista ja moitteetonta toimintaa”.

4.     Toisessa perustelukappaleessa todetaan, että ”on vaarana, että mainitut eroavuudet oikeudellisessa suojassa syvenevät, jos jäsenvaltioissa annetaan uusia ja toisistaan poikkeavia säännöksiä tai jos niitä tulkitaan eri tavoin”.

5.     Kolmannessa perustelukappaleessa korostetaan sitä, että ”tällaiset eroavuudet on poistettava, jotta voidaan toteuttaa tavoite, josta on määrätty perustamissopimuksen 8 a artiklassa, ja jonka mukaan on perustettava alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja, siten, että luodaan järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy yhteismarkkinoilla, perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla”.

b)       Direktiivi 98/34, jolla on kodifioitu direktiivi 83/189

6.     Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) ’tuotteella’ teollisesti valmistettua tuotetta ja maataloustuotetta, mukaan lukien kalastustuotteet;

2) ’teknisellä eritelmällä’ asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, käyttöominaisuuksista, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat myyntinimeä, termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt – –

– –

10) ’teknistä määräystä koskevalla ehdotuksella’ teknisen eritelmän tai muun vaatimuksen tekstiä, mukaan lukien hallinnolliset määräykset, joka on tarkoitus tai joka voidaan saattaa voimaan teknisenä määräyksenä ja joka on valmisteluvaiheessa, jolloin siihen on vielä mahdollista tehdä olennaisia muutoksia. – –”

7.     Direktiivin 98/34 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset – –. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tarvittaessa samalla kertaa keskeisimpien ja välittömästi asiaa koskevien perustana olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten teksti, jos sen tunteminen on tarpeen teknistä määräystä koskevan ehdotuksen vaikutuksen arvioimiseksi ja jollei sitä ole toimitettu aiemman toimituksen yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotus uudelleen edellä mainituin edellytyksin, jos ne tekevät teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen sellaisia huomattavia muutoksia, jotka muuttavat sen soveltamisalaa, lyhentävät alun perin suunniteltua soveltamisaikataulua, lisäävät eritelmiä tai vaatimuksia taikka tiukentavat niitä.”

8.     Direktiivin 98/34 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on lykättävä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen antamista kolmella kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut 8 artiklan 1 kohdassa säädetyt tiedot.”

c)       Direktiivi 98/48, jolla muutetaan tiettyjä direktiivin 98/34 kohtia

9.     Direktiivin 98/34 9 kohdasta tulee 11 kohta seuraavasti:

”11) ’teknisellä määräyksellä’ [tarkoitetaan] teknistä eritelmää tai muuta vaatimusta taikka palveluja koskevaa määräystä, mukaan lukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, jonka noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista ja joka koskee kaupan pitämistä, palvelujen tarjoamista, palvelujen tarjoajien sijoittautumista tai käyttöä jäsenvaltiossa tai suuressa osassa sen aluetta sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista.

Teknisiä määräyksiä, joita noudatetaan tosiasiallisesti, ovat erityisesti:

–      jäsenvaltion lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat joko teknisiä eritelmiä tai muita vaatimuksia taikka palveluja koskevia määräyksiä tai ammatillisia sääntöjä tai menettelyohjeita, joissa itsessään viitataan teknisiin eritelmiin tai muihin vaatimuksiin taikka palveluja koskeviin määräyksiin, ja joiden noudattaminen antaa edellyttää näissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisuutta,

–      vapaaehtoiset sopimukset, joissa viranomainen on osapuolena ja joiden tarkoituksena on yleisen edun nimissä teknisten eritelmien tai muiden vaatimusten taikka palveluja koskevien määräysten noudattaminen, lukuun ottamatta julkisia hankintoja koskevia sopimuksia,

–      tekniset eritelmät tai muut vaatimukset tai palveluja koskevat säännöt, jotka liittyvät verotus‑ tai rahoitustoimenpiteisiin, jotka vaikuttavat tuotteiden tai palveluiden kulutukseen rohkaisemalla näiden teknisten eritelmien tai muiden vaatimusten taikka palveluja koskevien määräysten noudattamista; tämä ei koske kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin liittyviä palveluja koskevia teknisiä eritelmiä, muita vaatimuksia tai määräyksiä.”

d)       Direktiivi 2001/29

10.   Direktiivissä 2001/29 toistetaan periaatteet ja säännöt, jotka on vahvistettu erityisesti direktiivissä 92/100, ja tehdään siihen muutoksia.

B       Kansallinen lainsäädäntö

11.   Italian tekijänoikeuslainsäädännön perustana on laki nro 633 vuodelta 1941.(7) Kyseisellä lailla perustettiin julkinen ad hoc ‑järjestö SIAE, joka hoitaa suojelu‑, välitys‑ ja todistamistehtäviä, ja siinä säädettiin rikosoikeudellisista seuraamuksista tiettyjen luvattomien menettelyjen osalta (kaupan pitäminen, jäljentäminen jne.). Lailla asetettiin myös SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite.

12.   Lailla nro 121/87, joka annettiin 27.3.1987,(8) laajennettiin SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite ja rikosoikeudellisten seuraamusten mahdollisuus koskemaan muita tallenteita.

13.   Asetuksella (decreto legislativo) nro 685/94, joka annettiin 16.11.1994,(9) kumottiin laki nro 121/87. Viimeksi mainitun säädöksen 171 ter §:n c kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vähintään kolmen kuukauden ja enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus ja sakko, jonka suuruus on vähintään 500 000 ITL ja enintään 6 miljoonaa ITL, on tuomittava sille, joka

– –      myy tai vuokraa videokasetteja, musiikkikasetteja tai muita tallenteita, jotka sisältävät elokuvateoksiin tai audiovisuaalisiin teoksiin sisältyvää ääntä tai kuvaa tai liikkuvia kuvasarjoja ja joihin ei ole kiinnitetty Società italiana degli ed editorin (SIAE) merkkiä siten kuin tässä laissa ja täytäntöönpanoasetuksessa säädetään – –.”

