EUR-Lex -  62005CC0183 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PHILIPPE LÉGER

21 päivänä syyskuuta 2006 1(1)

Asia C-183/05

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Irlanti

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Yhteisön tärkeinä pitämien lajien tiukka suojelu

1.     Euroopan yhteisöjen komissio vaatii nyt käsiteltävässä kanteessaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 92/43/ETY(2) mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi ja kun se on pitänyt lainsäädännössään voimassa säännöksiä, jotka eivät ole yhteensopivia kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan säännösten kanssa.

I       Asiaa koskeva lainsäädäntö

2.     Luontotyyppidirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä suojelemalla luontotyyppejä sekä luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä alueella, jolla Euroopan unionista tehtyä sopimusta sovelletaan.(3)

3.     Saukko, kaikki valaslajit, merinahkakilpikonna,(4) haisukonna,(5) geomalacus maculosus(6) ja kaikki lepakot kuuluvat luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittuihin lajeihin. Kyseisessä liitteessä mainitut lajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, jotka tarvitsevat tiukkaa suojelua.

4.     Luontotyyppidirektiivin 12 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:

a)      kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa;

b)      näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis‑, jälkeläistenhoito‑, talvehtimis‑ ja muuttoaikana;

c)      tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta;

d)      lisääntymis‑ tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

2.      Jäsenvaltioiden on kiellettävä näiden lajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi, lukuun ottamatta niitä yksilöitä, jotka on otettu laillisesti ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa.

3.      Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 2 kohdassa tarkoitettuja kieltoja sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettujen eläinten kaikkiin elämänvaiheisiin.

4.      Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Jäsenvaltioiden on saatujen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin.”

5.     Luontotyyppidirektiivin 13 artiklassa säädetään myös liitteessä IV olevassa b kohdassa mainittuja kasvilajeja koskevasta tiukasta suojelusta. Kiellettyä on

”a)      näiden kasvien tahallinen poimiminen, kerääminen, leikkaaminen, irtikiskominen tai hävittäminen luonnosta niiden luontaisella levinneisyysalueella;

b)      kyseisten lajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi, lukuun ottamatta niitä yksilöitä, jotka on otettu laillisesti ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa.”

6.     Luontotyyppidirektiivin 16 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä:

a)      luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi;

b)      erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta;

c)      kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;

d)      näiden lajien tutkimus‑ ja koulutus‑, uudelleensijoittamis‑ ja uudelleenistuttamistarkoituksessa ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen;

e)      salliakseen tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen liitteessä IV olevien lajien yksilöiden ottamisen ja hallussapidon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.”

7.     Luontotyyppidirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kahden vuoden välein kertomus kyseisen artiklan 1 kohdan nojalla täytäntöönpannuista poikkeuksista. Komissio antaa lausuntonsa näistä poikkeuksista viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta ja ilmoittaa siitä komissiota avustavalle komitealle.

8.     Kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa mainitaan tiedot, joita kertomukseen on sisällyttävä.

9.     Luontotyyppidirektiivi tuli voimaan 21.5.1994.

II     Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

10.   Komissio totesi 18.10.2002 useita puutteita siinä, miten luontotyyppidirektiivi oli pantu täytäntöön Irlannin lainsäädännössä. Irlanti ei ollut ensinnäkään ulottanut 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan täytäntöönpanoa koskemaan luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittuja sellaisia lajeja, joita ei esiinny Irlannissa luonnonvaraisina. Toiseksi Irlanti ei ollut toteuttanut erityistoimenpiteitä liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittujen eläinlajien tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi, kuten kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa edellytetään. Kolmanneksi Irlanti ei ollut ottanut käyttöön luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskevaa tarkkailujärjestelmää, kuten kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa edellytetään. Lopuksi komissio totesi, että Irlannin lainsäädännössä on säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa sekä luontotyyppidirektiivin 12 artiklan että sen 16 artiklan kanssa. Tästä syystä se toimitti Irlannille virallisen huomautuksen, jossa se kehotti tätä esittämään asiaa koskevat huomautuksensa.

11.   Irlannin viranomaiset myönsivät 20.12.2002 päivätyssä kirjeessä, että Irlannin lainsäädännön erityissäännökset, joilla oli tarkoitus panna luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 2 kohta ja 13 artikla täytäntöön, koskivat ainoastaan sellaisia kyseisen direktiivin liitteessä IV olevissa a ja b kohdassa mainittuja lajeja, joita esiintyy Irlannin alueella. Ne ilmoittivat komissiolle, että Irlannin lainsäädännössä oli valtuutussäännöksiä, joiden perusteella kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklassa edellytettyä tiukkaa suojelujärjestelmää voitiin tarvittaessa laajentaa.

12.   Lisäksi Irlannin viranomaiset toteuttivat useita toimenpiteitä, joilla pyrittiin soveltamaan tehokkaasti luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittujen eläinlajien tiukkaa suojelujärjestelmää kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan nojalla.

13.   Koska komissio katsoi, että Irlannin vastaus oli riittämätön, se osoitti sille 11.7.2003 päivätyllä kirjeellä perustellun lausunnon, jossa se toisti viralliseen huomautukseensa sisältyneet huomiot. Komissio kehotti Irlantia toteuttamaan perustellun lausunnon noudattamiseksi tarpeelliset toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

14.   Irlanti vastasi perusteltuun lausuntoon 12.9.2003 ja ilmoitti komissiolle, että Irlannissa oli annettu asetusehdotuksia luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta kaikkiin kyseisen direktiivin liitteessä IV olevissa a ja b kohdassa mainittuihin lajeihin. Lisäksi se totesi hylkäävänsä komission tulkinnan, jonka mukaan Irlannin lainsäädännössä oli pantu luontotyyppidirektiivin 12 ja 16 artikla virheellisellä tavalla täytäntöön. Irlanti antoi myös tiedoksi vuodelta 2002 peräisin olevan suojelusuunnitelman, joka koski haisukonnaa, ja ilmoitti komissiolle tarkkailumekanismeista ja aloitteista, joita se oli tällä alalla toteuttanut tämän lajin, lepakoiden, saukon ja merinahkakilpikonnan osalta. Irlanti täsmensi, että se antaisi myöhemmin tietoja geomalacus maculosusista ja valaista.

15.   Se toimitti 8.1.2004 komissiolle perusteltuun lausuntoon liittyneitä lisätietoja. Se ilmoitti, että valmisteilla oli neljä lajikohtaista toimintasuunnitelmaa (jäljempänä toimintasuunnitelmat), joiden oli tarkoitus valmistua maaliskuussa 2004 yhden nisäkkään, yhden linnun, yhden kalan ja yhden kasvin osalta, ja näiden perusteella laadittaisiin saukon, lepakkolajien, haisukonnan, geomalacus maculosusin ja Killarney Fern ‑nimisen kasvin(7) osalta toimintasuunnitelmat, jotka olisivat todennäköisesti valmiit syyskuussa 2005. Irlanti ilmoitti valaiden osalta, että näihin lajeihin liittyi erityisiä vaikeuksia ja että tutkimuksia oli vastikään tehty parhaista keinoista suojella näitä lajeja Irlannin aluevesillä.

