EUR-Lex -  62005TO0447 - FI

Asia T-447/05

Société des plantations de Mbanga SA (SPM)

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Yhteinen markkinajärjestely – Banaanit – AKT-maista peräisin olevien banaanien tuontia Euroopan unionin alueelle koskeva menettely – Asetus (EY) N:o 2015/2005 – Kumoamiskanne – Asiavaltuus – Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve

(EY 233 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta; komission asetus N:o 2015/2005)

3.      Euroopan yhteisöt – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Yleisesti sovellettavat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta, EY 234 artikla, EY 235 artikla, EY 241 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

1.      Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää sitä, että kyseinen henkilö osoittaa, että hänellä on oikeussuojan tarve. Tällainen tarve edellyttää sitä, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia, mitä ei voida sulkea pois silloin kun on kyse asetuksesta, jota ei sovelleta tiettyyn sellaisten taloudellisten toimijoiden ryhmään, jotka ovat asettautuneet kolmanteen maahan ja jotka eivät harjoita mitään taloudellista toimintaa jäsenvaltioiden alueella.

EY 233 artiklan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on näet toteutettava tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, minkä johdosta sillä saattaa olla velvollisuus palauttaa kantajan tilanne asianmukaiseksi tai olla toteuttamatta samanlaista säädöstä vastaisuudessa.

Asianomaisella toimielimellä on siis velvollisuus huolehtia siitä, ettei toimea, jolla kumottu toimi on tarkoitus korvata, rasita samat sääntöjenvastaisuudet, jotka on todettu kumoamistuomiossa. Toimen kumoamisella, joka perustuu siihen, ettei siinä oteta huomioon taloudellisten toimijoiden nimenomaista ryhmää, ja jonka johdosta toimielimellä, jonka säädöksestä on kyse, on velvollisuus toteuttaa tuomion panemiseksi täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, voi näin ollen olla vaikutuksia tällaisen taloudellisen toimijan oikeusasemaan.

(ks. 52–54, 57 ja 59 kohta)

2.      Asetuksen kaltaisen lainsäädäntötoimen säännökset, joita sovelletaan kaikkiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin, voivat tietyissä olosuhteissa koskea tiettyjä niistä erikseen. Tällaisessa tilanteessa yhteisön toimi voisi siis olla samanaikaisesti normatiivinen ja tiettyjen sellaisten taloudellisten toimijoiden osalta, joita asia koskee, päätöksen luonteinen toimi.

Asia ei kuitenkaan ole näin AKT-maista peräisin olevien banaanien tuonnista banaaneista kannettavista tulleista annetulla asetuksella N:o 1964/2005 avatussa tariffikiintiössä vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa annetun asetuksen N:o 2015/2005 osalta suhteessa sellaiseen riippumattomaan banaanin tuottajaan, joka on asettautunut kolmanteen maahan, joka ei harjoita mitään taloudellista toimintaa jäsenvaltioiden alueella ja jolla ei ole aikaisempia viitetietoja 31.12.2005 saakka sovelletun yhteisön tuontijärjestelmän yhteydessä.

Ensinnäkin mainittu asetus koskee näet kantajaa ainoastaan sen vuoksi, että se on objektiivisesti arvioituna AKT-banaaneja tuottava ja markkinoiva yritys samoin kuin kaikki muut riippumattomat toimijat, jotka ovat asettautuneet johonkin AKT-maahan ja jotka harjoittavat samaa toimintaa, ja pelkästään tämä ominaisuus ei riitä osoittamaan, että kyseinen asetus koskee sitä erikseen. Toiseksi mahdollisuus määrittää jollakin tarkkuudella niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimea sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei merkitse lainkaan sitä, että kyseisen toimen on katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, jos on selvää, että toimea sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella. Kolmanneksi toteamus, jonka mukaan komission oli, siltä osin kuin olosuhteet eivät sitä estäneet, kyseisen asetuksen antamishetkellä otettava huomioon kielteiset seuraukset, jotka asetuksella saattoi olla etenkin asianomaisille yrityksille, ei vapauta millään tavalla kantajaa velvollisuudesta näyttää toteen, että riidanalainen asetus vaikuttaa siihen sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista.

(ks. 66, 69, 71 ja 77 kohta)

3.      Perustamissopimuksen EY 230 ja EY 241 artiklalla sekä EY 234 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa toimielinten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi. Tässä järjestelmässä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa yleisesti sovellettavia yhteisön toimia, voivat tilanteen mukaan vedota tällaisten toimien pätemättömyyteen joko välillisesti EY 241 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimissa tai kansallisissa tuomioistuimissa ja vaatia viimeksi mainittuja, jotka eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että kyseiset toimet ovat pätemättömiä, esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä.

Se, että yksikään oikeussuojakeino ei ole tehokas, ei voi oikeuttaa muuttamaan tuomioistuinteitse edellä mainituilla artikloilla luotua oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmää. Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen yhteisöjen tuomioistuimissa ei voi riippua siitä, onko olemassa sellainen oikeussuojakeino kansallisessa tuomioistuimessa, joka mahdollistaa sen toimen pätevyyden tutkimisen, jonka kumoamista vaaditaan. Tällainen seikka ei missään tapauksessa oikeuta ottamaan tutkittavaksi sellaista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamaa kumoamiskannetta, joka ei täytä EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisia edellytyksiä.

Lisäksi se, että oikeussubjekti ei voi nostaa kannetta riitauttamiensa toimien kumoamiseksi, ei merkitse sitä, että siltä evätään oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, sillä EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan mukainen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne on tällöinkin käytettävissä, jos kysymyksessä olevat toimet voivat aikaansaada yhteisön vastuun.

(ks. 81–83 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2007 (*)

Yhteinen markkinajärjestely – Banaanit – AKT-maista peräisin olevien banaanien tuontia Euroopan unionin alueelle koskeva menettely – Asetus (EY) N:o 2015/2005 – Kumoamiskanne – Asiavaltuus – Tutkimatta jättäminen

Asiassa T‑447/05,

Société des plantations de Mbanga SA (SPM), kotipaikka Douala (Kamerun), edustajinaan aluksi asianajajat P. Soler Couteaux ja S. Cahn, sittemmin asianajaja B. Doré,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja L. Visaggio,

vastaajana,

jossa on kyse AKT-maista peräisin olevien banaanien tuonnista banaaneista kannettavista tulleista annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1964/2005 avatussa tariffikiintiössä vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa 9.12.2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2015/2005 (EUVL L 324, s. 5) kumoamista koskevasta vaatimuksesta,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit E. Martins Ribeiro ja K. Jürimäe,

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13.2.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1) IV osastossa vahvistetaan kolmansista maista peräisin olevien banaanien tuontia yhteisöön koskeva yhteinen menettely, jota on sovellettu 1.7.1993–31.12.2005. Kyseinen menettely perustui sellaisten tariffikiintiöiden avaamiseen, joiden määrä vahvistettiin siten, että voidaan turvata yhteisön markkinoiden hankinnat, ja mainituissa kiintiöissä tapahtuvaan tuontiin sovellettiin alennettuja tulleja tai siitä ei kannettu tulleja ollenkaan. Tässä yhteydessä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (jäljempänä AKT-maat) peräisin oleviin banaaneihin sovellettiin etuuskohtelua, jonka perusteella tietty määrä banaanien tuonnista oli vapautettu tulleista ja tämän määrän yli menevään tuontiin sovellettiin tullietuuskohtelua.

2        Asetuksen N:o 404/93 IV osastossa säädettyä yhteistä tuontimenettelyä on muutettu useaan otteeseen. Banaanien tuontia yhteisöön koskevat perussäännöt ovat 1.7.2001 alkaen olleet asetuksen N:o 404/93, sellaisena kuin se on muutettuna 29.1.2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 216/2001 (EYVL L 31, s. 2) ja 19.12.2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2587/2001 (EYVL L 345, s. 13), 16–20 artiklassa. Näiden sääntöjen lisäksi ovat olemassa säännökset, jotka vahvistettiin asetuksen N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanien tuontia yhteisöön koskevan menettelyn osalta 7.5.2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 896/2001 (EYVL L 126, s. 6).