III  Pääasia ja ennakkoratkaisupyyntö

14.   CD-levyjä, jotka oli varastoitu K.J.W.S. Srl ‑nimisen yhtiön tiloihin, jonka laillinen edustaja Italiassa asuva Karl Schwibbert on, takavarikoitiin 9. ja 10.2.2000. Nämä CD-levyt, jotka takavarikoitiin, koska niistä puuttui SIAE:n merkki, sisälsivät taiteilija Giorgio De Chiricon ja taiteilija Mario Schifanon teosten jäljennöksiä. Karl Schwibbertin asianajaja täsmensi yhteisöjen tuomioistuimen istunnossa, että tiettyihin CD-levyihin sisältyi musiikkisäestys. Lisäksi Karl Schwibbertin kirjallisten huomautusten liitteenä olevasta asiakirjasta ilmenee, että ainakin CD-levyt, joihin oli kopioitu näistä taiteilijoista ensiksi mainitun teoksia, sisälsivät filmin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ja Karl Schwibbertin asianajajan yhteisöjen tuomioistuimen istunnossa antamista selvityksistä ilmenee myös, että CD-levyt oli kopioitu Saksassa ja että ne oli tarkoitus myydä kahdelle italialaiselle yhtiölle, jotka aikoivat ottaa ne myyntiluetteloonsa.

15.   Procura della Repubblica presso il Tribunale di Forlì nosti 23.5.2001 Karl Schwibbertiä vastaan syytteen ja lähetti tämän Tribunale di Forlìn tutkittavaksi.

16.   Tribunale di Forlì korosti 14.12.2004 istuntopöytäkirjassaan, että Karl Schwibbertiä ei syytetä teosten laittomasta jäljentämisestä, koska hänellä oli tarvittavat luvat, vaan ainoastaan siitä, että CD-levyistä puuttui SIAE:n merkki.

17.   Tribunale di Forlì hyväksyi myös Karl Schwibbertin asianajajan esittämän pyynnön ennakkoratkaisukysymyksen esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle. Ennakkoratkaisupyyntöä koskevan päätöksen liitteenä olivat kuitenkin vain Karl Schwibbertin asianajajan argumentit eikä siinä ollut muotoiltu täsmällisiä kysymyksiä. Ennakkoratkaisupyyntöä koskeva päätös saapui yhteisöjen tuomioistuimeen 21.1.2005.

18.   Yhteisöjen tuomioistuin pyysi 17.7.2006 työjärjestyksen 104 artiklan 5 kohdan mukaisesti ennakkoratkaisupyynnön esittäneeltä tuomioistuimelta selvennyksiä, jotka koskivat sekä pääasian tosiasiallista ja oikeudellista puolta että tulkittavia yhteisön oikeuden säännöksiä ja syitä, joiden vuoksi tuomioistuin katsoi tarpeelliseksi pyytää niiden tulkintaa. Sen vastaukset saapuivat yhteisöjen tuomioistuimeen 8.11.2006.

19.   Tribunale di Forlìn antamista vastauksista seuraa, että kysymykset, jotka tämä tuomioistuin esittää yhteisöjen tuomioistuimelle, voidaan muotoilla seuraavasti:

”Ovatko SIAE:n merkintää koskevat kansalliset säännökset yhteensoveltuvia EY 3 artiklan ja EY 23–EY 27 artiklan, 22.6.1998 annetun direktiivin 98/34/EY 1, 8, 10 ja 11 artiklan ja direktiivien 92/100 ja 2001/29 kanssa?”

20.   Yhteisöjen tuomioistuin päätti esittää kysymyksiä Italian hallitukselle ja komissiolle kirjallisten vastausten saamiseksi ennen suullista käsittelyä pyytäen näitä erityisesti täsmentämään huomautuksensa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien selvennysten valossa. Italian hallitus ja komissio vastasivat kirjallisesti mainittuihin pyyntöihin.

IV     Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

21.   Karl Schwibbertin mukaan SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite on tekninen määräys, joka Italian olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle direktiivin 83/189 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

22.   Kyseisen merkin kiinnittämisvelvoite on Schwibbertin mukaan lisäksi luonteeltaan vaikutukseltaan vastaava toimenpide, koska se muodostaa esteen, joka estää muiden maiden toimijoita kehittämästä toimintaansa Italian markkinoilla.

23.   Schibbert katsoo, että merkin kiinnittämisvelvoite ei myöskään anna mitään suojaa tekijälle tai muille teollis‑ ja tekijänoikeuksien haltijoille. Italian lainsäädännössä näet säädetään rikosoikeudellisista seuraamuksista siinä tapauksessa, että tämä merkintä puuttuu riippumatta siitä, onko kopiointi ollut laitonta.

24.   Sitä paitsi SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite on EY 23 ja EY 25 artiklan eli perustamissopimuksessa määrätyn tulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja koskevan kiellon vastainen, koska tällä merkillä on hinta ja koska se on kiinnitettävä kaikkiin teoksiin siitä hetkestä lukien, kun ne saapuvat Italian alueelle yhteisömaasta.

25.   Lopuksi tällä kiinnittämisvelvoitteella rikotaan Schibbertin mukaan direktiiviä 92/100, jonka kolmessa ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan kansallisten oikeusjärjestysten väliset eroavuudet ja tästä johtuva kilpailun vääristymisen vaara jäsenvaltioiden välillä.

26.   SIAE, joka ei ole esittänyt kirjallisia huomautuksia, esitti suullisessa käsittelyssä, että merkin kiinnittämisvelvoitteesta ei ollut ilmoitettava komissiolle, sillä siitä oli säädetty jo vuoden 1941 laissa, jossa tuolloin viitattiin paperimuodossa oleviin teoksiin. Vuodesta 1971 lähtien tehtiin sen mukaan kaikkien levyntuottajien välillä sopimuksia SIAE:n merkin kiinnittämisestä kyseiseen tallenteeseen.

27.   SIAE esittää myös, että tosiseikkojen tapahtuma-aikaan Italian laissa ei säädetty velvollisuudesta kiinnittää merkki figuratiivisen taiteen teoksiin; tämä velvollisuus oli olemassa vasta lain nro 248/2000 voimaantulosta lukien. Käsiteltävänä olevassa asiassa musiikkia sisältävissä CD-levyissä olisi pitänyt olla SIAE:n merkki.

28.   EY 3, EY 22 ja EY 27 artiklan osalta SIAE esittää, että näissä artikloissa ilmaistu kielto, joka koskee tuonnin yhteydessä määrättyjä maksuja, vaikuttaa yksinomaan tuontituotteeseen mutta ei kansalliseen tuotteeseen. Italian lainsäädäntöä, jossa velvoitetaan kiinnittämään merkki, sovelletaan kuitenkin kaikkiin tuotteisiin, kansallisiin tai maahan tuotuihin. Nämä artiklat eivät siis koske kyseistä velvollisuutta, jonka tarkoituksena on lisäksi, kuten myös Italian hallitus esittää, mahdollistaa se, että sekä järjestysvallan että kuluttajien on mahdollista tunnistaa välittömästi alkuperäiset teokset verrattuna laittomasti kopioituihin teoksiin.