16.   Koska komissio katsoi, että se ei kyennyt annetun vastauksen perusteella päättelemään, että Irlanti olisi noudattanut luontotyyppidirektiivistä johtuvia velvoitteitaan, se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen.

III  Kanne

17.   Komissio esittää kanteensa tueksi kolme perustetta, jotka koskevat

–       luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan puutteellista täytäntöönpanoa sellaisten kyseisen direktiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta, joita ei normaalisti esiinny Irlannissa

–       sellaisten erityistoimenpiteiden toteuttamatta jättämistä, joilla pantaisiin tehokkaasti täytäntöön kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa edellytetty tiukka suojelujärjestelmä

–       sellaisten säännösten olemassaoloa Irlannin lainsäädännössä, jotka ovat ristiriidassa sekä luontotyyppidirektiivin 12 artiklan että sen 16 artiklan kanssa.

18.   Komissio katsoo Irlannin esittämien vastausten perusteella, että Irlannin lainsäädäntö on nykyään kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan mukainen. Komissio peruuttaa tästä syystä vaatimuksiinsa sisältyvän ensimmäisen perusteen.

19.   Tutkin siten kaksi muuta perustetta siinä järjestyksessä kuin ne on edellä esitetty.

IV     Oikeudellinen arviointi

A       Toinen peruste

20.   EY 249 artiklan kolmannen kohdan mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden kaikkia jäsenvaltioita, joille se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä(8) on kuitenkin katsottu, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä ei välttämättä edellytä sitä, että sen säännökset olisi samanmuotoisina ja sanasta sanaan toistettava nimenomaisessa erityisessä säännöksessä, vaan yleinen oikeustila voi olla riittävä, jos se takaa sen, että direktiivi on kokonaisuudessaan riittävän selkeästi ja täsmällisesti täytäntöönpantu.

21.   Tältä osin kussakin yksittäistapauksessa on selvitettävä sen direktiiviin sisältyvän säännöksen luonne, jota jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne koskee, sen mittaamiseksi, kuinka laaja täytäntöönpanovelvollisuus jäsenvaltioilla on.(9)

22.   Luontotyyppidirektiivin johdanto-osan neljännestä ja 11. perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset lajit ja elinympäristöt ovat osa yhteisön luonnon perintöä ja että yhteisön tärkeinä pitämien ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien suojelua suosivien toimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Yhteisöjen tuomioistuin on tästä syystä katsonut kyseisen direktiivin ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan osalta, että tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle niiden alueella.(10)

23.   Tästä seuraa, että kun on kyse luontotyyppidirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen.(11)

24.   Erityisesti kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano ei edellytä jäsenvaltioilta ainoastaan täydellisen lainsäädännön antamista vaan myös konkreettisten ja erillisten suojelutoimenpiteiden toteuttamista.(12) Yhteisöjen tuomioistuin on niin ikään katsonut, että kyseisessä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tiukka suojelujärjestelmä edellyttää johdonmukaisten ja yhdensuuntaisten ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista.(13)

25.   Luontotyyppidirektiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi toteutettavien toimenpiteiden tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä varmistamalla yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin‑ ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

26.   Kyseisen direktiivin 1 artiklan e ja i kohdan mukaan luontotyypin ”suojelun taso” katsotaan ”suotuisaksi”, jos ”[luontotyypin] luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella ovat vakaita tai laajenemassa” ja jos ”kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana”.

27.   Mielestäni luonnollisten elinympäristöjen ja luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien suojelun tason pitäminen suotuisana edellyttää edistyneitä tarkkailu‑ ja seurantatoimenpiteitä. Katson näet, että kun yhteisön lainsäätäjä on laatinut luettelon lajeista, joihin on sovellettava tiukkaa suojelua, se on halunnut erottaa ne muista luonnonvaraisista eläin‑ ja kasvilajeista erityisesti sen vuoksi, että kyseisen direktiivin liitteessä IV mainitut lajit ja niiden luonnolliset elinympäristöt ovat herkempiä.(14)

28.   Lisäksi katson, että kyseisessä liitteessä IV tarkoitettujen lajien tiukka suojelu tarkoittaa ennen kaikkea kunkin lajin, sen levähdys‑ ja lisääntymispaikkojen tai siihen kohdistuvien mahdollisten uhkatekijöiden hyvää tuntemusta. Tämä edellyttää mielestäni kyseisten lajien pitkän aikavälin seurantaa. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi lisäksi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta antamassaan tuomiossa, että ”[luontotyyppidirektiivin 11 artiklassa tarkoitettu] seurantavelvollisuus on olennaisen tärkeä [kyseisen direktiivin] tehokkaan oikeusvaikutuksen varmistamiseksi ja että se on pantava täytäntöön yksityiskohtaisesti, selkeästi ja täsmällisesti”.(15)

29.   Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että Irlannin alueella esiintyy useita lajeja, jotka on mainittu luontotyyppidirektiivin liitteessä IV. Ei ole kiistetty, että tärkeimpiä lukumääräisesti ja levinneisyysalueiden osalta ovat lepakot ja valaat, joiden kaikkia lajeja suojellaan kyseisessä liitteessä IV. Muita Irlannissa esiintyviä kyseisessä liitteessä IV mainittuja lajeja ovat saukko, haisukonna, merinahkakilpikonna ja geomalacus maculosus.

30.   Edellä esitetyn perusteella on seuraavaksi arvioitava toisen perusteen perusteltavuutta. Se koskee sellaisten erityistoimenpiteiden toteuttamatta jättämistä, joilla pyrittäisiin panemaan luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa edellytetty tiukka suojelujärjestelmä tehokkaasti täytäntöön.

31.   Komissio esittää tämän perusteensa tueksi seitsemän väitettä.

 Ensimmäinen väite

32.   Komissio arvostelee Irlantia siitä, että se ei ole pannut täytäntöön tiukkaa suojelujärjestelmää luontotyyppidirektiivin 12 artiklan mukaisesti merinahkakilpikonnan ja geomalacus maculosusin osalta, koska kumpikaan näistä lajeista ei sisälly European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen Irlannin asetuksen ensimmäiseen taulukkoon.

33.   Komissio toteaa tästä ensimmäisestä perustelusta, että se on tyytyväinen Irlannin antamaan vastaukseen merinahkakilpikonnan ja geomalacus maculosusin osalta. Katson siis, että tämän perustelun perusteltavuutta ei ole tarpeen arvioida.

 Toinen väite

34.   Komissio vetoaa siihen, että luonnonvaraisesta eläimistöstä ja kasvistosta vuonna 1976 annetussa Irlannin laissa, sellaisena kuin se on muutettuna luonnonvaraisesta eläimistöstä ja kasvistosta vuonna 2000 annetulla lailla (jäljempänä vuoden 1976 Wildlife Act) säädetään rinnakkaisesta poikkeusjärjestelmästä, jolla vaarannetaan sellaisten erityistoimenpiteiden toteuttaminen, joilla pyrittäisiin panemaan tehokkaasti täytäntöön luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien tiukka suojelujärjestelmä.

