Asia T-420/05 R II
Vischim Srl
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Direktiivi 91/414/ETY – Uusi välitoimihakemus – Uudet tosiseikat – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 13.10.2006
Määräyksen tiivistelmä
Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Hakemuksen hylkääminen
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 109 artikla)
”Uusien tosiseikkojen” on työjärjestyksen 109 artiklassa katsottava tarkoittavan sellaisia tosiseikkoja, jotka ovat ilmenneet ensimmäisen välitoimihakemuksen hylkäävän määräyksen julistamisen jälkeen tai joihin hakija ei ole voinut vedota ensimmäisessä hakemuksessaan tai ensimmäiseen määräykseen johtaneen menettelyn aikana ja jotka ovat merkityksellisiä asian arvioimisen kannalta.
Lykkääminen tai välitoimen myöntäminen edellyttää, että sanotut tosiseikat saattavat kyseenalaiseksi välitoimista päättävän tuomarin lykkäämis- tai myöntämisedellytyksiä koskevan arvioinnin.
(ks. 54 ja 55 kohta)
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
13 päivänä lokakuuta 2006 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Direktiivi 91/414/ETY – Uusi välitoimihakemus – Uudet tosiseikat – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Asiassa T-420/05 R II,
Vischim Srl, kotipaikka Cesano Maderno (Italia), edustajinaan asianajaja C. Mereu ja asianajaja K. Van Maldegem,
hakijana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään B. Doherty ja L. Parpala,
vastaajana,
jossa on kyse neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta klorotaloniilin, klorotoluronin, sypermetriinin, daminotsidin ja tiofanaattimetyylin sisällyttämiseksi siihen tehoaineina 16 päivänä syyskuuta 2005 annetun komission direktiivin 2005/53/EY (EUVL L 241, s. 51) 3 artiklassa säädetyn määräajan, joka päättyy 31.8.2006, lykkäämisestä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1) vahvistetaan muun muassa kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien lupien antamiseen ja niiden peruuttamiseen sovellettava yhteisön järjestelmä.
2 Direktiivin 91/414 4 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että kasvinsuojeluaine hyväksytään ainoastaan, jos – – sen tehoaineet luetellaan liitteessä I”.
3 Neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta klorotaloniilin, klorotoluronin, sypermetriinin, daminotsidin ja tiofanaattimetyylin sisällyttämiseksi siihen tehoaineina 16 päivänä syyskuuta 2005 annetulla komission direktiivillä 2005/53/EY (EUVL L 241, s. 51; jäljempänä riidanalainen direktiivi) muutetaan direktiivin liitettä I siten, että siihen sisällytetään klorotaloniili, jonka heksaklooribentseenipitoisuus on 0,01 g/kg. Riidanalainen direktiivi tuli voimaan 1.3.2006.
4 Riidanalaisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ja julkaistava ne viimeistään 31 päivänä elokuuta 2006. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseiset säädöstekstit sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä syyskuuta 2006. – – ”
5 Riidanalaisen direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava 31 päivään elokuuta 2006 mennessä sellaisia kasvinsuojeluaineita koskevat voimassa olevat luvat, jotka sisältävät klorotaloniilia – – tehoaineina.
Jäsenvaltioiden on tähän päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että klorotaloniilia – – koskevat mainitun direktiivin liitteen I edellytykset täyttyvät – –
2. – – Määrittelemisen jälkeen jäsenvaltioiden on niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät klorotaloniilia – – ainoana tehoaineenaan, tarvittaessa muutettava tai peruutettava lupa viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2010 – – ”
Tosiseikat
6 Vischim Srl, joka on italialainen klorotaloniilia tuottava yritys, ilmoitti 8.7.1993 komissiolle haluavansa, että tämä aine lisätään direktiivin 91/414 liitteeseen I, ja toimitti tätä tarkoitusta varten kertomuksen antajalle direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11.12.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (EYVL L 366, s. 10) 6 artiklan 2 ja 3 kohdissa tarkoitetut asiakirjat.
7 Vaikka hakijan ilmoittamassa tehoainetyypin versiossa heksaklooribentseenipitoisuus oli 0,072 g/kg, hakija ilmoitti suullisessa käsittelyssä (ks. jäljempänä 20 kohta), että se pystyisi tuottamaan klorotaloniilia, jonka heksaklooribentseenipitoisuus on enintään 0,04 g/kg.
8 Direktiivissä 91/414 säädetyn menettelyn päätteeksi komissio antoi 16.9.2005 riidanalaisen direktiivin, jolla direktiivin 91/414 liitteeseen I lisätään klorotaloniili, jonka heksaklooribentseenipitoisuus on enintään 0,01 g/kg, ja komissio noudatti täten YK:n elintarvike‑ ja maatalousjärjestön (FAO) hyväksymää senhetkistä standardia.