3        Asetuksen N:o 216/2001 ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan, että tavoitteena lopettaa asetuksen N:o 404/93 IV osastossa vahvistetun banaaneja koskevan tuontimenettelyn aiheuttamat vastaväitteet, kaikkien komission esittämien vaihtoehtojen perusteella on arvioitavissa, että ”vahvistamalla keskipitkäksi aikaväliksi tuontimenettely, jossa sovelletaan sopivan tasoista tullia ja AKT-maista yhteisöön suuntautuvan tuonnin tullietuuskohtelua, voidaan parhaiten taata toisaalta yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteiden toteutuminen yhteisön tuotannon ja kulutuskysynnän osalta ja toisaalta maailmankaupan sääntöjen noudattaminen, sekä estää uudet vastaväitteet”. Saman asetuksen neljännessä perustelukappaleessa tarkennetaan, että ”tämän menettelyn voimaantuloon asti yhteisön hankintoja varten olisi avattava useita kaikkia alkuperiä koskevia tariffikiintiöitä – –”.

4        Asetuksen N:o 404/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 216/2001, 16 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1. Tätä artiklaa ja 17–20 artiklaa sovelletaan CN-koodiin ex 0803 00 19 kuuluvien tuoreiden tuotteiden tuontiin siihen asti, kun tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXVIII artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistettu yhteisen tullitariffin kyseisiä tuotteita koskeva tulli tulee voimaan, eli viimeistään 1 päivään tammikuuta 2006.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tullin voimaantuloon asti 1 kohdassa mainitut tuoreet tuotteet tuodaan 18 artiklalla avatuissa tariffikiintiöissä.”

5        Asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdassa säädettiin kolmen sellaisen tariffikiintiön avaamisesta, joita nimitetään kirjaimilla A, B ja C ja joiden kokonaismäärä oli 3 403 000 tonnia. Asetuksella N:o 2587/2001 tehtyjen muutosten johdosta C-kiintiön määräksi vahvistettiin asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan perusteella 750 000 tonnia ja se varattiin asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti AKT-maista peräisin olevien banaanien (jäljempänä AKT-banaanit) tuontiin.

6        Rinnakkain kyseisen menettelyn kanssa komissio toteutti vuodesta 2004 alkaen siirtymätoimenpiteitä kymmenen uuden jäsenvaltion yhteisöön liittymisen johdosta kyseisten valtioiden markkinoiden hankintojen turvaamiseksi. Vuoden 2005 osalta nämä toimenpiteet otettiin käyttöön vuotta 2005 koskevista siirtymätoimenpiteistä banaanien yhteisöön tuonnin osalta Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisen johdosta 29.10.2004 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1892/2004 (EUVL L 328, s. 50), jolla asetettiin asetuksen N:o 404/93 18 artiklassa avattujen kiintiöiden lisäksi käyttöön 460 000 tonnin suuruinen määrä kaikista maista peräisin olevien banaanien tuontia varten.

7        Banaaneista kannettavista tulleista 29.11.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1964/2005 (EUVL L 316, s. 1), jolla otetaan käyttöön pelkästään tulliin perustuva järjestelmä, 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Banaanien (CN-koodi 0803 00 19) tulliksi vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2006 176 euroa/tonni.

2. Kunkin vuoden 1 päivänä tammikuuta, alkaen 1 päivästä tammikuuta 2006, avataan tulliton yksipuolinen tariffikiintiö, jonka nettopaino on 775 000 tonnia, AKT-maista peräisin olevien banaanien (CN-koodi 0803 00 19) tuontia varten.”

8        Tämän uuden tullin voimaantulon johdosta tuontiin sovellettava tariffikiintiömenettely, josta säädetään asetuksen N:o 404/93 IV osastossa, menetti kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdan perusteella merkityksensä.

9        Asetuksen N:o 1964/2005 2 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja siirtymätoimenpiteistä, joita tarvitaan siirtymiseksi olemassa olevista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, on päätettävä komiteamenettelyä (hallintokomitea) noudattaen.

10      AKT-maista peräisin olevien banaanien tuonnista banaaneista kannettavista tulleista annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1964/2005 avatussa tariffikiintiössä vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa 9.12.2005 annettu komission asetus (EY) N:o 2015/2005 (EUVL L 324, s. 5; jäljempänä riidanalainen asetus) annettiin AKT-maista peräisin olevien banaanien tuontiin sovellettavan tariffikiintiön hallinnointia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi vuoden 2006 tammikuulle ja helmikuulle. Mainitun asetuksen toisessa perustelukappaleessa tarkennetaan seuraavaa:

”AKT-maista peräisin olevien banaanien tuontiin sovellettavan, asetuksessa (EY) N:o 1964/2005 säädetyn tariffikiintiön hallinnointiin tarvittavia välineitä ei saada otettua käyttöön ajoissa ennen 1 päivää tammikuuta 2006. Sen vuoksi komission on otettava käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä tuontitodistusten myöntämiseksi vuoden 2006 tammi- ja helmikuulle, jotta voidaan turvata yhteisön hankinnat, varmistaa AKT-maiden kanssa käytävän kaupan jatkuvuus ja välttää kauppavirtojen häiriöt. Nämä toimenpiteet eivät estä myöhemmin vuonna 2006 vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamista.”

11      Riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa:

–        on käytettävissä 135 000 tonnin määrä tuontitodistusten myöntämiseksi II osastossa tarkoitetuille toimijoille; tämän alatariffikiintiön järjestysnumero on 09.4160,

–        on käytettävissä 25 000 tonnin määrä tuontitodistusten myöntämiseksi III osastossa tarkoitetuille toimijoille; tämän alatariffikiintiön järjestysnumero on 09.4162.”

12      Riidanalaisen asetuksen II osaston kohteena ovat ”asetuksen – – N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa C-kiintiössä vuoden 2005 osalta rekisteröidyt toimijat”. Sen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”– – asetuksen – – N:o 896/2001 – – 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu perinteinen C-toimija ja saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ei-perinteinen C-toimija voi jättää vuoden 2006 tammi- ja helmikuun osalta yhden tai useamman tuontitodistushakemuksen, jonka määrä on tapauksen mukaan enintään:

–        vuoden 2005 osalta C-kiintiössä vahvistet[tu] ja asetuksen – – N:o 896/2001 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoitet[tu] viitemäär[ä], kun kyseessä on perinteinen C-toimija,

–        vuoden 2005 osalta C-kiintiössä vahvistet[tu] ja asetuksen – – N:o 896/2001 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitet[tu] määr[ä], kun kyseessä on perinteinen C-toimija.

– –”

13      Riidanalaisen asetuksen III osaston kohteena ovat ”[m]uut toimijat”. Mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisöön asettautuneet toimijat, jotka on rekisteröity asetuksen – – N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen A/B-kiintiöiden tai asetuksessa – – N:o 1892/2004 vahvistetun lisämäärän perusteella ja jotka ovat vuonna 2005 saattaneet vapaaseen liikkeeseen AKT-maista peräisin olevia banaaneja, voivat jättää ainoastaan yhden tuontitodistushakemuksen 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa vahvistetun määrän puitteissa.”

14      Riidanalaisen asetuksen IV osastossa tarkennetaan hakemusten jättämistä (5 artikla) ja tuontitodistusten myöntämistä (6 artikla) koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Mainitun asetuksen V osasto, johon kuuluvat 7–9 artikla, sisältää loppusäännökset.

15      AKT-maista peräisin olevien CN-koodiin 0803 00 19 kuuluvien banaanien tuontitariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi 8.2.2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 219/2006 (EUVL L 38, s. 22) vahvistettiin tämän jälkeen AKT-maista tulevaan tuontiin sovellettavan tariffikiintiön hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt 1.3.2006 alkaen. Mainitun asetuksen 2 artiklan b kohdassa säädetään, että 468 150 tonnin määrää eli 76:ta prosenttia käytettävissä olevista määristä hallinnoidaan saman asetuksen III luvun säännösten mukaan. Mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa viitataan tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 308 a, 308 b ja 308 c artiklan mukaiseen, niin kutsuttuun ”ensin tullutta palvellaan ensin” -menetelmään.