35.   Koska tämä väite on sanamuodoltaan samankaltainen kuin kolmas väite, ne on mielestäni yhdistettävä ja niiden perusteltavuutta arvioitava yhdessä.

 Kolmas väite

36.   Komission mielestä toimintasuunnitelmia, jotka ovat sen mielestä tehokas keino luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseen, ei ole vielä saatettu päätökseen muiden lajien kuin haisukonnan osalta. Irlannin toteuttamat erityistoimenpiteet muodostavat hajanaisen ja puutteellisen kokonaisuuden, jota ei voida pitää luontotyyppidirektiivissä tarkoitettuna riittävän tiukkana suojelujärjestelmänä. Ainoastaan haisukonnan tilanne on komission mielestä tyydyttävä.

37.   Komissio väittää, että ilmaisu ”olla toteuttamisvaiheessa”, jota Irlanti käyttää perustellakseen sen, että muut toimintasuunnitelmat julkaistaan vasta tulevaisuudessa, ei anna minkäänlaista varmuutta tulevien toimintasuunnitelmien julkaisemispäivästä eikä lopullisesta muodosta.

38.   Irlanti myöntää, että kyseiset suunnitelmat on luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittujen lajien osalta vielä laadittava ja julkaistava. Se täsmentää myös, että muiden, kaikki kyseisessä liitteessä IV mainitut lajit kattavien toimintasuunnitelmien julkaisemista koskeva ohjelma on tekeillä.

39.   Katson komission tavoin, että toimintasuunnitelma on tehokas keino vastaamaan luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tiukkaa suojelua koskevaan vaatimukseen. Siinä annetaan näet tärkeitä tietoja lajista, sen elinympäristöistä sekä sen levähdys‑ ja lisääntymispaikoista ja annetaan erityisiä suosituksia, joilla pyritään takaamaan kyseisen lajin asianmukainen säilyminen.

40.   Irlannin haisukonnan osalta laatima toimintasuunnitelma(16) näyttää täyttävän kyseisen 12 artiklan 1 kohdan vaatimukset. Sen perusteella on kyetty tutkimaan haisukonnan lisääntymisalueita ja siten kaivamaan uusia tälle lajille hyödyllisiä lammikoita. Tämän lajin lisääntymispaikkoja koskeva järjestelmällinen seurantaohjelma otettiin käyttöön vuonna 2004, ja sen voimassaoloaikaa on pidennetty vuosiksi 2005 ja 2006.

41.   Irlanti myöntää kuitenkin luontotyyppidirektiivin liitteessä IV tarkoitettujen muiden lajien osalta, että kyseiset suunnitelmat on vielä laadittava ja julkaistava, vaikka se täsmentääkin, että muiden, kaikki kyseisessä liitteessä IV mainitut lajit kattavien toimintasuunnitelmien julkaisemista koskeva ohjelma on ”tekeillä”.

42.   On riittävää muistuttaa siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.(17)

43.   Koska luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittuja lajeja koskevia toimintasuunnitelmia ei ollut saatettu päätökseen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä eli 11.9.2003, kolmas väite on perusteltu.

 Neljäs väite

44.   Komissio katsoo, että sellaisen virkamiesten verkoston olemassaolo, jonka päätoimisena tehtävänä on lajien suojeleminen, ei sinänsä osoita, että olisi toteutettu erityistoimenpiteitä luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa edellytetyn tiukan suojelujärjestelmän tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi. Komissio mainitsee esimerkkinä haisukonnaa koskevan käsikirjan,(18) josta ilmenee, että toimivaltaisilla viranomaisilla ”on muitakin tehtäviä, ja he ovat vastuussa laajoista alueista eikä – – heillä ole ole riittävästi aikaa haisukonnakantojen järjestelmälliseen tarkkailuun”.

45.   Irlanti ei kiistä vakavasti otettavalla tavalla komission huomioiden oikeellisuutta tältä osin.

46.   Se näet väittää, että sen virkamiehet ovat aktiivisia ja suojelevat lajeja ja erityisesti haisukonnia tehokkaalla tavalla, joten heillä on olennainen tehtävä tämän lajin suojelun toteuttamisessa. Lisäksi se myöntää, että Irlannin luonnonsuojelusta vastaavien vartijoiden ja virkamiesten kansallisen verkon jäsenet harjoittavat ”passiivista seurantaa”, mutta pitää tätä tehokkaana.

47.   Asiakirja-aineistosta ilmenee,(19) että Irlanti tyytyy ainoastaan väittämään, että sen jäsenet ovat tietoisia eläinlajien suojelun tilasta ja huomauttavat kaikista merkittävistä muutoksista lajin säilymisen tasossa.

48.   Kuten olen edellä todennut, yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittujen elinympäristöjen ja lajien seurantavelvollisuus on olennaisen tärkeä tämän direktiivin tehokkaan oikeusvaikutuksen varmistamiseksi. Katson, että ajan riittämättömyys, johon käsikirjassa viitataan, osoittaa sen, että kyseisessä liitteessä IV mainittujen lajien ja niiden elinympäristöjen seurantaan ja tarkkailuun kohdennetut henkilöresurssit ovat riittämättömiä vastaamaan luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tiukan suojelun vaatimukseen. Mielestäni mikään asiakirja-aineistossa ei viittaa siihen, että olisi toteutettu järjestelmällistä ja pysyvää elinympäristöjen ja lajien suojelun tason seurantaa tai että virkamiesten harjoittamasta passiivisesta seurannasta saadut tiedot kerättäisiin ja järjestettäisiin johdonmukaisella tavalla tiukan suojelun vaatimuksen täyttämiseksi.

49.   Tästä syystä katson, että myös tämä väite on perusteltu.

 Viides väite

50.   Komissio arvostelee Irlantia siitä, että se ei ole tehnyt järjestelmällisesti tutkimuksia vaikutuksista lajeihin, ennen kuin se on antanut luvan rakennus‑ tai purkuhankkeelle. Komission mielestä ympäristövaikutusten arvioinnit (jäljempänä YVA), joita suoritetaan direktiivin 85/337/ETY(20) mukaisesti, voivat olla siinä mielessä hyödyllisiä, että ne varoittavat viranomaisia luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien lisääntymis‑ ja levähdyspaikoille aiheutuvista erityisistä uhkatekijöistä. Komissio väittää kuitenkin, että kaikkiin hankkeisiin ei liity YVA:ta.

51.   Vaikka YVA pantaisiinkin vireille, Irlannin viranomaiset eivät myöskään vaadi rakennuttajalta tietoja suojelluista lajeista ennen kuin vasta hanketta koskevan luvan myöntämisen jälkeen, millä viedään YVA:lta mahdollinen teho tietojenkeruuvälineenä.

