EUR-Lex -  62005CC0237 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PAOLO MENGOZZI

15 päivänä helmikuuta 2007 1(1)

Asia C-237/05

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Helleenien tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Julkiset palveluhankinnat – Tutkittavaksi ottaminen – Palvelujen luonne – Avoimuusperiaate ja syrjintäkiellon periaate

I       Johdanto

1.        Euroopan yhteisöjen komissio on tällä kertaa saattanut yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi EY 226 artiklan mukaisen kanteen, jossa vaaditaan todettavaksi, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY(2) eikä varsinkaan sen 3 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan, 11 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan eikä avoimuutta koskevan yleisen periaatteen mukaisia velvoitteitaan, koska toimivaltaiset viranomaiset ovat omaksuneet vuonna 2001 käytännön, jota ne ovat noudattaneet suorittaessaan maanviljelijöiden tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27.11.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3508/92(3) käyttöön otetun yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän mukaisesti tekemiä hakemus-ilmoituksia koskevia laatimis-, vastaanotto- sekä muita töitä.

II     Sovellettavat oikeussäännöt

A       Direktiivi 92/50

2.        Nyt esillä olevassa riita-asiassa esille tulleita kysymyksiä tutkittaessa on syytä lyhyesti esitellä direktiivin 92/50 I–V osaston tiettyjä säännöksiä, sellaisina kuin ne olivat voimassa asiassa kyseessä olevien tosiseikkojen tapahtumahetkellä. Kuten tiedämme, direktiiviä 92/50 on vuosien mittaan muutettu useaan otteeseen ja se on lopulta sen 41 artiklaa lukuun ottamatta kumottu 31.1.2006 lukien julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 82 artiklalla.(4)

3.        Direktiivin 92/50 1 artiklan a kohdan mukaan ”julkisia palveluhankintoja koskevilla sopimuksilla” tarkoitetaan ”rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty palvelujen suorittajan ja hankintaviranomaisen kesken”, lukuun ottamatta direktiivin 77/62/ETY,(5) direktiivin 71/305/ETY(6) ja direktiivin 90/531/ETY(7) soveltamisalaan kuuluvia hankintoja, sopimuksia, jotka koskevat saman säännöksen iii–vii ja ix alakohdassa luetelluilla aloilla tarjottavia palveluita koskevia sopimuksia sekä palveluhankintoja.

4.        Direktiivin 92/50 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”tehdessään julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia – – hankintaviranomaisten on noudatettava tämän direktiivin säännösten mukaisia menettelyjä”. Saman artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”hankintaviranomaisten on varmistettava, että palvelujen suorittajia kohdellaan tasapuolisesti”.

5.        Sen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan:

– – – julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, joiden kohteena ovat liitteessä I B esitetyt palvelut, – – jotka 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetut hankintaviranomaiset ovat tehneet ja joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään 200 000 ecua;

– julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, joiden kohteena ovat liitteessä I A esitetyt palvelut, – –:

i) jotka direktiivin 93/36/ETY liitteessä I mainitut hankintaviranomaiset ovat tehneet ja joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään 130 000 erityistä nosto-oikeutta vastaava määrä ecuina;

ii) jotka 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetut, muut kuin direktiivin 93/36/ETY(8) liitteessä I mainitut hankintaviranomaiset ovat tehneet ja joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään 200 000 erityistä nosto-oikeutta vastaava määrä ecuina.”

6.        Direktiivin 92/50 7 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa hankintaviranomaisen on sisällytettävä arvioon palvelujen suorittajalle maksettava arvioitu kokonaiskorvaus ottaen huomioon jäljempänä olevien 3–7 kohdan säännökset, joissa vahvistetaan muutamia perusteita tuon määrän vahvistamiseksi. Sen 3 kohdassa täsmennetään erityisesti, että ”sopimuksen arvon määrittämiseen käytettävän menetelmän valinnalla ei saa pyrkiä välttämään tämän direktiivin soveltamista sopimukseen, eikä tietyn suuruista palveluhankintaa koskevaa hanketta saa jakaa osiin tämän artiklan soveltamisen välttämiseksi”. Sen 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä mainitaan ne seikat, jotka on tarvittaessa otettava huomioon laskettaessa tiettyihin palveluihin, etenkin vakuutuspalveluihin, pankkipalveluihin ja muihin rahoituspalveluihin ja suunnittelua sisältäviin sopimuksiin, liittyvien hankintojen ennakoitua arvoa. Saman artiklan 4 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa todetaan, että ”jos palvelut on jaettu useisiin osiin, joista jokaisesta tehdään eri sopimus, kunkin osan arvo on otettava huomioon edellä tarkoitettua arvoa laskettaessa” ja että ”jos osien yhteinen arvo on vähintään tämä arvo, tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan kaikkiin osiin. Hankintaviranomaiset saavat poiketa 1 kohdan soveltamisesta niiden osien osalta, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 80 000 ecua, jos tällaisten osien yhteenlaskettu arvo on enintään 20 prosenttia kaikkien osien yhteisarvosta”.

7.        Hankintamenettelyjä koskevien säännösten soveltamista varten direktiivissä jaetaan hankintojen kohteina olevat palvelut edelleen kahteen alaryhmään, jotka ilmenevät tuon saman direktiivin liitteistä I A ja I B, sellaisen luokittelun mukaisesti, jossa yhteisön nimikkeistön puuttuessa viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien CPC-nimikkeistöön (yhteiseen tavaraluokitukseen).

8.        Direktiivin 92/50 8 ja 9 artiklan mukaan liitteessä I A lueteltuja palveluja koskevat sopimukset on tehtävä III–VI osaston säännösten mukaisesti, kun taas liitteessä I B lueteltuja palveluja koskevat sopimukset on tehtävä sen 14 ja 16 artiklan säännösten mukaisesti. Sen 10 artiklassa täsmennetään, että ”sopimukset, jotka koskevat sekä liitteessä I A että liitteessä I B lueteltuja palveluja, on tehtävä III–VI osaston säännösten mukaisesti, jos liitteessä I A lueteltujen palvelujen arvo on suurempi kuin liitteessä I B lueteltujen palvelujen arvo. Muissa tapauksissa sopimukset on tehtävä 14 ja 16 artiklan säännösten mukaisesti”.

9.        Direktiivin III osaston 1 artiklan d, e ja f alakohdassa, jossa viitataan 11 artiklan 1 kohtaan, asetetaan ne säännöt, joita hankintaviranomaisten on noudatettava, kun ne valitsevat, mitä menettelyä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia tehtäessä noudatetaan, toisin sanoen, noudatetaanko tuolloin avointa, rajoitettua vai neuvottelumenettelyä. Sen 11 artiklan 4 kohdan mukaan hankintaviranomaisten on pääsääntöisesti tehtävä julkisia palveluhankintoja koskevat sopimuksensa noudattaen avointa menettelyä tai rajoitettua menettelyä. Sen 11 artiklan 2 kohdassa luetellaan ne tapaukset, joissa hankintaviranomaiset voivat noudattaa neuvottelumenettelyä julkaistuaan ennakolta sopimusta koskevan ilmoituksen, ja 3 kohdassa tapaukset, joissa ne voivat noudattaa neuvottelumenettelyä julkaisematta ennakolta sopimusta koskevaa ilmoitusta. Viimeksi mainittujen joukosta kannattaa tämän asian kannalta erityisesti mainita edellä mainitun 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tapaus, joka liittyy hankintoihin, joissa ”teknisistä tai taiteellisista taikka yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä vain tietty palvelujen suorittaja voi suorittaa palvelut”.

10.      Direktiivin IV osastossa, joka muodostuu pelkästään 14 artiklasta, annetaan tekniikan alan yhteiset säännöt, kun taas V osastossa annetaan julkistamista koskevat säännökset. Sen 15 artiklan 2 kohdassa säädetään, että hankintaviranomaisten, jotka haluavat tehdä julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen noudattaen avointa tai rajoitettua menettelyä taikka 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa noudattaen neuvottelumenettelyä, on julkaistava aiettaan koskeva ilmoitus. Sen 16 artiklan 1 kohdan mukaan hankintaviranomaisten, jotka ovat tehneet julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen tai järjestäneet suunnittelukilpailun, on lähetettävä sopimuksen tekomenettelyn tuloksia koskeva ilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistolle. Näiden ilmoitusten julkaisemisessa on noudatettava 2 kohdassa mainittuja edellytyksiä. Liitteessä I B lueteltuja palveluja koskevien julkisyhteisöjen sopimusten osalta säädetään 16 artiklan 3 kohdassa, että ”hankintaviranomaisten on mainittava ilmoituksessaan, saako sen julkaista”.

B       Asetus N:o 3508/92

11.      Asetuksessa N:o 3508/92, joka on annettu, jotta jäsenvaltiot yhdenmukaistaisivat kasvi- ja kotieläintuotannonalan yhteisön tukijärjestelmiä koskevat hallinto- ja valvontakoneistot, mukauttaisivat ne yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen asettamiin vaatimuksiin ja parantaisivat niiden tehokkuutta ja kannattavuutta, säädetään, että kunkin jäsenvaltion on luotava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (jäljempänä yhdennetty järjestelmä), joka kattaa taloudelliset tukijärjestelmät peltokasvien ja naudan-, lampaan- ja vuohenlihan alalla sekä vuoristoalueiden ja tiettyjen epäsuotuisten alueiden maataloutta koskevat erityistoimenpiteet.

12.      Koska riidanalaiset palvelut koskevat sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, jotka liittyivät yhdennetyn järjestelmän voimaansaattamiseen Kreikassa vuonna 2001, voi olla hyödyllistä palauttaa mieliin asetuksen N:o 3508/92 ne pääkohdat, joissa määritellään tuon järjestelmän tavoitteet ja toiminta, sellaisena kuin se oli voimassa asiaan liittyvien tosiseikkojen tapahtuma-aikana.

13.      Asetuksen N:o 3508/92 2 artiklan mukaan yhdennetty järjestelmä sisältää seuraavat osat: a) tietokonepohjainen tietokanta; b) viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä; c) eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä; d) tukihakemukset ja e) yhdennetty valvontajärjestelmä. Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan tietokonepohjaiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta ”tukihakemuksista saadut tiedot”. Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään viimeisimpiä kolmea peräkkäistä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot. Sen 4 artiklassa täsmennetään, että viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä ”perustuu maarekisterikarttoihin ja -asiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. On käytettävä hyväksi tietokoneistettua maantieteellistä tietojärjestelmätekniikkaa, johon on toivottavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus, ja joka sisältää tasalaatuisen standardin, joka takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden”.

14.      Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Saadakseen oikeuden yhden tai useamman tämän asetuksen säännöksiin kuuluvan yhteisön järjestelmän etuihin kunkin tuottajan on tehtävä kultakin vuodelta pinta-alatukihakemus, jossa ilmoitetaan:

–      viljelylohkot, mukaan lukien rehualat, viljelykäytöstä poistetut lohkot ja kesannointialat,

–      tarvittaessa kaikki muut tarvittavat tiedot, joista säädetään joko yhteisön järjestelmiä koskevissa asetuksissa tai kyseisen jäsenvaltion sääntelyssä”.

15.      Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että pinta-alatukihakemukseen on sisällyttävä ainoastaan muutokset suhteessa edellisenä vuonna jätettyihin pinta-alatukihakemuksiin. Asetuksen 6 artiklan 6 kohdassa täsmennetään, että ”tuottajan on ilmoitettava kuhunkin ilmoitukseen sisältyvän viljelylohkon pinta-ala ja sijainti, joiden perusteella lohko on mahdollista tunnistaa viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmässä”.