16      AKT-maiden ja yhteisön välisiä suhteita koskevat määräykset ovat nykyisin Cotonoussa 23.6.2000 allekirjoitetussa AKT-maiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä kumppanuussopimuksessa (EYVL 2000, L 317, s. 3; jäljempänä Cotonoun sopimus).

17      Yhteisön ja AKT-maiden väliset yleiset kauppajärjestelyt määritellään Cotonoun sopimuksen liitteessä V. Kyseisiä järjestelyjä sovelletaan uusien talouskumppanuussopimusten neuvottelemiseen sovellettavan siirtymävaiheen aikana, joka kestää 31.12.2007 saakka. Kyseisen liitteen 1 artiklassa määrätään muun muassa seuraavaa:

”AKT-valtioiden alkuperätuotteita yhteisöön tuotaessa ei sovelleta tulleja tai vaikutuksiltaan vastaavia maksuja.

a)      Niiden AKT-[maiden] alkuperätuotteiden osalta,

–        jotka on lueteltu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I, jolloin niitä koskee perustamissopimuksen 34 artiklassa tarkoitettu yhteinen markkinajärjestely, tai

–        joihin sovelletaan yhteisöön tuotaessa erityisiä sääntöjä, jotka on otettu käyttöön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanon vuoksi,

yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen niille suotuisamman kohtelun kuin mitä on kolmansille maille myönnetty suosituimmuuskohtelua koskevan lausekkeen nojalla samojen tuotteiden osalta.

– –

d)      Edellä [ensimmäisen kohdan] a alakohdassa tarkoitetut järjestelyt tulevat voimaan yhtä aikaa kuin tämä sopimus, ja niitä sovelletaan [sopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa määritellyn] valmisteluvaiheen ajan.

Kuitenkin, jos yhteisö tänä aikana:

– –

–        mukauttaa tietyn tuotteen yhteistä markkinajärjestelyä tai yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoon liittyviä erityisiä sääntöjä, se varaa oikeuden mukauttaa AKT-[maiden] alkuperätuotteita koskevia järjestelyjä neuvoteltuaan siitä ministerineuvostossa. Näissä tapauksissa yhteisö varmistaa, että AKT-[maiden] alkuperätuotteet saavat edelleen vastaavan edun kuin ne saivat aikaisemmin suhteessa sellaisista kolmansista maista peräisin oleviin tuotteisiin, jotka hyötyvät suosituimmuuskohtelulausekkeesta.”

18      Cotonoun sopimuksen liitteeseen V liitetyssä pöytäkirjassa nro 5 olevassa 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Toinen banaanipöytäkirja”, määrätään seuraavaa:

”Osapuolet tunnustavat sen suuren taloudellisen merkityksen, joka viennillä yhteisön markkinoille on AKT-[maiden] banaanintuottajille. Yhteisö suostuu harkitsemaan ja tarvittaessa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan AKT-[maiden] banaaninvien[tiä harjoittavien yritysten] jatkuva elinkelpoisuus sekä niiden banaanien pääsy yhteisön markkinoille.”

 Kantaja

19      Kantaja perustettiin 5.10.1998. Sen pääasiallisena tarkoituksena on vientiin tarkoitettujen banaanien tuotanto, jalostus ja markkinointi Kamerunissa ja muissa maissa.

20      Kantaja kuuluu sellaisten tuottajien ryhmään, joilla ei ole tuottajan kahta ominaisuutta ja jotka eivät myöskään kuulu eurooppalaiseen tai monikansalliseen konserniin. Se ei tästä syystä ole riidanalaisessa asetuksessa tarkoitettu tuottaja, eikä se voi saada tällaista asemaa, kun otetaan huomioon se, että mainitulla asetuksella pidetään voimassa tuontitodistusten myöntämisjärjestelmä, joka perustuu aikaisemmin voimassa olleella asetuksella vahvistettuihin aikaisempiin viitetietoihin.

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

21      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2005 toimitetulla kannekirjelmällä.

22      Samana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla erillisellä asiakirjalla kantaja vaati, että asia käsitellään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 a artiklan mukaisessa nopeutetussa käsittelyssä.

23      Hakemus, jossa vaadittiin, että asia olisi käsiteltävä nopeutetussa käsittelyssä, hylättiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 26.1.2006 tekemällä päätöksellä.

24      Komissio teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 10.2.2006 toimitetulla erillisellä asiakirjalla työjärjestyksen 114 artiklan perusteella käsiteltävänä olevaa kannetta koskevan oikeudenkäyntiväitteen.

25      Kantaja esitti tästä oikeudenkäyntiväitteestä huomautuksensa 28.3.2006, jolloin tutkittavaksi ottamista koskeva kirjallinen käsittely päättyi.

26      Kantaja vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen asetuksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      Komissio vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28      Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteestä tekemissään huomautuksissa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        hylkää komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

29      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen käsittelemättä itse pääasiaa, jos asianosainen sitä vaatii. Mainitun artiklan 3 kohdan mukaan asian jatkokäsittely on suullinen, ellei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa esillä olevassa asiassa esitetyn asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot hakemuksen ratkaisemiseksi ilman suullisen käsittelyn aloittamista.

30      Komissio vaatii kanteen tutkimatta jättämistä yhtäältä sillä perusteella, että kantajalla ei ole oikeussuojan tarvetta riidanalaisen asetuksen osalta, ja toisaalta, että mainittu asetus on yleisesti sovellettava, eikä se koske kantajaa suoraan eikä erikseen.

 Asianosaisten lausumat

31      Komissio toteaa, että EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asetuksesta nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi sillä edellytyksellä, että tällainen asetus on todellisuudessa yksittäistapausta koskeva päätös, joka koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Se huomauttaa lisäksi, että mainitun määräyksen tavoitteena on välttää se, että pelkällä asetuksen muodon valinnalla voidaan estää yksityistä nostamasta kannetta päätöksestä, joka koskee sitä suoraan ja erikseen.

32      Esillä olevassa asiassa riidanalainen asetus ei koske suoraan eikä erikseen kantajaa, ja tämän lisäksi sen tarkoituksenakaan ei ole arvioida kantajan kaltaisten yhteisön alueen ulkopuolella sijaitsevien tuottajien oikeusasemaa, joten kantajalla ei komission mukaan ole intressiä mainitun asetuksen kumoamiseen.

33      Ensinnäkin oikeussuojan tarpeen osalta komissio huomauttaa, että riidanalaisella asetuksella otetaan käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, joita sovelletaan tuontitodistusten myöntämiseen vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa asetuksessa N:o 1964/2005 säädetyn AKT-banaaneihin sovellettavan tariffikiintiön yhteydessä. Näiden toimenpiteiden toteuttaminen on ollut tarpeen sen vuoksi, että asetuksen N:o 1964/2005 antamisen jälkeen käytettävissä ollut aika ei riittänyt siihen, että komissio olisi voinut antaa ja julkaista AKT-banaanien kiintiön hallinnointia koskevat uudet yksityiskohtaiset säännöt ja että jäsenvaltiot olisivat tämän jälkeen voineet näiden yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella rekisteröidä uudelleen toimijat, joilla on oikeus osallistua tariffikiintiön jakamiseen. Päätös myöntää tuontitodistuksia pelkästään vuoden 2006 tammikuun ja helmikuun osalta sellaisille toimijoille, jotka ovat toimittaneet yhteisön markkinoille AKT-banaaneja 31.12.2005 saakka voimassa olleessa tariffikiintiöjärjestelmässä, on tehty komission mukaan yhteisön hankintojen turvaamiseksi, AKT-maiden kanssa käytävän kaupan jatkuvuuden varmistamiseksi ja kauppavirtojen häiriöiden välttämiseksi.