9 Asetuksen N:o 3600/92 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti nimetty kertomuksen antajana toimiva jäsenvaltio totesi 26.4.2006 kertomuksessaan, että hakijan tuote vastasi direktiivissä 91/414 kuvailtua viitetuotetta heksaklooribentseenipitoisuutta lukuun ottamatta.
10 Joulukuussa 2005 FAO hyväksyi klorotaloniilin osalta uuden standardin, jonka mukaan heksaklooribentseenipitoisuus on 0,04 g/kg.
11 Tämän FAO:n hyväksymän uuden standardin johdosta komissio ryhtyi tarvittaviin toimiin antaakseen riidanalaista direktiiviä muuttavan uuden direktiivin, jotta heksaklooribentseenipitoisuudeksi tulisi 0,04 g/kg.
12 Komissio antoi lopulta 22.9.2006 neuvoston direktiivin 91/414 muuttamisesta klorotaloniili‑tehoaineen määritelmän osalta direktiivin 2006/76/EY (EUVL L 263, s. 9), joka 3 artiklansa mukaisesti tuli voimaan 23.9.2006. Tässä direktiivissä heksaklooribentseenipitoisuus on 0,04 g/kg.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
13 Hakija nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2005 toimittamallaan kannekirjelmällä EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen, jossa se vaatii riidanalaisen direktiivin ja klorotaloniilia koskevan arviointikertomuksen osittaista kumoamista, ja toissijaisesti se nosti EY 232 artiklaan perustuvan laiminlyöntikanteen. Hakija nosti kannekirjelmällään myös vahingonkorvauskanteen EY 288 artiklan perusteella.
14 Hakija esitti erillisellä asiakirjalla, joka toimitettiin kirjaamoon 12.12.2005, välitoimihakemuksen (jäljempänä ensimmäinen välitoimihakemus).
15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 4.4.2006 antamallaan määräyksellä ensimmäisen välitoimihakemuksen todettuaan, että hakija ei ollut oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että haettujen välitoimien määrääminen oli välttämätöntä, jotta sille ei aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (jäljempänä 4.4.2006 annettu määräys).
16 Hakija on erillisellä asiakirjalla, joka on toimitettu kirjaamoon 21.8.2006, esittänyt nyt esillä olevan välitoimihakemuksen. Tässä hakemuksessa hakija vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidenttiä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti ratkaisemaan hakemuksen ennen kuin komissio on esittänyt huomautuksensa.
17 Komissio esitti 28.8.2006 tätä uutta välitoimihakemusta koskevat omat huomautuksensa.
18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin kehotuksesta hakija esitti 4.9.2006 huomautuksensa komission huomautuksiin.
19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin kehotuksesta komissio toimitti 13.9.2006 kopion riidanalaista direktiiviä muuttavan direktiivin alustavasta luonnoksesta.
20 Osapuolten suulliset huomautukset kuultiin 14.9.2006 pidetyssä istunnossa.
21 Komissio ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kirjeessä, joka kirjattiin kirjaamossa 26.9.2006, että se oli 22.9.2006 antanut direktiivin 2006/76.
22 Hakija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti
– toteaa, että välitoimihakemus voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu
– toteaa, että hakija on vaarassa kärsiä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos riidanalaisessa direktiivissä säädetty määräaika 31.8.2006 tulee voimaan
– lykkää riidanalaisessa direktiivissä säädettyä määräaikaa 31.8.2006 hakijan tuotteiden osalta siihen asti, kunnes riita-asia on ratkaistu asiakysymyksen osalta, tai vaihtoehtoisesti
– lykkää riidanalaisessa direktiivissä säädettyä määräaikaa 31.8.2006 siihen asti, kunnes komissio esittää elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle ehdotuksen, jossa määrätään uusi määräaika sille, missä ajassa on mukauduttava uusiin liitteeseen I lisäämistä koskeviin edellytyksiin, ja aina siihen asti, kun tämä määräaika tulee voimaan
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkää välitoimihakemuksen sillä perusteella, että sitä ei voida ottaa tutkittavaksi tai että se on perusteeton, ja velvoittaa hakijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Asianosaisten lausumat
Tutkittavaksi ottaminen
24 Komissio väittää, että välitoimihakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi. Ensiksikään välitoimihakemus ei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohdan vastaisesti liity pääasiaan.
25 Toiseksi komission mukaan välitoimihakemuksessa ei ole mitään sellaista, josta kävisi ilmi, että kyseessä on fumus boni juris.
26 Lopuksi komissio katsoo, että vastoin työjärjestyksen 109 artiklaa uusi välitoimihakemus ei perustu uusiin tosiseikkoihin.