16.      Asetuksen 7 artiklan mukaan yhdennetty valvontajärjestelmä koskee kaikkia jätettyjä tukihakemuksia, erityisesti hallinnollisen valvonnan, paikalla tehtävien tarkastusten ja tarvittaessa ilmasta tai avaruudesta tehtävien kaukohavaintotarkastusten osalta. Jäsenvaltion on erityisesti tehtävä tukihakemuksia koskeva hallinnollinen valvonta (8 artiklan 1 kohta) ja hallinnollista valvontaa on täydennettävä paikalla tehtävillä tarkastuksilla, jotka koskevat otosta maatiloista. Jäsenvaltion on laadittava kaikkia näitä tarkastuksia koskeva otantasuunnitelma (8 artiklan 2 kohta). Sen 8 artiklan 5 kohdassa täsmennetään lopuksi, että jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset siirtävät tiettyjä osia tämän asetuksen soveltamiseksi tehtävistä töistä erikoistuneille toimielimille tai laitoksille, niiden on säilytettävä itsellään töiden johto ja niihin liittyvä vastuu.

III  Tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

17.      Kreikan sisäministeriö, maatalousministeriö, prefektuurien muodostama unioni (ENAE) ja maatalousosuuskuntien panhelleeninen liitto (PASEGES) tekivät 20.2.2001 puitesopimuksen, jonka kohteena olivat Kreikassa vuonna 2001 toteutettavat, yhdennetyn järjestelmän toimeenpanoon liittyvät toimenpiteet.

18.      Tuon puitesopimuksen nojalla PASEGES:n piti varmistaa jäsentensä eli paikallisten maatalousosuuskuntien yhteenliittymien (UCA) toiminnan yhteensovittaminen yhdennettyyn järjestelmään liittyvien avustuspalvelujen tarjoamiseksi maataloustuottajille. UCA:iden olisi erityisesti pitänyt

–      tiedottaa maanviljelijöitä maatiloja ja viljelmiä koskevien uusien tukihakemus- ja ilmoituslomakkeiden, jotka on tarkoitettu syötettäviksi yhdennettyyn järjestelmään liittyvään tietokantaan, valmistelusta

–      auttaa maanviljelijöitä lomakkeiden täyttämisessä ja antaa teknistä apua viljelylohkojen ja viljelmien yksilöimiseksi ortokuvin, ilmavalokuvin tai topografisin kartoin

–      kerätä lomakkeet ja lähettää ne kirjallisesti ja sähköisessä muodossa toimivaltaiselle alueelliselle viranomaiselle.

19.      Mainitun puitesopimuksen perusteella yksittäiset prefektuurit tekivät täytäntöönpanosopimuksia paikallisten UCA:iden kanssa.

20.      Sen jälkeen kun komissiolle oli tehty kantelu, jossa katsottiin kyseisen puitesopimuksen ja siihen liittyvien täytäntöönpanosopimusten olevan ristiriidassa direktiivin 92/50 säännösten kanssa, se lähetti 10.12.2001 Kreikalle tietojensaantipyynnön siitä, mitä valintamenettelyä PASEGES oli hankintaviranomaisen vastapuolena käyttänyt, ja siitä tavasta, jolla tarvittava julkistaminen täytäntöönpanosopimusten tekomenettelyjen osalta oli varmistettu.

21.      Kreikka vastasi 19.2.2002 täsmentäen, että PASEGES:n puitesopimuksen mukaisiin tehtäviin kuului vain eri UCA:iden välinen yhteensovittaminen, mistä ei ollut sovittu maksettavan palkkiota, ja että yhdennetyn järjestelmän täytäntöönpanoon liittyvien toimenpiteiden antaminen täytäntöönpanosopimuksilla UCA:iden tehtäväksi oli sovellettavien yhteisön säännösten mukaista.

22.      Koska komissio ei ollut tyytyväinen saamaansa vastaukseen, se lähetti 18.12.2002 Kreikalle virallisen huomautuksen, jossa se väitti, että puitesopimuksen täytäntöönpanosopimuksilla rikottiin direktiiviä 92/50 ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohtaa sekä loukattiin syrjintäkiellon periaatetta.

23.      Komissio katsoi, että paikallisviranomaiset olivat riidanalaisilla sopimuksilla tehneet direktiivin 92/50 soveltamisalaan kuuluvat julkiset palveluhankintasopimukset suoraan, ilman edeltävää julkistamista.

24.      Se huomautti, että puitesopimuksen ja siihen liittyvien täytäntöönpanosopimusten tekemisellä poikettiin vuotta 2001 edeltävinä vuosina noudatetusta käytännöstä, jonka mukaan kutakin aluetta varten tehtiin teknistä avustamista koskevat sopimukset tähän erikoistuneiden yhtiöiden kanssa sen jälkeen kun kilpailulle avoimet menettelyt oli toimitettu.

25.      Direktiivin 92/50 7 artiklassa säädettyjen kynnysarvojen soveltamisesta komissio katsoi, että riidanalaisten sopimusten yhdenmukaisuus huomioon ottaen ne muodostivat yhden ainoan hankinnan ja että viimeksi mainitun arvioitua määrää laskettaessa oli näin ollen aiheellista ottaa huomioon kaikkien näiden sopimusten yhteenlaskettu arvo.

26.      Palvelujen luonteesta komissio esitti todenneensa 10.12.2001 päivätyssä kirjeessään, että kyseisen hankinnan kohteena oli kaksi palveluryhmää, yhtäältä direktiivin 92/50 liitteen I B soveltamisalaan kuuluvat viranomaispalvelut, ja toisaalta saman direktiivin liitteen I A mukaiset tietojenkäsittelypalvelut, ja että ensimmäiseen ryhmään kuuluvien palvelujen arvo näytti ylittävän toiseen ryhmään kuuluvien arvon, mistä seurasi, että hankintaan piti soveltaa direktiivin 14 ja 16 artiklan säännöksiä. Saatuaan tiedot kantelijalta komissio oli kuitenkin alkanut epäillä tämän päätelmän oikeellisuutta ja olettanut, että osaa aikaisemmin viranomaispalveluiksi katsotuista palveluista olikin todellisuudessa pidettävä direktiivin 92/50 liitteen I A soveltamisalaan kuuluvina topografiapalveluina. Siinä tapauksessa, että myöhemmin annettavat tiedot, jotka komissio on pyytänyt Kreikan hallitusta lähettämään, vahvistaisivat tämän olettaman, kyseisen liitteen soveltamisalaan kuuluvien palvelujen kokonaisarvo osoittautuisi liitteen I B soveltamisalaan kuuluvien palvelujen arvoa suuremmiksi, ja tästä seuraisi, että direktiivin III–VI osaston säännöksiä sovellettaisiin.

27.      Helleenien tasavalta vastasi 30.1.2003 päivätyllä kirjeellä kiistäen kaikki väitteet.

28.      Komissio antoi näin ollen 19.12.2003 perustellun lausunnon, jossa se katsoi, että Helleenien tasavalta ei ollut noudattanut direktiivin 92/50 eikä varsinkaan sen 3 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan, 11 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan eikä avoimuutta koskevan yleisen periaatteen mukaisia velvoitteitaan, koska toimivaltaiset viranomaiset olivat omaksuneet vuonna 2001 käytännön, jota ne olivat noudattaneet suorittaessaan maanviljelijöiden yhdennetyn järjestelmän mukaisesti tekemiä hakemus-ilmoituksia koskevia laatimis-, vastaanotto- ja muita töitä, ja kehotti kyseistä valtiota noudattamaan mainittuja velvoitteitaan kahden kuukauden pituisen määräajan kuluessa.

IV     Oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

29.      Komissio on nostanut nyt esillä olevan kanteen yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 30.5.2005 jättämällään kannekirjelmällä.

30.      Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–        toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 92/50 eikä varsinkaan sen 3 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan, 11 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan eikä avoimuutta koskevan yleisen periaatteen mukaisia velvoitteitaan, koska toimivaltaiset viranomaiset olivat omaksuneet vuonna 2001 käytännön, jota ne olivat noudattaneet suorittaessaan maanviljelijöiden yhdennetyn järjestelmän mukaisesti tekemiä hakemus-ilmoituksia koskevia laatimis-, vastaanotto- ja muita töitä

–        velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

31.      Helleenien tasavalta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32.      Kreikan hallitusta on prosessinjohtotoimenpiteenä kehotettu vastaamaan kirjallisesti muutamiin yhteisöjen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. Se on vastannut kehotukseen asetetussa määräajassa.

33.      Asianosaisia on kuultu 14.9.2006 pidetyssä istunnossa.

V       Oikeudellinen analyysi

A       Tutkittavaksi ottaminen

1.       Asianosaisten lausumat

34.      Aluksi Kreikan hallitus väittää toteuttaneensa sen syyksi väitetyn rikkomisen lopettamisen edellyttämät toimenpiteet komission sille perustellussa lausunnossa asettaman määräajan kuluessa. Kannetta ei näin ollen pidä ottaa tutkittavaksi, koska sillä ei ole kohdetta. Kreikan hallitus väittää tältä osin yhtäältä, että riidanalaisiin palveluhankintoihin liittyviä sopimuksia ei ole vuonna 2003 tehty suorassa menettelyssä, ja toisaalta, että Kreikan viranomaiset ovat vuonna 2003 annetulla maatalousministeriön kansliapäällikön virallisella ilmoituksella sitoutuneet tarvittaessa käyttämään kilpailulle avoimia menettelyjä kyseisiä palveluja koskevissa hankintamenettelyissä, mikäli nuo palvelut kuuluvat kokonaan tai osittain direktiivin 92/50 liitteen I A soveltamisalaan.

35.      Toiseksi Kreikan hallitus väittää, että koska riidanalaisten hankintojen kohteena olevat palvelut koostuvat kunakin vuonna toteutettavista toimenpiteistä, kyseisen rikkomisen vaikutukset rajoittuvat vain vuoteen 2001. Näin ollen komissiolla ei ole oikeussuojan tarvetta tässä asiassa. Tällaisen tarpeen ei yhtäältä voida olettaa olevan olemassa vain sen vuoksi, että komission ja Kreikan viranomaiset ovat eri mieltä sellaisten riidanalaisten palvelujen luonteesta, jotka eivät ole ilmenneet konkreettisina toimenpiteinä. Toisaalta vuoden 2001 jälkeiset tosiseikat, joihin komissio vetoaa kirjelmissään, eivät kuulu kanteen kohteeseen eivätkä ne voi muodostaa itsenäistä kanneperustetta, koska komissio ei ole riitauttanut niitä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana. Komission näistä tosiseikoista muodostama kuva ei myöskään vastaa todellisuutta. Toisin kuin komissio väittää, riidanalaisten palvelujen suorittamista vuotta 2001 seuranneina vuosina ei ollut annettu PASEGES:lle, vaan paikallisviranomaiset olivat suorittaneet nämä palvelut, ja kukin tuottaja oli ollut vapaa kääntymään tuon viranomaisen tai yksityisten puoleen tehdäkseen tukihakemukset.

36.      Kreikan hallitus on vastatessaan yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, jossa pyydettiin täsmentämään ne menettelyt, joita Kreikan viranomaiset olivat noudattaneet yhdennetyn järjestelmän täytäntöönpanoon liittyviä palvelusopimuksia Kreikassa vuosina 2002–2005 tehdessään, todennut, etteivät Kreikan viranomaiset olleet noina vuosina tehneet kyseisiä palveluja koskevia sopimuksia. Paikallisviranomaiset olivat maanviljelijöille suunnatun avustustoiminnan yhteydessä olleet yhteistyössä viljelylohkojen omistajien ja niitä edustavien paikallisyhdistysten kanssa. Maanviljelijät olivat olleet vapaita kääntymään joko sen UCA:n puoleen, johon he kuuluivat, tai kolmansien puoleen. Viranomaiset olivat lisäksi aina tarpeen tullen antaneet PASEGES:lle tai UCA:ille esitettävien hakemuslomakkeiden täyttämisessä tarvittavan tietoteknisen aineiston tai kartastoaineiston, minkä arvioitiin olevan tarpeen tuon aineiston hallinnoimiseksi. Millä tahansa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä oli ollut mahdollisuus pyynnöstä ja sen jälkeen, kun oikeus käsitellä sitä oli arvioitu, tutustua tuohon aineistoon. Kreikan hallitus toteaa olevan mahdotonta, että tämä menettely voitaisiin rinnastaa yhdennetyn järjestelmän täytäntöönpanoon liittyvien palvelusopimusten tekemiseen suoraan tai välillisesti. Väitteensä todistaakseen Kreikan hallitus esittää yhteisöjen tuomioistuimen kysymykseen antamansa vastauksen liitteenä PASEGES:n kanssa 28.4.2004 tehdyn, yhdennetyn järjestelmän täytäntöönpanoa vuonna 2004 koskevan kirjelmän.