34      Komissio toteaa vielä, että riidanalaisessa asetuksessa määritellään tässä tarkoituksessa kaksi alakiintiötä, jotka on tarkoitettu erityyppisille toimijoille ja joista ensimmäinen, 135 000 tonnia, on avattu yhteisöön asettautuneille toimijoille, jotka oli vuonna 2005 rekisteröity asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun C-tariffikiintiön perusteella, ja jälkimmäinen, 25 000 tonnia, on avattu muille toimijoille eli yhteisöön asettautuneille toimijoille, jotka on rekisteröity asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen A- ja B-kiintiöiden perusteella tai asetuksessa N:o 1892/2004 vahvistetun lisämäärän perusteella ja jotka ovat vuonna 2005 saattaneet vapaaseen liikkeeseen AKT-banaaneja. Tästä syystä tällainen järjestelmä ei voi koskea kantajan kaltaisia tuottajia, jotka ovat asettautuneet kolmanteen maahan ja jotka eivät harjoita mitään taloudellista toimintaa jäsenvaltioiden alueella. Tästä seuraa komission mukaan, että kantajan oikeusasema ei muuttuisi, jos riidanalainen asetus, jota ei sovelleta siihen, kumotaan, mikä osoittaa, ettei sillä ole intressiä mainitun asetuksen kumoamiseen.

35      Toiseksi, vaikka oletetaan, että tällainen intressi on olemassa, riidanalainen asetus ei kuitenkaan komission mielestä koske kantajaa suoraan eikä erikseen, koska kyse on yleisesti sovellettavasta toimesta. Komissio tarkentaa tältä osin, että mainitussa asetuksessa määritellään toimijoiden ryhmät ja eri alakiintiöihin pääsyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt sellaisten objektiivisesti määritettyjen arviointiperusteiden nojalla, joita yhtäältä ovat osallistuminen asetuksen N:o 404/93 18 artiklassa säädettyjen tariffikiintiöiden tai asetuksessa N:o 1892/2004 vahvistetun lisämäärän jakoon ja toisaalta yhteisöön tällä perusteella tuotujen banaanien alkuperä. Kyse on siis asetuksesta, jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöihin asetuksen ja päätöksen välisen erotteluperusteen mukaisesti, sellaisena kuin se on vahvistettu oikeuskäytännössä (asia 307/81, Alusuisse Italia v. neuvosto ja komissio, tuomio 6.10.1982, Kok. 1982, s. 3463, Kok. Ep. VI, s. 547, 9 kohta; asia C-321/95 P, Greenpeace Council ym. v. komissio, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1651, 28 kohta; asia T-107/94, Kik v. neuvosto ja komissio, määräys 19.6.1995, Kok. 1995, s. II-1717, 35 kohta ja yhdistetyt asiat T-198/95, T-171/96, T-230/97, T-174/98 ja T-225/99, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. II-1975, 108–110 kohta).

36      Koska kantaja ei ole riidanalaisessa asetuksessa tarkoitettu toimija, kyseinen toimi voi koskea sitä ainoastaan sen vuoksi, että se on objektiivisesti arvioituna sellainen taloudellinen toimija, joka ei ole asettautunut yhteisöön ja jolla ei ole aikaisempaa viitetietoa 31.12.2005 saakka sovelletun yhteisön tuontijärjestelmän yhteydessä, samalla tavalla kuin kaikki vastaavassa tilanteessa olevat taloudelliset toimijat, kuten kantaja itse toteaa kannekirjelmässään. Komissio toteaa vielä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus vahvistaa, että tuontiin sovellettavien tariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetut asetukset ovat yleisesti ja abstraktisti sovellettavia (asia T-178/01, De Lenardo v. komissio, määräys 25.9.2002, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-179/01, Dilexport v. komissio, määräys 25.9.2002, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Lisäksi mikään kantajan tilanteelle ominainen muu seikka ei yksilöi sitä kaikkiin muihin taloudellisiin toimijoihin nähden.

37      Vastauksena siihen kantajan väitteeseen, jonka mukaan siltä otetaan riidanalaisella asetuksella konkreettisesti pois sen tuontioikeudet, komissio toteaa, ettei kantajalta voida ottaa pois mitään tuontioikeuksia, koska sillä ei – kaikkien muiden taloudellisten toimijoiden tavoin – ole mitään saavutettua oikeutta tältä osin, varsinkaan kun se ei edes ollut toimija aikaisemmin voimassa olleen tuontijärjestelmän perusteella. Kantajan tilanne ei siis eroa kaikkien muiden sellaisten henkilöiden tilanteesta, jotka eivät täytä riidanalaisen asetuksen II ja III osastossa vahvistettuja edellytyksiä.

38      Komissio väittää myös, että vaikka riitautetut toimenpiteet olisivat omiaan vaarantamaan kantajan toimintojen jatkumisen, myöskään tämä seikka ei voi yksilöidä sitä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näet se, että toimella voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia niihin eri oikeussubjekteihin nähden, joihin sitä sovelletaan, ei voi ottaa pois kyseiseltä toimelta sen säädöksen luonnetta siltä osin kuin sitä sovelletaan kyseisessä toimessa objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (asia C-107/93, AEFMA v. komissio, määräys 12.7.1993, Kok. 1993, s. I-3999, 14–22 kohta ja asia T-11/99, Van Parys ym. v. komissio, määräys 15.9.1999, Kok. 1999, s. II-2653, 50 ja 51 kohta). Näin on myös siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta määrittää jollakin tarkkuudella niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin kyseistä toimea sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit (asia 206/87, Lefebvre v. komissio, tuomio 14.2.1989, Kok. 1989, s. 275 ja asia T-108/03, von Pezold v. komissio, määräys 28.2.2005, Kok. 2005, s. II-655, 46 kohta).

39      Ensinnäkin kantaja kiistää komission näkemyksen, jonka mukaan kantajalla ei ole oikeussuojan tarvetta riidanalaisen asetuksen osalta. Se väittää tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajan asettautumispaikalla tai taloudellisen toiminnan harjoittamispaikalla ei ole mitään vaikutusta kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamiseen, koska pelkästään sen toimen, josta asiassa on kyse, oikeusvaikutukset kantajan oikeusasemaan ovat asian kannalta merkityksellisiä (yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305).

40      Se toteaa vielä, että yksityisen nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain se, että yksityinen voi vedota jo syntyneeseen ja edelleen olemassa olevaan oikeudellisesti suojattuun intressiin. Esillä olevassa asiassa ei voida kiistää sitä, että siltä osin kuin riidanalaisen asetuksen soveltaminen johtaa siihen, että tuottajilta, joiden kotipaikka on AKT-maissa ja jotka eivät ole mainitussa asetuksessa tarkoitettuja toimijoita, otetaan pois kaikki oikeudet, jotka koskevat mitä tahansa vientiä yhteisön markkinoille, mainituilla tuottajilla on sellainen perusteltu ja oikeudellisesti suojattu intressi, jonka johdosta niillä on oikeus riitauttaa mainitun asetuksen laillisuus.

41      Toiseksi kantaja väittää, että vaikka on totta, että mainittua asetusta sovelletaan kaikkiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin, se koskee kuitenkin tiettyjä niistä suoraan ja erikseen. Se huomauttaa tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun asetus ei sisällöllisesti ole yksittäistapausta koskeva päätös, on osoitettava ne oikeusvaikutukset, jotka sillä on tarkoitus saada aikaan tai joita sillä tosiasiallisesti on (edellä 35 kohdassa mainittu asia Alusuisse Italia v. neuvosto ja komissio, tuomion 8 kohta ja asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I-8949).

42      Toimen normatiivisuus ei siis oikeudellisesti estä, kuten oikeuskäytännössä on myönnetty, kantajaa nostamasta kumoamiskannetta. Tässä tarkoituksessa riittää, että se osoittaa, että mainittu toimi koskee sitä suoraan ja erikseen (asia 118/77, ISO v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1277; yhdistetyt asiat 239/82 ja 275/82, Allied Corporation ym. v. komissio, tuomio 21.2.1984, Kok. 1984, s. I-1005, Kok. Ep. VII, s. 499; yhdistetyt asiat C-133/87 ja C-150/87, Nashua Corporation ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 14.3.1990, Kok. 1990, s. I-719; asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s I-2501; asia C-309/89, Codorníu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, Kok. Ep. XV, s. I-177 ja edellä 41 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills v. neuvosto).