52.   Komissio mainitsee esimerkkeinä kolme hanketta. Se väittää ensinnäkin, että hotellikiinteistöhankkeesta Lough Rynnin alueella tehtiin kyllä YVA, joka osoittaa kielteiset vaikutukset lepakkokantoihin. Tästä huolimatta Irlannin viranomaiset eivät pyytäneet mitään lisätietoja ennen luvan myöntämistä eivätkä asettaneet mitään velvollisuutta luontotyyppidirektiivin 16 artiklan mukaisten edellytysten noudattamiseen. Komissio mainitsee tämän jälkeen Ennisin ohitustiehankkeen, jonka seurauksena on ollut kääpiöhevosenkenkäyökön levähdyspaikkojen hävittäminen.(21) Se mainitsee vielä kaasuputken upottamisen Broadhavenin lahteen Corribin kaasulaitoshankkeen yhteydessä, minkä seurauksena valaiden levähdys‑ ja lisääntymispaikkoja tällä alueella on häiritty.

53.   Irlanti väittää Lough Rynnin alueen hankkeen osalta, että Irish Planning Appeals Board (kaavoitushankkeita käsittelevä elin, jäljempänä Board) otti huomioon kaikki eri osapuolten esittämät seikat ja vakuuttui siitä, että luontotyyppidirektiiviä ja direktiiviä 85/337/ETY noudatetaan asianmukaisesti, kun se antoi luvan tälle hankkeelle.

54.   Lisäksi Irlanti katsoo, että Leitrimin kreivikunnan neuvosto, joka on paikallinen elin, on toimivaltainen tutkimaan paikan päällä, onko lepakoiden kantojen kokonaisvaltainen tutkimus riittävä, ottamaan tähän kantaa ja tekemään sopimuksen rakennuttajan kanssa haittojen lieventämistä koskevista toimenpiteistä. Tutkimus saatettiin päätökseen ennen hankkeen aloittamista. Irlanti väittää myös, että mikäli kaikkien liitännäislausekkeiden erityisvaatimuksia ei noudateta, paikallinen kaavoitusviranomainen voi toimia viran puolesta korjatakseen tilanteen.

55.   Asiakirja-aineistosta(22) ilmenee, että Board hyväksyi kyseisen hankkeen vuonna 2002, vaikka tutkimus, joka osoitti lepakoille aiheutuvat kielteiset vaikutukset, tehtiin vasta vuonna 2004 ja työt aloitettiin vuonna 2003.

56.   Irlanti ei kiistä rakennuttajan kesäkuussa 2004 esittämän kokonaisvaltaisen tutkimuksen(23) päätelmien oikeellisuutta. Tämä tutkimus, joka tehtiin luvan myöntämisen jälkeen, osoittaa, että tiettyjen rakennusten korjaaminen ja tiettyjen puiden kaataminen johtavat näiden elinympäristöjen täydelliseen häviämiseen levähdys‑ ja lisääntymispaikkoina. Se korostaa lisäksi, että ihmisen aiheuttama melu ja valo heikentävät merkittävästi lepakoiden kantoja.

57.   Katson luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, että Irlannin viranomaiset eivät olisi saaneet hyväksyä Lough Rynnin alueen kiinteistöhanketta ainakaan ilman voimassa olevaa poikkeusta. Tässä tapauksessa on kiistatonta, että hankkeelle ei ole annettu kyseisen direktiivin 16 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia.

58.   Irlanti ei kiistä tämän väitteen oikeellisuutta vakavasti otettavalla tavalla vaan ainoastaan korostaa paikallisten viranomaisten tarkastaman kokonaisvaltaisen tutkimuksen ja Boardin toiminnan riittävyyttä.

59.   Lisäksi asiakirja-aineistosta(24) ilmenee Ennisin ohitustien osalta, että tästä hankkeesta tehtiin YVA, joka osoitti, että ohitustien rakentamisesta seuraisi kääpiöhevosenkenkäyökön levähdyspaikkojen häviäminen. Kun otetaan huomioon komission esittämät seikat, joiden oikeellisuutta Irlanti ei ole kiistänyt, vaikuttaa siltä, että Irlannin viranomaiset myönsivät poikkeuksen vasta 7.7.2004 eli vasta pitkän aikaa sen jälkeen kun rakennushankkeelle oli annettu lupa. Mikään ei viittaa siihen, että Irlannin viranomaiset olisivat pitäneet voimassa olevan poikkeuksen vaatimista hyödyllisenä siinä vaiheessa, kun rakennuslupa myönnettiin.

60.   Sama pätee Corribin kaasulaitoshankkeeseen, joka koski kaasuputken upottamista Broadhavenin lahteen. On kiistatonta, että tässä lahdessa esiintyy useita valaslajeja, joita suojellaan luontotyyppidirektiivin liitteessä IV. Hankkeen toteuttamiseksi oli tarkoitus käyttää räjähteitä. Irlannin komission ympäristöasioista vastaavalle pääosastolle osoittamasta 3.11.2003 päivätystä kirjeestä(25) ilmenee, että Marine Licence Vetting Committee (merialueelle annettavia rakennuslupia valvova elin) viittasi näiden räjähteiden käytöstä johtuvasta melusta valaille aiheutuviin kielteisiin vaikutuksiin. Räjähteiden tahallinen käyttäminen alueella, jolla esiintyy luontotyyppidirektiivin liitteessä IV suojeltuja lajeja, on kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaista. Kuitenkin kyseisestä 3.11.2003 päivätystä kirjeestä ilmenee selvästi, että hankkeelle annettiin lupa ilman kyseisen direktiivin 16 artiklassa tarkoitettua poikkeusta.

61.   Ennisin ohitustietä ja Corribin kaasulaitosta koskevien hankkeiden arvioinnit osoittavat, että on olemassa huomattava vaara, että suojeltujen lajien levähdys‑ ja lisääntymispaikoille aiheutuu häiriöitä. Lisäksi tätä arviointia tukee sekin, että yhtäältä Irlannin merialueita koskevia asioita käsittelevät viranomaiset ovat pitäneet välttämättömänä määrätä toimenpiteistä, joilla lievennetään valaille aiheutuvia häiriöitä, ja siten ”minimoida vaikutuksia”, ja että toisaalta National Park and Wildlife Service (jäljempänä NPWS) on kehottanut Ennisin ohitustiehankkeen rakennuttajaa toteuttamaan useita toimenpiteitä, joilla pyritään takaamaan lepakkolajien elinympäristön säilyminen.

62.   Kaikkien näiden seikkojen perusteella katson, että väite on perusteltu Lough Rynnin aluetta, Ennisin ohitustietä ja Corribin kaasulaitosta koskevien hankkeiden osalta.

 Kuudes väite

63.   Komission kuudennen väitteen mukaan Irlannin viranomaisilla ei ole kääpiöhevosenkenkäyökköä ja haisukonnaa lukuun ottamatta tarvittavia tietoja tietyistä luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainituista lajeista, niiden levähdys‑ ja lisääntymispaikoista ja niihin kohdistuvista uhkatekijöistä.