27 Hakija katsoo puolestaan, että välitoimihakemus voidaan ottaa tutkittavaksi. Yhtäältä yhteisön oikeuskäytännössä on vahvistettu periaate, jonka mukaan tutkittavaksi ottamista koskevia säännöksiä on tulkittava laajasti yksityisten oikeussuojan takaamiseksi.
28 Toisaalta hakija katsoo, että 4.4.2006 annetun määräyksen antamisen jälkeen on ilmaantunut useita uusia tosiseikkoja, jotka oikeuttavat uuden välitoimihakemuksen esittämisen.
Fumus boni juris
29 Hakija tuo yhtäältä esiin samat perustelut, jotka esitettiin jo ensimmäisessä välitoimihakemuksessa ja joilla ensinnäkin pyritään osoittamaan, että pääasian kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, ja toiseksi, että riidanalainen direktiivi on lähtökohtaisesti laiton.
30 Hakija lisää toisaalta, että komission aikomuksena, hakijan nostamat kanteet ja kertomuksen antajana toimivan jäsenvaltion tekemä uusi vastaavuutta koskeva arviointi huomioon ottaen, on muuttaa riidanalaista direktiiviä ja sallia heksaklooribentseenipitoisuudeksi 0,04 g/kg, joka vastaa FAO:n uusia standardeja. Hakijan mukaan tämä seikka vahvistaa ainakin lähtökohtaisesti sen, että riidanalaisessa direktiivissä säädetty puhtausaste ei ole oikein.
31 Komissio katsoo, että hakija ei ole osoittanut, että käsillä oleva välitoimihakemus on perusteltu.
Kiireellisyys
32 Hakija katsoo, että riidanalaisen direktiivin 3 artiklan nojalla se 31.8.2006 alkaen menettää olemassa olevat lupansa, ja koska se ei voi enää markkinoida klorotaloniilia sisältäviä tuotteitaan, on vaarana, että sille aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
33 Osoittaakseen erityisesti, että kansalliset viranomaiset, tässä tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset, ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin peruuttaakseen kansalliset luvat, hakija liittää hakemukseensa 28.7.2006 päivätyn kirjeen, joka on osoitettu sille, sekä 2.8. ja 17.8.2006 päivätyt kirjeet, jotka on osoitettu eräille sen asiakkaille; näissä kirjeissä mainitut viranomaiset ilmoittavat aikomuksestaan peruuttaa luvat siitä syystä, että hakija ei ole pystynyt toimittamaan täydellistä asiakirja-aineistoa, jossa on kaikki direktiivin 91/414 liitteessä II edellytetyt tiedot ja tutkimukset.
34 Hakija esittää tältä osin myös 13.7.2006 päivätyn kirjeen, jolla se pyrkii osoittamaan, että sen kilpailija Syngenta ei ole suostunut direktiivin 91/414 13 artiklan nojalla esitettyyn pyyntöön saada tutustua sen asiakirja-aineistoon.
35 Hakija vetoaa lisäksi siihen, että sille aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, joka johtaa ensiksi sen markkinaosuuksien menetykseen, toiseksi sen tuotantolaitoksen sulkemiseen ja kolmanneksi jopa sen olemassaolon vaarantumiseen.
36 Ensiksi markkinaosuuksiensa menetyksen osalta hakija vetoaa siihen, että lupien peruuttamisen johdosta ensinnäkin sen on mahdotonta jatkaa tuotteidensa markkinointia Euroopan unionissa, toiseksi se ei voi enää toimittaa tuotteitaan asiakkailleen, kolmanneksi se altistuu sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämistä seuraaville toimille, koska sen on mahdotonta noudattaa niitä kaupallisia sitoumuksia, joita se on antanut asiakkailleen, ja neljänneksi se menettää markkinaosuutensa yritykselle nimeltä Syngenta, jolla on ainoana tarvittavat luvat klorotaloniilin ja klorotaloniilia sisältävien tuotteiden markkinoimiseksi.
37 Italiassa olevan tuotantolaitoksensa osalta hakija vetoaa siihen, ettei se voi pitää sitä, koska tämä laitos on sen mukaan erityisesti suunniteltu ainoastaan klorotaloniilin tuottamiseen. Sen kapasiteetista 80 prosenttia on tarkoitettu Euroopan markkinoille, ja laitoksen tämän hetkisessä tilassa ja ilman merkittäviä investointeja olisi teknisesti mahdotonta siirtyä klorotaloniilin valmistuksesta toisen tuotteen valmistukseen.
38 Lopuksi pääasian oikeusriidan ratkaisevaa tuomiota odottaessa hakijalla on riski lakata olemasta, koska yhtäältä se tuottaa ja myy vain klorotaloniilituotteita ja toisaalta 80 prosenttia sen liikevaihdosta tulee Euroopan unionista. Koska hakijan mukaan sen ainoat varat ovat sen ainoan tuotteen markkinointia koskevat luvat, se menisi vääjäämättä konkurssiin, jos se menettäisi nämä luvat.