37.      Lopuksi Kreikan hallitus korostaa, että yhdennettyä järjestelmää koskevaa sääntelyä on muutettu moitittujen tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen ja että sitä kehitetään jatkuvasti. Tästä seuraa mainitun hallituksen mukaan, että niitä toimia, jotka Kreikan viranomaiset ovat jo toteuttaneet sopeuttaakseen oman käytäntönsä tällä alalla direktiivin 92/50 asettamiin vaatimuksiin, on välttämättä arvioitava uudelleen sen jälkeen, kun yhdennetty järjestelmä on saatu lopullisesti järjestykseen.

38.      Komissio vastaa, että tulkinta – joka sen mukaan on virheellinen – jonka Kreikan viranomaiset antavat direktiivin 92/50 säännöksille kyseisten palvelujen luonteen ja julkistamiseen liittyvien velvollisuuksien sekä riidanalaisten sopimusten luonteen osalta, johtaa siihen, että kansallisia sääntöjä sovelletaan yhteisön oikeuden vastaisella tavalla. Komission ja Kreikan hallituksen välinen tätä koskeva erimielisyys, joka on kaikkea muuta kuin puhtaasti teoreettinen, aiheuttaa konkreettisen vaaran siitä, että tällaiset menettelyt uusitaan. Komissio, joka ei halua ulottaa kanteen kohdetta vuoden 2001 jälkeisiin menettelyihin vaan joka haluaa ainoastaan osoittaa Kreikan viranomaisten omaksuman asenteen konkreettiset vaikutukset, viittaa kanteeseen liitettyihin muutamiin asiakirjoihin, joista sen mukaan voidaan päätellä, että riidanalaiset hankintasopimukset on myös vuoden 2001 jälkeen tehty suoraan PASEGES:n kanssa.

2.       Asian arviointi

39.      Vastaajana olevan jäsenvaltion esittämä oikeudenkäyntiväite ei vaikuta perusteettomalta.

40.      Olemassa on nimittäin oikeuskäytäntöä, joka liittyy erityisesti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen julkisten hankintojen alalla ja joka puhuu Kreikan hallituksen esittämän näkemyksen puolesta.

41.      Asiassa komissio vastaan Italia 31.3.1992 annetun tuomion(9) kohteena oli EY 226 artiklaan perustuva, Italian tasavaltaa vastaan nostettu kanne, jossa vaadittiin toteamaan, että edellytys, joka oli asetettu paikallisen terveydenhuoltoviranomaisen järjestämään vuosittaiseen tavaranhankintamenettelyyn osallistumiselle ja jonka perusteella vaadittiin, että 50 prosenttia tarjoajayritysten edeltävän vuosineljänneksen aikana suorittamien tavarantoimitusten vähimmäismäärästä oli ollut tehtävä viranomaisille, oli direktiivin 77/62 säännösten vastainen. Edellä mainitun edellytyksen sisältävä hankintailmoitus oli julkaistu lokakuussa 1988, ja tarjouskilpailun seurauksena tehdyn tavarantoimitussopimuksen kaikki oikeusvaikutukset olivat lakanneet 31.12.1989, eli ennen sen määräajan päättymistä, jonka komissio oli asettanut 27.3.1990 annetun perustellun lausunnon noudattamista varten. Italian hallitus oli sitä mieltä, että kanteella ei tuosta syystä ollut kohdetta ja että se piti jättää tutkimatta.

42.      Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi,(10) että tuossa yksittäistapauksessa riidanalaisen tarjouskilpailuilmoituksen kaikki oikeusvaikutukset olivat päättyneet 31.12.1989, toisin sanoen ennen perustellun lausunnon antamista, ja että vuosia 1990 ja 1991 koskevissa tarjouskilpailuilmoituksissa, jotka oli julkaistu vastaavasti 4.11.1989, eli ennen perustellun lausunnon antamista, ja 3.11.1990, toisin sanoen ennen kanteen vireillepanoa, ei enää mainittu riidanalaista edellytystä. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei komissio ollut toiminut ajoissa välttääkseen käytettävissään olevilla toimenpiteillä sen, että väitetystä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuisi seurauksia, ja ettei se ollut osoittanut, että olemassa oli sellaisia asianhaaroja, jotka olivat estäneet sitä saattamasta päätökseen EY 226 artiklassa määrättyä, oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ennen kyseisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lakkaamista. Näiden seikkojen nojalla se päätti, että perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä väitettyä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ei enää ollut olemassa ja että komission kanne piti näin ollen jättää tutkimatta.(11)

43.      Yhteisöjen tuomioistuin on sittemmin antamissaan tuomioissa vastaajina olleiden hallitusten esittämät oikeudenkäyntiväitteet hyläten hiljaisesti vahvistanut edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Italia tehdyn ratkaisun.

44.      Komissio moitti asiassa komissio vastaan Saksa, jossa tuomio annettiin 10.4.2003,(12) Saksan liittotasavaltaa siitä, että se oli rikkonut direktiivin 92/50 säännöksiä hankintamenettelyssä, jossa kaksi Saksan kuntaa teki jätevesien käsittelyyn ja jätehuoltoon liittyviä palveluhankintasopimuksia, joiden kummankin pituudeksi oli vahvistettu 30 vuotta. Saksan hallitus väitti, että tuolloin esillä olevassa asiassa jäsenyysvelvoitteita oli jätetty noudattamatta rikkomalla menettelysääntöjä ja että kaikki niiden vaikutukset olivat lakanneet ennen perustelluissa lausunnoissa asetettujen määräaikojen päättymistä, ja totesi, että Saksan liittotasavalta oli myöntänyt nämä noudattamatta jättämiset ennen tätä ajankohtaa. Kanne olisi näin ollen pitänyt hylätä, koska komissiolla ei ollut oikeussuojan tarvetta.

45.      Yhteisöjen tuomioistuin viittasi myös oikeuskäytäntöön, jonka mukaan komission ei EY 226 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään tarvitse näyttää toteen erityisen oikeussuojatarpeen olemassaoloa ja jonka mukaan yksin se on toimivaltainen päättämään, minkä jäsenvaltion syyksi luettavan toiminnan tai laiminlyönnin perusteella tuossa artiklassa määrätty menettely on aloitettava. Se totesi, että komissio voi vedoten siihen, ettei direktiivin osoittamaa tavoitetta ole määrätyssä tapauksessa saavutettu, pyytää yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että jäsenvaltio ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan.

46.      Se jatkoi todeten, että ”vaikka onkin totta, että direktiivi 92/50 sisältää pääasiallisesti menettelysääntöjä, tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että sillä pyritään poistamaan palvelujen tarjoamisen vapauden esteet ja näin suojaamaan sellaisten jäsenvaltioon sijoittautuneiden taloudellisten toimijoiden etuja, jotka haluavat tarjota tavaroita tai palveluja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille hankintaviranomaisille”(13) ja että näin ollen ”palvelujen tarjoamisen vapauden vaarantaminen jättämällä noudattamatta direktiivin 92/50 säännöksiä kestää koko sen ajan, jonka kuluessa sen vastaisesti tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön”.(14)

47.      Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että koska tuossa yksittäistapauksessa riidanalaiset sopimukset olisivat tuottaneet vaikutuksiaan vielä vuosikymmenten ajan, ei voitu väittää, että väitetyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiset olisivat päättyneet ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä.(15) Näin ollen oikeudenkäyntiväite hylättiin.(16)

48.      Asiassa komissio vastaan Kreikka, jossa tuomio annettiin 2.6.2005,(17) komissio vaati yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Helleenien tasavalta ei ollut noudattanut direktiivin 93/38 mukaisia velvoitteitaan, koska julkinen sähköyhtiö Dimosia Epicheirisi Ilektrismou (jäljempänä DEI) oli tehnyt Megalopoliksen lämpövoimalaitoksen kuljetushihnajärjestelmän rakentamista koskevan sopimuksen neuvottelumenettelyä käyttäen julkaisematta ensin ilmoitusta. Kreikan hallitus vetosi oikeudenkäyntiväitteissään yhtäältä komission oikeussuojaintressin puuttumiseen, koska väitetty yhteisön oikeuden loukkaaminen oli perustellun lausunnon noudattamiseksi asetetun määräajan päättyessä päättynyt joko kokonaan tai ainakin suurelta osin, ja toisaalta siihen, ettei kanteella ollut kohdetta, koska DEI:n riidanalaisen hankintamenettelyn yhteydessä tekemä urakkasopimus oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä lähes vaikutukseton eikä perustellun lausunnon noudattaminen näin ollen enää tosiasiassa ollut mahdollista.

49.      Yhteisöjen tuomioistuin muistutti ensimmäistä väitettä hylätessään lähtökohtaisesti vain siitä oikeuskäytännöstä, jonka mukaan komission ei EY 226 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään tarvitse näyttää toteen erityisen oikeussuojaintressinsä olemassaoloa.(18)

50.      Edellä mainittuun asiaan komissio vastaan Italia viitattuaan yhteisöjen tuomioistuin totesi toisesta väitteestä, että tuossa asiassa ”DEI:n – – riidanalaisesta urakasta [tekemää] sopimusta oltiin perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä panemassa täytäntöön, koska urakka oli ainoastaan 85-prosenttisesti valmis. Kyseinen sopimus ei siis ollut vielä tuottanut kaikkia vaikutuksiaan”.(19) Näin ollen väite hylättiin.(20)

51.      Lopuksi on syytä huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä 41 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Italia esitettyihin, aineellisesti samanlaisiin perusteluihin nojautuen vastikään jättänyt tutkittavaksi ottamatta kanteen,(21) jossa komissio moitti Italian tasavaltaa siitä, että se oli antanut määräyksen, joka koski kotimaassa ilmasta käsin toteutettavia kiireellisiä toimenpiteitä metsäpalojen torjunnassa ja jolla sallittiin yksityisten neuvottelumenettelyjen käyttäminen tavaranhankinta- ja palveluhankintasopimuksia tehtäessä direktiivien 92/50 ja 93/36 sekä EY 43 ja EY 49 artiklan vastaisesti.(22) Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että riidanalaisen määräyksen kaikki oikeusvaikutukset olivat lakanneet koko Italian alueelle julistetun hätätilan päättyessä ja ettei se enää ollut voimassa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.(23)

52.      Tuo ratkaisu on huomion arvoinen myös siksi, että – toisin kuin edellä mainituissa asioissa komissio vastaan Saksa ja komissio vastaan Kreikka – yhteisöjen tuomioistuin ei pitänyt merkityksellisenä sitä seikkaa, että menettelyt, jotka oli aloitettu riidanalaiseen määräykseen sisältyneen luvan nojalla, olivat vielä käynnissä.(24)

53.      Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä voidaan ottaa esille muutamia hyödyllisiä seikkoja tutkittaessa sen oikeudenkäyntiväitteen perusteltavuutta, jonka vastaajana oleva hallitus on esittänyt nyt esillä olevassa asiassa.