64.   Komissio arvostelee Irlantia ensinnäkin siitä, että se ei ole hankkinut riittävästi tietoja lepakkolajeista. Irlannin ilmoittama seuranta merkitsee autokierrosta kuudella tutkitulla alueella (”car transect”), joten se on melko vähäistä eikä sen perusteella kyetä löytämään pesimispaikkoja. Lisäksi komissio katsoo, että Irlannin väitteet, joiden mukaan ensinnäkin tästä ohjelmasta saadaan ”ajoissa” olennaisia tietoja kannan kehityssuunnista ja toiseksi kerättyjen tietojen koostaminen ”todennäköisesti” jatkuu vuoden 2005 loppuun saakka, eivät takaa varmuudella sitä, että Irlanti ottaa käyttöön riittävän tiukan suojelujärjestelmän, joka ylittää tämänhetkisen pilottiohjelman tason. Mitään täsmällistä päivämäärää ei ole esitetty asianmukaisen seurantajärjestelmän käyttöönotosta.

65.   Toiseksi komissio toteaa, että tutkimus, joka vahvistaa saukkojen esiintymisen Irlannin alueella on peräisin luontotyyppidirektiivin voimaantuloa edeltävältä ajalta. Se arvioi näin ollen, ettei voida katsoa, että saukon levähdys‑ ja lisääntymispaikat olisivat tällä hetkellä riittävän kokonaisvaltaisen seurannan kohteena. Pelkkä ilmoitus siitä, että kertomus vuonna 2004 aloitetusta tutkimuksesta annettaisiin vuoden 2005 loppuun mennessä ei riitä osoittamaan varmuudella, että on otettu käyttöön asianmukainen seurantajärjestelmä ja ‑ohjelma.

66.   Kolmanneksi komissio katsoo geomalacus maculosusin osalta, että Irlanti ei ole osoittanut, että se olisi ottanut käyttöön tietojenkeruujärjestelmän, joka olisi kaikilta osin verrattavissa haisukonnaa koskevaan järjestelmään. Irlannin viranomaisten harjoittama passiivinen seuranta ja selkärangattomiin erikoistuneen biologin käyttäminen eivät anna varmuutta siitä, että toimitettaisiin säännöllisesti tietoja seurannasta, joka olisi järjestetty johdonmukaisesti ja kokonaisvaltaisesti ja joka koskisi geomalacus maculosusin esiintymistä, sen levähdys‑ ja lisääntymispaikkoja ja mahdollisia siihen kohdistuvia uhkatekijöitä.

67.   Lopuksi komissio arvostelee Irlantia siitä, että se ei ole ottanut valaiden osalta käyttöön kokonaisvaltaista, riittävää ja pysyvää seurantaohjelmaa, joka mahdollistaisi tämän lajin tiukan suojelujärjestelmän käyttöönoton. Komissio kiittää vapaaehtoisten pitkin Irlannin rannikkoa järjestämää aktiivista seurantaohjelmaa ja rekisteröintiohjelmaa mutta katsoo, että näitä ohjelmia ei voida pitää kokonaisvaltaisina seurantaohjelmina.

68.   Vaikka komissio kiittää myös NPWS:n pienien valaiden seurantaa Galwayn lahdella koskevalle hankkeelle antamaa taloudellista tukea ja sen osallistumista valaiden seurantaan Roaring Waterin lahdella, se väittää, että tällaiset tilapäiset hankkeet ja ohjelmat eivät voi olla kokonaisvaltainen seurantajärjestelmä, koska ne ovat maantieteellisesti rajattuja eikä niiden pitkän aikavälin olemassaolo ole varmaa.

69.   Lisäksi komissio väittää, että vuonna 2005 tehty tutkimus osoittaa puutteita Irlannin aluevesillä esiintyviä valaita koskevassa tietämyksessä, vaikka Irlannin toimenpiteet ovat erityisen olennaisia valaiden kannalta, koska tämän jäsenvaltion merialue ja rannikko on laaja ja siellä esiintyy useita lajeja. Komissio lisää, että NPWS:n resurssit ovat erityisen rajalliset meriympäristön suojelun osalta. Wildlife rangereillä (NPWS:n maalla työskentelevä henkilöstö) on lähinnä maalla suoritettavia tehtäviä, eikä heillä joko ole lainkaan tai on vain vähän merellä navigointia varten tarvittavaa kalustoa tai kokemusta.

70.   Irlanti myöntää kuudennen väitteen osalta, että lepakoiden seurannan pilottihanke ei korvaa perusteellisempaa seurantatyötä. Se katsoo kuitenkin, että tämä ”car transect” ‑ohjelma antaa melko täydelliset tiedot tiettyjen lepakkolajien esiintymisestä, niiden levinneisyydestä ja siitä, että sitä voidaan vielä parantaa. Irlanti lisää, että kyseinen ohjelma on edennyt pilottiohjelmavaiheesta ja on nyttemmin käynnissä kolmatta vuotta ja että se antaa ajoissa olennaisia tietoja näiden kantojen kehityksestä.

71.   Lisäksi Irlanti on päässyt Bat Conservation Irelandin kanssa sopimukseen tietokannan laajentamisesta pesäpaikkoihin. Sopimus koskee tunnetut lepakkohavainnot kokoavan tietokannan laatimista vuoden 2006 loppuun mennessä. Lisäksi Irlanti väittää, että lepakoiden seurantavaatimuksia ja suojelutoimenpiteitä koskevia asiantuntijan suosituksia sisältävän kertomuksen odotetaan valmistuvan vuoden 2005 loppuun mennessä.

72.   Irlanti väittää saukon osalta, että tätä lajia koskevan tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2005 loppuun mennessä ja että tästä tutkimuksesta laadittu kertomus on sovittu valmistuvaksi vuoden 2006 alussa. Kyseinen tutkimus ei ole ensimmäinen vaan jatkoa kahdelle aikaisemmalle vuosina 1980/1981 ja 1990/1991 tehdylle tutkimukselle. Lisäksi saukkojen seuranta radiolla antaa mahdollisuuden tehdä yksityiskohtainen tutkimus levähdyspaikoista sekä malleja päivittäisestä käyttäytymisestä, vuorovaikutuksesta kantojen sisällä ja liikkumisesta. Irlanti väittää lisäksi, että mikäli lajin kanta näyttäisi supistuvan, se panisi vireille uusia tutkimuksia supistumisen luonteen selvittämiseksi ja toteuttaisi tarvittavat toimenpiteet.

73.   Irlanti väittää myös, että yksi asiantuntijabiologi työskentelee laatiakseen toimintasuunnitelman geomalacus maculosusta varten. Tämä toimintasuunnitelma on jo varsin pitkällä ja osoittaa sen, että laji edelleen kukoistaa niillä alueilla, joilla sen tiedetään esiintyvän. Irlanti toivoo, että kyseinen toimintasuunnitelma, joka sisältää seurantaohjelmaan liittyviä suosituksia, julkaistaan vuonna 2006.