39 Komissio katsoo, että hakija ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla sellaisten seikkojen olemassaoloa, joista voisi päätellä, että on olemassa riski siitä, että hakijalle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos sen vaatimia välitoimia ei sille myönnetä.
Intressivertailu
40 Hakijan mukaan intressivertailu puoltaa vaadittujen välitoimien myöntämistä.
41 Ensiksi haettu lykkäys ainoastaan säilyttäisi status quon klorotaloniilin ja hakijan tuotteiden osalta.
42 Toiseksi hakija on toteuttanut huomattavia investointeja Euroopan markkinoilla ja odottaa, että sen tuote lisätään direktiivin 91/414 liitteeseen I. Näin ollen sillä on perusteltu intressi saada suojaa.
43 Kolmanneksi ja lopuksi haettu lykkäys ei aiheuta vahinkoa ihmisten tai eläinten hengelle eikä ympäristölle, koska yhtäältä kertomuksen antajan kertomuksessa, jonka pysyvä komitea vahvisti, vahvistettiin, että hakijan tuote on turvallinen, ja toisaalta, koska riidanalaista direktiiviä olisi muutettava tämän arvioinnin huomioon ottamiseksi.
44 Komission mukaan hakija ei ole näyttänyt toteen, että intressivertailu puoltaa vaadittujen välitoimien myöntämistä.
Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta
45 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi yhtäältä EY 242 ja EY 243 artiklan ja toisaalta EY 225 artiklan 1 kohdan nojalla määrätä kanteen kohteena olevan säädöksen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät, tai päättää tarpeellisista välitoimista.
46 Työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa, joten täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävä tuomari myös punnitsee tarpeen vaatiessa kyseessä olevia etuja (asia C‑149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., presidentin määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I‑2165, 22 kohta ja asia C‑364/98 P(R), Emesa Sugar v. komissio, presidentin määräys 17.12.1998, Kok. 1998, s. I‑8815, 43 ja 47 kohta).
47 Lisäksi välitoimista päättävällä tuomarilla on tässä kokonaisarvioinnissa laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten sen on arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (edellä 46 kohdassa mainittu asia komissio v. Atlantic Container Line ym., määräyksen 23 kohta ja edellä 46 kohdassa mainittu asia Emesa Sugar v. komissio, määräyksen 44 kohta).
48 Tässä tapauksessa on todettava, että käsillä oleva välitoimihakemus seuraa samankaltaista hakemusta, joka esitettiin myös asian T‑420/05 yhteydessä ja joka hylättiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräyksellä.
49 Kyseisessä 4.4.2006 annetussa määräyksessä välitoimista päättävä tuomari totesi muun muassa, että hakija ei ollut onnistunut osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että vaadittujen välitoimien määrääminen oli kiireellistä (91 kohta).
50 Erityisesti niistä kahdesta vahingosta, joihin hakija vetoaa, ensimmäisen osalta välitoimista päättävä tuomari katsoi, että vahinko, joka hakijan mukaan liittyi sillä olevien kansallisten lupien peruuttamiseen, ei johtunut säädöksestä, jonka lykkäystä haettiin, vaan jäsenvaltion mahdollisesti tekemästä päätöksestä (70–72 kohta). Lisäksi vahinko, joka hakijan mukaan liittyi sen markkinaosuuksien menetykseen, ei yhtäältä aiheutunut riidanalaisesta direktiivistä eikä sitä toisaalta voitu katsoa korjaamattomaksi (75 ja 76 kohta). Lopuksi sen vahingon osalta, joka hakijan mukaan liittyi jopa sen olemassaolon vaarantumiseen, katsottiin, että mainittu vahinko ei yhtäältä johtunut riidanalaisesta direktiivistä eikä hakija toisaalta ollut esittänyt sellaisia seikkoja, joista vahingon vakavuus olisi voitu todeta erityisesti hakijan taloudellisen tilanteen osalta, joka arvioitiin ottaen huomioon sen konsernin ominaisuudet, johon hakija omistuspohjansa perusteella kuuluu (77–82 kohta).
51 Siltä osin kuin kyse on niistä kahdesta vahingosta, joihin hakija vetoaa, jälkimmäisestä, joka liittyi direktiivin 91/414 13 artiklan väitettyyn rikkomiseen ja erityisesti siihen, että hakijan oli mahdotonta saada tutustua Syngentan asiakirja-aineistoon, välitoimista päättävä tuomari katsoi, että hakija yhtäältä ainoastaan vetosi tähän seikkaan esittämättä minkäänlaisia todisteita ja toisaalta toi esiin sen seikan, että Syngenta on kilpaileva yritys. Pelkästään tämän seikan perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että Syngenta oli haluton myöntämään oikeutta tutustua asiakirja-aineistoonsa (83 ja 87 kohta).