29.   SIAE lisää, että direktiivi 92/100 on saatettu osaksi Italian oikeusjärjestystä asetuksella nro 685/94. Direktiivin soveltamistoimenpiteenä kyseinen säädös, joka SIAE:n käyttämän sanamuodon mukaan ”piti sisällään merkkiä koskevat säännöt”, on annettu tiedoksi komissiolle.

30.   Lopuksi SIAE esittää, että sikäli kuin yhteisöjen tuomioistuin haluaisi muotoilla uudelleen ennakkoratkaisukysymyksen suhteessa EY 28 ja EY 30 artiklaan, kiinnittämisvelvoitteen olisi katsottava olevan oikeassa suhteessa tavoitteisiin, erityisesti laittoman kopioinnin torjuntaan ja kuluttajien informointiin, jotka laittomia kopioita ostaessaan joutuvat rikosoikeudellisten seuraamusten alaisiksi.

31.   Italian hallitus katsoo, että ennakkoratkaisukysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ainoastaan hyväksyi pyynnön syytetyn asianajajan esittämässä muodossa. Kansallisen tuomioistuimen pitäisi kuitenkin antaa vähimmäisselvitys syistä, joiden vuoksi yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset, joista se tiedustelee yhteisöjen tuomioistuimelta, edellyttävät yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa.

32.   Italian hallitus esittää, että SIAE on julkinen yritys, jolla on laillinen monopoli ja jonka tehtävänä on erityisesti kerätä SIAE:n merkin kiinnittämisestä aiheutuvat tulot, kuten laissa säädetään. Myöntämällä tämän merkin SIAE tuottaa jäsenilleen palvelun, jolla taataan jäljennösten laillisuus. Tämä palvelu on osa laittoman kopioinnin torjuntaa eikä se vaikuta mitenkään tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen. Samoin kuin SIAE Italian hallitus katsoo, että EY 30 artikla mahdollistaa joka tapauksessa SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitteen vahvistamisen. Tämä toimenpide, joka ei ole vaikutukseltaan syrjivä, on Italian hallituksen mielestä myös direktiivin 92/100 mukainen.

33.   Italian hallitus väittää SIAE:n tapaan, että laissa nro 121/87 säädettyä merkin kiinnittämisvelvoitetta ei ollut annettava tiedoksi komissiolle, sillä velvoite oli ollut olemassa vuodesta 1941, ja rikosoikeudellisen seuraamuksen käyttöönotto oli ainoastaan sopeutumista uusien teknisten tallenteiden tuloon markkinoille.

34.   Lopuksi Italian hallitus väittää, että hengentuotteita ei voida rinnastaa mihin tahansa muuhun tavaraan, jota pidetään kaupan yhteisössä, koska ne eivät ole tavaroita. SIAE:n merkki ei ole sen mukaan rinnastettavissa teknisten määräysten mukaiseen merkintään direktiivissä 83/189 tarkoitetussa merkityksessä, koska tämä tunnusmerkki tai merkki yksilöi pääasiallisesti kopioidun hengentuotteen ominaisuudet ja siis corpus mysticumin kuvaamatta corpus mecchanicumia, toisin sanoen tallennetta. Ei siis ole mahdollista vedota asiassa BIC Benelux annettuun tuomioon,(10) kuten komissio tekee. Tässä asiassa merkin tarkoituksena oli informoida yleisöä BIC-tuotteen ympäristövaikutuksista; siinä kuvattiin siten kyseisen tuotteen ominaisuuksia. SIAE:n merkki ei kuitenkaan sisällä mitään kuvausta tuotteen ominaisuuksista. Italian hallituksen mukaan kyseessä on pelkästään järjestysvallalle ja kuluttajille tarkoitettu ilmoitus siitä, että kyseinen merkki on kiinnitetty lain mukaisesti. Näin ollen toimenpide on täysin toissijainen suhteessa tarkoitukseen, joka on sen korostaminen, että sääntöjä on noudatettu.

35.   Komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin annettujen kirjallisten vastausten ja eri osapuolten suullisessa käsittelyssä esittämien huomautusten johdosta, että ennakkoratkaisukysymys on otettava tutkittavaksi.

36.   Komissio korostaa sitä, että vasta lain nro 121/87 2 §:ssä on laajennettu SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite musiikkikasetteihin ja CD-levyihin. Tämä sääntö on sen mukaan tekninen määräys, joka olisi pitänyt antaa tiedoksi komissiolle. Komissio mainitsee vuonna 1987 voimassa olleen direktiivin 83/189(11) 1 artiklan 5 kohdan, jonka mukaan teknisillä määräyksillä tarkoitetaan ”teknisiä eritelmiä, niihin liittyvine hallinnollisine määräyksineen, joiden noudattaminen on lain nojalla tai käytännössä pakollista saatettaessa tuote markkinoille tai käytettäessä sitä – –”. Kyseinen merkki olisi pitänyt kiinnittää saatettaessa markkinoille videokasetteja ja CD-levyjä Italiassa vuonna 1987. Kysymyksessä on komission mukaan siis tekninen määräys, jonka noudattaminen oli pakollista saatettaessa tuote markkinoille Italiassa.

37.   Komissio lisää, että asetus nro 685/94, jolla on kumottu laki nro 121/87, oli ainoa sovellettava lakiteksti tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Sen 171 ter §:n 1 momentin c kohdan säännös, jossa säädettiin myös SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitteesta rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla, olisi myös pitänyt antaa tiedoksi komissiolle. Tämä merkki, joka voidaan kiinnittää joko suoraan CD‑levyyn tai ulompaan pakkaukseen, on rinnastettavissa merkintään. Nyt esillä oleva asia on siis verrattavissa edellä mainittuun asiaan BIC Benelux, joka koskee verotuksellisia näkökohtia. Tältä osin komissio vetoaa myös asiassa CIA Security International annettuun tuomioon,(12) jossa yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut erityisesti direktiivin 89/189 8 artiklassa säädetyn tiedoksiantovelvollisuuden noudattamatta jättämisen johtavan kyseessä olevien teknisten normien soveltamatta jättämiseen ja siihen, ettei niihin voida vedota yksityisiä vastaan.

38.   SIAE:n istunnossa esittämään argumenttiin, jonka mukaan komissio olisi ollut tietoinen merkin kiinnittämisvelvoitteesta direktiivin 92/100 täytäntöönpanotoimenpiteenä ilmoitetun asetuksen nro 685/94 kautta, komissio vastaa, että kyseinen velvoite ei ole direktiivin 92/100 täytäntöönpanotoimenpide, sillä tämä velvoite ei ole tarpeen direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen ilmoitusta direktiivin 92/100 täytäntöönpanotoimena ei voida sen mukaan ymmärtää yhdeksi niistä tilanteista, joista säädetään direktiivin 83/189 10 artiklassa, jossa vapautetaan jäsenvaltiot yhteisön direktiivien täytäntöönpanotoimien ilmoittamisvelvollisuudesta.