43      Kolmanneksi kantaja väittää, että riidanalainen asetus koskee sitä erikseen, kuten oikeuskäytännössä edellytetään, sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, 223, Kok. Ep. XV, s. 181; asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok. 2002, s. I-6677 ja asia T-370/02, Alpenhain-Camembert-Werk ym. v. komissio, määräys 6.7.2004, Kok. 2004, s. II-2097). Tältä osin se toteaa olevansa tosiasiallisessa tilanteessa, joka eroaa täysin toimijoiden tai muiden AKT-banaanien tuottajien tilanteesta, ja tämän lisäksi myös sellaisessa oikeudellisessa tilanteessa, jonka perusteella voidaan katsoa, että se on rinnastettava oikeuskäytännössä tarkoitettuun henkilöön, jolle päätös on ”osoitettu”. Sen on näet mahdotonta markkinoida tuotantoaan unionin alueella siitä syystä, että se kuuluu sellaisten AKT-maihin asettautuneiden riippumattomien tuottajien ryhmään, jotka ovat ei-integroituja toimijoita tai tuottajia.

44      Kuten Cotonoun sopimuksen liitteessä V olevasta 1 artiklasta ja mainitun sopimuksen liitteeseen V liitetyssä pöytäkirjassa nro 5 olevasta 1 artiklasta, jonka otsikko on ”Toinen banaanipöytäkirja”, seuraa, yhteisön oikeudessa määritetään kantajan mukaan sellaisen AKT-maahan asettautuneen tuottajan oikeudellinen tilanne, joka vie tuotteitaan yhteisön markkinoille, erottamalla tämä tilanne sekä muiden tuottajien tilanteesta että kaikkien banaanimarkkinoiden muiden toimijoiden tilanteesta. Mainittujen määräysten perusteella voidaan osoittaa – ilman, että sitä olisi mahdollista kiistää – että AKT-banaanien tuottajayritykset ovat erityisessä oikeudellisessa tilanteessa yhteisen maatalouspolitiikan sääntöihin nähden eli ne ovat samassa tilanteessa, josta on kyse edellä 39 kohdassa mainitussa asiassa Antillean Rice Mills ym. vastaan komissio.

45      Kantaja tarkentaa, että sen yksilöiminen voi seurata siitä, että toimen laatija ottaa huomioon kantajan oikeudellisen tai tosiasiallisen tilanteen (tai toimen laatijan velvollisuudesta ottaa huomioon kyseinen tilanne), joka vastaa niiden yritysten tilannetta, joita asia koskee, mainitun toimen antamishetkellä. Yhteisöjen tuomioistuin on jo kantajan mukaan vahvistanut kyseisen tavan tunnustaa yksilöllinen yhteys asiassa Piraiki-Patraiki ym. vastaan komissio 17.1.1985 annetussa tuomiossa (11/82, Kok. 1985, s. 207) siltä osin kuin liittymisasiakirjan määräykset sitä edellyttivät, sekä asiassa C-152/88, Sofrimport vastaan komissio 26.6.1990 annetussa tuomiossa (Kok. 1990, s. I-2477), jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kyseinen asetus velvoitti komission ottamaan huomioon kantajien tilanteen kyseistä säädöstä annettaessa.

46      Kantajan tilanne on lisäksi täysin rinnastettavissa Alankomaiden Antillien riisinviejien tilanteeseen edellä 41 kohdassa mainitussa asiassa Antillean Rice Mills vastaan neuvosto, jossa myönnettiin, että riisinviejiltä oli yhteisön toimenpiteen seurauksena otettu pois oikeus viedä yhteisöön. Kantajan mukaan on totta, että yhteisöjen tuomioistuin katsoi kyseisessä asiassa aluksi, että yhteisön toimenpiteen ei voitu katsoa koskevan kantajia pelkästään sen vuoksi, että ne veivät riisiä yhteisöön, koska kyseinen toiminta oli sellaista liiketoimintaa, jota mikä tahansa muu yritys saattoi harjoittaa minä hetkenä hyvänsä. Yhteisöjen tuomioistuin tarkensi tämän jälkeen, että toimenpide koski kantajia ensisijaisesti ainoastaan sen vuoksi, että ne olivat objektiivisesti arvioituna kyseisellä alalla toimivia taloudellisia toimijoita samoin kuin kaikki muut toimijat, ja lopuksi, että se, että toimenpide koski vain pientä määrää toimijoita, ei riittänyt sen päättelemiseen, että toimenpide koski kantajia erikseen. Yhteisöjen tuomioistuin totesi kantajan mukaan kuitenkin myös, että se, että neuvostolla tai komissiolla on erityisten säännösten perusteella velvollisuus ottaa huomioon suunnittelemansa toimen vaikutukset tiettyjen yksityisten tilanteeseen, saattaa merkitä sitä, että ”nämä ovat yksilöitävissä” (edellä 45 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 28 ja 31 kohta ja asia C-390/95 P, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, Kok. 1999, s. I-769, 25 kohta).

47      Täysin verrattavaa päättelyä voidaan kantajan mukaan edellyttää suhteessa toimielimille asetettuun velvoitteeseen, kun ne antavat asetuksen yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä (esillä olevassa asiassa banaanialan yhteinen markkinajärjestely), ottaa huomioon AKT-maihin asettautuneiden tuottajien tilanne ja tämän lisäksi myös taata näille viimeksi mainituille se, että niiden tuotteilla on vähintäänkin yhtä hyvä menekki kuin se, joka niillä on ollut aikaisemmin Cotonoun sopimuksen liitteessä V olevan 1 artiklan määräyksiin perustuvassa tilanteessa. Vaatimusta ottaa huomioon yksilölliset tilanteet vahvistaa esillä olevassa asiassa kantajan mukaan se, että toimielimillä on sellaisten sopimusvelvoitteiden nojalla, jotka ovat olennainen osa yhteisön oikeutta, velvollisuus säilyttää perinteiset kauppavirrat tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana.

48      Lisäksi kanteen tutkimatta jättämisen perusteeksi komissio ei voi vedota pätevästi väitteeseen, jonka mukaan yhteisön toimenpiteen ei, kuten yhteisöjen tuomioistuin on edellä 41 kohdassa mainitussa asiassa Antillean Rice Mills vastaan komissio todennut, voida katsoa koskevan kantajia pelkästään sen vuoksi, että ne vievät riisiä yhteisöön, koska kyseinen toiminta on liiketoimintaa, jota mikä tahansa muu yritys voi millä tahansa hetkellä harjoittaa. Esillä olevassa asiassa riidanalaista asetusta on tarkoitus soveltaa yksinomaan kahden kuukauden ajan, joten se mahdollisuus, että muista yrityksistä voi tulla banaanien tuottajia näinkin lyhyessä ajassa, on puhtaasti teoreettinen.

49      Neljänneksi kantaja toteaa, että komissio ei esitä oikeudenkäyntiväitteensä tueksi mitään sellaista väitettä, jolla voitaisiin riitauttaa se, että riidanalainen asetus koskee kantajaa suoraan. Se korostaa tältä osin, että riidanalainen asetus koskee sitä suoraan, koska riidanalaisella asetuksella käyttöön otetun tuontijärjestelmän täytäntöönpanemiseksi ei ole annettu mitään yhteisön toimenpidettä tai kansallista toimenpidettä. Komissio ei missään tapauksessa olisi varmastikaan voinut jättää riidanalaisen asetuksen antamishetkellä ottamatta huomioon sitä, että todistusjärjestelmästä syntynyt markkinointijärjestely merkitsi välittömästi kantajan kaltaisten tuottajien osalta sitä, ettei perinteisiä kauppavirtoja yhteisöön ollut mahdollista säilyttää ennallaan.