74.   Muistutettakoon jälleen siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. Tässä tapauksessa määräaika päättyi 11.9.2003.

75.   On todettava, että kyseisen määräajan päättyessä tiedonsaantia koskevia erityistoimenpiteitä saukon, geomalacus maculosusin ja lepakkolajien tiukkaa suojelua varten ei ollut vielä toteutettu.

76.   Edellä mainitusta asiassa komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta annetusta tuomiosta ilmenee, että lajien seurannan on oltava järjestelmällistä ja pysyvää.(26) Näin ollen Irlannin väite, jonka mukaan vuosina 1980/1981 ja 1990/1991 tehdyt kaksi saukkotutkimusta olisivat osoitus tämä jäsenvaltion sitoutumisesta kyseisen lajin seurantaan, ei mielestäni vaikuta tyydyttävältä. Vaikuttaa näet siltä, että tämän lajin osalta ei ole tehty järjestelmällistä ja pysyvää tutkimusta vuosina 1991–2005. Lisäksi uusien tutkimusten vireillepano silloin, jos saukkokannan todetaan supistuneen, ei täytä luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. Kyseisen 12 artiklan mukainen tiukka suojelujärjestelmä edellyttää ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista.(27) Tästä seuraa, että jäsenvaltioiden toimenpiteillä täytyy estää suojeltujen lajien kantojen supistuminen eikä puuttua asiaan vasta sen jälkeen kun supistuminen on todettu.

77.   Irlanti viittaa valaiden osalta useisiin seurantaa Irlannin rannikolla koskeviin ohjelmiin. Se väittää myös, että koska 6.4.2005 laadittu kertomus,(28) joka koskee luontotyyppidirektiivin tulkintaa lajien tiukan suojelun osalta, osoittaa, että yhteisön politiikka on vielä laadintavaiheessa, olemassa olevat toimenpiteet ovat riittäviä ja täyttävät kyseisen direktiivin vaatimukset.

78.   Lisäksi Irlanti väittää keränneensä asetuksen (EY) N:o 812/2004(29) voimaantulosta lähtien havaintoja tahattomista valassaaliista tietyn kalastustoiminnan osalta ja kirjaavansa nämä havainnot toimintakertomukseen, joka on tarkoitus julkaista 1.6.2006. Irlanti tuo lisäksi esiin sen, että Bord Iascaigh Mhara (Irlannin merikalastusneuvosto) osallistuu Euroopan tason hankkeeseen, joka alkoi vuonna 2004 ja jolla pyritään vähentämään tahattomia valassaaliita.

79.   Se viittaa myös päätökseen perustaa kansallinen biologian alan arkisto ja ottaa käyttöön National Biological Records Centre, joka on tarkoitettu arkistointipaikaksi, joka tarjoaa tietokantoja tutkijoille ja henkilöille, jotka haluavat saada tietoja lajien levinneisyydestä.

80.   Irlanti vetoaa luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lajin tiukan suojelun osalta rekisteröintiohjelmaan, joka on vireillä Shannonin poukamassa, Roaring Waterin lahdella ja Blasket‑saarten alueella, sekä pienten valaiden seurantahankkeeseen Galwayn lahdella ja Roaring Waterin lahdella. Irlanti vetoaa myös tutkimukseen, jonka Coastal & Marine Resources Centre teki vuosina 1999–2001.(30)

81.   Irlanti myönsi vuonna 1991, että Irlannin aluevedet olivat valaiden ja delfiinien vaelluspaikka. Coastal & Marine Resources Centren tutkimus osoittaa, että Irlannin aluevesillä esiintyy 21 valaslajia, joihin kuuluu harvinaisia ja uhanalaisia lajeja, kuten sinivalas. Tässä tutkimuksessa tuodaan esiin uhkatekijöitä, joita kohdistuu valaisiin erityisesti ihmisen toimenpiteistä johtuvan seismisen toiminnan vuoksi.

82.   Kyseisestä tutkimuksesta ilmenee, että tarkoituksena on tehdä tutkimuksia ja selvityksiä erityisesti valaita koskevien tietojen yhdistämiseksi kalastusta koskeviin tietoihin sekä fyysisiin ja merellisiin muuttujiin, jotta Irlannin viranomaiset kykenevät kehittämään tehokkaamman hallinnointivälineen.

83.   Lisäksi Irish Whale and Dolphin Groupin vuonna 2005 tekemästä tutkimuksesta ilmenee aukkoja, jotka vaikuttavat valaiden tuntemukseen Irlannin yksinomaisella talousvyöhykkeellä, ja siinä ilmaistaan kiireellinen tarve saada täsmällisempiä tietoja valaiden levinneisyydestä ja määristä Irlannin aluevesillä muun muassa luontotyyppidirektiivin vaatimusten noudattamiseksi.(31)

84.   Näiden seikkojen perusteella Irlannin väitettä, jonka mukaan edellä mainitut toimenpiteet ja tutkimukset osoittaisivat, että se on huolehtinut pitkällä aikavälillä aluevesillään esiintyvien valaslajien seurannasta ja suojelemisesta, ei voida hyväksyä. On näet ilmeistä, että valaiden seurantaohjelmat ovat tilapäisiä ohjelmia, jotka koskevat ainoastaan tiettyjä maantieteellisiä alueita. Irlanti ei ole osoittanut, että olisi olemassa valaita koskeva kokonaisvaltainen, järjestelmällinen ja pysyvä seurantaohjelma.

85.   Ei voida hyväksyä myöskään Irlannin väitettä, jonka mukaan näkemykset luontotyyppidirektiivin tulkinnasta lajien tiukan suojelun osalta(32) osoittaisivat sen, että tätä alaa koskeva yhteisön politiikka olisi vielä laatimisvaiheessa ja että sen toimettomuus olisi sen vuoksi hyväksyttävää.

86.   Ohjekirjan tarkoituksena on, kuten sen nimikin osoittaa, ohjata jäsenvaltioita niiden lainsäädännön täytäntöönpanossa. Missään tapauksessa tällä asiakirjalla ei kyseenalaisteta jo vuodesta 1994 voimassa olleen luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaisen velvollisuuden ulottuvuutta.

87.   Katson siis, että myös kuudes väite on perusteltu.

 Seitsemäs väite

88.   Komission mielestä Irlanti ei ole osoittanut ottaneensa käyttöön asianmukaista strategiaa, jolla pyrittäisiin ehkäisemään tiedossa olevia lepakkolajien lisääntymis‑ ja levähdyspaikkoihin kohdistuvia erilaisia uhkatekijöitä. Komissio arvostelee näet Irlantia siitä, että se ei ole toteuttanut arviointia tällaisten hankkeiden osalta, joista ei yleensä tehdä YVA:ta. Komissio väittää, että lepakoita uhkaa metsänhoito sekä korjaus‑ ja purkutyöt.

89.   On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan nojalla aloitetussa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on osoitettava väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen eikä se voi tukeutua minkäänlaisiin olettamiin.(33)

90.   Komission on siten nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä esitettävä näyttö siitä, että Irlannin noudattama pieniä hankkeita kuten metsänhoitoa tai korjaustöitä koskeva käytäntö, jonka mukaan nämä työt eivät edellytä YVA:ta, heikentää luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien tiukan suojelun järjestelmää.