39.   Komissio esittää kuitenkin näissä huomautuksissa, joita se pitää riittävinä, että SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite ei ole EY 23 ja EY 25 artiklan vastainen, sillä se ei ole sidoksissa rajan ylittämiseen vaan se on velvollisuus, jota on noudatettava ennen markkinoille saattamista, eikä myöskään direktiivin 92/100 vastainen, jossa ainoastaan määritellään tiettyjen oikeuksien soveltamisala mutta jätetään jäsenvaltioiden valittavaksi mekanismit näiden oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi; kiinnittämisvelvoitetta voidaan kuitenkin pitää mekanismina.

V       Arviointi

A       Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen

40.   Italian hallituksen huomioista huolimatta olen sitä mieltä, että ennakkoratkaisukysymys on otettava tutkittavaksi. Tosin se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tyytyy toimittamaan ennakkoratkaisupyynnön sellaisena kuin yhden asianosaisen asianajaja on sen muotoillut, ei ole toivottavaa ja on pakottanut yhteisöjen tuomioistuimen pyytämään työjärjestyksen 104 artiklan 5 kohdan mukaisesti selvennyksiä ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta sekä pääasian tosiasiallisen ja oikeudellisen puolen että tulkittavien yhteisön oikeuden säännösten ja niiden syiden, joiden vuoksi tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi pyytää niiden tulkintaa, osalta. Mistään säännöistä ei kuitenkaan seuraa, eikä varsinkaan kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä tehdystä muistiosta,(13) että kansallisen tuomioistuimen on muodollisesti itse laadittava kysymys tai kysymykset ja toimitettava itse kaikki käsiteltävänä olevaa tapausta koskevat hyödylliset tiedot(14) sillä uhalla, että pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Sitä paitsi käsiteltävänä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo käyttämänsä sanamuodon mukaan, että Karl Schwibbertin asianajajan toimittama asiakirja on ”esitetty uudestaan sen tuomiossa”.

B       Italian lain omaleimaisuus

41.   Suurimmassa osassa jäsenvaltioita laissa ei säädetä velvollisuudesta kiinnittää tallenteisiin tekijänoikeuksien hallinnoinnista vastuussa olevan kansallisen järjestön merkki.(15) Jos nämä järjestöt kuitenkin vaativat tai suosittelevat edellytyksenä jäljennöksen hyväksynnälle, että tietyt tiedot merkitään tallenteisiin,(16) näiden tietojen on ainoastaan oltava jäljennöksissä, mutta ei suinkaan vaadita, että jäljennökset varustetaan kyseisten järjestöjen myymillä tarroilla. Toisaalta järjestöjen mahdollinen vaatimus, joka koskee niiden merkkien kiinnittämistä jäljennöksiin, ei ole lainmukainen velvollisuus vaan perustuu ainoastaan näiden järjestöjen ja jäljentämisluvan haltijan välillä tehtyyn sopimukseen. Näin ollen merkin kiinnittämättä jättäminen voisi aiheuttaa ainoastaan luonteeltaan sopimusoikeudellisia seuraamuksia, kuten ylimääräisten maksujen suorittaminen.

42.   Italian oikeusjärjestelmä, jossa säädetään rikosoikeudellisista seuraamuksista siinä tapauksessa, että tekijänoikeusmaksujen keräämisestä vastuussa olevan järjestön merkkiä ei ole kiinnitetty, näyttää siten varsin omaleimaiselta verrattuna muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden järjestelmiin.

C       SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite: tekninen määräys, jota tiedoksiantovelvollisuus koskee

43.   Direktiivin 98/34 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset. SIAE ja Italian hallitus väittävät, että Italian tasavallan ei ollut annettava tiedoksi SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitetta, koska kyseessä ei ollut tekninen määräys. Näin ollen on tarkasteltava teknisen määräyksen käsitettä(17) ja arvioitava, voiko tähän käsitteeseen sisältyä tällaisen merkin kiinnittämisvelvoite.

44.   Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan esimerkiksi kansalliset säännökset, joilla pelkästään säädetään yritysten sijoittautumisedellytyksistä, kuten säännökset, joissa elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykseksi asetetaan ennakkolupa, eivät ole teknisiä määräyksiä.(18) Myöskään liikkeiden sulkemisaikoja koskeva kansallinen sääntely, jossa ei säännellä tuotteelta vaadittavia ominaisuuksia, ei ole tekninen määräys.(19)

45.   Sitä vastoin teknisiä määräyksiä ovat yksityiskohtaiset säännöt, joissa määritellään laatua ja toimintaa koskevien sellaisten kokeiden edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta tuote voitaisiin hyväksyä ja saattaa markkinoille.(20) Teknisiä määräyksiä ovat myös säännökset, joiden perusteella yritysten on haettava laitteilleen ennakollinen hyväksyminen.(21) Yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut, että teknisen eritelmän käsite sisältää lääkkeisiin liittyvät tuotantomenetelmät ja ‑prosessit.(22) Yhteisöjen tuomioistuin on edelleen täsmentänyt, että säännöt, joilla pyritään estämään sympaattikusta ärsyttävien aineiden antaminen tietyille lihantuotantoon tarkoitetuille nautaeläimille, ovat teknisiä eritelmiä, koska nämä säännöt ovat kansallisten hallintoviranomaisten antamia ja koska niitä sovelletaan koko kansallisella alueella ja koska ne velvoittavat niitä, joille ne on osoitettu.(23) Yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut asiassa Bic Benelux antamassaan tuomiossa, että merkintä, jolla pyritään tiedottamaan yleisölle tuotteen ympäristövaikutuksista, ei erotu muista merkeistä, joissa muistutetaan kuluttajia kyseessä olevien tuotteiden haitallisista ympäristövaikutuksista, huolimatta siitä, että se liittyy ympäristöverojärjestelmään. Näin ollen tällaista merkintää ei voida pitää yksinomaan verotukseen liittyvänä jatkotoimenpiteenä ja se on siis annettava tiedoksi.(24) Samoin velvollisuus merkitä tuotteeseen sen alkuperä, on ilmoitettava.(25) Jopa kansalliset säännökset, joissa kielletään järjestämästä uhkapelejä pitämällä pelattavina tiettyjä peliautomaatteja,(26) moottoroitujen huviveneiden enimmäispituuteen ja korkeuteen sekä konevoiman rajoittamiseen liittyvät vaatimukset(27) tai kansallisen lain säännökset, joissa kielletään kaikkien sähköisten, elektronisten ja sähkömekaanisten pelien käyttö kaikilla julkisilla ja yksityisillä paikoilla sekä näiden pelien käyttö Internet-palveluja tarjoavissa yrityksissä olevissa tietokoneissa ja asetetaan näiden yritysten toiminnan harjoittamisen edellytykseksi erikoisluvan myöntäminen, on luonnehdittava teknisiksi määräyksiksi.(28)

