30.8.2008
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 223/4
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.7.2008 (Rechtbank Groningenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Essent Netwerk Noord BV, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Aluminium Delfzijl BV v. Aluminium Delfzijl BV, Staat der Nederlanden, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Saranne BV
(Asia C-206/06) (1)
(Sähkön sisämarkkinat - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan on mahdollista periä lisämaksu sähkön siirtohinnasta sellaisen laissa nimetyn yhtiön hyväksi, jonka on maksettava hukkakustannukset - Tulleja vaikutukseltaan vastaavat maksut - Syrjivät sisäiset maksut - Jäsenvaltioiden myöntämä tuki)
(2008/C 223/06)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Rechtbank Groningen
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Essent Netwerk Noord BV, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Aluminium Delfzijl BV
Vastaajat: Aluminium Delfzijl BV, Staat der Nederlanden, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV ja Saranne BV
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Rechtbank Groningen — EY 25 artiklan, EY 87 artiklan 1 kohdan ja EY 90 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan Alankomaihin sijoittautuneiden sähkönostajien on siirtymäkautena maksettava verkko-operaattorille korotettua sähkömaksua — Viimeksi mainitun velvollisuus suorittaa tämä korotus lainsäädännössä nimetylle, kansallisten sähköntuottajien yhtiölle korvauksena sellaisista kustannuksista, jotka johtuvat kyseiselle yhtiölle ennen sähkömarkkinoiden vapauttamista kuuluneista velvoitteista tai sen toteuttamista investoinneista — Tämän yhtiön velvollisuus suorittaa yli menevät summat toimivaltaiselle ministeriölle
Tuomiolauselma
1)
EY 25 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle lainsäädännölliselle toimenpiteelle, jonka perusteella kotimaisten sähkönostajien on maksettava verkonhaltijalleen lisämaksua jäsenvaltiossa tuotetusta ja maahantuodusta sähköstä, joka on siirretty kyseisille ostajille, kun mainitun verkonhaltijan on suoritettava tämä lisämaksu lainsäädännössä tätä varten nimetylle yhtiölle, joka on neljän kansallisen sähköntuotantoyrityksen yhteinen tytäryhtiö ja aikaisemmin kaikesta tuotetusta ja maahantuodusta sähköstä aiheutuneiden kustannusten hallinnoija, ja kun tämä lisämaksu on osoitettava kokonaisuudessaan sellaisten markkinoita vastaamattomien kustannusten maksamiseen, joista kyseinen yhtiö on henkilökohtaisesti vastuussa, mistä on seurauksena se, että yhtiön saamilla summilla korvataan täysimääräisesti siirretylle kotimaiselle sähkölle aiheutunut rasite.
Näin on myös silloin, kun kotimaisten sähköntuotantoyritysten on vastattava näistä kustannuksista ja kun olemassa olevien sopimusten johdosta jäsenvaltiossa tuotetun sähkön ostohinnan maksamisella, osakkeiden maksamisella sellaisille eri kotimaisille sähköntuotantoyrityksille, joiden tytäryhtiö nimetty yhtiö on, tai jollain muulla keinoin, nimetty yhtiö on voinut siirtää edelleen lisämaksun muodostaman edun kokonaisuudessaan kotimaisille sähköntuotantoyrityksille.
EY 90 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä samalle lainsäädännölliselle toimenpiteelle siinä tilanteessa, jossa siirretystä sähköstä perityn maksun tuotto on osoitettu vain osittain markkinoita vastaamattomien kustannusten maksamiseen, eli kun nimetyn yhtiön perimällä summalla korvataan vain osittain siirretylle kotimaiselle sähkölle aiheutunut rasite.
2)
EY 87 artiklaa on tulkittava siten, että nimetylle yhtiölle sähköntuotantoalasta 21.12.2000 annetun siirtymäkausilain (Overgangswet Elektriciteitsproductiesector) 9 §:n perusteella maksetut summat ovat kyseisessä EY:n perustamissopimuksen määräyksessä tarkoitettua valtiontukea siltä osin kuin ne merkitsevät taloudellista etua eivätkä korvausta, joka on vastike nimetyn yhtiön suorittamista palveluista julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi.
(1) EUVL C 178, 29.7.2006.
Full & Egal Universal Law Academy