54.      Ensinnäkin on syytä korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimen antamissa kahdessa aiemmassa ratkaisussa se on jättänyt kanteen tutkittavaksi ottamatta, koska se on todennut, että väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen oli tuottanut kaikki oikeusvaikutuksensa ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä. Näissä tilanteissa yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi ilmaissut itseänsä tavoin, jotka eivät salli yhteisön direktiiveillä säänneltyjen erityyppisten hankintojen välistä erottelua.

55.      Toiseksi edellä mainituista asioista komissio vastaan Saksa ja komissio vastaan Kreikka ilmenee, ettei kannetta voida jättää tutkimatta, kun hankintaa koskevien säännösten väitetystä rikkomisesta aiheutuu edelleen vaikutuksia perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Nämä vaikutukset jatkavat olemassaoloaan erityisesti silloin, kun riidanalaisten menettelyjen perusteella tehtyjä sopimuksia ei ole täysin pantu täytäntöön.

56.      Nyt esillä olevassa asiassa asiakirjoista ilmenee, että riidanalaiset sopimukset tehtiin yhdeksi vuodeksi (ne koskivat yhdennetyn järjestelmän toimeenpanoon liittyviä toimintoja vain vuodeksi 2001) ja että näiden sopimusten kohteena olevat palvelut oli kokonaisuudessaan suoritettu perustellun lausunnon antamishetkellä 19.12.2003.(25)

57.      Toteuttaessaan yhdennettyä järjestelmää vuotta 2001 seuranneina vuosina toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet riidanalaisesta menettelystä eroavaa menettelyä. Kreikan hallituksen antamien tietojen mukaan hankintaviranomaiset eivät noiden menettelyjen nojalla enää maksaneet palkkioita niille oikeussubjekteille, UCA:t mukaan lukien, jotka avustivat maanviljelijöitä hakemuslomakkeiden täyttämisessä ja esittämisessä.

58.      Vaikka komissio onkin esittänyt epäilynsä siitä, ovatko nämä menettelyt direktiivin 92/50 säännösten mukaisia, en pidä aiheellisena tutkia niiden perusteltavuutta arvioidakseni tämän kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Kuten kanneperusteista selvästi ilmenee ja kuten komissio on nimenomaisesti myöntänyt kirjelmissään ja istunnossa, tämän riidan kohteena on yksinomaan Kreikan viranomaisten yhdennetyn järjestelmän toimeenpanossa vuonna 2001 noudattama menettely.

59.      Lisäksi koska Kreikan viranomaisten menettelytapa vuotta 2001 seuranneina vuosina eroaa selvästi tässä oikeudenkäynnissä kyseessä olevasta menettelytavasta – siltä osin että Kreikan hallituksen antamien tietojen perusteella näyttää vaikealta olettaa, että vuoden 2001 jälkeen olisi tehty julkisia hankintasopimuksia(26) – minusta ei vaikuta myöskään sallitulta käyttää näitä tapoja, kuten komissio näyttää tekevän, sen väitteen perustana, että Helleenien tasavallan syyksi väitettyä, vuonna 2001 tapahtunutta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä olisi jatkettu sitä seuranneina vuosina sen uusimisena pidettävillä menettelyillä.

60.      Näin ollen kanne on edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla mielestäni jätettävä tutkimatta.

61.      Kuten julkisasiamies Lenz mielestäni aivan oikein on todennut ratkaisuehdotuksessaan asiassa, joka johti useaan otteeseen viitatun, edellä 41 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Italia annetun tuomion antamiseen, EY 226 artiklaan perustuvan kanteen nostamisedellytys on se, että sen määräajan päättyessä, jonka kuluessa asianomaisen jäsenvaltion on ollut noudatettava perusteltua lausuntoa, on edelleen olemassa tuon jäsenvaltion syyksi luettava menettely tai laiminlyönti, jota komissio pitää yhteisön oikeuden vastaisena.

62.      Tämä ilmenee selvästi EY 226 artiklan toisesta kohdasta, jossa määrätään, että jos valtio, jota asia koskee, ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa, komissio voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun tätä määräystä tulkitaan a contrario, se tarkoittaa sitä, että komissiolla ei ole oikeutta nostaa kannetta, jolla halutaan saada todetuksi sellainen yhteisön oikeuden rikkominen, joka on lakannut ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä, ainakaan jos tuo lakkaaminen on seurausta siitä, että jäsenvaltio on toteuttanut perustellun lausunnon mukaisen toimenpiteen.

63.      Minusta ei siis vaikuta lähtökohtaisesti perustellulta päätyä toisenlaiseen ratkaisuun silloin, kun oletettu rikkominen on joka tapauksessa lakannut perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä sen tuotettua kaikki oikeusvaikutuksensa ennen tuota ajankohtaa, vaikka tämä lakkaaminen ei varsinaisesti olisikaan seurausta siitä, että asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut komission vaatimuksen mukaisen toimenpiteen. Tämä päätelmä on yhdenmukainen EY 226 artiklassa, jolla pyritään rikkomisen lakkaamiseen ennen asian saattamista yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, määrätyn, oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja, yleisemmin, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen tavoitteen kanssa.(27)

64.      Kannattaa lisäksi muistuttaa, että – kuten yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen todennut – jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevalla oikeudenkäynnillä pyritään yhteisön oikeuden rikkomisen objektiiviseen toteamiseen. Kun asianomainen jäsenvaltio mahdollisesti myöntää noudattamatta jättämisen mutta jättää toteuttamatta sen lakkaamisen edellytyksenä olevat toimenpiteet perustellussa lausunnossa asetetussa määräajassa, se ei estä tätä toteamista, kuten sekään, että komission ja jäsenvaltion rikkomisen olemassaoloa koskevat mielipiteet eroavat toisistaan, ei oikeuta komissiota saattamaan asiaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos jäsenvaltio on kaikesta huolimatta noudattanut perusteltua lausuntoa. Toisin sanoen EY 226 artiklassa määrätyn keinon käyttäminen ei mielestäni ole perusteltua pelkästään siinä tarkoituksessa, että vaara tulevista rikkomisista vältettäisiin tai että komission ja jäsenvaltion väliset, viimeksi mainitun menettelyn yhteisön oikeuden mukaisuutta koskevat mielipide-erot ratkaistaisiin.

65.      Komission asiavaltuutta toimia jo lakannutta rikkomista vastaan ei minusta myöskään ole mahdollista perustaa siihen, että asiassa on saatava jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteava tuomio, joka voisi olla perustana kanteille, joilla pyritään saamaan todetuksi, että jäsenvaltio on vastuussa tällä laiminlyönnillä yksityisille aiheutetuista vahingoista. Vaikka onkin kiistatonta, että yhteisöjen tuomioistuimen antama, yhteisön oikeuden rikkomisen vahvistava tuomio saattaa helpottaa vahingonkorvauskanteiden nostamista rikkomiseen syyllistynyttä jäsenvaltiota vastaan kansallisissa tuomioistuimissa, EY 226 artiklaan perustuvan kanteen tarkoituksena ei kuitenkaan ole saada kyseisen jäsenvaltion vastuuta todetuksi, minkä toteamiseksi on käytettävä yksittäisissä kansallisissa oikeusjärjestyksissä tätä tarkoitusta varten käyttöön otettuja oikeussuojateitä, vaan sillä pyritään yksinomaan jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämisen objektiiviseen toteamiseen yleisen edun vuoksi. Lisäksi on todettava, että jäsenvaltion tekemän yhteisön oikeuden rikkomisen vahingoittamien oikeussubjektien intressi saada noudattamatta jättämisen toteava tuomio on olemassa myös silloin, kun mainittu valtio on noudattanut perusteltua lausuntoa komission asettamassa määräajassa, mutta tämä intressi sellaisenaan ei kuitenkaan oikeuta komissiota saattamaan asiaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tuon rikkomisen toteavan tuomion saadakseen.

66.      On kuitenkin täsmennettävä, että vaikka komissiolla ei lähtökohtaisesti olekaan oikeussuojan tarvetta, kun kyse on lakanneista rikkomisista, tämän ei pidä tehdä mahdottomaksi kanteen nostamista lyhytkestoisista noudattamatta jättämisistä, joiden osalta komissiolla, vaikka se toimisi ajoissa, ei aineellisesti ole aikaa saattaa oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä päätökseen ennen niiden lakkaamista,(28) tai jatkuvista ja systemaattisista yhteisön oikeuden rikkomisista.(29)

67.      Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen nojalla katson, että edellä mainittua oikeuskäytäntöä on noudatettava tässä asiassa, jossa, kuten on nähty, riidanalainen rikkominen, joka lisäksi kesti yli vuoden, lakkasi todennäköisesti ennen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aloittamista ja joka tapauksessa ennen perustellussa lausunnossa Helleenien tasavallalle asetetun määräajan päättymistä.

68.      Siltä varalta, että yhteisöjen tuomioistuin, toisin kuin olen ehdottanut, ottaisi kanteen tutkittavaksi, tutkin seuraavassa toissijaisesti kanteen aineellisen perusteltavuuden.

B       Pääasia

1.       Direktiivin 92/50 säännösten väitetty rikkominen

69.      Komission ensimmäisen, direktiivin 92/50 rikkomiseen perustuvan kanneperusteen tutkiminen edellyttää yhtäältä riidanalaisten sopimusten luonteen ja toisaalta noiden sopimusten kohteena olevien palvelujen luonteen tarkastelua.

a)       Riidanalaisten sopimusten luonne

i)       Asianosaisten lausumat

70.      Komission mukaan puitesopimuksen täytäntöönpanosopimuksia, joita se pitää direktiivissä 92/50 tarkoitettuina julkisina palveluhankintasopimuksina, on tuon direktiivin säännöksiä sovellettaessa tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena eikä, kuten Kreikan hallitus väittää, toisistaan erillään.

71.      Komissio päättelee näiden sopimusten yhteenkuuluvuuden useista eri seikoista, varsinkin siitä, että niillä on sama kohde, toisin sanoen yhdennetyn järjestelmän toimeenpanoon liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen, puitesopimuksen olemassaolosta, jossa määritellään yhdenmukaisesti yksittäisten sopimusten olennaiset lausekkeet ja vahvistetaan sen kohteena olevista palveluista maksettavat korvaukset kokonaisuudessaan, ja siitä seikasta, että jo yhdennetyn järjestelmän luonnekin edellyttää yhdenmukaisia ja keskitettyjä täytäntöönpanotapoja. Tästä seuraa komission mukaan, että kun sopimuksen ennakoitua arvoa määritetään direktiivin 92/50 7 artiklan säännösten mukaisesti, huomioon on otettava kaikkien täytäntöönpanosopimusten yhteinen arvo. Koska tällä tavoin laskettu määrä huomattavasti ylittää mainitussa 7 artiklassa säädetyt kynnysarvot, direktiiviä on sovellettava jokaiseen sopimukseen.

72.      Vastaajana oleva jäsenvaltio puolustautuu vetoamalla siihen, etteivät täytäntöönpanosopimukset muodosta yhtä kokonaisuutta. Se, etteivät osapuolet ole samoja, samoin kuin suoritettujen palvelujen, jotka vaihtelevat luonteeltaan ja laajuudeltaan asianomaisen alueen ominaispiirteiden mukaan, keskinäiset eroavuudet sekä kunkin tarjotun palveluryhmän eri täytäntöönpanopaikka ja erilainen taloudellinen arvo ovat kaikki sellaisia kyseiset sopimukset toisistaan erottavia seikkoja, jotka estävät pitämästä niitä yhtenä kokonaisuutena.