52 Kun otetaan huomioon se seikka, että 4.4.2006 annetulla määräyksellä hylättiin välitoimihakemus ja siitä ei tehty valitusta yhteisöjen tuomioistuimeen, on todettava, että yhtäältä työjärjestyksen 108 artiklaa ei voida soveltaa käsillä olevassa tapauksessa (ks. vastaavasti asia C‑440/01 P(R), komissio v. Artegodan, määräys 14.2.2002, Kok. 2002, s. I‑1489, 62–64 kohta ja asia T‑303/04 R II, European Dynamics v. komissio, presidentin määräys 22.12.2004, Kok. 2004, s. II‑4621, 54 kohta) ja että toisaalta käsillä oleva hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos työjärjestyksen 109 artiklan edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti em. asia European Dynamics v. komissio, määräyksen 56 kohta ja asia T‑171/05 R II, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, presidentin määräys 17.2.2006, 27 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
53 Työjärjestyksen 109 artiklan mukaan ”välitoimea koskevan hakemuksen hylkääminen ei estä sen tehnyttä asianosaista tekemästä uutta hakemusta, joka perustuu uusiin tosiseikkoihin”.
54 ”Uusien tosiseikkojen” on kyseisessä säännöksessä katsottava tarkoittavan sellaisia seikkoja, jotka ovat ilmenneet vasta ensimmäisen välitoimihakemuksen hylkäävän määräyksen julistamisen jälkeen tai joihin hakija ei ole voinut vedota ensimmäisessä hakemuksessaan tai ensimmäiseen määräykseen johtaneen menettelyn aikana ja jotka ovat merkityksellisiä asian arvioimisen kannalta (edellä 52 kohdassa mainittu asia European Dynamics v. komissio, määräyksen 60 kohta ja edellä 52 kohdassa mainittu asia Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, määräyksen 28 kohta).
55 On siis tutkittava, onko hakija käsillä olevassa tapauksessa tuonut esiin uusia tosiseikkoja, joilla voidaan kyseenalaistaa välitoimista päättävän tuomarin jo suorittama arviointi niistä edellä 46 kohdassa esiin tuoduista edellytyksistä, jotka täytäntöönpanon lykkäämisestä tai välitoimista annettavan määräyksen on täytettävä (ks. vastaavasti asia 51/79 R II, Buttner ym. v. komissio, presidentin määräys 10.7.1979, Kok. 1979, s. 2387, 4 kohta; asia T‑236/00 R II, Stauner ym. v. parlamentti ja komissio, presidentin määräys 8.10.2001, Kok. 2001, s. II‑2943, 49 kohta; edellä 52 kohdassa mainittu asia European Dynamics v. komissio, määräyksen 65, 73 ja 75 kohta; asia T‑201/04 R, Microsoft v. komissio, presidentin määräys 22.12.2004, Kok. 2004, s. II‑4463, 325 kohta; ks. myös analogiaa käyttäen työjärjestyksen 108 artiklassa olevan ilmaisun ”olosuhteiden muuttuminen” osalta edellä 52 kohdassa mainittu asia komissio v. Artegodan, määräyksen 63 ja 64 kohta; asia T‑198/01 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, presidentin määräys 4.4.2002, Kok. 2002, s. II‑2153, 123 kohta ja asia T‑245/03 R, FNSEA ym. v. komissio, presidentin määräys 21.1.2004, Kok. 2004, s. II‑271, 129 kohta).
56 Tältä osin on huomattava, että 4.4.2006 annetussa määräyksessä välitoimista päättävä tuomari ei katsonut tarpeelliseksi tutkia fumus boni jurista koskevaa edellytystä ja vertailla kyseisessä tapauksessa esiin tulleita intressejä (91 kohta). Näin ollen on aluksi tutkittava, onko hakija tuonut esiin uusia tosiseikkoja, joilla voidaan kyseenalaistaa välitoimista päättävän tuomarin kiireellisyyttä koskeva arviointi.
Tosiseikat, joiden hakija väittää nimenomaisesti olevan uusia
57 On huomioitava aluksi, että hakija tuo ilmi 4.9.2006 esittämissään huomautuksissa kolme tosiseikkaa, joita se luonnehtii nimenomaisesti uusiksi. Ensiksi 26.4.2006 kertomuksen antaja tutki hakijan tuotteet ja totesi niiden vastaavan puhtausasteensa osalta direktiivin 91/414 liitteeseen I kirjattua tuotetta. Toiseksi komissio antoi uuden direktiivin muuttaakseen riidanalaista direktiiviä. Kolmanneksi määräajan päätyttyä 31.8.2006 hakijan ainoa tuote vedettiin pois markkinoilta.