91.   Komissio esittää näkemyksensä tueksi ainoastaan väitteitä, mutta ei niitä koskevaa näyttöä.(34) Se väittää muun muassa, että ”mikäli käytettävissä olevat tiedot pitävät paikkansa, useat kunnat eivät ole koskaan tehneet lepakoita koskevia tutkimuksia ennen siltojen korjaustöiden aloittamista”. Mitkään todisteet, kuten täsmälliset ja yksityiskohtaiset esimerkit tällaisissa olosuhteissa toteutetuista töistä, eivät osoita tätä väitettä paikkansapitäväksi.

92.   Tästä syystä katson, että seitsemäs väite ei ole perusteltu.

93.   Kaikkien näiden seikkojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaisi, että Irlanti ei ole noudattanut luontotyyppidirektiivin mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se ei ole toteuttanut erityistoimenpiteitä kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa edellytetyn tiukan suojelun järjestelmän tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi.

B       Kolmas peruste

94.   Komissio vetoaa siihen, että Irlannin lainsäädännössä on rinnakkainen poikkeusjärjestelmä, joka on ristiriidassa luontotyyppidirektiivin 12 ja 16 artiklan kanssa. Tämä rinnakkainen järjestelmä perustuu vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momenttiin ja saman lain 42 §:ään.

95.   Komissio luopuu Irlannin vastinekirjelmässään antaman vastauksen perusteella vuoden 1976 Wildlife Actin 42 §:ää koskevasta väitteestään.

96.   Komissio huomauttaa aluksi, että Irlanti on pannut luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan täytäntöön European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen asetuksen 23 §:llä ja kyseisen direktiivin 16 artiklan European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen asetuksen 25 §:llä sellaisin sanamuodoin, jotka vastaavat hyvin tarkasti kyseisen 16 artiklan sanamuotoa.

97.   Komissio toteaa kuitenkin, että vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin a, b ja c kohdassa otetaan käyttöön poikkeuksia, joita sovelletaan tällä hetkellä ja jotka poikkeavat luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan vaatimuksista, ilman että kyseisen direktiivin 16 artiklan edellytyksiä noudatettaisiin. Muistutettakoon myös siitä, että vuoden 1976 Wildlife Actia muutettiin vuonna 2000 ja että se on siten annettu kyseisen direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen asetusten voimaantulon jälkeen.

98.   Vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin a, b ja c kohdan mukaan rikoksena ei pidetä sitä, että henkilö tahattomasti vahingoittaa suojeltua luonnonvaraista eläintä tai tappaa sen, jos tämä henkilö harjoittaa maanviljelyä, kalastusta, vesiviljelyä, metsänhoitoa tai turpeennostoa, tai häiritsee tai tuhoaa tällaisen eläimen lisääntymispaikan tällaisen toiminnan yhteydessä, taikka tahattomasti vahingoittaa tällaista eläintä tai tappaa sen tai tahattomasti hävittää tällaisen eläimen lisääntymis‑ tai levähdyspaikan tai vahingoittaa sitä tienrakennuksen, kaikenlaisten arkeologisten kaivausten, rakennustöiden tai tie‑ ja vesirakennustöiden yhteydessä taikka rakentamisen yhteydessä tai mitä tahansa sellaista muuta työtä tehtäessä tai tällaista toimenpidettä toteutettaessa, josta saatetaan määrätä.

99.   Vaikka Irlanti on muuttanut lakiaan lisäämällä vuoden Wildlife Actin 23 §:ään 8 momentin ja poistamalla siten oikeudellisen ristiriidan tämän pykälän ja European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen asetuksen 25 §:n väliltä, komissio pitää väitteensä edelleen voimassa, koska Irlanti on antanut European Communities (Natural Habitats) Regulations, 2005 ‑nimisen asetuksen 3 §:n, jolla on lisätty tämä uusi momentti, ja antanut sen tiedoksi perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymisen jälkeen.

100. Komissio väittää, että ennen European Communities (Natural Habitats) Regulations, 2005 ‑nimisen asetuksen voimaantuloa vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin mukaisia poikkeuksia sovellettiin luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittuihin lajeihin. Irlanti on siten nojautunut tähän pykälään poikkeuksia myöntäessään.

101. Komission mukaan vaikuttaa siltä, että European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen asetuksen 25 §:n poikkeussäännöksiä ei ole koskaan käytetty suurten hankkeiden kuten Corribin kaasuputkihankkeen tai Lough Rynnin alueen hankkeen yhteydessä. Komissio toteaa niin ikään luontotyyppidirektiivin 16 artiklan nojalla myönnettyjä poikkeuksia koskevassa kertomuksessa, että ei ole mitään voimassa olevaa poikkeusta, joka vastaisi vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin kattamia tapauksia.

102. Lisäksi komissio arvioi, että tämän rinnakkaisen poikkeusjärjestelmän samanaikainen olemassaolo aiheuttaa sekaannusta ja sellaista oikeudellista epävarmuutta, joka ei ole hyväksyttävissä ja joka on oikeusvarmuuden periaatteen vastainen.

103. Irlanti katsoo, että komissio on jättänyt vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin vaikutukset huomiotta. Irlanti näet katsoo, että tämän momentin säännökset koskevat ainoastaan kyseisen lain 23 §:n 5 momentin nojalla nostettuja syytteitä eivätkä European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen asetuksen nojalla nostettuja syytteitä. Mahdollisten moniselitteisyyksien poistamiseksi Irlanti on tehnyt tähän asetukseen tarpeelliset muutokset korostaakseen selvää rajaa vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin mukaisen järjestelmän ja European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 ‑nimisen asetuksen 23 ja 25 §:n mukaisen järjestelmän välillä. Vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 8 momentissa säädetään nimenomaisesti, että 7 momentin mukaisia poikkeuksia ei sovelleta luontotyyppidirektiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittuihin lajeihin.

104. On muistutettava jälleen siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen arvioiminen, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on tehtävä ottaen huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia.(35) Tässä tapauksessa Irlanti on tehnyt muutoksen vuonna 2005 eli perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päätyttyä. Tästä seuraa, että muutosta ei pidä ottaa huomioon.