73.      Kyseinen jäsenvaltio väittää lisäksi, että puitesopimuksessa vahvistettu määrä, johon komissio oli perustanut direktiivin 92/50 7 artiklassa tarkoitettuja kynnysarvoja koskevat laskelmansa, on todellisuudessa määrä, jonka Kreikan viranomaiset ovat vahvistaneet kattaakseen yhdennetyn järjestelmän toimeenpanosta koko alueellaan aiheutuvat kulut ja siihen sisältyvät UCA:iden tarjoamista palveluista maksettavien palkkioiden lisäksi myös prefektuurien kulujen korvaamiseen tarvittavat määrät.

74.      Kreikan hallituksen mukaan riidanalaisten hankintojen arvo on päinvastoin laskettava kunkin yksittäisen sopimuksen perusteella, ottaen huomioon määrä, joka vastaa suoritetuista palveluista maksettuja palkkioita, jättäen huomiotta kullekin yksittäiselle hankintaviranomaiselle myönnetyt määrärahat.

ii)     Tutkiminen

75.      Heti aluksi on syytä selventää, että direktiivin 92/50 säännöksiä sovelletaan vain siinä tapauksessa, että riidanalaisten sopimusten katsottaisiin komission ehdottamin tavoin muodostavan yhden kokonaisuuden. Asianosaisten välillä ei nimittäin näytä olevan kiistaa siitä, että jos ne Kreikan hallituksen esittämin tavoin otetaan huomioon kukin erikseen, nuo sopimukset eivät ylitä edellä mainitussa direktiivissä säädettyjä kynnysarvoja.

76.      Direktiivin 92/50 7 artiklan 3 kohdan mukaan ”sopimuksen [ennakoidun] arvon määrittämiseen käytettävän menetelmän valinnalla ei saa pyrkiä välttämään tämän direktiivin soveltamista sopimukseen, eikä tietyn suuruista palveluhankintaa koskevaa hanketta saa jakaa osiin tämän artiklan soveltamisen välttämiseksi”.

77.      Vaikka tähän yksittäistapaukseen liittyykin seikkoja, jotka puhuvat sekä sen puolesta, että riidanalaiset sopimukset muodostavat yhden kokonaisuuden, kuten komissio väittää, että päinvastaisen, Kreikan hallituksen puoltaman näkemyksen puolesta, katson kuitenkin, että etusija on annettava ensin mainituille.

78.      Kreikan viranomaisten PASEGES:n kanssa tekemällä puitesopimuksella kaikki riidanalaiset sopimukset asetetaan yhteen ainoaan oikeudelliseen yhteyteen, ja se toimii niitä yhdistävänä tekijänä.(30) Siinä ei ainoastaan määritetä palvelujen luonnetta, yksilöidä hankintaviranomaisia ja tarjoajina toimivia yrityksiä,(31) määritetä sitä oikeussubjektia, jonka tehtäviin kuuluu yksittäisten sopimusten toimeenpanoon liittyvien kaikkien toimintojen yhteensovittaminen, ja vahvisteta toimenpiteen kulujen kokonaiskatetta, vaan sillä annetaan myös normatiivinen kehys yksittäisten sopimusten tekemiselle. Tuo sopimus on systemaattisesti liitetty paikallistasolla tehtyihin sopimuksiin,(32) ja sen määräykset ovat tulleet viimeksi mainittujen sisällön osaksi niiltä osin kuin niissä ei nimenomaisesti toisin määrätä. Minusta näyttää lisäksi siltä, että puitesopimuksen tekeminen jo sinänsä osoittaa, että kyseiset Kreikan viranomaiset pitivät tuon sopimuksen perusteella tehtyjä eri hankintasopimuksia yhtenä kokonaisuutena.

79.      Täytäntöönpanosopimuksista on todettava, että Kreikan valtio on sopimuspuolena jokaisessa näistä sopimuksista, vaikka, kuten Kreikan hallitus huomauttaa, prefektuurit ovat tehneet viimeksi mainitut alueellisesti toimivaltaisen UCA:n kanssa ja erottuvat siis tosiasiallisesti eri hankintaviranomaisista ja tarjoajina toimivista yrityksistä. Niiden hankinnan kohteena olevien palvelujen lajia, kullekin sopimuspuolelle tulevien velvoitteiden luonnetta ja kestoa koskevat osat ovat sisällöltään aineellisesti samanlaisia. Niiden kohteena on lisäksi yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi tarvittavien välineellisten palvelujen suorittaminen, toisin sanoen yhdennetyn järjestelmän toteuttaminen koko Kreikan alueella vuonna 2001.(33)

80.      Se seikka, että, kuten Kreikan hallitus on huomauttanut, tarjottujen palvelujen taloudellinen arvo on erilainen aina sen mukaan, mitä vaatimuksia kunkin prefektuurin alueella on asetettu, kuin myöskään se, että palvelut tarjotaan eri paikoissa, ei minusta sitä vastoin vaikuta ratkaisevan tärkeältä, koska niillä ei muuteta riidanalaisten sopimusten syyn, kohteen, keston ja tarkoituksen aineellista identiteettiä.

81.      Jos toimeenpanosopimuksia on siis tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, niiden arvot on laskettava yhteen sopimuksen ennakoitua arvoa arvioitaessa. Koska asiakirjoista ilmenee, että joidenkin toimeenpanosopimusten arvo erikseen tarkasteltuna lähestyy direktiivissä 92/50 säädettyjä kynnysarvoja, on välttämätöntä katsoa, että nuo kynnysarvot ylittyvät laajalti, kun kaikkien riidanalaisten sopimusten arvot lasketaan yhteen.

82.      Kreikan hallituksen väite, jonka mukaan komissio on hankintojen kokonaisarvoa laskiessaan virheellisesti perustanut laskelmansa puitesopimuksessa vahvistettuun määrään, johon sisältyvät UCA:iden tarjoamista palveluista maksettavien palkkioiden lisäksi myös ne määrät, joilla oli tarkoitus kattaa prefektuureille aiheutuvat kulut, vaikuttaa minusta tosiseikkojen osalta perusteettomalta.

83.      Tämän väitteen, sen lisäksi että sen tueksi ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä, ristiriitaisuus ilmenee luettaessa oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn liittyviä asiakirjoja, joista ilmenee selvästi, että sopimusten ennakoitua arvoa laskiessaan komissio ei ole perustanut laskelmaansa edellä mainittuun määrään vaan on sitä vastoin laskenut yhteen yksittäisten sopimusten arvot. Komissio on istunnossa lisäksi vahvistanut tämän laskentatavan.

84.      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on mielestäni komission tavoin katsottava, että riidanalaiset hankinnat kuuluvat direktiivin 92/50 soveltamisalaan.

b)       Tarjottujen palvelujen luonne

i)       Asianosaisten lausumat

85.      Komissio katsoo, että suurta osaa riidanalaisten hankintojen kohteina olleista palveluista on pidettävä ”topografisina palveluina”, jotka kuuluvat direktiivin 92/50 liitteessä I A olevaan 12 pääluokkaan. Sen mukaan tuohon luokkaan kuuluvat palvelut, joihin sisältyy ortofotografisten karttojen käyttöä ja maanviljelyalueiden tunnistamista näistä kartoista. Ainoastaan ammattimaiset topografit voivat suorittaa näitä palveluja.

86.      Jäljelle jäävä osa riidanalaisista palveluista liittyy puolestaan kerättyjen tietojen käsittelyyn ja niiden tietokantaan tallentamiseen, eli ne ovat palveluja, jotka komission mukaan ovat direktiivin 92/50 liitteessä I A olevassa 7 pääluokassa tarkoitettuja ”tietokone- ja tietojenkäsittelypalveluja”, ja toisaalta kerättyjen tietojen kirjaamiseen ilmoituslomakkeille, mitä viranomaistoimintana on sitä vastoin pidettävä direktiivin liitteessä I B tarkoitettuna ”muuna palveluna”.

87.      Komissio katsoo, että direktiivin 92/50 liitteessä I A mainittujen palvelujen arvo ylittää saman direktiivin liitteessä I B mainittujen palvelujen arvon.

88.      Kreikan hallitus väittää, että toimeenpanosopimusten kohteina olleet palvelut ovat kokonaisuudessaan, tai ainakin pääasiallisesti, viranomaispalveluja, jotka kuuluvat direktiivin 92/50 liitteen I B soveltamisalaan.

89.      Erityisesti tuottajille hakemusten/ilmoitusten esittämistä varten tarjotuista avustavista palveluista Kreikan hallitus täsmentää ensinnäkin, että ne sisältävät lomakkeiden valmistelussa avustamisen lisäksi sekä viljelysalojen että kasvatettavan karjan määrän yksilöinnin. Komission väitteellä, jonka mukaan näitä palveluja on pidettävä topografisina palveluina, voi olla merkitystä vain viljelypalstojen yksilöinnin osalta.

90.      Toiseksi vastaajana oleva hallitus väittää, että tähän yksilöintiin tarvittavan kartastoaineiston antaa maatalousministeriö ja että prefektuurit, topografiaviraston henkilöstö ja maatalouden kehittämisestä vastaavat viranomaiset antavat tuottajille tarvittavan teknisen avun yksilöintitoimenpiteitä varten. UCA:t harjoittavat tuottajien avustustoimintaansa kartaston ja maatalouden kehittämisestä vastaavien viranomaisten valvonnassa.

91.      Kolmanneksi Kreikan hallitus huomauttaa, että koska vuodelta 2000 esitettyihin hakemuksiin otetut tiedot ja kartta-aineistot, joista tuona vuonna ilmoitetut lohkot ilmenivät, olivat UCA:iden hallussa, niiden paikantamistyö helpottui ja rajoittui olennaisesti sen toteamiseen, oliko olemassa mahdollisia eroja edeltävän vuoden tilanteeseen nähden. Vastaajana oleva hallitus arvelee, että yleensä noin 70 prosenttia tiettynä vuonna ilmoitetuista lohkoista pysyy muuttumattomina seuraavana vuonna.

92.      Neljänneksi Kreikan hallitus väittää, ettei maanviljelylohkojen paikantamistoimenpiteisiin tarvita topografeja, sillä ne voidaan toteuttaa muun erikoistuneen henkilöstön avulla.

93.      Yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastatessaan Kreikan hallitus kiistää lopuksi sen luonnehdinnan, jonka mukaan kyseisiä palveluja voitaisiin pitää topografisina palveluina ja johon komissio oli päätynyt Yhdistyneiden Kansakuntien CPC-nimikkeistön yksityiskohtaista tarkastelua toimittamatta.

ii)     Tutkiminen

94.      Riidanalaisten sopimusten kohteena olleiden palvelujen luonteen yksilöinnin tarkastelulla on merkitystä päätettäessä, mitä lainsäädäntöä niihin liittyviin hankintoihin on sovellettava. Jos kyseiset palvelut kuuluvat direktiivin 92/50 liitteen I A soveltamisalaan, sen säännöksiä sovelletaan sen 8 artiklan mukaan kokonaisuudessaan, kun taas päinvastaisessa tapauksessa sovellettaviksi tulevat vain 14 ja 16 artiklan säännökset direktiivin 9 artiklan mukaisesti. Jos katsottaisiin, että kyseiset palvelut kuuluvat osin liitteen I A ja osin liitteen I B soveltamisalaan, kuten sekä komissio että, toissijaisesti, Kreikan hallitus näkemyseroistaan huolimatta ovat ehdottaneet, olisi direktiivin 92/50 10 artiklassa annetun säännön soveltamiseksi arvioitava, ylittääkö liitteeseen I A sisältyvien palvelujen arvo liitteeseen I B sisältyvien palvelujen arvon tai päinvastoin.

95.      Tämän tultua todetuksi minusta vaikuttaa siltä, että kyseistä seikkaa tutkittaessa ei voida olla tarkastelematta riidanalaisten sopimusten sisältöä. Koska nämä eri sopimukset, jotka kaikki on tehty puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi, ovat sisällöltään laajalti yhteneväisiä varsinkin niiden palvelujen kohteen osalta, jotka eri sopimuspuolet ovat velvollisia suorittamaan, tämä tarkastelu tehdään jatkossa siten, että siinä viitataan esimerkinomaisesti yksinomaan Kreikan valtion, Korintin prefektuurin ja Korintin UCA:n välillä tehdyn sopimuksen määräyksiin.