50      Viimeiseksi kantaja vetoaa asiassa T-177/01, Jégo-Quéré vastaan komissio, 3.5.2002 annettuun tuomioon (Kok. 2002, s. II-2365), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että silloin kun yhteisön toimen täytäntöönpanemiseksi ei ole annettu kansallisia toimenpiteitä, kumoamiskanteen tutkimatta jättämisestä seuraa, että yksityisillä oikeussubjekteilla ei ole oikeutta, joka koskee asian saattamista tehokkaalla tavalla tuomioistuimen käsiteltäväksi ja joka on taattu kansallisissa perustuslain tasoisissa säännöksissä, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), yhteisön oikeusperiaatteissa ja perusoikeuskirjassa. Se huomauttaa samoin, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä 43 kohdassa mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa katsonut myös, että Euroopan yhteisö on oikeusyhteisö, jossa sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien toimenpiteiden yhteensoveltuvuus perustamissopimuksen ja yleisten oikeusperiaatteiden kanssa, jotka kuuluvat perusoikeuksiin, joita on muun muassa oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan.

51      Koska mainitun asetuksen pätevyyttä koskevaa kysymystä ei esillä olevassa asiassa voida kantajan mukaan saattaa minkään kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tästä seuraa, että vain kanteen tutkittavaksi ottamisella voidaan välttää oikeussuojan epääminen, minkä johdosta riidanalainen asetus saisi sellaisen koskemattomuuden tuomioistuimessa, joka on ristiriidassa yhteisön oikeusperiaatteiden kanssa. Lisäksi jos tällaista kannetta ei oteta tutkittavaksi, yhteisöjen tuomioistuimilla ei olisi oikeutta tutkia mahdollisia lainvastaisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa kyseiseen toimeen, joka jää siten kaiken tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle sellaisista säännöistä välittämättä, jotka johtuvat siitä, että yhteisö on oikeusyhteisö (asia 294/83, Les Verts v. parlamentti, tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339, Kok. Ep. VIII, s. 551). Tukeakseen tätä kantaa kantaja huomauttaa, että Euroopan perustuslakia koskevasta sopimuksesta 18.7.2003 annetussa ehdotuksessa (II-47 artikla ja III-270 artiklan neljäs kohta) määrätään yksityisten oikeussubjektien mahdollisuudesta nostaa kanne sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

 Oikeussuojan tarve

52      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää sitä, että kyseinen henkilö osoittaa, että hänellä on oikeussuojan tarve (asia 88/76, Société pour l’exportation des sucres v. komissio, tuomio 31.3.1977, Kok. 1977, s. 709, 19 kohta; edellä 39 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, 59 kohta; asia T-78/98, Unione provinciale degli agricoltori di Firenze ym. v. komissio, määräys 29.4.1999, Kok. 1999, s. II-1377, 30 kohta ja asia T-28/02, First Data ym. v. komissio, määräys 17.10.2005, Kok. 2005, 34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

53      Luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on lisäksi intressi nostaa kanne toimesta vain, jos tämän toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia (asia 53/85, AKZO Chemie v. komissio, tuomio 24.6.1986, Kok. 1986, s. 1965, Kok. Ep. VIII, s. 675, 21 kohta ja edellä 39 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, 59 kohta).

54      Esillä olevassa asiassa kantajalla ei komission mukaan ole oikeussuojan tarvetta siitä syystä, että riidanalaista asetusta ei sovelleta kantajan kaltaisiin tuottajiin, jotka ovat asettautuneet kolmanteen maahan ja jotka eivät harjoita mitään taloudellista toiminta jäsenvaltioiden alueella. Tästä seuraa komission mielestä, että riidanalaisen asetuksen kumoamisella ei ole mitään vaikutusta kantajan oikeusasemaan.

55      Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

56      Kantaja riitauttaa näet riidanalaisen asetuksen juuri siitä syystä, ettei siinä oteta huomioon sen itsensä kaltaisten riippumattomien tuottajien tilannetta ja sillä otetaan siten siltä pois mahdollisuus viedä tuotteitaan yhteisön markkinoille. Se väittää etenkin, että mainitulla asetuksella rikotaan siitä syystä, että sen 3 ja 4 artiklassa otetaan käyttöön aikaisempiin viitetietoihin perustuva vientitodistusten myöntämisjärjestelmä, banaanimarkkinoiden perustana olevia sopimusmääräyksiä sekä periaatteita, jotka on vahvistettu yhteistä maatalouspolitiikkaa ja banaanialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevissa yhteisön säännöksissä. Riidanalaisella asetuksella loukataan lisäksi sen mukaan syrjintäkiellon periaatetta, koska sillä suositaan aiheettomasti tiettyjä historiallisesti merkittäviä maahantuojia, sekä luottamuksensuojan periaatetta.

57      Tältä osin riittää, kun huomautetaan, että EY 233 artiklan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä toimenpiteet eivät voi koskea sitä, että säädös sellaisenaan poistetaan yhteisön oikeusjärjestyksestä, koska tällainen seuraus aiheutuu jo itsessään siitä, että tuomioistuin kumoaa kyseisen säädöksen. Toimenpiteet koskevat pikemminkin kumoamistuomiossa todettujen lainvastaisuuksien vaikutusten poistamista. Tällaisen kumoamisen johdosta näet toimielimellä, jonka säädöksestä on kyse, on velvollisuus toteuttaa tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Asianomaisella toimielimellä saattaa siten olla velvollisuus palauttaa kantajan tilanne asianmukaiseksi tai olla toteuttamatta samanlaista säädöstä vastaisuudessa (edellä 39 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, 60 kohta).

58      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaisen toimielimen on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi. Juuri perusteluissa yksilöidään nimenomainen toimen kohta, joka on vahvistettu lainvastaiseksi, ja juuri niistä käyvät tarkasti ilmi ne tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, jotka asianomaisen toimielimen on otettava huomioon, kun se korvaa kumotun toimen toisella toimella (yhdistetyt asiat 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2181, 27 kohta; asia C-41/00 P, Interporc v. komissio, tuomio 6.3.2003, Kok. 2003, s. I-2125, 29 kohta ja asia T-106/92, Frederiksen v. parlamentti, tuomio 2.2.1995, Kok. H. 1995, s. I-A-29 ja II-99, 31 kohta).

59      Kuten edellä mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, asianomaisella toimielimellä on siis velvollisuus huolehtia siitä, ettei toimea, jolla kumottu toimi on tarkoitus korvata, rasita samat sääntöjenvastaisuudet, jotka on todettu kumoamistuomiossa. Toimen kumoamisella, joka perustuu siihen, ettei siinä oteta huomioon taloudellisten toimijoiden nimenomaista ryhmää, ja jonka johdosta toimielimellä, jonka säädöksestä on kyse, on velvollisuus toteuttaa tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, voi näin ollen olla vaikutuksia kantajan oikeusasemaan.

60      Edellä olevasta seuraa, että kantajalla on intressi riidanalaisen asetuksen kumoamiseen.

 Kysymys siitä, koskeeko riidanalainen asetus kantajaa suoraan ja erikseen

61      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklan neljännellä kohdalla annetaan yksityisille oikeus nostaa kanne muun muassa päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena, koskee kyseisiä henkilöitä suoraan ja erikseen. Kyseisellä määräyksellä pyritään etenkin välttämään se, että yhteisöjen toimielimet voisivat pelkästään valitsemalla toimenpiteen muodoksi asetuksen estää yksityistä nostamasta kanteen päätöksestä, joka koskee sitä suoraan ja erikseen, ja siten täsmentämään, että toimen luonnetta ei voida muuttaa valitsemalla sille tietty muoto (yhdistetyt asiat 789/79 ja 790/79, Calpak ja Società Emiliana Lavorazione Frutta v. komissio, tuomio 17.6.1980, Kok. 1980, s. 1949, 7 kohta; asia T-12/96, Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 8.7.1999, Kok. 1999, s. II-2301, 24 kohta ja asia T-287/04, Lorte ym. v. neuvosto, määräys 8.9.2005, Kok. 2005, 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

62      Oikeuskäytännöstä seuraa myös, että se, onko kyseessä asetus vai päätös, on ratkaistava sen perusteella, onko kyseinen toimi yleisesti sovellettava, arvioimalla riidanalaisen toimen luonnetta ja erityisesti niitä oikeusvaikutuksia, jotka sillä on tarkoitus saada aikaan tai joita sillä tosiasiallisesti on (asia 26/86, Deutz und Geldermann v. neuvosto, tuomio 24.2.1987, Kok. 1987, s. 941, 7 kohta; asia C-10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok. 1995, s. I-4149, 28 kohta; edellä 61 kohdassa mainittu asia Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, määräyksen 25 kohta ja asia T-139/01, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 3.2.2005, Kok. 2005, s. II-409, 87 kohta).