58 Ensiksi on todettava yhtäältä, että 26.4.2006 päivätty kertomus on annettu 4.4.2006 annetun määräyksen jälkeen ja on käsillä olevan asian arvioinnin kannalta merkityksellinen.
59 On kuitenkin toisaalta todettava, että vastoin hakijan väitettä, kertomuksen antajana toimivan jäsenvaltion tekemässä hakijan tuotetta koskevassa uudessa arvioinnissa ei todeta, että mainittu tuote vastaisi direktiivin 91/414 liitteessä I kuvailtua viitetuotetta riidanalaisessa direktiivissä säädetyn heksaklooribentseenipitoisuuden osalta.
60 Lopuksi vaikka tässä uudessa arvioinnissa olisi todettu, että Vischimin tuote vastaa direktiivin 91/414 liitteessä I kuvailtua viitetuotetta, tämä seikka ei voisi vaikuttaa 4.4.2006 annetussa määräyksessä olevaan kiireellisyyttä koskevaan arviointiin, joka perustui siihen, kuten edellä 50 kohdassa tuotiin esiin, että hakija ei yhtäältä ollut osoittanut syy-yhteyttä riidan kohteena olevan säännöksen ja väitetyn vahingon välillä eikä toisaalta ollut esittänyt sellaisia seikkoja, joista väitettyjen vahinkojen vakavuus tai korjaamattomuus olisi voitu päätellä erityisesti hakijan taloudellisen tilanteen osalta (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu asia European Dynamics v. komissio, määräyksen 76 kohta).
61 On siis todettava, että vaikka kertomus annettiin vasta 4.4.2006 annetun määräyksen jälkeen ja vaikka se on merkityksellinen käsillä olevan asian arvioimiseksi, se ei horjuta välitoimista päättävän tuomarin vaadittujen välitoimien myöntämisen välttämättömyydestä suorittamaa arviointia.
62 Toiseksi uuden direktiiviä 91/414 muuttavan direktiivin antamisen osalta on todettava, että kyseinen direktiivi annettiin vasta 22.9.2006 numerolla 2006/76 eli sen jälkeen, kun hakijan viimeiset huomautukset oli toimitettu. Hakija viittaa näissä huomautuksissaan siis ainoastaan kyseisen säädöksen alustavaan luonnokseen.
63 On huomioitava, että komissio kieltäytyi koko ajan toimittamasta hakijalle mainittua alustavaa luonnosta ja näin ollen tämä ei olisi voinut vedota siihen ensimmäisessä välitoimihakemuksessa eikä sen menettelyn aikana, joka johti 4.4.2006 määräyksen antamiseen. Komissio esitti vasta 13.9.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin kehotuksesta mainitun alustavan luonnoksen kopion.
64 Tästä seuraa, että alustava luonnos, siltä osin kuin se on merkityksellinen käsillä olevan asian arvioimiseksi, on työjärjestyksen 109 artiklassa tarkoitettu uusi tosiseikka.
65 On kuitenkin todettava, että kuten 4.4.2006 annetun määräyksen 72 kohdasta käy ilmi, välitoimista päättävä tuomari oli jo ottanut huomioon sen mahdollisuuden, jonka hakija itsekin myönsi olevan olemassa, että komissio muuttaa riidanalaista direktiiviä hyväksyen myös sellaisen heksaklooribentseenipitoisuuden, joka on riidanalaisessa direktiivissä säädettyä korkeampi. Käsillä olevassa välitoimihakemuksessa hakija ei kuitenkaan ole tuonut esiin mitään sellaista, josta voisi päätellä, että direktiivin 2006/76 alustava luonnos sellaisenaan kyseenalaistaisi 4.4.2006 annetussa määräyksessä olevan kiireellisyyttä koskevan arvioinnin.
66 Kolmanneksi hakijan lupien peruuttamista koskevan riskin osalta on todettava, että se on ollut arvioinnin kohteena jo 4.4.2006 annetun määräyksen 70–72 kohdassa. Käsillä olevassa välitoimihakemuksessa hakija ei kuitenkaan ole tuonut esiin mitään uutta seikkaa, joka voisi oikeuttaa tämän arvioinnin muuttamisen.
67 On siis todettava, että yksikään niistä tosiseikoista, joihin hakija nimenomaisesti vetoaa uusina, ei kyseenalaista välitoimista päättävän tuomarin vaadittujen välitoimien myöntämisen kiireellisyyttä koskevaa arviointia.