46.   Käsiteltävänä olevassa asiassa, kuten komissio esittää, SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite on verrattavissa merkintävelvollisuuteen em. asiassa Bic Benelux, jossa oli kyseessä merkintävelvollisuus, jonka avulla pyrittiin informoimaan yleisöä tuotteen ympäristövaikutuksista. Esillä olevassa asiassa nimittäin merkin tarkoituksena on, kuten SIAE ja Italian hallitus ovat esittäneet huomautuksissaan, tiedottaa kuluttajille ja järjestysvallalle, että jäljennökset ovat laillisia. Näin ollen, aivan kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Bic Benelux antamansa tuomion 23 kohdassa, olisi katsottava, että SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite on yhteisöjen tuomioistuimen kyseisessä 23 kohdassa käyttämän sanamuodon mukaisesti ”direktiivin [98/48 11 kohdassa] olevassa määritelmässä tarkoitettu lain mukaan pakottava tekninen määräys, koska sen ’noudattaminen on – – pakollista saatettaessa tuote markkinoille’, ja että kysymys on [direktiivin 98/34 5 artiklan 2 kohdassa] olevassa määritelmässä tarkoitetusta teknisestä eritelmästä, koska kyseisessä määräyksessä määritellään ’tuotteelta vaadittavat ominaisuudet, kuten – – tuotteita koskevat – – merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset – –”.

47.   Näin ollen on hylättävä Italian hallituksen argumentti, jonka mukaan hengentuotteita ei voida rinnastaa mihin tahansa muuhun tavaraan, jota voidaan pitää kaupan, koska ne eivät ole tavaroita. Direktiivi 98/34 liittyy enemmän tuotteen käsitteeseen kuin tavaran käsitteeseen.(29) Direktiivin 98/34 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat ”teollisesti valmistet[ut] tuot[teet]”. CD-levyt ovat kiistämättä teollisesti valmistettuja tuotteita. Lisäksi tässä direktiivissä ei suljeta mitään alaa eikä varsinkaan hengentuotteita sen soveltamisalan ulkopuolelle.(30) Sitä paitsi direktiivin 98/48,(31) joka on annettu kuukautta myöhemmin kuin direktiivi 98/34, soveltamisalaan kuuluvat ”tietoyhteiskunnan palvelu[ut]” eli se koskee ”kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa – – toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus – –”. Koska tällaiset palvelut ovat ”hengentuotteita”, ei voida väittää, että hengentuotteet eivät kuuluisi aloihin, joilla säännöt voidaan määritellä teknisiksi määräyksiksi.

48.   On myös hylättävä Italian hallituksen argumentti, jonka mukaan SIAE:n merkki ei ole rinnastettavissa teknisten määräysten mukaiseen merkintään, koska tämä merkki yksilöi pääasiassa jäljennetyn henkisen tuotteen ominaispiirteet ja siis ”corpus mysticumin” kuvaamatta ”corpus mecchanicumia”, toisin sanoen tallennetta. Tämä erottelu on todella näennäinen. SIAE:n merkin tarkoituksena on tiedottaa kuluttajille ja järjestysvallalle, että CD-levyt on kopioitu tekijänoikeuksia kunnioittaen, kuten on juuri huomautettu. Tämä merkki koskee siis todellakin tallennetta.

49.   Siten direktiivin 98/34 8 artiklan nojalla, jonka mukaan ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset”, Italian tasavallan olisi pitänyt ilmoittaa SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitteesta, sellaisena kuin se ilmenee tosiseikkojen tapahtuma-aikaan voimassa olleista kansallisista säännöksistä eli asetuksesta nro 685/94.

50.   Lisäksi SIAE:lle, joka esittää, että vaikka katsottaisiin, että SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitetta olisi pidettävä teknisenä määräyksenä, joka on annettava tiedoksi, tiedoksianto olisi tehty epäsuorasti, koska asetus oli ilmoitettu komissiolle direktiivin 92/100 soveltamistoimenpiteenä, on vastattava, että direktiivin 98/34 8 artiklan sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden ”on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen”. Yhteisöjen tuomioistuimella on myös ollut jo tilaisuus todeta, että tämän säännöksen tarkoituksena on se, että ”komissio voi saada mahdollisimman kattavia tietoja kaikkien teknisiä määräyksiä koskevien ehdotusten sisällöstä, soveltamisalasta ja näihin liittyvästä sääntelystä, jotta se voi käyttää mahdollisimman tehokkaasti direktiivissä [83/189] sille annettua toimivaltaa”.(32) On todettava, että mitään ilmoitusta ei ole toimitettu tässä tarkoituksessa. Kyseisessä säännöksessä edellytetään myös, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava – – samalla kertaa keskeisimpien ja välittömästi asiaa koskevien perustana olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten teksti, jos sen tunteminen on tarpeen teknistä määräystä koskevan ehdotuksen vaikutuksen arvioimiseksi”. Kun otetaan huomioon Italian asiaa koskevan lain omaleimaisuus verrattuna muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja direktiivin yleinen tavoite,(33) kyseinen ilmoitus ei olisi ollut tarpeeton.

D       Teknisen määräyksen soveltamisalan laajentamista koskeva tiedoksiantovelvollisuus

51.   SIAE samoin kuin Italian hallitus väittävät, että laissa nro 121/87 säädetyn merkin kiinnittämisvelvoitetta ei ollut annettava tiedoksi komissiolle, sillä tästä velvoitteesta oli säädetty jo vuoden 1941 laissa paperimuodossa olevien teosten osalta. Laki nro 121/87, jolla laajennettiin kyseinen velvollisuus muille aloille ja säädettiin rikosoikeudellisista seuraamuksista, samoin kuin asetus nro 685/94, jolla kumottiin laki nro 121/87, ovat niiden mukaan ainoastaan sopeutumista tekniseen kehitykseen ja tämän vuoksi niiden alojen laajentamista, joita SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite koskee, ei ollut annettava tiedoksi.