63      Esillä olevassa asiassa on korostettava, että riidanalaisen asetuksen, joka on laadittu yleistä ja abstraktia sanamuotoa käyttäen, tavoitteena on määrittää asetuksen N:o 1964/2005 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vuoden 2005 tammi- ja helmikuulle siltä osin kuin on kyse AKT-banaanien vientiä yhteisöön koskevasta menettelystä.

64      Se, että kantaja väittää, että koska se ei ole riidanalaisessa asetuksessa tarkoitettu toimija, se ei voi tuoda tuotteitaan yhteisön markkinoille, on ainoastaan seuraus mainitun asetuksen 3 ja 4 artiklan soveltamisesta sen tilanteeseen. Riidanalaisen asetuksen kyseiset säännökset ovat kuitenkin yleisesti sovellettavia toimenpiteitä. Niissä näet säädetään kahden sellaisen alakiintiön käyttöön ottamisesta, jotka on tarkoitettu erityyppisille toimijoille ja joista ensimmäinen, 135 000 tonnia, on avattu yhteisöön asettautuneille toimijoille, jotka oli vuoden 2005 osalta rekisteröity asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun C-tariffikiintiön perusteella, ja joista jälkimmäinen, 25 000 tonnia, on avattu muille toimijoille eli yhteisöön asettautuneille toimijoille, jotka on rekisteröity asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen A- ja B-kiintiöiden tai asetuksessa N:o 1892/2004 vahvistetun lisämäärän perusteella ja jotka ovat vuonna 2005 saattaneet vapaaseen liikkeeseen AKT-banaaneja.

65      Riidanalainen asetus on siis yleisesti sovellettava lainsäädäntötoimi siltä osin kuin sitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin. Tällaiset toimenpiteet koskevat näet kantajaa ainoastaan sen vuoksi, että se on taloudellinen toimija, joka ei ole asettautunut yhteisöön, eikä sillä ole aikaisempia viitetietoja 31.12.2005 saakka sovelletun yhteisön tuontijärjestelmän yhteydessä. Tämän perusteella kyseiset toimenpiteet koskevat sitä samalla tavalla kuin kaikkia muita taloudellisia toimijoita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, eli ne ovat johonkin AKT-maahan asettautuneita tuottajia, jotka eivät harjoita mitään taloudellista toimintaa yhteisön alueella ja joilla ei ole aikaisempia viitetietoja 31.12.2005 saakka sovelletun yhteisön tuontijärjestelmän yhteydessä (ks. vastaavasti edellä 36 kohdassa mainittu asia Di Lenardo v. komissio, määräyksen 47 kohta; edellä 36 kohdassa mainittu asia Dilexport v. komissio, määräyksen 47 kohta ja edellä 62 kohdassa mainittu asia Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 3.2.2005, 88 kohta).

66      Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että lainsäädäntötoimen säännökset, joita sovelletaan kaikkiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin, voivat tietyissä olosuhteissa koskea tiettyjä niistä erikseen (edellä 42 kohdassa mainittu asia Extramet Industrie v. neuvosto, tuomion 13 kohta; edellä 42 kohdassa mainittu asia Codorníu v. neuvosto, tuomion 19 kohta ja edellä 43 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 36 kohta). Tällaisessa tilanteessa yhteisön toimi voisi siis olla samanaikaisesti normatiivinen ja tiettyjen sellaisten taloudellisten toimijoiden osalta, joita asia koskee, päätöksen luonteinen toimi (yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.11.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 50 kohta; edellä 35 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 12.7.2001, 101 kohta ja edellä 62 kohdassa mainittu asia Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 3.2.2005, 107 kohta).

67      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin se, jolle toimi on osoitettu, voi väittää, että säädös koskee sitä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan, jos kyseinen säädös vaikuttaa siihen tiettyjen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (edellä 43 kohdassa mainittu asia Plaumann v. komissio, s. 223; edellä 42 kohdassa mainittu asia Codorníu v. neuvosto, tuomion 20 kohta; edellä 43 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 36 kohta; asia C-263/02 P, komissio v. Jégo-Quéré, tuomio 1.4.2004, Kok. 2004, s. I-3425, 45 kohta ja edellä 62 kohdassa mainittu asia Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 3.2.2005, 107 kohta). Ellei luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö täytä tätä edellytystä, hänellä ei missään tapauksessa ole asiavaltuutta nostaa kumoamiskannetta asetuksesta (edellä 43 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 37 kohta).

68      Tämän oikeuskäytännön perusteella on tarkastettava, koskeeko riidanalainen asetus kantajaa esillä olevassa asiassa erikseen.

69      Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella estetään sitä pääsemästä yhteisön markkinoille, on korostettava, että riidanalainen asetus koskee kantajaa ainoastaan sen vuoksi, että se on objektiivisesti arvioituna AKT-banaaneja tuottava ja markkinoiva yritys samoin kuin kaikki muut riippumattomat toimijat, jotka ovat asettautuneet johonkin AKT-maahan ja jotka harjoittavat samaa toimintaa. Oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi, että pelkästään tämä ominaisuus ei riitä osoittamaan, että riidanalainen asetus koskee kantajaa erikseen (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 14 kohta; edellä 41 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomion 51 kohta ja asia T-154/02, Villiger Söhne v. neuvosto, määräys 30.4.2003, Kok. 2003, s. II-1921, 47 kohta).

70      Tätä toteamusta ei kumoa kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella kielletään sitä maahantuomasta banaaneja ja vaarannetaan siten sen olemassaolo. Vaikka näet oletetaan, että kyseinen väite on perusteltu, se, että lainsäädäntötoimella voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia niille eri oikeussubjekteille, joihin sitä sovelletaan, ei ole omiaan erottamaan näitä kaikista muista toimijoista, joita asia koskee, kun tätä toimea sovelletaan objektiivisesti määritellyn tilanteen perusteella (asia C-409/96 P, Sveriges Betodlares ja Henrikson v. komissio, määräys 18.12.1997, Kok. 1997, s. I-7531, 37 kohta; edellä 36 kohdassa mainittu asia Tribunal Di Lenardo v. komissio, määräyksen 52 kohta; edellä 36 kohdassa mainittu asia Dilexport v. komissio, määräyksen 52 kohta ja asia T-397/02, Arla Foods ym. v. komissio, määräys 13.12.2005, 70 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

71      Siltä osin kuin on toiseksi kyse kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella otetaan pois mahdollisuus markkinoida AKT-banaaneja yhteisön alueella ainoastaan rajoitetulta määrältä taloudellisia toimijoita, on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus määrittää jollakin tarkkuudella niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimea sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei merkitse lainkaan sitä, että kyseisen toimen on katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, jos on selvää, kuten esillä olevassa asiassa, että toimea sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (asia C-276/93, Chiquita Banana ym. v. neuvosto, määräys 21.6.1993, Kok. 1993, s. I-3345, 8 kohta; edellä 41 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomion 52 kohta ja edellä 38 kohdassa mainittu asia von Pezold v. komissio, määräyksen 46 kohta).