Muut käsillä olevassa välitoimihakemuksessa ensimmäistä kertaa esiin tuodut tosiseikat
68 Toiseksi on huomattava, että hakija – vetoamatta nimenomaisesti niiden uutuuteen – esittää neljä seikkaa, joita se ei ollut esittänyt ensimmäisessä välitoimihakemuksessa. Ensiksi hakija väittää, että 13.7.2006 päivätyssä kirjeessä eli siis 4.4.2006 annetun määräyksen antamisen jälkeen Syngenta kieltäytyi antamasta sille oikeutta tutustua asiakirja-aineistoonsa. Toiseksi hakija väittää, että 28.7.2006 päivätyssä kirjeessä, joka oli sille osoitettu, ja 2.8. ja 17.8.2006 päivätyissä kirjeissä, jotka oli osoitettu eräille sen asiakkaille, Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat aikomuksestaan peruuttaa ne kansalliset luvat, jotka sillä on. Kolmanneksi hakija vetoaa ensimmäistä kertaa käsillä olevassa välitoimihakemuksessa siihen, että riidanalaisen direktiivin antamisen vuoksi se on vaarassa menettää tuotantolaitoksensa Italiassa. Lopuksi niiden väitteidensä tueksi, jotka koskevat sitä riskiä, että jopa hakijan olemassaolo vaarantuu, ja osoittaakseen sen konsernin taloudellisen tilanteen, johon hakija omistuspohjansa perusteella kuuluu, hakija toimitti yhden omistajansa vuoden 2006 toista vuosineljännestä koskevan neljännesvuosikatsauksen.
69 Ensiksi on huomattava, että 4.4.2006 annetussa määräyksessä (87 kohta) välitoimista päättävä tuomari lausui seuraavasti:
” – – yhtäältä sen osalta, että hakijan on mahdotonta saada tutustua Syngentan asiakirja-aineistoon, hakija ainoastaan vetoaa tähän seikkaan esittämättä minkäänlaisia todisteita ja tuo esiin sen seikan, että Syngenta on kilpaileva yritys. Pelkästään tämän seikan perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että Syngenta oli haluton myöntämään oikeutta tutustua asiakirja-aineistoonsa.”
70 On siis todettava, että Syngentan 13.7.2006 päivätty kieltäytymiskirje on 4.4.2006 annettua määräystä myöhempi ja merkityksellinen sen vahingon arvioimiseksi, jonka väitetään liittyvän siihen, että hakijan on mahdotonta hankkia oikeutta tutustua Syngentan asiakirja-aineistoon. Tästä seuraa, että tämä kirje on työjärjestyksen 109 artiklassa tarkoitettu uusi tosiseikka.
71 On siis arvioitava, kyseenalaistaako 13.7.2006 päivätty kirje, jossa Syngenta kieltäytyy antamasta hakijalle oikeutta tutustua sen asiakirja-aineistoon, välitoimista päättävän tuomarin 4.4.2006 annetussa määräyksessä olevan arvioinnin.
72 Tältä osin hakija väittää, että Syngenta ”kieltäytyi aloittamasta neuvotteluja tietojen jakamisesta siihen asti, kunnes hakija voi osoittaa, että riidanalaiseen säädökseen kirjattua täsmennystä on muutettu” ja että näin ollen se ei voinut ”aloittaa eikä saattaa loppuun välimiesmenettelyä, josta säädetään kasvinsuojeluaineita koskevassa Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2005 asetuksen 16 §:ssä”. Hakija väittää lisäksi, että ”tämän asetuksen nojalla tällaista välimiesmenettelyä pitäisi edeltää 21 päivää kestävä välitysmenettely, jolloin oltaisiin – – 31.8. olevaa määräpäivää paljon myöhemmässä ajankohdassa”.
73 On kuitenkin riittävää todeta, että hakija ei yhtäältä ole aloittanut Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisia kansallisia menettelyjä tietojen jakamiseksi ja että se on toisaalta ainoastaan tuonut esiin, että sen on mahdotonta käyttää hyväkseen tällaisia menettelyjä esittämättä kuitenkaan sellaisia seikkoja, joiden perusteella tällainen mahdottomuus voitaisiin todeta.
74 Tältä osin on todettava, että kasvinsuojeluaineita koskevan vuoden 2005 asetuksen 16 §:n 4 momentissa, joka on välitoimihakemuksen liitteenä, säädetään seuraavaa:
”Kun henkilö, jonka aikomuksena on hakea kasvinsuojeluaineen hyväksyntää, ja samaa ainetta koskevien aikaisempien lupien haltijat eivät saavuta yhteisymmärrystä tietojen jakamisesta, Secretary of State voi velvoittaa tällaisen henkilön ja tällaiset aikaisempien lupien haltijat, jotka ovat sijoittuneet Englantiin tai Walesiin, jakamaan tiedot, jotta vältetään selkärankaisia eläimiä koskevien kokeiden tekeminen kahteen kertaan, ja päättää menettelystä näiden tietojen käyttämiseksi sekä asianomaisten osapuolten intressien kohtuullisesta huomioon ottamisesta.”