52.   Direktiivin 98/34 8 artiklassa säädetään kuitenkin myös, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotus uudelleen – – jos ne tekevät teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen sellaisia huomattavia muutoksia, jotka muuttavat sen soveltamisalaa”. Yhteisöjen tuomioistuin on myös jo todennut, että teknisen määräyksen soveltamisalan laajentaminen muihin tuotteisiin on uusi tekninen määräys.(34)

E       Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus jättää soveltamatta teknistä määräystä, jota ei ole annettu tiedoksi

53.   Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että koska Italian tasavalta ei ole antanut komissiolle tiedoksi SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitetta, Italian viranomaiset eivät voi moittia Karl Schwibbertiä siitä, ettei tämä ole noudattanut velvoitetta.

54.   Edellä mainitussa asiassa CIA Security International antamassaan tuomiossa(35) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että direktiivin 83/189 8 ja 9 artiklaa oli tulkittava siten, että yksityiset voivat vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on kieltäydyttävä soveltamasta kansallista teknistä määräystä, jota ei ole ilmoitettu direktiivin mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuin selittää, että yhtäältä, koska näissä säännöksissä säädetään jäsenvaltioiden täsmällisestä velvoitteesta antaa komissiolle tiedoksi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotuksensa, säännökset ovat sisältönsä puolesta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä. Toisaalta direktiivin tulkinta siten, että tiedoksiantovelvollisuuden laiminlyönti merkitsee olennaista virhettä, jonka vuoksi kyseisiä teknisiä määräyksiä ei voida soveltaa yksityisiin, merkitsee sen yhteisön ennakollisen valvonnan tehokkuuden turvaamista, josta direktiivissä säädetään direktiivin tarkoituksen eli tavaroiden vapaan liikkuvuuden suojelemiseksi.(36) Myös asiassa Sapod Audic 6.6.2002 antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että yksityinen voi vedota siihen, että ilmoitus kansallisesta säännöksestä, jota on tulkittava siten, että se sisältää merkitsemistä tai selostetta koskevan velvoitteen, on laiminlyöty ja kansallisen tuomioistuimen on siis kieltäydyttävä soveltamasta tätä säännöstä.(37)

55.   Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoitetta, josta säädetään asetuksella nro 685/94,(38) olisi pidettävä teknisenä määräyksenä. Tätä teknistä määräystä ei ole toimitettu komissiolle, toisin kuin direktiivin 98/34 8 artiklassa säädetään. Italian viranomaiset eivät voi näin ollen moittia Karl Schwibbertiä siitä, ettei tämä ole noudattanut velvoitetta. Näin ollen ei ole tarpeen vastata muihin kysymyksiin, jotka ennakkoratkaisukysymyksessä on esitetty, koska niiden ratkaiseminen ei ole hyödyllistä pääasian ratkaisemisen kannalta.(39)

VI     Ratkaisuehdotus

56.   Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Tribunale di Forlìn esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Kansallisilla säännöksillä, joilla velvoitetaan kiinnittämään tekijänoikeusmaksujen keräämisestä vastaavan kansallisen järjestön merkki, luodaan tekninen määräys, joka on annettava tiedoksi komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/ETY 8 artiklan mukaisesti. Jokainen kyseisen velvollisuuden soveltamisalan laajentaminen on annettava tiedoksi. Kansallisen tuomioistuimen on kieltäydyttävä soveltamasta säännöstä, jonka osalta ei ole täytetty kyseistä tiedoksiantovelvollisuutta.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – EYVL L 109, s. 8.

3 – EYVL L 204, s. 37.

4 – EYVL L 217, s. 18.

5 – EYVL L 346, s. 61.

6 – EYVL L 167, s. 10.

7 – GURI nro 166, 16.7.1941.

8 – GURI nro 73, 28.3.1987.

9 – GURI nro 293, 16.12.1994.

10 – Asia C‑13/96, tuomio 20.3.1997 (Kok. 1997, s. I‑1753).

11 – Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan voimassa ollut muotoilu, joka on voimassa tälläkin hetkellä, on direktiivin 98/48 11 kohta (ks. edellä ”oikeussäännöt”).

12 – Asia C‑194/94, tuomio 30.4.1996 (Kok. 1996, s. I‑2201).

13 – EUVL 2005, C 143, s. 1.

14 – Siten yhdistetyissä asioissa C‑387/02, C‑391/02 ja C‑403/02, Berlusconi ym., 3.5.2005 annetussa tuomiossa (Kok. 2005, s. I‑3565, 37 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on muotoillut itse kysymykset ottaen huomioon ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perustelut.

15 – Portugalin ja Romanian oikeuden mukaan tällainen merkki on kiinnitettävä jäljennöksiin riippumatta siitä, onko ne tuotu maahan vai tuotettu kansallisella alueella. Kyseisen merkin kiinnittämisvelvoitetta pidetään taloudellisten oikeuksien turvaamistoimenpiteenä laitonta jäljentämistä vastaan.

Portugalin oikeudessa (6.2.1988 annettu asetus nro 39/88, sellaisena kuin se on muutettuna 21.5.2004 annetulla asetuksella nro 121/2004, Diário da República I, A-sarja, nro 31, 6.2.1988, s. 418, jota on muutettu 21.5.2004 annetulla asetuksella nro 121/2004, Diário da República I, A-sarja, nro 119, 21.5.2004, s. 3326), käyttöoikeuksien haltijan on pyydettävä IGAC:ltä (kulttuuritoiminnan tarkastusvirasto) kuhunkin kopioon kiinnitettävän merkin liikkeelle laskemista. Merkkiin, jonka malli on hyväksytty päätöksellä, sisältyy erityisesti IGAC:n merkki, otsikko, luokitus ja rekisteröintinumero. Kyseinen elin pidättää kustakin merkistä 0,18 euron summan (johon lisätään vuosittain viihdeluokitustoimikunnalle suoritettava 37,41 euron maksu). Sellaisten jäljennösten jakelusta tai näytteillepanosta, joissa ei ole IGAC:n pakollista merkkiä, rangaistaan 500–3 470 euron sakolla, jos sen on suorittanut luonnollinen henkilö, ja 1 000–3 000 euron sakolla, jos sen on suorittanut oikeushenkilö.