96.      Aluksi on syytä huomauttaa, että tuon sopimuksen 1 artiklassa, jossa määritellään sen kohde ja tarkoitus, todetaan, että tuottajille suunnattujen avustuspalvelujen kilpailuttaminen yhdennettyä järjestelmää täytäntöönpantaessa on tarpeen sen vuoksi, että on todettu, että tuottajien on mahdotonta itsenäisesti yksilöidä viljelyaloja ilmaortokuvista ja kerätä tuotantoeläimiin liittyviä tietoja, koska prefektuurien viranomaiset, asiaan erikoistunut henkilökunta ja sopivat tietojenkäsittelymenetelmät eivät avusta heitä riittävästi, mistä seuraa vaikeus tällaisissa olosuhteissa noudattaa yhdennetyn järjestelmän voimaansaattamiselle asetettuja määräaikoja.

97.      Sopimuksen 2 artikla, jossa määritellään eri sopimuspuolten velvollisuudet, jakautuu seuraaviin kahteen osaan: A-osa, joka liittyy ”ilmoitettujen viljelyalojen ja karjan yksilöintitoimenpiteisiin sekä erityisille hakemuslomakkeille tapahtuvaan kirjaamiseen”. B-osa koskee ”hakemuslomakkeilla olevien tietojen tallentamista ministeriön atk-järjestelmään tietokannan luomiseksi”.

98.      A-osaan sisältyvien toimenpiteiden osalta UCA:lla on velvollisuus antaa asianomaisille tuottajille tarvittava tekninen apu sopimuspuolena olevan prefektuurin alueellisen toimivallan rajoissa. Tässä tarkoituksessa sillä on velvollisuus muodostaa kaksi ryhmää ja asettaa käytettäväksi viisi henkilöä, joiden tehtäviin kuuluu yksilöidä ilmaortokuvista ilmoitettavat alat ja karjankasvatuslaitokset, jotta hakemuslomakkeet olisivat täydellisiä, tämän tapahtuessa prefektuurin topografisen osaston, eläinlääkintäosaston ja maatalouden kehittämisestä vastaavan yksikön valvonnassa, sekä esittää hakemukset noille viranomaisille ja virheiden esiintyessä tehdä tarvittavat korjaukset.

99.      Kreikan valtiolla on velvollisuus antaa käytettäviksi kartastot, joita tarvitaan pinta-aloja yksilöitäessä, ja käsiarkistot, jotka liittyvät merkittyihin tuotantoeläimiin, jotta ne voitaisiin yksilöidä ja luoda atk-rekisteri. Sillä on myöskin velvollisuus maksaa UCA:lle prefektuurin välityksellä drakmamäärä, joka vastaa UCA:n laatimien hakemusten kokonaismäärää, lisättynä kultakin hakemukselta maksettavalla, kiinteämääräisellä palkkiolla.

100. Prefektuurilla on velvollisuus antaa topografihenkilöstönsä tarjoama tekninen apu tuottajille kaiken kaikkiaan 500 ilmoituksen osalta, kun ilmoitusten kokonaismääräksi arvioitiin 1 992, kun taas UCA huolehtii jäljelle jääviin ilmoituksiin liittyvästä avustamisesta.

101. Sopimuksen 2 artiklan B-osaan kuuluviin toimenpiteisiin liittyy käsiteltyjen ilmoitustietojen tallentaminen maatalousministeriön tätä varten valmistelemaan atk-ohjelmaan, mikä tapahtuu prefektuurin maatalouden kehittämisestä vastaavan osaston valvonnassa, lopullisen tietokannan laatimiseksi. Kreikan valtiolla on siis velvollisuus toimittaa ohjelmat ohjeineen, jotka koskevat pinta-aloihin ja karjaan liittyvien tietojen tallentamista, valmistella tarvittavat atk-yhteydet, antaa maatalouden kehittämisestä vastaavan keskusosaston ja UCA:n käyttöön omien yksiköittensä tietotekninen osaaminen ja maksaa UCA:lle prefektuurin välityksellä drakmamäärä, joka vastaa UCA:n laatimien hakemusten kokonaismäärää, lisättynä 500 drakmalla kultakin hakemukselta palkkiona tietojen tallentamisesta asianomaiseen tietokantaan, ja 1 750 drakmaa kultakin hakemukselta palkkiona tietojen tallentamisesta nautaeläinrekisteriin.

102. Sopimuksen 3 artiklassa määrätään rahoitusmenettelyistä. Tuon artiklan b alakohdan mukaan 6 554 025 drakman suuruinen summa on vahvistettu lomakekohtaisiin, kiinteämääräisiin palkkioihin, jotka maksetaan yksilöintitoimenpiteiden ja hakemusten/ilmoitusten laatimisen täytäntöönpanosta. Sen c alakohdan mukaan 1 920 500 drakman suuruinen summa on vahvistettu lomakekohtaisiin, kiinteämääräisiin palkkioihin, jotka maksetaan hakemuksissa/ilmoituksissa olevien tietojen tietotekniseen käsittelyyn liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta.

103. Osa UCA:ilta pyydetyistä palveluista, joita komissio pitää ”topografisina palveluina”, muodostuu siis maanviljelykseen käytettyjen pinta-alojen yksilöinnistä prefektuurien toimittamien kartta-aineistojen, orto- tai ilmakuvien perusteella. Kreikan valtion, Korintin prefektuurin ja Korintin UCA:n välillä tehdyn sopimuksen 1 ja 2 artiklassa käytettyjen sanamuotojen nojalla on selvää, että nämä toimenpiteet voivat olla vain tähän erikoistuneen henkilöstön suorittamia. Lopuksi on korostettava, että nuo toimenpiteet suoritetaan prefektuurin topografisen osaston henkilöstön valvonnassa.

104. Komission suorittamaa luonnehdintaa on arvioitava näiden seikkojen perusteella.

105. Vastaajana oleva hallitus kiistää tämän luonnehdinnan pääasiallisesti siltä osin kuin se koskee viljelylohkojen yksilöintipalveluja. Tässä kanneperusteessa väitetty direktiivin 92/50 säännösten rikkominen on oletettavissa vain silloin, kun mainitut palvelut voidaan sisällyttää kyseisen direktiivin liitteen I A soveltamisalaan. Koska palvelut, jotka liittyvät tietojen tallentamiseen viranomaisten tietokantoihin, ovat taloudellisesti vähäarvoisia muihin palveluihin nähden, päinvastaisessa tapauksessa olisi näet välttämättä katsottava, että direktiivin 92/50 liitteen I B soveltamisalaan kuuluvat palvelut ovat arvoltaan suurempia kuin saman direktiivin liitteen I A soveltamisalaan kuuluvat palvelut, mistä seuraisi, että tuossa direktiivissä säädettyjä, julkistamista koskevia sääntöjä olisi osittain sovellettava.

106. Näistä syistä seuraavassa tutkitaan yksinomaan sitä, mikä on viljelylohkojen yksilöintipalvelujen asianmukainen luonnehdinta.

107. Aluksi on syytä muistuttaa, että direktiivin 92/50 seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”menettelysääntöjen soveltamista sekä seurantaa varten palvelujen alaa voidaan parhaiten kuvata jakamalla ne tiettyjä yhteisen nimikkeistön nimikkeitä vastaaviin luokkiin; tämän direktiivin liitteissä I A ja I B viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien CPC-nimikkeistöön (yhteiseen tavaraluokitukseen); tulevaisuudessa tämä nimikkeistö todennäköisesti korvataan yhteisön nimikkeistöllä; on varauduttava mukauttamaan liitteissä I A ja I B käytetty CPC-nimikkeistö vastaavasti”.

108. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Tögel antamassaan tuomiossa(34) todennut, että direktiivin 92/50 seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että liitteissä I A ja I B oleva viittaus CPC-nimikkeistöön on luonteeltaan sitova. Komission on siis käytettävä tätä nimikkeistöä ja siihen liittyviä selittäviä huomautuksia, kun se määrittää, kuuluvatko hankinnan kohteena olevat palvelut direktiivin liitteen I A vai I B soveltamisalaan.

109. Komission jättämistä oikeudenkäyntiasiakirjoista ei kuitenkaan selvästi ilmene, minkä seikkojen ja minkä nimenomaisen CPC-nimikkeistön luokan perusteella kyseinen toimielin on luonnehtinut nyt kyseessä olevat liiketoimet ”topografisiksi palveluiksi”.

110. Komissio on yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen vastatessaan viitannut ainakin viitenumeroihin CPC 86753 ja CPC 86721, jotka ovat direktiivin 92/50 liitteessä I A olevassa 12 pääluokassa mainitun numeron CPC 867 alaluokkia.

111. Direktiivin 92/50 liitteessä I A olevassa 12 pääluokassa on seuraava kuvaus: ”Arkkitehtipalvelut; insinööripalvelut ja rakennushankkeiden suunnittelupalvelut; yhdyskuntasuunnittelu- ja maisemasuunnittelupalvelut; edellisiin liittyvät tieteelliset ja tekniset konsultointipalvelut; tekniset testaus- ja analysointipalvelut”.

112. Väliaikaisen CPC-nimikkeistön numero 867, jossa viitataan direktiivin 92/50 liitteessä I A olevaan 12 pääluokkaan, vastaa luokkaa ”arkkitehtipalvelut, insinööripalvelut ja muut tekniset palvelut”. Luokka 8672 sisältää ”insinööripalvelut” ja sillä on alaluokka 86721, ”insinöörialan konsultointipalvelut”, johon komissio viittaa. Tätä alaluokkaa koskevissa selittävissä huomautuksissa täsmennetään, että viimeksi mainittuun kuuluvat ”toteuttamiskelpoisuutta koskevat tutkimukset ja hankkeen vaikutuksia koskevat tutkimukset”. Esimerkinomaisesti mainitaan ”tutkimukset topografian ja geologian vaikutuksista infrastruktuurin valmisteluun, toteuttamiseen ja kustannuksiin”. Huomautuksissa täsmennetään myös, ettei näiden palvelujen suorittaminen ole välttämättä sidoksissa jonkin työn toteuttamiseen, sillä noihin palveluihin voi sisältyä esimerkiksi ”jonkin rakenteen tai rakennuksen laadun taikka mekaanisten laitteistojen taikka sähkölaitteistojen laadun arviointia, esiintyminen asiantuntijana riitatapauksissa, viranomaisten avustaminen lakien valmistelussa, jne.”.

113. Alaluokka CPC 86753, ”maa-alueiden tutkimuspalvelut”, johon siihenkin komissio viittaa, kuuluu luokkaan 8675, ”tieteelliseen ja tekniseen konsultointiin liittyvät palvelut”. Selittävissä huomautuksissa, joissa viitataan tuohon alaluokkaan, täsmennetään kyseen olevan ”maa-alueiden osan pinnanmuodostusta, asemaa ja/tai rajoja koskevien, karttojen laadintaan tarvittavien tietojen keräämispalvelut. Näiden tietojen keräämistavat voivat vaihdella ja niihin kuuluvat – – fotogrammetriset ja hydrografiset linjaukset”.(35)

114. Kreikan hallitus väittää, että UCA:n tarjoamia avustuspalveluja, sekä myös palveluja, jotka liittyvät viljelylohkojen yksilöintiin kartoilla tai muilla alustoilla, on pidettävä ”viranomaispalveluina”, jotka kuuluvat direktiivin 92/50 liitteessä I B olevaan pääluokkaan ”muut palvelut” (pääluokka 27).