72      Tällaista päätelmää ei voida kumota sillä, että riidanalaista asetusta sovelletaan ainoastaan kahden kuukauden ajan ja että tämän johdosta se mahdollisuus, että muista yrityksistä voi tulla banaanintuottajia näin lyhyessä ajassa, on yksinomaan teoreettinen. Tältä osin riittää, kun todetaan, että riidanalainen asetus, jonka tarkoituksena ei ole rajoittaa kyseisten tuotteiden tuotantoa eikä se johda näiden tuotteiden tuotannon rajoittamiseen, koskee kantajaa ainoastaan sen vuoksi, että se vie tuotteita yhteisöön, ja että tämän perusteella mainittu asetus koskee sitä samoin kuin kaikkia muita toimijoita, jotka ovat tosiasiallisesti tai mahdollisesti samassa tilanteessa (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 12–14 kohta).

73      Kolmanneksi kantaja väittää, että asetus koskee sitä erikseen sillä perusteella, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon sen erityistilanne.

74      Tältä osin on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että komissiolla on erityisten säännösten nojalla velvollisuus ottaa huomioon suunnittelemansa toimen vaikutukset tiettyjen yksityisten tilanteeseen, voi yksilöidä nämä yksityiset (edellä 45 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 21 ja 28–31 kohta; edellä 45 kohdassa mainittu asia Sofrimport v. komissio, tuomion 11–13 kohta; edellä 46 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, 25 kohta; edellä 41 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomion 57 kohta; edellä 39 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, 67–78 kohta ja asia T-47/00, Rica Foods v. komissio, tuomio 17.1.2002, Kok. 2002, s. II-113, 41 kohta).

75      On tosin totta, että kuten kantaja on oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan korostanut, Cotonoun sopimuksen liitteeseen V liitetyssä pöytäkirjassa nro 5, jonka otsikko on ”Toinen banaanipöytäkirja”, olevassa 1 artiklassa määrätään, että osapuolet tunnustavat sen suuren taloudellisen merkityksen, joka viennillä yhteisön markkinoille on AKT-valtioiden banaanintuottajille. Yhteisö suostuu harkitsemaan ja tarvittaessa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan AKT-valtioiden banaaninviennin jatkuva elinkelpoisuus sekä niiden banaanien pääsy yhteisön markkinoille.

76      Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, se, että tällaisen velvollisuuden – olettaen, että se näytetään toteen – todetaan olevan olemassa, ei kuitenkaan riitä sen toteamiseen, että asetus koskee kantajaa erikseen. Sen jälkeen kun yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä 45 kohdassa mainitussa asiassa Piraiki-Patraiki ym. vastaan komissio annetun tuomion 28 kohdassa, että komissiolla oli velvollisuus ottaa selvää niistä kielteisistä seurauksista, joita sen päätöksellä saattoi olla kyseisen jäsenvaltion taloudelle sekä asianomaisille yrityksille, se ei näet yksin tämän toteamuksen perusteella päätellyt, että päätös koski erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla kaikkia asianomaisia yrityksiä. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi sitä vastoin, että vain sellaiset yritykset, jotka olivat jo tehneet sopimuksia, joiden riidanalaisen päätöksen soveltamisajanjaksoksi suunniteltu täytäntöönpano estyi kokonaan tai osittain tämän päätöksen takia, olivat yrityksiä, joita päätös koski erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla (edellä 45 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 28, 31 ja 32 kohta; edellä 41 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomion 60 kohta ja asia C-142/00 P, komissio v. Nederlandse Antillen, tuomio 10.4.2003, Kok. 2003, s. I-3483, 74 kohta).

77      Tästä seuraa, että toteamus, jonka mukaan komission oli, siltä osin kuin olosuhteet eivät sitä estäneet, riidanalaisen asetuksen antamishetkellä otettava huomioon kielteiset seuraukset, jotka kyseisellä asetuksella saattoi olla etenkin asianomaisille yrityksille, ei vapauta millään tavalla kantajaa velvollisuudesta näyttää toteen, että kyseinen asetus vaikuttaa siihen sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista (ks. vastaavasti edellä 41 kohdassa mainittu asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomion 62 kohta ja edellä 76 kohdassa mainittu asia komissio v. Nederlandse Antillen, tuomion 76 kohta).

78      Kantaja ei kuitenkaan vetoa yhteenkään seikkaan, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että kyseinen asetus vaikuttaa siihen erityisen tilanteen takia.

79      Edellä olevasta seuraa, että kantaja ei ole sellaisessa tilanteessa, jonka perusteella se erottuu kaikista muista taloudellisista toimijoista, ja että riidanalainen asetus ei näin ollen koske sitä erikseen.

80      Lopuksi kantaja väittää, että käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättäminen merkitsee sillä olevan tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden loukkaamista. Yhteisön oikeussuojajärjestelmän tehokkuus edellyttää, että asetuksen katsotaan koskevan sitä erikseen sillä perusteella, että sillä ei ole kansallisen oikeuden mukaan mitään mahdollisuutta nostaa kannetta, jonka avulla se voisi riitauttaa riidanalaisen asetuksen kansallisessa tuomioistuimessa.

81      Tältä osin sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin huomautti, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan on yksi jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvista yleisistä oikeusperiaatteista ja että tämä oikeus on myös vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa, se totesi, että EY:n perustamissopimuksen EY 230 ja EY 241 artiklalla sekä EY 234 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa toimielinten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi. Tässä järjestelmässä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa yleisesti sovellettavia yhteisön toimia, voivat tilanteen mukaan vedota tällaisten toimien pätemättömyyteen joko välillisesti EY 241 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimissa tai kansallisissa tuomioistuimissa ja vaatia viimeksi mainittuja, jotka eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että kyseiset toimet ovat pätemättömiä, esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (edellä 43 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 39 ja 40 kohta; edellä 67 kohdassa mainittu asia komissio v. Jégo-Quéré, tuomion 29 ja 30 kohta ja asia T-311/03, Nürburgring v. parlamentti ja neuvosto, määräys 29.6.2006, 69 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

82      Toisin kuin kantaja väittää, se, että esillä olevassa asiassa yksikään oikeussuojakeino ei ole tehokas, ei voi, vaikka se oletetaan toteen näytetyksi, oikeuttaa muuttamaan tuomioistuinteitse EY 230, EY 234 ja EY 241 artiklalla luotua oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmää, sellaisena kuin se on palautettu mieliin edellä 81 kohdassa. Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen yhteisöjen tuomioistuimissa ei voi riippua siitä, onko olemassa sellainen oikeussuojakeino kansallisessa tuomioistuimessa, joka mahdollistaa sen toimen pätevyyden tutkimisen, jonka kumoamista vaaditaan (ks. vastaavasti edellä 43 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 43 ja 46 kohta; edellä 67 kohdassa mainittu asia komissio v. Jégo-Quéré, tuomion 33 ja 34 kohta ja edellä 81 kohdassa mainittu asia Nürburgring v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 70 kohta). Tällainen seikka ei missään tapauksessa oikeuta ottamaan tutkittavaksi sellaista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamaa kumoamiskannetta, joka ei täytä EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisia edellytyksiä (asia C-301/99 P, Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 1.2.2001, Kok. 2001, s. I-1005, 47 kohta).

83      Lisäksi kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, se, että oikeussubjekti ei voi nostaa kannetta riitauttamiensa toimien kumoamiseksi, ei merkitse sitä, että siltä evätään oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, sillä EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan mukainen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne on tällöinkin käytettävissä, jos kysymyksessä olevat toimet voivat aikaansaada yhteisön vastuun (ks. vastaavasti asia C-131/03 P, Reynolds Tobacco ym. v. komissio, tuomio 12.9.2006, 82 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

84      Edellä olevista seikoista seuraa, että riidanalaisen asetuksen ei voida katsoa koskevan kantajaa erikseen. Koska kantaja ei täytä yhtä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetettua kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytystä, ei ole tarpeen tutkia sitä, koskeeko mainittu asetus kantajaa suoraan.

85      Tästä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta.

 Oikeudenkäyntikulut

86      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      La Société des plantations de Mbanga SA (SPM) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 12 päivänä tammikuuta 2007.

E. Coulon  

       M. Vilaras

kirjaaja  

      jaoston puheenjohtaja

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.

Full & Egal Universal Law Academy