Romanian oikeudessa (tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 14.3.1996 annettu laki nro 8, Monitorul Oficial, I osa, nro 60, 26.3.1996 ja nro 843, 19.9.2005, ja Romanian tekijänoikeustoimiston (ORDA) hallinnollisen toimivallan vahvistamisesta 26.1.2006 annettu hallituksen määräys nro 25, Monitorul Oficial I osa, nro 84, 30.1.2006) säädetään velvoitteesta kiinnittää holografinen merkintä jäljennöksiin. Kyseinen merkintä, jonka mallin ORDA on hyväksynyt, koostuu hopeanvärisestä itsekiinnittyvästä merkistä, jossa on kolmiulotteinen kuva, aakkosnumeerinen koodi ja maininta MOSTRA ORDA. Kyseinen toimisto toimittaa holografiset merkinnät pyynnöstä ja sen jälkeen, kun on toimitettu todistus jäljennöksen merkitsemisestä kansalliseen kuvatallennerekisteriin. Asianomaisen on maksettava myyntihintaan suhteessa oleva maksu sekä maksu, jonka tarkoituksena on kattaa hallinnolliset kulut. Sellaisten jäljennösten kaupan pitäminen tai hallussapito kaupan pitämistä varten, joissa ei ole merkintää, on rikkomus, josta voidaan määrätä sakko.

Kreikan ja Kyproksen oikeudessa on suunniteltu vastaavia toimenpiteitä, mutta niitä ei ole koskaan hyväksytty.

16 – Tiedot, jotka on esitettävä, ovat seuraavat: Itävalta: © VBK (Verwertungsgesellschaft bildender Künstler) / tekijän nimi / teoksen nimi; Saksa: © VG (Verwertungsgesellschaft BILD-KUNST) Bild-Kunst, Bonn, luvan myöntämisvuosi; Suomi: tekijän nimi / © Kuvasto / luvan myöntämisvuosi; Ruotsi: © tekijän nimi / BUS (Bildkonst Upphovsrätt i Sverige) / luvan myöntämisvuosi; Tanska: © tekijän nimi / COPY-DAN Billedkunst / lisenssin numero; Ranska: © tekijän nimi / teoksen julkaisupäivä; Unkari: tekijän nimi / teoksen nimi / HUNGART ©; Yhdistynyt kuningaskunta: © tekijän nimi / teoksen nimi / DACS (Design and Artists Copyright Society Limited) / luvan myöntämispäivä; Alankomaat: © tekijän nimi / teoksen alkuperäinen nimi (mahdollisesti käännöksen kera) / ilmestymisvuosi / c/o Beeldrecht Amsterdam / luvan myöntämisvuosi; Luxemburg: SDRM:n (Société des droits de reproduction mécaniques) ja SACEM:n (Société des auteurs, compositeurs et éditeurs musicaux) logo; Espanja: SGAE:n logo (La Sociedad General de Autores y Editores). Myös Irlannissa on tällaisia vaatimuksia tai suosituksia.

17 – Direktiivin 98/48, jolla on muutettu direktiiviä 98/34, mukaan teknisen määräyksen käsitteellä tarkoitetaan ”– – teknistä eritelmää – –, mukaan lukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, jonka noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista ja joka koskee kaupan pitämistä – –”. Teknisen eritelmän käsite puolestaan määritellään edelleen direktiivissä 98/34; sillä tarkoitetaan ”asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, käyttöominaisuuksista, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat myyntinimeä, termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt – –”. Ilmaisusta ”kuten” on pääteltävä, että tämä luettelo luonteeltaan teknisistä eritelmistä ei ole missään tapauksessa tyhjentävä. Ks. Fronia, J., ”Transparenz und Vermeidung von Handelshemmnissen bei Produktspezifikationen im Binnenmark”, Europäische Zeitschrift für Wirtschaftsrecht, nro 4, 1996, s. 102. Teknisen määräyksen käsitteen osalta ks. myös Lecrenier, S., ”Les articles 30 et suivants CEE et les procédures de contrôle prévues par la directives 83/189/CEE”, Revue du Marché commun, nro 283, tammikuu 1985, s. 10; Bernhard, A. ja Madner, V., ”Das Notifikationsverfahren nach der Informationsrichtlinie, Eine Auseinandersetzung im Lichte des ’CIA-Urteils’ des EuGH”, Journal für Rechtspolitik, nro 6, s. 87 ja Weber, D. M., ”The notification of Directive 83/189/EEC in the field of direct and indirect taxation”, EC Tax Review, 1998, s. 276.

18 – Asia C-390/99, Canal Satélite Digital, tuomio 22.1.2002 (Kok. 2002, s. I‑607, 45 kohta), joka koskee Espanjan lainsäädäntöä, jossa asetetaan saatavuudeltaan rajoitettujen palveluiden tarjoajille television osalta velvollisuus kirjoittautua tätä tarkoitusta varten perustettuun kansalliseen rekisteriin ilmoittamalla sinne käyttämiensä teknisten laitteiden ominaisuudet ja saada tämän jälkeen näille hallinnollinen hyväksyntä.

19 – Yhdistetyt asiat C‑418/93–C‑421/93, C‑460/93–C‑462/93, C‑464/93, C‑9/94–C‑11/94, C‑14/94, C‑15/94, C‑23/94, C‑24/94 ja C‑332/94, Semeraro Casa ym., tuomio 20.6.1996 (Kok. 1996, s. I‑2975, 38 kohta).

20 – Em. asia CIA Security International, tuomion 26 kohta.

21 – Idem, tuomion 30 kohta ja em. asia Canal Satélite Digital, tuomion 46 kohta.

22 – Asia C‑289/94, komissio v. Italia – ns. nilviäiset‑tapaus, tuomio 17.9.1996 (Kok. 1996, s. I‑4405, 51 kohta).

23 – Yhdistetyt asiat C‑425/97–C‑427/97, Albers ym., tuomio 11.5.1999 (Kok. 1999, s. I‑2947, 16–18 kohta.

24 – Em. asia, tuomion 24 kohta (ks. Levis, L., ”Bic Benelux SA v. Belgium State – Case C‑13/96”, Review of European Community & International Environmental Law, 1997, s. 334 ja 335 ja Rainer, A., Internationales Steuerrecht, 1997, s. 287).

25 – Asia C‑443/98, Unilever, tuomio 26.9.2000 (Kok. 2000, s. I‑7535, 26 kohta), jossa oli kyseessä laki, jolla säännellään oliiviöljyn alkuperään liittyviä merkintöjä Italiassa.

26 – Asia C‑267/03, Lindberg, tuomio 21.4.2005 (Kok. 2005, s. I‑3247, 80 kohta) (ks. Segura Roda, I., ”La sentencia ’Lindberg’: el TJCE confirma y precisa su jurisprudencia relativa al procedimiento de información en materia de reglamentaciones técnicas, Directivas 83/189/CEE y 98/34/CE”, Unión Europea Aranzadi, 2005, nro 11, s. 23).

27 – Asia C‑500/03, komissio v. Portugali, tuomio 8.9.2005 (30 ja 31 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

28 – Asia C‑65/05, komissio v. Kreikka, tuomio 26.10.2006 (Kok. 2006, s. I‑10341, 61 kohta).