115. Komissio ei mielestäni ole riittävästi selvittänyt kysymystä siitä, kuuluvatko riidanalaiset palvelut ja missä määrin ne kuuluvat direktiivin 92/50 liitteessä I A olevan 12 pääluokan soveltamisalaan.

116. Vaikka onkin totta, että täytäntöönpanosopimuksista ilmenee, että ne palvelut, jotka UCA tarjoaa avustaessaan ilmoitus-/hakemuslomakkeiden laadinnassa, muodostuvat suurelta osin toimivaltaisten viranomaisten toimittamien karttojen perusteella tapahtuvasta viljelylohkojen yksilöinnistä, komission väite, jonka mukaan näin tarjottuja palveluja on pidettävä topografiapalveluina, koska niihin tarvitaan erikoishenkilöstöä ja koska ne tarjotaan topografiaviranomaisten valvonnassa, ei vaikuta minusta täysin vakuuttavalta.

117. Edellä 113 kohdassa mainituista selittävistä huomautuksista ilmenee nimittäin, että alaluokkaan CPC 86753, johon komissio viittaa, kuuluvat ”maa-alueiden tutkimuspalvelut” muodostuvat mittaustoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen karttoja laadittaessa, kun taas tässä tapauksessa asianosaisten välillä on kiistatonta, että riidanalaiset palvelut rajoittuivat tietojen yksilöintiin olemassa olevista kartoista. Alaluokkaan CPC 86721, ”insinöörialan konsultointipalvelut”, johon siihenkin komissio viittaa, kuuluvat sitä koskevaan selittävään huomautukseen sisältyvien, edellä 112 kohdassa mainittujen tietojen mukaan hankkeen toteuttamiskelpoisuutta tai sen topografisia vaikutuksia taikka muita konsulttitoimintoja koskevat tutkimukset, vaikka ne eivät olisikaan sidoksissa työn toteuttamiseen, mikä kuvaus ei näytä selvästi ulottuvan kattamaan tämän riidan kohteena olevan kaltaisia teknisiä avustustoimenpiteitä.

118. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan perusteella nostetun kanteen yhteydessä komission on näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä ja esitettävä yhteisöjen tuomioistuimelle tarvittavat tiedot, jotta tämä voi tarkistaa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä komissio voi tällöin nojautua minkäänlaisiin olettamiin.(36)

119. Katson nyt esillä olevassa asiassa edellä esitettyjen seikkojen perusteella, etteivät komission esittämät tiedot riitä osoittamaan, että kyseessä olevien viljelylohkojen yksilöintipalvelut kuuluisivat direktiivin 92/50 liitteessä I A olevan 12 pääluokan soveltamisalaan, ja että se on näin ollen jättänyt näyttämättä toteen yhden niistä edellytyksistä, jotka on asetettu sille, että ensimmäisessä kanneperusteessa Kreikan hallituksen syyksi väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen voitaisiin katsoa tulleen toteennäytetyksi.(37)

120. Edellä esitetyistä syistä ja pitäytyen niissä päätelmissä, joihin olen päätynyt tässä oikeudenkäynnissä esillä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisesta, katson, että tämä direktiivin 92/50 säännösten rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä.

2.       Avoimuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen väitetty rikkominen

121. Komissio väittää toissijaisesti siltä varalta, että yhteisöjen tuomioistuin katsoisi riidanalaisten palvelujen kuuluvan kokonaan tai suurimmalta osaltaan direktiivin 92/50 liitteen I B soveltamisalaan, että Kreikan viranomaisilla oli riidanalaisia hankintoja koskevassa sopimuksentekomenettelyssä ainakin velvollisuus noudattaa asianmukaista julkistamistasoa direktiivin 92/50 3 artiklan 2 kohdasta ilmenevää syrjintäkiellon periaatetta kunnioittaen. Tuo säännös kuuluu mainitun direktiivin I osan yleisiin säännöksiin, joita sovellettaneen myös sen liitteen I B soveltamisalaan kuuluviin palveluhankintasopimuksiin.

122. Komissio viittaa myös yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Telaustria ja Telefonadress(38) antamassa tuomiossa esittämiin yleisempiin toteamuksiin, jotka koskevat syrjintäkiellon periaatteen ja avoimuusperiaatteen soveltamista sellaisiin hankintoihin, joita ei säännellä yhteisön direktiivein.

123. Tuossa tuomiossa, kuten asiassa Coname(39) ja edellä mainitussa asiassa Parking Brixen(40) annetuissa tuomiossa, yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että siitä huolimatta, että julkisia palveluita koskevat käyttöoikeussopimukset jäävät yhteisön oikeuden nykytilassa direktiivin 92/50 soveltamisalan ulkopuolelle, niitä tekevien hankintaviranomaisten on kuitenkin yleisesti noudatettava EY:n perustamissopimuksen perustavanlaatuisia oikeussääntöjä ja erityisesti kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaa periaatetta.(41) Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yhdenvertaisen kohtelun ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteet merkitsevät erityisesti avoimuutta koskevaa velvollisuutta, jonka ”sisältönä on taata kaikkien potentiaalisten tarjoajien eduksi se, että palveluita koskevasta käyttöoikeussopimuksesta ilmoitetaan asianmukaisessa laajuudessa, minkä ansiosta sopimuksen tekeminen avautuu kilpailulle ja niitä koskevien tekomenettelyiden puolueettomuutta voidaan valvoa”.(42)

124. Nyt esillä olevassa asiassa käsiteltävänä oleva kysymys eroaa kuitenkin osittain edellä mainittujen asioiden kohteena olleesta kysymyksestä. Asioissa Telaustria ja Telefonadress, Coname ja Parking Brixen annettuihin tuomioihin johtaneissa tapauksissa oli kyse julkisia palveluja koskevista konsessiosopimuksista, joita ei ollut säännelty yhteisön direktiivein, kun taas riidanalaisiin sopimuksiin sovelletaan sitä vastoin direktiiviä 92/50, jossa säädetty julkistamisjärjestelmä on erilainen aina sen mukaan, ovatko tuon direktiivin soveltamisalaan kuuluvien hankintojen kohteena sen liitteen I A vai I B soveltamisalaan kuuluvat palvelut.

125. Tällainen kysymys on esillä asiassa C-507/03, komissio vastaan Irlanti, joka parhaillaan on vireillä yhteisöjen tuomioistuimen suuressa jaostossa ja jossa julkisasiamies Stix‑Hackl on 14.9.2006 antanut ratkaisuehdotuksensa katsoen, että syrjintäkieltoa ja avoimuutta koskevaa yleistä periaatetta sovelletaan direktiivin 92/50 liitteen I B soveltamisalaan kuuluviin palveluhankintoihin liittyvien sopimusjärjestelyjen sellaisiinkin osiin, joita ei tuossa direktiivissä nimenomaisesti säännellä.

126. Koska olen samaa mieltä julkisasiamies Stix‑Hacklin ratkaisuehdotuksessaan esittämästä ratkaisusta, joka olennaisilta osiltaan vastaa kantajan nyt esillä olevassa asiassa puoltamaa näkemystä, en pidä tarpeellisena – myös edellä kanteen tutkittavaksi ottamisesta esittämäni näkemykset huomioiden – viipyä tutkimassa tätä kanneperustetta ja tyydyn siis vain viittaamaan edellä mainitussa ratkaisuehdotuksessa olevaan esitykseen.

127. Vielä on tutkittava, onko Kreikan hallitus esittänyt sellaisia syitä, joiden nojalla joka tapauksessa voidaan perustella sitä, ettei sen tarvinnut riidanalaisissa hankinnoissa noudattaa edeltävää julkistamista koskevaa velvollisuutta.

128. Mainittu hallitus on nyt tutkittavana olevan kanneperusteen perusteltavuutta kiistäessään tyytynyt vain toteamaan varmistaneensa sen, että yhdennettyyn järjestelmään vuonna 2001 liittyneet toimenpiteet julkistettiin riittävällä ja sopivalla tavalla, mistä seurasi, että asiasta mahdollisesti kiinnostuneilla oikeussubjekteilla oli ollut mahdollisuus tarjota palvelujaan maanviljelijöille, jotka näin olivat vapaita valitsemaan, kenen puoleen kääntyisivät saadakseen apua hakemusten/ilmoitusten täyttämiseen ja esittämiseen.

129. Vastaajana oleva hallitus on komission ensimmäiseen kanneperusteeseen vastatessaan kuitenkin vedonnut siihen, että riidanalaisiin hankintoihin on sovellettava direktiivin 92/50 11 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, jonka nojalla julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia tehtäessä voidaan noudattaa neuvottelumenettelyä julkaisematta ennakolta sopimusta koskevaa ilmoitusta, kun ”teknisistä tai taiteellisista taikka yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä vain tietty palvelujen suorittaja voi suorittaa palvelut”. Kreikan hallitus on tässä yksittäistapauksessa vedonnut erityisesti siihen, että olemassa oli sellaisia teknisluonteisia syitä, jotka edellyttivät riidanalaisten hankintasopimusten tekemistä UCA:iden kanssa.

130. Vaikka oletettaisiinkin, että tämän kanneperusteen – joka liittyy avoimuutta ja syrjintäkieltoa koskevien yleisten periaatteiden rikkomiseen ja direktiivin 92/50 mukaisten, etukäteen julkistamista koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen – yhteydessä voitaisiin vedota tuolla säännöksellä sallittuun poikkeamiseen siitä säännöstä, jonka mukaan mainitun direktiivin III osaston säännösten soveltamisalaan kuuluvia hankintasopimuksia tehtäessä on julkaistava ennakolta sopimusta koskeva ilmoitus,(43) minusta ei vaikuta siltä, että vastaajana oleva jäsenvaltio olisi riittävästi näyttänyt toteen sen, että tuon poikkeuksen soveltamisedellytykset täyttyvät tässä yksittäistapauksessa. Kreikan hallitus tyytyy nimittäin tältä osin vain yleisesti toteamaan, että olemassa oli riidanalaisten hankintojen tarkoitukseen ja tavoitteeseen liittyviä teknisluonteisia syitä, jotka tuon hallituksen mukaan aiheuttivat sen, että kyseiset hankintasopimukset oli välttämättä tehtävä maanviljelijöitä palvelujen suorittamispaikalla edustavien yksiköiden kanssa, esittämättä kuitenkaan lisätäsmennyksiä.

131. Edellä esitettyjen seikkojen valossa, sen varalta, ettei yhteisöjen tuomioistuin yhtyisi tämän oikeudenkäynnin kohteena olevan kanteen tutkittavaksi ottamista koskeviin päätelmiini, ehdotan siis, että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyisi tämän syrjintäkieltoa ja avoimuutta koskevien yleisten periaatteiden rikkomiseen perustuvan kanneperusteen ja että se julistaisi, että Helleenien tasavalta on komission väittämällä tavalla jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen perusteella kuuluvia velvollisuuksiaan.

VI     Oikeudenkäyntikulut

132. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

133. Koska ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin hylkäisi kanteen ja koska Helleenien tasavalta on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, katson, että komission on ne korvattava.

VII  Ratkaisuehdotus

134. Kaikista edellä esitetyistä syistä ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin päättäisi seuraavaa:

–        Kanne jätetään tutkimatta.

–        Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: italia.

2 – EYVL L 355, s. 1.

3 – EYVL L 209, s. 1.

4 – EYVL L 134, s. 114.

5 – Julkisia tavarahankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 21.12.1976 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1977, L 13, s. 1).

6 – Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 26.7.1971 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 185, s. 5).

7 – Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 17.9.1990 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 297, s. 1).

8 –      Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/36/ETY (EYVL L 199, s. 1).

9 – Asia C-362/90, komissio v. Italia (Kok. 1992, s. I-2353).