105. Todettakoon, että vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentin b ja c kohdassa säädetään, että tietyt tahalliset tai tahattomat toimenpiteet, joilla häiritään luonnonvaraisten lajien lisääntymispaikkoja tai hävitetään niitä, ja tietyt toimenpiteet, joilla tahattomasti hävitetään tai vahingoitetaan luonnonvaraisten lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, eivät ole rikoksia. Luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kielletään nämä toimenpiteet kyseisen direktiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta, ovatpa ne tahallisia tai eivät.(36)

106. Luontotyyppidirektiivin 16 artiklan nojalla myönnettyjä poikkeuksia koskevasta Irlannin esittämästä kertomuksesta ilmenee, että Irlannin viranomaiset ovat nojautuneet vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:ään myöntäessään poikkeuksia lepakkolajien, haisukonnan ja tiettyjen delfiini‑ ja valaslajien tiukasta suojelusta.(37)

107. Näin ollen Irlannin väitettä, jonka mukaan vuoden 1976 Wildlife Actin 23 §:n 7 momentti koskee ainoastaan kyseisen lain 5 momentin nojalla nostettuja syytteitä, ei voida hyväksyä. On todettava, että on olemassa vuonna 2000 käyttöön otettu rinnakkainen poikkeusjärjestelmä, joka on ristiriidassa luontotyyppidirektiivin 12 ja 16 artiklan kanssa.

108. Kaikkien näiden seikkojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaisi, että Irlanti ei ole noudattanut luontotyyppidirektiivin mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se on pitänyt Irlannin lainsäädännössä voimassa säännöksiä, jotka eivät ole yhteensopivia kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 16 artiklan kanssa.

109. Koska kaikki komission vaatimukset ovat osoittautuneet perustelluiksi ja koska komissio on sitä vaatinut, Irlanti on työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

V       Ratkaisuehdotus

110. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1)      toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se ei ole toteuttanut erityistoimenpiteitä kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa edellytetyn tiukan suojelujärjestelmän tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka koskevat merinahkakilpikonnaa ja haisukonnaa, eikä toimenpiteitä, joilla pyrittäisiin torjumaan lepakoihin kohdistuvia uhkia, ja kun

se on pitänyt Irlannin lainsäädännössä voimassa säännöksiä, jotka eivät ole yhteensopivia direktiivin 92/43 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 16 artiklan kanssa, ja

2)      velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7; jäljempänä luontotyyppidirektiivi).

3 – Ks. luontotyyppidirektiivin johdanto-osan kolmas ja neljäs perustelukappale.

4 – Merinahkakilpikonna on pituudeltaan noin 1,50 m ja painaa 300–400 kg, eli se on suurin merikilpikonna. Toisin kuin muilla kilpikonnilla, sillä ei ole suomuja vaan rasvakerroksesta muodostunut nahkamainen selkäkilpi, joka jakautuu seitsemään pitkään laskokseen, minkä ansioista se kykenee sietämään kylmää 5‑asteista vettä.

5 – Haisukonna (bufo calamita) on sammakko, joka asustaa Pohjois-Euroopan rantadyyneillä. Se on aikuisena 60–70 mm pitkä. Se eroaa tavallisesta sammakosta siinä, että sen kuonosta selän yli kulkee keltainen viiva.

6 – Geomalacus maculosusta pidetään ainoana etanana, joka kykenee kiertymään itsensä ympärille palloksi. Se syö lähinnä jäkälää, jota se löytää kallioilta tai puunrungoilta.

7 – Killarney Fern (Trichomanes speciosum) on monivuotinen saniainen, joka esiintyy 10–30 cm pitkinä vahvoina kolmionmuotoisina lehtinä, jotka ovat tummanvihreitä, ohuita, läpinäkyviä ja hieman käpertyneitä. Tämä laji, joka oli melko laajalle levinnyt viime vuosisadalla, on nykyään vaarassa hävitä.

8 – Ks. mm. asia 363/85, komissio v. Italia, tuomio 9.4.1987 (Kok. 1987, s. 1733, 7 kohta); asia C‑361/88, komissio v. Saksa, tuomio 30.5.1991 (Kok. 1991, s. I‑2567, 15 kohta) ja asia C‑6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 20.10.2005 (Kok. 2005, s. I‑9017, 21 kohta).

9 – Asia C‑233/00, komissio v. Ranska, tuomio 26.6.2003 (Kok. 2003, s. I‑6625, 77 kohta).

10 – Ks. mm. em. asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 25 kohta ja asia C‑98/03, komissio v. Saksa, tuomio 10.1.2006 (59 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

11 – Ks. em. asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 26 kohta ja asia komissio v. Saksa, 10.1.2006 annetun tuomion 60 kohta.

12 – Asia C‑103/00, komissio v. Kreikka, tuomio 30.1.2002 (Kok. 2002, s. I‑1147, 34–39 kohta).

13 – Asia C‑518/04, komissio v. Kreikka, tuomio 16.3.2006 (16 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

14 – Ks. luontotyyppidirektiivin johdanto-osan 15. perustelukappale.

15 – Tuomion 65 kohta.

16 – Ks. vastinekirjelmän 13 ja 14 kohta.

17 – Asia C‑200/88, komissio v. Kreikka, tuomio 27.11.1990 (Kok. 1990, s. I‑4299, 13 kohta) ja asia C‑161/02, komissio v. Ranska, tuomio 19.6.2003 (Kok. 2003, s. I‑6567, 6 kohta).

18 – Ks. kannekirjelmän 53 kohta.

19 – Ks. erityisesti vastinekirjelmän 16 ja 23 kohta.

20 – Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

21 – Kääpiöhevosenkenkäyökkö on Euroopassa ja Aasiassa elävä lepakko. Se on rakenteeltaan hento, ja sen tunnistaa hevosenkengän muotoisesta kuonosta. Se on 3,7–4,5 cm:n pituinen, mutta siipien väli voi olla jopa 29,4 cm.

22 – Ks. erityisesti kannekirjelmän liitteet 6 ja 7.

23 – Ks. kannekirjelmän liite 7.

24 – Ks. kannekirjelmän liite 10.

25 – Ks. vastinekirjelmän liite D‑8.

26 – Tuomion 68 kohta.

27 – Ks. em. asia komissio v. Kreikka, 16.3.2006 annetun tuomion 16 kohta.

28 – ”Luontotyyppikomitean” perustaman asiantuntijaryhmän kertomus. Luontotyyppikomitean tehtävänä on tukea luontotyyppidirektiivin 12 artiklaan liittyviä jäsenvaltioiden aloitteita ja erityisesti aloitteita, jotka koskevat levähdys‑ ja lisääntymispaikkojen suojelua.

29 – Kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta 26 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004 (EUVL L 150, s. 12).

30 – Ks. vastinekirjelmän liite D‑5.

31 – Ks. kantajan vastauskirjelmän liite.

32 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 77 kohta.

33 – Ks. mm. asia 96/81, komissio v. Alankomaat, tuomio 25.5.1982 (Kok. 1982, s. 1791, 6 kohta) ja asia C‑221/04, komissio v. Espanja, tuomio 18.5.2006 (59 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

34 – Ks. kannekirjelmän 62 kohta ja kantajan vastauskirjelmän 35 kohta.

35 – Asia C‑394/00, komissio v. Irlanti, tuomio 17.1.2002 (Kok. 2002, s. I‑581, 12 kohta) ja asia C‑299/01, komissio v. Luxemburg, tuomio 20.6.2002 (Kok. 2002, s. I‑5899, 11 kohta).

36 – Em. asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 73–79 kohta.

37 – Ks. kannekirjelmän liite 8.

Full & Egal Universal Law Academy