29 – Direktiivi koskee ”jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö – –” (direktiivin 98/34 9 kohta, joka on korvattu direktiivin 98/48 11 kohdalla).

30 – Direktiivi kattaa päinvastoin jopa maataloustuotteet ja elintarvikkeeksi ja rehuiksi tarkoitetut tuotteet sekä lääkkeet (direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohta).

31 – Tämän direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa mainitaan nimenomaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt alat. Kysymys on erityisesti radiolähetyspalveluista ja televisiolähetyspalveluista.

32 – Asia C‑279/94, komissio v. Italia, ns. asbesti-tapaus, tuomio 16.9.1997 (Kok. 1997, s. I‑4743, 40 kohta), joka koskee asbestin käytön lopettamiseen Italiassa liittyviä normeja ja asia C‑145/97, komissio v. Belgia, tuomio 7.5.1998 (Kok. 1998, s. I‑2643, 12 kohta), joka koskee kalustettujen asuntojen vuokraamiseen liittyviä laatu‑ ja turvallisuusnormeja Belgiassa.

33 – Yhteisöjen tuomioistuin on em. asiassa CIA Security International antamansa tuomion 50 kohdassa todennut siten, että ”direktiivin tarkoituksena ei ole pelkästään antaa komissiolle tietoa, vaan – – yleisemmin poistaa tai rajoittaa kaupan esteitä, antaa muille jäsenvaltioille tieto jäsenvaltion suunnittelemista teknisistä määräyksistä, antaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille tarpeellinen aika reagoimiseen ja sellaisen muutoksen ehdottamiseen, jolla vähennetään suunnitellusta toimenpiteestä aiheutuvia tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, ja antaa komissiolle tarpeellinen aika ehdottaa yhdenmukaistamisdirektiiviä. Sitä paitsi direktiivin 83/189/ETY 8 ja 9 artiklan sanamuoto on selkeä, koska säännöksissä säädetään yhteisön valvontamenettelystä kansallisten säädösehdotusten osalta ja koska näiden säännösten mukaan kyseiset ehdotukset voidaan toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissio on antanut niitä koskevan suostumuksensa, tai jos komissio ei ole vastustanut niitä”.

34 – Asia C‑317/92, komissio v. Saksa, ns. steriilit lääketieteelliset instrumentit ‑tapaus, tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I‑2039, 25 kohta), joka koskee tiettyjen lääkkeisiin jo sovellettujen päällysmerkintöjä koskevien velvollisuuksien laajentamista steriileihin lääketieteellisiin kertakäyttöinstrumentteihin. Myös em. asiassa Lindberg (tuomion 84 ja 85 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että sitä, että kansallisessa lainsäädännössä määritellään uudelleen palvelu, jolla on yhteys tuotteen rakenteeseen, ja erityisesti sellainen palvelu, jossa on kyse tiettyjen uhkapelilaitteiden pelattavina pitämisestä, voidaan pitää teknisenä määräyksenä, joka on ilmoitettava (ks. em. teos Bernhard ja Madner, s. 94).

35 – Tämä asia koski hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten kaupanpitämistä koskevaa Belgian lainsäädäntöä, jonka mukaan niille oli saatava hyväksyntä ennen markkinoille saattamista. Kaksi CIA‑yrityksen kilpailijaa, jotka pitivät kaupan hälytysjärjestelmiä, olivat arvostelleet kyseistä yhtiötä sen vuoksi, että yksi sen tuotteista ei ollut Belgian lainsäädännön vaatimusten mukainen. Yhteisöjen tuomioistuin lausuu, että hyväksyntää koskeva velvollisuus on tekninen määräys, josta olisi pitänyt ilmoittaa.

36 – Em. asia C‑194/94, tuomion 40, 44, 48 ja 55 kohta (ks. Picod, F., Revue des affaires européennes, 1996, s. 183; Simon, D., Europe, 1996, kesäkuu, Comm. nro 245, s. 11; Vorbach, U., ”Das EuGH-Urteil Security International: Keine Anwendung von nationalen technischen Vorschriften, die nicht zuvor der EU-Kommission notifiziert wurden”, Österreichische Zeitschrift für Wirtschaftsrecht, nro 4, 1997, s. 110; Lecrenier, S., ”Le contrôle des règles techniques des États et la sauvegarde des droits des particuliers”, Journal des tribunaux, 1997, s. 1; Fronia, J., Europäische Zeitschrift für Wirtschaftsrecht, 1996, s. 383; Berrod, F., Revue du marché unique européen, 1996, nro 2, s. 217; Slot, P. J., Common Market Law Review, 1996, s. 1035, Candela Castillo, F., ”La confirmation par la Cour du principe de non-opposabilité aux tiers des règles techniques non notifiées dans le cadre de la directive 83/189/CEE”, Revue du Marché commun, 1997, s. 51).

37 – Asia C‑159/00, Kok. 2002, s. I‑5031, joka koskee Ranskan lainsäädäntöä, jossa velvoitetaan turvautumaan pakkauksista syntyvistä jätteistä huolehtimiseksi hyväksyttyyn yritykseen tai järjestämään oma jätteiden keräysjärjestelmä.

38 – Asetus koskee kaikkia ”elokuva‑ tai audiovisuaalisia tallenteita, jotka sisältävät ääni‑ ja kuvatallenteita tai liikkuvia kuvasarjoja”. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä ja Karl Schwibbertin asianajajan vastauksena yhteisöjen tuomioistuimen kysymyksiin täsmentämistä tosiseikoista näyttää ilmenevän, että tietyt CD-levyt sisälsivät ainoastaan taulujen jäljennöksiä ilman videoita tai musiikkisäestystä. Tällaiset CD-levyt eivät siis kuuluisi kyseisen asetuksen soveltamisalaan eikä niitä koskisi SIAE:n merkin kiinnittämisvelvoite.

39 – Todetkaamme ainoastaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta, että yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että direktiivillä pyritään ennakkovalvonnan avulla suojelemaan tätä vapautta, joka on yksi yhteisön perusperiaatteista. Tällainen valvonta on hyödyllinen siltä osin kuin direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tekniset määräykset voivat aiheuttaa esteitä jäsenvaltioiden väliselle tavaroiden kaupalle, koska tällaiset esteet voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ne ovat tarpeellisia sellaisten pakottavien vaatimusten täyttämiseksi, joilla pyritään yleistä etua koskevaan päämäärään (em. asia CIA Security International, tuomion 40 kohta ja asia C‑226/97, Lemmens, tuomio 16.6.1998, Kok. 1998, s. I‑3711, 35 kohta).

Full & Egal Universal Law Academy