75 Tämän pykälän perusteella ei voida sulkea pois sitä, että hakija olisi voinut vaatia Syngentalta tietojen jakamista ja että tämän kieltäytyessä, vaikka sitä oli perusteltu Syngentan 13.7.2006 päivätyssä kirjeessä esiin tuomilla syillä, hakija olisi voinut kääntyä Secretary of Staten puoleen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.
76 Näin ollen on todettava, että hakija ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että sillä ei ollut mahdollisuutta käyttää hyväkseen Yhdistyneen kuningaskunnan säätämiä tietojen jakamista koskevia menettelyjä.
77 On siis todettava, että vaikka Syngentan 13.7.2006 päivätty kirje on yhtäältä 4.4.2006 annettua määräystä myöhempi seikka ja toisaalta käsillä olevassa asiassa merkityksellinen seikka, se ei kyseenalaista välitoimista päättävän tuomarin 4.4.2006 annetussa määräyksessä olevaa arviointia.
78 Toiseksi on todettava, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kirjeet on päivätty 4.4.2006 annettua määräystä myöhemmin ja vaikka ne ovat merkityksellisiä käsillä olevan asian arvioimiseksi, niistä käy ilmi yhtäältä, että kyseisten viranomaisten tarkoituksena on peruuttaa hakijan kansalliset luvat, koska hakija ei ole osoittanut, että sillä olisi direktiivin 91/414 liitteen II mukainen täydellinen asiakirja-aineisto, ja toisaalta, että kirjeiden vastaanottaja voi riitauttaa mainittujen viranomaisten edessä näiden arvioinnin.
79 Näin ollen on todettava, että tällaisilla kirjeillä ei kyseenalaisteta välitoimista päättävän tuomarin 4.4.2006 antamassa määräyksessä olevaa kiireellisyyttä koskevaa arviointia, koska kirjeet ainoastaan vahvistavat, että kansallisten lupien peruuttamiseen perustuva väitetty vahinko ei johtuisi riidanalaisesta direktiivistä, vaan kansallisten viranomaisten, joilla on tiettyä harkintavaltaa, mahdollisesta päätöksestä.
80 Kolmanneksi sen seikan osalta, jonka mukaan hakija on vaarassa menettää tuotantolaitoksensa Italiassa riidanalaisen direktiivin antamisen takia, on todettava, että hakija vetoaa tähän ensimmäistä kertaa vasta käsillä olevassa välitoimihakemuksessa. On kuitenkin myös todettava, että kyse ei ollut ennalta-arvaamattomasta seikasta tai ainakaan seikasta, jota ei olisi voinut tuoda esiin ensimmäisessä välitoimihakemuksessa.
81 Tästä seuraa, että tätä väitettä ei voida katsoa työjärjestyksen 109 artiklassa tarkoitetuksi uudeksi tosiseikaksi.
82 Lopuksi niiden väitteidensä tueksi, jotka koskevat sitä riskiä, että itse hakijan olemassaolo vaarantuu, ja perustellakseen sen konsernin taloudellisen tilanteen, johon hakija omistuspohjansa perusteella kuuluu, hakija toimitti yhden omistajansa vuoden 2006 toista vuosineljännestä koskevan vuosineljänneskatsauksen.
83 Tältä osin on kuitenkin todettava, että vaikka vuosineljänneskatsauksessa on tietoja, jotka ainakin osittain ovat 4.4.2006 annettua määräystä myöhempiä ja merkityksellisiä käsillä olevassa asiassa, yhtäältä kyse ei ole tarkastetusta asiakirjasta ja toisaalta sen perusteella ei voida arvioida hakijan toisen omistajan taloudellista tilannetta.
84 Tästä seuraa, että mainitun katsauksen perusteella ei voida arvioida hakijan taloudellista tilannetta huomioon ottaen sen konsernin ominaisuudet, johon hakija omistuspohjansa perusteella kuuluu. Näin ollen mainittu katsaus ei kyseenalaista välitoimista päättävän tuomarin 4.4.2006 antamassa määräyksessä olevaa arviointia.
85 Edellä esitetystä seuraa, että hakija ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tässä tapauksessa on olemassa uusia tosiseikkoja, jotka kyseenalaistavat välitoimista päättävän tuomarin 4.4.2006 antamassa määräyksessä olevan vaadittujen välitoimien myöntämisen välttämättömyyttä koskevan arvioinnin.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 13 päivänä lokakuuta 2006.
E. Coulon
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
* Oikeudenkäyntikieli: englanti.
Full & Egal Universal Law Academy