10 – Ennen tämän toteamuksen esittämistä yhteisöjen tuomioistuin lausui, että ”jo [EY 226 artiklan toisen kohdan] sanamuodostakin seuraa, että komissio voi nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen vain, jos asianomainen jäsenvaltio ei ole noudattanut perusteltua lausuntoa komission tätä varten asettamassa määräajassa”, ja huomautti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan perusteella nostetulla kanteella pyritään ”saamaan todetuksi, että asianomainen jäsenvaltio ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja ettei se ole lopettanut tätä noudattamatta jättämistä komission perustellussa lausunnossa tätä varten asetetussa määräajassa”. Se muistutti lisäksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

11 – Tuossa asiassa yhteisöjen tuomioistuin noudatti pääasiallisesti julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotusta, jonka mukaan ”[EY 226 artiklan 2 kohdan] mukaan kanteen nostamisedellytyksenä on se, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on olemassa vielä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä”. Julkisasiamiehen mukaan ”olemassa ei ole minkäänlaista suojeltavissa olevaa oikeudellista intressiä siihen, että yhteisöjen tuomioistuin totesi jäsenyysvelvoitteita jätetyn noudattamatta, jos [rikkominen] on tällä välin lopetettu”, ja että ”tällainen ratkaisu näyttää loogiselta oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksen valossa, jolla pyritään rikkomisen lopettamiseen ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi”. Julkisasiamies Lenz myöntää, että tästä periaatteesta saattaa olla tarpeen poiketa silloin, kun kyse on ”’kausittaisesta’ rikkomisesta (asia 240/86), kun noudattamatta jättämiseen – sen tarkoitus ja oikeudellinen luonne huomioon ottaen – voidaan syyllistyä vain tiettyinä ajanjaksoina (esim. tuonnin tai viennin kausittainen rajoittaminen paikallisten toimijoiden suojelemiseksi) ja kun oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä aloitettaessa joudutaan taistelemaan aikaa vastaan tai se on jopa mahdotonta”. Koska tuossa asiassa oli kuitenkin ollut riittävästi aikaa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn, jossa oli kyse riidanalaisen edellytyksen voimassaolosta, loppuunsaattamiseen 15 kuukaudessa, julkisasiamies ehdotti, että kanne jätettäisiin tutkimatta.

12 – Yhdistetyt asiat C-20/01 ja C-28/01 (Kok. 2003, s. I-3609).

13 – Tuomion 35 ja 36 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin viittaa tältä osin asiaan C-19/00, SIAC Construction, tuomio 18.10.2001 (Kok. 2001, s. I-7725, 32 kohta).

14 – Kursivointi tässä.

15– Yhteisöjen tuomioistuin päätyi asiassa C-328/96, komissio v. Itävalta, 28.10.1999 antamassaan tuomiossa (Kok. 1999, s. I-7479, 43–45 kohta) samanlaiseen ratkaisuun hyläten vastaajana olevan hallituksen esittämän oikeudenkäyntiväitteen sillä perusteella, että näiden menettelyjen mahdollisesti aiheuttamat yhteisön oikeuden vastaiset vaikutukset olivat olleet vielä olemassa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, ja näin siitä huolimatta, että Itävalta oli ennen perustellun lausunnon antamista komission vaatimusten mukaisesti muuttanut kaikkia vielä vireillä olevia menettelyjä. Julkisasiamies Alber oli ratkaisuehdotuksessaan päätynyt samanlaiseen ratkaisuun.

16 – Julkisasiamies Geelhoed, joka ei kylläkään viitannut edellä mainitussa asiassa komissio v. Italia annettuun tuomioon, esitti ratkaisuehdotuksessaan mietteitä, jotka ovat lähtökohtaisesti ristiriidassa tuossa tuomiossa annetun ratkaisun kanssa (ks. etenkin 47–50 ja 53–57 kohta). Julkisasiamiehen mukaan EY 226 artiklan mukaisella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevalla kanteella pyritään nimittäin konkreettisen rikkomisen lopettamisen lisäksi saamaan vastahakoinen valtio muuttamaan toimintatapaansa ja ehkäisemään rikkomusten uusiminen. Myös julkisasiamiehen mielestä rikkomisen vaikutusten jatkuminen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen on keskeinen seikka yksittäistapausta ratkaistaessa (ks. ratkaisuehdotuksen 57 kohta).

17 – Asia C-394/02 (Kok. 2005, s. I-4713).

18 – Tuomion 14 kohta.

19 – Tuomion 19 kohta. Kursivointi tässä.

20 – Julkisasiamies Jacobs oli samaa mieltä, vaikka hän noudattikin osittain erilaista päättelytapaa. Julkisasiamiehen mukaan komission intressi saada Kreikan hallituksen syyksi tuossa asiassa väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetuksi oli vielä olemassa siltä osin kuin riidanalaisen hankintamenettelyn päätteeksi tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa vielä jatkettiin ja kuin noudattamatta jättäminen näin ollen edelleen tuotti oikeusvaikutuksia. Kanteen kohteen puuttumista koskevan väitteen osalta julkisasiamies viittasi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ”myös silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen mahdollisesti päättyy perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen, kanneoikeuden perustana oleva oikeussuojaintressi säilyy siltä osin kuin se muodostaa perustan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen takia jäsenvaltiolle mahdollisesti muita jäsenvaltioita tai yhteisöä tai yksittäisiä henkilöitä kohtaan syntyvälle vastuulle”, ja lisäsi, että tämä pätee myös, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ei enää voida korjata.

21 – Asia C-525/03, komissio v. Italia, tuomio 27.10.2005 (Kok. 2005, s. I-9405). Toisaalta on korostettava, että tuon tuomion antoi yhteisöjen tuomioistuimen toinen jaosto, vaikkakin tätä asiaa käsittelevästä kokoonpanosta poikkeavassa kokoonpanossa.

22 – On todettava, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset tutkittiin viran puolesta ja että se jätettiin tutkimatta siitä huolimatta, että vastaajana oleva hallitus oli istunnossa omaksunut sen tutkittavaksi ottamista puoltavan kannan. Italian tasavalta ei myöskään ollut myöntänyt sen syyksi väitettyä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä.

23 – Julkisasiamies Jacobsin mielestä kanne voitiin ottaa tutkittavaksi.

24 – Tuomion 11 kohta. On totta, että kanneperusteet koskivat yksinomaan riidanalaisen määräyksen määräyksiä, mutta – kuten julkisasiamies Jacobs korosti – se asianhaara, että hankintamenettelyjä oli vielä käynnissä tai että niihin liittyviä sopimuksia vielä täytäntöönpantiin, saattoi olla sellainen seikka, joka oli otettava huomioon arvioitaessa, voitiinko kyseisen määräyksen katsoa tuottaneen kaikki vaikutuksensa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

25 – Puitesopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään, että se tulee voimaan sen allekirjoittamispäivänä ja että se lakkaa olemasta voimassa, kun kaikki tuet on maksettu niitä hakeneille maanviljelijöille. Tämä sama määräys on otettu kaikkiin puitesopimuksen nojalla tehtyihin sopimuksiin. Koska komissio ei ole esittänyt tätä vastaan puhuvia seikkoja, on katsottava, että – kuten Kreikan hallituskin on istunnossa todennut – mainittu tuki oli kokonaisuudessaan maksettu ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä.

26 – Direktiivin 92/50 1 artiklan a alakohdassa määritellään julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ”rahallista vastiketta vastaan tehdyiksi kirjallisiksi sopimuksiksi, jotka on tehty palvelujen suorittajan ja hankintaviranomaisen kesken”. Tästä määritelmästä seuraa, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettu julkista palveluhankintaa koskeva sopimus käsittää vastikkeen, jonka hankintaviranomainen maksaa suoraan palvelujen tarjoajalle (ks. asia C‑458/03, Parking Brixen, tuomio 13.10.2005, Kok. 2005, s. I-8612, 39 kohta).

27 – Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kun komissio käyttää sille EY 226 artiklassa annettuja toimivaltuuksia, sen tehtävänä on yleisen edun mukaisesti viran puolesta huolehtia siitä, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön oikeutta, ja saada todetuiksi siihen perustuvien velvollisuuksien mahdolliset noudattamatta jättämiset niiden lopettamiseksi (ks. asia C-333/99, komissio v. Ranska, tuomio 1.2.2001, Kok. 2001, s. I-1025, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia C-394/02, komissio v. Kreikka, tuomio 2.6.2005, Kok. 2005, s. I-4713, 14 ja 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28 – Ks. vastaavasti edellä 41 kohdassa mainittu asia komissio v. Italia.

29 – Ks. esim. asia C-236/05, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 9.11.2006 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

30 – Ks. vastaavasti asia C-79/94, komissio v. Kreikka, tuomio 4.5.1995 (Kok. 1995, s. I‑1071, 15 kohta).

31 – Vaikka, kuten Kreikan hallitus on todennut, alueilla, joilla on useampi UCA, paikallisviranomaisten sopimuspuolena toimivan UCA:n valitsevat viimeksi mainitut toimeenpanosopimusta tehtäessä.

32 – Ks. esim. Kreikan valtion, Korintin prefektuurin ja Korintin UCA:n välillä tehdyn toimeenpanosopimuksen johdanto-osa. Tuon johdanto-osan 1 kohdassa todetaan, että puitesopimus muodostaa kiinteän osan sopimusta.

33 – Yhteisöjen tuomioistuin on, vaikkakin tästä eroavassa lainsäädännöllisessä yhteydessä (riita koski vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/38 säännösten rikkomista), jo aiemmin näyttänyt pitävän hankintojen taloudellisen ja teknisen tarkoituksen yhtenäisyyteen liittyvää arviointiperustetta tärkeämpänä kuin hankintaviranomaisten tai tarjoajina toimivien yritysten lukumäärän kaltaisia seikkoja (ks. asia C-16/98, komissio v. Ranska, tuomio 5.10.2000, Kok. 2000, s. I-8315).

34 – Asia C-76/97, tuomio 24.9.1998 (Kok. 1998, s. I-5357, 37 kohta).

35 – Komissio huomauttaa myös, että vaikkakin direktiivin 2004/18/EY liitteessä II A oleva, Common Procurement Vocabularyn (CPV) ja CPC-nimikkeistön välisiä yhteneväisyyksiä kuvaava taulukko on vain suuntaa antava, sen mukaan topografiapalvelut kuuluvat pääluokkaan 12, ”insinööripalvelut”.

36 – Ks. asia C-287/03, komissio v. Belgia, tuomio 12.5.2005 (Kok. 2005, s. I‑3761, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37 – Ks. edellä 105 kohdassa esitetyt seikat.

38 – Asia C-324/98, tuomio 7.12.2000 (Kok. 2000, s. I-10745).

39 – Asia C-231/03, tuomio 21.7.2005 (Kok. 2005, s. I-7287), joka liittyy kaasunjakelua koskevan julkisen palvelun hoitamista koskevan konsessiosopimuksen tekemiseen sellaisen yhtiön kanssa, jonka osake-enemmistö on julkisyhteisöjen omistuksessa.

40 – Mainittu edellä alaviitteessä 26.

41 – Em. asia Telaustria ja Telefonadress, tuomion 60 kohta; em. asia Coname, tuomion 16 kohta ja em. asia Parking Brixen, tuomion 46 kohta.

42 – Ks. em. asia Telaustria ja Telefonadress, tuomion 61 ja 62 kohta ja em. asia Parking Brixen, tuomion 49 kohta.

43 – Julkisasiamies Stix‑Hackl puoltaa tällaista poikkeamista edellä mainitussa asiassa C‑507/03 antamassaan ratkaisuehdotuksessa ja samana päivänä samanlaisessa asiassa C-532/03, komissio v. Irlanti, joka sekin on vireillä yhteisöjen tuomioistuimen suuressa jaostossa, antamassaan ratkaisuehdotuksessa.

Full & Egal Universal Law Academy